KHO:2013:122

Helsingin hallinto-oikeus 12.1.2012 nro 12/0013/5

Asian aikaisempi käsittely

Kiinteistö-osakeyhtiö on hakenut lupaa poiketa maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin säännöksestä Helsingin 4. kaupunginosan (Kamppi) korttelin numero 156 tontilla numero 2 osoitteessa Ruoholahdenkatu 4 sijaitsevan 5 991 kerrosneliömetrin suuruisen toimistorakennuksen muuttamiseksi asuinkäyttöön niin, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta sekä rakennusalasta ja autopaikkamäärästä.

Helsingin kaupunginhallitus on päätöksellään 7.3.2011 (§ 259) hyväksynyt hakemuksen muun ohella seuraavilla ehdoilla:
– Pihatasolle suunnitellut asunnot poistetaan ja 2. kerroksen soveltuvuus asuinkäyttöön melun ja pimeyden vuoksi selvitetään yhdessä rakennusvalvontaviraston kanssa.
– Asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan.

Kaupunginhallitus on päätöksessään todennut, että kerrosalan ylitys on 3 866 kerrosneliömetriä. Kaupunginhallitus on perusteluissaan lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Rakennus soveltuu kohtalaisesti asuinkäyttöön. Tontin rakennustehokkuuden sekä T:n mallisen syvän rungon vuoksi piha on pieni ja pimeä, samoin alimpien kerrosten asunnot. Pienet asunnot avautuvat yksipuolisesti joko pohjoiseen vilkkaasti liikennöidylle Ruoholahdenkadulle tai ahtaalle pihalle. Pihan perälle sijoitetut asunnot tulee muuttaa yhteistilakäyttöön. Myös 2. kerroksen soveltuvuutta asuinkäyttöön pimeyden ja Ruoholahdenkadun aiheuttaman melun vuoksi tulee harkita. Asunnot eivät saa yksipuolisesti avautua Ruoholahdenkadulle päin. Piha tulee suunnitella viihtyisäksi oleskelu- ja katselupihaksi istutuksin. Yhteistilojen riittävyys tulee tarkistaa rakennusvalvontaviraston ohjeen mukaiseksi. Puuttuvat pysäköintipaikat (35 kpl) tulee osoittaa lähialueen pysäköintilaitoksesta.

Poikkeamisen erityinen syy on rakennuksen tarkoituksenmukainen käyttö. Haettu toimenpide ei aiheuta haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle taikka alueiden käytön muulle järjestämiselle, eikä vaikeuta luonnonsuojelun taikka rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Haettu toimenpide ei myöskään johda vaikutuksiltaan merkittävään rakentamiseen eikä muutoin aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristö- tai muita vaikutuksia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on, toimitettuaan katselmuksen, kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen siltä osin kuin siinä on asetettu ehdot siitä, että pihatasolle suunnitellut asunnot poistetaan ja että asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan. Nämä ehdot on poistettu. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen muilta osin.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 58 §:n 1 momentin mukaan rakennusta ei saa rakentaa vastoin asemakaavaa (rakentamisrajoitus).

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista. Saman pykälän 2 momentin mukaan kunta ei kuitenkaan saa myöntää poikkeusta, muun ohella kun kysymys on: 2) vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta tontti- tai rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta taikka vähäistä suuremman rakennusoikeuden osoittamisesta alueelle, jolle asemakaavassa ei ole osoitettu rakennusoikeutta.

Kevennettyjen rakennus- ja kaavamääräysten kokeiluista annetun lain (1257/2010) 3 §:n mukaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 171 §:n 2 momentin 2−4 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa muun muassa Helsingissä poikkeuksen rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista myöntää kuitenkin kunta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa muun ohella 1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 51 §:n mukaan asuinhuoneen tulee saada riittävästi luonnonvaloa. Asumiseen tarkoitettujen tilojen tulee olla tarkoituksenmukaisia ja viihtyisiä. Asuntosuunnittelusta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan G1 kohdan 2.3.1 määräyksessä todetaan muun ohella, että asuinhuoneessa tulee olla ikkuna, jonka valoaukko on vähintään 1/10 huonealasta. Ikkunan sijoituksen ja muun järjestelyn tulee olla valoisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarkoituksenmukainen. Asuinhuoneen ikkunan tulee olla välittömässä yhteydessä ulkoilmaan. Kohdan 2.4.2 määräyksen mukaan asuinhuoneen suunnittelussa tulee ottaa huomioon ilmansuuntien ja ympäristön mahdollisten häiriöiden vaikutus sekä ikkunanäkymät. Saman kohdan ohjeen mukaan asuinhuone tarvitsee käyttötarkoitustaan vastaavasti suoraa auringonvaloa. Asuinhuoneen ikkunasta avautuvilla näkymillä on merkitys viihtyisyyden kannalta.

Tosiseikat

Asiassa on kysymys Kampin korttelissa nro 156 tontilla nro 2 osoitteessa Ruoholahdenkatu 4 sijaitsevan 5 991 k-m²:n suuruisen toimistorakennuksen muuttamisesta asuinkäyttöön. Rakennus on valmistunut vuonna 1945. Rakennuksessa on 7-kerroksinen Ruoholahdenkadun suuntainen runko sekä tämän rungon keskiosaan liittyvä piharakennuksen 7-kerroksinen runko, joka kapenee 5. kerroksesta ylöspäin. Rakennuksen 2.−7. kerrokseen sijoitetaan hakemuksen mukaan erikokoisia 1−5 huoneen huoneistoja, joista merkittävä osa avautuu pelkästään Ruoholahdenkadun suuntaan.

Alueella voimassa olevassa 25.10.1982 vahvistetussa asemakaavassa on muun ohella alueen käyttötarkoitusta, tontin rakennusalaa sekä tontin enimmäiskerrosalaa koskevat kaksitasoiset asemakaavamääräykset. Kyseessä olevalla tontilla alueen käyttötarkoitus on asuntokerrostalojen korttelialue (Ak), enimmäiskerrosala 2 125 k-m² ja rakennusala on osoitettu Ruoholahdenkadun suuntaisesti jättäen tontin sisäpiha rakentamattomaksi. Toissijaisessa määräyksessä määrätään, että olemassa olevassa, ennen 18.6.1969 rakennusluvan saaneessa rakennuksessa tai sen osassa saadaan suorittaa korjaaminen uudisrakentamiseen verrattavalla tavalla sen estämättä, mitä kaavassa on edellä määrätty muun ohella
– alueen käyttötarkoituksesta, silloin kun uudisrakentamiseen verrattava korjaaminen ei muuta rakennuksen tai sen osan rakennus- tai muutosluvassa määrättyä käyttötarkoitusta
– tontin rakennusalasta, silloin kun olemassa oleva rakennus sijaitsee sen alueen ulkopuolella, joka on kaavassa merkitty rakennusalaksi
– tontin enimmäiskerrosalasta, silloin kun olemassa olevan rakennuksen kerrosala ylittää tontille rakennettavaksi sallitun kerrosalan
– tontin autopaikkojen vähimmäismäärästä.
Kaavamääräyksen mukaan rakennus on suojeltava liikennemelulta siten, että kadunpuoleisen ikkunaseinän äänieristävyys on vähintään 35 dB.

Asian oikeudellinen arviointi

Kyseistä toimistorakennukseksi aikanaan rakennettua rakennusta ollaan nyt muuttamassa asemakaavan mukaiseen asuinkäyttöön. Koska muun ohella asemakaavan mukainen rakennusala ja enimmäiskerrosala ylittyvät tontilla huomattavasti, hanke vaatii maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n mukaisen poikkeamisen asemakaavan rakennusalaa ja enimmäiskerrosalaa koskevista määräyksistä. Kaupunginhallitus on myöntänyt poikkeamisen näistä kaavamääräyksistä eräin ehdoin. Kiinteistö -osakeyhtiö on valittanut kolmesta poikkeamispäätökseen asetetusta ehdosta. Hallinto-oikeudessa on näin ollen vain kysymys siitä, ovatko nämä valituksenalaiset lupaehdot tarpeellisia, jotta maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin 1 kohdan poikkeamisen edellytykset täyttyisivät ja rakennus soveltuisi asuinkäyttöön. Hallinto-oikeus ei ole päätöksellään ottanut kantaa poikkeamisen myöntämisedellytyksiin muutoin.

Valituksenalaisen päätöksen yhden ehdon mukaan toisen kerroksen soveltuvuus asuinkäyttöön melun ja pimeyden vuoksi selvitetään yhdessä rakennusvalvontaviraston kanssa. Hallinto-oikeus on todennut, että päätöksessä on tältä osin kysymys rakennuslupavaiheessa toteutuvasta selvittämisvelvollisuudesta, johon valittajayhtiö on vastaselityksessään yhtynyt. Kaupunginhallitus on voinut asettaa sanotun ehdon poikkeamiselle. Tätä ehtoa ei ole syytä muuttaa.

Toisen ehdon mukaan pihatasolle suunnitellut asunnot on poistettava. Piha-asunnot ovat kuitenkin olleet asemakaavan mukaisessa asuinkäytössä jo ennen poikkeamishakemusta ja tulevat hakemuksen mukaan säilymään tässä käytössä. Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, että asuntoja tarvittaisiin yhteistilakäyttöön tai muitakaan perusteita asuntojen poistamiselle. Näin ollen kaupunginhallitus ei ole voinut asettaa asuntojen poistamista ehdoksi poikkeamisedellytysten täyttymiselle. Päätös on kumottu mainitun ehdon osalta.

Kolmannen ehdon mukaan asunnot tulee suunnitella niin, että ne eivät avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan. Tämän ehdon osalta tulee arvioitavaksi se, onko ehto tarpeen poikkeamisen hyväksymiselle, kun otetaan huomioon soveltuvin osin maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaiset asemakaavan sisältövaatimukset sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 51 §:n 1 momentin ja rakentamismääräyskokoelman asuntosuunnittelulle asettamat vaatimukset.

Kaupunginhallitus on todennut, että rakennus soveltuu kohtalaisesti asuinkäyttöön, mutta on sitä vastaan puhuvina seikkoina nostanut esiin muun muassa raitiovaunuliikenteen melun, ilmanlaadun sekä valaistusolosuhteet erityisesti alemmissa kerroksissa. Valittaja on todennut, että hyvä ilmanvaihto saadaan aikaan rakennuksen koneellisella ilmanvaihdolla ja ranskalaisilla parvekkeilla ja että asuntojen ikkunat avautuvat luoteeseen avarin puistonäkymin, mikä tekee niistä valoisia niin ylemmissä kuin alemmissakin kerroksissa.

Katselmuksella saatujen havaintojen perusteella Ruoholahdenkadun suuntaan avautuvista ikkunoista aukeaa avara näkymä vastapäiseen Kolmiopuistoon. Asuntojen valaistusolosuhteet täyttävät myös rakentamismääräyskokoelman mukaiset asuinhuoneiden valoisuutta koskevat määräykset ja ohjeet. Melua, valoisuutta ja ilmanvaihtoa koskevat asumisterveyteen ja valoisuuteen vaikuttavat seikat ovat ratkaistavissa siten, että ne täyttävät sekä näitä koskevat määräykset että asemakaavalla asetetut edellytykset.

Hallinto-oikeus on katsonut, että asiakirjoista saatava selvitys sekä katselmuksessa tehdyt havainnot tukevat näkemystä siitä, että ehdolla, jonka mukaan asunnot tulee suunnitella niin, että ne eivät avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan, ei ole vaikuttavuutta arvioitaessa rakennuksen melua, valoisuutta tai ilmanvaihtoa koskevia asumisterveyteen ja viihtyvyyteen vaikuttavia seikkoja eikä ehto näin ollen ole tarpeellinen maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentissa tarkoitetussa haitta-arvioinnissa. Kun otetaan huomioon edellä olevat perustelut, ei kaupunginhallitus ole voinut asiassa esittämillään perusteilla asettaa poikkeamisen hyväksymisen edellytykseksi kysymyksessä olevaa ehtoa siitä, että asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan. Tämän vuoksi päätös on kumottu mainitun ehdon osalta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut
Maankäyttö- ja rakennuslain 54 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Liisa Heikkilä, Mauri Hyvönen ja Jaana Moilanen. Esittelijä Patrik Stenbäck.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on kumottu kaupunginhallituksen poikkeamispäätökseen liitetty ehto, jonka mukaan asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan.

Vaatimuksensa tueksi kaupunginhallitus on viitannut asiassa aiemmin esitettyyn sekä lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevalla ehdolla on merkitystä arvioitaessa asumisterveyttä ja -viihtyvyyttä rakennuksessa sekä melun ja ilmanvaihdon että valoisuuden kannalta. Ehdot, joilla pyritään siihen, että asemakaavan sisältövaatimukset, muun muassa terveellinen, turvallinen ja viihtyisä elinympäristö toteutuvat, ovat lainmukaisia ja sallittuja.

Ehto huoneistojen avautumisesta muuallekin kuin kadulle on liikenteen melun vuoksi perusteltu terveellisen ja viihtyisän elinympäristön toteuttamiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan melua ja ilmanvaihtoa koskevat seikat olisivat ratkaistavissa siten, että ne täyttävät määräykset ja asemakaavalla asetetut edellytykset. Tällä viitataan ilmeisesti suunnitelmiin äänieristyksestä ja koneellisesta ilmanvaihdosta. Linjaus on ristiriidassa meluntorjuntaa koskevan vallitsevan kaavoitus- ja oikeuskäytännön kanssa.

Työryhmä, joka on esittänyt yksityiskohtaisia ehdotuksia liikennemelun huomioon ottamiseksi kaavoituksessa, on todennut mietinnössään, että huoneistojen tulisi ulottua läpi talon, jos ei voida varmistaa, että melutaso asuintalon liikenneväylän puoleisella julkisivulla on alle 55-60 dB. Tällöin tuuletus voidaan järjestää hiljaisemmalla puolella. Vilkkaasti liikennöityjen katujen varressa huoneistojen tulisi ulottua läpi talon. (Liikennemelun huomioon ottaminen kaavoituksessa, LIME -työryhmän mietintö, Suomen ympäristö 493, Ympäristöministeriö 2001).

Kysymyksessä olevalla Ruoholahden kadun kohdalla vuorokausimelu ylittää meluselvityksen mukaan 65 dB. Raitioliikenteen aloittaminen katuosuudella lisännee vielä melutasoa. Hallinto-oikeus ei ole riittävästi ja oikein perustellut ratkaisuaan. Katselmuksessa ei voida tehdä tarkkoja havaintoja melusta. Hyvä äänieristys ja koneellinen ilmanvaihto, joihin yhtiö on viitannut, eivät korvaa mahdollisuutta tuulettaa huoneistoja.

Valoisuuden osalta on todettu, etteivät huoneistot, jotka avautuvat ainoastaan kadun suuntaan, ole rakentamismääräyskokoelmassa (G1 2.3.1) tarkoitetulla tavalla valoisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarkoituksenmukaisia. Rakentamismääräyskokoelman kohdan G1 2.4.2 mukaan asuinhuoneen suunnittelussa tulee ottaa huomioon ilmansuuntien ja ympäristön mahdollisten häiriöiden vaikutus sekä ikkunanäkymät. Asuinhuone tarvitsee käyttötarkoitustaan vastaavasti suoraa auringonvaloa. Ikkunoista avautuvat näkymät antavat puistoalueelle, mutta valoisuuden ja auringonvalon puutteen ja kadun häiriöiden vuoksi suunnitelmat ovat rakentamismääräysten suhteen alttiit arvostelulle. Ikkunat antavat ainoastaan luoteeseen, eikä suoraa auringonvaloa tule huoneistoon. Oleskeluun tarkoitettujen huoneiden tulee saada riittävästi auringonvaloa.

Kysymyksessä olevalla kaupunginhallituksen poikkeamispäätöksen ehdoksi asettamalla vaatimuksella turvataan omalta osaltaan maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetty terveellinen, turvallinen ja viihtyisä asuinympäristö.

Kiinteistö-osakeyhtiö on antanut selityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa:

Asemakaavan sisältövaatimukset terveellisestä, turvallisesta ja viihtyisästä asuinympäristöstä toteutuvat ilman kysymyksessä olevaa ehtoa. Melua ja ilmanvaihtoa koskevat seikat ovat ratkaistavissa äänieristyksellä ja koneellisella ilmanvaihdolla. Ruoholahdenkadun puoleisiin ikkunoihin paistaa ilta-aurinko lännestä. Kysymyksessä oleva ehto ei ole tarpeellinen, jotta poikkeamisen edellytykset täyttyisivät ja rakennus soveltuisi asuinkäyttöön.

Helsingin kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen. Asuntojen sijoittaminen niin, että ne avautuvat ainoastaan vilkkaasti liikennöidyn kadun puolelle, on kaavoituskäytännön vastaista. Esimerkkinä kaavoituskäytännöstä on mainittu muiden ohella Helsingin Sörnäisten kaupunginosassa korttelin 294 asemakaava, jonka kaavamääräyksen mukaan Hämeentiehen, Haapaniemenkatuun ja Sörnäisten rantatielle rajoittuville korttelialueille rakennukset on suunniteltava niin, etteivät yhdenkään asuinhuoneiston ikkunat ole yksinomaan edellä mainituille kaduille. Asia on ollut esillä myös kaupungin ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kesken käydyissä neuvotteluissa.

Kiinteistö-osakeyhtiölle on toimitettu kaupunginhallituksen vastaselitys tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hyväksyy valituksen.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginhallituksen päätökseen 7.3.2011 liitetyn ehdon, jonka mukaan asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan. Kaupunginhallituksen päätökseen liitetty ehto saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset muun muassa terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen mainitussa laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 2 kohdan (1129/2008) mukaan kunta ei kuitenkaan saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta tontti- tai rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta taikka vähäistä suuremman rakennusoikeuden osoittamisesta alueelle, jolle asemakaavassa ei ole osoitettu rakennusoikeutta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaan poikkeaminen ei saa:
1) aiheuttaa haittaa kaavoitukselle, kaavan toteuttamiselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;
2) vaikeuttaa luonnonsuojelun tavoitteiden saavuttamista; eikä
3) vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 174 §:n 1 momentin mukaan poikkeamispäätös on perusteltava siten kuin hallintolaissa säädetään. Päätökseen voidaan ottaa tarpeelliset määräykset ja ehdot.

Kevennettyjen rakennus- ja kaavamääräysten kokeiluista annetun lain (1257/2010) 3 §:n mukaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 171 §:n 2 momentin 2−4 kohdassa ja 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa muun muassa Helsingissä poikkeuksen rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista myöntää kuitenkin kunta.

Lain esityöt

Rakennuslainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

Poikkeamisen oikeudellisista edellytyksistä säädetään erillään poikkeamista koskevasta toimivaltasäännöksestä, joka sekin sisältää yhden tärkeän poikkeamisen edellytyksen eli poikkeus voidaan myöntää erityisestä syystä. Erityisiä syitä ei ilmaista laissa, vaan niiden olemassaolo harkitaan edelleen tapauskohtaisesti ja rakennuslain mukainen erityisiä syitä koskeva hallinto- ja oikeuskäytäntö ohjaa säännöksen soveltamista. Poikkeamisen edellytyksiin liittyy myös se, että poikkeus voidaan myöntää eli poikkeamiseen ei siis ole aina suostuttava, vaikka tämän pykälän mukaiset edellytykset ovat käsillä.

Ratkaistava kysymys

Kiinteistö-osakeyhtiö on hakenut poikkeamista toimistorakennuksen muuttamiseksi asuinkäyttöön siten, että poiketaan vähäistä suuremmin asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta sekä rakennusalasta ja autopaikkamäärästä. Helsingin kaupunginhallitus on myöntänyt poikkeamisen päätöksessään mainituin ehdoin. Hallinto-oikeus on yhtiön valituksesta kumonnut kaupunginhallituksen päätöksen muun ohella siltä osin kuin päätökseen oli liitetty ehto, jonka mukaan asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kaupunginhallituksen valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, onko poikkeamispäätökseen voitu liittää mainittu ehto.

Oikeudellinen arviointi

Helsingin kaupunginhallitus on hyväksynyt Kiinteistö-osakeyhtiön poikkeamishakemuksen muun ohella sillä ehdolla, että asunnot suunnitellaan niin, etteivät ne avaudu ainoastaan Ruoholahdenkadun suuntaan. Kaupunginhallitus on perustellut ehtoa asumisen turvallisuuteen ja viihtyisyyteen liittyvillä syillä.

Poikkeamishakemusta käsittelevällä viranomaisella, tässä tapauksessa kaupunginhallituksella, on maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin nojalla harkintavaltaa asiaa ratkaistessaan. Lain esitöistä käy ilmi, ettei poikkeamiseen ole aina suostuttava silloinkaan, kun maankäyttö- ja rakennuslain 172 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset olisivat käsillä. Harkintavallasta seuraa myös mahdollisuus liittää myönteiseen lupapäätökseen ehtoja. Viranomaisen harkintavaltaa ovat tältä osin kuitenkin rajoittaneet yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet, muun muassa tarkoitussidonnaisuuden periaate. Periaatteen mukaan viranomainen saa käyttää harkintavaltaansa vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Poikkeamispäätöksen ehtojen tulee edistää maankäytön suunnitteluun liittyviä päämääriä.

Kunnalla on alueidensa kaavoituksesta vastaavana tahona velvollisuus asemakaavojen laatimisen yhteydessä huolehtia maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisesti muun ohella siitä, että kaavoituksella luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle. Asemakaava ei myöskään saa mainitun pykälän 3 momentin mukaan olla maanomistajan kannalta kohtuuton. Kaupunginhallitus on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa perustanut poikkeamispäätökseen liittyvän, valituksen kohteena olevan ehdon asemakaavan sisältövaatimuksiin. Ehdolle on esitetty hyväksyttävät maankäytölliset perustelut eikä ehto ole poikkeamispäätöksellä sallittu rakennusoikeuden määrä huomioon ottaen myöskään luvanhakijan kannalta kohtuuton.

Asiaa hallintotuomioistuimessa käsiteltäessä on myös otettava huomioon, ettei tuomioistuimella ole toimivaltaa olennaisesti muuttaa hallintoviranomaisen harkintavaltansa nojalla tekemää poikkeamispäätöstä, vaan ainoastaan tutkia päätöksen lainmukaisuus. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa poikkeamispäätöksen ehdot ovat olleet olennainen osa kaupunginhallituksen päätöstä, ja siten myös edellytyksenä sille, että hakemus on voitu hyväksyä.

Edellä mainituilla perusteilla kaupunginhallitus on voinut liittää poikkeamispäätökseen valituksenalaisen ehdon. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja kaupunginhallituksen päätös saatettava voimaan kyseisen ehdon osalta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Tuula Pääkkönen.