Muu päätös 372/2021
Asia Ympäristölupaa koskevat valituslupahakemukset ja valitukset
Valittajat
1. Lappeenrannan Lämpövoima Oy
2. A
Päätös, jota valitukset koskevat
Vaasan hallinto-oikeus 28.5.2019 nro 19/0225/3
Asian aikaisempi käsittely
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 29.8.2016 nro 164/2016/2 myöntänyt ympäristöluvan Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon toimintaan Lappeenrannan kaupungissa sijaitsevilla kiinteistöillä Vasara (405-408-1-85), Uusimäki (405-408-1-74) ja Rantanen (405-408-1-52).
Lupa jätevedenpuhdistamon toimintaan koskee hakemuksen mukaisten Lappeenrannan asemakaavoitetun alueen yhdyskuntajätevesien, viemäröityjen teollisuusjätevesien, Lemin ja Taipalsaaren kuntien viemäröintialueiden jätevesien sekä puhdistamolle tuotavien sakokaivolietteiden ja muiden lietteiden käsittelyä puhdistamossa sekä käsiteltyjen jätevesien johtamista viemäriputkella vesistöön Rakkolanjoen yläosalle. Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamo korvaa Toikansuon nykyisen jätevedenpuhdistamon.
Puhdistamon tulokuorman asukasvastineluku on yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti laskettuna 119 000.
Hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioiden johdu korvattavaa vesistön pilaantumisesta aiheutuvaa vahinkoa. Kalataloushaittojen ehkäisemiseksi on määrätty kalatalousmaksu.
Aluehallintovirasto on hylännyt yhtiön pyynnön saada aloittaa toiminta muutoksenhausta huolimatta.
Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–22, joista määräykset 1, 2, 3, 10, 20 ja 22 kuuluvat seuraavasti:
Jätevesien johtaminen ja viemäriputki
1. Jätevedet on johdettava viemäriputkella Rakkolanjoen yläosalle. Viemäriputki on rakennettava 8.4.2015 aluehallintovirastoon toimitetun täydennyksen liitteessä 3 olevan kuvan 2.3.3 osoittamaan paikkaan.
Luvan saajan on pidettävä viemäriputki ja siihen liittyvät rakenteet kunnossa. Viemäriputken ja purkupaikan sijainti on osoitettava rannalle asetettavilla tauluilla. Merkitsemisessä on lisäksi noudatettava Liikenneviraston ohjeita ja määräyksiä.
Jäteveden käsittely ja päästöt vesiin
2. Puhdistamolle johdettavat jätevedet ja toimitettavat lietteet on käsiteltävä biologis-kemiallisesti hakemuksessa esitetyllä tai puhdistusteholtaan vähintään sitä vastaavalla tavalla. Biologisen kapasiteetin ylittävissä poikkeustilanteissa biologisen prosessin ohi johdettavat jätevedet on käsiteltävä vähintään kemiallisesti esisaostamalla ja tehostamalla lisäksi kiintoaineen erotusta. Käsittelytulosten on täytettävä kokonaistypen osalta vuosikeskiarvoina ja muiden parametrien osalta neljännesvuosikeskiarvoina laskettuna seuraavat raja-arvot:
Enimmäispitoisuus, mg/l Vähimmäisteho, %
BOD7 ATU, O2 5 97
Kokonaisfosfori, P 0,1 97
Kokonaistyppi, N - 70
Poikkeustilanteet, ohijuoksutukset ja ylivuodot puhdistamolla sekä viemäriverkostoissa lasketaan mukaan puhdistustulokseen. Mikäli ohijuoksutetun tai ylivuotona johdetun jäteveden laadusta ei ole käytettävissä tutkimustuloksia, laskennassa käytetään jakson keskimääräisestä tulokuormasta ohituspäiväkohtaisesti virtaamien suhteessa määritettyjen ohituskuormien keskiarvoa.
Vesistöön johdettavat käsitellyt jätevedet on hygienisoitava ympäri vuoden.
Jätevedenpuhdistamon tarkennettu suunnitelma on esitettävä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle 31.12.2018 mennessä.
3. Jätevedet ja lietteet on käsiteltävä siten, että toiminnassa täytetään yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen mukaiset käsittelyn vähimmäisvaatimukset tarkkailtuna siten kuin asetuksessa on edellytetty.
Rakkolanjoen vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 A tarkoitettuja aineita eikä liitteissä 1 C ja 1 D tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka voivat johtaa ympäristölaatunormin ylittymiseen pintavedessä tai kalassa.
= = =
Lietteet ja toiminnassa syntyvät jätteet
10. Jätevedenpuhdistamolta poistettava liete on vietävä jatkokäsiteltäväksi laitokseen, jolla on ympäristölupa puhdistamolietteen käsittelemiseen. Luvan haltijan on osaltaan huolehdittava siitä, että puhdistamolietteen laatu ei rajoita sen hyötykäyttöä jatkokäsittelyn jälkeen.
= = =
Kalatalousmaksu
20. Luvan saajan on maksettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle 10 000 euron suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi kalakannoille ja kalastukselle jätevesistä aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen jätevesien vaikutusalueella.
= = =
Muut määräykset
= = =
22. Luvan haltijan on johdettava lisävettä Rakkolanjoen yläosalle vähintään 0,2 m3/s ylivirtaamatilanteita lukuun ottamatta.
Aluehallintoviraston perusteluja ympäristöluvan myöntämiselle
Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamo korvaa valmistuttuaan Toikansuon jätevedenpuhdistamon ja tehostaa jätevesien käsittelyä alueella.
Lappeenrannan jätevesien käsittelyn ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin neljää eri vaihtoehtoista purkuvesistöä: VE1 Vuoksi, VE2 (a ja b) Eteläinen Saimaa, VE3 Pien-Saimaa ja VE4 Rakkolanjoki. Vesistövaikutukset ja jätevedenpuhdistuksen tehostaminen jätevesipäästöille asetettavilla tiukoilla lupamääräyksillä olivat ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä keskeisellä sijalla. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 23.9.2014 antaman lausunnon mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä olleista purkuvesistöistä Rakkolanjoki on toteuttamiskelpoisin vaihtoehto. Rakkolanjoen fosforikuormituksen on arvioitu vähenevän lähes 80 % uuden puhdistamon myötä. Lisäksi lisäveden johtaminen Rakkolanjokeen parantaa vedenvaihtuvuutta ja pienentää jäteveden osuutta virtaamasta sekä parantaa kalaston elinolosuhteita myös veden laadun osalta. Jätevesikuormituksen osuus vesistön kokonaiskuormituksesta vähenee selvästi. Jätevesien tehokkaampi puhdistaminen ja lisäveden johtaminen edistävät vedenvaihtuvuutta Haapajärvessä siten, että sen sisäinen kuormitus voi vähentyä ja vesistön tila parantua.
Puhdistamon sijoituspaikka on valikoitunut eri sijoituspaikkavaihtoehtojen ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja se sijoittuu vireillä olevassa Hyväristönmäen osayleiskaavaehdotuksessa yhdyskuntateknisen huollon alueelle. Osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa uuden jätevedenpuhdistamon ja siihen liittyvien toimintojen sijoittuminen Hyväristönmäen alueelle. Etelä-Karjalan maakuntakaavassa alue sijoittuu taajamatoimintojen reuna-alueelle. Puhdistamon sijoittuminen Hyväristönmäen alueelle ei vaikeuta kaavojen toteuttamista.
Päästöraja-arvot ja päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevat määräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä on lisäksi otettu huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. Toiminta täyttää puhdistamon valmistuessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan sekä ympäristön kannalta parhaan käytännön vaatimukset puhdistamon toimiessa tämän päätöksen määräysten mukaisesti.
Jätevedenpuhdistamon ympäristölupa koskee puhdistamon normaalia toimintaa. Puhdistamon rakentamiseen haetaan erikseen lupaa Lappeenrannan kaupungilta. Häiriö- ja poikkeustilanteissa tarvittavat toimenpiteet ja järjestelyt ratkaisee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tilanteen mukaan.
Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamo tai sen purkuputki eivät sijaitse pohjavesialueella eikä toiminnalla ole pohjavesivaikutuksia.
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan jätevesien tehokkaan puhdistuksen seurauksena Rakkolanjokeen ja Haapajärveen kohdistuva jätevesikuormitus vähenee nykyisestä. Kuormituksen väheneminen vaikuttaa yhdessä vesistöalueen kunnostustoimien, kuten rantakasvien niiton ja raivaamisen sekä lisäveden johtamisen, kanssa myönteisesti joki- ja järviluontoon. Jätevesistä aiheutuneet kalataloudelliset haitat lievenevät Haapajärvellä pidemmällä aikavälillä ja Rakkolanjoen alaosalla lohikalojen lisääntymisolosuhteet paranevat nykyisestä. Jätevesien johtamisesta ei aiheudu haitallisia vaikutuksia Haapajärven Natura-alueeseen. Kuormitus on kuitenkin suurempaa kuin tilanteessa, jossa jätevedet olisi johdettu muualle kuin Rakkolanjokeen. Kalataloudellisten haittojen ehkäisemiseksi on määrätty kalatalousmaksu.
Vuosille 2016–2021 laaditun Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Rakkolanjoen yläosa ja Haapajärvi ovat huonossa ja Rakkolanjoen alaosa välttävässä ekologisessa tilassa johtuen Lappeenrannan kaupungin puhdistettujen jätevesien ja voimaperäisen maatalouden vesistön sietokyvyn ylittäneen kuormituksen aiheuttamasta ylirehevöitymisestä. Haapajärven on arvioitu olleen luonnontilaisenakin lievästi rehevä. Haapajärven kunnostamisen jälkeen vesistön tila on hieman parantunut, mutta tilan arvioiminen edellyttää pidempää aikaa. Rakkolanjoen vesi on rehevyydestään huolimatta kelvollista kaloille. Joen koskissa Suomen puolella on rapua ja Venäjän puoleisella Rakkolanjoen alaosalla on luontaisesti lisääntyvä meritaimen- ja lohikanta. Vesienhoitosuunnitelman mukaan vesimuodostumien hyvän tavoitetilan saavuttamisajankohdaksi on arvioitu vuosi 2021. Suunnitelmassa on esitetty toteutettavaksi vanhoja laitoksia korvaavia uusia jätevedenpuhdistamoja ja uudenveroisiksi peruskunnostettavia käyttöön jääviä puhdistamoja.
Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon rakentaminen Toikansuon jätevedenpuhdistamon korvaajaksi on Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukainen toimenpide. Lupamääräysten mukainen toiminta ei vaikeuta Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosille 2016–2021 esitettyjen tavoitteiden saavuttamista eikä Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuosille 2016–2021 esitettyjen tavoitteiden saavuttamista, sillä lupamääräysten mukainen fosforinpoistovaatimus puhdistamolla on toimenpideohjelmassa edellytetyllä tasolla.
Kun otetaan huomioon Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon ja sen ympäristön tila ja käyttö, jätevesien käsittelystä tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei yksin tai yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumonnut perusteluista ilmenevistä syistä aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n lupahakemuksen.
Asian näin päättyessä lausuminen muista muutoksenhakijoiden vaatimuksista ja vaatimusten tueksi esittämistä seikoista raukeaa.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti, siltä osin kuin nyt on kysymys:
Ympäristölupa
Sovellettuja oikeusohjeita
Ympäristönsuojelulain 48 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ja otettava huomioon asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset ja mielipiteet. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon, mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.
Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävä muuta ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, 3) ympäristönsuojelulain 16-18 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.
Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuville tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista.
Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa ja 115 d §:ssä tarkoitetussa ilmoituspäätöksessä on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 115 d §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Ympäristönsuojelulain 52 §:ssä säädetään pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista lupamääräyksistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöpaikan sijainnista.
Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski, 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle, 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta, 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus sekä 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Asian aikaisempia vaiheita
Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 23.3.2001 antamallaan päätöksellä numero 19/01/2 tarkistanut Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä numero 88/93/1 annetut Lappeenrannan kaupungin jätevesien johtamista koskevat lupamääräykset. Ympäristölupavirasto on hylännyt lupahakemuksen jätevesien johtamisesta Rakkolanjoen vesistöön toistaiseksi voimassa olevana ja muuttanut luvan määräaikaiseksi niin, että se on voimassa vuoden 2007 loppuun saakka. Päätöksen mukaan kaupungin tulee tehdä jätevesien johtamista muuhun vesistöön koskeva uusi ympäristölupahakemus vuoden 2004 loppuun mennessä. Jos lupahakemusta ei ole ratkaistu lainvoimaisesti vuoden 2007 loppuun mennessä, nyt tarkistet-tava lupa on voimassa tuon lupapäätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka.
Vaasan hallinto-oikeus on 15.1.2002 antamallaan päätöksellä numero 02/0025/2 ratkaissut edellä mainitusta päätöksestä tehdyt valitukset. Hallinto-oikeus ei ole muuttanut ympäristölupaviraston päätöstä myöntää lupa määräaikaisena. Luvan voimassaoloaikaa on kuitenkin pidennetty vuoden 2010 loppuun saakka. Uuden ympäristölupahakemuksen jättämiselle asetettua määräaikaa on pidennetty vuoden 2006 loppuun saakka. Rajoitus, jonka mukaan uusi ympäristölupahakemus voi koskea ainoastaan jätevesien johtamista muuhun kuin Rakkolanjoen vesistöön, on poistettu. Korkein hallinto-oikeus on 15.8.2003 hylännyt hallinto-oikeuden päätöstä koskeneen valituslupahakemuksen.
Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 28.11.2007 antamallaan päätöksellä numero 134/07/2 hylännyt Hyväristönmäen uuden puhdistamon toimintaa ja jätevesien johtamista puhdistamolta Rakkolanjokeen koskevan ympäristölupahakemuksen. Ympäristölupavirasto on myöntänyt Lappeenrannan kaupungille ympäristöluvan Toikansuon jäteveden puhdistamon toiminnan jatkamiseen ja jätevesien johtamiseen puhdistamolta nykyistä purkureittiä pitkin Rakkolanjoen vesistöön. Lupa on määrätty olemaan voimassa vuoden 2010 loppuun saakka. Päätöksen mukaan kaupungin on tehtävä, jos se haluaa jatkaa Toikansuon puhdistamon toimintaa vuoden 2010 jälkeen, puhdistamon toimintaa koskeva uusi ympäristölupahakemus 30.9.2008 mennessä. Hakemuksessa on esitettävä jäteve-sien johtamista muualle kuin Rakkolanjoen vesistöön koskeva suunnitelma ja sen toteutuksen aikataulu sekä jätevesien käsittelysuunnitelma. Jos tuota lupahakemusta ei ole ratkaistu lainvoimaisesti vuoden 2010 loppuun mennessä, lupa on voimassa tuon lupapäätöksen lainvoimaiseksi tuloon saakka. Päätöksessä Koirinoja ja Rakkolanjoki Haapajärveen saakka on määrätty edelleen viemäriksi.
Vaasan hallinto-oikeus on 5.11.2009 antamalla päätöksellä numero 09/0344/1 hylännyt Lappeenrannan kaupungin ensisijaisen vaatimuksen, jonka mukaan lupa Hyväristönmäen uuden puhdistamon toimintaan ja jätevesien johtamiseen Rakkolanjoen vesistöön tulee myöntää pysyvänä tai vähintään 30 vuoden määräajaksi. Hallinto-oikeus on pidentänyt luvan voimassaoloon ja tarkistamiseen liittyviä määräaikoja valituksen käsittelyyn kuluneen ajan takia. Korkein hallinto-oikeus on 4.1.2011 antamallaan päätöksellä taltionumero 20 Lappeenrannan kaupungin valituksen muutoin hyläten muuttanut Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen numero 134/07/2 lupamääräystä 1 ja pidentänyt luvan voimassaoloaikaa sekä uuden luvan hakemiselle määrättyä aikaa. Korkein hal-linto-oikeus on päätöksensä perusteluissa viitannut uuden puhdistamon lupahakemuksen hylkäämisen perusteisiin ja katsonut, että kaupungin esittämällä fosforipitoisuuden raja-arvon muuttamisella pitoisuuteen 0,1 mg/l ei yksin ole asiassa sellaista merkitystä, että valitus tulisi tältä osin hyväksyä.
Asiassa saatua selvitystä
Hyväristönmäen suunniteltu jätevedenpuhdistamo sijaitsee Lappeenrannan kaupungissa pääosin kiinteistöillä Vasara 405-408-1-85 ja Uusimäki 405-408-1-74 sekä osittain kiinteistöllä Rantanen 405-408-1-52. Puhdistamolla käsiteltäisiin Lappeenrannan asemakaavoitetun alueen yhdyskuntajätevedet ja viemäröidyt teollisuusjätevedet sekä Lemin ja Taipalsaaren kuntien viemäröintialueiden jätevedet. Lisäksi puhdistamolla vastaanotettaisiin myös sako- ja umpikaivolietteitä erillisellä vastaanottoasemalla. Puhdistamolla on varauduttu myös Joutsenon Oravaharjun jätevedenpuhdistamon sekä Savitaipaleen kunnan viemäröintialueen jätevesien käsittelemiseen tulevaisuudessa. Puhdistamon keskimääräinen virtaama olisi ennusteen mukaan 20 000 m3/d mitoitusvuonna 2030 asukasvastineluvun ollessa 119 000.
Hakemuksen tarkoituksena on, että Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamo korvaisi Toikansuon jätevedenpuhdistamon. Etäisyys Toikansuon puhdistamolta sen kaakkoispuolella Rakkolanjoen varrella olevalle uudelle jätevedenpuhdistamolle olisi noin neljä kilometriä. Osa Rakkolanjoen valuma-alueesta sijaitsee Venäjän puolella. Joki laskee Viipurinlahteen. Haapajärvi sijaitsee Rakkolanjoen yläosan valuma-alueella.
Suunniteltu uusi puhdistamo sijaitsee Hanhijärven ja Karkkolan kylien välisellä alueella. Lupapäätöksen mukaan Karkkolan haja-asutusalue sijaitsee noin 800 metrin etäisyydellä puhdistamoalueesta. Lähin maatilan pihapiiri Karkkolassa olisi noin 600 metrin etäisyydellä puhdistamoalueesta. Karkkolaan on noin 600–1 000 metrin etäisyydelle laitoksen sijaintipaikasta muodostunut uudehko haja-asutusluonteinen omakotitalojen keskittymä.
Lupapäätöksen mukaan jätevedenpuhdistamo sijoittuisi ympäristöministeriön 21.12.2011 vahvistamassa Etelä-Karjalan maakuntakaavassa taajamatoimintojen reuna-alueelle. Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä asemakaavaa.
Itä-Suomen hallinto-oikeus on 10.11.2017 antamallaan päätöksellä numero 17/0228/3 kumonnut maakuntakaavan ohjausvaikutukseen ja selvitysten riittävyyteen liittyvien valitusperusteiden johdosta Lappeenrannan kaupunginvaltuuston 29.8.2016 tekemän päätöksen (81 §), jolla kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaavan 2030, Hyväristönmäen osayleiskaavan. Korkein hallinto-oikeus on 29.3.2019 antamallaan päätöksellä taltionumero 1264 pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen.
Lappeenrannan Energian toiminta-alueen viemäriverkosto on toteutettu erillisviemäröintinä. Viemäriverkoston kokonaispituus on noin 705 kilometriä, josta jätevesiviemäriä on 435 kilometriä. Paineviemärien yhteispituus on 65 kilometriä ja hulevesiviemärien 270 kilometriä. Viemäriverkostoon kuuluu lisäksi 114 jätevesipumppaamoa sekä kaksi hulevesipumppaamoa. Toiminta-alueella on Toikansuon jätevedenpuhdistamon lisäksi Joutsenon keskustaajaman oma alueellinen puhdistamo Joutsenon Oravaharjussa ja pienpuhdistamot Nuijamaalla, Ylämaalla ja Vainikkalassa. Toikansuolle johtavassa verkostossa on 93 pumppaamoa, 279 kilometriä jätevesiviemäriverkostoa ja 258 kilometriä hulevesiverkostoa.
Käsittelemätön jätevesi johdetaan Toikansuolta Hyväristönmäen puhdistamolle siirtoviemärillä. Linja koostuu kahdesta paineputkesta, joita voidaan käyttää yhdessä, erikseen tai osittain yhdessä. Toisen putken häiriö- tai huoltotilanteissa vesiä voidaan johtaa toisen putken kautta. Siirtojärjestelmän mitoitusvirtaama tulee olemaan vähintään yhtä suuri kuin jätevedenpuhdistamon. Siirtoyhteyden pituus on noin 5,2–5,8 kilometriä. Häiriötilanteissa, jolloin kaikkia vesiä ei saada pumpattua Hyväristönmäelle, ylivuoto ohjataan varoaltaaseen Toikansuon puhdistamon tontilla. Mikäli varoallas täyttyy eikä veden siirto ole toiminnassa tai se ei ole riittävää, jätevedet ohjataan hätäylivuotona Rakkolanjokeen.
Uuden jätevedenpuhdistamon esikäsittelyvaiheeseen sisältyvät välppäys, hiekanerotus ja esiselkeytys. Pääosa orgaanisesta aineksesta ja typestä poistetaan biologisesti kolmilinjaisessa aktiivilieteprosessissa, joka toteutetaan esidenitrifikaatioperiaatteella. Jäteveden sisältämä fosfori poistetaan kemiallisen saostuksen avulla ferrisulfaatilla. Tehostetun jälki- eli tertiäärikäsittelyn avulla varmistetaan erittäin korkean kiintoaine- ja fosforireduktion saavuttaminen. Samalla saadaan poistettua valtaosa jäteveden sisältämistä mikrobeista. Tertiäärikäsittely toteutetaan saostus-selkeytys-suodatus -periaatteella tai kalvosuodatuksella. Jälkikäsitelty jätevesi hygienisoidaan ennen purkuvesistöön johtamista. Desinfiointi toteutetaan joko UV-säteilytyksellä tai kemiallisesti.
Toikansuon jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet johdetaan ojia pitkin Rakkolanjoen yläosan luoteiseen latvahaaraan. Jätevesikuormitus näkyy Rakkolanjoen yläosalla korkeina ravinne- ja bakteeripitoisuuksina sekä kohonneena sähkönjohtokykynä. Vesi on myös hyvin kiintoainepitoista, sameaa ja tummaa. Fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 200–300 µg/l ja typpipitoisuudet 15 000–24 000 µg/l. Ravinnepitoisuudet laimenevat hieman jokiosuudella ennen Haapajärveä, mutta keskimäärin veden laatu heikkenee kiintoaineen ja sameuden osalta eikä merkittävää veden laadun parantumista Rakkolanjoen yläosan matkalla tapahdu. Rakkolanjoen yläosalle kohdistuu latvaosien jälkeen myös runsaasti maatalouden hajakuormitusta. Rakkolanjoen vesistön virtaama on pieni. Kuivakausina esiintyvät alivirtaamat vastaavat suuruusluokaltaan jäte-vesivirtaamaa.
Haapajärven veden laatu on ollut keskimäärin hieman parempi kuin Rakkolanjoen yläosalla, mutta vaihtelu on ollut suurta ja ravinnetaso on korkea. Keskimäärin kesäiset fosforipitoisuudet ovat olleet sisäisen kuormituksen takia huomattavasti talviaikaa korkeampia.
Ympäristöhallinnon avoimista tietojärjestelmistä saatavien tietojen perusteella Rakkolanjoen yläosan ja Haapajärven ekologinen tila on vesienhoidon toisella suunnittelukaudella luokiteltu huonoksi ja Rakkolanjoen alaosan ekologinen tila välttäväksi. Rakkolanjoen yläosan huono ekologinen tila johtuu hygieenisestä likaantumisesta ja suurista ravinnepitoisuuksista. Luokkaan vaikuttaa lisäksi se, että jätevedet muodostavat kuivana aikana suurimman osan Rakkolanjoen yläosan vesimuodostuman vesimäärästä. Haapajärven vesimuodostumassa korkeiden ravinnepitoisuuksien lisäksi levämäärää kuvaavat klorofyllipitoisuudet ovat erittäin korkeita. Rakkolanjoen vesi on rehevyydestään huolimatta kuitenkin kelvollista kaloille niin, että sen koskissa Suomen puolella on rapuja ja Venäjän puolella sen alaosalla on vahva meritaimenkanta.
Haapajärvi kuuluu valtakunnallisen lintuvesien suojeluohjelman Etelä-Suomen rannikkoalueen kansainvälisesti arvokkaisiin kohteisiin ja Natura 2000 –alueisiin lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena vesilinnustoon liittyvien arvojen vuoksi. Rakkolanjoen alaosalla elää luontaisesti lisääntyvä meritaimen- ja lohikanta. Taimenkantaa voidaan pitää alkuperäisenä meritaimenkantana, jota on elvytetty Suomen ja Venäjän yhteisprojektissa. Venäjän puolella ei enää ole taimenen nousuesteitä, joten Suomen puoleisen Rakkolanjoen merkitys meritaimenen elinalueena on kasvanut.
Oikeudellinen arviointi
Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n ympäristölupahakemus tarkoittaa uuden jätevedenpuhdistamon rakentamista Hyväristönmäelle ja jätevesien johtamista puhdistamolta Rakkolanjokeen. Asiassa on siten kysymys uuden jätevedenpuhdistamon toiminnasta ja siitä, voidaanko puhdistamon jätevedet johtaa Rakkolanjoen vesistöön sen jälkeen, kun ne on puhdistettu hakemuksessa esitetyllä tavalla aikaisempaa tehokkaammin.
Rakkolanjoki on toiminut puhdistettujen jätevesien purkuvesistönä 1950-luvulta lähtien. Asiassa saadun selvityksen mukaan Rakkolanjoki ja Haapajärvi ovat rehevöityneitä ja vesistön tila on erittäin huono. Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laatu ei ole juurikaan parantunut edellisen lupakäsittelyn jälkeen. Kuormitus on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta vesistön tila ei ole parantunut vastaavasti. Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laadun parantaminen on edelleen välttämätöntä.
Jätevedet ylläpitävät jatkuvasti nykyisen purkuvesistön huonoa ekologista tilaa. Luvan haltija on jo vuonna 1993 annetussa lupapäätöksessä velvoitettu selvittämään jätevesien johtamista muuhun purkuvesistöön kuin Rakkolanjokeen. Purkuvesistön tarkkailututkimustulosten ja muun asiakirjoissa olevan selvityksen mukaan on useasti katsottu, että pitkällä tähtäimellä Lappeenrannan kaupungin jätevesikuormitus Rakkolanjokeen on lopetettava. Luvan haltijan on näin ollen edellytetty varautuvan siihen, että tulevaisuudessa lupaa jätevesien johtamiseen Rakkolanjokeen ei enää voida myöntää.
Jätevesien tehokkaammasta käsittelystä huolimatta jätevesien pysyvästä johtamisesta Rakkolanjokeen aiheutuisi edelleen merkittävää vesistön pilaantumista. Lisäveden johtaminen tai Haapajärven kunnostus eivät ole lisänneet vesistön kuormitussietoa niin paljon, että jätevesien johtamista Rakkolanjokeen voitaisiin jatkaa hakemuksessa esitetyllä tavalla.
