Asia

Luonnonsuojelulain mukaista hallintopakkoasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 11.11.2022 nro H6488/2022

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös saatetaan voimaan.

Asian tausta

(1) Metsänhoitoyhdistys Uusimaa ry oli 11.9.2020 tehnyt A:n valtuuttamana metsänkäyttöilmoituksen A:n Mäntsälän kunnassa omistamalle kiinteistölle 1. Metsänkäyttöilmoituksessa kuvion 11.0 toteuttamistavaksi ilmoitettiin avohakkuu ja kuvion 13.1 toteuttamistavaksi poimintaluonteinen kasvatushakkuu. Metsänhoitoyhdistyksen liito-oravan kolopuista ja kulkuyhteyksistä tekemän selvityksen mukaan liito-oravan mahdollisia kolopuilta oli 10 kuviolla 11.0 ja 14 kuviolla 13.1.

(2) Metsäkeskus ilmoitti 14.9.2020 metsänkäyttöilmoituksesta Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (jäljempänä myös ELY-keskus) metsälain 14 b §:n mukaisesti, koska ilmoitettu hakkuu sijaitsi alueella, jossa oli tiedossa olevia liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

(3) ELY-keskus oli 1.10.2020 tehnyt alueella maastokäynnin, josta laaditun muistion mukaan maastokäynnin tarkoitus oli selvittää, voitiinko liito-oravalle jo kertaalleen rajatuilla alueilla suorittaa hakkuita heikentämättä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Muistiossa ELY-keskus katsoi, että liito-oravan elinmahdollisuudet olivat jo viimeaikaisissa hakkuissa heikentyneet selvästi ja kiinteistön ympärillä olevat metsät ja hakkuuaukeat soveltuivat liito-oravalle huonosti. Liito-oravalle rajatuilla alueilla tehtävät hakkuut heikentäisivät liito-oravan elinympäristöä niin, että lajin menestyminen alueella ei sen jälkeen olisi mahdollista. Näin ollen suunnitellut toimenpiteet hävittäisivät alueella olevat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat.

(4) ELY-keskus lähetti muistion A:lle sähköpostitse 2.10.2020 ja sähköpostiviestissä katsoi, että kuvioilla 11.0 ja 13.1 sekä niiden välisellä kulkuyhteydellä ei voitu tehdä hakkuita heikentämättä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. ELY-keskus ehdotti alueen määräaikaista rauhoittamista sekä ilmoitti, että ELY-keskus voi tehdä asiassa valituskelpoisen päätöksen luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla, mikäli maanomistaja piti hakkuukieltoa lainvastaisena.

(5) A teki 12.8.2021 samalle kiinteistölle kohdistuvan uuden metsänkäyttöilmoituksen, josta Metsäkeskus ilmoitti ELY-keskukselle 17.8.2021. Uuden metsänkäyttöilmoituksen kuvio 18.1 vastaa likimain aiemman ilmoituksen kuviota 13.1. Kuviot 18.2 ja 18.3 vastaavat aiemman ilmoituksen kuviota 11.0. Hakkuiden toteuttamistavaksi ilmoitettiin poimintaluonteinen kasvatushakkuu. Metsänkäyttöilmoituksen mukaan kuviolla 18.1 on 10 mahdollista kolopuuta. Kuvioilla 18.2 ja 18.3 on molemmilla yhteensä 14 mahdollista kolopuuta. Kuvioiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin kaksi hehtaaria.

(6) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 27.10.2021 kieltänyt luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla A:ta toteuttamasta metsänkäyttöilmoituksessa 12.8.2021 tarkoitettuja hakkuita kuviolla 18.1, 18.2 ja 18.3. ELY-keskus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

(7) Kaikilla metsänkäyttöilmoituksen kuvioilla on havaintotietojen perusteella useita luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Metsänkäyttöilmoituksessa esitettyjen tietojen perusteella mahdollisia kolopuita on kuvioilla yhteensä 24 kappaletta. ELY-keskuksen edustajat ovat käyneet paikalla ja todenneet lisääntymis- ja levähdyspaikkojen olemassaolon.

