Muu päätös 259/2026

Asia

Puolustus- ja turvallisuushankinta-asiaa koskeva valitus

Muutoksenhakija

Heckler & Koch GmbH

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Markkinaoikeus 17.5.2024 nro 284/2024

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

2. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Heckler & Koch GmbH:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Heckler & Koch GmbH velvoitetaan korvaamaan Puolustusvoimien arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 35 805 eurolla viivästyskorkoineen ja Sako Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 24 567,50 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määrätään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian tausta

Hankintapäätös

(1) Puolustusvoimien logistiikkalaitos (jäljempänä myös hankintayksikkö) on hankintailmoitusta julkaisematta neuvotellut Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV:n ja Sako Oy:n kanssa Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen (Framework Agreement regarding Small Arms Family) ehdoista.

(2) Suomen puolustusministeri on 16.3.2023 tekemällään hankintapäätöksellä päättänyt hyväksyä edellä mainitun puitesopimuksen, valtuuttaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtajan tai hänen määräämänsä henkilön allekirjoittamaan puitesopimuksen ja hankkia sopimukseen kuuluvat ja päätöksessä tarkemmin kuvatut testiaseet Sako Oy:ltä. Päätöksestä käy ilmi, että puitesopimuksen kesto on kymmenen vuotta, minkä jälkeen sopimus voi jatkua kolmen seitsemän vuoden optiokauden ajan aina 31.12.2053 saakka. Edelleen päätöksessä on todettu, että Puolustusvoimien logistiikkalaitos saa tehdä Sako Oy:n kanssa hankinnan kohdetta koskevan hankintasopimuksen mainitun puitesopimuksen ehdoin vuosille 2023–2026.

(3) Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on esitetyn selvityksen perusteella ylittänyt kansallisen kynnysarvon.

(4) Puitesopimus on allekirjoitettu 27.3.2023.

Markkinaoikeuden päätös

(5) Heckler & Koch GmbH on markkinaoikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että markkinaoikeus myöntää asiassa käsittelyluvan, määrää hankintayksikön maksamaan yhtiölle hyvitysmaksun, määrää hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen ja määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun sekä velvoittaa Puolustusvoimat korvaamaan yhtiön arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

(6) Yhtiön mukaan hankintayksikön esittämät SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset perusteet suorahankinnalle eivät ole täyttyneet eikä hankintayksikkö ole esittänyt hyväksyttäviä perusteluita sille, miksi hankintaa ei ole kilpailutettu hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (jäljempänä puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi) mukaisesti.

(7) Markkinaoikeus on myöntänyt asiassa käsittelyluvan, hylännyt vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta ja hylännyt valituksen. Markkinaoikeus on velvoittanut Heckler & Koch GmbH:n korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut 48 262,50 eurolla ja Sako Oy:n oikeudenkäyntikulut 28 732,50 eurolla, molemmat viivästyskorkoineen.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Sami Myöhänen, Markus Ukkola ja Mika Kuuppo.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(8) Heckler & Koch GmbH on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja että hankintayksikön tekemät suorahankinnat määrätään tehottomiksi ja hankintayksikkö velvoitetaan suorittamaan seuraamusmaksu ja yhtiölle hyvitysmaksu. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että asiassa pyydetään ennakkoratkaisu Euroopan unionin tuomioistuimelta. Yhtiö on vielä vaatinut, että Puolustusvoimat velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen lisättynä oikeudenkäyntimaksujen määrällä.

(9) Puolustusvoimat on vaatinut, että valitus hylätään ja muutoksenhakija velvoitetaan korvaamaan hankintayksikön arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 35 805 eurolla viivästyskorkoineen.

(10) Sako Oy on vaatinut, että valitus ja vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä hylätään. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että muutoksenhakija velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 24 567,50 eurolla viivästyskorkoineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Ennakkoratkaisun pyytämistä koskeva vaatimus

1.1 Osapuolten kannat

(11) Heckler & Koch GmbH on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

(12) Yhtiön mukaan markkinaoikeuden päätös merkitsee olennaista muutosta oikeustilaan päätöksen laajentaessa suorahankintojen käyttöalaa merkittävästi. Kysymyksessä on ensimmäinen EU:n jäsenvaltion tuomioistuimen päätös, jossa tuomioistuin on selostamansa ajankohtaisen turvallisuusympäristön muutoksen perusteella katsonut, että käsiaseiden hankintaa ei ole ollut mahdollista kilpailuttaa jäsenvaltioiden rajat ylittävällä tarjouskilpailulla. Markkinaoikeuden päätökseen tullaan vetoamaan useissa muissa jäsenvaltioissa. Näin on jo tapahtunutkin.

(13) Yhtiön mukaan suorahankinta koskee tavanomaisia aseita eli pääosin rynnäkkökivääreitä, joita koskevilla markkinoilla on runsaasti kilpailua ja tarjontaa. Kysymys on yhdestä EU-alueen mittavimmasta käsiaseiden hankinnasta, ja hankinnalla on olennainen vaikutus asevalmistajien väliseen kilpailuun koko ajan kiristyvillä markkinoilla.

(14) Puolustusvoimat on esittänyt, että ennakkoratkaisupyyntö ei ole tarpeen. Unionin tuomioistuin on jo antanut oikeuskäytännössään kaiken relevantin ohjauksen, jota asian ratkaiseminen edellyttää.

(15) Sekä SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oleellista on, että hankinnan kohteena on aseita, ammuksia tai sotatarvikkeita ja että artiklan tarkoittamaan poikkeukseen vetoava hankintayksikkö kykenee osoittamaan perusteet, joiden johdosta valtion keskeisten turvallisuusetujen nojalla poikkeukseen vetoaminen on ollut välttämätöntä. Tämän arvion tekeminen kuuluu joka tapauksessa lopulta asiaa käsittelevälle kansalliselle tuomioistuimelle. Muutoksenhakija ei ole yksilöinyt, mihin SEUT 346 artiklan soveltamista koskevaan kysymykseen tarvittaisiin vielä unionin tuomioistuimen vastaus ennen asian ratkaisemista.

(16) Sako Oy on esittänyt, että ennakkoratkaisupyyntö ei ole tarpeen. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista on käsitelty laajasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja vakiintunut oikeuskäytäntö tarjoaa riittävän ohjeistuksen kansallisille tuomioistuimille. Asiassa ei ole esitetty uusia oikeudellisia kysymyksiä, jotka poikkeaisivat vakiintuneesta tulkintalinjasta tai jotka vaatisivat unionin tuomioistuimen tulkintaa.

1.2 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(17) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun ohella perussopimuksen ja unionin toimielimen säädöksen tulkinnasta. Jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus käyttää Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa.

(18) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (esimerkiksi asia C-561/19, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi, 33 kohta) ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei kuitenkaan ole silloin, kun kansallinen tuomioistuin, jonka ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, on todennut, että esille tullut kysymys on vailla merkitystä tai että unionin tuomioistuin on jo tulkinnut kyseessä olevaa unionin oikeuden säännöstä tai määräystä taikka että se, miten unionin oikeutta on tulkittava, on niin ilmeistä, ettei tästä ole mitään perusteltua epäilystä.

(19) Kun otetaan huomioon jäljempänä tässä päätöksessä mainittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja sen soveltamismahdollisuus kysymyksessä olevaan asiaan sekä ne perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön tekeminen olisi tarpeen. Tätä koskeva vaatimus on siten hylättävä.

2. Hankintamenettelyn arviointi

2.1 Kysymyksenasettelu

(20) Asiassa on ratkaistava, onko Puolustusvoimat menetellyt hankintasäännösten mukaisesti päättäessään hankintaa kilpailuttamatta tehdä käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen Sako Oy:n kanssa ja hankkia hankintapäätöksessä tarkoitetut testiaseet Sako Oy:ltä.

(21) Tämän ratkaisemiseksi on arvioitava, ovatko hankinnassa täyttyneet SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen edellytykset, jolloin hankintaan ei ole tullut soveltaa julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (jäljempänä puolustus- ja turvallisuushankintalaki) II osan mukaisia EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevia säännöksiä (20–67 §).

(22) Mikäli hankinta on täyttänyt SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeuksen edellytykset, asiassa on vielä ratkaistava, onko hankintayksikkö menetellyt hankinnassa puolustus- ja turvallisuushankintalain III osan kansallisia menettelyjä koskevien säännösten mukaisesti (68–73 §).

2.2 Keskeiset oikeusohjeet

(23) SEUT 346 artiklan 1 kohdan mukaan perussopimusten määräykset eivät estä soveltamasta seuraavia sääntöjä: mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi (a alakohta); jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan; nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön (b alakohta).

(24) SEUT 346 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta muuttaa luetteloa, jonka se on vahvistanut 15 päivänä huhtikuuta 1958 tuotteista, joihin sovelletaan 1 kohdan b alakohtaa.

(25) Hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi) soveltamisalaa koskevan 2 artiklan mukaan, jollei perustamissopimuksen 296 artiklasta (nykyisin SEUT 346 artikla) muuta johdu, mainittua direktiiviä sovelletaan puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskeviin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on puolustustarvikkeiden sekä kaikkien niiden osien, komponenttien ja/tai osakokonaisuuksien hankinta (a alakohta).

(26) Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (puolustus- ja turvallisuushankintalaki) 1 §:n 1 momentin mukaan mainitulla lailla säädetään valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden velvollisuudesta kilpailuttaa puolustus- ja turvallisuushankintansa sekä näihin hankintoihin sovellettavista periaatteista ja menettelyistä.

(27) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen, jollei SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisista valtion keskeisistä turvallisuuseduista muuta johdu.

(28) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 15 §:n 1 momentin mukaan hankintaan, jossa täyttyvät SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset ja jonka arvo ylittää 13 §:ssä säädetyn kansallisen kynnysarvon, ei sovelleta mainitun lain II osaa (20–67 §).

(29) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 68 §:n 2 momentin mukaan lain 10 luvun mukaisia menettelyjä käytetään lain 5 §:ssä tarkoitetuissa 13 §:n mukaisen kansallisen kynnysarvon ylittävissä puolustushankinnoissa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytysten täyttyessä.

(30) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on pyrittävä hyödyntämään olemassa olevat kilpailuolosuhteet ja toteuttamaan hankinta ensisijaisesti tarjouskilpailun kautta. Tarjouksia on pyydettävä hankinnan kokoon ja laatuun nähden riittävä määrä kilpailun varmistamiseksi.

(31) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 2 momentin mukaan hankinnasta on ilmoitettava julkisesti. Ilmoitusvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos hankinta täyttää SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset.

