Muu päätös H2893/2021
Asia Kilpailuasiaa koskevat valitukset
Muutoksenhakijat Kilpailu- ja kuluttajavirasto (diaarinumero 20147/2021)
Uudenmaan Autokouluyhdistys ry (diaarinumero 20148/2021)
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Markkinaoikeus, 15.12.2020, 548/20
Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (jäljempänä myös virasto tai KKV) on markkinaoikeudelle 21.11.2019 tekemässään seuraamusmaksuesityksessä vaatinut, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, että markkinaoikeus määrää kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetusta elinkeinonharjoittajien välisestä kielletystä kilpailunrajoituksesta seuraamusmaksuna:
Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:lle (jäljempänä myös UAY tai yhdistys) 12 251,60 euroa
Autokoulu Hakala Ky:lle (jäljempänä myös Autokoulu Hakala) 17 568,50 euroa
Eko-Center Liikennekoulutuspalvelut Ky:lle (jäljempänä myös Eko-Center) 6 881,84 euroa
Porvoon Autokoulu Oy:lle (jäljempänä myös Porvoon Autokoulu) 31 300 euroa
Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab:lle (jäljempänä myös Drivers’ Club) 61 200 euroa ja
Timo Anttila Yhtiöt Oy:lle (aiemmin Porvoon Auto-opisto Oy, jäljempänä myös Anttila Yhtiöt) 54 300 euroa.
Viraston esityksen mukaan rikkomuksissa on ollut kyse UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin ja Porvoon Autokoulun toimeenpanemasta hintasuosituksesta sekä niin sanottujen Porvoon vanhojen autokoulujen Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden välisestä hintayhteistyöstä.
UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet elinkeinonharjoittajat ovat pyrkineet yhdenmukaistamaan autokouluyrittäjien hinnoittelua 19.1.2013 voimaan tulleen ajokorttilain uudistuksen yhteydessä. UAY:n hintasuosituksen tavoitteena on ollut saada autokoulut korottamaan keskeisen B korttiopetuksen hintaa enemmän kuin autokouluyrittäjät olisivat päätyneet nostamaan hintoja itsenäisen päätöksenteon kautta. Menettelyssä on ollut kysymys kilpailulain 5 §:n vastaisesta elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hintasuosituksesta. UAY:n kilpailua rajoittanut menettely on alkanut viimeistään 16.4.2012 ja kestänyt 27.10.2015 saakka.
Kiellettyjä hintasuosituksia on annettu UAY:n autokouluyrittäjille järjestämillä taloudellisen ajattelun kursseilla, yhdistyksen nimissä järjestetyissä aluepalavereissa Porvoossa ja Hyvinkäällä sekä sähköpostiviesteissä.
Viraston esityksen mukaan UAY:n hintasuositusta on noudatettu Porvoossa, jossa Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt ovat nostaneet B korttiopetuksen hinnan yhdenmukaisesti edellä mainitun ajokorttilain uudistuksen yhteydessä. Porvoossa B kortin keinotekoisen korkeaa hintatasoa on ylläpidetty tammikuusta 2013 siihen asti, kunnes kaksi uutta toimijaa aloitti toimintansa Porvoossa syksyllä 2014. Keinotekoisen korkea hintataso on pyritty esityksen mukaan myöhemmin palauttamaan kehottamalla kahta uutta Porvoossa toimintansa aloittanutta autokoulua korottamaan B-kortin hintaa.
Myös UAY:n hallituksessa edustettuina olleet elinkeinonharjoittajat ovat olleet tietoisia Porvoon autokoulujen vuosina 2014–2015 käymistä hintakeskusteluista ja viestineet uudelle porvoolaiselle toimijalle järkeväksi arvioidusta hintatasosta lokakuussa 2014. UAY:n hallituksessa edustettuina olleet elinkeinonharjoittajat ovat myös osallistuneet kyseiselle toimijalle vuonna 2015 lähetettyjen vastausten laatimiseen.
Esityksen mukaan Porvoon menettelyssä on ollut kyse hintakartellista, jolla on alueellisesti pantu täytäntöön UAY:n hintasuositus. Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden kielletty hintayhteistyö on esityksen mukaan alkanut viimeistään 18.1.2013 ja päättynyt syksyllä 2014.
Asian käsittely markkinaoikeudessa
UAY, Autokoulu Hakala, Eko-Center, Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt ovat vastauksenaan seuraamusmaksuesitykseen, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, lausuneet seuraavaa:
UAY on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä ja toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää. Lisäksi UAY on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
Autokoulu Hakala on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä ja toissijaisesti alentaa seuraamusmaksun määrää. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut.
Eko-Center on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä ja toissijaisesti kohtuullistaa seuraamusmaksun määrää.
Porvoon Autokoulu on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä ja toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää.
Drivers’ Club on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä ja toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
Anttila Yhtiöt on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti hylkää vaatimuksen seuraamusmaksun määräämisestä ja toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa sen määrää. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut ja sen asianosaiskulut, molemmat viivästyskorkoineen.
Markkinaoikeus on järjestänyt asiassa suullisen valmistelun 14.8.2020 ja toimittanut suullisen käsittelyn 7.9., 10.–11.9., 21.9., 25.9. ja 28.9.2020. Suullisesta valmistelusta ja suullisesta käsittelystä on laadittu erilliset pöytäkirjat. Suullisessa käsittelyssä on kuultu seuraavia henkilöitä:
Viraston nimeäminä todistajina on kuultu Suomen Ammattiliikenne Akatemia Oy:n liikenneopettaja A:ta sekä liikenneopettaja, Katiedu Osakeyhtiön (jäljempänä myös Katiedu) toimitusjohtaja B:tä.
UAY:n nimeämänä todistajana on kuultu TulosAkatemian kouluttaja C:tä. Lisäksi UAY:n nimeämänä on kuultu asian selvittämiseksi Autokoulu Hakalan vastuunalaista yhtiömiestä D:tä.
Järvenpään Ajokoulutuskeskus Oy:n (jäljempänä myös Järvenpään Ajokoulutuskeskus) nimeämänä on kuultu yhtiön edustajana toimitusjohtaja E:tä.
Drivers’ Clubin nimeäminä todistajina on kuultu entistä liikenneopettajaa F:ää, liikenneopettaja, Askolan Autokoulu Ky:n (jäljempänä myös Askolan Autokoulu) vastuunalainen yhtiömies G:tä sekä liikenneopettaja, Ab Sibbo Bilskola Sipoon Autokoulu Oy:n (jäljempänä myös Sipoon Autokoulu) toimitusjohtaja H:ta. Lisäksi on kuultu Drivers’ Clubin edustajana toimitusjohtaja I:tä.
Anttila Yhtiöiden nimeäminä todistajina on kuultu rahoittaja J:tä, joka on toiminut Porvoon Auto-opisto Oy:n sihteerinä, asentaja K:ta, liikenneopettaja, Askolan Autokoulu Ky:n vastuunalainen yhtiömies G:tä sekä Porvoon Auto-opisto Oy:ssä liikenneopettajana työskennellyttä L:ää. Lisäksi on kuultu Anttila Yhtiöiden edustajana toimitusjohtaja M:ää.
Markkinaoikeuden ratkaisu
Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, määrännyt UAY:n maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 6 000 euroa, Porvoon Autokoulun 12 000 euroa ja Eko-Centerin 2 000 euroa.
Markkinaoikeus on hylännyt viraston esityksen Autokoulu Hakalan, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden osalta.
Markkinaoikeus on hylännyt UAY:n ja Autokoulu Hakalan vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta ja velvoittanut viraston korvaamaan Drivers’ Clubin oikeudenkäyntikulut 18 759,30 eurolla ja Anttila Yhtiöiden oikeudenkäyntikulut 21 831,55 eurolla, molemmat määrät viivästyskorkoineen.
Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
1 Asian tausta ja kysymyksenasettelu
1. Kilpailu- ja kuluttajaviraston seuraamusmaksuesitys koskee elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän väitettyä hintasuositusta ajalla huhtikuu 2012–lokakuu 2015 sekä Porvoon väitettyä hintayhteistyötä ajalla tammikuu 2013–syksy 2014. Seuraamusmaksuesitys on tehty markkinaoikeudelle 21.11.2019.
2. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko autokoulualan etujärjestö UAY antanut kiellettyjä hintasuosituksia ja ovatko sen hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt vastuussa näistä suosituksista. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, ovatko niin sanotut Porvoon vanhat autokoulut tehneet kiellettyä hintayhteistyötä.
3. Autokoulujen tärkein tulonlähde on henkilö- ja pakettiauton kuljettamisessa vaadittavat B-kortit. Ajokorttilakiuudistuksessa 19.1.2013 B-korttiopetus on muuttunut kaksivaiheisesta kolmivaiheiseksi sisältäen perusvaiheen, harjoitteluvaiheen ja syventävän vaiheen. Uudistus on lisännyt autokoulujen kustannuksia, ja sen on etukäteen arvioitu nostavan B-korttiopetuksen hintaa Suomessa.
4. Ajokorttilakiuudistuksen myötä UAY on päättänyt järjestää jäsenistölleen taloudellisen ajattelun koulutusta. Yhdistys on ollut huolissaan siitä, että sen jäseninä olevat autokouluyrittäjät eivät saa vietyä lakiuudistuksen tuomia lisäkustannuksia hintoihin. Yhdistyksen toiminta-alueella on myös järjestetty autokouluyrittäjien alueellisia keskustelutilaisuuksia, joissa on keskusteltu ajankohtaisista aiheista ja muun ohella ajokorttilakiuudistuksen tuomista haasteista.
5. Porvoon vanhat autokoulut ovat ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä alkuvuodesta 2013 nostaneet B-korttiopetuksen hintaa siten, että lakiuudistuksen jälkeen niiden B-kortin kokonaishinta on ollut 2 643–2 706 euroa.
6. Syksyllä 2014 Porvooseen on tullut kaksi uutta toimijaa, jotka ovat asettaneet B-kortin perusosan hinnan avajaistarjouksena noin 1 500 euroon, kun B-kortin perusosan hinta Porvoon vanhoissa autokouluissa on tuolloin ollut noin 1 950 euroa. Porvoon vanhat autokoulut ovat lähteneet mukaan hintakilpailuun ja asettaneet B-kortin perusosan hinnan lähelle uusien toimijoiden avajaistarjouksia. Hintakilpailun seurauksena B-korttiopetuksen hinta on laskenut Porvoossa usealla sadalla eurolla.
7. Asiassa on kummankin väitetyn kilpailurikkomuksen osalta arvioitava, onko seuraamusmaksuesityksessä kuvattu menettely ollut kilpailulain 5 §:n vastaista. Mikäli näin on, asiassa on vielä kysymys kilpailulain 12 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun mahdollisesta määräämisestä esityksen kohteena oleville elinkeinonharjoittajille ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle.
2 Oikeudelliset lähtökohdat
8. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien elinkeinonharjoittajien ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän menettelyn arvioimiseen sekä seuraamusmaksun määräämisen perusteisiin sovelletaan kilpailulakia.
9. Kilpailulain 3 §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan myös muun ohella Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan säännöksiä.
10. Esillä olevassa asiassa on kysymys kummankin väitetyn kilpailurikkomuksen osalta maantieteelliseltä ulottuvuudeltaan alueellisesta kilpailunrajoituksesta. SEUT 101 artiklan säännökset eivät tule siten sovellettaviksi asiassa. Kilpailulain säännöksiä on kuitenkin tulkittava yhdenmukaisesti SEUT 101 artiklan säännösten ja niitä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.
11. Kilpailulain 4 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan elinkeinonharjoittajalla luonnollista henkilöä sekä yhtä tai useampaa yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa.
12. Kilpailulain 5 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.
13. Kilpailulain 5 §:n esitöiden (HE 88/2010 vp s. 56) mukaan säännös vastaa tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992; kilpailunrajoituslaki) 4 §:ää (318/2004), joka on puolestaan korvannut tuolloin voimassa olleen kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992).
14. Kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) l kohdan mukaan samalla tuotanto tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita. Säännöksen esitöissä (HE 162/1991 vp s. 10) on todettu, että säännös koskee sekä yritysten nimenomaisia sopimuksia tai tähän rinnastettavaa yritysten yhteisymmärrystä kuin myös yritysten yhteiselinten ja yhteenliittymien päätöksiä tai vastaavia järjestelyjä, joilla rajoitetaan ja ohjataan horisontaalisessa tasossa yritysten kilpailukeinojen käyttöä.
15. Säännöksen esitöissä (HE 162/1991 vp s. 10) on lisäksi todettu, että mikäli elinkeinonharjoittajien hinnanmuodostus on itsenäistä, yrittäjät voivat periä hyödykkeistään erilaisia hintoja omien kustannustensa ja kilpailutilanteensa perusteella. Tämä antaa mahdollisuuden hintakilpailun syntymiseen, jossa kuluttajille tarjotaan erihintaisia hyödykkeitä.
16. Edelleen säännöksen esitöiden (HE 162/1991 vp s. 10) mukaan hintakartellit voivat koskea paitsi tavaroista ja palveluista perittäviä tai maksettavia hintoja myös alennuksia tai erilaisia toimitusmaksuja sekä vastaavia toimitusehtoja. Hintoja koskevat suositukset ja ohjeet yhdenmukaistavat myös yritysten hinnoittelua ja haittaavat markkinoiden itseohjautuvuutta. Suositusluonteisten hinnoitteluohjeiden antaminen ja niiden soveltaminen johtaa käytännössä lähes aina samaan lopputulokseen kuin nimenomainen hintoja koskeva sopimus. Tähän on rinnastettava myös erilaisten yhteisten hinnoitteluperusteiden ja laskentakaavojen käyttö.
3 Elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän väitetty hintasuositus
3.1 Tapahtumainkulku ja sitä koskevan näytön arviointi
3.1.1 Taloudellisen ajattelun koulutukset vuosina 2012 ja 2013
17. UAY:n hallituksen kokouksessa 16.4.2012 on päätetty järjestää syksyllä 2012 jonkinlainen ”taloudellisen ajattelun / kannattavan yritystoiminnan koulutus räätälöitynä ajatellen B-uudistusta”. Koulutuksen järjestämisen taustalla on ollut UAY:n huoli autokoulualan hintakehityksestä ja siitä, että ajokorttilakiuudistuksen aiheuttamia lisäkustannuksia ei saada vietyä hintoihin.
18. Aloitteen koulutuksen järjestämiseksi on tehnyt UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun N, joka on tuonut esille ajatuksen kyseisen koulutuksen järjestämisestä osana yhdistyksen strategiaa jo vuoden 2012 tammikuussa. Ehdotus on sisällytetty yhdistyksen strategiaan vuosille 2011–2015.
19. UAY:n hallituksen puheenjohtaja on 20.5.2012 käydyssä sähköpostikeskustelussa esittänyt tarjouspyynnön koulutuksesta TulosAkatemian kouluttajalle, joka on lopulta pitänyt koulutuksen. Puheenjohtaja on kouluttajalle lähettämässään viestissä viitannut ajokorttilakiuudistukseen ja todennut, että ”Minulla on kuitenkin suuri pelko siitä, että yrittäjät eivät suinkaan osaa käyttää tätä tilaisuutta mahdollisuutena korjata hintoja reilusti ylöspäin vaan päin vastoin, ei uskalleta laittaa hintoihin edes sitä mitä tuntimäärien muutoksen myötä pitäisi”. Puheenjohtaja on lisäksi todennut auttavansa mielellään räätälöimään koulutuksen juuri kyseiselle kohderyhmälle sopivaksi ja todennut, että ”Uskon, että tähän porukkaan puree parhaiten erilaiset esim. laskutehtävät liittyen omaan alaan”.
20. Samassa sähköpostikeskustelussa TulosAkatemian kouluttaja on esittänyt esimerkin ajokortin keskihinnan nostamisesta 1 500 eurosta 1 800 euroon. Kouluttaja on todennut viestissä muun ohella seuraavaa:
”Laitan tässä ihan esimerkkilaskelman: Jos ajokortin keskihinta on 1 500 euroa ja siitä jää n. 10 %:n myyntikate [- -], ja keskihinta saadaan nostettua esimerkiksi 1 800 euroon, niin myyntimäärä saa laskea jopa 66 % ja silti autokoulu tekisi enemmän voittoa. [- -] (Heitin äskeiset hinnat ihan hihasta. Tytär ajoi ajokortin n. vuosi sitten ja muistaakseni lasku oli n. 1500 euroa :-).”
21. UAY:n hallituksen puheenjohtaja on 20.5.2012 vastausviestissään kiittänyt pikaisesta vastauksesta ja todennut vievänsä asian vielä 1.6.2012 pidettävään yhdistyksen hallituksen kokoukseen. Puheenjohtaja ei ole ottanut kantaa kouluttajan esittämään laskuesimerkkiin.
22. UAY:n hallituksen kokouksessa 1.6.2012 hallituksen puheenjohtaja on tehnyt aloitteen taloudellisen ajattelun kurssin järjestämiseksi. Kokouksessa on hyväksytty koulutuksen järjestäminen puheenjohtajan esitettyä huolensa autokoulutoiminnan kannattavuuden heikkenemisestä.
23. UAY on tämän mukaisesti järjestänyt taloudellisen ajattelun koulutukset 14.9.2012 ja 8.2.2013. Kutsu kumpaankin koulutukseen on UAY:n pyynnöstä lähetetty yhdistyksen jäsenten lisäksi myös Autokoululiiton jäsenistölle. Taloudellisen ajattelun koulutusta 14.9.2012 koskevassa koulutuskutsussa 28.8.2012 on todettu seuraavaa:
”Aihehan on meille erittäin ajankohtainen; tulevat muutosten tuomat haasteet. Paranna siis yrityksesi kannattavuutta. Yrittäjien ei ole tarkoitus maksaa muutosten tuomaa kustannusta, vaan tarkoitus on että saisimme jäämään jotain leivän päällekin.”
24. Autokoulu Hakalan D on markkinaoikeudessa kuultuna todennut, että koulutuskutsussa on todennäköisesti viitattu kaikkiin autokoulualan haasteisiin, koska ala on ollut muutosten pyörteissä jo pidempään. Ottaen kuitenkin huomioon, että taloudellisen ajattelun koulutuksen järjestämisen taustalla on edellä todetulla tavalla ollut alkuvuonna 2013 voimaan tullut ajokorttilakiuudistus, koulutuskutsussa voidaan katsoa viitatun erityisesti lakiuudistuksen tuomiin haasteisiin ja kustannuksiin sekä siihen, että autokouluyrittäjien ei ole tarkoitus maksaa uudistuksen tuomia kustannuksia.
25. Taloudellisen ajattelun koulutuksen 14.9.2012 kurssimateriaalin kohdassa ”Pohdittavaa katteiden soveltamisesta myynnissä ja hinnoittelussa” on esitetty yhteensä seitsemän laskuesimerkkiä, joista yksi on ollut seuraavanlainen:
”Palvelun myyntihinta on 1 500 euroa ja myyntikate % on 10 %. Kuinka paljon myyntimäärä voi laskea, jos palvelun hinta nostetaan 1 800 euroon, jotta saadaan sama kate kuin lähtötilanteessa?”
26. Edellä mainittuun koulutukseen osallistuneet autokouluyrittäjät ovat antaneet muun ohella seuraavanlaisia kurssipalautteita: ”hinnoittelu menee uusiksi omassa koulussa. Rohkeasti korottamaan hintoja.”, ”kävi täysin selväksi, että hinta pitää nostaa”, ”hinnat nostan” ja ”hinnan korotusta, ei alennuksia”. Lisäksi osallistujat ovat vastanneet kohtaan ”Kurssilta saamani tieto on sovellettavissa käytännön autokouluyrittäjätyöhöni” muun ohella ”täysimääräisesti” ja ”nostan heti hintaa 3–5 %”. Kurssista on annettu myös seuraavaa palautetta: ”yrittäjäkurssien asioiden kertausta”, ”tuloslaskelmat ja taseet otetaan ahkeraan käyttöön”, ”laskukaavat käyttöön”, ”antoi eväitä järkevään hinnoitteluun, ja siihen, kuinka tärkeätä on seurata tasetta ja tuloslaskelmaa” ja ”ensi tilassa pyydän kirjanpitäjältä kate-erittelyn, opettelen lukemaan tase-erittelyjä”. Kurssipalautteissa ei ole viitattu ajokorttilakiuudistukseen taikka nimenomaan tämän uudistuksen tuomiin hinnankorotusmahdollisuuksiin.
27. UAY:n hallituksen kokouksessa 4.10.2012 on merkitty tiedoksi edellä mainitut koulutuspalautteet ja todettu, että kokonaisuudessaan palautteet ovat hyviä ja on järjestetty hyvä kurssi. Kokouksessa on lisäksi päätetty pyytää TulosAkatemian kouluttajalta tarjous samanlaisesta kurssista helmikuulle 2013.
28. UAY on järjestänyt toisen taloudellisen ajattelun koulutuksen 8.2.2013 pian ajokorttilakiuudistuksen voimaantulon jälkeen. Kurssin on pitänyt sama TulosAkatemian kouluttaja ja se on ollut samansisältöinen kuin 14.9.2012 pidetty koulutus. Kouluttajalta saaduissa ennakkotiedoissa kurssin sisällöstä on mainittu aiheena muun ohella ”Miten korkeampi hinta voidaan perustella”.
29. Taloudellisen ajattelun koulutukset pitänyt TulosAkatemian kouluttaja C on todistajana markkinaoikeudessa kertonut seuraavaa. C on pitänyt kaksi taloudellisen ajattelun koulutusta UAY:lle. Koulutuksissa on ensin käyty läpi tuloslaskelmaa ja katelaskentaa ja sen jälkeen siirrytty myynnin ja hinnoittelun katelaskentaan. C on jatkuvasti pitänyt samanlaisia koulutuksia eri asiakkaille. Ajokorttilainsäädäntö ei ole ollut C:lle tuttua, eikä hän ole puhunut siitä tai ajokorttilainsäädännön uudistuksesta koulutuksissa. C on laatinut koulutusten kurssimateriaalit.
30. C:n mukaan UAY on pyytänyt, että hän puhuisi koulutuksissa tuloslaskelmasta, katelaskennasta sekä myynnin ja hinnoittelun kannattavuudesta ja sen lisäksi toiveena on esitetty, että koulutuksissa voitaisiin käyttää autokoulualaan liittyviä laskuesimerkkejä, mihin C on vastannut, että hänellä on vain yksi esimerkki käytössä liittyen autokoulualaan. Kurssimateriaalissa esitetty laskuesimerkki palvelun myyntihinnan nostamisesta 1 500 eurosta 1 800 euroon on perustunut hänen omaan kokemukseensa tyttären ajokortin hinnasta. C:n tytär on ajanut B-kortin vuonna 2011 Pirkanmaalla, ja hintahaarukka siellä on ollut noin 1 300–l 800 euroa. Loppulasku tyttären ajokortista on ollut noin 1 500 euroa, mutta C ei osannut sanoa, mitä vaiheita hinta on sisältänyt. C on arvioinut, kuinka paljon 1500 euron myyntihinnasta voisi jäädä katetta autokoululle ja sen perusteella kehittänyt laskuesimerkin. Laskuesimerkki on vastannut UAY:n hallituksen puheenjohtajan kanssa 20.5.2012 käydyssä sähköpostikeskustelussa mainittua esimerkkiä. C on käyttänyt mainittua laskuesimerkkiä jatkuvasti koulutuksissa vuodesta 2011 lukien.
31. Autokoulu Hakalan D on markkinaoikeudessa kertonut osallistuneensa C:n 1.3.2011 pitämään Pienyrityksen talousjohtaminen koulutukseen, johon on osallistunut noin 20 osallistujaa eri aloilta. D:n mukaan C on jo mainitussa koulutuksessa, joka on pidetty ennen UAY:n järjestämiä koulutuksia, esittänyt laskuesimerkin hinnan nostamisesta 1 500 eurosta 1 800 euroon. Tarkoituksena on ollut havainnollistaa riittävän helpolla laskutoimituksella, minkälainen asiakasmäärä riittää samaan tulokseen, jos hinta muuttuu.
32. Taloudellisen ajattelun kursseihin on viitattu myöhemmässä koko UAY:n hallituksen nimissä 15.6.2015 lähetetyssä sähköpostiviestissä, jossa on todettu yhdistyksen pyrkineen opastamaan yrittäjiä järkevään hinnoitteluun järjestämällä useita taloudellisen ajattelun kursseja. Viestissä on lisäksi todettu, että ”valitettavasti kursseille eivät osallistu ne jäsenet, jotka sitä eniten tarvitsisivat”.
33. TulosAkatemian verkkosivuilta 16.5.2019 ja 19.1.2020 otetuista kuvakaappauksista käy ilmi, että sen suosituimpia webinaariaiheita ovat olleet muun ohella ”Myynnin ja hinnoittelun kannattavuuslaskelmat (mm. katelaskenta, hintajoustot, maksuaikojen ja alennuksien vaikutukset jne.)”. Suomen Yrittäjät ry:n verkkosivuilla on edelleen 19.1.2020 ollut ilmoitus TulosAkatemian kouluttajan pitämästä kurssista ”Myynnin kannattavuus ja hinnoittelu”, jonka sisältö on kattanut pikakertauksen katelaskennasta ja myyntikateprosentin tulkinnasta, hinnoittelun kannattavuuslaskelmista sekä myynti- ja hinnoitteluperusteluista ja -päätöksistä asiakasneuvottelutilanteessa.
34. Edellä todetun mukaisesti taloudellisen ajattelun kurssien järjestämisen taustalla on ollut UAY:n huoli autokoulualan hintakehityksestä ja siitä, että ajokorttilakiuudistuksen tuomia lisäkustannuksia ei saada vietyä hintoihin. Asiassa ei ole näytetty, että kurssien sisältö olisi ollut UAY:lle varta vasten räätälöity, vaikka UAY:n hallituksen puheenjohtaja N onkin tarjoutunut auttamaan räätälöinnissä ja lisäksi yhtenä laskuesimerkkinä on käytetty autokoulualaan liittyvää esimerkkiä myyntihinnan nostamisesta. Kurssien sisällöstä on esitetty näyttönä kurssimateriaaleja ja kurssien osanottajien antamaa palautetta. TulosAkatemian kouluttajan mukaan hän ei ole kursseilla puhunut ajokorttilainsäädännöstä tai sen uudistuksesta. Asiassa ei ole esitetty enemmälti näyttöä kursseilla käydyistä keskusteluista.
3.1.2 Alueelliset keskustelutilaisuudet Hyvinkäällä vuosina 2012 ja 2014
35. UAY:n toimintakertomuksista vuosilta 2014 ja 2015 käy ilmi, että yhdistys on järjestänyt kyseisinä vuosina alueellisia keskustelutilaisuuksia ainakin Hyvinkäällä, Porvoossa ja Järvenpäässä. Tilaisuudet ovat siten olleet osa yhdistyksen tavanomaista toimintaa.
36. UAY on myös tiedottanut jäseniään alueellisista keskustelutilaisuuksista. Yhdistyksen tiedotteesta 23.1.2012 käy ilmi, että yhdistys on järjestänyt A jäsenilleen paikallisia keskustelutilaisuuksia tammi–helmikuussa 2012 ja että tilaisuuksien koolle kutsujana tai isäntänä on yleensä toiminut yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja tai hallituksen jäsen. Lisäksi tiedotteesta käy ilmi, että yhdistys on tarjonnut tilaisuudessa lounaan.
37. Esitetyn näytön perusteella alueelliset keskustelutilaisuudet on järjestetty UAY:n nimissä siitä huolimatta, ettei yhdistys ole keskitetysti järjestänyt tai organisoinut tapaamisia, eikä yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan tai jäsenen ole selvitetty aina toimineen niiden koolle kutsujana.
38. Autokoulu Hakalan D on merkinnyt Järvenpäässä 3.1.2012 pidetyn alueellisen keskustelutilaisuuden yhtiön ajanvarauskalenteriin ”Palaveri Järvenpää UAY” ja Hyvinkäällä 10.1.2012 pidetyn alueellisen keskustelutilaisuuden ”Palaveri Hyvinkää UAY”. Sen sijaan Hyvinkäällä 18.12.2012 pidetyn alueellisen keskustelutilaisuuden D on merkinnyt yhtiön ajanvarauskalenteriin aiemmasta poikkeavalla tavalla ”Hinta Palaveri Hyvinkää”. Vastaavasti Hyvinkäällä 18.3.2014 pidetyn alueellisen keskustelutilaisuuden D on merkinnyt ajanvarauskalenteriin ”Palaveri Hyvinkää hinnat”.
39. D on lisäksi 16.3.2015 lähettämässään viestissä viitannut Hyvinkäällä paria vuotta aiemmin pidettyyn alueelliseen keskustelutilaisuuteen ”hintapalaveri”-termillä.
40. Asiassa ei ole D:n kalenterimerkintöjen ja viestiin sisältyneen viittauksen lisäksi esitetty muuta näyttöä Hyvinkään alueellisissa keskustelutilaisuuksissa käytyjen keskustelujen sisällöstä.
3.1.3 Alueelliset keskustelutilaisuudet Porvoossa syksyllä 2014 ja Eko Centerin edustajan sähköpostiviesti 31.10.2014
41. Porvoossa on ennen syksyä 2014 toiminut kolme autokoulua: Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt. Syksyllä 2014 Porvoossa on aloittanut kaksi uutta toimijaa. Näistä Katiedu on aloittanut toiminnan Porvoossa elokuussa 2014. Suomen Ammattiliikenne Akatemia Oy on puolestaan perustanut uutena toimipisteenä Liikenneakatemian Porvooseen lokakuussa 2014. Uusien toimijoiden avajaistarjousten aiheuttaman hintakilpailun seurauksena B-korttiopetuksen hintataso on laskenut Porvoossa usealla sadalla eurolla.
42. UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun N on syksyllä 2014 kutsunut lyhyen ajan sisällä koolle kaksi alueellista keskustelutilaisuutta, jotka on pidetty 12.8.2014 ja 27.11.2014. Esitetyn näytön perusteella nämä tilaisuudet on järjestetty UAY:n nimissä vastaavasti kuin edellä mainitut Hyvinkään tilaisuudet.
43. Porvoon toisen uuden toimijan Liikenneakatemian A on kysynyt N:ltä tämän koolle kutsuman 27.11.2014 tapaamisen aiheesta. N on 16.11.2014 A:lle lähettämässään vastauksessa kertonut tapaamisen aiheeksi muun ohella alan kannattavuuden.
44. UAY:n hallituksen jäsen Eko-Centerin O on ennen edellisessä kohdassa mainittua viestinvaihtoa 31.10.2014 lähettänyt Liikenneakatemian A:lle sähköpostiviestin, joka on mennyt tiedoksi muille UAY:n hallituksen jäsenille. Viestissä on todettu seuraavaa:
”Terve A, laita jäsenhakemus pikaisesti eteenpäin, se käsitellään varmasti asianmukaisesti seuraavassa hallituksen kokouksessa, eikä ainakaan minulla ole tiedossa tällä hetkellä mitään seikkoja minkä vuoksi yritystäsi ei voitaisi hyväksyä UAY:n B jäseneksi. Terv O UAYn hallituksen jäsen.
Nyt kirjoitan yksityisenä autokouluyrittäjänä, mitä näihin ”avajaistarjouksiin” tulee, kannattaisi miettiä tarkkaan mikä siitä seuraa, tässä muutama esimerkki Järvenpää, pari kolme vuotta sitten eräs autokoulu aloitti rajulla avajaistarjouksella, hinnat putosi n 500 e ja ovat siellä vieläkin, sama toistui Riihimäellä jossa myöskin B hintataso on siellä 1 300–1 400 e, Hyvinkäällä vuosi sitten aloitti uusi autokoulu ja näitä ”avajaistarjouksia” on ollut pitkin vuotta, tästä riemastuneena kun sattui olemaan sopiva ostaja ehdokas päätin myydä Hyvinkään yksikön pois, enkä ole katunut nyt siellä hinnat menee alaspäin eikä loppua näy, suosta on paha nousta, yhteistyöllä asioita saadaan paremmin hoidettua, kun ei nämä hinnat niin kaksisia ole muutenkaan, järkevä hinta B kortille perusvaiheessa olisi 2 700–2 800 e, nykymeno on oman työn aliarvostamista, koettakaa päästä saman pöydän ääreen terv. O autokouluyrittäjä Järvenpää.”
45. O:n viestiä on edeltänyt A:n ja UAY:n hallituksen puheenjohtajan N:n välinen sähköpostikeskustelu liittyen Liikenneakatemian jäsenhakemukseen sekä yhdistyksen järjestämään koulutustilaisuuteen, jossa A:n kuuleman mukaan on kommentoitu uuden yrittäjän hinnan polkemista.
46. O on Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuudessa 29.9.2016 kertonut viitanneensa edellä mainitussa viestissään 2 700–2 800 eurolla siihen, mikä B-kortin hinnan pitäisi olla, kun sitä peilattaisiin teollisuuden palkansaajien keskiansioon, kuten vanhoina ”hyvinä aikoina”.
47. Markkinaoikeus katsoo N:n ja O:n edellä kuvattujen viestien sekä keskustelutilaisuuksien ajankohtien perusteella, että ainakin osasyynä 12.8.2014 ja 27.11.2014 tilaisuuksien järjestämiseen on ollut uusien toimijoiden aiheuttama hintakilpailu ja B-korttiopetuksen hintatason merkittävä alentuminen Porvoossa.
3.1.4 Viestinvaihto UAY:n hallituksen ja Liikenneakatemian välillä kesällä 2015
48. Liikenneakatemian A on 10.6.2015 lähettänyt UAY:n hallituksen jäsenille sähköpostiviestin, jossa hän on kysynyt hintojen kuluttajille ilmoittamiseen liittyvästä avoimesta rakenteesta ja viitannut kuluttaja asiamiehen ohjeisiin autokoulupalvelujen hintojen ilmoittamisesta. Viestissä ei ole viitattu hintatasoon tai hinnan suuruuteen.
49. A:lle lähetettävän vastauksen muokkaamisesta on käyty UAY:n hallituksen sisäistä chat-keskustelua, johon kaikki hallituksen jäsenet ovat osallistuneet. Autokoulu Hakalan D on 11.6.2015 ehdottanut, että hallitus vastaa yhdessä hinnoittelua koskevaan kysymykseen. Järvenpään Ajokoulutuskeskuksen E on vastannut tähän hyväksyvästi.
50. UAY:n hallituksen jäsenet ovat seuraavana päivänä jatkaneet hallituksen sisäistä chat-keskustelua vastauksen muokkaamisesta. Oy Hangö Bilskola – Hangon Autokoulu Ab:n (jäljempänä myös Hangon Autokoulu) P on kommentoinut: ”Hallitus laatii vastauksen, ei tarvitse mainostaa että Hangossa ei ole kilpailua, muuten ok”. Malmin Autokoulu Oy:n (jäljempänä myös Malmin Autokoulu) Q on todennut: ”Aggressiivista hinnoittelua on myös vanhemmilla yrityksillä, jos ilmoitetaan vain uudet yritykset, niin silloin saadaan kyllä selitellä.” Autokoulu Hakalan D on kommentoinut: ”Hanko ja Nurmijärvi pitää jättää pois. Samoin uudet yrittäjät.” Porvoon Autokoulun N on todennut: ”Muokataan niin, että jätetään Hanko ja Nurmijärvi pois ja mainitaan että uusien lisäksi toki myös vanhatkin joskus hinnoittelevat aggressiivisesti, mutta monesti sen seurauksena että alueelle on tullut uusi yritys. Autokouluja alkaa olla liikaa ja siksi meillä alkaa olla alalla tätä hinnoitteluongelmaa. Koko hallitus voi allekirjoittaa. Se on siinä mielessä loogista että kysymys oli osoitettukin hallitukselle.” Eko-Centerin O on kommentoinut: ”ujuta epäterve kilpailutilanne autokoulujen lisääntyessä, uusien yrittäjien hinta edellä alalle tulo johtaa pysyvään alennusmyyntiin kun hinta on helppo laskea, vaikea nostaa, koulutuksia mielestäni ei ole viime aikoina ollut sen sijaan joitain yhteistyöpalavereita joissa on purettu hinnanmuodostusta [- -].”
51. Puheenjohtaja N on 13.6.2015 lähettänyt muokatun vastauksen kommentoitavaksi muille hallituksen jäsenille. Autokoulu Hakalan D on 14.6.2015 ehdottanut vielä ”pientä viilausta”. Muut hallituksen jäsenet O, E, P ja Q ovat todenneet, että D:n viesti käy heille. Puheenjohtaja N on ehdottanut, että D lähettää vastauksen A:lle seuraavana päivänä.
52. Autokoulu Hakalan D on 15.6.2015 lähettänyt UAY:n hallituksen nimissä A:lle edellä perustelujen jaksossa 3.1.1 mainitun sähköpostiviestin, jossa on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa:
”Toivoit yhdistykseltä kannanottoa yksittäisen autokoulun hinnoittelumalliin. Yhdistys ei toimi hinnoitteluvahtina eikä siten ota kantaa yksittäisten yrittäjien toimintaan. Suuremmalla perspektiivillä yhdistys on toki huolissaan alallamme vallitsevasta hintakilpailusta ja varsinkin joidenkin yrittäjien harjoittamasta aggressiivisesta hinnoittelupolitiikasta. Siitä on kokemuksia suurimmalla osalla hallituksemme jäseniä kunkin omalla toimialueellaan. Alueelle tulee uusi yrittäjä, joka hinnoittelee oman toimintansa useita satoja euroja alle alueen yleisen hintatason. Tämä vaikuttaa väistämättä myös vanhojen autokouluyrittäjien hinnoitteluun. Kun alueen hintataso on romahtanut, sen nostaminen takaisin kannattavalle tasolle on äärimmäisen vaikeaa. Laskevat asiakasmäärät ja toisaalta lisääntynyt autokoulujen lukumäärä on johtanut monilla paikkakunnilla jo suoranaiseen henkiinjäämiskamppailuun.”
53. Markkinaoikeus katsoo 15.6.2015 lähetetyn UAY:n hallituksen sähköpostiviestin ja sen valmistelua koskevan chat-keskustelun osoittavan, että UAY:n tahtona on ollut rajoittaa hintakilpailua yleisesti ja tässä tapauksessa Porvoon autokoulumarkkinoilla. UAY:n huoli on liittynyt erityisesti tilanteisiin, joissa hintataso laskee sen seurauksena, että markkinoille tulee uusi autokoulu ja alalla on ollut yhdistyksen hallituksen jäsenten näkökulmasta liikaa toimijoita.
3.1.5 Alueellinen keskustelutilaisuus Porvoossa 5.10.2015 ja siihen liittyvä viestinvaihto
54. Porvoossa on 5.10.2015 pidetty alueellinen keskustelutilaisuus, johon ovat saadun selvityksen perusteella osallistuneet Porvoon Autokoulun N ja R, Porvoon Uuden Autokoulun F, Askolan Autokoulun G, Anttila Yhtiöiden M, Katiedun B, Liikenneakatemian A, Drivers’ Clubin I sekä Sipoon Autokoulun H ja S.
55. Esitetyn näytön perusteella kyseinen keskustelutilaisuus on järjestetty UAY:n nimissä vastaavasti kuin Hyvinkäällä ja Porvoossa aiemmin pidetyt alueelliset keskustelutilaisuudet.
56. Sen perusteella, mitä UAY:n hallituksen puheenjohtaja N on kertonut Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuudessa 10.2.2016, keskustelutilaisuudessa on ollut tarkoitus keskustella muun ohella liikenneturvallisuudesta ja luoda keskusteluyhteys Porvoon uusiin toimijoihin.
57. Liikenneakatemian A on keskustelutilaisuuden jälkeen lähettänyt 25.10.2015 UAY:n hallituksen jäsenille sähköpostiviestin, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:
”Olimme Porvoossa UAY:n tarjoamalla lounaalla pj:n kutsumana 5.10. jossa avoimen keskustelun sisältö oli yhteinen hintojen korottaminen pj:n alustuksella.”
58. UAY:n hallituksen puheenjohtaja N on Liikenneakatemian A:n viestin johdosta lähettänyt samana päivänä yhdistyksen hallituksen muille jäsenille viestin, jossa on todettu seuraavaa:
”Vähän taustaa hallitukselle tuohon A:n kirjeeseen. Kutsuin alueen autokouluyrittäjät koolle 5.10. (ensimmäinen palaveri johon hän suvaitsi tulla paikalle). Me vanhat autokouluyrittäjät yritimme saada porukkaa ottamaan järjen käteen ja kaikkia korottamaan hintaa esim 300 (mm I driversclub clubista ehdotti tätä). Hintataso Porvoossa siis 1 500 ja oli karvan alle 2 000 kun A vuosi sitte alotti. Keskustelutilaisuus päättyi tuloksettomana. Seuraavana maanantaina 12.10. A ilmoitti lehdessä että synttäritarjous 200 hinnasta pois. I:n vastaisku tähän oli la 17.10. synttäritarjouksena -20 prosenttia 1.11. alkavasta kurssista. Ja nyt siis minulla 300 (noin 20 prosenttia) hinnasta pois. A:lla on jännä tapa ajatella että hän saisi tehdä mitä tahansa ja muut ei mitään. Hän on vuoden aikana ottanut noin 120 B-oppilaan osuuden itselleen se on noin 40 B-oppilasta meiltä kaikilta kolmelta vanhalta pois. eniten asiasta ovat kärsineet driversclub ja minun autokouluni.”
59. Eko-Centerin O on seuraavana päivänä lähettänyt muille UAY:n hallituksen jäsenille luonnoksen vastaukseksi edellä mainittuun Liikenneakatemian A:n viestiin. Autokoulu Hakalan D, Järvenpään Ajokoulutuskeskuksen E ja Malmin Autokoulun Q ovat kommentoineet vastausluonnosta.
60. Eko-Centerin O on tämän jälkeen 27.10.2015 UAY:n hallituksen nimissä lähettänyt Liikenneakatemian A:lle vastauksen, jossa on todettu seuraavaa:
”UAY:n hallituksen kanta yksittäisen autokoulun hinnoitteluun ja hinnan ilmoittamiseen ei ole muuttunut. KKV:n ohje on yrittäjien tiedossa ja jokainen yrittäjä tulkitsee sitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kehoitamme jatkamaan paikallisia palavereita ja uskomme että keskustelemalla asiaan löytyy kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Palaverien järjestelyissä ja sitä kautta keskusteluyhteyden/ yhteishengen saavuttamisessa yhdistys auttaa mielellään.”
61. Liikenneakatemian A on samana päivänä lähettänyt UAY:n hallituksen jäsenille vastauksen, jossa on todettu seuraavaa:
”Porvoossa UAY:n pj on järjestänyt jo hengenluontitapaamisen jossa mm keskusteltiin siitä että Porvoossa autokouluja ja liikenneopettajia on liikaa. Pj:n laskelman mukaan 50 000 asukasta tarvitsee vain 10 liikenneopettajaa ja ymmärsin että jonkun meistä tulisi alueella lopettaa toiminta. Tämä on yhteishengen ja hyvän keskusteluyhteyden luomista. Puhumattakaan siitä että pienintä Porvoon autokoulua (ei UAY:n jäsen) painostettiin hinnan korottamiseen mm pj:n toimesta.”
62. UAY:n hallituksen puheenjohtaja N ja Autokoulu Hakalan D ovat vielä samana päivänä jatkaneet Porvoon alueelliseen keskustelutilaisuuteen 5.10.2015 liittyvää chat-keskustelua. Puheenjohtaja N on todennut ottaneensa keskustelutilaisuudessa esille suhdeluvun, jonka perusteella 50 000 asukkaan kaupungissa ei voi työskennellä lähemmäs 20 liikenneopettajaa. Autokoulu Hakalan D on todennut sanoneensa jossain Hyvinkään palaverissa, että sinne mahtuu kolme autokoulua. Puheenjohtaja N on vielä todennut, että Drivers’ Clubin I on ollut se, joka on keskustelutilaisuudessa yrittänyt saada Katiedua nostamaan hintaa.
63. Markkinaoikeudessa kuullut henkilöt ovat kertoneet Porvoon alueellisen keskustelutilaisuuden 5.10.2015 ajankohdasta, paikasta, koolle kutsujasta, osallistujista ja olosuhteista yhteneväisesti. Tapaamisen on kutsunut koolle UAY:n hallituksen puheenjohtaja N ja se on järjestetty lounasaikaan Porvoossa ravintola Rosson yleisellä puolella. Osallistujat ovat istuneet yhden pitkän pöydän ääressä, ja ravintolasalissa on ollut yleistä hälinää. Kyseessä on ollut vapaamuotoinen tilaisuus, jossa ei ole ollut asialistaa.
64. Tapaamisessa käydyn keskustelun sisällöstä markkinaoikeudessa kuullut henkilöt ovat sen sijaan kertoneet osaksi eri tavoin sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuuksissa että markkinaoikeudessa.
65. Liikenneakatemian A on todistajana markkinaoikeudessa kuultaessa kertonut UAY:n hallituksen puheenjohtajan N:n todenneen, että autokouluja on liikaa Porvoossa ja lisäksi selkeästi ilmoittaneen, että hintoja pitäisi nostaa. A ei kuitenkaan muistanut tilaisuudessa käytyjä keskusteluja tarkemmin, mutta on vahvistanut paikkansapitäväksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuudessa 24.2.2016 kertomansa. Viraston kuulemisessa A on kertonut keskustelun kulusta, että hyvin nopeasti oli menty ”hintaneuvotteluun”, mitä tehdään ja miten hinnoitellaan. Drivers’ Clubin I oli vähän enemmän ”grillannut” Katiedun B:tä. Tämän jälkeen oli mainittu 300 tai 400 euroa ja N oli todennut ”nostetaan ylös” ja kysynyt lähteekö kaikki mukaan.
66. Katiedun B on todistajana markkinaoikeudessa kuultaessa kertonut, että tapaamisessa on syöty ja sitten keskustelu on mennyt siihen, mitä hinnoille pitäisi tehdä ja minkälainen uhkakuva autokoulualalle on alan täyttyminen ”mies ja auto” -tyyppisillä toimijoilla. B on kokenut kommentin nöyryyttävänä, koska hän on tiennyt sillä hetkellä olevansa paikalla olleista ainoa tämäntyyppinen toimija. Keskustelun yhteydessä on tehty ehdotus, että kurssihintoja pitäisi nostaa ”pari kolme neljäsataa euroa”. B on kertonut siinä vaiheessa todenneensa, että hinnoista sopiminen on laitonta ja että hänen ei ole mahdollista nostaa hintoja.
67. B on Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuudessa 2.3.2016 kertonut käydyistä keskusteluista, ettei hän pannut merkille kaikkea, mistä puhuttiin. Mieleen oli kuitenkin jäänyt, että mieshenkilö oli ehdottanut ”miten olisi, jos nostettaisiin hintoja 300 eurolla”. B ei muistanut, kuka ehdotuksen oli tehnyt.
68. B:tä on viraston toimesta kuultu uudestaan 13.10.2017 ja tästä kuulemisesta on virastossa laadittu muistio, joka on esitetty todisteena asiassa. Markkinaoikeus toteaa, että muistio kuvastaa lähinnä viraston edustajien tulkintaa B:n kertomasta. Muistion mukaan B oli kertonut keskustelun siirtyneen aika suoraan hintoihin ja Drivers’ Clubin I:n esittäneen, että pitäisi sopia hintojen nostamisesta 200 eurolla.
69. Drivers’ Clubin I ja Anttila Yhtiöiden M ovat yhtiöiden edustajina kuultaessa markkinaoikeudessa kertoneet yhteneväisesti siitä, että tapaamisessa Katiedun B on alkanut puhua siitä, että rahat eivät riitä laskujen maksuun ja että I on tämän johdosta todennut ”ootko miettinyt, että nostaisit hintaa, niin vois rahat riittääkin johonkin”. I ja M eivät muistaneet, että tapaamisessa olisi puhuttu joistain tarkoista euromääristä. Myös Porvoon Uuden Autokoulun F on todistajana markkinaoikeudessa kertonut, että Katiedun B on tapaamisessa harmitellut taloudellista tilannettaan ja joku on vastannut hänelle, että ”no silloin on järkevää nostaa hintaa”. F ei ole kuullut muuta hintakeskustelua tapaamisessa.
70. Askolan Autokoulun G ja Sipoon Autokoulun H eivät ole todistajina markkinaoikeudessa kuultaessa muistaneet, että tapaamisessa olisi ylipäänsä keskusteltu hinnoista. He eivät ole myöskään kuulleet I:n ja B:n välistä keskustelua.
71. A ja B ovat markkinaoikeudessa kuultuina yhdenmukaisesti kertoneet, että Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 on ehdotettu hinnan korottamista tietyllä euromäärällä, mutta he ovat kertoneet hinnankorotuksen määrästä edellä todetuin tavoin jossain määrin eri tavalla.
72. A:n ja B:n kertomusten ja UAY:n hallituksen puheenjohtajan N:n 25.10.2015 lähettämän viestin perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että puheenjohtaja N on Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 osallistunut keskusteluun, jossa on ehdotettu tilaisuuteen osallistuneille Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjille hintojen korottamista 300–400 eurolla.
3.2 Asian oikeudellinen arviointi
73. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko edellä jaksossa 3.1 kuvatuissa taloudellisen ajattelun koulutuksissa, alueellisissa keskustelutilaisuuksissa tai sähköpostiviesteissä ollut kysymys hintasuositusten antamisesta. Mikäli näin on, asiassa on tältä osin vielä arvioitava, onko hintasuositusten osalta kysymys kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetuista elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksistä.
3.2.1 Arvioinnin lähtökohdat
74. Kilpailulain 5 §:n 1 momentissa kielletään edellä todetusti muun ohella sellaiset elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätökset, joiden tarkoituksena on merkittävästi rajoittaa kilpailua.
75. Asiassa saadun selvityksen perusteella UAY on autokoulualan etujärjestö, jonka tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan muun ohella kehittää yhteishenkeä ja rakentavaa yhteistoimintaa jäsenistönsä keskuudessa, kehittää jäsenistönsä ammatti- ja liiketaitoa sekä valvoa jäsenistönsä ammatillisia ja palkallisia etuja. UAY:n jäseniksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivia autokouluja. Yhdistyksen jäseninä olevat autokoulut harjoittavat taloudellista toimintaa ja ovat siten kilpailulain 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia.
76. UAY:n kaltainen toimialayhdistys on jo luonteensa puolesta yhteenliittymä, jossa tehdään yhteistyötä samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välillä. Yhdistystä on siten pidettävä kilpailulain 5 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä.
77. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jokaisen talouden toimijan on itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa yhteismarkkinoilla (tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 119 kohta sekä tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 116 kohta).
78. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut sitä, että kielletyllä yhteistyöllä tarkoitetaan kaikkia yhteistoiminnan ja salaisen yhteistyön muotoja, joilla pyritään tuottamaan niitä vaikutuksia, joita kilpailunrajoituksia koskevalla sääntelyllä pyritään poistamaan, mukaan lukien yhteenliittymän kaltaisen ryhmärakenteen tai yhteisen elimen välityksellä harjoitettu yhteistoiminta (ks. tuomio 29.10.1980, van Landewyck v. komissio, 209–215 ja 218/78, EU:C:1980:248, 88 kohta ja tuomio 2.10.2003, Eurofer v. komissio, C-179/99 P, EU:C:2003:525, 23 kohta).
79. Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tietty toimenpide voidaan katsoa yritysten yhteenliittymän päätökseksi ilman, että sen olisi välttämättä oltava asianomaisia jäseniä velvoittava, ainakin siltä osin kuin jäsenet, joita tämä päätös koskee, noudattavat sitä (tuomio 15.9.2005, DaimlerChrysler v. komissio, T-325/01, EU:T:2005:322, 210 kohta).
80. Myös yhteenliittymän antamaa suositusta, joka riippumatta sen oikeudellisesta luonteesta on todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteen sovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi, on oikeuskäytännössä pidetty yritysten yhteenliittymän päätöksenä. Tätä kysymystä arvioitaessa on otettu huomioon erilaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi se, että hintojen korottaminen on ollut jäsenten yhteisen edun mukaista sekä se, että suosituksessa on asetettu velvoittava yhteinen, kertakaikkinen ja lineaarinen korotus maksuihin (tuomio 27.1.1987, Verband der Sachversicherer v. komissio, 45/85, EU:C:1987:34, 29–32 kohta).
81. Sen arvioiminen, onko menettelyssä ollut kysymys yhteenliittymän päätöksestä, ei edellytä sen selvittämistä, kuinka laajalti puheena olevaa hintasuositusta tosiasiallisesti on noudatettu tai sen noudattamista on seurattu (ks. em. tuomio Verband der Sachversicherer v. komissio, 29–32 kohta).
82. Korkein hallinto-oikeus on Suomen Hiusyrittäjät ry:tä koskevassa asiassa antamassaan päätöksessä (KHO 14.6.2013 taltionumero 1993) katsonut, että vaikka toimialajärjestön antamat hinnankorotussuositukset eivät olleet sen jäseniä velvoittavia eikä annettujen suositusten noudattamisesta oltu esitetty selvitystä, ne olivat todellinen ilmaus järjestön tahdosta yhteensovittaa jäsentensä käyttäytyminen suositusten mukaiseksi. Asiassa hinnankorotustarve oli ilmoitettu tiettynä prosenttina tai prosenttihaarukkana.
83. Korkein hallinto-oikeus on Suomen Leipuriliitto ry:tä koskevassa asiassa (KHO 20.8.2019 muu päätös 3713/2019) katsonut liiton ylittäneen asiassa sen, mitä voidaan pitää toimialayhdistyksen tavanomaisena hinnoittelu- tai kustannustekijöistä tiedottamisena, kun se oli kehottanut tai kannustanut hinnankorotuksiin ilmaisten korotuksiin liittyviä prosenttilukuja, näiden vaihteluvälejä tai tietoja muiden alan toimijoiden suunnittelemien hinnankorotusten tasosta.
3.2.2 Taloudellisen ajattelun koulutusten arviointi
84. UAY on edellä esitetyllä tavalla järjestänyt jäsenistölleen taloudellisen ajattelun koulutukset 14.9.2012 ja 8.2.2013. Koulutuksen järjestämisen taustalla on ollut UAY:n huoli autokoulualan hintakehityksestä ja siitä, että ajokorttilakiuudistuksen tuomia lisäkustannuksia ei saada vietyä hintoihin.
85. UAY:n hallituksen puheenjohtaja on sähköpostikeskustelussa 20.5.2012 koulutuksen pitäneen TulosAkatemian kouluttajan kanssa tuonut esiin huolensa siitä, että autokouluyrittäjät eivät osaa hyödyntää ajokorttilakiuudistuksen tuomaa mahdollisuutta nostaa hintoja ”reilusti ylöspäin” ja todennut, että koulutuksessa olisi hyvä käyttää autokoulualaan liittyviä laskuesimerkkejä. Samassa sähköpostikeskustelussa TulosAkatemian kouluttaja on esittänyt esimerkin ajokortin keskihinnan nostamisesta 1 500 eurosta 1 800 euroon, ja UAY:n hallituksen puheenjohtaja on siten tosiasiallisesti hyväksynyt mainitun laskuesimerkin käyttämisen koulutuksessa.
86. Asiassa ei ole kuitenkaan edes väitetty, että UAY:n hallituksen puheenjohtaja olisi yhteydenotossaan TulosAkatemian kouluttajaan ilmoittanut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella kouluttaja olisi voinut laskea lakimuutoksesta seuraavan, autokouluyrittäjien katetason säilyttävän hinnankorotuksen olevan juuri kouluttajan esimerkin mukainen 300 euroa.
87. Esitetyn näytön perusteella UAY:n järjestämä koulutus on kuulunut TulosAkatemian normaaliin kurssitarjontaan, ja koulutus on järjestetty samansisältöisenä koulutuksen tilaajasta riippumatta. Kurssimateriaali on laadittu TulosAkatemian kouluttajan toimesta, eikä kurssien sisältö ole ollut UAY:lle varta vasten räätälöity, vaikkakin yhtenä laskuesimerkkinä on käytetty edellä mainittua UAY:n puheenjohtajan tosiasiallisesti hyväksymää autokoulualaan liittyvää esimerkkiä myyntihinnan nostamisesta ja puheenjohtaja on tarjoutunut auttamaan räätälöinnissä. Saadun selvityksen perusteella kouluttaja on käyttänyt mainittua laskuesimerkkiä jatkuvasti vastaavanlaisissa koulutuksissa vuodesta 2011 lukien eli jo ennen UAY:n järjestämiä koulutuksia.
88. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, minkälaisia keskusteluja taloudellisen ajattelun koulutuksessa on käyty. Asiassa ei ole myöskään syytä epäillä TulosAkatemian kouluttajan kertomusta siitä, ettei hän ole koulutuksissa puhunut ajokorttilainsäädännöstä tai sen uudistuksesta. Edellä todetuin tavoin kouluttajalle ei ole edes väitetty annetun sellaisia tietoja, joiden perusteella hän olisi voinut laskea lakiuudistuksen oletetun hintavaikutuksen. Myöskään kurssimateriaalissa tai -palautteissa ei ole mainittu ajokorttilakiuudistusta. Vaikka osassa kurssipalautteita on mainittu hinnankorotustarve, tämä ei ole välttämättä liittynyt suoraan ajokorttilakiuudistukseen.
89. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty näyttö osoita, että TulosAkatemian kouluttaja olisi koulutuksessa Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla ohjeistanut UAY:n jäsenistöä hyödyntämään tulevaa ajokorttilakiuudistusta mahdollisimman tehokkaasti hintojen nostamiseksi. Asiassa on kuitenkin arvioitava, muodostaako koulutuksessa läpikäyty laskuesimerkki palvelun myyntihinnan nostamisesta 300 eurolla Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla toimialajärjestön hintasuosituksen.
90. Taloudellisen ajattelun koulutuksen kurssimateriaalin kohdassa ”Pohdittavaa katteiden soveltamisesta myynnissä ja hinnoittelussa” on esitetty yhteensä seitsemän erilaista laskuesimerkkiä, joista yksi on koskenut palvelun myyntihinnan nostamista 1 500 eurosta 1 800 euroon.
91. Kurssimateriaalissa ei ole mainintaa siitä, että kyseinen palvelun myyntihinnan nostamista koskeva laskuesimerkki olisi koskenut B korttiopetuksen hinnan nostamista. Saadun selvityksen perusteella laskuesimerkki on perustunut TulosAkatemian kouluttajan omaan kokemukseen hänen tyttärensä B-kortin hinnasta. Kouluttajan kertoman perusteella ei ole selvää, onko laskuesimerkki koskenut B-kortin perusvaiheen hintaa vai kokonaishintaa, mutta laskuesimerkin voidaan joka tapauksessa katsoa koskeneen B-korttiopetuksen hinnan nostamista 1 500 eurosta 1 800 euroon.
92. UAY on markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä tuonut esille sen, että vastaavaa laskuesimerkkiä käytetään jatkuvasti esimerkiksi Suomen Yrittäjät ry:n järjestämässä koulutuksessa.
93. Markkinaoikeus toteaa, että toimialayhdistyksen jäsenistölleen järjestämää toimialakohtaista koulutusta voidaan lähtökohtaisesti arvioida eri tavoin kuin toimialasta riippumatonta yleistä koulutusta. Toimialayhdistyksen jäsenistölleen järjestämässä koulutuksessa esitetty kyseisen toimialan keskeisen tuotteen hinnan korottamista koskeva laskuesimerkki voi muodostaa toimialayhdistyksen hintasuosituksen, mikäli sen avulla pyritään yhdenmukaistamaan jäsenten hinnoittelua.
