KHO:2020:81

Oulujoessa sijaitsevien seitsemän vesivoimalaitoksen voimassa olevat kalatalousvelvoitteet oli määrätty vesistötoimikunnan vuosina 1944–1955 sekä Pohjois-Suomen vesioikeuden vuosina 1969 ja 1970 antamissa päätöksissä. A:n voimalaitoksen yhteyteen tuli rakentaa kalatie, joka muodostui kalaportaasta ja kalahissistä. Kalahissi oli rakennettu, mutta sitä ei ollut otettu käyttöön kalannousun estävän voimalaitoksen valmistuttua sen alapuolelle. B:n, C:n ja D:n laitosten lupapäätöksissä oli määrätty kalatalousmaksun tyyppinen maksu siihen asti, kunnes kalatie rakennetaan. Kalateitä ei ollut rakennettu. Velvoitteiden sijasta luvanhaltija oli toteuttanut kalaistutuksia maatalousministeriön ja luvanhaltijan välisen, valtioneuvoston 1950-luvulla hyväksymän sopimuksen perusteella, jonka mukaisista istutusten muutoksista oli sittemmin sovittu luvanhaltijan ja ministeriön välisissä neuvotteluissa. Vuosina 1969 ja 1970 annettuihin E:n ja F:n voimalan lupapäätöksiin oli kirjattu velvoite noudattaa edellä mainittua sopimusta.

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko asiassa yhtiön hakemuksesta ollut edellytykset muuttaa kyseisten voimalaitosten kalatalousvelvoitteita koskevia määräyksiä. Vesilain 3 luvun 23 §:n mukaan muutoksen tulee olla merkitykseltään vähäinen eikä se saa sanottavasti koskea toisen oikeutta tai etua.

Hallinto-oikeus oli kumonnut aluehallintoviraston päätöksen, jolla yhtiön hakemus lupamääräysten muuttamiseksi oli hylätty, ja muuttanut lupamääräykset pääosin yhtiön hakemuksen mukaisiksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan esitettyjen lupamääräysten muutosten merkitystä arvioitaessa muutoksia tuli verrata kysymyksessä olevien voimalaitosten lainvoimaisiin lupamääräyksiin. Lupamääräysten muuttaminen hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti merkitsi yhden voimalaitoksen osalta kalatien rakentamisvelvoitteen muuttamista vaihtoehtoisesti joko kalatiehen tai istutuksiin perustuvaksi kalatalousvelvoitteeksi. Kolmen voimalaitoksen lainvoimaisissa lupamääräyksissä kalatalousmaksun tyyppinen maksu oli määrätty tilapäiseksi kompensaatiomuodoksi, kunnes kalatiet mahdollisesti rakennetaan. Muutettujen lupamääräysten mukaan kalatievelvoitteiden vaihtoehdoksi tulisi istutuksiin perustuva vaihtoehto.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi aluehallintoviraston päätöksen voimaan. Hallinto-oikeuden päätöksellään tekemiä muutoksia voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin ei voitu pitää merkitykseltään vähäisinä, eikä ollut pois suljettua, että muutokset koskivat myös ulkopuolisten etua tai oikeutta. Hallinto-oikeuden tekemien muutosten mukaisia vaihtoehtoisiin kalatalousvelvoitteisiin perustuvia lupamääräyksiä voitiin myös pitää oikeusvaikutuksiltaan epäselvinä.

Vesilaki 3 luku 23 §

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 7.6.2019 nro 19/0139/2

Hakemus

Fortum Power and Heat Oy on hakenut vesilain 3 luvun 23 §:n perusteella omistamiensa, Oulujoessa sijaitsevien Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Ala-Utoksen, Nuojuan ja Jylhämän vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista. Voimalaitosten voimassa olevat kalatalousvelvoitteet on määrätty vesistötoimikunnan vuosina 1944–1955 sekä Pohjois-Suomen vesioikeuden vuosina 1969 ja 1970 antamissa päätöksissä.

Pyhäkosken voimalaitosta koskevassa, vuonna 1944 annetussa päätöksessä on määrätty rakennettavaksi kalatie, joka muodostuu kalaportaasta ja kalahissistä. Kalahissiä ei ole koskaan otettu varsinaiseen käyttöön, koska samoihin aikoihin Oulujoen suulle valmistui kalannousun estävä Merikosken voimalaitos.

Nuojuan, Pällin ja Montan voimalaitoksia koskevissa 1950-luvulla annetuissa päätöksissä on määrätty kalatalousmaksun tyyppinen maksu siihen asti, kun mahdolliset kalatiet rakennetaan. Kalateitä ei ole rakennettu. Maksujen suuruus nykyrahassa on yhteensä noin 72 000 euroa vuodessa. Jylhämän ja Utasen voimalaitoksia koskevat päätökset on annettu vuosina 1969 ja 1970. Niihin on kirjattu velvoite noudattaa maatalousministeriön ja Oulujoki Oy:n vuonna 1954 solmimaa niin sanottua Montan sopimusta.

Montan sopimuksella sovittiin Montan kalanviljelylaitoksen rakentamisesta ja kalanviljelystä muun muassa Oulujoen voimalaitosten aiheuttamien kalataloushaittojen kompensoimiseksi. Sopimuksen mukaisista istutuksista ja niiden muutoksista on sovittu voimayhtiön ja maa- ja metsätalousministeriön välisissä neuvotteluissa. Viimeisimmät neuvottelut velvoitteen määrän tarkistamisesta on käyty vuosina 1994–1995.

Sopimuksen perusteella hakija istuttaa nykyisin merialueelle

– 200 000 tavoitemitaltaan 16 cm:n mittaista lohen vaelluspoikasta

– 50 000 tavoitemitaltaan 21 cm:n mittaista meritaimenen vaelluspoikasta

– 20 000 yksikesäistä vaellussiian poikasta.

Osa lohen ja meritaimenen vaelluspoikasista vapautetaan jokeen suoraan Montan kalanviljelyslaitokselta.

Jokialueen patoaltaisiin hakija istuttaa yhteensä

– 3 250 kg pyyntikokoista kirjolohta

– 1 000 kg pyyntikokoista järvitaimenta

– 2 700 kesänvanhaa kuhanpoikasta

– 6 000 kesänvanhaa harjuksenpoikasta.

Merialueen asianosaisten vaadittua siikavelvoitteen kasvattamista hakija on neuvotellut asiasta heidän kanssaan. Neuvotteluissa on saavutettu laaja yhteisymmärrys velvoitteen määrästä. Hakijan tarkoituksena on, että neuvoteltu ratkaisu vahvistetaan lupamääräyksillä.

Hakija on esittänyt omistamiensa voimalaitosten voimassa olevia lupamääräyksiä muutettavaksi niin, että niitä täydennetään vaihtoehtoisella istutusvelvoitteella. Lisäksi hakija on esittänyt, että määräyksiin lisätään velvoite tarkkailla istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon. Istutusvelvoitetta tulee hakijan esityksen mukaan voida muuttaa tarkkailutulosten perusteella luvan haltijan ja viranomaisen keskenään sopimalla tavalla niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo muutu.

Hakijan esittämät istutusmäärät perustuvat samaan arvioon Oulujoen voimalaitosten rakentamisesta aiheutuneesta kalataloushaitasta kuin Pohjois-Suomen vesioikeuden vuonna 1986 antama, Merikosken voimalaitoksen kalatalousvelvoitetta koskeva päätös. Mainitusta päätöksestä poiketen kunkin voimalaitoksen osuus kokonaisvelvoitteesta on kuitenkin laskettu kompensoitavan haitan eikä aiheutuneen hyödyn suhteessa. Hakemuksen mukaan Fortumin osuus istutusmääristä on 85 %.

Merikosken voimalaitoksen kalatalousvelvoitetta koskeva päätös lähtee arviosta, että Oulujoen voimataloudellisesta rakentamisesta johtuva lohen vaelluspoikasten kompensaatiotarve laitospoikasina on 304 000 poikasta vuodessa. Arviossa on otettu huomioon, että lohi on noussut Oulujoen vesistössä pääuoman lisäksi myös Emäjoen alaosalle (lähde: Pohjois-Suomen vesioikeuden päätös nro 32/86/II, 8.9.1986). Lohenpoikasten istutus on määrätty suunnattavaksi kokonaan merialueelle. Uusi täysimääräinen lohivelvoite voidaan toteuttaa vuodesta 2020 lähtien.

