KHO:2013:28
Lakiasiaintoimisto oli pyytänyt potilasvahinkolautakunnalta saada tiedoksi sen kaikki täysistuntoratkaisut syyskuun 2007 ja kesäkuun 2009 väliseltä ajalta.
Potilasvahinkolautakunnan toimintaan ja sen täysistunnon antamiin ratkaisusuosituksiin oli sovellettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki). Täysistuntoratkaisut sisälsivät yksittäisen henkilön terveydentilaa, tämän saamaa hoitoa ja hoitotuloksia koskevia tietoja, jotka perustuivat potilasvahinkolautakunnan terveydenhuollon toimintayksiköiltä sille laissa säädetyn tietojensaantioikeuden nojalla saamiin potilasasiakirjoihin ja muuhun selvitykseen.
Selosteet sisälsivät sellaisia yksittäisiin henkilöihin yhdistettävissä olevia terveydentilaa koskevia tietoja, ettei tietojen antaminen asiakirjoista henkilöiden nimet peittämällä ollut mahdollista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa säädettyä salassapitovelvollisuutta rikkomatta. Tiedon antaminen niin, että terveydentilaa koskevat tiedot peitettiin, ei taas ollut mahdollista siksi, etteivät asiakirjat olleet osittaisen peittämisen jälkeen ymmärrettävissä eivätkä myöskään enää vastanneet tietopyyntöön. Äänestys 4-1.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1 §, 2 § 1–2 ja 4–5 momentti sekä 13 §
Potilasvahinkolaki 11 b § 4 momentti, 12 § ja 13 §
Vakuutusyhtiölaki 30 luku 1 §
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1 §, 4 § 1 momentti 8 kohta, 10 §, 17 § 1–2 momentti, 20 §, 22 § ja 24 § 1 momentti 25 kohta
Ks. myös KHO 2008:52.
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 9.7.2010 nro 10/0621/2
Asian aikaisempi käsittely
Lakiasiaintoimisto P Oy on 17.6.2009 pyytänyt potilasvahinkolautakunnalta sen kaikki täysistuntoratkaisut syyskuun 2007 ja kesäkuun 2009 väliseltä ajalta. Pyyntö on koskenut ratkaisujen asiasisältöjä salassa pidettäviä henkilötietoja lukuun ottamatta.
Potilasvahinkolautakunta on 28.8.2009 tekemällään päätöksellä kieltäytynyt antamasta pyydettyjä asiakirjoja. Potilasvahinkolautakunta on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
Potilasasiakirjojen salassapito on ehdoton säännös. Salassa pidettäviä ovat kaikki henkilön terveydentilaa kuvaavat tiedot. Salassapito ulottuu kaikkiin terveydenhuollon asiakasta koskeviin tietoihin. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain esitöiden (HE 185/1991 vp) mukaan salassapitovelvollisuus on tärkeä edellytys luottamuksellisen hoitosuhteen syntymiselle. Lautakunnan täysistuntoratkaisut koskevat yksittäisten potilaiden hoitoa ja sisältävät tietoja heidän terveydentilastaan. Ne ovat tämän vuoksi salassa pidettäviä. Lautakunnan täysistuntoratkaisuissa ei ole annettu yleisiä soveltamissuosituksia potilasvahinkolain mukaisissa korvausasioissa.
Lautakunnan käsityksen mukaan täysistuntoratkaisuista ei ole mahdollista antaa tietoa siten, ettei potilastietojen salassapito vaarannu. Lautakunnan käsityksen mukaan ratkaisujen pohjalta olisi mahdollista saada tietoa yksittäisen henkilön salassa pidettävistä potilasasiakirjoihin sisältyvistä terveystiedoista henkilötiedot peittämälläkin. Salassa pidettävien tietojen peittämisen jälkeen ratkaisut eivät myöskään enää pääosin ole sellaisia, että niiden sisältö olisi ymmärrettävissä oikein. Ennakkotapausarvoa omaavaa potilasvahinkolautakunnan ratkaisukäytäntöä on julkaistu toimitettuna, jolloin salassapito ei vaarannu.
Potilasvahinkolautakunta on päätöksessään viitannut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 9 §:n 1 momenttiin, 10 §:ään, 22 §:ään ja 24 §:n 1 momentin 25 kohtaan sekä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 13 §:ään.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään katsonut, ettei potilasvahinkolautakunta ole voinut pitää kysymyksessä olevia täysistuntojensa ratkaisusuosituksia sellaisina, ettei niistä voida antaa tietoa osastakaan asiakirjoja. Valittajayhtiö on pyytänyt jäljennökset potilasvahinkolautakunnan asianomaisista ratkaisusuosituksista siten, etteivät ratkaisusuosituksiin sisältyvät salassa pidettävät tiedot tule esiin. Hallinto-oikeus on edelleen katsonut, että ratkaisusuosituksista on mahdollista antaa tietoja salassapitosuojan tulematta rikotuksi ottamalla huomioon jäljempänä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenevät periaatteet. Hallinto-oikeus on siten kumonnut potilasvahinkolautakunnan päätöksen ja palauttanut asian sille edellä sanotun mukaisesti uudelleen käsiteltäväksi ja valittajayhtiön pyynnön johdosta annettavien ja toisaalta siltä salassa pidettävien tietojen tarkemmaksi määrittelemiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tiedot tulevat annettaviksi julkisuuslain 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.
