KHO:2020:60

B:llä oli todettu harvinainen perinnöllinen sairaus. Sairaus ilmeni lapsen levottomuutena, keskittymisongelmina, toiminnanohjauksen haasteina sekä impulssisääntelyn massiivisina vaikeuksina. B aloitti ensimmäisen luokan elokuussa 2016 Y:n ala-asteen koulussa, joka oli hänen lähikoulunsa. Pian koulun alkamisen jälkeen B:n perhe muutti Z:n ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueelle.

Y:n ala-asteen rehtori päätti X:n kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan hyväksymien oppilaan koulupaikan määräytymistä ja oppilaaksiottamista koskevien perusteiden mukaisesti, että B:llä oli muutosta huolimatta oikeus käydä koulun kaikki luokka-asteet Y:n ala-asteen koulussa. Perusopetuslain 32 §:n 3 momentin mukaisesti päätöksessä edellytettiin, että B:n huoltajat vastaavat oppilaan koulumatkakuljetuksista tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Helmikuussa 2018 B:n huoltaja A haki B:lle koulumatka-avustusta Y:n ala-asteen kouluun maksuttomana yhteistaksikuljetuksena. X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikkö hylkäsi hakemuksen, koska Y:n ala-asteen koulu ei ollut B:n lähikoulu. Hallinto-oikeus hylkäsi asiassa tehdyn valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että perusopetuslain 32 §:n 3 momentti oli sinänsä selkeä. Sen mukaan, kun oppilas otettiin muuhun kuin mainitun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan, oppilaaksi ottamisen edellytykseksi voitiin asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Näin oli asiassa myös menetelty. Asiassa oli samoin kiistatonta, että B oli oikeutettu perusopetuslain 32 §:n 1 momentissa säädettyyn koulukuljetukseen lähikouluunsa tai muuhun soveltuvaan koulupaikkaan.

Kun otettiin huomioon B:n sairaudesta ja sen vaikutuksista hänen käyttäytymiseensä saatu selvitys, kaupungin arvio koulukuljetuksen kustannuksista sekä se, että koulumatka B:n kotoa Y:n ala-asteen kouluun oli suunnilleen yhtä pitkä kuin Z:n ala-asteen kouluun, X:n kaupunki ei ollut voinut helmikuussa 2018 edellyttää, että maksuttoman koulukuljetuksen saamiseksi B:n olisi tullut vaihtaa koulua Z:n ala-asteen kouluun Y:n ala-asteen koulusta, jota B oli käynyt jo puolentoista vuoden ajan. B oli käynyt mainitussa koulussa myös esikoulun.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että B:lle tuli myöntää maksuton koulukuljetus Y:n ala-asteen kouluun yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena mukautuksena. Hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin perusopetuksen oppilashuollon päällikön päätökset kumottiin ja asia palautettiin oppilashuollon päällikölle uudelleen käsiteltäväksi.

Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti ja 16 § 1 momentti

Perusopetuslaki 6 § 1 ja 2 momentti sekä 32 § 1 ja 3 momentti

Yhdenvertaisuuslaki 8 § sekä 15 § 1 ja 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 28.9.2018 nro 18/0763/1

Asian käsittely kunnassa

A on alaikäisen lapsensa B:n huoltajana hakenut 28.2.2018 B:lle yhteistaksikuljetuksena järjestettävää koulumatka-avustusta terveydellisistä syistä. Hakemuksessa on esitetty muun ohella, että B ei ole yhdenvertaisessa asemassa suhteessa terveisiin lapsiin. Lapsella on oikeus käydä koulu loppuun siellä, missä hän on sen aloittanut. B:lle tämä oikeus on teoreettinen, koska hän tarvitsee koulukyydin tuohon kouluun.

X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikkö ei ole päätöksellään 28.2.2018 (§ 29) myöntänyt B:lle koulumatka-avustusta taksikuljetukseen kotoa kouluun, koska Y:n ala-asteen koulu ei ole oppilaan lähikoulu.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on alaikäisen lapsensa B:n puhevallan käyttäjänä valittanut oppilashuollon päällikön päätöksestä hallinto-oikeuteen. Hän on vaatinut, että B:lle myönnetään koulumatka-avustus kotoa Y:n ala-asteelle.

