KHO:2019:115

Ammattikorkeakoulun myönnettyä A:lle insinöörin (ylempi AMK) -tutkinnon hänen oli opinnäytetyön uudelleentarkastuksessa todettu syyllistyneen suoritusvilppiin, joka oli ilmennyt plagiointina. A:n opinnäytetyö oli uudelleentarkastuksen yhteydessä päätetty hylätä.

Ammattikorkeakoulu haki uuden selvityksen perusteella sen päätöksen purkamista, jolla A:lle oli myönnetty tutkintotodistus. Hakemuksessa vedottiin muun ohella korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2016:68, jolla korkein hallinto-oikeus oli hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla purkanut yliopiston dekaanin päätöksen tutkintotodistuksen antamisesta opiskelijalle maisterin tutkinnon suorittamisesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asia poikkesi merkittävällä tavalla mainitussa vuosikirjaratkaisussa esillä olleesta tilanteesta. Asiassa oli nyt kysymys ylemmän ammattikorkea-koulututkinnon myöntämisen jälkeen esille nousseista puutteista tutkintoon sisältyvässä opinnäytetyössä. Opinnäytetyötä oli jo alkuperäisessä arvostelussa pidetty laadultaan vaatimattomana, ja keskeiset sittemmin plagiointina pidetyistä puutteista olisi hyvinkin saatettu havaita ennen tutkintotodistuksen antamista jo automaattisen plagioinnintarkastusohjelman raportinkin perusteella. Tutkintotodistuksen antamisen jälkeen havaittuja puutteita opinnäytetyössä voitiin sinänsä osin pitää merkittävinä. Kysymys ei kuitenkaan ollut sellaisesta poikkeuksellisen vakavasta ja suunnitelmallisesta plagioinnista, vakavasta tutkimusvilpistä ja sepittämisestä kuin vuosikirjaratkaisun KHO 2016:68 tilanteessa. Esillä olevan opinnäytetyön yhteydet myös siihen luottamukseen, jota yliopistojen ja korkeakoulujen varsinaisen tutkimustoiminnan voitiin edellyttää nauttivan, olivat vähäisiä. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi ammattikorkeakoulun tekemän purkuhakemuksen.

Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 ja 2 momentti

Ammattikorkeakoululaki 21 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 2 §, 3 § 3 momentti ja 10 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §

Ks. ja vrt. KHO 2016:68

Äänestys 4-1

Päätös, jota purkuhakemus koskee

B-ammattikorkeakoulun rehtorin päätös 31.5.2017 insinöörin (ylempi AMK) -tutkinnon myöntämisestä A:lle

Asian aikaisempi käsittely

A on suorittanut B-ammattikorkeakoulussa tekniikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon teknologiaosaamisen johtamisen koulutuksessa. Tutkintonimike on insinööri (ylempi AMK). Hänen opinnäytetyönsä on hyväksytty 8.5.2017. Hänelle on myönnetty tutkintotodistus 31.5.2017.

B-ammattikorkeakoululle 5.9.2018 saapuneessa kirjeessä oli pyydetty esiselvitystä mahdollisesta hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta A:n opinnäytetyössä (---), koska opinnäytetyötä epäiltiin plagioiduksi.

Ammattikorkeakoulun rehtorin päätöksellä 13.9.2018 (§ 117) asiassa toimitettiin esiselvitys.

A:n opinnäytetyöstä laaditun esiselvitysraportin perusteella ammattikorkeakoulun rehtori määräsi päätöksellään 12.11.2018 § 136 opinnäytetyön alkuperäiset arvioijat ryhtymään toimenpiteisiin havaitun suoritusvilpin vuoksi. Opinnäytetyön arvioijat päättivät ottaa A:n opinnäytetyön uudelleen käsiteltäväksi hallintolain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Uudelleenarvioinnissa A:n opinnäytetyö hylättiin B-ammattikorkeakoulun tutkintosäännön suoritusvilppiä käsittelevän kohdan 4.12 nojalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B-ammattikorkeakoulu on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 22.11.2018 saapuneessa hakemuksessaan vaatinut, että rehtorin tutkinnon myöntämistä koskeva päätös 31.5.2017 puretaan.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

B-ammattikorkeakoulu on tutkinnon myöntämisen jälkeen vastaanottanut pyynnön toimittaa A:n opinnäytetyötä koskeva Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksen mukainen esiselvitys, koska opinnäytetyötä epäiltiin plagioiduksi. Tehdyn esiselvityksen mukaan opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on suurelta osaltaan plagioitu. Esiselvityksessä erilliset muistiinpanot on laadittu niistä kohdista, jotka ainakin ovat plagioituja.

