KHO:2016:31

A oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua vuonna 2006 väärällä nimellä esiintyen. Hakemus oli hylätty ilmeisen perusteettomana, ja A oli käännytetty kotimaahansa Bangladeshiin ja määrätty kahden vuoden maahantulokieltoon. A oli poistunut Suomesta vuonna 2007.

A oli tullut takaisin Suomeen vuonna 2008 maahantulokiellon ollessa voimassa. A oli oleskellut Suomessa vuoteen 2014 asti, jolloin hänen laiton maassa oleskelunsa oli tullut ilmi risteilylaivan matkustajaterminaalissa suoritetun valvonnan yhteydessä. A oli esittänyt valvontaa suorittaneelle viranomaiselle vääriä asiakirjoja ja tietoja henkilöllisyydestään ja maahantulon kannalta merkityksellisistä olosuhteistaan. A oli jälleen hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua ja myöhemmin työntekijän oleskelulupaa. Työntekijän oleskeluluvan perusteeksi oli esitetty työsuhde työnantajaan, jonka palveluksessa A oli maassa laittomasti oleskellessaan työskennellyt.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n hakemukset. Työntekijän oleskelulupahakemus oli hylätty ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, kun A:n tarkoituksena katsottiin olleen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Hallinto-oikeus oli A:n valituksesta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen työntekijän oleskeluluvan osalta. Hallinto-oikeuden mukaan A:n oleskeluun liittyi sinänsä poikkeuksellisia seikkoja, mutta asiassa ei ollut aihetta epäillä, että A:n tarkoituksena ei olisi ollut hakemuksensa mukaisesti tehdä töitä Suomessa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentti koskee ennen kaikkea tilanteita, joissa oleskelulupaa on haettu maahantulon todellista tarkoitusta vastaamattomalla perusteella. Säännös on kuitenkin sovellettavissa myös muunlaiseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on maahantulo tai maassa oleskelu maahanmuuttoviranomaisia harhauttamalla tai muutoin virheellisin perustein.

A:n työntekijän oleskelulupahakemus oli voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, kun otettiin muun ohella huomioon A:n aiempi toiminta ja hakemushistoria. Hakemuksen hylkäämistä ei estänyt se, että hakemuksen perusteeksi esitetty, pitkän laittoman maassa oleskelun aikana hankittu työsuhde oli sinänsä todellinen. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettiin voimaan.

Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti ja 49 § 1 momentti 3 ja 5 kohta

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 19.2.2015 nro 15/0192/3

Asian tausta

Ulkomaalaisvirasto (nykyisin Maahanmuuttovirasto) on päätöksellään 9.1.2007 hylännyt B-nimellä esiintyneen henkilön (asiakasnumero ---) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ilmeisen perusteettomana, käännyttänyt hänet kotimaahansa Bangladeshiin ja määrännyt hänet kahden vuoden pituiseen Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksellään 14.5.2007 nro 07/0592/1 hylännyt B:n valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätös on lainvoimainen.

Maahanmuuttoviraston valituksenalaiset päätökset

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 7.7.2014 hylännyt aikaisemmin B-nimellä esiintyneen A:n (asiakasnumero ---) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ilmeisen perusteettomana, käännyttänyt hänet kotimaahansa Bangladeshiin ja määrännyt hänet kahden vuoden pituiseen Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 6.8.2014 hylännyt A:n työntekijän oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on sovellettavat säännökset selostettuaan todennut päätöksensä perusteluina muun ohella seuraavaa:

Oleskelulupaharkinnassa aiempi lupahistoria on sellainen seikka, jolle voidaan antaa merkitystä uutta oleskelulupa-asiaa koskevassa harkinnassa. Maahanmuuttovirasto on 7.7.2014 tekemässään päätöksessä perustellut A:n kertomuksen uskottavuutta vähentävänä seikkana kansainvälisen suojelun osalta sitä, että A on oleskellut kuusi vuotta Suomessa laittomasti ennen kansainvälisen suojelun hakemista. Rajavartiolaitoksen tavoittaessa A:n hän on lisäksi kertonut ensin väärät henkilötiedot ja pyrkinyt tahallaan johdattamaan viranomaisia tietoisesti harhaan esittämällä myös vääriä asiakirjoja kertomuksensa tueksi. Lisäksi hänellä on ollut voimassa oleva maahantulokielto Schengen-alueelle vuonna 2008 Suomeen saapuessaan ja hän on laittoman maassa oleskelunsa aikana myös työskennellyt laittomasti. Maahanmuuttovirasto katsoo, että A:n on tullut ymmärtää oleskelevansa Suomessa laittomasti ja hän on siten tietoisesti kiertänyt maahantulosäännöksiä.

Edellä esille tuodun ja A:n hakemushistorian perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että A:n tarkoituksena on Suomeen saapumisestaan asti ollut maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei myönnä oleskelulupaa ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen 7.7.2014 siltä osin kuin se on koskenut käännyttämistä ja maahantulokieltoa sekä päätöksen 6.8.2014 kokonaan. Työntekijän oleskelulupaa koskeva asia on palautettu Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä 7.7.2014 siltä osin kuin se on koskenut kansainvälistä suojelua. A ei ole hakenut hallinto-oikeuden päätökseen tältä osin muutosta.

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, lausunut ratkaisunsa perusteluina seuraavaa:

Muut oleskelulupaperusteet kuin kansainvälinen suojelu

Ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohtien mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa Suomessa, jos edellytykset tällaisen oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomailla ovat olemassa ja työntekijän oleskeluluvan myöntämättä jättäminen Suomesta haettuna olisi ulkomaalaisen tai työnantajan kannalta perusteetonta tai oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ulkomaalaislain 75 §:n 1 kohdan mukaan työntekijän oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että 72 §:ssä säädetty harkinta on suoritettu ja pykälässä mainitut edellytykset täyttyvät sekä 73 §:n 1 momentissa säädetyt edellytykset työnantajan selvityksistä ja vakuutuksen antamisesta täyttyvät. Pykälän 2 kohdan mukaan työntekijän oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että 36 §:ssä säädetyt yleiset edellytykset oleskelu³luvan myöntämiselle täyttyvät eikä ulkomaalaista ole määrätty maahantulokieltoon.

Valittaja on hakenut Suomesta turvapaikkaa ensimmäisen kerran vuonna 2006 käyttäen nimeä B. Ulkomaalaisvirasto hylkäsi valittajan turvapaikkahakemuksen ilmeisen perusteettomana ja päätti käännyttää hänet kotimaahansa Bangladeshiin. Valittaja määrättiin myös kahden vuoden maahantulokieltoon koko Schengen-alueelle. Valittajan käännytys Suomesta Bangladeshiin pantiin täytäntöön 8.3.2007.

Valittaja on saapunut uudelleen Suomeen vuonna 2008 ollessaan maahantulokiellossa. Valittaja on siitä lähtien oleskellut ja työskennellyt Suomessa ilman oleskelulupaa ja käyttäen vääriä henkilötietoja. Hän ei ole pyrkinyt laillistamaan oleskeluaan Suomessa, vaan on esiintynyt viranomaisille väärillä henkilötiedoilla. Suomenlahden merivartioston rikostorjuntayksikkö oli tavoittanut valittajan 6.5.2014 Helsingin satamassa. Valittaja oli esittänyt rajatarkastusviranomaisille väärennetyn passin, ajo- ja oleskelulupakortin. Valittaja oli myös kiistänyt hakeneensa turvapaikkaa Suomesta vuonna 2006. Tarkastettaessa valittajaa hänen hallustaan löytyi hänen Bangladeshin passinsa ja kuultaessa häntä myöhemmin samana päivänä hän haki turvapaikkaa Suomesta.

Valittaja on 30.6.2014 jättämällään hakemuksella hakenut oleskelulupaa työnteon perusteella. Hakemuksen mukaan valittaja työskentelee X Oy -nimisessä yrityksessä siivoustyön alalla. Työsopimuksen mukaan se on voimassa toistaiseksi alkaen siitä, kun työntekijä esittää työluvan. Uudenmaan työlupayksikkö on 30.7.2014 tehnyt asiassa myönteisen osaratkaisun.

Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka työ- ja elinkeinotoimisto on tehnyt myönteisen osaratkaisun, Maahanmuuttoviraston on tullut arvioida oleskeluluvan myöntämisen yleiset edellytykset ulkomaalaislain 36 §:n kannalta. Valittaja on käännytetty kotimaahansa, minkä jälkeen hän on palannut Suomeen maahantulokiellon voimassa ollessa sekä oleskellut ja työskennellyt täällä poikkeuksellisen pitkään laittomasti. Tuona aikana hän ei ole pyrkinyt laillistamaan maassa oleskeluaan. Tultuaan tavoitetuksi hän on esittänyt vääriä henkilötietoja ja pyrkinyt johdattamaan viranomaisia harhaan sekä hakenut turvapaikkaa. Valittajan Suomessa oleskeluun liittyy näin ollen poikkeuksellisia seikkoja. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että mainitut poikkeukselliset seikat eivät ole osoitus siitä, että valittajan tarkoitus ei olisi hänen hakemuksensa mukaisesti työnteko Suomessa. Kun asiassa ei ole ilmennyt perusteltua aihetta epäillä, että valittajan esittämät työskentelyyn liittyvät perusteet oleskeluoikeudelle olisivat näennäisiä, ei valittajan voida katsoa kiertäneen maahantulosäännöksiä hakemalla työntekijän oleskelulupaa. Tämän vuoksi asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle työntekijän oleskeluluvan osalta uudelleen käsiteltäväksi. Siten myöskään valittajan käännyttämiseen ja maahantulokieltoon määräämiseen ei ole perustetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 87, 88, 88 a, 98, 102, 103, 146, 147, 148 ja 150 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä ja Tommi Toijonen. Esittelijä Eveliina Santavuori.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A:n valitus on hyväksytty. Maahanmuuttoviraston päätökset 7.7.2014 ja 6.8.2014 on saatettava voimaan.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on soveltanut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momenttia virheellisesti. Maahanmuuttoviraston päätöksessä 6.8.2014 todetuin tavoin työntekijän oleskeluluvan myöntämiselle on mainitussa säännöksessä tarkoitettu este.

A on saapunut Suomeen vuonna 2008 ollessaan vielä maahantulokiellossa. A on ennen 6.5.2014 tekemäänsä turvapaikkahakemusta oleskellut Suomessa laittomasti kuusi vuotta ja työskennellyt niin ikään laittomasti. Rajavartiolaitoksen tavoitettua A:n hän on aluksi ilmoittanut väärät henkilötiedot ja pyrkinyt johtamaan viranomaisia harhaan esittämällä vääriä asiakirjoja.

Toisin kuin hallinto-oikeus on katsonut, asiassa on poikkeuksellisen vahvat perusteet katsoa A:n kiertäneen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä. Harvinaisen pitkän maassa oleskelunsa aikana A ei ole pyrkinyt laillistamaan oleskeluaan. Laittoman oleskelun paljastuttua hän on pyrkinyt johtamaan viranomaisia harhaan. Näille seikoille on annettava keskeinen merkitys arvioitaessa oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä.

Hallitun maahanmuuton periaate edellyttää, että oleskelulupaedellytykset tulee arvioida ennen maahantuloa ja työskentelyn aloittamista. Hallinto-oikeuden päätös on hallitun maahanmuuton periaatteen vastainen sekä antaa väärän viestin maahanmuuton lupajärjestelmän uskottavuudesta ja hyväksyttävästä menettelystä.