Lisäksi hallinto-oikeus on valittajayhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen enemmälti hyläten, velvoittanut potilasvahinkolautakunnan korvaamaan P Oy:lle sen oikeudenkäyntikuluja yhtiön laskussa arvonlisäverollisena (22 %) esitetystä määrästä 8 tuntia á 250 euroa vastaavan osuuden arvonlisäverottoman osan eli 1 639,32 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Pääasia
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Lain 3 §:n mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.
Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun muassa, että tieto asiakirjan julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein. Siten esimerkiksi yksityisyyden suojaksi salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa kopio poistamalla asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot tai korvaamalla ne symboleilla.
Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.
Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta.
Osapuolet ovat yksimielisiä ainakin siitä, että potilasvahinkolautakunnan täysistunnon ratkaisusuositukset muodostavat salassa pidettäviä terveystietoja sisältävän kokonaisuuden. Eri asia on näiden asiakirjojen ja niissä olevien tietojen asema potilaslain kannalta. Potilaslain 1 §:n mukaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan tätä lakia, jollei muussa laissa toisin säädetä. Nyt kyseessä olevat asiakirjat ja tiedot eivät potilasvahinkolautakunnalla olevina asiakirjoina ja tietoina ole kuten potilasvahinkolautakunta on väittänyt potilaslain 2 §:ssä, 12 §:ssä ja 13 §:ssä tarkoitettuja potilasasiakirjoja ja -tietoja, vaikka potilasvahinkolautakunnan asiakirjoissa on potilastietoihin perustuvia tietoja. Tässä arvioinnissa on otettu huomioon myös potilasvahinkolautakunnan potilasvahinkolakiin perustuva asema ja tehtävät.
Kysymys on siitä, että potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksiin sisältyy julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa tarkoitettuja salassa pidettäviä terveystietoja, ja valittajayhtiön esittämän tietopyynnön ratkaiseminen tapahtuu julkisuuslain yhtäältä asiakirjajulkisuutta nimenomaisesti koskevien ja toisaalta asiakirjojen ja tietojen salassa pidettävyyttä sekä siitä poikkeamista koskevien säännösten pohjalta ottaen samalla huomioon jo perustuslainkin tasolla ilmenevien julkisuusperiaatteen ja yksityisyyden suojan asianmukainen yhteensovittaminen. Asian ratkaisemiseen sanotulta pohjalta ei synny mitään poikkeusta potilasvahinkolain 13 §:n säännöksen taikka siinä viitatun vakuutusyhtiölainsäädännön johdosta.
Valittajayhtiö on vaatinut tiedot vain ratkaisusuositusten asiasisällöstä. Tietopyyntö ei ole koskenut potilaiden nimiä tai muita henkilötietoja eikä sairaaloiden, muiden hoitolaitosten tai lääkärien nimiä. Asiassa tulee siten ratkaistavaksi, ovatko potilasvahinkolautakunnan täysistunnon puheena olevat ratkaisusuositukset annettavissa valittajayhtiön tarkoittamassa laajuudessa sen tietoon henkilö- ja muut vastaavat yksilöintitiedot peitettyinä julkisuuslain 10 §:n nojalla saman lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan estämättä.
Potilasvahinkolautakunnan täysistunnon ratkaisusuositukset muodostavat siis salassa pidettäviä terveystietoja sisältävän kokonaisuuden. Niissä salassa pidettävien tietojen erotteleminen julkisista tiedoista on erityisen ongelmallista. Asiassa on kuitenkin otettava huomioon julkisuuslain 17 §:n 1 momentissa säädetty viranomaisen velvollisuus huolehtia tietojen saamisesta viranomaisen toiminnasta. Ratkaisusuosituksista voidaan peittää potilaan nimi ja muut sellaiseen tietoon verrattavat, valittajayhtiönkin tietopyynnössään ilmeisen laajassa mielessä tarkoittamat, tunnistetiedot. Näin ollen mainitut tiedot peittämällä tiedon antaminen ratkaisusuosituksista on mahdollista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa tarkoitettu salassapitovelvollisuus säilyttäen. Tieto suositusten asiasisällöstä voidaan ainakin olennaisilta osiltaan antaa julkisuuslain 10 §:ssä edellytetyin tavoin siten, etteivät asiakirjojen salassa pidettävät osat tule tietoon.
Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä sanotussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Ensiksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Valittajayhtiö on esittänyt ajalta 13.8.–27.10.2009 sekä hallinto-oikeuden päätökseen perehtymiseen ja lopputoimiin tehdyn varauksen osalta 2 125 euron laskun (8,5 h x 250 euroa). Hallinto-oikeus toteaa ensinnäkin, että oikeudenkäyntikuluina voidaan korvata vain kustannukset tämän valitusasian tuomioistuinkäsittelyyn liittyvistä toimenpiteistä ja kuluista. Näin ollen toimet, jotka kohdistuvat valituksenalaisen päätöksen tekemistä edeltävään aikaan (13.8.2009) eivät voi tulla tässä yhteydessä huomioon otetuiksi. Muiden toimien osalta asiassa täällä annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos P Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kysymys on siis laskun 8 tuntia vastaavasta 2 000 euron osuudesta, jonka valittajayhtiö on laskussaan esittänyt sisältävän arvonlisäveron. Kun otetaan huomioon, että valittajayhtiön oikeudenkäyntikuluinaan korvattavaksi vaatimassa määrässä on kysymys laskutuksesta, joka liittyy asiakirjajulkisuutta koskevaan valitukseen valittajayhtiön itsensäkin mukaan sen omaa liiketoimintaa koskevassa asiassa, ja joka perustuu valittajayhtiön tässä yhteydessä itse omaksi hyväkseen suorittamaan palveluun, ei yhtiöllä ole arvonlisäverotuksen oman käytön verotustakaan koskevien säännösten mukaan velvollisuutta arvonlisäveron suorittamiseen tältä osin valtiolle. Näin ollen kysymyksessä olevasta 2 000 euron määrästä on potilasvahinkolautakunta velvoitettava suorittamaan valittajayhtiölle vain siihen sisältyvä arvonlisäveroton osuus.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 4 §:n 1 momentti
Potilasvahinkolaki 11 § ja 11 a §
Hallintolainkäyttölaki 75 §:n 2 momentti
Laki korkolain muuttamisesta 340/2002 voimaantulosäännösten 6 kohta
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sampo Jokinen, Rita Ruuhimäki ja Reija Suni. Esittelijä Kaija Ikäläinen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Potilasvahinkolautakunta on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä pääasian että oikeudenkäyntikulujen osalta ja potilasvahinkolautakunnan täysistuntoratkaisujen ratkaisusuositukset katsotaan asiakirjoiksi, joista osaksikaan ei voida antaa tietoja.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Potilasvahinkolautakunnan tehtävät
Potilasvahinkolain 11 a §:n 1 momentin (640/2000) mukaan potilasvahinkolautakunnan tehtävänä on korvauksen hakijan, Potilasvakuutuskeskuksen, terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavan tai korvausten erottelua potilasvahinkolain 9 a §:n nojalla vaativan vakuutuslaitoksen pyynnöstä antaa ratkaisusuositus korvausasiassa sekä tuomioistuimen tai asianosaisen pyynnöstä antaa lausunto tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa korvausasiassa. Potilasvahinkolain 11 a §:n 3 momentin mukaan lautakunnan tulee ensisijaisesti pyrkiä potilasvahinkoja koskevan korvauskäytännön yhtenäistämiseen. Lautakunta voi tarvittaessa antaa vakuutuksenantajille yleisiä soveltamissuosituksia potilasvahinkolain mukaisissa korvausasioissa.
Potilasvahinkolautakunnassa käsiteltävänä olevat asiat ratkaistaan täysistunnossa tai jaoston kokouksessa. Potilasvahinkolautakunnasta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan lautakunnan täysistunnossa on käsiteltävä tuomioistuimelle annettavat lausunnot sekä potilasvahinkolain 11 a §:n 3 momentissa tarkoitetut soveltamissuositukset. Asetuksen 2 §:n 3 momentin mukaan, jos käsiteltävällä asialla on periaatteellista merkitystä tai jos se muusta syystä katsotaan aiheelliseksi, puheenjohtaja voi määrätä tai jaosto siirtää asian käsiteltäväksi täysistunnossa.
Potilasvahinkolain 12 §:n mukaan potilasvahinkolautakunnalla on oikeus saada käsiteltävänään olevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot muun muassa terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalta sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta tai henkilörekisteritietojen luovuttamisesta muualla säädetään.
Potilasvahinkolain 13 §:n mukaan potilasvahinkolautakunnan palveluksessa olevan tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella toimivan henkilön vaitiolovelvollisuudesta, vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamisesta ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiölaissa säädetään.
Täysistuntoratkaisut
Potilasvahinkolautakunta on antanut vuoden 2007 aikana 1 300 ratkaisusuositusta ja lausuntoa, joista 22 on ratkaistu täysistunnossa syys- ja joulukuun välisenä aikana. Vuoden 2008 aikana lautakunta on antanut 1 424 ratkaisusuositusta ja lausuntoa, joista 87 on ratkaistu täysistunnossa. Vuonna 2009 kesäkuun loppuun mennessä on annettu 687 ratkaisusuositusta ja lausuntoa, joista 35 on käsitelty täysistunnossa.
Potilasvahinkolautakunnan täysistunnoissa ei ole annettu potilasvahinkolain 11 a §:n 3 momentissa tarkoitettuja soveltamissuosituksia potilasvahinkolain mukaisissa korvausasioissa.
Asiakirjojen luonne
Potilaslain 13 §:n mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja ovat asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta.
Potilaalla on oikeus terveyden- ja sairaudentilatietojen korostettuun suojaan. Suoja merkitsee paitsi terveydenhuoltohenkilökunnan salassapitovelvollisuutta myös sitä, että terveydenhuolto-organisaatiossa näiden tietojen käyttö rajoitetaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on kerätty ja että esimerkiksi vain potilasta todellisuudessa hoitavalla henkilökunnalla on pääsy potilasasiakirjoihin. Edelleen se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus luottaa siihen, että hänestä hoitoa varten kerättyjä arkaluonteisia tietoja ei rekisteröidä eikä käytetä sellaisiin tarkoituksiin, joita asianomainen ei itse hyväksy ja että luvallisestikin muuhun tarkoitukseen kootut tiedot pidetään salassa.
