Muu päätös 3394/2020
Valituslupahakemus ympäristölupa-asiassa
Valittaja X
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 25.6.2019 nro 19/0311/3
Asian aikaisempi käsittely
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 28.6.2017 nro 72/2017/1 myöntänyt X:lle ympäristöluvan lihasikalatoiminnalle ja sen laajentamiselle Seinäjoen kaupungissa sijaitsevilla tiloilla Riihimäki (---) ja Viljelmä (---) päätökseen liitetyn asemapiirroksen (8.3.2016, päivitetty 14.11.2016) mukaisesti ja annettuja lupamääräyksiä noudattaen.
Ympäristölupa on myönnetty siten, että tilalla voidaan pitää yhteensä enintään 1 946 lihasikaa. Nykyisissä sikalarakennuksissa voidaan pitää yhteensä enintään 971 lihasikaa ja rakennettavassa sikalan laajennusosassa enintään 975 lihasikaa.
Lupaan on liitetty lupamääräykset 1–41, joista lupamääräykset 1–11, 13–20, 35 ja 38 kuuluvat seuraavasti:
Eläinsuojien, lietesäiliöiden ja kuivalantalan rakenteet
1. Rakennettavan lihasikalan laajennusosan pohjarakenteet, lietekuilut ja uudet lietesäiliöt (2 x 1 340 m3) tulee rakentaa vesitiiviistä betonimateriaalista (vähintään K30-2 luokkaa) maa- ja metsätalousministeriön kyseisiä rakenteita koskevien rakentamisohjeiden mukaisesti. Myös nykyisten sikalarakennusten pohjarakenteet, lietekuilut, lietesäiliöt (300 m3 ja 1000 m3) ja kuivalantala (430 m3) tulee olla rakennettu vesitiiviistä betonimateriaalista.
Lietelannan käsittely Biosampo-laitteistolla
2. Nykyisissä sikalarakennuksissa ja rakennettavassa lihasikalan laajennusosassa muodostuva lietelanta ja eläinsuojien pesuvedet tulee kokonaisuudessaan ja jatkuvatoimisesti johtaa käsiteltäväksi hakemuksessa esitetyn mukaisesti Biosampo lannan fraktiointilaitteistoon, jossa lietelanta ja pesuvedet tulee käsitellä mekaanisen ja biologisen prosessin kautta. Biosampo-laitteiston kapasiteetti tulee olla riittävä sikalarakennuksissa muodostuvan lietelannan ja pesuvesien käsittelemiseen. Tilalla Riihimäki sijaitsevan nykyisen sikalarakennuksen lietekuilut tulee tyhjentää kahden viikon välein. Tilalla Viljelmä sijaitsevan nykyisen sikalarakennuksen ja rakennettavan sikalan laajennusosan lietekuilut tulee tyhjentää vähintään kuukauden välein. Lietelanta tulee johtaa tyhjennetyistä lietekuiluista pumppukaivon ja maanalaisen 300 m3:n lietesäiliön kautta Biosampo-laitteistoon käsiteltäväksi. Lietelannan johtaminen/pumppaaminen sikalarakennuksista maanalaiseen 300 m3:n lietesäiliöön ja siitä edelleen esisyöttösäiliöön tulee tapahtua tiiviisti siten, että hajuhaittoja ei aiheudu ympäristöön.
3. Uusittu Biosampo-laitteisto tulee sijoittaa rakennettavan rakennuksen sisäpuolelle hakemuksessa esitetyn pohja- ja leikkauspiirroksen mukaisesti ennen lihasikalan laajennusosan käyttöönottoa. Rakennus tulee olla eristetty/tiivis ja laitteistot alipaineistettuja siten, että hajuhaittoja ei aiheudu ympäristöön. Toiminnanharjoittajan tulee varmistaa yhteistyössä työsuojeluviranomaisen ja laitetoimittajan kanssa, että työ, olosuhteet ja työympäristö ovat turvallisia rakennuksessa, johon Biosampo-laitteisto sijoitetaan.
4. Rakennuksen pohjarakenteet tulee olla vesitiivistä betonimateriaalia ja toteutettu siten, että vuotoja ympäristöön ei pääse tapahtumaan. Myös Biosampo-laitteiston säiliöt/muut rakenteet tulee olla tiiviit siten, että valumia ei aiheudu ympäristöön.
5. Nestejakeen (nestefraktion) käsittelyn aikana biologisessa prosessissa haihtuva ammoniakki tulee kerätä talteen keruuputkiston avulla ja johtaa ammoniakkipesuriin ja käsitellä ammoniakkipesurissa siten, että ammoniakin osalta saavutetaan vähintään 90 %:n puhdistusteho. Ammoniakkipesurina toimivan tornin korkeus tulee olla vähintään kuusi metriä. Ammoniakkipesurin kapasiteetti tulee olla riittävä käsittelemään biologisessa prosessissa muodostuva haihtuva ammoniakki. Muodostuva ammoniumsulfaattiliuos tulee ottaa talteen ja varastoida vesitiivistä materiaalia olevassa vähintään 16,5 m3:n säiliössä. Käytettävä rikkihappo tulee varastoida 10 m3:n kaksoisvaippasäiliössä ja siten, ettei sen varastoinnista aiheudu maaperän, pinta- tai pohjaveden pilaantumista.
6. Biosampo-laitteistoa on käytettävä siten, että siitä aiheutuvat hajuhaitat ovat mahdollisimman vähäiset. Biosampo-laitteiston huolto tulee suunnitella ja järjestää siten, että vältytään haju- tai viihtyvyyshaitan muodostumiselta kaikissa olosuhteissa.
7. Biosampo-laitteistolle tulee laatia ennakoiva huoltosuunnitelma ja yksityiskohtainen suunnitelma häiriötilanteiden varalle. Suunnitelmat tulee toimittaa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valvontaviranomaiselle vähintään 2 kk ennen lihasikalan laajennusosan käyttöönottoa.
Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan neste- ja kuivajakeen varastointi
8. Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan/pesuvesien nestejae (nestefraktio) tulee johtaa varastoitavaksi alakautta kiinteällä katteella katettuihin lietesäiliöihin. Lietelannan/käsitellyn lietelannan nestejakeen varastotilavuutta tulee olla vähintään 3 970 m3. Varastotilavuuteen voidaan laskea sikalarakennusten lietekuilujen (1 182 m3) tilavuus. Tilalle tulee rakentaa esitetyn suunnitelman mukaisesti kaksi uutta noin 1 340 m3:n kiinteällä katteella katettua lietesäiliötä ja ne tulee olla käyttövalmiina viimeistään ennen lihasikalan laajennusosan käyttöönottoa.
9. Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan/pesuvesien kuivajae (kiintoainefraktio) tulee johtaa varastoitavaksi kiinteällä katteella (peltikate) katettuun kuivalantalaan, joka on varustettu vähintään 20 cm:n korkuisella ajoluiskalla. Kuivajakeen varastotilavuutta tulee olla vähintään 701 m3. Kuivajakeen varastotilavuudessa tulee huomioida myös etälantalan sadevesimitoitus (19 m3). Esitetyn suunnitelman mukainen etäkuivalantalatilavuus 435 m3 tulee olla käyttövalmiina ennen lihasikalan laajennusosan käyttöönottoa.
10. Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan neste- ja kuivajakeen kuormausalueet tulee olla tiivispohjaista materiaalia (esim. asfalttia) tai riittävän kovapohjaisia siten, että ne kestävät koneiden painon ja liikkumisen ja joilta voidaan tarvittaessa kerätä varissut käsitelty lietelannan neste- ja kuivajae talteen. Eläinsuojien piha- ja kulkutiet, mikäli niitä ei ole asfaltoitu, tulee pitää riittävän kovapohjaisina.
11. Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan neste- ja kuivajakeen kuljetus- ja levityskaluston pesu tulee suorittaa tiivispohjaisella alustalla siten, että pesuvedet otetaan talteen johtamalla ne lietesäiliöön tai muuhun erilliseen umpisäiliöön. Lietelannan ja Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan neste- ja kuivajakeen säilytystilat tulee tyhjentää perusteellisesti vuosittain ja samalla tulee tarkistaa niiden kunto mahdollisten vaurioiden havaitsemiseksi. Mahdolliset vauriot tulee korjata välittömästi.
---
Hajuhaittojen vähentäminen
13. Eläinsuojien yhteydessä sijaitseva nykyinen lietesäiliö (1 000 m3) ja rakennettavat uudet lietesäiliöt (2 x 1 340 m3) tulee täyttää alakautta. Nykyinen lietesäiliö tulee pitää katettuna kiinteällä katteella (peltikatteella) ja rakennettavat lietesäiliöt tulee kattaa kiinteällä katteella esim. peltikatteella tai kupolikatteella. Maanalainen lietesäiliö (300 m3) tulee pitää katettuna betonikannella ja myös lietteen pumppukaivo tulee pitää katettuna kiinteällä katteella. Nykyinen eläinsuojien yhteydessä sijaitseva kuivalantala tulee pitää katettuna kiinteällä katteella (peltikatteella).
14. Nykyisissä sikalarakennuksissa ja rakennettavassa lihasikalan laajennusosassa tulee käyttää veden korkeapainesuihkutusta (sumutuskastelua) ainakin kesäaikana toukokuun alusta elokuun loppuun sekä tarvittaessa muina aikoina. Nykyisen tilalla Viljelmä sijaitsevan sikalarakennuksen lietekuilut tulee pitää varustettuna lämpöä keräävällä jäähdytysputkistolla ja myös lihasikalan laajennusosan lietekuiluihin tulee asentaa lämpöä keräävä jäähdytysputkisto. Lietekuiluissa oleva liete tulee jäähdyttää siten, että lietteen lämpötila lietekuilujen pohjalla on vähintään + 10 °C astetta tai alle sen ja lietteen pinnalla vähintään + 12 °C astetta tai alle sen. Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa tiedoksi tarkempi selvitys lihasikalan laajennusosan lietekuilujen jäähdytysmenetelmän toteutustavasta valvontaviranomaiselle vähintään 2 kk ennen sen asentamista.
Nykyisen tilalla Riihimäki sijaitsevan sikalarakennuksen lietekuilut tulee varustaa lämpöä keräävällä jäähdytysputkistolla sikalan peruskorjauksen yhteydessä, viimeistään kuitenkin 31.8.2022 mennessä. Lämpöä keräävän jäähdytysputkiston asentamisen jälkeen lietekuiluissa oleva liete tulee jäähdyttää siten, että lietteen lämpötila lietekuilujen pohjalla on vähintään + 10 °C astetta tai alle sen ja lietteen pinnalla vähintään + 12 °C astetta tai alle sen. Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa tiedoksi tarkempi selvitys peruskorjattavan sikalan lietekuilujen jäähdytysmenetelmän toteutustavasta valvontaviranomaiselle vähintään 2 kk ennen sen asentamista.
15. Eläinsuojien poistoilma tulee johtaa ulos eläinsuojien katolla sijaitsevien poistoilmahormien kautta. Nykyisten sikalarakennusten poistoilmahormit tulee pitää varustettuna suihkuvirtaushatuilla ja myös rakennettavan lihasikalan laajennusosan poistoilmahormit tulee varustaa suihkuvirtaushatuilla siten, että suihkuvirtaushattujen pää on vähintään 2 metriä harjan yläpuolella. Suihkuvirtaushatut tulee olla asennettuna lihasikalan laajennusosaan ennen sen käyttöönottoa.
16. Eläinten valkuaisruokinta tulee pyrkiä optimoimaan niin, että lietelantaan joutuvien typpiyhdisteiden määrä voidaan pitää mahdollisimman vähäisenä. Eläinsuojien sisätilat on pidettävä siistinä ja sisäilman lämpötila mahdollisimman alhaisella tasolla. Eläinsuojien, lietesäiliöiden, kuivalantalan ja Biosampo-laitteiston ympäristö sekä kulkutiet on pidettävä hyvässä ja siistissä kunnossa. Haittaeläinten esiintymistä on ehkäistävä mm. pitämällä tilakeskuksen alue riittävän siistinä ja tarvittaessa haittaeläimiä on torjuttava.