A on esittänyt vaatimustensa tueksi hallinto-oikeudessa muun ohella seuraavaa:

B on aloittanut koulunkäyntinsä lähikoulussaan Y:n ala-asteella. Perhe on sittemmin muuttanut, jolloin Z:n ala-asteesta on tullut B:n uusi lähikoulu. Y:n ala-astetta on kuitenkin edelleen pidettävä perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaisena koulupaikkana, koska kyse on momentissa tarkoitetusta "muusta soveltuvasta paikasta".

On täysin kohtuutonta evätä maksuton koulukuljetus Y:n ala-asteelle tai edellyttää B:n vaihtavan uuteen lähikouluun Z:n ala-asteelle. B:llä olisi ollut oikeus koulukuljetukseen terveydentilansa perusteella jo ennen perheen muuttoa.

Lääkärinlausunnot osoittavat kiistatta, että B:n koulumatka muodostuu myös uudessa tilanteessa hänelle liian vaikeaksi, rasittavaksi ja vaaralliseksi. Päätös on myös lapsen edun vastainen. B:n tulee voida jatkaa kehitystään ja muodostuneiden sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä siinä koulussa, jossa hän on aloittanut koulunkäynnin.

Koulun vaihtaminen vain koulukuljetuksen vuoksi olisi perusopetuslain hengen ja sanamuodon vastaista sekä lapsen edun vastaista. Viranomaisen omaksuma kanta asettaa B:n myös ilman hyväksyttävää perustetta vammaisuutensa vuoksi eriarvoiseen asemaan muihin lapsiin nähden. Viimesijassa koulukuljetus tulisi myöntää yhdenvertaisuuslain mukaisena kohtuullisena mukautuksena. Kaupunki on aiemmin tehnyt poikkeuksia vastaavissa tilanteissa.

Valituksenalainen päätös on varsin huonosti perusteltu, eikä se siten täytä hallintolaissa säädettyä päätöksen perusteluvelvollisuutta.

X:n kaupungin perusopetusjohtaja on antanut lausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Päätöksen perusteleminen

Hakemuksessa on haettu maksutonta koulukuljetusta koulumatka-avustuksena taksikuljetukseen. Valituksenalaisessa päätöksessä on ilmoitettu, että koulumatka-avustusta ei myönnetty, koska kyseessä ei ole oppilaan oma lähikoulu. Päätöksen perusteluissa on mainittu perusopetuslain 32 §.

Hallinto-oikeus katsoo, että päätöksen perustelut täyttävät tässä tapauksessa sille hallintolaissa asetetut vaatimukset riittävästi.

Pääasia

Perusopetuslain 6 §:n 1 momentin mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Pykälän 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1 momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään.

Perusopetuslain 28 §:n 1 momentin mukaan perusopetuksessa oppilaalla on oikeus käydä 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua koulua. Pykälän 2 momentin mukaan oppivelvollinen voi pyrkiä oppilaaksi myös muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun kouluun.

Perusopetuslain 32 §:n 3 momentin mukaan, jos oppilas otetaan muuhun kuin 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan, oppilaaksi ottamisen edellytykseksi voidaan asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

B käy Y:n ala-astetta ja kulkee sinne kotoaan osoitteesta [---]. B:n lähikoulu on Z:n ala-aste. B:lle on myönnetty kotoa Y:n ala-asteen kouluun koulumatka-avustus taksikuljetukseen sillä perusteella, että koulun ja kodin välinen matka olisi hänelle liian rasittava ja vaikea hänen terveydentilansa vuoksi. Perhe on muuttanut ja tämän vuoksi B:n lähikoulu on muuttunut Z:n ala-asteen kouluun. Muuton jälkeenkin B on jatkanut oppilaana Y:n ala-asteella, joka ei kuitenkaan enää ole hänen perusopetuslain 6 §:n 2 momentin (oikeastaan 1 momentin) mukainen lähikoulunsa.

