KHO:2020:88

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Turkin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. A oli etniseltä taustaltaan kurdi ja hän oli HDP-puolueen jäsen. Maahanmuuttovirasto oli hyväksynyt tosiseikkana sen, että vuonna 2016 A:n kotiin oli tehty kotiratsia ja hänet oli vuoden aikana pidätetty noin neljä kertaa. A:ta oli pahoinpidelty kotiratsian ja yhden pidätyksen aikana. Maahanmuuttovirasto totesi, että kyseisiä oikeudenloukkauksia voitiin pitää vainoksi katsottavina tekoina. Maahanmuuttovirasto kuitenkin katsoi, että pidätykset liittyivät A:n kotialueen turvallisuustilanteeseen, eikä A ole tulevaisuudessa viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena ja siten vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli A:n valituksesta ensin otettava kantaa siihen, olivatko häneen kohdistuneet oikeudenloukkaukset olleet vainoksi katsottavia tekoja. Tämän jälkeen asiassa oli ratkaistava kysymys siitä, mikä näiden oikeudenloukkausten ja muun asiassa saadun selvityksen merkitys oli arvioitaessa häneen tulevaisuudessa kohdistuvaa kansainvälisen suojelun tarvetta.

Korkein hallinto-oikeus yhtyi Maahanmuuttoviraston arvioon ja katsoi, että valittajaan kohdistuneita oikeudenloukkauksia oli pidettävä ulkomaalaislain 87 a §:ssä tarkoitettuina vainoksi katsottavina tekoina. Arvioidessaan sen jälkeen valittajaan kohdistuvaa tulevaisuuden uhkaa korkein hallinto-oikeus totesi, että yksinomaan kurditausta tai HDP-puolueen jäsenyys ei maatiedon perusteella olleet kansainvälisen suojelun peruste. Valittajan kokemuksista ja toiminnasta saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon maatiedon valittajaan ei muutoinkaan kohdistunut tulevaisuudessa sellaista vaaraa, jonka voitaisiin katsoa olevan syy-yhteydessä ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettuihin vainon syihin. Turvapaikan myöntämisen edellytykset eivät tämän vuoksi täyttyneet eikä valittajalle voitu antaa turvapaikkaa.

Esitetyn selvityksen perusteella sekä valittajaan jo kohdistuneet oikeudenloukkaukset ja hänen Turkissa sijaitsevan kotialueensa turvallisuustilannetta koskeva ajankohtainen maatieto huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi valittajalla olevan merkittäviä perusteita uskoa joutuvansa kohtaamaan epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua viranomaisten taholta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, että oli olemassa riittävät perusteet arvioida valittajan olevan Turkissa todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle toissijaisen suojelun myöntämiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi), 4 artiklan 4 kohta ja 15 artikla

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a § 2 momentti ja 88 § 1 momentti

Ks. KHO 2020:30

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 14.3.2019 nro 19/0182/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 15.8.2018 tekemällään päätöksellä hylännyt Turkin kansalaisen A:n (jäljempänä tässä yhteydessä hakija) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Turkkiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään tosiseikkojen osalta muun ohella seuraavasti:

Hakija on Turkin kansalainen, kotoisin Nusaybinin kaupungista Mardinin maakunnasta ja etniseltä taustaltaan kurdi. Hakija on kertonut olevansa kansojen demokraattisen puolueen (HDP) jäsen. Hän on osallistunut puoleen toimintaan levittämällä julkaisuja kaksi kertaa viikossa, viemällä lääkkeitä Syyriaan ja osallistumalla mielenosoituksiin.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että hakija on muutaman kerran pidätetty ja että häntä on kotiratsian ja yhden pidätyksen aikana pahoinpidelty. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että pidätykset ovat liittyneet suurelta osin Nusaybinin levottomaan tilanteeseen vuonna 2016, jolloin siviileihin maatiedon mukaan kohdistettiin liiallista voimankäyttöä ja poliittista osallistumista ja liikkumisvapautta rajoitettiin. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että hakija olisi tulevaisuudessa Turkin viranomaisten mielenkiinnon kohteena.