17. Biosampo-laitteistolla käsitellyn lietelannan/pesuvesien nestejakeen levityksessä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä sijoittavaa levitintä. Muualle kuin kasvustoon levitettävä käsitelty lietelannan/pesuvesien neste- ja kuivajae on mullattava tai pelto kynnettävä mahdollisimman pian, viimeistään vuorokauden kuluttua levityksestä. Eläinsuojista alle 500 metrin etäisyydellä sijaitsevilla peltolohkoilla muualle kuin kasvustoon levitettävän käsitellyn lietelannan/pesuvesien neste-/kuivajakeen multaaminen tulee suorittaa neljän tunnin kuluessa levityksestä. Käsitellyn lietelannan/pesuvesien neste-/kuivajakeen levityksestä ei saa aiheutua kohtuutonta hajuhaittaa tai muutakaan haittaa levitysalojen välittömässä läheisyydessä asuville. Levitysajankohta tulee valita niin, että naapurustolle aiheutuva haitta on mahdollisimman vähäistä. Käsitellyn lietelannan/pesuvesien neste-/kuivajakeen levitystä juhlapyhinä tulee välttää.
18. Tilan Viljelmä (---) alueella sijaitsevan nykyisen sikalarakennuksen ja rakennettavan lihasikalan laajennusosan ympärillä, itä-, kaakkois-, etelä- ja lounaispuolella, tulee säilyttää ja ylläpitää riittävän tiheä, korkea ja leveä suojapuustovyöhyke asemapiirroksessa (8.3.2016, päivitetty 14.11.2016) esitetyn mukaisesti kuitenkin siten, että suojapuustovyöhykkeen leveys on vähintään 30 metriä kapeimmassakin kohdassa. Suojapuustovyöhyke tulee pitää riittävän havupuuvaltaisena ympärivuotisen suojavaikutuksen takaamiseksi. Suojapuustovyöhykettä tulee uudistaa ja hoitaa niin, että se jatkuvasti säilyttää suojaavan vaikutuksensa.
Hajupäästöjen selvittäminen ja selvitys Biosampo-laitteiston toiminnasta
19. Toiminnan hajupäästöjen mittaus ja hajupäästöjen leviämismallinnus tulee tehdä kolmen vuoden kuluttua siitä, kun lihasikalan laajennusosa on otettu käyttöön. Hajupäästöt tulee selvittää ainakin loppukasvatusvaiheessa ja siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin laitoksen normaalia toimintaa. Hajupäästöjen mittauksissa tulee käyttää standardisoituja menetelmiä tai muita luotettavia ja riittävästi dokumentoituja menetelmiä.
Yksityiskohtainen suunnitelma hajupäästöjen mittaamisesta ja hajupäästöjen leviämismallinnuksesta tulee toimittaa tarkastettavaksi valvontaviranomaiselle vähintään 1 kk ennen hajupäästöjen mittaamiseen ryhtymistä. Suunnitelmassa on esitettävä mm. hajupäästöjen mittauspaikat, mittaus- ja näytteenottomenetelmät, näytemäärät, mittausajankohta ja mittauksen kesto, perustelut suunnitellulle mittausajankohdalle sekä tulosten raportointitapa. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa muuttaa mittauspaikkoja, mittausajankohtaa ja antaa mittaussuunnitelmaa koskevia täsmentäviä määräyksiä.
20. Hajupäästöjen mittausraportti on toimitettava heti sen valmistuttua lupaviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa lupaviranomaiselle hajupäästöjen mittausraportin kanssa samanaikaisesti myös selvitys Biosampo-laitteiston toiminnasta, ammoniakkipesurin puhdistustehosta, tarvittaessa suunnitelma Biosampo-laitteiston toiminnan parantamiseksi, mittaustulokset lietekuilujen lämpötilan ja eläinsuojien ammoniakkipitoisuuksien tarkkailusta sekä tarvittaessa hajupäästöjen mittaustulosten perusteella suunnitelma hajuhaittojen vähentämiseksi. Hajupäästöjen mittausraportin tulosten, Biosampo-laitteiston ja ammoniakkipesurin toiminnasta laaditun selvityksen, lietekuilujen lämpötilan ja eläinsuojien ammoniakkipitoisuuksien mittaustulosten sekä mahdollisen hajuhaittojen vähentämistä koskevan suunnitelman perusteella lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa.
Toiminnan tarkkailu ja raportointi
---
35. Ammoniakkipitoisuus tulee mitata ennen ammoniakkipesuria ja sen jälkeen vähintään kertaluonteisesti 3 kk:n kuluessa siitä, kun uusittu Biosampo-laitteisto ja lihasikalan laajennusosa on otettu käyttöön. Mittaustulokset tulee toimittaa valvontaviranomaiselle välittömästi niiden valmistuttua. Valvontaviranomainen voi antaa määräyksiä tarvittavista toimenpiteistä ammoniakkipesurin puhdistustehon tehostamiseksi siten, että lupamääräyksessä 5 määrätty puhdistusteho täyttyy.
---
Paras käyttökelpoinen tekniikka
38. Toiminnanharjoittajan tulee olla riittävästi selvillä toimialansa erityisesti ympäristön kannalta parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymisestä ja varauduttava sen käyttöönottoon. Erityisesti toiminnanharjoittajan tulee seurata eläinsuojan poistoilman hajupäästöjen käsittelyyn liittyvän parhaan käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja varauduttava sen käyttöönottoon. Biosampolaitteiston lietelannan käsittelyprosesseissa ja laitehankinnoissa parasta käyttökelpoista tekniikkaa on hyödynnettävä siten, että toiminnan ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset.
Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
Aluehallintovirasto myöntää ympäristöluvan, koska hakemusten mukaisten eläinsuojien toiminta, mukaan lukien lietelannan käsittely Biosampo-laitteistolla, voidaan järjestää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimusten mukaisesti, kun otetaan huomioon annetut lupamääräykset.
Eläinsuojien vähimmäissuositusetäisyyksien laskemisessa on vielä käytettävä kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen mukaisia eläinyksikkökertoimia. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeessa I/2010 liitteessä 4 on esitetty uusien, talouskeskusten ulkopuolelle rakennettavien kotieläinsuojien vähimmäisetäisyyssuositukset häiriintyvistä kohteista. Mikäli kyseessä olisi uusi, talouskeskuksen ulkopuolelle rakennettava eläinsuoja, ohjeen mukaan vähimmäisetäisyyssuositus häiriintyvästä kohteesta edellyttäisi kyseessä olevan kokoiselta lihasikalatoiminnalta (1 946 ey) vähintään 360 metrin etäisyyttä normaaleissa olosuhteissa ja vaativissa olosuhteissa vähintään 420 metrin etäisyyttä. Aluehallintovirasto katsoo, että kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen 1/2010 liitteen 3 mukaisilla eläinyksikkökertoimilla laskettuna hakemuksen mukainen tuleva eläinmäärä (1 946 ey) on eläinyksiköinä noin kaksinkertainen nykyiseen ympäristöluvan eläinmäärään nähden, joten kyseessä on olemassa olevan toiminnan laajennus. Laajennushankkeissa voidaan suojaetäisyyksiksi hyväksyä jonkin verran lyhyemmät etäisyydet kuin uusissa tai uuteen toimintaan rinnastettavissa hankkeissa.