B:n huoltaja oli pyytänyt hänelle oikeutta jatkaa koulunkäyntiä aiemmassa koulussaan Y:n ala-asteella, koska B:n kannalta jatkaminen vanhassa koulussa tuttujen oppilaiden ja opettajien keskellä on parempi hänen terveydentilansa kannalta. Lastenneurologian erikoislääkäri on todennut lausunnossaan 7.12.2017, että B:n suositellaan ehdottomasti jatkavan entisessä koulussa, koska koulun vaihtaminen on huomattavan hankalaa, koska muutokset tuottavat B:lle huomattavaa haastetta ja että hän tarvitsee välttämättä koulukyydityksen. Erikoislääkäri on todennut myös lausunnossaan 8.12.2017, että B hyötyy siitä, että hänen lähiympäristönsä ja häntä hoitavat aikuiset ovat mahdollisimman samat ja olosuhteet vakaat, ja suosittelee siksi jatkamista samassa koulussa kuin tähän asti.

Perusopetuslain mukaan oppilaalla ei lähtökohtaisesti ole oikeutta maksuttomaan koulukuljetukseen, jos hän ei käy kunnan osoittamaa lähikoulua. Päätös olla myöntämättä B:lle maksutonta koulukuljetusta hänen vanhempiensa valittua B:n kouluksi Y:n ala-asteen koulun ja ilmoitettua hänet sinne oppilaaksi perustuu perusopetuslakiin. Päätös ei loukkaa oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusopetuslaki 6 § 1 ja 2 momentti, 28 § sekä 32 § 1 ja 3 momentti

Hallintolaki 6 § ja 45 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen ja Leena Karhu. Esittelijä Katri Kurppa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on alaikäisen lapsensa puhevallan käyttäjänä pyytänyt lupaa saada valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikön päätökset kumotaan ja asia palautetaan oppilashuollon päällikölle uudelleen käsiteltäväksi perusopetuslain mukaisten kuljetuspalvelujen myöntämiseksi B:lle kodin ja Y:n ala-asteen välisille matkoille.

A on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa lausumansa ja esittänyt vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valituslupa tulisi myöntää, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Valitusluvan myöntäminen on tarpeen lapsen edun ja yhdenvertaisuusnäkökohtien sekä yleisemminkin perus- ja ihmisoikeusulottuvuuksien arvioimiseksi.

Oppilashuollon päällikön ja hallinto-oikeuden päätökset ovat erittäin niukasti perusteltuja. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei arvioida lapsen edun toteutumista. Lapsen edun ensisijaisuus merkitsee, että lapsen edun toteutumista tulee arvioida. Lapsen edun osalta on otettava huomioon myös YK:n vammaisyleissopimus ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. Hallinto-oikeus ei ole tätä tehnyt, minkä vuoksi hallinto-oikeuden päätös on perusteltu puutteellisesti.

B:tä olisi tullut kohdella eri tavalla hänen erityisen asemansa perusteella. Kun näin ei ole toimittu, on toimittu yhdenvertaisuuslain vastaisesti. Hallinto-oikeus on arvioinut yhdenvertaisuuslain toteutumista erittäin kevyesti yhden lauseen toteamuksella. Myöskään yhdenvertaisuusvaltuutetulle ei ole annettu mahdollisuutta tulla asiassa kuulluksi.

X:n kaupungin perusopetusjohtaja on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Koulumatka-avustushakemus yhteistaksikuljetukseen kodin ja koulun välisiin koulumatkoihin on hylätty, koska koulu ei ole oppilaan oma lähikoulu.

X:n kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielinen jaosto on 19.12.2017 (§ 32) päättänyt oppilaan koulupaikan määräytymisen ja oppilaaksiottamisen perusteista suomenkielisessä perusopetuksessa 1.1.2018 alkaen. Tuon päätöksen mukaan, jos oppilaan asuinpaikka muuttuu X:n kaupungin sisällä, oppilaalla on oikeus käydä kaikki koulun luokka-asteet koulussa, jonka oppilas hän on ollut ennen asuinpaikan muuttumista. Huoltaja vastaa mahdollisista oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

B käy Y:n ala-asteen koulua. Hän on aikaisemmin asunut tuon koulun oppilaaksiottoalueella, jolloin koulu on ollut hänen lähikoulunsa, ja hän on ollut oikeutettu saamaan taksikuljetuksen mainitun koulun ja kodin välisiin matkoihin. Oppilaan nykyinen kotiosoite on sen sijaan Z:n ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueella. Oppilaalla on suomenkielisen jaoston päätöksen mukaan ensisijainen oikeus käydä tätä koulua. Hänellä on oikeus saada tähän kouluun taksikuljetus edellytysten siihen täyttyessä.