(32) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikkö voi pyytää tarjouksen suoraan yhdeltä toimittajalta, jos tarjouskilpailua ei voida järjestää maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvistä perustelluista syistä.

2.3 Hankintaa koskevat keskeiset tosiseikat

(33) Suomen puolustusministeri on 16.3.2023 tekemällään hankintapäätöksellä päättänyt Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen (Framework Agreement regarding Small Arms Family) hyväksymisestä ja sen mukaisesta testiaseita koskevasta hankinnasta.

(34) Hankintapäätöksessä on kohdassa ”Päätös” todettu seuraavaa:

”1. Hankinnan kohteena olevat tuotteet hankitaan Sako Oy:ltä, Suomi.

2. Puolustusministeri hyväksyy ja valtuuttaa Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtajan tai hänen määräämänsä henkilön allekirjoittamaan Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskevan puitesopimuksen (Framework Agreement regarding Small Arms Family) sellaisena kuin se on tämän päätöksen liitteenä (liite 1).

3. Puolustusvoimien logistiikkalaitos saa tehdä Sako Oy:n kanssa hankinnan kohdetta koskevan hankintasopimuksen kohdan 2 puitesopimuksen ehdoin vuosille 2023–2026.”

(35) Hankintapäätöksessä on kohdassa ”Hankinnan kohde ja puitesopimuksen sisältö” todettu seuraavaa:

”1) Hankinnan kohde

Hankinnan kohteena Suomen testiaseet seuraavasti:

• ​rynnäkkökiväärit (7.62NATO, 16” piipulla), 20 kpl, varusteineen
• henkilökohtaiset suoja-aseet (5.56NATO, 11,5” piipulla), 50 kpl, varusteineen
• rynnäkkökiväärit (5.56NATO, 16” piipulla), 50 kpl, varusteineen
• rynnäkkökiväärit (5.56NATO, 14,5” piipulla), 20 kpl, varusteineen

2) Puitesopimuksen sisältö

Suomi ja Ruotsi ovat 3.9.2021 allekirjoittaneet Technical Arrangement in Co-operation concerning Joint Procurement of Soldier Weapon Systems and Technologies -järjestelyasiakirjan, joka mahdollistaa Suomen ja Ruotsin väliset yhteishankinnat liittyen taistelijan asejärjestelmiin sisältäen esimerkiksi, mutta ei niihin rajoittuen, tarkkuuskiväärit, tulitukiaseet, henkilökohtaiset suoja-aseet, rynnäkkökiväärit, valonvahvistimet, tähtäimet ja tulenjohtolaitteet, maalinpaikannuslaitteet, ampumatarvikkeet sekä näihin liittyvät koulutusvälineet, logistisen tuen ja huollon järjestelyt.

Suomi ja Ruotsi ovat 18.5.2022 allekirjoittaneet Implementing Arrangement for Joint Procurement of Small Arms Family toimeenpanoasiakirjan Suomen ja Ruotsin yhteishankinnan käsiaseperheestä, johon kuuluvat seuraavat nimikkeet:

• ​rynnäkkökiväärit (7.62NATO/6.8/5.56)
• kerta- ja sarja-automaattiset kiväärit (7.62NATO)
• henkilökohtaiset suoja-aseet (PDW, 5.56)
• kertalaukaustoimiset tarkkuuskiväärit (8.6LM, 7.62NATO ja .22LR) ja
• sotilashaulikot

Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskeva puitesopimus on toimeenpanoasiakirjan mukainen.

Puitesopimuksen osapuolina ovat Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Sako Oy.

Puitesopimusta hyödyntäessään Ruotsin puolustusmateriaalivirasto FMV ja Puolustusvoimien logistiikkalaitos tekevät puitesopimuksen ehtojen nojalla itsenäisiä tilauksia (Call-offs) suoraan Sako Oy:ltä ja kumpikin hallinnoi omaa tilaustaan. Suomi ja Ruotsi pyrkivät ajoittamaan hankintansa samanaikaisesti volyymiedun saavuttamiseksi.

Puitesopimuksen ehdot ovat lisäksi voimassa seuraaville viranomaisille: Rajavartiolaitos, Suomen poliisi, Tulli, Rikosseuraamusvirasto, Keskusrikospoliisi ja Suojelupoliisi. Kyseisillä viranomaisilla tulee olla sopimuksen käyttöön omat, asianmukaiset suorahankintaperusteet.

Puitesopimuksen kesto on aluksi 10 vuotta ja sen jälkeen kolme seitsemän vuoden optiokautta aina 31.12.2053 asti.

Puitesopimuksella ei ole määriteltyä enimmäisarvoa.”

(36) Hankintapäätöksessä on kohdassa ”Päätöksen perustelut” perusteltu suorahankintaa seuraavasti:

”Hankintaan sovelletaan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011, jäljempänä puolustus- ja turvallisuuslaki) 5 §:n 2 momentin 1 kohtaa, sillä hankinnan kohde on EU-puolustustarvikeluettelon (2022/C 100/03) kohdan ML1.a mukainen käsiase tai kohdan ML1.b mukainen erityisesti sotilaskäyttöön suunniteltu rihlaamaton ase tai näihin suoraan liittyvä tavara tai palvelu, jonka käyttötarkoitus on sotilaallinen.

Hankinta toteutetaan puolustus- ja turvallisuushankintalain 68 §:n 2 nojalla, sillä hankinnassa täyttyvät SEUT 346 (1) b kohdan edellytykset seuraavista syistä:

1) Kyse on puolustushankinnasta, joka kohdistuu Maavoimien keskeisimpiin taistelijan asejärjestelmiin (käsiaseet) ja joihin liittyen Suomessa tulee säilyttää riittävä puolustusteollinen kapasiteetti, mikä tässä tapauksessa on edellytys riittävän huolto‑, korjaus- ja modifiointikyvyn säilyttämiselle kotimaassa.

Valtioneuvoston huoltovarmuuden tavoitteita koskevan päätöksen (1048/2018) mukaisesti sotilaalliselle huoltovarmuudelle kriittisiä suorituskykyalueita ovat johtaminen ja verkostotoiminta, tiedustelu, valvonta ja maalittamistuki, vaikuttaminen sekä suoja. Näiden osalta valtioneuvosto varmistaa, että Suomessa säilyy tarvittava teknologinen koulutus ja osaaminen, järjestelmien elinjakson hallinta, tuotanto, tutkimus ja kehitys, suunnittelu, integraatio-, huolto-, ylläpito- sekä kriisiajan vauriokorjauskyky.

Hankinnan kohde liittyy vaikuttamiseen, joka on Valtioneuvoston periaatepäätöksessä mainittu Suomen puolustuksen kriittisesti suorituskykyalueeksi.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä ”Suomen puolustuksen teknologisen ja teollisen perustan turvaaminen”, 7.4.2016, on kuvattu tarkemmin ne kriittiset teknologiat, joiden osalta tulee varmistaa, että Suomessa säilyy tarvittava teknologinen osaaminen. Tällaisia Suomen puolustuksen kriittisesti suorituskykyalueiksi määriteltyjä teknologioita kiväärituotantoon liittyen ovat:

• Materiaali- ja rakenneteknologiat
• Moniteknologisten järjestelmien sekä järjestelmähallinnan teknologiat sisältäen laajojen järjestelmäkokonaisuuksien teknistoiminnallisen määrittelyn, suunnittelun, integroinnin, ylläpidon ja elinjakson hallinnan tarvitsemat ja hallintaan liittyvät insinöörityön teknologiat ja menetelmät.

2) Hankintaan liittyvä Suomen keskeinen turvallisuusetu on sotilaallinen huoltovarmuus eli Puolustusvoimien toimintakyvyn kannalta välttämättömien resurssien ja niihin liittyvien teknisten järjestelmien ylläpidon ja huollon turvaamista poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien häiriöiden varalta.

3) Hankintasopimus ohjataan suoraan kotimaiselle toimittajalle. Sotilaallinen huoltovarmuus vaatii tuotantokyvyn säilyttämistä kotimaassa ja tästä syystä on perusteltua toimia noudattamatta SEUT:n syrjimättömyysperustetta ja ohjata hankinta suoraan kotimaiselle toimittajalle. Rauhan aikana kotimaahan rakennettu käsiaseiden tuotantokyky mahdollistaa myös käsiaseiden nopean lisätuotannon poikkeusoloissa.

4) Hankintaa ei ole edellä mainituista syistä mahdollista toteuttaa vähemmän rajoittavalla tavalla.

Hankinta toteutetaan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain 69 §:n 3 momentin nojalla kansallisin menettelyin suoraan Sako Oy:ltä, sillä poikkeusolojen tarpeet huomioiden käsiaseiden viankorjauksen, huollon ja tuotannon osaaminen on huoltovarmuudellisesti perusteltua säilyttää Suomessa. Sako Oy on ainoa käsiaseiden teollinen valmistaja Suomessa, jolla on tarvittava ja riittävä vuosittainen valmistuskapasiteetti Suomen ja Ruotsin yhteisen vaatimusmäärittelyn täyttävälle rynnäkkökiväärille.”

(37) Hankintapäätöksen mukainen Suomen ja Ruotsin yhteisen käsiaseperheen hankintaa koskeva puitesopimus (Framework Agreement regarding Small Arms Family) on allekirjoitettu 27.3.2023.

(38) Puitesopimuksen kohdassa 2.3 on todettu muun ohella seuraavaa:

”The Parties agree that during the validity of this Framework Agreement the following Authorities have the right, but no obligation, to award Contract(s) regarding Goods/Services in accordance with this Framework Agreement:

• In Sweden: Customer Sweden

The Swedish Police Authority [– –]

The Swedish Security Services [– –]

Swedish Armed Forces [– –]

Swedish Coast Guard [– –]

Swedish customs office

• In Finland: Customer Finland

Finnish Defence Forces [– –]

Finnish Border Guard [– –]

Finnish Police [– –]

Finnish Customs [– –]

Finnish Criminal Sanctions Agency [– –]

Finnish National Bureau of Investigation [– –]

Finnish Security and Intelligence Service [– –]”

(39) Puitesopimuksen kohdassa 38 on todettu muun ohella seuraavaa:

”38.1 Manufacturing of the products designed by the Supplier and delivered under the awarded Contracts based on this Framework Agreement is carried out on Swedish and/or Finnish territory if nothing else has been agreed between the Parties in writing.

38.2 The Supplier shall design its products so that manufacturing of components thereof shall be possible to be carried out on Swedish and/or Finnish territory [– –].”