Esiselvityksen jälkeen ammattikorkeakoulun rehtori varasi A:lle tilaisuuden tulla kuulluksi. A ei ole kiistänyt esiselvityksen lopputulosta. Esiselvitysraportin perusteella ammattikorkeakoulun rehtori määräsi päätöksellään 12.11.2018 (§ 136) opinnäytetyön alkuperäiset arvioijat ryhtymään toimenpiteisiin havaitun suoritusvilpin vuoksi.

Hallintolain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla suoritetussa uudelleenarvioinnissa A:n opinnäytetyö on hylätty, koska hän on syyllistynyt opinnäytetyössään suoritusvilppiin, joka on kielletty B-ammattikorkeakoulun tutkintosäännön kohdassa 4.12. Opinnäytetyön hylkääminen hallintolain itseoikaisusäännösten nojalla tarkoittaa sitä, ettei A:lla käytännössä ole tutkintoon vaadittavia opintosuorituksia. B-ammattikorkeakoululla ei kuitenkaan ole tehokkaita keinoja puuttua havaittuun suoritusvilppiin, koska A:lle on jo myönnetty tutkinto. Ilman korkeimman hallinto-oikeuden purkupäätöstä vilppiin perustuva tutkinto suorituksineen jää voimaan, vaikka opinnäytetyö on itseoikaisuna hylätty.

Asiassa täyttyvät hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiset lainvoiman saaneen päätöksen purkamisen edellytykset. B-ammattikorkeakoulu on saanut tutkinnon myöntämisen jälkeen asiaan uutta selvitystä, joka ei ole ollut käytettävissä silloin, kun A:lle on myönnetty tutkinto. Uudella selvityksellä on olennainen merkitys, koska tutkintoa ei olisi uuden selvityksen perusteella lainkaan myönnetty. Selvitys olisi aikanaan johtanut siihen, että A:n opinnäytetyö olisi hylätty, eikä hän edes olisi voinut hakea tutkintoa.

A:n opinnäytetyö on tarkastettu plagioinnin varalta käyttämällä Urkund-järjestelmää ennen sen arviointia. Järjestelmän raportin mukaan opinnäytetyössä olisi kahdeksan prosenttia plagiointia. Järjestelmän löytämistä osumista suurin osa on kuitenkin merkityksettömiä. Osumat ovat pääosin osittaisia ja hyvin lyhyitä, jolloin osittainen osuma yleensä selittyy useamman opiskelijan samankaltaisella referoinnilla. Opinnäytetyössä on myös käytetty lähdeviitteitä, vaikkakin osin puutteellisesti. Lisäksi opinnäytetyön teksti on tasaisesti vaatimatonta, eikä mikään ulkoinen seikka viittaa plagiointiin. Näillä perusteilla nyt saadun uuden selvityksen esittämättä jättäminen ennen tutkinnon myöntämistä ei johdu B-ammattikorkeakoulusta.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentti ei estä myönnetyn tutkinnon purkamista. Korkeakoulututkinnon myöntämistä vilpillisen opinnäytetyön perusteella ei voida pitää hyväksyttävänä. Plagiointi ja ylipäätänsä kaikenlainen suoritusvilppi on luonteeltaan törkeää korkeakouluyhteisön harhaanjohtamista ja johtaa pahimmillaan kaiken korkeakoulussa tehtävän tutkimuksen luotettavuuden vaarantumiseen. Tämän vuoksi julkinen etu vaatii kyseessä olevan tutkinnon purkamista. Kyseessä on hyvin samankaltainen tilanne kuin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:68. Myös tämä seikka puoltaa nyt kyseessä olevan tutkinnon myöntämistä koskevan päätöksen purkamista.

A:n suoritusvilpin luonnetta ja laajuutta käsitellään yksityiskohtaisesti esiselvitysraportissa, johon hakija on viitannut hakemuksensa perusteluina ja jonka se on liittänyt hakemukseensa.

A on antanut selityksen ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on laatinut opinnäytetyönsä vilpittömässä mielessä. Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäily johtuu erehdyksestä ja ymmärtämättömyydestä, ei tahallisesta menettelystä.

