KHO:2018:170

A, joka ei ollut B Oy:n osakkeenomistaja, oli antanut B Oy:lle lainaa. Osa lainasta oli sittemmin muutettu osakeyhtiölain 12 luvun mukaiseksi pääomalainaksi. Kun A myi pääomalainasaatavansa C Oy:lle pääomalainan nimellisarvoa alemmasta käyvästä arvosta, A:lle kertyi tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio. Ennakkoratkaisu.

Tuloverolaki 50 § 1 momentti (1546/2015)

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 20.4.2017 nro 17/0456/6

Asian aikaisempi käsittely

A on Verohallintoon 7.3.2016 saapuneella hakemuksellaan pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua verovuosille 2016 ja 2017 seuraavista kysymyksistä:

1. Mikäli A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta, realisoiko luovutus A:lle verotuksessa vähennyskelpoisen luovutustappion?

2. Mikäli pääomalainojen luovutuksesta ei katsota muodostuvan kysymyksessä 1 tarkoitettua vähennyskelpoista luovutustappiota, onko pääomalainoista syntyvä tappio vähennyskelpoinen pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona A:n verotuksessa?

Verohallinto on lausunut 12.4.2016 antamanaan ennakkoratkaisuna, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa tapahtuvasta B Oy:n pääomalainan luovutuksesta C Oy:lle ei synny hakijalle verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota eikä verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Suunniteltua järjestelyä on pidetty sellaisena verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitettuna toimenpiteenä, johon on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin.

Helsingin hallinto-oikeus on A:n valituksen johdosta 30.9.2016 antamallaan päätöksellä 16/0886/6 kumonnut Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun ja palauttanut asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei hakemuksessa ja valituksessa kuvatussa järjestelyssä ole kysymys verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitetusta toimenpiteestä.

Verohallinto on 21.10.2016 antamanaan ennakkoratkaisuna lausunut, että pääomalainasaatavan luovutus ei realisoi A:lle verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota ja ettei syntyvä tappio ole vähennyskelpoinen pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona, mikäli A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta.

A on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeuteen vaatinut ennakkoratkaisun kumoamista sekä uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että pääomalainasaatavan luovutus realisoi hänelle verotuksessa vähennyskelpoisen luovutustappion, joka lasketaan vähentämällä luovutushinnasta saatavan nimellisarvo, jos hän myy pääomalainasaatavansa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta. Toissijaisesti A on vaatinut, että uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että pääomalainojen luovutuksesta syntyvä tappio on vähennyskelpoinen hänen verotuksessaan pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 45 §:n 1 momentin, 46 §:n 1 momentin, 50 §:n 1 momentin ja 3 momentin sekä 54 §:n 1 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatua selvitystä

C Oy on kaupparekisteriin vuonna 1988 merkitty suomalainen sijoitusyhtiö. Sen kaupparekisteriin merkittynä toimialana on osakkeiden ja arvopapereiden omistaminen ja kauppa. Lisäksi se voi tarjota konsernihallintopalveluita samaan konserniin kuuluville yhtiöille. C Oy on D-suvun sataprosenttisesti omistama sijoitustoimintaa harjoittava yhtiö, joka sijoittaa lähinnä suomalaisiin yrityksiin sekä kehittää näitä yrityksiä toimimalla pitkäjänteisenä ja aktiivisena omistajana.

B Oy on merkitty kaupparekisteriin vuonna 2009. Sen kaupparekisteriin merkittynä toimialana on osakkeiden ja arvopapereiden omistaminen, välittäminen ja kauppa. Käytännössä B Oy on sijoitusyhtiö, joka hallinnoi omistamiaan E Oyj:n osakkeita. Yhtiön omistuksessa on yli 10 prosenttia pörssinoteeratun E Oyj:n osakkeista ja äänimäärästä. C Oy:n omistuksessa on 49,52 prosenttia B Oy:n osakkeista ja äänimäärästä. Loput 50,48 prosenttia osakkeista ja äänimäärästä on pääosin D-suvun omistuksessa yhteensä 56:lla eri osakkeenomistajalla. A ei omista B Oy:n osakkeita, mutta hänellä on yhtiöltä pääomalainasaatavia. A on antanut B Oy:lle lainaa 12.8.2009 yhteensä 630 000 euroa. Laina on annettu samassa yhteydessä yhtiön osakkeiden merkinnän kanssa, vaikkakin A:n sijaan B Oy:n osakkeita merkitsivät hänen lapsensa. Lainasta on alkuvuonna 2015 muutettu 356 505,47 euroa osakeyhtiölain 12 luvun mukaiseksi pääomalainaksi B Oy:n heikon taloudellisen tilanteen johdosta. Esitetyn selvityksen mukaan yhtiö oli tuolloin menettänyt oman pääomansa, ja lainojen muuntamisella estettiin yhtiön asettaminen selvitystilaan.

