Muu päätös 4219/2020

Asia Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija A, Afganistan

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 27.5.2020 nro 20/0923/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 5.11.2019 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n (jäljempänä myös muutoksenhakija) oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Kansainvälistä suojelua koskevalta osalta hakemus on jätetty tutkimatta. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää A:n Kreikkaan, joka on vastuunmäärittämisasetuksen mukaan vastuussa hänen turvapaikkahakemuksensa käsittelystä, ja määrännyt samalla, ettei A kahden vuoden kuluessa Maahanmuuttoviraston päätöksentekopäivästä lukien uudelleen saapua Suomeen. Kreikan viranomaiset ovat hyväksyneet Suomen tekemän takaisinottopyynnön.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön sekä hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostettuaan asiassa saadun selvityksen ja sovellettavat oikeusohjeet perustellut päätöstään seuraavasti:

Maatieto

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion M.S.S. v. Belgia ja Kreikka jälkeen uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi (2011/95/EU), uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) sekä uudelleenlaadittu vastaanottodirektiivi (2013/33/EU) on saatettu Kreikassa kansalliseen lainsäädäntöön. Turvapaikkahakemukset käsittelee Kreikassa vuonna 2011 perustettu turvapaikkavirasto.

Vuonna 2019 Kreikassa pantiin vireille yli 77 000 turvapaikkahakemusta. Helmikuun 2020 lopussa vireillä on ollut yli 97 000 turvapaikkahakemusta. Vuonna 2019 aineellisesti tutkituista hakemuksista suojelua myönnettiin 55,9 prosentille hakijoista. Vuonna 2018 turvapaikkahakemusten keskimääräinen käsittelyaika oli 8,5 kuukautta. Käsittelyajoissa voi kuitenkin olla suurta vaihtelua, sillä on raportoitu myös hakijoista, jotka ovat saaneet turvapaikkapuhutteluajan kahden tai useamman vuoden päähän. Turvapaikanhakijoilla on myös ollut prosessin alkuvaiheessa vaikeuksia hakemuksensa vireille saattamisessa. (Hellenic Republic, Ministry of Migration & Asylum: Statistical Data of the Greek Asylum Service, 07.06.2013–29.02.2020; Greek Council for Refugees & ECRE: Country Report: Greece, 2018 Update, March 2019; UNHCR: Fact Sheet Greece, 1–30 September 2019 ja Dutch Council for Refugees: Games of Responsibility: The Main Challenges that Asylum Seekers Face in Greece, May 2019)

Vuonna 2019 Kreikalle esitettiin 13 438 vastuunmäärittämisasetuksen mukaista takaisin- ja vastaanottopyyntöä. Kreikka hyväksyi 706 pyyntöä ja Kreikkaan siirrettiin 33 henkilöä vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesti. (Hellenic Republic, Ministry of Migration & Asylum: Statistical Data of the Greek Dublin Unit (7.6.2013–29.02.2020))

Turvapaikkapäätöksiin haetaan Kreikassa muutosta vuonna 2016 perustetuista muutoksenhakulautakunnista, jotka käsittelevät 21.7.2016 ja sen jälkeen vireille tulleita turvapaikkavalituksia. Vuonna 2018 muutoksenhakulautakuntiin tuli vireille 15 355 valitusasiaa ja päätös tehtiin 9 047 asiassa, joista aineellisesti tutkittuja asioita oli 6 178 kappaletta. Kielteinen turvapaikkapäätös ei ole täytäntöönpantavissa ennen muutoksenhakulautakunnan päätöstä. Muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Valituksen hallinto-oikeuteen saa laittaa vireille vain oikeudellinen avustaja. Hallinto-oikeus käsittelee muutoksenhakulautakunnan päätöstä koskevat muutosvaatimukset vain päätöksen oikeudellisten seikkojen osalta eikä aineellisia seikkoja tutkita ratkaisussa uudelleen. Ennen 21.7.2016 vireille tulleita turvapaikkavalituksia on käsitelty erillisissä valitusruuhkan purkamiseen tarkoitetuissa muutoksenhakulautakunnissa. Näiden lautakuntien viimeisin toimikausi on kuitenkin päättynyt vuoden 2017 lopussa, eikä päätöstä uudesta toimikaudesta ole tehty. Vuonna 2018 on ollut vireillä noin 3 500 valitusta, jotka kuuluvat kyseisten lautakuntien käsiteltäväksi. Henkilöille, joiden valitusasian tutkiminen kuuluu näille lautakunnille, on myönnetty tietyin edellytyksin uusittavia kahden vuoden oleskelulupia humanitaarisella perusteella. (Greek Council for Refugees & ECRE: Country Report: Greece 2018 Update, March 2019)