(8) Kuvioiden 18.1, 18.2 ja 18.3 ympärillä olevat metsät on hakattu, mikä on heikentänyt alueen soveltuvuutta liito-oravalle. Metsänkäyttöilmoituksen mukaisten toimenpiteiden suorittamisen jälkeen alue ei enää soveltuisi liito-oravalle, eikä hakkuusuunnitelman toteuttaminen siten ole mahdollista edes osittain ilman, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja häviää tai heikentyy luonnonsuojelulaissa kielletyllä tavalla.

(9) Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut ELY-keskuksen päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saadun selvityksen mukaan muutoksenhakija ei ollut saanut tiedokseen ELY-keskuksen maastokäynnistä 1.10.2020 tehtyä muistiota, eikä häntä ollut kutsuttu maastokäynnille. Maastokäynti ei ole hallintolain 38 §:n mukainen katselmus, vaan viranomaisen selvitystyötä, joka ei ole edellyttänyt maanomistajan mukana oloa. Hänelle olisi kuitenkin tullut hallintolain 34 §:n mukaisesti varata tilaisuus lausua mielipiteensä maastokäynnillä saadusta selvityksestä. Maastokäynnistä tehdyn muistion johtopäätös oli, että suunnitellut toimenpiteet hävittäisivät alueella olevat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Tämä ELY-keskuksen näkemys käy ilmi myös ELY-keskuksen ja muutoksenhakijan välisistä maastokäynnin jälkeisistä sähköpostiviesteistä. Näin ollen ja kun otetaan huomioon muistion sisältö kokonaisuudessaan ja jäljempänä ilmenevät ratkaisun perustelut, päätöstä ei ole syytä menettelyvirheen johdosta kumota.

Valituksenalaisessa päätöksessä on asiassa saatuna selvityksenä viitattu Metsänhoitoyhdistys Uusimaa ry:n selvitykseen, jonka mukaan kuvioilla 18.1, 18.2 ja 18.3 on yhteensä 23, oikeastaan 24, mahdollista liito-oravan kolopuuta ja ne on merkitty syyskuussa 2020. Lisäksi ELY-keskus oli tehnyt kiinteistöllä maastokäynnin 2.10.2020. Maastokäynnistä laaditusta muistiosta tai asiassa esitetystä selvityksestä muutoinkaan ei kuitenkaan ilmene, että mahdolliset kolopuut olisivat liito-oravan käyttämiä tai että alueella olisi pesäpuita. Mitään papanahavaintoja alueelta ei ole tehty. Asiassa esitetystä selvityksestä ei siten ilmene, millä perusteella ELY-keskus on katsonut, että kyse on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta. Hallinto-oikeus on katsonut, että edellä todettuun nähden, että ELY-keskus ei ole voinut määrätä alueelle toimenpidekieltoa yksinomaan sillä päätöksessä mainitulla perusteella, että kuvioiden 18.1, 18.2 ja 18.3 ympärillä olevat metsät on hakattu, mikä on heikentänyt alueen soveltuvuutta liito-oravalle.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Viima, Elena Feldman ja Marko Ahlstedt, esittelijä Mikko Poskiparta.