---
Kun otetaan huomioon annetut lupamääräykset, eläinsuojien, Biosampo-laitteiston, lietesäiliöiden ja kuivalantalan sijaintipaikan ympäristö, eläinsuojien eläinmäärä ja eläinsuojien sijainti naapureihin nähden, toiminta ei todennäköisesti aiheuta kohtuutonta rasitusta tai muuta olennaista haittaa naapureille. Ratkaisussa on otettu huomioon myös lähialueella sijaitsevat muut eläinsuojat.
Lainvoimaa vailla olevassa Nurmon keskustan osayleiskaavassa nykyisen lihasikalan (412 lihasikaa) alue on merkitty kaavamerkinnällä M-1, maa- ja metsä-talousvaltainen alue. Nykyisen lihasikalan (559 lihasikaa) ja sikalarakennuksen laajennusosan alue on merkitty kaavamerkinnällä ME, Kotieläintalouden suuryksikön alue. Kaavamerkinnän mukaan alueelle on mahdollista sijoittaa vaikutuksiltaan yli 1 000 lihasian tai lannantuotannoltaan vastaava muille tuotantoeläimille tarkoitettu eläinsuoja. Aluehallintovirasto on katsonut, että Nurmon keskustan osayleiskaava, joka ei ole lainvoimainen, ei estä ympäristöluvan myöntämistä.
Luvan myöntämisedellytyksiä tutkittaessa on selvitetty, että ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaisia vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja ei sijaitse lähialueella siten, että hankkeesta ei muodostuisi luvanhakijalle kokonaan uutta hanketta. Tarkastuskäynnillä 13.9.2016 ja neuvottelussa 6.3.2017 luvan hakija on todennut, että vaihtoehtoista sijoituspaikkaa tai vaihtoehtoista kokoa laajennushankkeelle ei ole järkevin kustannuksin olemassa.
Eläinsuojatoiminta kyseisellä paikalla täyttää luvan myöntämisen edellytykset, mikäli annettuja lupamääräyksiä noudatetaan. Ympäristöluvan myöntäminen ei edellytä, että toiminta olisi täysin hajutonta tai haitatonta.
Vastauksina lausuntoihin aluehallintovirasto on todennut muun ohella seuraavaa:
---
Aluehallintovirasto katsoo, että lietelannan käsittely lannan fraktiointilaitteistolla Biosampo mekaanisen ja biologisen prosessin kautta on komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/302, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU mukaisten parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskevien päätelmien vahvistamisesta siipikarjan tai sikojen tehokasvatusta varten, mukaista parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskien tilakohtaista lannan prosessointia (BAT 19).
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen valituksesta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt ympäristölupahakemuksen.
Hallinto-oikeus on hylännyt X:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
1. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen valitus
Sovelletut oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.
Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa a) terveyshaittaa, b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä,
f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.
Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.
Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä, 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista ja 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.
Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski, 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle, 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta, 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus sekä 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Ympäristönsuojelulain 12 §:n mukaan luvanvaraista tai rekisteröitävää toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.
Asiassa saatu selvitys
Hakemus koskee lihasikalatoimintaa ja sen laajentamista. Tilalla on nykyisin yhteensä 971 lihasikaa kahdessa eri sikalarakennuksessa. Tilalla Riihimäki (---) sijaitsevassa lihasikalassa on 412 lihasikaa ja tilalla Viljelmä (---) sijaitsevassa lihasikalassa on 559 lihasikaa. Toimintaa laajennetaan rakentamalla tilalla Viljelmä sijaitsevan nykyisen sikalarakennuksen yhteyteen laajennusosa, johon tulee tila 975 lihasialle. Laajennuksen jälkeen tilalle tulee yhteensä 1 946 lihasikaa. Eläinsuojien lähiympäristö on pelto- ja metsäaluetta.
Tilakokonaisuuden ympärillä on runsaasti asuinrakennuksia. Lähimmät naapurit sijaitsevat laajennuksesta noin 110 metrin, 170 metrin ja 210 metrin etäisyydellä. Noin 220–320 metrin etäisyydellä sijaitsee kahdeksan asuinrakennusta ja kolme tyhjillään olevaa rakennusta sekä noin 340–420 metrin etäisyydellä viisi asuinrakennusta. Suunnitellusta laajennuksesta Kertunlaakson asemakaava-alueen rajaan on 480 metriä. Kyseisellä asemakaava-alueella kolmen asuinrakennuksen etäisyys suunnitellusta laajennuksesta on alle 500 metriä. Lähialueella on lisäksi 460 metrin, 480 metrin ja 550 metrin etäisyydellä kolme muuta eläintilaa, kaksi sikalaa ja yksi nautatila.
Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010) mukaan pienten ja keskisuurten eläinsuojien laajennuksissa suositeltava etäisyys lähimmästä häiriintyvästä kohteesta on 100 metriä. Uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Ohjeen mukainen vähimmäissuositusetäisyys häiriintyvästä kohteesta olisi laajennuksen mukaiselle 1 946 eläinyksikölle vähintään 360 metriä normaaleissa olosuhteissa ja vaativissa olosuhteissa vähintään 420 metriä. Naapurissa sijaitsevan sikalan kanssa yhteen laskettuna eläinyksikkömäärä olisi 3 446 eläinyksikköä, mikä suosituksen mukaan tarkoittaisi vähintään 420 metrin etäisyyttä normaaleissa olosuhteissa ja 490 metrin etäisyyttä vaativissa olosuhteissa, kun kyseessä on uusi eläinsuojatoiminta.
Sikalarakennusten lannan käsittely tapahtuu lietelannalla. Lietelanta käsitellään tilalla jatkuvatoimisella Biosampo-nimisellä lannan fraktiointilaitteistolla. Laitteistossa lietelanta käsitellään mekaanisesti ja mikrobiologisesti. Laitteiston avulla lietelannan hajut voidaan minimoida ja lannan sisältämät ravinteet saadaan kasvien käyttöön paremmin kuin raakalietettä levitettäessä.
