Muu päätös 65/2021

AsiaValtionavustuksen takaisinperintää ja maksatuksen keskeytystä koskeva valitus

MuutoksenhakijaPalloilu Säätiö sr

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 4.9.2019 nro 19/0781/1

Asian aikaisempi käsittely

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 4.12.2017 päättänyt periä Palloilu Säätiö sr:ltä takaisin valtionavustusta yhteensä 51 711,82 euroa, määrännyt takaisinperittävälle määrälle suoritettavaksi korkoa yhteensä 1 653,36 euroa sekä keskeyttänyt valtionavustuksen maksatuksen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 11.1.2018 hylännyt säätiön oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt säätiön valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan vapaasta sivistystyöstä annetun lain 15 §:n 1 momentin ja 21 b §:n, opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 47 §:n sekä valtionavustuslain 13 §:n 1 momentin, 14 §:n, 21 §:n 2 kohdan ja 26 §:n säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Saatu selvitys ja sen arviointi

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 14.4.2016 myöntänyt säätiölle erityisavustusta vapaasta sivistystyöstä annetun lain nojalla keinonurmikentän rakentamiseen hakemuksen mukaisesti 356 000 euroa arvioitujen kustannusten ollessa 718 548 euroa. Avustus on myönnetty päätökseen liitetyin ehdoin ja rajoituksin (Opetus- ja kulttuuriministeriö, perustamishankkeiden valtionavustusta koskevat lisäehdot dnro 10/091/2015), joiden mukaan avustusta saadaan käyttää hankkeen toteuttamisesta aiheutuneisiin menoihin, jotka ovat syntyneet ennen avustuksen myöntämistä sekä menoihin, jotka ovat syntyneet avustuksen myöntämisvuonna ja kahtena seuraavana vuonna ellei toisin määrätä. Hyväksyttäviksi menoiksi katsotaan hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeelliset ja määrältään kohtuulliset menot. Hyväksyttäviä menoja eivät ole poistot, varaukset eivätkä muut laskennalliset erät. Näin ollen perustamishankkeeseen myönnetty valtionavustus on ollut käytettävissä ainoastaan keinonurmikentän rakentamiseen ja sen toteuttamisesta aiheutuneisiin menoihin. Kysymyksessä ei ole ollut valtionavustuslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu laskennallisen perusteen mukaan myönnetty valtionavustus.

Avustushakemuksen liitteenä toimitetusta hankesuunnitelmasta ilmenee muun ohella, että keinonurmikentän rakentamisen yhteydessä varaudutaan myös kentän kattamiseen tulevaisuudessa. Lisäksi säätiö on 25.2.2016 ilmoittanut ministeriölle varautuneensa hankkeeseen 700 000 euron pitkäaikaisella lainalla, josta on saatu alustava tarjous, ja jonka määrässä on huomioitu kentän mahdollinen kattaminen ylipainehallilla tulevaisuudessa. Säätiö ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan ole hakemuksessaan taikka muutoin ennen avustuspäätöksen tekemistä ilmoittanut ministeriölle täsmällistä arviota kentän kattamisen aikataulusta eikä muutoinkaan avustuspäätöksen ehtojen ja valtionavustuslain mukaisesti ilmoittanut valtionavustuksen käyttöön vaikuttavasta muutoksesta, kun se on ryhtynyt rakentamaan ylipainehallia samanaikaisesti keinonurmikentän rakentamisen kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön 4.12.2017 antamasta avustuksen takaisinperintää ja maksatuksen keskeytystä koskevasta päätöksestä ilmenee, että säätiö on ministeriölle antamassaan selvityksessä esittänyt keinonurmen rakentamisesta syntyneen kustannuksia 717 487,83 euroa. Säätiön pyynnöstä antamasta lisäselvityksestä ilmeni, että hankkeen kokonaisrahoitus toteutettiin vähäisissä osin tulorahoituksella, hanketta varten nostetulla 384 000 euron pankkilainalla sekä muilla käytössä olleilla käyttöpääomarahoitusmahdollisuuksilla. Säätiön avustushakemuksessaan esittämä lainamäärä oli 634 000 euroa. Ministeriö on hyväksynyt säätiön esittämien selvitysten jälkeen hankkeista syntyneiksi kustannuksiksi 518 418,18 euroa. Ministeriö ei ole hyväksynyt kuluina sähkötöistä aiheutunutta 144 euron laskua syystä, että laskulta käy ilmi kulun liittyminen ylipainehalliin. Myöskään parkkipaikkavalaistuksesta aiheutunutta 4 361,60 euron laskua ei ole hyväksytty johtuen siitä, että säätiö ei ole esittänyt avustushakemuksella kulua parkkipaikasta tai sen valaistuksesta, eikä parkkipaikkaa ole myöskään esitetty avustushakemuksen liitteenä olevissa suunnitelmapiirustuksissa. Betoniperusteista aiheutunutta 58 000 euron laskua ministeriö ei ole hyväksynyt syystä, että avustusta saadaan käyttää hankkeen toteuttamisesta aiheutuneisiin menoihin, ja koska betoniperustuksia ei ole muodostunut aitarakennelmien osalta, niitä ei myöskään voida hyväksyä hankkeen toteutuneiksi kustannuksiksi. Kun otetaan huomioon, että valtionavustuksen myöntämistä koskevassa päätöksessä on selkeästi kerrottu avustuksen olevan käytettävissä keinonurmikentän rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin, ministeriö on käyttämillään perusteilla voinut olla hyväksymättä edellä olevat kulut keinonurmikentän rakentamisesta aiheutuneiksi. Hankkeesta syntyneiden hyväksyttyjen kustannusten vapaan sivistystyön osuus 90 prosenttia on 466 576,36 euroa, josta avustuspäätökseen sovelletun Liikuntapaikkarakentamisen suunta -asiakirjan nojalla avustuksen määrä 50 prosenttia on 233 288,18 euroa. Säätiölle on maksettu avustusta 285 000 euroa. Näin ollen ministeriö on maksanut säätiölle aiheutuneisiin hyväksyttäviin kustannuksiin nähden 51 711,82 euroa liikaa.