94. UAY:n järjestämässä koulutuksessa läpikäyty laskuesimerkki on havainnollistanut sitä, kuinka paljon palvelun myyntimäärä voi laskea toiminnan tuoton kärsimättä, jos B-korttiopetuksen hinta nostetaan 1 500 eurosta 1 800 euroon.
95. Markkinaoikeus katsoo, että vaikka puheena oleva laskuesimerkki on koskenut autokoulualan keskeisen palvelun hinnan nostamista 300 eurolla, pelkkä laskuesimerkin läpikäyminen koulutuksessa ei osoita, että ulkopuolinen kouluttaja olisi esittänyt varsinkaan UAY:n nimissä autokouluyrittäjille suosituksen käyttää laskuesimerkissä esitettyjä hintoja omassa hinnoittelussaan tai nostaa B-korttiopetuksen hintaa laskuesimerkissä esitetyllä euromäärällä. Kyseessä on ollut yleinen laskuesimerkki tuotteen myyntihinnan ja myyntikatteen välisestä matemaattisesta riippuvuussuhteesta, eikä sitä voida sellaisenaan pitää kehotuksena nostaa B-korttiopetuksen hintaa. Myöskään taloudellisen ajattelun koulutuksen 14.9.2012 kurssipalautteissa esitetyt yleiset maininnat hintojen korottamisesta eivät osoita, että kouluttaja olisi kurssilla kehottanut autokouluyrittäjiä nostamaan B-korttiopetuksen hintaa. Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että laskuesimerkin avulla olisi pyritty yhdenmukaistamaan UAY:n jäsenten hinnoittelua. Laskuesimerkissä ei ole siten kysymys hintasuosituksesta.
96. Edellä jaksossa 3.1.4 viitatusta UAY:n hallituksen 15.6.2015 lähettämästä viestistä ilmenee sinänsä, että taloudellisen ajattelun kurssien järjestämisen tarkoituksena on ollut opastaa yrittäjiä järkevään hinnoitteluun. Tämäkään ei osoita, että kouluttaja olisi koulutuksessa kehottanut autokouluyrittäjiä nostamaan B-korttiopetuksen hintaa tai että UAY olisi antanut koulutuksen avulla hintasuosituksia.
97. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että taloudellisen ajattelun koulutuksessa olisi annettu hintasuosituksia.
3.2.3 Hyvinkään alueellisten keskustelutilaisuuksien arviointi
98. Hyvinkäällä on edellä todetulla tavalla järjestetty UAY:n nimissä alueelliset keskustelutilaisuudet 18.12.2012 ja 18.3.2014. Autokoulu Hakalan D on merkinnyt kyseiset tilaisuudet yhtiön ajanvarauskalenteriin aiemmasta poikkeavalla tavalla hintapalavereiksi. Lisäksi D on 16.3.2015 viestissään viitannut Hyvinkäällä paria vuotta aiemmin pidettyyn alueelliseen keskustelutilaisuuteen hintapalaverina ja todennut 27.10.2015 Porvoon Autokoulun N:lle lähettämässään chat-viestissä, että hän on sanonut jossain Hyvinkään palaverissa alueelle mahtuvan kolme autokoulua.
99. D:n kalenterimerkintöjen ja edellä mainituissa viesteissä todetun voidaan sinänsä katsoa viittaavan siihen, että kysymyksessä olevien keskustelutilaisuuksien aiheena olisi ollut hinta. Ne eivät kuitenkaan sellaisinaan osoita, että mainituissa tilaisuuksissa olisi keskusteltu hinnoista, saati annettu hintasuosituksia. Kyseisissä tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei ole esitetty muuta näyttöä.
100. Markkinaoikeus katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että Hyvinkäällä 18.12.2012 ja 18.3.2014 pidetyissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa olisi annettu hintasuosituksia.
3.2.4 Porvoon syksyn 2014 tapahtumien arviointi
101. UAY:n hallituksen puheenjohtaja on edellä todetulla tavalla syksyllä 2014 kutsunut lyhyen ajan sisällä koolle kaksi alueellista keskustelutilaisuutta Porvoossa kahden uuden toimijan käynnistäessä siellä toiminnan. Tapaamiset on järjestetty 12.8.2014 ja 27.11.2014.
102. UAY:n hallituksen puheenjohtaja on 16.11.2014 Liikenneakatemian A:lle lähettämässään viestissä ilmoittanut Porvoon alueellisen keskustelutilaisuuden 27.11.2014 aiheeksi muun ohella alan kannattavuuden. Mainittu viittaus alan kannattavuuteen ja tapaamisten lähtötilanne eli hintatason lasku Porvoossa elo- ja lokakuussa aloittaneiden uusien toimijoiden myötä viittaavat siihen, että alueellisessa keskustelutilaisuudessa 27.11.2014 on saattanut olla tarkoitus keskustella Porvoon hintatasosta. Pelkästään nämä seikat eivät kuitenkaan osoita, että Porvoossa syksyllä 2014 pidetyissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa olisi keskusteltu hinnoista tai annettu hintasuosituksia. Asiassa ei ole esitetty muuta näyttöä kyseisissä tilaisuuksissa käytyjen keskustelujen sisällöstä.
103. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että UAY:n hallituksen jäsen Eko Centerin O on 31.10.2014 eli jonkin verran ennen 27.11.2014 pidettyä keskustelutilaisuutta lähettänyt Liikenneakatemian A:lle edellä jaksossa 3.1.3 kuvatun kaksiosaisen sähköpostiviestin, jonka ensimmäinen osa on koskenut UAY:n jäsenhakemuksen tekemistä ja toinen osa B-kortin perusvaiheen hinnoittelua ja uusien toimijoiden tekemiä hinnoitteluratkaisuja. Tämä viesti ei ole ainakaan suoraan liittynyt 27.11.2014 pidettyyn keskustelutilaisuuteen.
104. O:n viestissä ei ole annettu Liikenneakatemian edustajalle suoraa kehotusta korottaa B-kortin hintaa tietyllä euromäärällä. Viestissä on kuitenkin kommentoitu uusien toimijoiden tekemiä hinnoitteluratkaisuja ja todettu, että järkevä hinta B-kortin perusvaiheelle olisi 2 700–2 800 euroa. Viestissä on siten esitetty UAY:n jäsenyydestä kiinnostuneelle uudelle porvoolaiselle toimijalle euromääräinen suositus koskien B-kortin hintaa ja siten pyritty vaikuttamaan uuden toimijan tulevaan hintoja koskevaan käyttäytymiseen. Suosituksen tavoitteena voidaan näin ollen katsoa olleen hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla.
105. Asiassa on arvioitava, onko tämä O:n lähettämään viestiin sisältynyt suositus esitetty UAY:n nimissä ja onko kysymyksessä tältä osin siten UAY:n hintasuositus.
106. UAY on markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä esittänyt, että O:lla on ollut viestissä kaksi eri roolia. Viestin ensimmäisessä osassa O on toiminut UAY:n hallituksen jäsenen roolissa ja toisessa osassa hän on antanut isällisiä neuvoja uudelle yrittäjälle. Viestin jälkimmäinen osa on allekirjoitettu yksityisenä autokouluyrittäjänä, ei UAY:n hallituksen jäsenenä. UAY:n mukaan kysymyksessä ei ole siten ollut yhdistyksen kannanotto.
107. O on edellä todetuin tavoin ollut UAY:n hallituksen jäsen lähettäessään viestin 31.10.2014. Viestin alkuosa on koskenut jäsenhakemusta, ja viesti on myös lähetetty tiedoksi UAY:n hallituksen jäsenille. Näin ollen on selvää, että viesti on lähetetty UAY:n nimissä. Asiassa saadun selvityksen mukaan Porvoo ei ole ollut järvenpääläisen Eko-Centerin toiminta-aluetta eikä O:lla ole ollut välitöntä intressiä esittää tällaista kannanottoa pelkästään edustamansa yrityksen nimissä. Sillä, että O on ilmoittanut esittäneensä viestin jälkimmäisen hintoja koskeneen osan yksittäisenä autokouluyrittäjänä, ei tässä tilanteessa ole merkitystä.
108. Edellä todetun perusteella O on viestin lähettäessään toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä, eikä viestiä ole muutoinkaan syytä tarkastella kahtena erillisenä kokonaisuutena.
109. UAY:n hallitus on myöhemmin 15.6.2015 lähettänyt A:lle edellä jaksossa 3.1.4 kuvatun sähköpostiviestin. Markkinaoikeus on edellä katsonut tämän sähköpostiviestin ja sen valmistelua koskeneen chat-keskustelun osoittavan, että UAY:n tahtona on ollut rajoittaa uusien yrittäjien markkinoille tulon aiheuttamaa hintakilpailua yleisesti ja tässä tapauksessa erityisesti Porvoon alueella. Markkinaoikeus katsoo 15.6.2015 lähetetyn viestin perusteella, että O:n 31.10.2014 lähettämän viestin sisältö on vastannut myös hinnoittelua koskeneen osion osalta UAY:n hallituksen kantaa. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, ettei asiassa ole näytetty, että muut hallituksen jäsenet olisivat jälkeenpäin reagoineet viestin sisältöön.
110. Edellä todetuin perustein markkinaoikeus katsoo, että O:n viestissä on kokonaisuudessaan ollut kysymys UAY:n kannanotosta. Sillä seikalla, onko O yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjen perusteella voinut muodollisesti edustaa UAY:tä, tai viraston viittaamalla yhdistyksen hallituksen työjärjestyksen kohdassa 3.5 todetulla ei ole merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Myöskään sillä, miten viestin vastaanottajana ollut A on tosiasiallisesti mieltänyt viestin, ei ole asian arvioinnissa merkitystä.
111. Markkinaoikeus katsoo, että O:n 31.10.2014 lähettämässä viestissä on ollut kysymys UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta, jonka tavoitteena on ollut B-kortin hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla.
3.2.5 Porvoon kesän ja syksyn 2015 tapahtumien arviointi
112. Liikenneakatemian A on edellä esitetyllä tavalla 10.6.2015 lähestynyt UAY:n hallitusta sähköpostiviestillä hintojen ilmoittamiseen liittyvästä rakenteesta.
113. UAY:n hallituksen 15.6.2015 A:lle lähettämässä vastauksessa on yleisellä tasolla tuotu esiin hintakilpailun haitallisuus sekä viitattu siihen, että Liikenneakatemian hintataso on useita satoja euroja alle alueen yleisen hintatason. Viestissä on siten kehotettu Liikenneakatemiaa pidättäytymään hintakilpailusta Porvoossa. Ottaen kuitenkin huomioon, ettei viestissä ole esitetty selkeää kehotusta nostaa hintaa tietyllä euromäärällä tai esitetty jonkin tietyn tuotteen hintaa koskevaa suositusta, markkinaoikeus katsoo, ettei tässä viestissä ole annettu hintasuositusta, vaikka maininta satoja euroja alueen yleistä hintatasoa alhaisemmasta hintatasosta on viitannut tietyn suuruiseen hinnankorotustarpeeseen. UAY:n hallituksen viesti osoittaa kuitenkin edellä todetusti yhdistyksen tahtona olleen kilpailun rajoittaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla.
114. Markkinaoikeus on edellä katsonut asiassa näytetyksi, että UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun N on Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 osallistunut keskusteluun, jossa on ehdotettu tilaisuuteen osallistuneille Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjille hintojen korottamista 300–400 eurolla. N on tilaisuudessa käydyssä keskustelussa asemansa perusteella tosiasiallisesti edustanut oman yhtiönsä lisäksi myös UAY:tä. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että kysymys on ollut UAY:n nimissä järjestetystä tilaisuudesta, markkinaoikeus katsoo, että kysymys on ollut yhdistyksen kannanotosta.
115. Edellä esitetyn perusteella Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 on UAY:n nimissä annettu Porvoossa ja sen lähiympäristössä toimiville autokouluyrittäjille selkeä suositus korottaa hintoja tietyllä euromäärällä. Markkinaoikeus katsoo, että kysymys on ollut UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta, jonka tavoitteena on ollut hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla.
3.2.6 Onko hintasuosituksissa ollut kysymys elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä?
116. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Eko-Centerin O:n 31.10.2014 lähettämässä sähköpostiviestissä ja Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 on annettu UAY:n nimissä hintasuositus. Asiassa on vielä arvioitava, onko hintasuositusten osalta kysymys elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksistä.
117. UAY on markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä esittänyt, että yhdistysoikeus ei tunne yhdistyksen ja sen hallituksen jäsenen samaistamista. Yhdistysoikeudellinen päätöksenteko tapahtuu ensi sijassa yhdistyksen kokouksessa. UAY:n kokous ei ole tehnyt päätöstä hintasuosituksen antamisesta, joten yhdistyksen hallituksella ei ole edes ollut toimivaltaa antaa sellaista yhdistyksen puolesta.
118. Oikeuskäytännössä ei edellä todetulla tavalla ole edellytetty yhteenliittymän muodollista päätöstä hintasuosituksen antamisesta, vaan riittäväksi on katsottu, että kyseessä on ollut todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteensovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa voida antaa merkitystä sille, ettei yhdistyksen kokous ole tehnyt päätöstä hintasuosituksen antamisesta.
119. Oikeuskäytännössä ei ole myöskään edellytetty, että hintasuosituksen tulisi olla sitova tai velvoittava, jotta se voitaisiin katsoa yhteenliittymän päätökseksi. Oikeuskäytännössä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksiä on kuitenkin tarkasteltu yhteenliittymän jäsenille ja tyypillisesti laajemmalle joukolle jäseniä kohdistuvana toimintana. Esillä olevassa asiassa toinen hintasuositus on annettu ei-jäsenelle ja ainoastaan yhdelle elinkeinonharjoittajalle ja toinen hintasuositus hyvin rajatulle joukolle elinkeinonharjoittajia.
120. UAY:n hintasuositusten tavoitteena on edellä todetulla tavalla ollut nostaa ja yhdenmukaistaa hintatasoa Porvoon autokoulumarkkinoilla. Ottaen huomioon Porvoon autokoulumarkkinoiden pieni koko ja Porvoossa syksyllä 2014 uusien toimijoiden markkinoille tulon seurauksena kiristynyt kilpailutilanne, on ollut riittävää antaa hintasuositus ainoastaan Liikenneakatemialle, joka on ollut toista uutta toimijaa Katiedua huomattavasti isompi toimija. Syksyllä 2015 on puolestaan ollut riittävää antaa hintasuositus alueellisessa keskustelutilaisuudessa, johon on osallistunut kymmenkunta Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjää mukaan lukien Porvoon uudet toimijat. UAY:n hintasuositukset olisivat siten voineet niitä noudatettaessa johtaa kilpailun rajoittumiseen Porvoon autokoulumarkkinoilla, vaikka ne on annettu vain hyvin rajatulle joukolle elinkeinonharjoittajia.
121. Kun lisäksi otetaan huomioon kilpailulain 1 § ja siitä ilmenevä lain tarkoitus turvata terve ja toimiva taloudellinen kilpailu vahingollisilta kilpailunrajoituksilta, markkinaoikeus katsoo, että kyseessä voi olla kilpailulain 5 §:ssä tarkoitettu yhteenliittymän päätös, vaikka se on suunnattu ainoastaan yhdelle tai hyvin rajatulle joukolle elinkeinonharjoittajia. Asia ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että Liikenneakatemia ei vielä ensimmäistä hintasuositusta annettaessa ole ollut UAY:n jäsen, vaan on vasta ollut pyrkimässä jäseneksi.
122. Oikeuskäytännön perusteella sen arvioiminen, onko menettelyssä ollut kysymys yhteenliittymän päätöksestä, ei edellytä sen selvittämistä, kuinka laajalti puheena olevia hintasuosituksia tosiasiallisesti on noudatettu tai niiden noudattamista seurattu.
123. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että UAY:n nimissä annetut suositukset ovat muodostaan, sitovuudestaan ja antamistavastaan riippumatta olleet todellinen ilmaus UAY:n tahdosta sovittaa yhteen Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjien käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi. Niiden osalta on siten ollut kysymys kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetuista elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksistä.
4 Yksi yhtenäinen kilpailurikkomus ja sen kesto
124. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kilpailulainsäädännön rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osa tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen, kilpailuviranomaisella on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (ks. esim. tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C-441/11 P, EU:C:2012:778, 41 kohta sekä tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C 609/13 P, EU:C:2017:46, 117 kohta).
125. Oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että olisi keinotekoista jakaa jatkuva käyttäytyminen, jolla on yksi päämäärä, osiin pitämällä sitä useina erillisinä kilpailusääntöjen rikkomisina (ks. em. tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 82 kohta).
126. Yritystä voidaan pitää vastuussa kokonaisvaltaisesta yhteistoimintajärjestelystä myös, vaikka se olisi välittömästi osallistunut vain yhteen tai useampaan yhteistoiminjärjestelyn osatekijöistä. Näin on, jos yritys tiesi tai sen olisi väistämättä pitänyt tietää, että järjestely, johon se osallistui, kuului kokonaissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli vääristää normaalia kilpailua. Lisäksi edellytetään, että kokonaissuunnitelma kattoi kaikki osatekijät, joista yhteistoimintajärjestely muodostui (tuomio 20.4.1999, LVM v. komissio, T-305/94, EU:T:1999:80, 773 kohta).
127. Korkein hallinto-oikeus on ns. asfalttikartelliasiassa antamassaan vuosikirjapäätöksessä katsonut, että näyttääkseen yhden yhtenäisen kilpailurikkomuksen toteen kilpailuviranomaisen on esitettävä näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuullisesti päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (KHO 2009:83, kohta 1092).
128. Yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa koskeva toteamus eroaa siitä kysymyksestä, voidaanko jonkun yrityksen katsoa olevan vastuussa kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan (tuomio 26.9.2018, Infineon Technologies v. komissio, C-99/17 P, EU:C:2018:773, 174 kohta).
129. Edellä mainitun oikeuskäytännön perusteella kysymys on yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta, mikäli kilpailusääntöjen vastaiset toimenpiteet liittyvät toisiinsa ja niillä voidaan katsoa olevan yksi yhtenäinen tavoite. Toimenpiteiden voidaan tällöin katsoa muodostavan yhtenäisen kokonaissuunnitelman.
130. UAY:n nimissä 31.10.2014 ja 5.10.2015 annettujen hintasuositusten taustalla on ollut Porvoon autokoulumarkkinoiden kiristynyt kilpailutilanne ja hintatason merkittävä laskeminen uusien toimijoiden markkinoille tulon seurauksena. Hintasuositukset ovat siten asiallisesti ja alueellisesti liittyneet toisiinsa. Niillä on lisäksi pyritty samaan tavoitteeseen eli hintatason nostamiseen ja yhdenmukaistamiseen Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla. Hintasuositukset ovat myös ajallisesti liittyneet riittävän läheisesti toisiinsa, jotta rikkomuksen voidaan katsoa jatkuneen keskeytymättä. Tätä johtopäätöstä tukee sekin, että UAY:n tahtona on edellä todetusti myös kesällä 2015 ollut kilpailun rajoittaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla. Edellä esitettyyn nähden markkinaoikeus katsoo, että kyseiset kilpailulain vastaiset menettelyt ovat liittyneet yhteen siten, että ne muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailurikkomuksen.
131. Kilpailurikkomuksen ei voida katsoa päättyneen välittömästi, kun jälkimmäinen hintasuositus on annettu, koska suosituksen antaminen on voinut vaikuttaa Porvoon ja sen lähialueen autokoulujen hinnoitteluun. Kilpailurikkomuksen on kuitenkin katsottava päättyneen viimeistään 27.10.2015, jolloin rikkomus on seuraamusmaksuesityksen mukaan päättynyt.
132. UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat joko itse osallistuneet kilpailulain vastaisiin toimenpiteisiin tai olleet niistä tietoisia. Näin ollen ne ovat oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla tienneet tai niiden olisi pitänyt tietää toimenpiteiden olleen osa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut vääristää normaalia kilpailua Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla.
133. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä on UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden yhtiöiden osalta ollut yksi yhtenäinen kilpailurikkomus, joka on alkanut 31.10.2014 ja kestänyt seuraamusmaksuesityksessä esitetyllä tavalla 27.10.2015 saakka.
5 Menettelyn kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus
134. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on korostettu, että erottelu ”tarkoitukseen perustuvan rikkomisen” ja ”seurauksiin perustuvan rikkomisen" välillä liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailua (tuomio 13.12.2012, Expedia, C-226/11, EU:C:2012:795, 36 kohta).
135. Oikeuskäytännön mukaan, kun kilpailunvastainen tarkoitus on osoitettu, ei ole tarpeen tutkia kilpailunrajoituksen vaikutuksia. Menettelytavan luokittelusta tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi unionin oikeuskäytännöstä ilmenee, että tietyt yritysten välisen toiminnan yhteensovittamisen muodot ovat jo luonteensa puolesta siinä määrin riittävästi vahingollisia tavallisen kilpailun moitteettomalle toiminnalle, ettei niiden vaikutusten tutkiminen ole tarpeen (tuomio 20.1.2016, Toshiba Corporation v. komissio, C-373/14 P, EU:C:2016:26, 25 ja 26 kohta).
136. Sen arvioimiseksi, onko yritysten välinen sopimus tai yritysten yhteenliittymän päätös riittävän vahingollinen, jotta sitä voidaan pitää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan l kohdassa (nyt SEUT 101 artikla l kohta) tarkoitettuna ”tarkoitukseen perustuvana” kilpailunrajoituksena, on tarkasteltava sopimuksen tai päätöksen lausekkeiden sisältöä, tavoitteita sekä taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä. Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on myös otettava huomioon sopimuksen tai päätöksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet (tuomio 16.7.2015, ING Pensii, C-172/14, EU:C:2015:484, 33 kohta).
137. Vaikka osapuolten aikomuksia ei ole tarpeen ottaa huomioon sen määrittämisessä, onko kyseisen sopimuksen tarkoitus kilpailua rajoittava vai ei, mikään ei estä kilpailuviranomaisia tai kansallisia ja unionin tuomioistuimia ottamasta niitä huomioon. Siihen, että sopimuksen tarkoitus on kilpailunvastainen, riittää se, että sopimus on omiaan vaikuttamaan kielteisesti kilpailuun, eli sen on toisin sanoen oltava konkreettisesti omiaan estämään kilpailu yhteismarkkinoilla tai rajoittamaan tai vääristämään sitä (tuomio 14.3.2013, Allianz Hungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 37 ja 38 kohta).
138. Edellä esitetyn oikeuskäytännön perusteella kilpailua rajoittavia vaikutuksia on tutkittava vain, jos kilpailunrajoituksesta ei jo sen luonteen perusteella ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle. Suoraan hintoihin vaikuttamaan pyrkivät toimet kuuluvat kilpailulain 5 §:n 2 momentissa nimenomaisesti kiellettyihin menettelyihin, jotka ovat luonteeltaan vakavimpia kilpailunrajoituksia, joiden on katsottu olevan omiaan rajoittamaan kilpailua.
139. UAY:n nimissä annettujen hintasuositusten tavoitteena on ollut hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon ja sen lähialueen autokoulumarkkinoilla. Niiden tarkoituksena on siten ollut kilpailun rajoittaminen kyseisillä markkinoilla.
140. Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että menettelyssä on ollut kysymys tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta, eikä asiassa ole siten tarpeen arvioida menettelyn mahdollisia, kilpailua rajoittavia vaikutuksia.
6 Asianosaiskohtainen vastuu kilpailurikkomuksesta ja rikkomuksen kesto
141. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että kysymyksessä on UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden yhtiöiden osalta ollut yksi yhtenäinen kilpailurikkomus, joka on alkanut 31.10.2014 ja kestänyt 27.10.2015 saakka. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, ovatko UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt kukin vastuussa rikkomuksesta ja mikäli ovat, ovatko ne vastuussa rikkomuksesta koko sen keston ajalta.
6.1 Arvioinnin oikeudelliset lähtökohdat
142. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kielletty yhteistyö perustuu väistämättä useiden sellaisten yritysten myötävaikutukseen, jotka ovat kaikki mukana rikkomisessa, mutta joiden osallistumisella voi olla eri ilmenemismuotoja. Kuitenkaan pelkästään se, että kukin yritys osallistuu kilpailusääntöjen rikkomiseen sille ominaisella tavalla, ei riitä poissulkemaan sen vastuuta rikkomisesta kokonaisuudessaan, ei myöskään käyttäytymisestä, jonka muut rikkomiseen osallistuneet yritykset ovat todellisuudessa toteuttaneet, mutta jolla on sama kilpailua rajoittava tarkoitus tai vaikutus (em. tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, 79 ja 80 kohta).
143. Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin yhteistoimintajärjestelyn osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niissä osatekijöissä, joihin se on osallistunut, ei ole merkitystä osoitettaessa kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa. Kun on osoitettu, että yritys tiesi muiden osallistujien sääntöjenvastaisista menettelytavoista tai kykeni kohtuudella ennustamaan ne ja että se oli valmis hyväksymään riskin, myös sitä pidetään koko siltä ajalta, jona se on osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen, vastuullisena menettelytavoista, joita muut yritykset ovat panneet täytäntöön saman kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä (tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C-204, 205, 211, 213, 217 ja 219/00 P, EU:C:2004:6, 328 kohta).
144. Yrityksen osallistuminen kilpailua rajoittavaan kokoukseen luo olettaman kyseisen osallistumisen lainvastaisuudesta, ja mainitun yrityksen on kumottava olettama näyttämällä toteen julkinen irtisanoutuminen, joka muiden kartellin osanottajien on käsitettävä tällaiseksi irtisanoutumiseksi (em. tuomio Toshiba Corporation v. komissio, 71 kohta). Jotta yrityksen osallistumista kilpailunvastaisiin kokouksiin ei voitaisi pitää lainvastaisen aloitteen hiljaisena hyväksymisenä tai kokouksen lopputulokseen sitoutumisena, yrityksen on sanouduttava julkisesti irti tästä aloitteesta siten, että muut osallistujat katsovat sen lopettaneen osallistumisensa, tai ilmoitettava aloitteesta hallintoviranomaisille (tuomio 7.2.2013, Slovenská sporitel’ňa, C 68/12, EU:C:2013:71, 27 kohta).
145. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myöskään sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kilpailurikkomuksen muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei ole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta, koska nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä (ks. em. tuomio Infineon Technologies v. komissio, 54 kohta).
146. Korkein hallinto-oikeus on niin sanotussa linja-autokartelliasiassa antamassaan vuosikirjapäätöksessä seuraamusmaksun määräämistä koskevassa kohdassa yksittäisiä kilpailurikkomuksen osapuolia koskevassa arvioinnissa katsonut, että aktiivinen osallistuminen kilpailurikkomukseen oli tapahtunut rikkomuksen suunnittelua, toteuttamista ja toimeenpanoa koskevien kokousten lisäksi niitä koskevassa sähköpostikirjeenvaihdossa (KHO 2019:98, kohta 1560).
147. Edellä esitetyn oikeuskäytännön perusteella elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hallituksen jäsenen vastuu kilpailurikkomuksesta ei voi perustua pelkästään hallituksen jäsenyyteen, vaan vastuu edellyttää osallistumista rikkomuksen aikaansaamiseen tai ylläpitämiseen. Oikeuskäytännön perusteella osallistuminen kilpailurikkomuksen aikaansaamiseen tai ylläpitämiseen ei edellytä kokoukseen tai muuhun tilaisuuteen osallistumista, vaan osallistuminen voi tapahtua esimerkiksi sähköpostikeskusteluissa. Myös passiivinen osallistuminen kilpailurikkomuksen aikaansaamiseen tai ylläpitämiseen voi johtaa vastuuseen rikkomuksesta, jollei yritys ole julkisesti irtisanoutunut rikkomuksesta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.
6.2 Markkinaoikeuden arviointi
6.2.1 Uudenmaan Autokouluyhdistys ry
148. UAY vastaa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä sen nimissä annetuista hintasuosituksista. Yhdistys on aktiivisesti osallistunut rikkomuksen kaikkiin osatekijöihin ja vastaa siten rikkomuksesta koko sen keston ajalta.
6.2.2 Porvoon Autokoulu Oy
149. Porvoon Autokoulun toimitusjohtaja N on toiminut UAY:n hallituksen puheenjohtajana koko rikkomuksen keston ajan.
150. N on saanut tiedon Eko-Centerin O:n 31.10.2014 Liikenneakatemian edustajalle lähettämästä UAY:n hintasuosituksen sisältäneestä sähköpostiviestistä. Lisäksi N on toiminut koollekutsujana Porvoossa 5.10.2015 pidetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa, jossa hän on osallistunut aktiivisesti keskusteluun, jonka yhteydessä on annettu UAY:n hintasuositus.
151. Porvoon Autokoulun edustaja on ollut tietoinen Eko-Centerin edustajan lähettämästä UAY:n hintasuosituksen sisältäneestä sähköpostiviestistä eikä ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla irtisanoutunut siitä. Lisäksi yhtiön edustaja on osallistunut kilpailurikkomukseen aktiivisesti toimimalla Porvoon alueellisen keskustelutilaisuuden koollekutsujana ja osallistumalla tilaisuudessa keskusteluun, jossa on annettu UAY:n hintasuositus. Yhtiö vastaa siten rikkomuksesta koko sen keston ajalta.
6.2.3 Eko-Center Liikennekoulutuspalvelut Ky
152. Eko-Centerin vastuunalainen yhtiömies O on toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä koko rikkomuksen keston ajan.
153. O on UAY:n hallituksen jäsenenä 31.10.2014 lähettänyt Liikenneakatemian edustajalle viestin, joka on sisältänyt UAY:n hintasuosituksen. Lisäksi O on saanut tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta UAY:n hintasuosituksesta Liikenneakatemian ja Porvoon Autokoulun edustajien 25.10.2015 yhdistyksen hallitukselle lähettämistä viesteistä.
154. Eko-Centerin edustaja on osallistunut kilpailurikkomukseen aktiivisesti lähettämällä Liikenneakatemian edustajalle UAY:n hintasuosituksen sisältäneen sähköpostiviestin. Lisäksi yhtiön edustaja on ollut tietoinen Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa annetusta UAY:n hintasuosituksesta eikä ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla irtisanoutunut siitä. Yhtiö vastaa siten rikkomuksesta koko sen keston ajalta.
6.2.4 Muut UAY:n hallituksen jäsenet
155. Autokoulu Hakalan vastuunalainen yhtiömies D, Järvenpään Ajokoulutuskeskuksen toimitusjohtaja E, Malmin Autokoulun toimitusjohtaja Q ja Hangon Autokoulun toimitusjohtaja P ovat toimineet UAY:n hallituksen jäseninä koko rikkomuksen keston ajan.
156. Yhtiöiden edustajat ovat saaneet tiedon Eko-Centerin O:n 31.10.2014 Liikenneakatemian edustajalle lähettämästä UAY:n hintasuosituksen sisältäneestä sähköpostiviestistä. Lisäksi yhtiöiden edustajat ovat saaneet tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta UAY:n hintasuosituksesta Liikenneakatemian ja Porvoon Autokoulun edustajien 25.10.2015 yhdistyksen hallitukselle lähettämistä viesteistä.
157. Yhtiöiden edustajat ovat olleet tietoisia edellä mainituista UAY:n hintasuosituksista eivätkä ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla irtisanoutuneet niistä. Yhtiöt vastaavat siten rikkomuksesta koko sen keston ajalta.
6.3 Johtopäätös UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden yhtiöiden vastuusta ja kilpailurikkomuksen kestosta
158. Markkinaoikeus katsoo, että UAY vastaa kilpailurikkomuksesta sen vuoksi, että se on osallistunut rikkomuksen kaikkiin osatekijöihin. Yhdistys vastaa rikkomuksesta koko sen keston ajalta. UAY:n hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat vastuussa kilpailurikkomuksesta sen vuoksi, että ne ovat joko osallistuneet omalla käyttäytymisellään siihen tai ovat olleet oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla tietoisia toisten osapuolten toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ja olleet valmiita hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Asiassa saadun selvityksen perusteella yhtiöt eivät ole oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla irtisanoutuneet kilpailunvastaisesta menettelystä ja ovat sen vuoksi vastuussa kilpailurikkomuksesta koko sen keston ajalta.
159. Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että UAY elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä ja sen hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat ajalla 31.10.2014–27.10.2015 menetelleet kilpailulain 5 §:n vastaisesti antamalla kilpailusääntöjen vastaisia suosituksia hintojen korottamiseksi Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla.
160. Asiassa tulee siten jäljempänä jaksossa 10 harkittavaksi seuraamusmaksun määrääminen UAY:lle ja sen hallituksessa edustettuina olleille yhtiöille.
7 Porvoon autokoulujen väitetty hintayhteistyö
161. Asiassa on Porvoon autokoulujen väitetyn hintayhteistyön osalta arvioitavana, ovatko niin sanotut Porvoon vanhat autokoulut eli Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt alkuvuonna 2013 ajokorttilakiuudistuksen voimaantulon yhteydessä tehneet Porvoossa poikkeuksellisen suuren yhdenmukaisen korotuksen B-korttiopetuksen hintaan verrattuna muualla Suomessa tehtyihin hinnankorotuksiin ja mikäli näin on, osoittaako tämä yhtiöiden tehneen kiellettyä hintayhteistyötä. Lisäksi asiassa on arvioitava, onko B-kortin hintataso ollut Porvoossa keinotekoisen korkea alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka ja mikäli näin on, osoittaako tämä kiellettyä hintayhteistyötä.
7.1 Porvoon autokoulumarkkinoista vuosina 2013–2014
162. Asiassa saadun selvityksen perusteella autokouluala on pienyrittäjävetoinen, ja autokoulutoiminta on paikallista. Autokoulutoiminnan harjoittaminen on luvanvaraista, ja autokoulupalvelut ovat sääntelystä johtuen homogeenisia. Markkinan läpinäkyvyyttä lisää se, että autokouluilla on lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa palveluidensa hinnat kuluttajille ja niiden on pidettävä hinnastonsa esillä liikehuoneistossa ja verkkosivuilla. Autokoulujen tarjoamat palvelut ovat siten yhdenmukaisia ja kilpailijoiden hinnoittelu seurattavissa.
163. Saadun selvityksen perusteella Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden kustannusrakenne on ollut suunnilleen toisiaan vastaava. Yhtiöillä on ollut kiinteät toimitilat Porvoon ydinkeskustassa, ja ne ovat tarjonneet palvelujaan sekä suomeksi että ruotsiksi. Lisäksi yhtiöt ovat olleet toimintaa harjoittavan elinkeinonharjoittajan omistamia, eivätkä ne ole kuuluneet alueellisiin tai valtakunnallisiin ketjuihin.
164. Opetuksen järjestäminen sekä suomeksi että ruotsiksi on lisännyt Porvoossa toimivien autokoulujen kustannuksia. Esimerkiksi Drivers’ Clubin I on markkinaoikeudessa kuultaessa arvioinut kaksikielisen opetuksen nostavan ajokortin hintaa 100–200 eurolla.
165. Markkinaoikeudessa yhtiön edustajina kuullut Drivers’ Clubin I ja Anttila Yhtiöiden M sekä todistajina kuullut G, J ja K ovat kertoneet yhteneväisesti siitä, että Porvoon vanhat autokoulut ovat seuranneet tarkasti toistensa hinnoittelua. Hintoja on selvitetty välikäsien kautta puhelimitse sekä yritysten verkkosivuilta. I on kertonut, että asiakkaat ovat menneet edullisempaan autokouluun, jos autokoulujen välillä on ollut sadan euron hintaero. M on kertonut, että ajokortin hinta on usein jouduttu alentamaan ennen kurssin alkamista, kun oppilas on saanut toisesta autokoulusta paremman tarjouksen. Sen vuoksi opetussopimuksiin merkityt hinnat eivät aina ole lopullisia, toteutuneita hintoja.
7.2 Ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä tehdyt hinnankorotukset ja väitetty keinotekoisen korkea hintataso Porvoossa
166. Autokoulujen B-korttiopetus on edellä todetulla tavalla muuttunut 19.1.2013 voimaan tulleen ajokorttilain myötä kaksivaiheisesta kolmivaiheiseksi. Ajotuntien määrä on lakiuudistuksen myötä noussut neljällä ja lisännyt siten autokouluyrittäjien kustannuksia.
167. Ajokorttilain esitöissä (HE 212/2010 vp s. 38) on arvioitu B-kortin hinnan nousevan uudistuksen myötä noin 300–500 eurolla. Esitöissä on todettu, että B-luokan kuljettajaopetuksen uudistamisella on suoria taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin. Ajo-opetuksen lisääminen kahdeksaa ajokertaa vastaavalla neljällä tunnilla (à 50 minuuttia) korottaa autokoulussa opetuksen suorittavien oppilaiden kustannuksia arviolta 240 eurolla. Esitöiden mukaan B-luokan kuljettajaopetuksen peruskurssin hinta autokoulussa on vaihdellut paikkakunnittain keskimäärin noin 1 600–1 800 euron välillä ja uudistuksen on oletettu nostavan B-luokan kuljettajaopetuksen peruskurssin hinnan keskimäärin l 900–2 100 euroon.
168. Myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston asiakirjanäyttönä esittämien lehtiartikkelien mukaan B-kortin hinnan on etukäteen arvioitu nousevan uudistuksen myötä Suomessa noin 300–500 eurolla (KKV:n asiakirjatodisteet 1, 2, 8 ja 9).
169. Edellä mainittu ajokorttilain esityölausuma ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston asiakirjanäyttönä esittämät lehtiartikkelit eivät ole täysin yksiselitteisiä siltä osin, tarkoitetaanko niissä B-kortin kokonaishintaa vai B kortin perusvaiheen hintaa koskevaa hinnankorotusta. Käytettyjen sanamuotojen perusteella on kuitenkin todennäköisempää, että niissä on tarkoitettu B-kortin kokonaishintaa koskevaa hinnankorotusta.
170. Sanomalehti Uusimaa on haastatellut Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden edustajia ajokorttilakiuudistuksesta. Lehden verkkosivuilla lakiuudistuksen voimaantuloa edeltävänä päivänä 18.1.2013 julkaistussa artikkelissa ”Ajokortin hinta nousee käsi kädessä paremman liikenneopetuksen kanssa” on todettu uudistuksen vaikutuksesta Porvoossa muun ohella seuraavaa:
”Ajokorttiuudistus astuu voimaan 19. tammikuuta. B-ajokortin hinta nousee Porvoon autokouluissa noin 2 600 euroon eli noin 600 eurolla. Kaikki kolme autokoulua ilmoittivat uudet hintansa karkeasti ottaen samoiksi. Tämä tarkoittaa, että ajokortin hintalappu nousee kerralla noin 30 prosenttia. Opetuksen lisätunteja tulee kuitenkin vain muutama.”
171. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei ole kiistänyt Porvoon Autokoulun asiassa esittämää väitettä siitä, että autokouluyrittäjiä on haastateltu artikkeliin kutakin erikseen. Virasto ei ole myöskään väittänyt, että autokouluyrittäjät olisivat etukäteen sopineet siinä esitetyistä tiedoista tai muutoinkaan olleet keskenään yhteydessä artikkeliin liittyen. Artikkelin kirjoittanutta toimittajaa ei ole kuultu asiassa sen selvittämiseksi, miten haastattelutilanne on kunkin autokouluyrittäjän osalta edennyt.
172. Porvoon vanhat autokoulut ovat edellä todetulla tavalla sanomalehti Uusimaan artikkelissa ilmoittaneet B-kortin kokonaishinnan nousevan lakiuudistuksen myötä Porvoossa noin 600 eurolla, kun B-kortin kokonaishinnan on edellä todetusti arvioitu Suomessa nousevan noin 300–500 eurolla. Porvoon vanhat autokoulut ovat siten arvioineet B-kortin hinnan nousevan Porvoossa enemmän kuin mitä B-kortin hinnan on etukäteen arvioitu keskimäärin nousevan Suomessa.
173. Saadun selvityksen perusteella B-kortin kokonaishinta on ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä alkuvuonna 2013 noussut Porvoon Autokoulun osalta noin 624 eurolla, Drivers’ Clubin osalta noin 714 eurolla ja Anttila Yhtiöiden osalta noin 588 eurolla. Yhtiöt eivät ole siten tehneet lakiuudistuksen yhteydessä samansuuruista noin 600 euron hinnankorotusta, vaan hinnankorotukset ovat vaihdelleet 588–714 euron välillä. Yhtiöiden B kortin kokonaishinta on hinnankorotusten jälkeen ollut 2 643–2 706 euroa. Ottaen huomioon, että edellä kerrotulla tavalla noin sadan euron hintaero on johtanut asiakassiirtymiin, yhtiöiden B-kortin kokonaishinnassa ei ole siten tähän nähden hinnankorotusten jälkeen ollut merkityksellistä eroa.
174. Porvoon Autokoulu on markkinaoikeudelle toimittamassaan vastauksessa esittänyt, että alkuvuoden 2013 hinnankorotus on johtunut lakiuudistuksen aiheuttamasta hinnankorotustarpeesta kustannusten lisäännyttyä sekä tavanomaisesta indeksikorotuksesta.
175. Drivers’ Clubin I on markkinaoikeudessa kertonut, että ajokorttilakiuudistus on lisännyt työmäärää huomattavasti ja vaatinut opettajien kouluttamista sekä kalustoinvestointeja. Lisäksi lakiuudistuksen yhteydessä on tehty vuodenvaihteen indeksikorotus, jota ei oltu pystytty pitkään aikaan tekemään.
176. Anttila Yhtiöiden M on markkinaoikeudessa kertonut, että yhtiö on joutunut tekemään isoja investointeja vuoden 2013 ajokorttilakiuudistuksen takia. Ajokortin hintaa on nostettu lakiuudistuksen yhteydessä uudistuksen aiheuttaman lisääntyneen työmäärän johdosta ja lisäksi on pystytty tekemään 10 prosentin indeksikorotus, jota ei oltu pystytty tekemään pitkään aikaan. Kaikki autokoulut Suomessa ovat tehneet vastaavanlaisen hinnankorotuksen lakiuudistuksen yhteydessä.
177. Porvoon Autokoulun sisäiseen hintataulukkoon 6.9.2012 on merkitty B kortin kokonaishinnaksi 2 538 euroa 19.1.2013 lukien. Yhtiön B-kortin kokonaishinta on kuitenkin lakiuudistuksen tultua voimaan ollut 2 706 euroa. Yhtiön toteutunut hinnankorotus on siten ollut 168 euroa suurempi kuin mitä yhtiö on itse arvioinut hinnankorotustarpeeksi syksyllä 2012 ennen lakiuudistuksen voimaantuloa.
178. Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt ovat Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuuksissa vuonna 2016 arvioineet B-kortin hintaan alkuvuonna 2013 tehtyjen hinnankorotusten vastanneen lakiuudistuksen tuomia lisäkustannuksia.
179. Sekä Kilpailu- ja kuluttajavirasto että esityksen kohteena olevat yhtiöt ovat esittäneet näyttönä B-kortin hintatasosta muualla Suomessa artikkeleja, joissa on esitetty B-kortin keskimääräisiä hintoja eri puolilla Suomea ennen ajokorttilakiuudistuksen voimaantuloa ja sen jälkeen (KKV:n asiakirjatodisteet 1, 3 ja 4, Porvoon Autokoulun asiakirjatodisteet 7, 8 10 ja 11 sekä Anttila Yhtiöiden asiakirjatodiste 1).
180. Artikkeleissa on muun ohella todettu B-kortin kokonaishinnan olevan Suomessa ”huippukallis”, ja niiden perusteella B-kortin keskihinta on lakiuudistuksen jälkeen ollut Suomessa noin 2 400–2 500 euroa. Artikkeleista käy kuitenkin ilmi, että paikkakuntakohtaiset erot ajokorttien hinnoissa ovat olleet suuria. Esimerkiksi Ilta-Sanomien verkkosivuilla 30.9.2013 julkaistun artikkelin mukaan B-kortin hinta on vaihdellut 1 700–3 000 euron välillä. Kaksikielisillä alueilla B-kortin kokonaishinta on Ylen verkkosivuilla 10.7.2013 julkaistun artikkelin mukaan vaihdellut ajokorttiuudistuksen jälkeen noin 2 100–3 000 euron välillä.
181. Porvoon vanhojen autokoulujen hintataso 2 643–2 706 euroa ei edellä mainitun Ylen verkkosivuilla julkaistun artikkelin perusteella vaikuta olleen poikkeuksellisen korkea verrattuna muihin kaksikielisiin alueisiin. Pelkkien verkkosivuilla julkaistujen lehtiartikkelien perusteella ei voida kuitenkaan tehdä luotettavaa johtopäätöstä siitä, kuinka paljon B-kortin keskimääräinen hintataso on tosiasiallisesti noussut Suomessa ajokorttilakiuudistuksen myötä eikä siten myöskään verrata sitä Porvoon toteutuneeseen hintatasoon.
182. Syksyllä 2014 Porvoossa toimintansa aloittaneet uudet toimijat ovat asettaneet B-kortin perusosan hinnan avajaistarjouksena vähän alle 1 500 euroon. Porvoossa jo tätä ennen toimineet vanhat autokoulut ovat lähteneet mukaan hintakilpailuun ja alentaneet B-kortin perusosan hinnan aiemmasta 1 950 eurosta vähän alle 1 500 euroon.
183. Porvoossa on edellä jaksossa 3.1.3 selostetulla tavalla pidetty syksyllä 2014 kaksi alueellista keskustelutilaisuutta uusien toimijoiden aloitettua siellä toiminnan. Toisen, 27.11.2014 pidetyn tilaisuuden aiheeksi Porvoon Autokoulun N on ennen tilaisuutta ilmoittanut muun ohella alan kannattavuuden.
184. Markkinaoikeus on edellä jaksossa 3.2.4 todennut, että mainittu viittaus alan kannattavuuteen ja tapaamisten lähtötilanne eli hintatason lasku Porvoossa elo- ja lokakuussa aloittaneiden uusien toimijoiden myötä viittaavat siihen, että alueellisessa keskustelutilaisuudessa 27.11.2014 on saattanut olla tarkoitus keskustella Porvoon hintatasosta. Pelkästään nämä seikat eivät kuitenkaan osoita, että Porvoossa syksyllä 2014 pidetyissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa todella olisi keskusteltu hinnoista. Asiassa ei ole esitetty muuta näyttöä kyseisissä tilaisuuksissa käytyjen keskustelujen sisällöstä.
8 Asian oikeudellinen arviointi
8.1 Arvioinnin lähtökohdat
185. Kilpailulain 5 §:n 1 momentissa kielletään edellä todetusti muun ohella sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset ja elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi rajoittaa kilpailua.
186. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yhdenmukaistetulla menettelytavalla on ollut tarkoitus saattaa kielletyn yhteistyön käsitteen soveltamisalaan yhteistoiminnan muodot, joilla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä ilman, että jouduttaisiin tekemään varsinaista sopimusta. Toiminnan samanlaisuus voi tällöin osoittaa kiellettyä menettelyä johtaessaan kilpailutilanteeseen, joka ei vastaa tavanomaisia markkinaolosuhteita ottaen huomioon tuotteiden luonne, yritysten merkitys ja määrä sekä kyseisten markkinoiden koko. Tästä voi olla kysymys erityisesti silloin, jos samanlainen toiminta antaa asianomaisille yrityksille mahdollisuuden pyrkiä hintatasapainoon eri tasolla kuin mihin kilpailutilanne olisi johtanut ja vakiinnuttaa saavutetut asemat kyseisillä markkinoilla (tuomio 14.7.1972, Imperial Chemical Industries Ltd v. komissio, C-48/69, EU:C:1972:70, 64, 66 ja 67 kohta).
187. Edellä mainitun tuomion kohdassa 118 on yhdenmukaisen menettelyn arvioinnin osalta todettu kilpailusääntöjen vastaista olevan se, että tuottaja toimii yhteistyössä kilpailijoidensa kanssa määrittäen jollakin tavoin yhtenäisen käyttäytymislinjan hintojen korotuksessa ja varmistaa onnistumisen poistamalla vastavuoroisella toiminnalla etukäteen kilpailuun liittyvän epävarmuuden sellaisista seikoista, kuten korotusprosentti, korotuksen kohde, ajankohta ja paikka (ks. myös tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C 8/08, EU:C:2009:343, 26 kohta).
188. Kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on useimmissa tapauksissa pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (tuomio 17.9.2015, Total Marketing Services v. komissio, C-634/ 13 P, EU:C:2015:614, 26 kohta).
189. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kehitettyjä perusteita sen arvioimiseksi, onko markkinakäyttäytymisen tarkoituksena estää kilpailu tai rajoittaa tai vääristää kilpailua tai seuraako siitä, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy, sovelletaan siitä riippumatta, onko kyseessä sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös vai yhdenmukaistettu menettelytapa (em. tuomio T Mobile Netherlands ym., 23 ja 24 kohta). Markkinaoikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa ei ole siten tarpeen määritellä, onko kysymys nimenomaisesti sopimuksesta vai yhdenmukaistetusta menettelytavasta vai osittain molemmista.
190. Voimakkaasti keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla tietojenvaihto antaa yrityksille mahdollisuuden saada tietoonsa kilpailijoidensa markkina asemat ja markkinastrategiat ja se on tästä syystä omiaan tuntuvasti vääristämään vielä jäljellä olevaa kilpailua yritysten kesken. Tästä seuraa, että kilpailijoiden välillä tapahtuva tietojenvaihto voi olla kilpailusääntöjen vastaista, jos se alentaa kyseessä olevien markkinoiden toimintaan liittyvän epävarmuuden astetta tai poistaa tämän epävarmuuden kokonaan ja tämän vuoksi rajoittaa yritysten välistä kilpailua (em. tuomio T-Mobile Netherlands ym., 34 ja 35 kohta).
191. Yhdenmukaistetulta menettelytavalta edellytetään paitsi kyseisten yritysten välistä toiminnan yhdenmukaistamista myös tätä yhdenmukaistamista seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä (em. tuomio T-Mobile Netherlands ym., 51 kohta).
8.2 Arviointi hinnankorotuksista ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä sekä keinotekoisen korkeasta hintatasosta
192. Markkinaoikeus toteaa, että Kilpailu- ja kuluttajaviraston väite Porvoon autokoulujen ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä tekemien hinnankorotusten kilpailulain vastaisuudesta on perustunut lähinnä sanomalehti Uusimaassa 18.1.2013 julkaistuun artikkeliin. Siinä esille tuotu hinnankorotuksen määrä ja B-kortin hinta eivät ole perustuneet suoriin haastateltujen sitaatteihin. Yksinomaan artikkelin perusteella ei siten ole mahdollista selvittää, mitä kukin haastateltu on tarkalleen sanonut. Tiedossa ei myöskään ole, miten haastattelutilanne on ollut järjestetty. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että kyseinen artikkeli olisi perustunut autokouluyritysten keskinäiseen yhteistyöhön tai että yrittäjät olisivat etukäteen olleet keskenään yhteydessä siihen liittyen ja pyrkineet siten yhdenmukaistamaan hinnankorotuksen sen avulla. Näyttöä ei ole siitäkään, että yritysten välillä olisi vaihdettu hintoja koskevaa tietoa ennen hinnankorotusten tekemistä.
193. Porvoon vanhat autokoulut ovat edellä mainitussa sanomalehti Uusimaan artikkelissa sinänsä ilmoittaneet B-kortin hinnan nousevan lakiuudistuksen yhteydessä Porvoossa enemmän kuin mitä hinnan on arvioitu nousevan Suomessa keskimäärin. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että nämä yhdenmukaiset arviot keskimääräistä suuremmasta hinnankorotustarpeesta ovat saattaneet johtua esimerkiksi paikkakuntakohtaisista hintaeroista, kaksikielisen opetuksen aiheuttamista lisäkustannuksista Porvoossa tai siitä, että Porvoon vanhat autokoulut ovat jäljempänä todetuin tavoin ottaneet arviossaan huomioon lakiuudistuksen tuomien lisäkustannusten ohella myös vuodenvaihteen indeksikorotuksen. Muuta maata korkeamman hinnankorotusarvion esittämiselle on siten ollut luonnollinen selitys, eikä se sellaisenaan osoita yhtiöiden tehneen hintayhteistyötä.
194. Kun otetaan huomioon ajokorttilakiuudistuksessa nimenomaisesti yksilöidyt lisätuntimäärät sekä sen tuomat muut jo etukäteen tiedossa olleet lisäkustannukset, samansuuntaiset arviot uudistuksen vaikutuksista B korttiopetuksen hintatasoon voivat olla selitettävissä myös sillä, että yhtiöt toimivat samalla alueella, niiden tuotteet ovat olleet yhdenmukaisia ja kustannusrakenteet suunnilleen toisiaan vastaavat.
195. Porvoon vanhat autokoulut ovat alkuvuonna 2013 B-korttiopetuksen hintaa korottaessaan ottaneet huomioon myös edellä todetusti normaalina pitämänsä vuodenvaihteen indeksikorotuksen. Tämä seikka viittaa siihen, että hintoja on mahdollisesti voitu korottaa enemmän kuin mitä kyseisessä kilpailutilanteessa olisi ollut mahdollista ja siten myös jonkinlaiseen yhteistyöhön yritysten välillä. Kun hinnat voivat kuitenkin markkinoilla, oligopolistiset markkinat mukaan lukien, muuttua yritysten kustannusten noustessa, ei indeksikorotuksen tekemistä ilman muuta näyttöä voida pitää riittävänä näyttönä kielletystä yhteistyöstä.
196. Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei päivää ennen ajokorttilakiuudistuksen voimaantuloa julkaistu sanomalehti Uusimaan artikkeli, johon kutakin autokouluyrittäjää on saadun selvityksen perusteella haastateltu erikseen, ilman muuta näyttöä yritysten pyrkimyksestä yhdenmukaistaa hinnoittelunsa, osoita yhteydenpitoa Porvoon vanhojen autokoulujen välillä. Näin ollen yhtiöiden julkisesti esittämät arviot 600 euron hinnankorotustarpeesta eivät osoita, että yhtiöt olisivat tehneet kiellettyä hintayhteistyötä. Tätä johtopäätöstä ei ole syytä arvioida toisin yhtiöiden vuonna 2016 Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuulemistilaisuuksissa esittämien hinnankorotustarvetta jälkikäteen koskevien arvioiden perusteella.
197. Kiellettyä hintayhteistyötä ei osoita sekään, että Porvoon Autokoulun toteutunut hinnankorotus on edellä jaksossa 7.2 todetulla tavalla ollut 168 euroa suurempi kuin mitä yhtiö on itse arvioinut syksyllä 2012 ennen lakiuudistuksen voimaantuloa. Yhtiön käsitys lakiuudistuksen mukanaan tuomista lisäkustannuksista ja sitä myöten hinnankorotustarpeesta on voinut tarkentua syksyn 2012 aikana, kun lakiuudistuksen opetukseen liittyvät yksityiskohdat ovat varmistuneet. Myös alkuvuonna 2013 tehdyn indeksikorotuksen määrä on voinut tarkentua vasta syksyn 2012 jälkeen.
198. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida myöskään tehdä sitä johtopäätöstä, että Porvoon vanhojen autokoulujen hintataso olisi ollut lakiuudistuksen jälkeen keinotekoisen korkea verrattuna muiden kaksikielisten autokoulumarkkinoiden hintatasoon. Porvoon hintataso on lisäksi ollut varsin lähellä koko Suomen keskihintatasoa.
199. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että vaikka Porvoon vanhojen autokoulujen hinnoittelu olisi ollut Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämällä tavalla yhdenmukaista alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka, tämä ei sellaisenaan osoittaisi niiden välillä olleen kiellettyä hintayhteistyötä. Tämänkaltaisilla oligopolistisiksi luokiteltavilla markkinoilla, joilla on vain muutama tietyn palvelun tarjoaja, on tyypillistä se, että niillä toimivat yrittäjät seuraavat toistensa toimintaa ja hintatasoa. Hintaero voi edellä todetusti johtaa siihen, että asiakkaat siirtyvät käyttämään edullisempaa palvelua. Autokoulupalvelut ovat edellä esitetyllä tavalla yhdenmukaisia, ja autokoulujen on ilmoitettava palveluidensa hinnat kuluttajille. Porvoon vanhat autokoulut ovat saadun selvityksen perusteella seuranneet tarkasti toistensa hinnoittelua ja jo sadan euron ero hinnassa on johtanut asiakassiirtymiin. Lisäksi Liikenneakatemian A:n markkinaoikeudessa kertoman perusteella Porvoon autokoulujen hinnat ovat olleet yhdenmukaisia myös syksyn 2014 jälkeen eli väitetyn hintayhteistyön päättymisen jälkeen.
200. Kiellettyä hintayhteistyötä Porvoon vanhojen autokoulujen välillä ei osoita sekään, että B-korttiopetuksen hinta on laskenut syksyllä 2014 uusien toimijoiden aloittaessa toiminnan Porvoossa. On luonnollista, että alueelle tulevien uusien toimijoiden on tarjottava edullisempia hintoja saadakseen toimintansa aloittamiseksi ja edistämiseksi tarvittavat asiakasmäärät. Samoin on luonnollista, että yhdenmukaisia tuotteita tarjoavien vanhojen toimijoiden on vastattava tällaiseen tarjoukseen, jotta ne eivät menettäisi kaikkia asiakkaitaan uusille toimijoille. Tällaisessa menettelyssä on kyse normaalista, sallitusta kilpailuun vastaamisesta, eikä se osoita aiemmin toteutettujen hinnankorotusten yhdenmukaistamista tai keinotekoisen korkeaa hintatasoa.
201. Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden kiellettyä hintayhteistyötä ei osoita myöskään se, että väitetyn hintayhteistyön päättymisen jälkeen yhtiöt ovat osallistuneet Porvoon alueelliseen keskustelutilaisuuteen 5.10.2015, jossa on edellä jaksossa 3.1.5 kuvatulla tavalla ehdotettu hintojen korottamista. Väite hintayhteistyöstä koskee alkuvuoden 2013 ja syksyn 2014 välistä ajanjaksoa eikä siten lokakuussa 2015 käytyjen keskustelujen perusteella voida päätellä yhtiöiden tehneen kiellettyä hintayhteistyötä vuosien 2013–2014 aikana.
9 Johtopäätös Porvoon autokoulujen väitetyn hintayhteistyön osalta
202. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden osoita, että Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt olisivat tehneet kiellettyä hintayhteistyötä alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka. Näin ollen seuraamusmaksuesitys on hylättävä siltä osin kuin se koskee Porvoon autokoulujen väitettyä hintayhteistyötä.
10 Seuraamusmaksun määrääminen
203. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että seuraamusmaksuesitys on hylättävä siltä osin kuin se koskee Porvoon väitettyä hintayhteistyötä. Asiassa ei tule siten arvioitavaksi seuraamusmaksun määrääminen Porvoon Autokoululle, Drivers’ Clubille ja Anttila Yhtiöille kielletyn hintayhteistyön perusteella.
204. Asiassa on näin ollen enää kysymys seuraamusmaksun määräämisestä UAY:lle ja sen hallituksessa edustettuina olleille yhtiöille elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hintasuosituksia koskevan kilpailurikkomuksen johdosta.
10.1 Oikeudelliset lähtökohdat
205. Kilpailulain 12 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle, joka rikkoo 5 tai 7 §:n taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.
206. Kilpailulain 12 §:n 1 momenttia koskevissa esitöissä (HE 88/2010 vp s. 57) on todettu, että seuraamusmaksun määrääminen elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle ei estä sitä, että seuraamusmaksu määrätään myös yksittäisille elinkeinonharjoittajille, jotka ovat olleet aikaansaamassa tai ylläpitämässä rikkomusta.
207. Kilpailulain 13 §:n mukaan seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kestoaika. Seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän liikevaihdosta siltä vuodelta, jona elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä viimeksi osallistui rikkomukseen.
208. Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 88/2010 vp s. 58) mukaan lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon muun ohella rikkomuksen laatu ja laajuus, rikkomuksen moitittavuuden aste sekä sen kestoaika. Luettelo ei ole tyhjentävä. Rikkomuksen moitittavuuden astetta voivat kuvastaa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän osallisuuden luonne rikkomuksessa, rikkomuksen uusiminen, mahdolliset toimenpiteet rikkomuksen lopettamiseksi, rikkomuksen vahingollisuus yhteiskunnalle ja rikkomuksella saavutettu hyöty. Seuraamusmaksun määrän tulee olla sellainen, ettei kielletty kilpailunrajoittaminen ole rajoitukseen osallistuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa. Edelleen hallituksen esityksen mukaan seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevan säännöksen tavoitteena on puolestaan varmistaa, että seuraamusmaksu ei ole kohtuuton suhteessa elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan kokoon ja maksukykyyn.
209. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 26.1.2017, Laufen Austria v. komissio, C-637/l3 P, EU:C:2017:51, 69 kohta).
210. Kilpailuoikeudellisten seuraamusten määräämisessä sovellettavan täyden harkintavallan käyttäminen ei saa johtaa siihen, että yrityksiä, jotka ovat osallistuneet SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaiseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, kohdellaan eri tavalla määrättävien sakkojen suuruuden määrittämisen yhteydessä tai syrjivästi soveltamalla niihin eri laskentamenetelmiä (em. tuomio Laufen Austria v. komissio, 69 ja 70 kohta sekä tuomio 27.1.2017, Zucchetti Rubinetteria, C-618/13 P, EU:C:2017:48, 38 kohta).
211. Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta on arvioitava yksilöllisesti. Sakkojen suuruuden määrittämiseksi on otettava huomioon rikkomisen kesto ja kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin, kuten kunkin yrityksen käyttäytyminen, kunkin yrityksen osuus yhdenmukaistettujen menettelytapojen luomisessa, hyöty, jonka ne ovat voineet saada näistä menettelytavoista, yritysten koko, kyseisten tavaroiden arvo sekä se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu Euroopan unionin tavoitteiden toteuttamiselle. Näihin tekijöihin kuuluu myös kilpailunvastaisten käyttäytymisten lukumäärä ja intensiteetti (ks. em. tuomio Infineon Technologies v. komissio, 196 ja 197 kohta sekä em. tuomio Laufen Austria v. komissio, 61 kohta). Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden määrittämiseen liittyy erityisesti asian erityisolosuhteiden, asiayhteyden ja sakkojen varoittavan vaikutuksen huomioon ottaminen (tuomio 24.9.2009, Erste Group Bank ym. v. komissio, C-125, 133, 135 ja 137/07 P, EU:C:2009:576, 91 kohta).
212. Kilpailusääntöjen rikkomisen konkreettinen vaikutus ei ole ratkaiseva peruste määrättäessä seuraamuksen määrää. Erityisesti rikkomisen suunnitelmallisuuteen liittyvillä seikoilla voi olla suurempi merkitys kuin sen vaikutuksiin liittyvillä seikoilla, varsinkin kun kyse on sellaisinaan vakavista rikkomisista (tuomio 4.9.2014, YKK ym. v. komissio, C-408/ 12 P, EU:C:2014:2153, 26 kohta).
213. Sakkoa määrättäessä ei ole velvollisuutta ottaa huomioon sitä, ettei kyseisestä rikkomisesta ole saatu etua. Rikkomiseen liittyvän taloudellisen edun puuttumista ei myöskään voida pitää lieventävänä olosuhteena (ks. tuomio 25.6.2010, Imperial Chemical Industries v. komissio, T-66/01, EU:T:2010:255, 443 kohta).
214. Sakon määrää arvioitaessa voidaan ottaa huomioon paitsi yrityksen kokonaisliikevaihto, joka on osoitus sen koosta ja taloudellisesta vallasta, myös sen osan liikevaihto, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tuotteista ja joka on näin ollen omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta (ks. tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C-94/14 P, EU:C:2015:717, 62 kohta).
215. Korkein hallinto-oikeus on niin sanotussa linja-autokartelliasiassa antamassaan vuosikirjapäätöksessä katsonut, että tarkoitukseen perustuvassa kilpailurikkomuksessa rikkomuksen konkreettista vaikutusta markkinoihin ei voida pitää ratkaisevana perusteena seuraamusmaksun määrää arvioitaessa. Tässä suhteessa oikeuskäytännön mukaisesti erityistä merkitystä on annettava paitsi rikkomuksen suunnitelmallisuuteen liittyville seikoille myös kysymyksessä olevan markkinan erityispiirteille sekä sille haitalle, jota tällaisesta kilpailurikkomuksesta on aiheutunut unionin lainsäädännön tavoitteiden toteutumiselle (KHO 2019:98, kohta 1496).
10.2 Kaksoisrangaistavuuden kiellosta
216. Edellä mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksestä käy ilmi, että kilpailuoikeuden alalla kaksoisrangaistavuuden kieltoa eli ne bis in idem -periaatetta ei ole loukattu silloin, kun kilpailusääntöjen rikkojat eivät ole samoja (KHO 2019:98, kohdat 1549–1555).
217. Markkinaoikeus toteaa, että UAY on kilpailurikkomuksen osapuolina olevista yhdistyksen hallituksessa edustettuina olleista yhtiöistä erillinen oikeushenkilö. Tästä syystä asiassa ei täyty se oikeuskäytännön mukainen ne bis in idem -periaatteen soveltamista koskeva edellytys, jonka mukaan kilpailuoikeuden alaan kuuluvien sääntöjen rikkojan tulee olla sama. Kaksoisrangaistavuuden kielto ei näin ollen ole esteenä seuraamusmaksun määräämiselle sekä UAY:lle että sen hallituksessa edustettuina olleille yhtiöille.
10.3 Seuraamusmaksun määräämiseen vaikuttavat seikat kaikkien kilpailurikkomukseen osallisten osalta
218. Seuraamusmaksun määrääminen perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kestoaika. Seuraamusmaksulla tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus.
219. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan esillä olevassa asiassa menettelyn laatu, laajuus, moitittavuuden aste ja kesto olisivat edellyttäneet esitettyä suurempia seuraamusmaksuja, mutta laissa asetettu 10 prosentin enimmäistaso ei ole tätä mahdollistanut. Virasto ei ole kuitenkaan esittänyt, mikä seuraamusmaksujen määrän olisi tullut olla, jos edellä mainittua 10 prosentin enimmäismäärää ei otettaisi huomioon.
220. Kuten edellä on todettu, UAY:n hintasuositusten tarkoituksena on ollut kilpailun rajoittaminen nostamalla ja yhdenmukaistamalla hintatasoa Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla. Toimialayhdistyksen suositukset hintojen korottamisesta kuuluvat lähtökohtaisesti luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin.
221. UAY on edustanut esityksen kattamana ajanjaksona noin viidennestä Suomen autokouluista. Hintasuosituksia ei ole kuitenkaan annettu UAY:n koko jäsenistölle eivätkä ne ole kohdistuneet koko yhdistyksen toiminta alueelle. UAY:n hintasuosituksen sisältänyt sähköpostiviesti on 31.10.2014 lähetetty ainoastaan yhdelle porvoolaiselle toimijalle ja Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015, jossa on annettu UAY:n hintasuositus, on ollut läsnä kymmenkunta Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjää. Rikkomus on siten kohdistunut ainoastaan Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoihin. Kysymys on näin ollen ollut alueellisesta rikkomuksesta, jota ei voida pitää taloudelliselta laajuudeltaan merkittävänä.
222. Rikkomuksen moitittavuutta lisää se, että hintasuositukset ovat liittyneet autokoulujen keskeisimpään tulonlähteeseen eli B-korttiopetukseen. Asiassa ei ole kuitenkaan edes väitetty, että hintasuositukset olisivat johtaneet B korttiopetuksen hintatason nousuun Porvoossa syksyllä 2014 tai sen jälkeen. Kilpailurikkomukseen osallisten ei ole esitetty saaneen kilpailurikkomuksesta taloudellista hyötyä, eikä rikkomusta voida pitää erityisen vahingollisena.
223. Markkinaoikeus on edellä katsonut rikkomuksen alkaneen 31.10.2014 ja kestäneen 27.10.2015 saakka eli olleen kestoltaan huomattavasti lyhyempi kuin mitä seuraamusmaksuesityksessä on esitetty. Markkinaoikeus ottaa seuraamusmaksun määrää arvioitaessa huomioon sen, että rikkomus ei noin vuoden kestäneenä ole ollut erityisen pitkäaikainen verrattuna aiemmin oikeuskäytännössä käsiteltyihin kilpailunrajoituksiin.
10.4 Yksittäisiä kilpailurikkomuksen osapuolia koskeva arviointi
10.4.1 Uudenmaan Autokouluyhdistys ry
224. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että UAY:lle määrätään 12 251,60 euron seuraamusmaksu. Määrä vastaa 10 prosenttia yhdistyksen vuoden 2015 liikevaihdosta, joka on ollut 122 516,01 euroa.
225. UAY on aktiivisesti osallistunut rikkomuksen kaikkiin osatekijöihin koko sen keston ajan. Hintasuositusten antamisella yhdistys on pyrkinyt saamaan aikaan jäsentensä edun mukaisen korkeamman hintatason Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla. Menettely on ollut myös yhdistyksen etujen mukaista.
226. Toimialayhdistyksen suositukset hintojen korottamisesta kuuluvat edellä todetulla tavalla lähtökohtaisesti luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Esillä olevassa asiassa kilpailurikkomus on kuitenkin ollut alueelliselta ja taloudelliselta laajuudeltaan hyvin rajoittunut. Rikkomus ei ole myöskään ollut erityisen pitkäaikainen.
227. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:lle on määrättävä 6 000 euron seuraamusmaksu, millä määrällä voidaan katsoa olevan kuvatuissa olosuhteissa riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus.
10.4.2 Porvoon Autokoulu Oy
228. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että Porvoon Autokoululle määrätään 31 300 euron seuraamusmaksu UAY:n hintasuosituksen ja Porvoon väitetyn hintayhteistyön perusteella. Määrä vastaa 10 prosenttia yhtiön vuoden 2015 liikevaihdosta, joka on ollut 313 000 euroa. Viraston mukaan vaadittu seuraamusmaksu on määrättävä siinäkin tapauksessa, että seuraamusmaksuesitys hylätään toisen rikkomuksen osalta.
229. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että seuraamusmaksuesitys on hylättävä Porvoon väitetyn hintayhteistyön osalta. Porvoon Autokoululle voidaan siten määrätä seuraamusmaksu ainoastaan UAY:n hintasuosituksia koskevan kilpailurikkomuksen perusteella.
230. Porvoon Autokoulun toimitusjohtaja N on toiminut UAY:n hallituksen puheenjohtajana koko rikkomuksen keston ajan. N on saanut tiedon Eko-Centerin O:n 31.10.2014 lähettämästä, UAY:n hintasuosituksen sisältäneestä sähköpostiviestistä eikä ole puuttunut siihen. Lisäksi N on osallistunut rikkomukseen aktiivisesti Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetun hintasuosituksen osalta.
231. Porvoon Autokoulun menettelyn moitittavuutta lisää se, että UAY:n hintasuositukset ovat kohdistuneet nimenomaan yhtiön toiminta-alueelle ja yhtiön voidaan siten katsoa pyrkineen hyötymään kilpailunrajoituksesta. Porvoon Autokoulun ei ole kuitenkaan esitetty saaneen hintasuositusten perusteella taloudellista hyötyä.
232. Toimialayhdistyksen suositukset hintojen korottamisesta kuuluvat edellä todetulla tavalla lähtökohtaisesti luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Esillä olevassa asiassa kilpailurikkomus on kuitenkin ollut alueelliselta ja taloudelliselta laajuudeltaan hyvin rajoittunut. Rikkomus ei ole myöskään ollut erityisen pitkäaikainen.
233. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Porvoon Autokoululle on määrättävä 12 000 euron seuraamusmaksu, millä määrällä voidaan katsoa olevan kuvatuissa olosuhteissa riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus.
10.4.3 Eko-Center Liikennekoulutuspalvelut Ky
234. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että Eko-Centerille määrätään 6 881,84 euron seuraamusmaksu. Määrä vastaa 10 prosenttia yhtiön vuoden 2015 liikevaihdosta, joka on ollut 68 818,36 euroa.
235. Eko-Center on esittänyt, että seuraamusmaksuesitys on tuottanut yhtiölle suurta vahinkoa menetettyjen työtehtävien muodossa, mikä on johtanut siihen, että yhtiön yritystoiminta on vaakalaudalla. Seuraamusmaksuesityksen tekemisen jälkeen B-korttiopetus on lopetettu, ja yhtiön liikevaihto on pudonnut viimeksi päättyneellä tilikaudella alle 20 000 euron.
236. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan seuraamusta kilpailurikkomuksesta määrättäessä ei ole velvollisuutta ottaa huomioon kysymyksessä olevan yrityksen epäedullista taloudellista tilannetta, sillä se merkitsisi perusteettoman kilpailuedun myöntämistä yrityksille, jotka ovat vähiten sopeutuneita markkinatilanteeseen. Oikeuskäytännön mukaan asianomaisen yrityksen epäedullisen tai tappiollisen taloudellisen tilanteen toteaminen ei yksinään riitä perusteeksi vaatimuksille ottaa huomioon yrityksen maksukyvyttömyys seuraamuksen määrän alentamiseksi (tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C-189, 202, 205, 208 ja 213/02 P, EU:C:2005:408, 327 kohta).
237. Markkinaoikeus katsoo, että Eko-Centerin taloudellisesta tilanteesta ei aiheudu erityistä perustetta alentaa yhtiölle määrättävän seuraamusmaksun määrää.
238. Eko-Centerin vastuunalainen yhtiömies O on ollut UAY:n hallituksen jäsen koko rikkomuksen keston ajan. O on osallistunut rikkomukseen aktiivisesti lähettämällä 31.10.2014 UAY:n hintasuosituksen sisältäneen sähköpostiviestin. Lisäksi yhtiön edustaja on 25.10.2015 saanut tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta UAY:n hintasuosituksesta.
239. Eko-Centerin menettelyn moitittavuutta vähentää se, että yhtiön edustaja on saanut tiedon edellä mainitussa Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa esitetystä hintasuosituksesta vasta jälkikäteen eikä ole siten aktiivisesti osallistunut sen antamiseen. Yhtiön edustaja on saanut tiedon mainitusta hintasuosituksesta vasta kaksi päivää ennen rikkomuksen päättymistä. Yhtiö ei ole myöskään toiminut Porvoon autokoulumarkkinoilla, joihin UAY:n hintasuositukset ovat kohdistuneet. Yhtiön ei voida siten katsoa pyrkineen hyötymään kilpailunrajoituksesta.
240. Toimialayhdistyksen suositukset hintojen korottamisesta kuuluvat edellä todetulla tavalla lähtökohtaisesti luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Esillä olevassa asiassa kilpailurikkomus on kuitenkin ollut alueelliselta ja taloudelliselta laajuudeltaan hyvin rajoittunut. Rikkomus ei ole myöskään ollut erityisen pitkäaikainen.
241. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että Eko Centerille on määrättävä 2 000 euron seuraamusmaksu, millä määrällä voidaan katsoa olevan kuvatuissa olosuhteissa riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus.
10.4.4 Muut UAY:n hallituksen jäsenet
242. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on vaatinut, että Autokoulu Hakalalle, Järvenpään Ajokoulutuskeskukselle, Malmin Autokoululle ja Hangon Autokoululle määrätään seuraamusmaksut, joiden määrät vastaavat 10 prosenttia yhtiöiden vuoden 2015 liikevaihdosta.
243. Autokoulu Hakalan, Järvenpään Ajokoulutuskeskuksen, Malmin Autokoulun ja Hangon Autokoulun edustajat ovat olleet UAY:n hallituksen jäseniä koko rikkomuksen keston ajan.
244. Yhtiöiden edustajat ovat saaneet tiedon Eko-Centerin O:n 31.10.2014 lähettämästä, UAY:n hintasuosituksen sisältäneestä sähköpostiviestistä eivätkä ole puuttuneet siihen. Lisäksi yhtiöiden edustajat ovat 25.10.2015 saaneet tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta UAY:n hintasuosituksesta.
245. Yhtiöiden menettelyn moitittavuutta vähentää se, että ne ovat saaneet tiedon UAY:n antamista hintasuosituksista vasta jälkikäteen eivätkä ole siten aktiivisesti osallistuneet niiden antamiseen. Edellä mainitussa Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa annetusta hintasuosituksesta yhtiöt ovat saaneet tiedon vasta kaksi päivää ennen rikkomuksen päättymistä. Yhtiöt eivät ole myöskään toimineet Porvoon autokoulumarkkinoilla, joihin UAY:n hintasuositukset ovat kohdistuneet. Niiden ei voida siten katsoa pyrkineen hyötymään kilpailunrajoituksesta. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei kilpailurikkomus ole ollut erityisen pitkäaikainen ja että rikkomus on ollut alueelliselta ja taloudelliselta laajuudeltaan hyvin rajoittunut, markkinaoikeus katsoo, ettei esillä olevassa asiassa ole kilpailulain 12 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen aihetta määrätä seuraamusmaksua Autokoulu Hakalalle, Järvenpään Ajokoulutuskeskukselle, Malmin Autokoululle ja Hangon Autokoululle. Kilpailu- ja kuluttajaviraston esitys seuraamusmaksun määräämisestä mainituille yhtiöille on siten hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
246. Asiassa sovellettavan hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n l momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
247. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momenttia koskevissa esitöissä (HE 217/1995 vp s. 87) on todettu, että säännöstä sovellettaessa voidaan ratkaisun lopputuloksen lisäksi ottaa huomioon myös muita seikkoja, joita voivat olla muun ohella asian riitaisuus, asian merkittävyys asianosaiselle sekä oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa riidan kohteeseen tai asianosaisen maksukykyyn. Yleisenä perusteena on sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa, ja kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta.
248. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7–16 §:ssä säädetään.
249. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Uudenmaan Autokouluyhdistys ry, Autokoulu Hakala Ky, Eko-Center Liikennekoulutuspalvelut Ky (---) ovat menetelleet kilpailulain vastaisesti.
250. Vaikka markkinaoikeus on määrännyt seuraamusmaksut Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:lle, Porvoon Autokoulu Oy:lle ja Eko-Center Liikennekoulutuspalvelut Ky:lle määrällisesti alhaisempina kuin mitä virasto on esittänyt, asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että ne joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
251. Markkinaoikeus on jättänyt kokonaan määräämättä seuraamusmaksun Autokoulu Hakala Ky:lle (---). Yhtiöiden on kuitenkin katsottu menetelleen kilpailulain vastaisesti. Tähän nähden ei ole asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että ne joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
252. Markkinaoikeus on edellä katsonut, että Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab ja Timo Anttila Yhtiöt Oy eivät ole menetelleet kilpailulain vastaisesti ja että seuraamusmaksuesitys tulee hylätä niiden osalta. Asia ratkaistaan siten pääasian osalta yhtiöiden eduksi ja niiden vaatimusten mukaisesti. Asia on ollut laaja niin oikeudenkäyntiaineiston kuin sen ratkaisemiseen vaikuttavien seikkojenkin osalta. Seuraamusmaksuesitys on koskenut kahta eri kilpailurikkomusta, joita ei ole esityksessä selkeästi erotettu toisistaan. Asia on ollut esillä markkinaoikeuden suullisessa valmistelussa ja sen jälkeen suullisessa käsittelyssä kuutena istuntopäivänä. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle määrättävää velvollisuutta korvata yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja puoltaa pääasian lopputuloksen ohella asian luonteeseen ja laajuuteen liittyvä merkittävyys yhtiöille. Näistä syistä olisi hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuutonta, jos yhtiöt joutuisivat pitämään asian käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
253. Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab ja Timo Anttila Yhtiöt Oy ovat vaatineet oikeudenkäyntikuluina korvattaviksi asiamiehen käyttämisestä aiheutuneita kustannuksia, joiden perusteena olevat toimenpiteet on tehty nyt esillä olevaa asiaa Kilpailu- ja kuluttajavirastossa selvitettäessä. Tältä osin kyse on sellaisista hallinnollisessa viranomaismenettelyssä aiheutuneista kustannuksista, joista yhtiöillä ei ole oikeutta saada oikeudenkäyntikuluina korvausta. Yhtiöiden kuluvaatimukset on siten hylättävä näiltä osin.
254. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on esittänyt, ettei asiassa ole perusteita Timo Anttila Yhtiöt Oy:n asianosaiskulujen korvaamiselle. Virasto on lisäksi esittänyt, että yhtiön oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluvaatimukset perustuvat osittain samoihin toimenpiteisiin ja osa toimenpiteistä on ollut tarpeettomia ja ylimitoitettuja.
255. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n l momentin mukaan korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Säännöksen esitöiden (HE 107/1998 vp s. 19) mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista. Se ei saa olla korvaus oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä.
256. Edellä todetusti asianosaiskulut on oikeudenkäyntikulujen ohella tarkoitettu korvattavaksi vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi todettavissa, että Timo Anttila Yhtiöt Oy:n edustajalle olisi aiheutunut tavanomaisesta oikeudenkäyntiin valmistautumisesta poikkeavaa työtä. Timo Anttila Yhtiöt Oy:n vaatimus asianosaiskulujen korvaamisesta on näin ollen hylättävä.
257. Markkinaoikeus toteaa, että Timo Anttila Yhtiöt Oy:n oikeudenkäyntikuluerittelystä ei käy ilmi tuntierittelyä. Yhtiön asiamies on kuitenkin markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä ilmoittanut, että tuntimäärä on yhteensä 135,7 tuntia ja tuntihinta 195 euroa. Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt perusteita sille, että Timo Anttila Yhtiöt Oy:n asiamiehen toimenpiteitä ei olisi pidettävä tarpeellisina ja niistä aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja kohtuullisina.
258. Markkinaoikeus katsoo yhteenvetona edellä lausutusta, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab:n ja Timo Anttila Yhtiöt Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom Wörlund, Pertti Virtanen, Markus Mattila ja Riikka Innanen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
1. Valitukset
1.1. Kilpailu- ja kuluttajaviraston valitus (diaarinumero 20147/2021)
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin viraston seuraamusmaksuesitys on hylätty UAY:n, Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin, Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden osalta ja määrää niille seuraamusmaksun kilpailulain 5 §:n rikkomisesta esityksen mukaisesti seuraavasti:
UAY:lle 12 251,60 euroa
Autokoulu Hakalalle 17 568,50 euroa
Eko-Centerille 6 881,84 euroa
Porvoon Autokoululle 31 300 euroa
Drivers’ Clubille 61 200 euroa
Anttila Yhtiöille 54 300 euroa.
Virasto on lisäksi vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin virasto on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikuluja viivästyskorkoineen.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Näytön arvioinnista
Markkinaoikeus on arvioinut UAY:n hintasuosituksesta ja Porvoon vanhojen autokoulujen hintayhteistyöstä esitettyä näyttöä vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti ja asettanut näyttökynnyksen liian korkealle. Tämä tarkoittaa myös, että markkinaoikeuden näytön arviointi on ristiriidassa asfalttikartellitapausta koskevassa vuosikirjaratkaisussa KHO 2009:83 tehtyjen linjausten kanssa.
Kyse on markkinaoikeuden tunnistamaa hintasuositusta vakavammasta ja laajemmasta menettelystä sisällöltään, alueelliselta laajuudeltaan ja ajalliselta kestoltaan.
Markkinaoikeus on tunnistanut hintasuosituksesta esitetystä näytöstä kaksi ilmeisimmin kiellettyä menettelyä osoittavaa asiakirjatodistetta. Näytön kokonaisvaltaisessa arvioinnissa ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että nämä havainnot sivuuttaen todistekohtaista arviointia jatketaan siitä lähtökohdasta, osoittaako joku muu yksittäinen todiste yksinään rikkomusta.
Menettelystä tulee esittää riittävän täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä, jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetty rikkominen on tapahtunut. Kaiken näytön ei tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä kaikkien rikkomisen osatekijöiden osalta. Riittää, että aihetodisteet kokonaisvaltaisesti tarkasteltuina vastaavat tätä vaatimusta.
Markkinaoikeus on hyväksynyt näytöksi vain asiakirjat, jotka yksinään osoittavat rikkomuksen olemassaolon. Päätöksessä on sivuutettu muu suora näyttö, hintasuositukseen viittaavat indisiot ja näyttö, jonka arviointi olisi edellyttänyt päättelyä. Epäloogista on, että UAY ja sen hallitus olisivat antaneet vain Porvoon autokoulumarkkinoille suunnatun hintasuosituksen.
Virasto on esittänyt Porvoon hintayhteistyöstä osapuolten omaksumia menettelytapoja suoraan paljastavaa näyttöä. Ravintola Rossossa järjestetyssä aluepalaverissa 5.10.2015 käyty keskustelu osoittaa, miten Porvoon vanhat autokoulut olivat tottuneet puhumaan B-kortin hinnasta ja hintatasosta sekä vaikuttamaan kilpailijoiden hinnoitteluun. Markkinaoikeus on sivuuttanut myös näytöstä ilmenevät toteamukset Porvoon vanhojen autokoulujen hyvästä yhteishengestä ja hinnasta käydyistä muista keskusteluista. Puutteellisesta näytönarvioinnista seuraa, ettei markkinaoikeus ole havainnut hintayhteistyön elementtejä. Porvoon vanhat autokoulut korvasivat kilpailun riskit tietoisesti käytännön yhteistyöllä.
Asiassa on kysymys paikallisten toimijoiden koko toimialueen kattaneesta hintakartellista ja siihen vaikutuksiltaan rinnastuvasta alueellisesti ja osin valtakunnallisesti toimeenpannusta hintasuosituksesta.
UAY:n hintasuositus toimeenpantiin laskuesimerkillä konkretisoituna kahdessa tarkoitukseen räätälöidyssä koulutuksessa, joilla pyrittiin aikaansaamaan se, että autokouluyrittäjät nostavat lainsäädäntömuutoksen varjolla B-kortin hintaa. Hintasuositus on toimeenpantu erityisen moitittavalla ja aktiivisella tavalla. UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet asianosaiset ovat ylittäneet sen, mitä voidaan pitää toimialayhdistyksen tavanomaisena hinnoittelu- tai kustannustekijöistä tiedottamisena.
Porvoossa UAY:n hintasuositus johti Porvoon vanhojen autokoulujen hintakartelliin. Kun keskenään kilpailevat elinkeinonharjoittajat keskustelevat paikallisten autokouluyrittäjien tapaamisissa hinnoittelusta, yhtiöiden toiminta ei enää perustu itsenäiseen päätöksentekoon markkinakäyttäytymisestä. Mikään ei viittaa siihen, että yli 600 euron kertakorotus B-kortin kokonaishintaan vuonna 2013 olisi voitu toteuttaa samanaikaisesti ilman Porvoon vanhojen autokoulujen välisten keskusteluyhteyksien hyödyntämistä.
Viraston näyttö, johon sisältyy myös kirjalliseen tunnustamiseen rinnastuva asiakirjatodiste, on saattanut perusteettomasti nostaa näyttökynnystä. Markkinaoikeus on sivuuttanut suoran näytön ohella esitetyn näytön objektiivisista ja yhtäpitävistä indisioista ja asettanut näyttökynnyksen osin rikosasioitakin korkeammalle.
Näytön kokonaisvaltaiseen arviointiin tulee sisällyttää myös muu kuin täysin ilmeinen kirjallinen näyttö. Kyse on siitä, millainen kokonaiskuva erilaisista näytön osista muodostuu. Yhteensattumat ja indisiot, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta, voivat olla merkityksellisiä. Kilpailijoiden välisen kielletyn yhteistyön todistamiseen liittyvät hankaluudet on tunnistettu oikeuskäytännössä.
Näyttökynnys on asetettu kohtuuttomalle tasolle, eikä näytön kokonaisvaltaista arviointia ole tehty tai arviointi on tehty todistekohtaisesti siitä lähtökohdasta, mitä yksittäinen todiste osoittaa. Markkinaoikeuden päätöksessä on sivuutettu näytöstä muodostuva kokonaisuus ja tietyistä tosiseikoista tehtävät päätelmät.
Esimerkkeinä sivuutetuista kokonaisuuksista hintasuosituksen osalta ovat taloudellisen ajattelun kurssin tilaamisen yhteydessä käyty viestinvaihto, koulutukseen sisältynyt laskuesimerkki ja osallistujapalaute sekä Hyvinkään alueellisista keskustelutilaisuuksista todettu. D:n tapa merkitä aluepalaverit kalenteriinsa muuttui ajokorttilain muutosten voimaantulon lähestyessä ja taloudellisen ajattelun kurssin jälkeen. Mikäli markkinaoikeuden päätöstä tulee tulkita siten, että näytöksi hintakeskusteluista vaaditaan jonkun läsnäolleen tunnustusta osallistumisesta lainvastaiseen tapaamiseen, näyttökynnys on asetettu liian korkealle. Hintayhteistyön osalta päätöksessä ei tunnisteta näytöksi todistajien ja kuultavien mainintoja, joiden perusteella on ilmeistä, että Porvoossa kilpailijan hinnoitteluun pyrittiin vaikuttamaan. Näytöstä ilmenevä Porvoon vanhojen autokoulujen yhteishengen merkitys on myös sivuutettu.
Markkinaoikeuden päätöksestä ei ilmene, miksi ravintola Rossossa 5.10.2015 käydystä keskustelusta esitettyä näyttöä ei ole otettu huomioon Porvoon vanhojen autokoulujen hintayhteistyötä arvioitaessa. Näytön rajaaminen huomioon otettavan näytön ulkopuolelle vain siksi, että tapaaminen sijoittuu hintayhteistyölle esitetyn ajanjakson jälkeiseen aikaan, ei perustu oikeuskäytäntöön.
UAY:n hintasuositus
Markkinaoikeus on erehtynyt hintasuosituksen kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa.
Markkinaoikeus on sivuuttanut esimerkiksi Eko-Centerin O:n viestin 17.3.2016 ja tämän kuvailun alueensa sillanrakentajana sekä erehtynyt näytön arvioinnissa kokonaisuutena. Päätöksestä ei käy ilmi, miksi UAY:n motiivina olisi ollut rajoittaa kilpailua Porvooseen rajautuen.
Räätälöinnillä tarkoitetaan esillä olevassa asiassa sitä, että UAY:n hallituksen päätettyä järjestää koulutus räätälöitynä ajatellen B-uudistusta ja puheenjohtaja N:n toivottua kouluttajalta omaan alaan liittyviä laskutehtäviä, puheenjohtajan hyväksymä laskuesimerkki on ollut koulutusmateriaalissa. Se, että vastaavaa esimerkkiä on voitu käyttää kouluttajan muissa koulutuksissa, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Pelkkä puheenjohtajan tietoisuus 300 euron hinnankorotuksen käyttämisestä esimerkkinä tekee koulutuksesta kielletyn hintasuosituksen. Yhdistyksen ja puheenjohtajan asianmukainen toimintatapa olisi ollut pyytää kouluttajaa vähintään vaihtamaan esimerkin euromäärät muiksi kuin B-kortin sen hetkistä ja tavoiteltavaa hintaa osoittaviksi.
N on kokeneena autokouluyrittäjänä tunnistanut esimerkin UAY:n kurssille asettamaa tavoitetta ja realistisia hintoja vastaavaksi, eikä merkitystä ole sillä, onko hän ottanut siihen kantaa tai antanut taustatietoja. Alan toimijat olivat syksyllä 2012 tietoisia tammikuussa 2013 voimaantulevasta lainmuutoksesta. Sillä, onko hintasuosituksen antamisen yhteydessä mainittu ajokorttiuudistusta, ei ole merkitystä arvioinnissa.
Näyttöä ei ole arvioitu oikein, jos huomiota kiinnitetään vain siihen, mitä esityksen kohteen edustaja on tuomioistuimessa myöntänyt. Näytön arvioiminen kokonaisuutena edellyttää myös sen pohtimista, miksi todistajan tai kuultavan kertoma on ristiriidassa suoran asiakirjanäytön kanssa.
Taloudellisen ajattelun kurssien ja aluepalavereiden sisällöstä on pystytty esittämään näyttöä. Viraston johtopäätökset kurssien luonteesta perustuvat suurelta osin yhdistyksen omaan aineistoon ja sen hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien kertomaan. Kurssikutsussa on korostettu, ettei yrittäjien ole tarkoitus maksaa muutosten tuomaa kustannusta. Ensimmäisestä kurssista annetuissa palautteissa on korostunut yhdistyksen kurssin tilaamisen yhteydessä kouluttajalle ilmaisema koulutuksen tavoite eli uuden ajokorttilain hyödyntäminen mahdollisuutena korjata hintoja reilusti ylöspäin. Myös viraston johtopäätökset alueellisista keskustelutilaisuuksista tai ”hintapalavereista” nojaavat suurelta osin esityksen kohteiden kertomaan ja omiin viesteihin sekä kirjauksiin. Markkinaoikeudessa esityksen kohteiden puolesta kuultujen lausumat tukevat osaltaan viraston esitystä.
Näytön arvioinnissa tulee ratkaistavaksi, onko toimijoilta kerätty sisällöltään samansuuntainen asiakirjanäyttö lähtökohtaisesti uskottavampi kuin todistaja tai kuultava, jolla on motiivi vähätellä rikkomusta ja rooliaan siinä.
Asiassa ei ole tarvetta esittää enemmälti näyttöä kurssilla tai palavereissa käydyistä keskusteluista. Hintasuositus on sisältynyt laskuesimerkkiin. Myös kurssipalaute osoittaa, että hintaan liittyvät asiat ovat jääneet osallistujille mieleen. UAY:n alueellisista keskustelutilaisuuksista on hallituksessa puhuttu termillä ”hintapalaveri”, todistajat ovat kertoneet palavereissa keskustellun hinnoista, ja virasto on esittänyt näytön aluepalaverissa esitetystä hintasuosituksesta ja syistä, joiden johdosta palavereihin on hallituksessa viitattu Porvoota laajemmin ”hintapalavereina” ja ”kustannuslaskentapäivinä”.
Virasto on esittänyt näyttöä siitä, että hinnoista ja hinnoittelusta on käyty kilpailulaissa kiellettyjä keskusteluja kursseilla ja UAY:n aluepalavereissa Hyvinkäällä ja Porvoossa. Myös D:n roolista rikkomuksen suunnittelussa ja aikaansaamisessa on esitetty näyttöä.
Markkinaoikeuden päätös ohjaa tulkitsemaan, että toimialayhdistyksen on sallittua järjestää alueellisia ”hintapalavereita”, joissa saman alueen yrittäjät kokoontuvat keskustelemaan alan kannattavuudesta ja joissa yhdistyksen edustaja avaa kustannusrakennetta muun muassa ”villien” hinnoittelun takia ja että on sallittua tilata kansallisen kattojärjestön jäsenistölle suunnattu koulutus hintojen nostamiseksi reilusti ylöspäin. Lainsäätäjän tarkoituksena toimialayhdistyksen hintasuosituksen kiellolle on ollut mahdollistaa puuttuminen yhdistyksen piirissä käytävien hintakeskusteluiden kaltaisiin menettelyihin.
Porvoon hintakartelli
Markkinaoikeus on päätöksessään erehtynyt siitä, mihin näyttöön virasto on perustanut johtopäätöksensä Porvoon hintakartellin olemassaolosta tammikuusta 2013 syksyyn 2014. Sanomalehti Uusimaassa 18.1.2013 julkaistu artikkeli on vain yksi osa näyttöä.
Oikea kysymyksenasettelu ei ole se, onko Porvoon vanhojen autokoulujen samanaikaisille ja -suuruisille hinnankorotuksille muita selityksiä kuin hintayhteistyö, kun virasto on esittänyt hintayhteistyöstä muutakin näyttöä kuin osapuolten yhdenmukaisen markkinakäyttäytymisen. Oligopolistisiksi luokiteltaville markkinoille tyypilliset piirteet eivät riitä kumoamaan kilpailijoiden hintaan, hintatasoon ja alan kannattavuuteen liittyvästä yhteydenpidosta asiassa esitettyä näyttöä.
Markkinaoikeus on sivuuttanut ravintola Rosson 5.10.2015 palaverista ja Porvoon alueen autokoulujen välisistä hintakeskusteluista esitetyn näytön. Näiden virheellisten lähtökohtien vuoksi markkinaoikeus ei ole arvioinut näyttöä kokonaisvaltaisesti.
Ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä tammikuussa 2013 Porvoon vanhat autokoulut toteuttivat yhdenmukaiset hinnankorotukset B-kortin hintaan. Ajokortin hinta nousi Porvoossa 588–714 euroa, kun hinta Suomessa nousi keskimäärin 500 euroa. Porvoon vanhojen autokoulujen edustajat kertoivat julkisesti ennen lain voimaantuloa B-kortin kokonaishinnan nousevan noin 600 eurolla, kun muualla Suomessa hintojen arvioitiin nousevan 300–500 eurolla. Toimijoiden itsensä mukaan yli sadan euron hintaero B-kortin hinnassa johtaa asiakassiirtymiin.
Asiaa selvitettäessä Porvoon vanhojen autokoulujen edustajat arvioivat B kortin hinnan nousseen vain lisääntyneen tuntimäärän verran. Selvitykset osoittivat, ettei tämä pidä paikkaansa. Hinnankorotusten jälkeen B-kortin kokonaishinta Porvoon vanhoilla autokouluilla oli 2 643–2 706 euroa. Hintavaihtelu autokoulujen välillä oli kokonaishinnassa vain 63 euroa ja perusvaiheen hinnassa vain 20 euroa.
Porvoon vanhojen autokoulujen ja muiden itäuusmaalaisten autokoulujen edustajat ovat kertoneet, että yrittäjillä on ollut hyvä keskusteluyhteys ja ”me henki”, minkä lisäksi tapaamisissa on tavanomaisesti keskusteltu hinnoista, hintatasosta ja kannattavuudesta. Hintakilpailu ei ole Porvoon alueen yrittäjien kertoman mukaan kuulunut alalle. Vielä vuonna 2016 Porvoon vanhojen autokoulujen edustajat ovat kritisoineet uusien yrittäjien syksyllä 2014 markkinalle tuomaa hintakilpailua.
Porvoon alueella oli tapana järjestää aluepalavereja kerran vuodessa. Syksyllä 2014 järjestettiin kuitenkin toinenkin aluepalaveri vain kolme kuukautta edellisen aluepalaverin jälkeen. Tapaamiseen kutsuttiin mukaan myös alueen uudet toimijat. Tarkoitus oli keskustella muun muassa alan kannattavuudesta. Uudet toimijat osallistuivat aluepalaveriin kuitenkin vasta ravintola Rossossa 5.10.2015.
N kertoi 25.10.2015 UAY:n hallituksen chat-keskustelussa, että tapaamisessa Porvoon vanhat autokouluyrittäjät yrittivät saada kaikkia korottamaan hintaa esimerkiksi 300 eurolla. N:n mukaan korotusta oli ehdottamassa erityisesti I, joka oli yrittänyt saada B:tä nostamaan hintaa. Myös I on markkinaoikeudessa kuultuna kertonut ehdottaneensa B:lle hinnan korottamista aluepalaverissa. Lisäksi N kertoi viestissään 27.10.2015 D:lle tapaamisessa keskustellun hinnoista ja toimijoiden määrästä Porvoossa. Muut paikalla olleet henkilöt ovat kertoneet käydystä keskustelusta samansuuntaisesti. Järvenpäässä tiedettiin viraston tarkastusten jälkeen, että Porvoossa joku oli jäänyt kiinni.
Näyttö osoittaa, ettei Porvoossa ollut hintakilpailua ennen syksyä 2014 eikä sen katsottu kuuluvan alalle. Alueen autokouluyrittäjät tunsivat toisensa ja heillä oli hyvä keskusteluyhteys, minkä lisäksi lähekkäin sijainneiden autokoulujen edustajat tapasivat toisiaan erilaisissa tilaisuuksissa, joissa oli tapana puhua hinnasta, hintatasosta ja alan kannattavuudesta.
Porvoon vanhojen autokoulujen hinnankorotus tammikuussa 2013 oli tuntuva ja ennakoitua korkeampi. Yhtiöt nostivat hintoja arvioitua korotustarvetta enemmän ja päätyivät vain 63 euron hintavaihteluun. Kun näyttöä tarkastellaan kokonaisuutena, ei ole uskottavaa eikä todennäköistä, että yhtiöt olisivat itsenäisesti uskaltaneet tehdä samanaikaisesti merkittävän kertakorotuksen B kortin kokonaishintaan. Kunkin autokoulun vuonna 2016 kertoman perusteella niiden omiin hinnastoihin verrattuna hinnankorotusten olisi tullut olla 175–454 euroa. Toteutunut muutos oli kuitenkin 588–714 euroa.
Kertakorotuksella saavutettu hintataso vastasi rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöiden keskimääräistä kuukausipalkkaa. Siten kaikkien kolmen autokoulun olisi itsenäiseen päätöksentekoon nojautuen tullut uskaltaa etukäteen ilmoittaa vievänsä B-kortin kokonaishinnan keskivertoasiakkaan arvioidun maksuvalmiuden ylärajalle.
Porvoon vanhoilla autokouluilla ei ole ollut tarvetta olla toisiinsa yhteydessä esimerkiksi sähköpostitse, sillä kyse on lähes samassa korttelissa toimineista toisilleen tutuista saman alan toimijoista, jotka ovat tavanneet toisiaan vuosina 2011–2015 muun muassa UAY:n järjestämissä aluepalavereissa, muissa alan tapahtumissa ja vapaa ajalla. Luonnollista on, ettei enempää kirjallista näyttöä Porvoon vanhojen autokoulujen keskusteluista ole saatavilla. Tästä huolimatta näyttöä on ravintola Rosson 5.10.2015 aluepalaverista.
Porvoon vanhat autokoulut reagoivat kilpailun saapumiseen Porvooseen syksyllä 2014 tapaamalla UAY:n nimissä järjestetyssä aluepalaverissa saman syksyn aikana toistamiseen. Autokoulujen edustajilla oli tapana puhua hinnasta, hintatasosta ja alan kannattavuudesta, hyviä keskusteluyhteyksiä pidettiin tärkeinä ja hintakilpailua alalle kuulumattomana. Tämä huomioon ottaen voidaan päätellä, että tapaamisessa, jonka aiheena asiakirjanäytön perusteella oli muun muassa alan kannattavuus, on puhuttu ”hintasodan” käynnistymisen jälkeen hinnoista. Tätä tukee M:n markkinaoikeudessa kertoma siitä, että tapaamisen syy oli uuden kilpailijan toiminnan aloittaminen.
Marraskuun 2014 aluepalaverin osalta on otettava huomioon myös ravintola Rosson 5.10.2015 aluepalaverissa käydystä keskustelusta esitetty näyttö, joka osaltaan havainnollistaa, minkä puheenjohtaja N mielsi agendaksi kutsuessaan uudet yrittäjät keskustelemaan alan kannattavuudesta syksyllä 2014. Myös O:n A:lle 31.10.2014 lähettämä sähköpostiviesti, jossa O kommentoi B-kortin sopivaa hintaa ja kehotti alueen yrittäjiä hakeutumaan saman pöydän ääreen, osoittaa paitsi UAY:n hintasuosituksen roolia Porvoon hintayhteistyössä myös sitä, miten keskusteluyhteydellä oli totuttu ratkaisemaan paikallisesti hinnoittelussa esiintyvät häiriöt.
Syksyn 2014 tapahtumien arvioinnin keskiössä ei ole se, keskusteltiinko aluepalaverissa hinnoista. Näyttö osoittaa, että tapaaminen järjestettiin hintayhteistyöllä saavutetun hintatason palauttamiseksi uusien toimijoiden aloitettua hintakilpailun Porvoossa. Tavoite jäi toteutumatta, koska uudet yrittäjät eivät saapuneet tapaamiseen. Syksylle 2014 kaavailtu keskustelu käytiin ravintola Rossossa 5.10.2015. Käyty keskustelu B-kortin hinnankorotuksesta viittaa kilpailulain vastaiseen tavoitteeseen.
Kyse on siitä, mitä aluepalaverissa käydyn keskustelun perusteella voidaan jälkikäteen päätellä kilpailunrajoituksen olemassaolosta vuosina 2013 ja 2014. Tunnustukseen rinnastuva asiakirjanäyttö ja tapaamiseen osallistuneiden samansuuntaiset kertomukset keskustelusta osoittavat sen olleen suora jatkumo Porvoon hintayhteistyön osapuolten noudattamalle tavalle sopia hinnoista. Porvoon kilpailullista tasoa korkeampi hinta pyrittiin palauttamaan ravintola Rossossa järjestetyssä aluepalaverissa. Näyttö osoittaa Porvoon vanhojen autokoulujen yhteisymmärrystä B-kortin hintatasosta ja tavasta, jolla yhteisymmärrys saavutettiin ja ylläpidettiin. Näyttö osoittaa myös, että alueen yrittäjien kokoontumisissa oli yleisesti tapana keskustella hinnoista ja hintatasosta.
Markkinaoikeus on erehtynyt näytönarvioinnissa sivuuttaessaan rikkomusajan ulkopuolelle ajoittuvan näytön ja ottaessaan arvionsa lähtökohdaksi vain sanomalehti Uusimaassa julkaistun artikkelin. Markkinaoikeus on päätynyt siihen virheelliseen lopputulokseen, ettei näyttö vuosilta 2013 ja 2014 riitä ilman muuta näyttöä osoittamaan, että kyse olisi ollut kielletystä hintayhteistyöstä.
Näyttö osoittaa, että Porvoon vanhojen autokoulujen kustannusrakenne ja tuotevalikoima eivät olleet väitetysti yhdenmukaisia. Esimerkiksi Anttila Yhtiöillä on esityksen kattamana ajanjaksona ollut Drivers’ Clubia ja Porvoon Autokoulua enemmän raskaan kaluston koulutusta, ja yhtiö teki vuonna 2013 raskaan kaluston investointeja. Näyttö ei tue väitteitä kaksikielisyyden kustannusvaikutuksista.
Indeksikorotuksen sisältymisestä tammikuussa 2013 ilmoitettuun B-kortin hintaan on kyse pääosin vasta markkinaoikeudessa esitetyistä uusista väitteistä. Indeksikorotuksen huomioiminen tai huomiotta jättäminen hinnankorotuksessa ei anna aihetta muuttaa arviota itsenäisen päätöksenteon uskottavuutta ja todennäköisyyttä vastaan puhuvista seikoista.
Markkinaoikeuden mukaan näytön perusteella ei voisi arvioida, että Porvoon hintataso olisi ollut keinotekoisen korkea tammikuusta 2013 syksyyn 2014. Näyttö osoittaa, että hinnankorotukset Porvoossa olivat muuta maata tuntuvammat eikä syksyn 2014 jälkeen hinnoittelu Porvoon alueella ole ollut yhdenmukaista.
Markkinaoikeuden päätöksessä on todettu, että G ja H eivät todistajina markkinaoikeudessa kuultaessa ole muistaneet, että tapaamisessa olisi ylipäänsä keskusteltu hinnoista. G kertoi, että hinnoista keskusteleminen oli alueen autokouluyrittäjien tapaamisissa tavanomaista. H kertoi, että alueen yrittäjien välisissä tapaamisissa hinnat ja hintataso olivat yleinen keskustelun aihe. H:n mukaan hinnoista keskusteltiin myös ravintola Rossossa. G:n ja H:n kertoma osoittaa vähintään sitä, mikä on ollut alueen autokouluyrittäjien käsitys hyväksyttävästä kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä.
Näyttö Porvoon hintayhteistyöstä ylittää näyttökynnyksen.
Muita havaintoja näytön arvioinnista
Markkinaoikeus on päätöksessään kyseenalaistanut notaatiovelvollisuuden nojalla kirjatun suullisen selvityksen näyttöarvon. Muistio on laadittu virkavastuulla. Virasto on pyytänyt B:tä vahvistamaan muistion paikkansa pitävyyden. Muistio vastaa kahden virkamiehen ja B:n käsitystä käydystä keskustelusta. Myös Porvoon vanhat autokoulut ovat vahvistaneet B:n kertoman. Kyse on tosiseikasta, jonka B kertoi markkinaoikeudessa. Tärkeää on, että näyttönä voidaan esittää kilpailulain nojalla saatuja selvityksiä.
Markkinaoikeudessa kuultiin henkilöitä, jotka edustivat autokouluja, jotka ovat tai voisivat olla seuraamusmaksuesityksen kohteena. Tämä seikka vaikuttaa lähtökohtaisesti henkilöiden kertoman näyttöarvoon.
Markkinaoikeus on erehtynyt jättäessään arvioimatta kuultavien ja todistajien kertoman luotettavuutta ja näyttöarvoa siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa toisen henkilön kertoman tai asiakirjanäytön kanssa.
Markkinaoikeus ei ole perustellut elinkeinonharjoittajien hallintomenettelyn aikana viranomaiselle antamien selvitysten sivuuttamista. Porvoon vanhojen autokoulujen tammikuussa 2013 tekemät hinnankorotukset on selvitetty hallintomenettelyssä. Päätöksessä huomioidaan vain markkinaoikeudessa esitetyt uudet väitteet indeksikorotuksista ja sivuutetaan se, että vain I kertoi hallintomenettelyn aikana yleiskorotuksen tai normaalin hinnankorotuksen mahdollisesta mukanaolosta.
Markkinaoikeus on sivuuttanut kirjalliseen näyttöön nojaavia johtopäätöksiä ilman osapuolten esittämiä väitteitä tukevaa kirjallista näyttöä. Esimerkkinä voidaan mainita hallintomenettelyssä tehdyt selvitykset Porvoon vanhojen autokoulujen B-kortin hintatasosta. Päätöksessä tunnistetaan vain M:n väite siitä, ettei opetussopimuksiin merkitty hinta aina vastannut toteutunutta hintaa. Anttila Yhtiöiden olisi kirjanpitovelvollisena oikeushenkilönä tullut esittää kirjallista vastanäyttöä tästä tosiseikasta.
Seuraamusmaksun määrääminen hintasuosituksesta
Hintasuosituksia annettiin taloudellisen ajattelun kursseilla, aluepalavereissa Porvoossa ja Hyvinkäällä sekä sähköpostiviesteissä. Kutsu taloudellisen ajattelun kurssista lähetettiin molemmilla kerroilla UAY:n pyynnöstä Suomen Autokoululiiton jäsenistölle.
Markkinaoikeus on erehtynyt katsoessaan, ettei rikkomukseen osallisten ole esitetty saaneen taloudellista hyötyä eikä rikkomusta voida pitää erityisen vahingollisena. Virasto viittaa näiltä osin asiassa aiemmin esitettyyn.
Markkinaoikeus on erehtynyt määrätessään UAY:lle, Porvoon Autokoululle ja Eko-Centerille viraston esittämiä pienemmät seuraamusmaksut. UAY:n hintasuosituksessa on kyse vakavasta kilpailunrajoituksesta, joka on kattanut vähintään Suomen suurimman autokouluyhdistyksen koko toimialueen ja kohdistunut autokoulujen merkittävimpään tulonlähteeseen. Erityistä moitittavuutta ja aktiivisuutta hintasuosituksen toimeenpanossa osoittaa suosituksen antaminen koulutuksissa laskuesimerkillä konkretisoituna sekä UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien toiminta Porvoon vanhojen autokoulujen ajauduttua hintakilpailuun uusien kilpailijoiden aloitettua toimintansa syksyllä 2014.
Määrätyt seuraamusmaksut eivät ole riittäviä suhteessa menettelyn laatuun, laajuuteen, moitittavuuden asteeseen eikä kestoon. Niillä ei myöskään ole riittävää erityis- ja yleisestävää vaikutusta. Virasto uudistaa seuraamusmaksuesityksessä rikkomuksen laadusta, laajuudesta, moitittavuuden asteesta ja kestosta sekä UAY:lle, Porvoon Autokoululle ja Eko-Centerille esitettyjen seuraamusmaksujen määrästä lausutun.
Kun markkinaoikeuden soveltamaa aktiivisuuden astetta verrataan päätöksessä todettua laajempaan menettelyyn, voidaan todeta, että Autokoulu Hakalan edustaja UAY:n hallituksessa on ollut yksi aktiivisimmin menettelyyn osallistuneista hallituksen jäsenistä.
Autokoulu Hakalan edustaja D osallistui aktiivisesti hintasuosituksen suunnitteluun, toimenpiteiden valmisteluun ja täytäntöönpanoon. D oli muun muassa tietoinen taloudellisen ajattelun kursseista ja niiden järjestämisen tarkoituksesta. D:n lähettämän sähköpostin mukaan taloudellisen ajattelun kursseilla pyrittiin opastamaan yrittäjiä järkevään hinnoitteluun. D oli tietoinen O:n A:lle syksyllä 2014 lähettämästä UAY:n hintasuosituksen sisältäneestä sähköpostista, minkä lisäksi D osallistui aktiivisesti A:lle lähetettyjen viestien laatimiseen vuonna 2015 ja toimi niiden lähettäjänä. D osallistui aktiivisesti Hyvinkään aluepalavereihin vuosina 2012–2015 ja toimi myöhemmin niiden koolle kutsujana. D on lisäksi ollut tietoinen N:n UAY:n nimissä esittämästä hintasuosituksesta Porvoon aluepalaverissa 5.10.2015 ja keskustellut asiasta N:n ja O:n kanssa puuttumatta asiaan tai irtisanoutumatta siitä.
Autokoulu Hakalan roolia UAY:n hintasuosituksessa ei voi rinnastaa Malmin Autokoulun, Järvenpään Ajokoulutuskeskuksen tai Hangon Autokoulun rooliin. Asiassa ei ole kilpailulain 12 §:n 1 momentti huomioon ottaen perusteita jättää määräämättä Autokoulu Hakalalle seuraamusmaksua. Virasto uudistaa seuraamusmaksuesityksessä rikkomuksen laadusta, laajuudesta, moitittavuuden asteesta ja kestosta sekä Autokoulu Hakalalle esitetyn seuraamusmaksun määrästä lausutun.
Seuraamusmaksun määrääminen Porvoon hintayhteistyöstä
Markkinaoikeus on virheellisesti hylännyt seuraamusmaksuesityksen Porvoon hintayhteistyön osalta. Porvoon Autokoululle, Drivers’ Clubille ja Anttila Yhtiöille tulee määrätä kielletystä hintayhteistyöstä viraston esityksen mukaiset seuraamusmaksut.
Oikeudenkäyntikulut
Markkinaoikeuden päätös on kumottava oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osin. Asiassa ei ole perusteita velvoittaa virastoa korvaamaan Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäynti ei ole johtunut viraston virheestä. Kohtuutonta ei ole, että yhtiöt joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
1.2. Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:n valitus (diaarinumero 20148/2021)
UAY on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin viraston seuraamusmaksuesitys on hyväksytty ja ensisijaisesti hylkää esityksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti jättää seuraamusmaksun määräämättä tai alentaa määrätyn seuraamusmaksun määrää. Lisäksi UAY on vaatinut, että korkein hallinto oikeus velvoittaa viraston korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Markkinaoikeuden päätös on virheellinen siltä osin kuin markkinaoikeus on katsonut UAY:n antaneen kielletyn hintasuosituksen.
Markkinaoikeus on virheellisesti katsonut, että O:n sähköpostiviestissä 31.10.2014 olisi ollut kysymys UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta. Viesti ei ole ollut yhdistyksen kannanotto, vaan O on kirjoittanut sen yksityisenä autokouluyrittäjänä. UAY:n hallituksen sähköpostiviesti 15.6.2015 on liittynyt eri asiakokonaisuuteen, eikä se ole ollut osa samaa viestiketjua kuin O:n viesti. Markkinaoikeuden johtopäätös siitä, että O:n viestin sisältö on vastannut UAY:n hallituksen kantaa hinnoittelun osalta, on virheellinen. Hallitus ei ole viestissään 15.6.2015 viitannut O:n viestin euromäärään. O ei ole suoraan kehottanut vastaanottajaa nostamaan hintoja tietyllä euromäärällä. Vaikka viesti katsottaisiin UAY:n kannanotoksi, viestiä ei siten voi pitää hintasuosituksena.
Markkinaoikeus on virheellisesti katsonut, että UAY on antanut hintasuosituksen 5.10.2015 alueellisessa keskustelutilaisuudessa Porvoossa. Virasto ei ole näyttänyt, että mainittu palaveri olisi ollut UAY:n järjestämä. Tilaisuuteen ei ole lähetetty virallista kutsua, eikä siellä ole pidetty asialistaa. Paikalla on ollut vain yksi UAY:n hallituksen edustaja eikä muu hallitus ole ollut tietoinen mainitusta lounastapaamisesta. Markkinaoikeudessa kuullut eivät ole vahvistaneet, että kyse olisi ollut UAY:n tilaisuudesta. Markkinaoikeus on arvioinut järjestäjätahoa koskevaa näyttöä virheellisesti.
Yhdistysoikeus ei tunne yhdistyksen ja sen hallituksen jäsenen niin kutsuttua samaistamista. Markkinaoikeus ei ole ottanut riittävällä tavalla kantaa siihen, voidaanko yksittäisen hallituksen jäsenen puheet katsoa yhdistyksen kannanotoksi. Markkinaoikeus ei ole perustellut johtopäätöstään siitä, että N on tilaisuudessa asemansa perusteella tosiasiallisesti edustanut yhtiönsä lisäksi UAY:tä. Päätös on myös tältä osin virheellinen.
2. Selitykset
2.1. UAY:n selitys
UAY on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja pysyttää markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei UAY ole syyllistynyt hintasuosituksen antamiseen, järjestää suullisen käsittelyn ja velvoittaa viraston korvaamaan UAY:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Näyttökynnys
Markkinaoikeuden päätös on oikea siltä osin kuin viraston esitys on hylätty ja markkinaoikeus on katsonut, ettei UAY ole antanut kiellettyä hintasuositusta.
Viraston väitteet markkinaoikeuden soveltamasta näyttökynnyksestä eivät pidä paikkaansa. Kilpailuasioissa näyttöä tulee arvioida eri tavalla kuin rikosasioissa, mutta kilpailuasioissakin päättelylle on asetettava rajat. Ratkaisujen on rakennuttava täsmälliselle ja yhtäpitävälle näytölle siitä, että rikkominen on tapahtunut. Täsmällisten pisteiden välisiä aukkoja voidaan täyttää päättelyllä, kunhan täsmällisiä pisteitä löydetään riittävästi.
Viraston esiin tuomia korkeimman hallinto-oikeuden linjauksia näytön arvioinnista ei ole sovellettu hintasuosituksia koskevissa tapauksissa samassa laajuudessa kuin tapauksissa, joissa on ollut kyse elinkeinonharjoittajien keskenään harjoittamasta kielletystä toiminnasta. Hintasuosituksia koskevassa oikeuskäytännössä on ollut kyse tapauksista, joissa suositus on ollut helposti havaittavissa eivätkä toimialajärjestöt ole edes väittäneet, ettei suosituksia olisi annettu. Hintasuosituksia ei oikeuskäytännön valossa vaivaa sama todisteiden hankinnan vaikeus kuin kartelleja, eikä näin ollen ole myöskään samaan tapaan perusteluja alentuneelle näyttökynnykselle. Korkeimman hallinto oikeuden näytön arviointia koskevat linjaukset asfalttikartelliratkaisussa eivät ole suoraan sovellettavissa esillä olevaan väitettyä hintasuositusta koskevaan asiaan.