Potilasvahinkoasioiden käsittelyssä keskeisimmän aineiston muodostavat potilasasiakirjat. Ratkaisusuosituksissa joudutaan kuvaamaan tarkasti muun muassa potilaan terveydentila, tehdyt tutkimukset, annettu hoito ja hoitotulokset vuosienkin ajalta siten kuin ne ilmenevät potilasasiakirjoista. Esimerkiksi psykiatrian alan tapauksissa asian arviointi voi perustua potilaan koko aikaisempaan henkilö- ja terveyshistoriaan lapsuusajasta alkaen. Asian luonteesta siis johtuu, että potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositukset sisältävät merkittävässä määrin potilaan henkilökohtaisia terveystietoja siinä muodossa kuin ne ovat potilasasiakirjoissakin. Kysymys on keskeisesti siitä, kuinka laajasti potilaan yksityisyyttä suojataan silloinkin, kun hän hakee korvausta epäilemästään potilasvahingosta. Potilaalla pitää tällöinkin olla oikeus korostettuun omien terveyden- ja sairaudentilatietojen suojaan.
Potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuositukset sisältävät myös muuta kuin salassa pidettäviä potilasasiakirjoihin perustuvia henkilökohtaisia terveystietoja. Sovellettavien säännösten ja hallituksen esityksen perusteluihin tehtävien viittausten lisäksi niissä saatetaan luonnehtia sairauksia yleisellä tasolla, kertoa hoitotavoista ja erilaisiin hoitoihin liittyvistä riskeistä ja komplikaatioista sekä vastaavista yleisemmistä lääketieteellisistä asioista. Ratkaisusuositukset ovat kuitenkin aina yksittäistä potilasta koskevia ja hänen henkilökohtaisiin terveystietoihin ja muihin henkilökohtaisiin olosuhteisiin perustuvia kokonaisarvioita. Kun tällaisesta ratkaisusuosituksesta poistetaan laajat henkilökohtaiset salassa pidettävät terveys- ja muut tiedot, ei jäljelle jäävä osa ole sellaisenaan enää luotettava asian oikein ymmärtämiseksi eikä se sisällä olennaista tietoa asianmukaisten johtopäätösten tekemiseen.
Lautakunnan merkityksellistä ratkaisukäytäntöä on julkaistu toimitettuna valitsemalla riittävän yleiset aihepiirit, jolloin salassapito ei vaarannu. Tällöin ratkaisut on käytännössä voitu muokata siten, ettei niistä pystytä tunnistamaan henkilöä eikä hoitopaikkaa. Ratkaisukäytäntöä on julkaistu muun muassa Lääkärilehdessä ja Edilex-tietopalvelussa. Potilasvahinkolautakunnan ja Potilasvakuutuskeskuksen korvauskäytäntöä käsitellään myös erilaisissa koulutustilaisuuksissa sekä teoksessa Potilas- ja lääkevahingot. Myös alioikeus- ja hovioikeuskäytäntöä on kertynyt jonkin verran.
Potilasvahinkolautakunta on toimittanut valitukseensa lisäkirjelmän, jossa se toteaa, ettei pyydetyistä täysistuntoratkaisuista voida antaa tietoa edes tunnistetiedot poistamalla ilman, että potilaan yksityisyyden suoja vaarantuu. Erityisen ongelmallisia ovat sellaiset asiat, joissa hoidettava sairaus on erittäin harvinainen ja sitä esiintyy Suomessa vain muutamia tapauksia vuodessa tai sairauden hoitoon liittyy poikkeuksellinen ja harvinainen komplikaatio, psykiatrista hoitoa koskevat tapaukset, synnytykset, joihin liittyy vakava komplikaatio sekä hoidon seurauksena kehittyneet vaikeat kiputilat, joihin liittyy usein myös psyykkistä oireilua.
Mainitun kaltaisissa tapauksissa jo tapahtumatietojen luovuttaminen saattaa paljastaa henkilön arkaluonteista lain mukaan salassa pidettävää tietoa ja vaarantaa henkilön yksityisyyden suojan.
Asian tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen potilasvahinkolautakuntaa ei tule velvoittaa korvaamaan P Oy:n oikeudenkäyntikuluja.
P Oy on valituksen ja sen lisäyksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää potilasvahinkolautakunnan valituksen ja velvoittaa lautakunnan maksamaan sille oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 800 euroa laillisine korkoineen.
Vaatimusten tueksi hallinto-oikeudessa esitetyn lisäksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Potilasvahinkolautakunta ei ole edelleenkään esittänyt laillisia perusteita sille, miksi sen ratkaisusuosituksia tulisi pitää kokonaan salaisina. Asiassa ei ole vaadittu luovutettavaksi potilasasiakirjoja eikä lautakunnan viittaukset potilaslakiin ja terveydenhuollon ammattihenkilölakiin ole siten relevantteja.
Anonyymit tiedot lukijalle tuntemattomaksi jäävästä henkilöstä eivät voi loukata kenenkään yksityisyyttä edes silloin, kun kysymys on erittäin harvinaisesta sairaudesta. Ainakaan muutamien tällaisten erikoistapausten sisältyminen ratkaisujen joukkoon ei ole peruste katsoa kaikkia ratkaisuja kokonaan salassa pidettäviksi. Yksittäisen kokonaan salassa pidettävän ratkaisun osalta tulisi antaa oma perusteltu päätöksensä salassapidosta. Lautakunnan toimintatapa on muutettava sellaiseksi, että tietojen antaminen ratkaisuista on mahdollista nimien ja muiden tunnistetietojen erottelunkin jälkeen.