Meritaimen on noussut Oulujoen vesistössä vain Oulujoen pääuoman alueelle. Meritaimenen poikastuotanto on Merikosken voimalaitoksen kalatalousvelvoitetta koskevan päätöksen mukaan ollut noin kolmasosa Oulujoen pääuoman lohenpoikastuotannosta, joka laitospoikasiksi muutettuna on 288 000 poikasta vuodessa. Meritaimenistutuksesta puolet tulee suunnata merialueelle. Meritaimenistutuksen vähentämisessä noudatetaan samaa siirtymäaikaa kuin lohi-istutusmäärän kasvattamisessa: uusi istutusmäärä tulisi voimaan viimeistään vuonna 2020.

Oulujoen pääuoman merellisen vaellussiian poikasten tuotanto on Merikosken voimalaitoksen kalatalousvelvoitetta koskevan päätöksen mukaan ollut kaikkiaan 1 750 000 poikasta vuodessa. Istutuksesta 80 prosenttia suunnataan merelle, ja istutukseen käytetään merellisen vaellussiian poikasia.

Oman vuotuisen istutusvelvoitteensa kokonaismääräksi merialueella hakija on edellä olevan perusteella esittänyt

– 258 400 tavoitemitaltaan 16 cm:n mittaista lohen vaelluspoikasta

– 40 800 tavoitemitaltaan 21 cm:n mittaista meritaimenen vaelluspoikasta

– 1 190 000 yksikesäistä vaellussiian poikasta.

Jokialueen kompensaatiotason hakija on esittänyt vahvistettavaksi nykyisten istutusmäärien mukaisena. Hakija on arvioinut Oulujoen voimalaitostensa vaikutusalueeksi Oulujoen terminaalialueen merellä sekä Oulujoen vesialueet Oulujärven luusuasta alavirtaan Oulun ja Muhoksen rajalle asti. Hakija on sopinut merialueen velvoitehoidon tasosta useimpien merialueen osakaskuntien ja kalastajainseurojen kanssa. Oulun ja Muhoksen rajalta ylävirtaan Fortumin voimalaitosten vaikutusalueen vesialue on suurimmalta osin Fortumin omistamaa. Oulun kaupunki, joka omistaa vesialueet joessa Oulun kaupungin alueella Muhokselta alavirtaan, on ilmaissut puoltavansa hakemusta.

Hakemus ei perustu vesilain säännöksiin, joilla kalatalousvelvoitteita voidaan tietyin edellytyksin tarkistaa, vaan hakijan vapaaehtoisuuteen. Vesilain 3 luvun 23 §:n perusteella lupaviranomainen voi luvanhaltijan hakemuksesta muuttaa lupamääräyksiä, jos muutos on merkitykseltään vähäinen eikä sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua. Hakija on katsonut, ettei nyt haettava muutos loukkaisi kenenkään etua eikä oikeutta. Muutos ei hakijan mukaan edellyttäisi myöskään irtautumista valtion kanssa tehdystä Montan sopimuksesta, koska sopimuksen perusteella sovitut istutusvelvoitteet toteutuisivat edelleen.

Hakija on tehnyt esityksen uusiksi lupamääräyksiksi.

Aluehallintoviraston päätös

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 11.4.2017 nro 19/2017/2 hylännyt hakemuksen.

Päätöksen perusteluissa on muun ohessa todettu, että voimassa olevan kalatalousvelvoitetta koskevan lupamääräyksen mukaan Pyhäkosken voimalaitoksen yhteyteen tuli rakentaa kalatie, joka muodostuu kalaportaasta ja kalahissistä. Montan, Pällin ja Nuojuan voimalaitoksia koskevissa lainvoimaisissa lupamääräyksissä on määrätty maksettavaksi kalatalousmaksun tyyppinen maksu siihen asti, kun kalatiet mahdollisesti rakennetaan. Jylhämän ja Utasen voimalaitosten kalatalousvelvoitteet on lainvoimaisissa lupamääräyksissä sidottu maa- ja metsätalousministeriön ja hakijan väliseen Montan sopimukseen.

Hakija on esittänyt omistamiensa voimalaitosten voimassa olevia lupamääräyksiä täydennettäväksi niin, että vaihtoehdoksi alkuperäisen lupamääräyksen mukaiselle velvoitteelle tulisi kalanistutuksiin perustuva kompensaatiovelvoite. Lisäksi hakija on esittänyt, että lupamääräyksiin lisätään velvoite tarkkailla velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon.

Pyhäkosken kalatien yhteyteen rakennettavaksi määrättyä kalahissiä ei hakijan mukaan ole otettu käyttöön siksi, että Oulujoen suulle rakennettu Merikosken voimalaitos on estänyt kalan nousun jokeen. Montan, Pällin ja Nuojuan kalatiet lienee jätetty rakentamatta samasta syystä. Merikosken voimalaitoksen yhteyteen on vuonna 2003 rakennettu kalatie, joka mahdollistaa kalan nousun Montan voimalaitokselle asti. Hakijan selityksen mukaan kalojen pääsy myös Montan voimalaitoksen yläpuolisille lisääntymisalueille mahdollistuu kalojen ylisiirtojärjestelyn valmistuttua kesällä 2017.

Lupamääräysten muuttaminen hakijan esittämällä tavalla merkitsisi Pyhäkosken voimalaitoksen osalta kalatien rakentamisvelvoitteen muuttamista vaihtoehtoisesti joko kalatiehen tai istutuksiin perustuvaksi kalatalousvelvoitteeksi. Montan, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten lainvoimaisissa lupamääräyksissä kalatalousmaksun tyyppinen maksu on määrätty tilapäiseksi kompensaatiomuodoksi, kunnes kalatiet mahdollisesti rakennetaan. Hakijan esittämät lupamääräysten muutokset muuttaisivat myös näiden lupamääräysten luonnetta poistamalla kalateiden rakentamisen ensisijaisuuden.

Lupamääräysten muuttaminen luvanhaltijan hakemuksesta edellyttää vesilain 3 luvun 23 §:n mukaan, että muutos on merkitykseltään vähäinen eikä sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua. Hakijan esittämiä muutoksia Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten kalatalousvelvoitteita koskeviin lupamääräyksiin ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan voida pitää vähäisinä. Muutoksilla olisi myös vaikutuksia toisen oikeuteen ja etuun.

Jylhämän ja Utasen voimalaitosten voimassaolevien lupamääräysten tavoitteena ei ole rakentein turvata kalankulkua, joten lupamääräysten muuttamisen merkitys ei ole yhtä suuri kuin Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten tapauksessa. Haetun muutoksen merkityksen arvioinnin osalta aluehallintovirasto toteaa, että voimalaitoshankkeisiin liittyvien istutusten laadulla ja määrällä yleensä on vähäistä suurempi merkitys yleisen ja yksityisen edun kannalta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan asianosaisten suostumuksilla ei ole vaikutusta arvioitaessa, onko muutos merkitykseltään vähäinen vesilain 3 luvun 23 §:n mukaisen käsittelyn edellyttämällä tavalla. Aluehallintovirasto on katsonut, että Oulujoen eri voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista tulee tarkastella kokonaisuutena. Tästä syystä ja edellä esitetty huomioon ottaen aluehallintovirasto ei pidä tarpeellisena enempää arvioida sitä, voidaanko Jylhämän ja Utasen voimalaitosten lupamääräyksiin esitettyjä muutoksia pitää vähäisinä ja koskisivatko ne toisen oikeutta tai etua.

Sillä, että maatalousministeriö ja hakija ovat keskinäisessä sopimuksessaan katsoneet hakijan täyttävän Oulujoen voimalaitostensa lupamääräyksiin sisältyvät, kalakannan säilyttämiseksi määrätyt velvoitteet kyseistä sopimusta noudattamalla, ei ole ollut tätä asiaa ratkaistaessa merkitystä.

Hakija on pyytänyt aluehallintovirastoa muuttamaan Oulujoen voimalaitostensa kalatalousvelvoitteita koskevia lainvoimaisia lupamääräyksiä vesilain 3 luvun 23 §:n nojalla eikä tilaisuuden saatuaan ole esittänyt hakemuksen käsittelylle vaihtoehtoisia perusteita. Hakemuksessa tarkoitettu kalatalousvelvoitteiden muuttaminen on asia, jonka käsittelyssä lupaviranomainen on sidottu hakijan esittämiin vireillepano- ja muutosperusteisiin. Aluehallintoviraston ei näin ollen tule käsitellä hakemusta muun lainkohdan perusteella.