(40) Puitesopimuksen kohdassa 39 on todettu muun ohella seuraavaa:

”39.1 Force majeure is deemed to be an unusual and relevant event, occurring after the signing of the Contract and preventing the fulfilment of the Contract, which the Parties had no reason to take into account when signing the Contract and which is beyond the control of the Parties, and whose consequences cannot be prevented without unreasonable additional cost or waste of time. Such an event may be war, rebellion, internal unrest, expropriation or confiscation for public needs, import or export ban or denial of export license, natural catastrophe, interruption of public transport or energy distribution, a strike or other industrial action, fire or other corresponding event of unusual and significant impact beyond the control of the Parties.

[– –]

39.3 If the fulfilment of a contractual obligation is delayed due to force majeure, the period for fulfilling the contractual obligation shall be extended for as long as is reasonable, considering all the circumstances influencing the case.”

2.4 SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytysten arviointi

2.4.1 Kysymyksenasettelu

(41) Sen ratkaisemiseksi, ovatko SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytykset täyttyneet, on ensiksi arvioitava, onko hankinnassa ollut kysymys sotilaalliseen käyttöön tarkoitettujen aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan liittyvästä hankinnasta mainitussa määräyksen kohdassa tarkoitetun mukaisesti. Mikäli näin katsotaan olevan, tämän jälkeen on arvioitava, onko hankinnassa ollut kysymys Suomen keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi tarpeelliseksi katsomasta toimenpiteestä mainitussa määräyksen kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tässä yhteydessä tulee myös valituksen johdosta ratkaistavaksi, onko markkinaoikeuden menettely ollut virheellistä tai puutteellista SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytysten selvittämisen osalta.

2.4.2 Hankinnan kohteen liittyminen sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin

2.4.2.1 Osapuolten kannat

(42) Heckler & Koch GmbH on esittänyt, että tietyt hankinnan kohteena olleet testiaseet ja puitesopimuksen mukaiset aseet jäävät SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuoden 1958 luettelon 1 kohdan nojalla kyseisen luettelon soveltamisalan ulkopuolelle, koska niiden kaliiperi on ollut alle 7 millimetriä. Luettelossa mainittu kaliiperin koon rajoitus on koskenut kaikkia luettelon 1 kohdassa mainittuja kannettavia ampuma-aseita ja automaattiaseita. Luetteloa ei ole muutettu, eikä se ole vanhentunut. Mainittu luettelo on tyhjentävä, ja sitä on tullut tulkita suppeasti. Markkinaoikeuden päätös on tiettävästi ensimmäinen EU-jäsenvaltion tuomioistuimen antama päätös, jossa on katsottu, että vuoden 1958 luettelon sanamuoto voidaan ohittaa.

(43) SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohta ei koske yleisten siviiliorganisaatioiden turvallisuushankintoja. Puitesopimuksesta kuitenkin ilmenee, että hankintaan voivat osallistua Rajavartiolaitos, Poliisi, Tulli, Rikosseuraamusvirasto, Keskusrikospoliisi ja Suojelupoliisi. Näiden organisaatioiden hankintojen osalta kysymys ei ole Puolustusvoimien puolustushankinnasta eikä sotilaallisesta tarkoituksesta. Velvollisuus antaa virka-apua Puolustusvoimille ei tee viranomaisesta sotilaallista organisaatiota eikä sen hankinnasta puolustushankintaa. Lisäksi Puolustusvoimien viittaama puolustustilalain 35 §:n mukainen velvollisuus tarjota virka-apua koskee kaikkia viranomaisia ja on yleinen virka-apusäännös.

(44) Puolustusvoimien olisi tullut osoittaa, että Suomen valtion keskeiset turvallisuusedut vaativat, etteivät myöskään päätöksessä mainitut siviiliviranomaiset kilpailuta hankintojaan. Mainitut siviiliorganisaatiot ovat aikaisemmin katsoneet olevansa velvollisia kilpailuttamaan hankintansa direktiivin mukaisesti. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan poikkeuksen soveltaminen vaatisi tuekseen poikkeuksellisia perusteita. Pelkästään se, että kriisitilanteessa organisaatioilta voidaan pyytää virka-apua, ei vielä oikeuta poikkeuksen laajentamista siviiliorganisaatioihin.

(45) Puolustusvoimien mukaan hankinnan kohteena ovat olleet aseet, jotka kuuluvat luonteensa puolesta SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan. Kysymys on ollut sotilaallisiin tarkoituksiin tarkoitettujen henkilökohtaisten suoja-aseiden ja rynnäkkökiväärien hankinnasta eikä hankinnasta, joka koskisi tyypillisesti siviilitarkoitukseen hankittavia aseita, kuten metsästysaseita, pistooleita ja muita pienaseita, joiden kaliiperi on alle 7 mm. Vuoden 1958 luettelon kohdan 1 sanamuoto kattaa hankinnan kohteen kaikilta osin.

(46) Kyseinen neuvoston päätöksen 255/58 mukainen luettelo sotavarusteista on edelleen voimassa, mutta se on teknisessä ja teknologisessa mielessä vanhentunut. Luetteloa ei kuitenkaan päivitetä, minkä vuoksi vakiintunut käytäntö EU-jäsenvaltioissa on, että sen tukena luetaan kulloinkin voimassa olevaa EU:n yhteistä puolustustarvikeluetteloa, jota päivitetään säännöllisesti.

(47) Hankintapäätös koskee vain Puolustusvoimien hankintasopimusta Sako Oy:ltä. Puolustusvoimat ei ole hankkinut eikä sillä lähtökohtaisesti ole toimivaltaakaan hankkia hankinnan kohteina olevia käsiaseita muille organisaatioille. Kysymys on ainoastaan Puolustusvoimien sotilaalliseen käyttöön tekemistä puolustusmateriaalihankinnoista.

(48) Puitesopimuksessa on otettu huomioon sopimuksen mahdollisina käyttäjinä myös muita viranomaisorganisaatioita. Suomen maanpuolustuksen kokonaisratkaisusta johtuen myös muilla viranomaisilla on lain nojalla poikkeusoloissa maanpuolustukseen liittyviä tehtäviä, mikä voi tarkoittaa käytännössä kaikkia suomalaisia turvallisuusviranomaisia. Puitesopimusta ei kuitenkaan käytetä minkäänlaisiin siviilitarkoitukseen tehtäviin hankintoihin.

(49) Kaikilla viranomaisilla on velvollisuus antaa Puolustusvoimille puolustustilalain ja sen nojalla annettujen määräysten täytäntöönpanossa virka-apua. Lainsäädännössä ja puolustussuunnittelussa muille viranomaisille voidaan antaa myös suoraan sotilaallisia tehtäviä. Esimerkiksi Rajavartiolaitokselle on suoraan lain nojalla annettu sotilaallisen maanpuolustuksen tehtäviä sekä normaali- että poikkeusoloissa. Puolustustilassa rajajoukot tai niiden osia integroidaan Puolustusvoimien rakenteisiin. Poliisin oikeudesta käyttää sotilasaseita normaalioloissakin on säädetty lailla. Myös muiden viranomaisten hankinnoissa voi siten olla kyse puolustushankinnoista, kun ne liittyvät suoraan maanpuolustukseen ja kun niillä on sotilaallinen käyttötarkoitus.

(50) Puolustusvoimat on edellä mainituista syistä katsonut velvollisuudekseen mahdollistaa puitesopimuksen käyttämisen muille sopimuksessa mainituille turvallisuusviranomaisille. Kyseiset organisaatiot voivat tehdä puitesopimuksen nojalla hankintoja, jos niillä on puitesopimuksen käyttämiselle riittävät oikeudelliset perusteet. Viranomaiset arvioivat hankintojensa laillisuuspohjan hankintapäätöksiä tehdessään. Siltä osin kuin muut viranomaiset suorittavat maanpuolustuksen kannalta relevantteja tehtäviä, on huoltovarmuutta tukeva tekijä ja siten käytännön syistä maanpuolustuksen intressissä, että tässä tarkoituksessa toimivien viranomaisten aseistus olisi mahdollisimman yhdenmukaista.

(51) Sako Oy:n mukaan hankinnan kohteena olevat aseet kuuluvat neuvoston luettelon mukaisiin aseisiin, sillä ne eivät ole metsästysaseita. Hankinnan kohde sisältyy myös EU:n yhteiseen puolustustarvikeluetteloon. Asiassa on kyse Puolustusvoimien hankinnasta. Suomessa noudatetun kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamallin mukaisesti muilla puitesopimuksessa mainituilla organisaatioilla on myös sotilaallisia tehtäviä tilanteissa, joita varten käsiaseet hankitaan. Kyse ei näiden organisaatioiden osalta ole siviilihankinnoista.

2.4.2.2 Sovellettavat oikeusohjeet ja muu huomioon otettava aineisto

(52) Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenevän, että määräyksessä tarkoitettujen tuotteiden on oltava tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Tästä seuraa, että sellaisia varusteita ostettaessa, joiden käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin on epävarmaa, on välttämättä noudatettava julkisten hankintasopimusten tekomenettelyjä koskevia sääntöjä (asia C-337/05, komissio v. Italia, 47 kohta).

(53) Unionin tuomioistuin on lisäksi oikeuskäytännössään katsonut, että vaikka tuote kuuluisikin johonkin 15.4.1958 vahvistetun neuvoston luettelon sisältämistä materiaaliluokista, se voidaan katsoa – jos siitä on olemassa pääosin samanlaisia siviilialan teknisiä sovelluksia – tarkoitetun nimenomaan sotilaalliseen käyttöön EY:n perustamissopimuksen 296 artiklassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan, jos tällainen käyttö paitsi vastaa hankintaviranomaisen tarkoitusta myös ilmenee kyseiseen käyttöön erityisesti suunnitellun ja kehitetyn tai sitä varten olennaisesti muutetun varustuksen ominaisuuksista (asia C-615/10, Insinööritoimisto InsTiimi, 40 kohta).

(54) Euroopan unionin neuvoston 15.4.1958 tehdyn päätöksen 255/58 mukaisen, SEUT 346 artiklan 2 kohdassa viitatun luettelon 1 kohdassa on mainittu seuraavaa: ”Kannettavat ampuma-aseet ja automaattiaseet kuten kiväärit, karabiinit, revolverit, pistoolit, konepistoolit ja -kiväärit, paitsi sellaiset metsästysaseet, pistoolit ja muut pienaseet, joiden kaliiperi on alle 7 mm.” Luettelon 3 kohdassa on mainittu muun ohella edellä 1 kohdassa mainittuihin aseisiin tarkoitetut ammukset.