Lähettäessään keskeneräisen opinnäytetyönsä väliarviointia varten opinnäytetyönsä ohjaajalle A oli odottanut, että tämä olisi antanut palautetta tekstin mahdollisista viittausteknisistä virheistä ja puutteista. Koska hän ei saanut minkäänlaista palautetta ja ohjausta viitteiden korjaamiseksi, hän oletti viittausten olevan oikein. Opinnäytetyön ohjaajan olisi pitänyt puuttua virheellisiin ja puutteellisiin viittauksiin, mutta hän on toiminut välinpitämättömästi ja laiminlyönyt ohjaajan tehtäviä.

Opinnäytetyön ohjaaja ja tarkastaja ovat esiselvityksessä kertoneet, ettei opinnäytetyö Urkund-raportin perusteella sisältänyt plagiointia. He ovat tarkastaessaan opinnäytetyötä tyytyneet toteamaan Urkund-raportin plagiointiprosentin ja siirtäneet vastuun apuna käytettävälle ohjelmalle.

Ohjaajan ja tarkastajan tehtävään kuuluu varmistaa, että opinnäytetyö on laadittu voimassa olevan ohjeistuksen mukaisesti. Esiselvityksen mukaan plagiointi ilmenee teoreettisessa viitekehyksessä, mikä olisi ollut kohtuudella tarkastettavissa. Esiselvityksen pyytäjä on täysin ulkopuolisena henkilönä löytänyt puutteellisia ja virheellisiä viittauksia, joten myös opinnäytetyön tarkastajien olisi pitänyt havaita puutteet.

Esiselvitysraportissa on mainittu, ettei kyseessä voi olla osaamattomuus, koska opinnäytetyöstä löytyy myös oikeanlaisia viittaustekniikoita. Osan viittauksista A korjasi suomen kielen ja viestinnän opettajan ohjeiden mukaisesti. Ilmeisesti juuri korjatut viittaukset ovat oikein.

Opinnäytetyössä ei ole syyllistytty tutkimusvilppiin eikä tutkimustulosten sepittämiseen toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2016:68 tilanteessa.

Esiselvitysraportin mukaan asiassa on ilmennyt uutta selvitystä, jonka perusteella opinnäytetyö olisi aikanaan tullut hylätä eikä myöntää tutkintoa. Uuden tiedon ilmeneminen on johtunut työnohjaajan ja tarkastajan laiminlyönneistä.

B-ammattikorkeakoulu on aiemmin vastaavanlaisessa tapauksessa antanut mahdollisuuden korjata ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sisältyvää opinnäytetyötä, kun se ei ollut läpäissyt Urkund-testiä. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan myös A:lle olisi pitänyt tarjota mahdollisuus korjata opinnäytetyötään vastaamaan hyvää tieteellistä käytäntöä.

Jos A menettää ylemmän AMK-tutkinnon, tasapuolisen kohtelun vaatimus ei täyty. Lisäksi hänelle aiheutuu kohtuuton taloudellinen menetys, koska ylempi AMK-tutkinto oikeuttaa ylempään palkkaluokkaan. Jos A menettää tutkinnon, työnantaja perii korotetun palkanosan takautuvasti takaisin. Takaisin perittäisiin yhteensä yli 10 000 euroa.

Saatuaan tutkintotodistuksen A on uskonut voivansa luottaa tutkinnon pysyvyyteen, koska opinnäytetyö oli virkavastuulla tarkastettu ja hyväksytty.

B-ammattikorkeakoulu on antanut vastaselityksen ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on vedonnut vilpittömään mieleen ja erehdykseen. Hänellä on kuitenkin ollut velvollisuus tutustua opinnäytetyön laatimista koskeviin ohjeisiin ja noudattaa niitä. Ohjeet ovat kirjoitustavan ja plagioinnin osalta yksiselitteiset. A:n on täytynyt olla ohjeista ja niiden noudattamisesta tietoinen.