Hintasuositusta koskevissa oikeustapauksissa näyttöä arvioitaessa näytöstä on poimittu tapahtumat, joita voidaan pitää hintasuosituksen antamisena. Sen jälkeen on tarkasteltu tapahtumien välisiä ajanjaksoja ja päätelty, voidaanko toimialajärjestön katsoa syyllistyneen hintasuosituksen antamiseen myös niiden välillä. Markkinaoikeus on tarkastellut näyttöä esillä olevassa asiassa samankaltaisesti.
Näyttöä hintasuosituksen antamisesta ei ole. Viraston näyttö koostuu pitkälti asiakirjoista, jotka parhaimmillaankin viittaavat vain kilpailuoikeudellisesti arveluttavien asenteiden olemassaoloon. Tällainen näyttö ei ole näyttöä hintasuosituksen antamisesta. UAY on markkinaoikeudessa esittänyt uskottavaa vastanäyttöä viraston esittämälle näytölle ja viraston tekemille päätelmille. Tämä vastanäyttö tulee ottaa huomioon näyttökynnystä arvioitaessa.
Asian arvioiminen viraston valituksen mukaisesti alentaisi seuraamusmaksuesityksen kohteiden oikeusturvaa, joka on jo heikommalla tasolla kuin rikosasioiden vastaajien. Mikäli asia ratkaistaisiin viraston esittämän mukaisesti, näyttöratkaisu nojaisi niin paljon päättelyyn ja niin vähän näyttöön, että ratkaisu saattaisi olla ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklan vastainen.
UAY ei antanut hintasuositusta
Viraston käsitys kielletystä hintasuosituksesta ei saa tukea oikeuskäytännöstä. Virasto on esimerkiksi esittänyt ainoana näyttönä hintasuosituksen valtakunnallisuudesta sen, että taloudellisen ajattelun kurssin kutsu on lähetetty Autokoululiiton jäsenille. Virasto ei ole kuitenkaan edes väittänyt, että kutsu itsessään olisi sisältänyt hintasuosituksen. Viraston kannanottojen perusteella hintasuosituksena voitaisiin pitää kaikenlaista yhdistykseen liittyvää toimintaa, jolla voidaan tulkita olevan liittymä hintaan. Käsitys siitä, että lainsäätäjän tahtona olisi rajoittaa yhdistyksen toimintaa hintasuosituksen kiellon ulkopuolella, ei saa tukea lain valmisteluaineistosta eikä oikeuskäytännöstä.
UAY ei ole antanut kiellettyä hintasuositusta. Seuraavassa otetaan kantaa ajanjaksoa 31.10.2014–27.10.2015 edeltäviin tapahtumiin, joilta osin virasto on valittanut markkinaoikeuden päätöksestä.
Taloudellisen ajattelun kurssit
Taloudellisen ajattelun kursseilla ei ole annettu hintasuositusta. Hintasuositusta ei voi katsoa annetun laskuesimerkin avulla. UAY:n järjestämät koulutukset ovat kuuluneet TulosAkatemian normaaliin kurssitarjontaan, ja koulutus on järjestetty samansisältöisenä koulutuksen tilaajasta riippumatta. Samaa laskuesimerkkiä samoilla euromäärillä ja autokoulualaa esimerkkinä käyttäen on käytetty vastaavanlaisissa koulutuksissa vuodesta 2011 lähtien. Kouluttaja C on järjestänyt vuodessa noin 150 koulutusta, joista 40 prosenttia on käsitellyt samaa aihepiiriä. Laskuesimerkki on ollut niissä jatkuvassa käytössä. Kurssisisältöä ei ole räätälöity UAY:lle, minkä C on markkinaoikeudessa vahvistanut. Markkinaoikeudessa on näytetty, että laskuesimerkki on perustunut C:n kokemukseen tyttärensä ajokortin hinnasta. C:llä ei ole kokemusta autokoulualasta.
Se, että kouluttaja on sähköpostiviestissään kertonut puheenjohtaja N:lle laskuesimerkin, jonka käyttöä koulutuksessa N ei ole kieltänyt, ei muuta laskuesimerkkiä UAY:n hintasuositukseksi. Pelkkä tietoisuus siitä, että koulutuksen osana on C:n keksimä alaa koskeva laskuesimerkki, ei ole muodostanut N:lle velvollisuutta toimia aktiivisesti koulutuksen sisällön muuttamiseksi.
Pelkkä laskuesimerkin läpikäyminen koulutuksessa ei osoita, että kouluttaja olisi esittänyt UAY:n nimissä autokouluyrittäjille suosituksen käyttää laskuesimerkin hintoja hinnoittelussaan tai nostaa B-korttiopetuksen hintaa laskuesimerkissä esitetyllä euromäärällä. Mikäli laskuesimerkki katsottaisiin hintasuositukseksi, hintasuosituksen ei tarvitsisi olla toimialajärjestön antama, vaan sen voisi välillisesti antaa toimialajärjestöstä ulkopuolinen henkilö. Laskuesimerkin pitäminen hintasuosituksena on vakiintuneen oikeuskäytännön vastaista virheellistä päättelyä.
Taloudellisen ajattelun kurssien aihepiiri ja otsikkotaso eivät ole osoituksia hintasuosituksista. Kyse on ollut koulutuksesta yritystoiminnan yleisistä lainalaisuuksista. C:n mukaan koulutukset olivat yleisluontoisia, eikä niissä mainittu ajokorttilainsäädännön muutosta tai hinnankorotustarvetta. Koulutuksissa esitetyissä otsikoissa, kuten ”Miten korkeampi hinta voidaan perustella”, on kysymys yleisesti käytössä olevista ilmaisuista.
Tarjouspyyntö koulutuksen järjestämisestä ei ole hintasuositus eikä näyttö siitä, että hintasuositus olisi annettu tai tultaisiin antamaan. Pyynnössä on ilmaistu huoli alan kannattavuudesta ja muutoksista, mutta ei esitetty hintasuositusta tai kehotettu kouluttajaa sellaista esittämään. Sähköpostitse lähetettyä tarjousta ei voi pitää hintasuosituksena myöskään siksi, ettei sen vastaanottajana ole ollut autokouluyrittäjiä.
Vain muutamassa yksittäisessä kurssipalautteessa on ollut hinnan korottamiseen viittaavia ilmaisuja, joita ei kuitenkaan voi pitää osoituksena siitä, että hintojen korottaminen olisi ollut kurssin keskeinen sisältö. Yhdessäkään palautteessa ei ole viitattu ajokorttilainsäädännön uudistukseen, sen aiheuttamaan hinnankorotustarpeeseen eikä hintasuosituksen antamiseen.
Osoitetun näytön perusteella on selvää, ettei laskuesimerkkiä, puheenjohtaja N:n ilmaisemaa huolta alan kannattavuudesta ja muutamaa palautetta autokoulujen omasta tarpeesta nostaa hintoja voida pitää hintasuosituksena. Mikään osa viraston väittämästä hintasuosituksen osoittamasta sivuutetusta kokonaisuudesta, joka kattaisi kurssin tarjouspyynnön, laskuesimerkin ja osallistujapalautteen, ei muodosta hintasuositusta erikseen eikä yhdessä kokonaisuutena tarkasteltuna.
Virasto ei ole markkinaoikeudessa kyseenalaistanut C:n uskottavuutta todistajana tai hänen kertomuksensa todenmukaisuutta. Viraston valitukseen uutena väitteenä sisältyvä vihjaus siitä, ettei C:n kertomus olisi luotettava, koska se on ristiriidassa suoran asiakirjanäytön kanssa, ei pidä paikkaansa.
Jos viraston väite hintasuosituksen antamisesta taloudellisen ajattelun kursseilla hyväksytään, kysymykseksi nousee, miten toimialayhdistys uskaltaa enää kouluttaa jäsenistöään taloudellisista asioista, jos tavallinenkin, ei räätälöity yritystoimintaan perustuva koulutus katsotaan kilpailuoikeudelliseksi rikkomukseksi.
Virasto ei ole esittänyt näyttöä kilpailurikkomuksesta. UAY on pystynyt taloudellisen ajattelun kursseja koskevalla näytöllä esittämään uskottavan vaihtoehtoistulkinnan viraston esittämän näytön olemassaololle.
Hyvinkään aluepalaverit
D:n muuttunut tapa merkitä aluepalaverit kalenteriinsa ei osoita, että aluepalavereissa olisi annettu hintasuositus. Myöskään D:n viittaus parin vuoden takaiseen aluepalaveriin ”hintapalaverina” ei ole näyttö hintasuosituksesta. D:n kalenterimerkinnät ja viestit eivät osoita, että aluepalavereissa olisi keskusteltu hinnoista tai annettu hintasuosituksia. Väite siitä, että todistelutarkoituksessa kuullun asianosaisen kertoma on ristiriidassa suoran asiakirjanäytön kanssa, ei vastaa todellisuutta, sillä tällaista asiakirjanäyttöä ei ole.
Porvoon alueelliset keskustelutilaisuudet
Porvoossa vuonna 2014 pidetyissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa ei ole annettu hintasuositusta. Virasto ei ole esittänyt muuta näyttöä kuin sen, että N on ilmoittanut 27.11.2014 pidettävän palaverin yhtenä aiheena olevan alan kannattavuus. Palaverista 12.8.2014 ei ole esitetty näyttöä. Asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä UAY:n toistuvista alan yrittäjien tapaamisissa antamista hintasuosituksista, minkä perusteella voisi päätellä, että hintasuositus on annettu myös syksyn 2014 tapaamisissa. Asia on arvioitava näin siinäkin tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus katsoisi UAY:n antaneen hintasuosituksen ravintola Rossossa 5.10.2015.
Väitetyn rikkomuksen luonne
Vaikka katsottaisiin, että taloudellisen ajattelun kursseilla olisi annettu hintasuositus, ei kutsun jakelu Autokoululiiton jäsenille laajenna suositusta valtakunnalliseksi. Virasto ei ole edes väittänyt, että kutsu itsessään olisi sisältänyt hintasuosituksen.
Mikäli markkinaoikeuden tavoin katsottaisiin, että UAY on antanut hintasuosituksen aikavälillä 31.10.2014–27.10.2015, tekoajan laajentaminen edellyttäisi, että viraston katsottaisiin näyttäneen tämän aikavälin ulkopuolisen, mutta ajallisesti tarpeeksi lähellä olevan täsmällisen tapahtuman, jolloin UAY on antanut hintasuosituksen. Tekoajan laajentaminen ei voi perustua sellaiseen kokonaisvaltaiseen arviointiin, jossa sivuutetaan täsmällisten päivämäärien näyttämisen vaatimus.
Mikäli ulkopuolisen kouluttajan itse muodostaman laskuesimerkin sisältyminen koulutukseen katsottaisiin UAY:n hintasuositukseksi, ratkaisu perustuisi ennemminkin yhdistyksen toimimatta jättämiselle kuin aktiiviselle toiminnalle. UAY:n toimintaa ei voisi pitää erityisen moitittavana.
Suullinen käsittely
Asiassa on kyse näytön arvioinnista, eikä asiaa voida ratkaista ilman, että korkein hallinto-oikeus ottaa näytön vastaan suullisessa käsittelyssä.
Taloudellisen ajattelun kursseja koskeva näyttö on erityisen tarkastelun kohteena asiassa kursseilla esitetyn laskuesimerkin vuoksi. Virasto on esittänyt koulutuksesta ja laskuesimerkistä kirjallista näyttöä. UAY on kuitenkin esittänyt markkinaoikeudessa kirjallista ja suullista vastanäyttöä, josta merkittävään rooliin on noussut kouluttaja C:n kuuleminen. Virasto on valituksessaan esittänyt, että C:n kertomus saattaisi olla epäuskottava siitä syystä, että se olisi suoran asiakirjanäytön vastainen. Viraston valituksen mukaan kyse ei ole vain näytön merkityksestä, vaan myös sen uskottavuuden arvioinnista. Korkein hallinto-oikeus ei voi tehdä ratkaisua taloudellisen ajattelun koulutusta koskevan näytön uskottavuudesta tai merkityksestä kuulematta C:tä.
Mikäli asiassa ei järjestetä suullista käsittelyä, UAY varaa oikeuden toimittaa kirjallisena todisteena korkeimmalle hallinto-oikeudelle litteroinnin C:n kuulemisesta markkinaoikeudessa.
Todistajaksi nimetyn C:n todistusteemana on kertoa siitä, etteivät taloudellisen ajattelun kurssien laskuesimerkit olleet UAY:ltä lähtöisin eikä niitä ole räätälöity UAY:tä varten.
Lisäksi D on nimetty kuultavaksi asianosaisena asian selvittämiseksi. Hänen todistusteemanaan on kertoa seuraavista seikoista: Kimmoke taloudellisen ajattelun kurssien järjestämiseen ei ollut uusi ajokorttilaki, vaan yleisen taloudellisen koulutuksen hyödyllisyys. Laskuesimerkkiä käytettiin Suomen Yrittäjien koulutuksessa 1.3.2011.
2.2. Autokoulu Hakalan selitys
Autokoulu Hakala on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä kiistänyt viraston väitteet ja lausunut muun ohella seuraavaa:
Autokoulu Hakalalla ei ole ollut taloudellista mahdollisuutta käyttää asianajajaa prosessin missään vaiheessa.
Seuraamusmaksuesityksen liitteinä olevista N:n, O:n ja R:n kuulemistranskripteistä ilmenee, että heille on kerrottu heidän oikeuksistaan ja myös siitä, ettei itseään syyllistäviin kysymyksiin ole velvoitetta vastata. D:n kuuleminen on aloitettu kuulemistranskriptin mukaan suoraan ilman selvennystä kyseisistä oikeuksista. Missään kohtaa ei ole tuotu esille, että kaikkea D:n kertomaa tullaan käyttämään oikeudessa häntä vastaan. D:lle ei myöskään tuotu esiin varsinkaan sitä, että hänen kertomansa tulee julkiseksi. D on kertonut asioista niin laajasti kuin hän on muistanut ja myös asioista, jotka eivät ole liittyneet varsinaiseen asiaan. Kuulemisen osalta jää epäilys, onko kuulemisella saatu aineisto oikeudellisesti pätevää.
UAY:n hintasuosituksessa ei ole kysymys markkinaoikeuden tunnistamaa hintasuositusta vakavammasta ja laajemmasta menettelystä, eikä D ole viraston väittämällä tavalla ollut yksi aktiivisimmin menettelyyn osallistuneista hallituksen jäsenistä.
Virasto korosti esityksessään, että kaikki hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat osallistuneet A:lle vuonna 2015 lähetettyjen vastausten laatimiseen. Valituksessaan virasto on muuttanut kantaansa niin, etteivät kaikki olekaan olleet aktiivisia. Yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla.
Viraston linjanmuutos johtunee siitä, että D:n kuuleminen markkinaoikeudessa vei pohjan viraston pääväitteeltä UAY:n taloudellisen ajattelun kursseista hintasuosituksena. Vasta hieman ennen markkinaoikeuden istuntoa virastolle selvisi, että kyseessä olevaa laskuesimerkkiä oli käytetty jo aiemmin Suomen Yrittäjien järjestämällä kurssilla 1.3.2011.
Taloudellisen ajattelun kurssien suunnittelu, toimenpiteiden valmistelu ja täytäntöönpano on tapahtunut ennen Autokoulu Hakalan edustajan hallituskautta. Niistä vastaa häntä edeltävä hallitus, joka on jätetty asian ulkopuolelle.
Hyvinkään palavereihin ovat osallistuneet aktiivisesti kaikki Hyvinkään tutkintoalueen autokouluyrittäjät. Kyseisiä keskustelutilaisuuksia ja viranomaispalavereita on järjestetty pitkään. Näyttöä ei ole siitä, että Hyvinkään aluepalavereissa olisi käyty hintojen yhdenmukaistamiseen tai korottamiseen liittyviä keskusteluja.
Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenee tapahtumien kulku koskien viestinvaihtoa UAY:n hallituksen ja A:n välillä kesällä 2015 ja kunkin hallituksen jäsenen osallistuminen keskusteluun. Porvoon tapaaminen 5.10.2015 ei ole ollut ennakkoon hallituksen jäsenten tiedossa. Siellä käytyyn keskusteluun Autokoulu Hakalan edustaja ei ole voinut vaikuttaa, eikä hänellä ole ollut juridista osaamista myöhemmin irtisanoutua keskustelusta. Tosiseikat eivät tue väitteitä Autokoulu Hakalan edustajan muuta hallitusta aktiivisemmasta toiminnasta.
2.3. Eko-Centerin selitys
Eko-Center on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä kiistänyt viraston väitteet ja lausunut muun ohella seuraavaa:
Taloudellisen ajattelun kurssit on toteutettu ennen Eko-Centerin edustajan O:n kautta UAY:n hallituksessa eikä O ole osallistunut kyseisille kursseille. Kurssien suunnittelusta ja toteutuksesta vastanneet hallituksen jäsenet N:ää lukuun ottamatta on vapautettu syytöksistä. Tämä osoittaa viraston linjanneen, ettei kurssien suunnittelu ja toteutus ole hintasuositus. Myöskään Hyvinkään aluepalavereissa ei ole annettu hintasuosituksia. Alueellisilla palavereilla on pitkä historia alueellisten ongelmien läpikäymisessä. Kuljettajantutkinnoista vastaavat tahot ja autokoulut ovat usein olleet asioista eri mieltä.
Sähköpostiviesteissä aktiivinen osapuoli on ollut A, jonka kysymyksiin UAY:n hallitus on yhteisesti vastannut keskusteltuaan vastauksista ensin keskenään. Se, kenen sähköpostista lopullinen vastaus on lähetetty, ei aseta hallituksen jäseniä eriarvoiseen asemaan. Vastauksissaan A:lle hallitus on tuonut esille, että yhdistys ei ota kantaa yksittäisen autokoulun hinnoitteluun eikä voi toimia hintavahtina.
UAY:n hallituksen ja A:n välisessä sähköpostikirjeenvaihdossa O on vastannut A:lle koskien Liikenneakatemian mahdollista jäsenyyttä UAY:ssä. Tässä viestissä O on tuonut esiin vastaavansa ensin hallituksen jäsenenä ja sen jälkeen yksityishenkilönä autokoulunsa edustajana. Omissa nimissään olevassa kappaleessa O on kertonut kokemuksiaan eri alueiden kampanjahintojen vaaroista ja siitä, miten ne usein johtavat lopulta yritystoiminnan kannalta kestämättömään lopputulokseen.
Lokakuun lopulla 2015 UAY:n hallitus sai A:lta tiedon, että Porvoossa oli keskusteltu myös hinnoista. Myös UAY:n hallituksen puheenjohtaja kertoi asiasta hallituksen chat-keskustelussa. Puheenjohtajan viestin jälkeen O lähetti D:lle viestin siitä, että olipa tyhmää sekoittaa hinta tähän. Heidän tai muidenkaan hallituksen jäsenten juridinen osaaminen ei ollut sillä tasolla, että he olisivat ymmärtäneet kirjallisesti irtisanoutua tästä.
2.4. Porvoon Autokoulun selitys
Porvoon Autokoulu on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja velvoittaa viraston korvaamaan Porvoon Autokoulun oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.
Mikäli korkein hallinto-oikeus toteaa muiden valitusten johdosta, ettei asiassa ylipäänsä ole tapahtunut kilpailurikkomusta, myös Porvoon Autokoululle määrätty seuraamusmaksu tulisi poistaa.
Porvoon Autokoulu on viitannut markkinaoikeudessa lausumaansa ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:
Porvoon Autokoulu ei ole markkinaoikeuden päätöksestä samaa mieltä siltä osin kuin siinä on katsottu Porvoon Autokoulun syyllistyneen väitetyn hintasuosituksen antamiseen UAY:n piirissä. Markkinaoikeuden päätös on oikea siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei Porvoon Autokoulu ole syyllistynyt väitettyyn hintayhteistyöhön Porvoossa tai UAY:n väitettyyn hintasuositukseen. Viraston valitus, jolla se vaatii markkinaoikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin viraston seuraamusmaksuesitys on hylätty, on perusteeton. Myös viraston vaatimus Porvoon Autokoulun seuraamusmaksun korottamisesta 31 300 euroon on perusteeton.
Markkinaoikeus on arvioinut näyttöä ja näyttökynnystä oikein ja aiemman oikeuskäytännön mukaisesti siltä osin kuin se on hylännyt seuraamusmaksuesityksen.
Kilpailuviranomaisen on esitettävä riittävän täsmällistä ja yhtäpitävää näyttöä niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja jonka perusteella voidaan vakuuttua siitä, että väitetyt rikkomiset ovat tuntuvia kilpailunrajoituksia. Kilpailuviranomaisen näyttötaakka ei täyty, jos väitetyille tapahtumille voidaan antaa jokin järkevä selitys, josta ilmenee, ettei kilpailusääntöjä ole voitu rikkoa. Kilpailuviranomaisen päätöksen kohteena olevien yritysten ei ole tarpeen osoittaa, että päätös on ollut väärä, vaan riittävää on, että nämä pystyvät osoittamaan, ettei päätökselle ole ollut riittävästi todisteita.
Kilpailuasioissa on otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate. Markkinaoikeus on suurelta osin arvioinut oikein, ettei virasto ole esittänyt riittävää näyttöä väitettyjen kilpailurikkomusten toteamiseksi.
Viraston valitus väitetyn hintasuosituksen osalta
Markkinaoikeus on perustellusti katsonut jääneen näyttämättä, että taloudellisen ajattelun kursseilla olisi annettu hintasuosituksia. Markkinaoikeudelle on esitetty muu johdonmukainen selitys ja uskottavaa vastanäyttöä väitetystä kilpailurikkomuksesta. Porvoon Autokoulu viittaa tältä osin markkinaoikeudessa lausumaansa ja markkinaoikeuden päätökseen. Markkinaoikeuden perusteltua päätöstä tukee erityisesti TulosAkatemian kouluttajan C:n kuuleminen markkinaoikeudessa.
Paikkakuntakohtaiset erot ajokorttien hinnoissa ovat olleet suuria ennen ajokorttiuudistusta ja sen jälkeen. Kun hintaerot ja ajokorttilain uudistuksen pohjalta tehtävien hinnankorotusten suuruudet poikkeavat toisistaan valtakunnallisesti, olisi epäjohdonmukaista pyrkiä autokoulualan hinnoittelun tai hinnankorotusten yhdenmukaistamiseen käytetyllä laskuesimerkillä. Laskuesimerkin esimerkinomaista luonnetta vahvistaa se, ettei C:lle ollut UAY:n puolesta annettu tietoja, joiden pohjalta hän olisi voinut laskea tavoiteltavan korotuksen olevan esimerkissä käytetty 300 euroa. C:n kuulemisella on näytetty, ettei kursseja ollut räätälöity UAY:lle. Myöskään pelkästään se, ettei UAY:n hallituksen puheenjohtaja ole puuttunut kouluttajan keksimän laskuesimerkin käyttämiseen koulutuksissa, ei tee laskuesimerkistä hintasuositusta. C:n käyttämässä laskuesimerkissä on siten ollut kyse kouluttajan ehdottamasta ja yleisesti käyttämästä esimerkistä hinnankorotuksen, myyntimäärien laskun ja katteen yhteydestä.
Viraston valitus Porvoon väitetyn hintayhteistyön osalta
Markkinaoikeus on katsonut oikein, ettei Porvoossa ole tehty hintayhteistyötä. Porvoon Autokoulu viittaa väitetyn hintayhteistyön osalta markkinaoikeudessa lausumaansa ja markkinaoikeuden päätökseen.
Jotta viraston viittaamaa päättelyä voisi tehdä, kilpailuviranomaisen on pystyttävä osoittamaan päättelyn perusteeksi riittävän täsmällistä näyttöä eri tapahtumien kilpailunvastaisesta luonteesta päättelyllä täydennettäväksi. Kilpailusääntöjen rikkomista ei voi perustaa esimerkiksi tiettyjen tapaamisten luonteesta tehtäviin päätelmiin, jos tapaamisten osalta ei ole pystytty osoittamaan viitteitä kilpailunvastaisesta luonteesta tai sisällöstä ylipäänsä. Virasto ei ole esittänyt todistelua vuoden 2014 Porvoon palavereiden sisällöstä tai luonteesta pois lukien se, että marraskuussa 2014 pidetyn palaverin yhtenä aiheena on todettu olleen alan kannattavuus. Viraston näyttötaakka ei täyty, jos väitetyille tapahtumille voidaan antaa jokin järkevä muu selitys. Viraston väitteille Porvoon hintayhteistyöstä on esitetty muu johdonmukainen selitys, kuten markkinaoikeus on päätöksessään katsonut. Tilanteessa, jossa päättelyn tueksi ei ole riittävää todistelua, kilpailuviranomaisen päätös voidaan kumota myös ilman vastanäyttöä.
Viraston viittaama oikeuskäytäntö väitetyn rikkomusajan ulkopuolelle ajoittuvasta näytöstä ei ole merkityksellistä tämän asian tosiseikkojen arvioinnissa. Markkinaoikeuden päätös on ollut oikea ja perusteltu siltä osin kuin siinä on katsottu, etteivät lokakuussa 2015 käydyt keskustelut osoita Porvoon autokoulujen tehneen väitettyä hintayhteistyötä vuosina 2013–2014.
Seuraamusmaksun määräämiselle ei ole perusteita. Joka tapauksessa vaadittu seuraamusmaksu on suhteettoman korkea eikä ole linjassa aiemman oikeuskäytännön kanssa.
2.5. Drivers’ Clubin selitys
Drivers’ Club on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus hylätään ja virasto velvoitetaan korvaamaan Drivers’ Clubin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Viraston väite Porvoon hintayhteistyöstä
Drivers’ Clubin tuntihinta ja kokonaishinta eivät ole olleet muuhun Suomeen verrattuna poikkeuksellisen eivätkä keinotekoisen korkeita ennen uudistusta tai sen jälkeen.
Porvoon kolmen vanhan autokoulun hinnat ovat olleet kilpailusta johtuen jokseenkin samansuuruisia vuoden 2013 alusta syksyyn 2014. Vaikka hinta olisi jonkin verran korkeampi muuhun Suomeen verrattuna, ero johtuisi osin kaksikielisyydestä. Porvoon hintataso ei ole ollut erityisen kallis muuhun maahan verrattuna, mikä puhuu sitä vastaan, että Porvoossa olisi sovittu hintakartellista.
Viraston väitteet hinnankorotuksesta ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia. Uusimaa-lehden artikkelissa yrittäjiä oli haastateltu erikseen. Ilmeisesti toimittajan johtopäätös 600 euron hinnannoususta perustuu I:n ja N:n kertomaan. Joka tapauksessa artikkelista voi havaita, ettei yrittäjillä ollut yhdessä suunniteltua korotuksen määrää.
Artikkelissa puhutaan B kortin kokonaishinnan noususta. Lehtitietojen mukaan muualla maassa arvioitiin B-kortin perushinnan nousevan 300–400 euroa ja kokonaishinnan tätä enemmän. Lehtikirjoituksissa ei yksilöidä tietolähdettä, joten niillä ei ole näyttöarvoa. Kirjoituksissa puhutaan eri asioista eli kokonaishinnan ja perusvaiheen hinnan noususta.
I ei erikseen arvioinut peruskurssin hinnan nousua, mutta toteutunut korotus oli 359 euroa. Indeksikorotus huomioiden korotus oli linjassa esimerkiksi hallituksen esityksessä esitettyyn nähden.
I:n kuulemisesta virastossa ilmenee, etteivät Porvoon autokoulut keskustelleet keskenään tulevasta hinnankorotuksesta. Viraston edustajan kysymykset sanomalehti Uusimaan artikkeliin ja hinnankorotuksiin liittyen ovat johdattelevia ja painostavia, ja kuulustelut ovat näytöksi kelpaamattomia. Menettelytaparikkomuksella on loukattu Drivers’ Clubin oikeuksia.
Virasto on perustanut väitteensä kartellista keskeisesti I:n yhteen toteamukseen kuulemisessa. Virasto on tulkinnut lausumaa virheellisesti niin, ettei Porvoossa olisi ollut kilpailua ennen vuotta 2014, koska autokoulut olivat sopineet hinnoista. I:n tarkoituksena oli puhua älyttömän kilpailun tai hintasodan tulosta Porvooseen.
Virastolla ei ole kirjallisia todisteita, koska Porvoon autokoulut eivät ole tehneet hintayhteistyötä.
I ei ole vapaa ajalla tavannut muita Porvoon autokouluyrittäjiä. Virasto on esittänyt I:lle johdattelevan kysymyksen porvoolaisten autokouluyrittäjien väleistä kysyessään. Väitteet toisilleen tuttujen yrittäjien sujuvasta yhteistyöstä, hyvistä väleistä ja tapaamisista vapaa-ajalla eivät pidä paikkaansa.
Virasto on pyrkinyt muodostamaan yksittäisistä lausumista väitteisiinsä sopivan kokonaiskuvan. Ainoastaan N on kertonut hyvästä hengestä, mutta I ja M ovat olleet eri mieltä. Sama pätee muihin väittämiin. Virasto on väittänyt, ettei hintakilpailu ole Porvoon alueen yrittäjien kertoman mukaan kuulunut alalle. Tälläkin väitteellä virasto on pyrkinyt luomaan väitteilleen suotuisaa ilmapiiriä. Viraston on asiayhteydestä täytynyt ymmärtää, että I kehotti F:ää panostamaan kilpailussa laatuun.
Virasto on virheellisesti väittänyt, että Porvoon vanhojen autokoulujen hinnankorotus tammikuussa 2013 oli tuntuva ja ennakoitua korkeampi. Toisin kuin peruskurssin hinnan nousua kokonaishinnan nousua ei ole arvioitu hallituksen esityksessä. Virasto ei ole esittänyt näyttöä siitä, miten paljon kertakorotukset ovat muualla Suomessa olleet. Porvoossa kertakorotus ei ole ollut poikkeuksellisen suuri. Drivers’ Clubilla korotus on perustunut pääosin lakimuutoksen mukanaan tuomaan työmäärän lisääntymiseen.
B-kortin perusvaiheen hinta nousi 1 591 eurosta 1 950 euroon eli 359 eurolla. B-kortin kokonaishinta nousi 1 931 eurosta 2 620 euroon eli 689 eurolla. Perusvaiheeseen tuli kaksi ajotuntia lisää (hinnannousu 2 x 75 euroa/tunti, 150 euroa), vanhan kakkosvaiheen tilalle tuli uusi syventävä vaihe, joka sisältää kahden tunnin arvioivan ajon (à 75 euroa), kahden tunnin rataopetuksen (à 75 euroa) ja neljän tunnin perusmaksun (120 euroa). Perusmaksu sisältää kolme tuntia teoriaa ja tunnin itsearvioinnin sekä palautekeskustelun. Hinnannousu syventävän vaiheen osalta on 150 euroa. Lisäksi tuli uusi harjoitteluvaihe, jossa on kaksi tuntia ajo-opetusta. Hinnannousu harjoitteluvaiheen osalta on 180 euroa. Lakimuutoksesta johtuva hinnannousu oli siis yhteensä 480 euroa. Korotus on suhteessa lakiuudistuksen mukanaan tuomaan työmäärän kasvuun. Samassa yhteydessä Drivers’ Club korotti tuntihintaa noin seitsemän prosenttia, josta aiheutui 209 euron suuruinen kustannustasokorotus. B-kortin kokonaishinta nousi siis yhteensä 689 euroa.
Virasto on väittänyt selvitysten osoittaneen, ettei Porvoon vanhojen autokoulujen arvio B-kortin hinnan noususta vain lisääntyneen tuntimäärän verran pidä paikkaansa. Selvityksillä virasto viittaa N:n ja R:n, I:n ja M:n kuulemisiin sekä kirjallisiin todisteisiin 111–164, joissa on sattumanvaraisesti valittuja sopimuksia, hinnastoja ja kuvakaappauksia. Virasto ei laske hinnastoista lakimuutoksen vaikutusta hinnankorotukseen, koska laskutoimitus ei tukisi viraston väittämää.
Porvoon autokoulut eivät ole yhteensovittaneet hintoja. Sen sijaan kilpailijan hintoja seurataan netistä ja muilla keinoilla. Hinnankorotukset toteutettiin lakimuutoksen yhteydessä seuraavasti: Drivers’ Club teki korotuksen 17.1.2013. Hinnaston mukaiseksi loppuhinnaksi tuli 2 620 euroa. Porvoon Autokoulu nosti hintoja 22.1.2013. Driver’s Clubin hinnat olivat nähtävissä netissä. Anttila Yhtiöt nosti hintoja keväällä. Drivers’ Clubin ja Porvoon Autokoulun hinnat olivat netissä. Päivämääristä ja korotusten määristä voidaan päätellä, että korotukset perustuivat sisäisen laskennan lisäksi kilpailijoiden hintaseurantaan.
Virasto on selvittämättä asiaa todennut, että Porvoon vanhojen autokoulujen kustannusrakenteet eivät olleet väitetysti yhdenmukaiset. M on markkinaoikeudessa kertonut, että Anttila Yhtiöillä oli enemmän raskasta kalustoa kuin muilla autokouluilla. M ei ole kertonut, mitä kustannuksia ja tuloja yhdestä kuorma-autosta on ollut. Investoinnin hinta on jäänyt selvittämättä. Yksi kuorma-auto ei muuta kustannusrakennetta.
Viraston mukaan kunkin autokoulun vuonna 2016 kertoman perusteella niiden omiin hinnastoihin verrattuna hinnankorotusten olisi tullut olla vähäisempiä kuin toteutunut muutos oli. Ei ole yllättävää, jos I ei ole häntä kuultaessa muistanut korotuksen määrää tai on muistanut sen väärin. Markkinaoikeudessa indeksikorotuksesta esitetty ei ole uusi väite.
Porvoossa ei ole ollut poikkeuksellisen korkea hintataso muuhun maahan verrattuna ennen lakiuudistusta eikä siellä ole tehty poikkeuksellisen suuria hinnankorotuksia. Näin ollen hintataso Porvoossa ei ole ollut poikkeuksellisen korkea lakiuudistuksen jälkeenkään. Virasto on nimennyt kirjalliseksi todisteeksi Yle Svenskan selvityksen 10.7.2013. Tähän selvitykseen verrattuna Porvoon autokoulujen hinta ei ole ollut lakiuudistuksen jälkeen keinotekoisen korkea muuhun maahan verrattuna. Virasto on mainitun selvityksen perusteella väittänyt, että hinnankorotukset Porvoossa olivat muuta maata tuntuvammat. Selvitys osoittaa väitteen vääräksi.
Virasto on virheellisesti väittänyt, että B-kortin hinta pysyi Porvoon kolmessa autokoulussa samana uusien toimijoiden markkinalle tuloon saakka. Hinnasto pysyi samana tammikuusta 2013 syksyyn 2014, mutta toteutuneet hinnat eivät pysyneet samoina. Kilpailusta johtuen tehtiin tarjouksia ja annettiin alennuksia. I on tehnyt kirjanpidosta laskelman toteutuneista sopimuksista. Laskelmassa on mukana vain perusvaihe, jotta laskelmasta tulee vertailukelpoinen. Vuonna 2013 B kortin perusvaiheen toteutunut hinta oli 1 802 euroa ja seuraavana vuonna 1 787 euroa.
Syksyllä 2014 A asetti avajaistarjouksena B-kortin perusvaiheen hinnaksi 1 490 euroa. Drivers’ Clubin oli vastattava laskemalla hinta samaan. Muut autokoulut seurasivat. Drivers’ Clubin toiminta oli tappiollista syksystä 2014 vuoteen 2017. Hintasota romahdutti tuloksen, ja toiminta painui alle kannattavuustason. A on kertonut markkinaoikeudessa, että Suomen Ammattiliikenne Akatemia Oy:n liiketoiminnan tulos oli tappiollinen heinäkuussa 2015–2017 päättyneillä tilikausilla.
Hinnat ovat olleet samaa luokkaa vuoden 2013 alusta syksyyn 2014 saakka johtuen kilpailusta. Syksyllä 2014 uuden yrittäjän avajaistarjouksen myötä kilpailijoiden oli laskettava hinta samalle tasolle. Hinta on siten ollut yhdenmukainen ennen ja jälkeen uusien yrittäjien markkinoille tulon.
Väitteet Porvoon korkeasta hintatasosta ja kartellista ovat virheellisiä.
Viraston väite UAY:n hintasuosituksesta
I:llä ei ole tietoa väitetystä hintasuosituksesta. I ei ole ollut UAY:n hallintoelimissä eikä osallistunut taloudellisen ajattelun kursseille. Pelkästään päivämäärien perusteella on ilmeistä, ettei ravintola Rossossa 5.10.2015 pidetyn lounastapaamisen tapahtumilla ole merkitystä arvioitaessa, onko vuoden 2013 alussa ollut olemassa hintasuositus.
Aluepalaverit
Aluepalaverit on kutsunut koolle N. I ei ole koskaan saanut kutsua, jossa olisi yksilöity palaverin agenda. Markkinaoikeudessa kertomukset ravintola Rossossa 5.10.2015 pidetystä palaverista poikkesivat toisistaan, mutta kukaan ei väittänyt, että palaverissa olisi puhuttu vuosien 2013 tai 2014 tapahtumista. Palaverissa ei sanottu mitään, mikä tukisi vuosien 2013 ja 2014 kartelliväitettä. I myöntää ärtyneensä B:lle. B valitti, etteivät rahat riitä laskujen maksamiseen. Valituksesta ärsyyntyneenä I tokaisi B:lle, että nosta hintaa, jos rahat eivät riitä. I tarkoitti sanoa, että lopeta valitus. I ei muista osallistuneensa syksyn 2014 kokoukseen eivätkä todistajat tai kuultavat ole kertoneet, mistä siellä keskusteltiin.
Näyttö
Markkinaoikeus ei ole asettanut näyttökynnystä liian korkealle. Virastolla ei ole näyttöä hintakartellista.
Johdattelevilla kysymyksillä ja painostamalla saatu lausuma ei ole kirjalliseen tunnustamiseen rinnastuva asiakirjatodiste. Viraston virkamiesten laatima asiakirja ei kelpaa kirjalliseksi todisteeksi. A:n ja B:n kertomusten näyttöarvo ei ole parempi kuin Porvoon vanhojen autokoulujen edustajien.
Seuraamusmaksu
Seuraamusmaksun osalta Drivers’ Club viittaa markkinaoikeudessa esittämäänsä. Mikäli seuraamusmaksu määrättäisiin, vaatimus on ylimitoitettu.
2.6. Anttila Yhtiöiden selitys
Anttila Yhtiöt on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus hylätään ja virasto/Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan yhtiölle asiassa syntyvät oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut korkoineen.
Anttila Yhtiöt on uudistanut markkinaoikeudessa esittämänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:
Markkinaoikeus on arvioinut näyttöä oikein ja asettanut näyttökynnyksen oikealle tasolle. Anttila Yhtiöt ei ole pitänyt yhteyttä, keskustellut tai sopinut hinnoittelusta ulkopuolisen tahon kanssa eikä osallistunut UAY:n toimintaan tai koulutuksiin. Anttila Yhtiöt ei ole antanut, saanut tai noudattanut hintasuosituksia eikä ole osallistunut hintakartelliin.
Virasto on vääristellyt todistajien sanomisia muun muassa ravintola Rossossa 5.10.2015 pidetyn palaverin osalta. M:n osittain kuulema keskustelu oli I:n B:lle heittämä vitsi. Porvoon autokoulujen välillä ei vallinnut yhteistyöhenkeä, vaan kilpailu oli kovaa.
Porvoon autokoulujen hinnat eivät ole poikenneet valtakunnallisesta hintatasosta. Hinnankorotus ei ole ollut valtakunnallista keskimääräistä korotusta suurempi. Porvoolaiset autokoulut ovat tehneet vuoden 2013 lakimuutokseen liittyvät hinnoittelupäätöksensä toisistaan tietämättä oman kustannusrakenteensa perusteella. Väite porvoolaisten autokoulujen hyvistä keskusteluyhteyksistä ei vastaa todellisuutta. Anttila Yhtiöiden osalta ainoa yhteydenpito kilpailijoihin oli se, että M tapasi heitä yhdistyksen kolmessa aluetapaamisessa. Hintakeskusteluja ei ole käyty eikä näyttöä niistä ole esitetty.
Ravintola Rossossa pidetyssä palaverissa ei käyty hintakeskustelua, jolla olisi pyritty vaikuttamaan autokoulujen hinnoitteluun. M ei ole kuullut hintakeskusteluja eikä osallistunut sellaisiin. Ainoa hintoihin viittaava asia, jonka M osittain kuuli, oli I:n heitto B:lle, mutta M ei tulkinnut sitä hintakeskusteluksi. I:n ja B:n välinen keskustelu käytiin täydessä ravintolasalissa lounasaikaan, eivätkä he istuneet pöydässä vierekkäin M:n kanssa. Heitto ei myöskään ollut tarkoitettu Anttila Yhtiöille tai M:lle.
Uusimaa-lehden artikkeli 18.1.2013 ja ravintola Rossossa järjestetty lounastapaaminen eivät osoita, että Anttila Yhtiöt olisi tehnyt hintayhteistyötä. Virasto ei löytänyt M:n sähköposteista yhteydenpitoa naapuriautokoulujen kanssa.
Anttila Yhtiöiden hinnoittelun muutos perustui pelkästään lakimuutoksen aiheuttamaan kustannustason muutokseen ja yhtiön kustannuslaskentaan. Kilpailijoiden hinnoittelua seurattiin ja se otettiin huomioon hinnoittelussa. Anttila Yhtiöiden hinnoittelun muutos oli valtakunnallista keskitasoa. Todelliset hinnat olivat listahintoja alempia, koska hinnoista annettiin asiakaskohtaisia alennuksia.
Anttila Yhtiöiden hinnoittelu on perustunut yhtiön kustannusrakenteeseen, eikä yhtiö ole tiennyt muiden autokoulujen kustannusrakenteista tai hinnoittelusta. Anttila Yhtiöt on tehnyt muita porvoolaisia autokouluja enemmän investointeja muun muassa raskaaseen kalustoon. Yhtiöllä on mainittujen investointien kautta todennäköisesti ollut erilainen kulurakenne. Anttila Yhtiöiden arvio lakimuutoksen kokonaiskustannuksista oli yli 50 000 euroa normaalien vuosittaisten kalusto- ja muiden investointien lisäksi.
Uusien autokoulujen tulo Porvooseen vuonna 2014 muutti hintakilpailua. Ne tarjosivat palvelujaan alemmilla hinnoilla, mikä aiheutti sen, että myös vanhat autokoulut joutuivat hinnoittelemaan palvelujaan uusien autokoulujen ilmoittamalle hintatasolle. I:n toteamus liittynee tähän. Alalla on aina ollut kova hintakilpailu, myös Porvoossa. Uusien autokoulujen hinnoittelu lisäsi kilpailua entisestään ja asetti sen uudelle tasolle.
Anttila Yhtiöt ei ole ollut järjestämässä palavereita eikä ole vaikuttanut siihen, mitä asioita palavereissa on haluttu käsitellä tai keitä niihin on kutsuttu. M on osallistunut palavereihin kuullakseen alan lainsäädännöllisistä muutoksista, ja lisäksi UAY tarjosi osallistujille lounaan. Toinen kokous syksyllä 2014 haluttiin varmaankin pitää, koska alalle oli tullut kaksi uutta yrittäjää. M ei ole markkinaoikeudessa kertonut, että syksyn 2014 tapaamisen syy olisi ollut uuden kilpailijan toiminnan aloittaminen.
Uusien yritysten tulon myötä kilpailu muuttui kovemmaksi, koska ne tarjosivat palvelujaan vanhoja porvoolaisia autokouluja suppeammilla palveluilla, yksikielisinä ja siten alhaisemmalla hintatasolla. Autokouluilla ei ollut ”me-henkeä”, omistajat eivät tavanneet toisiaan tai pitäneet yhteyttä eivätkä autokoulut sijainneet lähekkäin. M ei ole tavannut ketään porvoolaista autokouluyrittäjää vuosiin. M ei ole ollut UAY:n hallituksessa eikä N:ää lukuun ottamatta tuntenut sen jäseniä.
Lakimuutos nosti opetustyömääriä ja sen myötä tuli uusi jakso ajokortin suorittamiseen ja uusia ajokorttiluokkia. A-luokan ajokortin opetuskalusto vanheni ja oli ostettava uutta kalustoa sekä mopoauto.
Vuoden 2013 lakimuutokset pakottivat investointeihin, jotka aiheuttivat kustannuksia Anttila Yhtiöille. Porvoo on kaksikielinen kaupunki. Iltateoriaopetukset jouduttiin pitämään kahdella kielellä kahdessa luokassa yhtä aikaa. Mainokset jouduttiin laittamaan ruotsin- ja suomenkieliseen lehteen, samoin kouluihin tehdyt mainokset. Opetusmateriaali tehtiin kahdella kielellä. Kaksikielisyys vaikutti merkittävällä tavalla Anttila Yhtiöiden kustannuksiin. Normaalisti hintojen indeksikorotus tehtiin tammikuun alussa, mutta vuonna 2013 lakimuutoksen voimaantullessa. Vuosittainen hinnankorotustarkistus on lähes kaikille yrityksille rutiinitoimenpide.
G ja H eivät todistajina ole kertoneet, että tapaamisissa olisi keskusteltu hinnoista muutoin kuin hyvin yleisellä tasolla. Näiden keskusteluiden tai tapaamisten tarkoituksena ei heidän mukaansa ole ollut pyrkimys vaikuttaa palveluiden hinnoitteluun.
Anttila Yhtiöiden nimeämät todistajat ja M ovat kertoneet yhtenevästi, ettei Anttila Yhtiöt ole osallistunut kilpailua rajoittavaan toimintaan. Kuultavien muistikuvat vuosien takaisista tapahtumista eivät voi olla tarkkoja. Kertomusten yhtenevyys osoittaa, ettei markkinaoikeudella ole ollut syytä epäillä kertomusten luotettavuutta.
Autokoulut joutuivat usein tinkimään määrittelemästään hintatasosta, koska asiakkaat kilpailuttivat autokouluja. Opetussopimukset tehtiin normaalisti, mutta alennus huomioitiin oppilaiden laskutuksessa. Tätä ei pysty kirjanpidon avulla näyttämään toteen.
Virasto ei ole näyttänyt, että B-kortin hintataso olisi ollut Porvoossa vuosina 2013–2014 valtakunnallista hintatasoa korkeampi eikä sitä, että autokoulut olisivat harjoittaneet hintayhteistyötä. Täydessä ravintolasalissa on mahdotonta ottaa vastuuta muiden osallistujien keskenään käymistä keskusteluista tai edes kunnolla kuulla niitä. Keskusteluilla ei ole pyritty vaikuttamaan Anttila Yhtiöiden hinnoitteluun, eikä M ole osallistunut tällaiseen keskusteluun. Uusimaa-lehden artikkeli 18.1.2013 oli suurimmaksi osaksi toimittajan omaa päättelyä. Toimittajan soittaessa M ei antanut omaa vastaustaan tulevasta hinnoittelusta. Toimittaja kertoi muiden autokoulujen arviot hinnankorotuksista, mihin M sanoi, että korotukset tulevat varmaankin olemaan jotain sitä luokkaa.
Markkinaoikeuden päätöksen muuttamiselle oikeudenkäyntikulujen osalta ei ole perusteita. Kohtuutonta olisi ollut, jos Anttila Yhtiöt olisi joutunut pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Yhtiön koko ja liikevaihto huomioon ottaen se on joutunut osalliseksi laajaan oikeudenkäyntiin. Yhtiö on jo viraston selvitysvaiheessa joutunut käyttämään oikeudellista avustajaa, jonka kaikki kulut jäävät yhtiön vahingoksi. Viraston sekava prosessointi on aiheuttanut yhtiölle ylimääräistä työtä. Oikeudenkäynti on aiheutunut viraston virheestä, ja asia on ollut yhtiölle merkittävä.
2.7. Viraston lausunto UAY:n valituksesta
Virasto on UAY:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen sekä UAY:n markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto oikeudessa esittämät oikeudenkäyntikuluvaatimukset.
Virasto on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:
UAY:n valituksessa esitetyt väitteet perustuvat sähköpostiviestin 31.10.2014 sanamuotojen vastaiselle tulkinnalle. Se, ettei UAY:n hallitus ole sähköpostiviestissä 15.6.2015 maininnut viestin 31.10.2014 euromäärää, ei muuta asian arviointia.
UAY on väittänyt, että sen puheenjohtajana toimineen autokouluyrittäjän viesti Porvoon aluepalaverissa 5.10.2015 tehdystä hinnankorotusehdotuksesta osoittaa hintasuosituksen sijaan, ettei tilaisuus ollut UAY:n nimissä järjestetty. Viesti on tunnustukseen rinnastuvaa asiakirjanäyttöä. Tarkasteltaessa viestiä asiayhteydessään osana muuta näyttöä UAY:n väitteitä on pidettävä perusteettomina.
Niin sanottuun samaistuskysymykseen virasto on ottanut kantaa markkinaoikeuden loppulausunnossaan. Kyse on UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden yhtiöiden menettelyn kilpailuoikeudellisesta, ei yhdistys tai osakeyhtiöoikeudellisesta arvioinnista. Kyse ei ole siitä, tuleeko hallituksen jäsenen tietoisuus kilpailunrajoituksesta samaistaa yhdistyksen tietoisuudeksi samasta asiasta. Kilpailuoikeudellisesti on selvää, että yhdistys vastaa antamistaan hintasuosituksista. Yhdistyksen hallituksen jäsenet ja puheenjohtaja ovat yhdistyksen lakisääteisiä edustajia. UAY:n hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet ovat asiassa esitetystä näytöstä ilmenevin tavoin yhdistyksen hallituksena käyneet keskustelua sähköpostitse ja kasvotusten UAY:n aluepalavereissa hintojen nostamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi sekä hintakilpailun estämiseksi.
Asiassa ei ole perusteita oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoittaa virastoa korvaamaan UAY:n oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Markkinaoikeuden päätös UAY:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta on oikea.
3. Vastaselitykset
3.1. Viraston vastaselitys UAY:n ja autokouluyhtiöiden selityksistä
Virasto on UAY:n ja autokouluyhtiöiden selitysten johdosta antamassaan vastaselityksessä vaatinut selityksissä esitettyjen vaatimusten, mukaan lukien osapuolten markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämien oikeudenkäyntikuluvaatimusten, hylkäämistä.
Virasto on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa sekä lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:
Kilpailuasioissa vaillinaista asiakirjanäyttöä on voitava täydentää päättelyllä. Keskeisin näyttö taloudellisen ajattelun koulutusten sisällön räätälöinnistä ja kahdesta markkinaoikeuden päätöksessä tunnistetusta hintasuosituksesta on selkeää rikkomusaikaista asiakirjanäyttöä. Myös Hyvinkään alueellisista keskustelutilaisuuksista osana hintasuositusta on esitetty riittävä näyttö. Asianosaiset eivät ole esittäneet uskottavaa vaihtoehtoisselitystä. Porvoon hintakartellin osalta ratkaistavana on kysymys viraston näytön riittävyydestä keskittyen erityisesti rikkomuksen alkamisajankohdan tosiseikoista esitettyyn näyttöön. Porvoon hintakartellista on esitetty riittävä näyttö. Porvoon vanhat autokoulut eivät ole esittäneet uskottavaa vaihtoehtoisselitystä.
Vaihtoehtoisselitykset
Uskottavaa vaihtoehtoisselitystä ei ole esitetty sille, miksi UAY:n hallituksessa edustettuina olleet elinkeinonharjoittajat mielsivät Hyvinkäällä järjestettyjen UAY:n aluepalaverien aiheeksi hinnat tai miksi niin moni taloudellisen ajattelun kurssin osallistujista hahmotti hintojen korottamisen kurssin keskeiseksi sisällöksi. Asiassa ei ole merkitystä sillä, mitä C sanoi tai teki kouluttajana. Arvioinnin keskiössä on se, mitä UAY ja sen edustajat tekivät ja tilasivat.
Selityksissä ei ole esitetty uskottavaa vaihtoehtoisselitystä sille, miten Porvoon kolme autokoulua arvioivat mahdolliseksi korottaa hintansa kerralla asiakkaiden maksuvalmiuden arvioidulle ylärajalle, miksi näin toimittaessa ei odotettu hintakilpailua alueen muiden yrittäjien taholta, miksi yhdeltäkään autokouluista ei ole esitetty alkuperäisiä sisäisiä laskelmia väitetysti itsenäisesti lasketuista korotuksista tai miksi lähialueen yrittäjä arvioi hintakeskustelut UAY:n aluepalavereissa Porvoossa tavanomaisiksi.
Uskottavaksi vaihtoehtoisselitykseksi ei riitä, että yritys vetoaa sellaisen seikan olemassaolon mahdollisuuteen, joka valaisee viranomaisen toteamia tosiseikkoja eri tavalla. Yrityksen tehtävänä on osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla yhtäältä sen seikan olemassaolo, johon se vetoaa, ja toisaalta se, että tämä seikka kyseenalaistaa niiden todisteiden todistusarvon, joihin viranomainen tukeutuu. Selityksissä esitetty ei täytä vastanäytölle asetettuja edellytyksiä.
Selityksissä on esitetty Porvoon kolmen autokoulun B-korttikokonaisuuden hintojen päätyneen lakiuudistuksen jälkeen teollisuustyöntekijän keskiansioon samanlaisen kustannusrakenteen johdosta tai muutoin toisistaan tietämättä. Anttila Yhtiöt on kuitenkin vahvistanut selityksessään yhtiön kulurakenteen olleen todennäköisesti erilainen muun muassa raskaaseen kalustoon tehtyjen investointien johdosta. Vaikka Anttila Yhtiöt ja Drivers’ Club ovat edelleen vedonneet kaksikielisyyden kustannusvaikutuksiin, kumpikaan ei ole esittänyt esimerkiksi kirjanpidostaan tukea väitteilleen. Yleisen elämänkokemuksen vastaista on lähteä siitä, että olisi sattumaa, että samalla alueella toimivat kolme autokoulua päätyisivät lakiuudistuksen muuttaessa opetuskokonaisuuksia asiakkaan arvioidun maksukyvyn ylärajalle heti uudistuksen voimaan tullessa. Myöskään näyttö ei tue tällaista päätelmää.
Viraston johtopäätökset ravintola Rossossa 5.10.2015 pidetyn aluepalaverin tapahtumista perustuvat muun muassa Anttila Yhtiöiden virastolle kertomaan ja Porvoon Autokoulun toimitusjohtajan muille UAY:n hallituksen jäsenille kertomaan. Virasto on perustanut johtopäätöksensä vuoden 2014 tapaamisten tarkoituksesta muun muassa Porvoon vanhojen autokoulujen edustajien kertomaan.
Suullisesta näytöstä esitetyt väitteet
Virasto on kokonaisarvioinnissa päätynyt kirjalliseen näyttöön tukeutuen pitämään esimerkiksi Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden edustajien markkinaoikeudelle lausumaa osin epäuskottavana. Asiassa on myös ristiriitaa asiakirjanäytön ja esityksen kohteiden nimeämien kuultavien ja todistajien kertoman välillä. Asian selvittämiseksi hallintomenettelyssä hankitulle suulliselle selvitykselle tulee antaa merkitystä arvioitaessa markkinaoikeudessa kuultujen henkilöiden uskottavuutta. Muu lopputulos olisi vapaan todistusharkinnan periaatteen ja todisteiden kokonaisvaltaisen harkinnan vastainen.
UAY:n hintasuosituksesta esitetyt väitteet
Asiassa ei ole arvioitavana C:n pitämien kurssien ja webinaarien yleinen sisältö, vaan yhdistyksen ja sen hallituksen puheenjohtajan kilpailulain vastainen menettely UAY:n taloudellisen ajattelun kursseja järjestettäessä. C:n markkinaoikeudessa kertoma ei horjuta asiakirjatodisteiden luotettavuutta. Kirjallisen näytön perusteella taloudellisen ajattelun koulutus räätälöitiin lakiuudistusta ajatellen. Tuleva lakimuutos oli alan toimijoiden tiedossa toukokuussa 2011. Myös C:n ja D:n lausumien uskottavuus ja merkitys asiassa tulee arvioida muu asiassa esitetty näyttö huomioiden.
Ulkopuolisen palveluntarjoajan käyttäminen ei ole tekijä, joka vähentäisi rikkomuksen kohteena olevalla markkinalla toimivien rikkomukseen osallisten vastuuta.
D:n kalenterimerkintöjen, viestien, tarkastuskuulemisen ja muun asiassa esitetyn kirjallisen näytön perusteella on selvää, että Hyvinkään aluepalavereissa keskusteltiin hinnoista.
Porvoon hintakartellista esitetyt väitteet
Kirjallinen viestintä oli välttämätöntä UAY:n Uudenmaan alueelle hajaantuneen hallituksen keskusteluissa, mutta ei Porvoon keskustassa, jossa kolme esityksen kohteena olevaa autokoulua toimivat. Myös passiiviset rikkomiseen osallistumistavat merkitsevät sellaista avunantoa, joka on omiaan saattamaan yrityksen vastuuseen kilpailusääntöjen rikkomisesta. Rikkomusajan ulkopuolisella näytöllä on aihetodisteen rooli rikkomusaikaista näyttöä tukevana näyttönä.
Virasto on viitannut asiassa Drivers’ Clubin sisäisiin hinnastoihin, toteutuneeseen laskutukseen tai asiakkaille viestittyihin hintoihin. Yhtiö ei ole esittänyt viraston näyttöä täydentäviä sisäisiä hinnastoja, julkisesti viestittyjä hintailmoituksia, kirjanpitoaineistoa tai opetussopimuksia.
Drivers’ Club ja I ovat muuttaneet kertomuksiaan asian käsittelyn edetessä. Tarkastuskuulemisella I on kertonut B korttikokonaisuuden hinnan nousseen vain lisätunteja vastaavan määrän (180–264 euroa). Vastauksessaan markkinaoikeudelle Drivers’ Club on ilmoittanut B-kortin hinnan nousseen 490 euroa ja selityksessään korkeimmalle hallinto-oikeudelle Drivers’ Club on kertonut hinnan nousseen 689 euroa, jossa Drivers’ Clubin mukaan lain vaikutus on ollut 480 euroa. Drivers’ Club ja I ovat muuttaneet kertomuksiaan asian käsittelyn edetessä myös ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä palaverissa I:n lausumaksi todetun osalta. Myös M on muuttanut keskeisiä osia kertomuksestaan ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä palaverissa käydyn keskustelun osalta.
Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden puolesta lausutun osalta on ratkaistava, mikä ristiriitaisista lausumista on luotettavin. Virasto on arvioinut esityksen kohteiden puolesta esitetyn suullisen todistelun luotettavuutta suhteessa suoraan asiakirjanäyttöön ja muuhun näyttöön.
Menettelystä esitetyt väitteet
Selvittäessään asiaa esimerkiksi kilpailulain 33 tai 37 §:n nojalla virkamiehet toimivat virkavastuulla ja hyvän hallinnon periaatteita noudattaen. Selvityksen antajan keskeiset oikeudet ja velvollisuudet käydään läpi samaa kaavaa noudattaen kaikkien kanssa ennen äänityksen käynnistämistä. Viraston sisäisen työskentelyn asiakirjoista ilmenee, että kaikille asiassa suullista selvitystä antaneille henkilöille on kerrottu heidän oikeutensa ja velvollisuutensa ennen selvityksen antamista ja äänittämisen aloittamista. Jälkikäteen ei ole mahdollista selvittää, miksi selvityksen antajan keskeiset oikeudet ja velvollisuudet on toistettu äänityksen aloittamisen jälkeen osassa tilanteista ja osassa ei.