(55) Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 10 perustelukappaleessa on todettu, että kyseisessä direktiivissä sotilaskalustolla olisi ymmärrettävä erityisesti tuotetyyppejä, jotka sisältyvät neuvoston 15 päivänä huhtikuuta 1958 tekemällään päätöksellä 255/58 hyväksymään aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden luetteloon, ja jäsenvaltiot voivat käyttää pohjana pelkästään tätä luetteloa saattaessaan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tähän luetteloon sisältyy ainoastaan kalusto, joka on suunniteltu, kehitetty ja tuotettu erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin. Tämä luettelo on kuitenkin yleisluonteinen, ja sitä on tulkittava laajasti tekniikan kehityksen, hankintapolitiikkojen ja sellaisten sotilaallisten vaatimusten perusteella, jotka johtavat uudentyyppisen kaluston kehittämiseen esimerkiksi unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon perusteella. Direktiivissä ”sotilaskaluston” olisi katettava myös tuotteet, jotka on alun perin suunniteltu siviilikäyttöön mutta jotka on myöhemmin muutettu sotilaallisiin tarkoituksiin käytettäväksi aseissa, ammuksissa tai sotamateriaalissa.

(56) Euroopan unionin neuvoston 21.2.2022 hyväksymän päivitetyn yhteisen puolustustarvikeluettelon (2022/C 100/ 03) kohdan ML1 "Seuraavat rihlattomat aseet, joiden kaliiperi on alle 20 mm, muut aseet ja automaattiaseet, joiden kaliiperi on 12,7 mm (0,50 tuumaa) tai vähemmän, ja niihin liittyvät lisälaitteet sekä niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit" alakohdassa a on mainittu "Kiväärit ja yhdistelmäaseet, käsiaseet, konekiväärit, konepistoolit ja monipiippuiset aseet". Mainitun kohdan alakohdan b alakohdassa 1 on mainittu "Erityisesti sotilaskäyttöön suunnitellut rihlattomat aseet."

2.4.2.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(57) Markkinaoikeuden toteamalla tavalla asiassa on ensin arvioitava, onko hankinnan kohteena olevissa tuotteissa kysymys SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla sotilaalliseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista.

(58) Markkinaoikeus on todennut, että edellä mainitun 15.4.1958 vahvistetun neuvoston luettelon, johon SEUT 346 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti viitataan, sisältämät tuotetyypit kuuluvat lähtökohtaisesti saman artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrätyn poikkeusmahdollisuuden piiriin.

(59) Markkinaoikeus on viitannut siihen, että hankinnassa on ollut kysymys kaksivaiheisesta hankinnasta, jossa hankinnan kohteena ovat olleet rynnäkkökiväärejä, kerta- ja sarja-automaattisia kiväärejä, henkilökohtaisia suoja-aseita, kertalaukaustoimisia tarkkuuskiväärejä sekä sotilashaulikoita koskevat testiaseet sekä hankinnan myöhemmässä vaiheessa kyseiset käsiaseet tarvikkeineen ja palveluineen puitesopimuksesta ilmenevällä tavalla.

(60) Muutoksenhakija on esittänyt, että tietyt hankinnan kohteena olleet testiaseet ja puitesopimuksen mukaiset aseet jäävät SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuoden 1958 luettelon 1 kohdan nojalla kyseisen luettelon soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, että niiden kaliiperi on ollut alle seitsemän millimetriä.

(61) Markkinaoikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, että puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 10 perustelukappaleen mukaan SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vuoden 1958 luettelo on yleisluonteinen, ja sitä on tulkittava laajasti tekniikan kehityksen, hankintapolitiikkojen ja sellaisten sotilaallisten vaatimusten perusteella, jotka johtavat uudentyyppisen kaluston kehittämiseen esimerkiksi unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon perusteella. Asiassa ei ole edes väitetty, etteivätkö hankinnan kohteena olevat tuotteet olisi kuuluneet Euroopan unionin neuvoston päivitetyn vuoden 2022 yhteisen puolustustarvikeluettelon soveltamisalaan.

(62) Markkinaoikeus on katsonut edellä todettuun nähden ja hankinnan kohteena olevista tuotteista saatu selvitys huomioon ottaen, että hankinnan kohteena olevat tuotteet kuuluvat SEUT 346 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuoden 1958 luettelon 1 kohdan nojalla kyseisen luettelon sisältämiin tuotteisiin, joihin voidaan soveltaa saman artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrättyä poikkeusta.

(63) Markkinaoikeus on vielä todennut, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään voida katsoa olevan epävarmaa, että hankintapäätöksen ja puitesopimuksen mukaiset käsiaseet eivät Puolustusvoimien osalta tulisi käyttöön sotilaallisessa tarkoituksessa siten kuin unionin tuomioistuin on asiassa C-337/05 antamassaan tuomiossa edellyttänyt. Myös kyseisten aseiden ominaisuuksista voidaan katsoa ilmenevän, että ne on suunniteltu ja kehitetty erityisesti sotilaalliseen käyttöön siten kuin unionin tuomioistuin on asiassa C-615/10 antamassaan tuomiossa todennut.

(64) Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että hankinnan kohteena olevissa tuotteissa on ollut kysymys SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvista ja mainitussa alakohdassa tarkoitetulla tavalla sotilaalliseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista ja että tämä on otettava asian arvioinnin lähtökohdaksi.

(65) Markkinaoikeus on todennut, että puitesopimuksen mukaan sitä ovat voineet hyödyntää Puolustusvoimien lisäksi myös muut hankintapäätöksessä ja puitesopimuksessa mainitut Suomen viranomaiset.

(66) Muiden viranomaisten mahdollisuudesta hankintojen tekemiseen puitesopimuksen nojalla markkinaoikeus on todennut, että hankintayksiköllä on poikkeuksellisen laaja harkintavalta Suomen valtion eli kansallisten turvallisuusetujen määrittämisessä ja tähän liittyen harkintavaltaa myös kansallisten turvallisuusetujen toteuttamiseksi tarpeellisten toimenpiteiden tekemisessä. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei ole nimenomaisesti rajattu puolustuksen ja turvallisuuden alalla toimivia viranomaisia, jotka voivat turvautua mainittuun poikkeukseen. Markkinaoikeuden mukaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole poissuljettua, että muut viranomaiset kuin Puolustusvoimat voisivat osallistua Puolustusvoimien vastuulle kuuluvien tehtävien hoitamiseen tai muutoin maanpuolustustoimintaan siten, että puitejärjestelyn kohteena olevien tuotteiden hankkimisen tarkoituksena ei mainittujen muiden hankintayksiköiden hyödyntämisoikeudesta huolimatta voitaisi katsoa olevan sotilaallinen käyttö.

(67) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hankintapäätöksen mukaan muilla siinä mainituilla viranomaisilla, joille puitesopimuksen ehdot ovat voimassa, tulee olla puitesopimuksen käyttöön omat, asianmukaiset suorahankintaperusteet. Tässä asiassa ei ole arvioitavana kyseisten viranomaisten puitesopimuksen nojalla tekemien hankintapäätösten hankintasäännösten mukaisuus eikä siten se, onko kyseisillä viranomaisilla SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset perusteet hankintojensa tekemiseen suorahankintana ilman tarjouskilpailua.

(68) Edellä todetun vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon markkinaoikeuden päätöksen perustelut, hankintaa ei ole perustetta arvioida muuna kuin SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna sotilaalliseen käyttöön tehtynä hankintana.

2.4.3 Hankinnan tarpeellisuus keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi

2.4.3.1 Osapuolten kannat

(69) Heckler & Koch GmbH on esittänyt, että jäsenvaltiolla on asiassa näyttötaakka, mutta Puolustusvoimat ei ole vedonnut markkinaoikeuden hankkimiin valtioneuvoston selontekoihin ennen markkinaoikeuden lausumapyyntöä. Kysymys on markkinaoikeuden oikeudenkäyntiin tuomista asiakirjoista, joista esiin nostettuihin seikkoihin sen päätös on perustunut. Lisäksi markkinaoikeuden päätös on perustunut olennaisesti puutteelliseen selvitykseen. Markkinaoikeus on käsitellyt viittaamiaan selontekoja yksipuolisesti. Se ei ole käsitellyt valtioneuvoston selontekoa, joka johti Nato-jäsenyyden hakemiseen. Päätöksessä ei ole otettu huomioon EU- ja Nato-jäsenyyden vaikutusta turvallisuustilanteeseen ja huoltovarmuuteen.

(70) Markkinaoikeuden viittaamat valtioneuvoston selonteot eivät niiden yleisen luonteen vuoksi sovellu sen arviointiin, onko EU:n hankintasäännökset voitu jättää noudattamatta ajankohtaisen turvallisuustilanteen takia. Selonteoista ei ole löydettävissä perusteita sille, ettei Puolustusvoimilla olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin suorahankinta Sako Oy:lta. EU-tasolla ei ole tehty poliittista tai oikeudellista linjausta siitä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan tai muu ajankohtainen turvallisuustilanne mahdollistaisi poikkeamisen perussopimuksesta.

(71) SEUT 346 (1) b artiklan soveltaminen on äärimmäinen toimenpide, eikä se ole perusteltavissa kysymyksessä olevassa käsiaseiden hankinnassa. Suorahankinta koskee tavanomaisia käsiaseita, joiden markkinoilla on runsaasti kilpailua ja tarjontaa. Puolustusvoimien suorahankinalle esitetyt perustelut eivät ylitä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä SEUT 346 artiklan soveltamiselle asetettua kynnystä. Puolustusvoimien olisi tullut näyttää, ettei huoltovarmuutta ja turvallisuusetuja ole voitu taata hankinnassa kilpailuttamalla se puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivissä säädetyn mukaisesti, kuten muissa jäsenvaltioissa on tehty.

(72) Suorahankintapäätös suosii yhtä asekonsernia. Suorahankinta Beretta-konserniin kuuluvalta Sako Oy:lta on ollut perusteeton ja suhteeton toimenpide ottaen huomioon varsinkin se, ettei yhtiöllä ole edes ollut rynnäkkökiväärien tuotantoa Suomessa. Kyse ei ole myöskään ollut tuotantokyvyn säilyttämisestä kotimaassa, koska suorahankinnan tekemisen aikaan Sako Oy ei ole valmistanut rynnäkkökivääreitä. Myös muut valmistajat olisivat voineet siirtää ja rakentaa tuotantoa Suomeen.