Hakija on viimeisimmän pidätyksen jälkeen jäänyt asumaan Turkkiin, ensin Marsiniin ja sitten Istanbuliin, noin puoleksi vuodeksi ennen poistumistaan Turkista. Hän ei ole tuonut esille, että häntä olisi tuona aikana uhkailtu tai muutoin lähestytty. Ottaen lisäksi huomioon tapahtumista kuluneen ajan Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksyt tosiseikkana, että hakija olisi tulevaisuudessa vaarassa joutua uusien pidätysten kohteeksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai toimintansa vuoksi. Maahanmuuttovirasto ei myöskään ole hyväksyt tosiseikkana, että Turkin turvallisuusviranomaiset olisivat yrittäneet painostaa hakijaa yhteistyöhön heidän kanssaan.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään selostanut maatietoutta ja todennut sen osalta muun ohessa seuraavaa:

HDP perustettiin vuonna 2012 jatkamaan sitä edeltäneiden kurdipuolueiden, kuten Rauha- ja demokratiapuolueen (DBD) työtä (Al Araby 2015. Profile: The Peoples' Democratic Party in Turkey (HDP), 8.6.2015). Turkin hallinto on epäillyt HDP:tä yhteistyöstä terroristijärjestö PKK:n kanssa. Turkkia vuodesta 2002 hallinnut Oikeus- ja kehityspuolue (AKP) ja presidentti Erdoğan pitävät HDP:tä PKK:n poliittisena siipenä Turkin parlamentissa ja ovat vaatineet sellaisten HDP:n kansanedustajien syytteeseen panemista, joilla on yhteyksiä PKK:hon (Freedom in the World. Turkey Profile Freedom House 2017).

Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen viranomaiset ovat kohdistaneet vallankaappausyrityksestä epäillyn Gülen-liikkeen lisäksi toimia myös HDP:n ja DBP:n aktiiveja vastaan. Keväällä 2017 molemmat HDP:n johtajat sekä 11 sen kansanedustajaa oli vangittu terrorismisyytteiden nojalla. HDP:n mukaan heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen 5 471 puolueen toimijaa, mukaan lukien puolueen maakuntavastaavia sekä vaaleilla valittuja pormestareita, oli pidätetty, ja heistä 1 482 odotti oikeudenkäyntiä vangittuna (Human Rights Watch, Turkey: Crackdown on Kurdish Opposition, 2017).

International Crisis Groupin (ICG) mukaan PKK kiihdytti iskujaan heinäkuussa 2016 tehdyn Turkin vallankaappausyrityksen jälkeen. Vastaavasti Turkin hallitus on julistanut sodan PKK:ta vastaan ja pyrkinyt sotilasoperaatioilla ja poliittisilla puhdistuksilla tekemään lopun järjestöstä. Kaakkois-Turkin konflikti laajeni Syyrian maaperälle elokuussa 2016, kun Turkki aloitti Eufratin kilpi -nimisen operaation Syyriassa. Operaation tavoite on PKK:hon kytköksissä olevan YPG-kurdimilitian (Kansan puolustusyksiköt) etenemisen pysäyttäminen ja Turkin rajan tuntumaan kaavaillun yhtenäisen kurdialueen muodostumisen estäminen. Lisäksi Turkki on iskenyt PKK:n asemiin Irakissa. (International Crisis Group, Turkey’s PKK Conflict Veers onto a More Violent Path, 2017; International Crisis Group, The PKK’s Fateful Choice in Northern Syria, 2017).

HDP:n jäseneen tai kannattajaan liittyvä vaara riippuu hänen profiloitumisensa asteesta ja toiminnasta. Viranomaisten huomio kohdistuu lähinnä puolueen pitkäaikaisiin toimijoihin ja johtajiin etenkin, jos heitä on epäilty yhteyksistä PKK:hon. Turkin viranomaiset eivät ole kohdistaneet erityistä mielenkiintoa tavallisiin HDP:n jäseniin muulloin kuin mielenosoitusten yhteydessä (UK Home Office 2017).

