KHO:2013:121

Helsingin hallinto-oikeus 16.11.2012 nro 12/0998/5

Asian aikaisempi käsittely

Toimittajat Susanna Reinboth ja Jarkko Sipilä ovat 20.9.2011 ja 19.9.2011 pyytäneet saada tutustua Maahanmuuttoviraston hallussa oleviin A:ta ja B:tä koskeviin asiakirjoihin.

Maahanmuuttovirasto on 14.10.2011 ja 19.10.2011 tekemillään päätöksillä kieltäytynyt antamasta pyydettyjä asiakirjoja. Maahanmuuttovirasto on perustellut samansisältöisiä päätöksiään seuraavasti:

Maahanmuuttoviraston ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain nojalla käsittelemien asioiden asiakirjat ovat salassa pidettäviä ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n ja osittain myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan nojalla. Maahanmuuttoviraston näiden asioiden käsittelyn ja päätöksenteon yhteydessä laatimat asiakirjat, kuten päätös, sisältävät tiedon ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n nojalla salassa pidettäväksi säädetyssä asiassa Maahanmuuttovirastolle toimitetusta vireillepanoasiakirjasta. Pyydettäessä asiakirjoja henkilön nimellä ei asiakirjoista voida antaa tietoa edes osittain niin, ettei salassa pidettävä osa tulisi tietoon. Asiakirjoissa ei ole sellaisia osia, jotka voitaisiin luovuttaa yleisöjulkisina. Pyynnön epäämisen perusteleminen asiakirjakohtaisesti ei ole mahdollista ilman, että asiakirjojen salassa pidettävä sisältö paljastuisi.

Tietopyynnöt perustuvat olettamaan asiakirjojen yleisöjulkisuudesta tai osittaisesta yleisöjulkisuudesta. Pyynnöissä ei ole esitetty painavaa yleistä syytä tietojen saamiselle, ja on ilmeistä, että pyyntöjen tarkoituksena on käyttää tietoja toimittajan työssä. Pyyntöjen perusteella ei voida varmistua siitä, että tiedon antamisesta ei ilmeisellä tavalla aiheudu vahinkoa, haittaa tai turvallisuuden vaarantumista salassapitosäännöksen suojaamille henkilöille. Tällaisten perusteluiden esittäminen on ensisijassa pyynnön esittäjän tehtävä. Lisäksi pyynnölle olisi esitettävä julkisuuslain 17 §:n 3 momentissa tarkoitettu painava yleinen syy. Mainittu pykälä edellyttää myös tiedon saajan vaitiolovelvollisuutta, josta ei voida varmistua toimittajan esittämän pyynnön kohdalla.

Maahanmuuttoviraston hallussa olevat ja viraston itse laatimat asiakirjat, jotka koskevat pakolaista ja turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijaa, ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaan, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna tällaisen henkilön tai hänen läheistensä turvallisuutta. Vastaava tieto muunkin viranomaisen asiakirjassa on salassa pidettävää samalla perusteella. Mainittuja asiakirjoja ei voida antaa nähtäväksi yleisöjulkisuuden perusteella asiakkaan nimellä pyydettäessä, koska silloin paljastettaisiin asiakirjan salassa pidettävä sisältö eli henkilön pakolaisuus tai se, että hän on ollut turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakija. Tällöin myöskään osittaisjulkisuuden toteuttaminen ei ole mahdollista.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan ohella Maahanmuuttoviraston ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain nojalla käsittelemien asioiden asiakirjoihin soveltuu ulkomaalaisrekisteristä annetun lain 11 §:n salassapitosäännös. Säännös käsittää kaikkien virastossa käsiteltävien ja ratkaistavien asioiden asiakkuuden salassapidon. Ulkomaalaisrekisterilain mukainen salassapito perustuu sekä kansainvälisten suhteiden ja yhteistyön että yksityisen edun suojaamiseen.

Ulkomaalaisrekisterilain 11 §:stä johtuu, että Maahanmuuttoviraston ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain nojalla käsittelemien asioiden yhteydessä viraston ulkopuolelta saadut tiedot ja asiakirjat on pidettävä salassa, jos niin lailla säädetään tai lain nojalla määrätään taikka jos ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen ei aiheuta vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille, kansainväliselle yhteistyölle taikka hakijalle tai hänen läheiselleen.

Maahanmuuttovirasto ei mainittujen salassapitosäännösten vuoksi saa paljastaa yleisöjulkisena tietona, mitä asioita tiettyä henkilöä koskien on vireillä tai käsitelty virastossa. Mainittu tieto sisältyy myös Maahanmuuttoviraston ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain nojalla tekemään päätökseen sekä asian käsittelyn ja päätöksen valmisteluasiakirjoihin. Lainsäädännössä ei ole sellaista säännöstä, jonka sanamuodossa suoraan todettaisiin, että Maahanmuuttoviraston ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain mukaisten asioiden käsittelyn yhteydessä laatimat asiakirjat ja päätökset ovat salassa pidettäviä. Asiakkaita koskevat päätökset paljastavat kuitenkin salassa pidettävän asiakirjan eli ainakin vireillepanoasiakirjan tietyn sisällön. Hakijan tai muun asianosaisen henkilöllisyyden ja asiaryhmän kertominen paljastaisi salassa pidettävän asiakirjan tiedon. Näin ollen Maahanmuuttoviraston asiakasasiakirjat eivät ole yleisöjulkisia asiakirjoja.