B on asunut lukuvuoden 2016 alkaessa Y:n ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueella, jolloin hänelle on tehty myönteinen oppilaaksiottopäätös asuinpaikan mukaiseen lähikouluun. Tämän jälkeen hän on 11.9.2016 muuttanut takaisin nykyiseen osoitteeseensa, jolloin hänelle on 11.9.2016 alkaen tehty uusi, toissijainen päätös oppilaaksi ottamisesta kyseiseen kouluun huoltajan pyynnöstä. A on ollut tietoinen, että huoltaja vastaa tällöin mahdollisista kuljettamisesta ja saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

B on siten ollut ainoastaan noin kuukauden ajan Y:n ala-asteen koulussa ennen muuttoa takaisin nykyiseen osoitteeseen, jolloin hänen lähikoulunsa on muuttunut Z:n ala-asteen kouluksi.

Oppilashuollon päällikön päätös hylätä hakemus on perusopetuslain ja kasvatus- ja koulutuslautakunnan päätöksen mukainen. Päätös ei loukkaa oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Valituksessa esitetyt perusteet eivät anna aihetta päätöksen muuttamiseen.

A on antanut vastaselityksen, jossa hän on todennut muun ohella seuraavaa:

B haluaa olla nykyisessä koulussa ja hänelle tutussa ympäristössä, jossa hän on ollut jo päiväkotiaikanaan. Päiväkodista ja esikoulusta lähtien tutut kaverit pitävät B:tä normaalina, eikä häntä ole kiusattu koulussa.

Kaupungin näkemys on järjestelmälähtöinen. Harkinnassa ei ole otettu huomioon lapsen edun toteutumista eikä perus- ja ihmisoikeusmyönteistä laintulkintaa.

Vastaselityksen liitteenä on toimitettu B:tä koskeva HYKS Lasten yleissairaalapsykiatrian yksikön apulaisylilääkärin 10.2.2019 päiväämä lääkärinlausunto koulukuljetusta varten, jossa todetaan muun ohella seuraavaa:

"B käy veljensä tavoin koulua Y:n ala-asteella yleisopetuksessa tehostetulla tuella. Opillisesti B pärjää hyvin, ja hän on positiivisella tavalla motivoitunut koululainen. Englannin kieli tuottaa vaikeutta. Erityistä tukea suositetaan, ja koulun vaihto noussut keskusteluissa esiin. Näkemykseni mukaan nykyinen tuttu kouluympäristö tukee B:n kokonaiskehitystä erittäin suuresti: hänen vaikeutensa ymmärretään ja hän saa niihin tukea.

B ei kykene kulkemaan koulumatkoja vielä itsenäisesti vaan tarvitsee ehdottomasti koulutaksikyydin ja siirtymätilanteisiin aikuisen valvonnan. Ottaen huomioon B:n psyykkisen kehityksen haavoittuvuuden sekä edellä mainitut neuropsykiatriset haasteet, on todennäköistä, että kouluympäristön muutoksen aiheuttama stressi vaikeuttaisi huomattavasti impulsiivista käytösoireilua, jonka vakauttamisessa on tehty ja tehdään pitkäjänteistä lastenpsykiatrista hoidollista työtä."

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut korkeimman hallinto-oikeuden yhdenvertaisuuslain 27 §:n perusteella esittämän pyynnön johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

X:n kaupungin kasvatus- ja sivistyslautakunnan päätöksen (19.12.2017 § 32) mukaan oppilaan asuinpaikan muuttuessa kaupungin sisällä oppilaalla on oikeus käydä kaikki koulun luokka-asteet koulussa, jossa hän oli ennen asuinpaikan muutosta. Tällöin koulu ei ole oppilaan lähikoulu, joten huoltajat vastaavat täten mahdollisista kuljetuksesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista suoraan perusopetuslain nojalla.