Kun otetaan huomioon lupahakemuksen mukaisen puhdistamon päästöjen suuri osuus Rakkolanjoen ja Haapajärven kuormituksesta, Rakkolanjoen ja Haapajärven tila ja vesistön virtaama, Rakkolanjoen alkuperäinen meritaimenkanta ja sen elvyttämiseksi tehdyt merkittävät toimenpiteet sekä se, että meritaimen on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, hallinto-oikeus katsoo, että jätevedenpuhdistamolla puhdistetut jätevedet aiheuttavat Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua merkittävää pilaantumista eikä suunniteltua purkuvesistöä voida pitää sopivana. Luvan myöntämiselle ei siten ole edellytyksiä. Näin ollen ja kun otetaan erityisesti huomioon puhdistamoalueen epäselvä kaavoitustilanne sekä se, että purkupaikka ja -vesistö ovat olennainen osa lupahakemusta, hallinto-oikeus katsoo, että lupahakemuksen muuttaminen sellaiseksi, että ympäristölupa toiminnalle voitaisiin myöntää, tarkoittaa luvan hakijan kannalta kokonaan uutta hanketta. Tämän vuoksi hakemusta ei palauteta lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi, vaan Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n ympäristölupahakemus hylätään.
= = =
Sovelletut oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut ja
Ympäristönsuojelulaki 198 § 1 momentti 199 § 1 momentti ja 201 § 1 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian, Varpu Kujanpää, Päivi Jokela ja Kirsti Poikonen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. Lappeenrannan Lämpövoima Oy on pyytänyt lupaa valittaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti ratkaisee ja hylkää ne hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten vaatimukset, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa, sekä saattaa voimaan aluehallintoviraston päätöksen tai toissijaisesti vahvistaa Rakkolanjoen purkuvesistöksi ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi muutoksenhakijoiden hallinto-oikeudelle esittämien vaatimusten osalta, joihin hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa.
Yhtiö on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:
Asiassa on kysymys uuden jätevedenpuhdistamon toimintaa koskevasta ympäristölupahakemuksesta ja erityisesti siitä, voidaanko puhdistetut jätevedet johtaa puhdistamolta Rakkolanjoen vesistöön sen jälkeen, kun ne on puhdistettu hakemuksessa esitetyllä tavalla nykyisen Toikansuon jätevedenpuhdistamon puhdistustulosta tehokkaammin.
Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ei ilmene, että Lappeenrannan jätevesiratkaisun vuoden 2014 ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA-menettely) ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen yhteysviranomaisena YVA-selostuksesta antamaa lausuntoa tai siihen sisältyvää Venäjän viranomaisten vastausta, joiden mukaan Rakkolanjoki purkuvesistönä on perustelluin vaihtoehto, olisi otettu asiassa huomioon.
Rakkolanjoen ja Haapajärven vesistön tilasta on saatu valitusprosessin aikana valitukseen liitettyä tutkimustietoa, jonka perusteella Haapajärven kunnostus, lisäveden johtaminen Rakkolan jokeen ja hajakuormituksen hillitsemiseksi suoritetut toimenpiteet ovat kokonaisuutena vaikuttaneet vesistön tilaa parantavasti.
Tehokkaammin käsiteltyjen jätevesien johtaminen yhdessä lisäveden johtamisen ja hajakuormituksen vähentämiseksi tehtävien toimien kanssa mahdollistaa purkuvesistön tilan parantumisen sen nykytilasta. Vesistön tilan paraneminen parantaa myös Rakkolanjoessa esiintyvien kalojen elinmahdollisuuksia.
Hallinto-oikeus ei ole arvioinut hanketta täysin uutena hankkeena, vaan se on päätöksensä perusteluissa nojautunut aiemmissa ympäristölupaprosesseissa hankkeesta esitettyihin tietoihin ja päätöksiin. Uutta hanketta olisi tullut arvioida aiemmista hankkeista erillisenä, uutena aikaisempaa olennaisesti tiukemmat kuormitusrajat (kokonaisfosfori enintään 0,1 mg/l) sisältävänä hankkeena. Puhdistamoalueen kaavoitustilannetta ei voida pitää epäselvänä hallinto-oikeuden esittämällä tavalla.
Edellä mainittujen vesistön tilaa koskevien tutkimustietojen ja kaavavalmistelun vaihetta koskevien tietojen huomiotta jääminen asiaa ympäristönsuojelulain 48 §:n mukaisesti selvitettäessä ja saman lain 49 §:n mukaisten ympäristöluvan edellytysten arvioinnissa on osaltaan johtanut sisällöltään virheellisiin johtopäätöksiin ja lopputulokseen hallinto-oikeudessa. Yhtiön näkemyksen mukaan edellytykset haetun ympäristöluvan myöntämiselle ovat olemassa.
YVA-menettelyssä muut purkuvesistövaihtoehdot ovat olleet joko toteuttamiskelvottomia tai sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten osalta kestämättömiä. Parhaaksi purkuvesistövaihtoehdoksi valikoitui edelleen Rakkolanjoki muiden purkuvesistövaihtojen ollessa Vuoksi, Eteläinen Saimaa Joutsenon edustalla, Eteläinen Saimaa Keskisenselällä ja Pien-Saimaa (Kaukaanselkä). Yhteysviranomaisen lausunnon mukaan Rakkolanjoki-vaihtoehdossa fosforikuormituksen on arvioitu vähentyvän lähes 80 % uuden puhdistamon myötä. Syksyllä 2014 alkanut lisäveden johtaminen parantaa veden vaihtuvuutta ja pienentää jäteveden osuutta virtaamasta. Maatalouden kuormitus ja hajakuormitus alueella on suurta, eikä vesistö tule saavuttamaan hyvää ekologista tilaa, ellei myös hajakuormitusta saada merkittävästi alenemaan.
Lupahakemuksen mukainen puhdistamo edustaa erittäin hyvää jäteveden puhdistustasoa (BAT+), jossa saavutetaan erittäin matala fosfori- ja typpipitoisuus. Puhdistusprosessiin sisältyy jäteveden tehostettu jälkikäsittely ja hygienisointi ennen vesistöön johtamista, jolloin etenkin Rakkolanjoen yläosan, mutta myös Haapajärven ja Rakkolanjoen alaosan hygieninen laatu paranee merkittävästi. Nykyistä tehokkaamman puhdistuksen seurauksena kuormitus vähenee huomattavasti nykyisestä, mikä on vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman 2016–2021 tavoitteiden mukaista. Verrattuna nykytilanteeseen uuden puhdistamon kuormitus laskee keskimääräisen kiintoaineen, biologisen happea kuluttavan aineen (BOD7atu) ja fosforin kuormituksen osalta noin 70–80 % sekä kemiallisen happea kuluttavan aineen ja typen kuormituksen osalta noin 10–20 %.
Uuden jätevedenpuhdistamon päätavoitteena on poistaa jäteveden fosfori mahdollisimman tehokkaasti. Kemiallisen saostuksen avulla ja tehostetulla tertiäärikäsittelyllä on mahdollista saavuttaa hyvin korkea fosforinpoistoteho, jolloin fosforin jäännöspitoisuus on 0,1 mg/l (100 µg/1), joka on vesistössä nykyisin esiintyviä pitoisuuksia pienempi. Tämä puhdistustaso tarkoittaa nykytilanteessa Suomen tiukinta lupaehtoa. Nykykokemuksen perusteella hyvän teknisen suunnittelun ja toteutuksen avulla tällainen lupaehto on realistisesti mahdollinen.
Uusi jätevedenpuhdistamo muuttaa jätevesien kuormitusosuuksia Haapajärvessä ja Rakkolanjoessa huomattavasti. Haapajärvessä jätevesien kuormitusosuus fosforin osalta pienenee 45 %:sta 14 %:iin ja Rakkolanjoessa 28 %:sta 7 %:iin. Typen osalta vaikutus on pienempi, muutamien prosenttien luokkaa.
Ympäristölupahakemuksessa on esitetty yksityiskohtaiset vesistövaikutusten arviointiin liittyvät pitoisuuslisäyslaskelmat ja mallinnukset. Niiden perusteella uuden puhdistamon vaikutukset näkyvät vesistössä huomattavasti alhaisempina ravinnepitoisuustasoina nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Parametrikohtaisten tarkasteluiden osalta valituksessa on viitattu ympäristölupahakemuksessa esitettyyn.
Jätevesien lisäksi ison osan Haapajärvi-Rakkolanjoen vesistökuormituksesta muodostaa maatalouden kuormitus ja muu valuma-alueen hajakuormitus. Rakkolanjokea ja Haapajärveä ei saada hyvään tilaan yksinomaan jätevesiratkaisuun liittyvillä päätöksillä, ellei myös hajakuormitusta onnistuta vähentämään ja vesistön kunnostustoimia jatketa. Tähän mennessä Haapajärvellä sekä Rakkolanjoella ja Rakkolanjoen-Haapajärven valuma-alueella on jo tehty merkittäviä kunnostustoimenpiteitä.
Valitukseen liitetyssä Vesi-Eko Oy:n 25.6.2019 päivätyssä raportissa ”Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000–2018” on arvioitu toteutettujen kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laadun kehitykseen. Vuosina 2012–2013 on toteutettu Haapajärven kunnostus, lisäveden johtaminen Saimaan kanavasta Rakkolanjoen yläosaan loppuvuodesta 2014 lähtien ja hajakuormituksen hillitsemiseksi toteutetut toimenpiteet. Raportin mukaan nykyinen lisävesien määrä on pienehkö ja siten muutokset Haapajärven yläpuolisella Rakkolanjoen osuudella ovat jääneet vähäisiksi. Raportin johtopäätösten mukaan kunnostustoimenpiteiden jälkeen sekä Haapajärven että sen alapuolisen Rakkolanjoen fosforipitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet merkittävästi aikaisempaan verrattuna.
Siinä tapauksessa, että puhdistamovesiä ei johdettaisi Rakkolanjoen vesistöön, sillä olisi merkittäviä vaikutuksia joen virtaamaan ja järven viipymään. Valitukseen liitettyjen Vesi-Eko Oy:n laatimien tarkastelujen (19.6.2006 päivätty muistio ”Lappeenrannan Haapajärven kuormitusmuutosten simulointi” ja 25.6.2019 päivätty raportti ”Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000–2018”) perusteella on todettu, että hyvin puhdistetut jätevedet toimivat Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä laimentavasti. Sitä vastoin puhdistamolta tulevien vesimäärien väheneminen tai kokonaan poistuminen heikentäisi Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laatua.
Vesistötarkastelujen mukaan johdettaessa Rakkolanjokeen puhdistettuja jätevesiä, joiden lupamääräyksen mukainen raja-arvo kokonaisfosforin osalta on enintään 100 µg/1, vesistön tila paranee. Mikäli puhdistettujen jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen lopetetaan kokonaan, poistuu purkuvesistöstä noin 16 000 m3/d:n vesimäärä. Vesimäärän poistuminen johtaa viipymien kasvuun ja Haapajärven veden laadussa mahdollisiin ongelmiin. Lupahakemuksen mukaisen puhdistamon kautta johdettavilla vesillä saadaan merkittävä paraneminen sekä Rakkolanjoen että Haapajärven tilassa. Uuden jätevedenpuhdistamon myötä Rakkolanjoen tilanne paranisi ja todennäköisesti myös Haapajärven ravinnepitoisuudet laskisivat merkittävästi.
Myös Kaakkois-Suomen ELY-keskus on ympäristölupahakemusta koskevassa lausunnossaan 11.9.2015 tuonut esille, että Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenvaihtuvuus mainitulla tavalla on hyvin tärkeää ylirehevälle vesistölle. Jos jätevesien johtaminen loppuisi, myös lisäveden johtaminen loppuisi jossain vaiheessa. Tällöin joen ja järven vesimäärät ja veden vaihtuvuus huonontuisivat oleellisesti, mikä on suuri uhka niiden tilalle.
Valittajayhtiöllä tai Lappeenrannan kaupungilla ei ole tiedossa, että merestä nousevaa meritaimenta esiintyisi Rakkolanjoessa Suomen puolella. Saatujen tietojen mukaan meritaimenta esiintyy toistaiseksi vain Venäjän puolella, mikä johtuu vielä jäljellä olevista nousuesteistä. Rakkolanjokeen Suomen puolella on tehty menestyksellisesti toteutuneita merilohi-istutuksia. Tilanteessa, jossa jätevesivirtaama poistuisi, veden virtaaman vähentyminen ja vesistön rehevöityminen voivat heikentää kalojen elinmahdollisuuksia sekä kutusoraikkojen tilaa ja vaikeuttaa mahdollisesti jossakin vaiheessa Suomen puolelle nousevien kalojen lisääntymistä. Lupahakemuksen hylkääminen meritaimenkannan esiintymiseen viitaten näyttäisi perustuvan Venäjän puolella tehtyihin havaintoihin. Vaikuttaa siltä, että hallinto-oikeus ei ole selvittänyt tarkemmin tilannetta.
Nykyiseen Rakkolanjoen purkuvesistöä koskevaan ratkaisuun ovat ohjanneet erityisesti alueen erityispiirre rajavesistönä ja vesienhoidon tavoitteiden periaatteet. Puhdistamohankkeen osalta on ilmeistä, että varsinaisesti myönteisiä ympäristövaikutuksia ei voida todeta missään YVA:ssa tutkitussa vaihtoehdossa. Nykyistä tehokkaammin puhdistettujen vesien purkaminen nykyiseen Rakkolanjoen vesistöön parantaisi tämän vesistön tilaa, kun taas niiden purkaminen Suur-Saimaaseen heikentäisi Suur-Saimaan erinomaisessa tilassa olevan vesistön tilaa. Suur-Saimaa vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi lisäksi jo olemassa olevan kaupunki-infran läpi, paikoin pohjavesialueiden kautta kulkevia rinnakkaisiakin ja pitkiä, osin edestakaisia ja riskienhallinnan kannalta haastavia puhdistamattoman jäteveden siirtoviemäreitä, sekä myös huomattavan pitkän puhdistetun jäteveden purkulinjan. Tämä olisi useita kymmeniä miljoonia investointikustannuksia lisäävä ratkaisu.