Johtopäätökset

Valtionavustus on perittävä takaisin, jos avustusta on käytetty muuhun kuin mihin se on myönnetty. Jokaisen valtionavustusta saavan taloudellisen toimijan tulee ymmärtää, että viranomainen voi ja sen tulee periä väärään tarkoitukseen käytetty valtionavustus takaisin. Virheellisesti myönnetty tai käytetty valtionavustus on pääsääntöisesti ja olosuhteista riippumatta aina takaisinperittävissä. Luottamuksen suojaamista koskeva sääntely ei suojaa perusteetonta etua.

Koska Palloilu Säätiö sr on vastoin valtionavustuksen myöntämistä koskevan päätöksen ehtoja käyttänyt avustusta myös muuhun kuin mihin se on myönnetty, opetus- ja kulttuuriministeriö on voinut määrätä osan avustuksesta takaisin perittäväksi korkoineen sekä lopettaa valtionavustuksen maksamisen viimeisen maksamatta olevan maksuerän osalta.

Valtionapuviranomainen voi kohtuullistaa takaisinperintää. Valtionapuviranomaisen harkintavalta, mitä tulee takaisinperinnän kohtuullistamiseen, on laaja. Tässä asiassa ei ole tullut esille mitään sellaista erityisen painavaa syytä, jonka perusteella viranomainen olisi voinut jättää takaisin perittävän määrän taikka sille laskettavan koron kokonaan perimättä. Takaisin perittävä määrä ei ole kohtuuton, kun otetaan huomioon avustuksen käyttäminen olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin mihin se on myönnetty. Ministeriö ei ole käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa. Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että säätiö joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Hallintolaki 6 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Sirkesalo, Jyri Vesanto ja Tuomas Salo.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Palloilu Säätiö sr on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että päätöksen täytäntöönpano kielletään. Valtionavustus tulee maksaa säätiölle opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen 14.4.2016 mukaisesti. Säätiön oikeudenkäyntikulut on korvattava viivästyskorkoineen.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valtionavustus on myönnetty säätiön hakemuksessa esitetyn kustannusarvion perusteella. Valtionavustuspäätöksellä ei ole määrätty siitä, että avustuksen määrä määräytyisi toteutuneiden ja ministeriön jälkikäteen hyväksymien kustannusten mukaan. Kun valtionavustuksen määrä ei määräydy toteutuneiden kustannusten perusteella, kyse on lähtökohtaisesti laskennallisen perusteen mukaan määräytyvästä avustuksesta, jonka osalta ei ole esimerkiksi valtionavustuslain 20 §:n mukaista palautusvelvollisuutta tosiasiallisten kulujen alittaessa laskennallisin perustein määräytyneen määrän. Ministeriö ja hallinto-oikeus ovat päätöksissään sekoittaneet valtionavustuksen käyttötarkoituksen ja määrän määräytymisperusteen.

