Muu päätös 3860/2014
Asia Kansallisen kaupunkipuiston perustamista koskeva valitus
Valittaja Kuralan Kylämäen Ystävät ry
Päätös, jota valitus koskee
Ympäristöministeriö 5.6.2013 nro YM 2/5541/2011
Asian aikaisempi käsittely
Turun kaupunginhallitus on 21.6.2012 ympäristöministeriöön saapuneessa hakemuksessa esittänyt, että ympäristöministeriö perustaisi Turun kulttuuripääkaupunkipuisto 2011:n alueelle maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:ssä tarkoitetun kansallisen kaupunkipuiston.
Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään päättänyt hakemuksen mukaisesti perustaa Turun kaupungin hakemuksessa esitettyjen erityisarvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:ssä tarkoitetun kansallisen kaupunkipuiston. Turun kansallinen kaupunkipuisto käsittää alueita ja rakennuksia Turun kaupungin kaupunginosissa nro I-X,11, 13, 14, 21, 61, 67, 81, 83, 91, 94 sekä 99. Kansallisen kaupunkipuiston aluerajaus on osoitettu päätöksen liitteenä olevien hakemusasiakirjojen liitekartoilla.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Kuralan Kylämäen Ystävät ry on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin niin sanotun Säkömäki-kaavan alue on jätetty kansallisen kaupunkipuiston rajauksen ulkopuolelle. Kysymyksessä oleva alue tulee määrätä kokonaisuudessaan toimenpidekieltoon, kunnes kaavaa koskeva erillinen valitusasia on ratkaistu. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee hankkia lausunto Museovirastolta. Kaava-asiaa koskevan Turun hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano tulee kieltää, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.
Yhdistys on valituksensa perusteluissa esittänyt muun ohella, että ympäristöministeriön Turun kansallisen kaupunkipuiston perustamispäätöksessä Kuralan kylämäki ympäristöineen on otettu puiston osaksi, mutta niin sanotun Säkömäki-kaavan osuus on jätetty sen ulkopuolelle. Menettely on vastoin kaupungin esityksessään ja ympäristöministeriön päätöksessään esittämää tavoitetta luoda laaja maisemakokonaisuus.
Ympäristöministeriö on päätöksessään hyväksynyt Säkömäki-kaavaan sisältyvän pientaloalueen rakentamisen, vaikka se rikkoo maisemakokonaisuuden ja muuttaa maiseman luonteen maaseutumaisesta esikaupunkimaiseksi rakennetuksi ympäristöksi. Ympäristöministeriön päätöstä ei voida perustella sillä, että Säkömäki-kaava on päätöstä valmisteltaessa tullut hyväksytyksi Turun kaupunginvaltuustossa 3.9.2012, koska valtuuston päätöksestä ja sitä koskevasta Turun hallinto-oikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Ministeriön päätös sisältää virheellisen käsityksen rakentamisen vaikutuksista perinnemaisemaan ja Kuralan Kylämäen elävän historian museoon. Maisemallisesti merkittävän osan osoittaminen pientalorakentamiseen kaventaa maisemakokonaisuutta Kuralan kylämäen ympäristössä.
Ympäristöministeriö on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että perustamispäätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, miten laajana kokonaisuutena Kuralan kylämäen maisema tulisi säilyttää tai sisällyttää kansalliseen kaupunkipuistoon. Päätöksen mukainen kansallisen kaupunkipuiston rajaus ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:ssä mainittuja erityisiä arvoja olisi Kuralan kylämäellä laajemminkin. Kansalliseen kaupunkipuistoon on Kuralan kylämäeltä päätöksentekohetkellä 5.6.2013 voitu voimassa olevien maankäyttö- ja rakennuslain säännösten perusteella rajata vain ne alueet, joiden osalta mainitussa säännöksessä tarkoitetut sisällölliset ja kaavalliset edellytykset ovat päätöksentekoajankohtana olleet olemassa. Ministeriöllä ei ole ollut laillisia perusteita eikä toimivaltaa rajata Säkömäki-kaavassa asuntorakentamiseen osoitettua aluetta Turun kansalliseen kaupunkipuistoon eikä myöskään lainsäädännöstä sille tulevaa velvoitetta tai toimivaltaa tässä yhteydessä arvioida rakentamisen vaikutuksia perinnemaisemaan ja Kuralan Kylämäen elävän historian museoon.
