KHO:2017:54

Lastensuojelulaitoksen yksikönjohtaja oli päätöksellään rajoittanut laitoksessa sijaishuollossa olleen lapsen yhteydenpitoa lapsen tukihenkilöksi esittäytyneeseen A:han. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimittamassaan valituksessa A vetosi siihen, ettei lapsen yhteydenpidon rajoittamisesta häneen olisi saanut tehdä päätöstä lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin nojalla, koska hän ei ollut lapsen vanhempi tai muutoin lapselle läheinen henkilö.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lapselle lastensuojelulain 54 §:n 1 momentissa turvattu oikeus läheisiin ihmissuhteisiin ei rajoitu pelkästään lapsella ennen sijaishuollon alkua olleisiin ihmissuhteisiin vaan se tarkoittaa myös oikeutta kehittää sijaishuollon aikana uusia ihmissuhteita. Tilanteessa, jossa 12 vuotta täyttäneen lapsen voidaan katsoa tahtovan yhteydenpitoa henkilöön, jota ei lähtökohtaisesti voida pitää hänen läheisenään, lapsen edun on katsottava edellyttävän, että asiasta tehdään päätös, johon voidaan hakea muutosta. Sama koskee tilannetta, jossa yhteydenpitoa haluavan henkilön asema läheisenä henkilönä on tulkinnanvarainen, jotta tämä voi halutessaan saattaa kysymyksen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tarvetta yhteydenpidon rajoittamiseen on arvioitava yhteydenpidon rajoittamista koskevia lastensuojelulain säännöksiä soveltamalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asian olosuhteissa lapsen yhteydenpitoa A:han oli voitu rajoittaa lastensuojelulain 62 ja 63 §:n mukaisesti tehdyllä päätöksellä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Suomen perustuslaki 10 § 1 momentti, 21 §

Lastensuojelulaki 45 § 1 ja 2 momentti, 54 § 1 momentti ja 2 momentin ensimmäinen virke, 62 § 1 momentti ja 2 momentin 1 ja 2 kohta sekä 63 § 1 ja 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 15.2.2016 nro 16/0058/1

Asian aikaisempi käsittely

Lastensuojelulaitos X:n yksikönjohtaja on päätöksellään 22.2.2015 rajoittanut B:n lapsen, vuonna 2001 syntyneen lapsen yhteydenpitoa A:han. Yhteydenpidon rajoitus koskee puheluita, mediaviestejä, tekstiviestejä, sähköistä viestintää (sähköpostit, viestittimet), tapaamisia ja kirjeitä. Rajoitus on päätöksen mukaan ollut voimassa 22.2.–22.3.2015.

Päätöksen perustelujen mukaan lastensuojelulaitos X:n henkilökuntaan sekä lapsen lähipiiriin kuulumaton henkilö A on yrittänyt puhelimitse tavoittaa lasta useamman kerran lyhyessä ajassa. A on esittäytynyt henkilökunnalle lapsen tukihenkilönä ja pyrkinyt saamaan lapselta tätä koskevia asiakirjoja sekä tietoja itselleen. A on antanut ymmärtää, että hän ajaa lapsen etuja, vaikka A:lla ei ole minkäänlaista oikeutta käsitellä lapsen asioita. A:n ristiriitainen sekä arvaamaton käytös vaarantaa lapsen tasapainoisen kehittymisen sekä psyykkisen hyvinvoinnin. Koska lapsi on joutunut käsittelemään erittäin vaikeita asioita lyhyessä ajassa, on hänen tasapainoinen kehityksensä ja psyykkinen hyvinvointinsa turvattava rajoittamalla lapsen yhteydenpitoa A:han. Yhteydenpidon rajoittaminen on lapsen edun mukaista. Lapsen soittaessa läheisilleen lastensuojelulaitos X:n henkilökunta joko valitsee numeron puhelimeen ja aloittaa puhelun tai puheluun vastannut varmistaa henkilöllisyytensä kaiutin päällä.

Päätös on määrätty muutoksenhausta huolimatta välittömästi täytäntöön pantavaksi.