Maahanmuuttovirasto noudattaa viranomaistoiminnan avoimuusperiaatetta julkaisemalla kotisivuillaan tilastotietoja käsittelemistään asioista. Myös viraston lainsoveltamisohjeet ovat julkisia. Viraston toiminta on siis julkista, mutta sen asiakkaita koskevat tiedot eivät ole julkisia.

Maahanmuuttohallinnossa käsiteltävät ulkomaalaisrekisterilain 2 §:ssä tarkoitetut tehtävät ja niihin liittyvät asiakirjat ovat viraston näkemyksen mukaan yhtä arkaluonteisia suhteessa yleisöjulkisuuteen kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita koskevat asiakirjat. Niiden paljastaminen yleisöjulkisina voi aiheuttaa ennalta arvaamatonta vahinkoa ja haittaa tai jopa vaaraa henkilölle tai hänen läheiselleen. Mikäli henkilö itse haluaa tulla julkisuuteen, siitä päättäminen kuuluu useimmiten täysin hänen itsemääräämisoikeuteensa, ja hän voi tuolloin antaa suostumuksen häntä koskevien asiakirjojen näyttämiseen esimerkiksi toimittajalle.

Viranomaisella ei ole oikeutta jakaa ihmisten yksityisyyden piiriin kuuluvia tietoja ulkopuolisille ilman lakisääteistä perustetta. Maahanmuuttohallinnossa tehdään ihmisten yksityisten tietojen perusteella vastaavia henkilön oikeuteen ja asemaan vaikuttavia hallintopäätöksiä kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa, lastensuojelussa ja verotuksessa. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa ehdottoman salassapidon alaisia tietoja ovat tiedot henkilön poliittisesta vakaumuksesta, henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä, henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista. Henkilön maahantuloa ja maasta lähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyn tiedot ovat viraston näkemyksen mukaan vastaavia henkilökohtaisia oloja koskevia tietoja. Mainittujen asioiden asiakirjojen salassapitoa koskevat säännökset perustuvat salassapito-olettamaan eikä ehdottomaan salassapitoon sen vuoksi, että eri viranomaiset Suomessa tarvitsevat kyseisiä tietoja omassa päätöksenteossaan.

Salassapito-olettamaan perustuvien julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan ja ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n nojalla salassa pidettävien tietojen antaminen ennalta määritellyn sivullisen asemassa oleville edellyttäisi julkisuuslain 17 §:n 2 ja 3 momentin mukaan, että voidaan arvioida, ettei tietojen luovuttaminen hänelle ilmeisellä tavalla vaaranna mainituissa salassapitosäännöksissä suojattavia etuja. Samalla edellytetään, että tietojen luovuttamiselle on painava yleinen syy ja että tiedonsaajan vaitiolovelvollisuudesta huolehditaan.

Nyt kyseessä olevat tiedot eivät ole luovutettavissa yleisöjulkisuuden perusteella, vaan kyseessä olisi tietojen luovuttaminen julkisuuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin perusteella ja niissä mainituin edellytyksin. Asiakkuuden paljastamisessa on siis harkittava, onko ilmeistä, että tiedon antaminen ei aiheuta vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille, kansainväliselle yhteistyölle, hakijalle tai hänen läheiselleen taikka vaaranna mainittujen henkilöiden turvallisuutta. Asiakirjapyynnössä ei kuitenkaan ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätyä siihen, ettei tiedon antaminen ilmeisesti aiheuta haitallisia seurauksia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja, ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen, palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on lisäksi määrännyt Maahanmuuttoviraston korvaamaan sekä Reinbothin että Sipilän oikeudenkäyntikulut 500 eurolla.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiaa koskevat keskeiset oikeusohjeet

Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Lain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti.

Julkisuuslain 17 §:n 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka koskevat pakolaista tai turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijaa, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna pakolaisen tai hakijan tai näiden läheisten turvallisuutta. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa ja muussa laissa säädettyjä asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon, mitä 17 §:ssä säädetään.

Ulkomaalaisrekisteristä annetun lain (ulkomaalaisrekisterilaki) 2 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisrekisteriä pidetään ja käytetään muun muassa ulkomaalaisten maahantuloa ja maastalähtöä sekä oleskelua ja työntekoa koskevien asioiden käsittelyä, päätöksentekoa ja valvontaa varten. Saman lain 11 §:n mukaan lain 2 §:n mukaisten tehtävien hoitamista varten saadut tiedot ja asiakirjat on pidettävä salassa, jos niin lailla säädetään tai lain nojalla määrätään taikka jos ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen ei aiheuta vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille, kansainväliselle yhteistyölle taikka hakijalle tai hänen läheiselleen.