Kasvatus- ja sivistyslautakunnan päätöksessä ei ole otettu huomioon sitä, että tiettyjä toimintarajoitteita omaaville henkilöille koulun vaihtamisesta voi kyseisen toimintarajoitteen vuoksi aiheutua erityisiä haitallisia seurauksia. Valituksenalaisessa asiassa B:llä olisi joka tapauksessa terveydentilansa perusteella oikeus taksikuljetukseen kodin ja lähikoulun välillä.

Päätös koulukuljetuksen hylkäämisestä johtaa käytännössä tilanteeseen, jossa koulukuljetusta terveydentilan tai vamman vuoksi tarvitsevat eivät voi yhdenvertaisesti nauttia oikeudesta jatkaa vanhassa koulussa asuinpaikan vaihtumisen jälkeen. Lisäksi henkilöt, joille koulupaikan vaihtamisesta aiheutuu henkilön toimintarajoitteiden vuoksi erityisen haitallisia seurauksia, joutuvat selvästi epäedulliseen asemaan. Lääkärinlausunnon mukaan kouluympäristön muutos todennäköisesti vaikeuttaisi tässä tapauksessa huomattavasti lapsen impulsiivisia käytösoireita.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että X:n kaupungin käytännössä on syntynyt olettama välillisestä syrjinnästä. Yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan vastapuolen eli tässä tapauksessa X:n kaupungin on kumotakseen syrjintäolettaman osoitettava, että välillisen syrjinnän kieltoa ei ole rikottu. Tapausta ei ole päätöksenteon tai tuomioistuinkäsittelyn aikaisemmissa vaiheissa käsitelty yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaisen jaetun todistustaakan periaatteen mukaisesti.

Riippumatta siitä, todetaanko X:n kaupungin käytäntö välillisesti syrjiväksi, B:n koulukuljetusta tulisi arvioida myös yhdenvertaisuuslain 15 §:n mukaisena kohtuullisena mukautuksena. Tarve koulukuljetukselle sekä koulun vaihtamisesta todennäköisesti aiheutuvat erityisen kielteiset seuraukset on todettu lääkärinlausunnoissa. Lääkärinlausunnoissa todetaan myös, että nykyinen tuttu kouluympäristö tukee B:n kokonaiskehitystä erittäin suuresti.

Mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa mukautusten arvioidut kustannukset. Matkoissa kotoa kouluun ei ole suurta eroa. Matka B:n kotoa Y:n ala-asteelle on jopa lyhyempi kuin matka kotoa lähikouluun Z:n ala-asteelle. Koulukuljetusta ei näin ollen voi mukautuksena evätä kustannusten kohtuuttomuudenkaan vuoksi.

Päätöksessä evätä B:ltä koulukuljetus syntyy syrjintäolettama myös kohtuullisten mukautusten epäämisestä. X:n kaupungin tulisi vastapuolena pystyä kumoamaan myös tämä syrjintäolettama.

X:n kaupungin perusopetusjohtaja on antanut yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnon johdosta selityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Oppilas on perheineen muuttanut Y:n ala-asteen oppilaaksiottoalueelle 25.4.2016. Oppilas on aloittanut ensimmäisen vuosiluokan Y:n ala-asteen koulussa elokuussa 2016. Oppilas on perheineen muuttanut takaisin aikaisempaan osoitteeseen Z:n ala-asteen oppilaaksiottoalueella jo neljän kuukauden asumisen jälkeen 11.9.2016.

Muuton jälkeen oppilaan huoltajat ovat pyytäneet, että oppilas saa jatkaa koulunkäyntiä Y:n ala-asteen koulussa. Perusopetuslain 28 §:n 2 momentin mukainen niin sanottu toissijaista oppilaaksiottoa koskeva päätös on tehty huoltajien nimenomaisesta pyynnöstä. He ovat olleet tietoisia päätöstä tehtäessä siitä, että huoltajat vastaavat mahdollisista oppilaan kuljettamiseen liittyvistä kustannuksista.