(73) Valtion keskeiset turvallisuusedut eivät ole edellyttäneet puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin soveltamatta jättämistä ja vuoteen 2053 voimassa olevan suorahankinnan tekemistä Sako Oy:ltä varsinkin, kun suorahankinta voi jatkua vielä tätäkin huomattavasti pidemmälle. Sako Oy:ltä hankittuihin aseisiin ei sisälly mitään sellaista, jota muut asevalmistajat eivät voisi tarjota tai joka ei olisi muiden valmistajien kehitettävissä.

(74) Puitesopimus ei takaa aseiden valmistusta Suomessa muun ohella sen vuoksi, että sopimukseen on kirjattu mahdollisuus aseiden tai niiden osien valmistuksesta muualla kuin Suomessa. Puolustusvoimat ei ole puitesopimuksessa edellyttänyt Sako Oy:lta tuotanto- ja ylläpitokykyä kaikissa oloissa. Puitesopimus ei velvoita yhtiötä suorahankinnan kohteena olevien käsiaseiden tuotantoon ja ylläpitoon kriisin, kuten sodan, aikana. Sopimus ei siten takaa Sako Oy:n rynnäkkökiväärien tuotanto- ja ylläpitokykyä Puolustusvoimien väittämällä tavalla kaikissa oloissa. Lisäksi hankinta voi myös laajentua siihen osallistuvien valtioiden osalta.

(75) Puolustusvoimat on esittänyt, ettei virheellisenä menettelynä voida pitää sitä, että tuomioistuin on asiassa päättänyt pyytää asianosaisilta täsmentäviä selvityksiä. Markkinaoikeuden ei ole ollut tarpeen ryhtyä selvittämään muutoksenhakijan viittaamia seikkoja. Tuomioistuimet eivät ylipäätään voine ryhtyä tekemään sotilaspoliittisia tai sotilaallista huoltovarmuutta ja sen järjestämisen tapaa koskevia, luonteeltaan täytäntöönpanovallan alaan kuuluvia linjanvetoja. Joka tapauksessa kaikki mahdollinen asiaan liittyvä objektiivisesti arvioitavissa oleva selvitys tukee Puolustusvoimien asiassa esittämää kantaa.

(76) Valtioneuvoston selonteot taustoittavat julkisen tiedon tasolla sitä ympäristöä, jota vasten Suomen valtion keskeisiä turvallisuusetuja on arvioitava ja johon Puolustusvoimien varautumisen ja hankintojen suunnittelulla pyritään vastaamaan. Puolustusvoimien omat taustalla olevat arviot perustuvat sotilastiedustelun analyyseihin.

(77) Suomen EU- tai Nato-jäsenyys ei ole antanut eikä anna aihetta toteuttaa käsillä olevaa hankintaa muutoin kuin toteutuneella tavalla. Lisäksi Suomi ei ole ollut Naton jäsen, kun hankintaa on valmisteltu ja kun hankintapäätös on tehty. Nato-jäsenyyden käytännön vaikutukset eivät anna aihetta arvioida Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisen edellytyksiä hankinnan yhteydessä toisin kuin on tehty.

(78) Hankintapäätöksen ja keskeisten turvallisuusetujen välillä on yhteys. Asiassa on arvioitu hankinnan kohteeseen liittyvät maanpuolustuksen tarpeet ja otettu huomioon huoltovarmuuden tavoitteista annetun valtioneuvoston päätöksen samoin kuin Suomen puolustuksen ja teknologisen perustan turvaamisesta annetun valtioneuvoston periaatepäätöksen vaatimukset.

(79) Keskeinen arviossa vaikuttava tekijä on ollut, että rauhan aikana kotimaahan rakennettu käsiaseiden tuotantokyky mahdollistaa myös käsiaseiden nopean lisätuotannon poikkeusoloissa, mitä on pidettävä Suomen maanpuolustukselle kriittisenä. Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaaminen vaatii käsillä olevan hankinnan kohteen osalta tuotanto- ja ylläpitokyvyn säilyttämistä kotimaassa, minkä johdosta Puolustusvoimat on arvioinut olevan välttämätöntä toimia hankinnassa noudattamatta SEUT:n mukaista syrjimättömyysperiaatetta sekä ohjata hankinta suoraan kotimaiselle toimittajalle.

(80) Sako Oy on ainoa käsiaseiden teollinen valmistaja Suomessa, jolla on tarvittava ja riittävä vuosittainen valmistuskapasiteetti Suomen ja Ruotsin yhteisen vaatimusmäärittelyn täyttävälle rynnäkkökiväärille. Hankinnan pystyy sen laajuus ja vaatimus huomioon ottaen toteuttamaan kotimaassa vain Sako Oy.

(81) Hankintaa ei ole ollut mahdollista toteuttaa vähemmän rajoittavalla tavalla. Hankinnan toteuttaminen asettamalla vaatimuksia puolustus- ja turvallisuushankintalain mukaisissa menettelyissä ei ole ollut käytännössä mahdollista. Puolustus- ja turvallisuushankintalaki sinänsä mahdollistaa hankintayksikölle muun muassa huoltovarmuutta koskevien vaatimusten asettamisen, mutta vaatimusten täyttämisen arvioimiseksi hankintayksikön on käytännössä mahdollista edellyttää tarjoajilta lähinnä erinäisiä sitoumuksia ja muita asiakirjoja. Laki ei kuitenkaan mahdollista esimerkiksi sitä, että tuotantolinjat ja toimitusketjut voitaisiin velvoittaa sijoittamaan Suomeen ja Puolustusvoimien edellyttämällä tavalla toimimaan Suomessa kaikissa oloissa. Puolustusvoimilla ei myöskään ole mahdollisuutta konkreettisesti valvoa ja ohjata ulkomaisen toimijan toimintaa poikkeusoloissa, koska ulkomainen toimija tai sen henkilöstö ei ole vastaavalla tavalla Suomen valtion suvereenin lainkäyttövallan alainen kuin kotimainen toimija.

(82) Ulkomaisiin tuotantoketjuihin ja toimittajiin nojautuminen merkitsee käytännössä myös aina vieraiden valtioiden myöntämiin vientilupiin nojautumista, tai sopimustoimittaja voi olla kotipaikkavaltionsa laillisen toimivallankäytön kohteena. Mikäli Suomeen kohdistuisi sotilaallinen kriisi, todennäköisesti kriisi kohdistuisi myös ulkomaisen sopimustoimittajan kotipaikkavaltioon. Kyseinen valtio tällöin todennäköisesti kohdistaisi määräyksiä omiin kansallisiin yrityksiinsä sekä kansalaisiinsa ja mahdollisesti rajoittaisi valmiiden aseiden, niiden varaosien tai kriittisten materiaalin ja osaamisen vientiä, koska tarvitsisi niitä itse.

(83) Muut ulkomaiset toimittajat eivät voisi kilpailutuksessa sitoutua vastaavaan huoltovarmuuden tasoon kuin mitä Suomi ja Ruotsi ovat nyt toteuttamassa. Toimittajan tehtaiden fyysinen sijainti esimerkiksi Saksassa on poikkeusolojen tarpeet huomioon ottaen käsiaseiden tuotannon, viankorjauksen ja huollon näkökulmasta jo logistisesti Suomen keskeisten turvallisuusetujen vastainen. Nyt tavoiteltuun vastaavaan huoltovarmuuden tasoon ei käytännössä päästä myöskään muilla muutoksenhakijan viittaamilla toimenpiteillä.

(84) Hankinnan sopimuskausi on tarpeellinen keskeisten turvallisuusetujen turvaamisen kannalta. Koko kenttäarmeijan varustaminen rynnäkkökivääreillä vei edellisen kerran noin 30 vuotta. Tästä syystä on perusteltua odottaa, että tälläkin kerralla kenttäarmeijan varustaminen yhtä laajasti kestää samanpituisen ajanjakson. Järjestelmän oletettu elinkaari on käsiasehankinnoissa myös hyvin pitkä. Mikäli järjestelmää kilpailutettaisiin määräajoin kesken elinkaaren, tämä johtaisi sekalaisten aseiden hankintaan, mikä vaikeuttaisi olennaisella tavalla sekä huoltovarmuuskykyjen rakentamista että asevelvollisten ja reserviläisten koulutusta. Tämä tekisi myös käytännössä tyhjäksi kotimaisen valmistus- ja ylläpitokyvyn rakentamisen.

(85) Hankinnalla turvataan käsiaseiden kotimainen tuotanto kaikissa oloissa. Puitesopimukseen sisältyy force majeure -lauseke. Puitesopimukseen sisältyy kuitenkin erikseen huoltovarmuutta koskevia määräyksiä ja vielä erikseen sodan aikaista huoltovarmuutta koskevia määräyksiä. Lisäksi Sako Oy:n kanssa tullaan allekirjoittamaan sotataloussopimus ja/tai tuotantovaraussopimus, jotka edelleen varmistavat poikkeusolojen tuotantoa. Sotilaallista huoltovarmuutta turvataan valmiutta kohotettaessa ja puolustustilassa ennen muuta pakottavan lainsäädännön määräyksin, jotka ohittavat kaupallisten sopimusten määräykset. Sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisen kannalta käsillä oleva sopimusjärjestely Sako Oy:n kanssa on siten niin aukoton kuin se sodan kaltaisiin äärimmäisiin poikkeusoloihin varautumisen kannalta voi tai täytyy olla, eikä vastaava olisi mahdollista ei-kotimaisen toimijan kanssa.

(86) Puitesopimuksen mukaan mahdollinen uusien osapuolien liittyminen voi perustua vain vastaaviin ehtoihin kuin jo olemassa olevillakin osapuolilla. Puitesopimukseen liittyäkseen uuden osapuolen tulisi todeta keskeisten turvallisuusetujensa turvaamisen edellyttävän sitä.

(87) Sako Oy:n mukaan hankintayksikkö on voinut tehdä suorahankinnan Sako Oy:ltä perustuen Suomen valtion keskeisiin turvallisuusetuihin, erityisesti huoltovarmuuden turvaamiseen. Sako Oy:n saamat tilaukset ja Sako Oy:n yli satavuotinen kokemus ja tietotaito teollisesta käsiasetuotannosta varmistavat käsiasetuotannon laajemman teollisen pohjan, joka on huoltovarmuuden kannalta avainasemassa, sillä se parantaa merkittävästi osaamisen, koneiden sekä raaka-aineiden saatavuutta myös poikkeusoloissa.