Julkisuuslain esitöissä (HE 30/1998 vp) todetaan 10 §:stä, joka koskee tiedonsaantia salassa pidettävästä asiakirjasta, seuraavaa: "tieto asiakirjan julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein. Siten esimerkiksi yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa kopio poistamalla asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot tai korvaamalla ne symboleilla."

Pääasia

Asiassa on kysymys siitä, onko Nelosen uutisten toimittajalla Susanna Reinbothilla ja MTV3 Uutisten toimittajalla Jarkko Sipilällä oikeus saada tietoja A:ta ja B:tä koskevista, Maahanmuuttoviraston hallussa olevista asiakirjoista. Reinboth ja Sipilä ovat valituksessaan todenneet, että tietopyyntö koskee vain julkisia tietoja.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään esittämällä, että Maahanmuuttoviraston asiakasasiakirjat eivät ole yleisöjulkisia asiakirjoja ja että tieto siitä, mitä asioita tiettyä henkilöä koskien on käsitelty virastossa, on ulkomaalaisrekisteristä annetun lain 11 §:n nojalla ja julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan nojalla salassa pidettävä tieto. Maahanmuuttoviraston mukaan asiakirjojen salassapito perustuu tarkoitukseltaan yksityisyyden ja henkilön turvallisuuden suojaamiseen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi todennut, että tiedon antaminen julkisuuslain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla siten, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon, ei ole mahdollista. Tiedot eivät ole luovutettavissa yleisöjulkisuuden perusteella, vaan kyseessä olisi tietojen luovuttaminen julkisuuslain 17 §:n 1 ja 2 momentin perusteella ja niissä mainituin edellytyksin. Maahanmuuttovirasto on lisäksi rinnastanut tietopyynnön kohteena olevat tiedot julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 32 kohdassa tarkoitettuihin ehdottoman salassapidon alaisiin tietoihin.

Hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttoviraston hallinto-oikeudelle toimittamiin asiakirjoihin sisältyy A:n ja B:n maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja sekä kummankin osalta myös muun ohella muukalaispassia koskevat hakemukset ja päätökset ja A:n osalta myös kansalaisuushakemus liitteineen.

Reinbothin ja Sipilän tietopyyntö on hylätty ensisijaisesti ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n nojalla. Ulkomaalaisrekisterilain 11 §:ssä on säädetty saman lain 2 §:n mukaisten tehtävien hoitamista varten saatujen tietojen ja asiakirjojen salassapidon edellytyksistä. Lainkohta sisältää kaksi vaihtoehtoista edellytystä salassapidolle. Ensimmäinen vaihtoehtoinen salassapidon edellytys on se, että salassapidosta säädetään lailla tai määrätään lain nojalla. Tällöin on kysymys muualla lainsäädännössä olevasta salassapidon normiperustasta. Toinen vaihtoehtoinen salassapidon edellytys täyttyy, jos ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen ei aiheuta vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille, kansainväliselle yhteistyölle taikka hakijalle tai hänen läheiselleen.

Ulkomaalaisrekisterilain 11 § ei siten vastoin Maahanmuuttoviraston käsitystä edellytä tietojen ja asiakirjojen salaamista kaikissa tilanteissa.

Siltä osin kuin tietopyyntö kohdistuu Maahanmuuttoviraston itse laatimiin hallintopäätöksiin, päätösten julkisuuteen / salassa pidettävyyteen ei ole vaikutusta sillä, onko tuollaisen päätöksen perusteella mahdollisesti tehty merkintöjä ulkomaalaisrekisterilaissa tarkoitettuun rekisteriin. Ulkomaalaisrekisterilain soveltaminen ei näiltä osin tule asiassa kysymykseen, vaan kysymys hallintoviranomaisen päätösten julkisuudesta jää ratkaistavaksi muun lainsäädännön, tässä tapauksessa julkisuuslain nojalla.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja ei myöskään ole säädetty ehdottomasti salassa pidettäviksi. Vaikka asiakirjat ovat vahinkoedellytyslausekkeen mukaisesti lähtökohtaisesti salassa pidettäviä, ne voivat olla joissakin tapauksissa julkisia. Vahinkoedellytyslauseketta sovellettaessa on arvioitava, voiko asiakirjan julkiseksi tulo konkreettisesti vaarantaa sen intressin, jota salassapitosäännöksellä on tarkoitus suojata. Julkisuuslain esitöiden (HE 30/1998 vp, s. 97) mukaan lainkohta koskee pakolaisen sekä turvapaikan, oleskeluluvan tai viisumin hakijan turvallisuutta. Tapauksessa on siten arvioitava, onko ilmeistä, ettei pyydetyn tietoaineiston julkiseksi tuleminen vaaranna edellä mainittujen tahojen turvallisuutta.

Edellä mainittuja kriteereitä voidaan soveltaa myös siltä osin, kun asiassa mahdollisesti tulee sovellettavaksi julkisuuslakiin nähden erityislakina sovellettavan ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännöksen salassapitoperusteiden edellytysten arviointi.