A on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja vaatinut rajoituksen kumoamista.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus on selostettuaan sovelletut oikeusohjeet perustellut päätöstään seuraavasti:

Saadun selvityksen mukaan lapsi on tavannut A:n kerran, kun A on ollut tapaamassa samassa sijaishuoltopaikassa olevaa tytärtään. Lapsi on tuolloin ilmaissut A:lle valtuuttavansa hänet hoitamaan asioitaan. Yksikönjohtajan lausunnon mukaan lapsen mielipide on muuttunut eikä hän ole myöhemmin halunnut, että A enää hoitaisi hänen asioitaan.

Ottaen huomioon, että lapsi on ollut psyykkisesti hauras ja kykenemätön suojelemaan itseään, hallinto-oikeus katsoo, että yhteydenpito A:han on vaarantanut lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja yhteydenpidon rajoittaminen on ollut lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä. Yksikönjohtajan on tullut rajoittaa lapsen yhteydenpitoa A:han päätöksestä ilmenevästi. Päätös on ollut lapsen edun mukainen. A:n valitus on hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 62 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kristiina Kerttula, Pirjo Joutsenlahti ja Carola Snellman. Esittelijä Timo Torkko.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin nojalla saadaan muun muassa rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan ja muita läheisiään. Tuon lainkohdan perusteella rajoitusta ei voida tehdä A:lle. Hän ei ole lapsen vanhempi tai läheinen lapselle. Hän oli kerran tavannut lapsen lastensuojelulaitos X:ssä, joten ei voida katsoa, että hän olisi lapselle läheinen henkilö. Hallituksen esityksessä (225/2004, s. 33) on todettu, että lastensuojelulain 25 §:ssä tarkoitettuja lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla paitsi vanhemmat ja sukulaiset myös esimerkiksi lastenkodin lähikasvattaja, tukihenkilö tai muu läheinen henkilö, kuten lapsesta todellisuudessa huolta pitänyt henkilö, muu aikuinen, johon lapsella on ollut tärkeä ihmissuhde, sisarus tai samassa taloudessa asunut toinen lapsi tai lapsen muu ystävä. Kun otetaan huomioon, että A ei ole ollut lapsen läheinen henkilö ja että yhteydenpidon rajoitus on ollut luonteeltaan ennakoiva toimenpide, päätös on kumottava kokonaisuudessaan.

Lastensuojelulaitos X:n yksikönjohtaja on antanut selityksen, jossa on viitattu hallinto-oikeudessa annettuun selitykseen ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

A:n yhteydenpitoa omaan lapseensa oli rajoitettu. Hänen lapsensa asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä saatujen tietojen ja lastensuojelulaitos X:n henkilökunnan tekemien havaintojen sekä lapsen heikon psyykkisen voinnin vuoksi yhteydenpidon rajoitus oli välttämätön. A oli muun ohella äänittänyt yksikössä käydessään ohjaajien ja nuorten puheita sekä yrittänyt saada tietoa muista lapsista. A oli esiintynyt lapselle lapsen asioita ajavana henkilönä. Lapsi ei ollut kykenevä suojelemaan itseään heikon psyykkisen vointinsa ja aiempien aikuisten häneen kohdistamien väärinkäytösten vuoksi. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä näki myös tarpeelliseksi rajoittaa lapsen ja A:n yhteydenpitoa.

B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

Lapsi ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

A on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeus käyttää perusteluissaan ilmaisua "lapsen lähipiiriin kuulumaton henkilö A". Vain lähipiiriin kuuluvien henkilöiden yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista, joten A:n valitusta ei olisi tullut hylätä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan, kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta.

Lastensuojelulain 45 §:n 2 momentin mukaan edellä 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija tai saman pykälän 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä taikka laitoksen johtaja päättää huostaan³otetun lapsen ja tämän vanhempien sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välisestä yhteydenpidon rajoittamisesta siten kuin 62 ja 63 §:ssä säädetään.