Vesilaki sisältää erityisen säännöksen kalatalousvelvoitetta koskevien määräysten tarkistamisesta ja muuttamisesta (3 luvun 22 §). Säännöstä voidaan siirtymäsäännöksen (19 luku 10 §) perusteella soveltaa myös määräyksiin, jotka on annettu ennen nykyisen vesilain voimaantuloa. Oulujoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteita koskeviin lupamääräyksiin voidaan tästä ratkaisusta huolimatta hakea muutosta näiden säännösten perusteella.

Ala-Utoksen voimalaitoksen vesitalousluvassa ei ole määrätty kalatalousvelvoitteesta. Tältä osin kysymys voisi olla vesilain 3 luvun 21 §:n mukaisesta uusien määräysten antamisesta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Fortum Power and Heat Oy:n valituksen johdosta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja muuttanut Oulujoessa sijaitsevien Montan, Pyhäkosken, Pällin, Utasen, Ala-Utoksen, Nuojuan ja Jylhämän vesivoimalaitosten kalatalousmääräyksiä jäljempänä esitetyllä tavalla (muutokset ja lisäykset kursiivilla).

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan muutetut lupamääräykset on selkeyden vuoksi kirjoitettu kokonaisuudessaan.

Montta

Vesistötoimikunnan 15.3.1955 antaman, Montan voimalaitoksen rakentamista koskevan päätöksen lupamääräykseen 5 lisätään uudet kappaleet 2−7. Lupamääräys kuuluu kokonaisuudessaan muutosten jälkeen seuraavasti:

5) Vesilaitoksen omistaja on velvollinen, siksi kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan, osaltaan ottamaan osaa toimenpiteisiin Oulujoen kalakannan lisäämiseksi ja suorittamaan tarkoitukseen vähintään miljoona markkaa vuodessa sidottuna tukkuhintaindeksiin toukokuussa 1954. Jos osoittautuu, että edellä mainitun osallistumisen jälkeen Montankosken vesilaitoksen rakentamisesta johtuu vahinkoa ja haittaa kalastukselle, on ne joko yksin tai osaltaan yhdessä Oulujoen toisten vesilaitosten omistajien kanssa korvattava asianomaisille oikeudenomistajille.

Vaihtoehtoisesti edellisen kappaleen sijaan kalakannoille ja kalastukselle merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi tulee toistaiseksi luvanhaltijan istuttaa vuosittain 21 280 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia, 3 360 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 98 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.

Täysimääräiset lohi- ja meritaimenistutukset tulevat voimaan vuoden 2020 alussa. Siihen asti istutuksissa noudatetaan nyt voimassaolevaa istutussuunnitelmaa.

Vaellussiian istukkaina käytetään ensisijaisesti Oulujoen kantaa. Vaellussiian yksikesäisten poikasten 10 cm:n keskipituudesta voidaan poiketa. Tämä huomioidaan velvoitteen määrässä niin, että keskipituudeltaan 9–9,49 cm istukkaita on istutettava 25 % enemmän kuin keskipituudeltaan 10 cm:n istukkaita ja keskipituudeltaan 9,5–9,99 cm istukkaita 11 % enemmän. Keskipituudeltaan 10,5–10,99 cm istukkaita voidaan istuttaa 95 % keskipituudeltaan 10 cm:n istukkaiden määrästä ja keskipituudeltaan vähintään 11 cm 91 % keskipituudeltaan 10 cm:n istukkaiden määrästä. Kaikkien velvoiteistukkaiden on kuitenkin oltava vähintään 9 cm:n mittaisia. Vaellussiian istutuksissa saadaan käyttää myös vastakuoriutuneita siianpoikasia. Tällöin yhden 1-kesäisen poikasen asemesta tulee istuttaa 100 kpl vastakuoriutuneita. Täysimääräisen siikaistutuksen toteuttamiseen on siirryttävä kolmen vuoden määräajassa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta lukien.

Vaalankurkun ja Montan voimalaitoksen väliselle jokialueelle on istutettava vuosittain 2 500 kpl kesänvanhaa harjusta, 350 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 450 kg pyyntikokoista järvitaimenta.

Luvan saajan on tarkkailtava velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Mikäli tarkkailutulokset tai muut tiedot antavat aihetta, tässä päätöksessä määrättyä istutusvelvoitetta voidaan muuttaa istutettavien kalalajien tai niiden koon ja määrän suhteen luvan haltijan ja kalatalousviranomaisen keskenään sopimalla tavalla niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo muutu. Lisäksi voidaan sopia myös muista, istutuksia korvaavista ja istutusten rahallista arvoa vastaavista toimenpiteistä. Ennen kuin muutoksista sovitaan, niistä on kuultava hoitotoimenpiteiden kohteena olevilla vesialueilla toimivia osakaskuntia, kalastusoikeuden haltijoita ja kalastusalueita.

Pyhäkoski

Vesistötoimikunnan 13.8.1941 antaman (KHO 11.2.1942), vesistötoimikunnan 29.3.1944 antamalla päätöksellä muutetun Pyhäkosken voimalaitoksen rakentamista koskevan päätöksen lupamääräykseen 6) lisätään kohtien a)–g) jälkeen kuusi uutta kappaletta. Lupamääräys kuuluu kokonaisuudessaan muutosten jälkeen seuraavasti:

"että vesilaitoksen omistajan toimesta ja kustannuksella vesilaitospatoon rakennetaan piirustusten Not Pv. 28 a, Pv. 1007, Pv. 1008 ja Pv. 1022 mukainen kalatie ja se myös vastaisuudessa pidetään kunnossa, ja on kalatien rakenteeseen, vedenkäyttöön ja kalahissin rakenteeseen nähden noudatettava seuraavia lähempiä määräyksiä:

a) kalatien alaosan muodostaa kalaporras ja yläosan kalannostolaitteena toimiva kalahissi; kalaporras rakennetaan alapäästään kaksihaaraiseksi, joista toinen haara lähtee vesilaitoksen alakanavasta ja toinen joenuomasta; nämä haarat yhtyvät vedenjakoaltaassa, mistä kalaporras jatkuu ylöspäin hissialtaaseen, missä oleva hissin nostokori toimii kalanpyydyksenä ja nostaa ajoittain kalat vesilaitoksen yläpuoliseen veteen;

b) kalaporras mitoitetaan siten, että sen kautta voidaan laskea vettä yhteensä 5 m3/sek, josta 2 m3/sek johdetaan kalaportaan yläosaan ja alaosaan lisää 3 m3/sek; kalaportaan kumpikin haara mitoitetaan vesimäärälle 5 m3/sek;

c) kalahissin nostokori mitoitetaan siten, että sen leveys on vähintään 1,6 metriä, pituus 2,5 metriä ja korkeus 1,0 metriä; kalaporrasaltaiden korkeustasoista, mahdollisista nielurakenteista sekä kalahissin rakenteellisista yksityiskohdista ja kulkuajan järjestelystä, kuten myös myöhemmin mahdollisesti suoritettavista pienemmistä parannustöistä sovitaan erikseen vesilaitoksen omistajan ja maataloushallituksen kesken;

d) kalaportaan kautta lasketaan vettä toistaiseksi yhteensä enintään 2,5 m3/sek kohdassa b) esitetyssä juoksutussuhteessa; jos myöhemmin osoittautuisi, että lohi ja siika eivät nouse kalaportaaseen ja syyksi tähän todetaan sen kautta lasketun vesimäärän vähyys, on ryhdyttävä toimenpiteisiin vesimäärän lisäämiseksi, enintään kuitenkin määrään 5 m3/sek;

e) kalaportaan kautta lasketaan vettä toukokuun alusta marraskuun loppuun saakka ja kalastusviranomaisten antamien ohjeiden mukaan siten, että käytettäväksi sovitulle veden enimmäismäärälle muodostuu eri aikoina seuraavat keskimääräiset käyttöajat:

toukokuussa 4 tunt./vuorok.

