Muu päätös 31/2022

Asia

Valituslupahakemukset ja valitukset ympäristönsuojelulain ja vesilain yhteiskäsittelyn piiriin kuuluvassa asiassa

Muutoksenhakijat

1) A
2) B asiakumppaneineen
3) Pro Kemijärvi ry
4) C asiakumppaneineen
5) D
6) E ja F
7) Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Luvan hakija

Boreal Bioref Oy (sittemmin Vataset Teollisuus Oy luvan uutena haltijana)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Vaasan hallinto-oikeus 31.12.2020 nro 20/0188/3

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan B:lle asiakumppaneineen, Pro Kemijärvi ry:lle, C:lle asiakumppaneineen, D:lle, E:lle ja F:lle sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:lle siltä osin kuin asiassa on kysymys Boreal Bioref Oy:n lupahakemuksessa tarkoitetun biojalostamon päästöistä vesistöön ja niiden vaikutuksista. Korkein hallinto-oikeus on mainituilta osin tutkinut asian.

Vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään.

Vaatimukset katselmuksen järjestämisestä hylätään.

Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

Valitukset enemmälti hyläten korkein hallinto-oikeus lisää aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiin uuden väliotsikon ja sen alle uuden lupamääräyksen 97a. seuraavasti:

”Selvitykset

97a. Luvan saajan on tehtävä selvitys toiminnasta aiheutuvien sulfaatti- ja natriumpäästöjen vähentämismahdollisuuksista. Selvityksessä on myös tarkasteltava sulfaatti- ja natriumpäästöjen vaikutuksia vesistössä yhdessä lupamääräyksessä 18 tarkoitettujen päästöjen sekä lämpöpäästön kanssa. Selvitykseen tulee liittää tarkastelu fosforin, typen, sulfaatin ja natriumin ainetaseesta Kemijärvessä nykytilassa ja tehtaan toiminta-aikana.

Suunnitelma selvityksen tekemiseksi on toimitettava Lapin ELY-keskukselle 12 kuukautta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista.

Selvitys on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle kuusi kuukautta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista. Aluehallintovirasto voi muuttaa tai täsmentää selvityksen johdosta lupaa erityisesti sulfaatin ja natriumin päästöraja-arvoja koskien tai päättää uusien selvitysten tekemisestä.”

Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

2. A:n valituslupahakemus ja muiden muutoksenhakijoiden valituslupahakemukset muilta kuin kohdassa 1 mainituilta osin hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valituksiin muilta kuin kohdassa 1 tarkoitetuilta osin.

Asian tausta

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Boreal Bioref Oy:lle ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan biojalostamon toimintaan Kemijärven Patokankaalla sekä tehtaan jätevedenpuhdistamolla käsiteltyjen jätevesien johtamiseen viemäriputkella Kemijärven Termusniemeen ja jäähdytysvesien johtamiseen Kemijärveen sekä vesilain mukaisen vesitalousluvan niihin liittyvään vesistössä tapahtuvaan ruoppaamiseen ja rakentamiseen.

Aluehallintoviraston päätökseen sisältyvät lupamääräykset 17., 18. ja 20. ovat kuuluneet, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

17. Prosessissa muodostuva hukkalämpö on pyrittävä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Vain biojalostamon toiminnasta aiheutuvaa lämpökuormaa sisältävät jäähdytysvedet on johdettava viemäriputkella Kemijärveen valituksenalaisen päätöksen liitteenä 7 olevan piirustuksen osoittamaan purkupaikkaan. Jäähdytysvesien likaantumattomuus on osoitettava lupamääräyksen 99 mukaisessa tarkkailuohjelmassa määrätyin mittauksin.

Kemijärveen johdettavan jäähdytysveden lämpötila saa olla enintään 15 astetta Kemijärvestä otettavaa vettä korkeampi. (---)

18. Biojalostamon jätevedenpuhdistamolta Kemijärveen johdettavien käsiteltyjen jätevesien aiheuttama kuormitus vesistöön saa olla enintään seuraava:

Jätevedenpuhdistamolta poistuvan käsitellyn jäteveden BOD:n on oltava 80 %:ssa vuoden aikana määritetyistä näytteistä alle 25 mg/l.

Biojalostamon jätevedenpuhdistamolla käsitellyt jätevedet on johdettava viemäriputkella Kemijärveen tämän päätöksen liitteenä 7 olevan piirustuksen osoittamaan purkupaikkaan. (---)

20. Kemijärveen johdettava vesi ei saa sisältää valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista antaman asetuksen (1022/2006 ja muutoksen 868/2001) liitteessä 1 A tarkoitettuja aineita eikä liitteissä 1 C ja 1 D tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka voivat johtaa ympäristölaatunormin ylittymiseen pintavedessä ja kaloissa.

Luvan saajan on tehtävä ensimmäisen toimintavuoden aikana selvitys käsiteltyjen jätevesien todellisista liukoisen nikkelin, kadmiumin, elohopean ja lyijyn metallipitoisuuksista sekä nikkelin ja lyijyn biosaatavasta osuudesta. Selvitys on toimitettava Lapin ELY-keskukselle yhdessä muun tarkkailun raportoinnin kanssa. Tarvittaessa luvansaajan on toimittava lupamääräyksessä 1 edellytetysti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on annettu 31.12.2020 muun ohella muutoksenhakijoiden aluehallintoviraston päätöksestä tekemien valitusten johdosta. Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta A:n valituksen sekä hylännyt muiden muutoksenhakijoiden vaatimukset katselmuksen toimittamisesta ja ennakkoratkaisun pyytämisestä.

Hallinto-oikeus on tutkimansa valitukset enemmälti hyläten tehnyt aluehallintoviraston lupapäätökseen muun ohella seuraavia muutoksia:

• Hallinto-oikeus on kieltänyt soodakattilan lentotuhkan liuottamisen veteen ja johtamisen edelleen jätevetenä jätevedenpuhdistamolle.
• Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 17. (muutokset kursiivilla):

17. Prosessissa muodostuva hukkalämpö on pyrittävä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Vain biojalostamon toiminnasta aiheutuvaa lämpökuormaa sisältävät jäähdytysvedet on johdettava viemäriputkella Kemijärveen tämän päätöksen liitteenä 7 olevan piirustuksen osoittamaan purkupaikkaan. Jäähdytysvesien likaantumattomuus on osoitettava lupamääräyksen 99 mukaisessa tarkkailuohjelmassa määrätyin mittauksin.

Kemijärveen johdettavan jäähdytysveden lämpötila saa olla enintään 15 astetta Kemijärvestä otettavan veden lämpötilaa korkeampi. Johdettavan jäähdytysveden lämpöteho ei saa ylittää kesällä 170 MW ja talvella 125 MW.

Edellisessä kappaleessa määrätyn lämpötilaeron ja lämpökuorman toteutumista ja vaikutuksia jäätilanteeseen on seurattava kahden vuoden ajan jäähdytysveden johtamisen alkamisesta lukien. Seurannan tuloksista on tehtävä selvitys Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle ja jätettävä tarvittaessa lupahakemus jäähdytysvesien lämpökuorman alentamisen tehostamiseksi aluehallintovirastoon kuuden kuukauden kuluessa seurantajakson jälkeen. Selvityksen perusteella aluehallintovirastolla on mahdollisuus muuttaa lämpökuormaa koskevia lupamääräyksiä. (---)

• Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 18., joka kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

18. Biojalostamon jätevedenpuhdistamolta Kemijärveen johdettavien käsiteltyjen jätevesien aiheuttama kuormitus vesistöön saa olla enintään seuraava:

Jätevedenpuhdistamolta poistuvan käsitellyn jäteveden BOD:n on oltava 80 %:ssa vuoden aikana määritetyistä näytteistä alle 25 mg/l.

Biojalostamon jätevedenpuhdistamolla käsitellyt jätevedet on johdettava viemäriputkella Kemijärveen [poistettu tekstiä] lupamääräyksen 88 mukaisella tavalla määräyksen osoittamaan paikkaan.

Biojalostamon jätevedenpuhdistamon ensimmäisen ylösajon alkamisesta lähtien käsiteltyjen jätevesien kokonaiskuormituksen [kg/vrk] kuukausikeskiarvot ja BOD-pitoisuus saavat olla kolmen kuukauden ajan enintään kaksinkertaisia yllä annettuihin raja-arvoihin nähden. Näitä kolmea kuukautta ei oteta huomioon vuosikeskiarvon tarkastelussa.

Kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaistypen, kokonaisfosforin ja kiintoaineen osalta kuukausikeskiarvoina määrättyihin raja-arvoihin verrattavat arvot lasketaan kalenterikuukauden vuorokausien pitoisuusmittaustulosten ja päivävirtaaman perusteella laskettujen vuorokausikuormitusten keskiarvona. Vuorokauden mittaustulos analysoidaan virtaamapainotteisesti otetusta keräilynäytteestä.

AOX:n kuukausikeskiarvona määrättyyn raja-arvoon verrattava arvo lasketaan kuukauden virtaamapainotteisesti otetusta keräilynäytteestä mitatusta tuloksesta kalenteripäivää kohti käyttäen laskennassa kyseisen kuukauden päivävirtaamien keskiarvoa.

Vuosikeskiarvoja koskeva ominaiskuormitus lasketaan kalenterivuoden päätteeksi toteutuneen vuosikuormituksen sekä sulfaatti- ja liukosellun vuosituotannon summan osamääränä käyttäen hyväksi yllä esitetyn mukaisia päiväkuormitusarvoja.

• Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräyksiin väliotsikon Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu alle uudet lupamääräykset 98a. ja 98b., jotka kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (uudet määräykset kursiivilla):

98a. Luvan saajan on tarkkailtava vesistön tilaa vähintään kahden vuoden ajan ennen toiminnan ja siihen liittyvän vesistörakentamisen aloittamista. Tarkkailu voidaan toteuttaa osana yhteistarkkailua.

Luvan saajan on 6 kuukautta ennen edellisessä kappaleessa mainitun ennakkotarkkailun aloittamista toimitettava ennakkotarkkailua koskeva suunnitelma hyväksyttäväksi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle.

98b. Luvan saajan on tarkkailtava Kemijärven kalaston tilaa vähintään kahden vuoden ajan ennen toiminnan ja siihen liittyvän vesistörakentamisen aloittamista. Tarkkailu voidaan toteuttaa osana yhteistarkkailua.

Luvan saajan on 6 kuukautta ennen edellisessä kappaleessa mainitun ennakkotarkkailun aloittamista toimitettava ennakkotarkkailua koskeva suunnitelma hyväksyttäväksi Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään oikeudellisessa arvioinnissaan nyt kyseessä olevan asian kannalta olennaisilta osin seuraavasti:

Vesistön merkittävä pilaantuminen ja purkupaikkojen sijainti

Valituksissa on esitetty, että biotuotetehtaan ravinne- ja haitta-ainepäästöt sekä vesistön happitilannetta heikentävät päästöt yhdessä lämpöpäästön kanssa aiheuttaisivat Kemijärvessä luvan myöntämisen esteeksi katsottavaa pilaantumista.

Lupahakemuksessa on mallinnettu pitoisuusvaikutukset eri virtaamatilanteissa YVA-vaiheen päästötietojen perusteella. Mallinnuksessa käytetty fosforipäästö oli 35 kg/d, typpipäästö 250 kg/d ja jäteveden kemiallinen hapenkulutus (COD_Cr) 16 t/d. Lupahakemuksen mukaan Kemijoen tulovirtaaman fosforipitoisuus on keskimäärin 16 µg/l. Pienen virtaaman aikana kesällä fosforipitoisuus voisi mallinnusten perusteella nousta tasolle 20 µg/l Noidanselällä. Talvella pienimmän virtaaman aikana Termusniemen alapuolella Noidanselällä ja Ämmänselällä ainepitoisuudet voivat olla kaksinkertaisia muuhun vuoteen verrattuna. Vaikka ravinnepitoisuuksien kasvu pienimmän virtaaman aikana on suuri, eivät alivirtaamankaan pitoisuustasot ole niin korkeita, että niistä aiheutuisi välittömiä haittavaikutuksia eliöstölle. Alivirtaama ei ajoitu kasvukaudelle ja kestää lyhyen ajan. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kasvu rajoittuu Noidanselälle ja Ämmänselälle.

Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella Kemijärven fosforipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan Stora Enson sellutehtaan toiminnan aikana ennen biologisen puhdistamon käyttöönottoa. Tehtaan lopettamisen jälkeen fosforipitoisuus on edelleen laskenut. Rehevyyttä ilmentävä klorofyllipitoisuus on vesienhoidon luokittelutulosten perusteella pysynyt kaikilla suunnittelukausilla samalla hyvää tilaa ilmentävällä tasolla.

Hallinto-oikeus arvioi, että lupapäätöksessä ja hallinto-oikeuden ratkaisussa asetuilla enimmäispäästötasoilla biotuotetehtaan jätevesipäästöjen vaikutukset ilmenevät lähinnä Noidanselällä ja Ämmänselällä. Fosforipitoisuus ei nouse purkupaikan alapuolellakaan tasolle, joka johtaisi sinilevien voimakkaaseen ja pitkäkestoiseen runsastumiseen tai muihin rehevöitymisilmiöihin. Hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon fosfori- ja lämpöpäästön rajoittaminen lupamääräysten muutoksissa esitetyllä tavalla, että biotuotetehtaan ravinne- ja lämpöpäästöistä ei aiheudu purkuvesistössä rehevöitymisestä johtuvaa ympäristönsuojelulain 49 §:ssä kiellettyä merkittävää pilaantumista.