Vaatimukset ja selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(10) Uudenmaan ELY-keskus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan. Valituksen perusteeksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(11) Hallinto-oikeus on ylittänyt toimivaltansa, kun se on kumonnut päätöksen perusteella, johon valituksessa ei ole vedottu. Asiassa ei ole riidanalaista, että alueella, jota metsänkäsittelyilmoitus koskee, on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoina toimivia kolopuita. Alueella on Suomen lajitietokeskuksen viranomaisportaalin tietojen mukaan havaittu liito-oravaa vuosina 1999 ja 2004. Alueelta on viimeksi löytynyt liito-oravan papanoita ELY-keskuksen ja maanomistajan tekemällä maastokäynnillä vuonna 2018. Metsänkäyttöilmoituksen kohdealueella on liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä, jolla on jopa 24 lisääntymis- ja levähdyspaikaksi sopivaa kolopuuta. Lisääntymis- ja levähdyspaikat ovat EU-tuomioistuimen luontodirektiiviä koskevan ennakkoratkaisun C-477/19 mukaan suojeltuja, vaikka laji ei enää niillä esiinny, jos on riittävän todennäköistä, että laji palaa kyseisille paikoille.

(12) Lisääntymis- ja levähdyspaikan turvaamisen kannalta keskeistä on sen säilyminen ekologisesti toimivana, mikä edellyttää pesäpuiden lisäksi riittävien kulkuyhteyksien suojelemista osana lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Metsänkäyttöilmoituksen kohdetta ympäröivien alueiden hakkuut ovat jo hävittäneet liito-oravalle soveltuvia elinympäristöjä ja heikentäneet kulkuyhteyksiä. Alueen ainoita liito-oravalle soveltuvia kuvioita 18.1, 18.2 ja 18.3 ei voida enää käsitellä ilman, että ne menettävät täysin merkityksensä liito-oravanaaraan elinpiirinä. Tämä koskee myös kasvatushakkuiden sallimista kyseisillä kuvioilla.

(13) A on vastineessaan esittänyt, että ELY-keskuksen valitus hylätään ja metsänkäyttöilmoituksen mukaiset hakkuut kuvioilla 18.1, 18.2 ja 18.3 hyväksytään. Alueelta ei ole maanomistajan vuosina 2020, 2021 tai 2022 tekemissä kartoituksissa löytynyt jälkiä liito-oravista. Metsänkäyttöilmoituksen mukainen poimintahakkuu säilyttää 24 kolopuuta ja niiden ympäristön.

(14) Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Kysymyksenasettelu

(15) Asiassa on Uudenmaan ELY-keskuksen valituksen johdosta arvioitava, onko hallinto-oikeus ylittänyt toimivaltansa kumotessaan ELY-keskuksen päätöksen sillä perusteella, ettei esitetystä selvityksestä ilmene, millä perusteella kyse on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta, ja onko hallinto-oikeuden päätös ELY-keskuksen päätöksen kumoamisesta ollut muutoin lainvastainen.

Sovellettavat oikeusohjeet

(16) Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

(17) Luontodirektiivin liitteessä IV olevaan a alakohtaan sisältyvässä luettelossa yhteisön tärkeinä pitämistä eläinlajeista, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, mainitaan muun muassa liito-orava (Pteromys volans).

(18) Luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 § 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

(19) Luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin mukaan, jos joku lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella.

(20) Metsälain 14 b §:n mukaan, jos metsäkeskukselle saapunut metsänkäyttöilmoitus kohdistuu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen metsäkeskukselle toimittamassa asiakirjassa mainittuun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan, metsäkeskuksen on välittömästi ilmoitettava tästä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, maanomistajalle sekä tiedossaan olevalle maanomistajan edustajalle ja metsänhakkuuoikeuden haltijalle.

(21) Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

(22) Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Mainitun pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta.

(23) Hallintolain 38 §:ssä säädetään katselmuksesta asian selvittämiskeinona. Pykälän 1 momentin mukaan viranomainen voi toimittaa katselmuksen, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asianosaiselle on varattava tilaisuus olla läsnä katselmuksessa ja esittää mielipiteensä esille tulevista seikoista. Asian laadun niin vaatiessa katselmukseen on kutsuttava myös viranomainen, jonka tehtäviin asianomaisen toiminnan valvonta lain mukaan kuuluu tai jonka asiantuntemusta tarvitaan asian ratkaisemiseksi. Katselmus on toimitettava aiheuttamatta kohtuutonta haittaa katselmuksen kohteelle tai sen haltijalle.