Siltä osin kuin A on vedonnut puutteelliseen ohjaukseen ja siihen, ettei hän ole saanut opinnäytetyön ohjaajalta palautetta puutteellisista viittauksista, hänen selvityksensä on ristiriitainen. Hän on todennut äidinkielen opettajan antaneen hänelle palautetta viittauksista. B-ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessin mukaisesti jokainen opinnäytetyö käy äidinkielen opettajalla kielihuollossa. Kielihuollossa äidinkielen opettaja antaa palautetta muun muassa kieliopista, kirjoitusasusta ja viittauksien käytöstä. Kielihuollossa opiskelija saa palautteen, jonka perusteella työtä korjataan. Kielihuollon palautteessa äidinkielen opettaja nostaa esimerkinomaisesti esille opinnäytetyön ongelmakohtia ja kehottaa korjaamaan näitä. A:n väitteet puutteellisesta ohjauksesta eivät pidä paikkansa, koska hän on myös itse todennut saaneensa ohjausta viittaustekniikkaan.

A:n opinnäytetyön Urkund-raportin mukaan plagiointia olisi ollut kahdeksan prosenttia. Osumat ovat yksittäisiin lauseisiin tai lauseen osiin. Kaksi suurempaa osumaa Urkund on merkinnyt osittaiseksi plagioinniksi, joissa on useita vaihtoehtoisia lähteitä. Yksittäiset lauseen osien samankaltaisuudet johtuvat yleensä samankaltaisesta referoinnista, eikä asiassa ole mitään epäilyttävää. Yksittäiset laajemmat osittaiset osumat selittyvät yleensä samalla perusteella, jos vaihtoehtoisia osumia on useita, kuten A:n työssä.

Opinnäytetyön ohjaaja ja tarkastaja eivät ole laiminlyöneet virkatehtäviään ja ulkoistaneet vastuutaan Urkund-ohjelmalle. B-ammattikorkeakoulussa Urkund on plagioinnin tunnistuksen apuväline. Plagiointia tarkistetaan lisäksi tarpeen mukaan ”manuaalisesti” arviointiprosessissa pistokokein.

Ei pidä paikkansa, että plagiointi olisi helposti havaittavissa. Opinnäytetyöprosessia ei ohjata eikä opinnäytetyötä arvioida sillä oletuksella, että työ olisi laadittu vilpillisesti. A:n tapauksessa ohjaaja ja tarkastaja ovat todenneet, että opinnäytetyö ei ole tasoltaan kovin laadukas. Heikko laatu ei ole opinnäytetöissä poikkeuksellista, koska opiskelijoilla on erilaiset valmiudet ja motivaatio tutkimuksen laatimiseen. Pelkästään heikko laatu ei lähtökohtaisesti ole peruste epäillä vilppiä.

Opinnäytetyöstä laaditussa esiselvityksessä vilppi eli plagiointi on sen sijaan havaittu helposti. Tämä johtuu siitä, että esiselvityksessä etsitään tarkoituksella plagiointia tai muita hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia. Esiselvityksessä A:n työn kaikki viittaukset on käyty läpi ja tekstistä on haettu useilla eri tavoilla vastaavuuksia aiemmin julkaistuun tekstiin. Esiselvitys on luonteeltaan täysin erilainen menettely kuin opinnäytetyön ohjaus ja arviointi.

Ohjauksen osalta myös oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että ylempää korkeakoulututkintoa suorittavan henkilön on itsenäisesti tunnistettava se, mikä on vilppiä ja mikä ei. Opiskelija ei voi vapautua vastuusta vetoamalla ohjauksen puutteeseen. (Tarmo Miettinen: Tieteen etiikka opinnäytetöissä (s. 51 ja 56) teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäytetyötyö, Joensuu 2004, s. 47–61.)

Esiselvitysraportista käy yksiselitteisesti ilmi, että A:n työssä on syyllistytty plagiointina ilmenneeseen tutkimusvilppiin. Siltä osin kuin A on selityksessään viitannut myös yksilöimättömään aiempaan tapaukseen, jossa jollekin toiselle opiskelijalle olisi tarjottu mahdollisuus korjata opinnäytetyötään, väite on yksilöimätön eikä siihen voi yksityiskohtaisesti ottaa kantaa. Tämä voi sinänsä olla mahdollista. Kyseessä ei kuitenkaan ole yhdenvertaisuuden loukkaus, vaan tavanomainen käytäntö. Opiskelijalle annetaan aina mahdollisuus korjata opinnäytetyötään, jos siinä havaitaan hyväksymisen estäviä puutteita. Näissä tilanteissa myös Urkund-raportti käydään opiskelijan kanssa läpi.