(88) Sako Oy on sitoutunut rakentamaan tarvittavat tuotantolinjat Suomeen, vaikka yhtiöllä ei ollut suorahankintapäätöksen tekohetkellä täyttä rynnäkkökiväärien tuotantokapasiteettia. Hankintapäätöksen jälkeen yhtiö on toiminut määrätietoisesti tuotantokapasiteetin varmistamiseksi. Käytössä oleva tuotantokapasiteetti riittää puolustushankintojen tilauskannan valmistamiseen. Lisäksi kapasiteettilaajennusta suoritetaan. Tämä on merkittävä investointi, joka varmistaa kotimaisen tuotantokyvyn pitkäksi aikaa ja täyttää huoltovarmuuden vaatimukset.

2.4.3.2 Sovellettavat oikeusohjeet ja muu huomioon otettava aineisto

(89) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksessa säädetään sellaisissa tilanteissa, joissa yleinen turvallisuus voi vaarantua, sovellettavista poikkeuksista EY:n perustamissopimuksen 296 artiklassa, joka koskee tarkasti rajattuja poikkeustilanteita. Artiklan rajoitetun luonteen vuoksi sitä ei voida tulkita laajasti. Jäsenvaltion, joka aikoo vedota näihin poikkeuksiin, on esitettävä näyttö siitä, että näillä vapautuksilla ei ylitetä edellä mainittuja tilanteita koskevia rajoja (asia C-414/97, komissio v. Espanja, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(90) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan EY:n perustamissopimuksen 296 artiklaa on tulkittava suppeasti. Vaikka kyseisen artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitaan toimenpiteet, jotka jäsenvaltio voi katsoa tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi, mainittua artiklaa ei kuitenkaan voida tulkita siten, että siinä annettaisiin jäsenvaltioille valta poiketa EY:n perustamissopimuksen määräyksistä ainoastaan viittaamalla kyseisiin etuihin (asia C-615/10, Insinööritoimisto InsTiimi, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(91) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen asiana on tutkita, voiko jäsenvaltio, joka vetoaa edukseen perustamissopimuksen 296 artiklan määräykseen, osoittaa tarpeen turvautua kyseisen määräyksen mukaiseen poikkeukseen keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja olisiko näiden keskeisten etujen turvaamistarve voitu täyttää direktiivin mukaisen kilpailuttamisen yhteydessä (em. asia Insinööritoimisto InsTiimi, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

(92) Unionin tuomioistuin on katsonut siltä osin kuin on ollut kyse sotilastietoja koskevista henkilöasiakirjoista, sotilashenkilöstön henkilökorteista, poliisien, rajavartijoiden, valtion turvallisuuspalvelun virkamiesten, sisäisen turvallisuuspalvelun virkamiesten, tiedustelupalvelun virkamiesten, sotilaallisen vastatiedustelupalvelun virkamiesten ja ammattisotilaiden, jotka on määrätty johonkin tehtävään kyseisessä vastatiedustelupalvelussa, sotilastiedustelupalvelun virkamiesten ja ammattisotilaiden, jotka on määrätty johonkin tehtävään kyseisessä sotilastiedustelupalvelussa, sekä sotilaspoliisin jäsenten henkilöstökorteista, että näillä asiakirjoilla on suora ja läheinen yhteys kansallisen turvallisuuden suojelun tavoitteeseen, joten ne voivat oikeuttaa luottamuksellisuutta koskevien lisävaatimusten asettamisen. Unionin tuomioistuimen mukaan asiassa voitiin vedota direktiivin 2014/24 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisiin poikkeuksiin väitettäessä, että edellä lueteltujen asiakirjojen luonne on ristiriidassa direktiivissä säädettyjen hankintamenettelyjen käyttämistä koskevan velvollisuuden kanssa (asia C-601/21, komissio v. Puola 107 ja 115 kohta).

(93) Euroopan komissio on 7.12.2006 antanut tulkitsevan tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisesta puolustushankintoihin (KOM(2006) 779 lopullinen). Mainittu tiedonanto on annettu ennen puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin voimaantuloa.

(94) Komission tiedonannossa on todettu muun ohella, että EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan mukaisen poikkeuksen käyttö voidaan perustella ainoastaan jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen turvaamisella. Muut edut, erityisesti teolliset ja taloudelliset, eivät yksinään ole peruste EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen käytölle, vaikka ne liittyisivätkin aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon ja kauppaan.

(95) Tiedonannon mukaan puolustushankintojen yhteydessä jäsenvaltiot voivat sovittaa yhteen turvallisuusalan etuoikeutensa ja perustamissopimuksesta johtuvat velvollisuutensa ainoastaan arvioimalla huolellisesti kunkin hankintasopimuksen osalta erikseen, onko yhteisön säännöistä poikkeaminen perusteltua vai ei. Tällaisen tapauskohtaisen arvioinnin on oltava erityisen huolellista rajatapauksissa, joissa EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan mukaisen poikkeuksen käyttäminen voi olla ristiriitaista.

(96) Tiedonannon mukaan tämä tarkoittaa erityisesti, että hankintaviranomaisten on pohdittavia seuraavia kysymyksiä:

• Mistä keskeisestä turvallisuusedusta on kyse?
• Mihin tämän turvallisuusedun ja asianomaisen hankintapäätöksen välinen yhteys perustuu?
• Miksi julkisia hankintoja koskevan direktiivin noudattamatta jättäminen tässä erityisessä tapauksessa on välttämätöntä tämän keskeisen turvallisuusedun turvaamiseksi?

(97) Hallituksen esityksessä muun ohella laiksi puolustus- ja turvallisuushankinnoista (HE 76/2011 vp) todetaan 68 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 16 kohdan mukaan jäsenvaltio voi toteuttaa puolustus- tai turvallisuushankinnan SEUT 346 artiklan nojalla soveltamatta direktiivin säännöksiä, mikäli se on perusteltua jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen suojelemiseksi. Tällainen tapaus voi tulla kysymykseen esimerkiksi sellaisissa puolustushankinnoissa, joissa valtion keskeiset turvallisuusedut vaativat erityisiä huoltovarmuusjärjestelyjä tai vaatimuksia ja puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännökset eivät mahdollista näiden vaatimusten asettamista, tai säännökset eivät muuten turvaa riittävällä tavalla valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun tietty puolustustarvike tai palvelu on strategiselta merkitykseltään niin keskeinen maanpuolustukselle, että mikä tahansa toiseen valtioon liittyvä riippuvuus, kuten riippuvuus toisen valtion myöntämästä vientiluvasta, katsottaisiin vaarantavan valtion keskeisiä turvallisuusetuja.

(98) Mainitussa hallituksen esityksessä edelleen lausutun mukaan esimerkiksi varautuminen siihen, että huolto- ja ylläpitopalvelut ovat saatavissa myös kriisiaikana tuolloin tarvittavassa laajuudessa ja nopeudella, saattaa edellyttää, että hankittavaa järjestelmää koskevat huolto- ja ylläpitopalvelut on myös normaalioloissa oltava saatavissa Suomesta. Tämä voi edellyttää palveluntarjoajan sijoittumista Suomeen tai tarvittavan kapasiteetin ja osaamisen luomista Suomessa olemassa olevaan teollisuuteen. Puolustusvoimien kriisiajan huoltojärjestelyt voivat myös edellyttää keskeisten ase- ja muiden järjestelmien huolto- ja ylläpitopalvelujen tuottajalta varautumista kriisiaikaa varten sekä palveluntuotannon siirtämistä kriisiaikana osaksi puolustusvoimien organisaatiota. Nämä vaatimukset saattavat edellyttää myös, että näitä palveluita tuottavat Suomen kansalaiset.

(99) Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että huoltovarmuus voisi olla suorahankinnan perusteena esimerkiksi silloin, kun puolustuskyvyn kannalta kriittinen teollinen kapasiteetti tai osaaminen on välttämätöntä säilyttää kotimaassa ja tämän kapasiteetin tai osaamisen ylläpito edellyttää hankinnan kohdentamista tietylle tarjoajalle. Kyseeseen voi tällöin tulla esimerkiksi kriittisen ase- tai muun järjestelmän huolto- ja korjauskyky (esimerkiksi sotilasilma-alusten huolto- ja korjauskyky), tuotantoon liittyvä osaaminen ja kapasiteetti (esimerkiksi keskeiset ampumatarvikkeet) tai muutoin huoltovarmuuden kannalta tärkeä osaaminen (esimerkiksi järjestelmien integrointiosaaminen). Samoin tilanteet, joissa tarjoajalta edellytetään varautumista tai kapasiteettivarauksia mahdollista kriisiä varten, voivat huoltovarmuussyistä edellyttää suorahankintaa.

(100) Mainitussa hallituksen esityksessä edelleen lausutun mukaan huoltovarmuus ja siihen liittyvät hankintatarpeet voidaan määrittää kunkin viranomaisen toimesta niiden omien, lakiin perustuvien ydintehtävien osalta. Maanpuolustus ja puolustuskyvyn kehittäminen voi myös edellyttää tiettyä kotimaista teknologista tai teollista osaamista ja tämän osaamisen kehittäminen kustannustehokkaasti ja maanpuolustuksen edut turvaten on mahdollista vain kohdentamalla hankintoja tietylle kotimaiselle toimittajalle. Säännös jättää hankintayksilölle harkintavaltaa sen osalta, milloin maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvät edut vaativat hankinnan toteuttamista suorahankintana. Harkintavaltaa kuitenkin rajoittaa se, että edellä mainittuihin seikkoihin suorahankinnan perusteina voidaan vedota vain perustelluista syistä.

(101) Puolustus- ja turvallisuushankintalain 42 §:ssä säädetään huoltovarmuutta koskevista vaatimuksista. Pykälän 2 momentti sisältää listan niistä huoltovarmuuteen liittyvistä vaatimuksista, joita hankintayksikkö voi vaatia tarjoajia täyttämään. Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan kyseisen momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa, että momentin lista on luonteeltaan esimerkinomainen. Hankintayksikkö voi siis esittää muitakin huoltovarmuuteen liittyviä vaatimuksia edellyttäen, että nämä ovat hankinnan koko ja laatu huomioon ottaen suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Vaatimusten tulee olla myös syrjimättömiä, jollei muuhun ole objektiivisesti katsoen perusteita. Syrjimättömyyden periaate kohdistuu erityisesti tarjoajan kansallisuuteen. Huoltovarmuuteen liittyvät vaatimukset eivät voi johtaa kotimaisen toimittajan suoraan tai epäsuoraan suosimiseen. Hankintaan saattaa kuitenkin liittyä niin vaativia huoltovarmuusvaatimuksia, että siinä on perusteltua vedota SEUT 346 artiklaan ja toteuttaa hankinta lain III osassa määritetyin menettelytavoin.