Alueella on voimassa Etelä-Karjalan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 21.11.2011. Hyväristönmäen jätevedenpuh-distamo sijoittuu maakuntakaavassa taajamatoimintojen alueelle. Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä asemakaavaa.
Lappeenrannan kaupunginvaltuusto hyväksyi 29.8.2016 päätöksellään (§ 81) Hyväristönmäen osayleiskaavan, jonka lähtökohtana oli valtuuston 8.12.2014 tekemä päätös (§ 116) hakea ympäristölupaa Hyväristönmäelle sijoitettavalle jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamon sijoituspäätös perustuu Lappeenrannan jätevesien käsittelyn ympäristövaikutusten arviointiin (arviointiselostus 28.4.2014), jonka yhteysviranomaisena toiminut Kaakkois-Suomen ELY-keskus totesi 23.9.2014 antamassaan lausunnossa riittäväksi. Ympäristövaikutusten arvioinnissa keskiössä on ollut nimenomaan purkuvesistö ja sen valintaperusteet. Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 10.11.2017 (17/0228/3) osayleiskaavan hyväksymispäätöksen, minkä lopputuloksen korkein hallinto-oikeus pysytti päätöksellään 29.3.2019 taltionumero 1264. Korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksessään todennut, että Hyväristönmäki ei olisi mahdollinen sijoituspaikka uudelle jätevedenpuhdistamolle, vaan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos pysytettiin, koska yleiskaavaratkaisun kokonaisvaikutusten arviointi ei ollut riittävä, ja koska kaava-asiakirjojen perusteella ei ollut mahdollista arvioida, oliko maakuntakaavasta poikkeamiselle hyväksyttäviä perusteita.
Lappeenrannan kaupunki ja Etelä-Karjalan liitto ovat jatkaneet jätevedenpuhdistamohankkeen mahdollistavien kaavojen valmistelua seuraavasti:
Etelä-Karjalan maakuntahallitus on tehnyt 29.4.2019 päätöksen maa-kuntakaavatyön käynnistämisestä. Työ on suunniteltu tehtäväksi kahdessa osassa. Etelä-Karjalan 2. vaihemaakuntakaava, jonka teemana on Lappeenrannan seudun jätevesien käsittely, on valmisteluvaiheessa. Maakuntakaavatyön tavoitteena on osoittaa muun muassa Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamoalue laaditun jätevedenpuhdistamoa koske-van ympäristövaikutusten arvioinnin mukaisesti.
Hyväristönmäen alueen tarkemman suunnittelun ja jätevedenpuhdista-molle myönnettävien rakennuslupien myöntämisen perusteena tulee olemaan asemakaava. Alueelle on vireillä asemakaavan laatiminen, jossa on osoitettu tarkemmin Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon aluevarauksen toteuttamista ohjaavat kaavamerkinnät ja -määräykset. Hyvä-ristönmäen asemakaavaluonnos on ollut nähtävillä 18.5.–15.6.2017 ja asemakaavaehdotus 28.9.–30.10.2017.
Hyväristönmäen asemakaavaehdotus päivitetään 2. vaihemaakuntakaa-van mukaisesti. Asemakaavan laadintaa ohjaavana kaavana toimii maakuntakaava. Hyväristönmäen osayleiskaava-alue on kuitenkin liitetty vireillä olevaan Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaavan 2030 eteläisen osa-alueen 2. vaiheeseen. Tällä hetkellä luonnosvaiheessa oleva Eteläisen osa-alueen 2. vaiheen osayleiskaava tullaan laatimaan oikeusvaikutteisena. Hyväristönmäen aluetta tarkastellaan siinä osana laajempaa kokonaisuutta. Hyväristönmäen asemakaavan laatiminen on kaavaehdotusvaiheessa.
2. A:n on katsottava pyytäneen lupaa valittaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä.
Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin ja todennut, ettei sillä ole muuta lausuttavaa.
Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty valitusluvan myöntämistä.
ELY-keskus on lausunnossaan lisäksi erityisesti tuonut esiin puhdistetun jäteveden vaikutukset vesistön tilaan ja todennut muun ohella seuraavaa: Haapajärven tilaa vuosina 2000–2018 on tarkasteltu Vesi-Eko Oy:n 25.6.2019 päivätyssä raportissa ”Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000–2018” sekä osana Toikansuon puhdistamon velvoitetarkkailua, jota koskeva Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n 3.5.2019 päivätty raportti No 771/19 ”Rakkolanjoen fysikaalis-kemiallisen tarkkailun yhteenveto vuodelta 2018 ja pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1999–2018” on liitetty lausuntoon. Tehtyjen tarkastelujen perusteella Haapajärvi on edelleen hyvin rehevä. Järven tilassa on kuitenkin tapahtunut paranemista kunnostuksen jälkeen. Valituksenalaisen luvan edellyttämän puhdistustason vaikutuksia vesistön tilaan ei tuloksista ole nähtävissä, koska nykyisen Toikansuon puhdistamon puhdistustulos ei vastaa uuden luvan vaatimustasoa. Uuden puhdistamon myötä vesistöön päätyvä fosforikuormitus vähenisi merkittävästi.
Haapajärvi on hyvin lyhytviipymäinen läpivirtausjärvi. Jos jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen loppuu, viipymä pitenee ja vesimäärät vähenevät. Tämä yhdessä valuma-alueelta edelleen tulevan voimakkaan hajakuormituksen kanssa johtaisi luultavasti ylirehevän Haapajärven ekologisen tilan heikkenemiseen. Vesimäärän väheneminen aiheuttaa siis suuremman riskin vesistön tilan parantamistavoitteen saavuttamiselle kuin mitä aiheutuu tiukoin lupaehdoin johdetuista jätevesistä. Muutoin ELY-keskus on viitannut ympäristölupahakemuksesta 11.9.2015 antamaansa lausuntoon.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta. Lausuntoa ei ole annettu.
Lappeenrannan lupalautakunta on ympäristönsuojelu- ja terveysviranomaisena antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:
Lautakunta on terveydensuojeluviranomaisena katsonut, että estettä valituksen käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole.
Lautakunta on ympäristönsuojeluviranomaisena esittänyt muun ohella, että vesipuitedirektiivin tavoitteena on vesien hyvä tila. Nykyisen jätevedenpuhdistamon päästöt ylläpitävät Haapajärven huonoa ekologista tilaa. Hakija on esittänyt, että uuden Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet ja lisäveden johtaminen parantaisivat järven ekologista tilaa fosforin osalta huonosta tilasta jopa tyydyttäväksi. Vesipuitedirektiivin mukaisen vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen Haapajärvellä edellyttää monia eri toimenpiteitä, joista jätevesien johtaminen ja siihen liittyvä ympäristöluvitus ja mahdolliset kunnostamismääräykset, kuten esimerkiksi lisäveden johtaminen ovat yksi osa. Tämän lisäksi tarvitaan myös muita toimenpiteitä, kuten hajakuormituksen vähentämistä ja mahdollisia toimenpiteitä järven pohjasedimentin aiheuttaman sisäisen kuormituksen vähentämiseksi.
Mikäli Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamoa koskeva hallinto-oikeuden päätös saa lainvoiman, tulee aikanaan käsiteltäväksi Toikansuon jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (Etelä-Suomen aluehallintovirasto 29.8.2016 ESAVI/342/04.08.2011) jatkamiseen liittyvä asia. Ympäristönsuojelulain 94 §:n mukaisesti luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnanharjoittaja vastaa tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi samoin kuin vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta. Toikansuon puhdistamon lopettamisen yhteydessä tulee arvioitavaksi mahdolliset pilaantumista ehkäisevät toimenpiteet, kuten esimerkiksi lisäveden johtaminen tai muut mahdolliset kunnostustoimenpiteet. Velvoitetta arvioitaessa tulee tarkasteltavaksi myös muiden Haapajärven veden laatuun vaikuttavien tekijöiden, kuten aikoinaan suoritetun järven vedenpinnan laskemisen, hajakuormituksen sekä sisäisen kuormituksen (pohjasedimentin) vaikutukset ja osuus.
Haapajärven ekologisen tilan parantaminen edellyttää puhdistettujenkin jätevesien laskemisen jälkeen myös muita toimenpiteitä, muun muassa hajakuormituksen ja mahdollisesti järven sisäisen kuormituksen vähentämistä.
Vastineen mukaan Lappeenrannan Lämpövoima Oy:lle tulee antaa mahdollisuus täydentää valitustaan meritaimenen esiintymiseen liittyvillä asiantuntijaselvityksellä ja/tai viranomaislausunnolla.
Vastineeseen on liitetty Rakkolanjoen ja Haapajärven vuosiyhteenveto 2018 (Saimaan vesi- ja ympäristötutkimus Oy 3.5.2019 raportti No 771/19: Rakkolanjoen fysikaalis-kemiallisen tarkkailun yhteenveto vuodelta 2018 ja pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1999–2000) kuvaamaan vedenlaatutietoa.
Lappeenrannan kaupunginhallitus on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta (19.8.2019 päivätyn) vastineen, jossa on viitattu edellä ilmenevään Lappeenrannan lupalautakunnan terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisena antamaan vastineeseen sekä Lappeenrannan kaavoitusviranomaisen vastineeseen ja esitetty muun ohella seuraavaa:
Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n valituslupahakemus ja valitus perustuvat kaupunginhallituksen yhtiölle antamaan omistajaohjaukseen ja yhtiön esittämät vaatimukset perusteluineen ovat perusteltuja. Hankkeen ja jätevedenpuhdistamon yhdyskuntahuollollinen, ympäristöllinen ja taloudellinen merkitys Lappeenrannan kaupungille on olennainen.
Kaupunginhallituksen vastineeseen liitetyssä Lappeenrannan kaavoitusviranomaisen vastineessa on lausuttu alueen kaavoitustilanteesta samansisältöisesti kuin edellä Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n valituksessa.
B:lle, C:lle, D:lle sekä E:lle ja F:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta. Vastinetta ei ole annettu.
G H:n ja I:n kuolinpesien puolesta sekä omasta puolestaan on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
J ja K ovat antaneet yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
L, M, N ja O ovat antaneet yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
P, Q, R ja S ovat antaneet yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
T on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
Haapajärven yhteisen vesialueen (405-876-11-0) osakaskunnan hoitokunta on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
U on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
V on antanut yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta vastineen, jossa on vaadittu yhtiön valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä.
Lappeenrannan Lämpövoima Oy on antanut vastaselityksen annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta. Vastaselityksessä on muun muassa Lappeenrannan lupalautakunnan vastineen johdosta todettu, että Vaasan hallinto-oikeus on lainvoimaisella päätöksellään 28.5.2019 nro 19/0226/3 pidentänyt Toikansuon jätevedenpuhdistamolle myönnetyn ympäristöluvan voimassaoloaikaa 31.12.2025 asti. Hallinto-oikeuden päätös sisältää muutetun lupamääräyksen, jonka mukaan puhdistamon toiminnan lopettamisesta on esitettävä suunnitelma Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle vähintään kuusi kuukautta ennen toiminnan lopettamista. Suunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet muun muassa jätevesien purkuojien ja Rakkolanjoen yläosan puhdistamistarpeen ja Haapajärven syvänteiden ilmastustarpeen selvittämisestä
Meritaimenkannan osalta yhtiö on liittänyt vastaselitykseen Lappeenrannan seudun ympäristötoimen 29.10.2019 päivätyn lausunnon Rakkolanjoen taimenkannasta. Yhtiö on lausuntoon viitaten todennut muun ohella, että kaikki koekalastuksissa saadut taimenhavainnot on saatu Haapajärven alapuoliselta osuudelta, Hansaarenjoesta, Alinkoskesta tai Mäkelänkoskesta. Lausunnossa on todettu myös, että koekalastustiedot eivät kerro, onko Rakkolanjoen alajuoksulla esiintyvä taimenkanta peräisin merestä nousseista yksilöistä vai istutuksista. Vaikuttaa todennäköiseltä, että meritaimen lisääntyy Hansaarenjoessa. Rakkolanjoen päähaara on monin paikoin muun muassa liettymisestä johtuen meritaimenen lisääntymisen kannalta epäsuotuisa. Lappeenrannan kaupungin jätevesien laskeminen nykyisellä vesistölle epäsuotuisalla tasolla ei kuitenkaan estä meritaimenta käyttämästä Rakkolanjokea kulkuväylänään. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että nykyistä huomattavasti paremmin puhdistettujen jätevesien johtaminen jatkossa ei voi olla esteenä meritaimenen esiintymiselle Rakkolanjoessa ja sen lisääntymiselle valuma-alueen ojissa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden johtopäätös siitä, että nykyistä huomattavasti paremmin puhdistettujen jätevesien johtaminen estäisi meritaimenen esiintymisen Rakkolanjoessa, on virheellinen.
Lisäksi puhdistamolta purkuvesistöön johdettavan noin 16 000 m3/d suuruisen vesimäärän poistuminen vähentäisi merkittävästi joen ja järven vesimääriä ja pidentäisi viipymää järvessä, heikentäen veden tilaa ja siten vaikuttaen heikentävästi myös kalojen elinolosuhteisiin.
Kaakkois-Suomen ELY-keskus on toimittanut 26.2.2020 päivätyn täydennyksen aikaisemmin antamaansa lausuntoon. Lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:
Lappeenrannan Lämpövoima Oy on pyytänyt Kaakkois-Suomen ELY- keskukselta vesienhoitoviranomaisena lausuntoa Lappeenrannan uuden jätevedenpuhdistamon ympäristölupahakemuksen purkuvesistön vesien- hoidon tavoitteiden tarkastelusta ja mahdollisesta tavoitteista poikkeamisesta.