A:lle korjausmahdollisuutta ei ole voitu tarjota, koska vilppiä ei ole havaittu ennen arviointia. Tutkinnon myöntämisen jälkeen korjausmahdollisuutta ei enää tarjota eikä edes voitaisi tarjota.

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisu KHO 2016:68 soveltuu

esillä olevaan asiaan. Muunlainen tulkinta tarkoittaisi sitä, ettei Suomessa voitaisi millään tavalla puuttua tutkinnon myöntämisen jälkeen havaittuun plagiointiin.

A:lle on lähetetty tiedoksi B-ammattikorkeakoulun vastaselitys ja varattu mahdollisuus lausua sen johdosta. Lausumaa ei ole toimitettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen B-ammattikorkeakoulun rehtorin päätöksen 31.5.2017 purkamisesta.

Perustelut

Asiakirjoista saatu selvitys

A on suorittanut B-ammattikorkeakoulussa insinöörin (ylempi AMK) -tutkinnon teknologiaosaamisen johtamisen koulutusohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä (---) on hyväksytty 8.5.2017, ja hänelle on myönnetty tutkintotodistus 31.5.2017. Jäljempänä mainitusta esiselvitysraportista ilmenee, että tuloksiltaan vaatimaton opinnäytetyö oli aikanaan hyväksytty arvosanalla 2.

B-ammattikorkeakoululle 5.9.2018 saapuneessa kirjeessä oli pyydetty esiselvitystä mahdollisesta hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta A:n opinnäytetyössä. Opinnäytetyötä on epäilty plagioiduksi.

B-ammattikorkeakoulun rehtori on 13.9.2018 päättänyt käynnistää asiassa Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeistuksen mukaisen esiselvityksen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeen ”Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa” (HTK-ohje) mukaan esiselvityksen tarkoituksena on alustavasti kartoittaa ilmoituksessa esitettyjen loukkausepäilyjen aiheellisuus ja niiden

tueksi esitetyt perusteet.

A:n opinnäytetyöstä laaditun esiselvitysraportin 16.10.2018 mukaan opinnäytetyössä on loukattu hyvää tieteellistä käytäntöä. Hyvän tieteellisen käytännön loukkaus ilmenee opinnäytetyössä tieteellisenä vilppinä sekä piittaamattomuutena ja muuna vastuuttomana menettelynä.

Esiselvityksen mukaan tieteellinen vilppi on ilmennyt plagiointina. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on suurimmaksi osaksi plagioitu. Plagiointi ilmenee sanatarkkoina lainauksina. Osassa lainauksista on lähdeviite, mutta tekstiä ei ole merkitty siteeraukseksi. Osassa lainauksista ei ole lainkaan lähdeviitettä eikä merkintää siteerauksesta.

Esiselvityksen mukaan opinnäytetyön teoreettinen viitekehys sisältää lukuisia puutteellisia viittauksia. Myös lähdeluettelo on puutteellinen eikä sisällä kaikkia opinnäytetyössä viitattuja teoksia. Puutteelliset ja virheelliset lähdeviittaukset ja puutteellinen lähdeluettelo osoittavat piittaamattomuutta tai muuta vastuutonta menettelyä. Tältä osin asiaa pahentaa se, että myös puutteellisesti viitatut tekstit ovat plagioituja.

Esiselvitysraportin mukaan A:n menettelyssä ei voida katsoa olevan kysymys osaamattomuudesta, vaan tahallisesta tai huolimattomuudesta tapahtuneesta epärehellisyydestä. Osaamattomuutta vastaan puhuu se, että opinnäytetyössä on esitetty myös vähäisessä määrin suoria lainauksia, jotka on merkitty sitaateiksi. A:n on näin ollen täytynyt tietää siteerauksen, referoinnin ja plagioinnin erot. Toiseksi osaamattomuutta vastaan puhuu se, että opinnäytetyössä on joitakin osioita, joissa lähdeviitteet on merkitty systemaattisesti oikein. A:n on näin ollen täytynyt olla tietoinen myös oikeanlaisesta viittaustekniikasta.

A:n menettely on katsottava tahalliseksi ainakin siltä osin kuin kysymys on toisten henkilöiden opinnäytetöiden plagioinnista. Muilta osin tahallisuuden puolesta puhuu puutteiden ja lähteiden kopioinnin huomattava määrä. A on toiminut vähintäänkin törkeän huolimattomasti.