Natriumpitoisuuksien perusteella Kemijärven syvänteissä on Stora Enson sellutehtaan ollessa toiminnassa ajoittain ilmennyt lievää kerrostumista. Sulfaattipitoisuuksissa vastaavaa ilmiötä ei ole havaittu. Lupapäätöksessä on rajoitettu merkittävästi soodakattilan lentotuhkan johtamista jätevedenpuhdistamon kautta vesistöön ja hallinto-oikeus on edelleen katsonut, että lentotuhka tulee käsitellä kokonaisuudessaan muulla tavoin kuin johtamalla se vesistöön. Näin ollen jäteveden suolapäästöistä ei aiheudu happitilanteeseen vaikuttavaa kerrostumista. Biotuotetehtaan jätevesien kiintoainepäästö ja kemiallinen hapenkulutus ovat lupahakemuksen mukaan samalla tasolla kuin Stora Enson sellutehtaan jätevesissä. Hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon lupapäätöksessä ja hallinto-oikeuden ratkaisussa pienennetty kemiallisen hapenkulutuksen (COD_Cr) taso ja merkittävästi vähentynyt suolapäästö, että biotuotetehtaan suolojen, kiintoaineen ja happea kuluttavan aineen päästöistä ei aiheudu purkuvesistön happitilanteen heikkenemistä tasolle, josta aiheutuisi ympäristönsuojelulain 49 §:ssä kiellettyä vesistön merkittävää pilaantumista.

Sellun tuotannossa jäteveteen vapautuu puuraaka-aineesta peräisin olevia haitta-aineita, kuten metalleja ja uuteaineita sekä sellun valkaisusta peräisin olevia AOX-yhdisteitä. Hallinto-oikeus toteaa, että metallien pitoisuudet ylittävät vaarallisten aineiden asetuksessa (1022/2006) määritellyt enimmäispitoisuudet aivan purkuputken lähialueella. Alue on kuitenkin niin pieni, että aluehallintovirasto ei ole katsonut tarpeelliseksi suoraan määrätä vaarallisten aineiden asetuksen 6 a §:ssä (oikeastaan 6 b §:ssä) tarkoitetusta sekoittumisvyöhykkeestä, vaan on määrännyt asiaa koskevan selvitysvelvoitteen. AOX-päästöt kasvavat Stora Enson tehtaan päästöihin verrattuna. Koska valkaisussa ei käytetä alkuaineklooria ja asiakirjojen mukaan biologinen jätevedenpuhdistus poistaa tehokkaasti pienimolekyylisiä AOX-yhdisteitä, koostuu vesistöön johdettava AOX-päästö valtaosin suurimolekyylisistä, vesieliöstölle merkittävästi haitattomammista AOX-yhdisteistä. Kalataloustarkkailun yhteydessä on seurattu kaloista klooriyhdisteiden pitoisuuksia. Ne ovat olleet pieniä myös Stora Enson tehtaan toiminnan loppuvaiheen päästövaikutusten aikana. Puuperäisiä uuteaineita vapautuu erityisesti puun kuorinnassa. Biotuotetehtaalla kuorimon puristusvedet käsitellään haihduttamolla, jolloin jätevedessä vesistöön johdettava uuteainemäärä pienenee. Kemijärvessä on vuosien ajan todettu mateiden lisääntymishäiriöitä. Ilmiön syytä ei ole pystytty selvittämään, mutta sen on arvioitu liittyvän sellun tuotannossa vapautuviin uuteaineisiin ja muihin haitta-aineisiin. Ilmiö on voimistunut Stora Enson sellutehtaan lopettamisen jälkeen. Hallinto-oikeus katsoo varovaisuusperiaate huomioon ottaen, että uuteaineiden päästöjä on syytä edelleen rajoittaa. Koska puuperäiset uuteaineet sisältyvät jäteveden orgaaniseen aineeseen, on hallinto-oikeus rajoittanut orgaanisen aineen määrää kuvaavan kemiallisen hapenkulutuksen (COD_Cr) enimmäispäästöä ja katsonut massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmien (2014/687/EU) päätelmän 15 perusteella, että Kemijärveen johdettavista sellu-tehtaan jätevesistä on tarpeen poistaa orgaaniset aineet tarkemmin kuin päätelmässä 14 on esitetty, jolloin BAT-päätelmien mukaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa on tertiäärikäsittely. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että biotuotetehtaan haitta-ainepäästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain 49 §:ssä kiellettyä vesistön merkittävää pilaantumista.

Jäähdytysvesien osalta hallinto-oikeus toteaa, että jäähdytysvesien lämpökuorma on aluehallintoviraston päätöksen ja hakemuksen mukaisesti tarkoituksenmukaista johtaa jätevesien purkupaikan yläpuolelle riittävän etäälle jätevesien purkupaikasta. Tällöin jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutukset vaimenevat ja yhteisvaikutuksia jätevesien kanssa voidaan välttää. Lisäksi hallinto-oikeus toteaa mallinnusten perusteella, että purettaessa jätevesi Termusniemen padon länsiosaan se sekoittuu koko vesimassaan. Virtausolosuhteet alueella ovat pääosin hyvät ja jätevesipitoisuudet laimenevat avovesikaudella nopeasti. Kemijärven vesistötarkkailun happitulosten perusteella vesimassa on pysynyt täysin sekoittuneena myös Stora Enson sellutehtaan ollessa toiminnassa. Näin ollen jäteveden haitta-aineita ei ennalta arvioiden kerry Termusniemen padon lähialueelle eikä myöskään kauempana alavirrassa sijaitseviin syvänteisiin. Asiaa arvioitaessa ympäristönsuojelulain 69 §:n mukaisesti on otettu huomioon suunnitellun jätevesien purkupisteen tarjoamat sekoittumisolosuhteet ja se, ettei purkupisteen sijoittamisella kauemmaksi Kemijärven eteläosiin saavuteta olennaista hyötyä päästöjen vaikutusten vähentämisessä suhteessa rantojen maankäyttöön ja purkuputken rakentamiskustannuksiin.

Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen mukaisia jätevesien ja jäähdytysvesien purkupaikkoja ei ole syytä muuttaa.

Vaikutukset Kemijärven vesimuodostuman ekologiseen tilaan

(---)

Johtopäätökset ja oikeudellinen arviointi

Valituksissa on esitetty, että aluehallintoviraston päätös tulisi kumota vesipuitedirektiivin ja EU-tuomioistuimen antaman Weser-tuomion sekä korkeimman hallinto-oikeuden Finnpulp-ratkaisun perusteella.

Hallinto-oikeus toteaa, että sisävesien tilan tulisi vesipolitiikan puitedirektiivin ja kansallisen lainsäädännön mukaan olla vähintään luokassa hyvä. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tilan ei tule heiketä ja niillä on oltava vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila. Tilaluokat ja niiden laatutekijät on määritelty direktiivin liitteessä V. Ekologisen tilan luokittelua varten liitteessä on määritelty biologiset, hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset laatutekijät, jotka on määritelty vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 1 momentissa. Kyseisen luokituksen mukaan biologiset tekijät ovat kasviplankton, päällyslevät, makrolevät, muu vesikasvillisuus, pohjaeläimistö ja kalasto.

Asiassa on kysymys jätevesien johtamisesta vesimuodostumaan, joka on voimakkaasti muutettu suuri humusjärvi. Vesimuodostuma on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi säännöstelyn vuoksi, joka tässä vesimuodostumassa on useiden eliöryhmien elinolosuhteisiin merkittävimmin vaikuttava tekijä. Kemijärven vesimuodostuman ekologinen tila suhteessa saavutettavissa olevaan tilaan on kaikilla vesienhoitokausilla luokiteltu hyväksi. Ekologisen tilan alatekijöistä biologisten laatutekijöiden perusteella arvioitu järven tila on tyydyttävä. Luokkaa laskee säännöstelyn vaikutus. Vesimuodostuman tila on fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden perusteella hyvä.

Kemijärven vesimuodostuman pinta-ala on 230 km². Biotuotetehtaan jätevesien purkupaikan alapuolinen järven runko-osa Termusniemestä järven luusuaan on karttatarkastelun perusteella kooltaan noin 140 km². Vedenlaskun haitallisten vaikutusten vähentämiseksi Kemijärveen on rakennettu Termusniemen pohjapadon lisäksi Lautalahti-Reinikanperän, Lantunkin ja Kaisanlahden pohjapadot ja jätetty Hietaselän luonnonkynnys ruoppaamatta. Karttatarkastelun perusteella Termusniemen padon alapuoliset pohjapadotut alueet käsittävät noin 10 % koko järven pinta-alasta. Lisäksi Kemijärvellä on rakennettu penkereitä yhteensä yli 31 kilometriä, joilla on suojattu noin 1 890 hehtaaria peltoa. Biotuotetehtaan jätevesien suurimmat vaikutukset kohdistuvat Noidanselälle ja Ämmänselälle. Tämä alue on kooltaan noin 27 km² ja se muodostaa koko vesimuodostuman pinta-alasta noin 12 %. Kevättalvella Kemijärven tyhjennyksen aikana Noidanselän ja Ämmänselän vesialue pienenee voimakkaasti järven muuttuessa jokimaiseksi. Julkisesti saatavilla olevan Kemijärven säännöstelyn kehittämissuunnitelman mukaan vedenpinnan laskiessa säännöstelyn ylärajalta alarajalle Kemijärven pinta-ala pienenee alle puoleen; ylärajan (N43 +149,00 m) 285 km²:stä alarajan 128 km²:iin. Mikäli jään paksuudeksi lasketaan noin yksi metri, voidaan varsinaiseksi vesialueeksi laskea vain 108 km² eli noin 38 % kesän pinta-alasta. Ämmänniemen eteläpuolen runko-osassa jätevesien vaikutukset pienenevät itähaarasta tulevan virtauksen kasvattaessa vesimäärää.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hallinto-oikeudelle antaman vastineen mukaan uusimmassa kolmannen vesienhoitokauden luokittelussa järven laskennallinen biologinen tilaluokka on hyvä ja arvioitu tilaluokka tyydyttävä, kun painotetaan säännöstelylle herkkää litoraalipohjaeläimistöä. Kasviplanktontekijän tila on edelleen hyvä, rantavyöhykkeen pohjaeläimistön tila on välttävä ja syvännepohjaeläimistön luokka erinomainen kuten edelliselläkin luokittelukaudella. Kemijärven vesimuodostumassa kalaston tila on vuoden 2013 koekalastustulosten mukaan noussut hyvästä erinomaiseen luokkaan. Tilaluokan paraneminen johtui pääasiassa rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuuden pienenemisestä vuoteen 2007 verrattuna.

Koska Euroopan unionin tuomioistuimen Weser-tuomiossa vesipuitedirektiivin soveltamista koskeva oikeudellinen arviointi perustuu lajitasolle ulottuvaan luonnontieteelliseen aineistoon, hallinto-oikeus katsoo, että oikeudellisessa arvioinnissa on otettava huomioon luokitteluaineiston luotettavuuteen liittyvät luonnontieteelliset seikat.

Hallinto-oikeus katsoo, että yksittäisen biologisen laatutekijän muutokseen perustuva oikeudellinen arviointi edellyttää luokitteluaineiston luonnontieteellistä epävarmuustarkastelua. Vastaava epävarmuustarkastelu on olennainen osa muiden vaikutusarvioinnin aineistojen, kuten matemaattisten mallien käyttöä. Vaikka ekologisen luokittelun aineistosta on voitu laskea yksittäisten biologisten muuttujien tunnusluvut, luokitteluaineistoa ei luonnontieteellisten kriteerien perusteella voida aina pitää riittävänä ja kyseistä laatutekijää tarkastelun kohteena olevassa vesimuodostumassa riittävän oikein kuvaavana. Myös luokittelussa tapahtuneet tekniset muutokset ovat voineet vaikuttaa yksittäisen biologisen tekijän luokkaa muuttavasti, vaikka luonnontieteellisen tarkastelun perusteella muutosta ei todellisuudessa ole tapahtunut.

Kemijärven vesimuodostuman luokitteluaineiston osalta hallinto-oikeus toteaa seuraavaa. Vaikka aineistoa on käytettävissä kaikista tekijöistä, se on koko vesimuodostuman tilan kuvaajana puutteellinen klorofylliaineistoa lukuun ottamatta. Luokitteluaineisto on kerätty vesienhoidon suunnittelun tarpeisiin. Ympäristölupaprosessissa tarvitaan kuitenkin useissa tapauksissa yksityiskohtaisempaa ja alueellisesti kattavampaa tietoa. Koska Kemijärven vesimuodostuma koostuu kolmesta toisistaan selvästi eroavasta osasta suhteessa säännöstelyyn ja biotuotetehtaan päästöihin, on näytteenottopaikkojen sijoittumisella huomattava merkitys luokittelun luotettavuuden kannalta. Toinen keskeinen tekijä on näytteiden määrä ja edustavuus. Lisäksi on otettava huomioon luokkarajojen muuttuminen ensimmäisen ja toisen vesienhoitokauden välissä sekä se, että kausien vaihtuessa luokittelussa huomioon otettavat vuodet menevät osin päällekkäin. Hallinto-oikeus toteaa, että tässä tapauksessa käytettävissä olevasta laajasta luokitteluaineistosta huolimatta biotuotetehtaan päästövaikutusten arvioimiseen koko Kemijärven vesimuodostumassa liittyy useita epävarmuustekijöitä.

Hallinto-oikeus toteaa, että vesipuitedirektiiviä koskevan oikeuskäytännön perusteella merkityksellistä on jo direktiivin liitteen V yhden laadullisen tekijän huononeminen yhdellä luokalla. Hallinto-oikeus on tarkastellut niitä luokittelutekijöitä, joihin jätevedet Kemijärven vesimuodostumassa voivat merkittävästi vaikuttaa. Nämä tekijät ovat kasviplankton, syvännepohjaeläimet ja kalasto. Kemijärven vesimuodostuman kasviplanktontekijä on kaikilla vesienhoitokausilla ilmentänyt hyvää tilaa, eikä siinä ole havaittavissa heikkenemisen riskiä. Kasviplanktontekijän alamuuttujista klorofyllituloksia on käytettävissä kaikista vesimuodostuman osista. Lajistotietoa on käytettävissä vain vesimuodostuman alaosasta Tossanselältä ja itäisestä haarasta Jumiskonselältä. Lajistotieto kuitenkin tukee klorofyllitulosten antamaa kuvaa kasviplanktontekijän hyvästä tilaluokasta koko vesimuodostumassa.