Psykiatrisen hoidon osalta lautakunta ei ole perustellut, miksi niitä tulisi käsitellä eri tavoin kuin muita ratkaisuja. Psykiatristen potilaiden oikeusturva on Suomessa muita potilaita selvästi heikompi ja potilasvahinkolain mukaisia korvauksia maksetaan psykiatrisista sairauksista kärsiville potilaille vain harvoin. Nämä seikat nimenomaan puoltavat lautakuntaratkaisujen asiasisältöjen julkisuutta ja läpinäkyvyyttä. Myös lautakunta itse on julkaissut Suomen Lääkärilehdessä psykiatrian alaan kuuluvia tapausselostuksia.
Myöskään synnytykseen liittyvien vahinkojen ja vaikeiden kiputilojen osalta ei ole perusteita anonyymien tietojen salassapitoon. Myös näiden osalta lautakunta on julkaissut tapauksia Suomen Lääkärilehdessä.
Lautakunta on tulkinnut hallinto-oikeuden päätöstä virheellisesti katsoessaan, että nimi- ja muiden tunnistetietojen lisäksi ratkaisuista voitaisiin poistaa myös sairauksia ja niiden hoitoa koskevia tietoja. Ilman niitä ratkaisujen tulkitseminen olisi mahdotonta.
Kysymys on myös tasapuolisesta kohtelusta tietojen antamisessa. Potilasvahinkoasioissa vahinkoa kärsineen vastapuolena käräjäoikeudessa on aina Potilasvakuutuskeskus, jolla on tieto kaikista lautakunnan antamista ratkaisuista. Riita-asioiden osapuolten tiedollinen epäsuhta koskien potilasvahinkolain mukaista ratkaisukäytäntöä on äärimmäinen ellei vahinkoa kärsineillä ole mitään mahdollisuuksia saada tietoa lautakunnan yleisestä ratkaisukäytännöstä omiaan vastaavissa tapauksissa. Vahinkoa kärsineillä, heidän omaisillaan ja asiamiehellä tulee olla mahdollisuus verrata lautakunnan aiempia tapauksia omaan tapaukseensa ja tarvittaessa perustellusti kyseenalaistaa ratkaisujen yhdenvertaisuus. Asianosaisten tulee voida myös tuomioistuimessa käsiteltävissä jutuissa vedota lautakunnan ratkaisukäytäntöön.
Potilasvahinkolautakunta on vastaselityksessään uudistanut aiemmin lausumansa ja oheistanut siihen valituksen lisäyksessä viitatuissa tapauksissa annetut ratkaisusuositukset.
P Oy on lisälausumassaan esittänyt muun muassa seuraavaa:
Potilasvakuutusjärjestelmä on lakisääteinen ja siten potilasvahinkolautakunta hoitaa julkista tehtävää. Potilasvakuutusjärjestelmän asiakkailla eli potilailla ja heidän omaisillaan ja lakimiehillä on oikeus saada syventävää tietoa oikeusturvan toteuttamiseksi. Etenkin korvattavuuskriteerejä koskeva potilasinformaatio on erittäin puutteellista tai puuttuu kokonaan. Puute johtaa osaltaan siihen, että turhia potilasvahinkoilmoituksia ja valituksia tehdään runsaasti. Potilasvakuutuskeskuksen vahinkoilmoitusten hylkäysprosentti on peräti 70.
Esimerkiksi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutuslautakunnassa tietojen saatavuus ja informatiivisuus on pyritty turvaamaan. Kummassakaan ei ole koettu estettä ratkaisujen julkaisemiselle. Aktiivinen tiedottaminen ratkaisukäytännöistä on vaatinut lautakunnilta uudenlaista asennoitumista ja työtapojen uudistamista.
Tapaturmavakuutuksen muutoksenhakulautakunta on valtioneuvoston nimittämä riippumaton lakisääteinen lausunto- ja muutoksenhakuelin. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tarkoituksena on korvata työssä sattuneista tapaturmista ja ammattitaudeista työntekijöille tai heidän omaisilleen aiheutuneet menetykset ja vahingot. Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen toimeenpanosta huolehtivat yksittäiset vakuutusyhtiöt. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan kotisivuilla on julkaistuja lausuntoja. Lausunnot on muotoiltu niin, että tunnistetiedot on häivytetty ja yksityisyyden suoja ei vaarannu.
Vakuutuslautakunta käsittelee vakuutussuhteeseen perustuvia lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevia erimielisyyksiä. Lautakunnalta voi pyytää lausuntoa vapaaehtoisia vakuutuksia koskevista asioista. Vakuutuslautakunta ei käsittele työtapaturma- ja potilasvakuutusasioita. Vakuutuslautakunta toimii Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan yhteydessä. Lautakunta antaa kirjallisen pyynnön perusteella suositusluonteisia lausuntoja ja sen kotisivuilla on runsaasti periaatteellisesti merkittäviä ratkaisuja, joissa niin lääketieteelliset kuin muutkin tunnistetiedot on häivytetty.
Merkittävin julkaisu on Vakuutuslautakunnan lausuntoja 2004–2008 CD-tietokanta, joka on tarkoitettu sekä vakuutusyhtiöiden asiantuntijoiden että käytännön neuvonta- ja asianajotoimintaa harjoittavien käyttöön. Tietokantaan on ilmoitetun mukaisesti koottu lähes kaikki Vakuutuslautakunnan vuosina 1995–2008 antamat lausunnot sekä 102 vuoden 1994 lausuntoa. Lausuntojen valinnassa on pyritty ottamaan huomioon ratkaisun merkityksellisyys vakuutusyhtiöiden korvaustoiminnan oikeellisuuden ja yhtenäisyyden kannalta.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tutustunut otokseen potilasvahinkolautakunnan täysistunnon antamista ratkaisusuosituksista.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
Hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian ja oikeudenkäyntikulujen osalta. Potilasvahinkolautakunnan pääasiassa antama päätös saatetaan voimaan.
P Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Sovellettavat säännökset
Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) säännökset
Potilaslain 1 §:n mukaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan mainittua lakia, jollei muussa laissa toisin säädetä.
Lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan potilaalla tarkoitetaan tässä laissa terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena olevaa henkilöä.
Saman momentin 2 kohdan mukaan terveyden- ja sairaanhoidolla tarkoitetaan potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksikössä.
Momentin 4 kohdan mukaan terveydenhuollon toimintayksiköllä tarkoitetaan kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitettua terveyskeskusta ja muita kunnan toimintayksiköitä, jotka hoitavat kansanterveyslain mukaisia tehtäviä, erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitettua sairaalaa ja siitä erillään olevaa sairaanhoidon toimintayksikköä sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päättämää muuta hoitovastuussa olevaa kokonaisuutta, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, työterveyslaitosta siltä osin kuin se tuottaa työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetussa laissa (159/1978) tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoidon palveluita, valtion mielisairaaloista annetussa laissa (1292/1987) tarkoitettuja valtion mielisairaaloita, terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987) tarkoitettuja sairaanhoitolaitoksia ja Rikosseuraamuslaitoksesta annetussa laissa (953/2009) tarkoitettua terveydenhuoltoyksikköä.
Momentin 5 kohdan mukaan potilasasiakirjoilla tarkoitetaan potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettäviä, laadittuja tai saapuneita asiakirjoja taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja.
Potilaslain 13 §:n mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä.
Potilasvahinkolain säännökset
Potilasvahinkolain 11 b §:n 4 momentin mukaan potilasvahinkolautakunnassa asiat ratkaistaan esittelystä joko täysistunnossa tai täysistunnon asettaman jaoston kokouksessa. Asioita lautakunnassa käsiteltäessä noudatetaan, mitä hallintolaissa (434/2003) säädetään.
Potilasvahinkolain 12 §:n (879/1998) mukaan potilasvahinkolautakunnalla on oikeus saada maksutta käsiteltävänään olevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot viranomaiselta, terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavalta, vahingonkärsineen tai muun korvauksen hakijan työnantajalta, eläke- tai vakuutuslaitokselta, eläkesäätiöltä sekä työttömyyskassalta sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta tai henkilörekisteritietojen luovuttamisesta muualla säädetään.
Lain 13 §:n mukaan (991/1999) Potilasvakuutuskeskuksen palveluksessa tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella toimivan henkilön ja potilasvahinkolautakunnan palveluksessa olevan tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella toimivan henkilön vaitiolovelvollisuudesta, vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen luovuttamisesta ja vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä vakuutusyhtiölain 18 luvun 6, 6 b ja 6 c §:ssä säädetään.
Vakuutusyhtiölain säännökset
Potilasvahinkolain viittaussäännöksessä tarkoitetun vakuutusyhtiölain (1062/1979) korvanneen vakuutusyhtiölain (521/2008) 30 luvun 1 §:n mukaan se, joka vakuutusyhtiön tai sen omistusyhteisön taikka palveluyrityksen palveluksessa tai näiden toimielinten jäsenenä tai varajäsenenä tai vakuutusyhtiön toimeksiannosta tehtävää suorittaessaan taikka vakuutusalan lautakunnan tai vastaavan toimielimen palveluksessa tai jäsenenä tai asiantuntijana toimeksiannon perusteella taikka luvun 2 tai 3 §:n nojalla on saanut tietää vakuutusyhtiön, sen asiakkaan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai terveydentilaa tai muita henkilökohtaisia oloja koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, ei saa ilmaista tätä sivulliselle, jollei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tietojen ilmaisemiseen tai jollei laissa muuta säädetä.
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) säännökset
Julkisuuslain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.
Viranomaisilla tarkoitetaan julkisuuslaissa lain 4 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan lain tai asetuksen taikka 1, 2 tai 7 kohdassa tarkoitetun viranomaisen päätöksen perusteella tiettyä tehtävää itsenäisesti hoitamaan asetettuja lautakuntia, neuvottelukuntia, komiteoita, toimikuntia, työryhmiä, toimitusmiehiä ja kunnan ja kuntayhtymän tilintarkastajia sekä muita niihin verrattavia toimielimiä.
Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.
Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on mainitun lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.
Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).
Lain 20 §:n mukaan viranomaisen on edistettävä toimintansa avoimuutta ja tässä tarkoituksessa tarvittaessa laadittava oppaita, tilastoja ja muita julkaisuja sekä tietoaineistoja palveluistaan, ratkaisukäytännöstään sekä yhteiskuntaoloista ja niiden kehityksestä toimialallaan. Laatimisvelvollisuuden tarvetta arvioitaessa on otettava huomioon, missä määrin viranomaisen toiminnasta on saatavissa tietoja asiakirjojen julkisuuden avulla tai yleisen tilastotuotannon perusteella.
Lain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se samassa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.
Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.
Lain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta.