Esiselvitysraportin perusteella ammattikorkeakoulun rehtori määräsi päätöksellään 12.11.2018 (§ 136) opinnäytetyön alkuperäiset arvioijat ryhtymään toimenpiteisiin havaitun suoritusvilpin vuoksi. Opinnäytetyön arvioijat päättivät ottaa A:n opinnäytetyön uudelleen käsiteltäväksi hallintolain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Uudelleenarvioinnissa A:n opinnäytetyö päätettiin 16.11.2018 hylätä B-ammattikorkeakoulun tutkintosäännön suoritusvilppiä käsittelevän kohdan 4.12 nojalla.

Tiivistelmä osapuolten näkemyksistä

B-ammattikorkeakoulu on A:n suoritusvilpin luonteen ja laajuuden osalta viitannut laaditusta esiselvitysraportista ilmenevään. A on ammattikorkeakoulun mukaan yksiselitteisesti syyllistynyt suoritusvilppiin, joka on ilmennyt plagiointina. Opinnäytetyön hylkääminen hallintolain itseoikaisusäännösten nojalla tarkoittaa sitä, ettei A:lla käytännössä ole tutkintoon vaadittavia opintosuorituksia. Ammattikorkeakoulu on katsonut, että tutkinnon myöntämistä koskeva päätös on purettava, koska ilman korkeimman hallinto-oikeuden purkupäätöstä vilppiin perustuva tutkinto suorituksineen jää voimaan, vaikka opinnäytetyö on itseoikaisuna hylätty. Plagiointi ja ylipäätänsä kaikenlainen suoritusvilppi on luonteeltaan törkeää korkeakouluyhteisön harhaanjohtamista ja johtaa pahimmillaan kaiken korkeakoulussa tehtävän tutkimuksen luotettavuuden vaarantumiseen. Tämän vuoksi julkinen etu vaatii kyseessä olevan tutkinnon purkamista.

A on kiistänyt syyllistyneensä tutkimusvilppiin ja tutkimustulosten sepittämiseen. Hän on laatinut opinnäytetyönsä vilpittömässä mielessä. Tutkinnan alla oleva hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäily on johtunut erehdyksestä ja ymmärtämättömyydestä, ei tahallisesta menettelystä. Hyvän tieteellisen käytännön loukkaaminen on johtunut opinnäytetyön ohjaajan ja opinnäytetyön tarkastajan virkatehtävien laiminlyönneistä.

Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet

Ammattikorkeakoululaki (932/2014) ja valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista (1129/2014)

Ammattikorkeakoululain 21 §:n 1 momentin mukaan ammattikorkeakoulun ja opiskelijakunnan toimintaan sovelletaan hallintolakia (434/2003) julkisten hallintotehtävien osalta.

Ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä on säädetty opintojen rakenteesta. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin kuuluu syventäviä ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja ja opinnäytetyö.

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen laajuus on saman asetuksen 3 §:n 3 momentin mukaan 60 tai 90 opintopistettä.

Saman asetuksen 5 §:n mukaan ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on:

1) laajat ja syvälliset tiedot sekä tarvittavat teoreettiset tiedot toimia työelämän kehittäjänä vaativissa asiantuntija- ja johtamistehtävissä;

2) syvällinen kuva omasta ammattialasta, sen asemasta työelämässä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä valmiudet seurata ja eritellä alan tutkimustiedon ja ammattikäytännön kehitystä;

3) valmiudet elinikäiseen oppimiseen ja jatkuvaan oman ammattitaidon kehittämiseen;

4) hyvä viestintä- ja kielitaito oman alansa tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön.

Saman asetuksen 10 §:n 1 momentin mukaan ammattikorkeakoulu antaa opiskelijalle hänen suorittamastaan tutkinnosta tutkintotodistuksen.

Hallintolaki esitöineen

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioi-

via tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallituksen esityksessä (HE 72/2002 vp) hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta on hallintolakia koskevan lakiehdotuksen 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa:

”Säännösehdotukseen sisältyy lisäksi vaatimus siitä, että viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Säännös merkitsisi luottamuksensuojaperiaatteen laintasoista vahvistamista. Mainittu periaate merkitsee ennen muuta yksilön suojaa julkista valtaa vastaan. Luottamuksen suojaamisen keskeisenä sisältönä on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen sekä viranomaisten tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen. Periaatteen soveltamisessa on kysymys siitä, millä edellytyksillä yksityinen oikeussubjekti voi luottaa julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen ja minkälainen turva tällä on viranomaisten toiminnan odottamattomia muutoksia vastaan. Luottamuksensuojan periaate rajoittaa edunsuovien päätösten peruuttamista taannehtivin vaikutuksin ja yleensäkin päätösten muuttamista yksityiselle haitalliseen suuntaan.