Julkista oikeusapua ei ole Kreikassa saatavilla turvapaikkaprosessin ensi asteeseen. Kreikassa on syyskuussa 2017 otettu ensimmäistä kertaa käyttöön valtiollinen ohjelma oikeudellisen avun tarjoamiseksi turvapaikanhakijoiden valitusprosesseihin. Vuoden 2018 lopussa tässä ohjelmassa toimi 31 oikeudellista avustajaa ja samana vuonna oikeudellista apua tarjottiin 3 351 henkilölle eli 21,8 prosentille valittajista. Turvapaikanhakija voi hakea muutoksenhakulautakuntien päätöksestä valittaessaan myös yleistä julkista oikeusapua. Yleisen oikeusavun saamista hankaloittaa se, että sitä voi hakea vain kreikankielisellä lomakkeella. Oikeusapuhakemus saatetaan myös esimerkiksi hylätä, jos valituksen katsotaan olevan ilmeisen perusteeton. Kansalaisjärjestöt tarjoavat myös resurssiensa rajoitteissa oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua valitusprosessiin. (Greek Council for Refugees & ECRE: Country Report: Greece 2018 Update, March 2019)

Euroopan unionin ja Turkin vuonna 2016 tekemän sopimuksen jälkeen Kreikalle kuuluvien, itäisen Egeanmeren saarille saapuvien siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla on sovellettu niin kutsuttua nopeutettua rajamenettelyä. Vastaanotto-olosuhteiden puutteellisuudesta kyseisillä saarilla on raportoitu laajasti. Myös monissa mantereella sijaitsevissa vastaanottokeskuksissa olosuhteet saattavat olla vaikeat ruuhkautumisen, riittämättömien palveluiden, turvallisuuspuutteiden ja keskusten valvontaan liittyvien puutteiden vuoksi.

Vastaanottokeskusten olosuhteissa on mantereella merkittäviä laadullisia vaihteluita. Kreikassa on suuri määrä alun perin tilapäiseksi majoitukseksi tarkoitettuja vastaanottokeskuksia, jotka ovat kuitenkin jääneet toimintaan pidempiaikaisesti. Merkittävän määrän vastaanottokeskuspaikkoja tarjoaa UNHCR:n ESTIA-ohjelma, joka tarjoaa majoitusta esimerkiksi asuinhuoneistoissa.

EKKA-ohjelma tarjoaa paikkoja esimerkiksi yksintulleille alaikäisille hakijoille. Vuonna 2018 mantereen vastaanottokeskusten kapasiteettia kasvatettiin, mutta samalla uusien turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi, minkä johdosta yliruuhkautuminen oli edelleen ongelma useissa mantereen vastaanottokeskuksissa. Mantereen vastaanottokeskukset sijaitsevat usein syrjäisillä alueilla, mikä hankaloittaa esimerkiksi turvapaikanhakijoiden työssäkäyntiä. (Greek Council for Refugees & ECRE: Country Report Greece, 2018 Update, March 2019; UNHCR: Fact Sheet Greece, syyskuu 2019; ECRE: Housing out of reach? The reception of refugees and asylum seekers in Europe, 2019 ja Papatzani, Leivaditi, Ilias & Petracou: Reception Policies, Practices and Responses. Greece Country Report, February 2020)

Aiempien vuosien tavoin myös vuonna 2019 Kreikan viranomaisten toteuttamista laittomista käännytyksistä on raportoitu etenkin Kreikan ja Turkin välisellä maarajalla. Raporttien mukaan maahan pyrkiviltä on saatettu evätä mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua ja henkilöitä on käännytetty Turkkiin myös voimakeinoja käyttäen. Kreikan viranomaisten on raportoitu käyttäneen myös maahantuloa ehkäiseviä taktiikoita. Turkin viranomaisille on ilmoitettu raja-alueella liikkuvista siirtolaista ennen näiden pääsyä Kreikan maaperälle. (Greek Council for Refugees & ECRE: Country Report: Greece 2018 Update, March 2019 ja United States Department of State: 2019 Country Reports on Human Rights Practices: Greece)

Kreikan viranomaiset eivät tiedota riittävästi säilössä oleville henkilöille heidän oikeudestaan hakea kansainvälistä suojelua. Lisäksi säilöönottoyksiköissä ei välttämättä ole tulkkausta tarjolla. (OHCHR: Working Group on Arbitrary Detention: Preliminary Findings from its visit to Greece (2–13 December 2019))