Syvännepohjaeläimistön tila on kaikilla vesienhoitokausilla ollut erinomainen, eikä siinä ole ollut havaittavissa heikkenemisen riskiä. Luokitteluun sisältyy kuitenkin epävarmuutta, koska pohjaeläinnäytteitä on otettu vain Jumiskonselältä ja Tossanselältä. Biotuotetehtaan päästöt voivat vaikuttaa syvännepohjaeläimistöön happiolosuhteiden muutosten ja haitta-ainepäästöjen kautta. Kemijärvessä ei ole todettu jätevesistä johtuvaa happiolojen merkittävää heikkenemistä eikä jäteveden kerrostumista syvänteisiin. Syvännepohjaeläimistön tila on ollut erinomainen myös ensimmäisellä vesienhoitokaudella, jolloin vanha sellutehdas oli vielä toiminnassa. Hallinto-oikeus arvioi, että happitilanne ei tule huonontumaan eikä jäteveden kertymistä syvänteisiin tule tapahtumaan. Suolojen vaikutuksena ei lupamääräysten mukaisessa päästötilanteessa voisi alivirtaaman aikanakaan ilmetä happitilanteeseen merkittävästi vaikuttavaa kerrostumista. Alivirtaamatilanteessa ainepitoisuudet kasvavat, mutta sekoittumisolot Noidanselällä ja Ämmänselällä pysyvät kuitenkin hyvinä.

Kemijärven vesimuodostuman biologisessa luokittelussa eniten epävarmuutta liittyy kalatekijään. Kalatekijä on ilmentänyt ensimmäisellä luokittelukaudella erinomaista tilaa, toisella hyvää tilaa ja kolmannella jälleen erinomaista tilaa. Tässä asiassa on näin ollen arvioitava vielä erityisesti sitä, aiheutuisiko hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta kalaston tilan huononemista vesienhoidon uusimman luokittelun mukaisesta erinomaisesta tilasta hyvään tilaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että kalatekijän luokittelutuloksen epävarmuus johtuu useista syistä. Mateiden lisääntymishäiriöitä ei luokittelutietojen perusteella ole luokittelussa otettu huomioon. Kalataloustarkkailussa on useiden vuosien ajan havaittu, että osa Kemijärven runko-osan mateista on lisääntymiskyvyttömiä. Näin ollen on epävarmaa, onko kalaston tila millään vesienhoitokaudella vastannut täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä olosuhteita. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että koekalastusten määrä ja kalastettu alue ovat olleet pieniä suhteessa Kemijärven vesimuodostuman pinta-alaan. Koekalastuksen tuloksista on jo ensimmäisen vesienhoitokauden tiedoissa todettu, että ne ovat koko vesimuodostuman tilan määrittelyn osalta suuntaa-antavia.

Hallinto-oikeus katsoo, kun arvioidaan kalatekijän luokitteluaineiston edustavuutta luonnontieteellisillä kriteereillä, että siihen liittyy epävarmuutta, joka heijastuu myös oikeudelliseen arviointiin ja edelleen arviointiin Weser-tuomiossa tarkoitetusta luokan huononemisesta biotuotetehtaan päästöjen seurauksena.

Hakemuksen mukaisen uuden tehdastoiminnan vaikutusten arvioinnin tukena on hakemusaineistossa käytettävissä pitkäaikaisen kalatalous- ja vesistötarkkailun tuloksia Kemijärvestä, joiden perusteella on arvioitavissa alueella aikaisemmin toimineen sellutehtaan vaikutuksia. Ensimmäisen vesienhoitokauden luokittelussa käytetty aineisto edustaa Stora Enson tehtaan viimeisten toimintavuosien tilannetta. Ensimmäisellä vesienhoitokaudella Kemijärven vesimuodostumassa kaikki ne biologisen luokittelun alatekijät, joiden luokittelutulokseen jätevesi olisi voinut merkittävästi vaikuttaa, olivat hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Ottaen huomioon suolapäästöjen merkittävä väheneminen lupahakemuksen mukaisesta tilanteesta ja sekoittumisolosuhteet jäteveden purkupaikalla, ei jätevesien johtamisesta ennalta arvioiden aiheudu kerrostumista ja happiolojen heikkenemistä. Biotuotetehtaan fosforipäästö ei lupamääräysten mukaisena ole olennaisesti vanhan sellutehtaan päästöjä suurempi. Noidanselällä tehtaan fosforipäästö voisi asiassa esitetyn selvityksen perusteella ajoittain aiheuttaa rehevyyden voimistumista. Tästä syystä hallinto-oikeus on pienentänyt suurimman sallittavan fosforipäästön määrää.

Hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon kasviplanktontekijän, syvännepohja-eläintekijän ja kalatekijän luokitteluaineiston lisäksi vesistötarkkailun tuloksista saadut tiedot Kemijärven ravinnetasoista ja niiden kehityksestä, kalataloustarkkailun tulokset Kemijärven saalislajistosta ja saaliiden kehityksestä, hakemuksessa esitetyt tiedot tärkeimpien saalislajien kutualueista Stora Enson tehtaan toiminnan aikaan sekä hallinto-oikeuden lupamääräyksiin tekemät muutokset, että ennalta arvioiden Kemijärven vesimuodostuman kasviplankton- ja pohjaeläinyhteisöissä ei tule tapahtumaan sellaisia lajistomuutoksia eikä kalastossa sellaista särkikalavaltaistumista tai muuta heikkenemistä, jotka ilmentäisivät merkittävää pilaantumista. Lisäksi on otettava huomioon, että jätevesien vaikutusalueella rehevöitymisen ja siitä seuraavien muutosten tulisi olla merkittäviä, että ne johtaisivat koko vesimuodostumaa kuvaavien biologisten tekijöiden tilan heikkenemiseen. Koska biotuotetehtaan päästöjen vaikutukset kohdistuvat noin puoleen vesimuodostuman alasta, ei tämä mallinnusten, lupamääräysten ja hallinto-oikeuden muuttamien lupamääräysten perusteella ole myöskään varovaisuusperiaate huomioon ottaen todennäköistä.

Edellä lausutun perusteella ja kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset hallinto-oikeuden niihin tekemine muutoksineen, hallinto-oikeus katsoo, että luvan myöntämiselle ei ole esteitä vesipuitedirektiivin sekä sen soveltamista koskevan EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön perusteella.

Muut vesistövaikutuksia koskevat valitusperusteet

Lyhytaikaiset vedenkorkeuden vaihtelut järvessä

Valituksissa on esitetty, että Kemijärven vedenpinnan huojuntaa ei ole huomioitu vaikutusten arvioinnissa. Hallinto-oikeus toteaa, että muun vedenkorkeusvaihtelun ohella järvessä esiintyy vedenkorkeuden vaihteluita, jotka liittyvät seiche-ilmiöön sekä ylä- ja alapuolella olevien voimalaitosten juoksutusmuutosten aiheuttamiin aaltoihin. Seiche-ilmiö tarkoittaa paikallisista ilmanpaineen muutoksista johtuvaa tuulen aikaansaamaa veden pinnan vapaata heilahtelua, joka pyrkii palauttamaan vedenpinnan vaakatasoon tai uuden tuulitilanteen mukaiseksi. Suomen järvissä seiche-ilmiön aiheuttama vedenkorkeusvaihtelu ylittää harvoin 10 cm ja on tavallisesti muutamia senttimetrejä.

Hakijan hallinto-oikeudelle toimittaman asiantuntijaselvityksen perusteella Kemijärven yläpuolisten voimalaitosten, lähinnä Kokkosnivan, juoksutukset aiheuttavat äärimmilläänkin vain alle 1 cm:n suuruisen vuorokautisen veden korkeuden vaihtelun Termusniemen pohjapadolla. Kemijärven yläpuolisen voimalaitoksen lyhytaikaissäännöstelyllä ei siten ole merkittävää vaikutusta virtaamaan jakautumiseen ja jäteveden kulkeutumiseen padolla.

Karttatarkastelun ja säännöstelyn kehittämisselvityksen perusteella juoksutuksen muutokset Seitakorvan voimalaitoksella vaikuttavat vastaavasti vähäisessä määrin Kemijärven vedenkorkeuteen lähellä luusuaa. Juoksutuksen pienentäminen aiheuttaa ylävirtaan etenevän positiivisen aallon eli padotusaallon. Vastaavasti juoksutuksen kasvattaminen aiheuttaa vastavirtaan etenevän negatiivisen aallon. Seitakorvan voimalaitokselta on yli 10 kilometriä Kemijärven luusuaan ja uoma sisältää useita laajentumia, joten juoksutusten muutosten aiheuttamat aallot vaimenevat vastavirtaan edetessään ja niiden vaikutus häviää viimeistään tultaessa Tossanselälle. Aallot eivät siten vaikuta merkittävästi Kemijärven virtauksiin.

Tuuli saattaa lyhytaikaisesti aiheuttaa pohjapadolla pintavirtauksen, joka kulkee padon yli vastavirtaan. Tuulen aiheuttamaa virtausta on veden pintakerroksessa eikä virtaus kuljeta suuria vesi- tai ainemääriä. Tuulen nostaessa aallokon ei varsinaista pintavirtausta enää esiinny. Virtaukseen sivulta kohdistuva tuuli kääntää virtausta myötätuuleen.

Lyhytaikaissäännöstelyn vuorokausi- ja viikkorytmi vaikuttaa Kemijärven vesipintaan siten, että järven vesipinta välillä nousee ja laskee hitaasti. Muutos perustuu vesitaseeseen. Hitaat muutokset järven vesipinnassa eivät kuitenkaan vaikuta Kemijärven virtauksiin merkittävästi.

Hallinto-oikeus katsoo, että seiche-ilmiön ja lyhytaikaissäännöstelyn merkitys on vähäinen arvioitaessa jätevesien tai jäähdytysvesien kokonaisvaikutuksia. Kyseisillä tekijöillä on merkitystä vain harvoin toistuvissa poikkeusolosuhteissa.

(---)

Haitta-aineet ja suolat

Muutoksenhaussa on kiinnitetty huomiota myös puun uuteaineisiin ja sulfaattiin. Kemijärvessä on havaittu mateiden lisääntymiskyvyttömyyttä järven runko-osassa ja tämän ilmiön on joissain tutkimuksissa arveltu liittyvän sellun tuotantoon. Erityisesti on kiinnitetty huomiota steroleihin. Niiden pääasiallinen lähde on raaka-aineena käytettävä koivupuu. Koivusellun tuotannon osuus on 12 % tehtaan koko sellun tuotannosta. Suurin osan haitallisista uuteaineista on peräisin havupuuraaka-aineesta ja niitä vapautuu erityisesti kuorinnassa. Biotuotetehtaan prosessista nämä päästöt ovat pieniä, koska biotuotetehtaan kuoripuristimen suodos käsitellään haihduttamolla. Uuteaineiden päästöt sisältyvät COD-päästöön. Uuteaineiden päästön vähentämiseksi hallinto-oikeus on rajoittanut suurinta sallittua COD-päästöä. Uuteaineiden ja muiden haitta-aineiden selvittämisestä on lupapäätöksessä määrätty tarkkailumääräyksen yhteydessä.

Ottaen huomioon hallinto-oikeuden kielto johtaa soodakattilan sähkösuodattimella muodostuva lentotuhka puhdistamon kautta järveen ei sulfaatista ennalta arvioiden aiheudu kerrostuneisuuden tai muunkaan syyn takia sellaista pilaantumisriskiä, jonka vuoksi olisi tarpeen asettaa vesistöön johdettavien jätevesien sisältämälle sulfaatille päästöraja-arvo.

(---)

Muutetut ja lisätyt lupamääräykset

(---) Hallinto-oikeus on lupamääräystä 18 muuttaessaan soveltanut massa- ja paperiteollisuuden BREF-asiakirjan päätelmää 15, jonka perusteella, kun on tarve poistaa orgaaniset aineet, typpi tai fosfori BAT-päätelmässä 14 määriteltyä sekundaarista käsittelyä tarkemmin, on parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa tertiäärikäsittely. Toiminnanharjoittajalla on kuitenkin oikeus valita ne keinot, joilla luvassa asetettuihin vaatimuksiin päästään.

Vaikka jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutus jäätilanteeseen loppukeväällä ulottuu laajalle alueelle, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksen mukainen määräys 91 sallitusta vedenottomäärästä, määräyksen 17 mukainen sallittava lämpöero, heikentyneen jään alueen merkitseminen ja siitä tiedottaminen sekä päätöksen liitteen 4 mukainen lämpökuorman jatkuvatoiminen tarkkailu ovat ennalta arvioiden riittäviä jäähdytysvesien lämpökuorman vaikutusten hallitsemiseksi lupaharkinnan kannalta. Hallinto-oikeus katsoo, että toiminnanharjoittajan on kuitenkin varauduttava lämpökuorman rajoittamiseen ja on sen vuoksi muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräystä 17 edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Hallinto-oikeuden muutos määräykseen sisältää sallitun lämpötilaeron lisäksi johdettavan jäähdytysveden sallitun lämpötehon sekä erityisen selvitysvelvoitteen rajoitusten ylitysten varalta.

Fosfori on Kemijärvessä keskeinen perustuotantoon vaikuttava tekijä. Kemijärven vesimuodostumassa fosforipitoisuus on ensimmäisellä ja toisella vesienhoitokaudella ilmentänyt hyvää tilaa. Typpipitoisuus on ilmentänyt erinomaista tilaa. Biotuotetehtaan fosforipäästöt vaikuttavat voimakkaimmin loppukesällä, jolloin myös vesistön virkistyskäyttö on vilkasta. Hakemuksessa esitetyn mallitarkastelun perusteella biotuotetehtaan fosforipäästö kasvattaa fosforipitoisuutta rehevyystasoon vaikuttavalla tavalla lähinnä Noidanselällä ja Ämmänselällä. Mallinnustulosten perusteella lupahakemuksen mukaisella päästötasolla (25 kg/d) fosforipitoisuus voi kohota Noidan- ja Ämmänselällä tasolle, joka kasvattaa rehevöitymisilmiöiden esiintymisriskiä. Lupapäätöksessä suurin sallittu fosforipäästö on pienempi kuin hakemuksessa vaikutusarvioinnin pohjana käytetty päästöarvo. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että rehevöitymisilmiöiden riskin pienentämiseksi on tarpeen edelleen rajoittaa biotuotetehtaan fosforipäästöä lupapäätöksessä määrätystä tasolle, josta ennalta arvioiden ei aiheudu merkittävää fosforipitoisuuden nousua kuivinakaan kesinä. Hallinto-oikeuden määräämä jätevesien käsittelyn tehostaminen vähentää jätevesien johtamisesta aiheutuvia rehevöitymishaittoja, kemiallisen hapenkulutuksen rajoittamisen myötä myös puuperäisten haitta-aineiden ja AOX-yhdisteiden määrän rajoittamisen johdosta valkaisussa muodostuvien haitta-aineiden päästöjä. Hallinto-oikeus on edellä mainituista syistä muuttanut lupamääräystä 18 edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Vesienkäsittelyn tekniikkaa tulee tältä osin tehostaa hakemuksessa esitetyllä jätevesien tertiäärivaiheella.