Säätiö on tuonut ministeriön tietoon ennen avustuksen myöntämistä, että se aikoo kattaa avustuksen kohteena olevan kentän ylipainehallilla. Hallinto-oikeus ei ole ministeriön tavoin perustanut päätöstään sille, että säätiö olisi antanut ministeriölle väärää tai harhaanjohtavaa tietoa. Hallinto-oikeus on kuitenkin viitannut päätöksessään siihen, ettei säätiö olisi antanut ministeriölle täsmällistä arviota kentän kattamisen aikataulusta tai ilmoittanut valtionavustuksen käyttöön vaikuttavasta muutoksesta. Epäselväksi jää, mikä merkitys kyseisellä seikalla on ollut hallinto-oikeuden päätöksessä. Kentän kattaminen sen rakentamisen yhteydessä ei ole muuttanut hanketta toiseksi, vaan johtanut kustannussäästöihin.

Asiassa on riidatonta, että ministeriön hyväksymät keinonurmikentän 518 418,18 euron kustannukset ylittävät säätiölle myönnetyn avustuksen määrän. Avustus on näin ollen käytetty siihen tarkoitukseen, johon se on myönnetty. Ylipainehallin rakentaminen on rahoitettu lainalla. Useat hallin rakenteet palvelevat kenttää, mikä on otettava huomioon kentän kustannuserittelyä tarkasteltaessa. Säätiön ministeriölle esittämät 717 487,83 euron kustannukset ovat perustellut. Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoisi, että osa kustannuksista on kohdistettava ylipainehallin kustannuksiksi, keinonurmikentän kustannuksina on joka tapauksessa huomioitava keinonurmikentän sähkötyöt 144 euroa, parkkipaikkavalaistuksen kustannukset 4 361,60 euroa sekä aitarakennelmien osalta huomioon otettavat kustannukset 58 000 euroa. Kyseiset rakenteet ovat valtionavustuspäätöksen ehtojen mukaisesti olleet hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeellisia ja määrältään kohtuullisia.

Takaisinperintä on säätiön menettely ja olosuhteet huomioon kohtuuton. Valtionavustuslain esitöiden mukaan takaisinperittävän määrän kohtuullistamista harkittaessa on otettava huomioon se, missä määrin valtionavustuksen saajan virheellinen menettely on takaisinperinnän perusteena. Kohtuullistamista puoltaa esimerkiksi se, jos valtionavustuksen saajan menettely ei ole ollut virheellistä tai kysymyksessä on vain vähäinen virhe.

Säätiö on hakemusvaiheessa tuonut ministeriön tietoon kaikki merkitykselliset seikat ja esittänyt perustellun arvion keinonurmikentän rakentamisen kustannuksista. Säätiön on voitava luottaa valtionavustuspäätöksen pysyvyyteen. Ei ole kohtuullista rankaista säätiötä siitä, että hanke toteutettiin kustannustehokkaasti samassa yhteydessä ministeriön tiedossa olleen kentän kattamisen kanssa.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ottanut kantaa ministeriön päätökseen valtionavustuksen maksatuksen keskeytyksestä valtionavustuslain 19 §:n nojalla. Säätiö ei ole menetellyt asiassa siten, että edellytykset valtionavustuksen maksatuksen keskeytykselle täyttyisivät.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Avustuspäätöksestä käy valtionavustuslaissa edellytetyllä tavalla ilmi valtionavustuksen määrä ja laskentaperuste. Kyseessä ei ole laskennallisen perusteen mukaan myönnetty valtionavustus. Avustus on myönnetty säätiön hakemuksessa esitetyn kustannusarvion perusteella, mutta avustuksen käyttö perustuu toteutuneisiin ja hyväksyttyihin kustannuksiin.

Säätiö on valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon jättämällä kertomatta ministeriölle keinonurmikentän ja ylipainehallin samanaikaisesta rakentamisesta sekä sisällyttämällä ylipainehallin rakentamiseen liittyviä kustannuksia keinonurmikentän rakentamisesta annettuun selvitykseen. Valtionavustusta on käytetty myös ylipainehallin rakentamiseen eli muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty. Näin ollen ministeriön on tullut periä takaisin osa säätiölle maksetusta valtionavustuksesta valtionavustuslain 21 §:n nojalla.