Tarkastuksen kohteen oikeudet ja velvollisuudet ilmenevät myös tarkastuspäätöksestä, joka on annettu tiedoksi kohteelle ennen tarkastuksen aloittamista. Tarkastuspäätöksen tiedoksiannolla ja tarkastuksen toimeenpanolla Autokoulu Hakalan on tullut ymmärtää yhtiön olevan epäiltynä kilpailunrajoituksesta ja sitä koskevan tutkinnan kohteena.
Väitteillä UAY:n hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta ei ole merkitystä asianosaisten vastuun arvioinnin kannalta. Virasto on soveltanut asiassa kilpailulain 12 §:n mukaista harkintavaltaansa, jota käyttäessään virasto on kiinnittänyt huomiota muun muassa kunkin elinkeinonharjoittajan aktiivisuuteen kilpailurikkomuksen toteuttamisessa.
Suullinen käsittely
Suullisen käsittelyn järjestäminen C:n kuulemiseksi ei ole tarpeen. UAY:n esille nostamat seikat ovat asian arvioinnissa merkityksettömiä. Asiassa ei ole arvioitavana C:n pitämien kurssien ja webinaarien yleinen sisältö. C:n ja N:n käymän kirjeenvaihdon sisältö ilmenee asiakirjatodisteista. C:n kertomus ei muuta UAY:n hallituksessa edustettuina olleiden autokoulujen menettelyä asiassa.
Oikeudenkäyntikulut
Asiassa ei ole perusteita velvoittaa virastoa korvaamaan asianosaisten oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai markkinaoikeudessa.
3.2. UAY:n vastaselitys viraston lausunnosta
UAY on viraston lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
Yhdistyksen jäsenen tai yhdistyksen hallituksen jäsenen tekemä toimi ei ole yhdistyksen tekemä toimi. Yhdistyksen hallituksen jäsentä tai yhdistyksen jäsentä ei voi samaistaa yhdistykseen. Yhdistys on erillinen oikeushenkilö, jolla on jäsenistään erillinen tahdonmuodostus. Hallitus edustaa yhdistystä kollektiivisesti. Edustaessaan yhdistystä hallituksen on oltava päätösvaltainen. Yksi hallituksen jäsen ei edusta yhdistystä. Yhdistysoikeus ei tunne yhdistyksen hallituksen jäsenen ja yhdistyksen samaistamista.
Yhdistyskokous tai yhdistyksen hallitus ei ole tehnyt hintasuosituksen antamista koskevaa päätöstä. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että yhdistyksen hallitus olisi muodollista päätöstä tekemättä tosiasiallisesti yhdistystä edustamalla päättänyt suosittaa 300 euron hinnankorotusta tai B kortin perusvaiheen hinnaksi 2 700–2 800 euroa. Hintasuositukselta edellytetään riittävää täsmällisyyttä.
Kilpailuoikeudessa merkityksellistä on, onko toimi ollut todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta sovittaa jäsentensä hinta suosituksen mukaiseksi. Yleisellä tasolla ilmaistu huoli alan kannattavuudesta ei ole riittävä osoittamaan yhdistyksen tahtoa. Näytöstä ei ilmene, että yhdistyksen tai sen hallituksen tahtona olisi ollut antaa hintasuositus saatikka täsmällinen 300 euron tai 2 700–2 800 euron suositus.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta. UAY on pieni yhdistys, joka ei ole hyötynyt toiminnallisesti tai taloudellisesti väitetystä menettelystä. Lisäksi UAY:lle on aiheutunut asian pitkässä tutkintavaiheessa asiamieskuluja, joita ei ole mahdollista saada hallintoprosessissa korvattua.
4. Lisäselitykset
4.1. UAY:n lisäselitys
UAY on viraston vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
UAY on C:n kertomuksella ja kirjallisella näytöllä osoittanut, että taloudellisen ajattelun kursseilla on käytetty yleistä laskuesimerkkiä, jota ei ole räätälöity autokoulualalle ja jota on käytetty muissakin koulutuksissa. Viraston vastaselitys ei anna aihetta muuttaa suullista käsittelyä koskevaa UAY:n vaatimusta.
4.2. Autokoulu Hakalan lisäselitys
Autokoulu Hakala on viraston vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä uudistanut markkinaoikeudessa esittämänsä virastoon kohdistuvat korvausvaatimukset. Autokoulu Hakala on lausunut muun ohella seuraavaa:
Virasto on myöntänyt, ettei jälkikäteen ole mahdollista selvittää, miksi selvityksen antajan keskeiset oikeudet ja velvollisuudet on toistettu äänityksen aloittamisen jälkeen osassa tilanteista ja miksi osassa tilanteista ei ole näin toimitettu. Viraston väite siitä, että D:n lausunto markkinaoikeudessa olisi epäuskottava, ei pidä paikkaansa. Virastolla ei ole esittää konkreettista näyttöä siitä, että Hyvinkäällä olisi sovittu jotakin hinnoitteluun liittyvää. Virasto sekoittaa Hyvinkään aluepalaverit ja yhdistyksen vuosikokouksen. Virasto vetoaa tältäkin osin vain aihetodisteisiin ja päättelyyn.
4.3. Eko-Centerin lisäselitys
Eko-Center on viraston vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
Yksikään todistaja tai asiakirja ei vahvista viraston väitettä hintasuosituksen antamisesta.
Eko-Centerin edustajaa O:ta on syytetty aktiivisuudesta hänen vastatessaan UAY:n hallituksen puolesta A:n sähköposteihin. Vaikka muut hallituksen jäsenet ovat hyväksyneet vastaukset, nämä on vapautettu tutkinnasta Autokoulu Hakalaa lukuun ottamatta.
Hyvinkään aluepalavereissa on purettu hinnanmuodostusta, ei hintaa. Yksikköhinnoista ei ole keskusteltu, eikä hintasuosituksia ole annettu.
Perusvaiheen hinnan vertaaminen teollisuuden keskiansioon on ollut vertaus menneisiin aikoihin, jolloin autokoulut voivat hyvin, ja ystävällinen varoitus siitä, mihin epäterve kilpailu johtaa. Sitä ei voi tulkita hintasuositukseksi.
4.4. Porvoon Autokoulun lisäselitys
Porvoon Autokoulu on viraston vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
Virasto on vastaselityksessään esittänyt, etteivät Porvoon vanhat autokoulut ole esittäneet uskottavaa vaihtoehtoisselitystä muun ohella sille, mikseivät ne ole esittäneet alkuperäisiä sisäisiä laskelmia vuoden 2013 lakiuudistuksen yhteydessä toteutetuista hinnankorotuksista. Porvoon Autokoulu viittaa tältä osin hinnankorotustensa perusteista aiemmin lausumaansa. Yhtiön toiminta on pienyritystoimintaa, eikä yksityiskohtaiseen laskentatoimeen ole velvollisuutta.
Virasto ei ole esittänyt näyttöä Porvoon vanhojen autokoulujen yhteistyöstä tai tapaamisista väitetyn rikkomuksen alkamisajankohdan yhteydessä. Kun kyse on yritysten pelkästään samanaikaisista ja -suuntaisista toimista, ei toimien samanaikaisuus ole riittävä osoittamaan kilpailunvastaisuutta, kun samanaikaisille toimille on muita uskottavia vaihtoehtoisia selityksiä.
Markkinaoikeuden lainvoimaa vailla olevassa EPS-päätöksessä on todettu, että kilpailunvastaista käyttäytymistä edeltäviin tai sen jälkeisiin tosiseikkoihin voidaan vedota muun objektiivisen todisteen sisällön vahvistamiseksi. Virasto ei ole esittänyt näyttöä Porvoon väitetystä hintayhteistyöstä. Objektiivisen näytön sisältöä ei siten voida vahvistaa, koska tällaista näyttöä ei ole esitetty.
4.5. Drivers’ Clubin lisäselitys
Drivers’ Club on viraston vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:
Viraston väite teollisuustyöntekijöiden keskiansioon perustuvasta ajokortin hinnoittelusta on väärä ja perätön. Viraston kehittämä väite perustuu O:n virastossa mahdollisesti 1980-luvusta kertomaan. Drivers’ Clubin hinnanasetanta perustuu siihen, mikä on yritykselle kannattavaa. Asiakkaan maksuvalmius ei ole lähtökohta hinnoista päätettäessä.
Alkuperäisiä sisäisiä hinnankorotuslaskelmia ei ole tallella. I ainoana omistajana tekee hintoja koskevat päätökset yksin ja itsenäisesti.
Ruotsinkielisistä autokoulunopettajista on pulaa. Porvoon autokoulut ovat kilpailleet ruotsinkielisistä opettajista. Kaikkien opettajien palkat kirjataan kirjanpitoon samalle kulutilille. Markkinointi aiheuttaa lisäkustannuksia kaksikielisillä paikkakunnilla. Lisäksi toimitilojen on oltava suuremmat ja oppimateriaalien kahdella kielellä. Kirjanpidosta ei ole saatavissa raporttia, josta ilmenisivät suomen ja ruotsinkielisen opetuksen kulut. Kustannusvaikutus perustuu arvioon.
I:n kertomus ajokortin hinnasta ei ole muuttunut. Virasto on sekoittanut B kortin perushinnan ja hinnankorotuksen ja toisaalta B-kortin kokonaishinnan ja hinnankorotuksen. I ei ole häntä virastossa kuultaessa arvioinut B-kortin kokonaishinnan nousun olleen 180–264 euroa, vaan pikemminkin 600 euroa. Viraston kuulemisessa esitetyt kysymykset ovat olleet johdattelevia myös hinnankorotuksesta kysyttäessä.
4.6. Anttila Yhtiöiden lisäselitys
Anttila Yhtiöt on viraston vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä vaatinut, että viraston markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa Anttila Yhtiöihin kohdistamat vaatimukset hylätään. Anttila Yhtiöt on lausunut muun ohella seuraavaa:
Alkuperäisiä sisäisiä laskelmia hinnankorotuksista ei ole säilytetty, koska ne eivät kuulu säilytettävään kirjanpitoaineistoon.
Markkinaoikeudessa kuullun H:n äidinkieli on ruotsi, minkä vuoksi hänen suomenkieliset sanavalintansa eivät viesti asiaa oikein. H kertoi, että yrittäjän tavatessa toisen yrittäjän puhutaan usein myös hinnoista, mutta hän ei tarkoittanut, että hinnoista pyrittäisiin sopimaan. Hän tarkoitti, että esimerkiksi porvoolaiselle yrittäjälle oli normaalia kysyä sipoolaiselta yrittäjältä paikallisesta hintatasosta tai päin vastoin, koska yritykset toimivat eri markkinoilla. Porvoolaiset autokoulut eivät kyselleet toistensa hinnoista, vaan seurasivat toistensa hinnoittelua lähinnä internetin avulla.
Hinnankorotustarve perustui Anttila Yhtiöiden omaan kustannuslaskentaan sekä sen omaan arvioon siitä markkinahinnasta, jolla sen palvelut olisivat vielä kilpailukykyisiä Porvoon markkinoilla. Anttila Yhtiöiden kulurakenne on ollut raskaampi kuin muilla porvoolaisilla autokouluilla raskaan kaluston investointien takia. Siksi Anttila Yhtiöiden hintojen olisi tullut olla jopa korkeampia kuin muilla porvoolaisilla autokouluilla. Anttila Yhtiöt on osoittanut kaksikielisyyden vaikutuksen kustannustasoon. Mainitut seikat ovat näytettävissä ilman kirjanpidon tositteita.
Anttila Yhtiöt on esittänyt asiassa vastanäyttöä. Siltä osin kuin kirjallista vastanäyttöä ei ole ollut käytettävissä yhtiö on esittänyt henkilötodistelua. M ja yhtiön nimeämät todistajat ovat kertoneet asioista yhdenmukaisesti. Ristiriitaa asiakirjanäytön ja yhtiön nimeämien kuultavien ja todistajien kertomusten välillä ei ole, eikä heidän kertomustensa uskottavuutta ole aihetta epäillä. Markkinaoikeudessa vastaanotetulle henkilötodistelulle tulee antaa painava merkitys asian arvioinnissa.
Anttila Yhtiöt ei ole edes passiivisesti osallistunut kilpailulainsäädännön rikkomiseen, koska ravintola Rossossa järjestetyssä aluepalaverissa ei ole tehty kilpailua rajoittavia sopimuksia.
Yksittäisen oppilaan toteutuneista hinnoista olisi ollut mahdollista esittää kirjallista todistelua yhtiön kirjanpidosta, mutta sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä yleisestä hintatasosta, koska yksittäisten oppilaiden maksamat hinnat ovat vaihdelleet. Kaikkien oppilaiden laskujen läpikäynti olisi ollut ylitsepääsemättömän suuri tehtävä, johon virastokaan ei ole ryhtynyt.
M ei ole muuttanut keskeisiä osia kertomuksestaan asian käsittelyn edetessä. M:llä ei ole ollut havaintoa siitä, että hintakeskusteluja olisi käyty.
M kokee, että virasto on häntä kuultaessa esittänyt painostavia, johdattelevia ja tarkoitushakuisia kysymyksiä. Hänelle ei ole kerrottu puolustautumisoikeuksista. Virasto ei ole ilmoittanut M:lle, että avustajan käyttö asiaa suullisesti selvitettäessä on sallittua. Anttila Yhtiöt ei ole saanut tiedoksi tarkastuspäätöstä, jonka virasto on ilmoittanut antaneensa tiedoksi yhtiölle ennen tarkastuksen aloittamista ja jossa olisi mainittuna tarkastuksen kohteen oikeudet ja velvollisuudet sekä asiaan ja menettelyyn sovellettava lainsäädäntö.
Suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen.
5. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset
UAY on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi korkeimmassa hallinto oikeudessa 35 429,90 euroa sisältäen arvonlisäveron (24 prosenttia).
Porvoon Autokoulu on ilmoittanut arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa määräksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 euroa.
Drivers’ Club on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa 6 770,40 euroa. Vaatimukseen liitetyn laskun mukaan arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujen määrä on 5 460 euroa.
Anttila Yhtiöt on ilmoittanut arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa määräksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa 9 106,50 euroa.
6. Tiedoksiannot
Virastolle on lähetetty tiedoksi UAY:n vastaselitys ja UAY:n, Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin, Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden lisäselitykset sekä UAY:n, Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden oikeudenkäyntikuluvaatimukset.
UAY:lle ja autokouluyhtiöille on lähetetty tiedoksi toistensa selitykset ja lisäselitykset.
7. Muut kirjelmät
Virasto on 12.5.2021 toimittamassaan lisäkirjelmässä lausunut muun ohella seuraavaa:
Anttila Yhtiöiden uusista menettelyväitteistä ei ole tarkoituksenmukaista lausua yksityiskohtaisemmin asian käsittelyn tässä vaiheessa ottaen huomioon viraston vastaselityksessä aiheesta lausuttu. Virasto on toimittanut lisäkirjelmänsä liitteenä yhtiön tarkastuskertomuksen ja tarkastuspäätöksen. Tarkastuskertomus on toimitettu yhtiölle kirjattuna kirjeenä tarkastuksen jälkeen.
Lisäksi virasto on toimittanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä Autokoulu Hakalan tarkastuspäätöksen ja selvyyden vuoksi myös yhtiön tarkastuskertomuksen. Tarkastuskertomuksesta ilmenee D:lle kerrotun, mitä tarkastus koskee. Hänelle on myös selvennetty yhtiön ja viraston tarkastukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
Anttila Yhtiöt ja Drivers’ Club vaativat moninkertaisia kuluja Porvoon Autokouluun verrattuna. Anttila Yhtiöiden ja Drivers’ Clubin oikeudenkuluvaatimukset ovat kohtuuttomia. Yhtiöiden tarve puolustautumiseen on yhtäläinen ja työmäärään suhteutettuna pienempi kuin Porvoon Autokoulun. UAY:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on ylimitoitettu. Suhteessa markkinaoikeudessa vaadittuihin oikeudenkäyntikuluihin ja ottaen huomioon oikeudenkäynnin vaihe muiden kuin Porvoon Autokoulun korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja voidaan pitää määriltään kohtuuttoman suurina. Drivers’ Clubin ja UAY:n ilmoittamaa viivästyskoron määrää ei voitane pitää lakiin perustuvana, koska korkolain mukainen viitekorko puheena olevana ajanjaksona on 0,0 prosenttia.
Viraston lisäkirjelmä on lähetetty tiedoksi UAY:lle ja autokouluyhtiöille. Lisäksi Autokoulu Hakalalle ja Anttila Yhtiöille on lähetetty tiedoksi yhtiötä koskeva tarkastuspäätös ja tarkastuskertomus.
Anttila Yhtiöt on 21.5.2021 toimittanut viraston 12.5.2021 lisäkirjelmän johdosta lisäkirjelmän, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Virasto ei ole esittänyt näyttöä väitteidensä tueksi menettelyvirhettä koskevassa asiassa, eivätkä viraston esittämät asiakirjat osoita viraston toimineen Anttila Yhtiöiden kuulemisessa viraston esittämällä tavalla.
Anttila Yhtiöiden on ollut pakko ottaa kantaa kaikkiin viraston vaatimuksiin ja väitteisiin, koska asiakirjoista ei ilmene, mitkä vaatimuksista ja väitteistä kohdistuvat Anttila Yhtiöihin. Viraston tapa ajaa asiaa on aiheuttanut yhtiölle ylimääräistä työtä.
UAY on 24.5.2021 toimittanut viraston lisäkirjelmän johdosta oikeudenkäyntikuluja koskevan lisäkirjelmän sekä ilmoittanut oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa lisäkirjelmänsä toimittamisesta.
Virastolle ja autokouluyhtiöille on lähetetty tiedoksi Anttila Yhtiöiden ja UAY:n lisäkirjelmät.
Autokoulu Hakala on 1.7.2021 toimittamassaan lisäkirjelmässä tiedustellut nauhoitetta viraston ja D:n välisestä puhelinkeskustelusta, jossa viraston edustaja on kertonut D:lle hänen oikeuksistaan tutkinta-asiassa. Oikeuksien kertomisesta puhelinkeskustelussa ei ole muuta näyttöä. Ilman nauhoitetta asiaa on mahdotonta todistaa.
Virasto on Autokoulu Hakalan lisäkirjelmän johdosta 2.7.2021 toimittamassaan lausumassa todennut, ettei mainitusta puhelinkeskustelusta ole tallennetta. Autokoulu Hakalaan kohdistetun tarkastuksen kulku on kuvattu tarkastuskertomuksessa. Autokoulu Hakalan esittämistä menettelyväitteistä ei ole tarkoituksenmukaista lausua yksityiskohtaisemmin asian käsittelyn tässä vaiheessa ottaen huomioon aiheesta aiemmin lausuttu.
Autokoulu Hakalalle on lähetetty tiedoksi viraston lausuma.
8. Ilmoitus ja lausuma
Korkein hallinto-oikeus on asiassa diaarinumero 20147/2021 oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 58 §:n mukaisesti ilmoittanut UAY:lle, ettei korkein hallinto-oikeus järjestä asiassa UAY:n vaatimaa suullista käsittelyä. Korkein hallinto-oikeus on varannut UAY:lle tilaisuuden esittää kirjallista lisäselvitystä seikoista, joiden selvittämistä varten UAY oli vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä. UAY:lle on samalla ilmoitettu, että virasto on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle C:n kuulemista markkinaoikeudessa koskevan litteroinnin, jonka toimittamiseen UAY oli selityksessään varannut tilaisuuden, mikäli suullista käsittelyä ei järjestetä.
UAY on toimittanut 11.6.2021 lausuman, jossa se on ilmoittanut, ettei se toimita kirjallista lisäselvitystä asiassa. UAY:llä ei ole ollut huomautettavaa viraston toimittamaan litterointiin C:n kuulemisesta markkinaoikeudessa. UAY on vedonnut C:n kuulemisen litterointiin C:n todistusteemoiksi aiemmin ilmoitetun mukaisesti.
Korkeimman hallinto-oikeuden ilmoitus ja UAY:n lausuma on lähetetty tiedoksi virastolle ja autokouluyhtiöille.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Autokoulu Hakala Ky:n vaatimusta markkinaoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian.
2. Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:n vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.
3. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy osittain Kilpailu- ja kuluttajaviraston valituksen sekä muuttaa markkinaoikeuden päätöstä ja määrää:
- Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 10 000 euroa,
- Porvoon Autokoulu Oy:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 25 000 euroa,
- Autokoulu Hakala Ky:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 6 000 euroa ja
- Eko-Center Liikennekoulutuspalvelut Ky:n maksamaan valtiolle kilpailulain 12 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 3 000 euroa.
Muutoin Kilpailu- ja kuluttajaviraston valitus hylätään pääasian osalta. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osin muuteta.
Korkein hallinto-oikeus hylkää Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:n valituksen. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei yhdistyksen valituksen johdosta muuteta.
4. Markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Kilpailu- ja kuluttajavirasto on velvoitettu korvaamaan Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab:n ja Timo Anttila Yhtiöt Oy:n oikeudenkäyntikuluja markkinaoikeudessa. Kilpailu ja kuluttajavirasto vapautetaan velvollisuudesta korvata Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab:n ja Timo Anttila Yhtiöt Oy:n oikeudenkäyntikuluja markkinaoikeudessa.
5. Uudenmaan Autokouluyhdistys ry:n ja Porvoon Autokoulu Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto oikeudessa hylätään.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto velvoitetaan korvaamaan Oy Autokoulu Drivers’ Club Bilskola Ab:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto oikeudessa 5 460 eurolla viivästyskorkoineen ja Timo Anttila Yhtiöt Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 9 106,50 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.
Perustelut
1. Vaatimuksen tutkimatta jättäminen
Autokoulu Hakala ei ole valittanut markkinaoikeuden päätöksestä, jolla sen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta markkinaoikeudessa on hylätty. Valitusajan päättymisen jälkeen esitetty vaatimus markkinaoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jätettävä tutkimatta.
2. Suullinen käsittely
2.1. Sovellettavat oikeusohjeet ja huomioon otettava oikeuskäytäntö
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.
Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos:
1) suullista käsittelyä vaatineen asianosaisasema perustuu kunnan tai muun yhteisön jäsenyyteen;
2) asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista;
3) tosiseikat voidaan selvittää muulla tavoin;
4) suullinen käsittely on jo järjestetty samassa asiassa hallintotuomioistuimessa; tai
5) suullisen käsittelyn järjestäminen on muuten ilmeisen tarpeetonta, kun otetaan huomioon asian laatu ja merkitys asianosaiselle sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset.
Pykälän 3 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä myös, jos asiassa on kyse muutoksenhausta hallintotuomioistuimen päätökseen eikä suullisen käsittelyn järjestäminen ole tarpeen asian selvittämiseksi.
Pykälän 4 momentin mukaan suullista käsittelyä vaativan on ilmoitettava, minkä vuoksi sen järjestäminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 58 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin päättää suullista käsittelyä koskevasta vaatimuksesta pääasian yhteydessä tai tekee asiasta välipäätöksen. Pykälän 2 momentin mukaan, jos hallintotuomioistuin ei järjestä asianosaisen vaatimaa suullista käsittelyä, tästä on ilmoitettava asianosaisille. Samalla asianosaisille on varattava tilaisuus esittää kirjallista lisäselvitystä.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n mukaista oikeutta suulliseen käsittelyyn on tulkittava ottaen huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston tuomiossa 6.11.2018 Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugal lausutun mukaan (kohta 190) suullisen käsittelyn toimittamisesta voidaan poiketa muun ohella, kun tosiseikkoja ei ole kiistetty tai kysymys ei ole niiden luotettavuuden arvioinnista, jolloin tuomioistuimet voivat tehdä päätöksensä oikeudenmukaisesti ja perustellusti (”fairly and reasonably”) asiakirja aineiston perusteella (viittaus tuomioon 12.11.2002 Döry v. Sweden, kohta 37, sekä tuomioon 18.12.2008 Saccoccia v. Austria, kohta 73).
Edellä mainitun tuomion kohdassa 191 ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen, jos: a) asiassa on tarpeen tutkia, ovatko viranomaiset vahvistaneet tosiseikat oikein (viittaus suuren jaoston tuomioon 12.7.2001 Malhous v. the Czech Republic, kohta 60); b) olosuhteet edellyttävät, että tuomioistuin muodostaa oman käsityksensä (”impression”) jutun osapuolista antamalla heille tilaisuuden selittää henkilökohtaista tilannettaan itse tai edustajansa välityksellä (viittaukset suuren jaoston tuomioon 11.7.2002 Göç v. Turkey, kohta 51, tuomioon Miller v. Sweden, kohta 34 ja tuomioon 7.12.2010 Andersson v. Sweden, kohta 57); c) tuomioistuimen on tarpeen saada selvitystä tietyistä seikoista esimerkiksi suullisen käsittelyn keinoin (tuomio 23.2.1994 Fredin v. Sweden (no. 2), kohta 22 ja tuomio 12.11.2002 Lundevall v. Sweden, kohta 39).
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukainen oikeus suulliseen käsittelyyn koskee kahdessa oikeusasteessa käsiteltävissä asioissa sitä, että suullinen käsittely tulee toimittaa ainakin toisessa näistä oikeusasteista, jollei kysymys ole poikkeuksellisista olosuhteista, jotka oikeuttavat suullisen käsittelyn toimittamatta jättämiseen (esimerkiksi tuomio 13.6.2018 Mirovni Inštitut v. Slovenia, kohdat 36 ja 37 oikeuskäytäntöviittauksineen).
Siinäkään tapauksessa, että muutoksenhakutuomioistuimella on toimivalta tutkia sekä asian tosiseikat että sen oikeuskysymykset, ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappale ei edellytä suullisen käsittelyn toimittamista käsiteltävänä olevan asian luonteesta riippumatta. Poikkeukselliset olosuhteet, jotka voivat oikeuttaa suullisen käsittelyn toimittamatta jättämiseen, liittyvät oikeudenkäyntimenettelyn erityispiirteisiin, edellyttäen, että ensimmäisessä oikeusasteessa on pidetty suullinen käsittely (tuomio 29.10.1991 Helmers v. Sweden, kohta 36 ja tuomio 12.11.2002 Salomonsson v. Sweden, kohta 36).
2.2. Oikeudellinen arviointi
UAY on viraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä kiistänyt sen, että UAY:n järjestämässä taloudellisen ajattelun koulutuksessa olisi annettu hintasuositus. UAY on pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä korkeimmassa hallinto oikeudessa ja perustellut vaatimustaan sillä, että asiassa on kyse taloudellisen ajattelun koulutukseen liittyvän näytön arvioinnista ja sen uskottavuudesta ja merkityksestä.
UAY on selityksessään nimennyt todistajana kuultavaksi TulosAkatemian kouluttaja C:n. C:n todistusteemaksi on ilmoitettu se, etteivät taloudellisen ajattelun kurssien laskuesimerkit ole olleet lähtöisin UAY:ltä eikä niitä ole räätälöity UAY:tä varten. UAY:n mukaan se on esittänyt markkinaoikeudessa C:tä kuulemalla vastanäyttöä viraston esittämälle kirjalliselle näytölle. UAY:n mukaan virasto on kuitenkin valituksessaan esittänyt, että C:n kertomus saattaisi olla epäuskottava suoran asiakirjanäytön vastaisena.
UAY on selityksessään nimennyt asianosaisena kuultavaksi asian selvittämisen tarkoituksessa Autokoulu Hakalan vastuunalaisen yhtiömiehen D:n. D:n todistusteemaksi on ilmoitettu se, ettei kimmoke taloudellisen ajattelun kurssien järjestämiseen ole ollut uusi ajokorttilaki, vaan yleisen taloudellisen koulutuksen hyödyllisyys. Lisäksi D:n todistusteemaksi on ilmoitettu laskuesimerkin käyttäminen Suomen Yrittäjien koulutuksessa 1.3.2011.
UAY on varannut tilaisuuden toimittaa kirjallisena todisteena litteroinnin C:n kuulemisesta markkinaoikeudessa, mikäli suullista käsittelyä ei järjestetä.
Virasto on esittänyt, ettei suullisen käsittelyn järjestäminen C:n kuulemiseksi ole tarpeen. UAY:n esille tuomat seikat ovat merkityksettömiä, koska arvioitavana ei ole C:n kurssien yleinen sisältö. C:n kertomus ei muuta UAY:n hallituksessa edustettuina olleiden autokouluyhtiöiden menettelyä asiassa.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinaoikeus on asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleenä tuomioistuimena toimittanut asiassa suullisen käsittelyn hallintolainkäyttölain (586/1996) nojalla. Suullisessa käsittelyssä on kuultu edellä kohtaan ”Asian käsittely markkinaoikeudessa” sisältyvässä suullisen käsittelyn selostuksessa lueteltuja henkilöitä. Korkeimman hallinto oikeuden käytettävissä on ollut nauhoitteet kaikkien markkinaoikeudessa kuultujen henkilöiden osalta. Lisäksi viraston valituksen ja vastaselityksen liitteiksi on sisällytetty transkriptit mainituista kuulemisista markkinaoikeudessa muiden paitsi B:n, E:n ja K:n osalta. Näidenkin henkilöiden kuulemisten nauhoitteet ovat kuitenkin edellä todetulla tavalla olleet korkeimman hallinto-oikeuden käytettävissä.
Korkein hallinto-oikeus toimii asiassa muutoksenhakutuomioistuimena, jolla on toimivalta tutkia sekä asian tosiseikat että sen oikeuskysymykset. Tästä huolimatta ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta ei ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella johdu velvollisuutta järjestää uutta suullista käsittelyä.
Suullisen käsittelyn järjestämistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa pyytäneen UAY:n täällä todistajaksi nimeämää C:tä ja kuultavaksi nimeämää D:tä on jo kuultu markkinaoikeudessa. Vaatimusta suullisen käsittelyn järjestämiseksi on perusteltu sillä, että kyse on taloudellisen ajattelun koulutukseen liittyvän näytön arvioinnista ja C:n todistajankertomuksen uskottavuudesta.
Kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 § sekä ne perusteet, joiden vuoksi UAY on pyytänyt suullisen käsittelyn järjestämistä, selvitys, jota se on ilmoittanut siinä esittävänsä erityisesti taloudellisen ajattelun koulutuksen taustoista ja laskuesimerkistä, markkinaoikeuden jo toimittama suullinen käsittely ja asiakirjoista muutoin saatu selvitys sekä korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissaan jäljempänä lausuma, uuden suullisen käsittelyn järjestäminen korkeimmassa hallinto oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
3. Pääasia
3.1. Puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen liittyvät väitteet
3.1.1. Sovellettavat oikeusohjeet ja muu huomioon otettava aineisto
Kilpailulain 33 §:n 1 momentin (662/2012) mukaan elinkeinonharjoittaja ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä ovat velvollisia Kilpailu- ja kuluttajaviraston kehotuksesta antamaan sille kaikki kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja vaikutuksen sekä kilpailuolosuhteiden selvittämiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat.
Kilpailulain 34 §:n (662/2012) mukaan, jos se on välttämätöntä tutkinnan kohteeseen liittyvien tietojen keräämistä varten, Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on oikeus kutsua kuultavaksi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän edustaja taikka muu henkilö, jonka voidaan perustellusta syystä epäillä toimineen kilpailunrajoituksen toteuttamisessa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi tallentaa saamansa vastaukset. Kuulemisesta säädetään hallintolaissa (434/2003).
Kilpailulain 37 §:n (78/2015) 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän on tarkastusta varten päästettävä Kilpailu- ja kuluttajaviraston, aluehallintoviraston tai Euroopan komission virkamies taikka näiden valtuuttamat henkilöt hallinnassaan oleviin liike- ja varastotiloihin, maa-alueille ja kulkuneuvoihin. Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä on oikeus tutkia elinkeinonharjoittajan ja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän liikekirjeenvaihto, kirjanpito, tietojenkäsittelyn tallenteet, muut asiakirjat ja data, joilla voi olla merkitystä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvonnassa, ja ottaa niistä jäljennöksiä.
Kilpailulain 37 §:n (78/2015) 3 momentin mukaan tarkastusta toimittava virkamies voi pyytää kaikilta elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän edustajilta taikka henkilöstön jäseniltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa saamansa vastaukset.
Kilpailulain 38 §:n 1 momentin (662/2012) mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto ilmoittaa tutkinnan kohteena olevalle elinkeinonharjoittajalle, mikä on sen asema tutkinnassa ja mistä teosta sitä epäillään. Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada tiedot niin pian, kuin se on mahdollista ilman, että siitä voi aiheutua haittaa kilpailunrajoituksen selvittämiselle.
Kilpailulain 38 §:n 3 momentin (662/2012) mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi käyttää 33–36 §:n perusteella saatuja tietoja ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on koottu, ellei Kilpailu- ja kuluttajavirasto ole aloittanut uutta tutkintaa. Momentin mukaan elinkeinonharjoittajan vastatessa Kilpailu- ja kuluttajaviraston esittämiin kysymyksiin sitä ei voida velvoittaa myöntämään, että se on toiminut 5 §:n vastaisesti.
Kilpailulain 38 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen (HE 88/2010 vp) mukaan tutkinnan kohteena olevalla elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada tieto siitä, mikä sen asema on kilpailunrajoitusasian tutkinnassa ja mistä teosta sitä epäillään. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että elinkeinonharjoittaja voi edesauttaa kilpailunrajoituksen selvittämistä ja toisaalta käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksiaan.
Hallituksen esityksessä lausutun mukaan pykälän 3 momentti täydentää pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä elinkeinonharjoittajan tiedonsaantioikeuksista, ja sen tarkoituksena on varmistaa, että elinkeinonharjoittajalla on tieto siitä, mihin Kilpailuviraston keräämää tai Kilpailuvirastolle toimitettua aineistoa käytetään. Lain 35 §:ssä tarkoitetusta Kilpailuviraston tarkastuspäätöksestä tulee käydä riittävän yksilöidysti ilmi, mihin tarkoitukseen tietoa hankitaan. Säännös ilmentää myös hallintolain 6 §:ssä tarkoitettua tarkoitussidonnaisuuden periaatetta, jonka mukaan viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.
Mainitussa hallituksen esityksessä on kilpailulain 38 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että elinkeinonharjoittajaa ei voida velvoittaa myöntämään, että se on syyllistynyt kilpailulain rikkomiseen. Säännös on luonteeltaan informatiivinen, ja se perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan ja sitä koskevaan oikeuskäytäntöön. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sisältää myös oikeuden olla myötävaikuttamatta omaan tuomioonsa. EU:n tuomioistuinten kilpailuasioiden tutkintaa koskevan oikeuskäytännön mukaan tutkinnan kohteella ei ole velvollisuutta antaa kysymyksiin sellaisia vastauksia, jotka merkitsisivät kilpailusääntöjen rikkomisen myöntämistä.
Hallituksen esityksessä lausutun mukaan pykälän 3 momentin tarkoituksena on selkeyttää tutkinnan kohteena olevien oikeuksia tilanteissa, joissa Kilpailuvirasto käyttää lain 33–36 §:ssä tarkoitettuja tutkintavaltuuksiaan. Elinkeinonharjoittaja on siten velvollinen vastaamaan tosiasioita koskeviin kysymyksiin ja toimittamaan asiakirjoja siinäkin tapauksessa, että tällaisia tietoja saatetaan käyttää sitä tai toista elinkeinonharjoittajaa vastaan sen toteamiseksi, että rikkomus on tapahtunut.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:221 on todettu, että kilpailulain 38 §:n mukaisen menettelyn virheen tai puutteen merkitystä on arvioitava ottaen huomioon menettely kokonaisuudessaan sekä erityisesti se, miten virhe tai puute on tosiasiassa vaikuttanut elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksien toteutumiseen (päätöksen 335 kohta).
3.1.2. Oikeudellinen arviointi
3.1.2.1. Autokoulu Hakalan väite puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisesta
Autokoulu Hakala on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että eräiden viraston kuulemien henkilöiden kuulemisten nauhoitusta koskevista transkripteistä käy ilmi, että kuuleminen on aloitettu kertomalla kuultavalle tämän oikeuksista mukaan lukien siitä, ettei itseään syyllistäviin kysymyksiin ole velvollisuutta vastata. Autokoulu Hakalan vastuunalaisen yhtiömiehen D:n kuuleminen on sen sijaan kuulemista koskevan transkriptin mukaan aloitettu ilman mainittujen oikeuksien selventämistä. D on todennut kertoneensa kuulemisessa asioista, jotka eivät ole liittyneet varsinaiseen asiaan.
Viraston mukaan selvityksen antajan keskeiset oikeudet ja velvollisuudet käydään läpi samaa kaavaa noudattaen kaikkien kuultavien kanssa ennen selvityksen antamista ja sen äänityksen aloittamista. Näin on toimittu tässä asiassa kaikkien suullista selvitystä antaneiden kohdalla, mikä ilmenee viraston sisäisen työskentelyn asiakirjoista. Jälkikäteen ei ole mahdollista selvittää, miksi selvityksen antajan oikeudet ja velvollisuudet on toistettu äänityksen aloittamisen jälkeen vain osassa tilanteista. Virasto on todennut Autokoulu Hakalan tarkastusta koskevasta tarkastuskertomuksesta ilmenevän, että D:lle on kerrottu, mitä tarkastus koskee, ja että hänelle on selvennetty yhtiön ja viraston tarkastukseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
Autokoulu Hakalan tarkastusta koskevasta tarkastuspäätöksestä ja tarkastuskertomuksesta ilmenee, että yhtiön tiloissa on 5.–7.9.2016 toimitettu kilpailulain 35 §:ssä tarkoitettu tarkastus sen selvittämiseksi, onko Autokoulu Hakala osallistunut toiminnassaan kilpailulain 5 §:ssä kiellettyihin menettelyihin autokoulumarkkinoilla. Autokoulu Hakalan vastuunalaista yhtiömiestä D:tä on kuultu 7.9.2016. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastuksen alkaessa puhelimitse tavoitetulle D:lle on kerrottu tarkastuksen aloittamisesta ja siitä, mitä tarkastus koskee, sekä selvennetty yhtiön ja viraston oikeudet ja velvollisuudet tarkastukseen liittyen. D:n kuuleminen on nauhoitettu, ja korkeimman hallinto-oikeuden käytössä on ollut D:n kuulemista koskeva transkripti. D:n kuulemista koskevasta transkriptistä ei käy ilmi, että tallentamisen alussa olisi todettu selvityksen antajan keskeiset oikeudet ja velvollisuudet.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Autokoulu Hakalalla on ollut velvollisuus myötävaikuttaa tarkastuksen toteuttamiseen siten, että sen edustaja on antanut virastolle tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista. Autokoulu Hakalan edustaja on ollut velvollinen vastaamaan tosiasioita koskeviin kysymyksiin siinäkin tapauksessa, että tällaisia tietoja saatetaan käyttää Autokoulu Hakalaa tai toista elinkeinonharjoittajaa vastaan sen toteamiseksi, että kilpailurikkomus on tapahtunut. Autokoulu Hakalan edustajalla on kuitenkin ollut oikeus olla vastaamatta kysymyksiin, joihin vastaaminen merkitsisi kilpailurikkomukseen syyllistymisen myöntämistä.
Autokoulu Hakalaa koskevan 29.9.2016 päivätyn tarkastuskertomuksen mukaan D:lle on tarkastuksen alkaessa soitetussa puhelussa selvennetty yhtiön oikeudet ja velvollisuudet. D on tuonut korkeimmassa hallinto oikeudessa esiin, ettei virasto ole esittänyt näyttöä tarkastuskertomuksessa todetun puhelinkeskustelun sisällöstä.
Autokoulu Hakalaa koskevassa tarkastuskertomuksessa on todettu, että tarkastuskertomus on annettava tiedoksi tarkastuksessa läsnäoloon oikeutetulle asianosaiselle. Autokoulu Hakala ei ole tarkastuskertomuksen tiedoksi saatuaan tai ennen asian käsittelyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa tuonut esiin, ettei D:lle olisi kerrottu selvityksen antajan keskeisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Tähän nähden asiassa ei ole perusteita epäillä sitä, että tarkastuskertomuksen kirjaus oikeuksien selventämisestä D:lle ei pitäisi paikkaansa.
Näin ollen arvioitaessa, onko yhtiö voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan asiassa, merkitystä ei ole sillä, että D:n kuulemista koskevasta transkriptistä ei ilmene mainittujen oikeuksien toteaminen. D ei ole myöskään tuonut esiin, että hänelle olisi esitetty kysymyksiä, jotka olisivat merkinneet tai voineet merkitä itseään syyllistäviin kysymyksiin vastaamista. Viraston menettelyn ei voida siten katsoa loukanneen Autokoulu Hakalan puolustautumisoikeuksia yhtiön esittämän mukaisesti.
3.1.2.2. Drivers’ Clubin väite puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisesta
Drivers’ Club on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että yhtiön oikeuksia on loukattu, kun virasto on yhtiön toimitusjohtaja I:n kuulemisessa esittänyt johdattelevia ja painostavia kysymyksiä sanomalehti Uusimaan artikkeliin ja hinnankorotuksiin liittyen sekä porvoolaisten autokouluyrittäjien väleistä kysyttäessä.
Korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään I:n kuulemista koskeva transkripti. Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei I:n kuulemista koskevasta transkriptistä käy ilmi, että viraston esittämät kysymykset olisivat olleet esitetyllä tavalla johdattelevia tai painostavia. Kun lisäksi otetaan huomioon asian lopputulos Drivers’ Clubin osalta, väitetyllä puolustautumisoikeuksien loukkaamisella ei ole ollut vaikutusta yhtiön asemaan asiassa. Viraston menettelyn ei voida katsoa loukanneen Drivers’ Clubin puolustautumisoikeuksia asiassa.
3.1.2.3. Anttila Yhtiöiden väite puolustautumisoikeuksiensa loukkaamisesta
Anttila Yhtiöt on korkeimmassa hallinto-oikeudessa lisäselityksessään esittänyt, että yhtiön oikeuksia on loukattu, kun virasto on yhtiön toimitusjohtaja M:n kuulemisessa esittänyt painostavia, johdattelevia ja tarkoitushakuisia kysymyksiä eikä ole kertonut puolustautumisoikeuksista ja mahdollisuudesta käyttää avustajaa. Anttila Yhtiöiden mukaan se ei ole saanut tiedoksi tarkastuspäätöstä. Anttila Yhtiöt on todennut, etteivät viraston esittämät yhtiön tarkastusta koskeva tarkastuspäätös ja tarkastuskertomus osoita viraston toimineen siten, että yhtiölle olisi ilmoitettu tarkastuksen kohteen oikeudet ja velvollisuudet sekä asiaan ja menettelyyn sovellettava lainsäädäntö.
Virasto on M:n lisäselityksen johdosta antamassaan lisäkirjelmässä viitannut vastaselityksessään väitetyistä menettelyvirheistä lausumaansa ja todennut lisäksi, että Anttila Yhtiöitä koskeva tarkastuskertomus on toimitettu yhtiölle kirjattuna kirjeenä tarkastuksen jälkeen.
Anttila Yhtiöiden tarkastusta koskevasta tarkastuspäätöksestä ja tarkastuskertomuksesta ilmenee, että yhtiön tiloissa on 10.–11.2.2016 toimitettu kilpailulain 35 §:ssä tarkoitettu tarkastus sen selvittämiseksi, onko Anttila Yhtiöt osallistunut toiminnassaan kilpailulain 5 §:ssä kiellettyihin menettelyihin autokoulumarkkinoilla. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastuspäätös on luovutettu tarkastuksen aluksi yhtiön toimistosihteerille ja tarkastuksesta on ilmoitettu puhelimitse M:lle, jolle tarkastuspäätös on annettu hänen saavuttuaan myöhemmin toimistolle. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastuksella on kuultu M:ää ja kuulemisesta on laadittu osin kirjallinen muistio ja osin äänite. Viraston mukaan tarkastuskertomus on toimitettu yhtiölle kirjattuna kirjeenä tarkastuksen jälkeen.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei Anttila Yhtiöt ole tuonut esiin, miltä osin M:lle olisi esitetty kysymyksiä, jotka olisivat olleet painostavia, johdattelevia ja tarkoitushakuisia tai jotka olisivat merkinneet tai voineet merkitä itseään syyllistäviin kysymyksiin vastaamista. Kun lisäksi otetaan huomioon asian lopputulos Anttila Yhtiöiden osalta, väitetyllä puolustautumisoikeuksien loukkaamisella ei ole ollut vaikutusta yhtiön asemaan asiassa. Viraston menettelyn ei voida katsoa loukanneen Anttila Yhtiöiden puolustautumisoikeuksia asiassa.
3.2. Kilpailurikkomusten arviointia koskeva kysymyksenasettelu
Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa viraston ja UAY:n valitusten johdosta kysymys siitä, onko UAY hintasuosituksia antamalla rikkonut kilpailulain 5 §:ää ja onko UAY:lle ja sen hallituksessa edustettuina olleille elinkeinonharjoittajille tullut määrätä seuraamusmaksu. Asiassa on kysymys myös mahdollisesti määrättävän seuraamusmaksun suuruudesta.
Lisäksi asiassa on viraston valituksen johdosta kysymys myös siitä, ovatko Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt hintayhteistyötä tekemällä rikkoneet kilpailulain 5 §:ää ja olisiko niille tullut määrätä seuraamusmaksu tämän johdosta.
3.3. Sovellettavat oikeusohjeet
Kilpailulain 5 §:n 1 momentin mukaan sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy, ovat kiellettyjä.
Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 79 §:n mukaan hallintotuomioistuimen on päätöksessään annettava ratkaisu esitettyihin vaatimuksiin. Hallintotuomioistuimen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.
Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen (HE 29/2018 vp) mukaan hallintolainkäytössä olisi edelleen vapaa todistusharkinta. Todisteiden esittämistapaa ei rajattaisi tiettyihin erikseen säänneltyihin todistuskeinoihin, eikä todisteiden todistusvoiman harkintaa säänneltäisi yksityiskohtaisesti. Hallintotuomioistuimen olisi kaikkia oikeudenkäynnissä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on selvitetty tai jäänyt asianmukaisista yrityksistä huolimatta selvittämättä.
Väitettyjen kilpailurikkomusten arvioinnissa on otettava huomioon, etteivät hallinnolliset sanktiot saa menettelynsä puolesta muodostua Suomen perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun syyttömyysolettaman vastaisiksi, eivätkä ne voi myöskään perustua puhtaasti käännettyyn todistustaakkaan taikka ankaraan objektiiviseen vastuuseen (esimerkiksi PeVL 2/2017 vp ja PeVL 15/2016 vp).
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinaoikeuden päätöksessään katsomalla tavalla esillä olevassa asiassa ei tule kilpailulain 5 §:n lisäksi sovellettavaksi SEUT 101 artikla. Kilpailulain säännöksiä tulkittaessa on kuitenkin otettava huomioon SEUT 101 artikla ja sitä koskeva unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö.
3.4. UAY:n väitetyt hintasuositukset
3.4.1. Markkinaoikeuden keskeiset johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksensä perusteluissa (17–72 kohdat) selostanut UAY:n väitettyä hintasuositusta koskevaa tapahtumainkulkua ja arvioinut esitettyä näyttöä. Päätöksensä perusteluissa (84–115 kohdat) markkinaoikeus on esittänyt oikeudellisen arviointinsa siitä, onko taloudellisen ajattelun koulutuksissa, Hyvinkään ja Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa tai arvioinnin kohteena olleissa sähköpostiviesteissä ollut kysymys UAY:n antamista hintasuosituksista.
Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut, että Eko-Centerin O:n sähköpostiviestissä 31.10.2014 on ollut kysymys UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta, jonka tavoitteena on ollut B-kortin hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla.
Markkinaoikeus on lisäksi katsonut, että UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun toimitusjohtaja N on Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 osallistunut keskusteluun, jossa on ehdotettu tilaisuuteen osallistuneille Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjille hintojen korottamista 300–400 eurolla ja että kysymys on ollut UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta, jonka tavoitteena on ollut hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla.
Markkinaoikeus on johtopäätöksenään katsonut, että UAY elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä ja sen hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat ajalla 31.10.2014¬–27.10.2015 menetelleet kilpailulain 5 §:n vastaisesti antamalla kilpailusääntöjen vastaisia hintasuosituksia hintojen korottamiseksi Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla.
Markkinaoikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että UAY:n 14.9.2012 ja 8.2.2013 järjestämissä taloudellisen ajattelun koulutuksissa, Hyvinkään alueellisissa keskustelutilaisuuksissa 18.12.2012 ja 18.3.2014 tai Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa 12.8.2014 ja 27.11.2014 olisi annettu hintasuosituksia. Hintasuosituksesta ei markkinaoikeuden päätöksen mukaan ole ollut myöskään kysymys UAY:n hallituksen sähköpostiviestissä 15.6.2015. Markkinaoikeus on kuitenkin katsonut mainitun viestin osoittavan UAY:n tahtona olleen kilpailun rajoittaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla.
3.4.2. Taloudellisen ajattelun koulutukset 14.9.2012 ja 8.2.2013
3.4.2.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että taloudellisen ajattelun koulutuksissa 14.9.2012 ja 8.2.2013 olisi annettu hintasuosituksia (päätöksen 84–97 kohdat).
Markkinaoikeus on päätöksessään lausunut, että UAY:n järjestämä koulutus on kuulunut TulosAkatemian normaaliin kurssitarjontaan. Koulutus on järjestetty samansisältöisenä koulutuksen tilaajasta riippumatta. Kouluttaja on laatinut kurssimateriaalin, eikä kurssien sisältö ole ollut UAY:lle räätälöity, vaikka yhtenä laskuesimerkkinä on käytetty UAY:n hallituksen puheenjohtajan tosiasiallisesti hyväksymää autokoulualaan liittyvää esimerkkiä myyntihinnan nostamisesta ja puheenjohtaja on tarjoutunut auttamaan räätälöinnissä. Kouluttaja on käyttänyt mainittua laskuesimerkkiä jatkuvasti vastaavanlaisissa koulutuksissa vuodesta 2011 lähtien eli jo ennen UAY:n järjestämiä koulutuksia.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan asiassa esitetty näyttö ei osoita, että kouluttaja olisi koulutuksessa ohjeistanut UAY:n jäsenistöä hyödyntämään tulevaa ajokorttilakiuudistusta mahdollisimman tehokkaasti hintojen nostamiseksi. Asiassa on kuitenkin arvioitava, muodostaako koulutuksessa läpikäyty laskuesimerkki palvelun myyntihinnan nostamisesta 300 eurolla toimialajärjestön hintasuosituksen.
Kurssimateriaalissa ei ole mainintaa siitä, että kyseinen palvelun myyntihinnan nostamista koskeva laskuesimerkki olisi koskenut B-korttiopetuksen hinnan nostamista. Saadun selvityksen perusteella laskuesimerkki on perustunut TulosAkatemian kouluttajan omaan kokemukseen hänen tyttärensä B-kortin hinnasta. Kouluttajan kertoman perusteella ei ole selvää, onko laskuesimerkki koskenut B-kortin perusvaiheen hintaa vai kokonaishintaa, mutta laskuesimerkin voidaan joka tapauksessa katsoa koskeneen B-korttiopetuksen hinnan nostamista 1 500 eurosta 1 800 euroon.
Vaikka laskuesimerkki on koskenut autokoulualan keskeisen palvelun hinnan nostamista 300 eurolla, pelkkä laskuesimerkin läpikäyminen koulutuksessa ei osoita, että ulkopuolinen kouluttaja olisi esittänyt varsinkaan UAY:n nimissä autokouluyrittäjille suosituksen käyttää laskuesimerkissä esitettyjä hintoja omassa hinnoittelussaan tai nostaa B-korttiopetuksen hintaa laskuesimerkissä esitetyllä euromäärällä. Kyseessä on ollut yleinen laskuesimerkki tuotteen myyntihinnan ja myyntikatteen välisestä matemaattisesta riippuvuussuhteesta, eikä sitä voida sellaisenaan pitää kehotuksena nostaa B-korttiopetuksen hintaa. Myöskään taloudellisen ajattelun koulutuksen 14.9.2012 kurssipalautteissa esitetyt yleiset maininnat hintojen korottamisesta eivät osoita, että kouluttaja olisi kurssilla kehottanut autokouluyrittäjiä nostamaan B-korttiopetuksen hintaa. Asiassa esitetty näyttö ei osoita, että laskuesimerkin avulla olisi pyritty yhdenmukaistamaan UAY:n jäsenten hinnoittelua.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan UAY:n hallituksen viestistä 15.6.2015 ilmenee sinänsä, että taloudellisen ajattelun kurssien järjestämisen tarkoituksena on ollut opastaa yrittäjiä järkevään hinnoitteluun. Tämäkään ei osoita, että kouluttaja olisi koulutuksessa kehottanut autokouluyrittäjiä nostamaan B-korttiopetuksen hintaa tai että UAY olisi antanut koulutuksen avulla hintasuosituksia.
3.4.2.2. Viraston kanta
Virasto on esittänyt, että markkinaoikeus on arvioinut UAY:n hintasuosituksesta esitettyä näyttöä virheellisesti. Taloudellisen ajattelun koulutuksen osalta näyttöä arvioitaessa on otettava kokonaisuutena huomioon tilaamisen yhteydessä käyty viestinvaihto, koulutukseen sisältynyt laskuesimerkki ja osallistujapalaute.
Hintasuositus on toimeenpantu laskuesimerkillä konkretisoituna kahdessa tarkoitukseen räätälöidyssä koulutuksessa, joilla on pyritty aikaansaamaan se, että autokouluyrittäjät nostavat lainsäädäntömuutoksen varjolla B-kortin hintaa. UAY on päättänyt järjestää koulutuksen räätälöitynä B-uudistusta ajatellen. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja on toivonut kouluttajalta omaan alaan liittyviä laskutehtäviä, ja puheenjohtajan hyväksymä laskuesimerkki on ollut koulutusmateriaalissa. Pelkkä puheenjohtajan tietoisuus 300 euron hinnankorotuksen käyttämisestä esimerkkinä tekee koulutuksesta kielletyn hintasuosituksen.
Alan toimijat ovat syksyllä 2012 olleet tietoisia tulevasta lakimuutoksesta. Sillä, onko hintasuosituksen antamisen yhteydessä mainittu ajokorttiuudistusta, ei ole merkitystä asian arvioinnissa. Kurssipalaute osoittaa, että hintaan liittyvät asiat ovat jääneet osallistujille mieleen.
Viraston johtopäätökset koulutusten luonteesta perustuvat suurelta osin UAY:n omaan aineistoon ja yhdistyksen hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien kertomaan.
Ulkopuolisen palveluntarjoajan käyttäminen ei vähennä rikkomuksen kohteena olevalla markkinalla toimivien rikkomukseen osallisten vastuuta.
3.4.2.3. UAY:n, Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin ja Porvoon Autokoulun kannat
UAY on esittänyt, että taloudellisen ajattelun koulutuksissa ei ole annettu hintasuositusta. Koulutukset ovat kuuluneet TulosAkatemian normaaliin kurssitarjontaan ja ne on järjestetty samansisältöisinä tilaajasta riippumatta. Samaa laskuesimerkkiä samoilla euromäärillä ja autokoulualaa esimerkkinä käyttäen on käytetty vastaavanlaisissa koulutuksissa vuodesta 2011 lähtien. Kouluttaja on vahvistanut, ettei kurssisisältöä ole räätälöity UAY:lle. Laskuesimerkki on perustunut kouluttajan kokemukseen tyttärensä ajokortin hinnasta.
Se, että kouluttaja on viestissään kertonut UAY:n hallituksen puheenjohtajalle laskuesimerkin, jonka käyttöä koulutuksessa puheenjohtaja ei ole kieltänyt, ei muuta laskuesimerkkiä UAY:n hintasuositukseksi. Pelkkä tietoisuus siitä, että koulutuksen osana on kouluttajan keksimä alaa koskeva laskuesimerkki, ei ole muodostanut puheenjohtajalle velvollisuutta toimia aktiivisesti koulutuksen sisällön muuttamiseksi. Laskuesimerkin läpikäyminen koulutuksessa ei osoita, että kouluttaja olisi esittänyt UAY:n nimissä autokouluyrittäjille suosituksen käyttää laskuesimerkin hintoja hinnoittelussaan tai nostaa B-korttiopetuksen hintaa esimerkin mukaisella euromäärällä. Mikäli laskuesimerkki katsottaisiin hintasuositukseksi, suosituksen voisi välillisesti antaa toimialajärjestön ulkopuolinen henkilö.
Kouluttajan mukaan koulutukset olivat yleisluontoisia, eikä niissä mainittu ajokorttilainsäädännön muutosta tai hinnankorotustarvetta. Tarjouspyyntö koulutuksen järjestämisestä ei ole hintasuositus eikä näyttö hintasuosituksen antamisesta. Pyynnössä on ilmaistu huoli alan kannattavuudesta ja muutoksista, mutta siinä ei ole kehotettu kouluttajaa esittämään hintasuositusta. Muutamiin palautteisiin sisältyneitä hinnan korottamiseen viittaavia ilmaisuja ei voi pitää osoituksena siitä, että hintojen korottaminen olisi ollut kurssin keskeinen sisältö. Palautteissa ei ole viitattu ajokorttilainsäädännön uudistukseen, sen aiheuttamaan hinnankorotustarpeeseen eikä hintasuosituksen antamiseen.
UAY on kouluttajan kertomuksella ja kirjallisella näytöllä osoittanut, että kyse on ollut yleisestä laskuesimerkistä, jota ei ole räätälöity autokoulualalle ja jota on käytetty muissakin koulutuksissa.
Yleisellä tasolla ilmaistu huoli alan kannattavuudesta ei ole riittävä osoittamaan yhdistyksen tahtoa. Näytöstä ei ilmene, että yhdistyksen tai sen hallituksen tahtona olisi ollut antaa hintasuositus saatikka täsmällinen 300 euron suositus.
Autokoulu Hakala on esittänyt, että taloudellisen ajattelun koulutusten suunnittelu, toimenpiteiden valmistelu ja täytäntöönpano ovat tapahtuneet ennen sen edustajan jäsenyyttä UAY:n hallituksessa. Virastolle on selvinnyt vasta hieman ennen markkinaoikeuden istuntoa, että laskuesimerkkiä oli käytetty jo aiemmin Suomen Yrittäjien järjestämällä kurssilla 1.3.2011.
Eko-Center on esittänyt, että taloudellisen ajattelun koulutukset on toteutettu ennen sen edustajan jäsenyyttä UAY:n hallituksessa.
Porvoon Autokoulu on esittänyt, että markkinaoikeus on perustellusti katsonut, ettei taloudellisen ajattelun koulutuksissa ole annettu hintasuosituksia. Markkinaoikeudelle on esitetty uskottavaa vastanäyttöä. Kun hintaerot ja ajokorttilain uudistuksen pohjalta tehtävien hinnankorotusten suuruudet ovat poikenneet toisistaan valtakunnallisesti, olisi ollut epäjohdonmukaista pyrkiä autokoulualan hinnoittelun tai hinnankorotusten yhdenmukaistamiseen käytetyllä laskuesimerkillä. Laskuesimerkin esimerkinomaista luonnetta vahvistaa se, ettei kouluttajalle ollut UAY:n puolesta annettu tietoja, joiden pohjalta hän olisi voinut laskea tavoiteltavan korotuksen olevan esimerkissä käytetty. Kouluttajan kuulemisella on näytetty, ettei kursseja ollut räätälöity UAY:lle. Myöskään pelkästään se, ettei UAY:n hallituksen puheenjohtaja ole puuttunut kouluttajan keksimän laskuesimerkin käyttämiseen koulutuksissa, ei tee esimerkistä hintasuositusta.