Biosampo-laitteisto tullaan sijoittamaan erillisen rakennettavan rakennuksen sisäpuolelle. Sikalarakennuksista liete johdetaan pumppukaivon kautta maanalaiseen, noin 300 m3:n suuruiseen varastosäiliöön ja siitä esisyöttösäiliön kautta Biosampo-laitteistoon käsiteltäväksi.
Lietteestä erotellaan mekaanisesti neste- ja kiintoainefraktio. Kiintoainefraktio johdetaan kompostoitumaan. Kompostointiprosessin aikana kiintoainefraktio kuumenee noin 55–60-asteiseksi. Kompostoinnin jälkeen kiintoaines on valmista levitettäväksi pellolle.
Nestefraktio muuntuu biologisessa prosessissa prosessiin lisättävien spesifien bakteereiden avulla hajuttomaksi. Nestefraktion käsittelyn aikana biologisessa prosessissa haihtuva typpi irtoaa nesteestä ammoniakkina. Ammoniakin sisältämä typpi otetaan talteen ammoniakkipesurissa. Pellolle levitettäessä nestefraktio imeytyy helposti maahan alhaisen kiintoainepitoisuuden vuoksi eikä se jää kasvustoon.
Käsitelty lietelannan nestejae varastoidaan tilalla olevassa noin 1 000 m3:n suuruisessa peltikatteella katetussa lietesäiliössä sekä sikalan laajennusosan yhteyteen rakennettavissa kahdessa uudessa noin 1 340 m3:n suuruisessa kiinteästi katetussa lietesäiliössä. Yhteensä lietelannan ja käsitellyn lietelannan nestejakeen varastointitilavuutta on lietekuilujen kanssa 5 162 m3.
Kiintoainefraktio varastoidaan tilalla olevassa noin 430 m3:n suuruisessa peltikatteella katetussa kuivalantalassa. Luvan hakijalla on kirjallinen sitoumus kuivajakeen vastaanottajan kanssa uuden noin 435 m3:n suuruisen etälantalan rakentamisesta Alajärvelle. Sikalassa syntyvät pesuvedet, joita on noin 200 m3 vuodessa, johdetaan myös Biosampo-lannanfraktiointilaitteistoon. Biosampo-laitteistolla käsitelty lietelannan ja pesuvesien neste- ja kuivajae käytetään pelloilla lannoitteena.
Biosampo-laitteisto on ollut tilalla käytössä vuodesta 2012 ja laitteisto on testausvaiheessa. Laitteiston kehitys on ollut jatkuvaa. X:n tilalle rakennettu aikaisempi Biosampo-laitteisto on rakennettu kontteihin. Kontteihin sijoitetun laitteiston ammoniakkipitoisuus on noussut korkeaksi prosessitoiminnan aikana. Suuresta ammoniakkipitoisuudesta johtuen ammoniakki on syövyttänyt laitteistoa ja huoltotoimenpiteiden aikana konttia on tuuletettu ammoniakkipitoisuuden alentamiseksi.
Seuraava kehitetty laitteisto rakennetaan yhtenäiseen rakennukseen, jolloin käytöstä aiheutuneita ammoniakkipäästöjä voidaan kontrolloida. Rakennus on ilmatiivis ja laitteistot alipaineistetaan. Ammoniakkipesurissa puhdistettu ilma on käsittelyn jälkeen hajutonta. Yhtenäisen rakennuksen etuna on tasainen lämpötila. Putkiston jäätyminen voidaan ehkäistä. Ulkolämpötilan vaikutus prosessin tehokkuuteen minimoidaan. Syntyvä lämpö hyödynnetään rakennuksen lämmityksessä. Erillistä lämmityslähdettä ei tarvita.
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen valituksen mukaan luvan hakija on lupakäsittelyn yhteydessä tuonut esiin, ettei lietekuilujen lämpötilan laskeminen luvassa edellytetylle tasolle ole mahdollista ja että lupamääräyksessä 2 edellytettyä lietteen tyhjäystä kuukauden välein ei voida toteuttaa.
Luvan hakija on ELY-keskuksen valituksen johdosta antamassaan vastineessa todennut, että lupamääräyksessä 2 edellytetty lietteen tyhjäys kuukauden välein voidaan toteuttaa erityisjärjestelyillä. Biosammossa käsiteltyä prosessoitua lietelantaa voidaan johtaa lietekuiluihin tyhjäyksen yhteydessä, jolloin lietelanta saadaan liikkumaan kuiluissa. Tyhjennettäessä kuilut vähintään kerran kuukaudessa lannan kerrosvahvuus lietekuilussa on alhaisempi. Lämmöntalteenottoputkisto lietekuilujen pohjalla jäähdyttää kuiluja tehokkaammin vähäisemmän lietekerroksen takia. Tällöin lietteen pintalämpötila on matalampi.
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Asiassa on aluehallintovirastossa ollut kysymys lihasikalatoiminnan laajentamisesta. Toiminnan muutoksen johdosta eläinmäärä kasvaa noin kaksinkertaiseksi nykyiseen ympäristölupaan verrattua. Asiassa on hallinto-oikeudessa ensinnäkin ELY-keskuksen vaatimuksesta arvioitava, voiko hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheutua ympäristönsuojelulaissa kiellettyä seurausta ja onko ympäristölupapäätös siten lainvastaisena kumottava.
Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon asutuksen läheisyys suunniteltuun toimintaan nähden, kysymyksessä oleva laajennus on niin merkittävä, että se on lupaharkinnassa rinnastettava uudeksi hankkeeksi. Tällöin aluehallintoviraston päätöksessä arvioidun Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeen osalta tarkastellaan uutta toimintaa koskevia vähimmäissuositusetäisyyksiä. Mainittu ohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen mukaiset toimintaa koskevat etäisyyssuositukset voidaan ottaa lupaharkinnassa toiminnasta aiheutuvaa haittaa ympäristönsuojelulain säännösten mukaisesti arvioitaessa selvityksenä huomioon.
Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, että toiminnasta ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu ympäristönsuojelulaissa kiellettyä seurausta. Ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa lupamääräysten vaikutus. Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon muun ohella asianomaisen alueen ominaisuudet ja pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta. Haittojen syntymisen ehkäisyssä tärkeää on toiminnan oikea sijoittuminen.