1/6 - 15/6 12 -”- 16/6 - 31/8 18 -”- syyskuussa 12 -”- lokakuussa 6 -”- marraskuussa 4 -”-

f) laskukalojen kulkuteinä toimivat vesilaitoksen padossa turpiiniaukot, joiden välppien raot ovat vähintään 10 cm, sekä jääaukko sen auki ollessa; ja

g) vesilaitoksen ohi laskettava vesi on mahdollisuuksien mukaan ensi kädessä johdettava jääaukon kautta;

Vaihtoehtoisesti määräysten a)−g) sijaan kalakannoille ja kalastukselle tulee toistaiseksi merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi luvanhaltijan istuttaa vuosittain 42 560 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia, 6 720 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 196 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.

Täysimääräiset lohi- ja meritaimenistutukset tulevat voimaan vuoden 2020 alussa. Siihen saakka, kunnes tämä päätös tulee lainvoimaiseksi, istutuksissa noudatetaan nyt voimassaolevaa istutussuunnitelmaa.

Vaalankurkun ja Montan voimalaitoksen väliselle jokialueelle on istutettava vuosittain 1 200 kpl kesänvanhaa kuhaa ja 300 kg pyyntikokoista kirjolohta.

Luvan saajan on tarkkailtava velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Pälli

Vesistötoimikunnan 12.11.1953 antaman, Pällin voimalaitoksen rakentamista koskevan päätöksen lupamääräykseen 5) lisätään uudet kappaleet 4−8. Lupamääräys kuuluu kokonaisuudessaan muutosten jälkeen seuraavasti:

"Vesilaitoksen omistaja on velvollinen, siksi kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan, osaltaan ottamaan osaa toimenpiteisiin Oulujoen kalakannan lisäämiseksi ja siinä suhteessa Pällin vesilaitoksen omistajana suorittamaan tarkoitukseen vähintään yksi miljoona markkaa vuodessa sidottuna tukkuhintaindeksiin heinäkuussa 1952.

Jos kuitenkin osoittautuu, että tämän vesilaitoksen tai useampien Oulujokeen rakennettavien vesilaitosten rakentamisesta aiheutuu vahinkoa kalastukselle, on vesilaitoksen omistajan mainitut vahingot ja haitat joko yksin tai useammista vesilaitoksista kyseen ollen yhdessä toisten vesilaitosten omistajien kanssa osaltaan asianomaisille oikeudenomistajille korvattava.

Hakija velvoitetaan hankkeen johdosta häviävän Pyhäkosken kalanviljelyslaitoksen korvaamiseksi rakentamaan vastaava laitos sopivaksi katsottuun paikkaan tai, mikäli ryhdytään suunniteltua keskuskalanviljelyslaitosta Oulujoen vesistöä varten rakentamaan, osallistumaan sanotun keskuskalanviljelyslaitoksen rakentamiseen vähintään 11 617 500 markalla, mitä summaa on tällöin pidettävä korvauksena Pyhäkosken kalanviljelyslaitoksesta.

Vaihtoehtoisesti edellisten kolmen kappaleen sijaan kalakannoille ja kalastukselle merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi tulee toistaiseksi luvanhaltijan istuttaa vuosittain 94 240 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia, 14 880 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 434 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.

Täysimääräiset lohi- ja meritaimenistutukset tulevat voimaan vuoden 2020 alussa. Siihen asti istutuksissa noudatetaan nyt voimassaolevaa istutussuunnitelmaa.

Vaalankurkun ja Montan voimalaitoksen väliselle jokialueelle on istutettava vuosittain 500 kpl kesänvanhaa harjusta, 550 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 100 kg pyyntikokoista järvitaimenta.

Utanen ja Ala-Utos

Pohjois-Suomen vesioikeuden 17.7.1970 antaman, Utasen ja Ala-Utoksen voimalaitosten rakentamista koskevan päätöksen Utasen voimalaitoksen rakentamisesta annettuun lupamääräykseen 13) lisätään uudet kappaleet 2−7 ja päätöksen Ala-Utoksen rakentamisesta annettuun ratkaisuun lisätään uusi lupamääräys 6a). Lupamääräykset 13) (Utanen) ja 6a) (Ala-Utos) kuuluvat muutosten jälkeen kokonaisuudessaan seuraavasti:

Utanen

13) "Kalakannan säilyttämisen osalta on noudatettava hakijan ja maatalousministeriön joulukuun 22. päivänä 1954 tekemän sopimuksen määräyksiä.

Utasen voimalaitoksen rakentamisesta kalakannoille ja kalastukselle toistaiseksi merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi luvanhaltijan tulee istuttaa vuosittain 27 360 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia, 4 320 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 126 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.

Täysimääräiset lohi- ja meritaimenistutukset tulevat voimaan vuoden 2020 alussa. Siihen asti istutuksissa noudatetaan nyt voimassaolevaa istutussuunnitelmaa.

Vaalankurkun ja Montan voimalaitoksen väliselle jokialueelle on istutettava vuosittain 3 000 kpl kesänvanhaa harjusta, 1 500 kpl kesänvanhaa kuhaa, 300 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 350 kg pyyntikokoista järvitaimenta.

Luvan saajan on tarkkailtava velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Ala-Utos

6a) Kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi tulee luvanhaltijan toistaiseksi istuttaa vuosittain 500 kg pyyntikokoista kirjolohta ja 100 kg pyyntikokoista järvitaimenta.

Luvan saajan on tarkkailtava velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Nuojua

Vesistötoimikunnan 12.11.1953 antaman, Nuojuan voimalaitoksen rakentamista koskevan päätöksen lupamääräykseen 4) lisätään uudet kappaleet 3−8. Lupamääräys kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

"Vesilaitoksen omistaja on velvollinen, siksi kunnes kalatie mahdollisesti rakennetaan, osaltaan ottamaan osaa toimenpiteisiin Oulujoen kalakannan lisäämiseksi ja siinä suhteessa Nuojuan vesilaitoksen omistajana suorittamaan tarkoitukseen vähintään yksi miljoona markkaa vuodessa sidottuna tukkuhintaindeksiin heinäkuussa 1952.

Vaihtoehtoisesti kahden ensimmäisen kappaleen sijaan kalakannoille ja kalastukselle merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi tulee toistaiseksi luvanhaltijan istuttaa vuosittain 60 800 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia, 9 600 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 280 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.

Täysimääräiset lohi- ja meritaimenistutukset tulevat voimaan vuoden 2020 alussa. Siihen asti istutuksissa noudatetaan nyt voimassaolevaa istutussuunnitelmaa.

Vaalankurkun ja Montan voimalaitoksen väliselle jokialueelle on istutettava vuosittain 800 kg pyyntikokoista kirjolohta.

Luvan saajan on tarkkailtava velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Jylhämä

Pohjois-Suomen vesioikeuden 18.2.1969 antaman, Jylhämän voimalaitoksen rakentamislupapäätöksen muuttamista koskevan päätöksen lupamääräykseen 4 lisätään uudet kappaleet 2−9. Lupamääräys kuuluu kokonaisuudessaan muutosten jälkeen seuraavasti:

6) Kalakannan säilyttämisen osalta on noudatettava, mitä toiselta puolen hakijan ja toiselta puolen maatalousministeriön kesken on joulukuun 22 päivänä 1954 sovittu tai myöhemmin sovitaan.

Vaihtoehtoisesti edellisen kappaleen sijaan kalakannoille ja kalastukselle merellä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseksi luvanhaltijan tulee toistaiseksi istuttaa vuosittain 12 160 kpl keskimitaltaan 16 cm:n pituisia lohen vaelluspoikasia, 1 920 kpl keskimitaltaan 21 cm:n mittaisia meritaimenen vaelluspoikasia sekä 56 000 kpl yksikesäisiä, keskipituudeltaan 10 cm:n mittaisia vaellussiianpoikasia.

Täysimääräiset lohi- ja meritaimenistutukset tulevat voimaan vuoden 2020 alussa. Siihen asti istutuksissa noudatetaan nyt voimassaolevaa istutussuunnitelmaa.

Vaalankurkun ja Montan voimalaitoksen väliselle jokialueelle on istutettava vuosittain 450 kg pyyntikokoista kirjolohta.

Luvan saajan on tarkkailtava velvoitteen tuloksellisuutta sekä istutusten vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon kalatalousviranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettuja oikeusohjeita

Vesilain 3 luvun 23 §:n mukaan, jos vesitaloushanketta toteutettaessa havaitaan tarkoituksenmukaiseksi muuttaa lupamääräyksiä, lupaviranomainen voi luvanhaltijan hakemuksesta muuttaa lupamääräyksiä. Muuttamisen edellytyksenä on, että muutos on merkitykseltään vähäinen eikä se sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua. Lupaviranomaisen on käsiteltävä asia soveltuvin osin kuten lupahakemus.