Säätiö on menetellyt valtionavustuslain 14 §:n vastaisesti, kun se on jättänyt ilmoittamatta hankkeen toteutukseen liittyvästä muutoksesta. Avustushakemuksen liitteenä toimitetusta hankesuunnitelmasta ilmenee ainoastaan, että keinonurmikentän rakentamisen yhteydessä varaudutaan kentän kattamiseen tulevaisuudessa. Maininnan ei voida katsoa täyttävän tiedonantovelvollisuutta, kun otetaan huomioon, että kentän kattaminen on toteutettu tosiasiassa samanaikaisesti valtionavustuksen kohteena olleen hankkeen kanssa ja hankkeiden voidaan katsoa muodostaneen kiinteän kokonaisuuden.

Avustus on myönnetty säätiölle laskemalla arvonlisäverottomista kokonaiskustannuksista vapaan sivistystyön 90 prosentin osuus ja myöntämällä valtionavustusta 50 prosentille tästä summasta. Laskutapa ilmenee muun muassa Liikuntapaikkarakentamisen suunta -asiakirjasta ja se on ollut säätiön tiedossa. Hyväksyttävät kustannukset on suhteutettu myönnettyyn avustukseen samalla laskukaavalla, jolloin hyväksyttävistä kustannuksista avustuksella katettavien kustannusten määrä on 233 288,18 euroa.

Keinonurmikentän sähkötöitä koskevasta laskusta käy ilmi kulun liittyvän ylipainehallin rakentamiseen. Säätiö ei ole esittänyt avustushakemuksella kulua parkkipaikasta ja sen valaistuksesta, eikä parkkipaikkaa ole esitetty hakemuksen liitteenä olevissa suunnitelmapiirustuksissa. Avustusta saadaan käyttää ainoastaan hankkeen toteuttamisesta aiheutuneisiin menoihin. Koska betoniperustusten kustannuksia ei ole muodostunut aitarakennelmien osalta, niitä ei voida hyväksyä hankkeen toteutuneiksi kustannuksiksi. Säätiö ei ole tuonut ilmi sellaista uutta tietoa, jonka perusteella ministeriön päätöstä tulisi muuttaa hyväksyttyjen kustannusten osalta.

Takaisinperintää ei ole pidettävä kohtuuttomana eikä sen voida katsoa johtavan säätiötä vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Siten valtionavustuslain 26 §:n edellytykset takaisinperinnän kohtuullistamiselle eivät täyty.

Valtionavustuslain 19 §:n 1 momentin edellytykset valtionavustuksen maksatuksen keskeyttämiselle ovat täyttyneet. Mikäli hanke on pystytty toteuttamaan huomattavasti pienemmin kustannuksin kuin avustushakemuksessa on arvioitu, on valtionavustuksen myöntämisperusteiden katsottava olennaisesti muuttuneen. Lisäksi säätiö ei ole käyttänyt valtionavustusta pelkästään vahvistettuun käyttötarkoitukseen eikä se ole antanut hankkeesta oikeita ja riittäviä tietoja.

Säätiö on antanut vastaselityksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 1.11.2019 taltionumero 5189 määrännyt kysymyksessä olevan takaisinperintäsaatavan täytäntöönpanon keskeytettäväksi, kunnes hallinto-oikeuden päätöksestä tehty valitus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään. Maksatuksen keskeyttämisen osalta päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskeva hakemus on hylätty.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään valtionavustuksen takaisinperintää koskevilta osin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Lausuminen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Maksatuksen keskeytystä koskevilta osin hallinto-oikeuden ja opetus- ja kulttuuriministeriön päätökset kumotaan.

2. Palloilu Säätiö sr:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1.Ratkaisu säätiön valitukseen

1.1Takaisinperintä

Valtionavustuslain 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valtionapuviranomaisen on päätöksellään määrättävä valtionavustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu valtionavustus takaisin perittäväksi, jos valtionavustuksen saaja on käyttänyt valtionavustuksen olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty.

Momentin 3 kohdan mukaan valtionapuviranomaisen on päätöksellään määrättävä valtionavustuksen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu valtionavustus takaisin perittäväksi, jos valtionavustuksen saaja on antanut valtionapuviranomaiselle väärän tai harhaanjohtavan tiedon seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan valtionavustuksen saantiin, määrään tai ehtoihin, taikka salannut sellaisen seikan.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että ministeriö on voinut määrätä osan avustuksesta takaisin perittäväksi korkoineen, koska Palloilu Säätiö sr on vastoin valtionavustuksen myöntämistä koskevan päätöksen ehtoja käyttänyt avustusta myös muuhun kuin mihin se on myönnetty. Hallinto-oikeus on viitannut sovellettavana säännöksenä valtionavustuslain 21 §:n 1 momentin 2 kohtaan.