Hallinto-oikeus arvioi, että hakemuksessa esitetty Biosampo-laitteisto moitteettomasti toimiessaan vähentää lannan käsittelystä aiheutuvia hajuhaittoja erityisesti lantaa levittäessä, mutta myös sitä siirrettäessä. Laite ei vielä ole yleisesti käytössä, eikä mahdollisten häiriötilanteiden esiintyvyydestä näin ollen ole selvitystä. Myöskään lietekuilujen jäähdytyksen vaikutuksesta hajuun sekä jäähdytyksen toimivuudesta eri olosuhteissa ei ole riittävästi selvitystä.
Kun edellä esitetyn lisäksi otetaan huomioon toiminnan luonne ja laajuus, paikalliset olosuhteet, muu kotieläintoiminta alueella, lähialueella olevan asutuksen määrä ja lyhyet etäisyydet lähimpiin häiriintyviin kohteisiin, toiminnasta aiheutuisi ennalta arvioiden hakemuksen mukaisesti laajennettuna ympäristössä hajun vuoksi ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua merkittävää yleisen viihtyisyyden vähentymistä sekä kohtuutonta rasitusta lähiasutukselle. Hakemuksen mukainen sijoituspaikka ei edellä mainituista syistä täytä ympäristönsuojelulain 11 §:ssä säädettyjä sijoituspaikan valintaa koskevia vaatimuksia. Lupahakemuksessa esitettyjen teknisten ratkaisujen ei voida katsoa olevan riittävä peruste luvan myöntämiseen laajennuksen haasteellinen sijoituspaikka huomioon ottaen. Suunnitellusta toiminnasta aiheutuvia haittoja ei voida riittävästi ehkäistä hakemuksessa esitetyillä toimenpiteillä tai toimintaa koskevilla lupamääräyksillä. Näin ollen aluehallintoviraston päätös on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen valituksen johdosta kumottava ja ympäristölupahakemus hylättävä.
2. X:n valitus
Koska hallinto-oikeus kumoaa aluehallintoviraston päätöksen ELY-keskuksen valituksen johdosta, X:n valitus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Saman pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa annettu ratkaisu sekä se, että oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että X joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Mäki, Varpu kujanpää ja Janika Gummerus. Esittelijä Heidi Laakso.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
X on pyytänyt lupaa valittaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä. X on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa saatetaan voimaan. Hän on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa suullisen käsittelyn sekä katselmuksen. Hän on myös vaatinut, että Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Vaasan hallinto-oikeus on ratkaisussaan arvioinut, että valittajan laajennushanke, joka kaksinkertaistaa sikatilan tuotannon, katsotaan uudeksi hankkeeksi. Ympäristönsuojelulain tulkintakäytäntö, viranomaisohjeet eivätkä hallinto- ja oikeuskäytäntö tue tätä näkemystä. Hallinto-oikeus on myös soveltanut ympäristöoikeudellista varovaisuusperiaatetta vallitsevasta oikeuskäytännöstä poikkeavalla tavalla laventaen periaatteen tulkintaa suhteettomasti.
Hallinto-oikeus ei ole noudattanut yhdenvertaisuusperiaatetta asiaa ratkaistessaan. Aiemmassa oikeuskäytännössä on noudatettu Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeessa (1/2010) mainittua ohjeistusta, jonka mukaan vasta 2,5-kertainen laajennus katsotaan uudeksi hankkeeksi.
Muun muassa tapauksessa KHO 2017:167 korkein hallinto-oikeus totesi, että broilerikasvattamotoiminnan laajentuessa 2,1-kertaiseksi kyseessä oli olemassa olevan toiminnan laajennus. Näin ollen myöskään X:n toiminnan laajennusta kaksinkertaiseksi ei tule arvioida uutena hankkeena.
Lähin naapurin asuinrakennus sijaitsee 111 metrin etäisyydellä laajennushankkeen sikalarakennuksesta. Kyseisellä naapurilla on myös sikala. Seuraavaksi lähin naapuri on 175 metrin etäisyydellä. Kukaan naapureista ei ole vastustanut laajennushanketta tai esittänyt huomautettavaa alueen kaavamuutosvaiheessa sikalatoiminnan osalta. Koska kyse on olemassa olevan eläinsuojan laajennushankkeesta, on ohjeiden mukainen etäisyyssuositus lähimpään häiriintyvään kohteeseen 100 metriä, joka tässä tapauksessa toteutuu. Vähimmäissuositusetäisyyksiä ei ole tarpeen kasvattaa, koska X:n hankkeessa hajuhaitat on minimoitu edellä kuvatulla tavalla eivätkä naapurit ole vastustaneet hanketta.
Hankealueella lounaistuulet ovat vallitsevia tuulia. Näin ollen se vähäinen hajuhaitta, jota laajennuksesta aiheutuu, kulkeutuu pääosin koilliseen laajalle peltoalueelle.
Hajuhaittojen estämiseksi laajennushankkeessa käytetään alan uusinta huipputeknologiaa, kuten automaatti-ilmastointia, lietekuilujen jäähdytysjärjestelmää, sumutuskastelua ja imulannanpoistoa. X:n nykyisissä sikaloissa sekä laajennushankkeessa käytetään Pellon Group Oy:n kehittämää BioSampo-lannanfraktiointilaitteistoa, joka on ollut tilalla käytössä jo vuodesta 2012. Pilottihankkeessa testattiin laitteiston prosessin vaiheiden vaikutus lannan hajuun, minkä tuloksena todettiin, että hajun muodostus oli ulkona tehtyjen mittausten mukaan niin alhainen, ettei hajun leviämisen mittaukseen ollut perusteltua ryhtyä. BioSampo-laitteisto on toimiva, toimintavarma ja riittävästi testattu. Lupaviranomainen on katsonut, että lietelannan käsittely Biosampo-laitteistolla on parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskien tilakohtaista lannan prosessointia.
Hallinto-oikeus on soveltanut varovaisuusperiaatetta liian laajasti ottaen huomioon laajennushankkeen koon, kohteen sijainnin, tuuliolosuhteet ja hankkeessa käytettävän toimivan ja testatun teknologian.
Koska kyse on viranomaisena toimivan ELY-keskuksen arviointivirheestä, olisi kohtuutonta, että valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.