Oppilaan oikeus saada perusopetuslain 32 §:n mukainen kuljetus koskee niitä tapauksia, joissa oppilaalla on perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaisesti oikeus käydä lähikoulua tai kunnan osoittamaa muuta koulua tai oppilaalla on muu kunnan osoittama opetuksen järjestämispaikka. Jos oppilas hakeutuu muuhun kuin lähikouluunsa tai kunnan osoittamaan kouluun taikka hänelle osoitettuun muuhun opetuksen järjestämispaikkaan, voidaan perusopetuslain 32 §:n 3 momentin nojalla oppilaaksioton edellytykseksi asettaa, että oppilaan huoltaja vastaa oppilaan kuljetuksesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) nojalla kunnalla on velvollisuus järjestää vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut. Tämä voi periaatteessa tulla sovellettavaksi myös perusopetukseen osallistuttaessa.

Perusopetuslain säännösten pohjalta kunta tekee asiaa koskevat tarkemmat päätökset. Lautakunta on 30.1.2007 (§ 13) päättänyt kaupungin peruskoulujen koulumatkojen järjestämisperiaatteista. Edelleen kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielinen jaosto on viimeksi 19.12.2017 (§ 32) päättänyt oppilaan koulupaikan määräytymisestä ja oppilaaksioton perusteista.

Jos koulun vaihtaminen aiheuttaa oppilaalle haitallisia seurauksia, opetuksen järjestäjä voi perusopetuslain 6 §:n 2 momentin mukaisesti vaihtaa perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä opetuksen järjestämispaikkaa. Tällöin oppilaalla on oikeus perusopetuslain 32 §:n mukaisiin koulukuljetuksiin edellytysten täyttyessä.

Lukuvuoden 2016–2017 työaika alkoi 11.8.2016. Oppilas ehti opiskella ensimmäisellä vuosiluokalla Y:n ala-asteen koulussa noin kuukauden verran ennen muuttoa takaisin aikaisempaan asuinosoitteeseen.

Kouluympäristö ei useinkaan tule oppilaille vielä kuukaudessa niin tutuksi, että sen muuttumisesta olisi heille erityisen haitallisia vaikutuksia. Sen sijaan nopeaa integroitumista uuden asuinalueen kouluun ja asuinalueeseen on pidetty yleensä positiivisena erityisesti ensimmäisen luokan oppilaille, koska suurin osa alueella asuvista lapsista käy oman asuinalueensa mukaista lähikoulua. Oppilaan nykyinen asuinosoite ei myöskään ole ollut hänelle uusi, vaan hän oli jo noin neljä kuukautta aikaisemmin asunut tuossa samassa osoitteessa.

Lääkärinlausunto ei luo ehdotonta oikeutta koulukuljetukseen tai koulun vaihtamiseen, mutta lääkärinlausunnossa todettu otetaan huomioon aina silloin, kun harkitaan oppilaan oikeutta perusopetuslain ja kaupungin päätösten mukaiseen koulukuljetukseen.

Yhdenvertaisuuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 19/2014 vp) todetaan, että yhdenvertaisuuslaki ei tuo oppilaalle oikeutta päästä tiettyyn kouluun. Huoltaja on nimenomaisesti tahtonut lapselleen tiettyä koulua, vaikka oppilaan opetus voidaan perusopetuslain mukaisesti järjestää oppilaan asuinpaikan mukaisessa lähikoulussa. Mukautuksilta edellytetään myös kohtuullisuutta, joka tarkoittaa tyypillisesti pienimuotoisia muutoksia, kuten liuskan asettamista pyörätuolia varten. Saadun selvityksen mukaan kahden oppilaan eli hakijan ja hänen veljensä koulukuljetuskustannukset olisivat yli 5 600 euroa lukuvuodessa.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnossa on myös esitetty näkemyksiä siitä, miten kunnan pitäisi asiassa toimia. Lausunnossa esitetty poikkeaa siitä, miten kunnan pitää perusopetuslain säännösten mukaan kyseiset asiat järjestää. Perusopetuslaissa lähdetään vahvasti siitä, että opetuksen järjestäjä osoittaa oppilaalle koulupaikan eli niin sanotun lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, joka ei välttämättä ole fyysisesti lähin koulu, mutta jossa oppilaan perusopetuslain mukainen opetus voidaan järjestää. Tähän kouluun oppilaalla on edellytysten täyttyessä oikeus saada perusopetuslain edellyttämät maksuttomat palvelut ja etuudet, mukaan lukien koulukuljetus.