Pykälä vastaa vanhan vesilain (264/1961) 16 luvun 32 §:ää, jota on käytännössä sovellettu lähinnä vähäisiin muutoksiin. Vesilain (587/2011) esitöiden (HE 277/2009 vp) mukaan tätä lähtökohtaa ei uudella säännöksellä ole ollut tarkoitus muuttaa.

Merkityksellisiä oikeusohjeita

Vesilain 3 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Vesilain 3 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta tarkistaa lupamääräyksiä ja antaa uusia määräyksiä, jos:

1) hankkeen toteuttamisesta lupamääräysten mukaisesti aiheutuu haitallisia vaikutuksia, joita lupamääräyksiä annettaessa ei ole ennakoitu ja joita ei muutoin voida riittävästi vähentää;

2) hankkeen toteuttamisesta lupamääräysten mukaisesti aiheutuu olosuhteiden muutosten vuoksi haitallisia vaikutuksia, joita ei muutoin voida riittävästi vähentää;

3) turvallisuussyyt tätä edellyttävät; tai

4) tulvasta tai kuivuudesta voi aiheutua yleistä vaaraa ihmisen hengelle, turvallisuudelle tai terveydelle, suurta vahinkoa yleiselle edulle tai suurta ja laaja-alaista vahinkoa yksityiselle edulle, eikä näitä vaikutuksia muutoin voida riittävästi vähentää.

Asiassa saatu selvitys

Hakija Fortum Power and Heat Oy on hakenut aluehallintovirastolta Oulujoessa omistamiensa seitsemän vesivoimalaitoksen voimassa olevia kalatalousvelvoitteita koskevia lupamääräyksiä täydennettäväksi siten, että kunkin laitoksen alkuperäisen lupamääräyksen mukaiselle velvoitteelle asetettaisiin vaihtoehdoksi kalanistutuksiin perustuva velvoite. Hakemus sisältää myös ehdotuksen, miten istutusvelvoitteen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen tarkkaillaan sekä esityksen, minkälaisella perusteella ja menettelyllä velvoitetta voitaisiin muuttaa. Hakemus on tehty vapaaehtoiselta pohjalta ja se perustuu luvanhaltijan ja asianosaisten kesken käydyissä neuvotteluissa saavutettuun yhteisymmärrykseen kokonaisvelvoitteen määrästä.

Hakija on valituksessaan korostanut, että voimalaitosten kalatievelvoite tai kyseisen voimalaitoksen alkuperäisessä sopimuksessa määrätty velvoite jäisi edelleen voimalaitosten osalta ensisijaiseksi velvoitteeksi. Hakijan käsityksen mukaan hakemuksen mukainen muutos olisi merkitykseltään vähäinen eikä sillä olisi sanottavaa vaikutusta toisen oikeuteen tai etuun.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Asiassa on hallinto-oikeudessa valituksen johdosta ratkaistava, onko voimalaitoksia koskevia vesistötoimikunnan 1940- ja 1950-luvuilla sekä Pohjois-Suomen vesioikeuden 1960- ja 1970-luvuilla annettuja päätöksiä kalatalousvelvoitteista mahdollista muuttaa valittajan hakemuksessa ja valituksessa vaaditulla tavalla vesilain 3 luvun 23 §:n perusteella. Vesilain 3 luvun 23 §:n säännöksen mukaan muuttamisen edellytyksenä on, että muutos on merkitykseltään vähäinen eikä se sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua.

Muutokset eivät vaikuta voimassa oleviin lupapäätöksiin eivätkä edellytä voimassa olevien lupien myöntämisen edellytyksien uudelleenharkintaa. Kun lisäksi otetaan huomioon jäljempänä esitetyt perustelut ja muutokset lupamääräyksiin, hallinto-oikeus katsoo, että edellytykset lupamääräysten muuttamiselle vesilain 3 luvun 23 §:n perusteella täyttyvät.

Hallinto-oikeus on selkeyttänyt haettujen lupamääräysten sanamuotoa, mutta ei ole muuttanut niiden sisältöä hakemuksessa, hakijan selityksessä ja valituksessa esitetystä. Lupamääräysten muotoilussa on selkeämmin tuotu esiin, että muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa aiemmissa luvissa olevan velvoitteen ensisijaisuuteen. Määräyksissä on lisäksi otettu huomioon kalatalousviranomaisen edellyttämät ja hakijan muutoksenhaun ja hakemuksen käsittelyn aikana hyväksymät tai esittämät muutokset. Hallinto-oikeus on selkeyttänyt lupamääräysten muutosten voimaantuloa siten, että täysimääräinen siikaistutus tulee voimaan kolmen vuoden määräajassa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta lukien.

Hakemuksessa esitetty muutos ei vaikeuta mahdollisia myöhempiä tarpeita muuttaa tai tarkistaa kalatalousvelvoitetta vesilain 3 luvun 21 §:n tai 22 §:n perusteella. Muutoksella vahvistetaan asianosaisten ja haitankärsijöiden lähes yksimielisesti hyväksymä käytäntö, eikä muutoksesta aiheudu kenellekään korvattavaa haittaa.

Hallinto-oikeus katsoo siten, että haettu muutos hallinto-oikeuden siihen tekemä muutokset huomioon ottaen on vesilain 3 luvun 23 §:n edellyttämällä tavalla vähäinen eikä se koske sanottavasti toisen oikeutta tai etua.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että valitusta ei ole syytä hylätä Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n vastineessaan esittämillä perusteilla.

Hallinto-oikeus katsoo, että edellä esitetyillä perusteilla valitusta ei ole syytä hylätä Limingan Isoniityn lohkokunnan esittämien istutusmääriä ja vaikutusaluetta sekä hakemuksen täydennyksiä koskevien vaatimusten perusteella.

Koska edellä esitetyn perusteella hakemuksen hyväksymisen edellytykset ovat olleet käsillä, hallinto-oikeus on myös enemmän viivytyksen välttämiseksi ratkaissut asian suoraan palauttamatta asiaa aluehallintovirastolle.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Lasse Känsälä ja Pertti Piippo. Esittelijä Maria Ingerström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Oulujoen velvoitehoito ei vastaa voimalaitoksille määrättyjä alkuperäisiä velvoitteita, vaan perustuu yhtiön ja kalatalousviranomaisen sopimiin istutuksiin. Vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutostarve on yleisesti tiedossa ja koskee myös Oulujokea. Nykytilanteessa ainoa vesilain mukainen menettely saada kalatalousvelvoitteiden sisältö ja taso vastaamaan olennaisesti muuttuneita olosuhteita on vesilain 3 luvun

22 §:n mukainen muutoskäsittely. Vesilain 3 luvun 22 §:n mukaisessa menettelyssä kaikkien asianosaisten puhevalta tulisi turvatuksi. Tilanteissa, joissa kalatalousvelvoite olisi päivitetty vesilain 3 luvun 23 §:n mukaisessa menettelyssä, olisivat esimerkiksi kalatalousviranomaisen mahdollisuudet saattaa asia vesilain 3 luvun 22 §:n mukaiseen menettelyyn tosiasiallisesti erittäin heikot.

Kyseessä olevien voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden toteutustavalla on erittäin laaja-alaiset vaikutukset, jotka muun muassa merilohen osalta koskevat myös Itämeren aluetta. Kalatalousvelvoitteiden muutokset eivät ole merkitykseltään vähäisiä ja ne koskevat merkittävästi yleistä ja yksityistä etua. Asiaa ei ole mahdollista käsitellä vesilain 3 luvun 23 §:n mukaan, koska lupamääräysten muutoksia ei voida pitää merkitykseltään vähäisinä.

2. X on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan. Lisäksi X on vaatinut, että Fortum Power and Heat Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa 540 eurolla.

Vaatimuksensa tueksi X on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa on oikeaan vesilain tulkintaan perustuen esitetty ne perusteet, joiden vuoksi voimalaitosten kalataloudellisia velvoitteita ei voida muuttaa vesilain 3 luvun 23 §:n mukaisessa lupamääräysten muutosmenettelyssä ainakaan tässä tapauksessa.