3.4.2.4. Asiassa saatu selvitys
Markkinaoikeus on päätöksensä 17–33 kohdassa selostanut taloudellisen ajattelun koulutuksen järjestämisestä ja koulutuksen sisällöstä saatua selvitystä. Korkein hallinto-oikeus viittaa markkinaoikeuden päätökseen tältä osin ja toteaa yhteenvetona tapahtumainkulusta seuraavan:
UAY on järjestänyt 14.9.2012 ja 8.2.2013 taloudellisen ajattelun koulutukset, joissa kouluttajana on ollut UAY:hyn nähden ulkopuolisen palveluntarjoajan TulosAkatemian kouluttaja C.
Mainittujen koulutusten järjestäminen on perustunut UAY:n hallituksen kokouksissa 16.4.2012 ja 1.6.2012 tehtyihin päätöksiin. Huhtikuun 2012 kokouksessa UAY:n hallitus on päättänyt järjestää syksyllä 2012 jonkinlaisen taloudellisen ajattelun tai kannattavan yritystoiminnan koulutuksen räätälöitynä B-uudistusta ajatellen (KKV:n kirjallinen todiste 26 markkinaoikeudessa). Kesäkuun 2012 kokouksessa hallituksen puheenjohtaja on esittänyt huolensa autokoulutoiminnan kannattavuuden heikkenemisestä. Hallitus on suhtautunut myönteisesti autokouluyrittäjien taloudellisen ajattelun tai kannattavan yritystoiminnan koulutukseen ja katsonut sen olevan tarpeellista (KKV:n kirjallinen todiste 29 markkinaoikeudessa).
UAY:n hallituksen puheenjohtaja N on 20.5.2012 pyytäessään TulosAkatemian kouluttajalta sähköpostitse tarjousta UAY:n jäsenyrittäjille tarkoitetusta kannattavan liiketoiminnan koulutuksesta tuonut esiin pelkonsa siitä, etteivät yrittäjät osaa käyttää tammikuussa 2013 voimaan tulevaa ajokorttilakiuudistusta mahdollisuutena korjata hintoja reilusti ylöspäin ja ettei hintoihin uskalleta laittaa edes sitä, mitä tuntimäärien muutosten myötä pitäisi. Puheenjohtaja on todennut autokoulujen kannattavuuden heikentyneen viime vuosina. Puheenjohtaja on viestissään kertonut auttavansa räätälöimään koulutuksen juuri kohderyhmälle sopivaksi ja uskonut autokouluyrittäjiin purevan parhaiten esimerkiksi omaan alaan liittyvät laskutehtävät (KKV:n kirjallinen todiste 53 markkinaoikeudessa).
Kouluttaja on sisällyttänyt hallituksen puheenjohtajalle lähettämäänsä vastausviestiin esimerkkilaskelman siitä, kuinka paljon myyntimäärä saa laskea ja silti autokoulu tekisi enemmän voittoa, jos ajokortin 1 500 euron keskihinta (myyntikate 10 prosenttia) saadaan nostettua esimerkiksi 1 800 euroon. Kouluttaja on todennut viestissään tarkoituksena olevan kertoa, että autokoulualalla pienelläkin hinnankorotuksella tulos paranee huomattavasti, vaikka kysyntä sen takia hieman laskisikin (KKV:n kirjallinen todiste 53 markkinaoikeudessa).
Mainittu laskuesimerkki palvelun myyntihinnan 1 500 euron nostamisesta 1 800 euroon on sisältynyt UAY:n taloudellisen ajattelun koulutuksen kurssimateriaaliin (KKV:n kirjallinen todiste 92 markkinaoikeudessa).
Taloudellisen ajattelun koulutuksen kurssikutsussa 20.6.2012 on todettu ajokorttikoulutuksen uudistuvan ja sen tuovan mukanaan muutoksia ja kysytty, onko yrityksen kannattavuus autokouluyrittäjän haluamalla tasolla. Kutsun liitteestä on käynyt ilmi, että koulutuksen sisältö on koskenut muun ohella hintojen korottamisen vaikutusta katteisiin ja tuloksentekokykyyn, hinnoittelupäätöksiä ja tuotteen hintaa tuotteen arvon mittarina sekä sitä, miten korkeampi hinta voidaan perustella (KKV:n kirjallinen todiste 59 markkinaoikeudessa). Kurssikutsussa 28.8.2012 on lisäksi tuotu esiin koulutuksen aiheen ajankohtaisuus tulevien muutosten tuomien haasteiden vuoksi, yrityksen kannattavuuden parantaminen ja se, ettei yrittäjien ole tarkoitus maksaa muutosten tuomaa kustannusta, vaan tarkoitus on saada jäämään jotain leivän päällekin (KKV:n kirjallinen todiste 57 markkinaoikeudessa). Koulutusta 8.2.2013 koskeva kurssikutsu on ollut vastaavan sisältöinen.
Osassa osallistujien antamista kurssipalautteista (KKV:n kirjallinen todiste 96 markkinaoikeudessa) on markkinaoikeuden päätöksen 26 kohdasta tarkemmin ilmenevällä tavalla tuotu esiin hinnankorottamiseen liittyviä kommentteja. Lisäksi Autokoulu Hakalan edustajan koulutuksesta tekemiin muistiinpanoihin on kirjattu esimerkiksi se, että matalilla myyntikateprosenteilla pienetkin hinnankorotukset parantavat tulosta voimakkaammin kuin suuret myyntimäärän nousut (KKV:n kirjallinen todiste 93 markkinaoikeudessa).
3.4.2.5. Oikeudellinen arviointi
Korkein hallinto-oikeus on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 58 §:n mukaisesti ilmoittanut UAY:lle, ettei se järjestä asiassa UAY:n vaatimaa suullista käsittelyä, ja varannut UAY:lle tilaisuuden esittää kirjallista lisäselvitystä. UAY on lausumassaan ilmoittanut, ettei sillä ole ollut huomautettavaa viraston toimittamaan litterointiin TulosAkatemian kouluttaja C:n kuulemisesta markkinaoikeudessa.
C on markkinaoikeudessa kertonut, että UAY:n järjestämässä taloudellisen ajattelun koulutuksessa käytetty kurssimateriaali on ollut hänen laatimansa. C:n kertoman mukaan UAY on esittänyt toiveena, että koulutuksissa voitaisiin käyttää autokoulualaan liittyviä laskuesimerkkejä. Tähän C on vastannut, että hänellä on käytössä vain yksi esimerkki autokoulualaan liittyen. C on kertonut, että kurssimateriaalissa esitetty laskuesimerkki palvelun myyntihinnan nostamisesta 1 500 eurosta 1 800 euroon on perustunut hänen omaan kokemukseensa tyttären ajokortin hinnasta. C on lisäksi kertonut, ettei hän ole mainitussa koulutuksessa puhunut ajokorttilainsäädännöstä tai sen uudistuksesta ja että hän on jatkuvasti pitänyt samanlaisia koulutuksia eri asiakkaille ja käyttänyt mainittua esimerkkiä muidenkin asiakkaidensa koulutuksissa.
Korkein hallinto oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, ettei C:n markkinaoikeudessa kertomaa ole aihetta epäillä. Myöskään ei ole aihetta epäillä sitä D:n kertomaa, että laskuesimerkkiä on käytetty Suomen Yrittäjien koulutuksessa 1.3.2011.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole kysymys siitä, että C:n olisi väitetty toimineen kilpailusäännösten vastaisesti, vaan kyse on UAY:n menettelyn kilpailuoikeudellisesta arvioinnista. Asiassa on arvioitava, missä tarkoituksessa UAY on päättänyt järjestää kyseessä olevan koulutuksen ja ovatko koulutukseen osallistuneet kurssikutsussa ja koulutuksessa esitetyn perusteella ymmärtäneet koulutuksessa annetun hintojen korottamista koskeva UAY:n suositus.
Edellä ilmenevällä tavalla UAY:n hallituksen koulutuksen järjestämistä koskevan päätöksen taustalla on ollut huoli autokoulualan kannattavuudesta ja siitä, ettei ajokorttiuudistuksen aiheuttamia lisäkustannuksia saada vietyä hintoihin. UAY:n hallituksen puheenjohtajan N:n sähköpostiviestissä koulutuksen pitäneelle C:lle on tuotu esiin N:n huoli siitä, ettei ajokorttiuudistuksen yhteydessä osata korjata hintoja reilusti ylöspäin, ja tuotu esiin omaa alaa koskevat laskutehtävät tehokkaana keinona vaikuttaa autokouluyrittäjiin. C on kertonut N:lle esimerkkinsä ajokortin keskimääräisen hinnan nostamisesta 300 eurolla, mihin esimerkkiin N ei ole ottanut vastausviestissään kantaa.
UAY on esittänyt, että kimmoke taloudellisen ajattelun koulutuksen järjestämiseen ei ollut uusi ajokorttilaki, vaan yleisen taloudellisen koulutuksen hyödyllisyys, mistä seikasta UAY on pyytänyt saada kuulla D:tä. Vaikka koulutuksella on pyritty lisäämään UAY:n jäsenten osaamista taloudellisista kysymyksistä, edellä todetut seikat osoittavat, että koulutuksen järjestämisen taustalla on ollut nimenomaan myös B-korttiuudistus ja sen johdosta tehtävät hinnankorotukset.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtenä syynä UAY:n järjestämälle taloudellisen ajattelun koulutukselle on ollut yhdistyksen tarkoitus vaikuttaa koulutukseen osallistuvien autokouluyrittäjien hinnoitteluun siten, että ne nostaisivat hintojaan reilusti ajokorttiuudistuksen yhteydessä. Hallituksen puheenjohtaja N on tullut C:n sähköpostiviestin perusteella tietoiseksi siitä, että koulutuksessa on tarkoitus esittää laskuesimerkki hinnan nostamisesta 300 eurolla. Koulutuksessa käsiteltävät laskutehtävät ovat olleet nimenomaan N:n toivomus, eikä N ole puuttunut C:n ilmoittamaan aikomukseen laskuesimerkin käsittelemisestä kurssilla. N:n on tullut ymmärtää, että 300 euron hinnan korottamista koskevan laskuesimerkin käsitteleminen koulutuksessa käsitetään suositukseksi hintojen korottamisesta.
Taloudellisen ajattelun koulutuksen yhteys ajokorttilakiuudistukseen on käynyt osallistujille ilmi kurssikutsusta sekä lisäksi koulutusten ajoittumisesta ajallisesti lakiuudistuksen voimaantulon molemmille puolille. Kurssikutsut liitteineen ovat sisältäneet hinnoitteluteemaa esiin nostavia ja osaltaan hinnankorotuksiin kannustavia mainintoja. Kurssikutsuista on siten käynyt ilmi koulutuksen hinnankorotuksiin kannustava tarkoitus.
Koulutusmateriaaliin on edellä todetusti sisältynyt muun ohella konkreettinen myyntihinnan korottamista koskeva laskuesimerkki. Huolimatta siitä, ettei koulutusmateriaalissa ole mainittu kyseisen esimerkin nimenomaisesti koskevan autokoulualaa, koulutukseen osallistuneiden autokouluyrittäjien on esimerkissä käytettyjen euromäärien suuruusluokan perusteella ollut mahdollista mieltää esimerkin sopivan alaansa ja B-korttiopetuksen hintaluokkaan.
Kun otetaan huomioon, että UAY:n toimialayhdistyksenä jäsenilleen järjestämä taloudellisen ajattelun koulutus on koskenut hinnoittelua ja siihen liittyviä kysymyksiä, koulutus ja siihen sisältynyt omaa alaa koskeva laskuesimerkki ovat jo aihepiirinsä puolesta olleet omiaan yhdenmukaistamaan autokouluyritysten hinnoittelua.
Vaikka koulutukseen sisältynyt esimerkki on yhtäältä ollut ainoastaan laskuharjoitus, se on toisaalta ollut siinä määrin täsmällinen sekä lisäksi suuruusluokaltaan autokoulualan B-korttiopetuksen perusvaiheen hintoihin sopiva, että se on ollut omiaan vaikuttamaan autokouluyrittäjien tuleviin hinnoittelupäätöksiin. UAY:n järjestämä koulutus on viestinyt siitä, millaisia hinnankorotuksia ajokorttiopetukseen olisi mahdollista tehdä.
Koulutukseen osallistuneiden kurssipalautteessaan esittämät kommentit hintojen nostamisesta osoittavat myös sitä, että koulutuksen sisältö ja esitetty laskuesimerkki on ymmärretty kannusteeksi hintojen nostamiseen.
Taloudellisen ajattelun koulutukseen liittyvät asiakirjat tukevat kokonaiskuvaa siitä, että UAY on pitänyt esillä autokoulujen tulevaan hinnoitteluun ja hintojen korottamiseen liittyviä kysymyksiä ja on ylittänyt asiassa sen, mitä voidaan pitää toimialayhdistyksen tavanomaisena ja sallittuna jäsenistön kouluttamisena, kun otetaan huomioon hinnoittelutekijöihin painottuva koulutuksen aihepiiri, koulutuksen osallistujakunnan koostuminen saman alan yrittäjistä ja koulutuksen tarkoitus. Se, että UAY:n järjestämässä koulutuksessa käytetty laskuesimerkki on ollut kouluttajan laatima, ei poista hintasuosituksen luonnetta eikä sitä, että kyse on UAY:n antamasta hintasuosituksesta.
Edellä todettu huomioon ottaen merkityksellistä asiassa ei ole se, onko UAY antanut kouluttajalle sellaisia tietoja, joiden avulla tämä olisi voinut laskea lakiuudistuksen oletetun hintavaikutuksen olevan esimerkin mukainen, onko kouluttaja nimenomaisesti kehottanut autokouluyrittäjiä hyödyntämään lakiuudistusta hintojen nostamiseksi tai millaisia keskusteluja taloudellisen ajattelun koulutuksessa on mahdollisesti käyty.
Markkinaoikeuden päätöksessä mainitulla tavalla UAY:n hallitus on 15.6.2015 Liikenneakatemian A:lle lähettämässään sähköpostiviestissä (KKV:n kirjallinen todiste 64 markkinaoikeudessa) muun ohella todennut, että yhdistys on pyrkinyt opastamaan yrittäjiä järkevään hinnoitteluun järjestämällä useita taloudellisen ajattelun kursseja, mutta valitettavasti kursseille eivät osallistu ne jäsenet, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Myös edellä mainittu sähköpostiviesti, joka jäljempänä tässä päätöksessä katsotulla tavalla itsessäänkin sisältää hintasuosituksen, tukee kokonaiskuvaa siitä, että UAY:n järjestämillä taloudellisen ajattelun koulutuksilla on pyritty vaikuttamaan autokouluyritysten tulevaan hintoja koskevaan markkinakäyttäytymiseen.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin markkinaoikeus, että UAY:n 14.9.2012 ja 8.2.2013 järjestämissä taloudellisen ajattelun koulutuksissa on annettu kilpailulain 5 §:ssä kielletty hintasuositus. Taloudellisen ajattelun koulutusten järjestäminen on perustunut UAY:n hallituksen päätöksiin ja kysymys on ollut yhdistyksen järjestämästä koulutuksesta. UAY:n hallituksen puheenjohtaja on ollut tietoinen koulutuksessa esitettävästä hinnan korottamista koskevasta laskuesimerkistä, eikä hän ole puuttunut koulutuksen sisältöön tältä osin. UAY:n tahtona on siten ollut yhteensovittaa autokouluyrittäjien hinnoittelua koskeva markkinakäyttäytyminen, ja siten hintasuosituksissa kysymys on ollut kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetuista elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksistä.
3.4.3. Hyvinkään alueelliset keskustelutilaisuudet 18.12.2012 ja 18.3.2014
3.4.3.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksensä 35–40 kohdassa selostanut Hyvinkäällä 18.12.2012 ja 18.3.2014 järjestetyistä alueellisista keskustelutilaisuuksista saatua selvitystä. Korkein hallinto-oikeus viittaa markkinaoikeuden päätökseen tältä osin.
Markkinaoikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että kyseisissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa olisi annettu hintasuosituksia (päätöksen 98–100 kohta).
Autokoulu Hakalan D on merkinnyt kyseiset tilaisuudet yhtiön ajanvarauskalenteriin aiemmasta poikkeavalla tavalla hintapalavereiksi. Lisäksi D on viestissään 16.3.2015 viitannut Hyvinkäällä paria vuotta aiemmin pidettyyn alueelliseen keskustelutilaisuuteen hintapalaverina ja todennut chat-viestissään 27.10.2015 N:lle sanoneensa jossain Hyvinkään palaverissa alueelle mahtuvan kolme autokoulua.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan D:n kalenterimerkintöjen ja edellä mainituissa viesteissä todetun voidaan sinänsä katsoa viittaavan siihen, että kysymyksessä olevien keskustelutilaisuuksien aiheena olisi ollut hinta. Ne eivät kuitenkaan sellaisinaan osoita, että mainituissa tilaisuuksissa olisi keskusteltu hinnoista, saati annettu hintasuosituksia. Kyseisissä tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei ole esitetty muuta näyttöä.
3.4.3.2. Viraston kanta
Virasto on esittänyt, ettei markkinaoikeus ole arvioinut kokonaisvaltaisesti Hyvinkään alueellisista keskustelutilaisuuksista esitettyä näyttöä. D:n tapa merkitä aluepalaverit kalenteriinsa muuttui ajokorttilain muutosten voimaantulon lähestyessä ja taloudellisen ajattelun koulutuksen jälkeen. Viraston johtopäätökset alueellisista keskustelutilaisuuksista ja hintapalavereista nojaavat suurelta osin esityksen kohteiden kertomaan ja heidän viesteihinsä sekä kirjauksiinsa.
Virasto on kokonaisarvioinnissaan päätynyt kirjalliseen näyttöön tukeutuen pitämään Autokoulu Hakalan ja Eko-Centerin edustajien markkinaoikeudelle lausumaa osin epäuskottavana. Hallintomenettelyssä hankitulle suulliselle selvitykselle tulee antaa merkitystä arvioitaessa markkinaoikeudessa kuultujen henkilöiden uskottavuutta.
D:n kalenterimerkintöjen, viestien, tarkastuskuulemisen ja muun asiassa esitetyn kirjallisen näytön perusteella Hyvinkään aluepalavereissa keskusteltiin hinnoista.
3.4.3.3. UAY:n, Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin ja Porvoon Autokoulun kannat
UAY on esittänyt, ettei Hyvinkään aluepalavereissa ole annettu hintasuositusta. D:n muuttunut tapa merkitä aluepalaverit kalenteriinsa ei osoita hintasuosituksen antamista. Myöskään D:n viittaus aiempaan aluepalaveriin ”hintapalaverina” ei ole näyttö hintasuosituksesta. Kalenterimerkinnät ja viestit eivät osoita, että aluepalavereissa olisi keskusteltu hinnoista tai annettu hintasuosituksia.
Autokoulu Hakala on esittänyt, ettei näyttö osoita, että Hyvinkään aluepalavereissa olisi käyty hintojen yhdenmukaistamiseen tai korottamiseen liittyviä keskusteluja. Virasto sekoittaa Hyvinkään aluepalaverit ja yhdistyksen vuosikokouksen.
Eko-Center on esittänyt, ettei Hyvinkään aluepalavereissa ole annettu hintasuosituksia. Mainituissa palavereissa on purettu hinnanmuodostusta, ei hintaa.
Porvoon Autokoulu on esittänyt, että markkinaoikeus on arvioinut näyttöä oikein siltä osin kuin se on hylännyt seuraamusmaksuesityksen.
3.4.3.4. Oikeudellinen arviointi
Virasto on seuraamusmaksuesityksessään esittänyt asiassa olevan näyttöä siitä, että UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet elinkeinonharjoittajat ovat vieneet UAY:n hintasuositusta omille alueilleen ainakin järjestämällä aluepalavereita, joihin on kutsuttu paikallisia autokouluyrittäjiä. Hyvinkään aluepalavereiden osalta viraston esitys on pitkälti tukeutunut Autokoulu Hakalan edustajan kalenterimerkintöihin ja virastossa kertomaan.
D on markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä kysyttäessä kertonut, että Hyvinkään aluepalaverien aiheeksi on kalenterimerkinnöissä merkitty hinta sen vuoksi, ettei kalenteriin ole mahtunut enempää tekstiä ja jotta hän muistaisi, milloin on menossa mihinkin. Virasto ei ole markkinaoikeudessa enemmälti kysynyt D:ltä tämän viraston kuulemisessa aluepalavereista kertomasta.
Markkinaoikeuden päätöksessä todetulla tavalla D on merkinnyt kyseessä olevat alueelliset keskustelutilaisuudet kalenteriinsa aiemmasta poikkeavalla tavalla hintapalavereiksi (KKV:n kirjalliset todisteet 100–104 markkinaoikeudessa). Lisäksi D on viestissään 16.3.2015 (KKV:n kirjallinen todiste 105 markkinaoikeudessa) viitannut Hyvinkäällä paria vuotta aiemmin pidettyyn alueelliseen keskustelutilaisuuteen hintapalaverina. Eko Center on puolestaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä todetulla tavalla tuonut esiin, että Hyvinkään aluepalavereissa on purettu hinnanmuodostusta, mikä osoittaa hintoihin liittyvän keskustelun käymistä.
Korkein hallinto-oikeus katsoo D:n kalenterimerkintöjen ja D:n viestin sekä Eko-Centerin korkeimmassa hallinto-oikeudessa lausuman perusteella näytetyksi, että Hyvinkään aluepalavereissa 18.12.2012 ja 18.3.2014 on keskusteltu hinnoista. Virasto on esityksessään vaatinut seuraamusmaksun määräämistä UAY:n Hyvinkään alueellisissa keskustelutilaisuuksissa antamista hintasuosituksesta, eikä seuraamusmaksun määräämistä ole tältä osin vaadittu elinkeinonharjoittajien välisestä mahdollisesta hintayhteistyöstä. Virasto on edellä todetulla tavalla katsonut hinnoista keskustelemisen olevan osoitus siitä, että UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet elinkeinonharjoittajat ovat alueellisissa keskustelutilaisuuksissa vieneet UAY:n hintasuositusta omille alueilleen.
Hinnoista keskusteleminen autokouluyrittäjien toimialayhdistyksen UAY:n järjestämässä alueellisessa keskustelutilaisuudessa viittaa yhdistyksen pyrkimykseen vaikuttaa alueen autokouluyrittäjien hinnoitteluun. Kun hintasuositukselta kuitenkin edellytetään paitsi yhdistyksen tahtoa yhteensovittaa jäsentensä markkinakäyttäytyminen myös nimenomaisen hintoja koskevan suosituksen antamista, asiassa esitetty näyttö ei riitä osoittamaan, että UAY olisi Hyvinkään alueellisissa keskustelutilaisuuksissa esittänyt autokouluyrittäjille riittävän täsmällisen ajokorttiopetuksen hintoja tai niiden korottamista koskevan suosituksen, joka olisi ohjannut tai voinut ohjata autokouluyrittäjien hinnoittelua niiden päättäessä palveluistaan perittävistä hinnoista.
3.4.4. Porvoon alueelliset keskustelutilaisuudet 12.8.2014 ja 27.11.2014
3.4.4.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksensä 41–43 kohdassa selostanut Porvoossa 12.8.2014 ja 27.11.2014 järjestetyistä alueellisista keskustelutilaisuuksista saatua selvitystä. Korkein hallinto-oikeus viittaa markkinaoikeuden päätökseen tältä osin.
Markkinaoikeus on katsonut, ettei kyseisissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa ole annettu hintasuosituksia (päätöksen 47 ja 101–103 kohta).
Markkinaoikeus on päätöksessään lausunut, että N:n ja O:n viestien sekä keskustelutilaisuuksien ajankohtien perusteella ainakin osasyynä tilaisuuksien 12.8.2014 ja 27.11.2014 järjestämiseen on ollut uusien toimijoiden aiheuttama hintakilpailu ja B-korttiopetuksen hintatason merkittävä alentuminen Porvoossa.
UAY:n hallituksen puheenjohtaja on viestissään 16.11.2014 A:lle ilmoittanut jälkimmäisen tilaisuuden aiheeksi muun ohella alan kannattavuuden. Viittaus alan kannattavuuteen ja tapaamisten lähtötilanne eli hintatason lasku Porvoossa elo- ja lokakuussa 2014 aloittaneiden uusien toimijoiden myötä viittaavat markkinaoikeuden päätöksen mukaan siihen, että alueellisessa keskustelutilaisuudessa 27.11.2014 on saattanut olla tarkoitus keskustella Porvoon hintatasosta. Pelkästään nämä seikat eivät kuitenkaan osoita, että Porvoossa syksyllä 2014 pidetyissä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa olisi keskusteltu hinnoista tai annettu hintasuosituksia. Asiassa ei ole esitetty muuta näyttöä kyseisissä tilaisuuksissa käytyjen keskustelujen sisällöstä.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan asiaa ei anna aihetta arvioida toisin UAY:n hallituksen jäsenen Eko-Centerin O:n A:lle 31.10.2014 lähettämä sähköpostiviesti. Tämä viesti ei ole ainakaan suoraan liittynyt 27.11.2014 pidettyyn keskustelutilaisuuteen.
3.4.4.2. Viraston kanta
Virasto on lausunut esittäneensä näyttöä siitä, että hinnoista ja hinnoittelusta on käyty kilpailulaissa kiellettyjä keskusteluja Porvoon aluepalavereissa. Markkinaoikeus ei ole arvioinut näyttöä kokonaisvaltaisesti. Viraston johtopäätökset alueellisista keskustelutilaisuuksista nojaavat suurelta osin esityksen kohteiden kertomaan ja heidän viesteihinsä. Seuraamusmaksuesityksen kohteena olevien yhtiöiden nimeämät todistajatkin ovat kertoneet palavereissa keskustellun hinnoista.
3.4.4.3. UAY:n ja Porvoon Autokoulun kannat
UAY on esittänyt, että Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa ei ole annettu hintasuositusta. Virasto ei ole esittänyt muuta näyttöä kuin sen, että N on ilmoittanut palaverin 27.11.2014 yhtenä aiheena olevan alan kannattavuus. Palaverista 12.8.2014 ei ole esitetty näyttöä. Asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä toistuvista UAY:n alan yrittäjien tapaamisissa antamista hintasuosituksista, jonka perusteella voisi päätellä, että hintasuositus on annettu myös syksyn 2014 tapaamisissa. Asia on arvioitava näin siinäkin tapauksessa, että korkein hallinto oikeus katsoisi UAY:n antaneen hintasuosituksen ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa.
Porvoon Autokoulu on esittänyt, että markkinaoikeus on arvioinut näyttöä oikein siltä osin kuin se on hylännyt seuraamusmaksuesityksen.
3.4.4.4 Oikeudellinen arviointi
Asiassa on edellä ilmenevällä tavalla esitetty kirjallista näyttöä siitä, että UAY:n hallituksen puheenjohtaja on ilmoittanut Liikenneakatemian A:lle tilaisuuden 27.11.2014 yhdeksi aiheeksi alan kannattavuuden (KKV:n kirjallinen todiste 65 markkinaoikeudessa).
Lisäksi todistaja G on markkinaoikeudessa kertonut, että kyseessä olevan kaltaisissa aluepalavereissa on keskusteltu kannattavuudesta, joskaan hänen mukaansa aiheesta ei ole lähdetty puhumaan sen kummemmin. G on kertonut, että hän on kysynyt kollegalta suoraan, jos hän on halunnut saada selville hintatason. Myös markkinaoikeudessa todistajana kuultu H on pitänyt yrittäjien välisissä keskusteluissa tavanomaisena puheenaiheena hintojen liiallista alhaisuutta kuluihin nähden ja arvioinut, että jos nyt pidettäisiin palaveri, niin varmaan siinäkin puhuttaisiin jotakin hinnoista.
Asiassa esitetty selvitys viittaa siten siihen, että 12.8.2014 ja 27.11.2014 järjestetyissä Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa on keskusteltu kannattavuudesta ja hinnoista.
Kyseiset Porvoon alueelliset keskustelutilaisuudet 12.8.2014 ja 27.11.2014 on järjestetty pian sen jälkeen, kun Katiedu oli aloittanut autokoulutoiminnan Porvoossa elokuussa 2014 ja Liikenneakatemia lokakuussa 2014.
Ennen jälkimmäistä palaveria 27.11.2014 Eko-Centerin O on lähettänyt A:lle sähköpostiviestin 31.10.2014 (KKV:n kirjallinen todiste 83 markkinaoikeudessa), jota käsitellään tämän päätöksen kohdassa 3.4.5. Kyseisessä viestissä on tuotu jäljempänä todetulla tavalla esiin UAY:n kanta uusien yrittäjien aikaansaaman hintakilpailun haitallisuudesta ja B korttiopetuksen hintatasosta.
Korkein hallinto-oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, että puheena olevien kahden alueellisen keskustelutilaisuuden järjestämisen syynä on osaltaan ollut hintakilpailu, joka on ollut seurausta uusien yritysten Porvoossa aloittamasta autokoulutoiminnasta, ja sen myötä alentuneesta B-korttiopetuksen hintatasosta.
Uudet autokouluyrittäjät, joiden yritysten markkinoille tulon seurauksena hinnat Porvoossa laskivat, eivät saapuneet nyt puheena oleviin tilaisuuksiin. Asiassa on pääteltävissä, että UAY:llä mahdollisesti ollut tarkoitus hintojen korottamista koskevan hintasuositukseen antamiseen ei tämän vuoksi toteutunut. Korkein hallinto-oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, ettei Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa 12.8.2014 ja 27.11.2014 ole annettu ajokorttiopetuksesta perittäviä hintoja tai niiden korottamista koskevaa UAY:n hintasuositusta.
3.4.5. Sähköpostiviestit 31.10.2014 ja 15.6.2015
3.4.5.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksensä 44 kohdassa selostanut Eko-Centerin O:n Liikenneakatemian A:lle lähettämän sähköpostiviestin 31.10.2014 sisällön sekä lisäksi päätöksensä 45–46 kohdassa asiassa saatua selvitystä.
Markkinaoikeus on päätöksensä 48–52 kohdassa selostanut UAY:n hallituksen ja A:n välillä kesällä 2015 käytyä viestinvaihtoa. Autokoulu Hakalan D:n UAY:n hallituksen nimissä A:lle 15.6.2015 lähettämän sähköpostiviestin sisältö on selostettu päätöksen 52 kohdassa.
Korkein hallinto oikeus viittaa markkinaoikeuden päätökseen edellä mainituilta osin.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan O:n viestissä 31.10.2014 on ollut kysymys UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta, jonka tavoitteena on ollut B kortin hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla (päätöksen 104–111 kohta). O:n viestissä 31.10.2014 on esitetty UAY:n jäsenyydestä kiinnostuneelle uudelle porvoolaiselle toimijalle euromääräinen suositus koskien B-kortin hintaa ja siten pyritty vaikuttamaan uuden toimijan tulevaan hintoja koskevaan käyttäytymiseen.
Markkinaoikeus on katsonut, ettei UAY:n hallituksen A:lle 15.6.2015 lähettämässä viestissä ole annettu hintasuositusta. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan sähköpostiviesti ja sen valmistelua koskeva chat keskustelu kuitenkin osoittavat, että UAY:n tahtona on ollut rajoittaa uusien yrittäjien markkinoille tulon aiheuttamaa hintakilpailua yleisesti ja tässä tapauksessa erityisesti Porvoon autokoulumarkkinoilla (päätöksen 53, 109 ja 112–113 kohta).
Markkinaoikeuden päätöksessä on todettu, että O on ollut UAY:n hallituksen jäsen lähettäessään viestin 31.10.2014. Viestin alkuosa on koskenut jäsenhakemusta, ja viesti on lähetetty tiedoksi myös UAY:n hallituksen jäsenille. Viesti on lähetetty UAY:n nimissä. Porvoo ei ole ollut järvenpääläisen Eko-Centerin toiminta-aluetta eikä O:lla ole ollut välitöntä intressiä esittää tällaista kannanottoa pelkästään edustamansa yrityksen nimissä. Sillä, että O on ilmoittanut esittäneensä viestin jälkimmäisen hintoja koskeneen osan yksittäisenä autokouluyrittäjänä, ei tässä tilanteessa ole merkitystä. O on viestin lähettäessään toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä, eikä viestiä ole muutoinkaan syytä tarkastella kahtena erillisenä kokonaisuutena.
UAY:n hallituksen A:lle 15.6.2015 lähettämän viestin perusteella O:n viestin 31.10.2014 sisältö on vastannut myös hinnoittelua koskeneen osion osalta UAY:n hallituksen kantaa. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, ettei asiassa ole näytetty, että muut hallituksen jäsenet olisivat jälkeenpäin reagoineet viestin sisältöön.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan O:n viestissä 31.10.2014 on kokonaisuudessaan ollut kysymys UAY:n kannanotosta. Sillä seikalla, onko O yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjen perusteella voinut muodollisesti edustaa UAY:tä, ei ole merkitystä asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa. Myöskään sillä, miten A on tosiasiallisesti mieltänyt viestin, ei ole asian arvioinnissa merkitystä.
UAY:n hallituksen A:lle 15.6.2015 lähettämän viestin osalta markkinaoikeuden päätöksessä on lausuttu, että viestissä on yleisellä tasolla tuotu esiin hintakilpailun haitallisuus sekä viitattu siihen, että Liikenneakatemian hintataso on useita satoja euroja alle alueen yleisen hintatason. Viestissä on siten kehotettu Liikenneakatemiaa pidättäytymään hintakilpailusta Porvoossa. Ottaen kuitenkin huomioon, ettei viestissä ole esitetty selkeää kehotusta nostaa hintaa tietyllä euromäärällä tai esitetty jonkin tietyn tuotteen hintaa koskevaa suositusta, viestissä ei ole annettu hintasuositusta, vaikka maininta satoja euroja alueen yleistä hintatasoa alhaisemmasta hintatasosta on viitannut tietyn suuruiseen hinnankorotustarpeeseen.
3.4.5.2. UAY:n, Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin ja Porvoon Autokoulun kannat
UAY on esittänyt, että markkinaoikeus on virheellisesti katsonut, että Eko Centerin O:n sähköpostiviestissä 31.10.2014 olisi ollut kysymys UAY:n nimissä annetusta hintasuosituksesta. Viesti ei ole ollut UAY:n kannanotto, vaan O on kirjoittanut sen yksityisenä autokouluyrittäjänä. UAY:n hallituksen sähköpostiviesti 15.6.2015 on liittynyt eri asiakokonaisuuteen eikä ole ollut osa samaa viestiketjua kuin O:n viesti. Markkinaoikeuden johtopäätös siitä, että O:n viestin sisältö on vastannut UAY:n hallituksen kantaa hinnoittelun osalta, on virheellinen. Hallitus ei ole viestissään 15.6.2015 viitannut O:n viestin euromäärään. O ei ole suoraan kehottanut vastaanottajaa nostamaan hintoja tietyllä euromäärällä. Vaikka viesti katsottaisiin UAY:n kannanotoksi, viestiä ei voi pitää hintasuosituksena.
Autokoulu Hakala on esittänyt, ettei D ole viraston väittämällä tavalla ollut yksi aktiivisimmin menettelyyn osallistuneista hallituksen jäsenistä. Virasto korosti esityksessään, että kaikki hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat osallistuneet A:lle vuonna 2015 lähetettyjen vastausten laatimiseen. Valituksessaan virasto on muuttanut kantaansa niin, etteivät kaikki olekaan olleet aktiivisia. Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenee tapahtumien kulku koskien viestinvaihtoa UAY:n hallituksen ja A:n välillä kesällä 2015 ja kunkin hallituksen jäsenen osallistuminen keskusteluun.
Eko-Center on esittänyt, että UAY:n hallituksen ja A:n välisessä sähköpostikirjeenvaihdossa O on vastannut A:lle koskien Liikenneakatemian mahdollista jäsenyyttä UAY:ssä. Tässä viestissä O on tuonut esiin vastaavansa ensin hallituksen jäsenenä ja sen jälkeen yksityishenkilönä autokoulunsa edustajana. Omissa nimissään olevassa kappaleessa O on kertonut kokemuksiaan eri alueiden kampanjahintojen vaaroista.
Porvoon Autokoulu on esittänyt, ettei se ole markkinaoikeuden päätöksestä samaa mieltä siltä osin kuin siinä on katsottu yhtiön syyllistyneen väitetyn hintasuosituksen antamiseen UAY:n piirissä.
3.4.5.3. Viraston kanta
Virasto on esittänyt, että UAY:n väitteet perustuvat sähköpostiviestin 31.10.2014 sanamuotojen vastaiselle tulkinnalle. Se, ettei UAY:n hallitus ole sähköpostiviestissä 15.6.2015 maininnut viestin 31.10.2014 euromäärää, ei muuta asian arviointia. Kyse on markkinaoikeuden tunnistamaa hintasuositusta laajemmasta menettelystä muun muassa sisällöltään. D osallistui aktiivisesti A:lle lähetettyjen viestien laatimiseen vuonna 2015 ja toimi niiden lähettäjänä.
3.4.5.4. Oikeudellinen arviointi
3.4.5.4.1. Sähköpostiviesti 31.10.2014
Eko-Centerin O:n 31.10.2014 A:lle lähettämä viesti (KKV:n kirjallinen todiste 83 markkinaoikeudessa) on ollut luonteeltaan hinnankorotukseen kehottava ja kannustava sekä sisältänyt euromääräisen arvion B-korttiopetuksen sopivasta hintatasosta. Viestillä on pyritty vaikuttamaan autokouluyrityksen tulevaan hintoja koskevaan markkinakäyttäytymiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että viestissä on ollut kysymys kilpailulain 5 §:ssä kielletyn hintasuosituksen antamisesta.
O on viestillään 31.10.2014 vastannut A:n UAY:n hallitukselle esittämään kysymykseen yhdistyksen jäsenyydestä. O on A:lle lähettämänsä viestin mukaan kirjoittanut UAY:n hallituksen jäsenenä jäsenhakemusta koskevan viestin ensimmäisen osan ja yksityishenkilönä autokoulunsa edustajana viestin jälkimmäisen osan koskien B korttiopetuksen hinnoittelua.
Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin perustein kuin markkinaoikeus, että O on lähettänyt viestin 31.10.2014 kokonaisuudessaan UAY:n nimissä sen hallituksen jäsenenä ja että viesti on myös hinnoittelua koskevilta osin vastannut UAY:n hallituksen kantaa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että viesti on ollut ilmaus UAY:n tahdosta yhdenmukaistaa ajokorttiopetuksen hintatasoa Porvoon autokoulumarkkinoilla, ja siten kysymys on ollut kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetusta elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä.
3.4.5.4.2. Sähköpostiviesti 15.6.2015
Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla UAY:n hallitus on lähettänyt A:lle sähköpostiviestin 15.6.2015 (KKV:n kirjallinen todiste 64 markkinaoikeudessa) A:n tiedusteltua UAY:n hallitukselta hinnoittelurakenteesta, jolla ajokorttiopetuksen hinnat ilmoitetaan kuluttajille. UAY:n viestin on lähettänyt Autokoulu Hakalan D.
Viestinsä alussa UAY on todennut A:n toivoneen kannanottoa yksittäisen autokoulun hinnoittelumalliin ja lausunut, ettei yhdistys toimi hinnoitteluvahtina eikä siten ota kantaa yksittäisten yrittäjien toimintaan. UAY on viestissään tämän jälkeen todennut olevansa suuremmalla perspektiivillä huolissaan alalla vallitsevasta hintakilpailusta ja varsinkin joidenkin yrittäjien harjoittamasta aggressiivisesta hinnoittelupolitiikasta.
Viestissä on tuotu esiin, että alueelle tulevan uuden yrittäjän hinnoitellessa toimintansa useita satoja euroja alle alueen yleisen hintatason tämä vaikuttaa väistämättä myös vanhojen autokouluyrittäjien hinnoitteluun. Alueen hintatason romahdettua sen nostaminen takaisin kannattavalle tasolle on äärimmäisen vaikeaa. Viestissä on myös lausuttu, että UAY on pyrkinyt opastamaan yrittäjiä järkevään hinnoitteluun järjestämällä taloudellisen ajattelun kursseja, mutta valitettavasti kursseille eivät osallistu ne jäsenet, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Viestin lopussa on toivottu, että jokainen jäsen ymmärtää arvostaa työtään niin, että hinnoittelee työnsä ja osaamisensa sen mukaisesti.
Markkinaoikeuden päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla viestin muotoilua oli valmisteltu UAY:n hallituksen chat-keskustelussa (KKV:n kirjalliset todisteet 67–70 ja 105 markkinaoikeudessa). Esimerkiksi O on tuossa keskustelussa pyytänyt ujuttamaan vastaukseen epäterveen kilpailutilanteen autokoulujen lisääntyessä ja sen, että uusien yrittäjien hinta edellä alalle tulo johtaa pysyvään alennusmyyntiin.
Viestissä 15.6.2015 UAY:n hallitus on tuonut esiin kantansa ajokorttiopetusta koskevan hintakilpailun haitallisuudesta sekä ajokorttiopetuksen hinnoittelusta ja siten samoista kysymyksistä kuin Eko-Centerin O:n A:lle 31.10.2014 lähettämässä viestissä. Viestissä 15.6.2015 ei ole nimenomaisesti viitattu B-korttiopetuksen hinnoitteluun, mutta A:lle aikaisemmin lähetetyn O:n viestin 31.10.2014 ja Liikenneakatemian B korttiopetusta koskevien aikaisempaa hintatasoa alhaisempien hintojen perusteella viestin 15.6.2015 liittyminen B-korttiopetukseen on ollut viestistä selvästi pääteltävissä.
Vaikka viestissä 15.6.2015 ei ole suoraan kehotettu nostamaan hintoja tietyllä euromäärällä, viesti on ollut O:n A:lle 31.10.2014 lähettämän viestin tavoin hinnankorotukseen kehottava. Lisäksi viesti on sisältänyt euromääräisen arvion hinnan korotustarpeesta, kun siinä on viitattu uuden yrittäjän perimiin useita satoja euroja alle alueen yleisen hintatason jääviin hintoihin. Viestillä on pyritty vaikuttamaan autokouluyrityksen tulevaan markkinakäyttäytymiseen ja yhdenmukaistamaan ajokorttiopetuksen hinnoittelu alueen yleistä hintatasoa vastaavaksi.
Edellä lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin markkinaoikeus, että UAY:n hallituksen viestissä 15.6.2015 on annettu kilpailulain 5 §:ssä kielletty hintojen korottamista koskeva hintasuositus. UAY:n hallituksen viestistä ilmenee UAY:n tahto yhdenmukaistaa ajokorttiopetuksen hintatasoa Porvoon autokoulumarkkinoilla, ja siten kysymys on ollut kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetusta elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä.
3.4.6. Porvoon alueellinen keskustelutilaisuus 5.10.2015
3.4.6.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksensä 54–71 kohdassa selostanut alueellista keskustelutilaisuutta Porvoossa 5.10.2015 ja siihen liittyvää viestinvaihtoa. Liikenneakatemian A:n UAY:n hallituksen jäsenille keskustelutilaisuuden jälkeen 25.10.2015 lähettämän viestin sisältö on selostettu päätöksen 57 kohdassa. UAY:n hallituksen puheenjohtajan A:n viestin johdosta hallituksen muille jäsenille 25.10.2015 lähettämän viestin sisältö on selostettu päätöksen 58 kohdassa. Päätöksen 63–71 kohdassa on selostettu, mitä markkinaoikeudessa kuullut henkilöt ovat kertoneet markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä sekä joidenkin markkinaoikeudessa kuultujen henkilöiden osalta myös se, mitä he ovat kertoneet viraston kuulemistilaisuudessa.
Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut, että Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 on UAY:n nimissä annettu Porvoossa ja sen lähiympäristössä toimiville autokouluyrittäjille selkeä suositus korottaa hintoja tietyllä euromäärällä. Hintasuosituksen tavoitteena on ollut hintatason nostaminen ja yhdenmukaistaminen Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla (päätöksen 72 ja 114–115 kohta).
Markkinaoikeus on A:n ja B:n kertomusten ja UAY:n hallituksen puheenjohtaja N:n 25.10.2015 lähettämän viestin perusteella katsonut näytetyksi, että UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun N on Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 osallistunut keskusteluun, jossa on ehdotettu tilaisuuteen osallistuneille Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjille hintojen korottamista 300–400 eurolla. N on tilaisuudessa käydyssä keskustelussa asemansa perusteella tosiasiallisesti edustanut oman yhtiönsä lisäksi myös UAY:tä. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että kysymys on ollut UAY:n nimissä järjestetystä tilaisuudesta, markkinaoikeus on katsonut, että kysymys on ollut yhdistyksen kannanotosta.
Markkinaoikeus on päätöksessään käsitellyt sitä, onko hintasuosituksissa ollut kysymys elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä (päätöksen 116–123 kohdat).
Markkinaoikeus on katsonut, että UAY:n nimissä annetut suositukset ovat muodostaan, sitovuudestaan ja antamistavastaan riippumatta olleet todellinen ilmaus UAY:n tahdosta sovittaa yhteen Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjien käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi. Niiden osalta on siten ollut kysymys kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetuista elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksistä.
Markkinaoikeus on päätöksessään lausunut, että oikeuskäytännössä ei ole edellytetty yhteenliittymän muodollista päätöstä hintasuosituksen antamisesta, vaan riittäväksi on katsottu, että kyseessä on ollut todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteen sovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi. Tähän nähden asian kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa ei voida antaa merkitystä sille, ettei yhdistyksen kokous ole tehnyt päätöstä hintasuosituksen antamisesta.
3.4.6.2. UAY:n, Autokoulu Hakalan, Eko-Centerin ja Porvoon Autokoulun kannat
UAY on esittänyt, että markkinaoikeus on virheellisesti katsonut UAY:n antaneen hintasuosituksen 5.10.2015 alueellisessa keskustelutilaisuudessa Porvoossa. Virasto ei ole näyttänyt, että mainittu palaveri olisi ollut UAY:n järjestämä. Tilaisuuteen ei ole lähetetty virallista kutsua, eikä siellä ole pidetty asialistaa. Paikalla on ollut vain yksi UAY:n hallituksen edustaja eikä muu hallitus ole ollut tietoinen mainitusta lounastapaamisesta. Markkinaoikeudessa kuullut henkilöt eivät ole vahvistaneet, että kyse olisi ollut UAY:n tilaisuudesta.
Yhdistysoikeus ei tunne yhdistyksen ja sen hallituksen jäsenen niin kutsuttua samaistamista. Markkinaoikeus ei ole ottanut riittävällä tavalla kantaa siihen, voidaanko yksittäisen hallituksen jäsenen puheet katsoa yhdistyksen kannanotoksi, eikä ole perustellut johtopäätöstään siitä, että N on asemansa perusteella tosiasiallisesti edustanut yhtiönsä lisäksi UAY:tä.
Yhdistyksen jäsenen tai hallituksen jäsenen tekemä toimi ei ole yhdistyksen toimi. Yhdistys on erillinen oikeushenkilö, jolla on jäsenistään erillinen tahdonmuodostus. Hallitus edustaa yhdistystä kollektiivisesti. Edustaessaan yhdistystä hallituksen on oltava päätösvaltainen. Yhdistyskokous tai yhdistyksen hallitus ei ole tehnyt päätöstä hintasuosituksen antamisesta. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että yhdistyksen hallitus olisi muodollista päätöstä tekemättä tosiasiallisesti yhdistystä edustamalla päättänyt suosittaa 300 euron hinnankorotusta. Näytöstä ei ilmene, että yhdistyksen tai sen hallituksen tahtona olisi ollut antaa hintasuositus.
Autokoulu Hakala on esittänyt, ettei Porvoon tapaaminen 5.10.2015 ole ollut ennakkoon hallituksen jäsenten tiedossa. Siellä käytyyn keskusteluun Autokoulu Hakalan edustaja ei ole voinut vaikuttaa, eikä hänellä ole ollut juridista osaamista myöhemmin irtisanoutua keskustelusta.
Eko-Center on esittänyt, että lokakuun lopulla 2015 UAY:n hallitus sai A:lta tiedon, että Porvoossa oli keskusteltu myös hinnoista. Myös UAY:n hallituksen puheenjohtaja kertoi asiasta hallituksen chat-keskustelussa. O:n, D:n tai muidenkaan hallituksen jäsenten juridinen osaaminen ei ollut sillä tasolla, että he olisivat ymmärtäneet kirjallisesti irtisanoutua tästä.
Porvoon Autokoulu on esittänyt, ettei se ole markkinaoikeuden päätöksestä samaa mieltä siltä osin kuin siinä on katsottu Porvoon Autokoulun syyllistyneen väitetyn hintasuosituksen antamiseen UAY:n piirissä.
3.4.6.3. Viraston kanta
Virasto on esittänyt, että UAY on väittänyt puheenjohtajanaan toimineen autokouluyrittäjän viestin Porvoon aluepalaverissä 5.10.2015 tehdystä hinnankorotusehdotuksesta osoittavan hintasuosituksen sijaan, ettei tilaisuus ollut UAY:n nimissä järjestetty. Viesti on tunnustukseen rinnastuvaa asiakirjanäyttöä. Viestiä on tarkasteltava asiayhteydessään osana muuta näyttöä.
Kyse on UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden yhtiöiden menettelyn kilpailuoikeudellisesta, ei yhdistys tai osakeyhtiöoikeudellisesta, arvioinnista. Kyse ei ole siitä, tuleeko hallituksen jäsenen tietoisuus kilpailunrajoituksesta samaistaa yhdistyksen tietoisuudeksi asiasta. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet ovat yhdistyksen lakisääteisiä edustajia. UAY:n hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet ovat näytöstä ilmenevin tavoin yhdistyksen hallituksena käyneet keskustelua sähköpostitse ja kasvotusten UAY:n aluepalavereissa hintojen nostamiseksi.
3.4.6.4. Oikeudellinen arviointi
Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, että UAY:n hallituksen puheenjohtaja N on Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 osallistunut keskusteluun, jossa on ehdotettu tilaisuuteen osallistuneille Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjille hintojen korottamista 300–400 eurolla.
UAY on edellä ilmenevällä tavalla esittänyt, ettei N ole Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 edustanut yhdistystä. UAY:n mukaan yhdistys ei ole tehnyt päätöstä hintasuosituksen antamisesta, eikä näytöstä ilmene, että yhdistyksen tai sen hallituksen tahtona olisi ollut hintasuosituksen antaminen.
Kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksen määritelmä on laaja, eikä päätökseltä edellytetä sitovuutta tai yksimielisyyttä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan myös yhteenliittymän antamaa suositusta, joka riippumatta sen oikeudellisesta luonteesta on todellinen ilmaus yhteenliittymän tahdosta yhteensovittaa jäsentensä käyttäytyminen suosituksen mukaiseksi, on pidettävä yritysten yhteenliittymän päätöksenä (tuomio Verband der Sachversicherer v. komissio, 45/85, EU:C:1987:34, 32 kohta).
Kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetulla elinkeinoharjoittajien yhteenliittymän päätöksellä ei viitata siten pelkästään yhteenliittymän muodolliseen päätökseen hintasuosituksen antamisesta, vaan oikeudellisesta luonteesta riippumatta yhteenliittymän päätöksenä on pidettävä yhteenliittymän ilmausta sen tahdosta yhteensovittaa jäsentensä käyttäytyminen antamansa suosituksen mukaiseksi.
Alueellisista keskustelutilaisuuksista N on viraston kuulemisessa kertonut, että UAY kannustaa jäsenistöä paikallisiin keskustelutilaisuuksiin, jotka toteutetaan yleensä niin, että UAY tarjoaa osallistujille lounaan. N:n muistin mukaan ravintola Rossossa Porvoossa 5.10.2015 järjestetty tilaisuus on ollut hänen koolle kutsumansa. UAY on liittynyt tilaisuuteen siinä mielessä, että yhdistys on maksanut osallistujien lounaat. N on kertonut, ettei hän sinänsä ole ollut tilaisuudessa UAY:n puheenjohtajan ominaisuudessa, vaan enemmänkin autokouluyrittäjänä (KKV:n kirjallinen todiste 86 markkinaoikeudessa).
UAY:n vuoden 2015 toimintakertomuksen (KKV:n kirjallinen todiste 166 markkinaoikeudessa) mukaan yhdistys on järjestänyt alueellisen keskustelutilaisuuden muun ohella Porvoossa 5.10.2015. Kun otetaan huomioon mainittu kirjaus ja se, että UAY on maksanut kyseiseen tilaisuuteen osallistuneiden lounaat (KKV:n kirjallinen todiste 38 markkinaoikeudessa), korkein hallinto oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, että tilaisuus on järjestetty UAY:n nimissä. UAY:n järjestämän tilaisuuden koollekutsujana toimineen yhdistyksen puheenjohtajan N:n on katsottava toimineen tilaisuudessa UAY:n edustajana.
Edellä hintasuosituksiksi katsotuista A:lle UAY:n nimissä lähetetyistä viesteistä 31.10.2014 ja 15.6.2015 ilmenee UAY:n tahto hintojen korottamiseen ja hintatason yhdenmukaistamiseen Porvoon autokoulumarkkinoilla. Tähän nähden UAY:n hallituksen puheenjohtajan N:n kysymyksessä olevassa tilaisuudessa esittämä suositus hintojen korottamisesta on vastannut UAY:n hallituksen kantaa.
Markkinaoikeus on siten päätöksessään voinut arvioida, että N on mainitussa tilaisuudessa 5.10.2015 asemansa perusteella tosiasiallisesti edustanut oman yhtiönsä lisäksi myös UAY:tä ja että annetussa hintasuosituksessa kysymys on ollut yhdistyksen kannanotosta.
Korkein hallinto-oikeus katsoo siten samoin perustein kuin markkinaoikeus, että ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa on annettu kilpailulain 5 §:ssä kielletty hintasuositus ja että annetussa hintasuosituksessa on ollut kysymys kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetusta elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöksestä.
3.4.7. Kilpailunrajoituksen perustuminen tarkoitukseen
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että markkinaoikeus on voinut päätöksessään (päätöksen 134–140 kohta) esittämillään perusteluilla pitää hintasuosituksen antamista tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.
3.4.8. Kilpailurikkomuksen yhtenäisyys
3.4.8.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksessään arvioinut hintasuosituksen antamisen osalta kysymystä yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta ja sen kestosta (päätöksen 124–133 kohta).
Markkinaoikeus on katsonut, että kysymyksessä on UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden yhtiöiden osalta ollut yksi yhtenäinen rikkomus, joka on alkanut 31.10.2014 ja kestänyt 27.10.2015 saakka.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan UAY:n nimissä 31.10.2014 ja 5.10.2015 annettujen hintasuositusten taustalla on ollut Porvoon autokoulumarkkinoiden kiristynyt kilpailutilanne ja hintatason merkittävä laskeminen uusien toimijoiden markkinoille tulon seurauksena. Hintasuositukset ovat siten asiallisesti ja alueellisesti liittyneet toisiinsa. Niillä on lisäksi pyritty samaan tavoitteeseen eli hintatason nostamiseen ja yhdenmukaistamiseen Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla. Hintasuositukset ovat myös ajallisesti liittyneet riittävän läheisesti toisiinsa, jotta rikkomuksen voidaan katsoa jatkuneen keskeytymättä. Tätä johtopäätöstä tukee sekin, että UAY:n tahtona on myös kesällä 2015 ollut kilpailun rajoittaminen Porvoon autokoulumarkkinoilla. Edellä esitettyyn nähden kyseiset kilpailulain vastaiset menettelyt ovat liittyneet yhteen siten, että ne ovat muodostaneet yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomuksen.
Kilpailurikkomuksen ei voida katsoa päättyneen välittömästi, kun jälkimmäinen hintasuositus on annettu, koska suosituksen antaminen on voinut vaikuttaa Porvoon ja sen lähialueen autokoulujen hinnoitteluun. Kilpailurikkomuksen on kuitenkin katsottava päättyneen viimeistään 27.10.2015, jolloin rikkomus on seuraamusmaksuesityksen mukaan päättynyt.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat joko itse osallistuneet kilpailulain vastaisiin toimenpiteisiin tai olleet niistä tietoisia. Näin ollen ne ovat tienneet tai niiden olisi pitänyt tietää toimenpiteiden olleen osa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut vääristää normaalia kilpailua Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoilla.
3.4.8.2. Oikeudellinen arviointi
Korkein hallinto-oikeus on edellä tässä päätöksessään markkinaoikeuden tavoin katsonut, että Eko-Centerin edustajan sähköpostiviestissä 31.10.2014 ja Porvoon alueellisen keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 on annettu UAY:n hintasuositus. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi katsonut, että myös UAY:n järjestämissä taloudellisen ajattelun koulutuksissa 14.9.2012 ja 8.2.2013 sekä UAY:n hallituksen sähköpostiviestissä 15.6.2015 on ollut kysymys UAY:n hintasuosituksista.
Asiassa on arvioitava, onko kaikkien hintasuosituksiksi katsottujen toimien osalta kyseessä ollut yksi yhtenäinen kilpailurikkomus vai kaksi erillistä rikkomusta.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen käsite edellyttää sellaisen kokonaissuunnitelman olemassaoloa, johon eri toimenpiteet kuuluvat, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen sisämarkkinoilla, ja näin on riippumatta siitä, että yksi tai useampi näistä toimenpiteistä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä SEUT 101 artiklan rikkomista (esimerkiksi tuomio 14.1.2021, C-450/19, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, EU:C:2021:10, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Kaikissa esillä olevassa asiassa näytetyiksi tulleissa hintasuosituksissa on ollut tavoitteena korottaa autokoulujen ajokorttiopetuksen hintatasoa. Tästä yhteisestä tavoitteesta huolimatta hintasuositusten antamisen taustalla ovat vaikuttaneet eri tekijät ja hintasuositukset ovat kohdistuneet maantieteelliseltä laajuudeltaan erilaisille alueille. Taloudellisen ajattelun koulutuksissa 14.9.2012 ja 8.2.2013 on pyritty yleisesti ohjaamaan koulutuksiin osallistuneita autokouluyrittäjiä korottamaan hintoja ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä, kun taas sähköpostiviesteissä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa annetut hintasuositukset ovat liittyneet Porvoon ja sen lähialueiden autokoulumarkkinoihin ja haitalliseksi koettuun hintakilpailuun uusien toimijoiden aloitettua autokoulutoiminnan Porvoossa.
Kun lisäksi otetaan huomioon pitkähkö aikaväli viimeisimmän taloudellisen ajattelun koulutustilaisuuden 8.2.2013 ja ensimmäisen Porvoon autokoulumarkkinoita koskeneen viestin 31.10.2014 välillä ja se, että kilpailurikkomuksista ovat jäljempänä tämän päätöksen kohdasta 3.4.9. ilmenevällä tavalla vastuussa osittain eri yhtiöt, korkein hallinto oikeus katsoo, että asiassa on ollut kyse kahdesta erillisestä kilpailurikkomuksesta, jotka kumpikin ovat muodostaneet oman yhtenäisen rikkomuksen.
Ensimmäisen yhtenäisen kilpailurikkomuksen ovat muodostaneet samaan kilpailunrajoittamista koskevaan kokonaissuunnitelmaan kuuluneet taloudellisen ajattelun koulutukset 14.9.2012 ja 8.2.2013.
Koulutuksen järjestämisestä on päätetty UAY:n hallituksen kokouksissa 16.4.2012 ja 1.6.2012. Hintasuosituksen antaminen on kuitenkin käytännössä toteutunut vasta siinä vaiheessa, kun ensimmäinen koulutus 14.9.2012 on pidetty. Rikkomuksen ei voida katsoa päättyneen välittömästi jälkimmäisen taloudellisen ajattelun koulutuksen 8.2.2013 jälkeen, koska hintasuositukset ovat omiaan vaikuttamaan niiden antamisen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että puheena oleva rikkomus on alkanut 14.9.2012 ja kestänyt ainakin 28.2.2013 asti.
