KHO:2018:93

Sairaalassa potilaana olleelta henkilöltä oli takavarikoitu huumausaineita. Tieto henkilön olemisesta potilaana terveydenhuollon toimintayksikössä oli julkisuuslain perusteella salassa pidettävä. Tämä tieto kuului terveydenhuollon ammattihenkilön ja hänen palveluksessaan tai muuten hänen apunaan toimivan henkilön oikeudenkäymiskaaren mukaisen todistamiskiellon piiriin. Poliisilaitoksen tietopyynnön perusteena olleessa rikosepäilyssä ei ollut kysymys sellaisesta oikeudenkäymiskaaressa tarkoitetusta rikoksesta, johon todistamiskieltoa ei sovellettaisi. Tämän vuoksi poliisilaitoksella ei ollut poliisilain perusteella oikeutta saada sairaanhoitopiiriltä huumausaineiden takavarikointia koskevaan asiakirjaan sisältyvää tietoa potilaan henkilöllisyydestä.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (julkisuuslaki) 9 § 1 momentti, 10 §, 22 § 1 momentti, 24 § 1 momentti 25 kohta ja 29 § 1 momentti 1 kohta
Poliisilaki 4 luku 2 § 1 momentti
Oikeudenkäymiskaari 17 luku 14 § ja 22 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 4.1.2017 nro 17/0016/3

Asian aikaisempi käsittely

Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikoskomisario on 22.4.2016 päivätyllä tietopyynnöllä pyytänyt Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä luovuttamaan poliisilaitokselle poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla sairaanhoitopiirin hallussa olevan asiakirjan taikka tiedon, josta ilmenee, keneltä vartijat ovat Acutassa 18.2.2016 suoritetussa turvatarkastuksessa avustaessaan ottaneet epäillyt huumausaineet haltuunsa. Tällainen asiakirja on esimerkiksi Securitaksen haltuunottopöytäkirja tai tehtäväilmoitus. Securitaksesta on poliisille ilmoitettu, että sillä ei ole hallussaan pyydettyä asiakirjaa ja että asiakirjaa säilytetään sairaanhoitopiirin tiloissa. Pyyntö ei koske varsinaisia potilasasiakirjoja.

Tietopyynnössä on lausuttu lisäksi muun ohella seuraavaa:

Poliisille on 18.2.2016 kello 14.22 vartijoiden toimesta ilmoitettu, että Acutassa on potilaan repusta löytynyt 78 ekstaasitablettia ja 11 LSD-lappua. Vartijat ovat luovuttaneet aineet poliisille, joka on kirjannut haltuunotosta takavarikkopöytäkirjan, ja rikosepäilystä on kirjattu rikosilmoitus 5680/R/8969/16, epäilty huumausainerikos.

Pyydetty henkilöllisyystieto on tarpeellinen huumausainerikoksen selvittämiseksi ja pakkokeinolain 7 luvun 12 §:n mukaisen takavarikkoa koskevan ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkäri on päätöksellään 17.5.2016 (§ 64) hylännyt tietopyynnön.

Päätöksen perustelujen mukaan tietopyynnössä ei ole esitetty sellaista perustetta, jota varten tiedot tulisi luovuttaa. Asiassa ei ole kysymys törkeän rikoksen epäilystä, alaikäiseen kohdistuvasta rikoksesta eikä potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa tarkoitetusta henkeä tai terveyttä vaarantavasta uhkatilasta. Tietopyynnössä ei ole tuotu esille myöskään muuta vakavaa yleistä syytä, jonka perusteella tieto voitaisiin luovuttaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Sisä-Suomen poliisilaitoksen valituksen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkärin päätöksestä.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovellettavat säännökset

Julkisuuslain säännökset

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun ohessa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta.

Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

Poliisilain säännös esitöineen

Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

Poliisilain esitöiden (HE 224/2010 vp) mukaan edellä mainittu säännös vastaa asiallisesti aiemman poliisilain (493/1995) 35 §:n 1 momenttia. Viimeksi mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/1994 vp) on sittemmin poliisilain (493/1995) 35 §:ksi tulleen säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Poliisi voi tarvita virkatehtävissään myös sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut siihen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä. [Tällaisessa] tapauksessa poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus on harkittava sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi.

Tietojensaantia viranomaiselta koskevat säännökset eivät kuitenkaan oikeuttaisi poliisia saamaan muulta viranomaiselta todistelutarkoituksiin sellaista tietoa, jonka tuo viranomainen on saanut henkilöltä, joka olisi oikeutettu kieltäytymään kokonaan todistamasta asiassa.

[– –]

Pykälässä määritelty tietojensaantioikeus syrjäyttäisi muualla laissa säädetyt salassapitovelvollisuudet, ellei salassapitovelvollisuutta koskevassa säännöksessä nimenomaan kielletä tietojen luovuttamista poliisille. Kielto voidaan ilmaista myös luettelemalla tietojensaantiin oikeutetut viranomaiset mainitsematta poliisia niiden joukossa.

Jos kysymyksessä olevien tietojen käyttö todisteena on kielletty tai sitä on rajoitettu, poliisilla olisi oikeus saada tiedot vain sellaisiin tarkoituksiin, joissa niiden käyttö on todistelukieltoja ja -rajoituksia koskevien säännösten mukaan sallittua."

Oikeudenkäymiskaaren säännökset ja esityöt

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen.

Saman pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin mukaan sillä, joka on saanut 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun tiedon toimiessaan lainkohdassa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai muuten hänen apunaan, on vastaava velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta kuin vastaavassa lainkohdassa tarkoitetulla henkilöllä.

Lakivaliokunta on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 46/2014 vp) johdosta antamassaan mietinnössä (LaVM 19/2014 vp) lausunut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin osalta seuraavaa:

"Momentti tulisi sovellettavaksi muiden kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohdalla, joita koskee luvun 14 §. Käytännössä kysymykseen voisivat tulla esimerkiksi sihteerit, vastaanottovirkailijat sekä laskutuksesta ja arkistoinnista huolehtivat henkilöt. Momentin soveltamista yksittäisessä tapauksessa on harkittava perusteluissa mainitun lähtökohdan valossa: salassapito-oikeutta tai -velvollisuutta ei pidä voida kiertää niin, että kuullaan esimerkiksi lääkärin asemesta hänen alaistaan tai apuna toiminutta henkilöä. Apuna toimiminen ei ole myöskään sidottu henkilön muodolliseen asemaan, kuten palveluksessa olemiseen."

Oikeudellinen arviointi

Johtajaylilääkärin hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmenee, että tietopyynnön kohteena oleva henkilö on ollut hoidettavana Tampereen yliopistollisen sairaalan Ensiapu Acutan eristyshuoneessa, missä yksityisen vartiointiliikkeen palvelussa oleva vartija on suorittanut hänelle sairaalan toimeksiannosta tarkastuksen, takavarikoinut epäillyt huumausaineet ja laatinut takavarikoinnista asiakirjan, jonka julkisuudesta ja salassa pidosta nyt on kyse. Hallinto-oikeus on tutustunut mainittuun asiakirjaan, joka sisältää tiedot takavarikoiduista aineista ja asiakkaan nimestä, vartijan nimikirjaimet ja allekirjoituksen sekä tiedon poliisimiehestä, jolle aineet on luovutettu. Mainittu takavarikointia koskeva asiakirja on laadittu sairaanhoitopiirin lomakepohjalle ja se on täytetty kahtena kappaleena, joista toinen on jäänyt asiakkaalle ja toinen sairaalalle.

Tiedon antaminen edellä mainittuun asiakirjaan merkitystä sairaalan asiakkaan nimestä paljastaisi tiedon siitä, että kyseinen henkilö on ollut asiakirjasta ilmenevänä ajankohtana potilaana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Tällainen tieto on henkilön saamaa terveydenhuollon palvelua koskevana tietona julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettävä riippumatta siitä, sisältyykö se potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa tarkoitettuun potilasasiakirjaan vai ei.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko poliisilla poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada pyydetty salassa pidettävä tieto hoidettavana olleen potilaan henkilöllisyydestä. Säännöksen sanamuodon mukaan poliisilla olisi salassapitovelvollisuudesta poiketen tiedonsaantioikeus, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä on säädetty lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön todistamiskiellosta. Saman luvun 22 §:n 2 momentissa on säädetty lääkärin palveluksessa tai apuna toimineelle samanlaajuinen todistamiskielto. Ensiavussa potilaalle tarkastuksen suorittanutta yksityisen vartiointiliikkeen vartijaa on mahdollista perustellusti pitää mainitussa säännöksessä tarkoitettuna lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön apuna toimineena henkilönä. Tämän lisäksi on huomattava, että poliisin pyytämä tieto on salassapidolla suojattavaa henkilöä hoitaneen terveydenhuollon toimintayksikön hallussa ja että tietopyyntö on esitetty tuon yksikön toiminnasta vastaavalle kuntayhtymälle. Tiedon antamisesta todistamiskiellolla suojattavalle edulle aiheutuvan haitan kannalta poliisin tietopyyntöön suostuminen on verrattavissa tilanteeseen, jossa sairaalan henkilökuntaan kuuluvaa kuullaan todistajana potilasta koskevasta salassa pidettävästä seikasta. Poliisilaitoksen pyytämän tiedon on näistä syistä katsottava kuuluvan terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja näiden apuna toimivia koskevan todistamiskiellon piiriin. Esitetyn selvityksen perusteella tietopyynnön perusteena olevassa rikosepäilyssä ei ole kyse sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 3 momentissa tarkoitusta rikoksesta, jonka kohdalla mainittujen henkilöiden todistamiskielto väistyisi.

Koska poliisilaitoksen pyytämän tiedon käyttäminen todisteena tietopyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen on edellä esitetyn mukaisesti laissa kielletty, poliisilaitoksella ei ole oikeutta saada pyytämäänsä salassa pidettävää tietoa poliisilakiin perustuvan tiedonsaantioikeutensa nojalla. Johtajaylilääkäri on siten voinut hylätä poliisilaitoksen tietopyynnön.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maija-Liisa Marttila, Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian, ja Jussi-Pekka Lajunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sisä-Suomen poliisilaitos on pyytänyt lupaa valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkärin päätökset kumotaan ja kuntayhtymä velvoitetaan luovuttamaan tietopyynnön kohteena oleva asiakirja tai tieto poliisilaitokselle.

Vaatimusten perusteluina on uudistettu aikaisemmin esitetty ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Keskeisin tulkintakysymys asiassa on se, onko poliisin nyt pyytämä henkilön nimeä koskeva tieto sellainen tieto, joka on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki), terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain tai julkisuuslain nojalla pidettävä salassa. Poliisi ei ole pyytänyt huumerepun omistajan potilas- tai hoitosuhdetietoja vaan ainoastaan tietoa hänen nimestään. Koska näin saatavaa nimitietoa ei ilman lisätietoja pystytä yhdistämään potilastietoon tai hoitosuhteeseen, henkilön yksityisyyden suoja ei vaarantuisi.

Tietopyynnön kohteena ei ole potilaslain 13 §:ssä tarkoitettu potilasasiakirjoihin sisältyvä tieto, vaan muunlainen teknistyyppinen tieto, joka ei nauti samanlaista suojaa kuin potilastieto. Kysymys on Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiapupiste Acutan tiloista vartiointiliikkeen toimesta löydetyn ja huumausaineita sisältäneen repun omistajaa koskevasta tiedosta. Vartiointiliikkeen kirjaama ja toimeksiantajalleen sairaanhoitopiirille luovuttama tieto ei ilmaise edes sitä, onko repun omistaja ollut ensiavussa potilaana. Näissä tiloissa oleskelee myös muita kuin potilaan asemassa olevia henkilöitä. Salassapitosäännökset eivät kata kaikkien jossakin terveydenhuollon toimipisteessä oleskelevien henkilöiden tietoja. Kaikki terveydenhuoltoviranomaisen hallussa olevat tiedot eivät myöskään automaattisesti kuulu salassapitovelvollisuuden piiriin.

Poliisi ei missään vaiheessa ole pyytänyt muuta kuin nimitietoa, joskin johtajaylilääkärin hallinto-oikeudelle antamasta lausunnosta ilmeni, että tietopyynnön kohteena oleva henkilö oli ollut hoidettavana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hallinto-oikeus on yhdistänyt tämän uutena asiana tietoonsa tulleen seikan aiempaan tietopyyntöön ja katsonut, että tiedon antaminen repun omistajan nimestä paljastaisi hänen hoitosuhteensa. Tietopyynnön oikeellisuutta on kuitenkin arvioitava prosessin alussa käsillä olleiden seikkojen perustalta.

Poliisi joutuu normaalissa rikostutkintatyössään tekemään säännöllisesti tietopyyntöjä sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisille. Yleensä kysymys on muiden kuin erittäin törkeiden rikosten selvittämisestä. Usein näissä tietopyynnöissä ei ole kysymys potilaaseen tai hänen hoitosuhteeseensa liittyvistä salassa pidettävistä tiedoista vaan teknisluonteisista tiedoista kuten tässäkin tapauksessa.

Mikäli salassa pidettävien tietojen piiri määritellään sosiaali- ja terveydenhuollossa yhtä laajasti kuin nykyisin on yhä useammin tapana, aiheutuu tästä kasvavia vaikeuksia poliisin lakisääteisten tehtävien hoitamiselle. Tietojen aiempaa laajempi salassa pitäminen näyttäisi pohjautuvan paitsi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun muutokseen, myös sosiaali- ja terveysministeriön omaksumaan tiukkaan laintulkintaan.

Kärjistäen voidaan jopa väittää, että mikäli kaikkien sosiaali- tai terveydenhuollon toimipaikassa oleskelevien henkilöllisyyteen liittyvä tieto olisi kattavasti ja kategorisesti salassa pidettävää, tulisi esimerkiksi sairaaloista käytännössä rikosvastuusta vapaita alueita erittäin törkeitä rikoksia lukuun ottamatta.

Poliisilla on poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla katsottava olevan oikeus saada kuntayhtymältä se asiakirja tai tieto, josta ilmenee, keneltä vartijat ovat Acutassa 18.2.2016 suorittamassaan turvatarkastuksessa ottaneet poliisille luovutetut huumausaineet haltuunsa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkäri on selityksenään viitannut Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon, jossa hän oli esittänyt muun ohella seuraavaa:

Potilaslain mukaisesti potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Tietoja voidaan luovuttaa sivulliselle vain potilaan suostumuksen tai lakiin perustuvan oikeuden perusteella. Terveydenhuollon asiakkaan (potilaan) tietojen suojaa sääntelevät myös julkisuuslaki ja laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Julkisuuslain perusteella jo tieto terveydenhuollon palvelusta (asiakkuus) on salassa pidettävä. Vakiintuneen tulkinnan mukaan myös tieto potilaan hoitosuhteesta on salassa pidettävä. Salassapito ei rajaudu pelkästään hoitosuhteen sisältötietojen salassapitoon.

Terveydenhuolto voi luovuttaa salassa pidettäviä potilastietoja poliisille useissa eri laissa säädetyissä tilanteissa. Tietoja voidaan luovuttaa, mikäli poliisi ilmoittaa tietopyynnössä tutkivansa törkeän rikoksen epäilyä. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille, kun ammattihenkilö on hoitotoiminnan yhteydessä saanut tietoja, joiden perusteella on syytä epäillä alaikäiseen kohdistunutta seksuaali- tai pahoinpitelyrikosta. Potilaslakiin on vuonna 2015 tehty muutos, jonka mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö saa salassapitovelvollisuuden estämättä ilmoittaa poliisille henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhkan arviointia ja uhkaavan teon estämistä varten välttämättömät tiedot, jos henkilö tämän lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi.

Terveydenhuollon salassapitosäännökset eivät suojaa henkilöitä sellaisissa tilanteissa, joissa henkilö esimerkiksi piiloutuu terveydenhuollon tiloihin ilman hoidon tarvetta. Samaten esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö syyllistyy rikokseen sairaalaa kohtaan, voidaan epäillyn nimi luovuttaa poliisille. Kaikkia mahdollisia tietojenluovutustilanteita ei ole voitu säännellä laissa, mutta niissäkin täytyy olla kysymys hyvin painavasta intressistä, jonka suojaamista varten potilastietojen salassapidon täytyy väistyä.

Tulkinnanvaraisia tietojenluovutustilanteita ovat ne, joissa poliisin tietopyyntö koskee muun kuin törkeän rikoksen tutkintaa. Nyt on kysymys juuri tällaisen tilanteen ratkaisemisesta. Poliisilaitoksen tietopyynnössä ei esitetä mitään suoraan lakiin perustuvaa luovutusperustetta vaan pyyntöä perustellaan muilla rikoksen selvittämiseen liittyvillä perusteilla. On mahdollista, että painava yleinen etu tai esimerkiksi muun henkilön merkittävä suojan tarve oikeuttaa tietojen luovuttamiseen poliisille niin, että potilaan yksityisyyden suoja väistyy. Näissä tilanteissa on kysymys yleisen edun ja potilaan edun vertailusta. Käsillä olevassa tilanteessa poliisi ei ole esittänyt tällaista painavaa perustetta. Jotta terveydenhuolto voi oikeutetusti ja perustellusti tietoja luovuttaa, on poliisin tietopyynnössä kyettävä tuomaan tarvittavat perustelut esille.

Asiakirja, jonka tiedoista nyt on kysymys, ei ole potilasasiakirja. Tieto potilaan henkilöllisyydestä on kuitenkin yksityisyystieto ja potilaslain mukaan lähtökohtaisesti salassa pidettävä. Potilas on ollut hoidossa eristyshuoneessa, minkä vuoksi sairaalan toimeksiannosta turvallisuustehtäviä hoitavan vartiointiliikkeen työntekijä on tehnyt hänelle tarkastuksen, takavarikoinut epäillyt huumausaineet ja laatinut takavarikoinnista asiakirjan. Näin ollen asiakirjan sisältämät salassa pidettävät tiedot kuuluvat potilaslain mukaisen salassapidon piiriin.

Terveydenhuollon velvollisuus suojata potilaana olleen henkilön henkilöllisyyttä ja poliisin tiedonhankintatarpeet ovat välillä ristiriidassa keskenään. Nyt käsillä olevaan tilanteeseen liittyy useita tulkintakysymyksiä. Tämän vuoksi terveydenhuollon on ollut toimittava varovaisuusperiaatteen mukaisesti.

Sisä-Suomen poliisilaitos on vastaselityksessään uudistanut valituslupahakemuksessa ja valituksessa esittämänsä.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt johtajaylilääkärille tiedoksi poliisilaitoksen vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja lain esityöt

Julkisuuslaki

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se mainitussa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun ohessa asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta.

Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

Poliisilaki

Poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

Poliisilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 224/2010 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan edellä mainittu säännös vastaa asiallisesti aiemman poliisilain (493/1995) 35 §:n 1 momenttia. Viimeksi mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 57/1994 vp) on sittemmin poliisilain (493/1995) 35 §:ksi tulleen säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Poliisi voi tarvita virkatehtävissään myös sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut siihen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä. [Tällaisessa] tapauksessa poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus on harkittava sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi.

Tietojensaantia viranomaiselta koskevat säännökset eivät kuitenkaan oikeuttaisi poliisia saamaan muulta viranomaiselta todistelutarkoituksiin sellaista tietoa, jonka tuo viranomainen on saanut henkilöltä, joka olisi oikeutettu kieltäytymään kokonaan todistamasta asiassa.