A:n todellisesta maassa oleskelun tarkoituksesta ei voida esillä olevassa asiassa vakuuttua. Asiassa on vahvasti perusteltu syy epäillä hänen kiertävän maassa oleskelua koskevia säännöksiä. Hakemushistorialle ja aiemmalle toiminnalle on annettava merkitystä oleskeluluvan edellytyksiä arvioitaessa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin soveltamisen tulee perustua kokonaisharkintaan. Kokonaisharkinnassa tulee arvioida kaikki seikat, joiden vuoksi on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Laiton oleskelu ja työnteko sekä väärien ja harhaanjohtavien tietojen antaminen ovat yksiselitteisesti seikkoja, jotka antavat kyseisessä säännöksessä tarkoitetun perustellun aiheen epäillä ulkomaalaisen tarkoitusta oleskeluluvan edellytyksiä arvioitaessa.

A on valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valituslupahakemus ja valitus hylätään. Maahanmuuttovirasto on lisäksi velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa.

A on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

A ei ole pitkän maassa oleskelun aikana tiennyt, miten hän voisi laillistaa oleskelunsa. Hän ei ole paperittomana eläessään saanut oikeudellista neuvontaa, mikä on johtanut piileskelyyn ja vääriin ratkaisuihin. Hän on myöntänyt tekonsa ja häntä on siitä rangaistu. Hän on myös tehnyt oleskelunsa laillistamiseksi toimenpiteitä, kuten hankkinut Bangladeshin passin.

Maahanmuuttoviraston väite siitä, että asiassa ei voida vakuuttua A:n todellisesta maassa oleskelun tarkoituksesta, on perusteeton. A:n henkilöllisyys on selvä ja hän puhuu erittäin hyvin suomea. Hän on huolehtinut Suomessa vuosikausia itse toimeentulostaan. Hänellä on hyvä kokoaikainen työpaikka ja toistaiseksi voimassaoleva työsopimus.

A:n tarkoituksensa on ollut työntekijän oleskelulupaa hakiessaan saada oleskelupa voidakseen jatkossakin työskennellä Suomessa. Työlupayksikkö on tehnyt myönteisen osaratkaisun, ja A:lla on kaikki muutkin edellytykset luvan saamiseen. Hänellä on Suomessa lisäksi sosiaalisia siteitä, kuten tyttöystävä.

Maahanmuuttoviraston viittaama ulkomaalaisen aiempi toiminta voi sinänsä esimerkiksi lumeavioliittotapauksissa antaa joskus aihetta epäillä myöhemmin solmitun avioliiton aitoutta. Samalla tavalla on toisaalta mahdollista, että myöhemmässä vaiheessa solmittu avioliitto on aito ja perhe-elämä todellista, vaikka hakijan aiempi historia Suomessa olisi kuinka sekava.

Maahanmuuttoviraston viittaamat seikat eivät kuitenkaan sovellu tähän asiaan. A:n taustahistoriasta huolimatta on kiistatonta, että hän on hakenut työntekijän oleskelulupaa olemassa olevan työnsä perusteella tarkoituksenaan jatkaa työntekoa Suomessa. A on myös kantanut rikosoikeudellisen vastuunsa siitä, että hän on tehnyt aiemmin vääriä ratkaisuja. Ulkomaalaisen oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Maahanmuuttovirasto on antanut vastaselityksen.

A on antanut lisäselityksen, jossa hän on muun ohella todennut seurustelleensa tyttöystävänsä kanssa pidemmän aikaa. Tyttöystävän lapset kutsuvat A:ta isäkseen. Tyttöystävä haluaisi avioitua, mutta A haluaisi ensin saada oleskeluluvan.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan valituksenalaiselta osaltaan. Maahanmuuttoviraston päätökset 7.7.2014 ja 6.8.2014 saatetaan voimaan.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin (516/2008) mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa Suomessa, jos edellytykset tällaisen oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomailla ovat olemassa. Momentin 3 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään edellä tarkoitettu oleskelulupa, jos työntekijän tai elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan myöntämättä jättäminen Suomesta haettuna olisi ulkomaalaisen tai työnantajan kannalta perusteetonta. Momentin 5 kohdan (1338/2011) mukaan lupa myönnetään, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ulkomaalaislain 70 §:n mukaan työntekijän oleskelulupajärjestelmän tarkoituksena on tukea työvoiman saatavuutta suunnitelmallisesti, nopeasti ja joustavasti ottaen huomioon työnantajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden oikeusturva sekä työmarkkinoilla jo olevan työvoiman mahdollisuus työllistyä.