(---)

Luvan saajan tulee olla selvillä toimintansa aiheuttamista päästöistä ja niiden vaikutuksista ympäristöön. Tämä edellyttää riittävän kattavia tietoja ennen toiminnan aloittamista alueella vallinneista olosuhteista. Hallinto-oikeus on näin ollen lisännyt lupapäätökseen vesistön tilaan ja kalaston tilaan liittyvää ennakkotarkkailua koskevat lupamääräykset 98a ja 98b. (---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Janne Marttila, Lasse Känsälä, Kirsti Poikonen ja Hanna Nieminen-Finne, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hänen on katsottava vaatineen, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin siinä on jätetty hänen valituksensa tutkimatta, ja että kyseinen valitus tutkitaan.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristö- ja vesitalouslupahakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että jätevesien päästörajoja kiristetään ja jätevesien purkuputken paikkaa muutetaan. He ovat vaatineet asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi ja vahinkoalueen määrittelyä uudelleen. He ovat myös vaatineet, että päätöksen täytäntöönpano kielletään ja asiassa toimitetaan katselmus.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Toiminnasta voi aiheutua yhdessä muiden laitoksen elinkaaren aikaisten päästöjen kanssa ympäristön merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. Vesistövaikutuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon Weser-tuomio sekä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2019:166. Lupaa ei saa myöntää toimenpiteelle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkin laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi. Biologisista laatutekijöistä kasviplankton, syvännepohjaeläimet ja kalat ovat vaarassa heikentyä. Ympäristönsuojelulaki ja vesipuitedirektiivi edellyttävät hyvän tilan saavuttamista niiden laatutekijöiden osalta, jotka nyt ovat luokassa tyydyttävä tai sitä huonompi. Kemijärven vesimuodostuman luokituksessa muu vesikasvillisuus on luokassa hyvä ja tilanne on parantunut edellisestä vesienhoitokaudesta. Pohjaeläimet rantavyöhykkeen tila on välttävä, mutta sen molemmat osatekijät ovat parantuneet. Myös tämän laatutekijän osalta on pyrittävä luokkaan hyvä.

Hallinto-oikeus on päätöksessään pitänyt luokitteluaineistoja osin riittämättöminä. Luokitteluaineisto on kerätty vesienhoidon suunnittelun tarpeisiin eikä tehty tilaustyönä hankkeen hakemusta varten. Luokitteluaineisto ja luokittelu on siten lähtökohtaisesti puolueetonta ja kuvaa vesipuitedirektiivin tarkoittamia laatutekijöitä, joiden heikentäminen on kiellettyä. Arvioinnin lähtökohdaksi tulee ottaa vesienhoitosuunnitelma ja vesipuitedirektiivin mukaisesti todetut laatuluokat, joita ei saa heikentää eikä vaarantaa.

Varovaisuusperiaatteen mukaisesti tulee vakuuttua siitä, että pilaantuminen ja sen vaara voidaan ehkäistä koko tehtaan toiminta-ajan myös jäteveden purkupaikan läheisyydessä. Hallinto-oikeus ei ole edellyttänyt tasetarkastelua, jossa arvioidaan tehtaan ja muun kuormituksen suuruusluokat ja merkitys järven ainekierrossa. Tämä olisi ollut tarpeen, jotta päästöjen pitkäaikaisvaikutukset ja yhteisvaikutukset voitaisiin arvioida luotettavasti.

Vesistöpäästöjä koskevat päästöraja-arvot ovat lievempiä kuin muille tehtaille asetetut. Myös sulfaatille on määrättävä päästöraja-arvo. Päätöksestä ei käy ilmi, miten hallinto-oikeuden päätökseen tekemät muutokset suolojen, sulfaatin ja natriumin päästöjen osalta vaikuttavat vesistössä.

Pro Kemijärvi ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristö- ja vesitalouslupahakemus hylätään. Yhdistys on myös vaatinut, että päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vesienhoidon tilatavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia riippumatta siitä, millä tavalla tietoa vesienhoidon tilasta tuotetaan tai miten epävarmaa tieto on. Lupaharkinnassa tai hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon Weser-tuomion mukaista heikentämiskieltoa. Tieteellisten epävarmuuksien suhdetta varovaisuusperiaatteeseen ei arvioida.

Vesienhoitosuunnitelman mukaisten ekologisten laatutekijöiden tilaluokat tulevat heikentymään. Hallinto-oikeus on tulkinnut tilaluokkia virheellisesti ja pyrkinyt osoittamaan laatuluokitusten tulokset virheellisiksi. Rehevöitymisen lisääntyminen ravinne- ja lämpökuormituksen sekä sisäisen kuormituksen kautta on selvää. Kasviplankton-laatutekijän tila on vaarassa heikentyä. Syvänteiden pohjaeläimistön tila tulee heikkenemään, sillä lämpökuormitus ja suolojen määrän lisääntyminen tulee vaikuttamaan kerrostumiseen ja syvänteiden happitilanteeseen.

Sulfaattipäästöt ovat moninkertaiset vanhaan tehtaaseen verrattuna ja niille tulisi määrätä raja-arvo. Jo vanhan tehtaan aikana on havaittu vesistön kerrostumista, joten päästöjen lisääntyessä kerrostumisen, hapettomuuden ja sisäisen kuormituksen vaara on ilmeinen. Suolapäästöjen määrää hallinto-oikeuden muuttamilla lupamääräyksillä ei ole selvitetty, joten vaikutuksia ei voida arvioida. Tehdyt virtausmallinnukset ovat virheelliset ja puutteelliset eikä niiden perusteella voida arvioida sellutehtaan päästöjen hyväksyttävää tasoa. Tasearviot sisäisestä ja ulkoisesta kuormituksesta puuttuvat eikä hajakuormitusta ole huomioitu. Tehdyistä selvityksistä ei käy ilmi, miten toiminta vaikuttaa vesistön ekologiseen tilaan koko tehtaan elinkaaren aikana. Vesistövaikutusarviointiin on jäänyt merkittävää epävarmuutta varsinkin päästöjen pitkäaikais- ja yhteisvaikutuksiin liittyen.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristö- ja vesitalouslupahakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet aluehallintoviraston päätöksen muuttamista tai asian palauttamista aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. He ovat myös vaatineet, että lupapäätöksen, siten kuin hallinto-oikeus on sitä muuttanut, täytäntöönpano kielletään ja asiassa toimitetaan katselmus.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vaikutukset kohdistuvat Kemijärveen, joka on voimakkaasti säännöstelty ja nimetty voimakkaaksi muutetuksi vesimuodostumaksi. Esitetyt selvitykset ja mallinnukset ovat puutteellisia. Hallinto-oikeus ei ole hankkeen vesistövaikutuksia arvioidessaan antanut vesienhoitoviranomaisten tuottamille selvitykselle vesistön tilasta sellaista merkitystä kuin, mitä vesipuitedirektiivi ja sitä toimeenpaneva lainsäädäntö sekä Weser-tuomio edellyttävät. Sen sijaan luvan hakijan tuottamat selvitykset on katsottu luotettaviksi ja riittäviksi, vaikka niihin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Hallinto-oikeus on sivuuttanut Weser-tuomiosta ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä KHO 2019:166 ilmenevät arviointikriteerit.

Jätevesikuormitus nostaa vesistön fosforipitoisuutta lievästi siten, että rehevöitymistä aiheuttava pitoisuus nousee tätä suuremmalle tasolle noin yhden kilometrin etäisyydellä purkupaikasta. Tällä alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia, jotka voivat ilmetä muun muassa levähaittoina ja pintojen limoittumisena. Tällä alueella, joka sijaitsee alle kilometrin etäisyydellä purkupaikasta, on järven intensiivisin virkistyskäyttöalue. Eri lähteistä tulevan kuormituksen yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Elinkaari- tai ainetasetarkasteluja ei ole tehty, joten laitoksen vaikutukset koko sen toiminnan ajalta samoin kuin laitoksen ja muun ulkoisen ja sisäisen kuormituksen suuruusluokat ja merkitykset järven ainekierrossa ovat jääneet asianmukaisesti arvioimatta. Esitetyt selvitykset ovat puutteellisia eikä niiden perusteella, varoivaisuusperiaate huomioon ottaen, voida katsoa, että toiminnasta ei aiheudu ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua kiellettyä merkittävää ympäristön pilaantumista.

Suunnitellun tehtaan päästämä suolamäärä on kolminkertainen aiemmin toimineen Stora Enson sellutehtaan suolapäästöihin nähden ja tulee vaikuttamaan happitilanteeseen ja kerrostumiseen järvessä. Natriumille ja sulfaatille ei ole asetettu mitään päästörajoja. Mitään selvitystä ei ole esitetty siitä, miten kielto liuottaa lentotuhkaa jätevesiin vaikuttaa sulfaatti- ja natriumpäästöihin. Hankkeelle on määrätty otettavaksi käyttöön tertiäärikäsittely, joka puolestaan lisää suolamäärää.

Syvännepohjaeläimistön tila tulee heikentymään. Useammat kasviplankton- laatutekijän osatekijät ovat vaarassa heikentyä hankkeen päästökuormituksen seurauksena. Kalasto-laatutekijän osalta hallinto-oikeus perusteetta tulkitsi ja kritisoi laatutekijän tilasta saatuja viranomaisselvityksiä. ELY-keskuskusen lausunnosta käy ilmi, että hanke lisää kemikaaleista johtuvaa mateen lisääntymishäiriötä ja lämpökuorma haittaa mateen lisääntymistä. Lisäksi säännöstely ja rehevöityminen heikentävät syyskutuisten kalojen lisääntymistä. Lisääntymishäiriöt vaikuttavat heikentävästi kalasto-laatutekijän osatekijään indikaattorilajit ja rehevöityminen vaikuttaa särkikalavaltaistumiseen. Näiden vaikutusten seurauksena kaksi kalastotekijän osatekijää tulevat heikentymään, joten koko kalat-laatuluokka tulee heikentymään. Rehevöitymisvaikutukset kohdistuvat noin puoleen vesimuodostuman alasta, joten kyse on merkittävistä vaikutuksista. Saatujen selvitysten perusteella on varmaa, että ekologista tilaa kuvaavista biologisista laatutekijöistä syvännepohjaeläimistö ja kalasto tulevat heikentymään ja kasviplankton on vaarassa heikentyä hankkeesta syntyvän kuormituksen johdosta.

D on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristö- ja vesitalouslupahakemus hylätään. Toissijaisesti hän on vaatinut, että asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hän on myös vaatinut, että vesistöpäästöjä koskevia raja-arvoja tiukennetaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on jättänyt käsittelemättä valitusperusteen, joka on koskenut Seitakorvan voimalaitoksen koneajosta johtuvaa Kemijärven järvenpinnan huojuntaa eli järven oskillointia. Järven huojunta tuottaa järveen vastapaineaaltoja, jotka estävät vapaan virtauksen järven vesien poistumissuuntaan Seitakorvan vesivoimalaitokselle suunnaten virtauksen hallitsemattomasti vastavirtaan koko järven alueella.

Hakijan vedenvirtausmalleissa ei ole kuvattu järven säännöstelyä riittävällä tarkkuudella. Järveä on käsitelty läpivirtausjärvenä, jonka vesimäärä on jatkuvassa liikkeessä. Mallinnus ei huomioi vesivoimalaitosten ajorytmiä, joka on syklistä ja päiväkohtaista.