Maatiedon mukaan turvallisuustilanne on vuosien 2015−2016 jälkeen kuitenkin parantunut, ja siviileihin kohdistuneet henkilövahingot ovat vuoden 2018 aikana olleet hyvin vähäiset.

Maahanmuuttovirasto on oikeudellisena arviona lausunut turvapaikan ja toissijaisen suojelun osalta muun ohessa seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana, että hakija on pidätetty muutaman kerran ja että häntä on pahoinpidelty. Näitä voidaan pitää vainoksi katsottavina tekoina. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt tosiseikkana, että hakija olisi tulevaisuudessa vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi kotimaassaan (ulkomaalaislain 87 a §).

Ulkomaalaislain 87 b §:n mukaan vainon syitä arvioitaessa huomioon otetaan ainakin alkuperään, kansallisuuteen, poliittiseen mielipiteeseen ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Hakija on kertonut, että hän on vaarassa kurdimielisen HDP:n jäsenyyden vuoksi. Poliittinen mielipide on yksi ulkomaalaislaissa mainituista vainon syistä. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole edellä hyväksynyt tosiseikkana, että hakija olisi tulevaisuudessa vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi kotimaassaan poliittisen mielipiteen vuoksi. Asiassa ei näin ollen ole ulkomaalaislain edellyttämää syy-yhteyttä vainoksi katsottavan teon ja vainon syyn välillä.

Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijaa uhkaisi kotimaassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Turkin ja hakijan kotialueen Mardinin maakunnan Nusaybinin kaupungin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan hakijalla ei ole kotialueelleen palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n (jäljempänä tässä yhteydessä valittaja) suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen sekä hänen valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, muun ohella seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua, koska hän on kertomansa mukaan ollut HDP:n jäsen ja osallistunut puolueen toimintaan kotialueellaan levittämällä julkaisuja ja osallistumalla mielenosoituksiin. Valittajan mukaan hän ei ole ollut puolueessa johtavassa asemassa eikä halunnut perheensä vuoksi ottaa enempää vastuuta tai osallistua isoihin tehtäviin. Hän ei myöskään ole osallistunut aseelliseen toimintaan. Valittaja on kertonut tuntevansa joitakin PKK:n jäseniä. Valittajan serkkuja on liittynyt PKK:n sisseihin, ja kolme heistä on kuollut taisteluissa.

Valittaja ei ole maininnut kokeneensa henkilökohtaisesti uhkaa tai oikeudenloukkauksia mielenosoitusten yhteydessä, mutta on kertonut yleisesti mielenosoituksissa tapahtuneista asioista. Valittajan mukaan kaikki kurdit elävät uhan alla Turkissa. Turvapaikkapuhuttelussaan valittaja on ensin kertonut käyneensä aiemmin Turkin ulkopuolella vain turistina Syyriassa ja Irakissa yli kahdeksan vuotta sitten, ennen Syyrian sodan syttymistä, mutta sittemmin kertonut vieneensä lääkkeitä Syyriaan noin kahdesti viikossa vuodesta 2012 lukien siten, että viimeinen kerta oli joulukuussa 2015. Lääkkeitä ja ensiaputarvikkeita vietiin tunnelia pitkin YPG:n joukoille pari kertaa viikossa. Valittaja ei jäänyt viranomaisille kiinni tästä toiminnasta, mutta viranomaiset tiedustelivat, mihin hän lähtee iltaisin. Muitakin tehtäviä olisi ollut tarjolla, mutta valittaja ei ottanut niitä vastaan.

Vuonna 2016 valittajan kotiin on tehty ratsia ja hänet on pidätetty yhteensä noin neljä kertaa. Valittajalle syntyi vaikutelma, ettei hän ollut se henkilö, jota viranomaiset tavoittelivat, vaan häntä yritettiin painostaa antamaan tietoja Nusaybinin alueen tärkeistä henkilöistä. Kun valittaja ei kertonut mitään, hänet vapautettiin ja hän jatkoi normaalia elämää. Viimeisimpien pidätysten aikana valittajaa pahoinpideltiin ja häntä yritettiin painostaa yhteistyöhön turvallisuusviranomaisten kanssa. Valittajan viimeisin pidätys kesti neljä päivää heinäkuussa 2016, ja hänet yritettiin pakottaa allekirjoittamaan asiakirjoja, joista vain ensimmäisen sivun hän sai lukea. Valittaja ei saanut lakimiestä mukaansa tilanteeseen.