Tiedon antamisesta aiheutuvaa haittaa tulee lähtökohtaisesti harkita asiakirjakohtaisesti. Pyydetyn tietoaineiston julkiseksi tulemisen mahdollisia vaikutuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, että edellä mainitun julkisuuslain kohdan tarkoituksena on hallinto-oikeuden käsityksen mukaan suojata henkilöä erityisesti siinä vaiheessa, kun hän on turvapaikan tai oleskeluluvan hakijana. Harkinnassa tulee näin ollen ottaa huomioon paitsi henkilön maahantulon peruste myös esimerkiksi hänen maahantulostaan kulunut aika ja hänen nykyinen tilanteensa. Mikäli salassapidosta voidaan poiketa, kyseiset asiakirjat ovat yleisöjulkisia, eikä tällöin voida edellyttää, että tiedonsaajalla on vaitiolovelvollisuus ja että tiedon antamiselle on painava syy.

Maahanmuuttovirasto ei ole perustellut päätöstään asiakirjakohtaisesti. Päätöksen perusteluista ei käy ilmi, minkä salassapitointressin turvaamiseksi kunkin yksittäisen asiakirjan salassapito on ollut välttämätöntä. Maahanmuuttovirasto ei ole voinut esittämillään perusteilla hylätä tietopyyntöä. Maahanmuuttovirastolla on ollut asiasta eri käsitys, minkä vuoksi hallinto-oikeus palauttaa asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Hallinto-oikeus katsoo, että Reinbothilla ja Sipilällä on ollut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viranomaisen virheestä johtuva perusteltu syy valittaa Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Annettu hallinto-oikeuden ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Reinboth ja Sipilä joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeus harkitsee kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi kummankin valittajan osalta vaaditut 500 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Janne Aer, Marja Viima ja Ilona Nuorteva, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä pääasian että oikeudenkäyntikulujen osalta ja viraston päätökset asiakirjapyyntöihin saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa ei ole ilmeistä, että tiedon antaminen yleisöjulkisena pyydetyistä asiakirjoista ei vaaranna tai vahingoita niitä etuja, joiden suojaksi kyseessä olevat asiakirjat ja tiedot on säädetty lähtökohtaisesti salassa pidettäviksi. Päätöstä ei ole mahdollista perustella hallinto-oikeuden vaatimalla tavalla asiakirjakohtaisesti paljastamatta salassa pidettävää tietoa.

Hallinto-oikeuden tulkinta siitä, että ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n salassapitosäännös tietojen lähtökohtaisesta salassapidosta ei ulotu Maahanmuuttoviraston itse laatimien asiakirjojen sisältöön, on virheellinen.

Ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n soveltamisessa ei ole kyse siitä, että merkinnän tekeminen ulkomaalaisrekisteriin aiheuttaisi Maahanmuuttoviraston laatimien asiakirjojen salassapidon. Kyseessä on tiettyjen tietojen salassapito, joka aiheuttaa sen, ettei asiakirjoja voida luovuttaa osittainkaan peitettynä ilman, että salassa pidettävän aineiston sisältö paljastuu.

Turvapaikan ja oleskeluluvan hakijoiden sekä heidän läheistensä turvallisuutta suojaava julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan salassapitosäännös ei ole sidottu hakemuksen käsittelyvaiheeseen. Päätöksen antaminen asiassa ei poista viranomaisen velvollisuutta arvioida tietojen luovuttamisen seurauksia suojattaville eduille ja varmistua vaaran ilmeisestä aiheutumattomuudesta. Jo tieto siitä, että henkilöllä on Suomessa ollut kontakti maahanmuuttohallinnon viranomaisiin, voi vaikuttaa henkilön tai hänen läheistensä turvallisuuteen. Sama koskee myös ulkomaalaisrekisterilain 11 §:ssä tarkoitettua suojaa. Senkään tarkoituksena ei ole antaa suojaa vain asioiden vireilläolon aikana. Hallinto-oikeuden tulkinta johtaa salassapidon tarkoituksen kannalta täysin kestämättömään lopputulokseen. Sille ei löydy perusteita lain esitöistä, eikä se ole vallitsevan oikeustilan mukainen. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan ja ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n salassapidolla suojataan henkilön asiakkuutta Maahanmuuttovirastossa. Uuden päätöksen tekeminen ja perusteleminen hallinto-oikeuden vaatimuksen mukaisesti johtaisi salassa pidettävän tiedon oikeudettomaan paljastumiseen.

Tulkinta, jonka mukaan kyseessä olevissa tapauksissa on ilmeistä, että ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n mukaisia lähtökohtaisesti salassa pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa yleisöjulkisina ilman, että siitä aiheutuu vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille, kansainväliselle yhteistyölle taikka hakijalle tai hänen läheiselleen, on virheellinen. Samoin tulkinta siitä, että kyseessä olevassa tapauksessa on ilmeistä, että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaan lähtökohtaisesti salassa pidettävistä asiakirjoista voidaan antaa tietoja yleisöjulkisina ilman, että hakijan tai näiden läheisten turvallisuus vaarantuu, on virheellinen. Jo tieto siitä, että henkilön asioita on käsitelty Maahanmuuttovirastossa, voi johtaa salassapidolla suojattavien etujen vaarantumiseen.