Kun seuraamusmaksuesityksen asian vireille tuloa koskevan kohdan mukaan asiassa ensimmäinen tutkintatoimi on ollut viraston 10.2.2016 tekemä kilpailulain 35 §:n mukainen tarkastus ja kun seuraamusmaksuesitys markkinaoikeudelle on tehty 21.11.2019, esitys on taloudellisen ajattelun koulutuksia koskevalta osaltaankin tehty kilpailulain 19 §:n (662/2012) mukaisessa määräajassa.
Taloudellisen ajattelun koulutuksissa annetuista hintasuosituksista erillisen rikkomuksen ovat muodostaneet sähköpostiviesteissä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetut hintasuositukset. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että markkinaoikeus on voinut päätöksessään esittämillään perusteluilla arvioida, että sähköpostiviestissä 31.10.2014 ja alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetut hintasuositukset ovat liittyneet yhteen siten, että ne muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailurikkomuksen. Samasta pyrkimyksestä nostaa ja yhdenmukaistaa hintatasoa Porvoon autokoulumarkkinoilla on ollut kyse myös hintasuosituksen sisältäneessä sähköpostiviestissä 15.6.2015. Hintasuosituksista 31.10.2014, 15.6.2015 ja 5.10.2015 muodostuvan rikkomuksen osalta kyse on siten ollut yhdestä yhtenäisestä rikkomuksesta. Rikkomus on alkanut markkinaoikeuden päätöksessä katsotulla tavalla 31.10.2014 ja päättynyt 27.10.2015.
Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on esitetty näyttö kahdesta erillisestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta, joista ensimmäinen on kestänyt 14.9.2012–28.2.2013 ja jälkimmäinen 31.10.2014–27.10.2015.
3.4.9. Osallisuus kilpailurikkomuksiin
Asiassa on arvioitava, ovatko UAY ja sen hallituksessa edustettuina olleet Porvoon Autokoulu, Eko-Center ja Autokoulu Hakala vastuussa kilpailurikkomuksista ja vastaavatko ne rikkomuksista koko niiden keston ajalta.
Unionin oikeuskäytännön mukaan yrityksen osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen ei edellytä sen välitöntä osallistumista kaikkeen tämän rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, eikä myöskään edellytetä, että kaikki yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneet yritykset toimisivat samoilla markkinoilla (tuomio 22.10.2020, C-702/19 P, Silver Plastics ja Johannes Reifenhäuser v. komissio, EU:C:2020:857, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Lainvastaisen aloitteen hiljainen hyväksyminen ilman julkista irtisanoutumista sen sisällöstä tai sen ilmoittamista hallintoviranomaisille rohkaisee muita jatkamaan kilpailusääntöjen rikkomista ja vaarantaa sen paljastumisen. Tämä kumppanuus merkitsee passiivista osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen ja saattaa johtaa siihen, että kyseinen yritys joutuu siitä vastuuseen (tuomio 18.3.2021, C-440/19 P, Pometon v. komissio, EU:C:2021:214, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Kilpailusääntöjen rikkominen tai yrityksen osallistuminen rikkomiseen ei ole keskeytynyt, vaikka näyttöä ei ole rikkomisesta tiettyjen ajanjaksojen osalta, kun tähän rikkomiseen kuuluvilla eri toimilla on yksi ainoa tavoite ja ne voidaan toteuttaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen yhteydessä ja kun asianomainen yritys ei ole esittänyt indisioita tai todisteita, jotka päin vastoin osoittavat, ettei rikkomista tai sen osallistumista siihen jatkettu näiden ajanjaksojen aikana (tuomio 18.3.2021, C-440/19 P, Pometon v. komissio, EU:C:2021:214, 114 kohta).
Unionin tuomioistuimen edellä viitatun oikeuskäytännön perusteella silloin, kun eri toimenpiteet kuuluvat yhtenä kokonaisuutena pidettävään menettelyyn, vastuu näistä toimenpiteistä voidaan kohdistaa sen mukaan, miten yritykset ovat kokonaisuutena arvioiden osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kilpailurikkomukseen osallistunut elinkeinonharjoittaja voi tietyin edellytyksin olla myös vastuussa menettelytavoista, joita muut yritykset ovat panneet täytäntöön kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.
3.4.9.1. UAY
UAY vastaa elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä nimissään annetuista hintasuosituksista ja siten molemmista rikkomuksista niiden koko keston ajalta 14.9.2012–28.2.2013 ja 31.10.2014–27.10.2015.
3.4.9.2. Porvoon Autokoulu
Porvoon Autokoulun edustaja yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen N on toiminut UAY:n hallituksen puheenjohtajana kummankin rikkomuksen ajan.
Taloudellisen ajattelun koulutusten 14.9.2012 ja 8.2.2013 järjestäminen on perustunut UAY:n hallituksen päätökseen ja N:n esittämään huoleen autokoulutoiminnan kannattavuuden heikentymisestä. N on vaikuttanut koulutuksen sisältöön esittämällä kouluttajalle yhdistyksen näkemyksiä koulutuksen sisällön suhteen. N on ollut tietoinen koulutuksessa esitettävästä hintojen korottamista koskevasta laskuesimerkistä, mutta ei ole puuttunut tähän.
N on saanut tiedon Eko Centerin edustajan O:n 31.10.2014 lähettämästä sähköpostiviestistä, eikä ole irtisanoutunut siitä. N on ollut yhdessä muiden UAY:n hallituksen jäsenten kanssa muotoilemassa yhdistyksen sähköpostiviestiä 15.6.2015, ja N on merkitty hallituksen puheenjohtajana yhdeksi viestin lähettäjistä. Lisäksi N on kutsunut koolle Porvoon alueellisen keskustelutilaisuuden 5.10.2015, jossa hän on ehdottanut hintojen korottamista.
Porvoon Autokoulu on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää edellä mainittujen hintasuositusten olleen osa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut taloudellisen ajattelun koulutusten muodostaman rikkomuksen osalta nostaa autokoulujen B-korttiopetuksen hintatasoa yleisesti ja sähköpostiviestien 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä alueellisen keskustelutilaisuuden 5.10.2015 muodostaman rikkomuksen osalta nostaa autokoulujen B korttiopetuksen hintatasoa Porvoon ja sen lähialueiden autokoulumarkkinoilla.
Porvoon Autokoulu vastaa molemmista rikkomuksista koko niiden keston 14.9.2012–28.2.2013 ja 31.10.2014–27.10.2015 ajalta.
3.4.9.3. Eko-Center
Eko-Centerin edustaja yhtiön vastuunalainen yhtiömies O on toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä 28.3.2014 alkaen rikkomuksen päättymiseen 27.10.2015 asti.
O ei ole ollut hallituksen jäsen taloudellisen ajattelun koulutuksista 14.9.2012 ja 8.2.2013 muodostuvan rikkomuksen keston aikana. Eko Center ei tämän vuoksi ole vastuussa mainitusta rikkomuksesta.
O on toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä sähköpostiviesteistä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä Porvoon alueellisesta keskustelutilaisuudesta 5.10.2015 muodostuvan rikkomuksen keston ajan.
O on UAY:n hallituksen jäsenenä lähettänyt sähköpostiviestin 31.10.2014. O on myös ollut muiden UAY:n hallituksen jäsenten kanssa muotoilemassa sähköpostiviestiä 15.6.2015, ja hänet on merkitty hallituksen jäsenenä yhdeksi viestin lähettäjistä. Lisäksi O on saanut A:n ja N:n 25.10.2015 UAY:n hallituksen jäsenille lähettämistä viesteistä tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta UAY:n hintasuosituksesta (KKV:n kirjalliset todisteet 75 ja 105 markkinaoikeudessa). O ei ole irtisanoutunut hintasuosituksista.
Eko-Center on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää edellä mainituissa sähköpostiviesteissä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annettujen hintasuositusten olleen osa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut nostaa autokoulujen B korttiopetuksen hintatasoa Porvoon ja sen lähialueiden autokoulumarkkinoilla.
Asian arvioinnissa merkitystä ei ole sillä Eko-Centerin esittämällä, ettei O:lla ole ollut juridista osaamista irtisanoutua alueellisen keskustelutilaisuuden 5.10.2015 keskustelusta siitä tiedon saatuaan.
Eko-Center vastaa edellä mainituista hintasuosituksista muodostuvasta rikkomuksesta koko sen keston 31.10.2014–27.10.2015 ajalta.
3.4.9.4. Autokoulu Hakala
Autokoulu Hakalan edustaja yhtiön vastuunalainen yhtiömies D on toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä 15.3.2013 alkaen rikkomuksen päättymiseen 27.10.2015 saakka. D on toiminut UAY:n varapuheenjohtajana vuonna 2015.
D ei ole ollut hallituksen jäsen taloudellisen ajattelun koulutuksista 14.9.2012 ja 8.2.2013 muodostuvan rikkomuksen keston aikana. Autokoulu Hakala ei tämän vuoksi ole vastuussa mainitusta rikkomuksesta.
D on toiminut UAY:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana sähköpostiviesteistä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä Porvoon alueellisesta keskustelutilaisuudesta 5.10.2015 muodostuvan rikkomuksen keston ajan.
D on ollut yhdessä muiden UAY:n hallituksen jäsenten kanssa muotoilemassa sähköpostiviestiä 15.6.2015, D on merkitty hallituksen varapuheenjohtajana yhdeksi viestin lähettäjistä, ja D on lähettänyt A:lle mainitun UAY:n hallituksen viestin.
D on saanut tiedon O:n UAY:n hallituksen jäsenenä lähettämästä sähköpostiviestistä 31.10.2014. D on saanut A:n ja N:n 25.10.2015 UAY:n hallituksen jäsenille lähettämistä viesteistä tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta UAY:n hintasuosituksesta. D ei ole irtisanoutunut hintasuosituksista.
Autokoulu Hakala on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää edellä mainituissa sähköpostiviesteissä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annettujen hintasuositusten olleen osa kokonaissuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on ollut nostaa autokoulujen B korttiopetuksen hintatasoa Porvoon ja sen lähialueiden autokoulumarkkinoilla.
Asian arvioinnissa merkitystä ei ole sillä Autokoulu Hakalan esittämällä, ettei alueellinen keskustelutilaisuus 5.10.2015 ole ollut ennakkoon hallituksen jäsenten tiedossa eikä D ole voinut vaikuttaa siellä käydyn keskustelun sisältöön ja ettei hänellä ole ollut juridista osaamista irtisanoutua keskustelusta myöhemmin.
Autokoulu Hakala vastaa edellä mainituista hintasuosituksista muodostuvasta rikkomuksesta koko sen keston 31.10.2014–27.10.2015 ajalta.
3.4.10. Johtopäätös hintasuositusten antamisesta
Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä todetun perusteella ja muutoin markkinaoikeuden päätöksen perusteluihin viitaten, että UAY elinkeinonharjoittajien yhteenliittymänä ja sen hallituksessa edustettuna ollut Porvoon Autokoulu ovat menetelleet kilpailulain 5 §:n vastaisesti antamalla mainitussa pykälässä kiellettyjä hintasuosituksia ajalla 14.9.2012–28.2.2013 ja 31.10.2014–27.10.2015 ja että UAY:n hallituksessa edustettuina olleet Eko Center ja Autokoulu Hakala ovat menetelleet kilpailulain 5 §:n vastaisesti antamalla mainitussa pykälässä kiellettyjä hintasuosituksia ajalla 31.10.2014–27.10.2015.
3.5. Porvoon vanhojen autokoulujen väitetty hintayhteistyö
3.5.1. Markkinaoikeuden johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksellään hylännyt viraston seuraamusmaksuesityksen siltä osin kuin se on koskenut Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden väitettyä hintayhteistyötä. Markkinaoikeus on katsonut, ettei asiassa esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden osoita, että mainitut Porvoon vanhat autokoulut olisivat tehneet kiellettyä hintayhteistyötä alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka.
Markkinaoikeus on päätöksessään käsitellyt Porvoon autokoulumarkkinoita vuosina 2013–2014 (päätöksen 162–165 kohdat). Markkinaoikeus on päätöksessään tämän jälkeen käsitellyt ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä tehtyjä hinnankorotuksia ja väitettyä keinotekoisen korkeaa hintatasoa Porvoossa (päätöksen 166–184 kohdat) sekä esittänyt oikeudellisen arviointinsa mainituista kysymyksistä (päätöksen 192–201 kohdat).
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan viraston väite Porvoon vanhojen autokoulujen ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä tekemien hinnankorotusten kilpailulain vastaisuudesta on perustunut lähinnä sanomalehti Uusimaassa 18.1.2013 julkaistuun artikkeliin. Markkinaoikeus on todennut, että artikkelissa esille tuotu hinnankorotuksen määrä ja B-kortin hinta eivät ole perustuneet suoriin haastateltujen sitaatteihin. Yksinomaan artikkelin perusteella ei siten ole mahdollista selvittää, mitä kukin haastateltu on tarkalleen sanonut. Tiedossa ei myöskään ole, miten haastattelutilanne on ollut järjestetty.
Markkinaoikeuden mukaan ei ole poissuljettua, että artikkelissa ilmoitetut yhdenmukaiset arviot keskimääräistä suuremmasta hinnankorotustarpeesta ovat saattaneet johtua esimerkiksi paikkakuntakohtaisista hintaeroista, kaksikielisen opetuksen aiheuttamista lisäkustannuksista Porvoossa tai siitä, että Porvoon vanhat autokoulut ovat ottaneet arviossaan huomioon lakiuudistuksen tuomien lisäkustannusten ohella myös vuodenvaihteen indeksikorotuksen.
Kun otetaan huomioon ajokorttilakiuudistuksessa nimenomaisesti yksilöidyt lisätuntimäärät sekä sen tuomat muut jo etukäteen tiedossa olleet lisäkustannukset, samansuuntaiset arviot uudistuksen vaikutuksista B korttiopetuksen hintatasoon voivat markkinaoikeuden mukaan olla selitettävissä myös sillä, että yhtiöt toimivat samalla alueella, niiden tuotteet ovat olleet yhdenmukaisia ja kustannusrakenteet suunnilleen toisiaan vastaavat. Indeksikorotuksen tekemistä ilman muuta näyttöä ei voida pitää riittävänä näyttönä kielletystä yhteistyöstä.
Markkinaoikeus on katsonut, ettei päivää ennen ajokorttilakiuudistuksen voimaantuloa julkaistu sanomalehti Uusimaan artikkeli, johon kutakin autokouluyrittäjää on saadun selvityksen perusteella haastateltu erikseen, ilman muuta näyttöä yritysten pyrkimyksestä yhdenmukaistaa hinnoittelunsa, osoita yhteydenpitoa Porvoon vanhojen autokoulujen välillä.
Kiellettyä hintayhteistyötä ei markkinaoikeuden päätöksen mukaan osoita sekään, että Porvoon Autokoulun toteutunut hinnankorotus on ollut 168 euroa suurempi kuin mitä yhtiö on itse arvioinut syksyllä 2012 ennen lakiuudistuksen voimaantuloa. Yhtiön käsitys lakiuudistuksen mukanaan tuomista lisäkustannuksista ja sitä myöten hinnankorotustarpeesta on voinut tarkentua syksyn 2012 aikana, kun lakiuudistuksen opetukseen liittyvät yksityiskohdat ovat varmistuneet. Myös alkuvuonna 2013 tehdyn indeksikorotuksen määrä on voinut tarkentua vasta syksyn 2012 jälkeen.
Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida myöskään tehdä sitä johtopäätöstä, että Porvoon vanhojen autokoulujen hintataso olisi ollut lakiuudistuksen jälkeen keinotekoisen korkea verrattuna muiden kaksikielisten autokoulumarkkinoiden hintatasoon.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan kyseessä olevan kaltaisilla oligopolistisiksi luokiteltavilla markkinoilla, joilla on vain muutama tietyn palvelun tarjoaja, on tyypillistä se, että niillä toimivat yrittäjät seuraavat toistensa toimintaa ja hintatasoa. Porvoon vanhat autokoulut ovat saadun selvityksen perusteella seuranneet tarkasti toistensa hinnoittelua ja jo sadan euron ero hinnassa on johtanut asiakassiirtymiin.
Kiellettyä hintayhteistyötä Porvoon vanhojen autokoulujen välillä ei osoita sekään, että B-korttiopetuksen hinta on laskenut syksyllä 2014 uusien toimijoiden aloittaessa toiminnan Porvoossa. Tällaisessa menettelyssä on kyse normaalista, sallitusta kilpailuun vastaamisesta, eikä se osoita aiemmin toteutettujen hinnankorotusten yhdenmukaistamista tai keinotekoisen korkeaa hintatasoa.
Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden kiellettyä hintayhteistyötä ei osoita markkinaoikeuden päätöksen mukaan myöskään se, että väitetyn hintayhteistyön päättymisen jälkeen yhtiöt ovat osallistuneet Porvoon alueelliseen keskustelutilaisuuteen 5.10.2015, jossa on ehdotettu hintojen korottamista. Väite hintayhteistyöstä koskee alkuvuoden 2013 ja syksyn 2014 välistä ajanjaksoa eikä siten lokakuussa 2015 käytyjen keskustelujen perusteella voida päätellä yhtiöiden tehneen kiellettyä hintayhteistyötä vuosien 2013–2014 aikana.
3.5.2. Viraston kanta
Virasto on esittänyt, että markkinaoikeus on arvioinut Porvoon vanhojen autokoulujen hintayhteistyöstä esitettyä näyttöä virheellisesti. Näyttökynnys on asetettu kohtuuttomalle tasolle, eikä markkinaoikeuden päätöksessä ole tehty esitetyn näytön kokonaisvaltaista arviointia, jossa olisi otettu huomioon indisiot ja käytetty päättelyä. Markkinaoikeus on erehtynyt sivuuttaessaan näytönarvioinnissa rikkomusajan ulkopuolelle ajoittuvan näytön ja ottaessaan arvionsa lähtökohdaksi vain sanomalehti Uusimaassa julkaistun artikkelin. Markkinaoikeus on jättänyt arvioimatta kuultavien ja todistajien kertoman luotettavuutta ja näyttöarvoa siltä osin kuin ne ovat ristiriidassa toisen henkilön kertoman tai asiakirjanäytön kanssa.
Virasto on esittänyt hintayhteistyöstä muutakin näyttöä kuin osapuolten yhdenmukaisen markkinakäyttäytymisen. Oligopolistisiksi luokiteltaville markkinoille tyypilliset piirteet eivät riitä kumoamaan kilpailijoiden yhteydenpidosta asiassa esitettyä näyttöä.
UAY:n hintasuositus johti Porvoon vanhojen autokoulujen hintakartelliin. Kun keskenään kilpailevat elinkeinonharjoittajat keskustelevat paikallisten autokouluyrittäjien tapaamisissa hinnoittelusta, yhtiöiden toiminta ei enää perustu itsenäiseen päätöksentekoon markkinakäyttäytymisestä. Hinnankorotukset Porvoossa tammikuussa 2013 olivat muuta maata tuntuvammat ja ennakoitua korkeampia. Porvoon vanhat autokoulut eivät olisi voineet samanaikaisesti toteuttaa yli 600 euron kertakorotusta B-kortin kokonaishintaan ilman keskinäisten keskusteluyhteyksiensä hyödyntämistä.
Porvoon autokouluyrittäjät ovat toisilleen tuttuja toimijoita, jotka ovat tavanneet toisiaan aluepalavereissa, muissa alan tapahtumissa ja vapaa-ajalla. Autokoulujen edustajilla oli tapana puhua hinnasta, hintatasosta ja alan kannattavuudesta, hyviä keskusteluyhteyksiä pidettiin tärkeinä ja hintakilpailua alalle kuulumattomana.
Virasto on esittänyt Porvoon hintayhteistyöstä osapuolten omaksumia menettelytapoja suoraan paljastavaa näyttöä. Ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä aluepalaverissa käyty keskustelu osoittaa, miten Porvoon vanhat autokoulut olivat tottuneet puhumaan B-kortin hinnasta ja vaikuttamaan kilpailijoiden hinnoitteluun. Markkinaoikeus on myös sivuuttanut näytöstä ilmenevät toteamukset Porvoon vanhojen autokoulujen hyvästä yhteishengestä ja hinnasta käydyistä muista keskusteluista.
Näyttö osoittaa, että Porvoossa ei ollut hintakilpailua ennen syksyä 2014 eikä hintakilpailun katsottu kuuluvan alalle. Syksyn 2014 tapaaminen järjestettiin hintayhteistyöllä saavutetun hintatason palauttamiseksi uusien toimijoiden aloitettua hintakilpailun Porvoossa. Tavoite jäi toteutumatta, koska uudet yrittäjät eivät saapuneet tapaamiseen. Kaavailtu keskustelu käytiin vasta ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä aluepalaverissa. Näyttö osoittaa myös, ettei hinnoittelu Porvoon alueella ollut yhdenmukaista syksyn 2014 jälkeen.
Tunnustukseen rinnastuva asiakirjanäyttö ja aluepalaveriin 5.10.2015 osallistuneiden samansuuntaiset kertomukset keskustelusta osoittavat palaverin olleen jatkumo Porvoon hintayhteistyön osapuolten noudattamalle tavalle sopia hinnoista.
Markkinaoikeus on sivuuttanut kirjalliseen näyttöön nojaavia johtopäätöksiä, vaikka osapuolten esittämille väitteille ei ole niitä tukevaa kirjallista näyttöä. Esimerkkinä voidaan mainita hallintomenettelyssä tehdyt selvitykset Porvoon vanhojen autokoulujen B-kortin hintatasosta.
Porvoon vanhojen autokoulujen asiaa selvitettäessä esittämät arviot hinnan noususta vain lisääntyneen tuntimäärän verran eivät selvitysten perusteella pidä paikkaansa. Porvoon vanhojen autokoulujen kustannusrakenne ja tuotevalikoima eivät olleet väitetysti yhdenmukaisia. Anttila Yhtiöillä on ollut enemmän raskaan kaluston investointeja. Näyttö ei tue väitteitä kaksikielisyyden kustannusvaikutuksista, eikä väitteille ole esitetty tukea kirjanpidosta. Väitteet indeksikorotusten sisältymisestä tammikuussa 2013 ilmoitettuun hintaan on esitetty pääosin vasta markkinaoikeudessa.
Porvoon vanhat autokoulut eivät ole esittäneet uskottavaa vaihtoehtoisselitystä sille, miten Porvoon vanhat autokoulut arvioivat mahdolliseksi korottaa hintansa kerralla asiakkaiden maksuvalmiuden arvioidulle ylärajalle, miksi näin toimittaessa ei odotettu hintakilpailua alueen muiden yrittäjien taholta, miksi korotuksista ei esitetty alkuperäisiä sisäisiä laskelmia tai miksi lähialueen yrittäjä arvioi hintakeskustelut UAY:n aluepalavereissa Porvoossa tavanomaisiksi.
Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden edustajien markkinaoikeudelle lausuma on osin epäuskottava. Asiassa on myös ristiriitaa asiakirjanäytön ja esityksen kohteiden nimeämien kuultavien ja todistajien kertoman välillä. Hallintomenettelyssä hankitulle suulliselle selvitykselle tulee antaa merkitystä arvioitaessa markkinaoikeudessa kuultujen henkilöiden uskottavuutta. Drivers’ Club ja I ovat muuttaneet kertomuksia hinnankorotuksesta ja I:n aluepalaverissa 5.10.2015 lausumaksi todetun osalta. Myös M on muuttanut kertomustaan 5.10.2015 järjestetyssä aluepalaverissa käydystä keskustelusta.
3.5.3. Porvoon Autokoulun, Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden kannat
Porvoon Autokoulu on esittänyt, että markkinaoikeus on arvioinut näyttöä oikein siltä osin kuin seuraamusmaksuesitys on hylätty.
Kilpailusääntöjen rikkomista ei voi perustaa tapaamisten luonteesta tehtäviin päätelmiin, jos tapaamisten osalta ei ole pystytty osoittamaan viitteitä kilpailunvastaisesta luonteesta tai sisällöstä ylipäänsä. Virasto ei ole esittänyt todistelua vuoden 2014 Porvoon palavereiden sisällöstä tai luonteesta pois lukien se, että marraskuussa 2014 pidetyn palaverin yhtenä aiheena on todettu olleen alan kannattavuus. Viraston näyttötaakka ei täyty, jos väitetyille tapahtumille voidaan antaa järkevä muu selitys. Viraston väitteille Porvoon hintayhteistyöstä on esitetty muu johdonmukainen selitys. Yhtiön toiminta on pienyritystoimintaa, eikä yksityiskohtaiseen laskentatoimeen ole velvollisuutta.
Virasto ei ole esittänyt näyttöä Porvoon vanhojen autokoulujen yhteistyöstä tai tapaamisista väitetyn rikkomuksen alkamisajankohdan yhteydessä. Markkinaoikeuden päätös on ollut oikea siltä osin kuin siinä on katsottu, etteivät lokakuussa 2015 käydyt keskustelut osoita Porvoon autokoulujen tehneen väitettyä hintayhteistyötä vuosina 2013–2014.
Drivers’ Club on esittänyt, ettei virastolla ole näyttöä hintakartellista. Porvoossa ei ole tehty poikkeuksellisen suuria tai ennakoitua suurempia hinnankorotuksia eikä hintataso ole ollut poikkeuksellisen korkea ajokorttiuudistuksen jälkeen.
Porvoon vanhojen autokoulujen hinnat ovat olleet kilpailusta johtuen jokseenkin samansuuruisia vuoden 2013 alusta syksyyn 2014. Vaikka hinta olisi jonkin verran korkeampi muuhun Suomeen verrattuna, ero johtuisi osin kaksikielisyydestä. Hinnasto pysyi mainittuna ajanjaksona samana, toisin kuin toteutuneet hinnat. Kilpailusta johtuen tehtiin tarjouksia ja annettiin alennuksia. I on tehnyt kirjanpidosta laskelman toteutuneista hinnoista. Uuden yrittäjän syksyn 2014 avajaistarjouksen myötä kilpailijoiden oli laskettava hinta samalle tasolle.
Porvoon autokoulut eivät ole yhteensovittaneet hintojaan. Sen sijaan kilpailijan hintoja seurataan netistä ja muilla keinoilla.
Väitteet toisilleen tuttujen yrittäjien hyvistä väleistä ja tapaamisista vapaa ajalla eivät pidä paikkaansa.
Drivers’ Clubin hinnankorotus on perustunut pääosin lakiuudistuksen tuomaan työmäärän lisääntymiseen. Virasto on selvittämättä asiaa todennut, että Porvoon vanhojen autokoulujen kustannusrakenteet eivät olleet väitetysti yhdenmukaiset. Anttila Yhtiöiden investoinnin hinta on jäänyt selvittämättä. Yksi kuorma-auto ei muuta kustannusrakennetta. Markkinaoikeudessa ei ole esitetty uutta väitettä indeksikorotuksesta. Kirjanpidosta ei ole saatavissa raporttia, josta ilmenisivät suomen ja ruotsinkielisen opetuksen kulut, ja kustannusvaikutus perustuu arvioon. Alkuperäisiä sisäisiä hinnankorotuslaskelmia ei ole tallella. I:n kertomus ajokortin hinnasta ei ole muuttunut.
Kertomukset aluepalaverista 5.10.2015 ovat markkinaoikeudessa poikenneet toisistaan, mutta kukaan ei ole väittänyt, että palaverissa olisi puhuttu vuosien 2013 tai 2014 tapahtumista. I:n tokaisu B:lle on tarkoittanut valittamisen lopettamista.
Anttila Yhtiöt on esittänyt, että markkinaoikeus on arvioinut näyttöä oikein. Anttila Yhtiöt ei ole osallistunut hintakartelliin.
Porvoon autokoulujen hinnat eivät ole poikenneet valtakunnallisesta tasosta. Hinnankorotus ei ole ollut valtakunnallista keskimääräistä korotusta suurempi. Porvoolaiset autokoulut ovat tehneet vuoden 2013 lakimuutokseen liittyvät hinnoittelupäätöksensä toisistaan tietämättä oman kustannusrakenteensa perusteella. Uusien autokoulujen tulo Porvooseen vuonna 2014 lisäsi kilpailua entisestään. Väite porvoolaisten autokoulujen hyvistä keskusteluyhteyksistä ei vastaa todellisuutta.
Virasto on vääristellyt todistajien sanomisia muun muassa aluepalaverin 5.10.2015 osalta. Palaverissa ei ole käyty hintakeskustelua, jolla olisi pyritty vaikuttamaan autokoulujen hinnoitteluun. M ei ole kuullut hintakeskusteluja eikä osallistunut sellaisiin. Ainoa hintoihin viittaava asia, jonka M osittain kuuli, oli I:n heitto B:lle.
Anttila Yhtiöiden hinnoittelun muutos on perustunut lakimuutoksen aiheuttamaan kustannustason muutokseen ja yhtiön kustannuslaskentaan. Kilpailijoiden hinnoittelua seurattiin. Todelliset hinnat olivat listahintoja alempia, koska hinnoista annettiin asiakaskohtaisia alennuksia. Opetussopimukset tehtiin normaalisti, mutta asiakaskohtainen alennus huomioitiin oppilaiden laskutuksessa. Yksittäisen oppilaan toteutuneista hinnoista olisi ollut mahdollista esittää todistelua yhtiön kirjanpidosta, mutta sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä yleisestä hintatasosta. Kaikkien oppilaiden laskujen läpikäynti olisi ollut ylitsepääsemättömän suuri tehtävä. Alkuperäisiä sisäisiä laskelmia hinnankorotuksista ei ole säilytetty, koska ne eivät kuulu säilytettävään kirjanpitoaineistoon.
Anttila Yhtiöt on investoinut muita porvoolaisia autokouluja enemmän raskaaseen kalustoon, minkä takia sillä on todennäköisesti ollut erilainen kulurakenne. Yhtiö on osoittanut kaksikielisyyden vaikutuksen kustannustasoon. Vuosittainen hinnankorotustarkistus on lähes kaikille yrityksille rutiinitoimenpide.
Uusimaa-lehden artikkeli on ollut suurimmaksi osaksi toimittajan päättelyä. Toimittaja on kertonut muiden autokoulujen arviot hinnankorotuksista, mihin M on sanonut, että korotukset tulevat varmaankin olemaan jotain sitä luokkaa.
M ja yhtiön nimeämät todistajat ovat kertoneet asioista yhdenmukaisesti, eikä ristiriitaa asiakirjanäytön ja kertomusten välillä ole. M ei ole muuttanut keskeisiä osia kertomuksestaan asian käsittelyn edetessä.
3.5.4. Näytönarvioinnin lähtökohdat
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on viraston valituksen johdosta ratkaistavana, onko virasto esittänyt asiassa oikeudellisesti riittävän näytön siitä, että Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt ovat tehneet kilpailulain 5 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka sopimalla tai yhdenmukaistamalla B korttiopetuksen hintansa.
Kysymystä näytönarvioinnista ja näytön riittävyydestä tulee tarkastella SEUT 101 artiklaa koskevan oikeuskäytännön valossa.
SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteellä tarkoitetaan yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla tietoisesti korvataan kilpailun riskit käytännön yhteistyöllä ilman, että asiasta olisi tehty varsinaista sopimusta (tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C-609/13 P, EU:C:2017:46, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Arviointiperusteita, jotka koskevat yhteensovittamista ja yhteistyötä, jotka merkitsevät samassa määräyksessä tarkoitettua ”yhdenmukaistettua menettelytapaa”, on tarkasteltava sellaisesta SEUT:n kilpailua koskeville määräyksille ominaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen talouden toimijan on itsenäisesti päätettävä toimintalinjasta, jota se aikoo noudattaa sisämarkkinoilla (tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C 609/13 P, EU:C:2017:46, 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois taloudellisten toimijoiden oikeutta sopeutua älykkäästi kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun käyttäytymiseen, se on kuitenkin esteenä kaikille tällaisten toimijoiden välisille suorille tai epäsuorille yhteydenotoille, jotka voivat vaikuttaa todellisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle käyttäytymisen, jonka asianomainen kilpailija on itse päättänyt omaksua tai jonka se suunnittelee omaksuvansa markkinoilla, kun näiden yhteydenottojen tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun rajoittuminen (tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C-609/13 P, EU:C:2017:46, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen olemassaolon osoittamiseksi komission on esitettävä painavia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita. Kaikkien komission esittämien todisteiden ei kuitenkaan tarvitse välttämättä täyttää näitä edellytyksiä suhteessa rikkomisen kuhunkin osatekijään. Riittää, että eri seikat, joihin komissio on vedonnut, täyttävät kokonaisvaltaisesti tarkasteltuina kyseisen vaatimuksen (tuomio 26.1.2017, komissio v. Keramag Keramische Werke ym., C 613/13 P, EU:C:2017:49, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa muodostaa näytön kilpailusääntöjen rikkomisesta. Tällaisten indisioiden ja yhteensattumien avulla, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, on mahdollista paljastaa paitsi kilpailunvastaisia menettelytapoja tai sopimuksia myös jatkettujen kilpailusääntöjen vastaisten menettelytapojen kesto ja kilpailunvastaisten sopimusten soveltamisajanjakso (tuomio 18.3.2021, Pometon v. komissio, C-440/19 P, EU:C:2021:214, 110 ja 111 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Jos komissio toteaa, että kilpailusääntöjä on rikottu, tukeutuen olettamaan siitä, ettei todettuja tosiseikkoja voida selittää muuten kuin kilpailua rajoittavalla käyttäytymisellä, unionin tuomioistuinten tosin on kumottava kyseessä oleva päätös, jos kyseessä olevat yritykset esittävät perustelut, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi yhteisön kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä. Tällaisessa tilanteessa ei nimittäin voida katsoa, että komissio on näyttänyt toteen kilpailusääntöjen rikkomisen (tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut myös, että kun komissio on voinut osoittaa, että yritys on osallistunut yritysten välisiin selvästi kilpailua rajoittaviin kokouksiin, unionin yleinen tuomioistuin saattoi perustellusti katsoa, että yrityksen oli esitettävä muu selitys näiden kokousten sisällöstä. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin ei ollut perusteettomasti kääntänyt todistustaakkaa eikä loukannut syyttömyysolettaman periaatetta (tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Komissio voi ottaa huomioon rikkomisjakson ulkopuolella toteen näytettyjä osatekijöitä, jos nämä osatekijät kuuluvat aihetodisteisiin, joihin komissio vetoaa näyttääkseen toteen mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen. Se voi näin ollen vedota kilpailunvastaista käyttäytymistä edeltäviin tosiseikkoihin vahvistaakseen objektiivisen todisteen sisällön tai myös tällaisen käyttäytymisen jälkeisiin tosiseikkoihin (tuomio 28.3.2019, Pometon v. komissio, T-433/16, EU:T:2019:201, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta riita-asiasta, komission on näytettävä toteamansa rikkominen toteen ja sen on esitettävä oikeudellisesti riittävä näyttö siitä, että tämän rikkomisen perustana olevat tosiseikat ovat olemassa. Jos tuomioistuin on epätietoinen, ratkaisu on tehtävä sen yrityksen hyväksi, jolle rikkomisen toteamista koskeva päätös on osoitettu (tuomio 22.11.2012, E.ON Energie v. komissio, C-89/11 P, EU:C:2012:738, 71 ja 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
3.5.5. Väitettyä hintayhteistyötä koskeva keskeinen selvitys
3.5.5.1 B-kortin hinnat
Viraston seuraamusmaksuesityksen mukaan B-kortin hinta nousi vuoden 2013 ajokorttilakiuudistuksen seurauksena Suomessa keskimäärin 500 euroa ja Porvoossa noin 600 euroa. Viraston esityksen mukaan Porvoon vanhat autokoulut toteuttivat korotukset B korttikokonaisuuden hintaan karkeasti samansuuruisina.
Virasto on esittänyt kirjallisina todisteina lehtiartikkeleita B-kortin hinnoista lakiuudistusta edeltäneenä ja sen jälkeisenä aikana (KKV:n kirjalliset todisteet 1–9 markkinaoikeudessa).
Viraston esityksen liitteinä on ollut Porvoon vanhojen autokoulujen hintataulukoita, opetussopimuksia ja autokoulujen arkistoituja verkkosivuja (KKV:n kirjalliset todisteet 111–158 ja 161–163 markkinaoikeudessa).
Esitykseen sisältyneen taulukon mukaan B-kortin kokonaishinta syksyllä 2012 oli Porvoon Autokoululla 2 080 euroa tai 2 190 euroa, Drivers’ Clubilla 1 951 euroa ja Anttila Yhtiöillä 2 055 euroa. Keväällä 2013 kokonaishinnat olivat Porvoon Autokoululla 2 706 euroa, Drivers’ Clubilla 2 665 euroa ja Anttila Yhtiöillä 2 643 euroa. Hinnankorotukset ovat olleet Porvoon Autokoululla 626 euroa, Drivers’ Clubilla 714 euroa ja Anttila Yhtiöillä 588 euroa. Esitykseen sisältyy myös taulukko B-kortin perusvaiheen hinnoista vastaavina ajankohtina. Syksyllä 2012 B-kortin perusvaiheen hinta Porvoon Autokoululla oli 1 615 euroa, Drivers’ Clubilla 1 591 euroa ja Anttila Yhtiöillä 1 605 euroa. Keväällä 2013 B-kortin perusvaiheen hinta Porvoon Autokoululla oli 1 950, Drivers’ Clubilla 1 960 ja Anttila Yhtiöillä 1 940 euroa.
Porvoon Autokoulun ja Drivers’ Clubin osalta taulukoiden tiedot ovat esityksen mukaan perustuneet sisäisiin hinnoittelutaulukoihin ja Anttila Yhtiöiden osalta toteutuneeseen laskutukseen. Esityksessä on todettu, että Porvoon vanhojen autokoulujen hinnat pysyivät lähes samansuuruisina vuoden 2013 lakiuudistuksesta syksyyn 2014 saakka.
Porvoon Autokoulun 6.9.2012 ja 23.10.2012 tallennettuihin sisäisiin hinnoittelutaulukoihin (KKV:n kirjallinen todiste 116–117 markkinaoikeudessa) oli kirjattu 19.1.2013 alkaen B-kortin perusvaiheen hinnaksi 1 951 euroa, harjoitteluvaiheen hinnaksi 194 euroa ja syventävän vaiheen hinnaksi (ilman radankäyttömaksua) 393 euroa eli yhteensä 2 538 euroa. Ajokorttiuudistuksen tultua voimaan kokonaishinnaksi on hinnastossa merkitty 168 euroa suurempihinta.
M on markkinaoikeudessa kertonut, että ajokorttiuudistuksen jälkeinen hinta on määritelty lisääntyneen opetuksen perusteella. Uudistuksen vaikutukset liittyivät lisääntyneeseen opetukseen, kalustoon, markkinointiin ja koulutukseen. Hintoja ei ollut pystynyt moneen vuoteen tammikuussa korottamaan, mutta tuolloin saatiin kymmenen prosenttia hinnankorotusta edelliseen vuoteen. M on markkinaoikeudessa kertonut ennen hinnan määrittelemistä sihteerin seuranneen hinnan muodostumista muualla Suomessa ja Anttila Yhtiöiden asettaneen hinnan varmaankin viimeisenä Porvoossa. M on virastossa (KKV:n kirjallinen todiste 89 markkinaoikeudessa) kertonut, että uudistuksessa hinta laskettiin senhetkisistä ajotuntien hinnoista. Jos tulee lisäopetusta, hinnanmuutos perustuu siihen, mikä tuntiveloitus on.
I on markkinaoikeudessa kertonut, että ajokorttiuudistus lisäsi työmäärää, opettajien koulutusta ja kaluston hankkimista. Indeksikorotuksen pystyi tekemään. I:n laskelmien mukaan Drivers’ Clubilla toteutunut hinta oli noin 200 euroa pienempi kuin ilmoitettu hinta. I ei ole virastossa (KKV:n kirjallinen todiste 88 markkinaoikeudessa) muistanut tarkasti, mihin sanomalehti Uusimaan artikkelissa mainittu 600 euroa on perustunut, mutta hintaan on lisätty harjoitteluvaihe, lisääntyneet ajotunnit ja ehkä yleiskorotuksia.
N ei ole virastossa (KKV:n kirjallinen todiste 86 markkinaoikeudessa) muistanut, kuinka paljon Porvoon Autokoulu nosti hintaa, mutta suurin piirtein ajo- ja teoriatuntien lisäyksen verran.
I on markkinaoikeudessa kertonut, että kilpailijoiden hintoja on seurattu. Hinnat on pystynyt tarkistamaan netistä, tarjoukset ovat löytyneet lehdistä ja on tehty soittokierroksia. Hintakyselyjä koskevien puhelinsoittojen osalta aina ei ole voinut olla varma, onko soittaja kilpailija vai asiakas. Kyse on ollut kilpailijan hintakyselystä, jos soittaja on kysynyt kaikkien mahdollisten korttiluokkien hintatietoja. M on markkinaoikeudessa kertonut, että muiden autokoulujen hinnoittelua seurattiin päivittäin lehdestä ja internetistä. Lisäksi M:llä on ollut pari kaveria, jotka ovat soitelleet autokouluihin ja kyselleet hintoja. N on virastossa häntä kuultaessa kertonut käyvänsä viikoittain kilpailijoiden nettisivuilla seuraamassa kilpailijoiden hintoja.
Markkinaoikeudessa todistajana kuultu J on kertonut, että hänen muistamansa mukaan ajokorttiuudistuksen vuonna 2013 tullessa Anttila Yhtiöillä hinnoittelu jätettiin melko viime tinkaan M:n kiireiden vuoksi. Kilpailijat olivat ennen Anttila Yhtiöitä ilmoittaneet hinnat internetissä, ja kun vihdoin hinnastoa päästiin tekemään, muiden autokoulujen uudet hinnat käytiin tarkastamassa.
J on markkinaoikeudessa arvioinut, ettei autokoulujen hintaero voi olla montaa sataa euroa, jotta se ei johtaisi asiakassiirtymiin. I on markkinaoikeudessa arvioinut noin sadan euron eron autokoulujen hinnoissa johtavan asiakkaiden siirtymisiin. N on virastossa puhunut noin 300 euron hintaeron suhteessa kilpailijoiden hintaan näkyvän asiakasvirrassa.
3.5.5.2. Sanomalehti Uusimaan artikkeli
Sanomalehti Uusimaan 18.1.2013 julkaistussa artikkelissa (KKV:n kirjallinen todiste 7 markkinaoikeudessa) on todettu, että B kortin hinta nousee Porvoon autokouluissa noin 600 eurolla 2 600 euroon. Artikkelin mukaan kaikki kolme autokoulua ilmoittivat uudet hintansa karkeasti ottaen samoiksi.
Artikkelissa on todettu, että N:n mukaan Porvoon Autokoulussa B kortin hinnaksi muodostuu noin 2 000 euroa perusvaiheelta, alle 200 euroa harjoitteluvaiheelta ja noin 400 euroa syventävältä vaiheelta. Artikkelin mukaan Drivers’ Clubin I on laskenut B-kortin hinnan asettuvan samoihin kuin naapureilla. I:n mukaan perusvaiheen noin 1 700 euron hinta nousee lähes 2 000 euroon. Harjoitteluvaiheesta tulee pari sataa lisää ja syventävästä vaiheesta noin 350 euroa. Anttila Yhtiöiden M on artikkelissa kertonut ajokorttiuudistuksesta, mutta artikkelissa ei ole suoraan esitetty hänen näkemystään hinnoista.
M on markkinaoikeudessa kertonut toimittajan soittaessaan sanoneen, minkä verran muut autokoulut olivat kertoneet hintojen nousevan ja kysynyt, pitääkö tämä paikkansa. M on kertonut vastanneensa, että hinta nousee varmaan suurin piirtein sen verran.
3.5.5.3. Porvoon alueelliset keskustelutilaisuudet
Porvoossa on järjestetty aluepalavereita 10.3.2011, 28.2.2012, 31.12.2013, 12.8.2014, 27.11.2014 ja 5.10.2015 (KKV:n kirjalliset todisteet 33–38 markkinaoikeudessa).
Porvoon aluepalaveriin 12.8.2014 ovat tositteen kirjauksen mukaan osallistuneet N, R, G, F, I, M, S ja H. Aluepalaveriin 27.11.2014 ovat osallistuneet samat henkilöt paitsi S ja H (KKV:n kirjalliset todisteet 36 ja 37 markkinaoikeudessa). Ravintola Rossossa pidettyyn aluepalaveriin 5.10.2015 ovat tositteen kirjauksen mukaan osallistuneet samat henkilöt kuin aluepalaveriin 12.8.2014 sekä lisäksi B ja A (KKV:n kirjallinen todiste 38 markkinaoikeudessa). N, I ja M ovat osallistuneet kaikkiin mainittuihin vuosina 2011–2015 järjestettyihin aluepalavereihin lukuun ottamatta aluepalaveria 28.2.2012, johon I ei ole osallistunut.
N on 16.11.2014 A:lle lähettämässään sähköpostiviestissä (KKV:n kirjallinen todiste 65 markkinaoikeudessa) tuonut esiin, että palaverit ovat tapa, jota on noudatettu vuosia, ja että on tavattu vähintään muutaman kerran vuodessa lounaan merkeissä. N on edellä ilmenevällä tavalla ilmoittanut viestissään palaverin 27.11.2014 aiheeksi muun ohella alan kannattavuuden.
Edellä tästä päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla markkinaoikeudessa todistajina kuullut G ja H ovat kertoneet Porvoon aluepalavereissa keskustellun kannattavuudesta ja hinnoista.
3.5.5.4. Porvoon alueellinen keskustelutilaisuus 5.10.2015
A on markkinaoikeudessa kertonut N:n ravintola Rossossa järjestetyssä aluepalaverissa todenneen, että autokouluja on liikaa Porvoossa. N on tuonut palaverissa selkeästi esille, että hintoja pitäisi nostaa. A on vahvistanut virastossa kertomansa siitä, että N on ehdottanut 300 tai 400 euron hinnankorotusta. A ei ole muistanut muilla kuin N:llä olleen aktiivista roolia. Viitattaessa A:n virastossa kertomaan siitä, että myös I on grillannut B:tä, A on vastannut, ettei muista tarkkaan, mutta tästäkin on saattanut olla keskustelua.
B on markkinaoikeudessa kertonut aluepalaverissä tehdystä ehdotuksesta nostaa kurssihintoja ”kaksi kolme neljäsataa euroa”. Hinnankorotusta ehdotti B:n mukaan I, ja aloite hintakeskustelusta tuli N:ltä. B ei ole osannut sanoa, osallistuiko M hintakeskusteluun. B on kertonut todenneensa, että hinnoista sopiminen on laitonta.
G on markkinaoikeudessa kertonut, ettei hänellä ole muistikuvaa siitä, että ravintola Rosson tilaisuudessa olisi puhuttu hinnoista.
H on markkinaoikeudessa kertonut, ettei tiedä, onko ravintola Rosson tilaisuudessa ollut puhetta hinnoista, mutta varmasti jotain hinnoistakin on puhuttu.
I on markkinaoikeudessa kertonut, että B:n ryhtyessä puhumaan siitä, etteivät rahat riitä laskujen maksuun, hän on muistaakseen todennut, onko B miettinyt hinnan nostamista niin rahat voisi riittää. I ei ole muistanut, että tuossa tilanteessa olisi mainittu tarkkaa euromäärää.
M on markkinaoikeudessa kertonut, ettei ravintola Rossossa järjestetyssä palaverissa ole ollut varsinaista hintakeskustelua. M on kuullut B:n palaverissa valitelleen pärjäämistä ja I:n heittäneen siihen vitsinä hintojen nostamisesta. Virastossa (KKV:n kirjallinen todiste 89 markkinaoikeudessa) M on kertonut, että olisiko N pikkaisen kommentoinut B:n hinnoittelua. M on luullut N:n sanoneen B:lle, kuinka joku voi myydä niin halvalla. Markkinaoikeudessa M on kertonut, ettei keskustelu muistu hyvin mieleen, mutta olisiko N kuullut I:n heiton ja jatkanut jotain vielä.
M:lle on markkinaoikeudessa tuotu esiin, että hän oli virastossa kertonut B:n närkästyneen hinnoittelunsa arvostelemisesta sekä maininneen kilpailulain vastaisuudesta ja että M:n mukaan tämä särähti hänelle itselleenkin. M on markkinaoikeudessa kertonut muistavansa, että keskustelu sai uuden käänteen tuosta heitosta, ja hän on varmaan kokenut samalla tavalla kuin B, ettei keskustelu ollut asiallista. M:n kertoman mukaan hän ei osallistunut I:n, B:n ja N:n keskusteluun.
N on virastossa häntä kuultaessa kertonut halunneensa palaverissa keskustella muun ohella siitä, kun toimijoita on nyt useampi. Välit ovat tuntuneet menneen huonoiksi kilpailun kautta. N on toivonut saavansa kaikki saman pöydän ääreen, jotta me henki saataisiin palautettua. Keskustelu on sivunnut myös kustannusrakennetta (KKV:n kirjallinen todiste 86 markkinaoikeudessa).
Porvoon Autokoulun toimitusjohtaja ja UAY:n hallituksen puheenjohtaja N on muille UAY:n hallituksen jäsenille lähettämässään viestissä 25.10.2015 (KKV:n kirjallinen todiste 105 markkinaoikeudessa) todennut Rossossa 5.10.2015 järjestettyyn alueelliseen keskustelutilaisuuteen viitaten, että me vanhat autokouluyrittäjät yritimme saada kaikkia korottamaan hintaa esimerkiksi 300 euroa ja että muun muassa Drivers’ Clubin I ehdotti tätä.
3.5.5.5. Porvoon autokouluyrittäjien välit
M on markkinaoikeudessa kertonut olleensa I:n kanssa samassa työpaikassa 1990-luvulla. Vuoden 2004 jälkeen hän ei ole nähnyt I:tä enää niin paljon. M on vuodesta 2008 lähtien alkanut käydä alueellisissa keskustelutilaisuuksissa, joissa hän on nähnyt I:tä. N:ää hän ei tunne oikeastaan ollenkaan. M on virastossa (KKV:n kirjallinen todiste 89 markkinaoikeudessa) kertonut, ettei varsinaisesti yhteydenpitoa muiden yhtiöiden edustajiin ole juurikaan.
I on markkinaoikeudessa kertonut olleensa aikoinaan M:n kanssa samassa työpaikassa, jolloin he olivat hyviä kavereita. Molempien aloitettua yritystoiminnan välit eivät ole enää olleet samalla tasolla. Välit N:n kanssa ovat olleet korkeintaan välttävät. Virastossa (KKV:n kirjallinen todiste 88 markkinaoikeudessa) I on kertonut, että yhteyttä M:n kanssa pidetään kaverien tavoin, vaikka ovatkin kilpailijoita.
N on virastossa kertonut kilpailijoiden kanssa olleen hyvä keskusteluyhteys, mutta kilpailutilanteen takia on tullut kyräilyä. Yhteydenpitoa lähikouluihin on ollut enemmän kuin niihin, jotka ovat alueen reunoilla. Kysymys on ollut tutkintotoimistolla tapaamisesta, oppikirjojen lainaamisesta, yleisönosastokirjoituksiin vastaamisesta ja messuja koskevista keskusteluista. Vuodenvaihteen 2015 tienoilla N on keskustellut I:n ja M:n kanssa teoriaopetuksen yhteistyömahdollisuuksista. N on pitänyt mahdollisena, että hän on ollut I:n kanssa lounaalla kahdestaan, koska välit ovat hyvät. Muutama viikko ennen kuulemista N on istunut koulutuksessa Levillä I:n kanssa kahvilla. N ei ole pitänyt poissuljettuna, että hän, I ja M olisivat tavanneet ennen vuoden 2013 lakimuutosta, mutta yleensä kyse on ollut keskustelutilaisuuksista, joihin on kutsuttu koolle kaikki siltä alueelta (KKV:n kirjallinen todiste 86 markkinaoikeudessa).
3.5.5.6. Ajo-opetuksen kustannukset
M on markkinaoikeudessa kertonut, että naapuriautokoulut myivät kuorma autot pois, mutta Anttila Yhtiöt osti isomman kuorma-auton. Anttila Yhtiöillä on esityksen kattamana ajanjaksona ollut Porvoon Autokoulua ja Drivers’ Clubia enemmän raskaan kaluston koulutusta. Tällaisen kaluston investoinnit olivat merkittäviä. M:n ymmärryksen mukaan muut autokoulut vuokrasivat kalustoa.
Kaksikielisyyden osalta M on markkinaoikeudessa kertonut, että täytyi olla kaksi luokkahuoneistoa, ruotsinkieliset opettajat ja materiaalit sekä kaksikielinen toimistosihteeri. M:n mukaan on vaikea arvioida, kuinka paljon kaksikielisyys aiheutti prosentuaalisesti lisäkustannuksia. G:n markkinaoikeudessa kertoman mukaan luentojen pitämisen Porvoossa suomeksi ja ruotsiksi on pakko näkyä hinnoissa. Jos ajo-opetusta annetaan ruotsiksi, opettajat ymmärtävät arvonsa ja pyytävät suurempaa palkkaa. F on markkinaoikeudessa todennut, että kaksikielisessä koulussa teoriatunneissa, sihteeripalveluissa ja mainonnassa on kaksinkertainen työ. I:n markkinaoikeudessa kertoman mukaan kaksikielisyys on iso kuluerä ja vaikuttaa työmäärään. Suurin kustannus ovat ruotsinkieliset opettajat, joita on vaikea löytää. Kaksikielisyyden kustannusvaikutusta on vaikea laskea, mutta I:n arvio vaikutuksesta ajokortin hintaan on noin 100–200 euroa.
3.5.6. Oikeudellinen arviointi
Sen ratkaisemiseksi, ovatko Porvoon vanhat autokoulut tehneet kilpailulain 5 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä, on tarkasteltava viraston esittämää selvitystä kokonaisvaltaisesti ja arvioitava, onko virasto esittänyt riittävän näytön kielletystä hintayhteistyöstä. Kielletyn yhteistyön toteamisessa voidaan käyttää myös päättelyä, jossa toisiaan muistuttavat toimintamallit markkinoilla sekä muut aihetodisteet voidaan katsoa muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa osoitukseksi kilpailusääntöjen rikkomisesta.
Hintojen korotukset
Autokoulujen B-korttiopetuksen sisältö on muuttunut 19.1.2013 voimaan tulleen ajokorttilakiuudistuksen johdosta. Uudistus on lisännyt ajotuntien määrää ja siten myös opetuksen antamista koskevia autokoulujen kustannuksia aikaisempaan kuljettajatutkintoon verrattuna. Ajokorttilakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 212/2010 vp) on tuotu esiin uudistuksen taloudellisia vaikutuksia. Porvoon vanhojen autokoulujen alkuvuonna 2013 toteuttamalle B-korttiopetuksen hintojen korottamiselle on siten ollut lainsäädäntömuutoksesta johtuva syy.
Asiassa ei ole saatu tarkempaa selvitystä siitä, milloin Porvoon vanhat autokoulut julkaisivat uudistuksen mukaisen B-korttiopetuksen hinnat. Viraston seuraamusmaksuesityksen mukaan esityksessä todettujen hintatietojen pohjana on käytetty Drivers’ Clubin osalta 17.1.2013 tallennettua hinnastoa ja Porvoon Autokoulun osalta 22.1.2013 tallennettua hinnastoa. Anttila Yhtiöiden osalta viraston esityksessä todetut hintatiedot ovat perustuneet yhtiön opetussopimuksiin, ja esityksessä on mainittu 28.1.2013 päivätty opetussopimus. Anttila Yhtiöiden asiassa lausuman perusteella yhtiö on viimeisenä Porvoon autokouluista päättänyt uudistetun B-korttiopetuksen hinnan.
Viraston esityksestä ilmenevän mukaan Porvoon vanhojen autokoulujen ajokorttiuudistuksen yhteydessä vuoden 2013 alussa tekemät B kortin hinnankorotukset ovat olleet 588–714 euroa ja hinnankorotusten jälkeen yhtiöiden kokonaishinnat ovat olleet 2 643–2 706 euroa. Hinnanero halvimman ja kalleimman hinnan välillä on ollut 63 euroa. Korkein hallinto oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, ettei Porvoon vanhojen autokoulujen hinnoissa ole ollut merkityksellistä eroa hinnankorotusten jälkeen.
Drivers’ Club on esittänyt, ettei sen hinnankorotus ole ollut niin suuri kuin viraston esityksessä on ilmoitettu. Anttila Yhtiöt on esittänyt vastaavan väitteen. Eroa viraston esityksessä ilmoitetun hinnankorotuksen ja yhtiöiden toteaman hinnankorotuksen välillä saattaa selittää se, ettei aikaisemman B korttiopetuksen hintaa laskettaessa ole otettu huomioon samoja hinnoittelun osatekijöitä. Asian arvioinnin kannalta näillä vähäisillä eroavaisuuksilla ei kuitenkaan ole merkitystä.
Drivers’ Club on esittänyt poikenneensa hinnastonsa mukaisista hinnoista asiakkaille annettujen alennusten vuoksi. I on markkinaoikeudessa kertonut tehneensä laskelman siitä, että B-kortin perusvaiheen toteutunut hinta on ollut noin 200 euroa alempi kuin hinnastossa ilmoitettu hinta. Kun Drivers’ Clubin hinnastossa ilmoitettu hinta on kuitenkin pidetty yhtiön hinnastossa samansuuruisena, näille asiakaskohtaisten alennusten johdosta toteutuneille alhaisemmille hinnoille ei voida antaa merkitystä arvioitaessa Drivers’ Clubin hintoja suhteessa muihin Porvoon autokouluihin eikä myöskään arvioitaessa sitä kysymystä, ovatko yhtiön hinnat pysyneet samansuuruisina syksyyn 2014 saakka.
Anttila Yhtiöt on myös esittänyt poikenneensa asiakkaille annettujen alennusten vuoksi opetussopimusten mukaisista hinnoista. Anttila Yhtiöiden mukaan opetussopimuksia ei ole päivitetty, vaan alennus on otettu huomioon asiakkaiden laskutuksessa. Anttila Yhtiöt ei ole esittänyt väitteensä tueksi selvitystä toteutuneiden hintojen suuruudesta. Kun lisäksi kysymys on tältä osin ollut hinnoista, jotka ovat annettujen alennusten vuoksi poikenneet Anttila Yhtiöiden tavanomaisesti noudattamasta hinnoittelusta, Anttila Yhtiöiden hinnoittelua ei ole syytä arvioida alennusten vuoksi mahdollisesti alhaisempina toteutuneiden hintojen perusteella.
Markkinaoikeudessa kirjallisina todisteina esitettyjen lehtiartikkeleiden perusteella B-kortin hinnan on etukäteen arvioitu nousevan uudistuksen myötä noin 300–500 eurolla (KKV:n kirjalliset todisteet 1, 2, 8 ja 9 markkinaoikeudessa) ja keskihinnan olleen uudistuksen jälkeen noin 2 400–2 500 euroa (Porvoon Autokoulun kirjalliset todisteet 10 ja 11 markkinaoikeudessa), mutta paikkakuntakohtaiset hintaerot ovat olleet suuria.
Porvoon vanhojen autokoulujen viittaaman toiminnan kaksikielisyyden voidaan arvioida vaikuttavan kustannus- ja hintatasoa nostavasti. Ylen verkkosivuilla 10.7.2013 julkaistun ja 9.9.2013 päivitetyn artikkelin (KKV:n kirjallinen todiste 4 markkinaoikeudessa) mukaan B-kortin kokonaishinta on kaksikielisillä alueilla vaihdellut noin 2 100–3 000 euron välillä. Mainitun kaksikielisten alueiden autokoulujen hinnoittelua koskevan artikkelin valossa Porvoon vanhojen autokoulujen ajokorttiuudistuksen jälkeinen hintataso ei ole ollut poikkeuksellisen korkea.