(---)

Yksityisen tietoinen lainvastainen menettely tai se, että oikeustilan muutos on ollut ennakoitavissa, eivät oikeuttaisi suojaamisen arvoiseen luottamukseen. Edellytyksenä siis olisi, ettei päätös perustu asianosaisen antamiin virheellisiin tai olennaisesti puutteellisiin tietoihin. (---) Luottamuksen suojan arviointi perustuu viime kädessä tapauskohtaiseen harkintaan, jossa yksityisen luottamusta tulee punnita suhteessa julkiseen etuun.”

Hallintolainkäyttölaki

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.

B-ammattikorkeakoulun tutkintosääntö

B-ammattikorkeakoulun tutkintosäännön 4.9 kohdan mukaan opinnäytetyön laajuus ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa on 30 opintopistettä.

Tutkintosäännön 4.12 kohtaan sisältyvät määräykset suoritusvilpistä. Mainitun kohdan mukaan vilpiksi katsotaan muun ohella kirjallisen tai muun opintosuorituksen plagiointi. Vilppiin syyllistyneen opiskelijan suoritus voidaan hylätä. Opintosuoritus voidaan mainitun kohdan mukaan hylätä myös silloin, kun vilppi tai plagiointi havaitaan vasta suorituksen luovuttamisen jälkeen.

Tutkintosäännön 5.1 kohdan mukaan tutkintotodistukset allekirjoittaa ammattikorkeakoulun rehtori.

Oikeudellinen arviointi

Ammattikorkeakoulun rehtorin päätöksen purkaminen

Hallintolainkäyttölain 63 §:ssä on säädetty edellytyksistä, joiden nojalla lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei kuitenkaan saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Lisäksi hallintolainkäyttölain 64 §:ssä on säädetty määräajasta, jona purkua on haettava. Näistä säännöksistä ilmenee, että purussa on kysymys ylimääräisestä muutoksenhakukeinosta, jota koskevan hakemuksen hyväksyminen perustuu aina korkeimman hallinto-oikeuden kokonaisharkintaan.

Edellä kohdasta "Asiakirjoista saatu selvitys" ilmenee, että esillä olevassa asiassa ammattikorkeakoulututkinnon myöntämisen jälkeen on herännyt epäily siitä, onko A opinnäytetyötä laatiessaan syyllistynyt hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen (plagiointi), ja asian johdosta on käynnistetty esiselvitys. Esiselvitysraportin 16.10.2018 johdosta suoritetussa opinnäytetyön uudelleentarkastuksessa on havaittu seikkoja, joiden johdosta opinnäytetyötä ei olisi aikanaan tullut sellaisenaan hyväksyä, eikä sitä B-ammattikorkeakoulun mukaan olisi myöskään aikanaan hyväksytty, jos nuo seikat olisi havaittu ennen opinnäytetyön hyväksymistä. B-ammattikorkeakoulun mukaan havaittaessa opinnäytetyössä sen hyväksymisen estäviä puutteita tavanomaisena käytäntönä on, että opiskelijalle annetaan mahdollisuus korjata opinnäytetyötään. A:lle ei tätä mahdollisuutta ole voitu tarjota, koska vilppiä ei ollut havaittu ennen opinnäytetyön arviointia.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisullaan KHO 2016:68 hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla purkanut yliopiston dekaanin päätöksen filosofian maisterin tutkintotodistuksen antamisesta opiskelijalle, kun oli käynyt ilmi, että tohtorikoulutukseen sittemmin hyväksytty opiskelija oli syyllistynyt vakavaan tutkimusvilppiin, plagiointiin ja sepittämiseen aikanaan kiitettäväksi arvioidun pro gradu -tutkielmansa laatimisessa. Tuossa asiassa julkisen edun katsottiin vaativan päätöksen purkamista, kun huomioon otettiin muun ohella asian yleisempi merkitys yliopistojen opetus- ja tutkimustehtävän kannalta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt esillä oleva asia poikkeaa merkittävällä tavalla vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:68 esillä olleesta tilanteesta. Asiassa on nyt kysymys ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon myöntämisen jälkeen esille nousseista puutteista tutkintoon sisältyvässä opinnäytetyössä. Opinnäytetyötä on jo alkuperäisessä arvostelussa pidetty laadultaan vaatimattomana, ja keskeiset sittemmin plagiointina pidetyistä puutteista olisi hyvinkin saatettu havaita ennen tutkintotodistuksen antamista automaattisen plagioinnintarkastusohjelman raportinkin perusteella. Tutkintotodistuksen antamisen jälkeen havaittuja puutteita opinnäytetyössä voidaan sinänsä osin pitää merkittävinä. Kysymys ei kuitenkaan ole sellaisesta poikkeuksellisen vakavasta ja suunnitelmallisesta plagioinnista, vakavasta tutkimusvilpistä ja sepittämisestä kuin vuosikirjaratkaisun KHO 2016:68 tilanteessa. Esillä olevan opinnäytetyön yhteydet myös siihen luottamukseen, jota yliopistojen ja korkeakoulujen varsinaisen tutkimustoiminnan voidaan edellyttää nauttivan, ovat vähäisiä.