Ulkomaalaislain 83 §:n (1218/2013) 2 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto myöntää työ- ja elinkeinotoimiston pykälän 1 momentin mukaan tekemän myönteisen osapäätöksen jälkeen ulkomaalaiselle työntekijän oleskeluluvan, jollei lain 36 §:stä muuta johdu ja jollei ulkomaalaisella hakemusta jätettäessä ole muuta voimassa olevaa oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto päättää, onko kyse lain 49 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta perusteettomuudesta.

Ulkomaalaislain 36 §:n (668/2013) 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on 36 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu seuraavaa:

"Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä oleskeluluvan epäämisestä maahantulosäännösten kiertämisen vuoksi. Laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen väärinkäyttöä. Viisumia ja oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta. Viisumivapausaikaa käytetään laittomaan työntekoon. Myös turvapaikkamenettelyä voidaan käyttää väärin.

Näennäisesti laillinen maahantulotapa saadaan aikaan salaamalla viranomaiselta maahantulon todellinen tarkoitus ja antamalla asiaan liittyviä vääriä tietoja mukaan lukien asiakirjaväärennykset. Maahantulosäännösten kiertämistä laillisia maahantulokeinoja väärinkäyttämällä voidaan kutsua myös näennäisesti lailliseksi maahanmuutoksi.

Tehokas ulkorajavalvonta, yhteistyö kuljetusyhtiöiden sekä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on johtanut ja johtaa enenevässä määrin siihen, että laiton maahantulo käy yhä vaikeammaksi. Tämän vuoksi myös laittoman maahantulon järjestäminen tapahtuu entistä useammin muodollisesti laillista menettelyä (esimerkiksi liikemiesviisumit, opiskelija- asema, lumeavioliitot) käyttäen todellinen maahantulon tarkoitus salaamalla."

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin (1214/2013) mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Ulkomaalaislain 146 §:n 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Harkittaessa maahantulokiellon määräämistä ulkomaalaiselle, jonka kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkimatta tai hylätty, huomiota voidaan kiinnittää myös hakemuksen tutkimatta jättämisen tai hylkäämisen perusteena olleisiin seikkoihin sekä siihen, onko ulkomaalainen omalla toiminnallaan pyrkinyt olennaisesti vaikeuttamaan turvapaikkahakemuksen käsittelyä.

1.2 Keskeiset tosiseikat

A on ensimmäisen kerran hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua vuonna 2006, jolloin hän on esittänyt maahanmuuttoviranomaisille väärät henkilötiedot esiintyessään väärällä nimellä. Hakemus on hylätty ilmeisen perusteettomana, A on käännytetty kotimaahansa ja määrätty kahden vuoden ajaksi Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.

Saadun selvityksen perusteella A on poistunut Suomesta vuonna 2007, mutta palannut tänne heti seuraavana vuonna hänelle määrätyn maahantulokiellon ollessa vielä voimassa. A on oleskellut Suomessa ilman ulkomaalaislain mukaista perustetta vuoteen 2014 asti, jolloin hänen laiton maassa oleskelunsa on tullut ilmi risteilylaivan matkustajaterminaalissa suoritetun valvonnan yhteydessä. A on tuolloin esittänyt valvontaa suorittaneelle viranomaiselle vääriä asiakirjoja ja tietoja henkilöllisyydestään ja maahantulon kannalta merkityksellisistä olosuhteistaan. A on lisäksi ilmoittanut hakevansa Suomesta kansainvälistä suojelua.

Edellä mainitun, järjestyksessään toisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä pidetyssä turvapaikkapuhuttelussa A on selvittänyt vuodesta 2008 alkaneen laittoman maassa oleskelunsa olosuhteita. A on muun ohella esittänyt X Oy:n kanssa tekemänsä työsopimuksen ja todennut, että hänen työnantajansa ei ollut tiennyt hänen työskennelleen väärällä henkilöllisyydellä. A:n mukaan työnantaja on kuitenkin ilmoittanut A:n voivan tulla takaisin töihin, jos hän saa luvan tehdä töitä.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 7.7.2014 hylännyt A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ilmeisen perusteettomana. A ei ole hakenut muutosta Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen 19.2.2015, jolla hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston kyseisestä päätöksestä on tältä osin hylätty.

