KHO:2017:195

A:n jäämistöomaisuuteen oli muun ohessa kuulunut Henkivakuutusosakeyhtiö B:n myön³tämä sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus. A oli elinaikanaan maksanut sopimuksen perusteella vakuutusmaksuja 1 488 323,57 euroa. Sopimuksen mukaisille sijoituksille laskettavissa ollut tuotto oli A:n kuolinpäivänä ollut 609 953,31 euroa ja takaisinostoarvo 2 098 276,88 euroa.

Verohallinto oli A:n kuolinpesän hakemusten johdosta antanut perintöverotusta koskevan ennakkoratkaisun, jonka mukaan kapitalisaatiosopimuksen arvona A:n jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa oli pidettävä sen takaisinostoarvoa vähennettynä sopimuksen tuoton perusteella laskettavissa olevalla tuloverovelalla eli 1 897 892,29 euroa. Verohallinto oli tuloverotusta koskevana ennakkoratkaisuna lausunut, että sopimuksen pääoman arvona pidetään sen säästöä eli 1 488 323,57 euroa takaisinostohetkellä. Takaisinostoarvon pääoman ylittävästä osasta muodostuu sopimuksesta kertynyt tuotto, joka verotetaan omistajan muuna pääomatulona. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n kuolinpesän ennakkoratkaisuja koskevat valitukset.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätökset ja Verohallinnon antamat ennakkoratkaisut sekä lausui uutena perintöverotusta koskevana ennakkoratkaisuna, että sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen käypänä arvona perintöverotuksessa oli pidettävä sen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä. A:n kuolinhetkellä sopimuksen mukaisille sijoituksille laskettavissa olevan tuoton perusteella määritettävissä olevaa tuloverovelkaa ei siten vähennetty sopimuksen takaisinostoarvosta.

Korkein hallinto-oikeus lausui uutena tuloverotusta koskevana ennakkoratkaisuna, että veronalaista tuottoa laskettaessa verovelvollisen sijoittamana pääomana oli pidettävä A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa vahvistettua sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen käypää arvoa, jos kuolinpesä tai perillinen osti kapitalisaatiosopimuksen takaisin. Verovelvollisen saamana veronalaisena muuna pääomatulona oli pidettävä tämän arvon ylittävää osaa sopimuksen perusteella hänelle maksettavasta määrästä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2015.

Perintö- ja lahjaverolaki 9 §

Tuloverolaki 32 § ja 51 § (1246/2013)

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 28.1.2016 nro 16/0056/3 ja nro 16/0055/3

Asioiden aikaisempi käsittely

A:n kuolinpesä on Verohallinnolle osoittamassaan perintöverotusta ja tuloverotusta koskevassa ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt, että perinnönjättäjän jäämistöomaisuuteen on muun ohessa kuulunut Henkivakuutusosakeyhtiö B:n myöntämä sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus. Tällaisen sopimuksen säästöjen arvo sidotaan asiakkaan sopimukseen valitsemien sijoituskohteiden arvonkehitykseen siten, että sopimuksen säästö kasvaa, kun sijoituskohteiden arvo nousee, ja vastaavasti säästö pienenee, kun sijoituskohteiden arvo laskee. Vakuutusyhtiö ei vastaa sopimuksen säästöjen arvonkehityksestä tai mahdollisesta arvonalentumisesta. Kun sopimus vaihtaa omistajaa perinnön nojalla, sopimuksen uudeksi omistajaksi tulee kuolinpesä tai joku perillisistä. Perimystilanteessa sopimus ei eräänny, eikä sopimuksesta makseta mitään suoritusta uudelle omistajalle, ellei hän irtisano sopimusta.

A on elinaikanaan maksanut sopimuksen perusteella vakuutusmaksuja 1 488 323,57 euroa. Sopimuksen kerryttämä tuotto on perinnönjättäjän kuolinpäivänä ollut 609 953,31 euroa ja takaisinostoarvo 2 098 276,88 euroa.

Kuolinpesä on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisuja seuraavista kysymyksistä:

1. Miten hakemuksessa kuvattu sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus on arvostettava perintöverotuksessa A:n jälkeen?

2. Mikäli sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen perintönä saanut kuolinpesä tai perillinen ostaa kapitalisaatiosopimuksen takaisin vuonna 2015, miten omistajan tuloverotuksessa määräytyy kapitalisaatiosopimuksen pääoma-arvo (hankintameno) ja miten kyseinen pääoma-arvo vaikuttaa omistajan verotettavan pääomatulon määrään?

Verohallinto on 8.6.2015 antamillaan päätöksillä lausunut ennakkoratkaisuina:

1. Hakemuksessa kuvatun kapitalisaatiosopimuksen arvona perintöverotuksessa A:n jälkeen pidetään 1 897 892,29 euroa.

Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että kapitalisaatiosopimuksen ainoa realistinen käyttötapa aiheuttaa väistämättä tuottoa koskevan tuloveroseuraamuksen. Kuolinhetkeen mennessä kertyneen tuoton laskennallinen verovelka voidaan vähentää, vaikka ei olisi osoitettu, että omaisuus tullaan välittömästi kuoleman jälkeen käyttämään verovelan realisoitumisen aiheuttavalla tavalla. Koska pääomatulojen verokanta on laskennallinen arvio, vähennys tehdään 30 000 euroon asti 30 %:n ja sen ylittävältä osin 33 %:n verokannalla. Kun kapitalisaatiosopimuksen kuolinhetken arvosta vähennetään tuotolle näin laskettu verovelka, jää kapitalisaatiosopimuksen perintöverotuksessa käytettäväksi arvoksi 1 897 892,29 euroa.

2. Mikäli sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen perintönä saanut kuolinpesä tai perillinen ostaa takaisin A:n kuolinpesän kapitalisaatiosopimuksen vuonna 2015, pääoman arvona pidetään sopimuksen säästöä takaisinostohetkellä. Takaisinostoarvon pääoman ylittävästä osasta muodostuu sopimuksesta kertynyt tuotto, joka verotetaan omistajan muuna pääomatulona. Kapitalisaatiosopimukselle ei määritetä hankintamenoa perintöverotuksessa käytetyn arvon perusteella.

Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että verolainsäädännössä ei ole nimenomaisia säännöksiä kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta. Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu on siten arvioitava tuloverolain sekä yleisten säännösten ja yleisten verotusperiaatteiden perusteella. Tuloverolaissa on erikseen säädetty luovutusvoittona verotettavalle omaisuudelle perintöverotuksessa käytetystä arvosta muodostuva hankintameno. Kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotuksessa ei ole kysymys luovutusvoiton verotuksesta, eikä tuloverolaissa ole säännöksiä siitä, että toimitettu perintöverotus muutoinkaan vaikuttaisi millään tavalla kapitalisaatiosopimuksen tuoton tuloverokohteluun. Näin ollen myös perinnönsaajien tai kuolinpesän kapitalisaatiosopimuksesta nostama tuotto verotetaan normaalisti pääomatulona. Jos perinnönjättäjän jäämistöomaisuuteen kuulunut kapitalisaatiosopimus ostetaan takaisin niin, että takaisinostoarvo on 2 098 276,88 euroa, takaisinostoarvosta vähennetään perinnönjättäjän suorittamat maksut 1 488 323,57 euroa ja sopimuksen kerryttämäksi muuna pääomatulona verotettavaksi tuloksi kertyy 609 953,31 euroa.

A:n kuolinpesä on valittanut ennakkoratkaisuista hallinto-oikeudelle ja vaatinut uusina ennakkoratkaisuna lausuttavaksi:

1. Kapitalisaatiosopimuksen arvona perintöverotuksessa A:n jälkeen pidetään sopimuksen takaisinostoarvoa A:n kuolinpäivänä eli 2 098 276,88 euroa.

2. Verotettaessa perintönä saadun kapitalisaatisopimuksen takaisinostoa sopimuksen pääoma-arvona (hankintameno) pidetään A:n jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa vahvistettua verotusarvoa (sopimuksen takaisinostoarvo) A:n kuolinpäivänä. Kuolinpäivän jälkeen takaisinostettavaa summaa verotetaan ainoastaan siltä osin kuin kyseinen summa ylittää perintöverotuksessa vahvistetun verotusarvon.

Hallinto-oikeuden ratkaisut

1. Perintöverotusta koskeva ennakkoratkaisu (päätösnumero 16/0056/3)

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin mukaan perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä hinnalla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Pykälän 2 momentin mukaan kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää muun muassa velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat verot ja maksut.

Kapitalisaatiosopimus on vakuutussopimuslain 4 a §:n mukainen sijoitusvakuutus, joka kuuluu vakuutusluokista annetun lain 18 §:n mukaan henkivakuutusluokkaan 6. Pykälän mukaan "kapitalisaatiotoiminta" käsittää vakuutusteknisiin laskelmiin perustuvat kertyneen pääoman takaisinmaksua tarkoittavat sopimukset, joilla vakuutusyhtiö ottaa vastuulleen tietyn ajan kestäviä ja tietyn määräisiä sitoumuksia sovittua kertamaksua tai etukäteen sovittuja jatkuvia maksuja vastaan.

A:n jäämistöomaisuuteen kuuluu Henkivakuutusosakeyhtiö B:n myöntämä kapitalisaatiosopimus, jonka takaisinostoarvo A:n kuolinpäivänä 17.2.2015 oli 2 098 276,88 euroa.

Asiassa on kyse siitä, otetaanko kapitalisaatiosopimukseen A:n kuolinhetkeen mennessä kertyneeseen tuottoon liittyvä laskennallinen tuloverovelka huomioon perinnöstä verotettaessa. Verohallinto on ennakkoratkaisussaan katsonut, että tuo piilevä verovelka tulee vähentää sopimuksen takaisinostoarvosta, riippumatta siitä, milloin verovelka tosiasiassa realisoituu. Kuolinpesä ei sinänsä ole kiistänyt tuloverovelan olemassaoloa. Koska omaisuus arvostetaan perintöverotuksessa siihen käypään arvoon, mikä sillä on perinnönjättäjän kuolinhetkellä, ja sopimuksen käytännössä realisoitavissa oleva arvo kuolinpäivänä on ollut takaisinostoarvo vähennettynä tuloverolla, Verohallinnon ratkaisua ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Marela, Kirsi Särkilä ja Hannu Raahensalo, joka on myös esitellyt asian.

2. Tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu (päätösnumero 16/0055/3)

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on siten kuin laissa tarkemmin säädetään omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen.

A:n jäämistöomaisuuteen kuuluu Henkivakuutusosakeyhtiö B:n myöntämä kapitalisaatiosopimus, jonka takaisinostoarvo A:n kuolinpäivänä 17.2.2015 oli 2 098 276,88 euroa. A oli elinaikanaan maksanut sopimukseen vakuutusmaksuja 1 488 323,57 euroa, joten sopimuksen tuotto oli kuolinpäivänä 609 953,31 euroa.

Asiassa on kyse siitä, miten kapitalisaatiosopimuksen pääoma-arvo määritetään perinnönsaajan tuloverotuksessa. Verohallinto on ennakkoratkaisussaan katsonut, että pääoman arvona pidetään sopimuksen säästöä takaisinostohetkellä ja että takaisinostoarvon pääoman ylittävästä osasta muodostuu sopimuksesta kertynyt tuotto, joka verotetaan omistajan muuna pääomatulona.

Kapitalisaatiosopimukseen perustuvat oikeudet siirtyvät sopimuksen tekijän kuoleman jälkeen sellaisinaan hänen oikeudenomistajilleen. Ei ole edellytyksiä katsoa, että tuottoa olisi verotettava eri tavoin riippuen siitä, tapahtuuko sopimuksen takaisinosto ennen vai jälkeen sopimuksen tekijän kuoleman. Verohallinnon ratkaisun muuttamiseen ei ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Marela, Kirsi Särkilä ja Hannu Raahensalo, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n kuolinpesä on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksistä ja valituksessaan vaatinut, että uusina ennakkoratkaisuina lausutaan:

1. Kapitalisaatiosopimus on arvostettava perintöverotuksessa sen käypään arvoon, jolla tarkoitetaan sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä. Takaisinostoarvosta ei ole vähennettävä sopimuksen takaisinostoarvoon mahdollisesti liittyviä laskennallisia veroja eli niin sanottua piilevää verovelkaa.

2. Verotettaessa perintönä saadun kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoa pääoma-arvoksi (hankintamenoksi) on katsottava A:n jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa vahvistettu verotusarvo (sopimuksen takaisinostoarvo kuolinpäivänä) ja verottava kuolinpäivän jälkeen takai³sin³os³tettavaa summaa ainoastaan siltä osin kuin kyseinen summa ylittää perintöverotuksessa vahvistetun arvon.

Kuolinpesä on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Varat arvostetaan perintö- ja lahjaverotuksessa käypään arvoon, ja lähtökohtana on, että tällöin varallisuuteen liittyvää realisoitumatonta verovelkaa ei oteta huomioon. Laskennallisten verojen vähentäminen olisi vastoin perintö- ja lahjaverolain sanamuotoa sekä vero-oikeuden yleisten oppien mukaisia tulkintaperiaatteita.

Tietyissä tilanteissa verovelka, joka kohdistuu lahjoittajan tai perittävän omistusaikaan, otetaan huomioon omaisuutta arvostettaessa. Kohdistumisella tarkoitetaan sitä, että kysymyksessä oleva tuotto ja siihen kohdistuva verovelka on kertynyt jo luovuttajan elinaikana eivätkä ne ole riippuvaisia esimerkiksi siitä, realisoidaanko omaisuus tai kuka sen realisoi.

Kapitalisaatiosopimusten osalta kyse ei ole sellaisesta arvonnoususta, jonka voitaisiin verotuksessa katsoa kertyneen lopullisesti. Kapitalisaatiosopimusten laskennallinen tuotto on epävarma aina siihen saakka, kunnes tuotto nostetaan. Käyvän arvon määrittelyssä vertailukohteena tulisikin talletusten sijasta käyttää esimerkiksi sijoitusrahastoja.

Perintöverotuksen ja tuloverotuksen yhteensovittaminen lähtee tuloverolain 51 §:n mukaisesti siitä, että niiden kesken ei tule osittainkaan kahdenkertaista verotusta. Hallinto-oikeuden ratkaisu johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, koska perintönä siirtyneestä kapitalisaatiosopimuksesta olisi suoritettava sekä perintöveroa että tuloveroa.

Tuloverotuksen ja perintö- ja lahjaverotuksen yhteensovittamisen systematiikka rakentuu siten, että luovuttajan (lahjanantaja tai perinnönjättäjä) omistusaikana tapahtunut arvonnousu, joka siis ei ole vielä kertynyt, on perintö- tai lahjaverotuksen kohteena. Tämän jälkeinen arvonnousu (tai lasku) on tuloverotuksen kohteena. Tästä poikkeaminen edellyttää nimenomaista säännöstä. Tällainen säännös on tuloverolain 47 §:n säännös lahjana saadun omaisuuden hankintamenon määräytymisestä tilanteessa, jossa luovutus tapahtuu ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi.

Kapitalisaatiosopimuksen voimassaolon suhteen vakuutuksenottajan kuolemalla ei ole mitään vaikutusta. Koska kapitalisaatiosopimus ei pääty vakuutuksenottajan kuolemaan, vaan sen omistusoikeus siirtyy veronalaisen saannon myötä perillisille, kyseessä on vero-oikeudellisesti luovutus, ja sen vuoksi kapitalisaatiosopimukselle tulee määrittää uusi pääoma-arvo (hankintameno).

Kapitalisaatiosopimuksen omistajalla on oikeus luovuttaa ja pantata sopimukseen perustuva oikeus. Luovutus on sitova luovutuksen osapuolten välisessä suhteessa, vaikka siitä ei olisi ilmoitettu vakuutusyhtiölle. Ei olisi estettä pitää tällaista luovutusta luovutusvoittoverotuksen kohteena, jolloin uuden omistajan hankintamenoksi katsottaisiin sopimuksen käypä arvo luovutushetkellä ja vastaavasti luovuttajan verotettavaksi luovutusvoitoksi katsottaisiin sopimuksen käypä arvo vähennettynä hankintamenolla. Vaikka kapitalisaatiosopimuksen tuottoa ei veroteta luovutusvoittona, se ei voi merkitä sitä, että perintönä siirtyneen kapitalisaatiosopimuksen pääoma-arvona (hankintamenona) tuloverotuksessa pidettäisiin vakuutuksenottajan hankintamenoa. Tuloverolaissa ei ole sellaisia säännöksiä tai periaatteita, jotka tukisivat hankintamenon jatkuvuutta kuolinpesälle tai perillisille. Tulkinnalle ei ole löydettävissä tukea myöskään lain esitöistä tai aikaisemmasta oikeuskäytännöstä. Tuloverotuksen kohteena voi olla vain sellainen tulo, joka on syntynyt/kertynyt verovelvollisen omistusaikana. Erityissäännökseen perustuva ositussaantoihin liittyvä hankintamenojen jatkuvuusperiaate ei lakisystemaattisesti sovellu perintönä tai lahjana saatuihin kapitalisaatiosopimuksiin.

Mikäli varojen arvostamista koskevan ohjeen tarkoituksena on ollut antaa verovelvolliselle oikeus tehdä tuloverovelkaa koskeva vähennys perintöverotuksessa, kapitalisaatiosopimuksen pääoma-arvona voidaan verovelvollisen vaatimuksesta vaihtoehtoisesti pitää sopimuksen takaisin³ostoarvoa kuolinpäivänä vähennettynä tuottoon kohdistuvalla laskennallisella verovelalla.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja katsonut, että perintöverotusta koskeva valitus on hyväksyttävä ja tuloverotusta koskeva valitus on hylättävä.

Oikeudenvalvontayksikkö on todennut muun ohella, että kapitalisaatiosopimukseen liittyvä laskennallinen tai piilevä verovelka ei ole perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua velkaa tai perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvaa veroa tai maksua. Kapitalisaatiosopimuksiin liittyvä piilevä verovelka on riippuvainen siitä, realisoidaanko omaisuus vai ei.

Kapitalisaatiosopimus ei ole arvopaperi tai muutakaan sellaista irtainta omaisuutta, johon sovellettaisiin luovutusvoiton verotusta. Kapitalisaatiosopimukselle ei siten muodostu luovutuksensaajan sopimuksesta maksaman vastikkeen tai tämän tuloksi luetun määrän taikka perintö- tai lahjaverotusarvon perusteella verotuksessa vähennyskelpoista hankintamenoa. Kysymys on osapuolten välisestä sopimuksesta ja siihen liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Kapitalisaatiosopimuksen tuotto on verotettava normaalilla tavalla juoksevana pääomatulona myös perinnön jälkeisissä sopimuksen päättymistilanteissa, eikä kapitalisaatiosopimuksen "hankintamenoksi" voi katsoa perintöverotusarvoa riippumatta siitä, onko siitä vähennetty piilevää verovelkaa vai ei. Kun kapitalisaatiosopimuksessa vakuutuksenottajana (sijoittajana) oleva henkilö kuolee, sopimukseen perustuvat oikeudet siirtyvät hänen oikeudenomistajilleen. Heillä on siten lähtökohtaisesti samat oikeudet ja velvollisuudet kuin sijoittajalla itsellään oli eli muun muassa oikeus takaisinostaa säästövarat ja niille kertynyt tuotto. Tuloverotuksen on kohdistuttava tuottoon myös perinnön jälkeisessä sopimuksen päättämistilanteessa. Oikeussubjektin vaihtuminen ei muuta kapitalisaatiosopimukseen perustuvan tulon luonnetta eikä sen verokohtelua. Asiassa ei ole merkitystä sillä, syntyykö verotuksissa kaksinkertaista verotusta vai ei.