Hallinto-oikeuden päätös on kumottava myös sen vuoksi, että hallinto-oikeuden ratkaisukokoonpanosta on puuttunut luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari. Kalatalousvelvoitteiden muutosmahdollisuuksista ja -menettelyistä on 2000-luvulla tehty paljon sekä ympäristöoikeudellisia että luonnontieteellisiä selvityksiä, joiden tunteminen olisi antanut pohjaa arvioitaessa kalatalousvelvoitteen muutoksen merkitystä yleiselle ja yksityiselle edulle. Nyt tätä arviota ei ole tehty riittävässä laajuudessa, mikä voi johtua ratkaisukokoonpanon erityisosaamisen puutteellisuudesta.

Aiemmassa ratkaisukäytännössä vesilain 3 luvun 23 §:ää ei ole sovellettu kalatalousvelvoitteita koskevien lupamääräysten muuttamiseen. Kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta on säädetty erikseen vesilain 3 luvun 22 §:ssä. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole myöskään arvioitu muutoksia erikseen kunkin voimalaitoksen ja voimassa olevien määräysten kannalta, vaan katsottu yleisesti muutosten olevan vähäisiä. Mikäli valituksenalaisen päätöksen mukainen laintulkinta saisi lainvoiman, se vaikuttaisi hyväksyttynä menettelytapana myös muissa vastaavissa vanhentuneiden tai sopimusperusteisten kalatalousvelvoitteiden muuttamista koskevissa asioissa.

Kyseisiä kalatalousmääräyksiä on pantu täytäntöön vuosikymmeniä Montan sopimuksen pohjalta. Voimalaitoskohtaiset, voimassa olevat kalatalousmääräykset poikkeavat kuitenkin toisistaan muun muassa kalatievelvoitteita koskevilta osin, mutta hallinto-oikeus on sivuuttanut nämä seikat.

Hakijan esitys ja hallinto-oikeuden päätös istutusmääristä poikkeavat merkittävästi Montan sopimukseen kirjatuista, joten muutosta ei tälläkään perusteella voida pitää vähäisenä. Koska hallinto-oikeuden päätös perustuu vesilain 3 luvun 23 §:ään, määräyksiä on voitu muuttaa vain hakijan esittämissä rajoissa. Päätöksessä ei ole voitu ottaa kantaa voimalaitoskohtaisten määräysten, muun muassa kalateitä koskevien ehdollisten velvoitteiden toteuttamiseen nyt käsillä olevassa tilanteessa, jossa Oulujoen alimman, Merikosken voimalaitoksen yhteydessä on kalatie.

Hallinto-oikeuden tekemällä lisäyksellä ”toistaiseksi” ei ole asiassa merkitystä. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut, että ”Muutoksella vahvistetaan asianosaisten ja haitankärsijöiden lähes yksimielisesti hyväksymä käytäntö, eikä muutoksesta aiheudu kenellekään korvattavaa haittaa.” Hakemukseen on liitetty Oulun edustan merialueen osakaskuntien ja kalastajaseurojen tekemiä sopimuksia/suostumuksia. Niiden alueellisesta kattavuudesta ei ole selvitystä. Kalastajaseurat eivät voi myöskään käyttää vesialueen omistajan puhevaltaa, ellei siitä ole erikseen päätetty osakaskunnassa. Kalastajaseurojen vuokrasopimuksia ei ole asiassa esitetty, joten hallinto-oikeuden ilmaus ”lähes yksimielisesti hyväksymä” ei perustu alueellisesti kattaviin sopimuksiin/suostumuksiin.

Oulujoen voimalaitosten velvoitteiden toteutustapa vaikuttaa laajasti merialueella, koko Oulujoen pääuoman ja sen sivu-uomien alueella sekä myös Oulujoen yläpuolisella vesistöalueella. Velvoitteen toteutustapa sekä muun muassa istutusten määrä ja niiden painottuminen eri lajien välillä vaikuttaa laajaan asianosaisjoukkoon ja yleiseen etuun, mikä on hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa sivuutettu.

Hallinto-oikeus on enemmän viivytyksen välttämiseksi ratkaissut asian suoraan palauttamatta asiaa aluehallintovirastolle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua tarvitaan myös sen selkeyttämiseksi, voidaanko asia ratkaista hallinto-oikeudessa toisin kuin aluehallintovirastossa palauttamatta sitä uuteen käsittelyyn nykyisessä tilanteessa, jossa hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan valittaa vain valituslupamenettelyn kautta. Käytännössä menettely heikentää merkittävästi asianosaisten mahdollisuuksia puhevallan käyttöön tilanteessa, jossa hallintoviranomaisen päätös on vastannut heidän kantaansa.

Huomionarvoista on myös, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole saatettu asianosaisille tiedoksi samassa laajuudessa kuin aluehallintoviraston päätös. Esimerkiksi asiassa muistuttanut Isoniityn lohkokunta ei ole saanut päätösjakelun mukaan hallinto-oikeuden päätöstä tietoonsa. Pelkkä vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla tapahtuva tiedoksianto ei vastaa hyvää hallintotapaa eikä turvaa asianosaisten tiedonsaantia.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituslupahakemusten ja valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Aluehallintovirasto on katsonut, että valitusluvat tulee myöntää, valitukset hyväksyä ja hallinto-oikeuden päätös kumota.

Vesilain 3 luvun 23 §:n yhtenäisen soveltamisen kannalta on tärkeää, että korkein hallinto-oikeus ottaa asian ratkaistavakseen. Aiemmassa ratkaisukäytännössä säännöksen soveltaminen on rajautunut täysin erityyppisiin muutoksiin kuin mistä nyt on kysymys.

Fortum Power and Heat Oy on hakenut edellä mainitun vesilain kohdan nojalla Oulujoen voimalaitostensa kalatalousvelvoitteita koskevien lupamääräysten muuttamista. Hakija on esittänyt voimassa olevia lupamääräyksiä täydennettäväksi niin, että vaihtoehdoksi alkuperäisen lupamääräyksen mukaiselle velvoitteelle tulisi kalanistutuksiin perustuva kompensaatiovelvoite.

Vesilain 3 luvun 23 §:n mukaan lupamääräysten muuttamisen edellytyksenä on, että muutos on merkitykseltään vähäinen eikä se sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua. Aluehallintovirasto on päätöksellään hylännyt hakemuksen katsoen, että mainitut edellytykset eivät täyty.

Muutosten merkitystä arvioidessaan aluehallintovirasto on verrannut esitettyjä lupamääräyksiä lainvoimaisiin lupamääräyksiin. Esimerkiksi Pyhäkosken voimalaitoksen voimassa oleva kalatalousvelvoite perustuu kalan kulun turvaamiseen rakentein. Kun tämän velvoitteen vaihtoehtona olisi hakemuksen mukaan istutuksiin perustuva kompensaatio, aluehallintovirasto ei ole pitänyt esitettyä muutosta merkitykseltään vähäisenä. Muutoksella olisi aluehallintoviraston käsityksen mukaan myös vaikutuksia toisen oikeuteen ja etuun.

Hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja muuttanut voimalaitosten kalatalousvelvoitteita koskevia määräyksiä. Muutetut määräykset poikkeavat hakijan esittämistä siten, että vaihtoehtoisiin, kompensaatioon perustuviin velvoitteisiin on lisätty sana ”toistaiseksi”. Hallinto-oikeus on katsonut lupamääräyksiin tehdyt muutokset näin muotoiltuina merkitykseltään vähäisiksi. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan hallinto-oikeuden lupamääräyksiin tekemällä lisäyksellä ei ole merkitystä sen kannalta, onko muutos voimassa oleviin lupamääräyksiin nähden merkitykseltään vähäinen vai vähäistä suurempi.

Hallinto-oikeus on perustellut vesilain 3 luvun 23 §:n edellytysten täyttymistä sillä, että tehdyt muutokset eivät vaikuta voimassa oleviin lupapäätöksiin eivätkä edellytä voimassa olevien lupien myöntämisen edellytyksien uudelleenharkintaa. Edellytysten täyttymisen ja mainittujen asioiden välinen yhteys jää epäselväksi. Aluehallintovirasto on katsonut joka tapauksessa, että mainitussa lainkohdassa tarkoitetun muutoksen merkittävyyttä arvioitaessa kynnystä ei voida asettaa niin korkealle, että merkitykseltään vähäistä suurempi muutos edellyttäisi voimassa olevien lupien myöntämisedellytysten uudelleenharkintaa.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan ilmene, miten lupamääräysten muuttamisen merkitystä on arvioitu: onko arviointi tehty suhteessa voimassa oleviin lupamääräyksiin vai istutuksiin, jotka ovat alun perin perustuneet niin sanottuun Montan sopimukseen.