(102) Oikeudenkäynnistä hallintoasiassa annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Hallintotuomioistuimen on tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle viranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan hallintotuomioistuimen on hankittava oma-aloitteisesti selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

2.4.3.3 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(103) Markkinaoikeus on todennut, että asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko Puolustusvoimat esittänyt riittävän selvityksen siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen turvautuminen on hankinnassa ollut artiklassa tarkoitetulla tavalla tarpeen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Olennaista on sen arvioiminen, olisiko turvallisuusetujen turvaamisen tarve voitu täyttää myös kilpailuttamalla hankinta.

(104) Markkinaoikeuden mukaan sen toimivaltaan ei kuulu Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen määrittäminen. SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohta on poikkeussäännös, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden olla noudattamatta Euroopan unionin hankintasäännöksiä, jos jäsenvaltion keskeiset turvallisuusedut edellyttävät muiden kuin puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisten menettelyjen käyttämistä. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että valtion keskeiset turvallisuusedut vaativat erityisiä huoltovarmuusjärjestelyjä tai -vaatimuksia, ja puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin säännökset eivät mahdollista näiden vaatimusten asettamista, tai säännökset eivät muuten turvaa riittävällä tavalla valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Keskeiset turvallisuusedut voivat myös edellyttää, että Suomessa säilytetään riittävä puolustusteollinen kapasiteetti tiettyyn kriittiseen ase- tai muuhun järjestelmään liittyen.

(105) Markkinaoikeus on lisäksi todennut, että puolustus- ja turvallisuushankintalain 42 §:ssä on sinänsä mahdollistettu erinäisten huoltovarmuuteen liittyvien vaatimusten asettaminen. Näiden vaatimusten asettaminen ei voi kuitenkaan johtaa esimerkiksi kotimaisen toimittajan suoraan tai epäsuoraan suosimiseen. Hankintaan saattaakin liittyä niin vaativia huoltovarmuusvaatimuksia, että hankintayksikön on perusteltua vedota SEUT 346 artiklaan ja toteuttaa menettely puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvussa määritellyin menettelytavoin.

(106) Asiassa saadun selvityksen mukaan hankinta on suoritettu Suomeen rekisteröidyltä kansainväliseen konserniin kuuluvalta osakeyhtiöltä Sako Oy:ltä.

(107) Hankintapäätöksen mukaan hankinnassa ovat täyttyneet SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset, koska kysymys on ollut puolustushankinnasta, joka on kohdistunut maavoimien keskeisimpiin taistelijan asejärjestelmiin eli käsiaseisiin, ja koska hankinta on ollut edellytyksenä riittävän huolto-, korjaus- ja modifiointikyvyn säilyttämiselle kotimaassa. Hankintapäätöksen mukaan hankintaan liittyvä Suomen keskeinen turvallisuusetu on ollut sotilaallinen huoltovarmuus.

(108) Markkinaoikeus on todennut, että oikeudenkäynnin osapuolet eivät ole olleet asian arvioinnin kannalta merkityksellisellä tavalla erimielisiä siitä, että Valtioneuvoston turvallisuusympäristön muutosta koskevasta ajankohtaisselonteosta (VNS 1/2022) ja Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteosta (Valtioneuvoston julkaisuja 2022:59) ilmenevästä turvallisuustilanteesta saatu selvitys on ollut ajankohtainen ja paikkansa pitävä hankinnan toteuttamisajankohtana. Saadusta selvityksestä on käynyt ilmi, että Euroopan ja Suomen turvallisuustilanne on vakavampi ja vaikeammin ennakoitavissa kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. Muutoksen on arvioitu olevan pitkäkestoinen. Venäjän Ukrainaan kohdistamat sotatoimet ovat selvityksen mukaan osoittaneet, että nopea toimintavalmius, kyky vastata pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen ja kyky torjua laajamittaisia hyökkäysoperaatioita useassa suunnassa samanaikaisesti on tärkeää. Selvityksen mukaan Suomen maantieteellinen sijainti Euroopan unionin reuna-alueella, etäällä Euroopan teollisuuskeskittymistä, pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa ja suurelta osin meriyhteyksien varassa, merkitsee käytännössä, että kriisitilanteessa tuen saaminen ja vastaanottaminen on vaikeaa ja tekee Suomen aseman huoltovarmuuden kannalta arvioiden haavoittuvaisemmaksi kuin esimerkiksi keskisen Euroopan maiden aseman. Selvityksen mukaan erityisen tärkeää on varmistaa kriittisten teknisten järjestelmien yllä- ja kunnossapito ja maanpuolustuksessa käytettävän kriittisen kulutusmateriaalin tuotanto.

(109) Markkinaoikeus on viitannut siihen, että jäsenvaltioilla on poikkeuksellisen laaja harkintavalta turvallisuusetujensa määrittämisessä ja harkintavaltaa myös omien turvallisuusetujensa toteuttamiseksi tarpeellisissa toimenpiteissä. Valtioneuvoston turvallisuustilannetta koskevista selonteoista ilmenevät selvästi Suomen maantieteellisen sijainnin ja olennaisesti muuttuneen turvallisuustilanteen synnyttämät vaatimukset huoltovarmuuden turvaamiselle. Näillä vaatimuksilla on katsottava olevan suurta merkitystä julkisissa hankinnoissa. Valtioneuvoston selonteoissa on myös korostettu kriittisten teknisten järjestelmien yllä- ja kunnossapidon ja maanpuolustuksessa käytettävän kriittisen kulutusmateriaalin tuotannon varmistamista sekä toimivaa ja kansainvälisesti kilpailukykyistä kotimaista puolustusteollisuutta ja sen kansainvälistä verkottumista. Ottaen huomioon, että hankintapäätöksen perusteluissa ja Puolustusvoimien markkinaoikeudessa esittämässä on nimenomaan todettu suorahankinnan tarkoituksena olleen näiden huoltovarmuustavoitteiden saavuttaminen kotimaisen toimittajan kautta, markkinaoikeus on katsonut, että hankinnan toteuttaminen suorahankintana on liittynyt huoltovarmuuden turvaamiseen Suomen keskeisenä turvallisuusetuna.

(110) Markkinaoikeus on todennut hankintayksikön hankinnasta ja sen huoltovarmuustekijöistä esittämän olevan yhdenmukainen valtioneuvoston asiaa koskevissa selonteoissa todetun kanssa. Näissä olosuhteissa Suomen keskeisten turvallisuusetujen turvaamisen ei voida katsoa olleen hankinnan toteuttamisajankohtana mahdollista hankinnan kohteina olevissa tuotteissa jäsenvaltioiden rajat ylittävällä tarjouskilpailulla, esimerkiksi asettamalla kilpailutuksessa huoltovarmuutta koskevia erityisvaatimuksia.

(111) Ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvät jäsenvaltioiden määritettävissä olevat erityispiirteet sekä edellä mainitut huoltovarmuuteen liittyvät seikat, markkinaoikeus on katsonut, ettei asiaa ole arvioitava toisin myöskään sillä perusteella, että Heckler & Koch GmbH:n esittämällä tavalla käsiaseita koskevat hankinnat on kilpailutettu toisissa jäsenvaltioissa tai muissa käsiaseita koskevissa hankinnoissa.

(112) Heckler & Koch GmbH on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, ettei Puolustusvoimat ole vedonnut markkinaoikeuden päätöksessä viitattuihin valtioneuvoston selontekoihin, vaan markkinaoikeus on pyytänyt osapuolia lausumaan selontekojen merkityksestä. Yhtiön mukaan markkinaoikeuden menettely on ollut virheellistä, kun otetaan huomioon, että jäsenvaltiolla on asiassa näyttötaakka.

(113) Markkinaoikeus on osapuolille 19.2.2024 lähettämässään lausumapyynnössä todennut, että osapuolet ovat markkinaoikeudelle toimittamissaan kirjelmissä viitanneet yleisellä tasolla vallitsevaan turvallisuustilanteeseen, mutta eivät ole kuvanneet sitä laajemmin. Lausumapyynnössä on viitattu siihen, että esimerkiksi valtioneuvosto on antanut ajankohtaisesta turvallisuustilanteesta Valtioneuvoston turvallisuusympäristön muutosta koskevan ajankohtaisselonteon (VNS 1/2022) ja Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteon (Valtioneuvoston julkaisuja 2022:59). Markkinaoikeus on päätöksessään selostanut mainittujen selontekojen sisältöä ja viitannut niihin edellä ilmenevällä tavalla asian arvioinnissa.

(114) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinaoikeus on lausumapyynnöstään ilmenevällä tavalla todennut tarpeen saada laajempi kuvaus Suomen valtion turvallisuustilanteesta. Valtioneuvoston selontekoihin viittaamisessa ei kuitenkaan ole ollut kysymys suorahankintaperusteen tueksi hankitusta selvityksestä, vaan turvallisuustilannetta taustoittavien julkisten asiakirjojen esiin nostamisesta.

(115) Markkinaoikeus on lausumapyynnössään varannut osapuolille tilaisuuden lausua käsityksensä siitä, vastaavatko mainituissa selonteoissa ilmenevät tiedot osapuolten käsitystä kyseessä olevan hankintamenettelyn aikana vallitsevasta ja hankinnan kannalta merkityksellisestä turvallisuustilanteesta tai esittämään muuta selvitystä hankinnan toteuttamisajankohtana vallitsevasta turvallisuustilanteesta. Markkinaoikeus on lausumapyynnössään varannut osapuolille tilaisuuden lausua käsityksensä lisäksi siitä, mikä merkitys vallitsevalla turvallisuustilanteella on ollut SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytysten täyttymisen tai täytymättä jäämisen arvioinnin kannalta, sekä siitä, mikä merkitys tältä osin Euroopan unionin tuomioistuimen uudehkolla oikeuskäytännöllä (esimerkiksi tuomio 20.3.2018, komissio v. Itävalta, C-187/16, EU:C:2018:194 ja tuomio 7.9.2023, komissio v. Puola, C-601/21, EU:C:2023:629) on asiassa.

(116) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vaikka Puolustusvoimat ei ole vedonnut hankintapäätöksessään tai markkinaoikeudelle esittämässään suorahankinnan perusteena mainittuihin selontekoihin Suomen valtion turvallisuustilanteen kuvauksena, markkinaoikeuden menettelyä asian selvittämisessä ei ole pidettävä virheellisenä, kun otetaan myös huomioon, että osapuolilla on ollut mahdollisuus lausua käsityksensä selonteoista ilmenevän turvallisuustilanteen kuvauksen paikkansa pitävyydestä ja esittää myös muuta turvallisuustilannetta valottavaa selvitystä.