E ja F ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristö- ja vesitalouslupahakemus hylätään. Asiassa on pyydettävä unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu. He ovat myös vaatineet, että päätöksen täytäntöönpano kielletään ja asiassa toimitetaan sekä suullinen käsittely että katselmus.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kemijärvellä on käynyt paikalla ainoastaan aluehallintoviranomaisen edustajat, hekin vain kesällä. Tutustuminen suunnitellun sellutehtaan jätevedet vastaanottavaan vesistöön on puutteellista. Sellutehtaasta ja sen vaikutuksista on paikallisilla jo kokemusta. Suunnitellun tehtaan tuotanto on laskennallisesti selvästi yli kaksi kertaa suurempi kuin entisen tehtaan vuosituotantoennätys. Valkaisussa on edelleen tarkoitus käyttää klooridioksidia. Kemikaalipäästöt ovat reilusti yli kaksinkertaiset vanhaan lakkautettuun tehtaaseen nähden. Rehevöitymistä ja kalastolle haittavaikutuksia aiheuttavien lauhdevesien määrä on valtava. Entisen tehtaan lopetettua toimintansa vuonna 2008 ja säännöstelyn saavutettua tasannevaiheen järven veden laatu on parantunut, kalasto on toipunut ja hajuhaitat ovat vähentyneet. Hallinto-oikeus ei ole oikeuskäytännöstä huolimatta ottanut vesistön heikentämiskieltoa vakavasti. Sellutehtaat eivät sovi sisävesien rannoille, puhumattakaan Kemijärven kaltaisesta erikoistapauksesta, jossa säännöstely on voimakasta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja ympäristö- ja vesitalouslupahakemus hylätään. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut asian palauttamista lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi lupapäätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lupamenettely käsittää hakijan hankekokonaisuuden puolikkaan, eli hankitun puuraaka-aineen jalostamisen sellutehtaassa. Puunhankintatoiminta ja sen ympäristö-, vesistö-, ilmasto- ja luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvat vaikutukset on jätetty menettelyn ulkopuolelle. Puunhankintatoiminnan vaikutuksia vesistön tilan kehitykseen ei ole selvitetty vesipuitedirektiivin velvoitteiden mukaisesti. Asiassa olisi tullut selvittää, aiheuttaako sellutehtaan jätevedet, jäähdytysvedet ja puunhankinnasta syntyvä hajakuormitus niin suurta yhteistä lisäkuormitusta vesistöön, että siitä yhdessä muun kuormituksen kanssa voi aiheutua ympäristönsuojelulaissa tarkoitettu kielletty seuraus. Tämä tulee tehdä luvan myöntämisen edellytysten arvioimiseksi, eikä sitä voida korvata jälkikäteisellä luvassa annetulla selvitysvelvoitteella, kuten aluehallintovirasto on tehnyt. Ympäristönsuojelulain säännökset eivät ole riittävät varmistamaan, että hankekokonaisuudesta puunhankintatoimintoineen ei aiheutuisi pitkällä aikavälillä merkittävää vesistön pilaantumista. Sellutehtaan jätevesien ja lämpöpäästöjen vaikutukset purkuvesistöön on selvitetty puutteellisesti. Hallinto-oikeus ei päätöksessään ole käsitellyt suola-, ravinne-, COD-päästön ja lämpöpäästön yhteisvaikutusta. Hallinto-oikeuden määräämät jälkikäteiset selvitystarpeet ovat sellaisia oleellisia luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen kannalta tarpeellisia selvityksiä, että ne olisi tullut selvittää ennen lupapäätöksen antamista.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausunnon, jonka mukaan valitukset eivät anna aihetta päätöksen muuttamiseen, kumoamiseen tai palauttamiseen aluehallintovirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Lapin elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon, jossa on muun ohella tarkennettu pohjavesialueita koskevia tietoja sekä viitattu asiassa aiemmin lausuttuun.

Lapin elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen Pohjois-Suomen kalatalouspalvelut on antanut lausunnon, jossa on viitattu aiemmin lausuttuun sekä esitetty seuraavaa:

Pistekuormittajan vaikutusta ei voida pitää merkityksettömänä Kemijärven kalastolle ja sitä kautta kalastukselle. Kalatalousviranomainen yhtyy valittajien näkemykseen, jonka mukaan vesienhoidon tai kalatalouden näkökulmasta toiminta ei saa vaarantaa vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamista. Hanke lisää riskiä särkikalojen runsastumisesta rehevöitymisen myötä. Lisäksi muiden biologisten indikaattorien muutoksilla on pitkällä aikavälillä vaikutuksia myös kaloihin, Kemijärven kalastoon, sekä sitä kautta kasvussa olevaan Kemijärven kalatalouteen. Syvänteet ovat tärkeitä kalojen talvehtimiselle, jolloin niissä tapahtuva veden kerrostuminen tai sisäisestä kuormituksesta johtuva hapen puute voi vaikuttaa kalojen elinmahdollisuuksiin.

Kemijärven kaupunginhallitus on antanut vastineen, jossa on viitattu asiassa aiemmin lausuttuun.

Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen on antanut vastineen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Ympäristönsuojeluviranomaisella ei ole ohjelmistoja tai riittävää asiantuntemusta arvioida vesistö- ja päästömallinnusten ja -selvitysten oikeellisuutta. Korkein hallinto-oikeus voi ottaa käsittelyyn Kemijärven vaihtuvan tilavuuden merkityksen lupaharkinnassa. Ennakkoratkaisuluonteisesti voidaan arvioida vesienhoidon tilaluokittelua säännöstellyssä Lapissa sijaitsevassa järvessä. Säännöstelyn ja tehtaan päästöjen yhteisvaikutukset tulee arvioida lupaharkinnassa. Säännöstelyllä voi olla merkitystä suunnitellun toiminnan ympäristövaikutusiin sekä vesistön tilan luokitteluun.

Vataset Teollisuus Oy on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemusten ja valitusten hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Valituksissa ei ole esitetty mitään sellaista, johon hakija ei olisi biojalostamon lupaprosessin aikana jo ottanut kantaa. Biojalostamon sellujalosteen valkaisussa käytetään pääasiassa klooritonta valkaisua, jonka prosesseissa valkaisussa käytetään happea, otsonia ja vetyperoksidia. Biojalostamon jätevedenkäsittelyssä hyödynnetään parasta mahdollista puhdistustekniikkaa ja lisätään tertiäärikäsittely, jolla pystytään minimoimaan jäteveden ravinteet ja haitalliset aineet.

A on toimittanut lisäselvitystä.

B asiakumppaneineen ovat antaneet vastaselityksen sekä toimittaneet lisäselvitystä.

Pro Kemijärvi ry on antanut vastaselityksen sekä toimittanut lisäselvitystä.

C asiakumppaneineen ovat antaneet vastaselityksen.

D on antanut vastaselityksen.

E ja F ovat antaneet vastaselityksen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Ratkaisu valituksiin

1.1 Käsittelyratkaisut

1.1.1 Suullinen käsittely

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 57 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos tuomioistuin pitää sitä tarpeellisena tai yksityinen asianosainen sitä vaatii. Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla asianosaista, päätöksen tehnyttä viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä ottaa vastaan muuta selvitystä.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta huolimatta jättää suullisen käsittelyn järjestämättä, jos asian ratkaisemiseksi merkityksellisistä tosiseikoista on jo saatu riittävä selvitys, jonka perusteella asia voidaan ratkaista ilman, että tuomioistuimelle jää varteenotettavaa epäilystä tosiseikoista.

Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi suullisen käsittelyn järjestämistä on vaadittu, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn järjestäminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

1.1.2 Katselmus

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 48 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuin voi järjestää asian selvittämiseksi katselmuksen. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakijat ovat pyytäneet katselmuksen järjestämistä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen järjestäminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

1.1.3 Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja sen soveltamismahdollisuus kysymyksessä olevaan asiaan sekä ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön tekeminen olisi tarpeen. Tätä koskeva vaatimus on siten hylättävä.

1.2 Pääasiaratkaisu

1.2.1 Kysymyksenasettelu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asiassa on valitusten johdosta ratkaistavana aiheutuisiko lupahakemuksessa tarkoitetun biotuotetehtaan toiminnasta annetut lupamääräykset huomioon ottaen Kemijärvessä sellaisia haitallisia vesistövaikutuksia, että ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan myöntämisen edellytykset eivät täyty.

Siltä osin kuin valituksissa on vedottu siihen, että puunhankintaa vaikutuksineen ei ole otettu hankkeen lupaharkinnassa asianmukaisesti huomioon, korkein hallinto-oikeus selvyyden vuoksi toteaa, että ympäristönsuojelulain mukainen lupaharkinta koskee vain luvan kohteena olevasta toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen vaaraa ja ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä vain kyseessä olevan toiminnan päästövaikutuksien rajoittamiseksi. Näin ollen lupaharkinnassa ei ole mahdollista ottaa kantaa puunhankinnan toteuttamiseen tai arvioida puunhankinnasta mahdollisesti aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

1.2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Mainittua lakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan päästöllä ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään.

Saman momentin 2 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa a) terveyshaittaa, b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille, c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä, e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä, f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Saman momentin 3 kohdan mukaan ympäristönsuojelulaissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan: 1) luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski; 2) vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle; 3) merkitys elinympäristön terveellisyyden, ja viihtyisyyden kannalta; 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus; 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 20 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että 1) menetellään toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate) ja 2) noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate).

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, 3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella, 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta (---).

Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentin (527/2014) mukaan ympäristöluvassa on 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun seurauksen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. (---)

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä, 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa, 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista ja 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 54 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista.

Saman pykälän 2 momentin mukaan selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle luvassa määrättynä ajankohtana. Selvityksen tekemiselle on annettava riittävä aika. Luvan muuttamisesta saadun selvityksen perusteella säädetään 90 §:ssä.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla on pantu kansallisesti täytäntöön vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY, jäljempänä vesipuitedirektiivi).

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan pinta- ja pohjavedet luokitellaan ihmisten toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella. Pintaveden luokka perustuu ekologiseen ja kemialliseen tilaan sen mukaan, kumpi niistä on huonompi.

Saman pykälän 2 momentin mukaan pintaveden ekologinen tila on erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono. Luokitus tehdään suhteutettuna vertailuoloihin. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesimuodostumien vertailuoloina on paras saavutettavissa oleva ekologinen tila, johon suhteutettuina ne vastaavasti luokitellaan hyvään, tyydyttävään, välttävään ja huonoon tilaan.

Saman pykälän 3 momentin mukaan pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos se täyttää asetuksella erikseen säädettyjen yhteisölainsäädännössä määriteltyjen haitallisten aineiden ympäristölaatunormit.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että: 1) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä; 2) jäljempänä 22 §:ssä tarkoitettujen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila ei heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila; 3) pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015. (---)

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutettu vesimuodostuma voidaan vesienhoitosuunnitelmassa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai seuraaville toiminnoille: (---) 3) veden hankinta tai vesivoiman tuotanto; 4) vesistön säännöstely (---).

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellytyksenä on lisäksi, ettei vesimuodostuman keinotekoisista tai muutetuista ominaispiirteistä johtuvaa hyötyä voida teknisten tai taloudellisten syiden vuoksi kohtuudella saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla.

Saman pykälän 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä tässä pykälässä tarkoitetulle vesimuodostumalle erikseen ympäristötavoitteet.

Vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 9 §:n 1 momentin mukaan asetuksen 3 luvussa tarkoitetaan pintaveden ekologisen tilan luokittelussa 1) biologisilla tekijöillä kasviplanktonia, päällysleviä, makroleviä, muuta vesikasvillisuutta, pohjaeläimistöä ja kalastoa, 2) hydrologis-morfologisilla tekijöillä virtausoloja, viipymää, veden korkeutta, syvyyssuhteita, pohjan ja rantavyöhykkeen rakennetta sekä yhteyttä pohjaveteen, 3) fysikaalis-kemiallisilla tekijöillä näkösyvyyttä, lämpöoloja, happioloja, suolaisuutta, happamoitumistilannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valittuja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita, 4) vertailuoloilla 1–3 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvoja, jotka vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä ekologisia oloja ja 5) ekologisella laatusuhteella ekologista tilaa osoittavien biologisten tekijöiden poikkeamaa vertailuoloista.

Saman pykälän 2 momentin mukaan kohdassa 1–3 tarkoitetut tekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä on esitetty tarkemmin liitteessä 1 sekä vesipuitedirektiivin liitteessä V.

Vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan pintaveden ekologinen tila luokitellaan erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi vertaamalla veden tilaa vertailuoloihin ja käyttäen liitteessä 1 esitettyjä määritelmiä. Keinotekoisen ja voimakkaasti muutetun pintaveden tila luokitellaan vastaavasti hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteen 1 kohdassa A on luetteloitu aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin saman asetuksen 4 §:n päästökiellon mukaan. Liitteen kohdissa B ja C2 on esitetty eräiden haitta-aineiden suurimmat sallitut päästöraja-arvot ja ympäristönlaatunormit saman asetuksen 5 ja 6 §:n mukaisesti.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 b pykälän 1 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 kohdissa C2 ja D tarkoitetun aineen pitoisuus vedessä voi ylittää aineelle säädetyn ympäristönlaatunormin, jollei normi ylity muussa pintavesimuodostuman osassa.

1.2.3 Asiassa saatu selvitys

1.2.3.1 Jätevesien ja jäähdytysvesien purkupaikka

Biotuotetehtaan jätevedet ja lämpimät jäähdytysvedet puretaan Kemijoen valuma-alueella sijaitsevaan Kemijärveen. Järven pinta-ala on noin 206 km², keskisyvyys 5,5 metriä ja suurin syvyys 24 metriä. Jäähdytysvedet johdetaan rautatiesillan alapuoliselle Kemijärven alueelle. Jätevesien purkupaikka sijaitsee jäähdytysvesien purkupaikasta alavirtaan Termusniemen pohjapadolla, jonka alapuolella aukeaa Noidanselkä ja Ämmänselkä. Niiden alapuolella Luuksinsalmessa vesistöön yhtyy sen itäinen haara. Luuksinsalmesta vesistö jatkuu laajempana ja syvempänä selkäalueena muodostaen Ailanganselän, Selkämatalan, Tossanselän ja Lapinselän. Lapinselän ja Tossanselän eteläosassa sijaitsee järven luusua.

Kemijärvessä veden viipymä on lyhyt, vain noin 39 vuorokautta. Järvi on voimakkaasti säännöstelty. Säännöstelyväli on järven runko-osan pohjoispäässä Termusniemen padon yläpuolella kolme metriä ja Termusniemen padolta luusuaan seitsemän metriä. Kevättalvella juoksutusten ollessa suurimmillaan järven runko-osa muuttuu Ämmänselän eteläpuolelle saakka jokimaiseksi.

1.2.3.2 Jätevesiä ja jäähdytysvesiä koskevat mallinnukset

Biotuotetehtaan vesistövaikutuksia on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä muun muassa mallintamalla jätevesi- ja jäähdytysvesipäästöjen käyttäytymistä Kemijärvessä. Alustavassa tarkastelussa (ympäristövaikutusten arviointiselostuksen liite 5, YVA Oy, 30.11.2016) vertailtiin kuormituksen leviämistä kahdeksalla eri purkupaikalla. Tarkemmassa mallinnuksessa (ympäristövaikutusten arviointiselostuksen liite 6, YVA Oy, 21.2.2017) arvioitiin jäähdytysvesien ja jätevesikuormituksen vaikutuksia Kemijärven vedenlaatuun, lämpötiloihin ja jäätilanteeseen numeerisella 3D-virtaus- ja vedenlaatumallilla.