Päätöksessä ei ole myöskään tarkasteltu sitä, mikä merkitys kalatalousviranomaisen ja luvanhaltijan välisellä Montan sopimuksella on suhteessa lainvoimaisiin lupamääräyksiin.

Vesilain 3 luvun 14 §:n mukaisen kalatalousvelvoitteen sisällöstä päättäminen kuuluu aluehallintovirastolle. Hallinto-oikeus on päätöksellään muuttanut lupamääräyksiä niin, että niihin sisältyy alkuperäisen velvoitteen vaihtoehtona luvanhaltijan esittämä toimenpide, jonka sisältöä ja riittävyyttä lupaviranomainen ei ole tutkinut. Aluehallintovirasto ei ole pitänyt menettelyä kalatalousvelvoitteita koskevien säännösten mukaisena.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa valituslupahakemusten ja valitusten johdosta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalouspalvelut -vastuualue on lausuntonaan valituslupahakemusten ja valitusten johdosta viitannut aluehallintovirastolle antamaansa lausuntoon.

Siikajoen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on vastineenaan valituslupahakemusten ja valitusten johdosta viitannut aluehallintovirastolle antamaansa lausuntoon.

Limingan Isoniityn lohkokunta on antanut valituslupahakemusten ja valitusten johdosta vastineen, jossa lohkokunta on esittänyt aluehallintoviraston päätöksen pysyttämistä voimassa.

Fortum Power and Heat Oy on antanut valituslupahakemusten ja valitusten johdosta vastineen. Yhtiö on muun ohella esittänyt seuraavaa:

Kuten Vaasan hallinto-oikeus on katsonut, edellytykset voimalaitosten lupamääräysten muuttamiselle vesilain 3 luvun 23 §:n perusteella täyttyvät, koska muutos on merkitykseltään vähäinen eikä se sanottavasti koske toisen oikeutta tai etua. Asian ollessa oikeudellisesti yksiselitteinen ei ole tarvetta ennakkopäätökselle, eikä asiassa ole perustetta valitusluvan myöntämiselle. Mikäli valituslupa kuitenkin myönnetään, muutoksenhakijoiden vaatimukset tulee hylätä ja hallinto-oikeuden päätös pysyttää kokonaisuudessaan voimassa.

Fortum on vuoden 2009 lopusta lähtien useaan otteeseen neuvotellut Oulujoen kalatalousvelvoitteisiin liittyvistä toimenpiteistä maa- ja metsätalousministeriön, paikallisen kalatalousviranomaisen eli nykyisin Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Oulujoen merialueen asianosaisten osakaskuntien kanssa. Fortum omistaa itse pääosan jokialueen vesialueista. Osakaskuntien kanssa neuvotellun ja sovitun kokonaiskompensaation lopputuloksena oli se, että siikavelvoite asettuisi sa-malle tasolle kuin ministeriön kanssa neuvotteluissa oli keskusteltu. Lohivelvoitteen taso kasvaisi jonkin verran nykyisestä samalla kun meritaimenvelvoite hiukan pienenisi.

Eri tahojen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen Fortum päätyi siihen, että koska yhtiö voimalaitosten lupien haltijana ja merialueen osakaskunnat haitankärsijöinä ovat halukkaita tekemään sopimukset istutusvelvoitteiden tasosta, Fortumin kannattaa itse hakea lupiinsa tarvittava muutos.

Asiassa on oikeudellisesti kyse sen arvioimisesta, täyttyvätkö vesilain 3 luvun 23 §:n mukaiset edellytykset tässä tapauksessa. Kalatalousvelvoitteiden muutosmahdollisuuksiin liittyvällä selvitystyöllä tai yhteiskunnallisella keskustelulla ei tässä yhteydessä ole merkitystä.

Hakemuksella ei millään tavalla puututa alkuperäisiin lupavelvoitteisiin. Hakemuksella on ainoastaan haettu sovelletun ja keskeisten haitankärsijöiden hyväksymän käytännön kirjaamista alkuperäisten velvoitteiden rinnalle vaihtoehtoisiksi kalatalousvelvoitteiksi koskien voimalaitoksia. Hallinto-oikeuden perustelut osoittavat osaltaan sen, että vesilain muiden lupamääräysten muuttamista koskevien menettelyjen soveltaminen ei ole asiassa tarpeen.

Alkuperäisiä Montan sopimuksen mukaisia istutuksia on muutettu ajan kuluessa sekä istutettavien kalalajien että näiden määrien osalta. Istutusmäärät ovat kasvaneet merkittävästi. Hakemuksen mukaiset lupamääräykset olisivat joustavia ja mahdollistaisivat muun muassa istutettavien kalalajien sekä niiden koon ja määrän muutokset velvoitteen kokonaisarvon alenematta. Lisäksi istutusten kokonaismäärä kasvaisi. Meritaimenen istutusmäärä pienenisi hakemuksen hyväksymisen seurauksena, mutta määrän kasvattaminen säilyisi mahdollisena.

Muutokset alun perin Montan sopimukseen perustuviin ja myöhemmin kasvatettuihin kalanhoitovelvoitteisiin eivät ole merkittäviä, tai sellaisia, että muutoksilla olisi sanottavaa vaikutusta toisen oikeuteen tai etuun, koska velvoitteen tasoa on ajan oloon nostettu ja nostettaisiin hakemuksen mukaan edelleen.

Fortum on solminut asiaa koskevat sopimukset Oulujoen terminaalialueen osakaskuntien ja kalastusoikeuksia vuokranneiden kalastajainseurojen kanssa. Sopimuksissa annetut suostumukset kuvastavat yhteistä tahtotilaa velvoitehoidon oikeasta tasosta. Vesilain 3 luvun 23 §:n soveltamisen edellytyksenä ei ole kaikkien potentiaalisten asianosaisten suostumus muutokselle. Kyse on siitä, onko muutos lainkohdassa tarkoitetulla tavalla merkitykseltään vähäinen ja koskeeko se sanottavasti toisen oikeutta tai etua. Molemmat edellytykset täyttyvät tässä tapauksessa.

Asiassa on kyse pitkään noudatetun ja keskeisten haitankärsijöiden hyväksymän käytännön kirjaamisesta lupamääräyksiin mahdollisimman vähän aikaa vievällä tavalla tilanteessa, jossa muutoksesta ei aiheudu haittaa muille tahoille kuin Fortumille itselleen ja jonka seurauksena Fortumille ainoastaan asetetaan lisävelvoitteita nykyisiä velvoitteita poistamatta. Muutos on kaikkien voimalaitosten osalta merkitykseltään vähäinen, koska alkuperäiset lupavelvoitteet säilyvät voimassa, eikä vaikuta mitenkään aikaisempien päätösten mukaisten velvoitteiden ensisijaisuuteen. X:n viittaama Merikosken kalatie on rakennettu vuonna 2003.

Fortumin hakemuksen mukainen muutos vahvistaisi lupamääräyksin Oulujoen kalatalousvelvoitteet tasolle, josta yhtiö on päässyt yksimielisyyteen keskeisten haitankärsijöiden kanssa, eikä muutosta myöskään tästä syystä voida pitää merkittävänä. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaisena muutos ei vaikuta mitenkään aikaisempien päätösten mukaisten velvoitteiden ensisijaisuuteen. Muutos ei vaikeuta mahdollisia tarpeita muuttaa tai tarkistaa voimalaitosten kalatalousvelvoitetta vesilain 3 luvun 21 §:n tai 22 §:n perusteella. Hallinto-oikeus on ratkaissut asian suoraan palauttamatta sitä aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Tämä seikka on omiaan osoittamaan asian olevan oikeudellisesti niin selvä, ettei edellytyksiä valitusluvan myöntämiseen ole.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry on antanut annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty seuraavaa:

Aluehallintoviraston lausunnossaan esittämä näkemys vastaa myös Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin kantaa asiassa. Fortum Power and Heat Oy:n hakemuksessa on kyse isosta yleisen intressin vastaisesta hankkeesta. Yhtiö on pyrkinyt muuttamaan voimalaitoskohtaisten vanhojen lupapäätösten kalateitä koskevan velvoitteen vaihtoehtoiseksi istutusvelvoitteeksi. Se ei ole vähämerkityksinen asia eikä tätä tarkoitusta muuta muuksi sen määrittäminen toistaiseksi voimassa olevaksi. Istutuksia on tehty vuosikymmeniä ja esityksellään yhtiön tarkoitus on vakiinnuttaa menettely.