Vesienhoidon kolmannen toteutuskauden suunnittelussa ekologisen tilan alustavat arviot vuonna 2022 käynnistyvälle hoitokaudelle valmistuivat syksyllä 2019. Vuoden 2020 alkupuolella Kaakkois-Suomen ELY-keskus on alkanut suunnitella toimenpiteitä vesimuodostumille, jotka eivät ole vielä saavuttaneet vesienhoidon mukaista tilatavoitetta tai joiden hyvän tai erinomaisen tilan heikentymiseen on riski. Vesienhoidon suunnittelun myöhemmässä vaiheessa vesimuodostumille asetetaan tilatavoitteet.
Rakkolanjoki ja Haapajärvi eivät tule saavuttamaan hyvää tilaa vuoteen 2027 mennessä. Tilan saavuttaminen ei ole mahdollista voimakkaan hajakuormituksen vuoksi, vaikka Lappeenrannan jätevesikuormitus loppuisi kokonaan. Myös Haapajärven sisäisen kuormituksen ja umpeenkasvun potentiaali vaikeuttaa hyvän tilan saavuttamista. ELY-keskus on tuonut näkemyksensä aiemmin esille lausunnossaan ympäristölupahakemuksesta 11.9.2015 ja valituslupahakemuksen johdosta korkeimmalle hallinto-oikeudelle 14.8.2019 antamassaan lausunnossa. Rakkolanjoki on ollut Lappeenrannan jätevesien purkupaikka puoli vuosisataa, joten kysymys on vesienhoidon kannalta olemassa olevasta kuormituksesta Rakkolanjoen ja Haapajärven vesimuodostumiin, vaikka puhdistamo rakennettaisiin paremmalla tekniikalla uudelle kiinteistölle. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan uuden tehokkaamman puhdistamon rakentamisessa on kysymys vesienhoidon toimenpiteestä, jolla pyritään pääsemään vesienhoidon tavoitteisiin.
Syksyllä 2019 valmistuneessa luokituksessa Rakkolanjoen yläosan ja Haapajärven ekologinen tila on huono ja Rakkolanjoen alaosan tila on välttävä. Voimassa olevassa vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa purkuvesistön tavoitteeksi on kirjattu hyvä tila vuoteen 2027 mennessä. Vesienhoidon yleinen tavoite pintavesille on vähintään hyvän ekologisen sekä hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen ja/tai ylläpitäminen.
Lisäksi lausunnossa on käsitelty vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 23 §, 24 § ja 25 §:n mukaisten menettelyiden käyttämisen mahdollisuuksia vesienhoitosuunnitelmaa laadittaessa ja todettu muun ohella, että lain 24 §:n mukaista tilatavoitteen lieventämistä ei Suomessa ole toistaiseksi otettu käyttöön.
Lausunnon mukaan vesienhoidon kannalta paras vaihtoehto on puhdistettujen jätevesien purkamisen jatkaminen Rakkolanjokeen sillä edellytyksellä, että puhdistustehossa tapahtuu merkittävä parantuminen. Uuden puhdistamon ja edelleen jatkuvan lisäveden myötä kuormitus tulisi pienenemään, mutta hyvään tilaan ei tultaisi pääsemään voimakkaan hajakuormituksen takia.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Lausuminen A:n valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta raukeaa.
2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan Lappeenrannan Lämpövoima Oy:lle ja tutkii asian yhtiön valituksesta.
Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
1. Lausunnon raukeaminen
A on korkeimmalle hallinto-oikeudelle 22.10.2019 saapuneessa kirjoituksessa peruuttanut hallinto-oikeuden päätöksestä tekemänsä valituslupahakemuksen ja valituksen. Tämän vuoksi lausuminen A:n valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta raukeaa.
2. Ratkaisu yhtiön valitukseen
Asiassa sovellettavat oikeusohjeet ilmenevät pääosin hallinto-oikeuden päätöksen kohdasta Sovellettuja oikeusohjeita.
Asiassa saatu selvitys
Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämän Vesi Eko Oy:n 25.6.2019 päivätyn raportin (Rakkolanjoen ja Haapajärven vedenlaadun kehitys 2000–2018) kohdassa Tulosten tulkinta on todettu muun ohella, että Haapajärvellä vuosina 2015–2018 havaitut kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet suuruusluokaltaan 30 % aiempaa pienempiä ja pitoisuuden lasku on ollut jopa suurempaa järven alapuolisella jokiosuudella. Järven veden kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat laskeneet 30–35 %. Haapajärven veden laatu on parantunut kunnostustöitä edeltävään aikaan (2012) verrattuna merkittävästi. Haapajärvi on edelleen ylirehevä. Tulosten perusteella on tulkittavissa, että nykyinen lisävesien määrä on pienehkö ja siten muutokset Haapajärven yläpuolisella Rakkolanjoen osuudella ovat jääneet vähäisiksi.
Raportissa (kohta Kannanotto Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin) on todettu, että sekä Haapajärven että sen alapuolisen Rakkolanjoen fosforipitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi aikaisempaan verrattuna. Hallinto-oikeudessa ei ole tarpeeksi otettu huomioon, että hyvin puhdistetut jätevedet toimivat Rakkolanjoessa sekä Haapajärvessä laimentavasti, kuten Saimaan kanavasta johdettavat lisävedetkin. Laskelmien ja lisävesien johtamisen aikana tehtyjen havaintojen perusteella Rakkolanjoen/Haapajärven vesistön ravinnetilanne on hyvin ennustettavaa, mikäli kuormituksen sekä vesien määrät ovat tarkasti saatavilla. Hyvin puhdistettujen jätevesien ei voida sanoa aiheuttavan merkittävää ympäristön pilaantumista. Kyse ei ole pelkästään kuormitussiedosta vaan myös ekologisista vasteista. Rehevöityneen ekosysteemin palautuminen on hidasta järven lyhyestä viipymästä huolimatta. Ilman aktiivisia kunnostustoimia järven tila tulee todennäköisesti olemaan ylirehevä, joten on todennäköistä, että Haapajärven tilaa joudutaan hoitamaan ja kunnostamaan myös jatkossa, jätevesikuormituksesta riippumatta.
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon liitetyn Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n 3.5.2019 päivätyn raportin No 771/19 Rakkolanjoen fysikaalis-kemiallisen tarkkailun yhteenveto vuodelta 2018 ja pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1999–2018 yhteenvedossa on muun ohella todettu, että Rakkolanjokea ja Haapajärveä kuormittavat Toikansuon jätevedenpuhdistamon puhdistetut jätevedet, Nordkalk Oy Ab:n Ihalaisen tehdasalueen hule-, prosessi- ja jäähdytysvedet sekä voimakas hajakuormitus. Rakkolanjoen ja Haapajärven vedet ovat olleet erittäin reheviä, tummia, sameita ja kiintoainepitoisia.
Rakkolanjoen ja Haapajärven tarkkailussa ravinteiden osalta selvästi korkeimmat pitoisuudet on mitattu Toikansuon jätevedenpuhdistamon alapuolisella ojapisteellä (131). Nordkalk Oy Ab:n Ihalaisen tehdasalueelta tulevat vedet Pikkalanojassa (029) ovat puhtaampia ja laimentavat hieman puhdistamon vesiä. Fosfori- ja typpipitoisuudet laimenevat selvästi Haapajärvelle tultaessa, mutta ovat edelleen hyvin korkeita ja erittäin rehevälle vesistölle ominaisella tasolla. Lisäksi Haapajärven keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat selvästi pienentyneet vuosien 1999 – 2018 välisenä aikana. Rakkolanjoen yläpäässä ja puhdistamon alapuolisella ojapisteellä ei tällaista kehitystä kuitenkaan näy. Kuormitus fosforin osalta Haapajärveen on siis pienentynyt muualla valuma-alueella. Happi ei ole yleensä ollut Haapajärvellä kriittinen tekijä, sillä läpivirtausjärvessä pitoisuudet eivät ole päässeet lähelle nollaa. Ajoittain suuren planktontuotannon vuoksi happikyllästyneisyys on noussut hyvinkin korkeaksi, ylikyllästykseksi.
Haapajärveen on johdettu lisävettä Saimaan kanavasta Kalliokoskenojaa pitkin. Kanavasta tuleva lisävesi on laadultaan huomattavasti Rakkolanjokea parempaa. Laatu kuitenkin heikkenee merkittävästi ennen Kalliokoskenojan ja Rakkolanjoen yhtymäkohtaa (RAKKL2). Haapajärven kunnostuksen, lisäveden johtamisen ja muiden mahdollisten vesiensuojelutöiden vaikutusta ei voida kuitenkaan vielä arvioida tarkasti ennen pidempää tarkkailujaksoa. Lisäveden johtaminen ei ole vielä näkynyt selkeästi veden laadussa.
Yhtiö on vastaselitykseensä korkeimmalle hallinto-oikeudelle liittänyt Lappeenrannan ympäristötoimen 29.10.2019 päivätyn lausunnon Rakkolanjoen taimenkannasta. Lausunnon mukaan Lappeenrannan seudun ympäristötoimi on selvittänyt Rakkolanjoen valuma-alueen meritaimentietoja nyt kysymyksessä olevaan asiaan liittyen.
Lausunnon mukaan meritaimen on uhanalainen laji ja sen esiintyminen sekä lisääntyminen on turvattava. Selvityksen tiedot perustuvat sähköiseen koekalastusrekisteriin, asiantuntijahaastatteluihin sekä alueella tehtyjen koekalastustietoihin.
Rakkolajoessa meritaimenkanta on perustunut ainakin osin Rakkolanjoen sivuhaaraan tehtyihin poikas- ja mätirasiaistutuksiin. Meritaimenistutuksia on tehty Rakkolanjoen Suomen puoleisella osalla Hansaarenjoessa. Istutuksia on tehty ainakin vuosina 2015–2016.
Rakkolanjoessa Venäjän puolella olevat nousuesteet ovat osittain poistuneet: Kapakkakosken pato on osittain murtunut siten, että se mahdollistaa kalojen nousun, jos Rakkolanjoessa on runsaasti vettä. Myös muita nousuesteitä on havaittu Rakkolanjoessa Venäjän puolella. Runsaan vesimäärän tarve sekä muut mahdolliset nousuesteet ja rydöt Venäjän puolella kuitenkin vaikeuttavat kalojen nousua Suomen puolelle.
Venäjän puolella Rakkolanjoessa esiintyy luontainen meritaimenkanta, joka kykenee lisääntymään Rakkolanjoen Venäjänpuoleisen alueen sivu-uomissa. Sen perusteella voidaan olettaa, että meritaimenella Rakkolanjoessa on edellytykset levitä myös Suomen puolelle lisääntymään.
Koekalastuksissa Rakkolanjoen alajuoksulla on esiintynyt taimenta vuosina 2015–2019. Kaikki koekalastuksissa saadut taimenhavainnot on saatu Haapajärven alapuoliselta osuudelta, Hansaarenjoesta, Alinkoskesta tai Mäkelänkoskesta. Osa tiedoista on ollut vielä raportoimatta eteenpäin sähkökalastusrekisteriin lausunnon kirjoituksen yhteydessä. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:ltä saadun tiedon mukaan elokuussa 2019 meritaimenta on löydetty Hansaarenjoesta.
Koekalastuksissa on havaittu, että taimenet ovat viime vuosina olleet rasvaevällisiä kaloja. Tämä johtuu joko siitä, että taimen lisääntyy joessa luontaisesti tai ne ovat syntyneet istutusten avulla. Luontainen lisääntyminen on mahdollista myös, mikäli joessa oleva lajisto ei lähde vaeltamaan. Muussa tapauksessa lisääntyvät yksilöt ovat päässeet nousemaan mereltä Rakkolanjoen kautta Hansaarenjokeen, jossa lisääntyminen on tapahtunut. Koekalastustiedot eivät kerro, onko Rakkolanjoen alajuoksulla esiintyvä taimenkanta peräisin merestä nousseista yksilöistä vai istutuksista.
Valituksenalaisen asian aikaisempia vaiheita ja asiassa saatua selvitystä on selostettu edellä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa.
Oikeudellinen arviointi
Kysymyksenasettelu ja lähtökohdat
Asiassa on yhtiön valituksesta ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut päätöksessään lausutuilla perusteilla kumota aluehallintoviraston päätöksen ja hylätä yhtiön lupahakemuksen. Yhtiön lupahakemus koskee Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon normaalia toimintaa. Häiriö- ja poikkeustilanteissa tarvittavat toimenpiteet ja järjestelyt ratkaisee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Puhdistamon rakentamiseen haetaan erikseen lupaa Lappeenrannan kaupungilta. Puhdistamon asukasvastineluku (avl) on 119 000. Uuden puhdistamon tavoitteena on hakemuksen mukaan erittäin hyvä jäteveden puhdistustaso (BAT+) ja erittäin matalan fosforipitoisuuden (0,1 mg/l) saavuttaminen sekä puhdistamon riskien hyvä hallitseminen. Ympäristölupaa ei ole haettu lietteen jälkikäsittelylle. Puhdistamolla kuivattu liete kuljetetaan jatkokäsiteltäväksi puhdistamoalueen ulkopuolelle, eikä jatkokäsittely siten tapahdu puhdistamolla.