2. Lainvalmisteluaineisto
Potilasvahinkolain 11 b §:n 4 momentin esitöissä (HE 54/2000 vp) lausutaan yleisperusteluissa: "Lautakunnan jäsenet ja muut lautakunnan tehtäviä hoitavat toimisivat virkavastuulla. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) tulee soveltaa lautakunnan toiminnassa, ellei muussa laissa erikseen toisin säädetä."
Vakuutusyhtiölain esitöissä (HE 37/1999 vp) lausutaan yleisperusteluissa vaitiolovelvollisuuden osalta: "Potilasvahinkolautakunnan jäsenten, jotka hoitavat lain nojalla julkisia tehtäviä, vaitiolovelvollisuus määräytyisi kuitenkin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla."
Julkisuuslain esitöissä (HE 30/1998 vp) lausutaan lain 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa: "Usein salassapitovelvollisuus koskee vain osaa asiakirjasta. Pykälän mukaan tieto asiakirjan julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein."
Mainituissa hallituksen esityksessä lausutaan 24 §:n 1 momentin 25 kohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa: "Momentin 25 kohdan mukaan olisivat salassa pidettäviä asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta ja hänen saamistaan etuuksista, tukitoimista ja sosiaalihuollon palveluista sekä henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon tai kuntoutuksen palvelusta tai hoidon toteuttamiseksi suoritetuista toimenpiteistä taikka henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä tai suuntautumisesta. Salassapitovelvollisuus näiden tietojen osalta olisi ehdoton. Kohdassa tarkoitetut asiakirjat ovat jo nykyisin varsin laajasti salassa pidettäviä." Mainitun lainkohdan osalta perustelut jatkuvat edelleen seuraavasti: "Kohta koskee paitsi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yksiköiden hallussa olevia, myös muilla viranomaisilla olevia kohdassa lueteltuja tietoja sisältäviä asiakirjoja, kuten lääkärintodistuksia tai ruumiinavauspöytäkirjoja".
3. Oikeudellinen arviointi
Potilasvahinkolautakunnan valitusoikeus
Potilasvahinkolain 11 b §:n 4 momentin ja hallintolain 24 §:n 2 momentin mukaan tässä asiassa sovellettavaksi tulevan julkisuuslain 33 §:n 1 momentin (701/2002) nojalla muutoksenhaussa noudatetaan nyt kysymyksessä olevalta osin, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.
Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole kohdistettu potilasvahinkolautakuntaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin, vaikka pyydetyt täysistuntoratkaisut ovatkin sen antamia ratkaisusuosituksia ja lausuntoja. Potilasvahinkolautakunta ei ole muullakaan perusteella kysymyksessä olevassa asiassa mainitussa momentissa tarkoitetun asianosaisen asemassa.
Potilasvahinkolautakunnan valitusoikeudesta asiakirjan julkisuutta koskevassa asiassa ei ole erikseen säädetty.
Päätöksen tehneellä viranomaisella ei ole valitusoikeutta pelkästään sillä perusteella, että sen päätös on valituksen johdosta kumottu. Päätöksen tehneellä viranomaisella voi kuitenkin olla valitusoikeus, jos valitusoikeus asiakirjan julkisuutta koskevassa asiassa on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi.
Näin ollen asiassa on arvioitava, onko potilasvahinkolautakunnan valitusoikeus sen valvottavana olevan hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen edun vuoksi tarpeen.
Asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta, ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan lähtökohtaisesti salassa pidettäviä. Potilastietojen salassapidolla ja niitä koskevilla vaitiolovelvollisuutta koskevilla säännöksillä on tarkoitettu turvata henkilöiden yksityisyyttä. Henkilöt, joita luovutettavaksi pyydetyt tiedot koskevat, eivät ole asianosaisia tietojen luovuttamista koskevassa asiassa. Useiden yksityisten henkilöiden edun valvonnasta sekä potilastietojen salassapidon turvaamisesta muodostuu hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen etu. Tämän vuoksi potilasvahinkolautakunnalla, jolla potilasvahinkolain 12 §:n nojalla on oikeus saada käsiteltävänään olevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot näistä salassa pidettävistä asiakirjoista, on valitusoikeus sen julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä tietoja sisältävien täysistuntoratkaisujen luovuttamista koskevassa asiassa.
Potilasvahinkolautakunnan täysistuntoratkaisujen julkisuus
Potilasvahinkolautakunta ei ole potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu terveydenhuollon toimintayksikkö, joten mainittua lakia ei sovelleta potilasvahinkolautakuntaan. Potilasvahinkolautakunnan asiakirjat eivät siten myöskään ole mainitun lain 13 §:ssä tarkoitettuja potilasasiakirjoja. Potilasvahinkolautakunnalla on potilasvahinkolain 12 §:n nojalla oikeus saada terveydenhuollon toimintayksiköltä käsiteltävänään olevan asian selvittämiseksi tarpeelliset potilasasiakirjat.
Potilasvahinkolain 13 §:n, siinä viitattujen säännösten sijaan nykyisin sovellettavan vakuutusyhtiölain 30 luvun 1 §:n ja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan esitöistä ilmenee, että lainkohdilla on tarkoitettu turvata potilasasiakirjojen säilyminen edelleen salassa pidettävinä niiden saavuttua potilasvahinkolautakunnalle. Näiden säännösten mukaan salassapito- ja vaitiolovelvollisuus potilasvahinkolautakunnassa määräytyy nykyisin julkisuuslain mukaisesti. Säännöksistä ei ilmene, että julkisuuslakiin perustuva salassapitovelvollisuus olisi tarkoitettu potilasvahinkolain ja vakuutusyhtiölain säännöksiin perustuvaa salassapitovelvollisuutta suppeammaksi.