Sekä nykyiset että Fortumin esittämät uudet istutusmäärät ovat tuoreen tutkimustiedon valossa moninkertaisesti alimitoitettuja. Istutukset ovat olleet merkittävästi alimitoitettuja jo vuosikymmeniä ja tämä tilanne jatkuisi edelleen. Istutusten laajentaminen ei ole järkevää muun muassa poikasten heikosta menestymisestä ja geneettisestä rappeutumisesta johtuen. Velvoitteen painopistettä on siirrettävä vaellusesteiden poistamiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja niiden rahoittamiseen.

Suomea on kehotettu kaikkien vesivoimalaitosten lupien tarkasteluun vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteiden toteutumiseksi, joita ovat erityisesti ekologinen virtaama, kalatiet ja muut haittoja lieventävät toimenpiteet. Asia on ajankohtainen, kun viimeistä Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmaa 2022−2027 toimenpideohjelmineen laaditaan. Muun muassa Iijoen kalatalousvelvoitteen muutoshakemus vesilain 3 luvun 22 §:n nojalla on jo arvioitavana. Vastaava kokonaistarkastelu on toteutettava Oulujoella ottaen huomioon myös voimassa olevat velvoitteet vaellusesteiden poistamisesta.

X on antanut annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen. X on vaatinut, että Fortum Power and Heat Oy velvoitetaan korvaamaan hänelle myös vastaselityksen laatimisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 405 eurolla.

Vastaselitykset on lähetty tiedoksi Fortum Power and Heat Oy:lle.

Fortum Power and Heat Oy on antanut X:n vastaselityksen johdosta lisävastineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

2. Fortum Power and Heat Oy määrätään vaatimus enemmälti hyläten korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 500 eurolla.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Vaasan hallinto-oikeuden kokoonpano

X on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan myös sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanosta on puuttunut luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomari.

Hallinto-oikeuslain 12 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeus on päätösvaltainen kolmijäsenisenä, jollei laissa erikseen toisin säädetä. Pykälän 2 momentin mukaan vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisten asioiden käsittelyssä kolmijäseniseen kokoonpanoon kuuluu kaksi lainoppinutta jäsentä ja luonnontieteen tai tekniikan alaan perehtynyt jäsen.

Vaasan hallinto-oikeuden päätös on tehty laissa säädetyssä kokoonpanossa, eikä sitä ole tällä perusteella kumottava.

Tosiseikat ja tehdyt päätökset

Pyhäkosken voimalaitosta koskevassa, vuonna 1944 annetussa päätöksessä on määrätty rakennettavaksi kalatie, joka muodostuu kalaportaasta ja kalahissistä. Kalahissiä ei ole otettu varsinaiseen käyttöön, koska samoihin aikoihin Oulujoen suulle valmistui kalannousun estävä Merikosken voimalaitos.

Jylhämän ja Utasen voimalaitoksia koskevat päätökset on annettu vuosina 1969 ja 1970. Niihin on kirjattu velvoite noudattaa maatalousministeriön ja Oulujoki Oy:n vuonna 1954 solmimaa niin sanottua Montan sopimusta.

Ala-Utoksen voimalaitoksen lupa on käsitelty yhdessä Utasen voimalaitoksen luvan kanssa, eikä Ala-Utokselle ole määrätty erillistä kalatalousvelvoitetta.

Fortum Power and Heat Oy on aluehallintovirastolle vesilain 3 luvun 23 §:n nojalla tekemässään hakemuksessa pyytänyt omistamiensa voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista. Aluehallintoviraston hylättyä hakemuksen yhtiö on valituksessaan hallinto-oikeudelle todennut muun ohella, että sen tarkoituksena on kysymyksessä olevalla hakemuksella ollut säilyttää Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten kalatievelvoitteiden ensisijaisuus suhteessa hakemuksessa esitettyihin istutusvelvoitteisiin ja ainoastaan saattaa lupamääräyksin vahvistetuksi voimalaitosten istutusvelvoitteiden taso. Hakija on todennut, että kalateiden rakentaminen jäisi hakemuksen mukaisten muutosten jälkeenkin mahdolliseksi.

Hallinto-oikeus on päätöksessään vesilain 3 luvun 23 §:n nojalla Fortum Power and Heat Oy:n valituksesta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja muuttanut voimalaitosten kalatalousvelvoitteita koskevia määräyksiä. Hallinto-oikeus on todennut päätöksessään selkeyttäneensä haettujen lupamääräysten sanamuotoa, mutta ei ole muuttanut niiden sisältöä hakemuksessa, hakijan selityksessä ja valituksessa esitetystä.

Sovellettava säännös ja kysymyksenasettelu

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa X:n ja yhdistyksen valituksesta ratkaistava, onko asiassa ollut olemassa vesilain 3 luvun 23 §:n mukaiset edellytykset muuttaa kysymyksessä olevien voimalaitosten kalatalousvelvoitteita koskevia määräyksiä yhtiön hakemuksessa ja valituksessa hallinto-oikeudelle vaaditulla tavalla.

Oikeudellinen arvio ja asian lopputulos

Arvioitaessa esitettyjen lupamääräysten muutosten merkitystä vesilain 3 luvun 23 §:n mukaisten edellytysten kannalta muutoksia tulee verrata kysymyksessä olevien voimalaitosten lainvoimaisiin lupamääräyksiin. Sovellettavan lainkohdan mukaan muutoksen tulee olla merkitykseltään vähäinen eikä se saa sanottavasti koskea toisen oikeutta tai etua. Lupa-määräysten muuttaminen hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti merkitsisi Pyhäkosken voimalaitoksen osalta kalatien rakentamisvelvoitteen muuttamista vaihtoehtoisesti joko kalatiehen tai istutuksiin perustuvaksi kalatalousvelvoitteeksi. Montan, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten lainvoimaisissa lupamääräyksissä kalatalousmaksun tyyppinen maksu on määrätty tilapäiseksi kompensaatiomuodoksi, kunnes kalatiet mahdollisesti rakennetaan. Muutettujen lupamääräysten mukaan kalatievelvoitteiden vaihtoehdoksi tulisi istutuksiin perustuva vaihtoehto.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, että hallinto-oikeuden päätöksellään tekemiä muutoksia Montan, Pyhäkosken, Pällin ja Nuojuan voimalaitosten kalatalousvelvoitteisiin ei voida pitää merkitykseltään vähäisinä, eikä ole pois suljettua, että muutokset koskevat myös ulkopuolisten etua tai oikeutta. Hallinto-oikeuden tekemien muutosten mukaisia vaihtoehtoisiin kalatalousvelvoitteisiin perustuvia lupamääräyksiä voidaan lisäksi pitää oikeusvaikutuksiltaan epäselvinä. Vesilain 3 luvun 23 §:n mukaisia edellytyksiä näiden voimalaitosten lupamääräysten muuttamiseen ei ole. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Oulujoen eri voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamista tulee aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaisesti tarkastella kokonaisuutena, ei ole tarpeellista asiakokonaisuus huomioon ottaen enempää arvioida sitä, voidaanko Jylhämän, Utasen ja Ala-Utoksen voimalalaitosten lupamääräyksiin esitettyjä muutoksia pitää vähäisinä ja koskisivatko ne toisen oikeutta ja etua.

Asian lopputulokseen nähden asiassa ei ole tarpeen lausua siitä valitusperusteesta, onko hallinto-oikeus voinut ratkaista asian toisin kuin aluehallintovirasto palauttamatta sitä aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä lausutut perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava, Fortum Power and Heat Oy:n valitus aluehallintoviraston päätöksestä hylättävä ja aluehallintoviraston päätös, jolla yhtiön hakemus on hylätty, saatettava voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian lopputulokseen nähden olisi kohtuutonta, että X joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi Fortum Power and Heat Oy on hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n nojalla velvoitettava korvaamaan X:n oikeudenkäyntikulut ratkaisuosasta ilmenevästi korkeimman hallinto-oikeuden asian laatuun nähden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi, oikeusneuvokset Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Jaakko Autio ja Pekka Aalto sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.