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Jos viranomainen poikkeaisi lainsäädännöstä ja sen nojalla tehdyistä päätöksistä, kaikkia ei kohdeltaisi tasapuolisesti eikä yhdenvertaisesti. Kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole kysymys välillisestä syrjinnästä eikä kohtuullisten mukautusten epäämisestä.

A on antanut yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunnon ja perusopetusjohtajan selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikön päätökset kumotaan ja asia palautetaan oppilashuollon päällikölle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Asiassa merkitykselliset oikeusohjeet ja muu aineisto

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain 16 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään hallituksen esityksestä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta katsonut, että perusopetuksen maksuttomuus tarkoittaa myös tarpeellisia koulukuljetuksia (PeVM 25/1994 vp s. 9).

Perusopetuslain 6 §:n 1 momentin (1288/1999) mukaan opetus tulee kunnassa järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen järjestämispaikkojen sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.

Pykälän 2 momentin mukaan kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1 momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään.

Perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukaan, jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos oppilas otetaan muuhun kuin 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan, oppilaaksi ottamisen edellytykseksi voidaan asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun ohella terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi mainitussa laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä.

Yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Pykälän 2 momentin mukaan mukautusten kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vammaisen ihmisen tarpeiden lisäksi 1 momentissa tarkoitetun toimijan koko, taloudellinen asema, toiminnan luonne ja laajuus sekä mukautusten arvioidut kustannukset ja mukautuksia varten saatavissa oleva tuki.

X:n kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston 19.12.2017 hyväksymien oppilaan koulupaikan määräytymistä ja oppilaaksiottamista koskevien perusteiden mukaan, jos oppilaan asuinpaikka muuttuu X:n kaupungin sisällä, oppilaalla on oikeus käydä kaikki koulun luokka-asteet asianomaisessa koulussa, jonka oppilas hän oli ennen asuinpaikan muuttumista. Päätöksen mukaan huoltaja vastaa tuolloin mahdollisista oppilaan kuljettamisesta ja saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Asiakirjoista saatu selvitys

B:llä on todettu harvinainen perinnöllinen sairaus. Lastenpsykiatrian näkökulmasta hänen suurimpina pulminaan ovat levottomuus, keskittymisongelmat, toiminnanohjauksen haasteet sekä massiiviset impulssisäätelyn vaikeudet.

Kun B aloitti koulunkäyntinsä elokuussa 2016, hän asui Y:n ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueella, ja Y:n ala-asteen koulu oli hänen lähikoulunsa. B muutti 11.9.2016 perheineen Z:n ala-asteen koulun oppilaaksiottoalueelle, jolloin Z:n ala-asteen koulusta tuli hänen lähikoulunsa.

A:n tekemän hakemuksen johdosta Y:n ala-asteen koulun rehtori päätti ottaa B:n Y:n ala-asteen koulun oppilaaksi 11.9.2016 alkaen. Rehtorin päätöksen mukaan B:llä on kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston päättämien oppilaan koulupaikan määräytymistä ja oppilaaksiottamista koskevien perusteiden nojalla oikeus käydä kaikki koulun luokka-asteet Y:n ala-asteen koulussa perheen asuinpaikan muuttumisesta huolimatta. Oppilaaksioton edellytykseksi on päätöksessä asetettu perusopetuslain 32 §:n 3 momentin mukaisesti, että B:n huoltajat vastaavat oppilaan kuljetuksesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.

A on 8.2.2018 hakenut B:lle yhteistaksikuljetuksena järjestettävää koulumatka-avustusta kodin ja Y:n ala-asteen koulun välisille matkoille. Hakemukseen liitetyssä lastenneurologian erikoilääkärin 7.12.2017 päivätyssä lausunnossa on suositeltu, että B ehdottomasti jatkaa Y:n ala-asteella, ja todettu, että B tarvitse välttämättä koulukyydin. Hakemuksen mukaan matka kotoa sekä Y:n ala-asteelle että Z:n ala-asteelle on suunnilleen yhtä pitkä.