Vaikutuksia mallinnettiin kahdella purkupaikalla, joista toinen sijoittui Stora Enson vuonna 2008 toiminnan lopettaneen sellutehtaan purkupaikalle ja toinen lähelle Termusniemen pohjapatoa. Mallinnuksessa käytetty kokonaisfosforipäästö oli 35 kg/vrk, kokonaistyppipäästö 250 kg/vrk ja kemiallinen hapenkulutus (COD_Cr) 16 t/vrk.

Mallinnukseen valittiin virtaaman osalta keskimääräinen avovesijakso edustamaan tyypillistä tilannetta sekä lisäksi vähävirtaamainen jakso edustamaan tilannetta, jossa kuormituksen aiheuttama pitoisuusnousu on suurin. Kesätilanteet laskettiin malliversiolla, jossa vedenkorkeus pysyi kesätasolla, ja talven jäteveden kulkeutuminen versiolla, joka huomioi vedenkorkeuden muutokset laskennassa. Kevättulvan aikaa ei erikseen laskettu. Tulva-aikaiset virtaamat ovat suuria ja kuormitusten aiheuttamat pitoisuudet jäävät silloin selvästi muita ajanjaksoja pienemmäksi kuormitusten sekoittuessa suureen vesimäärään.

Pitoisuuksien kohoaminen oli mallinnuksen perusteella selvintä purkualuevaihtoehtoja lähinnä olevilla pisteillä, joilla toisaalta myös vaihtelu oli voimakasta, eli vaikutukset voivat olla ajoittain hyvinkin selviä, mutta nopeasti ohi meneviä ja ajoittain niitä ei havaittu lainkaan. Kauempana vaihtelu vähentyi. Tilanteet, joissa aikasarjapisteillä esiintyi maksimaalisia pitoisuuskohoamisia, olivat harvinaisia ja nopeasti ohi meneviä.

Suurimmat vaikutukset todettiin pienivirtaamaisen ja lämpimän talven 2013–2014 olosuhteita vastaavassa laskentavaihtoehdossa lopputalvella juuri ennen jäiden lähtöä ja kevättulvaa sekä kuivan ja vähävirtaamaisen kesän 2006 olosuhteita vastaavassa laskentavaihtoehdossa, jolloin vaikutukset voimistuivat loppukesää kohden, ollen suurimmillaan elokuussa. Normaalin talven 2011–2012 ja kesän 2010 olosuhteissa vaikutukset jäivät lopputalvella ja loppukesälläkin hyvin lieviksi. Kevättulva-aikaiset virtaamat ovat Kemijärvessä suuria ja kuormituksen vaikutukset jäävät silloin selvästi muita ajanjaksoja pienemmiksi kuormituksen sekoittuessa suureen vesimäärään.

Jäähdytysvesien vaikutukset rajoittuivat mallinnuksen mukaan kesätilanteessa rautatiesillan alapuolen purkupaikalla noin puolen kilometrin säteelle päästöpisteestä, kun vaikutusalueen rajana pidettiin aluetta, jossa keskimääräinen lämmönnousu ylitti 1°C.

Jäteveden purkupaikan tarkempaa sijoittumista Termusniemen pohjapadon läheisyydessä selvittiin suihkuvirtausmallinnuksella (Elomatic Oy, 10.1.2019). Purkupaikan sijoittaminen länsipuolen padon ylävirtaan oli selvitysten mukaan paras vaihtoehto.

1.2.3.3 Jätevesipäästöt

Hakemuksen mukaisten päästöjen on arvioitu kasvattavan Kemijärven fosforikuormitusta 5 % ja typpikuormitusta alle 2 %. Pitoisuustasot nousisivat eniten lopputalven juoksutustilanteessa, jolloin järven vesipinta-ala on laskun seurauksena huomattavasti pienentynyt ja järvi on supistunut jokimaiseksi Noidanselällä ja Ämmänselällä. Ravinnepäästöjen vaikutusten kannalta merkittävin ajanjakso olisi kuitenkin kasvukausi, erityisesti loppukesä.

Mallinnustulosten perusteella, ja hakemuksen mukaisella kuormitustasolla, hakija on arvioinut, että biotuotetehtaan fosforipäästö nostaisi keskimääräistä fosforipitoisuutta normaalina kesänä 4 µg/l alle kilometrin etäisyydellä ja kuivana kesänä korkeintaan 3,5 kilometrin etäisyydellä purkupaikasta. Typpipitoisuus kasvaisi normaalina kesänä yli 30 µg/l enintään puolen kilometrin etäisyydellä purkupaikasta ja kuivana kesänä noin kilometrin etäisyydellä purkupaikasta.

Hakijan arvion mukaan kuivana kesänä järven ravinnepitoisuuksien säilyisi pääosin lievästi rehevää ja karua vastaavalla tasolla alueella, joka ulottuu 3,5 km etäisyydelle purkupisteestä. Taustapitoisuuksien vaihteluväli (10–36 µg/l) huomioon ottaen pitoisuudet vesistössä voivat kohota tasolle, jossa aiheutuisi havaittavia rehevyystason muutoksia, kuten levähaittoja. Etäämpänä purkupisteestä vaikutukset pitoisuuteen häviäisivät taustapitoisuuden normaaliin vaihteluun, eivätkä aiheuttaisi havaittavia ja/tai mitattavia pitkäkestoisempia muutoksia järven rehevyystasoon tai ekologiseen tilaan.

Hakemuksen mukaan virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella jätevesien mukana tulevan kiintoainekuormituksen vaikutukset järven kiintoainepitoisuuksiin olisivat vähäisiä.

Sulfaattipitoisuus on Kemijärvessä noin 3 mg/l ja natriumpitoisuus noin 2 mg/l. Natriumpitoisuuksien perusteella Stora Enson tehtaan jätevesi aiheutti vesistössä lievää kerrostumista. Hakemuksen mukaan Termusniemen pohjapadon yläpuolisen syvänteen pintaveden sulfaattipitoisuudet vaihtelivat vuosina 2002–2005 välillä 2,5–5 mg/l ja Tossanselän sulfaattipitoisuudet vuosina 2001–2008 välillä 2–5 mg/l. Eri vesikerrosten väliset pitoisuuserot olivat suurimmillaan 0,2–0,3 mg/l, eikä selvää eroa pinnan- ja pohjanvälisissä pitoisuuksissa todettu. Tämän perusteella on arvioitu, että merkittävää sulfaatin kertymistä syvänteisiin ei tapahtunut vanhan sellutehtaan toiminta-aikana. Hakemuksen mukainen biotuotetehtaan arvioitu sulfaatti- ja natriumkuormitus olisi vanhan sellutehtaan kuormitukseen verrattuna noin kolminkertainen. Mallinnuksen perusteella on arvioitu, että jätevedet kuitenkin sekoittuisivat tehokkaasti virtaamaan eikä hapettomuutta aiheuttavaa kerrostumista syntyisi. Suolapäästöjen määrää on pienennetty hakemuksessa esitetystä aluehallintoviraston rajoitettua ja hallinto-oikeuden kiellettyä soodakattilan tuhkan liuottamisen jätevesiin.

Hakemuksessa käytetyllä päästötasolla (350 kg/vrk) AOX-pitoisuus nousisi pienimmän virtaaman tilanteessa (18,3 m³/s) Noidanselän pohjoisosassa 220 µg/l ja sen alapuolisessa Kemijärven runko-osassa 100 µg/l. Keskivirtaamatilanteessa vaikutukset olisivat 10 µg/l molemmissa paikoissa. Biotuotetehtaan ympäristöluvassa sallittu AOX-yhdisteiden enimmäispäästö 200 kg/vrk olisi hakemuksen mukaan noin kaksinkertainen vanhan sellutehtaan loppuvuosien päästöihin verrattuna, mutta noin viidesosa 1990-luvun alkupuolen AOX-päästöistä. Korkein hallinto-oikeus toteaa tässä yhteydessä, että hallinto-oikeuden päätöksellä muutettu suurin sallittu AOX-kuormitus vesistöön on 190 kg/vrk. Eliöstölle haitallisimmat AOX-yhdisteet ovat pienimolekyylisiä ja niitä on muodostunut erityisesti käytettäessä sellun valkaisussa alkuaineklooria. Biotuotetehtaassa olisi käytössä EFC-valkaisu, jossa ei käytetä alkuaineklooria.

Jätevesien mukana vesistöön päätyy puuperäisiä orgaanisia uuteaineita sekä puuraaka-aineesta peräisin olevia metalleja. Hakemuksen mukaan vesistöön johdettavassa jätevedessä lyijyn, nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuudet ylittävät vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) ympäristönlaatunormit. Viimeistään 150 metrin etäisyydellä purkupaikasta jätevesien metallipäästöt eivät enää aiheuta vaarallisten aineiden asetuksessa määriteltyjen ympäristönlaatunormien ylittymistä.

Hankkeen vesistövaikutuksia hakemuksessa esitettyyn nähden arvioitaessa on myös otettava huomioon, että aluehallintovirasto on hylännyt hakijan esityksen sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä, sillä ympäristölaatunormeja ei muilta metsäteollisuuden laitoksilta saatujen tietojen perusteella arvioida ylitettävän. Asian varmistamiseksi on määrätty selvitysvelvoite.

1.2.3.4 Jätevesipäästöjen vaikutukset Kemijärven perustuotantoon

Kemijärvessä perustuotanto on kokonaisravinnesuhteen perusteella fosforirajoitteista. Mineraaliravinteiden perusteella Kemijärvi on vaihtelevasti joko typpi- tai fosforirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Hakemuksen mukaan fosforikuormitus on typpikuormitusta merkittävämpi rehevöitymisen kannalta.

Lupahakemuksessa on esitetty Kemijärven perustuotantoa kuvaavia klorofyllituloksia vuosilta 2008–2016. Pitoisuudet olivat vuoden 2015 ja 2016 tarkkailussa pieniä, lievästi rehevää vettä vastaavia, mutta lähellä karun veden tasoa. Kesä-syyskuussa 2015 klorofyllipitoisuudet olivat Termusniemessä keskimäärin 4,0 µg/l ja järven luusuassa 4,4 µg/l ja vuonna 2016 Termusniemessä 6,8 µg/l ja järven luusuassa 5,2 µg/l.

Kemijärven säännöstelyllä on oleellinen vaikutus ranta-alueiden vesikasvillisuuteen. Hakemuksen mukaan Kemijärven vesikasvillisuudessa havaitut muutokset liittyvät säännöstelyyn ja ravinnekuormituksen ei ole todettu vaikuttaneen vesikasvillisuuteen ainakaan vastaavalla laajuudella.

Mallinnusten tulosten perusteella on arvioitu, että jätevesien ravinnepitoisuuksia kohottavat vaikutukset painottuisivat kasvukauden ulkopuoliseen alivirtaama-aikaan ja olisivat paikallisia. Mallinnuksessa on todettu, että merkittävää kertymistä syvänteisiin ei arvioida tapahtuvan veden nopean vaihtuvuuden ansiosta, joten jätevesikuormituksen ei arvioida aiheuttavan myöskään välillisiä rehevöitymisvaikutuksia pohjakertymisen kautta.

1.2.3.5 Jätevesipäästöjen vaikutukset Kemijärven ekologiseen tilaan

Lupahakemuksessa on arvioitu biotuotetehtaan jätevesipäästöjen vaikutuksia Kemijärven ekologiseen tilaan perustuen ensimmäisen (vuodet 2010–2015) ja toisen (vuodet 2016–2021) vesienhoitokauden luokitteluun. Valtioneuvosto on 16.12.2021 hyväksynyt Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2022–2027.

Hallinto-oikeus on hankkinut käyttöönsä kaikkien kolmen vesienhoitokauden luokitteluiden tiedot. Aineiston perusteella hallinto-oikeus on todennut päätöksessään muun ohella seuraavaa:

”Fysikaalis-kemiallinen luokittelu perustuu ensimmäisellä vesienhoitokaudella kolmen havaintopaikan tietoihin. Luokittelukausi on kattanut vuodet 2000–2006. Näytteet otettiin Termusniemen yläpuoliselta havaintopaikalta (Kemijärvi 148), Tossanselältä (Kemijärvi 147) ja itäisestä haarasta (Jumiskonselkä 106). Toisella vesienhoitokaudella käytettiin 12 havaintopaikan aineistoa 3–20 havaintokerralta vuosilta 2006–2012. Paikkakohtainen havaintomäärä oli 3–20. Fosforipitoisuus ilmensi hyvää tilaa ja typpipitoisuus erinomaista tilaa. Luokittelussa on painotettu fosforia. Kemijärven vesimuodostuman fysikaalis-kemiallinen saavutettavissa oleva tila on ollut hyvä. Näytteenottopaikat sijoittuvat vesimuodostuman eri osiin ja tuloksista lasketut luokittelulukuarvot kuvaavat koko vesimuodostuman veden laatua.

Kemijärven vesimuodostuman biologinen luokittelu perustuu laajaan aineistoon. Se on ensimmäisellä vesienhoitokaudella tehty kasviplanktonin, syvännepohjaeläimistön ja kalojen perusteella. Toisella ja kolmannella kaudella käytettävissä on ollut myös tuloksia vesikasvillisuudesta ja litoraalipohjaeläimistöstä. (---)

Kasviplanktontekijän osamuuttujista klorofyllituloksia on Kemijärven vesimuodostuman eri osista 12 havaintopaikalta ja kasviplanktonnäytteenoton tuloksia Tossanselältä ja Jumiskonselältä ensimmäisellä kaudelta kolmelta vuodelta ja kolmannella kaudella kahdelta vuodelta. Pohjaeläinnäytteet on ensimmäisellä kaudella otettu yhtenä vuonna Tossanselältä järven runko-osasta ja Jumiskonselältä itäisestä haarasta. Toisella kaudella luokittelu perustuu vain Tossanselän aineistoon yhdeltä vuodelta. Kolmannelta vesienhoitokaudelta ei ole esitetty tietoja näytteenottopaikoista eikä näytemääristä. (---) Kalatekijän luokitus perustuu sekä ensimmäisellä että toisella vesienhoitokaudella samaan, vuonna 2007 tehtyyn koekalastukseen Tossanselällä. Kolmannella kaudella koekalastus tehtiin kerran Tossanselällä.