(24) Hallintolain 39 §:ssä säädetään tarkastuksesta asian selvittämiskeinona. Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen on ilmoitettava toimivaltaansa kuuluvan tarkastuksen aloittamisajankohdasta asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee, jollei ilmoittaminen vaaranna tarkastuksen tarkoituksen toteutumista. Edellä tarkoitetulla asianosaisella on oikeus olla läsnä tarkastuksessa sekä esittää mielipiteensä ja kysymyksiä tarkastukseen liittyvistä seikoista. Tarkastuksen kuluessa asianosaiselle on, mikäli mahdollista, kerrottava tarkastuksen tavoitteista, sen suorittamisesta ja jatkotoimenpiteistä. Tarkastus on suoritettava aiheuttamatta tarkastuksen kohteelle tai sen haltijalle kohtuutonta haittaa. Pykälän 2 momentin mukaan tarkastajan on viipymättä laadittava tarkastuksesta kirjallinen tarkastuskertomus, josta tulee käydä ilmi tarkastuksen kulku ja tarkastajan tekemät keskeiset havainnot. Tarkastuskertomus on annettava tiedoksi tarkastuksessa läsnäoloon oikeutetulle asianosaiselle.

(25) Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2022 vp) yleisperustelujen mukaan keskeinen lähtökohta on, että laissa säädettäisiin ainoastaan katselmukseen ja tarkastukseen liittyvistä menettelyllistä periaatteista. Laki ei siten sisältäisi säännöksiä viranomaisen oikeuksista tai asianosaisen velvollisuuksista. Laki ei myöskään perustaisi viranomaiselle toimivaltaa tarkastuksen suorittamiseen, vaan toimivallan olisi perustuttava muuhun lainsäädäntöön. Sääntelyn tavoitteena on katselmukseen ja tarkastukseen liittyvien menettelyjen yhdenmukaistaminen.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Asia C-477/19

(26) Unionin tuomioistuin on 2.7.2020 antanut ennakkoratkaisun C-477/19 asiassa IE vastaan Magistrat der Stadt Wien, joka koskee muun ohella luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa.

(27) Unionin tuomioistuin on tuomioissaan todennut, että direktiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarjotulla tiukalla suojelulla pyritään takaamaan se, että suojeltujen eläinlajien elinympäristön merkittäviä osia säilytetään siten, että lajit voivat hyötyä siellä muun muassa levähtämisen kannalta olennaisista edellytyksistä. Näin ollen on katsottava, että siitä asiayhteydestä, johon luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohta kuuluu, ilmenee, että levähdyspaikkoja, joilla suojeltu eläinlaji ei enää elä, ei saa heikentää tai hävittää, jos kyseiset lajit saattavat palata näille alueille (kohdat 29 ja 31).

(28) Unionin tuomioistuimen mukaan luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu levähdyspaikkojen käsite kattaa myös levähdyspaikat, joilla jokin kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa a alakohdassa mainittu suojeltu eläinlaji ei enää elä, jos on riittävän todennäköistä, että kyseinen laji palaa näille levähdyspaikoille (kohta 36).

Asiassa saatu selvitys

(29) Asian vaiheet ennen luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä käyvät ilmi tämän päätöksen kohdista 1–8. Viranomainen oli tehnyt 1.10.2020 maastokäynnin, josta ei ollut ilmoitettu A:lle etukäteen eikä häntä ollut siten myöskään kutsuttu mukaan maastokäynnille. Asiakirjoista käy ilmi, että ELY-keskus toimitti välittömästi seuraavana päivänä 2.10.2020 maastokäynnistä laaditun muistion A:lle ja että osapuolet ovat sen jälkeen käyneet keskustelua sähköpostitse mahdollisuudesta tehdä uusi metsänkäyttöilmoitus sekä oikeudellisista vaihtoehdoista siinä tapauksessa, ettei alueella enää ole riittävästi soveltuvaa elinympäristöä yhdelle liito-oravanaaraalle.