A on edellä mainitun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa ollessa Maahanmuuttovirastossa vireillä hakenut myös työntekijän oleskelulupaa. Hakemuksen perusteeksi on ilmoitettu työsuhde X Oy:öön, johon A oli edellä todetuin tavoin viitannut myös turvapaikkapuhuttelussaan.

1.3 Oikeudellinen arviointi

Ulkomaalaislain 36 §:ssä on säädetty yleisistä edellytyksistä oleskeluluvan myöntämiselle. Pykälässä tarkoitetuissa tilanteissa oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, vaikka ulkomaalaislaissa säädetyt edellytykset luvan myöntämiselle muutoin olisivat olemassa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Säännöksen on sen edellä mainittujen esitöiden perusteella tarkoitettu koskevan ennen kaikkea tilanteita, joissa oleskelulupaa on haettu maahantulon todellista tarkoitusta vastaamattomalla perusteella. Säännöksen sanamuodosta ja esitöistä kuitenkin ilmenee, että säännös on sovellettavissa myös muunlaiseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on maahantulo tai maassa oleskelu maahanmuuttoviranomaisia harhauttamalla tai muutoin virheellisin perustein.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelujen jaksossa 1.2 kuvatuin tavoin A on tullut maahan hänelle määrätystä maahantulokiellosta huolimatta sekä tämän jälkeen oleskellut maassa useiden vuosien ajan ilman ulkomaalaislain mukaista perustetta. A on toistuvasti harhauttanut tai pyrkinyt harhauttamaan viranomaisia tilanteissa, joiden tarkoituksena on ollut selvittää A:n maahantulon ja maassa oleskelun edellytyksiä. A on hakenut nyt kysymyksessä olevaa työntekijän oleskelulupaa vasta, kun hänen laiton maassa oleskelunsa on tullut ilmi. Luvan perusteeksi on esitetty työsuhde saman työnantajan kanssa, jonka palveluksessa A on ilman ulkomaalaislaissa säädettyä perustetta maassa oleskellessaan työskennellyt.

Kun otetaan kokonaisuutena huomioon A:n maahantulon ja maassa oleskelun olosuhteet, A:n toiminta maahantulon ja maassa oleskelun edellytysten selvittämisessä, hakemushistoria sekä työntekijän oleskeluluvan hakemisen ajankohta ja peruste, Maahanmuuttovirasto on voinut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla hylätä A:n työntekijän oleskelulupahakemuksen. Hakemuksen hylkäämistä mainitulla perusteella ei ole estänyt se, että hakemuksen perusteeksi esitetty, pitkän laittoman maassa oleskelun aikana hankittu työsuhde on saadun selvityksen perusteella ollut sinänsä todellinen.

Maahanmuuttovirasto on edellä todetun perusteella voinut olla myöntämättä A:lle oleskelulupaa. A:n käännyttämiselle ja maahantulokiellon määräämiselle on ulkomaalaislaissa tarkoitettu peruste.

A on saadun selvityksen perusteella 32-vuotias, naimaton ja lapseton mies. Hänellä on seurustelusuhde naiseen, jolla on lapsia. Hän on oleskellut Suomessa useiden vuosien ajan, mutta ilman ulkomaalaislain mukaista perustetta. Tähän nähden ja muutoin A:n olosuhteista saadun selvityksen perusteella ulkomaalaislain 146 §:stä ilmenevä kokonaisharkinta ei ole ollut esteenä käännyttämiselle ja maahantulokiellon määräämiselle.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden päätös on kumottava valituksenalaiselta osaltaan. Maahanmuuttoviraston päätökset 7.7.2014 ja 6.8.2014 on saatettava voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Irma Telivuo, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Toni Kaarresalo.