Laki 4368/2016 takaa turvapaikanhakijoille pääsyn julkisen terveydenhuollon piiriin Kreikassa. Julkinen terveydenhuolto on kuitenkin ollut kovan paineen alaisena maan harjoittaman talouskurin johdosta. Turvapaikanhakijoilla on myös viime aikoina ollut käytännöllisiä esteitä terveydenhuollon piiriin pääsemisessä, koska uusilla hakijoilla ei ole ollut mahdollisuutta saada palveluiden käyttämiseksi tarvittavaa sosiaaliturvatunnusta. (ECRE: Country Report Greece, 2018 Update ja UNHCR: Fact Sheet Greece, 1–30 September 2019)

Vuoden 2020 alussa voimaan tullut, turvapaikanhakijoiden oikeuksia koskeva laki sisältää muun ohella säännökset säilöönoton enimmäisajan pidentämisestä, muutoksenhakumenettelyn muutoksista ja traumaperäisen stressihäiriön poistamisesta turvapaikanhakijoiden haavoittuvuuksia koskevasta luettelosta. (United States Department of State: 2019 Country Reports on Human Rights Practices: Greece)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on 2.11.2018 hakenut Kreikasta kansainvälistä suojelua. Kreikka on näin ollen vastuunmäärittämisasetuksen mukaan lähtökohtaisesti vastuussa valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajalla olisi Suomessa vastuunmäärittämisasetuksen 2 artiklan tai ulkomaalaislain 37 §:n mukaisia perheenjäseniä, tai että valittaja olisi vastuunmäärittämisasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisessa riippuvuussuhteessa Suomessa oleskeleviin perheenjäseniinsä.

Hallinto-oikeus toteaa, että kynnys poiketa vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesta siirrosta on korkea. Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka maatiedon mukaan Kreikan turvapaikkamenettelyyn ja vastaanotto-olosuhteisiin liittyy edelleen ongelmia, niissä ei kuitenkaan enää voida katsoa olevan sellaisia vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita, jotka muodostaisivat esteen turvapaikanhakijan siirtämiselle Kreikkaan. Asiassa on siitä huolimatta arvioitava, onko valittajan yksilöllinen tilanne sellainen, että se yhdistettynä turvapaikanhakijoiden yleisiin olosuhteisiin Kreikassa muodostaisi valittajan kohdalla vaaran joutua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, mikäli hänet käännytettäisiin Kreikkaan.

Valittaja on naimaton mies. Esitetyn lääkärinlausunnon mukaan valittajalla on diagnosoitu määrittämätön masennustila, mutta asiassa ei ole ilmennyt, että valittaja olisi säännöllisen lääkityksen tai hoitokontaktin tarpeessa. Valittajan ei voida katsoa olevan haavoittuvassa asemassa. Suomen viranomaisten tekemään takaisinottopyyntöön antamassaan hyväksyvässä vastauksessa Kreikan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että valittaja tullaan majoittamaan vastaanottodirektiivin mukaiseen vastaanottokeskukseen Kreikassa. Yksityiskohtaiset tiedot vastaanottokeskuspaikasta tullaan antamaan siirtoajankohdan ollessa tiedossa. Kreikan viranomaiset ovat myös ilmoittaneet, että valittajaa tiedotetaan hänen maahan saavuttuaan tulkin välityksellä turvapaikkaprosessin jatkamiseen liittyvistä seikoista. Hallinto-oikeus katsoo, että edellä esitetty maatieto ja Kreikan valittajalle antamat yksilölliset takeet huomioon ottaen asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi valittajan hakemus olisi vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan harkintavaltalausekkeen nojalla käsiteltävä Suomessa. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt sellaisia valittajan yksilölliseen tilanteeseen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi valittaja Kreikkaan palautettuna joutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi tai sen vaaraan, ja joiden vuoksi valittajan Kreikkaan palauttaminen muodostuisi ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun palautuskiellon vastaiseksi. Maahanmuuttovirasto on siten voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää tutkimatta valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja hylätä oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausuttu sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Kreikkaan ja määrätä maahantulokieltoon.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 146, 147, 147 a, 148 ja 150 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 3 artiklan 1 kohta, 16 artiklan 1 kohta ja 17 artiklan 1 kohta

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 126 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Kaarresalo (eri mieltä), Reija Suni ja Mira Kallatsa. Esittelijä Anne Ikonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakija on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta on pyydettävä neuvoa-antava lausunto.