Potilasvahinkolautakunnan täysistunnon antamat ratkaisusuositukset ja lausunnot ovat yksittäisessä potilasvahinkoa koskevassa asiassa annettavia suosituksia ja lausuntoja siitä, tuleeko kyseisessä tapauksessa mahdollisesti aiheutunut potilasvahinko korvattavaksi. Potilasvahinkoasioiden käsittelyssä olennaista aineistoa ovat terveydenhuollon toimintayksiköiltä saadut potilasasiakirjat sekä eri osapuolten antamat selvitykset asiassa. Ratkaisusuosituksissa ja lausunnoissa kuvataan tarkoin potilaan terveydentilaa, hänelle tehtyjä tutkimuksia, annettua hoitoa ja hoitotuloksia. Terveydentilaa ja hoitoa koskevaa selvitystä saattaa olla useiden vuosien ajalta.
Pyydetyt asiakirjat sisältävät siten tietoja henkilön terveydentilasta, vammaisuudesta sekä hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta, jotka julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella kuuluvat ehdottoman salassapidon piiriin. Henkilön terveydentilaa ja annettua hoitoa koskevaa tietoa sisältävien asiakirjojen osalta asiakirjojen julkisuutta ja toisaalta henkilöiden yksityisyyden suojaa voidaan toteuttaa käytännössä siten, että henkilön terveydentilaa ja annettua hoitoa koskevat osat poistetaan asiakirjasta ennen tiedon antamista. Yksityisyyden suojaa voidaan toteuttaa myös niin, että henkilön tunnistetiedot poistetaan asiakirjasta. Pyydetyt täysistunnossa annetut ratkaisusuositukset ja lausunnot sisältävät muun ohella tietoja erittäin harvinaisista sairauksista, psykiatrisista sairauksista ja psyykkistä oireilua aiheuttaneista kiputiloista. Tällaisissa tai niihin verrattavissa tapauksissa asiakirjat ovat yhdistettävissä yksittäisiin henkilöihin, vaikka henkilön tunnistetiedot päätöksistä poistettaisiinkin. Tähän nähden ja ottaen huomioon ratkaisusuositusten perustuminen kokonaan salassa pidettäviin potilasasiakirjoihin ja liittyminen asiakokonaisuuksiin, joissa asiakirjat ovat pääsääntöisesti kokonaisuudessaan salassa pidettäviä, asiakirjoja ei voida antaa yhtiölle henkilöiden tunnistetiedot peittäen rikkomatta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa säädettyä salassapitovelvollisuutta.
Yksityistä henkilöä koskevien terveydentilaa, tehtyjä tutkimuksia, annettua hoitoa ja hoitotuloksia koskevan selvityksen lisäksi ratkaisusuositukset ja lausunnot sisältävät selvitystä myös sovellettavista säännöksistä ja niiden esitöistä, käytetyistä hoitotavoista, erilaisiin hoitoihin liittyvistä riskeistä ja komplikaatioista samoin kuin yleistä luonnehdintaa sairauksista ja lääketieteeseen liittyvistä selvityksistä. Mainituista jälkimmäiset eivät ole julkisuuslaissa tarkoitettuja ehdottoman salassapidon piiriin kuuluvia henkilön terveydentilaa ja hänen saamaansa hoitoa koskevia tietoja.
Peitettäessä asiakirjasta edellä mainitut ehdottoman salassapidon piiriin kuuluvat tiedot asiakirja ei ole enää sellaisessa muodossa, josta sen sisältö olisi ymmärrettävissä, eikä se myöskään enää vastaisi tietopyyntöön. Näin ollen ratkaisusuosituksesta ei ole eroteltavissa julkisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla asiakirjan julkista ja salassa pidettävää osaa, eikä tiedon antaminen vain osasta asiakirjaa ole siten mahdollista.
Potilasvahinkolautakunta julkaisee korvauskäytännön yhtenäisyyden kannalta merkityksellisenä pitämiään ratkaisusuosituksia lääketieteellisissä julkaisuissa, koulutustilaisuuksissa ja muun muassa Edilex-tietopalvelussa. Julkaistuissa tapauksissa ratkaisusuosituksia on toimitettu siten, ettei henkilön yksityisyyden suoja vaarannu. Julkisuuslain 20 §:ssä tarkoitettu potilasvahinkolautakunnan velvollisuus antaa tarpeellisessa määrin tietoja toiminnastaan toteutuu potilasvahinkolautakunnan julkaisutoiminnan kautta.
Tiedon antamatta jättäminen pyydetyistä asiakirjoista ei johda tiedon pyytäjän epätasapuoliseen kohteluun suhteessa muihin yleisöjulkisuuden nojalla tietoa pyytäviin tahoihin.
4. Lopputulos
Edellä esitetyn perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava sekä pääasian että oikeudenkäyntikulujen osalta ja potilasvahinkolautakunnan päätös saatettava voimaan.
5. Oikeudenkäyntikulut
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, P Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Pirita Pesonen.
Äänestyslausunto
Eri mieltä olleen hallintoneuvos Lauri Jääskeläisen äänestyslausunto:
"Tutkin asian ja hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulokseen nähden hylkään P Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta."