KHO:2015:150

Taloyhtiö oli hakenut vesitalouslupaa neljäntoista 220 metriä syvän maalämpökaivon rakentamiseen pohjavesialueelle. Lupaa haettaessa lämpökaivoista oli porattuna jo kaksitoista. Samalla pohjavesialueella sijaitsi kunnan päävedenottamo, jonka suoja-alueen ulkopuolella hankekiinteistö sijaitsi. Alueen pohjavedessä oli todettu liuotinjäämiä useassa havaintopisteessä.

Vesitaloushankkeen luvanvaraisuutta koskevan vesilain 3 luvun 2 §:n mukaan luvanvaraisen muutoksen kohteena voi olla myös pohjaveden laatu. Lisäksi 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut haitalliset muutokset pohjavesiesiintymän tilassa voivat viitata muutoksiin niin pohjavesien määrällisessä kuin kemiallisessa tilassakin. Pykälän 1 momentin 5 kohdan perusteella lämpökaivokentän rakentamiseen yhdyskunnan vedenhankintakäytössä olevalla pohjavesialueella voidaan edellyttää lupaa mahdollisen suoja-alueen rajauksesta riippumatta. Kun hankekiinteistön ympäristössä lisäksi oli pilaantuneita maa-alueita ja pohjavettä, saattoi lämpökaivojen poraamisesta ja kaivutöistä aiheutua vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia pohjavesiesiintymän tilaan.

Vesitalousluvan myöntämisen edellytyksiä tuli arvioida vesilain 3 luvussa säädetyn intressivertailun perusteella. Tässä tapauksessa hankkeesta saatavat hyödyt koituivat ainoastaan yksityiselle edulle eli luvanhakijana olevalle taloyhtiölle maalämpöjärjestelmästä saatavan energiatuotannon kautta. Tätä hankkeesta saatavaa yksityistä hyötyä oli vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verrattava hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Yleiselle edulle aiheutuvia menetyksiä arvioitaessa voitiin vesilain 3 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla muun ohella ottaa huomioon pohjavesien kemiallisen tilan arviointiin tarkoitetut ympäristönlaatunormit. Hankkeesta yleiselle edulle koituvat menetykset kohdistuivat tässä tapauksessa yhdyskunnan vedenottoon ja veden käyttöön talousvetenä sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaan arvioitavaan pohjaveden kemialliseen tilaan.

Hankkeesta yksityiselle edulle saatavat hyödyt eivät olleet yleiselle edulle aiheutuvia menetyksiä huomattavasti suurempia, eikä vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä ollut.

Vesilaki (587/2011) 3 luku 2 § 1 momentti, 4 § 1 momentti ja 6 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 1.10.2014 nro 14/0299/2

Hakemus aluehallintovirastolle ja sen käsittely

Hakemus

Asunto Oy Nummelan Kisarinne on Länsi-Suomen aluehallintovirastossa 15.3.2012 vireille panemallaan ja myöhemmin täydentämällään hakemuksella hakenut vesilain (587/2011) mukaista vesitalouslupaa lämpökaivojen rakentamiseen Vihdin kunnassa kiinteistölle Kisarinne (927-406-1-224) osoitteessa Enäjärventie 3.

Hankkeen tarkoituksena on sähköllä toimivan vesikiertolämmityksen muuttaminen maalämpöpumppua käyttäväksi. Lupa koskee neljäntoista 220 metriä syvän maalämpökaivon tekemistä hakijan omistamalle kiinteistölle.

Suunnitelma

Suunnitelluista neljästätoista kaivosta on porattu kaksitoista. Työ on keskeytetty rakennusvalvonnan pyynnöstä. Keskeytyspyyntö on perustunut kaivojen sijaintiin pohjavesialueella.

Kiertojärjestelmässä on tarkoitus käyttää noin 7,2 m³ maalämpönestettä. Lämmönkeruujärjestelmään asennetaan vuodonilmaisin. Tontilla on noin 30–35 metrin paksuinen maakerros kallion päällä. Lämpökaivon putkitettu poraus ulotetaan vähintään 2 metriä kallioon. Putki tiivistetään kalliossa niin, etteivät pintavedet pääse porareiän kautta syvempiin vesikerroksiin.

Lämmönsiirtonesteenä käytetään denaturoitua etanolipohjaista Naturet-maalämpönestettä, jota käytetään lämmönsiirtoon maaperästä, vesistöistä ja kalliosta. Liuos laimennetaan vedellä 28 p-%-suhteeseen. Kaivoihin asennettavat muoviputket ovat 40 mm PE-muoviputkia. Maalämmön keräyspiiri varustetaan vuodonilmaisimella.

Hakemukseen on liitetty selvitys lämpökaivon rakenteista, maalämpönesteen käyttöturvallisuustiedote ja analyysitulokset otetuista vesinäytteistä.

Asunto Oy Nummelan Kisarinne sijaitsee Nummelanharjun tärkeällä pohjavesialueella n:o 0192755. Vihdin kunnan antoisuudeltaan paras vedenottamo, Luontola, sijaitsee pohjavesialueella, noin 1 600 m hankealueelta luoteeseen. Hankealue sijoittuu Nummelanharjun läpäisevän luode-kaakko-suuntaisen erittäin syvän ja laajan kallioperän ruhjevyöhykkeen pohjoisreunalle. Nummelanharjulla tehtyjen pohjavesitutkimusten yhteydessä ruhjevyöhykkeestä on todettu yli sadan metrin maakerrospaksuuksia. Tehtyjen tutkimusten perusteella pohjaveden virtaussuunta hankealueelta on kohti Luontolan vedenottamoa. Länsi-Suomen vesioikeus on vuonna 1993 päätöksellään 31/1994/1 määrännyt Luontolan pohjavedenottamolle suoja-alueet. Asunto Oy Nummelan Kisarinne ei sijaitse näillä suoja-alueilla.

Lausunnot ja muistutukset aluehallintovirastolle

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on todennut seuraavaa:

Vihdin Vesi ja Uudenmaan ympäristökeskus ovat vuonna 2009 laatineet Nummelanharjun pohjavesialueelle suojelusuunnitelman. Suojelusuunnitelmassa on annettu seuraavia rajoituksia ja suosituksia koskien maalämpöjärjestelmiä:

Pohjavesialueelle ei tule asentaa sellaista maalämpöjärjestelmää, jossa on pohjavedelle vaarallista ainetta. Maalämpökaivojen aiheuttama pohjavesiriski liittyy lähinnä mahdollisiin kaivon rakentamisen aiheuttamiin vaikutuksiin.

Maalämpöjärjestelmän rakentamisesta pohjavesialueella tulee tiedottaa ympäristövalvontaviranomaista, joka voi antaa tarvittavia ohjeita. Huollon ja laitteiston purkamisen yhteydessä lämmönsiirtoliuos on otettava talteen. Liuosta ei saa päästää maaperään. Suuria lämpöpumppuja ja muita järjestelmiä (esim. hiihtoputket, jäähallit, teollisuuden prosessit) ei tule sijoittaa pohjavesialueelle ilman erillistä riskitarkastelua.

Suunniteltu hanke sijaitsee asemakaavoitetulla alueella, joka on vesi- ja viemäriverkoston piirissä.

Nummelanharjun pohjavedessä on todettu liuotinjäämiä, jotka vaikuttavat Luontolan vedenottamon raakaveden laatuun. Päästön tarkkaa sijaintia ei ole pystytty todentamaan. Erittäin likaantunutta pohjavettä on todettu As Oy Nummelan Kisarinteen välittömässä läheisyydessä havaintoputkien MV45 ja MV46 edustamassa pohjavedessä. Havaintoputki MV46 sijaitsee As Oy Nummelan Kisarinteen C–D-talosta noin 30 m ja havaintoputki MV45 noin 80 m lounaaseen. Havaintoputkista todetut liuotinjäämät ovat samoja, joita on todettu Luontolan vedenottamolla. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Nummelanharjun pohjavesialueen kemiallinen tila on luokiteltu huonoksi pohjavedessä esiintyvien liuotinpäästöjen vuoksi.

Hakemuksen mukaan maalämpökaivojen rakentamiselle olisi saatu Vihdin kunnan rakennusvalvontaviranomaisen lupa. Uudenmaan ELY-keskuksen Vihdin kunnalta saamien tietojen mukaan toimenpidelupahakemus kyseisen kiinteistön lämpökaivojen rakentamiseksi oli tullut vireille Vihdin rakennusvalvontaviranomaiselle 6.9.2011. Vihdin kunnan ympäristövalvonta oli sattumalta tehnyt tarkastuskäynnin kiinteistölle 27.9.2011, jolloin porattuna oli ollut 5 lämpökaivoa. Ympäristövalvonta oli kehottanut hankkeesta vastaavaa pyytämään hankkeesta lausunnon Uudenmaan ELY-keskukselta, jonka hankkeesta vastaava pyysi 30.9.2011. Uudenmaan ELY-keskus antoi hankkeesta 11.10.2011 lausunnon, jossa se totesi, että hanketta ei tule toteuttaa, sillä suunnitellussa maalämpökaivojen porauksessa on suurena riskinä, että hankealueen lounaispuolella sijaitseva likaantunut pohjavesi lähtee virtaamaan hallitsemattomasti kohti lämpökaivoja tai johonkin ennalta arvaamattomaan suuntaan ja saattaa tällöin liata sellaista pohjavettä joka vielä on säilynyt puhtaana. ELY-keskus katsoi lisäksi, että maalämpökaivojen poraaminen saattaa näin aiheuttaa ympäristönsuojelulain 8 §:n (pohjaveden pilaamiskielto) vastaisia seurauksia, eikä hankkeelle silloin voida myöntää maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaista toimenpidelupaa. Vihdin rakennusvalvonta oli kuitenkin myöntänyt 5.10.2011 maalämpöjärjestelmän rakentamiselle toimenpideluvan, ja saatuaan tiedon ELY-keskuksen lausunnosta keskeytti työn 12.10.2011. Tällöin kaivoja oli porattuna hakemuksessa mainittu 12 kpl. ELY-keskus pyysi 18.10.2011 hankkeesta vastaavalta selvitystä hankkeesta. Selvityksessä pyydettiin mahdollisimman tarkat kairaustiedot, kaivojen sijainti- ja tekniset tiedot sekä tietoja porauksen suorittamisesta, mm. huuhteluveden käytöstä ja pohjavedenpinnan alentamisesta hankkeesta vastaava toimitti selvityksen ELY-keskukselle 3.11.2011. Selvityksen tietojen perusteella ELY-keskus suunnitteli ja toteutti alueella 7.–8.11.2011 pohjavesinäytteenoton. Näytteet otettiin lämpökaivojen pintaosasta, 13–16 metrin syvyydestä, koska lämpökaivoihin asennettu putkisto rajoitti näytteenottoa.

Hakija on liittänyt ELY-keskuksen ottamien näytteiden analyysitulokset lupahakemukseen. Lämpökaivojen veden laatu osoittautui seuraavaksi:

- vesinäytteet olivat hapettomia tai lähes hapettomia

- pH 8,4–9,3 (talousveden laatusuositus pH 6,5–9,5)

- rautapitoisuus 5–8 mg/l (talousveden laatusuositus 0,2 mg/I)

- kloridi 3,7–8 mg/l (talousveden laatusuositus 250 mg/l)

- porakaivo LK3 trikloorietyleeni (trikloorieteeni) 26 μg/l (talousveden laatuvaatimus tetrakloorieteeni ja trikloorieteeni yhteensä 10 μg/l)

- porakaivo LK8 trikloorietyleeni 10 μg/l

- porakaivo LK12 trikloorietyleeni 15 μg/l

- muissa porakaivoissa liuotinpitoisuudet pieniä

Vertailun vuoksi otettiin näyte myös pohjaveden havaintoputkesta MV46 (maaperässä oleva putki). Sen veden laatu oli seuraava:

- happi 6,1 mg/l (pitoisuus hyvä)

- rauta 0,02 mg/l (talousveden laatusuositus 0,2 mg/I)

- pH 7,7 (talousveden laatusuositus pH 6,5–9,5)

- kloridi 7,7 mg/l (talousveden laatusuositus 250 mg/I)

- trikloorietyleeni 370 μg/l (talousveden laatuvaatimus tetrakloorieteeni ja trikloorieteeni yhteensä 10 μg/l)

- 1,1,1-Trikloorietaani 330 μg/l

- 1,1-Dikloorieteeni 53 μg/l

- 1,1,2-Trikloorietaani 19 μg/l

Analyysitulosten perusteella lämpökaivojen pohjavesi oli hapetonta ja rautapitoisuus sekä pH olivat korkeampia ja liuotinpitoisuudet alhaisempia kuin vertailuputkessa. Luonnontilaisessa pohjavedessä ei esiinny liuotinjäämiä.

Hakemukseen liitetystä porausraporttien yhteenvedosta käy ilmi, että maaperässä on ollut 15–28 metrin syvyydeltä alkava savikerros, jonka paksuus on vaihdellut 3–10 metriin. Porausraporttien ja Uudenmaan ELY-keskuksen aikaisempien kairaus- ja havaintoputkitietojen perusteella voidaan todeta, että alueella on pohjavettä ainakin kahdessa eri kerroksessa, jotka erottaa toisistaan tuo edellä mainittu savikerros. Lämpökaivoja porattaessa tuo savikerros on puhkaistu, jolloin on mahdollista, että ylemmän kerroksen pohjavedet ja siinä olevat haitalliset aineet ovat päässeet sekoittumaan alemman kerroksen pohjaveden kanssa. Porausraporttien perusteella tämä vaikuttaa todennäköiseltä, koska raporteissa ei ole ilmoitettu havaintoja paineellisesta pohjavedestä, joka olisi estänyt ylemmän pohjavesikerroksen likaantuneen pohjaveden sekoittumisen alempaan kerrokseen.

Näytteenottoa pystyttiin tekemään edellä mainituista syistä ainoastaan ylimmässä pohjavesikerroksessa, eivätkä vesinäytteet kerro syvemmällä olevan pohjavesikerroksen pohjaveden laadusta mitään. Vesinäytteiden analyysitulosten ja käytössä olevien muiden tietojen perusteella ei siis voida toistaiseksi arvioida luotettavasti, mitä porakaivojen tekeminen ja niiden käyttö ovat aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan liuottimilla pilaantuneen pohjaveden käyttäytymiseen ja ylipäätänsä alueen pohjaveden laatuun Luontolan vedenottamon muodostumisalueella. Porareikien tekeminen on voinut ja voi edelleen aiheuttaa liuottimilla pilaantuneiden tai muutoin huonolaatuisten pohjavesien pääsyn hyvälaatuista vettä sisältäviin pohjavesikerroksiin. Hapettomissa olosuhteissa (maaperä, pohjavesi) saattaa alueella havaituista liuottimista muodostua karsinogeenista vinyylikloridia. Uudenmaan ELY-keskuksen saamien tietojen mukaan lämmitysjärjestelmän lämmönkeruu- ja siirtoputket sekä niihin liittyvät kokoojakaivot yms. on jo rakennettu.

Uudenmaan ELY-keskus on katsonut, että lupaa hakemuksen mukaisille toimenpiteille ei tule myöntää. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tehdyt toimenpiteet ovat edellä esitetyn perusteella saattaneet aiheuttaa ympäristönsuojelulain 8 §:n (pohjaveden pilaamiskielto) vastaisia seurauksia. Lämpökaivojärjestelmän loppuun rakentaminen ja käyttäminen voivat heikentää pohjaveden laatua ja lisätä entisestään pohjaveden pilaantumisvaaraa.

Hankkeen tarkoituksena on korvata kiinteistön alkuperäinen, pohjaveden likaantumisen kannalta riskitön sähkölämmitykseen perustunut lämmöntuottotapa teknisesti monimutkaisemmalla maalämpöjärjestelmällä, jossa lämmönsiirtoaineena käytettävän etanolin pääsy pohjaveteen vahinkotapauksissa muodostaa pohjaveden pilaantumisvaaran. Hankkeen toteuttamisen seurauksena asunto-osakeyhtiön aiheuttama pohjaveden likaantumisriski kasvaisi nykyisestään ja lämmitysjärjestelmästä tulisi yksi riskikohde lisää Nummelanharjun pohjavesialueelle, joka on kemiallisesti huonossa tilassa ja jolla jo ennestään on erittäin paljon riskikohteita. ELY-keskus katsoo, että hanke vaikeuttaa näin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 4 luvun 22 §:n vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteiden saavuttamista Nummelanharjun pohjavesialueen osalta.

ELY-keskuksen mielestä hakemuksessa ei riittävästi selosteta sitä, miten hankkeen toteuttamisen vaikutuksia voidaan vähentää tai estää. Hakemuksesta ei myöskään selviä, millaiset onnettomuus- tai häiriötilanteet ovat mahdollisia tai todennäköisiä, miten huoltoihin sekä onnettomuus- ja häiriötilanteisiin on varauduttu ja kuinka niiden ilmetessä toimitaan. Hakemus ei täytä niitä sisällöllisiä vaatimuksia, joita luvan myöntämisedellytyksiin liittyvä harkinta tällaiselta hankkeelta edellyttää.

Hankkeesta vastaava tulee velvoittaa poistamaan alueelta lämmönsiirtoputkistot sekä pohjavesiasiantuntijan laatiman suunnitelman mukaisesti täyttämään lämpökaivoja ennallistamaan maakerrokset, poistamaan maaputket, tekemään havaintopisteverkosto ja seuraamaan tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia alueen pohjaveteen eri pohjavesikerroksissa.

Mikäli lupa kuitenkin myönnetään, tulee hankkeesta vastaava velvoittaa rakentamaan lämpökaivot siten, että niistä pystytään tarvittaessa ottamaan pohjavesinäytteitä ja tarkkailemaan pohjaveden laatua. Ellei tämä ole mahdollista, hankkeesta vastaava tulee velvoittaa rakentamaan alueelle vähintään kolme näytteenottopistettä ja tarkkailemaa toiminnan vaikutuksia pohjaveden laatuun. Näytteenottopisteiden rakentamissuunnitelman ja tarkkailuohjelman tulee olla pohjavesiasiantuntijan laatimia. Näytteenottopisteiden tulee olla sellaisia, että niistä pystytään ottamaan vesinäytteitä lämpökaivojen pohjaosasta ja eri pohjavesikerroksista.

Hankkeesta vastaava tulee lisäksi velvoittaa ilmoittamaan alueen tiedot ja tehdyt toimenpiteet maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI-rekisteri), sekä teettämään pohjavesiasiantuntijalla toiminnan riskinarviointi ja suunnitelma toiminnasta mahdollisesti aiheutuvien riskien ja haittojen estämiseksi ja poistamiseksi.

Vihdin kunnan tekninen ja ympäristökeskus on todennut seuraavaa:

Kohde sijaitsee Nummelanharjun I-luokan pohjavesialueella (0192755) pohjaveden muodostumisalueella. Samalla pohjavesialueella on Vihdin kunnan päävedenottamo Luontola. Kaivojen poraaminen kohteelle on aloitettu dokumentoidusti jo 27.9.2011. Kunnan ympäristövalvonnan tällöin tullen tietoiseksi hankkeesta vaati hankkimaan porauksesta lausunnon ELY-keskukselta. Johtava rakennustarkastaja on tehnyt toimenpidelupapäätöksen 5.10.2011, ELY-keskus on antanut kielteisen lausunnon 11.10.2011. Nyt aluehallintovirastossa vireillä olevan lupahakemuksen mukaan haetusta 14 kaivosta on jo toteutettu 12.

Ympäristönsuojeluviranomainen on esittänyt lausuntonaan, että lupaa ei pidä myöntää yhdellekään kaivolle. Ympäristönsuojeluviranomainen suhtautuu kielteisesti joka tapauksessa kaikkiin tärkeille pohjavesialueille ehdotettuihin maalämpöjärjestelmiin, joiden rakenteet ulottuvat pohjaveteen asti ja tässä tapauksessa pohjavedessä jo tiedetään olevan epäpuhtauksia, joiden hallitsematonta leviämistä tulee yrittää estää.

Tekninen ja ympäristökeskus on perusteluissaan todennut mm. seuraavaa: Maalämpökaivot porataan tarpeesta riippuen 200–300 metrin syvyisiksi. Tällaiseen syvyyteen toteutettuna kaivo ulottuu aina pohjaveteen asti. Tällöin pohjavesi altistuu poraamisesta aiheutuneen uuden kanavan aiheuttamille virtausten muutoksille kuten myös lämmönsiirtonesteen aiheuttamille laadullisille muutoksille. Ympäristöllisen riskin muodostavien toimintojen lupaharkinta tulee pohjautua riittäviin selvityksiin. Hakemuksessa on esitetty että denaturoitua lämmönsiirtonestettä tulee järjestelmään yli 7 000 litraa. Päästessään pohjaveteen se ei paranna pohjaveden laatua. Altian valmistama etanolipohjainen Naturet-lämmönsiirtoneste sisältää Altian oman esitteen mukaan aina myös korroosioinhibiittiseoksen. Näiden aineiden vaikutuksista pohjaveteen ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Nummelanharjun I luokan pohjavesialueella vaikuttaa liuotinpäästö, jonka tarkkaa sijaintia ei ole pystytty todentamaan. Päästö vaikuttaa Luontolan vedenottamon raakaveden laatuun ja vedenlaatua todettujen epäpuhtauksien osalta seurantaankin säännöllisesti koska liuotinpitoisuuksia edelleen jatkuvasti esiintyy. Uusien reikien poraaminen jo todettujen saastuneiden alueiden välittömään läheisyyteen suurella todennäköisyydellä pahentaa tätä tilannetta. Kallioperän ominaisuuksien selvittäminen yli 220 metriin asti sekä maakerroksissa tapahtuvien pohjavesien virtailujen muutoksen arviointi porareikien tuloksena ei ole realistista. Uudenmaan ELY -keskus on 11.10.2011 toimenpidelupa-asiaan antamassaan lausunnossa todennut jo monin paikoin havaituista liuotinjäämistä Nummelanharjun pohjavesialueella. Lausunnon mukaan erittäin likaantunutta pohjavettä on todettu As Oy Nummelan Kisarinteen välittömässä läheisyydessä havaintoputkien MV 45 ja MV 46 edustamassa pohjavedessä. ELY-keskuksen 7.–8.11.2011 ottamien näytteiden mukaan määritysrajan ylittäviä liuotinainepitoisuuksia on todettu kaikista lämpökaivoista paitsi LK 1 merkitystä näyteraportista. MV 46, josta on todettu merkittävä trikloorietaanipitoisuus, on noin 40 m päässä lähimmästä jo poratusta hakemuksen lämpökaivosta. Keskus on lisäksi viitannut Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökseen nro 51/10/2, 21.7.2010.

Vihdin Vesi on muistutuksessaan vaatinut, että lupaa ei tule myöntää, koska maalämpöjärjestelmän rakentaminen ja käyttö yhdessä ja erikseen vaarantavat Vihdin Veden päävedenottamon raakaveden laadun. Vihdin Vesi on viitannut aluehallintoviraston hylkäävään päätökseen Dnro PSAVI/66/04.09/2010 vastaavanlaisessa lupahakemusasiassa.

Hakijan selitys

Työ on tehty tavalla, joka estää maakerroksessa olevan pohjaveden sekoittumisen lämpökaivon kautta syvempiin pohjavesikerroksiin. Kyseinen rakentamistapa myös estää porauksen aikaisen sekoittumisen kyseisten kerrostumien kesken, kuten saastuneen maakerroksen likaamien vesien pääsyn syvempiin kerroksiin. Lämmönkeruuputkistojen poisto lämpökaivoista ei ole suositeltavaa, sillä niiden poiston yhteydessä ne saattavat vaurioitua. Lisäksi maaporauksen putkien poisto aiheuttaisi maakerrosten sekoittumista koko putkitetulta osuudelta ja jättäisi otollisen reitin maa-aineskerroksen ja kallioperän välisten vesikerrostumisten sekoittumiselle. Mikäli halutaan varmistua, että eri kerrosten välisten vesien sekoittumista ei tapahdu, tulee kysymykseen lähinnä porareikien injektointi siihen sopivalla massalla (ns. betonointi). Esimerkiksi Saksassa kaikki kaivot betonoidaan täyteen porauksen ja putkituksen jälkeen.

Näytteenottoa varten voisi yhden poratuista kaivoista jättää näytteenottokaivoksi. Uusia täyssyviä kaivoja näytteenottokaivoksi ei tulisi porata, sillä siitä aiheutuu täysin samanlaiset riskit kuin nykyisellään olevista lämpökaivoista tai uusien poraamisesta. Näytteenottokaivoja ei myöskään voida betonoida täyteen. Lämmönsiirtonesteen korroosioinhibiittipitoisuus Naturet-maalämpönesteessä on hyvin pieni. Lisäksi neste on suljetussa järjestelmässä joka on varustettu vuodonilmaisimella. Järjestelmä on lisäksi varustettu suluilla, siten että jokainen kaivo on erikseen suljettavissa mikäli niissä havaitaan ongelmia. Tällöin voidaan paineilmalla tyhjentää kyseinen kaivo maalämpönesteestä ja viedä pois poistettu neste. Näytteet on otettu hyvin nopeasti porauksen jälkeen ja porauksen yhteydessä porareikään jää pieniä määriä ns. poraöljyä, joka on vedessä hajoava vaaraton aine. Rautapitoisuuden kohonneet arvot johtuvat hyvin todennäköisesti siitä, että näytteet on otettu ennen muovisen suojaputken asennusta reikään, jolloin vesi on ollut suoraan kosketuksissa teräksen kanssa. Kaikki näytteet on otettu putkitetulta osuudelta, jota ympäröi maa-aines.

Aluehallintoviraston päätös

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 15.10.2012 tehdyllä päätöksellään nro 214/2012/2 hylännyt Asunto Oy Nummelan Kisarinteen vesitalouslupahakemuksen.

Määräykset

1) Hakijan on poistettava jo tehdyt rakenteet ja täytettävä jo tehdyt lämpökaivot tai muulla tavoin ehkäistävä pohjaveteen kohdistuvien haittojen syntyminen. Toimenpiteitä koskeva suunnitelma on esitettävä Uudenmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi kahden kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta.

2) Töiden valmistumisesta on 60 vuorokauden kuluessa kirjallisesti ilmoitettava aluehallintovirastolle, Uudenmaan ELY-keskukselle sekä Vihdin kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Perustelut

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Lupaa haetaan lämpökaivojen sijoittamiseen yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeälle Nummelanharjun I luokan pohjavesialueelle noin 1,6 km:n etäisyydelle Vihdin Veden Luontolan vedenottamosta. Lämpökaivokenttä on Luontolan vedenottamon vesilain mukaisen suoja-alueen kaukosuojavyöhykkeen ulkopuolella.

Pohjavesialueella vaikuttaa liuotinpäästö, jonka tarkkaa sijaintia ei ole pystytty todentamaan. Päästö vaikuttaa Luontolan vedenottamon raakaveden laatuun. Erittäin likaantunutta pohjavettä on todettu As Oy Nummelan Kisarinteen välittömässä läheisyydessä havaintoputkien MV45 ja MV46 edustamassa pohjavedessä. Havaintoputki MV46 sijaitsee As Oy Nummelan Kisarinteen C-D talosta noin 30 m ja havaintoputki MV45 noin 80 m lounaaseen. Lämmönsiirtoaineena kaivoissa käytettävän etanolin pääsy pohjaveteen vahinkotapauksissa muodostaisi pohjaveden pilaantumisvaaran. Uusien reikien poraaminen jo todettujen saastuneiden alueiden välittömään läheisyyteen suurella todennäköisyydellä pahentaisi tilannetta. Lämpökaivojärjestelmän loppuun rakentaminen ja käyttäminen voivat heikentää pohjaveden laatua ja lisätä entisestään pohjaveden pilaantumisvaaraa. Kallioperän ominaisuuksien selvittäminen 220 metriin asti sekä lämpökaivojen poraamisen aiheuttaman maakerroksissa tapahtuvien pohjavesien virtausten muutoksen arviointi ei ole käytännössä realistista.

Hanke vaikeuttaa vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 4 luvun 22 §:n vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteiden saavuttamista Nummelanharjun pohjavesialueen osalta.

Aluehallintovirasto on katsonut, että lämpökaivojen rakentaminen ja käyttäminen Nummelanharjun I luokan pohjavesialueella voi heikentää pohjaveden laatua ja lisätä merkittävästi pohjaveden pilaantumisvaaraa. Tästä johtuen hankkeesta saatavat hyödyt eivät ole siitä aiheutuvia menetyksiä huomattavasti suurempia eikä vesilain mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä ole.

Määräys rakenteiden poistamisesta ja muusta ennallistamisesta on tarpeen jo tehtyjen töiden pohjaveden laadulle aiheuttamien riskien ehkäisemiseksi.

Lainkohdat

Vesilaki (587/2011) 3 luku 2 § ja 4 § 1 momentti 2 kohta

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Asunto Oy Nummelan Kisarinteen aluehallintoviraston päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa muun muassa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos 2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai 5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä.

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2) kohdan mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:ssä säädetään pohjaveden pilaamiskiellosta. Pykälän 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että muun muassa tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua.

Asiassa saatu selvitys

Asunto Oy Nummelan Kisarinne on hakenut vesilain mukaista lupaa maalämpökaivojen rakentamiseen kiinteistölle 927-406-1-224 Vihdin kunnassa, osoitteessa Enäjärventie 3. Hakemuksen mukaan 220 metriä syviä lämpökaivoja on tarkoitus rakentaa yhteensä 14, joista 12 on jo rakennettu Vihdin kunnan rakennusvalvontaviranomaisen 5.10.2011 myöntämän toimenpideluvan nojalla. ELY-keskuksen annettua hankkeesta kielteisen lausunnon, rakennusvalvontaviranomainen on keskeyttänyt rakentamistyöt 12.10.2011. Hakemuksen mukaan lämpöjärjestelmässä on tarkoitus käyttää lämmönsiirtonesteenä denaturoitua etanolipohjaista maalämpönestettä noin 7,2 m³.

Hankealue sijaitsee Nummelanharjun I luokan pohjavesialueella (0192755) pohjaveden muodostumisalueella. Samalla pohjavesialueella noin 1,6 km:n etäisyydellä hankealueesta luoteeseen on Vihdin kunnan päävedenottamo Luontola. Hankealue sijoittuu Nummelanharjun läpäisevän luode-kaakko -suuntaisen erittäin syvän ja laajan kallioperän ruhjevyöhykkeen pohjoisreunalle. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan pohjaveden virtaussuunta hankealueelta on kohti Luontolan vedenottamoa. Länsi-Suomen vesioikeus on vuonna 1993 päätöksellään 31/1994/1 määrännyt Luontolan pohjavedenottamolle suoja-alueet. Asunto Oy Nummelan Kisarinteen hankekiinteistö ei sijaitse näillä suoja-alueilla.

Nummelanharjun pohjavedessä on todettu liuotinjäämiä, jotka vaikuttavat Luontolan vedenottamon raakaveden laatuun. Likaantunutta pohjavettä on todettu useassa havaintopisteessä Asunto Oy Nummelan Kisarinteen hankekiinteistön ympäristössä.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Nummelanharjun pohjavesialueen kemiallinen tila on luokiteltu huonoksi pohjavedessä esiintyvien liuotinpäästöjen vuoksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeus toteaa, että vesitalouslupa ja maankäyttö- ja rakennuslain mukainen toimenpidelupa ovat erillisiä lupia, joita lainsäädännön mukaan käsitellään erikseen. Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys vesitalousluvasta lämpökaivojen rakentamiseen, joten asia ratkaistaan vesilain säännösten mukaisesti. Näin ollen asiassa esitetyillä maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpidelupaa koskevilla seikoilla ei ole tämän vesilain mukaisen vesitalouslupa-asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Hankkeen läheisyydessä on havaittu liuottimilla pilaantunutta vettä, jonka alkuperää ei tiedetä. Hankealueelle taloyhtiön toimesta poratut 12 noin 220 m syvää reikää saattavat hallinto-oikeuden arvion mukaan vaikuttaa alueen pohjaveden virtausolosuhteisiin ja veden sekoittumiseen eri pohjavesikerroksissa. Alueen kairauksissa on havaittu maaperän olevan 15–28 m syvyydeltä hiekkaa, jonka alapuolella on 3–10 m paksuinen vettä läpäisemätön savikerros, jonka alla on moreenia tai kallio. Tämä vettä läpäisemätön savikerros on puhkaistu poraamalla lämpökaivot selvittämättä etukäteen alueen maaperän rakennetta ja pohjaveden tilaa. Jo poratuista lämpökaivoista on havaittu samoja liuotinaineita kuin lähistöllä olevalla pilaantuneella alueella.

Myös lämpökaivoissa lämmönsiirtoaineena käytettävä etanolipitoinen denaturoitu neste muodostaa vahinkotapauksissa pohjaveden pilaantumisvaaran ja aiheuttaa siten lisäriskin alueen pohjavedelle.

Edellä esitetyn perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät aluehallintoviraston päätöksen perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että lämpökaivojen rakentaminen ja käyttäminen Nummelanharjun I luokan pohjavesialueella voi heikentää pohjaveden laatua. Toiminnasta voi aiheutua myös ympäristönsuojelulain 8 §:n tarkoittamaa pohjaveden pilaantumista. Näin ollen yleiseltä kannalta arvioituna hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty ei ole huomattava verrattuna siitä yleiselle tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Koska vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen edellytys vesitalousluvan myöntämiselle ei siten täyty, aluehallintoviraston on tullut hylätä hakemus.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi ja Raija Uusi-Niemi, joka on myös esitellyt asian, ja Juha Väisänen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asunto Oy Nummelan Kisarinne on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valittajalle myönnetään lupa neljäntoista 220 metriä syvän maalämpökaivon rakentamiseen.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Yhtiö aloitti maalämpökaivojen rakentamisen välittömästi toimenpideluvan myöntämisen jälkeen Vihdin kunnan rakennustarkastajan suullisen suostumuksen perusteella lokakuussa 2011. Valittaja oli saanut kunnan ympäristötarkastajalta kirjalliset ohjeet maalämpöjärjestelmän rakentamisesta. Ohjeissa oli todettu, että hakijan oli syytä ottaa yhteyttä viranomaisiin sen selvittämiseksi, sijaitseeko rakennuskohde esimerkiksi vedenottamon suoja-alueella. Tämä rakennuskohde sijaitsi riidattomasti suoja-alueen ulkopuolella. Missään vaiheessa ei lupaviranomaisen taholta kerrottu, että hanke vaatisi vesilain mukaisen luvan. Valittaja toimi vilpittömässä mielessä luottaen viranomaisilta saatuihin tietoihin. Rakennushanke keskeytettiin noin viikon kuluttua töiden aloittamisesta. Maalämpökaivoista oli ehditty porata kaksitoista kappaletta eli systeemi oli lähes valmiina.

Uudenmaan ELY-keskus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut maalämpökaivojen porauksessa olevan riskinä, että hankealueen lounaispuolella sijaitseva likaantunut pohjavesi lähtee virtaamaan hallitsemattomasti kohti lämpökaivoja tai johonkin ennalta arvaamattomaan suuntaan ja saattaa tällöin liata sellaista pohjavettä, joka on vielä säilynyt puhtaana. Edelleen hallinto-oikeus oli päätöksensä perusteluissa todennut alueella olevan 3–10 metrin paksuisen vettä läpäisemättömän savikerroksen, joka on puhkaistu lämpökaivoilla selvittämättä etukäteen alueen maaperän rakennetta ja pohjaveden tilaa.

Hallinto-oikeudelle osoitetun valituskirjelmän liitteessä selvitettiin maalämpöreiän suojaputken rakenne. Poraus on ulotettu vähintään kahden metrin syvyydelle kallioon tiivistettynä siten, etteivät pintavedet pääse porareiän kautta syvempiin vesikerroksiin. Lisäksi teräsputken syöpyminen on estetty porareiän kautta muoviputkitiivistyksellä. Maaperässä on ollut jo lokakuusta 2011 lähtien lähes 2,7 kilometriä maalämpöputkea, joka on teräsputkea peruskallioon saakka 220 metrin syvyydellä maanpinnasta. Putket ovat tiivistyneet ympäröivään maaperään. Mitään ELY-keskuksen tai hallinto-oikeuden ennakoimia ympäristövahinkoja ei ole havaittu jatkuvasta tarkkailusta huolimatta. Mahdolliset maaperän liuotinjäämät ovat pysyneet paikallaan. Poraamisessa ei ole ollut lupaviranomaisen näkemiä riskejä ja luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei oteta lainkaan kantaa valittajan esittämiin suojelutoimenpiteisiin ja tarkkailuehdotuksiin pohjavesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Maakerrosten välisten vesien sekoittumisen estämiseksi hankkeen suunnittelija esitti porareikien injektointia sopivalla massalla. Lisäksi porausreiän suojaputkituksella estetään pintavesien valuminen syvempiin vesikerroksiin ja putken syöpyminen muoviputkitiivistyksellä. Tarkkailutoimenpiteenä valittaja esitti yhden porareiän jättämistä näytteenottokaivoksi. Maalämpönesteen kulkua tarkkailtaisiin vahinkotapauksissa vuodonilmaisimella.

Valittaja lähti lämmitysjärjestelmän muutoshankkeeseen suurin odotuksin. Taloyhtiö käsittää 39 huoneistoa ja talossa asuu noin 80 henkilöä. Lähes käyttövalmiina hanke on tähän mennessä maksanut noin 320 000 euroa. Laitteiston purkaminen ja toiseen lämmitysjärjestelmään siirtyminen tulisi maksamaan noin 150 000 euroa. Lisäksi valittaja menettää noin viiden vuoden ajalta energiankulutuksesta aiheutuvat säästöt. Valittaja on valmis tilanne huomioon ottaen kaikkiin lupaviranomaisen mahdollisesti asettamiin tarkkailu- ja suojeluvelvoitteisiin vaihtoehtona koko lämpökaivojärjestelmän purkamiselle. Vallitsevat pohjavesiolot huomioiden maalämpökaivojärjestelmän purkamiseen liittyy vähintään yhtä suuria riskejä kuin sen rakentamiseen. Olemassa olevan tilanteen säilyttäminen olisi niin yhteiskunnan kuin valittajan intressissä.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausunnon valituksen johdosta.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, että valitus on hylättävä. ELY-keskus on todennut lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Vihdin kunnan ympäristötarkastajan vuoden 2010 lopussa valittajalle antamat ohjeet olivat tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaiset. Asunto Oy Nummelan Kisarinne ei kuitenkaan ole noudattanut ohjetta esimerkiksi ottamalla yhteyttä viranomaisiin ennen rakentamisen aloittamista. Ohjeessa on selostettu myös maalämpöjärjestelmän riskejä kuten pohjaveden pilaantumisriskiä ja mahdollisia vaikutuksia pohjaveden virtausolosuhteisiin ja pohjaveden määrään.

Vihdin kunnan rakennusvalvonta myönsi maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaisen toimenpideluvan hankkeelle 5.10.2011. Lupapäätöksessä todetaan, että lupa on lainvoimainen 21.10.2011 eikä rakennustyötä saa aloittaa ennen luvan lainvoimaisuutta. Vihdin ympäristövalvonnan tietoon tuli kuitenkin 27.9.2011, että taloyhtiön tontilla porataan maalämpökaivoja, jolloin ympäristövalvonta suositteli keskeyttämään työt ja pyytämään lausunnon hankkeesta ELY-keskukselta. ELY-keskukseen oltiin yhteydessä 30.9.2011 ja ELY-keskus antoi kielteisen lausunnon hankkeesta 11.10.2011, jonka jälkeen Vihdin rakennusvalvonta määräsi keskeyttämään poraustyön. Tuolloin porattuna oli 12 lämpökaivoa.

Tapahtumien perusteella yhtiöllä ei ollut lainvoimaista maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämää lupaa kaivojen poraamiseen silloin, kun kaivot on tehty. Lisäksi yhtiöltä on puuttunut vesilain nojalla edellytettävä lupa.

Taloyhtiön tontin rajasta noin 30–40 metrin etäisyydellä on erittäin likaantunutta pohjavettä. Likaantunutta pohjavettä on todettu useassa havaintopisteessä yhtiön tontin ympäristössä. Ympäristönsuojelulain 8 §:n mukaan jo pohjaveden vaarantaminen on kiellettyä. Taloyhtiö on teettänyt ilman asianmukaista lupaa muutaman kymmenen metrin päähän likaantunutta pohjavettä sisältävästä alueesta useita kaivoja tuntematta pohjavesiolosuhteita, jolloin kysymys on pohjaveden pilaamiskiellon vastaisesta toiminnasta.

Valituksessa viitataan lämpökaivoista otettujen vesinäytteiden analyysituloksiin. Analyysituloksissa on todettu samoja aineita, joskin pienempiä pitoisuuksia, kuin mitä naapuritontilla esiintyy. Kyseiset näytteet, jotka ELY-keskus otti syksyllä 2011, on otettu varsin lyhyen ajan kuluessa kaivojen poraamisesta. Näytteet on lisäksi pystytty ottamaan vain pohjavesiesiintymän pintakerroksesta, eikä niiden perusteella voi arvioida esimerkiksi 200 metrin syvyydellä olevan pohjaveden latua eikä myöskään toimenpiteen pitkäaikaisvaikutuksia. Yhtiö ei ole valituksessa esitettyjen väitteiden tueksi esittänyt ainuttakaan vuoden 2011 jälkeen otettua pohjavesianalyysitulosta, eikä ole toimittanut tarkkailunsa tuloksia vesilain valvontaviranomaisille eli Vihdin ympäristönsuojeluviranomaiselle tai ELY-keskukselle.

Poraustöiden aikana Vihdin ympäristövalvonta, rakennusvalvonta ja ELY-keskus kehottivat yhtiötä keskeyttämään työt siksi aikaa kun lupatilannetta selvitetään muun muassa taloudellisten tappioiden välttämiseksi. Tästä huolimatta yhtiö jatkoi poraustoimintaa kunnes Vihdin rakennusvalvonta määräsi työt keskeytettäväksi. Lämpöjärjestelmä rakennettiin valmiiksi ja julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan myös otettiin käyttöön, vaikka sillä ei ollut vaadittuja lupia.

Taloyhtiön lämmitysjärjestelmästä on tullut yksi riskikohde lisää Nummelanharjun pohjavesialueelle, joka on kemiallisesti huonossa tilassa ja jolla jo ennestään on paljon riskikohteita. Hanke vaikeuttaa näin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 4 luvun 22 §:n mukaisten ympäristötavoitteiden saavuttamista Nummelanharjun pohjavesialueen osalta.

Vihdin kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on valituksen johdosta antamassaan vastineessa katsonut, että valitus tulee hylätä. Ympäristönsuojeluviranomainen on todennut lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Asunto Oy Nummelan Kisarinne on rakentanut kokonaisuudessaan kaksitoista maalämpökaivoa ennen lainvoimaista toimenpidelupaa. Maalämpökaivojen poraamiseen oli ryhdytty jo huomattavasti ennen toimenpidelupapäätöksen antamista. Ympäristövalvonta on todennut 27.9.2011, että taloyhtiön kiinteistöllä oli porattu viisi maalämpökaivoa. Ympäristövalvonta on saattanut 29.9.2011 isännöitsijän ja rakennusvalvonnan tietoon, että maalämpökaivojen rakentaminen edellyttää vesilain mukaista lupaharkintaa ja lausunto vesilain mukaisen luvan tarpeesta on pyydettävä ELY-keskukselta. Tämän jälkeen maalämpökaivojen rakentamista oli edelleen jatkettu.

Päätös toimenpideluvasta annettiin 5.10.2011 ja ELY-keskus antoi lausuntonsa 11.10.2011. Rakennusvalvonta määräsi rakennustyöt keskeytettäväksi 12.10.2011, jolloin valmiina oli yksitoista maalämpökaivoa. Rakennusvalvonnasta saatujen tietojen mukaan taloyhtiö on lisäksi ottanut maalämpöjärjestelmän käyttöön ilman lainvoimaista toimenpidelupaa ja sen edellyttämää lopputarkastusta.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen toimenpidelupamenettely ja nyt kyseessä oleva vesitalouslupamenettely ovat toisistaan erillisiä lupamenettelyjä, jotka käsitellään niitä koskevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla toimivaltaisessa viranomaisessa. Taloyhtiön isännöitsijää on tiedotettu 29.9.2011 siitä, että hanke edellyttää vesilain mukaista lupaharkintaa.

Valittajan esittämät toimenpiteet maalämpöjärjestelmästä pohjavedelle aiheutuvien riskien vähentämiseksi, kuten pintavesien pääsyn estäminen porareiän kautta syvempiin vesikerroksiin, eivät riitä sulkemaan pois hankkeesta pohjavedelle aiheutuvia pilaantumisriskejä. Ympäristönsuojeluviranomaisen tietoon ei ole tullut, että maalämpöjärjestelmän rakentamisen tai toiminnan aikaisia vaikutuksia olisi tarkkailtu kuten valituksessa on esitetty. Tällaisia seuranta- tai tarkkailutuloksia ei ole toimitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Asunto Oy Nummelan Kisarinne on lausuntojen ja vastineen johdosta antamassaan vastaselityksessä todennut muun ohella seuraavaa:

Maalämpörakennusurakka oli taloyhtiön toimesta annettu alaan perehtyneen insinööritoimiston tehtäväksi, jonka edustajat olivat alusta saakka yhteydessä kunnan eri viranomaisiin. Kunnan taholta ei missään vaiheessa edellytetty hankkeen vaativan vesilain mukaista lupaa.