C-konsernin omistusrakennetta on suunniteltu yksinkertaistettavan siten, että suvun omistuksessa olevat B Oy:n osakkeet sekä lainasaatavat siirretään kaupalla C Oy:n omistukseen. Järjestely on tarkoitus toteuttaa siten, että B Oy:n osakkeenomistajat myisivät B Oy:n osakkeet ja yhtiöltä olevat saatavansa C Oy:lle niiden luovutushetken mukaisista käyvistä arvoista. Mikäli kaikki B Oy:n henkilöosakkaat luovuttaisivat osakkeensa ja lainasaatavansa C Oy:lle, järjestelyn myötä B Oy:stä tulisi C Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö.

B Oy on osakassopimuksella 12.8.2009 päättänyt toteuttaa osakkeenomistajilleen suunnatun osakeannin, johon liittyen on sovittu myös osakkeenomistajien yhtiölle antamista lainoista. Osakeannissa on merkitty yhteensä 121 160 kappaletta osakkeita. Osakkeen merkintähinta on ollut 100 euroa ja merkintähinnat yhteensä 12 116 000 euroa, josta 1 000 000 euroa on kirjattu osakepääomaan ja 11 116 000 euroa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. B Oy:n osakeantiin liittyen osakkeenomistajat ovat myöntäneet yhtiölle lainaa siten, että yhtä osakeannissa merkittyä osaketta kohti on annettu yhtiölle 900 euroa lainaa. Annettujen lainojen yhteismäärä on ollut 109 044 000 euroa. Osakeannissa merkityt osakkeet on numeroitu. Osakkeiden merkinnän yhteydessä annetut lainat on numeroitu siten, että kutakin osaketta vastaa saman numeroinen lainaosuus.

B Oy:n osakassopimuksen määräysten mukaan osakkeita ei voi luovuttaa D-suvun ulkopuoliselle taholle muutoin kuin yhtiön hallituksen myöntämällä luvalla. Osakkeenomistajalla, jolla on luovutettavien osakkeiden kanssa saman numeroisia lainaosuuksia, on oikeus myydä nämä lainaosuudet osakkeiden ostajalle. Osakkeen hinnoittelu perustuu yhtiön nettosubstanssiarvoon, jota laskettaessa kohdeyhtiö E Oyj:n osakkeen arvon kehitys kolmen viimeksi kuluneen kuukauden aikana otetaan huomioon sopimuksessa määritellyllä tavalla. Lainaosuus arvostetaan jäljellä olevan lainapääoman mukaan.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset ja ratkaisu

Ennakkoratkaisussa on katsottu, että mikäli A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta, luovutus ei realisoi A:lle verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota, eikä syntyvä tappio ole vähennyskelpoinen pääomatulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneena menona.

Hallinto-oikeus toteaa, että A ei ole omistanut B Oy:n osakkeita. Nyt kyseessä olevan pääomalainasaatavan luovutuksen verokohtelua ei ole arvioitava sillä perusteella, että kyse olisi osakkeiden hankintamenona pidettävästä yhtiöön tehdystä lisäsijoituksesta.

Hallinto-oikeus toteaa edelleen, että A:n pääomalainasaamisessa B Oy:ltä on kyse velkasuhteesta. Kyseessä olevan saamisen suunnitellussa siirtämisessä B Oy:lle ei ole kyse vaihdannan kohteena olevan arvopaperin luovutuksesta. Saamisen luovuttamisessa B Oy:lle ei ole katsottava olevan kysymys sellaisesta tuloverolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitusta omaisuuden luovutuksesta, josta muodostuu verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.