Kuolinpesä on antanut vastaselityksen ja todennut muun ohella, että ratkaisevaa ei ole se, sovelletaanko kapitalisaatiosopimuksen päättymiseen tai takaisinostoon luovutusvoiton verotusta koskevaa sääntelyä vai ei. Kysymys on siitä, voidaanko kapitalisaatiosopimukselle perintöverotuksessa vahvistettu käypä arvo vähentää kapitalisaatiosopimuksen takaisinostoarvosta perinnönsaajan myöhemmässä tuloverotuksessa sillä perusteella, että perintönä verotettu saanto ei tuloverolain nimenomaisen säännöksen nojalla ole veronalaista tuloa.

Oikeudenvalvontayksikön kanta johtaa käytännössä verovelvollisen näkökulmasta ankarimpaan mahdolliseen lopputulemaan, mitä ei voida pitää verotuksessa sovellettavien sitovien oikeusperiaatteiden mukaisena.

Kun kapitalisaatiosopimuksen käypään arvoon vakuutuksenottajan kuoleman seurauksena kohdistetaan perintöveroseuraamus, vaikuttaa oikeussubjektin vaihtuminen tosiasiallisesti kapitalisaatiosopimuksen verokohteluun. Kun perintönä saadun kapitalisaatiosopimuksen tuottoihin myöhemmän takaisinoston yhteydessä kohdistetaan tuloveroseuraamuksia, ei vakuutuksenottajan kuoleman seurauksena realisoitunutta veroseuraamusta ole perusteltua jättää vaille huomiota. Verovelvolliselle vahingollista tulkintaa ei voida perustaa kapitalisaatiosopimusten verotusta koskevan nimenomaisen sääntelyn puuttumiseen. Päinvastoin tällainen tulkinta edellyttäisi nimenomaisen erityissäännöksen tukea.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:n kuolinpesälle valitusluvat ja tutkinut asiat. Valitukset hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan ja uusina ennakkoratkaisuina lausutaan:

1. Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus on arvostettava perintöverotuksessa sen käypään arvoon, jolla tarkoitetaan sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän A:n kuolinhetkellä.

Ennakkoratkaisua on noudatettava, jos hakija niin vaatii, A:n jälkeen toimitettavassa perintöverotuksessa.

2. Jos kuolinpesä tai perillinen vuonna 2015 ostaa takaisin sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen, tällöin kertyvää veronalaista tuottoa laskettaessa verovelvollisen sijoittamana pääomana on pidettävä A:n jälkeen toimitetussa perintöverotuksessa vahvistettua kapitalisaatiosopimuksen käypää arvoa. Verovelvollisen saamana veronalaisena muuna pääomatulona on pidettävä tämän arvon ylittävää osaa sopimuksen perusteella hänelle maksettavasta määrästä.

Ennakkoratkaisua on noudatettava, jos hakija niin vaatii, verovuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa.

Perustelut

1. Perintöverotus

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin mukaan perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Pykälän 2 momentin mukaan kuolinpesän omaisuuden arvosta saadaan vähentää vainajan hautaamisesta sekä perunkirjoituksesta ja hautakiven hankkimisesta ja pystyttämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, samoin kuin velat, joihin luetaan myös kuolinpesästä menevät, perinnönjättäjän elinaikaan kohdistuvat verot ja maksut. Perintöveroa ei kuitenkaan saa vähentää.

A:n jäämistöomaisuuteen on kuulunut sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus, jonka säästöjen arvo on sidottu sopimukseen valittujen sijoituskohteiden arvonkehitykseen niin, että sopimuksen säästö muuttuu sijoituskohteiden arvonmuutosten mukaisesti. Sopimukseen sisältyy riski mahdollisesta pääoman menettämisestä kokonaan tai osittain. Kun sopimus vaihtaa omistajaa perinnön nojalla, sopimuksen uudeksi omistajaksi tulee kuolinpesä tai joku perillisistä. Perimystilanteessa sopimus ei eräänny, eikä sopimuksesta makseta mitään suoritusta uudelle omistajalle, ellei hän irtisano sopimusta.

A on elinaikanaan maksanut sopimukseen vakuutusmaksuja 1 488 323,57 euroa. Sopimuksen mukaisille sijoituksille kertynyt laskennallinen tuotto on hänen kuolinpäivänään 17.2.2015 ollut 609 953,31 euroa ja takaisinostoarvo 2 098 276,88 euroa.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, tuleeko perintöverotuksessa ottaa huomioon perintöverotusarvoa alentavana tekijänä sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen tuottoon kohdistuva A:n kuolinhetken tilanteen perusteella laskettavissa oleva tuloverovelka.

Verolainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä kapitalisaatiosopimusten verokohtelusta. Vakiintuneen verotuskäytännön mukaan kapitalisaatiosopimukseen sijoitetulle varoille kertyvä tuotto eli sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten ja kaikkien tämän vakuutusyhtiölle maksamien maksujen välinen erotus verotetaan muuna pääomatulona, kun kapitalisaatiosopimus erääntyy tai kun sopimus ostetaan takaisin. Kun otetaan huomioon kapitalisaatiosopimuksen tuoton verotuksen lykkääntyminen perinnönjättäjän kuolinhetken jälkeiseen aikaan ja se seikka, että veronalaisen tuoton määrä määräytyy sopimuksen erääntymisen tai takaisin ostamisen ajankohdan mukaan, kyseessä olevan tuloveron ei voida katsoa kohdistuvan perinnönjättäjän elinaikaan perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 2 momentista tarkoitetulla tavalla.

Näin ollen A:n kuolinhetkellä sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen mukaisille sijoituksille kertyneen laskennallisen tuoton perusteella määritettävissä olevaa tuloverovelkaa ei ole vähennettävä sopimuksen takaisinostoarvosta, kun kapitalisaatiosopimuksen käypää arvoa vahvistetaan perintöverotusta varten. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden perintöverotusta koskeva päätös ja Verohallinnon perintöverotusta koskeva ennakkoratkaisu on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

2. Tuloverotus

Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on, siten kuin siitä tuloverolaissa tarkemmin säädetään, omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen.

Saman lain 51 §:n (1246/2013) mukaan veronalaista tuloa ei ole avio-oikeuden nojalla, naimaosana tai etuosana jakamattomasta pesästä, perintönä, perintökaaren 8 luvussa tarkoitettuna avustuksena tai hyvityksenä, testamentilla taikka lahjana saatu suoritus.

Asiassa on ratkaistava, miten pääomatulona verotettavan kapitalisaatiosopimuksen tuoton määrä on laskettava, jos kuolinpesä tai perillinen ostaa vuonna 2015 takaisin A:n jäämistöomaisuuteen kuuluneen sijoitussidonnaisen kapitalisaatiosopimuksen.

Edellä selostetulla tavalla kapitalisaatiosopimuksen uudeksi omistajaksi tulee kuolinpesä tai joku perillisistä, kun sopimus vaihtaa omistajaa perinnön ja tämän jälkeen mahdollisesti toteutettavan perinnönjaon nojalla. Perimystilanteessa sopimus ei eräänny, eikä sopimuksesta makseta mitään suoritusta uudelle omistajalle, ellei hän irtisano sopimusta. Edellä esitetyn mukaisesti sopimus arvostetaan tällöin perintöverotuksessa käypään arvoonsa, jolla tarkoitetaan sopimuksen takaisinostoarvoa perinnönjättäjän kuolinhetkellä.

Vaikka sopimusosapuolen vaihtuminen ei muuta aiemmin kertynyttä tuottoa vakuutusyhtiön ja kapitalisaatiosopimuksen uuden omistajan välisessä suhteessa luonteeltaan sopimukseen sijoitetuiksi varoiksi eli pääomaksi, kuolinpesän tai perinnönsaajan kannalta kyse on perintönä saaduista ja perintöverotuksessa jo lukuun otetuista varoista. Kuolinpesän tai perinnönsaajan tuloverotuksessa perintöverotuksessa lukuun otetun määrän on katsottava muodostavan sopimuksen uuden pääoma-arvon.

Kuolinpesän tai perinnönsaajan saamana veronalaisena muuna pääomatulona on siten pidettävä vain perintöverotuksessa vahvistetun kapitalisaatiosopimuksen käyvän arvon ylittävää osaa sopimuksen perusteella hänelle maksettavasta määrästä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden tuloverotusta koskeva päätös ja Verohallinnon tuloverotusta koskeva ennakkoratkaisu on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Paula Makkonen.