Takaisinperintää koskevassa päätöksessään ministeriö ei kuitenkaan ole soveltanut valtionavustuslain 21 §:n 1 momentin 2 kohtaa eikä perustellut päätöstään sillä, että Palloilu Säätiö sr olisi käyttänyt avustusta olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty. Ministeriö on sen sijaan perustellut päätöstään sillä, että säätiö ei ole ottanut yhteyttä ministeriöön huomatessaan, että sen avustushakemuksessa esittämä kustannusarvio on ollut ylimitoitettu kentän rakentamisen osalta, sekä sillä, että säätiö on selvitysvaiheessa esittänyt ministeriölle hankkeen toteutuneina kustannuksina summan, joka on sisältänyt myös ylipainehalliin liittyviä kuluja. Ministeriön päätös on tältä osin perustunut ensisijaisesti valtionavustuslain 21 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja toissijaisesti saman lain 22 §:n 1 momentin 1 kohtaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden ei olisi Palloilu Säätiö sr:n valituksen johdosta antamassaan päätöksessä tullut perustella takaisinperinnän oikeellisuutta sellaisella lainkohdalla ja sellaisilla perusteilla, jotka eivät ilmene ministeriön päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen virheellisyydestä huolimatta ministeriön päätöksen lainmukaisuus on tältä osin, asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta, perusteltua enemmän viivästyksen välttämiseksi ottaa välittömästi korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on 14.4.2016 myöntänyt säätiölle erityisavustusta vapaasta sivistystyöstä annetun lain nojalla keinonurmikentän rakentamiseen hakemuksen mukaisesti 356 000 euroa arvioitujen kustannusten ollessa 718 548 euroa. Avustus on myönnetty päätökseen liitetyin ehdoin ja rajoituksin. Kysymyksessä ei ole ollut valtionavustuslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu laskennallisen perusteen mukaan myönnetty valtionavustus. Hyväksyttäviksi menoiksi on katsottu hankkeen toteuttamisen kannalta tarpeelliset ja määrältään kohtuulliset menot. Hyväksyttäviä menoja eivät ole poistot, varaukset eivätkä muut laskennalliset erät. Säätiö on sinänsä ilmoittanut ministeriölle, että asiassa varaudutaan ylipainehallin rakentamiseen. Sen hakemuksesta ei kuitenkaan ole ilmennyt, että keinonurmikenttä ja ylipainehalli rakennettaisiin samanaikaisesti. Lisäksi säätiö on ilmoittanut ministeriölle keinonurmikentän rakentamisesta aiheutuneina kustannuksina eriä, jotka ovat liittyneet ylipainehallin rakentamiseen. Avustusta on myönnetty esitetyn kustannusarvion perusteella siten, että hankkeesta syntyneiden hyväksyttyjen kustannusten vapaan sivistystyön osuus 90 prosenttia on ollut 466 576,36 euroa, josta avustuspäätökseen sovelletun Liikuntapaikkarakentamisen suunta -asiakirjan mukainen avustuksen määrä 50 prosenttia on 233 288,18 euroa. Säätiölle on maksettu avustusta 285 000 euroa. Näin ollen ministeriö on maksanut säätiölle aiheutuneisiin hyväksyttäviin kustannuksiin nähden 51 711,82 euroa liikaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksen perustelujen ja asiassa saadun selvityksen valossa, että ministeriön on tullut määrätä Palloilu Säätiö sr:lle liikaa maksettu avustus takaisinperittäväksi valtionavustuslain 21 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen avustuksen takaisinperintää koskevilta osin ei ole perusteita.

Asian tultua ratkaistuksi korkeimman hallinto-oikeuden antama takaisinperintäsaatavaa koskeva väliaikaismääräys ei enää ole voimassa eikä enempään lausumiseen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta ole aihetta.

1.2Maksatuksen keskeytys

Valtionavustuslain 3 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on valtionavustuslaista poikkeavia säännöksiä, niitä noudatetaan mainitun lain sijasta. Pykälän 2 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan muun ohella vapaasta sivistystyöstä annetussa laissa (632/1998) säädettyyn valtionosuuteen ja valtionavustukseen, jos siitä viimeksi mainitussa laissa erikseen säädetään.