Vaatimusten tueksi muutoksenhakija on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija on asunut Kreikassa puolitoista vuotta ennen Suomeen tuloaan, mutta hänelle ei ole annettu paikkaa vastaanottokeskuksesta missään vaiheessa. Muutoksenhakija on asioinut Malagasassa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa, ja sen jälkeen, kun hän ei saanut rekisteröintiä, hän on joutunut asumaan vastaanottokeskusten ulkopuolella. Talvella muutoksenhakija sai nukkumapaikan paikallisesta moskeijasta ja muutoin hän on asunut itse hankkimassaan teltassa Viktoria-nimisessä puistossa. Noin vuoden oleskelun jälkeen muutoksenhakijan turvapaikkahakemus rekisteröitiin Kreikassa, mutta hänelle ei edelleenkään annettu vastaanottokeskuksesta asuinpaikkaa, koska tämä oli täynnä.

Maahanmuuttovirastolla on korostunut selvitysvelvollisuus silloin, kun asiassa on riski Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta menettelystä. Asiassa on kyse useiden vuosien keskeytyksen jälkeen toteutettavasta Dublin-käännytyksestä. Asiaa ei ole selvitetty riittävällä tavalla Maahanmuuttovirastossa.

Asiassa on myös olemassa vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklassa tarkoitettu peruste turvapaikkahakemuksen aineelliseksi tutkimiseksi Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa todennut muun ohella seuraavaa:

Kreikka ei kykene tarjoamaan kaikille Kreikassa oleville turvapaikanhakijoille standardit täyttävää turvapaikkaprosessia ja vastaanottoa. Asiassa aiemmin esitetyn maatiedon perusteella Kreikan tilanne on kuitenkin selkeästi parantunut 2010-luvun alkuun verrattuna. Kreikka kykenee tarjoamaan kansainväliset standardit täyttävät vastaanottopalvelut osalle hakijoista. Kreikassa ei enää ole sellaisia systeemisiä puutteita, joiden perusteella kaikkien sinne siirrettävien kohdalla olisi uskottavia perusteita uskoa, että turvapaikanhakija altistuisi todelliselle vaaralle joutua Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi.

Komission 8.12.2016 antaman Dublin-siirtojen aloittamista Kreikkaan koskevan suosituksen jälkeen jäsenvaltiot ovat kahdenvälisessä ja EASO:n kautta tapahtuvassa yhteistyössä pyrkineet siihen, että siirrot Kreikkaan voidaan aloittaa pienistä määristä ja perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen yhteistyössä Kreikan kanssa. Tässä yhteydessä on käynyt ilmi, ettei Kreikka voi tarjota edes listaa niistä vastaanottokeskuksista, joihin hakija voitaisiin sijoittaa paluunsa jälkeen. Tähän on monia syitä, kuten se, että keskuksen valinta riippuu henkilön yksilöllisistä tarpeista, jotka voivat muuttua hyväksynnän ja siirron välillä, ja se, että väliaika voi olla niin pitkä, ettei kyseistä keskusta ole enää siirtohetkellä olemassa. Muutoksenhakijan kohdalla Kreikan hyväksyntä on saatu jo 11.7.2019 eikä mahdollisen siirron ajankohta ole edelleenkään selvillä.

Kreikka hylkää valtaosan sille esitetyistä takaisin- ja vastaanottopyynnöistä perustellen, etteivät he pysty takaamaan kyseiselle hakijalla perusoikeudet turvaavaa turvapaikkaprosessia ja vastaanottoa. Suomen 1.1.2018 jälkeen Kreikalle esittämiin pyyntöihin on saatu 231 vastausta, joista vain 12 on hyväksytty ja niiden perusteella Maahanmuuttovirasto on tehnyt 7 päätöstä jättää hakemus vastuunmäärittämisasetuksen perusteella tutkimatta ja käännyttää hakija Kreikkaan. Muut valtiot ovat Kreikan tilastojen perusteella ajalla 1.1.2018 - 29.2.2020 esittäneet Kreikalle yhteensä 24 053 takaisin- tai vastaanottopyyntöä ja siirtäneet 57 henkilöä Kreikkaan (asylo.gov.gr).

Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että tilanteessa, jossa Kreikassa ei ole systeemisiä puutteita eikä siellä ole sellaista tilannetta, jota N.S ym. –tuomiossa kuvataan, Maahanmuuttovirasto voi keskinäisen luottamuksen periaatteen mukaisesti lähtökohtaisesti ja ilman vastakkaista tietoa luottaa siihen, että muutoksenhakijaa kohdellaan Kreikassa EU:n perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaisesti. Ottaen huomioon, että Kreikkaan siirrettyjen henkilöiden määrä on erittäin pieni suhteessa Kreikassa jätettyihin hakemuksiin, tehtyihin päätöksiin sekä vastaanottokapasiteettiin nähden, on ilmeistä, että Kreikka kykenee tarjoamaan näille henkilöille vakuuksien mukaiset olosuhteet. Maahanmuuttovirasto katsoo voivansa luottaa Kreikan antamiin vakuuksiin siitä, että muutoksenhakijan turvapaikkaprosessi ja vastaanotto noudattavat EU:n minimistandardeja. Maahanmuuttovirasto on saanut aiemmin Ruotsilta nähtäväkseen Kreikan siirtoilmoituksen jälkeen antamat yksilölliset vakuudet. Ilmoituksessa on yksilöity keskukseksi, johon henkilö majoitettaisiin, Open Hospitality Center of Refugees in Eleonas, osoite Ag.Polykarpou 87 Street, Postcode 118 55 Athens.

Minkään Dublin-asetusta soveltavan valtion kohdalla ei voida etukäteen sanoa, mihin keskukseen tai keskuksiin henkilö mahdollisesti sijoitetaan. Myöskään Suomi ei pystyisi tarjoamaan tällaista tietoa muille valtioille. Maastapoistamispäätöksiin ei oikeuskäytännössä yleisesti edellytetä näin tarkkojen tietojen hankkimista palautuskiellon mahdollisen loukkaamisen arviointia varten.

Kreikkaa koskeva aiempi oikeuskäytäntö huomioiden päätöksentekijällä voidaan katsoa olevan erityinen velvollisuus (verrattuna siirtopäätöksiin muihin valtioihin) esittää vakuuttuva selvitys siitä, ettei asiassa ole riskiä palautuskiellon loukkaamisesta. Samalla on kuitenkin huomioitava, että EIT:n oikeuskäytännössä vakiintunut kynnys palautuskiellon vastaiselle kohtelulle on tilanne, jossa on merkittäviä perusteita uskoa, että henkilö joutuu todelliseen vaaraan joutua ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisen kohtelun kohteeksi. Kyse ei siten voi olla vain teoreettisesta tai abstraktista mahdollisuudesta palautuskiellon rikkomiseen. Vastaavasti unionin tuomioistuin lausui N.S. -tuomiossa näkemyksensä siitä, mikä merkitys on annettava eriasteisille turvapaikkasäädösten rikkomisille palautuskieltoa arvioidessa:

”jos jokaisesta direktiivien 2003/9, 2004/83 ja 2005/85 yksittäisten säännösten rikkomisesta, johon toimivaltainen jäsenvaltio syyllistyy, pitäisi seurata se, että jäsenvaltio, jossa turvapaikkahakemus on tehty, ei voisi siirtää hakijaa kyseiseen ensimmäiseen valtioon, tämä vaikuttaisi niin, että asetuksen N:o 343/2003 III luvussa mainittuihin toimivaltaisen jäsenvaltion määrittelyperusteisiin lisättäisiin uusi poissulkemisperuste, jonka mukaan sen, että jokin jäsenvaltio syyllistyisi edellä mainittujen direktiivien sääntöjen vähäiseen rikkomiseen, vaikutuksena voisi olla jäsenvaltion vapautuminen edellä mainitun asetuksen mukaisista velvoitteista. Tällainen seuraus tekisi kyseisten velvoitteiden sisällön tyhjäksi ja vaarantaisi unionissa jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelemiseen toimivaltaisen jäsenvaltion nopean määrittämisen tavoitteen. Sen sijaan tilanteessa, jossa on vakavasti syytä pelätä, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion turvapaikkamenettelyssä ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteissa on systeemisiä puutteita, jotka merkitsevät tähän jäsenvaltioon siirrettyjen turvapaikanhakijoiden perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettua epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua, siirto ei ole yhteensopiva kyseisen säännöksen kanssa.”

Kreikassa on saatavilla minimistandardit täyttävä turvapaikkaprosessi ja vastaanotto ja Kreikka on antanut Maahanmuuttovirastolle vakuudet siitä, että muutoksenhakijalle ne tarjotaan. Yleisesti saatavilla olevista raporteista ei käy ilmi, että Kreikka ei noudattaisi antamiaan vakuuksia. Ruotsilta saatujen tietojen perusteella Kreikka on sen sijaan päinvastoin luvatusti yksilöinyt vastaanottokeskuksen, johon siirrettävä sijoitetaan. Maahanmuuttovirasto on täyttänyt velvollisuutensa näyttää, ettei muutoksenhakijan kohdalla ole merkittävää riskiä todellisesta vaarasta joutua palautuskiellon vastaisen kohtelun kohteeksi.