Turun kaupunginhallitus on selityksessään esittänyt muun ohella, että Säkömäen asemakaavoitusta koskeva valitusasia on ratkaistu erillisessä valitusprosessissa, jossa on todettu, että kyseinen kaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain asettamat vaatimukset. Ympäristöministeriö on ennen kansallista kaupunkipuistoa koskevan perustamispäätöksen tekemistä myös varmistunut kaava-aineistoon tutustumalla, että kyseisessä kaavassa on riittävästi otettu huomioon yleiskaava 2020, johon sekä Turun kaupungin hakemuksen että ministeriön päätöksen mukainen kansallisen kaupunkipuiston rajaus perustuu. Kansallisen kaupunkipuiston perustamista koskeva päätös rajauksineen on maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:n mukainen.
Kuralan Kylämäen Ystävät ry on vastaselityksessään ja sen täydennyksessä uudistanut aiemmin lausumansa sekä muun ohella täsmentänyt vaatimuksiaan esittämällä, että kansalliseen kaupunkipuistoon tulisi sisällyttää Säkömäessä olevan muinaispellon ala kokonaisuudessaan.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 30.10.2013 taltionumero 3440 hylännyt Kuralan Kylämäen Ystävät ry:n valituslupahakemuksen Turun hallinto-oikeuden päätöksestä 14.6.2013 nro 13/0162/1, jolla yhdistyksen valitus Säkömäen asemakaavamuutoksen sekä asemakaavan hyväksymistä koskevasta Turun kaupunginvaltuuston päätöksestä 3.9.2012 (§ 17) oli hylätty.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Kuralan Kylämäen Ystävät ry:n valitus jätetään tutkimatta.
Perustelut
Maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:n 1 momentin mukaan kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaiseman kauneuden, luonnon monimuotoisuuden, historiallisten ominaispiirteiden tai siihen liittyvien kaupunkikuvallisten, sosiaalisten, virkistyksellisten tai muiden erityisten arvojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi voidaan perustaa kansallinen kaupunkipuisto.
Pykälän 2 momentin mukaan kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan osoittaa alueita, jotka mainitun lain mukaisessa kaavassa on osoitettu puistoksi, virkistys- tai suojelualueeksi, arvokkaaksi maisema-alueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston tarkoituksen kannalta sopivaan käyttöön.
Pykälän 3 momentin mukaan puistoon osoitetaan ensi sijassa kunnan, valtion tai muun julkisyhteisön omistuksessa olevia alueita. Muita alueita puistoon voidaan osoittaa omistajan suostumuksella eräin poikkeuksin.
Maankäyttö- ja rakennuslain 69 §:n mukaan kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta päättää ympäristöministeriö. Puisto voidaan perustaa kunnan hakemuksesta.
Maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 5 momentin, joka nyttemmin on siirretty 6 momentiksi, mukaan muutoksenhaussa noudatetaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Koska maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole erikseen säädetty valitus³oikeudesta kansallisen kaupunkipuiston perustamista koskevassa asiassa, valitusoikeus määräytyy hallintolainkäyttölain säännösten mukaan.
Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään Turun kaupungin hakemuksesta päättänyt Turun kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta. Aluerajauksen laajuus ilmenee ympäristöministeriön päätöksen liitteenä olevien hakemusasiakirjojen liitekartoista.
Yhdistys on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin niin sanotun Säkömäki-kaavan alue on jätetty kansallisen kaupunkipuiston rajauksen ulkopuolelle.
Ympäristöministeriön päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista sitä, täyttyvätkö maankäyttö- ja rakennuslain 68 §:ssä tarkoitetut kansallisen kaupunkipuiston perustamisen kriteerit yhdistyksen valituksessa tarkoitetun alueen tai jonkin muun rajauksen ulkopuolisen alueen osalta. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että kansallisen kaupunkipuiston perustaminen maankäyttö- ja rakennuslain 69 §:n mukaisesti edellyttää kunnan hakemusta, ympäristöministeriön päätös ei vaikuta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Näin ollen yhdistyksellä ei ole oikeutta valittaa ympäristöministeriön päätöksestä sillä perusteella, että päätös olisi lainvastainen liian suppean rajauksen vuoksi tai että jokin muu rajaus edistäisi paremmin rajaukseen kuuluvan Kuralan kylämäen alueen arvojen säilymistä. Tämän vuoksi yhdistyksen valitus on jätettävä tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.