Lastensuojelulain 54 §:n 1 momentin mukaan sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.

Lastensuojelulain 54 §:n 2 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa.

Lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin mukaan sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu 30 §:ssä tarkoitetussa asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos:

1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai

2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai

3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka

4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Lastensuojelulain 62 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin saadaan rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään sekä rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muita yhteydenpitolaitteita tai -välineitä käyttäen.

Lastensuojelulain (417/2007) 62 § vastaa aiemmin voimassa olleen lastensuojelulain (683/1983) 25 §:ää. Aiemmin voimassa olleen lastensuojelulain (683/1983) yhteydenpidon rajoittamista koskevien säännösten muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 225/2004 vp, s. 33) mukaan lastensuojelulain 25 §:ssä tarkoitettu lapselle läheinen henkilö voi olla paitsi vanhemmat ja sukulaiset myös esimerkiksi lastenkodin lähikasvattaja, tukihenkilö tai muu läheinen henkilö, kuten lapsesta todellisuudessa huolta pitänyt henkilö, muu aikuinen, johon lapsella on ollut tärkeä ihmissuhde, sisarus tai samassa taloudessa asunut toinen lapsi tai lapsen muu ystävä.

Lastensuojelulain 63 §:n 1 momentin mukaan edellä lain 62 §:n 1–3 momentissa tarkoitetusta yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä päätös, jonka tulee olla määräaikainen, enintään yksi vuosi kerrallaan. Päätöksessä on mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan.

Lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin mukaan lyhytaikaisesta, enintään 30 vuorokautta kestävästä 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta rajoittamisesta voi kuitenkin päättää myös lastensuojelulaitoksen johtaja.

Oikeudellinen arviointi

Lastensuojelulain 54 §:n 1 momentin mukaisia tavoitteita turvata sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kehityksen kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet ja lapsen oikeutta tavata vanhempiensa ja sisarustensa ohella muita hänelle läheisiä henkilöitä toteutetaan pykälän 2 momentin mukaisesti muun ohella siten, että sosiaalihuollosta vastaava toimielin ja lapsen sijaishuoltopaikka tukevat ja edistävät lapsen yhteydenpitoa tällaisiin henkilöihin. Lastensuojelulain 62 ja 63 §:ssä on säädetty erityisistä edellytyksistä, joilla lapsen yhteydenpitoa muun ohella muihin hänelle läheisiin henkilöihin saadaan rajoittaa, sekä yhteydenpidon rajoittamisessa noudatettavasta menettelystä. Lyhytaikaisesta, enintään 30 vuorokautta kestävästä yhteydenpidon rajoituksesta voi päättää lapsen sijaishuoltopaikkana olevan lastensuojelulaitoksen johtaja.

Tehtävässään turvata sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kehityksen kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai sen lastensuojelulaitoksen johtaja, johon lapsi on sijoitettu, käytännössä huolehtii siitä, että lapsen yhteydenpito sellaisiin henkilöihin, joita ei sinänsä voida pitää lastensuojelulaissa tarkoitettuina lapselle läheisinä henkilöinä, on lapsen edun mukaista. Tältä osin kysymys on sijaishuollossa olevan lapsen jatkuvasta päivittäisestä hoidosta ja kasvatuksesta. Raja tällaisten kasvatuksellisten toimenpiteiden ja lastensuojelulain mukaan valituskelpoista päätöstä edellyttävän yhteydenpidon rajoittamisen välillä ei kuitenkaan aina ole selkeä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lapselle lastensuojelulain 54 §:n 1 momentissa turvattu oikeus läheisiin ihmissuhteisiin ei rajoitu pelkästään lapsella ennen sijaishuollon alkua olleisiin ihmissuhteisiin vaan se tarkoittaa myös oikeutta kehittää sijaishuollon aikana uusia ihmissuhteita. Perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän piiriin kuuluu muun muassa yksilön oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin (ks. tästä PeVL 34/2001 vp ja HE 225/2004 vp, s. 72).