(117) Heckler & Koch GmbH:n mukaan markkinaoikeus on käsitellyt viittaamiaan valtioneuvoston selontekoja yksipuolisesti. Yhtiö on viitannut siihen, ettei markkinaoikeus ole käsitellyt valtioneuvoston selontekoa, joka johti Nato-jäsenyyden hakemiseen, eikä päätöksessä ole otettu huomioon EU- ja Nato-jäsenyyden vaikutusta turvallisuustilanteeseen ja huoltovarmuuteen. Yhtiön mukaan markkinaoikeuden päätös perustuu olennaisesti puutteelliseen selvitykseen. Puolustusvoimat on todennut, että Suomi ei ole ollut Naton jäsen, kun hankintaa on valmisteltu ja kun hankintapäätös on tehty. Lisäksi Puolustusvoimien mukaan Nato-jäsenyyden käytännön vaikutukset eivät anna aihetta arvioida Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen ja sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamisen edellytyksiä toisin.

(118) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hankintapäätös ja sen valmistelu on tehty ennen Suomen valtion liittymistä Naton jäseneksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Puolustusvoimilla on sille kuuluvan sotilaallisen puolustamisen tehtävän perusteella asiantuntemus ja edellytykset arvioida Suomen valtion turvallisuustilannetta ja siihen liittyviä seikkoja, hankintayksikön ei voida katsoa toimineen virheellisesti, kun se ei ole katsonut tarpeelliseksi hankintapäätöksessään selvittää hakuprosessin kohteena olleen Nato-jäsenyyden merkitystä hankinnan perusteena olevien keskeisten turvallisuusetujen turvaamisen kannalta. Myöskään markkinaoikeuden arviointia ei ole pidettävä muutoksenhakijan väittämällä tavalla puutteellisena.

(119) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua poikkeusta on tulkittava suppeasti. Jäsenvaltion on osoitettava, että poikkeukseen turvautuminen on ollut tarpeen sen keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi ja ettei näiden keskeisten etujen turvaamistarvetta ole voitu täyttää puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin mukaisten menettelyjen yhteydessä. Asiassa on näin ollen arvioitava kyseessä olevan hankinnan yhteyttä Suomen valtion keskeisiin turvallisuusetuihin sekä sitä, ovatko Suomen valtion keskeiset turvallisuusedut edellyttäneet, että hankinta toteutetaan kilpailutusta järjestämättä.

(120) Hankintapäätöksestä ilmenevällä tavalla hankinnassa on kysymys Maavoimien keskeisimpiin taistelijan asejärjestelmiin liittyvästä hankinnasta. Asiassa ei ole kiistetty hankittavan asejärjestelmän merkitystä Puolustusvoimien toiminnalle. Kyseiseen asejärjestelmään liittyvää huoltovarmuutta sekä rauhan aikana että kriisitilanteissa voidaan pitää valtion keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvänä seikkana. Lisäksi kunkin valtion keskeisten turvallisuusetujen määrittämisessä merkitystä on valtion maantieteellisellä asemalla ja yleisellä turvallisuustilanteella. Markkinaoikeuden päätöksessä todetulla tavalla Suomen valtion maantieteellinen sijainti Euroopan unionin reuna-alueella, etäällä Euroopan teollisuuskeskittymistä, pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa ja suurelta osin meriyhteyksien varassa merkitsee käytännössä, että kriisitilanteessa tuen saaminen ja vastaanottaminen on vaikeaa ja tekee Suomen aseman huoltovarmuuden kannalta arvioiden haavoittuvaisemmaksi kuin esimerkiksi keskisen Euroopan maiden aseman.

(121) Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat ja markkinaoikeuden päätöksen perustelut, sotilaallisen huoltovarmuuden on katsottava edellyttäneen hankintapäätöksessä todetulla tavalla sitä, että käsiaseiden tuotantokyky säilytetään Suomessa ja hankinta ohjataan kotimaiselle toimijalle. Hankinnan toteuttamisen hankintapäätöksen mukaisesti on katsottava liittyvän sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamiseen ja siten Suomen valtion keskeisiin turvallisuusetuihin SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Asiassa esitetyn perusteella sotilaallisen huoltovarmuuden turvaamista edellä todetun mukaisesti ei ole voitu saavuttaa jäsenvaltioiden rajat ylittävässä turvallisuus- ja puolustushankintadirektiivin mukaisessa menettelyssä huoltovarmuutta koskevia erityisvaatimuksia asettamalla.

(122) Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että Puolustusvoimat on esittänyt riittävän selvityksen siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen turvautuminen on hankinnassa ollut mainitussa artiklassa tarkoitetulla tavalla tarpeen ja rajat ylittävästä kilpailutuksesta pidättäytyminen välttämätöntä Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi.

(123) Markkinaoikeus on todennut, että puolustus- ja turvallisuushankintalaissa ei ole SEUT 346 artiklaan 1 kohdan b alakohdan edellytykset täyttävien hankintojen osalta asetettu sopimuskauden pituudelle tai sopimuksen laajuudelle sitovaa sääntelyä. Jäsenvaltiolla ei kuitenkaan ole oikeutta turvautua kyseisen artiklan poikkeuksiin laajemmalti kuin mitä on tarpeen tarpeellisten turvallisuusetujen suojaamiseksi.

(124) Markkinaoikeus on ottanut arvioinnissaan huomioon, että Puolustusvoimien on katsottu esittäneen riittävän selvityksen siitä, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen turvautuminen on ollut tarpeen Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi, ja että saadun selvityksen mukaan hankinnan tarkoituksena on muun ohella ollut päivittää kokonaisuudessaan Suomen maavoimien käsiasejärjestelmä. Markkinaoikeus on katsonut, että hankintayksikkö on voinut suorittaa hankinnan tarvitsemassaan laajuudessa eikä hankintayksikön voida katsoa turvautuneen SEUT 346 artiklan poikkeukseen laajemmalti kuin mitä on ollut ehdottoman tarpeen Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi. Sopimuskauden pituus ei näin ollen ole ainakaan näissä olosuhteissa merkityksellinen seikka suorahankinnan perusteiden arvioinnissa.

(125) Korkein hallinto-oikeus katsoo markkinaoikeuden tavoin, ettei hankintayksikkö ole tehnyt hankintaa laajempana kuin mikä on ollut tarpeen Suomen keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseksi.

2.4.4 Johtopäätös SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltumisesta

(126) Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen edellytykset ovat täyttyneet asiassa ja hankintayksikkö on voinut jättää noudattamatta Euroopan unionin hankintasäännöksiä kyseessä olevan hankinnan toteuttamisessa.

2.5 Hankintamenettelyn puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvun säännösten mukaisuus

(127) Markkinaoikeuden toteaman mukaisesti asiassa on vielä arvioitava, onko hankintayksikkö menetellyt hankinnassaan puolustus- ja turvallisuushankintalain 10 luvussa säädetyn vastaisesti.

(128) Markkinaoikeus on todennut, että hankintapäätöksen mukaan hankinta on toteutettu puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin nojalla kansallisin menettelyin suoraan Sako Oy:ltä.

(129) Markkinaoikeuden mukaan hankintayksiköllä on harkintavaltaa sen osalta, milloin maanpuolustukseen, valtion turvallisuuteen tai huoltovarmuuteen liittyvät edut vaativat hankinnan toteuttamista puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin nojalla suorahankintana eli tarjouskilpailua järjestämättä tilanteessa, jossa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisedellytykset ovat täyttyneet. Harkintavaltaa kuitenkin rajoittaa se, että edellä mainittuihin seikkoihin suorahankinnan perusteina voidaan vedota vain perustelluista syistä.

(130) Markkinaoikeus on todennut, että hankintapäätöksessä hankinnan tekemistä suorahankintana Sako Oy:ltä on perusteltu sillä, että poikkeusolojen tarpeet huomioiden käsiaseiden viankorjauksen, huollon ja tuotannon osaaminen on huoltovarmuudellisesti perusteltua säilyttää Suomessa. Edelleen hankintapäätöksen mukaan Sako Oy on ainoa Suomessa toimiva käsiaseiden teollinen valmistaja, jolla on tarvittava ja riittävä vuosittainen valmistuskapasiteetti vaatimukset täyttävälle rynnäkkökiväärille. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole käynyt ilmi, että hankintapäätöksessä tältä osin esitetty ei olisi pitänyt paikkaansa hankinnan toteuttamisajankohtana.

(131) Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa esityksen selvityksen mukaan Sako Oy on Suomessa toimiva käsiaseiden teollinen valmistaja, jolla on pitkäaikainen kokemus käsiaseiden valmistuksesta. Asiassa ei ole ilmennyt, että hankintapäätöksessä yhtiön asemasta, toiminnasta ja kapasiteetista todettu ei pitäisi paikkansa. Merkitystä asian arvioinnissa ei ole sillä, onko Sako Oy valmistanut juuri kysymyksessä olevan tyyppisiä käsiaseita viimeisten vuosien aikana ja olisiko jokin muu yhtiö voinut perustaa tehtaan Suomeen. Kun hankintapäätöksen mukaan hankintaan liittyvä Suomen keskeinen turvallisuusetu on ollut sotilaallinen huoltovarmuus ja kun kyseinen turvallisuusetu on edellyttänyt hankinnan tekemistä kotimaiselta toimijalta, hankintayksikkö on voinut puolustus- ja turvallisuushankintalain 69 §:n 3 momentin nojalla tehdä kysymyksessä olevan hankinnan tarjouskilpailua järjestämättä suoraan Sako Oy:tä.

(132) Edellä todettuun nähden ja suorahankinnalle esitetyt perustelut kokonaisuutena huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, ettei hankintayksikön voida katsoa menetelleen suorahankinnan tehdessään puolustus- ja turvallisuushankintalaissa asetettujen SEUT 346 artiklaan 1 kohdan b alakohdan edellytykset täyttäviä hankintoja koskevan kansallisen sääntelyn vastaisesti.

2.6 Johtopäätös hankintamenettelystä

(133) Hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, kun se on tehnyt kysymyksessä olevan hankinnan Sako Oy:ltä. Markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut

(134) Kun otetaan huomioon erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, markkinaoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta perusteita.

(135) Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Heckler & Koch GmbH:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

(136) Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Puolustusvoimat ja Sako Oy joutuisivat itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Tämän vuoksi Heckler & Koch GmbH on oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin ja 100 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan Puolustusvoimien ja Sako Oy:n arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Eija Siitari, Mikko Pikkujämsä, Anne Nenonen ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Jukka Koivusalo.