Valittajan arveleman mukaan turvallisuusviranomaiset halusivat hänet vakoojakseen, koska hän ei olisi vaikuttanut epäilyttävältä, sillä hän on yrittäjä eikä ole tunnettu kurdiaktivistina tai valtion miehenä, ja toisaalta koska ulkonaliikkumiskiellon aikaan valittaja vei viestejä paikallisen YPS:n nuorille ja joukossa saattoi joskus olla joku PKK:n sissi. Valittajan mukaan hän vetäytyi toiminnasta nopeasti, eikä hänellä ole erityisiä suhteita kapinallisiin. Valittaja ei ole tiennyt, mitä tietoja hänen olisi haluttu toimittavan. Valittaja poistui kaupungista maaseudulle, ja saatuaan serkultaan varoituksen, että puolueen jäseniä aiotaan taas pidättää, valittaja alkoi järjestellä pakomatkaa ja poistui Turkista 1.1.2017. Valittaja oleskeli Mersinissa ja sitten Istanbulissa noin puoli vuotta ennen lähtöään. Valittajan kertoman mukaan Nusaybinissä on vaarallista ja turvallisuusviranomaiset kohtelevat siviilejä väkivaltaisesti ja tekevät ratsioita taloihin.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hallinto-oikeus toteaa, että Turkkia koskeva maatieto tukee sitä käsitystä, että Turkin terroristijärjestönä pitämän PKK:n (Perceived association with Kurdistan Worker’s Party, Partiya Karkerên Kurdistanê) jäsenet ja kannattajat ovat ainakin vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen olleet viranomaisten erityisessä tarkkailussa ja vaarassa joutua myös epäasianmukaisten toimien kohteeksi. Myös tuhansia laillisen HDP-puolueen johtajia ja jäseniä on pidätetty vallankaappausyrityksen jälkeisten tapahtumien yhteydessä. Maatiedon mukaan tavanomaiset HDP-puolueen jäsenet ja kannattajat eivät yleisesti ole viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Joitakin HDP:n jäseniä on syytetty yhteyksistä PKK:hon. Maatiedon perusteella tavallisen HDP:n jäsenen riski joutua viranomaistoimien kohteeksi riippuu henkilön profiloitumisesta ja toiminnasta. YPS (Yekîneyên Parastina Sivîl) on PKK:n nuoriso-osastona pidetty, lähinnä vapaaehtoisista ja enimmäkseen melko kouluttamattomista nuorista koostuva liike, jonka jäsenet ovat osallistuneet hallitusta vastustaviin toimiin kurdialueilla. YPG (Yekîneyên Parastina Gel) on Syyriassa taisteleva kurdimilitia, joka on Turkin viranomaisten näkemyksen mukaan tosiasiassa osa PKK:ta. (UK Home Office: Country Policy and Information Note – Turkey: Kurdish political parties, version 3.0, August 2018; UK Home Office: Country Policy and Information Note – Turkey: Kurdistan Workers’ Party (PKK), version 3.0, August 2018 ja BMI – Bundesministerium für Inneres, published by BFA Staatendokumentation: regiones et res publicae – The Kurds: History – Religion – Language – Politics, 2015)