Kasviplanktontekijän alatekijöistä klorofylli on kaikilla kausilla kuvannut hyvää tilaa ja haitallisten sinilevien osuus erinomaista tilaa. Kokonaisbiomassa on vaihdellut kausien välillä, mutta kokonaisuudessaan kasviplanktontekijä on kaikilla kausilla kuvannut selkeästi hyvää tilaa. Syvännepohjaeläimistö on kaikilla kausilla ilmentänyt erinomaista tilaa. Kalatekijä on ensimmäisellä kaudella ilmentänyt erinomaista tilaa ja toisella hyvää tilaa, vaikka luokittelu on tehty samasta koekalastusaineistosta. Tämä johtuu luokkarajojen muuttumisesta toisella luokittelukaudella. Kolmannella kaudella kalatekijä ilmensi erinomaista tilaa.

Biologisen tilan luokittelutulokset painottuvat runko-osan alimmasta osasta Tossanselältä ja itäisestä haarasta Jumiskonselältä otettuihin näytteisiin. Ainoastaan klorofyllinäytteitä on otettu Kemijärven vesimuodostuman kaikista osista kattavasti. Näytteenottopaikkoista Tossanselkä edustaa säännöstelyn vaikutuspiirissä olevaa vesimuodostuman runko-osaa ja Jumiskonselkä säännöstelemätöntä vesimuodostuman osaa, johon myöskään selluteollisuuden jätevedet eivät ole vaikuttaneet.

Kalaston tila on määritetty pelkästään Tossanselän koekalastusten perusteella, joita on vuosina 2000–2012 tehty kahtena vuonna, 2007 ja 2013. Kalastoaineisto on puutteellinen, koska se edustaa vain vesimuodostuman alaosaa ja on tehty vain kaksi kertaa. Kemijärven vesimuodostuman luokittelulomakkeessa ensimmäisellä vesienhoitokaudella on luokitteleva viranomainen todennut kalatekijästä, että järven koon vuoksi vuonna 2007 tehdyn verkkokoekalastuksen (56 verkkovuorokautta) antama tulos on vain suuntaa-antava. Toisella vesienhoitokaudella ei tehty koekalastuksia, vaan luokittelussa käytettiin uudelleen vuoden 2007 koekalastustuloksia. Luokkarajat muuttuivat ensimmäisen ja toisen kauden välillä, mikä aiheutti samasta aineistosta tehdyn luokituksen muuttumisen erinomaisesta hyväksi. Kolmannen kauden luokittelua varten koekalastus tehtiin vuonna 2013, mutta samalla tavalla kuin vuonna 2007. Kalatekijän sijoittuminen kolmannella vesienhoitokaudella erinomaiseen luokkaan johtuu luokittelutulosten perusteella lähinnä särkikalojen biomassaosuuden pienentymisestä.

Kemijärven tila suhteessa saavutettavissa olevaan tilaan on kaikilla vesienhoitokausilla ollut hyvä, eikä riskiarvioissa ole esitetty heikkenemisriskiä minkään luokittelutekijän osalta.”

1.2.4 Oikeudellinen arviointi

1.2.4.1 Ekologisen tilan luokittelua koskeva valitusperuste

Muutoksenhakijat ovat esittäneet, että hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti ottaessaan huomioon luokitteluaineistoon liittyvät epävarmuudet ja puutteet arvioidessaan vaikutuksia vesimuodostuman ekologiseen tilaan.

Pintavesien ekologinen tila luokitellaan vesienhoitokausittain laadittavissa vesienhoitosuunnitelmissa. Ekologisen tilan luokittelu tehdään ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden perusteella eli vertaamalla tilaa luonnontilaiseen vesimuodostumaan. Luokittelu perustuu vesipuitedirektiivin liitteen V mukaisesti ekologisen tilan laatutekijöihin, joita ovat biologiset ja niitä tukevat hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset laatutekijät. Biologiset laatutekijät järvissä ovat kasviplankton, vesikasvit ja päällyslevät, pohjaeläimistö ja kalasto. Käytännössä mainittu vesimuodostumien luokittelu pohjautuu vesien tilaa kuvaavaan tietoon, eli vedenlaatu- ja biologiseen aineistoon, ja luokittelussa hyödynnetään myös asiantuntija-arvioita.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristöluvanvaraisen toiminnan vaikutuksia vesimuodostuman ekologisen tilaan arvioidaan suhteessa vesienhoitosuunnitelman mukaiseen tilaluokkaan. Arvioinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon saatavilla olevat tiedot vesimuodostuman tilaa kuvaavista laatutekijöistä. Pintavesien ekologisen tilan luokittelussa on kyse vesienhoidon suunnittelun tarpeisiin tehtävästä arviosta. Luokitteluaineisto ei yleensä ole niin kattavaa, että yksin sen perusteella voitaisiin luotettavasti arvioida ympäristölupaa edellyttävien toimintojen vaikutuksia vesimuodostuman ekologiseen tilaan. Luokitteluaineistoja ei myöskään ole kerätty toimintojen vaikutusten arviointia varten, joten ne eivät välttämättä ole arvioinnin näkökulmasta ajallisesti tai alueellisesti edustavia. Vaikutusten arvioinnin luotettavuus edellyttää aineiston epävarmuuksien tunnistamista siitä riippumatta, ovatko tiedot viranomaisen vai toiminnanharjoittajan tuottamia. Kuten aiemmassa oikeuskäytännössä (ks. KHO 2017:87 ja KHO 2019:166) on todettu, arvioinnissa on otettava huomioon myös tiedossa olevat uudet luokittelutiedot riippumatta siitä, minkä vesienhoitokauden aikana lupahakemus on tehty.

1.2.4.2 Ekologiseen tilaan kohdistuvia vaikutuksia koskeva valitusperuste

Muutoksenhakijat ovat valituksissaan katsoneet, että toiminnasta aiheutuu kiellettyä Kemijärven ekologisen tilan tai sitä kuvaavan laatutekijän tilan heikkenemistä.

Kuten korkein hallinto-oikeus on unionin tuomioistuimen niin kutsutun Weser-tuomion (asia C-461/13) johdosta aikaisemmin antamissaan päätöksissä (esimerkiksi KHO 2019:166 ja KHO 2022:38) todennut, ympäristönsuojelulaissa kiellettynä merkittävänä pilaantumisena tai sen vaarana on pidettävä sellaista olennaisen lisäkuormituksen vesistössä aiheuttamaa kokonaisvaikutusta, joka johtaa pintavesimuodostuman tilan tai sen laadullisen tekijän heikkenemiseen. Kyse on pintavesimuodostuman tilan huononemisesta, kun yhdenkin vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla. Lupaa ei voida myöntää myöskään silloin, jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan tai pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin saavuttamisen.

Kemijärvi on nimetty vesienhoitolain 22 §:ssä tarkoitetuksi voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi voidaan nimetä vesimuodostuma, jossa hyvää ekologista tilaa ei saavuteta vesimuodostuman hydrologis-morfologisten ominaispiirteiden muuttuneisuuden vuoksi ja hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisilla muutoksilla olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia muun ohella vesistön säännöstelylle tai vesivoiman tuotannolle. Kemijärven voimakkaasti muutetuksi nimeämisen perusteena on erityisesti säännöstelyn voimakkuus ja sen aiheuttamat vedenkorkeuden muutokset ja talvialeneman suuruus.

Unionin tuomioistuimen edellä mainitussa Weser-tuomiossa vahvistamaa kieltoa myöntää lupaa toiminnalle, jonka seurauksena pintavesimuodostuman jonkun laadullisen tekijän tilaluokka heikkenisi, sovelletaan myös voimakkaasti muutettuihin vesimuodostumiin. Kemijärven ekologinen tila on vuosien 2022–2027 vesienhoitosuunnitelman mukaan tyydyttävä, mutta sen saavutettavissa oleva ekologinen tila on hyvä eli tilatavoite on saavutettu. Se, että Kemijärven ekologinen tila tai joidenkin laatutekijöiden tila on hyvää huonompi, ei kuitenkaan sellaisenaan ole esteenä luvan myöntämiselle.

Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tilan luokittelu perustuu vesipuitedirektiivin liitteestä V ja vesienhoitoasetuksen liitteen 1 taulukoista ilmenevästi biologisten laatutekijöiden ja niitä tukevien fysikaalis-kemiallisten ja hydrologis-morfologisten laatutekijöiden tilaan siten, että samalla otetaan huomioon vesimuodostuman hydrologisesta ja morfologisesta muuttuneisuudesta johtuvat olosuhteet.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että toiminnan vaikutuksia vesimuodostuman ekologiseen tilaan arvioidaan voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin muissa vesimuodostumissa. Vesimuodostuman hydrologinen ja morfologinen muuttuneisuus, kuten muutkin vesimuodostuman ominaispiirteet, otetaan huomioon vaikutusten arvioinnissa. Nyt kyseessä olevan toiminnan vaikutukset painottuvat jätevesipäästöjen rehevöittäviin vaikutuksiin. Kysymys on näin ollen sen arvioimisesta, aiheutuuko toiminnasta Kemijärven ominaispiirteet huomioon ottaen sellaista rehevöitymiskehitystä, joka voi johtaa ekologisen tilan laatutekijän tilaluokan heikentymiseen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeus, että kasviplankton, syvännepohjaeläimet ja kalasto ovat ne laatutekijät, joihin jätevesipäästöt voivat merkittävästi vaikuttaa.

Kemijärven ekologisen tilan luokittelutietoja on saatavilla kolmelta vesienhoitokaudelta, joista ensimmäisen kauden aineistot edustavat niitä vuosia, jolloin Stora Enson Kemijärven sellutehdas oli vielä toiminnassa. Hakemuksen mukaan sellutehtaan keskimääräiset fosforipäästöt olivat vedenpuhdistuksen kehityksen myötä 2000-luvulla merkittävästi pienemmät kuin tehtaan päästöt sitä edeltävältä ajalta. Sellutehtaan vuosien 2000–2006 keskimääräiset ravinne- ja kiintoainepäästöt olivat suuremmat kuin nyt kysymyksessä olevalle biotuotetehtaalle asetetut suurimmat sallitut päästöt. Kemijärven säännöstelyssä ei ole tapahtunut merkittäviä veden laatuun vaikuttavia muutoksia.

Kaikilla kolmella vesienhoitokaudella biologisten laatutekijöiden tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Luokittelussa on painotettu säännöstelylle herkkiä laatutekijöitä, kuten rantavyöhykkeen pohjaeläimistöä. Kemijärven rehevyyttä kuvastavan kasviplankton laatutekijän tila on ollut kaikilla vesienhoitokausilla hyvä. Sen osatekijöistä a-klorofyllin tila on ollut hyvä ja haitallisten sinilevien osuus erinomainen. Myös rehevyyttä indikoivien fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden tila on ollut kaikilla vesienhoitokausilla hyvä. Kokonaistypen perusteella järven tila on kaikilla kausilla luokiteltu erinomaiseksi. Kokonaisfosforin perusteella tila on ollut hyvä, viimeisellä vesienhoitokaudella tila oli lähellä erinomaisen rajaa.

Edellä esitetyn perustella voidaan todeta, että Kemijärvessä ei ole havaittavissa pidempiaikaista rehevöitymiskehitystä tai muuta heikkenevää trendiä järven ekologista tilaa kuvaavissa laatutekijöissä. Järveen tulevan haja- ja muun kuormituksen määrissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia ja rehevyyttä kuvaavien laatutekijöiden tila on ollut hyvä jo Stora Enson sellutehtaan toiminnan aikana. Kemijoen yläosan valuma-alueella ei ole nyt saatavissa olevien tietojen perusteella tapahtumassa vesienhoitosuunnittelukauden aikana tai lähitulevaisuudessa merkittäviä maankäytön ennakoitavia muutoksia, jotka muuttaisivat tätä kokonaiskuvaa. Mallinnusten ja asiantuntija-arvioiden perusteella toiminnan jätevesipäästöjen rehevöittävien vaikutusten on arvioitu jäävän pääosin paikallisiksi. Aluehallintoviraston päätöksen ja hallinto-oikeuden siihen tekemien muutosten jälkeen suurimman sallitun kuormituksen määrää on pienennetty hakemusvaiheessa tarkastellusta. Vaikutukset kohdistuisivat Termusniemen pohjapadon alapuoliseen osaan vesimuodostumaa ja sekoittumisolosuhteet pohjapadolla on arvioitu hyviksi. Kemijärven veden vaihtuma on lyhyt ja vähävetisimmät jaksot ajoittuvat osin kasvukauden ulkopuoliseen aikaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausutun perusteella, että toiminnan päästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka johtaisivat rehevyyttä ilmentävien kasviplanktonlaatutekijän tai sen osatekijöiden tilan heikentymiseen tai sen vaaraan.

Syvännepohjaeläimistön tila on kaikilla vesienhoitokausilla ollut erinomainen. Biotuotetehtaan toiminnasta ei edellä todetusti arvioida aiheutuvan sellaista merkittävää järven rehevyystason kasvua, jolla voisi olla vaikutusta syvänteiden happiolosuhteisiin. Hallinto-oikeus on kieltänyt lentotuhkan liuottamisen, joten suolapäästöjen määrä jäisi selvästi hakemuksessa esitettyä pienemmäksi. Kun otetaan lisäksi huomioon Kemijärven virtausolosuhteet ja vedenvaihtuvuus, toiminnasta ei arvioida aiheutuvan sellaista syvänteiden happitilanteen heikkenemistä, joka johtaisi laatutekijän tilan heikentymiseen.

Kalat-laatutekijän tila on ensimmäisellä ja kolmannella vesienhoitokaudella ollut erinomainen ja toisella hyvä. Biotuotetehtaan jätevesipäästöjen vaikutukset kalat-laatutekijän tilaan voisivat ilmetä rehevyyden lisääntyessä särkikalojen biomassaosuuden kasvuna. Ottaen huomioon edellä päästöjen vaikutuksista todettu sekä hallinto-oikeuden päästöraja-arvoihin tekemät muutokset, toiminnasta ei arvioida aiheutuvan sellaista rehevöitymistä tai muitakaan vaikutuksia, jotka heikentäisivät kalat-laatutekijän tai sen osatekijöiden tilaa.