Korkein hallinto-oikeus on aikaisemmin päätöksellään KHO 4.1.2011 taltionumero 20 pysyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ympäristölupa-asiassa, jossa Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli hylännyt Lappeenrannan kaupungin Hyväristönmäen uuden jätevedenpuhdistamon toimintaa ja jätevesien johtamista puhdistamolta Rakkolanjokeen koskeneen ympäristölupahakemuksen. Tuossa asiassa jätevedenpuhdistamon käsitellyn jäteveden fosforipitoisuuden tavoitearvoksi oli hakemuksessa ilmoitettu 0,2 mg/l ja päästöraja-arvoksi 0,3 mg/l. Korkein hallinto-oikeus mainitun päätöksensä perusteluissa totesi, että tuossa asiassa luvan edellytykset on tullut ratkaista hakemuksessa ilmoitettujen arvojen perusteella. Korkein hallinto-oikeus viittasi uuden puhdistamon lupahakemuksen hylkäämisen perusteluihin ja katsoi, ettei kaupungin vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämällä fosforipitoisuuden arvon muutoksella pitoisuuteen 0,1 mg/l yksin ollut tuossa asiassa sellaista merkitystä, että valitus olisi tullut tältä osin hyväksyä. Lupahakemuksen hylkäävä päätös ei saa sellaista oikeusvoimaa, ettei hakemusta voitaisi laittaa uudelleen vireille.
Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää muun ohella ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten vaatimukset. Vastaavasti ympäristölupaa ei saa myöntää, jos toiminnasta aiheutuisi mainitun lain 49 §:ssä kielletty seuraus.
Ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdan mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Mainitun lainkohdan tulkinnassa lähtökohtana ovat vastaanottavassa vesistössä ilmenevät pilaantumisseuraukset, jotka aiheutuvat lupaharkinnan kohteena olevasta toiminnasta sekä kaikesta muusta vesistöön kohdistuvasta kuormituksesta. Vaikutuksia arvioitaessa keskeinen merkitys on niillä lupamääräyksillä, joilla pilaantumisvaikutuksia on mahdollista rajoittaa. Samoin toiminnan sijoituspaikka, tässä tapauksessa erityisesti jätevesien purkupaikka, vaikuttaa toiminnan sallittavuuteen ja lupamääräysten vaatimustasoon. Vaikka päästöjä rajoittavat lupamääräykset olisi mitoitettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten mukaisiksi, lupaa ei saa myöntää, jos toiminnan päästöt vesistöön aiheuttavat merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa.
Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin mukaan 49 §:n 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla on pantu kansallisesti täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY). Direktiivi ja kansallinen lainsäädäntö edellyttävät, että sisävesien tilan tulisi olla vähintään luokassa ”hyvä”. Tilaluokat ja niiden laatutekijät on määritelty direktiivin liitteessä V. Ekologisen tilan luokittelua varten liitteessä on määritelty biologiset, hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset laatutekijät, jotka on määritelty vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentissa. Kyseisen luokituksen mukaan biologiset tekijät ovat kasviplankton, päällyslevät, makrolevät, muu vesikasvillisuus, pohjaeläimistö ja kalasto.
Asiaa arvioitaessa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja vesipuitedirektiivin velvoitteiden toteutumisen kannalta on erityisesti otettava huomioon unionin tuomioistuimen 1.7.2015 asiassa C- 461/13 antama ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta (Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland e.V. vastaan Saksan valtio; ns. Weser-tuomio). Unionin tuomioistuin on Weser-tuomiossa linjannut, että vesipolitiikan puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman "tilan huononeminen" on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan.
Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin 1 kohdan ja niillä täytäntöön pannun vesipolitiikan puitedirektiivin unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistaman tulkinnan mukaan kansallinen viranomainen ei saa myöntää lupaa toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi. Näin ollen ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan seurausten todennäköisyyttä ja haitallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukainen varovaisuusperiaate.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn vaikutus
Ympäristönsuojelulain 83 §:n (527/2014) 2 momentin mukaan, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (YVA-laki), lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointi on otettu huomioon lupaharkinnassa.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä puhdistamon suunniteltu sijoituspaikka on valikoitunut usean eri sijoituspaikkavaihtoehtojen toteuttamiskelpoisimmaksi vaihtoehdoksi. Rakkolanjoki-vaihtoehdossa (VE4) fosforikuormituksen on arvioitu vähenevän lähes 80 % uuden puhdistamon myötä. Lisäksi lisäveden johtaminen Rakkolanjokeen parantaa vedenvaihtuvuutta ja pienentää jäteveden osuutta virtaamasta sekä parantaa kalaston elinolosuhteita myös veden laadun osalta. Jätevesikuormituksen osuus vesistön kokonaiskuormituksesta vähenee selvästi. Jätevesien tehokkaampi puhdistaminen ja lisäveden johtaminen edistävät vedenvaihtuvuutta Haapajärvessä siten, että sen sisäinen kuormitus voi vähentyä ja vesistön tila parantua.
Edellä mainittu säännös edellyttää arviointitulosten huomioon ottamista lupaharkinnassa. Vaikka YVA-selostuksessa esitetty osaltaan tukee suunnitellun puhdistamon haettua sijoitusta, se ei muuta ympäristönsuojelulain säännösten mukaisia aineellisia harkintaperusteita. Pelkästään YVA-menettelyssä arvioitu sijoituspaikan sopivuus ei ole ympäristönsuojelulain 48 ja 49 §:n mukaisten luvan edellytysten kannalta ratkaisevaa, vaan luvan myöntämisen edellytykset on arvioitava ympäristönsuojelulain mukaan.
Kaavoitustilanteen vaikutus
Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa 4 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus.
Saman lain 12 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.
Hallituksen esityksessä (HE 2014/2013 vp) todetaan ehdotetun 11 §:n kohdalla muun muassa, että säännös vastaisi pääpiirteissään voimassa olevan (vanhan) lain (86/2000) 6 §:ää kuitenkin eräin osin täsmennettynä ja täydennettynä. Voimassa olevan (vanhan) lain (86/2000) 6 §:n säännös on luonteeltaan osin tavoitteellinen ja luvan myöntämisen edellytyksissä on tarkemmin säädetty myös sijaintiin liittyvistä tekijöistä. Pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan tulisi ottaa huomioon myös sijoituspaikan ja siitä ympäröivän vaikutusalueen toteutunut käyttötarkoitus ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus. Herkkiä alueiden käyttötarkoituksia ovat erityisesti asuin-, suojelu- ja virkistysalueet sekä oppilaitosten, hoitolaitosten ja majoituspalveluiden alueet. Tarkastelussa huomioitaisiin paitsi kyseisten alueiden toteutunut, myös tuleva ja kaavan niille mahdollistama käyttötarkoitus. Oikeusvaikutteisilla kaavoilla tarkoitettaisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaan alueella voimassa olevaa maakuntakaavaa, oikeusvaikutteista yleiskaava tai asemakaavaa. Alueen käyttötarkoitus osoitetaan kaavassa kaavamerkinnällä ja mahdollisilla kaavamääräyksillä. Säännös olisi velvoittava ja sitä olisi noudatettava lupaharkinnassa.
Hallituksen esityksessä todetaan ehdotetun 12 §:n kohdalla, että pykälässä säädettäisiin sitovasti oikeusvaikutteisten kaavojen merkityksestä muun muassa luvanvaraisen toiminnan sijoittamisessa. Toimintoja ei saisi sijoittaa asemakaavan vastaisesti tai siten, että muun oikeusvaikutteisen kaavan toteuttaminen vaikeutuu. Säännös vastaisi voimassa olevan (vanhan) ympäristönsuojelulain (86/2000) 42 §:n 2 momentin ensimmäisen lauseen säännöstä luvanvaraisten toimintojen ja asemakaavan välisestä suhteesta ensimmäisen momentin toista lausetta. Voimassa olevan maakuntakaavan ja oikeusvaikutteisen osayleiskaavan vaikutus lupaharkinnassa mainittaisiin nyt säännöksessä aiemmin vain perusteluissa olleen maininnan sijaan. Kaavat vaikuttaisivat toiminnan sijoittamiseen siten, että sijoittaminen ei saisi vaikeuttaa alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Lupaharkinnan perusteita koskevan 48 §:n mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta muun muassa täyttää tämän lain vaatimukset. Tämä yleinen viittaus kattaa viittauksen myös 12 §:n velvoittavuuteen.
Alueella, jolla on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on katsottava, ettei toiminnan sijoittaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Tällöin on otettava huomioon maakunta- ja yleiskaavan esittämistavasta johtuva oikeusvaikutuksen yleispiirteisyys. Yleispiirteisten kaavojen ohjausvaikutus vaihtelisi maankäyttömuodoittain. Esimerkiksi virkistyskäyttöä ja luonnonsuojelua koskeva käyttötarkoitus yleensä estäisi toiminnan sijoittamisen tällaiselle alueelle. Sen sijaan maa- ja metsätalouteen osoitetulle alueelle aluevarauksen pääkäyttötarkoituksen yhteyteen soveltuvan toiminnan sijoittaminen olisi mahdollista.
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan alueella on voimassa Etelä-Karjalan maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 21.11.2011. Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamo sijoittuu maakuntakaavassa taajamatoimintojen alueelle (A), sen reuna-alueelle. Alueella ei ole voimassa oikeusvaikutteista yleiskaavaa eikä asemakaavaa.
Maakuntakaavan taajamatoimintojen aluetta koskevalla kaavamerkinnällä osoitetaan yksityiskohtaista suunnittelua edellyttävät asumiseen, palvelu- ja työpaikka- sekä muihin taajamatoimintoihin varattavat rakentamisalueet. Merkintä sisältää tarvittavat taajamien sisäiset liikenneväylät, ulkoilureitit, kevyen liikenteen väylät, yhdyskuntateknisen huollon alueet, paikalliskeskukset sekä virkistys- ja puistoalueet. Aluetta koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen yksityiskohtaisemmas-sa suunnittelussa tulee edistää yhdyskuntarakenteen eheytymistä hajanaisesti ja vajaasti rakennetuilla alueilla tukien olemassa olevaa infraa. Suunnittelussa tulee myös edistää taajaman ydinalueen kehittämistä toiminnallisesti ja taajamakuvallisesti selkeästi hahmottuvaksi keskukseksi. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa rakentaminen ja muu maankäyttö on sopeutettava ympäristöönsä niin, että taajaman omaleimaisuus ja viihtyisyys vahvistuvat ja ympäristö-, luonto- ja kulttuuriperintöarvojen säilyminen turvataan sekä varmistetaan sisäisten puisto- ja virkistys- sekä muiden vapaa-alueiden riittävyys.
Maakunnallisesti merkittävät jätevedenpuhdistamot on osoitettu maa-kuntakaavassa merkinnällä et-1. Hyväristönmäen alueella ei ole tällaista merkintää. Maakuntakaavan taajamatoimintojen aluetta koskeva kaavamerkintä (A) sisältää muun muassa tarvittavat yhdyskuntateknisen huollon alueet.
Korkein hallinto-oikeus on Lappeenrannan keskustaajaman osayleiskaavaa koskeneessa valitusasiassa KHO 29.3.2019 taltionumero 1264 todennut, että tuossa asiassa kysymyksessä olleelle kaava-alueelle suunnitellun (Hyväristönmäen) jätevedenpuhdistamon asukasvastineluvuksi on ilmoitettu 119 000. Puhdistamon on suunniteltu palvelevan Lappeenrannan ohella myös Lemin ja Taipalsaaren kuntia. Päätöksessä on katsottu, että puhdistamon kokoluokka ja suunniteltu toiminta-alue huomioon ottaen kysymys ei ole maakuntakaavan taajama-alueita koskevassa kaavamerkinnässä tarkoitetusta taajama-aluetta palvelevasta yhdyskuntateknisen huollon toiminnosta, vaan osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa merkitykseltään maakunnallisen jätevedenpuhdistamon sekä siihen liittyvien mahdollisten sivutoimintojen sijoittuminen kaava-alueelle.
Osayleiskaavan vaikutusten arviointi on keskittynyt jätevedenpuhdista-mon toiminnasta aiheutuvien vaikutusten selvittämiseen ja arviointiin. Sivutoimintojen osalta ei ole tehty kattavaa ympäristövaikutuksia kos-kevaa arviointia, vaikka kaavaselostuksessa on todettu, että jäteveden-puhdistamon mahdollisilla sivutoiminnoilla saattaa toteutuessaan olla merkittäviä vaikutuksia liikennemääriin, liikenteen aiheuttamiin ympä-ristöhäiriöihin sekä melun ja hajuhaittojen kautta lähialueiden asumis-viihtyvyydelle ja virkistyskäytölle. Kaavaratkaisun perusteena olevat vaikutustenarvioinnit eivät siten koske kaava-alueelle suunniteltua toi-mintakokonaisuutta, eikä yleiskaavassa ole muutoinkaan riittävällä ta-valla arvioitu eri maankäyttömuotojen yhteensovittamista eikä mahdol-lisia haittoja lähialueelle. Kaavaratkaisun kokonaisvaikutukset jäävät tämän vuoksi epäselviksi. Vaikutustenarvioinnin epävarmuutta lisää tässä tapauksessa myös ET-aluetta koskevan kaavamääräyksen yleispiirteisyys, joka mahdollistaa myös muiden kuin kaavaselostuksessa mainittujen yhdyskuntateknisen huollon toimintojen sijoittumisen alueelle, sekä se, että kaavan mukainen ET-alue on huomattavan laaja. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että laadittujen selvitysten perusteella ei edellä mainitut seikat huomioon ottaen ole mahdollista arvioida, onko maakuntakaavasta poikkeamiselle tässä tapauksessa hyväksyttäviä perusteita ja täyttääkö osayleiskaava maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa mainitut kaavan sisältövaatimukset.
Valituksenalaisessa ympäristölupa-asiassa on kysymys saman jätevedenpuhdistamon toiminnasta kuin edellä mainitussa valitusasiassa. Nyt kysymyksessä oleva lupahakemus koskee kuitenkin vain ympäristölupaa jätevedenpuhdistamon toimintaan, mutta ei sen osayleiskaavaratkaisussa kysymyksessä olleita sivutoimintoja. Maakuntakaavassa alue sijoittuu taajamatoimintojen reuna-alueelle. Jäteveden päästökohta ratkaistaan osana jätevedenpuhdistamon toimintaa koskevaa ympäristölupaa. Siihen nähden lupahakemuksessa tarkoitetun toiminnan sijoittuminen Hyväristönmäen alueella maakuntakaavan taajamatoimintojen alueelle ei vaikeuta ympäristönsuojelulain 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla voimassa olevan maakuntakaavan toteuttamista.