Esitetyn selvityksen mukaan B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavat ovat menettäneet arvonsa B Oy:n heikon maksukyvyn vuoksi. Vaikka vaatimusta ei ole perusteltukaan saamisen menetyksestä johtuvana vähennyksenä, hallinto-oikeus toteaa, että pääomalainasaamisen luovutuksessa ei ole kyse tuloverolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitetusta luovutustappioon rinnastettavasta arvopaperin arvonmenetyksestä.

Valituksessa on toissijaisesti vaadittu pääomalainan luovutuksesta syntyvän tappion vähentämistä pääomatulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneena menona. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A:n rahanlainaus B Oy:lle olisi osa laajuudeltaan ja luonteeltaan sellaista A:n harjoittamaa tulonhankkimistoimintaa, että saatavan luovutuksesta muodostuva menetys olisi katsottavissa tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi pääomatulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneeksi menoksi.

Verohallinnon ennakkoratkaisua ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Jaakko Sivonen ja Tero Särkikangas. Esittelijä Antti Mikkonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että mikäli A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa valituksessa kuvatuissa olosuhteissa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta, luovutus realisoi hänen verotuksessaan vähennyskelpoisen luovutustappion. Toissijaisesti, mikäli pääomalainasaatavan luovutuksen ei katsota realisoivan vähennyskelpoista luovutustappiota, uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että pääomalainasaatavan luovutuksesta syntyvä tappio on vähennyskelpoinen A:n verotuksessa pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena menona.

Valituksessa ja sen täydennyksessä on vaatimusten tueksi esitetty muun ohella seuraavaa:

Tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevat säännökset viittaavat omaisuuden luovutuksesta saatuihin voittoihin ja tappioihin, eikä näissä säännöksissä ole mainittu, etteivätkö ne olisi sovellettavissa myös saamisten luovutuksiin. Myöskään säännösten esitöissä tai niitä koskevassa julkaistussa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä ei ole tyhjentävästi määritelty omaisuuskäsitteen merkitystä. Säännösten sanamuodon mukaan ne kuitenkin on tarkoitettu sovellettavaksi kaiken laatuisen omaisuuden luovutuksiin. Tähän tulkintaan on päädytty myös oikeuskirjallisuudessa.

Näin ollen ensisijaisesti on katsottava, että omaisuudella tarkoitetaan edellä mainituissa lainkohdissa samaa kuin yleensäkin Suomen oikeusjärjestelmässä. Siviilioikeudessa katsotaan vakiintuneesti, että omaisuus koostuu varallisuusoikeuksista. Varallisuusoikeudet puolestaan ovat kiinteää ja irtainta omaisuutta. Irtainta omaisuutta ovat muun muassa saamisoikeudet. Saamisoikeudet ovat omaisuutta siitä riippumatta, minkälainen peruste saamisella on. Näin ollen sillä, perustuuko saaminen juoksevaan velkakirjaan, joka on arvopaperi, joukkovelkakirjaan tai tavalliseen velkakirjaan, ei ole omaisuuskäsitteen kannalta merkitystä. Vastaavaa tulkintaa noudatetaan myös tuloverotuksessa, koska saamiset luetaan omaisuudeksi muun muassa laskettaessa yrityksen nettovarallisuutta.

Jos omaisuuskäsitteen vakiintuneesta merkityksestä olisi ollut tarkoitus luovutusvoittojen ja -tappioiden verokohtelun kohdalla poiketa, tämän olisi tullut käydä nimenomaisesti ilmi säännösten sanamuodosta tai esitöistä. Vastaavaan tulkintaan on päädytty muun muassa vuosikirjaratkaisussa KHO 2009:13, jonka perusteluiden mukaan muun muassa hallinta- ja tuotto-oikeus ovat omaisuutta, jonka luovuttaminen voi realisoida luovutusvoiton. Samaa tulkintaa on noudatettava myös luovutustappioiden osalta.

Vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:49 viitataan pääomalainaan yhtiöön tehtynä sijoituksena, jonka menettäminen tulee huomioida yksityishenkilön verotuksessa tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna vähennyskelpoisena luovutustappiona. Vuosikirjaratkaisussa esillä olleessa tilanteessa pääomalainasaatavan velkoja omisti myös yhtiön osakkeita. Ei kuitenkaan ole perusteltua katsoa, että esimerkiksi yhden osakkeen omistaminen voisi muuttaa omistukseen nähden moninkertaisen pääomalainasaatavan verokohtelun täysin vähennyskelpoisesta täysin vähennyskelvottomaksi. Tällainen tulkinta ohjaisi sijoituspäätöksiä tavalla, jota ei voida pitää tuloverolain tarkoituksen ja systematiikan mukaisena, kun käytännössä täysin samankaltaisia sijoituksia kohdeltaisiin verotuksessa täysin päinvastaisilla tavoilla. Pääomalainasaatavan vähennyskelpoisuus luovutustappiona on jo aikaisemmin ratkaistu päätöksellä KHO 26.5.2010 taltionumero 1290. Myöskään se seikka, että saatava on vasta jälkikäteen muutettu pääomalainaksi, ei muuta pääomalainasaatavan luonnetta sijoituksena ja omaisuutena eikä siten estä pääomalainasaatavan huomioimista luovutustappiota laskettaessa.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa annettu pääomalaina ja sen käyvän arvon ja nimellisarvon erotuksesta aiheutuva, luovutuksessa realisoituva tappio ovat merkittäviä. A on tehnyt sijoituksen vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa, ja tulonhankkimistoiminnan riski on realisoitumassa sijoituksen tappiollisuuden muodossa. Näin ollen tappio tulisi voida vähentää veronalaisista pääomatuloista tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pääomatulon hankkimisesta johtuneena menona, mikäli pääomalainasaatavan luovuttamisen ei katsottaisi realisoivan vähennyskelpoista luovutustappiota.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Muun kuin osakkeenomistajan antamaa pääomalainaa käsitellään verotuksessa kuten muutakin velkasaatavaa. Saatavan menetys ei tuloverolain mukaisessa verotuksessa ole pääsäännön mukaisesti vähennyskelpoinen. Vuosikirjaratkaisusta KHO 2013:117 on lisäksi johdettavissa oikeusohje, jonka mukaan kahdenvälisen sopimuksen luovuttamisesta aiheutuva menetys voi olla tuloverolain mukaisessa verotuksessa vähennyskelpoinen vain, jos tuloverolain 50 §:n 3 momentin edellytykset täyttyvät. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että kysymys ei ole arvopaperista, minkä vuoksi lainasaamisen luovuttamisesta aiheutunut menetys ei ole vähennyskelpoinen luovutustappio. Vuosikirjaratkaisusta on lisäksi johdettavissa oikeusohje, jonka mukaan verotuksessa arviointi ei tapahdu ainoastaan yksityisoikeudellisten muodollisten kriteereiden perusteella, vaan asia tulee arvioida sekä taloudellisten kriteerien että vero-oikeudellisten periaatteiden tasolla.

Vuosikirjaratkaisussa KHO 2010:74 on puolestaan katsottu, että CFD-sopimuksessa ei katsottu olevan kysymys arvopaperista. Ratkaisusta käy toisaalta ilmi, että CFD-sopimuksen ei katsottu täyttävän tuolloin voimassa olleen tuloverolain 50 §:n 3 momentin (L 29.10.1999/980) 1 tai 2 kohdan edellytyksiä, joten kysymys ei ollut luovutustappioon rinnastettavasta arvonmenetyksestä. Lisäksi ratkaisussa todettiin, että aiheutunutta menoa ei voitu muutoinkaan pitää tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona. Ratkaisusta johdettavaa oikeusohjetta voidaan soveltaa myös nyt käsillä olevaan asiaan. Ratkaisussa katsottiin lisäksi, että kahdenvälisestä sopimuksesta saatu tulo oli pääomatuloa, mutta sopimuksesta aiheutunut tappio ei ollut luovutustappiona tai pääomatulojen tulonhankkimismenona verotuksessa vähennyskelpoinen.

Vaikka pääomalainasaaminen katsottaisiin omaisuudeksi, johon voitaisiin soveltaa luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia tuloverolain säännöksiä, muutoksenhakijan asiassa ei ole käsillä tilanne, johon voitaisiin soveltaa tuloverolain 50 §:n 1 momenttia. Omaisuuden omistaja luovuttaa yleensä omaisuuden omistusoikeuden vastikkeellisesti toiselle. Jos vastike on arvoton, luovutus on vastikkeeton. Vastikkeettomiin luovutuksiin ei kohdistu luovutusvoiton verotusta, koska luovuttaja ei saa omaisuuden sijaan vastiketta eikä siten luovutusvoittoa, johon verotuksen voisi kohdistaa. Muutoksenhakijan ennakkoratkaisuhakemuksessa esittämän mukaan kysymyksessä oleva lainasaaminen on arvoton ja se luovutetaan käypään hintaan, joka on näin ollen nolla euroa. Lainasaamisen luovutus tapahtuu ennakkoratkaisuhakemuksen mukaisessa tilanteessa siten vastikkeetta. Luovutukseen ei täten kohdistu luovutusvoittoverotusta, eikä siitä voida vahvistaa luovutustappiota.