Lapsen oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä esimerkiksi vastaanottamalla vieraita sijaishuoltopaikassa on turvattu nimenomaisesti lastensuojelulain 45 §:n 2 momentissa ja 54 §:ssä, ja tämä oikeus kuuluu osaltaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisen yksityis- ja perhe-elämän suojan piiriin. Perustuslakivaliokunta huomautti edellä mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 5/2006 vp), että yhteydenpidon rajoittaminen merkitsee puuttumista paitsi lapsen myös hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä perusoikeuksiin. Tämän vuoksi yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista vain lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin edellytysten täyttyessä, mikäli lapsen yhteydenpidosta näihin henkilöihin ei ole voitu sopia. Tällöin yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä nimenomainen päätös lastensuojelulain 62 ja 63 §:n mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kun otetaan huomioon Suomen perustuslain 21 §:ssä säädetty perusoikeus saada perusteltu päätös ja hakea muutosta, että tilanteessa, jossa 12 vuotta täyttäneen lapsen voidaan katsoa tahtovan yhteydenpitoa henkilöön, jota ei lähtökohtaisesti voida pitää hänen läheisenään, lapsen edun on katsottava edellyttävän, että yhteydenpidon rajoittamisesta tehdään päätös, johon voidaan hakea muutosta. Sama koskee tilannetta, jossa yhteydenpitoa haluavan henkilön asema läheisenä henkilönä on tulkinnanvarainen, jotta tämä voi halutessaan saattaa kysymyksen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tarvetta yhteydenpidon rajoittamiseen on arvioitava yhteydenpidon rajoittamista koskevia lastensuojelulain säännöksiä soveltamalla ja antamalla arvioinnissa erityistä painoarvoa lapsen etua koskeville seikoille. Rajoituksen kohdistuessa lastensuojelulaitokseen sijoitettuun lapseen voidaan asian arvioinnissa antaa merkitystä myös muiden laitokseen sijoitettujen lasten turvallisuudelle lastensuojelulain 62 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti.

Aiemmin voimassa olleen lastensuojelulain (683/1983) muutosta koskeneessa hallituksen esityksessä on mainittu esimerkinomaisesti henkilöitä, joita voidaan asiasta riippuen pitää lastensuojelulain 62 §:ssä tarkoitettuina lapselle läheisinä henkilöinä. Eräänä esimerkkinä tällaisesta henkilöstä on sanotussa hallituksen esityksessä mainittu lapsen tukihenkilö. Koska sääntelyn pohjimmaisena tavoitteena on tukea ja edistää lapsen yhteydenpitoa hänelle läheisiin henkilöihin, on lapsen edun mukaista, että lapsen iästä ja kehitystasosta riippuen lapsen omille näkemyksille annetaan merkitystä arvioitaessa, onko yksittäistapauksessa kysymys lapselle läheisestä henkilöstä.

A on hallinto-oikeuteen toimittamassaan valituksessa vedonnut siihen, että lapsi oli pyytänyt häntä auttamaan rajoituspäätöstensä selvittelyssä ja antanut A:lle valtakirjan asioidensa hoitamista varten. A on kertonut lapsen kirjoittaneen hänelle kirjeen ja pyytäneen häntä Facebook-kaveriksi. Viranhaltijan päätöksen perustelujen mukaan A on esittäytynyt sijaishuoltopaikalle lapsen tukihenkilöksi. Toisaalta A on valituksessaan vedonnut nimenomaan siihen, että hän ei ole lapsen läheinen henkilö ja ettei hänen yhteydenpitoaan lapseen siten ole voitu lastensuojelulain nojalla rajoittaa. Lastensuojelulaitos X:n antaman selvityksen mukaan A on äänittänyt yksikössä käydessään muiden nuorten puheita ja yrittänyt saada tietoja muista lapsista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttu huomioon ottaen, että näissä olosuhteissa lapsen yhteydenpitoa A:han on voitu rajoittaa lastensuojelulain 62 ja 63 §:n mukaisesti tehdyllä päätöksellä.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Helmi Lajunen.