Maahanmuuttoviraston pakolaisia, turvapaikan-, oleskeluluvan- ja viisumihakemuksia koskevien asiakirjojen hakijaa koskevat tunnistetiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan nojalla, ja kyseessä olevissa tapauksissa ei ole ilmeistä, että ne voitaisiin luovuttaa yleisöjulkisina henkilöiden turvallisuutta vaarantamatta. Sama arvio ilmeisen vahingon ja haitan osalta koskee hakijoiden tunnistetietoja niissä Maahanmuuttoviraston käsittelemissä ja ratkaisemissa asioissa, joita tarkoitetaan ulkomaalaisrekisterilain 2 §:ssä ja jotka ovat salassa pidettäviä saman lain 11 §:n nojalla. Helsingin hallinto-oikeuden tulkinta siitä, että tietyn henkilön asiakkuus voidaan paljastaa yleisöjulkisena nyt kyseessä olevissa tapauksissa, on väärä.

Maahanmuuttovirasto julkaisee käsittelemistään asioista tilastoja kotisivuillaan. Samoin virasto voi luovuttaa henkilön tunnistetiedot poistettuna asiakirjoja, kun asiakirjapyyntö ei koske nimettyä henkilöä. Kun asiakirjoja on pyydetty nimetystä henkilöstä, on ratkaistava, voidaanko yleisöjulkisena paljastaa mahdollinen tieto siitä, että henkilöllä on ollut Maahanmuuttovirastossa käsiteltävänä pakolaisuutta, turvapaikkaa, oleskelulupaa, maahantuloa, maastalähtöä, työntekoa, kansalaisuuden saamista, säilyttämistä tai menettämistä koskeva hakemus taikka kansalaisuusaseman määrittämistä koskeva asia. Samalla on arvioitava, onko ilmeistä, ettei tiedon antaminen tällaisen asian vireillä olosta vaaranna asianomaisen henkilön tai hänen läheisensä turvallisuutta tai aiheuta vahinkoa tai haittaa mainituille henkilöille tai Suomen kansainvälisille suhteille ja kansainväliselle yhteistyölle.

Ulkomaalaisrekisterilain 11 § koskee niiden tietojen ja asiakirjojen salassapitoa, jotka on saatu ulkomaalaisrekisterin käyttötarkoituksen mukaisten asioiden käsittelyn ja päätöksenteon yhteydessä. Tämän säännöksen soveltamisala on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohtaa laajempi, mutta tiettyjen asiakirjojen osalta yhteneväinen. Ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännös ulottuu kuitenkin asiakirjojen ohella myös tiedon salassa pitämiseen. Sen mukaista salassapitoa ei ole sidottu siihen, missä muodossa tieto on ja onko sitä merkitty rekisteriin vai sisältyykö se asiakirjaan. Tässä tapauksessa lähtökohtaisesti salassa pidettävä tieto, jonka osalta vahinkoharkinnassa ei ole päädytty julkisuuden mahdollisuuteen, sisältyy sekä Maahanmuuttoviraston diaarin tietoihin että pyydettyihin asiakirjoihin sillä tavalla, ettei vaatimus asiakirjakohtaisesta perustelemisesta ole mahdollista. Tieto on myös ulkomaalaisrekisterissä, missä se on samalla tavoin lähtökohtaisesti salassa pidettävä.

Ulkomaalaisrekisteri on looginen henkilörekisteri. Sen soveltamisalasäännöksen mukaan henkilötietojen keräämisestä ja tallettamisesta ulkomaalaisrekisteriin sekä siihen talletettujen tietojen käyttämisestä ja luovuttamisesta säädetään kyseisessä laissa. Tietojen kerääminen ja tallettaminen rekisteriin ei tarkoita pelkästään merkinnän tekemistä tietojärjestelmään eli teknistä tallettamista vaan ensisijaisesti sitä, että tietty tieto on saatu viranomaiselle määritellyssä asiayhteydessä tiettyyn henkilöön liittyen. Reinbothin ja Sipilän viittaamassa maaseutuelinkeinorekisteriä koskevassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä salassapitosäännös koskee vain rekisterissä olevaa tietoa, kun taas ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännös koskee tietoa, joka on ylipäätään saatu rekisterin käyttötarkoitusta varten toimivaltaisilta viranomaisilta. Tieto voi olla joko rekisterissä tai muulla tavoin talletettuna.