Oppilashuollon päällikkö on 28.2.2018 hylännyt hakemuksen, koska Y:n ala-asteen koulu ei ole B:n lähikoulu.

Valittajan korkeimpaan hallinto-oikeuteen vastaselityksen liitteenä toimittamassa apulaisylilääkärin 10.2.2019 päivätyssä lausunnossa on todettu, että tuttu kouluympäristö tukee B:n kokonaiskehitystä erittäin suuresti, koska hänen vaikeutensa ymmärretään ja hän saa niihin tukea. Lääkärinlausunnon mukaan B ei kykene edelleenkään kulkemaan koulumatkoja itsenäisesti, vaan hän tarvitsee ehdottomasti koulutaksikyydin ja siirtymätilanteisiin aikuisen valvonnan.

Lausunnossa on pidetty todennäköisenä, että ottaen huomioon B:n psyykkisen kehityksen haavoittuvuus sekä hänen neuropsykiatriset haasteensa, kouluympäristön muutoksen aiheuttama stressi vaikeuttaisi huomattavasti hänen impulsiivista käytösoireiluaan, jonka vakauttamiseksi on tehty ja tehdään pitkäjänteistä lastenpsykiatrista hoidollista työtä.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikkö voinut helmikuussa 2018 hylätä B:n koulumatka-avustushakemuksen sillä perustella, että Y:n ala-asteen koulu ei ole B:n lähikoulu. Asiassa on kiistatonta, että B:llä olisi sairautensa perusteella oikeus perusopetuslain 32 §:n 1 momentissa säädettyyn maksuttomaan koulukuljetukseen lähikouluunsa tai muuhun soveltuvaan koulupaikkaan.

Perusopetuslain 32 §:n 3 momentti on sinänsä selkeä. Sen mukaan, kun oppilas otetaan muuhun kuin lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kouluun tai opetuksen järjestämispaikkaan, oppilaaksi ottamisen edellytykseksi voidaan asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Näin on asiassa myös päätetty 11.9.2016 tehdyssä oppilaaksiottamispäätöksessä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan B kuitenkin tarvitsee harvinaisen perinnöllisen sairautensa vuoksi mahdollisimman vakaita elinolosuhteita myönteisen kokonaiskehityksen turvaamiseksi. Tutun kouluympäristön, opettajien ja oppilaiden vaihtumisesta aiheutuva stressi todennäköisesti voimistaisi huomattavasti hänen impulsiivista käytösoireiluaan.

Kun otetaan huomioon B:n sairaudesta ja sen vaikutuksesta hänen käyttäytymiseensä saatu selvitys, X:n kaupunki ei ole helmikuussa 2018 voinut edellyttää, että maksuttoman koulukuljetuksen saamiseksi B:n tulisi vaihtaa Y:n ala-asteelta lähikouluunsa Z:n ala-asteelle. B on tuolloin käynyt Y:n ala-asteen koulua jo puolentoista vuoden ajan. B on käynyt tuossa koulussa myös esikoulun.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että matka B:n kotoa Y:n ala-asteelle on suunnilleen yhtä pitkä kuin matka Z:n ala-asteelle ja että B:n ja hänen veljensä kuljetuskustannukset Y:n ala-asteen kouluun olisivat noin 5 600 euroa lukuvuodessa, kuljetuskustannuksia ei voida myöskään pitää kohtuuttomina.

Edellä mainituin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, että X:n kaupungin olisi tullut myöntää B:lle perusopetuslain 32 §:n 1 momentin mukainen maksuton koulukuljetus Y:n ala-asteen kouluun yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettuna kohtuullisena mukautuksena.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja X:n kaupungin esi- ja perusopetuksen oppilashuollon päällikön päätökset on kumottava ja asia palautettava oppilashuollon päällikölle uudelleen käsiteltäväksi koulumatka-avustuksen myöntämiseksi B:lle.

Oikeusapu B:n avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Toomas Kotkas, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Milla Wartiovaara.