A on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella, että hän on 30.8.2017 ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatulla tavalla luovuttanut pääomalainasaatavansa käyvän arvon mukaista vastiketta vastaan, joka on ollut 6 584,85 euroa. Kyse ei siis ole ollut oikeudenvalvontayksikön tarkoittamalla tavalla vastikkeettomasta luovutuksesta.

Vuosikirjaratkaisun KHO 2018:11 tiivistelmässä on todettu, että vieraan pääoman ehtoisia sijoituksia pidetään omaisuutena, jonka luovutuksesta voidaan vahvistaa luovutustappio. Nyt esillä olevassa asiassa ei ole esitetty mitään perustetta sille, miksi A:n pääomalainasaamisien luovutuksia tulisi arvioida toisin. Kun saatava luovutetaan alle sen nimellisarvon, luovutus realisoi luovutushinnan ja nimellisarvon erotuksena laskettavan luovutustappion. Vuosikirjaratkaisu koskee vertaislainaa, joka katsottiin juoksevaksi velkakirjaksi ja siten arvopaperiksi. Luovutustappion vähennyskelpoisuus ei kuitenkaan ole sidoksissa siihen, luovutetaanko arvopaperi, vaan ratkaisevaa on se, luovutetaanko omaisuutta. On selvää, että tavalliset saamisetkin ovat omaisuutta.

A:n vastaselitys on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

A on antanut lisävastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Valitus hyväksytään ensisijaisen vaatimuksen osalta. Hallinto-oikeuden päätös ja Verohallinnon antama ennakkoratkaisu kumotaan ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan tältä osin, että pääomalainasaatavien luovutus realisoi A:n tuloverotuksessa vähennyskelpoisen luovutustappion, jos A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa C Oy Ab:lle saamisten käyvästä arvosta.

2. Lausuminen A:n toissijaisesta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Tuloverolain 45 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa siten kuin tässä luvussa säädetään.

Tuloverolain 46 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä.

Tuloverolain 50 §:n 1 momentin (1546/2015) mukaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy. Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio, joka jää vähentämättä omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta, vähennetään puhtaasta pääomatulosta ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Omaisuuden luovutuksesta syntynyttä tappiota ei oteta huomioon pääomatulojen alijäämää vahvistettaessa.

Asiassa saatu selvitys

B Oy on osakassopimuksella 12.8.2009 päättänyt toteuttaa osakkeenomistajilleen suunnatun osakeannin, johon liittyen on sovittu myös osakkeenomistajien yhtiölle antamista lainoista. A on antanut B Oy:lle lainaa yhteensä 630 000 euroa samassa yhteydessä, kun hänen lapsensa ovat merkinneet yhtiön osakkeita. Osakeannissa merkityt osakkeet on numeroitu. Osakkeiden merkinnän yhteydessä annetut lainat on numeroitu siten, että kutakin osaketta on vastannut saman numeroinen lainaosuus.

A:n B Oy:lle antamasta lainasta on alkuvuonna 2015 muutettu 356 505,47 euroa pääomalainaksi B Oy:n heikon taloudellisen tilanteen johdosta. B Oy:n osakassopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen mukaan esillä oleva pääomalaina on osakeyhtiölain 12 luvussa tarkoitettu pääomalaina, johon sovelletaan sanotun luvun säännöksiä.

C-konsernin omistusrakennetta on suunniteltu yksinkertaistettavan siten, että D-suvun omistuksessa olevat B Oy:n osakkeet sekä lainasaatavat siirretään kaupalla C Oy:n omistukseen niiden luovutushetken mukaisista käyvistä arvoista. A:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman vastaselityksen mukaan hänen pääomalainoistaan saamansa vastikkeen määrä on ollut yhteensä 6 584,85 euroa.

