23.12.2020/4411

Ilmailuyhdistykselle oli myönnetty toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa harrastus- ja urheiluilmailutoimintaan kaupungilta vuokratulla alueella sijainneelle lentopaikalle. Toiminta ja vuokraoikeus olivat lakanneet. Lupaviranomainen ei ollut määrännyt, että lupa on rauennut tai että lupa olisi peruutettu.

Lupaviranomainen myönsi kaupungin kiinteistötoimelle ympäristöluvan muun ohella lentotoimintaan samalle paikalle, johon oli aiemmin myönnetty lupa Ilmailuyhdistykselle. Luvan hakija omisti lentopaikka-alueen ja se oli myös hakijan hallinnassa. Hallinto-oikeus kumosi lupapäätöksen ja palautti asian lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi katsoen, että asiassa tuli arvioida hakemuksen mukaisen toiminnan yhteisvaikutuksia Ilmailuyhdistykselle myönnetyn luvan mukaisen toiminnan kanssa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Ilmailuyhdistyksen luvan mukainen toiminta edellytti, että yhdistyksellä oli oikeus luvassa tarkoitetun toiminta-alueen hallintaan. Yhdistyksen vuokraoikeus oli päättynyt eikä siitä ollut asiassa epäselvyyttä. Ympäristönsuojelulaissa ei ollut säädetty, että toiminnanharjoittaja voitaisiin velvoittaa tekemään luvan raukeamista koskeva hakemus välittömästi toiminnan lopettamisen jälkeen, mutta raukeaminen voitiin määrätä viiden vuoden kuluttua toiminnan päätyttyä muun ohella valvontaviranomaisen tai kunnan aloitteesta.

Laissa ei ollut erikseen säädetty esteestä myöntää samalle toiminnan sijaintikiinteistölle ympäristölupa uudelle toiminnalle, jos vanhan toiminnan lopettamiseen liittyviä määräyksiä ei ollut vielä annettu tai vanhaa toimintaa ei ollut lopetettu vielä hyväksyttävästi. Lupahakemuksesta ilmeni kaupungin tarkoituksena olleen, että haettu lupa ja sen mukainen toiminta korvaisi yhdistyksen luvan mukaisen toiminnan sen lakattua. Luvan hakijan tarkoituksena ei ollut, että molemmat toimijat harjoittaisivat kiinteistöllä eri ympäristöluvissa tarkoitettua toimintaa samanaikaisesti. Kysymyksessä olevia toimintoja ei siten tosiasiallisesti ollut mahdollista harjoittaa samalla alueella rinnakkain tai muutoin samanaikaisesti. Edellä todettuun nähden toimintojen yhteisvaikutuksia ei ollut tarpeen arvioida, eikä lupaviranomaisen päätös siten perustunut puutteellisiin selvityksiin toimintojen yhteisvaikutusten osalta.

Luvassa oli lisäksi annettu määräys, jonka mukaan luvan mukaista toimintaa ei saanut harjoittaa, jos alueella toimittaisiin Ilmailuyhdistyksen ympäristöluvan perusteella. Määräyksen tarkoitus oli varmistaa se tosiasiallinen tilanne, ettei kiinteistölle myönnettyjen ympäristölupien mukaista toimintaa voida missään olosuhteissa harjoittaa samanaikaisesti. Määräystä ei näissä oloissa ollut pidettävä lainvastaisena.

Asiassa ei ollut muutoinkaan tullut ilmi, että aiemmin myönnetyn luvan velvoitteiden kohdistumisesta aiheutuisi epäselvyyttä tai toiminnan lopettamiseen liittyviä määräyksiä ei voitaisi antaa taikka tämän luvan raukeamisesta ei voitaisi määrätä erikseen.

Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja koska hallinto-oikeus ei ollut lausunut eräistä muista valituksista tai valitusperusteista, asia palautettiin sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ympäristönsuojelulaki 48 § 1 ja 2 momentti, 49 §, 88 § ja 93 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Irene Mäenpää.