Valtionavustuslain 19 §:n mukaan valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä valtionavustuksen maksamisen keskeytettäväksi, jos:

1) on perusteltua aihetta epäillä, että valtionavustuksen saaja ei menettele 12 §:n 4 momentissa taikka 13 tai 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla;

2) ne perusteet, joilla valtionavustus on myönnetty, ovat olennaisesti muuttuneet; taikka

3) Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään maksamisen keskeyttämistä.

Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 21 b §:n mukaan, jollei mainitussa laissa toisin säädetä, mainitun lain nojalla myönnettäviin valtionavustuksiin sovelletaan, mitä valtionavustuslaissa (688/2001) säädetään.

Lain 18 a §:n mukaan valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä mainitussa laissa tarkoitetun rahoituksen maksamisen keskeytettäväksi, jos:

1) on ilmeistä, ettei rahoituksen saaja enää järjestä rahoituksen perusteena olevaa toimintaa, tai rahoituksen saaja olennaisessa määrin toimii vastoin asianomaista toimintaa koskevia lakeja tai asetuksia taikka niiden nojalla annettuja määräyksiä;

2) ne perusteet, joiden mukaan rahoitus määrättyä tarkoitusta varten on myönnetty, ovat olennaisesti muuttuneet; tai

3) Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään maksatuksen keskeyttämistä.

Valtionavustuslain 19 §:n ja vapaasta sivistystyöstä annetun lain 18 a §:n yksityiskohtaisten perustelujen (HE 63/2001 vp ja HE 112/2005 vp) mukaan maksatuksen keskeyttäminen on tarkoitettu väliaikaiseksi turvaamistoimeksi, jonka avulla myönnetyn valtionavustuksen maksaminen saadaan keskeyttää asian tarkemman selvittämisen ajaksi. Selvittämisen jälkeen valtionapuviranomaisen olisi tehtävä päätös maksatuksen jatkamisesta tai valtionavustuksen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä.

Määrätessään osan avustuksesta takaisinperittäväksi ministeriö ei ole päättänyt avustuksen maksamisen lopettamisesta vaan määrännyt avustuksen maksamisen keskeytettäväksi valtionavustuslain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Ministeriö on säätiön oikaisuvaatimuksen johdosta antamansa päätöksen perusteluissa viitannut siihen, että maksatuksen keskeyttäminen olisi avustuksensaajan kannalta lievempi menettely.

Valituksenalaisessa päätöksessään hallinto-oikeus ei ole arvioinut avustuksen maksatuksen keskeytystä koskevan päätöksen lainmukaisuutta vaan katsonut, että ministeriö on voinut lopettaa valtionavustuksen maksamisen viimeisen maksamatta olevan maksuerän osalta. Koska ministeriö ei ole päättänyt valtionavustuksen maksamisen lopettamisesta vaan keskeyttämisestä, hallinto-oikeuden ei olisi tullut päätöksessään lausua avustuksen maksamisen lopettamisesta.

Hallinto-oikeudessa tapahtuneesta menettelyvirheestä huolimatta on perusteltua enemmän viivästyksen välttämiseksi ottaa välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavaksi, onko ministeriö voinut määrätä avustuksen maksatuksen keskeytettäväksi valtionavustuslain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla.

Kun otetaan huomioon, että ministeriö on kyseessä olevan päätöksen ajankohtana määrännyt avustuksen takaisinperittäväksi valtionavustuslain 21 §:n nojalla, sen olisi sanotun säännöksen mukaan samalla tullut tehdä päätös valtionavustuksen maksamisen lopettamisesta sen sijaan, että se on määrännyt avustuksen maksamisen keskeytettäväksi valtionavustuslain 19 §:n perusteella. Lisäksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain 18 a §:stä ja 21 b §:stä seuraa, että kyseessä olevan avustuksen maksatuksen keskeytykseen ei olisi tullut soveltaa valtionavustuslain 19 §:ää vaan vapaasta sivistystyöstä annetun lain 18 a §:ää. Ministeriön päätös on siten lainvastainen maksatuksen keskeytystä koskevilta osin.

Tämän vuoksi opetus- ja kulttuuriministeriön päätös on kumottava maksatuksen keskeytystä koskevilta osin ja hallinto-oikeuden päätös siltä osin kuin siinä on lausuttu maksatuksen lopettamisesta.

2. Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §, Palloilu Säätiö sr:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Outi Siimes. Asian esittelijä Mirka Kuisma.