Toiminnan vesistövaikutukset
Lupahakemuksen kohteena olevan puhdistamon jätevedet johdettaisiin Rakkolanjokeen. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Rakkolanjoen yläosan luoteiseen latvahaaraan johdetaan nykyisen Toikansuon puhdistettujen jätevesien lisäksi Nordkalk Oy Ab:n kalkkikaivoksen jätevesiä ja muita Lappeenrannan Ihalaisen teollisuusalueen jäähdytys-, prosessi ja hulevesiä. Nordkalk Oy Ab:n jätevedet ovat sameita ja kiintoainepitoisia, mutta ne laimentavat Rakkolanjoen yläosan vettä. Nykyisen Toikansuon jätevesien purkureitti Haapajärveen asti eli Rakkolanjoen yläosa on suuren jätevesiosuuden vuoksi luokiteltu viemäriksi. Rakkolanjoen yläosalle kohdistuu latvaosien jälkeen myös runsaasti maatalouden hajakuormitusta.
Hyväristönmäen puhdistamo korvaisi Toikansuon jätevedenpuhdistamon. Hakemuksen mukaan uuden puhdistamon päätavoitteena on poistaa jäteveden fosfori mahdollisimman tehokkaasti. Lupahakemuksen mukainen puhdistamo edustaa hakemuksen mukaan erittäin hyvää jäteveden puhdistustasoa, jolla on mahdollista saavuttaa hyvin matala jätevesien fosfori- ja typpipitoisuus. Kemiallisen saostuksen avulla ja tehostetulla tertiäärikäsittelyllä on mahdollista saavuttaa hyvin korkea fosforinpoistoteho, jolloin fosforin jäännöspitoisuus 0,1 mg/l (100 µg/1) on vesistössä Rakkolanjoen veden nykyisiä pitoisuuksia pienempi.
Hakemuksessa on arvioitu, että nykyistä tehokkaamman puhdistuksen seurauksena uuden Hyväristönmäen puhdistamon kuormitus laskisi nykytilanteeseen verrattuna keskimääräisen kiintoaineen, biologisen happea kuluttavan aineen (BOD7atu) ja fosforin kuormituksen osalta noin 70–80 % sekä kemiallisen happea kuluttavan aineen ja typen kuormituksen osalta noin 10–20 %. Haapajärvessä jätevesien osuus kuormituksesta fosforin osalta pienenee 45 %:sta 14 %:iin ja Rakkolanjoessa 28 %:sta 7 %:iin. Tekniset edellytykset typpikuormituksen pienenentämiseen ovat fosforia heikommat ja vaikutus on muutamien prosenttien luokkaa.
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan Rakkolanjoen ja Haapajärven tilaa on hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen tarkasteltu Vesi-Eko Oy:n 25.6.2019 päivätyssä raportissa. Lisäksi mainittujen vesistöjen tilaa on tarkasteltu Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n 3.5.2019 päivätyssä raportissa No 771/19 (Rakkolanjoen fysikaalis-kemiallisen tarkkailun yhteenveto vuodelta 2018 ja pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1999–2018). Lisäksi Lappeenrannan Lämpövoima Oy on viitannut Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kotisivullaan 10.10.2019 antamaan tiedotteeseen. Tiedotteessa on selvitetty muun ohella Kaakkois-Suomen vesien tilan luokitusta, jonka alustavat tulokset on julkaistu mainitussa tiedotteessa. Tiedotteessa todetaan, että ”Rakkolanjoen tilassa on tapahtunut lievää kohenemista. Rakkolanjoen yläosa on edelleen fosforilla ja typellä arvioituna selkeästi huonossa luokassa. Haapajärven ekologinen tila on niin ikään edelleen huono, vaikka veden laadussa on todettavissa paranemista järven kunnostuksen jälkeen. Rakkolanjoen alaosa Haapajärven alapuolella on edellisen luokituskauden tapaan välttävässä tilassa.”
Vesi-Eko Oy:n 25.6.2019 päivätyn raportin mukaan purkuvesistössä erityisesti fosforipitoisuustasoissa on vuosien 1999–2018 aikana ollut havaittavissa alenevaa kehityssuuntaa Haapajärvessä sekä selvää laimenemista Rakkolanjokea alavirtaan tultaessa. Rakkolanjoen ylävirralla ja puhdistamon alapuolisella ojapisteellä ei tällaista kehitystä kuitenkaan näy. Purkuvesistön ekologisessa tilassa ei ole myöskään tapahtunut aikaisempaan verrattuna muutosta.
Asiassa saadun selvityksen perusteella purkuvesistön kuormitussietokyvyn ei voida kokonaisuutena arvioiden katsoa merkittävästi parantuneen, vaikka Haapajärvessä ja Rakkolanjoen alaosassa on vesistön tilassa nähtävissä myönteistä kehitystä. ELY-keskus on 26.2.2020 päivätyssä lausunnossaan vesiensuojeluviranomaisena todennut, että purkuvesistön hyvän tavoitetilan kannalta Rakkolanjoki ja Haapajärvi eivät saavuta hyvää tilaa vuoteen 2027 mennessä voimakkaan hajakuormituksen vuoksi, vaikka Lappeenrannan jätevesikuormitus purkuvesistöön loppuisi kokonaan. ELY-keskus on katsonut, että aikaisempaa tehokkaammin puhdistettujen jätevesien johtamisessa on kysymys vesienhoidon kannalta olemassa olevasta kuormituksesta Rakkolanjoen ja Haapajärven vesimuodostumiin, vaikka puhdistamo rakennettaisiin paremmalla tekniikalla uudelle kiinteistölle. Lausunnon mukaan kysymys on vesienhoidon toimenpiteestä, jolla pyritään pääsemään vesienhoidon tavoitteisiin. ELY-keskus on mainitussa lausunnossaan katsonut, että vesienhoidon kannalta paras vaihtoehto on puhdistettujen jätevesien purkamisen jatkaminen Rakkolanjokeen sillä edellytyksellä, että nykyiseen verrattuna puhdistustehossa tapahtuu merkittävä parantuminen. Jos puhdistettujen jätevesien johtaminen loppuisi kokonaan, haitta purkuvesistölle olisi lausunnon mukaan uuden puhdistamon jätevesipäästön vaikutusta suurempi.
Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 2019:166 katsonut, että ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohtaa on tulkittava siten, että lähtökohtaisesti pintavesimuodostumaan kohdistuvaa lisäkuormitusta ei tule sallia tilanteessa, jossa vesistön tilaluokka tai sen laatutekijä on vaarassa heikentyä. Vesistön hyvän tilan tavoite on ensisijainen vaatimus. Tämän mukaisesti ei voida sulkea pois mahdollisuutta sallia vähäistä lisäkuormitusta aiheuttavaa toimintaa, jos sen ei pitkällä aikavälillä arvioida estävän hyvän tilan säilymistä tai saavuttamista.
Jätevedet muodostavat kuivana aikana suurimman osan Rakkolanjoen yläosan vesimuodostuman virtaamasta. Uuden puhdistamon kuormitus olisi edelleen suurempaa kuin tilanteessa, jossa jätevedet olisi johdettu muualle kuin Rakkolanjokeen. Vähentynyt jätevesikuormitus osaltaan ylläpitää rehevyyttä, mutta kuormitustaso on nykyistä alempi. Jätevesien tehokkaan puhdistuksen seurauksena Rakkolanjokeen ja Haapajärveen kohdistuvan puhdistamon jätevesikuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta kuitenkin vähenisi selvästi ja lisäveden vuoksi puhdistettu jätevesi tosiasiallisesti pienentää ravinnepitoisuuksia. Hakemuksen mukaisesti puhdistetut jätevedet eivät siten heikennä vesimuodostuman tilaa. Jätevesien tehokkaampi puhdistaminen ja lisäveden johtaminen edistävät vedenvaihtuvuutta Haapajärvessä siten, että sen sisäinen kuormitus voi vähentyä ja vesistön tila parantua. Jotta tarvetta mahdollisiin puutteellisesti käsiteltyjen jätevesien ohijuoksutuksiin ei esiintyisi, se edellyttää lähtökohtaisesti kuitenkin myös jätevesien kaikkien käsittelyvaiheiden teknisen toimivuuden, mukaan lukien tehostetun tertiäärikäsittelyn menetelmäksi suunnitellun kalvosuodatuksen varmistamista myös maksimivesimäärillä ennen puhdistamon mahdollista käyttöönottoa.
Kaakkois-Suomen vesienhoidon Vuoksen ja Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueiden vuosille 2016–2021 laaditun toimenpideohjelman mukaan fosforikuormitusta tulisi vähentää lähes kaikilla ekologiselta tilaltaan hyvää tilaa huonommaksi luokitelluissa pintavesimuodostumissa. Uuden puhdistamon myötä vesistöön päätyvä fosforikuormitus vähenisi aikaisempaan verrattuna selvästi. Puhdistetut jätevedet toimivat Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä laimentavasti. Vesimäärän vähenemisestä on arvioitu aiheutuvan suurempi riski vesistön tilan parantamistavoitteen saavuttamiselle kuin lupamääräyksien mukaisesti johdettavista puhdistetuista jätevesistä. Mikäli hakemuksen mukaisia puhdistamovesiä ei johdettaisi Rakkolanjokeen, sillä olisi edellä esitetyn mukaisesti tehokkaasti puhdistettujen jätevesien johtamista merkittävämpiä kielteisiä vaikutuksia joen virtaamaan ja Haapajärven viipymään. Jätevesien lisäksi merkittävän osan purkuvesistön kuormituksesta muodostaa maatalouden kuormitus ja muu valuma-alueen hajakuormitus. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan vesien hyvän ekologisen tilan saavuttaminen Haapajärvessä edellyttää monia eri toimenpiteitä. Tehokkaammin puhdistetun jäteveden johtamista koskeva ympäristölupa ja lisäveden johtaminen ovat vain osa toimenpiteistä. Nykyistä tehokkaammin puhdistettujen jätevesien johtaminen Rakkolanjokeen ja Haapajärveen ei edellä lausuttu huomioon ottaen estä vesimuodostumien hyvän ekologisen tilan saavuttamista.
Hakemuksen mukainen toiminta ei näissä oloissa vaikeuta vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tai Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuosille 2016–2021 esitettyjen tavoitteiden saavuttamista, eikä Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamon jätevesien johtamisesta hakemuksen ja aluehallintoviraston päätökseen sisältyneiden lupamääräysten mukaisesti käsiteltyinä yksin tai yhdessä muun kuormituksen kanssa voida arvioida aiheutuvan luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.
Meritaimen
Hakemuksen mukaan Haapajärven yläpuolisella Rakkolanjoen jokiosuudella, johon enin kuormitus kohdistuu, ei ole merkittävää kalataloudellista käyttöarvoa johtuen jokiosuuden huonosta veden laadusta. Rakkolanjoen alaosalla Venäjän puolella kalojen nousuesteenä olleen padon romahdettua kalojen on ollut mahdollista nousta uusille lisääntymisalueille myös Suomen puolelle. Venäjän puolella taimenen yksilötiheydet ovat vuoden 2014 sähkökalastuksissa olleet pieniä. Haapajärven alapuolisella Rakkolanjoella on vuonna 2013 kunnostettu Suomen puolella neljä koskea, joihin on tehty lohikaloille sopivia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Hakemuksen mukaan uuden jätevedenpuhdistamon kuormituksella ei ole arvioitu olevan merkittävää vaikutusta Haapajärven alapuolisen Rakkolanjoen meritaimenkantoihin.
Yhtiö on liittänyt vastaselitykseensä korkeimmalle hallinto-oikeudelle Lappeenrannan seudun ympäristötoimen 29.10.2019 päivätyn lausunnon Rakkolanjoen taimenkannasta. Lausunnossa on todettu, että kaikki koekalastuksissa saadut taimenhavainnot on saatu Haapajärven alapuoliselta osuudelta, Hansaarenjoesta, Alinkoskesta tai Mäkelänkoskesta. Lausunnon mukaan koekalastustietojen perusteella ei ole tietoa, onko Rakkolanjoen alajuoksulla esiintyvä taimenkanta peräisin merestä nousseista yksilöistä vai istutuksista. Lausunnon mukaan Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:lta saadun tiedon mukaan elokuussa 2019 meritaimenta on löytynyt Hansaarenjoesta.
Lappeenrannan kaupungin jätevesien johtaminen nykyisellä vesistölle epäsuotuisalla tasolla ei sinänsä estä meritaimenen kulkua Rakkolanjoessa. Rakkolanjoella ei saadun selvityksen perusteella ole kuitenkaan erityistä merkitystä meritaimenen lisääntymisen kannalta ja joen päähaara on muun muassa liettymisestä johtuen sen lisääntymisen kannalta epäsuotuisa. Meritaimenen nousu jokeen edellyttää myös riittävää vesimäärää. Nykyistä huomattavasti paremmin puhdistettujen jätevesien johtamisen ei voida arvioida muodostavan estettä meritaimenen esiintymiselle Rakkolanjoessa ja sen lisääntymiselle valuma-alueen ojissa. Vaikka meritaimen ei tällä hetkellä lisäänny Rakkolanjoessa, lisäveden määrällä voi olla vaikutusta osaltaan sille, että nousuesteiden poistuminen mahdollistaa taimenen kulun. Tämä puolestaan voi parantaa ekologisen tilan saavuttamisen mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Asian lopputulos
Edellä lausutut perustelut huomioon ottaen hallinto-oikeus ei päätöksessään lausutuilla perusteilla ole voinut kumota aluehallintoviraston päätöstä ja hylätä hakemusta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Koska hallinto-oikeus ei ole lausunut muutoksenhakijoiden muista valitusperusteista, korkein hallinto-oikeus ottamatta asiaa välittömästi enemmälti ratkaistavaksi palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä. Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Irene Mäenpää.