Syksyllä 2011 kaivojen poraamisen jälkeen otettujen vesinäytteiden pitoisuudet ovat olleet pienempiä kuin mitä naapuritontilla olevassa likaantuneessa pohjavedessä esiintyi. Tästä on vedettävä se johtopäätös, että poraaminen ei ole vaikuttanut pohjaveden laatuun heikentävästi. Yhtiölle ei ole asetettu minkään viranomaisen toimesta velvoitetta tarkkailla pohjavettä, vaan tarkkailu kuuluu valvontaviranomaisille.

Ainoa ohje, jonka valittaja oli kunnalta saanut, on 10.11.2011 päivätty ohje maalämpöjärjestelmän rakentamisesta. Ohjeen mukaan viranomaisiin tulee olla yhteydessä siinä tapauksessa, että maalämpöjärjestelmän rakentaminen tapahtuu vedenottamon suoja-alueella. Valittajan kiinteistö ei kuulu tällaiseen suoja-alueeseen.

Urakoitsijan edustaja vei 5.8.2011 kunnan rakennusvalvontatoimistoon toimenpideluvat allekirjoitettaviksi. Silloinen johtava rakennustarkastaja antoi tuolloin suullisesti luvan töiden aloittamiseen. Nyt asiaa kysyttäessä hän ei enää muista tilannetta. Rakennusvalvontaviranomaisten kunnassa olisi tullut neuvoa valittajaa ennen rakennushankkeeseen ryhtymistä. Valittaja ja sen käyttämät asiantuntijat noudattivat kunnasta saamiaan ohjeita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Vesilain (587/2011) 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista (2 kohta) taikka olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä (5 kohta).

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Saman luvun 6 §:n 2 momentin mukaan vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) säädetään vesienhoitosuunnitelmaan sisällytettävistä selvityksistä, vesien tilan arvioimisesta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunnitelman laatimisesta. Asetus sisältää säännöksiä myös pohjavesien määrällisen ja kemiallisen tilan arvioimisesta. Asetuksen 14 b ja 14 c §:ssä viitataan pohjaveden kemiallisen tilan luokittelun osalta asetuksen liitteessä 7 A tarkoitettuihin ympäristölaatunormeihin. Liitteessä 7 A on lueteltu pohjavettä pilaavia aineita ja niiden ympäristönlaatunormeja, muun muassa trikloorieteeni, jonka ympäristönlaatunormi on 5 µg/l. Tämä normi on osaltaan otettava huomioon hankkeesta aiheutuvia menetyksiä arvioitaessa.

Lupa-asian vireille tullessa voimassa olleen ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:ssä säädettiin pohjaveden pilaamiskiellosta. Vastaava säännös sisältyy myös uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 17 §:ään. Ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta pohjaveden pilaamiskiellosta poikkeamiseen ei saa myöntää lupaa. Ympäristönsuojelulain mukainen valvontaviranomainen voi tarvittaessa puuttua sellaiseen toimintaan, josta se katsoo aiheutuvan pohjaveden pilaamiskiellon vastaisia seurauksia.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kysymys hankkeesta, joka käsittää 14 noin 220 metriä syvän lämpökaivon rakentamisen I luokan pohjavesialueelle. Samalla pohjavesialueella sijaitsee Vihdin kunnan päävedenottamo Luontola. Lämpökaivokenttä on Luontolan vedenottamon vesilain mukaisen suoja-alueen ulkopuolella. Nummelan harjun pohjavedessä on todettu liuotinjäämiä mukaan lukien edellä mainittua trikloorieteeniä. Likaantunutta pohjavettä on todettu useassa havaintopisteessä hankekiinteistön ympäristössä.

Vesitaloushankkeen luvanvaraisuutta koskevan vesilain 3 luvun 2 §:n mukaan luvanvaraisen muutoksen kohteena voi olla myös pohjaveden laatu. Lisäksi 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut haitalliset muutokset pohjavesiesiintymän tilassa voivat viitata muutoksiin niin pohjavesien määrällisessä kuin kemiallisessa tilassakin. Pykälän 1 momentin 5 kohdan perusteella lämpökaivokentän rakentamiseen yhdyskunnan vedenhankintakäytössä olevalla pohjavesialueella voidaan edellyttää lupaa mahdollisen suoja-alueen rajauksesta riippumatta. Kun hankekiinteistön ympäristössä lisäksi on pilaantuneita maa-alueita ja pohjavettä, lämpökaivojen poraamisesta ja kaivutöistä voi aiheutua vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia pohjavesiesiintymän tilaan. Lämpökaivojen rakentamiseen olisi siten tässä tapauksessa tullut olla vesitalouslupa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaista toimenpidelupaa koskevalla päätöksellä ei ole voitu ottaa kantaa hankkeen vaikutuksiin pohjavesiin.

Vesitalousluvan myöntämisen edellytyksiä arvioidaan vesilain 3 luvussa säädetyn hyöty-haitta-vertailun eli intressivertailun perusteella. Tässä tapauksessa hankkeesta saatavat hyödyt koituisivat ainoastaan yksityiselle edulle eli luvanhakijana olevalle taloyhtiölle maalämpöjärjestelmästä saatavan energiatuotannon kautta. Tätä hankkeesta saatavaa yksityistä hyötyä on vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verrattava hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Yleiselle edulle aiheutuvia menetyksiä arvioitaessa voidaan vesilain 3 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla muun ohella ottaa huomioon edellä kuvatut pohjavesien kemiallisen tilan arviointiin tarkoitetut ympäristönlaatunormit.

Lämmönsiirtoaineena kaivoissa käytettävän etanolin pääsy pohjaveteen vuototapauksessa aiheuttaisi todennäköisesti haittaa vedenotolle ja veden käytölle talousvetenä. Useissa havaintopisteissä hankekiinteistön välittömässä läheisyydessä on todettu erittäin likaantunutta pohjavettä, jossa on ollut muun muassa kohonneita trikloorieteenin pitoisuuksia. Myös lämpökaivoista otettujen vesinäytteiden analyysituloksissa on todettu samoja aineita kuin mitä naapuritontilla esiintyy, ja pitoisuudet ovat ylittäneet pohjaveden kemiallisen tilan arvioinnissa käytettävien ympäristönlaatunormien arvon. Lämpökaivojen poraaminen ja pilaantuneiden alueiden läheisyydessä voi siten aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista. Hankkeesta yleiselle edulle koituvat menetykset kohdistuvat tässä tapauksessa yhdyskunnan vedenottoon ja veden käyttöön talousvetenä sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaan arvioitavaan pohjaveden kemialliseen tilaan, ja niitä voidaan pitää merkittävinä.

Hankkeesta yksityiselle edulle saatavat hyödyt eivät edellä kuvatuilla perusteilla ole yleiselle edulle aiheutuvia menetyksiä huomattavasti suurempia. Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä näin ollen ole. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Riku Vahala. Asian esittelijä Tuire Taina.