Valittaja on kertomansa mukaan toiminut HDP:n rivijäsenenä. Hänen toimintansa on ollut väkivallatonta ja suhteellisen vähäistä. Hallinto-oikeus katsoo, kuten Maahanmuuttovirastokin, että valittajan kertomus lääkkeiden toimittamisesta Syyriaan on jäänyt melko suppeaksi, kun otetaan huomioon, että valittajan mukaan lääkkeitä toimitettiin noin kahdesti viikossa kolmen vuoden ajan. Joka tapauksessa valittaja ei ole tuonut esiin, että hän olisi jäänyt kiinni toimintaan osallistumisesta taikka että häntä olisi uhattu suoraan sen vuoksi. Valittajan on katsottu kertoneen pidätyksistä ja pahoinpitelyistä melko omakohtaisesti ja riittävästi, vaikka kertomuksissa on Maahanmuuttoviraston mukaan joitakin ajallisia ristiriitoja. Valittajan kertomat yksittäiset pidätykset ja niiden aikana koetut pahoinpitelyt eivät kuitenkaan toistuvuudeltaan yllä vainon tasolle, kun otetaan erityisesti huomioon, että valittajan kertoman perusteella pidätykset ovat johtuneet hänen kotialueensa silloisesta levottomasta tilanteesta, valittajan toiminnasta ulkonaliikkumiskiellon aikana, turvallisuusviranomaisten ratsioista ja siitä, että valittaja on ollut muiden HDP:n jäsenten kanssa samassa paikassa. Myös muita paikallisia puolueen jäseniä pidätettiin. Valittaja on pidätysten jälkeen päästetty vapaaksi, eikä asiassa ole tullut ilmi, että häntä olisi tämän jälkeen etsitty tai häntä vastaan olisi nostettu syytteitä.

Hallinto-oikeus katsoo, kuten Maahanmuuttovirastokin, että valittajan kertomus siitä, miten ja mistä syystä valittajaa olisi painostettu vakoojayhteistyöhön Turkin turvallisuusviranomaisten kanssa, on jäänyt yleisluonteiseksi. Valittaja on toisaalta kertonut, että hänet haluttiin vakoojaksi, koska ei olisi yrittäjänä vaikuttanut epäilyttävältä, mutta toisaalta maininnut syyksi sen, että hän vei ulkonaliikkumiskiellon aikana viestejä paikallisen YPS:n nuorille ja joukossa saattoi joskus olla myös joku PKK:n sissi. Valittajan kertoman mukaan hänellä ei ole erityisiä suhteita kapinallisiin. Valittaja ei myöskään ole tiennyt, mitä tietoja hänen olisi haluttu toimittavan. Hallinto-oikeus pitää valittajan kertomusta viranomaisten halukkuudesta yhteistyöhön mahdollisena, mutta katsoo, että maatiedosta ilmenevän perusteella voidaan olettaa, että Turkin turvallisuusviranomaiset ovat halunneet tietoja kaikilta pidätetyiltä ja ettei valittaja ole tältä osin ollut viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena. Valittaja on viimeisimmän pidätyksensä jälkeen ja ennen Turkista lähtöään asunut puoli vuotta kotialueensa ulkopuolella, eikä valittaja ole tuonut ilmi, että häntä olisi tänä aikana taikka maasta lähtönsä jälkeen pyritty tavoittamaan taikka uhkailtu viranomaisten toimesta, mikä tukee sitä käsitystä, etteivät viranomaiset ole profiloineet valittajaa erityisen tärkeäksi tietolähteeksi ja mahdolliseksi yhteistyötahoksi. Edellä lausuttuun nähden sekä ottaen huomioon valittajan kertomista tapahtumista kulunut aika, hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan voida arvioida olevan tulevaisuudessa viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena ja siten vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi.