(30) ELY-keskus on kieltänyt luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin nojalla A:n metsänkäyttöilmoituksen mukaisten hakkuiden toteuttamisen kiinteistöllä 1 katsoen, että hakkuusuunnitelman toteuttaminen hävittää tai heikentää liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

(31) Hallinto-oikeus on kumonnut ELY-keskuksen päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi katsoen, ettei asiassa ollut selvitetty, ovatko kiinteistöllä sijaitsevat kolopuut liito-oravan käyttämiä tai onko alueella liito-oravan pesäpuita. Hallinto-oikeus on lisäksi katsonut, ettei ELY-keskuksen päätöstä ollut syytä kumota menettelyvirheen perusteella, vaikka maanomistajalle ei ollut varattu tilaisuutta hallintolain 34 §:n mukaisesti lausua ELY-keskuksen maastokäynnistä tekemästä muistiosta.

(32) Asiakirjoista käy lisäksi ilmi, että A ja ELY-keskus olivat tehneet vuonna 2018 kiinteistöllä 1 maastokäynnin, jossa oli keskusteltu muun muassa kiinteistön hankkimisesta valtiolle suojelutarkoituksiin.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(33) Metsälain mukaan Metsäkeskuksen on ilmoitettava ELY-keskukselle metsänkäyttöilmoituksesta, joka kohdistuu ELY-keskuksen toimittamassa asiakirjassa mainittuun liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaan. Metsäkeskus on tällä perusteella ilmoittanut kiinteistöön kohdistuneista metsänkäyttöilmoituksista ELY-keskukselle.

(34) A:n valtuuttama metsänhoitoyhdistyksen edustaja on tehnyt vuonna 2020 kiinteistöön 1 kohdistuvan metsänkäyttöilmoituksen ja siihen liittyvän maastoselvityksen hakkuukohteella sijaitsevista liito-oravan kolopuista. Maastoselvityksen perusteella metsänkäyttöilmoitukseen on sisällytetty tieto yhteensä 24 mahdollisesta liito-oravan kolopuusta. Puut on merkitty maastoon. A:n 12.8.2021 tekemässä uudessa metsänkäyttöilmoituksessa mainitut 24 kolopuuta ja niiden ympäristön suojavyöhykkeet on esitetty jätettäväksi käsittelemättä.

(35) ELY-keskus on päätöksellään 27.10.2021 kieltänyt A:n 12.8.2021 tekemän metsänkäyttöilmoituksen mukaiset hakkuut kolmella kuviolla 18.1, 18.2 ja 18.3. sillä perusteella, että hakkuiden toteuttaminen ei ole mahdollista edes osittain ilman, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja häviää. A:n valituksessa hallinto-oikeudelle oli vedottu muun ohella siihen, että kuvioilla olisi pesäkoloja merkittävästi vähemmän kuin metsänkäyttöilmoituksessa todetut 24.

(36) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että liito-oravalle sopivien kolopuiden määrällä on merkitystä arvioitaessa alueen merkitystä lisääntymis- ja levähdyspaikkana. Tähän nähden hallinto-oikeus on sille ELY-keskuksen päätöksestä tehdyn valituksen johdosta ollut toimivaltainen lausumaan siitä, esiintyykö alueella ylipäätään liito-oravan kolopuita tai pesäpuita ja onko päätökseen liittyvä selvitys kolopuiden määrästä ollut riittävä päätöksen perusteeksi.