Seinäjoen kaavoitusviranomainen on antanut vastineen, jossa on muun ohella todettu, että valmisteilla olevassa osayleiskaavaluonnoksessa mahdollistetaan laajennuksen sijoittaminen X:n sikalan alueelle aluevarauksella.
Seinäjoen ympäristönsuojeluviranomainen on antanut vastineen, jonka mukaan kyseiselle sijaintipaikalle ei voida sijoittaa hakemuksen mukaista eläinmäärää, koska laajennuksen aiheuttama hajukuorma alueella ei olisi enää kohtuullinen. Alue on kaupunkimaisen asutuksen ja varsinaisen maaseudun välistä vaihettumisaluetta. Tuuliolosuhteet eivät ole pysyviä ja vaikutusalueella on huomattavan paljon asukkaita. Läheiseltä asuntoalueelta on tehty useita hajuvalituksia kesällä 2019. Myös alueen muiden eläinsuojien haittavaikutukset on otettava arvioinnissa huomioon.
BioSampo-laitteiston käyttäminen ei mahdollista automaattisesti lyhyempiä suojaetäisyyksiä, koska tilalla tapahtuva lannan käsittely tuottaa hajua, vaikka lopputuotteet menettäisivät hajua. Tekniikan hyötynä on nimenomaan hajuttomampi fraktioitu lanta peltolevitykseen.
Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut vastineen, jonka mukaan ELY-keskukselle tuli kesällä 2019 kaksi valitusta etelänpuoleiselta kaava-alueelta voimakkaasta hajusta. BioSampo on parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaista silloin, kun halutaan vähentää hajupäästöjä lannanlevitysalueella.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut vastineen, jossa se on viitannut ympäristölupapäätökseen ja sen perusteluihin.
Valittaja on antanut vastaselityksen, jonka mukaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön mukaan vasta 2,5-kertainen eläinsuojan laajennus vastaa kokonaan uutta hanketta. Nyt kyse on vain kaksinkertaisesta laajennuksesta. Hajuhaittojen lähdettä alueella ei ole pystytty selvittämään. BioSampo-laitteiston käytöstä on kokemusta jo kahdeksan vuoden ajalta, eikä laajennuksesta aiheudu merkittävää hajuhaitan lisäystä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
1. X:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.
2. X:n vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.
3. X:n valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
4. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.
Perustelut
1. Katselmus
Hallintolainkäyttölain 41 §:n (799/2015) mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi X on pyytänyt katselmuksen toimittamista sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
2. Suullinen käsittely
Hallintolainkäyttölain (586/1996) 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi X on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä jäljempänä tämän päätöksen kohdassa 3 lausuttu, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
3. Pääasia
Kysymyksenasettelu
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on valituksen johdosta ensinnäkin ratkaistavana, onko sikalatoiminnan laajennusta pidettävä eläinten lukumäärän vuoksi sellaisena, että laajennuksen jälkeisen toimintakokonaisuuden etäisyyttä haitankärsijöihin tulisi lupaharkinnassa arvioida kuten kokonaan uudessa eläinsuojatoiminnassa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on valituksen johdosta toiseksi ratkaistavana, täyttääkö toiminnan laajennus kyseisellä sijaintipaikalla ympäristönsuojelulain 11 §:ssä säädetyt edellytykset ja onko toiminnanharjoittaja esittänyt riittävät keinot hajuhaitan estämiseksi siten, että ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.
Oikeudellinen arviointi
Laajennuksen koko ja rinnastaminen uuteen hankkeeseen
Hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston myöntämän lupapäätöksen ja hylännyt ympäristölupahakemuksen, koska laajennuksesta aiheutuisi hajun vuoksi naapureille kohtuutonta rasitusta. Hallinto-oikeus on päätöksessään muun ohella katsonut, että kun otetaan huomioon asutuksen läheisyys suunniteltuun toimintaan nähden, kysymyksessä oleva toiminnan laajennus on niin merkittävä, että lupaharkinnassa toiminta kokonaisuudessaan rinnastetaan uudeksi hankkeeksi.
Ympäristöministeriön antamassa kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeessa (YM 1/2010) on esitetty suositukset vähimmäisetäisyyksistä toiminnasta lähimpiin häiriintyviin kohteisiin nähden. Ohje ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sen mukaiset toimintaa koskevat etäisyyssuositukset voidaan ottaa lupaharkinnassa selvityksenä huomioon toiminnasta aiheutuvaa haittaa arvioitaessa. Ohjeen mukaan pienten tai keskisuurten eläinsuojien laajennuksissa suositeltava etäisyys lähimmästä häiriintyvästä kohteesta on vähintään 100 metriä ja uuden eläinsuojan tulisi sijaita 200–500 metrin etäisyydellä lähimmästä asuinrakennuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta. Ohjeen liitteessä 4 on esitetty tarkemmin diagrammeina uuden toiminnan etäisyys eläinyksikkömäärään sidottuna. Liitteen 4 taulukko koskee lähtökohtaisesti tilakeskuksen ulkopuolisia alueita, mutta sitä voidaan käyttää suuntaa-antavasti myös muilla alueilla. Ohjeessa ei varsinaisesti ole määritelty, milloin olemassa olevan eläinsuojan laajentaminen rinnastetaan kokonaan uuteen eläinsuojatoimintaan. Ohjeessa on tältä osin viitattu korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöön, jossa on ohjeen mukaan katsottu, että yli 2,5-kertainen laajennus vastaa uuden eläinsuojan rakentamista. Tällöin toiminnan sijoittamiseen sovellettaisiin suurempia etäisyyssuosituksia kuin pelkästään eläinsuojan laajentamisen ollessa kysymyksessä.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä ja kohtuutonta rasitusta kyse on tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa on eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat. Eläinsuojien hajupäästöjen ehkäisemiseen on käytettävissä rajoitetusti teknisiä toimia, jolloin etäisyyttä häiriintyviin kohteisiin voidaan yleensä pitää hyvin keskeisenä tekijänä hajukaasujen laimentumisen kannalta. Pelkän etäisyyden lisäksi on kuitenkin otettava huomioon muun muassa alueen luonne, laajennuksen sijoittuminen alueella, hajun leviämisesteet ja haitan kohteiden sijainti sekä laajentumisen jälkeinen alueen eläinyksiköiden kokonaismäärä.