Tarkasteltaessa kysymystä siitä, onko ilmeistä, ettei tiedon antaminen aiheuta vahinkoa tai haittaa mainituille yksityisille tai yleisille eduille, tai vaaranna henkilöiden turvallisuutta, on otettava huomioon viraston toimintaympäristö. Sen asiakkaat ovat useimmiten vieraan valtion kansalaisia, ja heidän asiansa virastossa voivat koskea myös henkilön ja vieraan valtion viranomaisten välistä suhdetta. Huomioon on otettava myös asiakkaiden lähtövaltioiden ja yhteisöjen kulttuurit, joissa esimerkiksi kunniakäsitys poikkeaa meidän yhteiskuntamme normeista.

Asiakirjojen luonne yksilöä koskevina on otettava huomioon, kun arvioidaan suojattavien etujen vaarantumisen tai vahingon aiheutumisen ilmeisyyttä. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan suojattavien etujen vaarantumisen arvioinnissa on otettava huomioon kaikki mahdolliset vaaran lähteet tai aiheuttajat, ei pelkästään henkilön koti- tai lähtömaan viranomaiset tai muut toimijat vaan myös yksityiset tahot sekä yhteisöt niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Pykälissä mainittu läheinen saattaa olla Suomessa tai ulkomailla.

Yleisöjulkisuutta arvioitaessa on oltava täysin selvää ja epäilyksetöntä, että olipa tiedon luovutuksensaajana kuka tahansa, tiedon antamisesta ei aiheudu ulkomaalaisrekisterilain 11 §:ssä tai julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdassa tarkoitetuille henkilöille haittaa, vahinkoa tai vaaraa turvallisuudelle eikä niissä mainituille yleisille eduille vahinkoa tai haittaa. Ulkomaalaisasiat ovat arkaluonteisia sekä yksityisiin että yleisiin etuihin nähden. Niissä on otettava huomioon vieraiden valtioiden kiinnostus Suomessa oleskeleviin henkilöihin ja toisaalta myös kansainvälisen yhteisön ja yksittäisten valtioiden kiinnostus siihen, miten Suomi käsittelee muiden valtioiden kansalaisten tietoja. Henkilön mahdollisesti tuomittava toiminta yhteiskunnassa ei poista viranomaisen velvollisuutta noudattaa salassapitosäännöksiä.

Ulkomaalaisrekisterilain 11 §:ssä tarkoitettu vahinko tai haitta asettaa arvioinnissa kynnyksen julkisuuslain turvallisuutta koskevaa arviointia alemmas. Julkisuuslain mukainen suoja ei ulotu ainoastaan hakemuksen vireilläolovaiheeseen. Luovuttamisedellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon henkilön sen hetkiset olosuhteet, ja onko niistä saatavilla tietoa.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohtaa ei ole sidottu kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytyksiin tai pakolaisen määritelmään siten, että ainoastaan Suomesta turvapaikan saaneita henkilöitä koskevat asiakirjat olisivat salassa pidettäviä. Salassapitoa ei ole rajattu myöskään vain Suomessa oleskeleviin henkilöihin. Turvapaikkajärjestelmä perustuu luottamuksensuojalle, ja turvapaikkaa hakevalle henkilölle luvataan hänen antamiensa tietojen salassapito. Tähän perustuen henkilö pystyy arvioimaan, mitä kertoo perusteikseen kansainvälistä suojelua hakiessaan. Myös apulaisoikeusasiamies on päätöksessään (EOA 380/4/04) todennut, ettei kielteisen ratkaisun saaminen turvapaikka-asiassa poista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan mukaista suojaa, ja että käännytettävän turvapaikanhakijan kohdalla viranomaisilla voinee vain poikkeustapauksissa olla sellaista varmuutta tiedon antamisen turvallisuudesta, joka kumoaisi salassapito-olettaman. Asian vireilläolosta kulunut aika tarkoittaa myös sitä, että viranomaisella käytettävissään oleva ajantasainen tieto henkilön tilanteesta ja hänen läheisistään heikentyy.

Tietojen luovutuksen edellytyksenä olevaa vaarantumisen ilmeisyyttä arvioitaessa on tiedettävä, kenelle ja missä tarkoituksessa tietoja ollaan luovuttamassa. Kysymys on tällöin julkisuuslain 17 §:n 3 momentin mukaisesta tilanteesta. Kun asiakirjapyyntö ei koske nimettyjen henkilöiden asiakirjoja, henkilöiden tunnistetietojen poistamisen jälkeen on useimmiten ilmeistä, ettei suojan kohteena oleville henkilölle aiheudu haitallisia vaikutuksia yleisöjulkisesta luovutuksesta. Sen sijaan henkilön tunnistetietojen yleisöjulkisuus voinee tulla vain poikkeuksellisesti kyseeseen.

Pelkästään henkilön ulkomaalaisperäisestä nimestä ei voida tehdä johtopäätöstä, että hän automaattisesti olisi Maahanmuuttoviraston asiakas. Henkilön nimen esiintyminen muissa yhteyksissä ei tarkoita mahdollisuutta luovuttaa samaa henkilöä koskevia tietoja yleisöjulkisina Maahanmuuttovirastosta.