(37) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa saadun selvityksen mukaan tieto liito-oravan mahdollisesti käyttämistä 24 kolopuusta on peräisin A:n ensimmäistä metsäkäyttöilmoitusta varten teettämästä maastoselvityksestä. Kiinteistöön on myös jo ennen metsäkäyttöilmoitusten tekemistä kohdistunut ELY-keskuksen rekisterissä merkintä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikasta. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo selvitetyksi, että kiinteistöllä 1 on metsänkäyttöilmoituksen 12.8.2021 mukaisilla kuvioilla 18.1, 18.2 ja 18.3 yhteensä 24 sellaista mahdollista kolopuuta, joita liito-orava on käyttänyt tai joita sen edelleen on mahdollista käyttää lisääntymis- ja levähdyspaikkana.

(38) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan liitteen IV tiukasti suojellun lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen käsite kattaa myös levähdyspaikat, joilla eläinlaji ei enää ole, jos on riittävän todennäköistä, että kyseinen laji palaa näille levähdyspaikoille. Tämä tulkinta soveltuu myös liito-oravaan.

(39) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ELY-keskus on asiassa käytettävissä olleen selvityksen perusteella voinut tehdä luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin mukaisen päätöksen, vaikkei liito-oravan esiintymisestä metsänkäyttöilmoituksen mukaisilla kuvioilla 18.1, 18.2 ja 18.3 ole ollut aivan tuoreita havaintoja, kun otetaan huomioon, että viimeisimmistä havainnoista ei kuitenkaan ole huomattavan kauan.

(40) Asiassa on vielä arvioitava, onko ELY-keskuksen päätöksenteossa ollut asian lopputulokseen vaikuttanut menettelyvirhe, kun maanomistajaa ei ollut kutsuttu mukaan ELY-keskuksen maastokäynnille 2.10.2020.

(41) ELY-keskuksen maastokäynnistä laatiman muistion mukaan maastokäynnin tarkoituksena on ollut selvittää, voidaanko liito-oravalle jo kertaalleen metsänkäyttöilmoituksessa rajatuilla alueilla suorittaa hakkuita ilman, että lisääntymis- ja levähdyspaikkoja heikennetään. Lokakuussa 2020 toteutetun maastokäynnin tarkoitus ei siten ole ollut selvittää, esiintyykö liito-orava tosiasiassa kuvioilla tai käyttääkö se metsäkäyttöilmoituksen mukaisia mahdollisia kolopuita lisääntymis- ja levähdyspaikkoinaan, vaan tehdä havaintoja merkittyjen kolopuiden ympäristön olosuhteista. Maastokäynti ei näin ollen ole ollut hallintolain mukainen katselmus vaan tosiasiallinen tarkastustoimi asian selvittämiseksi, johon on sovellettava hallintolain 39 §:ää.

(42) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että maastokäynnistä ilmoittamatta jättäminen maanomistajalle on ollut vastoin hallintolain 39 §:ää. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että ELY-keskus ja A olivat tehneet alueella maastokäynnin vuonna 2018 sekä se, että nyt toimitetusta maastokäynnistä oli välittömästi toimitettu A:lle muistio, josta hän oli voinut lausua mielipiteensä, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ELY-keskuksen päätöksenteossa ole ollut sellaista menettelyvirhettä, jonka vuoksi päätös olisi tullut kumota asian aikaisemmassa käsittelyvaiheessa.

(43) Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ELY-keskus on voinut antaa asiassa luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin nojalla määräyksen, jolla estetään liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana mahdollisesti käyttämien kolopuiden hävittäminen ja heikentäminen. Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että metsänkäyttöilmoituksen mukaisia hakkuita koskeva määräys ei tarkoita lopullisen hakkuukiellon asettamista kiinteistölle. Maanomistajalla on mahdollisuus saattaa hakkuiden toteuttamiskelpoisuus uudelleen arvioitavaksi tekemällä uusi metsänkäyttöilmoitus tai hakea luonnonsuojelulain nojalla korvausta kiellosta aiheutuvasta haitasta. Uudessa 1.6.2023 voimaan tulleessa luonnonsuojelulaissa (9/2023) on aikaisemmin voimassa ollutta luonnonsuojelulakia (1096/1996) vastaavat säännökset asiasta.

(44) Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Satu Sundberg.