Muutoksenhakija on vastaselityksessään todennut muun ohella, että Maahanmuuttovirasto ei ole esittänyt mitään konkreettisia takeita siitä, että muutoksenhakijalle tarjottaisiin perusoikeudet turvaava vastaanotto ja turvapaikkaprosessi. Ottaen huomioon yhtäältä muutoksenhakijan aikaisemmat olosuhteet Kreikassa, mukaan lukien peruspalvelujen puuttuminen sekä kaikkinaisten siteiden puute, Kreikan tiukentunut turvapaikanhakijoita koskeva lainsäädäntö, sekä muutoksenhakijan hoitoa edellyttävä terveydentila, sekä toisaalta olemattomat Kreikan yksilölliset vakuudet muutoksenhakijan inhimilliset tarpeet täyttävistä vastaanotto-olosuhteista, muutoksenhakijan käännytys Kreikkaan merkitsisi EU:n perusoikeuskirjan 4 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaista kohtelua.

Ensisijaisesti asiassa on katsottava olevan kyse nimenomaan Kreikan systeemisistä puutteista, eikä vain mainittujen Suomea sitovien kansainvälisten sitoumusten olemisesta tapauskohtaisesti vaarassa. Tähän viittaa kaikki ajantasainen objektiivinen maatieto samoin kuin koronapandemian aiheuttaman Kreikan valtiontalouden entistäkin ankarampi heikentyminen, mitä hallinto-oikeus ja Maahanmuuttovirasto eivät ole käsitelleet päätöksessä ja nyt lausunnossa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 10.6.2020 antamassaan välipäätöksessä 2573 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

2. Vaatimus neuvoa-antavan lausunnon pyytämisestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta hylätään.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Tuomioistuin voi jättää suullisen käsittelyn järjestämättä lain 57 §:n 2 momentissa luetelluista syistä. Lain 57 §:n 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Neuvoa-antavan lausunnon pyytäminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 16. pöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdan mukaan mainitun pöytäkirjan 10 artiklan mukaisesti nimetyt korkean sopimuspuolen ylimmät tuomioistuimet voivat pyytää ihmisoikeustuomioistuinta antamaan neuvoa-antavia lausuntoja yleissopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa määriteltyjen oikeuksien ja vapauksien tulkintaan tai soveltamiseen liittyvistä periaatekysymyksistä.

Asiassa ei ole kysymys yleissopimuksen tai sen pöytäkirjoissa määriteltyjen oikeuksien ja vapauksien tulkintaan tai soveltamiseen liittyvästä periaatekysymyksestä. Neuvoa-antavan lausunnon pyytämiselle ei näin ollen ole perusteita.

3. Pääasia

3.1 Kysymyksenasettelu

Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää Suomessa turvapaikkahakemuksen tehneen Afganistanin kansalaisen Kreikkaan, joka on vastuunmäärittämisasetuksen nojalla vastuussa hänen hakemuksensa käsittelystä ja joka on ilmoittanut hyväksyvänsä hänen siirtonsa Kreikkaan.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, estääkö perus- ja ihmisoikeussäännöksien sekä ulkomaalaislain 147 §:n mukainen palautuskielto muutoksenhakijan siirron Kreikkaan.

3.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan ja 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

Vastuunmäärittämisasetuksen (Euroopan unionin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltaan jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu) asetus N:o 604/2013) 3 artiklan 1 kohdan mukaan turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, ja tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä. Saman artiklan 2 kohdan mukaan, jos hakija on mahdotonta siirtää jäsenvaltioon, joka on alun perin nimetty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, koska on perusteltuja syitä katsoa, että kyseisessä jäsenvaltiossa on turvapaikkamenettelyssä ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteissa systeemisiä puutteita, jotka saattavat johtaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on jatkettava III luvussa vahvistettujen perusteiden tarkastelua sen määrittämiseksi, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio nimetä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi. Jos tämän kohdan mukaisesti ei voi tehdä siirtoa mihinkään III luvussa vahvistettujen perusteiden mukaisesti nimettyyn jäsenvaltioon tai ensimmäiseen jäsenvaltioon, jossa hakemus on jätetty, määrittämisestä vastaavasta jäsenvaltiosta tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

Vastuunmäärittämisasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan, kun hakija on raskauden, vastasyntyneen lapsen, vakavan sairauden, vakavan vammaisuuden tai korkean ikänsä vuoksi riippuvainen jossakin jäsenvaltiossa oleskeluluvalla oleskelevan lapsensa, sisaruksensa tai vanhempansa avusta tai kun hakijan jossakin jäsenvaltiossa oleskeluluvalla oleskeleva lapsi, sisarus tai vanhempi on riippuvainen hakijan avusta, jäsenvaltioiden on yleensä pidettävä hakija yhdessä kyseisen lapsen, sisaruksen tai vanhemman kanssa tai saatettava heidät yhteen edellyttäen, että perhesiteet olivat olemassa jo lähtömaassa ja että kyseinen lapsi, sisarus tai vanhempi taikka hakija kykenee huolehtimaan riippuvuussuhteessa olevasta henkilöstä ja että asianomaiset henkilöt ilmoittavat kirjallisesti sitä haluavansa.

Vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan 3 artiklan 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Ulkomaalaislain 103 §:n (194/2015) 2 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka vastuuvaltion määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

3.3 Oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi tuomiossaan 21.1.2011 M.S.S. v. Belgia ja Kreikka turvapaikanhakijan joutuneen epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla Kreikassa kohtaamiensa säilöönotto- ja vastaanotto-olosuhteiden vuoksi. Ihmisoikeustuomioistuin totesi Kreikan myös rikkoneen ihmisoikeussopimuksen 3 ja 13 artikloja hakijan turvapaikkaprosessiin liittyvien puutteiden, niihin liittyvän palautuskiellon rikkomisen riskin sekä puutteellisten oikeussuojakeinojen vuoksi. Belgian puolestaan todettiin rikkoneen muun ohella ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa palauttamalla hakijan Kreikkaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossaan, että turvapaikanhakijoilla oli Kreikassa merkittäviä vaikeuksia turvapaikkaprosessiin pääsemisessä. Turvapaikkahakemusten tutkimisessa ja turvapaikkapäätösten laadussa oli myös merkittäviä puutteita. Myönteisten turvapaikkapäätösten osuus kaikista päätöksistä oli marginaalinen, ja päätöksiä perusteltiin ilman viittauksia maatietoon, päätöksen perusteena oleviin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin johtopäätöksiin. Lisäksi tulkkeja oli käytettävissä vähän, turvapaikkapuhutteluita suorittavien henkilöiden koulutus puutteellista, oikeusavun saatavuus puutteellista ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat pitkiä. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että turvapaikanhakijoita ei riittävällä tavalla tiedotettu turvapaikkamenettelyyn liittyvistä seikoista, eikä hakijoilla käytännössä ollut tehokkaita oikeussuojakeinoja käytössään. Vastaanotto-olosuhteiden osalta ihmisoikeustuomioistuin totesi Kreikassa olleen kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita varten alle 1 000 paikkaa vastaanottokeskuksissa. Aikuisten, miespuolisten turvapaikanhakijoiden oli käytännössä mahdotonta saada itselleen paikkaa vastaanottokeskuksessa. Ihmisoikeustuomioistuin totesi, että Kreikan viranomaisia oli pidettävä vastuussa siitä, että valittaja oli usean kuukauden ajan asunut Kreikassa kadulla vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia kyetä huolehtimaan perustavanlaatuisista tarpeistaan.

Suuren jaoston tuomiossa Tarakhel v. Sveitsi, 4.11.2014 ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että artiklan 3 tarkoittama kohtelu edellyttää aina tietynasteista vakavuutta. Vakavuustason arvioinnissa tulee ottaa huomioon kunkin tapauksen erityiset olosuhteet, jolloin myös sukupuolella, iällä tai uhrin terveydentilalla voi olla merkitystä arvioinnissa. Turvapaikanhakijat, ja erityisesti lapset turvapaikanhakijoina, tarvitsevat erityistä suojelua haavoittuvana ihmisryhmänä. Unionin vastaanottodirektiivin säännökset ovat yksi osoitus tämän suojelutarpeen huomioimisesta. Turvapaikanhakijoiden käännyttämisessä vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesti toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon tulee ottaa huomioon toisaalta vastaanottavan valtion vastaanotto-olosuhteet ja toisaalta hakijan erityiset olosuhteet (kohdat 94, 97, 99, 104). Tapauksessa valittajina olivat vanhemmat ja heidän kuusi alaikäistä lastaan, joiden suunnitellun palauttamisen Sveitsistä Italiaan Italian viranomaiset olivat hyväksyneet. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että perheen palauttaminen ilman Italialta saatuja takeita siitä, että vastaanotto-olosuhteet vastaisivat lasten iän edellyttämiä tarpeita ja siitä, että perhe pidettäisiin yhdessä, loukkaisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (kohdat 121-122).

3.4 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Vastuunmäärittämisasetuksen mukaiset siirrot Kreikkaan keskeytettiin vuonna 2011 Kreikan vastaanotto-olosuhteissa ja turvapaikkajärjestelmässä todettujen systeemisten puutteiden vuoksi.

Kreikka on sittemmin tehnyt lainsäädäntömuutoksia ja pyrkinyt varmistamaan, että menettely- ja vastaanottodirektiivin säännökset täytäntöönpannaan kansallisessa lainsäädännössä. Euroopan unionin komissio on 8.12.2016 antamassaan suosituksessa todennut, että Kreikka on vuonna 2011 asiassa M.S.S. annetun tuomion jälkeen parantanut merkittävästi turvapaikkajärjestelmäänsä. Komissio on suositellut, että siirtoja Kreikkaan aloitetaan vähitellen toteuttamaan uudelleen 15.3.2017 alkaen. Suosituksessaan komissio on kehottanut jäsenvaltion viranomaisia toimimaan yhteistyössä Kreikan viranomaisten kanssa ennen henkilön siirtämistä sen varmistamiseksi, että henkilö otetaan vastaan vastaanottotiloissa, jotka täyttävät vastaanottodirektiivin säännöksiä ja että hänen hakemuksensa tutkitaan menettelydirektiivissä asetetuissa määräajoissa ja että häntä kohdellaan EU:n lainsäädännön mukaisesti kaikkien muiden seikkojen osalta.

Komission suosituksesta ja hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevästä, ajantasaisena pidettävästä maatietoudesta ilmenee, että järjestelmässä on edelleen vakavia ongelmia niin vastaanotto-olosuhteiden kuin turvapaikkamenettelyn sekä esimerkiksi oikeusavun saatavuuden osalta. Monet Kreikan tarjoamista vastaanottotiloista eivät edelleenkään täytä vastaanottodirektiivin vaatimuksia. Tämä koskee erityisesti Kreikan saarilla olevia tiloja, mutta ongelmia esiintyy myös mantereella.

Puutteista huolimatta Kreikan turvapaikkajärjestelmässä voidaan kuitenkin arvioida tapahtuneen merkittäviä parannuksia vuoden 2011 jälkeen siten, ettei Kreikan turvapaikkamenettelyssä ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteissa ole enää vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja systeemisiä puutteita. Muutoksenhakijan vastuunmäärittämisasetuksen mukaista siirtoa Kreikkaan on näin ollen tarkasteltava palautuskiellon näkökulmasta.

Maahanmuuttoviraston lausunnosta ilmenevällä tavalla Kreikka ei kykene tarjoamaan kaikille turvapaikanhakijoille perusoikeudet turvaavia vastaanotto-olosuhteita eikä turvapaikkamenettelyä. Nyt esillä olevassa asiassa Kreikan viranomaiset ovat kuitenkin hyväksyneet Suomen tekemän takaisinottopyynnön ja ovat antaneet takeet siitä, että muutoksenhakijaa tullaan majoittamaan vastaanottodirektiivin vaatimukset täyttävään vastaanottokeskukseen ja että hänelle tullaan antamaan tietoa turvapaikkamenettelystä kielellä, jota hän ymmärtää. Maatiedosta ei ole löydettävissä viitteitä siitä, että Kreikka ei noudattaisi muille jäsenmaille antamiaan takeita. Kreikan viranomaiset tulevat myös antamaan yksityiskohtaiset tiedot vastaanottokeskuspaikasta, kun siirron ajankohta on tiedossa, ja Maahanmuuttovirastolla on vielä siinä vaiheessa mahdollisuus varmistua Kreikan antamista takeista.

Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston Kreikan viranomaisilta saamat yksilölliset takeet siitä, että muutoksenhakijaa tullaan majoittamaan vastaanottodirektiivin vaatimukset täyttävään vastaanottokeskukseen ja että hänelle tullaan antamaan tietoa turvapaikkamenettelystä, asiassa ei ole perusteita katsoa, että muutoksenhakijan siirtäminen Kreikkaan olisi vastoin perus- ja ihmisoikeussäännöksiä tai ulkomaalaislain 147 §:ää. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt syitä, joiden vuoksi muutoksenhakijan hakemus olisi vastuunmäärittämisasetuksen 17 artiklan harkintavaltalausekkeen nojalla käsiteltävä Suomessa.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Esittelijä Jenny Rebold.