Edellä todetun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että sitä selvitystä, jonka perusteella B-ammattikorkeakoulu hakee rehtorin päätöksen 31.5.2017 purkamista, ei keskeisiltä osiltaan voida pitää sellaisena uutena selvityksenä, jonka perusteella päätös voitaisiin hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla purkaa. Korkein hallinto-oikeus katsoo edelleen, että esillä olevassa asiassa julkisen edun ei voida katsoa vaativan B-ammattikorkeakoulun rehtorin tutkinnon myöntämistä koskevan päätöksen purkamista. Tämän vuoksi B-ammattikorkeakoulun hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Riitta Kreula.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Toomas Kotkaksen äänestyslausunto:

”Hyväksyn B-ammattikorkeakoulun hakemuksen ja puran B-ammattikorkeakoulun rehtorin 31.5.2017 tekemän ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon myöntämistä koskevan päätöksen.

Sovellettavien oikeusohjeiden ja asiassa saadun selvityksen osalta viittaan enemmistön perusteluihin.

Toisin kuin enemmistö katson, että tutkintotodistuksen antamisen jälkeen A:n opinnäytetyössä havaituissa puutteissa on kyse niin vakavasta ja suunnitelmallisesta plagioinnista, että se edellyttää tutkinnon myöntämistä koskevan päätöksen purkamista. Plagiointi on ollut vakavaa ja suunnitelmallista erityisesti siltä osin, kuin A:n opinnäytetyössä on hyödynnetty esiselvityksessä mainittujen toisten opinnäytetöiden tekstiä sellaisenaan tai vähäisin muutoksin ilman asianmukaisia viittauksia.

Katson, että tutkintotodistuksen antamisen jälkeen A:n opinnäytetyöstä esitetty selvitys on hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti vaikuttanut tutkinnon myöntämistä koskevaan päätökseen, mikäli selvitys olisi ollut käytössä ennen päätöstä. Se, että selvitys ei ollut päätöksentekohetkellä käytettävissä, ei johdu B-ammattikorkeakoulusta. Sillä, että käytössä ollut plagioinnintunnistusohjelma ei ole havainnut plagiointia tai että A:n opinnäytetyötä on jo alkuperäisessä arvostelussa pidetty laadultaan vaatimattomana, ei ole merkitystä asiassa.

Katson myös, että hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentissa mainittu julkinen etu vaatii tutkinnon myöntämistä koskevan päätöksen purkamista. Yhteiskunnan eri toimijoiden – kuten viranomaisten, työnantajien ja kuluttajien – on voitava luottaa siihen, että korkeakoulujen myöntämiä tutkintoja ei ole saavutettu vilpillisin keinoin. A:n opinnäytetyö on muodostanut puolet ylempään ammattikorkeakoulututkintoon vaadituista opintopisteistä.

Eriävässä mielipiteessäni en ota kantaa A:n mahdollisuuteen saada tutkintotodistus suorittamastaan ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta laatimalla uusi opinnäyte tai korjaamalla aiempi opinnäytetyö hyväksyttävään kuntoon.”