Helsingin hallinto-oikeus on päätöksessään 30.9.2016 taltionumero 16/0886/6 katsonut, ettei järjestelyssä ole kysymys verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitetusta toimenpiteestä. Hallinto-oikeuden päätökseen ei ole haettu muutosta korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Oikeudellinen arvio

Asiassa on riidatonta, että esillä oleva osakeyhtiölain 12 luvun mukainen pääomalaina ei ole arvopaperi. Tämän vuoksi asiassa on ratkaistava, onko tappio, joka kertyy, kun myydään tavallisen velkakirjan luonteinen pääomalaina käyvän hinnan mukaista vastiketta vastaan, tuloverolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio. Asiassa ei ole kysymys siitä, mikä on tällöin kertyvän tappion määrä.

Tuloverolain 45 §:ssä, 46 §:n 1 momentissa tai 50 §:ssä tai säännösten esitöissä ei ole tarkemmin määritelty, mitä säännöksissä mainitulla omaisuudella tarkoitetaan. Omaisuuteen viitataan myös omaisuuden siirtoa toisesta tulolähteestä koskevassa lain 25 §:ssä, yhtymään tehtävää sijoitusta ja yksityiskäyttöönottoa yhtymästä koskevassa 26 §:ssä, purkautumista koskevassa 27 §:ssä, pääomatuloja koskevassa 32 §:ssä sekä tulonhankkimismenoja koskevassa 54 §:n 2 momentissa, mutta myöskään näissä säännöksissä ei ole tarkemmin määritelty, mitä omaisuudella tarkoitetaan. Tuloverolaissa ei siten ole omaa omaisuuden määritelmää.

Kun tuloverolaki on 30.12.1992 annettu, on myös annettu sittemmin 1.1.2006 kumottu varallisuusverolaki (1537/1992). Tuloverolailla (1535/1992) ja varallisuusverolailla (1537/1992) on korvattu aiemmin voimassa ollut tulo- ja varallisuusverolaki (1240/1988). Varallisuusverolain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla Suomessa olevia veronalaisia varoja ovat muun ohessa olleet saamiset, jos velallinen on Suomessa asuva henkilö taikka suomalainen yhteisö, yhtymä, yhteisetuus tai kuolinpesä. Säännöksen esitöiden (HE 201/1992 vp, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan säännös on varoja koskevan luettelon osalta ollut tuolloin voimassa olleen tulo- ja varallisuusverolain (1240/1988) mukainen. Tulo- ja varallisuusverolain (1240/1988) varojen veronalaisuutta koskevan 118 §:n 1 momentin mukaan veronalaisiksi varoiksi on katsottu verovelvollisen verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus sanotussa laissa jäljempänä säädetyin poikkeuksin. Edelleen varallisuusverolain (1537/1992) siirtymäsäännöksiä koskevan 42 §:n 2 momentin mukaan, mitä muussa laissa tai asetuksessa säädetään veronalaisesta tai verotettavasta omaisuudesta, sen katsotaan tarkoittavan mainitun lain voimaantultua veronalaista tai verotettavaa varallisuutta. Säännöksen esitöiden (HE 201/1992 vp, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan muun lainsäädännön viittaukset omaisuuteen, varallisuuteen tai niistä kannettavaan veroon tarkoittaisivat vastaavasti mainittua lakia tai tuloverolakia.

Kun otetaan huomioon tuloverolain (1535/1992) ja varallisuusverolain (1537/1992) tausta ja kun muutoin otetaan huomioon varallisuusverolain (1537/1992) edellä selostetut säännökset ja niiden esityöt sekä se seikka, että saamiset ovat siviilioikeudellisesti omaisuutta, varallisuusverolaissa (1537/1992) tarkoitettuja saamisia ei ole jätettävä tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Siten myös nyt esillä olevat osakeyhtiölain 12 luvun mukaiset pääomalainat ovat tuloverolain 50 §:n 1 momentissa (1546/2015) tarkoitettua omaisuutta.

Näin ollen jos A myy B Oy:ltä olevat pääomalainasaatavansa ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa C Oy:lle saamisten käyvästä arvosta, A:lle kertyy tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös ja Verohallinnon antama ennakkoratkaisu on kumottava ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian näin päättyessä lausuminen A:n toissijaisesta vaatimuksesta raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Katja Syväkangas.