Äänestyslausunto
Eri mieltä olleen oikeusneuvos Jaakko Aution äänestyslausunto:
Lausunnon raukeamisesta A:n valituslupahakemuksen ja valituksen osalta sekä valitusluvan myöntämisestä yhtiölle olen samaa mieltä kuin enemmistö. Hylkään kuitenkin yhtiön valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä. Katson, että hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole perusteita muuttaa.
Perustelut
Asiassa on Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n valituksesta ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut päätöksessään esitetyillä perusteilla kumota aluehallintoviraston päätöksen sekä hylätä yhtiön ympäristölupahakemuksen uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiseksi Hyväristönmäelle ja puhdistamon jätevesien johtamiseksi Rakkolanjokeen.
Uusi jätevedenpuhdistamo korvaisi valmistuttuaan nykyisen Toikansuon puhdistamon ja tehostaisi jätevesien käsittelyä alueella. Aluehallintovirasto on päätöksessään myös määrännyt luvan haltijan johtamaan lisävettä Rakkolanjoen yläosalle vähintään 0,2 m3/s ylivirtaamatilanteita lukuun ottamatta joen tilan turvaamiseksi. Uuden jätevedenpuhdistamon asukasvastineluku (avl) on 119 000, kun nykyisen puhdistamon vastaava luku on 106 000. Hakemuksen mukaan uuden jätevedenpuhdistamon tavoitteena on hakemuksen mukaan erittäin hyvä jäteveden puhdistustaso (BAT+), erittäin matalan fosforipitoisuuden (0,1 mg/l) saavuttaminen ja puhdistamon riskien hyvä hallitseminen.
Asiassa on kysymys siitä, voidaanko uuden puhdistamon jätevedet johtaa Rakkolanjoen vesistöön siten, ettei ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua merkittävää pilaantumista aiheudu.
Rakkolanjoki on toiminut puhdistettujen jätevesien purkuvesistönä jo 1950-luvulta lähtien ja sen tila on pitkään ollut voimakkaan jätevesikuormituksen takia erittäin heikko. Luvan haltija on jo vuonna 1993 annetussa lupapäätöksessä velvoitettu selvittämään jätevesien johtamista muuhun purkuvesistöön. Asiakirjoihin sisältyvän selvityksen mukaan on aiemmin useissa päätöksissä katsottu, että pitkällä tähtäimellä Lappeenrannan kaupungin jätevesikuormitus Rakkolanjokeen on lopetettava. Korkein hallinto-oikeus on viimeksi päätöksellään KHO 4.1.2011 taltionumero 20 pysyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ympäristölupa-asiassa, jossa Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli hylännyt Lappeenrannan kaupungin Hyväristönmäen uuden jätevedenpuhdistamon toimintaa ja jätevesien johtamista puhdistamolta Rakkolanjokeen koskeneen ympäristölupahakemuksen. Luvan haltijan on näin ollen edellytetty pitkän siirtymäajan kuluessa varautuvan siihen, että tulevaisuudessa lupaa jätevesien johtamista Rakkolanjokeen ei enää voida pitkäaikaisten haitallisten vesistövaikutusten vuoksi jatkaa.
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen mukaan Rakkolanjoen ja Haapajärven tilaa on hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen tarkasteltu Vesi-Eko Oy:n 25.6.2019 päivätyssä raportissa sekä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n 3.5.2019 päivätyssä raportissa No 771/19 (Rakkolanjoen fysikaalis-kemiallisen tarkkailun yhteenveto vuodelta 2018 ja pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1999-2018). Tarkkailun pitkäaikaistarkastelun tulosten 1999–2018 perusteella Haapajärvellä veden laatu on ollut useimmiten huonoa, vaikka vedenlaatuindeksissä on ollut havaittavissa hienoista paranemista. Keskisaaren havaintopaikalla Rakkolanjoen alajuoksulla veden laatu on ollut välttävän ja huonon välillä. Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laatu ei ole siten juurikaan parantunut, vaan nykyisen puhdistamon jätevedet ja muu kuormitus sekä Haapajärven sisäinen kuormitus ylläpitävät edelleen nykyisen purkuvesistön huonoa ekologista tilaa. Saimaan kanavasta vuodesta 2014 alkaen tapahtunut lisäveden juoksutus tai Haapajärven kunnostus vuosina 2012–2013 eivät ole parantaneet vesistön tilaa siten, että Rakkolanjoen ja Haapajärven kuormitussietokyvyn voitaisiin merkittävästi arvioida lisääntyneen. Haapajärvi on edelleen hyvin rehevässä tilassa ja sitä osoittavat klorofyllipitoisuudet ovat erittäin korkeita. Rakkolanjoen ja Haapajärven veden laadun parantamisen perusedellytys on nykyisen voimakkaan ulkoisen kuormituksen huomattava vähentäminen.
Uuden jätevedenpuhdistamon asukasvastineluku on korkea suhteessa vastaanottavan vesistön pieneen kokoon ja kuormituksen osuus koko alueen kuormituksesta säilyisi edelleen merkityksellisenä. Jätevesien erittäin hyvästä puhdistustasosta ja nykyiseen verrattuna tapahtuvasta kuormituksen laskusta huolimatta jätevesien pysyvästä johtamisesta aiheutuisi edelleen huomattavia fosfori- ja typpipäästöjä. Erityisesti typen osalta kuormituksen lasku on vähäistä. Epäselvää myös on, kuinka vuodesta 2014 alkaen Haapaveden kunnostukseen liittyen tehdyt lisäveden juoksutukset Saimaan kanavasta voidaan ottaa huomioon jätevedenpuhdistamon lupahakemuksen yhteydessä vesistön kuormitussietoa arvioitaessa. Uuden puhdistamon riskinä on myös mahdollisista tilapäisistä ylivuototilanteista aiheutuva riski, joka on merkittävä ottaen huomioon vastaanottavan vesistön pieni koko.
Jäteveden fosforipitoisuus jokeen johdettavassa vedessä olisi hakemuksen mukaan etenkin tehokkaan tertiääripuhdistuksen johdosta alhainen, mutta vuotuinen fosforin ja typen kokonaiskuormitus kilomäärinä on edelleen merkittävää ja aiheuttaa ravinteiden kertymistä etenkin Haapajärvessä. Vaikka jätevesien johtamisen lopettaminen Rakkolanjokeen saattaisi aiheuttaa väliaikaista haittaa, ei jäteveden kuormituksen jatkamista voida perustella vaihtoehtoisella ratkaisulla sellaisessa tilanteessa, jossa uuden ympäristöluvan mukaisesta toiminnasta aiheutuu kuitenkin edelleen todennäköisesti merkittävää pilaantumista yhdessä muun kuormituksen kanssa. Asiakirjoista saatavien selvitysten perusteella ei ole osoitettavissa, että Rakkolanjoen ja Haapajärven vesimuodostumien tila muodostuisi hyväksi pitkälläkään aikavälillä hakemuksen mukaisen ja muun kuormituksen jatkuessa. Osaltaan tähän vaikuttaa myös Haapajärven sisäinen kuormitus, joka on seurausta pitkään jatkuneesta voimakkaasta jätevesikuormituksesta.
Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 2019:166 katsonut, että ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohtaa on tulkittava siten, että lähtökohtaisesti pintavesimuodostumaan kohdistuvaa lisäkuormitusta ei tule sallia tilanteessa, jossa vesistön tilaluokka tai sen laatutekijä on vaarassa heikentyä. Vesistön hyvän tilan tavoite on ensisijainen vaatimus. Tämän mukaisesti ei voida sulkea pois mahdollisuutta sallia vähäistä lisäkuormitusta aiheuttavaa toimintaa, jos sen ei pitkällä aikavälillä arvioida estävän hyvän tilan säilymistä tai saavuttamista.
Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosille 2016–2021 mukaan vesimuodostumien hyvän tavoitetilan saavuttamisajankohdaksi on arvoitu vuosi 2021. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on selvää, ettei asetettua vesistön hyvää tavoitetilaa saavuteta Rakkolanjoella ja Haapajärvessä vuonna 2021. ELY-keskuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle 27.2.2020 toimittaman täydennyksen mukaan vuoden 2020 alkupuolella Kaakkois-Suomen ELY-keskus on alkanut suunnitella seuraavan vesienhoidon suunnittelukauden toimenpiteitä niille vesimuodostumille, jotka eivät ole vielä saavuttaneet vesienhoidon mukaista tilatavoitetta tai joiden hyvä tai erinomainen tila on riskissä heikentyä. ELY-keskuksen mukaan Rakkolanjoki ja Haapajärvi eivät tule saavuttamaan hyvää tilaa myöskään vuoteen 2027 mennessä. ELY-keskuksen arvion mukaan uuden puhdistamon ja edelleen jatkuvan lisäveden johtamisen myötä kuormitus tulisi pienenemään, mutta vesistön hyvään tilaan ei tultaisi pääsemään voimakkaan hajakuormituksen takia.
Keskeistä ympäristönsuojelulain mukaisen pilaamiskiellon arvioinnissa on se, aiheuttaako uusi jätevedenpuhdistamo niin vähäisen kuormituksen, ettei merkittävää pilaantumista aiheudu ja vesistön hyvä tila voidaan pitkällä aikavälillä saavuttaa. Tätä ei hakemukseen sisältyvissä selvityksissä tai myöhemmissä lisäselvityksissä ole kyetty osoittamaan, vaan ainoastaan se, että esitetty kokonaiskuormituksen väheneminen ei heikennä vesistön nykyistä erittäin heikkoa tilaa, ja että sen tila voi hieman parantua. Nykyistä tehokkaamminkin puhdistettujen jätevesien johtaminen yhdessä Nordkalk Oy Ab:n ja muun Ihalaisen tehdasalueen kuormituksen sekä alueen hajakuormituksen kanssa estävät todennäköisesti vesimuodostuman hyvän tilan saavuttamisen. Hakemuksen mukainen toiminta vaikeuttaisi näissä oloissa osaltaan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tai Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuosille 2016–2021 esitettyjen tavoitteiden saavuttamista sekä tulevan toimenpideohjelman vuosille 2022–2027 asetettavien tavoitteiden saavuttamista ja myös todennäköisesti tämänkin jälkeistä aikaa.
Hakemuksen mukaan Haapajärven yläpuolisella Rakkolanjoen jokiosuudella, johon suurin kuormitus kohdistuu, ei ole merkittävää kalataloudellista käyttöarvoa johtuen jokiosuuden huonosta veden laadusta. Uuden jätevedenpuhdistamon kuormituksella ei ole arvioitu olevan myöskään merkittävää vaikutusta Haapajärven alapuolisen Rakkolanjoen meritaimenkantoihin. Yhtiö on liittänyt vastaselitykseensä korkeimmalle hallinto-oikeudelle Lappeenrannan seudun ympäristötoimen 29.10.2019 päivätyn lausunnon Rakkolanjoen taimenkannasta. Lausunnossa on todettu, että kaikki koekalastuksissa saadut taimenhavainnot on saatu Haapajärven alapuoliselta osuudelta, Hansaarenjoesta, Alinkoskesta tai Mäkelänkoskesta. Rakkolanjoen yläosan koskialueet ovat rehevän kasvillisuuden ja liettymien tukkimat, eivätkä ne siten ole tällä hetkellä meritaimenelle soveltuvia lisääntymisalueita. Kuormituksen haitalliset vaikutukset ulottuvat osaksi myös Rakkolanjoen alajuoksulle asti. Sivu-uomissa meritaimenen lisääntyminen on edelleen mahdollista, mutta lisääntymisalueiden määrä on näillä alueilla huomattavasti vähäisempi kuin se olisi pääuomassa. Erittäin uhanlaisen meritaimenen lisääntymisalueiden paranemista ja kantojen elpymistä ei ole odotettavissa, jos jätevesiä edelleen johdetaan Rakkolanjokeen. Lisäveden määrällä ei ole vaikutusta lisääntymisalueiden kuntoon.
Kun otetaan huomioon lupahakemuksen mukaisen jätevedenpuhdistamon päästöjen suuri osuus Rakkolanjoen ja Haapajärven kuormituksesta, Rakkolanjoen ja Haapajärven nykyinen heikko tila, vesistön kuormitussietokyky ja pienen vastaanottavan vesistön vähäinen virtaama, katson, että hakemuksen mukaiset puhdistetut jätevedet aiheuttavat Rakkolanjoessa ja Haapajärvessä ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua merkittävää pilaantumista eikä suunniteltua purkuvesistöä voida pitää sopivana. Ympäristöluvan myöntämiselle Hyväristönmäen jätevedenpuhdistamolle ei siten ole hakemuksen mukaisena edellytyksiä. Näin ollen ja kun otetaan erityisesti huomioon se, että jätevesien purkupaikka ja -vesistö ovat olennainen osa lupahakemusta, katson, että lupahakemuksen muuttaminen sellaiseksi, että ympäristölupa toiminnalle voitaisiin myöntää, tarkoittaa luvan hakijan kannalta kokonaan uutta hanketta. Hakijalla olisi myös mahdollisuus hakea uudelle hankkeelle vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 24 §:n tarkoittamaa tilatavoitteen lieventämistä, mikäli asetetut edellytykset täyttyvät.
Edellä todetun vuoksi katson, että asiassa ei ole perusteita kumota hallinto-oikeuden päätöstä ja palauttaa asiaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, vaan hallinto-oikeuden on tullut aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta kumota aluehallintoviraston päätös ja hylätä Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n ympäristölupahakemus.