Oikeudenkäynnin ei ole katsottava johtuneen Maahanmuuttoviraston virheestä. Päätösten perusteleminen asiakirjakohtaisesti ei ole mahdollista vaarantamatta ja vahingoittamatta suojattavia etuja. Asia on ainakin tulkinnanvarainen, eikä tilanteeseen suoraan soveltuvaa aikaisempaa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä ole. Oikeudenkäyntikulujen määräämiselle ei siten ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitettua perustetta.

Reinboth ja Sipilä ovat samansisältöisissä selityksissään vaatineet valituksen hylkäämistä ja Maahanmuuttoviraston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 300 eurolla kummankin osalta.

Selityksissään Reinboth ja Sipilä ovat esittäneet muun muassa seuraavaa:

Perustuslain sekä julkisuuslain mukaan asiakirjojen salassapito on poikkeus, joka on perusteltava. Maahanmuuttovirastonkaan hallintopäätökset ja muut asiakirjat eivät voi olla kategorisesti salassa pidettäviä, vaan julkisuus on ratkaistava asiakirjakohtaisesti.

Tietyissä tapauksissa hakijan ja/tai hänen läheistensä turvallisuuden takia on pidettävä salassa myös tieto siitä, että henkilö oleskelee Suomessa ja on Maahanmuuttoviraston asiakas. Nyt kyseessä olevien henkilöiden oleskelu Suomessa on hyvin tiedossa, eivätkä he ole pyrkineet sitä itsekään salaamaan. Keskusrikospoliisilta saadun tiedon mukaan kyseiset henkilöt ovat ulkomaalaisia. Näin ollen on itsestään selvää, että he ovat Maahanmuuttoviraston asiakkaita tai muutoin he oleskelevat Suomessa laittomasti. Siten heidän asiakkuutensa Maahanmuuttovirastossa on jo julkinen tieto, jonka salaamiseen ei ole lain edellyttämiä perusteita.

Ulkomaalaisrekisterilailla ei ole merkitystä Maahanmuuttoviraston päätösten julkisuutta arvioitaessa, vaan arvio on tehtävä julkisuuslakia soveltaen. Ulkomaalaisrekisteri ei ole diaari, eikä sen salassapidolla ole asiassa merkitystä. Myös rikosrekisteri on salassa pidettävä, mutta sen pohjana olevat tuomioistuimen päätökset eivät ole, ellei siihen ole painavaa erityistä syytä. Tarvittaessa asiakirjoista voidaan erikseen peittää sellaisia salassa pidettäviä tietoja kuin terveystietoja.

Maahanmuuttovirasto ei ole tehnyt asiakirjakohtaista harkintaa, vaan viraston mukaan sen hallussa olevat kaikki päätökset ja muut tiedot ovat salassa pidettäviä sekä ulkomaalaisrekisterilain että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan nojalla. Julkisuuslaissa salassapidon perusteena on ainoastaan hakijan ja/tai hänen läheistensä turvallisuus. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on ilmeistä, ettei päätösten ja muiden tietojen julkisuudella vaaranneta kenenkään turvallisuutta.

Maahanmuuttovirasto on jättänyt noudattamatta samaa oikeuskysymystä koskevia aiempia ratkaisuja, joten oikeudenkäynnin on katsottava johtuneen Maahanmuuttoviraston virheestä.

Maahanmuuttovirasto on vastaselityksessään esittänyt muun muassa seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston kaikki hallintopäätökset eivät ole salassa pidettäviä, vaan ainoastaan ne, joihin soveltuu julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohta tai ulkomaalaisrekisterilain 11 § siltä osin kuin kysymys on saman lain 2 §:n tarkoittamista ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain mukaisista asioista. Mainituissa pykälissä edellytetään olevan ilmeistä, ettei tiedon antamisesta aiheudu haitallisia seuraamuksia salassapidon suojaamalle edulle. Salassapidolla suojataan julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdassa henkilöä. Näin ollen säännös edellyttää henkilön tunnistetietojen salassa pitämistä yhdistettynä pykälässä mainittuihin asiatyyppeihin. Maahanmuuttovirasto on kyseessä olevissa tapauksissa luovuttavana viranomaisena arvioinut, ettei ilmeisyysedellytys täyty, ja asiakirjat sekä muut tiedot ovat näin ollen salassa pidettäviä.

Maahanmuuttoviraston toiminta sinänsä ei ole salassa pidettävää, vaikka sen tiettyihin tehtäviin liittyvien hakijoiden tiedot voivat olla. Maahanmuuttovirasto on toimittanut esimerkiksi Sipilälle otteen diaarista ja Nelosen uutisille homoseksuaaleja koskevia turvapaikkapäätöksiä ja perhesidepäätöksiä siten, että niistä oli julkisuuslain 10 §:n mukaan poistettu salassa pidettävät tiedot, kuten hakijoiden ja heidän läheistensä tunnistetiedot ja muut tiedot, joista hakijan tai läheisen voisi yksilöidä ja tunnistaa.

