10.12.2021/H4425

Yhtiöllä oli 22 hevosta ja jokaiselle niistä tallissa oma karsinapaikka. Ulkotarhat olivat tallin välittömässä läheisyydessä. Hevosia tarhattiin läpi vuoden kello 21–15. Yhtiö viittasi alalla noudatettuun käytäntöön ja katsoi, ettei yhtiön ulkotarhoihin tarvittu säänsuojaa. Yhtiön mukaan hevoset voitiin tarvittaessa ottaa talliin lyhyen varoitusajan kuluessa myös yöllä, koska omistaja asui tallin läheisyydessä. Hevosia myös valvottiin kameroilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan viranomaisille tehdyt ilmoitukset ja poliisin havainto viittasivat siihen, että yhtiö piti osaa hevosista yöt ulkona ympäri vuoden säästä riippumatta. Kaikkina vuodenaikoina yöt ulkona pidettävien hevosten osalta toiminta voitiin katsoa ympärivuotiseksi ulkokasvatukseksi. Näillä hevosilla tuli siten olla riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Valvontaeläinlääkäri oli voinut eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin nojalla määrätä, että yhtiön ulkotarhoihin oli määräajassa rakennettava lainmukaiset säänsuojat, jos hevosia pidettiin ympärivuotisesti yli yön ulkona. Määräyksen antaminen ei vaatinut sen toteamista, että eläimelle oli aiheutettu kärsimystä, vaan riittävää oli eläimen fysiologisten tarpeiden laiminlyönnin osoittaminen.

Korkein hallinto-oikeuden päätöksen mukaan yhtiö voi jatkaa tarhaamista ilman säänsuojaa, jos hevoset vuorokauden ajasta riippumatta otetaan talliin välittömästi, kun sääolot muuttuvat epäsuotuisiksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Petri Leinonen.