(- - -)

Pykälässä määritelty tietojensaantioikeus syrjäyttäisi muualla laissa säädetyt salassapitovelvollisuudet, ellei salassapitovelvollisuutta koskevassa säännöksessä nimenomaan kielletä tietojen luovuttamista poliisille. Kielto voidaan ilmaista myös luettelemalla tietojensaantiin oikeutetut viranomaiset mainitsematta poliisia niiden joukossa.

Jos kysymyksessä olevien tietojen käyttö todisteena on kielletty tai sitä on rajoitettu, poliisilla olisi oikeus saada tiedot vain sellaisiin tarkoituksiin, joissa niiden käyttö on todistelukieltoja ja -rajoituksia koskevien säännösten mukaan sallittua."

Oikeudenkäymiskaari

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tai sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin mukaan sillä, joka on saanut 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun tiedon toimiessaan lainkohdassa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai muuten hänen apunaan, on vastaava velvollisuus tai oikeus kieltäytyä todistamasta kuin vastaavassa lainkohdassa tarkoitetulla henkilöllä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 46/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on 14 §:n 1 momentin kohdalla lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Henkilön terveydentilaa koskevat tiedot kuuluvat yksityisyyden suojan ydinalueelle. Lisäksi on syytä kiinnittää potilaan ja lääkärin tai muun momentissa mainitun henkilön luottamuksellisen suhteen suojaamiseen siinä tarkoituksessa, että potilas voi saada tarvitsemaansa hoitoa ja lääkitystä pelkäämättä häntä koskevien tietojen tulemista ilmi.

Luottamuksen ja yksityisyyden turvaamisen kannalta on olennaista, että arkaluonteisia tietoja voi tulla esiin koko hoitosuhteen aikana alkaen ensimmäisestä lääkärinkäynnistä jatkuen hoidon ja kuntoutuksen sekä sen jälkeen otettavan lääkityksen ajan. Siksi ei ole perusteltua sitoa todistamiskieltoa henkilön ammattinimikkeeseen. Esimerkiksi arkaluonteisia tietoja voi tulla psykologin tai psykoterapeutin tietoon, samaten kuntoutuksesta huolehtivan ammattihenkilön ja apteekissa toimivien tietoon. Siksi olennaisinta ei olisi ammattinimike, vaan terveydenhuollon ammattihenkilön tietoon tulleiden tietojen laatu. Selvää on, ettei todistamiskieltoa voida hyväksyä kierrettävän esimerkiksi niin, että kuullaan hoitotoimenpiteestä määränneen lääkärin asemesta sitä, joka käytännössä huolehtii toimenpiteen täytäntöönpanosta, kuten fysioterapeuttia.

Ratkaisussa KKO 2011:91 on todettu asian luonnetta koskevana tulkintana olevan, että todistamiskielto koskisi seikkoja, joiden ilmaiseminen olisi potilaalle vahingollista. Ratkaisussa on toisaalta painotettu yksityisyyden ja luottamuksellisen tiedonvaihdon suojaa ja katsottu, että salassapitovelvollisuutta tulisi tulkita laajasti. Voimassa olevan lain mukaista asian luonnetta viittaavaa edellytystä ei enää laissa olisi, vaan se korvattaisiin henkilön terveydentilaa koskevalla arkaluonteisella tiedolla ja muulla henkilön tai hänen perheensä salaisuudella. Käytettyä käsitteistöä siten yhdenmukaistettaisiin oikeudenkäynnistä yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan kanssa, jonka mukaan oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä salassa siltä osin kuin se sisältää arkaluonteisia terveydentilaa koskevia tietoja.

Lähtökohtana edelleen olisi korkeimman oikeuden ratkaisussa omaksuttu kanta siitä, että todistamiskielto koskisi tietoja, joiden paljastaminen olisi potilaalle vahingollista ja jotka siksi yleensä halutaan pitää salassa. Objektiivisesti arvioiden potilaan kannalta selvästi edullisia tietoja ei siten koskisi todistamiskielto. Luottamussuhteen ja yksityisyyden suojan vuoksi potilaan näkökulmaan on kuitenkin kiinnitettävä erityistä huomiota etenkin, koska aina ei voida sanoa, millaisen tiedon paljastuminen voidaan yleisesti hyväksytysti katsoa haitalliseksi ja millaisen tiedon paljastumista potilas pitäisi itselleen haitallisena."

Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 19/2014 vp) on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentin osalta lausuttu seuraavaa:

"Ehdotetun 1 momentin mukaan lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät pääsäännön mukaan saa todistaa henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta tai muusta henkilön tai perheen salaisuudesta.

Henkilön terveydentilaa koskevat seikat ovat yleisen salassapitovelvollisuuden alaisia. Todistamiskiellon osalta on kuitenkin punnittava oikeudenkäyntiin liittyvän näytön saamisen tarvetta suhteessa esimerkiksi yksityiselämään. Tältä osin merkitystä on myös sillä, että oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 9 §:n mukaan istunto voidaan pitää suljetuin ovin käsiteltäessä henkilön terveydentilaan liittyviä seikkoja. Tällaisia tietoja sisältävät oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan lain 24 §:n mukaan määrätä salassa pidettäviksi.

Ehdotettu arkaluonteisuuden käsite vastaisi oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 2 kohtaa. Sitä on käsitelty mainitun pykälän perusteluissa (HE 13/2006 vp, s. 40-41). Niiden mukaan henkilön yksityiselämään, terveydentilaan, vammaisuuteen tai sosiaalihuoltoon liittyvää tietoa ei oikeudenkäynnin korostetusta julkisuudesta johtuen tarvitse sinällään suojata niin voimakkaasti kuin tiedon ollessa muun viranomaisen kuin tuomioistuimen hallussa. Esimerkiksi pahoinpitelyasian asianomistajaa koskeva lääkärintodistus on tyypillisesti sellainen asiakirja, joka ei ole lain mukaan muutoin kuin poikkeuksellisesti suoraan lain nojalla salassa pidettävä. Arkaluonteisista terveydentilatiedoista olisi pahoinpitelyasiassa kysymys lähinnä esimerkiksi silloin, jos pahoinpitely olisi aiheuttanut asianomistajalle mielenterveyteen liittyviä sairauksia tai vammat ilmenisivät sukuelimien alueella.

Valiokunnan mukaan todistamiskieltoa ei tule laajentaa ehdotettua laajemmin kysymyksiin, joissa ei ole painavaa intressiä rajoittaa todistelua."

Lakivaliokunnan mietinnössä on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin osalta lausuttu seuraavaa:

"Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan mm. asianajajan ja lääkärin palveluksessa olevalla tai apuna toimineella on sama oikeus kieltäytyä todistamasta kuin asianajajalla tai lääkärillä. Momentti tulisi sovellettavaksi muiden kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohdalla, joita koskee luvun 14 §. Käytännössä kysymykseen voisivat tulla esimerkiksi sihteerit, vastaanottovirkailijat sekä laskutuksesta ja arkistoinnista huolehtivat henkilöt. Momentin soveltamista yksittäisessä tapauksessa on harkittava perusteluissa mainitun lähtökohdan valossa: salassapito-oikeutta tai -velvollisuutta ei pidä voida kiertää niin, että kuullaan esimerkiksi lääkärin asemesta hänen alaistaan tai apuna toiminutta henkilöä. Apuna toimiminen ei ole myöskään sidottu henkilön muodolliseen asemaan, kuten palveluksessa olemiseen."

Lähtökohta

Sisä-Suomen poliisilaitoksen tietopyyntö Pirkanmaan sairaanhoitopiirille on koskenut asiakirjaa tai tietoa, josta ilmenee, keneltä vartijat olivat Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiavussa Acutassa 18.2.2016 suoritetussa turvatarkastuksessa ottaneet sittemmin poliisille luovutetut huumausaineet haltuunsa. Tietopyynnön mukaan pyydetty henkilöllisyystieto on tarpeellinen huumausainerikoksen selvittämiseksi ja pakkokeinolain 7 luvun 12 §:n mukaisen takavarikkoa koskevan ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi.