Selitysten mukaan nyt kyseessä olevien henkilöiden asiakkuus Maahanmuuttovirastossa on jo julkinen tieto. Toimittajan muualta hankkimat tiedot eivät kuitenkaan poista sen viranomaisen salassapitovelvollisuutta, jonka asiakirjojen luovuttamisesta on kyse. Mainitulla seikalla voi olla merkitystä ilmeisyysedellytyksen arvioinnin kannalta, mutta ei selityksessä väitetyin tavoin. Henkilön tietojen oleminen julkisuudessa saattaa tehdä entistä vähemmän ilmeiseksi sen, ettei asiakkuuden paljastaminen vaaranna henkilön tai hänen läheistensä turvallisuutta tai aiheuta vahinkoa tai haittaa mainituille henkilöille.

Mikäli katsottaisiin, ettei turvallisuuden vaarantumiseen salassapitoperusteena voida vedota, olisi kuitenkin katsottava, että pyydettyjen asiakirjojen luovuttamisella yleisöjulkisena aiheutuisi vahinkoa tai haittaa sekä suojan kohteena oleville henkilöille että heidän läheisilleen sekä mahdollisesti myös Suomen kansainvälisille suhteille ja kansainväliselle yhteistyölle, koska nyt kyseessä olevan laatuisten ja sisältöisten asiakirjojen julkisuus ei ole käytäntönä esimerkiksi Geneven pakolaissopimukseen liittyneissä valtioissa. Näin ollen ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n tarkoittama ilmeisyys ei ole käsillä.

Nyt kyseessä olevissa asioissa on kysymys erilaisesta tilanteesta kuin karkottamista koskevissa asioissa, joiden diaaritietojen salassapidolle ei ole löydettävissä samanlaista kiinteää lainsäädännöllistä perustetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Sipilän ja Reinbothin oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännöksen merkitys tässä asiassa

Maahanmuuttoviraston ylläpitämän ulkomaalaisrekisterin pääasiallisena tarkoituksena on sujuvan päätöksenteon varmistamiseksi yhdistää useita eri viranomaistoimijoita, jotka tekevät joko päätöksiä ulkomaalaisasioissa tai toimittavat selvitystä toiselle viranomaiselle tällaisten päätösten tekemiseksi. Usean viranomaisen käytettävissä olevan rekisterin avulla tiedot saadaan nopeammin ja tietoturvallisesti varmemmalla tavalla kuin selvityspyyntökirjelmin ja niihin annetuin vastauksin. Viranomaisilta saatavat tiedot koskevat usein henkilöiden yksityiselämää ja sisältävät suurelta osin arkaluonteisia tietoja.

Ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n vahinkoedellytyslauseke käsittää paitsi vahingon myös haitan aiheutumisen riskin. Säännöstä on tulkittava suppeasti, eikä sitä voida soveltaa muihin kuin lain 2 §:n mukaisten tehtävien hoitamista varten saatuihin tietoihin ja asiakirjoihin. Tältä osin kysymys on yksityishenkilöiltä tai viranomaisilta saaduista tiedoista ja asiakirjoista. Tiedon tai asiakirjan salassapito ei voi perustua yksinomaan siihen, että tietopyynnön kohteena olevan henkilöllisyys on selvillä.

Ulkomaalaislain ja kansalaisuuslain nojalla tehtävistä päätöksistä ja niiden sisällöstä tehdään merkintä ulkomaalaisrekisteriin. Viranomaisten tekemissä hallintopäätöksissä ei kuitenkaan ole kysymys ulkomaalaisrekisterilain 11 §:n mukaisista, tehtävien hoitamista varten saaduista tiedoista ja asiakirjoista. Näin ollen ulkomaalaisrekisterilain salassapitosäännös ei ulotu hallintopäätöksiin, vaan niiden osalta on sovellettava julkisuuslakia.

Julkisuuslain vahinkoedellytyslausekkeen arviointi

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 24 kohdan vahinkoedellytyslauseke edellyttää asiakirjakohtaista harkintaa. Mikäli vahinkoedellytysarvioinnin perusteella on ilmeistä, että tiedon antaminen asiakirjoista ei vaaranna kyseisten henkilöiden tai näiden läheisten turvallisuutta, eikä kysymys ole muustakaan julkisuuslain salassapitoperusteesta, asiakirjaa on pidettävä julkisena. Tällöin tiedonsaajan vaitiolovelvollisuudella ja painavan syyn esittämisellä ei ole vaikutusta asiakirjan julkisuuden arvioimiseen.

Tietojen salassapito on riippumaton kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen annetun päätöksen lopputuloksesta. Salassapito ei myöskään voi rajoittua ainoastaan hakemusvaiheeseen. Päätöksen salassapidon ajallista ulottuvuutta on arvioitava tapauskohtaisesti. Ajan kuluminen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemisestä saattaa vaikuttaa vahinkoedellytysarviointiin siten, ettei salassapito henkilön ja hänen läheistensä suojaamiseksi ole enää tarpeen ainakaan samassa määrin kuin aiemmin.

Johtopäätös

Edellä mainituin perustein ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Sipilälle ja Reinbothille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Pirita Pesonen.