1.2.4.3 Muut vesistövaikutuksia koskevat valitusperusteet

Muutoksenhakijat ovat esittäneet, että jätevesipäästöjen vaikutusten arvioinnista puuttuvat tasetarkastelut ja arvio päästöjen vaikutuksista tehtaan koko toiminta-aikana. Muutoksenhakijoiden mukaan tähänkin nähden jätevesipäästöjen ravinteet, lämpöpäästöt ja haitta-aineet aiheuttavat voimakkaasti säännöstellyssä Kemijärvessä luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää pilaantumista.

Mallinnusten perusteella on arvioitu, että hakemuksen mukaisilla kuormitusmäärillä fosforipitoisuudet voivat nousta kuivana kesänä noin 4 µg/l noin 3,5 kilometrin etäisyydellä purkupaikasta. Hakijan arvion mukaan taustapitoisuuksien vaihteluväli huomioon ottaen pitoisuudet vesistössä voivat kohota tasolle, jossa aiheutuu havaittavia rehevyystason muutoksia. Rehevöittävät vaikutukset kohdistuisivat Noidanselälle ja Ämmänselälle.

Aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat mahdollisten rehevöitymisvaikutusten estämiseksi rajoittaneet kuormituksen enimmäismääriä hakemuksen mukaisesta. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan päästöjen vaikutuksia vesiin on arvioitu seuraavilla kuormituksilla: kokonaisfosfori 25 kg/vrk, kokonaistyppi 150 kg/vrk ja kemiallinen hapenkulutus (CODCr) 19,5 t/vrk. Aluehallintoviraston päätöksessä, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna, kuormitukselle on annettu seuraavat raja-arvot: kokonaisfosfori 17 kg/vrk, kokonaistyppi 150 kg/vrk ja kemiallinen hapenkulutus (CODCr) 15 t/vrk. Tämä kuormituksen rajoittaminen on otettava huomioon, kun arvioidaan mallinnuksen tuloksia ja hakemuksessa esitettyjä arvioita toiminnan vaikutuksista. Lämpimien jäähdytysvesien purkupaikka on sijoitettu etäälle jätevesien purkupaikasta, millä estetään päästöjen yhteisvaikutuksia ja rehevöitymisen lisääntymistä.

Kemijärven fosfori- ja typpipitoisuudet ovat pysyneet kaikilla vesienhoidon suunnittelukausilla erinomaista ja hyvää tilaa ilmentävillä tasoilla. Ensimmäisen vesienhoitokauden luokitteluttelussa käytetty aineisto on ajalta, jolloin Stora Enson sellutehtaan päästöt kuormittivat Kemijärveä. Kuten edellä on todettu, järven säännöstelyssä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Järven ravinnepitoisuuksissa tai rehevyyttä ilmentävissä klorofylli-a-pitoisuuksissa ei ole havaittu pitkäaikaisia tilan heikkenemistä ilmentäviä muutoksia. Fosforipitoisuus on kuitenkin edelleen laskenut tehtaan lopettamisen jälkeen. Hallinto-oikeus on kieltänyt lentotuhkan liuottamisen jäteveteen, mikä vähentää suolapäästöjen määrää ja osaltaan pienentää vesistön kerrostumisen ja siihen liittyvän happikadon riskiä. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetusti asetettuihin päästörajoihin pääseminen edellyttää käytännössä tertiäärikäsittelyn käyttöönottoa.

Kemijärvessä on havaittu mateen lisääntymishäiriötä, jonka syitä ei ole pystytty selvittämään, mutta sen on epäilty liittyvän puuperäisiin uuteaineisiin ja muihin haitta-aineisiin. Häiriötä on havaittu enenevissä määrin Stora Enson tehtaan toiminnan lopettamisen jälkeen. Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että varovaisuusperiaate huomioon ottaen orgaanisen aineen määrää kuvaavan kemiallisen hapenkulutuksen (COD_Cr) enimmäispäästöä on uuteaineiden määrän rajoittamiseksi pienennetty. Myös AOX-päästöjä on rajoitettu hakemuksessa esitetystä, minkä lisäksi biologinen jätevedenpuhdistus poistaa tehokkaasti ympäristölle vaarallisempia pienimolekyylisiä AOX-yhdisteitä. Stora Enson tehtaan toiminnan loppuaikojen tulosten perusteella klooriyhdisteiden pitoisuudet kaloissa ovat olleet pieniä. Hakija on esittänyt vaarallisten aineiden asetuksessa (1022/2006) tarkoitetun sekoittumisvyöhykkeen määräämistä jäteveden metallipitoisuuksien vuoksi. Aluehallintovirasto on päätöksestään ilmenevästi hylännyt vaatimuksen ja katsonut muilta tehtailta saadut tiedot huomioon ottaen, että uudella tehtaalla vesienkäsittelyn oletetaan toimivan niin tehokkaasti, että sekoittumisvyöhyke ei ole tarpeen.

1.2.5 Johtopäätökset ja lopputulos

Edellä kohdassa 1.2.4.1 lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös ei ole virheellinen sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että luokitteluaineistoon liittyvät epävarmuudet on otettu huomioon arvioitaessa vaikutuksia vesimuodostuman ekologiseen tilaan.

Kun otetaan huomioon edellä kohdassa 1.2.4.2 lausuttu sekä se, mitä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, korkein hallinto-oikeus katsoo, että toiminnasta ei ennalta arvioiden ja ympäristönsuojelulain 20 §:n 1 kohdan mukainen varovaisuusperiaate huomioon ottaen voida katsoa aiheutuvan ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa sillä valituksissa esitetyllä perusteella, että Kemijärven ekologisessa tilassa tapahtuisi kiellettyä heikkenemistä.

Edellä kohdassa 1.2.4.3 lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että toiminnasta ei hallinto-oikeuden päätöksessä asetetut tiukemmat päästöraja-arvot huomioon ottaen myöskään ennalta arvioiden aiheudu Kemijärvessä sellaista rehevöitymistä, jota olisi pidettävä ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna merkittävänä pilaantumisena. Kun lisäksi otetaan huomioon saatu selvitys ja erityisesti Stora Enson sellutehtaan toiminnan aikaiset tiedot järven tilasta, myöskään Kemijärven säännöstelyllä ei arvioida olevan biotuotetehtaan päästöjen kanssa sellaisia merkittäviä yhteisvaikutuksia, joista aiheutuisi mainitussa lainkohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä kohdassa 1.2.4.3 lausutun perusteella ja ottaen huomioon aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden toiminnalle lupamääräyksissä asettamat rajoitukset, että haitta-aineista ei ennalta arvioiden aiheudu kalastolle tai muutoin vesistössä sellaisia haitallisia vaikutuksia, että kyse olisi ympäristönsuojelulain 49 §:ssä kielletystä vesistön merkittävästä pilaantumisesta.

Kuten valituksissa on todettu asiassa ei kuitenkaan ole esitetty tarkempaa selvitystä toiminnan vaikutuksista Kemijärveen ja sen ravinnetaseisiin pitkällä aikavälillä. Ravinteiden ja suolojen mahdollinen kertyminen järveen saattaa pitkällä aikavälillä vaikuttaa järven sisäisiin ravinnekiertoihin ja näin myös rehevöitymiskehitykseen. Hakemuksessa ei ole ollut tarkempia selvityksiä erityisesti sulfaatti- ja natriumpäästöjen vaikutuksista tältä osin.

Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä toiminnanharjoittaja tekemään erityinen selvitys pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöstä. Lupaviranomainen voi selvityksen perusteella täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa.

Biotuotetehtaan sulfaatti- ja natriumpäästöjä on tarkasteltu osana lupaharkintaa. Toiminnasta aiheutuva sulfaatti- ja natriumkuormitus olisi noin kolminkertainen verrattuna Stora Enson sellutehtaan aikanaan aiheuttamaan kuormitukseen. Hakija on esittänyt soodakattilan sähkösuodattimella muodostuvan lentotuhkan käsittelyksi sen liuottamista ja johtamista jätevesien mukana vesistöön. Aluehallintovirasto on suolapäästöjen pienentämiseksi rajoittanut liuotettavan tuhkan enimmäismäärää ja hallinto-oikeus on kieltänyt tuhkan liuottamisen kokonaan. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan sulfaatista ei ennalta arvioiden aiheudu kerrostuneisuuden tai muunkaan syyn takia sellaista pilaantumisriskiä, jonka vuoksi olisi tarpeen asettaa vesistöön johdettavien jätevesien sisältämälle sulfaatille päästöraja-arvo. Hallinto-oikeus on toisaalta muuttanut päästöraja-arvoja siten, että niiden saavuttaminen edellyttää hallinto-oikeuden käsityksen mukaan käytännössä tertiäärikäsittelyn käyttöön ottamista. Hakemuksessa esitetyn selvityksen mukaan tertiäärikäsittely kuitenkin lisää sulfaattipäästöjä.

Korkein hallinto-oikeus yhtyy hallinto-oikeuden näkemykseen siitä, että esitetty selvitys ja lupamääräyksiin tehdyt muutoksen huomioon ottaen luvassa ei ole tarpeen määrätä raja-arvoja sulfaattipäästöille. Asiassa ei kuitenkaan lupamääräyksiin tehdyt muutokset huomioon ottaen ole esitetty yksityiskohtaisia arvioita jäteveden suolapitoisuutta lisäävistä sulfaatti- ja natriumpäästöistä. Vaikka biotuotetehtaan sulfaatti- ja natriumpäästöjen ei ole sekoittumisolosuhteet huomioon ottaen arvioitu aiheuttavan kerrostumista, on natriumin Stora Enson sellutehtaan toiminnan aikana havaittu aiheuttaneen vesistössä ajoittain lievää kerrostumista. Lisäksi suolapäästöt muuttavat makeaan veteen johdettaessa aina jossain määrin veden laatua. Toiminnasta valitulla vedenpuhdistustekniikalla syntyvien sulfaatti- ja natriumpäästöjen vähentämismahdollisuuksien sekä päästöjen vaikutusten tarkempi selvittäminen on näin ollen perusteltua.

Edellä todetun perusteella korkein hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräyksiin ratkaisuosasta tarkemmin ilmenevän sulfaatti- ja natriumpäästöjen vähentämismahdollisuuksia koskevan selvitysvelvoitteen (lupamääräys 97a). Lupaviranomainen voi selvityksen perusteella tarvittaessa täsmentää lupamääräyksiä. Mikäli selvityksen perusteella arvioidaan, että valitulla vedenkäsittelytekniikalla toiminnasta aiheutuu sellaisia sulfaatti- tai natriumpäästöjä, että niistä voi aiheutua vesistön pilaantumista tai sen vaaraa, voi aluehallintovirasto ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti antaa tarvittavat määräykset päästöjen rajoittamisesta.

Biotuotetehtaan vesistövaikutusten arviointi ei sisällä kattavaa tarkastelua toiminnan elinkaaren aikaisista vaikutuksista Kemijärven ainetaseeseen. Vaikka toiminnasta ei korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan toiminnan laajuus, asetetut lupamääräykset ja sijoituspaikan ominaispiirteet huomioon ottaen aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumista, on toiminnanharjoittajan kuitenkin oltava lain 6 §:n mukaisesti selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista.

Toiminnan merkittävimmät haitalliset vesistövaikutukset liittyvät rehevöitymiseen, jonka vaikutusten tiedetään lisääntyvän kynnyksittäin erityisesti silloin, kun ravinteita vapautuu kiertoon sisäisen kuormituksen kautta esimerkiksi vesipatsaan kerrostumiseen ja siitä mahdollisesti aiheutuvan hapettomuuden seurauksena. Biotuotetehtaan arvioitu toiminta-aika on pitkä ja toiminnasta aiheutuu lupamääräyksistä huolimatta sen toiminta-aikana Kemijärveen merkittävä ravinne- ja haitta-ainekuormitus. Kuormitus voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa muun ohella järven kykyyn pidättää ravinteita ja vaikuttaa vedenlaatuun siten myös sisäisen kuormituksen kautta. Näistä syistä ja varovaisuusperiaate huomioon ottaen hakijan tulisi tällaisessa hankkeessa esittää lupaharkintaa varten kattava selvitys myös toiminnan vaikutuksista vastaanottavan vesistön ainetaseisiin pitkällä aikavälillä.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, ottaen muun ohella huomioon purkuvesistön hyvä fysikaalis-kemiallinen tila, sen kehityksestä esitetty selvitys sekä mallinnusten perusteella tehty arvio vaikutusten vähäisyydestä sekä hallinto-oikeuden tekemät muutokset päästöraja-arvioihin, että tässä tapauksessa esitetyt selvitykset ovat olleet riittävät lupaharkintaa varten. Toiminnan pitkän aikavälin vesistövaikutuksiin ei näissä olosuhteissa liity sellaisia olennaisia epävarmuuksia, että näiden tietojen olisi ollut välttämätöntä olla käytettävissä lupaharkintaa varten.

Toiminnasta aiheutuviin sulfaatti- ja natriumpäästöihin liittyvät epävarmuudet ja toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus on kuitenkin lisännyt edellä mainittuun lupamääräykseen 97a velvollisuuden liittää lupamääräyksessä tarkoitettuun selvitykseen myös tarkastelun fosforin, typen, sulfaatin ja natriumin ainetaseesta Kemijärvessä nykytilassa ja tehtaan toiminta-aikana. Ainetaseen avulla voidaan havainnollistaa Kemijärveen eri lähteistä tulevaa kuormitusta, sedimentoitumista, mobilisoitumista ja poistumista sekä arvioida mahdollisia pidemmän aikavälin muutoksia.

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta kuin ratkaisuosasta tarkemmin ilmenevän selvitysvelvollisuutta koskevan uuden lupamääräyksen 97a asettamisen osalta ei valitusten johdosta ole perusteita.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

2. Valituslupahakemusten hylkääminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta kuin edeltä ratkaisuosasta ilmeneviltä osin ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Laura Leino.