Kun otetaan huomioon ajokorttilakiuudistuksen aiheuttama B-kortin satojen eurojen hinnankorotustarve ja se, etteivät Porvoon vanhojen autokoulujen tekemät hinnankorotukset ja korotetut hinnat ole olleet poikkeuksellisen korkeita muuhun Suomeen ja erityisesti kaksikielisiin alueisiin nähden, korkein hallinto-oikeus katsoo, etteivät hinnankorotukset sellaisinaan osoita menettelyn kilpailulain vastaisuutta.
Koska Porvoon vanhat autokoulut ovat lähes samanaikaisesti päätyneet hieman eri suuruisin korotuksin lähes samansuuruisiin kokonaishintoihin, on asiassa kuitenkin arvioitava, onko hintojen samansuuruisuudelle olemassa uskottava selitys tai onko asiassa näyttöä autokoulujen yhteydenpidosta ja siten siitä, ettei hintojen asettaminen olisi tapahtunut niiden itsenäisin päätöksin.
Hinnankorotusten perusteet
Virasto on esittänyt, että Porvoon vanhojen autokoulujen esittämät hinnankorotusten perusteet ja niiden perusteella laskettavat hinnankorotustarpeet ovat muuttuneet asian käsittelyn edetessä, mitä virasto on pitänyt osoituksena selvitysten epäuskottavuudesta ja siten siitä, että hinnat olisivat tosiasiassa määräytyneet hintayhteistyön perusteella. Virasto on tuonut esiin, että viraston kuulemisissa yhtiöiden esittämät arviot hinnannoususta vain uudistuksen mukaisen lisääntyneen tuntimäärän verran eivät ole pitäneet paikkaansa.
Porvoon vanhojen autokoulujen edustajat ovat virastossa viitanneet korotusten perustuneen lähinnä lisääntyneeseen opetukseen ja markkinaoikeudessa tarkentaneet perusteluitaan. Kun ajokorttiuudistus on tuonut mukanaan muitakin kustannuksia kuin opetuksen lisääntymisestä aiheutuneet välittömät kulut, Porvoon vanhojen autokoulujen asian käsittelyn kuluessa esittämiä tarkempia perusteita hinnankorotusten suuruudelle ei ole pidettävä epäuskottavina pelkästään sen vuoksi, että ne on esitetty virastossa tapahtuneen kuulemisen jälkeen.
Mahdollista sinänsä myös on, että lakiuudistuksesta johtuneen hinnankorotuksen yhteydessä on tehty indeksikorotus, vaikka Porvoon Autokoulu ja Anttila Yhtiöt, toisin kuin Drivers’ Club, eivät ole tuoneet tätä esiin virastossa.
Vaihtoehtoisselitykset
Porvoon vanhojen autokoulujen lähes samansuuruisia hintoja korotusten jälkeen selittää osaltaan markkinaoikeuden toteamin tavoin se, että ajokorttiuudistusta koskeva lainsäädäntö on määritellyt lisäopetusta koskevat tuntimäärät ja että yhtiöiden toimiessa samalla alueella opetuksen muutoksesta syntyvät kustannukset ovat samansuuruisia. Virasto on valituksessaan katsonut, etteivät markkinaoikeuden päätöksessä selityksenä samansuuruisille arvioille hinnankorotustarpeesta todetut tuotteiden yhdenmukaisuus ja kustannusrakenteiden vastaavuus pidä paikkaansa. Viraston mukaan Porvoon vanhojen autokoulujen kustannusrakenne ja tuotevalikoima eivät ole olleet yhdenmukaisia, koska Anttila Yhtiöillä on ollut enemmän raskaan kaluston investointeja.
Lähtökohtaisesti on pääteltävissä, että samalla alueella toimivat ja samanlaista toimintaa harjoittavat autokoulut ovat kustannusrakenteeltaan varsin samankaltaisia. Anttila Yhtiöiden kustannusrakenne on poikennut kuitenkin siltä osin muista Porvoon autokouluista, että yhtiö on hankkinut käyttöönsä kuorma-auton, ja yhtiö on itsekin ilmoittanut raskaan kaluston investointiensa olevan suuret. Vaikka Anttila Yhtiöillä on ollut raskaan kaluston investointeja, sillä on ollut Porvoon vanhoista autokouluista vähäisin hinnankorotus ja alhaisin B kortin kokonaishinta ajokorttiuudistuksen jälkeen.
Asiassa on jäänyt epäselväksi, mikä on ollut kuorma-auton hankinnan merkitys Anttila Yhtiöiden kustannusten kannalta. Yhtiön kustannusrakenne on edellä todetulta osin todennäköisesti eronnut muiden Porvoon autokoulujen kustannusrakenteesta, mikä horjuttaa ainakin jossain määrin kustannusrakenteen samankaltaisuutta koskevan vaihtoehtoisselityksen uskottavuutta.
Asiassa on otettava huomioon myös autokoulumarkkinoiden ominaispiirteet arvioitaessa Porvoon vanhojen autokoulujen lähes samansuuruisten hintojen merkitystä osoituksena väitetystä hintayhteistyöstä. B-korttiopetuksen opetusvaatimukset on määritelty lainsäädännöllä, ja ajo-opetuspalvelut ovat sisällöltään varsin yhdenmukaisia. Ajokorttiin vaadittavan kuljettajatutkinnon hinta on ilmoitettava markkinoinnissa, joten autokoulun perimä B kortin hinta on helposti myös kilpailijoiden selvitettävissä.
Porvoon vanhat autokoulut ovat todenneet seuraavansa kilpailijoiden hinnoittelua. Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella mahdollisesti jo sadan euron hintaero suhteessa kilpailijoiden hintoihin vaikuttaa kyseisen autokoulun asiakasvirtoihin. Kun ajo opetuspalvelut ovat varsin yhdenmukaisia, kilpailijoiden hinnat helposti selvitettävissä ja ajo-opetusta tarvitsevan asiakkaan autokoulun valinnassa B kortin hinnalla on merkitystä, kilpailijoiden hintojen seuraaminen voi olla myös mahdollinen selitys hintojen yhdenmukaisuudelle.
Yhteydenpitoa koskeva näyttö
Virasto on valituksessaan esittänyt, että markkinaoikeus on erehtynyt näytönarvioinnissa ottaessaan arvionsa lähtökohdaksi vain sanomalehti Uusimaassa julkaistun artikkelin.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että viraston seuraamusmaksuesityksessä sanomalehti Uusimaassa 18.1.2013 julkaistu artikkeli on esitetty keskeisenä selvityksenä hintojen yhdenmukaistamista koskevasta sopimuksesta tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta. Valituksessaan korkeimmalle hallinto oikeudelle virasto ei ole kuitenkaan nimenomaisesti kyseenalaistanut markkinaoikeuden arviota siitä, ettei artikkelilla ole näyttöarvoa kielletyn yhteydenpidon osoittamisessa.
Päivää ennen ajokorttiuudistuksen voimaantuloa julkaistun artikkelin sisällön perusteella syntyy vaikutelma siitä, että Porvoon vanhat autokoulut olisivat ennen haastattelua keskustelleet keskenään hinnankorotuksista, kun artikkelissa kerrotaan kaikkien kolmen autokoulun ilmoittaneen uudet hintansa karkeasti ottaen samoiksi ja kerrotaan I:n todenneen hinnan asettuvan samalle tasolle kuin naapureillakin. Artikkelin mukaan N ja I ovat todenneet ajokorttiuudistuksen jälkeen yhtiöidensä B korttiopetuksen perusvaiheen hinnan olevan noin 2 000 euroa, mutta Anttila Yhtiöiden osalta artikkelissa ei ole nimenomaista mainintaa yhtiön hinnasta.
Kuten markkinaoikeuden päätöksessä on todettu, asiassa ei ole esitetty selvitystä haastattelutilanteesta eikä siten siitä, missä järjestyksessä autokouluyrittäjiä on haastateltu, miten heille esitetyt kysymykset on asetettu ja miten he ovat kysymyksiin tarkalleen ottaen vastanneet. Korkein hallinto oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, ettei sanomalehti Uusimaan artikkeli ilman muuta näyttöä Porvoon vanhojen autokoulujen pyrkimyksestä yhdenmukaistaa hinnoittelunsa osoita yhteydenpitoa yhtiöiden välillä.
Virasto on vedonnut näyttönä väitetystä hintayhteistyöstä lisäksi Porvoon Autokoulun sisäisiin hinnoittelutaulukoihin 6.9.2012 ja 23.10.2012, joissa B kortin kokonaishinnat lakiuudistuksen 19.1.2013 jälkeiselle ajalle on merkitty 168 euroa alhaisemmaksi kuin ajokorttiuudistuksen voimaan tultua yhtiön hinnaston 22.1.2013 mukainen kokonaishinta on ollut. Toteutuneen hinnan suuruuden muuttuminen suunnitellusta ja sisäiseen hinnastoon otetusta hinnasta voisi aihetodisteena osoittaa hinnoista sopimista tai niiden yhdenmukaistamista kilpailijoiden kesken. Porvoon Autokoulu on markkinaoikeudessa esittänyt, että syynä hinnan muuttumiselle on ollut lakimuutoksen aiheuttamien opetukseen liittyvien yksityiskohtien varmistuminen ja aiheutuvien lisäkustannusten määrän tarkentuminen. Poissuljettua ei ole, että käsitys hinnoittelun perusteena olevista kustannuksista on loppuvuoden 2012 aikana tarkentunut ja johtanut Porvoon Autokoulun muuttamaan aikaisempaa arviotaan tarvittavan hinnankorotuksen suuruudesta. Laskelmaa tällaiselle ei kuitenkaan ole esitetty.
Asiassa on edellä todetulla tavalla esitetty näyttöä siitä, että Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa on käyty kannattavuuteen ja hinnoitteluun liittyviä keskusteluja.
Viraston esittämän selvityksen perusteella UAY:n aluepalavereita on järjestetty Porvoossa 10.3.2011, 28.2.2012, 31.12.2013, 12.8.2014, 27.11.2014 ja 5.10.2015. N, I ja M ovat osallistuneet kaikkiin vuosina 2011–2015 järjestettyihin aluepalavereihin lukuun ottamatta aluepalaveria 28.2.2012, johon I ei ole osallistunut.
Väitetyn rikkomusjakson ajalle Porvoon aluepalavereista ovat ajoittuneet aluepalaverit 31.12.2013 ja 12.8.2014. Virasto on vedonnut näyttönä käydyistä hinnoitteluun liittyvistä keskusteluista aluepalavereihin 12.8.2014 ja 27.11.2014 sekä kohdassa 3.5.5.4 käsiteltävään aluepalaveriin 5.10.2015. Palaveri 12.8.2014 on ajoittunut väitetyn rikkomusjakson loppuun, ja palaverit 27.11.2014 ja 5.10.2015 ovat ajoittuneet väitetyn rikkomusjakson ulkopuolelle.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Porvoossa ei ole järjestetty aluepalavereita alkuvuoden 2013 lakiuudistuksen voimaantulon ja siten hintojen korottamisen ajankohdan läheisyydessä. Viimeisin uudistusta edeltävä aluepalaveri on ollut lähes vuotta ennen uudistuksen voimaantuloa helmikuussa 2012, ja seuraava aluepalaveri lähes vuoden uudistuksen voimaantulon jälkeen joulukuussa 2013. Aluepalaverien ajankohtien perusteella ei ole siten pääteltävissä, että Porvoon vanhat autokoulut olisivat aluepalavereissa käytyjen keskustelujen perusteella yhdenmukaistaneet ajokorttiuudistuksen johdosta B-kortista perittävät hinnat tai sopineet kyseisistä hinnoista.
Virasto on viitannut Porvoon vanhojen autokoulujen edustajien hyviin väleihin, yhteishenkeen ja tapaamisiin myös vapaa-ajalla sekä muissakin yhteyksissä kuin aluepalavereissa. Edellä selostetun markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä ja viraston kuulemisissa saadun selvityksen perusteella asiassa ei ole näyttöä Porvoon vanhojen autokoulujen välillä havaitusta yhteydenpidosta alkuvuonna 2013 toteutettujen hinnankorotusten aikaan tai niitä edeltävänä aikana. Porvoon vanhojen autokouluyrittäjien keskinäisistä väleistä saatu selvitys ei osoita tiivistä yhteydenpitoa N:n, I:n ja M:n välillä eikä pelkästään heidän keskinäisten väliensä perusteella ole pääteltävissä, että kiellettyä yhteydenpitoa olisi ollut mainittuna ajankohtana.
Porvoon alueellinen keskustelutilaisuus 5.10.2015
Virasto on valituksessaan katsonut, että markkinaoikeus on erehtynyt jättäessään näytönarvioinnissaan huomioon ottamatta rikkomusajan ulkopuolelle ajoittuvan näytön. Viraston mukaan ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa käyty keskustelu on jatkumo Porvoon vanhojen autokoulujen noudattamalle tavalle sopia hinnoista sekä osoitus yhtiöiden menettelytavasta puhua B-kortin hinnoista ja vaikuttaa kilpailijoiden hinnoitteluun.
Edellä todetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion mukaan rikkomisjakson ulkopuolella toteen näytettyjä osatekijöitä voidaan ottaa huomioon, jos ne kuuluvat aihetodisteisiin kilpailusääntöjen rikkomisen toteen näyttämiseksi. Kilpailunvastaista käyttäytymistä edeltäviin tai sen jälkeisiin tosiseikkoihin voidaan vedota objektiivisen todisteen sisällön vahvistamiseksi (tuomio 28.3.2019, Pometon v. komissio, T-433/16, EU:T:2019:201, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Markkinaoikeuden päätöksessään lausuman mukaan lokakuussa 2015 käytyjen keskustelujen perusteella ei voida päätellä Porvoon vanhojen autokoulujen tehneen kiellettyä hintayhteistyötä vuosien 2013–2014 aikana. Markkinaoikeus ei ole tarkemmin perustellut johtopäätöstään tältä osin. Asiassa on kysymys siitä, onko ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä aluepalaverissa käydyistä keskusteluista saadulla selvityksellä näyttöarvoa osoituksena väitetystä hintayhteistyöstä alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka.
Korkein hallinto-oikeus on edellä tässä päätöksessään markkinaoikeuden tavoin katsonut, että ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut N on osallistunut keskusteluun, jossa on ehdotettu hintojen korottamista 300–400 eurolla. Edellä selostetusta markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä saadusta selvityksestä ilmenee, että Porvoon vanhojen autokoulujen edustajista N:n lisäksi hinnan korottamista keskustelutilaisuudessa on ehdottanut myös Drivers’ Clubin I.
N on edellä selostetussa viestissään 25.10.2015 viitannut hinnankorotuksen ehdottajina vanhoihin autokouluyrittäjiin ja maininnut erikseen nimeltä I:n. Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella Anttila Yhtiöiden M ei ole osallistunut mainittuun hinnan korottamista koskevaan keskusteluun. M ei kuitenkaan ole myöskään tuonut keskustelussa esiin, ettei hän ole hinnan korottamista koskevan ehdotuksen kannalla, eikä ole pyrkinyt irtisanoutumaan mainitusta ehdotuksesta, vaikka hänen voidaan arvioida todenneen puheiden kilpailulain vastaisuuden.
Mainitussa 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa käyty hintoihin liittyvä keskustelu vastaa muista alueellisista keskustelutilaisuuksista saatua selvitystä hintoja koskevien keskustelujen käymisestä.
Ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa esitetyt N:n ja I:n ehdotukset hintojen korottamisesta ovat sinällään osoitus hintaan liittyvien keskustelujen käymisestä Porvoon alueellisissa keskustelutilaisuuksissa. Kysymyksessä oleva näyttö ei kuitenkaan suoraan osoita Porvoon vanhojen autokoulujen välistä hinnoista sopimista tai niiden yhdenmukaistamista alkuvuonna 2013, vaan on välillistä aihetodisteen luonteista näyttöä väitetystä hintayhteistyöstä.
UAY:n hintasuositusten merkityksestä
Korkein hallinto-oikeus on edellä tässä päätöksessään katsonut, että UAY on syyllistynyt kahteen kilpailurikkomukseen annettuaan kilpailulain 5 §:ssä kiellettyjä hintasuosituksia vuosina 2012–2015. UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun toimitusjohtaja N on osallistunut aktiivisesti hintasuositusten toimeenpanemiseen, ja hänen edustamansa Porvoon Autokoulun on katsottu olevan vastuussa molemmista kilpailurikkomuksista.
Asiassa on arvioitava, onko mainituilla UAY:n hintasuosituksilla ja N:n aktiivisella osallistumisella hintasuositusten toimeenpanemiseen merkitystä näyttönä Porvoon vanhojen autokoulujen väitetystä hintayhteistyöstä.
Hintojen korottamista koskevat UAY:n hintasuositukset 31.10.2014 ja 15.6.2015 on kohdistettu A:n edustamalle autokouluyhtiölle, joka on toimintansa Porvoossa lokakuussa 2014 aloitettuaan asettanut B-kortista perimänsä hinnan Porvoossa vuoden 2013 alusta lähtien vallinnutta hintatasoa alhaisemmaksi. Edellä todetun Ravintola Rossossa 5.10.2015 järjestetyssä alueellisessa keskustelutilaisuudessa annetun UAY:n hintasuosituksen voidaan katsoa kohdistuneen A:n edustaman autokouluyhtiön ohella B:n edustamaan autokouluyhtiöön, joka myös on asettanut B-kortista perimänsä hinnan Porvoon aikaisempaa hintatasoa alhaisemmaksi aloitettuaan toimintansa Porvoossa elokuussa 2014. UAY:n hintasuositusten voidaan siten nähdä olleen pyrkimys palauttaa Porvoossa B-korttiopetuksesta perittävät hinnat takaisin aikaisemmalle korkeammalle tasolle.
Vaikka mainittujen UAY:n hintasuositusten tavoitteena voidaan pitää B korttiopetuksen hintojen nostamista aikaisemmalle korkeammalle hintatasolle, tämä ei kuitenkaan sellaisenaan ole näyttö siitä, että aikaisempi korkeampi hintataso olisi perustunut Porvoon vanhojen autokoulujen väliseen hintayhteistyöhön.
Taloudellisen ajattelun koulutuksissa 14.9.2012 ja 8.2.2013 annetut UAY:n hintasuositukset perustuvat edellä tässä päätöksessä todetuin tavoin N:n ilmaisemaan tavoitteeseen reilusta hinnankorotuksesta vuoden 2013 ajokorttiuudistuksen yhteydessä. Tätä taustaa vasten on luontevaa arvioida, että N olisi pyrkinyt väitetyn hintayhteistyön avulla varmistamaan sen, että myös Porvoon Autokoulun toiminta-alueella nostetaan hintoja UAY:n hintasuositusten mukaisesti. On kuitenkin mahdollista, että N:n kanta hintojen reilusta korottamisesta vaikutti vain Porvoon Autokoulun hinnoitteluun, eikä Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden hinnoitteluun.
Vaikka N:n aktiivisuutta hintasuositusten antamisessa voitaisiin pitää indisiona Porvoon vanhojen autokoulujen välisestä väitetystä hintayhteistyöstä ja pyrkimyksestä palauttaa B-kortin hinta väitettyyn hintayhteistyöhön perustuvalle tasolle, myöskään tämä selvitys ei kuitenkaan suoraan osoita Porvoon vanhojen autokoulujen välistä hinnoista sopimista tai niiden yhdenmukaistamista alkuvuonna 2013, vaan on välillistä aihetodisteen luonteista näyttöä väitetystä hintayhteistyöstä.
Johtopäätökset näytönarvioinnista
Viraston valitus on perustunut keskeisesti siihen, ettei asiassa ole muuta selitystä kuin Porvoon vanhojen autokoulujen välinen yhteydenpito sille, että autokoulut ovat alkuvuoden 2013 ajokorttiuudistuksen yhteydessä asettaneet B-korttiopetuksen hintansa lähes samansuuruisiksi.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on viitteitä siitä, että Porvoon vanhat autokoulut olisivat kilpailulaissa kielletyllä tavalla yhdenmukaistaneet hintojaan korottaessaan B-kortin hintoja. Hieman eri suuruisista korotuksista huolimatta mainitut autokoulut ovat asettaneet kokonaishintansa lähes samalle tasolle. Autokoulut ovat vain suullisesti selostaneet hinnankorotustensa perusteita, eikä tarkempia laskelmia hinnankorotusten suuruuden tueksi ole esitetty.
Virasto on markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt väitetystä hintayhteistyöstä lähinnä aihetodistelua, josta suurin osa on väitetyn rikkomusjakson jälkeiseltä ajalta. Suoraa näyttöä väitetystä hintayhteistyöstä ei ole, vaan näyttö on välillistä ja päätelmistä muodostuvaa, mikä sekin voi kilpailuasiassa muodostaa riittävän näytön rikkomuksesta.
Asiassa on näytetty, että autokouluyrittäjillä on ollut tapana puhua kannattavuuteen tai hinnoitteluun liittyvistä teemoista. Näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että Porvoon aluepalavereita olisi alkuvuoden 2012 jälkeen järjestetty ennen kuin vasta vuoden 2013 lopussa. Aluepalavereita ei siten ole ollut ajankohtana, jolloin hinnankorotuksista päättäminen olisi ollut ajankohtaista. Asiassa ei ole myöskään näytetty, että Porvoon vanhojen autokoulujen edustajat olisivat muutoin pitäneet yhteyttä väitettynä rikkomusjaksona ja erityisesti ennen vuodenvaihdetta 2013 ja siinä yhteydessä ilmaisseet toisilleen, miten ne aikovat lakiuudistuksen yhteydessä markkinoilla toimia.
Ravintola Rosson aluepalaverin 5.10.2015 näytetyiksi tulleet tapahtumat osoittavat kilpailunvastaista hinnoittelusta keskustelemisen tapaa, vaikka ne eivät olekaan suoraa näyttöä nyt puheena olevasta väitetystä hintayhteistyöstä vuosina 2013 ja 2014. Myös UAY:n puheenjohtajana toimineen Porvoon Autokoulun toimitusjohtajan N:n aktiivinen osallistuminen UAY:n hintasuositusten toimeenpanoon voisi viitata pyrkimykseen saada Porvoossa toimivien autokouluyrittäjien hinnat korkeammalle tasolle myös hintojen yhdenmukaistamisella.
Porvoon vanhat autokoulut ovat perustelleet hintojensa samankaltaisuutta muun ohella samanlaisella kustannusrakenteella. Anttila Yhtiöiden osalta kustannusrakenne poikkeaa muista Porvoon autokouluista yhtiön investoitua raskaaseen kalustoon. Tämän seikan konkreettinen merkitys yhtiön hinnoitteluun on jäänyt asiassa epäselväksi. Porvoon vanhat autokoulut ovat tuoneet esiin myös sen, että yhtiöt ovat seuranneet kilpailijoiden hintoja muun ohella internetistä. Tätä voidaan pitää uskottavana, kun otetaan huomioon autokoulumarkkinoiden ominaispiirteet ajo-opetuspalveluiden yhdenmukaisuudesta ja hinnastojen julkisuudesta sekä ajokorttiopetuksen hinnan merkityksestä autokoulun valinnassa.
Viraston esittämä näyttö jää pitkälti myöhemmistä tapahtumista tehtävän päättelyn varaan. Väitetyn rikkomusjakson ulkopuolisten aihetodisteiden tarkoitus on vahvistaa objektiivisen todisteen sisältöä. Rikkomusjaksolta kertynyt vähäinen välillinen näyttö ei kuitenkaan riitä objektiivisesti arvioiden osoittamaan Porvoon vanhojen autokoulujen väitettyä yhteydenpitoa ja väitettyjen hintaa koskevien keskustelujen käymistä.
Edellä todettuun nähden ja kun otetaan huomioon autokoulumarkkinan ominaispiirteet yhdistettynä riittävän täsmällisen näytön puuttumiseen väitetyltä rikkomusjaksolta ja erityisesti lakiuudistuksen voimaantulon kannalta merkityksellisenä ajankohtana, korkein hallinto-oikeus katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden, ettei virasto ole esittänyt asiassa oikeudellisesti riittävää näyttöä Porvoon vanhojen autokoulujen väitetystä hintayhteistyöstä. Kun ratkaisu on tehtävä seuraamusmaksuesityksen kohteina olevien yhtiöiden hyväksi, jos tuomioistuimella on epätietoisuutta näytön riittävyydestä, asiassa ei ole perusteita hyväksyä viraston valitusta tältä osin eikä syntyneistä epäilyistä huolimatta päätyä katsomaan, että Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt olisivat tehneet kiellettyä hintayhteistyötä alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014 saakka.
3.5.7. Johtopäätös väitetystä hintayhteistyöstä
Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa esitetty näyttö kokonaisuutena arvioiden riitä osoittamaan, että Porvoon Autokoulu, Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt olisivat tehneet kilpailulain 5 §:ssä kiellettyä hintayhteistyötä alkuvuodesta 2013 syksyyn 2014. Näin ollen markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei ole aihetta muuttaa siltä osin kuin markkinaoikeus on hylännyt viraston seuraamusmaksuesityksen Porvoon vanhojen autokoulujen väitetyn hintayhteistyön osalta.
3.6. Seuraamusmaksun määrääminen
3.6.1. Viraston seuraamusmaksuesitys
Virasto on seuraamusmaksuesityksessään vaatinut, että markkinaoikeus määrää kilpailulain 5 §:ssä tarkoitetusta elinkeinonharjoittajien välisestä kielletystä kilpailunrajoituksesta seuraamusmaksuna UAY:lle 12 251,60 euroa, Porvoon Autokoululle 31 300 euroa, Eko-Centerille 6 881,84 euroa ja Autokoulu Hakalalle 17 568,50 euroa. Yhdistykseen ja mainittuihin yhtiöihin kohdistunut seuraamusmaksuesitys on perustunut viraston esityksessään UAY:n hintasuosituksiksi katsomiin menettelyihin. Porvoon Autokoulun osalta seuraamusmaksuesitys on perustunut mainittujen UAY:n hintasuositusten lisäksi väitettyyn hintayhteistyöhön Porvoon vanhojen autokoulujen välillä.
Viraston esityksessään UAY:lle, Porvoon Autokoululle, Eko Centerille ja Autokoulu Hakalalle vaatimat seuraamusmaksut vastaavat suuruudeltaan kilpailulain 13 §:ssä asetettua 10 prosentin enimmäismäärää laskettuna yhdistyksen tai yhtiön vuoden 2015 liikevaihdosta.
Virasto on markkinaoikeudessa ilmoittanut, ettei se ole esitystä tehdessään arvioinut Porvoon Autokoulun osalta seuraamusmaksun jakautumista hintasuosituksia ja hintayhteistyötä koskevien rikkomusten kesken. Viraston lausuman mukaan Porvoon Autokoululle on määrättävä vaadittu seuraamusmaksu siinäkin tapauksessa, että esitys hylätään toisen rikkomuksen osalta.
3.6.2. Markkinaoikeuden keskeiset johtopäätökset
Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut, että UAY:n nimissä on annettu hintasuositukset 31.10.2014 ja 5.10.2015 ja että kysymys on ollut yhdestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta, joka on kestänyt 31.10.2014–27.10.2015. Markkinaoikeuden päätöksessä on käsitelty seuraamusmaksun määräämiseen vaikuttavia seikkoja ja tehty yksittäisiä kilpailurikkomuksen osapuolia koskeva arviointi (päätöksen 218–245 kohta).
Markkinaoikeus on päätöksessään todennut, että toimialayhdistyksen suositukset hintojen korottamisesta kuuluvat lähtökohtaisesti luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Sähköpostiviestissä 31.10.2014 ja Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetuista hintasuosituksista muodostuva rikkomus on kohdistunut Porvooseen ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoihin. Kysymys on ollut alueellisesta rikkomuksesta, jota ei voida pitää taloudelliselta laajuudeltaan merkittävänä.
Rikkomuksen moitittavuutta on markkinaoikeuden mukaan lisännyt se, että hintasuositukset ovat liittyneet autokoulujen keskeisimpään tulonlähteeseen eli B-korttiopetukseen. Asiassa ei ole edes väitetty, että hintasuositukset olisivat johtaneet B korttiopetuksen hintatason nousuun Porvoossa syksyllä 2014 tai sen jälkeen. Kilpailurikkomukseen osallisten ei ole esitetty saaneen rikkomuksesta taloudellista hyötyä, eikä rikkomusta voida pitää erityisen vahingollisena. Noin vuoden kestänyt rikkomus ei ole ollut erityisen pitkäaikainen.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan UAY on aktiivisesti osallistunut rikkomuksen kaikkiin osatekijöihin koko sen keston ajan. UAY:lle on määrätty 6 000 euron seuraamusmaksu.
Porvoon Autokoulun osalta markkinaoikeus on katsonut yhtiön menettelyn moitittavuutta lisäävän se, että UAY:n hintasuositukset ovat kohdistuneet nimenomaan yhtiön toiminta-alueelle ja yhtiön voidaan siten katsoa pyrkineen hyötymään kilpailunrajoituksesta. Yhtiön ei kuitenkaan ole esitetty saaneen hintasuositusten perusteella taloudellista hyötyä. Porvoon Autokoululle on määrätty 12 000 euron seuraamusmaksu.
Markkinaoikeus on katsonut, että Eko-Centerin menettelyn moitittavuutta vähentää se, että O on saanut tiedon Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 annetusta hintasuosituksesta jälkikäteen eikä O ole aktiivisesti osallistunut sen antamiseen. Eko-Center ei ole toiminut Porvoon autokoulumarkkinoilla, eikä sen voida siten katsoa pyrkineen hyötymään kilpailunrajoituksesta. Yhtiön taloudellisesta tilanteesta ei ole aiheutunut erityistä perustetta alentaa yhtiölle määrättävän seuraamusmaksun määrää. Eko-Centerille on määrätty 2 000 euron seuraamusmaksu.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Autokoulu Hakalan menettelyn moitittavuutta vähentää se, että D on saanut tiedon UAY:n antamista hintasuosituksista jälkikäteen, eikä D ole aktiivisesti osallistunut niiden antamiseen. Yhtiö ei ole toiminut Porvoon autokoulumarkkinoilla, eikä sen voida siten katsoa pyrkineen hyötymään kilpailunrajoituksesta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että rikkomus on ollut alueelliselta ja taloudelliselta laajuudeltaan hyvin rajoittunut eikä erityisen pitkäaikainen, markkinaoikeus on katsonut kilpailulain 12 §:n 1 momentin säännöksen huomioon ottaen, ettei asiassa ole ollut aihetta määrätä seuraamusmaksua Autokoulu Hakalalle.
Markkinaoikeus on Autokoulu Hakalan osalta esittämiään perusteluja vastaavin perustein hylännyt viraston esityksen seuraamusmaksun määräämisestä UAY:n hallituksessa edustettuina olleille Järvenpään Ajokoulutuskeskukselle, Malmin Autokoululle ja Hangon Autokoululle.
3.6.3. Viraston kanta
Virasto on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus määrää UAY:lle, Porvoon Autokoululle, Eko-Centerille ja Autokoulu Hakalalle esityksensä mukaiset seuraamusmaksut. Virasto on uudistanut rikkomuksen laadusta, laajuudesta, moitittavuuden asteesta, kestosta ja edellä mainituille tahoille esitettyjen seuraamusmaksujen määrästä esityksessään lausumansa.
Markkinaoikeuden määräämät seuraamusmaksut eivät ole riittäviä suhteessa menettelyn laatuun, laajuuteen, moitittavuuden asteeseen ja kestoon, eikä niillä ole riittävää erityis- ja yleisestävää vaikutusta. Kysymys on ollut vakavammasta ja laajemmasta menettelystä sisällöltään, alueelliselta laajuudeltaan ja ajalliselta kestoltaan kuin markkinaoikeus on katsonut.
Markkinaoikeus on erehtynyt katsoessaan, ettei rikkomukseen osallisten ole esitetty saaneen taloudellista hyötyä ja ettei rikkomus ole ollut erityisen vahingollinen. Tältä osin virasto on viitannut aiemmin esittämäänsä.
UAY:n hintasuosituksessa kysymys on vakavasta kilpailunrajoituksesta, joka on kattanut vähintään Suomen suurimman autokouluyhdistyksen toimialueen ja kohdistunut autokoulujen merkittävimpään tulonlähteeseen. Erityistä moitittavuutta ja aktiivisuutta hintasuosituksen toimeenpanossa osoittaa hintasuosituksen antaminen koulutuksissa laskuesimerkillä konkretisoituna sekä UAY:n ja sen hallituksessa edustettuina olleiden elinkeinonharjoittajien toiminta Porvoon vanhojen autokoulujen ajauduttua hintakilpailuun uusien kilpailijoiden aloitettua toimintansa syksyllä 2014.
Autokoulu Hakalan edustaja on ollut yksi aktiivisimmin menettelyyn osallistuneista UAY:n hallituksen jäsenistä. Autokoulu Hakalan roolia ei voi rinnastaa Järvenpään Ajokoulutuskeskuksen, Malmin Autokoulun ja Hangon Autokoulun rooliin. Asiassa ei ole perusteita jättää Autokoulu Hakalalle määräämättä seuraamusmaksua.
3.6.4. UAY:n, Porvoon Autokoulun, Eko-Centerin ja Autokoulu Hakalan kannat
UAY on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensisijaisesti vaatinut seuraamusmaksuesityksen hylkäämistä kokonaisuudessaan ja toissijaisesti seuraamusmaksun määräämättä jättämistä tai alentamista.
Mikäli ulkopuolisen kouluttajan muodostaman laskuesimerkin sisältyminen taloudellisen ajattelun koulutuksiin katsottaisiin UAY:n hintasuositukseksi, ratkaisu perustuisi ennemminkin yhdistyksen toimimatta jättämiselle kuin aktiiviselle toiminnalle, eikä UAY:n toimintaa voisi pitää erityisen moitittavana. Lisäksi vaikka taloudellisen ajattelun kursseilla katsottaisiin annetun hintasuositus, kutsun jakelu Autokoululiiton jäsenille ei laajenna suositusta valtakunnalliseksi.
Porvoon Autokoulu on viitannut markkinaoikeudessa lausumaansa ja esittänyt, ettei seuraamusmaksun määräämiselle ole perusteita. Joka tapauksessa vaadittu seuraamusmaksu on suhteettoman korkea.
Eko-Center on esittänyt, että UAY:n hallitus on yhteisesti vastannut A:lle. Vaikka muut hallituksen jäsenet ovat hyväksyneet vastaukset, nämä on vapautettu seuraamusmaksuvaatimuksista Autokoulu Hakalaa lukuun ottamatta. Se, kenen sähköpostista lopullinen vastaus on lähetetty, ei aseta hallituksen jäseniä eriarvoiseen asemaan.
Autokoulu Hakala on esittänyt, ettei D ole ollut viraston väittämällä tavalla yksi aktiivisimmin menettelyyn osallistuneista UAY:n hallituksen jäsenistä. Virasto on valituksessaan muuttanut kantaansa siitä esityksessään korostamastaan, että kaikki hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat osallistuneet A:lle vuonna 2015 lähetettyjen vastausten laatimiseen. Yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, ettei toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdella eri tavalla.
3.6.5. Sovellettavat oikeusohjeet ja muu huomioon otettava aineisto
Kilpailulain 12 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle, joka rikkoo 5 §:n säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana.
Kilpailulain 13 §:n (948/2011) mukaan seuraamusmaksun suuruus perustuu kokonaisarviointiin, ja sitä määrättäessä on otettava huomioon rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä rikkomuksen kestoaika. Seuraamusmaksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän liikevaihdosta siltä vuodelta, jona elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä viimeksi osallistui rikkomukseen.
Kilpailulain 13 §:n yksityiskohtaisten perustelujen (HE 88/2010 vp) mukaan lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Rikkomuksen moitittavuuden astetta voivat kuvastaa esimerkiksi elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän osallisuuden luonne rikkomuksessa, rikkomuksen uusiminen, mahdolliset toimenpiteet rikkomuksen lopettamiseksi, rikkomuksen vahingollisuus yhteiskunnalle ja rikkomuksella saavutettu hyöty. Seuraamusmaksun määrän tulisi olla sellainen, ettei kielletty kilpailunrajoittaminen ole rajoitukseen osallistuville elinkeinonharjoittajille kannattavaa.
Mainitussa hallituksen esityksessä lausutun mukaan kilpailunrajoituksesta saatavan hyödyn huomioon ottaminen seuraamusmaksua määrättäessä ei edellytä aukottoman näytön esittämistä hyödyn määrästä, vaan hyöty voidaan arvioida luotettavien, käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta kartellista siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ei ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen (asia KHO 29.9.2009, taltio 2389, k. 1174, Kilpailuvirasto v. Lemminkäinen ym.).
Hallituksen esityksessä on lisäksi todettu, että seuraamusmaksun enimmäismäärää koskevan säännöksen tavoitteena on varmistaa, että määrättävä seuraamusmaksu ei ole kohtuuton suhteessa elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan kokoon ja maksukykyyn. Edelleen hallituksen esityksen mukaan viimeinen rikkomukseen osallistumisvuosi kuvastaa paremmin harjoitettua elinkeinotoimintaa ja sen laajuutta kuin aikaisemman säännöksen mukainen oikeuskäytännön tulkinta, jossa seuraamusmaksun laskennan perusteena oleva vuosi voi etääntyä kauas rikkomushetkestä.
3.6.6. Oikeudellinen arviointi
3.6.6.1. Rikkomusten laatu ja laajuus, moitittavuuden aste ja kestoaika
Korkein hallinto-oikeus on edellä katsonut, että markkinaoikeuden näytetyksi katsomien hintasuositusten lisäksi UAY:n nimissä on annettu hintasuositukset taloudellisen ajattelun koulutuksessa 14.9.2012 ja 8.2.2013 sekä A:lle 15.6.2015 lähetetyssä UAY:n hallituksen viestissä. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että kysymys on kahdesta erillisestä yhtenäisestä kilpailurikkomuksesta, joista ensimmäinen on kestänyt 14.9.2012–28.2.2013 ja jälkimmäinen 31.10.2014–27.10.2015.
Seuraamusmaksuarvioinnin lähtökohdat korkeimmassa hallinto-oikeudessa poikkeavat siten markkinaoikeuden arvioinnin lähtökohdista, mutta myös viraston seuraamusmaksuesityksessään esittämästä rikkomusten laajuudesta.
Kilpailulain 5 §:n vastaisiksi katsotuissa menettelyissä on ollut kysymys hintasuositusten antamisesta. Hintasuositus on tarkoitukseen perustuva, hintakartelliin rinnastuva ja siten luonteeltaan vakava kilpailurikkomus. Seuraamusmaksun määräämiselle on kilpailulain 12 §:n 1 momentissa säädetty peruste.
Taloudellisen ajattelun koulutukset 14.9.2012 ja 8.2.2013 ovat olleet ensisijaisesti UAY:n jäsenille suunnattua koulutusta. Tämän vuoksi rikkomuksen taloudellista laajuutta ei ole syytä arvioida toisin, vaikka koulutusta koskeva kutsu on lähetetty myös Autokoululiiton jäsenille. Taloudellisen ajattelun koulutuksia koskevan rikkomuksen vaikutuksen voidaan katsoa kohdistuneen UAY:n toiminta-alueen autokoulumarkkinoille. Kysymys on ollut alueellisesta kilpailurikkomuksesta, joka on ollut taloudelliselta laajuudeltaan varsin merkittävä.
Hintasuosituksen sisältäneiden sähköpostiviestien 31.10.2014 ja 15.6.2015 vastaanottajana on ollut porvoolainen autokouluyrittäjä. Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2015 on ollut läsnä Porvoon ja sen lähialueen autokouluyrittäjiä. Tilaisuudessa annetun hintasuosituksen tavoitteena on ollut saada etenkin tilaisuuteen osallistuneet uudet autokouluyrittäjät nostamaan hintojaan, jolloin myös muut tilaisuuteen osallistuneet autokouluyrittäjät olisivat voineet tehdä hinnankorotuksia. Mainittuja sähköpostiviestejä ja alueellista keskustelutilaisuutta koskeva rikkomus on kohdistunut Porvoon ja sen lähiympäristön autokoulumarkkinoille. Kysymys on ollut alueellisesta rikkomuksesta, jonka taloudellinen laajuus ei ole ollut erityisen suuri, mutta ei myöskään vähämerkityksellinen.
Taloudellisen ajattelun koulutuksiin liittyvästä UAY:n hallituksen puheenjohtajan ja kouluttajan välisestä viestinvaihdosta on pääteltävissä, että koulutuksella on osaltaan pyritty tarjoamaan UAY:n jäseninä oleville autokouluille yhdenmukaiset perusteet hintojen samanaikaiselle korottamiselle ajokorttiuudistuksen voimaantulon yhteydessä. Menettelyn moitittavuuden asteeseen vaikuttaa myös hinnan korottamiseen suosittaminen lakiuudistuksen yhteydessä, jolloin on ollut vaikeaa havaita, korotetaanko hintaa enemmän kuin mihin lakiuudistus itsessään olisi johtanut.
Edellä todetuissa sähköpostiviesteissä ja alueellisessa keskustelutilaisuudessa annetut hintasuositukset ovat kohdistuneet edellä todetuin tavoin ensisijaisesti uusiin autokouluyrittäjiin, jotka ovat Porvoossa toimintansa aloitettuaan asettaneet B-kortin hinnan alueen vakiintunutta hintatasoa alemmaksi. UAY:n antamilla hintasuosituksilla on pyritty estämään hintakilpailu ja palauttamaan hintataso aikaisemmalle korkeammalle tasolle. Tämä hintasuositusten tavoite ja niiden toistuvuus osoittavat erityistä moitittavuutta hintasuositusten antamisessa.
Asiassa ei ole konkreettisesti selvitetty, onko taloudellisen ajattelun kursseilla annettu hintasuositus johtanut hintojen korottamiseen. Autokoulujen voidaan kuitenkin arvioida ainakin jossain määrin hyötyneen rikkomuksesta. Rikkomuksen moitittavuutta lisää se, että hintasuositukset ovat kohdistuneet B-korttiopetukseen ja siten autokoulujen keskeisimpään tulonlähteeseen.
Sähköpostiviesteissä ja Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa annettujen hintasuositusten osalta virasto ei ole esittänyt enemmälti selvitystä rikkomuksen vaikutuksista. Asiassa ei ole osoitettu, että hintasuositukset olisivat johtaneet B-korttiopetuksen hintatason nousuun Porvoossa syksyllä 2014 tai sen jälkeen.
Taloudellisen ajattelun koulutuksista muodostuvan rikkomuksen kesto on ollut 14.9.2012–28.2.2013 eli noin viisi kuukautta. Sähköpostiviesteistä 31.10.2014 ja 15.6.2015 sekä Porvoon alueellinen keskustelutilaisuudesta 5.10.2015 muodostuvan rikkomuksen kesto on ollut 31.10.2014–27.10.2015 eli noin vuosi. Rikkomukset eivät ole olleet kestoltaan erityisen pitkiä.
3.6.6.2. Rikkomuksen osapuolia koskeva arviointi
3.6.6.2.1. UAY
Taloudellisen ajattelun koulutuksissa annettujen hintasuositusten osalta kysymys ei ole ollut pelkästään siitä, että UAY olisi jättänyt puuttumatta koulutuksissa esitettyyn hintasuositusta merkinneeseen laskuesimerkkiin. UAY:n menettelyn moitittavuutta arvioitaessa merkityksellistä on, että yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja on nimenomaisesti esittänyt kouluttajalle huolensa siitä, etteivät autokoulut lakiuudistuksen yhteydessä osaa korjata hintoja reilusti ylöspäin ja tuonut esiin omaa alaa koskevan laskutehtävän tehokkaana keinona vaikuttaa hinnoitteluun.
Porvoon ja sen lähialueen autokoulumarkkinoille kohdistuneilla hintasuosituksillaan UAY on pyrkinyt nostamaan ajo-opetuspalvelujen hintaa B-kortin hintatason laskettua Porvoossa uusien autokouluyrittäjien toiminnan aloittamisen myötä. UAY:n menettelyn moitittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että yhdistys on hintasuosituksillaan tavoitellut alueella syntyneen hintakilpailun poistamista.
Kysymys on ollut yhdistyksen ja sen jäsenten edun mukaisista menettelyistä. UAY on osallistunut aktiivisesti molempiin hintasuosituksia koskeviin kilpailurikkomuksiin niiden koko keston ajan. Asiassa ei ole perusteita jättää määräämättä UAY:lle seuraamusmaksua.
UAY:lle määrätään yhteinen seuraamusmaksu kahdesta erillisestä kilpailurikkomuksesta, jotka ovat kestäneet 14.9.2012–28.2.2013 ja 31.10.2014–27.10.2015.
Kun otetaan huomioon edellä rikkomusten laadusta ja laajuudesta, moitittavuuden asteesta, rikkomusten kestoajasta ja yhdistyksen osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että UAY:lle on määrättävä viraston esityksen mukaisesta ja markkinaoikeuden määräämästä poiketen 10 000 euron seuraamusmaksu.
3.6.6.2.2. Porvoon Autokoulu
UAY:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Porvoon Autokoulun edustaja N on ollut aloitteellinen kilpailunrajoitusten toimeenpanossa. N on ollut aktiivinen taloudellisen ajattelun koulutusten ja Porvoon alueellisen keskustelutilaisuuden 5.10.2015 järjestämisessä. Hän on ollut muotoilemassa sähköpostiviestiä 15.6.2015 yhdessä muiden hallituksen jäsenten kanssa, eikä hän ole irtisanoutunut sähköpostiviestistä 31.10.2014.
Hintasuosituksiin 31.10.2014, 15.6.2015 ja 5.10.2015 on liittynyt Porvoon Autokoulun kannalta erityinen intressi niiden kohdistuessa yhtiön toiminta alueelle. Mainituilla hintasuosituksilla on pyritty nostamaan B-kortin hintatasoa Porvoon alueella. Asiassa ei ole kuitenkaan selvitystä B-kortin hintatason noususta Porvoossa syksyllä 2014 tai sen jälkeen, eikä mainittujen hintasuositusten ole siten osoitettu tuottaneen Porvoon Autokoululle taloudellista hyötyä.
Porvoon Autokoulu on osallistunut aktiivisesti molempiin hintasuosituksia koskeviin kilpailurikkomuksiin niiden koko keston ajan. Yhtiölle määrätään yhteinen seuraamusmaksu kahdesta erillisestä kilpailurikkomuksesta, jotka ovat kestäneet 14.9.2012–28.2.2013 ja 31.10.2014–27.10.2015. Porvoon Autokoululle ei tule määrättäväksi seuraamusmaksua näyttämättä jääneen Porvoon vanhojen autokoulujen väitetyn hintayhteistyön osalta.
Kun otetaan huomioon edellä rikkomusten laadusta ja laajuudesta, moitittavuuden asteesta, rikkomusten kestoajasta ja Porvoon Autokoulun osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Porvoon Autokoululle on määrättävä viraston esityksen mukaisesta ja markkinaoikeuden määräämästä poiketen 25 000 euron seuraamusmaksu.
3.6.6.2.3. Eko-Center
Eco-Centerin O on muotoillut ja lähettänyt sähköpostiviestin 31.10.2014 ja ollut aktiivinen 15.6.2015 sähköpostiviestin muotoilemisessa yhdessä UAY:n muiden hallituksen jäsenten kanssa. Myös UAY:n hallituksen sisäinen viestinvaihto osoittaa O:n aktiivisuutta sekä hyväksyvää asennetta hintasuositusten antamiseen (KKV:n kirjallinen todiste 105 markkinaoikeudessa).
Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2014 annettu hintasuositus on vastannut O:n viestistä 31.10.2014 ja UAY:n hallituksen viestistä 15.6.2015 ilmenevää kantaa hinnankorotusten tarpeellisuudesta Porvoossa. Kun irtisanoutuminen mainitussa tilaisuudessa annetusta hintasuosituksesta olisi tullut tehdä välittömästi sen tietoonsa saamisen jälkeen, Eko-Centerin menettelyn moitittavuutta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä markkinaoikeuden toteamalla seikalla, että kilpailurikkomuksen on katsottu päättyneen kaksi päivää sen jälkeen, kun mainittu hintasuositus on tullut UAY:n hallituksen jäsenten tietoon. O on UAY:n hallituksen jäsenenä osallistunut kiellettyjen hintasuositusten antamiseen, eikä Eko Centerin menettelyn moitittavuuden kannalta merkitystä ole myöskään sillä markkinaoikeuden toteamalla seikalla, etteivät hintasuositukset ole kohdistuneet Eko-Centerin toiminta-alueelle.
Eko-Center on esittänyt, että kysymyksessä olevat viestit ovat olleet UAY:n hallituksen yhteisiä ja kaikkien hallituksen jäsenten hyväksymiä vastauksia A:lle ja että tästä huolimatta kaikkia hallituksen jäseniä ei ole kuitenkaan asetettu vastuuseen. Eko-Centerin mukaan sillä perusteella, kenen sähköpostista lopullinen vastaus on lähetetty, ei voida asettaa hallituksen jäseniä eriarvoiseen asemaan.
O on UAY:n hallituksen jäsenenä edellä todetulla tavalla osoittanut aktiivisuutta hintasuositusten antamisessa. Hän on muun ohella muotoillut A:lle 31.10.2014 lähettämänsä viestin, joten kysymys ei ole siitä, että hän olisi toiminut vain viestin lähettäjänä. Asiassa ei ole kilpailulain 12 §:ssä tarkoitettua perustetta olla määräämättä Eko-Centerille seuraamusmaksua hintasuositukset 31.10.2014, 15.6.2015 ja 5.10.2015 käsittäneestä kilpailurikkomuksesta.
Eko-Centerille tulee määrättäväksi seuraamusmaksu kilpailurikkomuksesta, joka on kestänyt 31.10.2014–27.10.2015.
Kun otetaan huomioon edellä rikkomuksen laadusta ja laajuudesta, moitittavuuden asteesta, rikkomuksen kestoajasta ja Eko-Centerin osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Eko-Centerille on määrättävä viraston esityksen mukaisesta ja markkinaoikeuden määräämästä poiketen 3 000 euron seuraamusmaksu.
3.6.6.2.4. Autokoulu Hakala
UAY:n hallituksen varapuheenjohtaja D on luonnostellut sähköpostiviestin 15.6.2015 luonnoksen muiden hallituksen jäsenten kommentoitavaksi ja ollut yhdessä muiden UAY:n hallituksen jäsenten kanssa muotoilemassa edelleen mainittua viestiä (KKV:n kirjalliset todisteet 67 ja 105 markkinaoikeudessa) sekä lähettänyt sen.
D on muutoinkin osallistunut aktiivisesti A:lle vastaamiseen, kuten laatimalla ja lähettämällä UAY:n hallituksen 3.7.2015 lähettämän sähköpostiviestin (KKV:n kirjallinen todiste 73 markkinaoikeudessa), jossa on muun ohella viitattu siihen, että O on vuosia toiminut sillanrakentajana omalla toimialueellaan ja saanut kilpailevat autokouluyrittäjät saman pöydän ääreen keskustelemaan järkevästä yritystoiminnasta. Myös UAY:n hallituksen sisäinen viestinvaihto osoittaa D:n aktiivisuutta sekä hyväksyvää suhtautumista hintasuositusten antamiseen (KKV:n kirjallinen todiste 105 markkinaoikeudessa).
D ei ole UAY:n hallituksen jäsenenä irtisanoutunut sähköpostiviestistä 31.10.2014 siitä tiedon saatuaan. Porvoon alueellisessa keskustelutilaisuudessa 5.10.2014 annettu hintasuositus on vastannut O:n viestistä 31.10.2014 ja UAY:n hallituksen viestistä 15.6.2015 ilmenevää kantaa hinnankorotusten tarpeellisuudesta Porvoossa. Kun irtisanoutuminen mainitussa tilaisuudessa annetusta hintasuosituksesta olisi tullut tehdä välittömästi sen tietoonsa saamisen jälkeen, Autokoulu Hakalan menettelyn moitittavuutta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä markkinaoikeuden toteamalla seikalla, että kilpailurikkomuksen on katsottu päättyneen kaksi päivää sen jälkeen, kun mainittu hintasuositus on tullut UAY:n hallituksen jäsenten tietoon. D on UAY:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana osallistunut kiellettyjen hintasuositusten antamiseen, eikä Autokoulu Hakalan menettelyn moitittavuuden kannalta merkitystä ole myöskään sillä markkinaoikeuden toteamalla seikalla, etteivät hintasuositukset ole kohdistuneet Autokoulu Hakalan toiminta-alueelle.
Autokoulu Hakala on esittänyt, että virasto on väittäessään D:n oleva yksi aktiivisimmin menettelyyn osallistuneista UAY:n hallituksen jäsenistä muuttanut kantaansa korostettuaan esityksessään sitä, että kaikki hallituksessa edustettuina olleet yhtiöt ovat osallistuneet A:lle vuonna 2015 lähetettyjen vastausten laatimiseen. Autokoulu Hakala on katsonut viraston menettelyn olevan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista.
D on UAY:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana edellä todetulla tavalla osoittanut aktiivisuutta hintasuositusten antamisessa. Riippumatta siitä, onko virasto mahdollisesti kohdellut muita UAY:n hallituksessa edustettuina olleita yhtiöitä perusteettoman edullisesti jättäessään valittamatta markkinaoikeuden päätöksestä siltä osin kuin niille on jätetty seuraamusmaksu määräämättä, Autokoulu Hakalaa ei ole tämän perusteella vapautettava seuraamusmaksun määräämiseltä.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole kilpailulain 12 §:ssä tarkoitettua perustetta olla määräämättä Autokoulu Hakalalle seuraamusmaksua hintasuositukset 31.10.2014, 15.6.2015 ja 5.10.2015 käsittäneestä kilpailurikkomuksesta.
Autokoulu Hakalalle tulee määrättäväksi seuraamusmaksu kilpailurikkomuksesta, joka on kestänyt 31.10.2014–27.10.2015.
Kun otetaan huomioon rikkomuksen laadusta ja laajuudesta, moitittavuuden asteesta, rikkomuksen kestoajasta ja Autokoulu Hakalan osallisuudesta lausuttu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että Autokoulu Hakalalle on määrättävä viraston esityksen mukaisesta poiketen 6 000 euron seuraamusmaksu.
4. Oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa
Markkinaoikeus on hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin nojalla velvoittanut viraston korvaamaan Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Markkinaoikeus on päätöksessään lausunut (päätöksen 252 kohta), että asia on ratkaistu pääasian osalta Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden eduksi ja niiden vaatimusten mukaisesti. Asia on ollut laaja niin oikeudenkäyntiaineiston kuin sen ratkaisemiseen vaikuttavien seikkojenkin osalta. Seuraamusmaksuesitys on koskenut kahta eri kilpailurikkomusta, joita ei ole esityksessä selkeästi erotettu toisistaan. Asia on ollut esillä markkinaoikeuden suullisessa valmistelussa ja sen jälkeen suullisessa käsittelyssä kuutena istuntopäivänä. Virastolle määrättävää velvollisuutta korvata yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja puoltaa pääasian lopputuloksen ohella asian luonteeseen ja laajuuteen liittyvä merkittävyys yhtiöille. Näistä syistä olisi markkinaoikeuden mukaan hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuutonta, jos yhtiöt joutuisivat pitämään asian käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Markkinaoikeuden päätöksen mukaan (päätöksen 250 kohta) asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että UAY joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, vaikka markkinaoikeus on määrännyt seuraamusmaksun UAY:lle määrällisesti alhaisempana kuin mitä virasto on esittänyt.
Virasto on katsonut, ettei asiassa ole perusteita velvoittaa virastoa korvaamaan Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut sen virheestä, eikä ole kohtuutonta, että Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Markkinaoikeuden päätös UAY:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämisestä on oikea.
Drivers’ Club on katsonut, että viraston valitus tulee hylätä.
Anttila Yhtiöt on esittänyt, ettei markkinaoikeuden päätöksen muuttamiselle oikeudenkäyntikulujen osalta ole perusteita. Kohtuutonta olisi ollut, jos Anttila Yhtiöt olisi joutunut pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Yhtiön koko ja liikevaihto huomioon ottaen se on joutunut osalliseksi laajaan oikeudenkäyntiin. Yhtiö on jo viraston selvitysvaiheessa joutunut käyttämään oikeudellista avustajaa, jonka kaikki kulut jäävät yhtiön vahingoksi. Viraston sekava prosessointi on aiheuttanut yhtiölle ylimääräistä työtä. Oikeudenkäynti on aiheutunut viraston virheestä, ja asia on ollut yhtiölle merkittävä.
UAY on esittänyt, että sen oikeudenkäyntikulujen korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta. Pieni yhdistys ei ole hyötynyt väitetystä menettelystä. Lisäksi yhdistykselle on aiheutunut asian tutkintavaiheessa asiamieskuluja, joita ei ole mahdollista saada hallintoprosessissa korvattua.
Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) on pykälän 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voitaisiin ottaa huomioon myös muita seikkoja. Tällaisia muita seikkoja voisivat olla muun muassa asian riitaisuus, asian merkittävyys asianosaiselle sekä myös oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa riidan kohteeseen tai henkilön maksukykyyn. Korvausvelvollisuutta määrättäessä ei tarvitsisi eikä tulisikaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Hallintolainkäytössä vallitsevien lukuisten erilaisten tilanteiden vuoksi säännöksen tulisi olla joustava. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta.
Mainitussa hallituksen esityksessä on pykälän 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että momentissa täsmennettäisiin niitä kriteereitä, joita olisi otettava huomioon arvioitaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta. Säännöksen mukaan julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta punnittaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, onko oikeudenkäynnin aiheena ollut viranomaisen virheellinen menettely. Viranomaisen päätöksen muuttuminen valitusasteessa voi perustua myös siihen, että asianosainen ei ole esittänyt riittävää selvitystä ensimmäisessä asteessa. Myös asian tulkinnanvaraisuus voisi olla peruste vähentää julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta. Hallintolainkäytössä ei ehdoteta tältäkään osin luovuttavaksi täysin siitä, että asian riitaisuus ja tulkinnanvaraisuus voivat vaikuttaa korvausten sovittamiseen, vaikka toinen asianosainen lopputuloksen puolesta voittaakin asian.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että virasto on tehnyt markkinaoikeudelle seuraamusmaksuesityksen virastolle kilpailulaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Viraston tehtävät huomioon ottaen virastolla on ollut perusteltu syy ryhtyä toimenpiteisiin ja esityksen tekemiseen, eikä oikeudenkäynnin voida muutoinkaan katsoa johtuneen hallintolainkäyttölain (586/1995) 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viraston virheestä. Asia ei ole ollut kilpailuasiaksi markkinaoikeuden mainitsemissa suhteissa poikkeuksellisen laaja. Väitetyt kilpailurikkomukset on myös eroteltu toisistaan riittävällä tarkkuudella viraston esityksessä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta ei ole kohtuutonta, jos Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa vahinkonaan.
Edellä lausutun vuoksi markkinaoikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin virasto on velvoitettu korvaamaan Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja. Virasto on vapautettava velvollisuudesta korvata Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja markkinaoikeudessa.
Markkinaoikeuden päätöstä ei muuteta siltä osin kuin UAY:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty.
5. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.
Asian lopputulokseen nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentti, UAY:lle ja Porvoon Autokoululle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Viraston valitus markkinaoikeuden päätöksestä on Drivers’ Clubiin ja Anttila Yhtiöihin kohdistuvilta osin hylätty. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Drivers’ Club ja Anttila Yhtiöt joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi virasto on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan Drivers’ Clubin ja Anttila Yhtiöiden kohtuullisina pidettävät arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Anne Nenonen, Joni Heliskoski, Tero Leskinen ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Hannamaria Nurminen.