Asiassa on kysymys henkilön terveyteen liittyvän tiedon suojan ulottuvuudesta tilanteessa, jossa käsillä on myös intressi selvittää epäilty rikos.

Oikeudellinen arviointi

Tieto siitä, että henkilö on ollut terveydenhuollon toimintayksikössä potilaana, on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa tarkoitettu henkilön terveydentilaa tai saamaa terveydenhuollon palvelua koskeva tieto, joka sanotun lainkohdan perusteella on salassa pidettävä.

Poliisilaitoksen asiassa pyytämä henkilöllisyystieto ilmenee Tampereen yliopistollisen sairaalan hallussa olevasta sairaanhoitopiirin lomakepohjalle laaditusta vartijan täyttämästä asiakirjasta, joka koskee huumausaineiksi epäiltyjen aineiden takavarikointia ja luovuttamista poliisille. Korkein hallinto-oikeus on tutustunut tähän asiakirjaan.

Asiakirjasta itsestään ei ilmene, onko henkilö, jolta huumausaineet on takavarikoitu, ollut sairaalassa potilaana vai muussa tarkoituksessa. Kysymys ei myöskään ole potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaisesta potilasasiakirjasta, joka olisi mainitun lain perusteella salassa pidettävä.

Poliisilaitoksen tietopyynnön mukaan vartijat olivat ilmoittaneet poliisille, että huumausaineet oli löydetty potilaan repusta. Näissä olosuhteissa asian arvioinnissa on lähtökohdaksi otettava, että poliisilaitoksen pyytämä edellä tarkoitetusta asiakirjasta ilmenevä henkilöllisyystieto on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettävä. Tieto siitä, että kysymyksessä oleva henkilö on ollut sairaalassa nimenomaan potilaana, ilmenee lisäksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän johtajaylilääkärin päätöksestä ja lausunnosta hallinto-oikeudelle.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko poliisilaitoksella poliisilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella oikeus saada pyytämänsä salassa pidettävä tieto hoidettavana olleen potilaan henkilöllisyydestä. Säännöksen mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa nimenomaisesti kielletty tai rajoitettu.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:ssä säädetään lääkärin ja muun terveydenhuollon ammattihenkilön todistamiskiellosta. Pykälän 1 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa todistaa muun ohella henkilön tai hänen perheensä terveydentilaa koskevasta arkaluonteisesta tiedosta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, suostu todistamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan tuomioistuin voi velvoittaa 1 momentissa tarkoitetun henkilön todistamaan, jos syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentissa säädetään terveydenhuollon ammattihenkilön palveluksessa tai muuten apuna toimineelle samanlaajuinen todistamiskielto ja -velvollisuus.

Henkilön yksityisyyden suojan toteutumisen kannalta on olennaista, että tieto henkilön hoitosuhteesta terveydenhuollon toimintayksikköön jää hänen niin halutessaan luottamukselliseksi. Tällaisen tiedon luottamukselliseksi jääminen on lisäksi keskeinen tekijä koko terveydenhuoltojärjestelmän yleisiä toimintaedellytyksiä ajatellen. Tähän nähden poliisilaitoksen pyytämä henkilöllisyystieto on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilön terveydentilaa koskeva arkaluonteinen tieto, jota sanotun lainkohdan ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin mukainen todistamiskielto koskee. Asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella tietopyynnön perusteena olevassa rikosepäilyssä ei ole kysymys sellaisesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitusta rikoksesta, jonka kohdalla mainittu todistamiskielto väistyisi.

Koska poliisilaitoksen pyytämän tiedon käyttäminen todisteena tietopyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen on edellä esitetyn mukaisesti laissa kielletty, poliisilaitoksella ei ole oikeutta saada pyytämäänsä salassa pidettävää henkilöllisyystietoa poliisilakiin perustuvan tiedonsaantioikeutensa nojalla. Johtajaylilääkäri on siten voinut hylätä poliisilaitoksen tietopyynnön.

Lopputulos

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.