Toiminnan laajentamisen rinnastaminen kokonaan uuteen hankkeeseen perustuu edellä todetun perusteella tapauskohtaiseen olosuhdearviointiin, eikä se määräydy suoraan laajennuksessa toteutettavan eläinmäärän tai eläinyksikkömäärän lisäyksen perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö on perustunut ympäristönsuojelulain mukaiseen tapauskohtaiseen olosuhteiden kokonaisharkintaan kaikkien oikeuskäytännöstä ilmenevien arviointiperusteiden valossa, eikä eläinmäärän kasvua kuvaava kerroin ole ollut yksin ratkaiseva tekijä.
Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että ympäristösuojelulain mukaan lupaharkinnassa ei sellaisenaan ole merkitystä sillä, luonnehditaanko laajennuksen jälkeistä kokonaisuutta uudeksi toiminnaksi vai onko kysymys pelkästään toiminnan laajennuksesta. Hallinto- ja oikeuskäytännössä on aiemmin voimassaolleen ympäristönsuojelulain (86/2000) soveltamiseen liittyen eräissä ympäristölainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 5–7 §:n mukaisissa tilanteissa voitu luonnehtia toimintaa muutosten jälkeen kokonaan uudeksi toiminnaksi. Lupaa on tullut hakea tämän vuoksi koko toimintaan sisältäen myös olemassa olevan toiminnan. Myös eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaisen kohtuuttoman rasituksen arviointia koskevissa tilanteissa on toiminnan laajennuksen vuoksi voitu luonnehtia koko toimintaa uudeksi toiminnaksi. Tällöin kysymys on siitä, että uudesta kokonaisuudesta aiheutuvaa rasitusta on pidettävä rasituksen kohteiden kannalta siten yllättävänä ja aiemmista olosuhteista poikkeavana, että aiemmin vanhasta toiminnasta aiheutuneelle kohtuulliseksi katsotulle rasitukselle ei voida enää antaa merkitystä asiassa. Laajennuksen ollessa lupaharkinnan kohteena on ympäristönsuojelulain mukaan joka tapauksessa otettava huomioon myös olemassa olevan toiminnan ja laajennuksen yhteisvaikutus. Lisäksi on otettava huomioon toiminnan sijaintialueen läheisyydessä olevat muut rasitusta aiheuttavat toiminnat arvioitaessa haitan lisääntymisen merkittävyyttä.
Kun nyt käsillä olevassa asiassa otetaan laajennuksesta aiheutuvan koko eläinmäärän lisäksi huomioon toiminnan luonne, laajennuksen välitön yhteys olemassa olevaan toimintaan tilakeskuksessa, rasituksen pysyvyys, toiminnan sijoittuminen maaseudun ja asutuskeskuksen vaihettumisalueelle ja lähelle asutusta, yhteisvaikutukset alueen muun hajua tuottavan toiminnan kanssa ja jo nykyisistä alueen toiminnoista valvontaviranomaisille tulleet ilmoitukset, on toiminnan laajentaminen kaksinkertaiseksi voitu rinnastaa näissä oloissa kokonaan uuteen hankkeeseen arvioitaessa toiminnan ja häiriön kohteiden välistä etäisyyttä.
Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset
Asiassa on kyse lihasikojen tuotannosta, josta aiheutuva hajuhaitta koetaan yleisesti häiritsevämpänä kuin esimerkiksi nautojen tuotannosta aiheutuva haju. Eläinten lannasta koettu hajuhaitta ei ole sellaisenaan suoraan riippuvainen eläinmäärästä, eikä kaksinkertainen eläin- tai lantamäärä siten merkitse kaksinkertaista hajuhaittaa. Eläinmäärän kaksinkertaistuminen lisää kuitenkin hajuyksiköiden määrää alueella ja myös sellaisten päivien esiintymistä, jolloin haju koetaan häiritseväksi. Eläinsuojien hajun hallintaan on olemassa tällä hetkellä vain rajallinen määrä teknisiä keinoja. Saadun selvityksen perusteella tilalla käytettävän lannan fraktiointilaitteiston pääasiallinen hyöty perustuu lähinnä lannan levittämisestä ja varastoinnista aiheutuvan hajuhaitan vähenemiseen. Lannan jäähdytyksellä ei saadun selvityksen perustella ole toistaiseksi vielä saatu hajupäästöjä riittävästi hallintaan.
Toiminta sijaitsee maaseudun ja asutuskeskuksen vaihettumisalueella, ja lähialueella on muitakin eläinsuojia. Tilakokonaisuuden ympärillä on runsaasti asuinrakennuksia, joista lähimmät ovat noin 110 metrin, 170 metrin ja 210 metrin etäisyydellä. Noin 220–420 metrin etäisyydellä on useita asuinrakennuksia ja Kertunlaakson asemakaava-alueen lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 500 metrin etäisyydellä laajennuksesta. Hajusta on tullut ilmoituksia ELY-keskukselle ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle läheiseltä asutusalueelta.
Luvan myöntämisen edellytyksiä on arvioitava ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla yhdessä muiden toimintojen kanssa. Merkitystä ei siten ole pelkästään sillä, mistä toiminnasta haju kulloinkin aiheutuu, vaan arvioinnissa on otettava huomioon alueen hajutilanne kokonaisuudessaan. Alue on karttatarkastelun perusteella pääosin laakeaa peltomaisemaa, jolloin haju pääsee leviämään melko esteettömästi ympäristöön. Muun muassa kesällä 2019 läheiselle asutusalueelle aiheutunut hajuhaitta ilmentää sitä, että hajuhaittaa voi ilmetä myös vallitsevasta tuulensuunnasta poikkeavasti.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ottaen huomioon lähialueen asutuksen määrän ja sijoittumisen sekä toiminnan yhteisvaikutukset muiden alueen toimintojen kanssa, hakemuksen mukainen toiminnan kaksinkertaistaminen kyseisellä sijaintipaikalla aiheuttaisi lähialueen asukkaille hajun vuoksi kohtuutonta rasitusta ja merkittävää yleisen viihtyisyyden vähentymistä. Näin ollen ympäristölupapäätös on voitu kumota ja lupahakemus hylätä, koska hakemuksen mukainen toiminta ei ennalta arvioiden täytä ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin 2 ja 5 kohdan mukaisia edellytyksiä.
Johtopäätös
Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
4. Oikeudenkäyntikuluvaatimus
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.