Näin ollen, ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, jota saatavilla olevien lähteiden mukaan on edelleen pidettävä ajantasaisena, ei ole todennäköistä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Maahanmuuttoviraston päätöksessäkin viitatun maatiedon mukaan turvallisuustilanne valittajan kotialueella on vuoden 2016 jälkeen parantunut. Valittajalle ei näin ollen ole perusteita antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Turkkiin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi ulkomaalaislain 146, 147, 147 a ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Vesa Heikkilä ja Emmi Aakula, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittajan kertomus on suurimmilta osin uskottu. Maahanmuuttovirasto on pitänyt valittajaan kohdistuneita pidätyksiä vainotekoina. Näin ollen asiassa ei ole pääasiassa ja ensisijaisesti kyse tosiseikkojen määrittämisestä, vaan sen arvioimisesta, onko hakija osoittanut vainon tai vakavan haitan pelkonsa perustelluksi ja ovatko hallinto-oikeuden johtopäätökset oikeita ja perusteltuja.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston arvioiden perusteet voidaan perustellusti kyseenalaistaa. Erityisesti voidaan perusteiltaan kyseenalaistaa hallinto-oikeuden arvio, jonka mukaan valittajan pidätykset ja tapahtumat niiden aikana, erityisesti pahoinpitelyt, eivät olisi vainoa, joka muodostaisi uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti vakavan osoituksen vainon tai vakavan haitan pelon perusteltavuudesta. Hallinto-oikeus on tässä kohdin poikennut Maahanmuuttoviraston arvioista, joiden mukaan tosiseikoiksi hyväksytyt pidätykset ja pahoinpitelyt ovat vainoa.

Hallinto-oikeus on arvioinut väärin hakijan pidätysten ja niiden yhteydessä käytetyn väkivallan luonteen. Teot ovat olleet vainoa ja henkilökohtaisesti hakijaan kohdistettuja. Valittajan toiminnan laatu ja laajuus eivät ole relevantteja perusteita myöskään sen vuoksi, ettei Turkin viranomaisten kielteinen mielenkiinto ole riippuvainen ainoastaan HDP:n jäsenen tai kannattajan toiminnan laajuudesta tai asemasta puolueessa. Riittävää voi olla osallistuminen poliittisiin tilaisuuksiin ja poliittisten iskulauseiden tai laulujen esittäminen niiden yhteydessä.

Valittajalla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi poliittisen mielipiteensä ja etnisen taustansa vuoksi. Hänelle olisi tullut myöntää näillä perusteilla turvapaikka ja pakolaisasema.

Valittajaan kohdistuva Turkin viranomaisten kiinnostus on merkittävää, koska hänet on pidätetty useasti ja häntä on yritetty painostaa ryhtymään tietolähteeksi, mistä hän on kieltäytynyt ja lopulta paennut alueelta. Kurditaustaisilla nuorilla on yleisestikin korostettu riski joutua kidutuksen kohteeksi. Näissä oloissa on merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja olisi henkilökohtaisista olosuhteistaan johtuen todellisessa vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon ja esittänyt, että valituslupahakemus hylätään. Maahanmuuttovirasto on esittänyt lausunnossaan ajantasaista maatietoutta sekä lausunut muun ohessa seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että valittaja on kertonut häneen kohdistuneista pidätyksistä ja pahoinpitelystä riittävästi ja melko omakohtaisesti sekä katsonut, että valittajaan kohdistuneita pidätyksiä ja pahoinpitelyä voidaan pitää ulkomaalaislain 87 a §:n mukaisina vainoksi katsottavina tekoina. Maahanmuuttovirasto katsoo valittajan kokemia pidätyksiä kokonaisuudessaan arvioitaessa, että kyseisiä pidätyksiä voidaan pitää vainoksi katsottavina tekoina, vaikka pidätykset ovatkin liittyneet vahvasti valittajan kotialueen turvallisuustilanteeseen. Maahanmuuttovirasto jättää korkeimman hallinto-oikeuden harkintaan sen, mikä merkitys Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden toisistaan poikkeavalla arvioinnilla vainoksi katsottavista teoista on arvioitaessa valittajaan kohdistuvaa tulevaisuuden uhkaa.

Maahanmuuttovirasto on lisäksi selostanut uutta maatietoutta seuraavasti:

Vuoden 2018 lopulla kymmenen nykyistä tai entistä HDP:n kansanedustajaa ja 46 kunnanjohtajaa oli vangittuna. Ennen maaliskuun 2019 paikallisvaaleja kaikkiaan 99 vaaleissa valittua kunnanjohtajaa, joista 94 edusti DBP:tä, pakotettiin virastaan ja korvattiin hallinnon nimittämillä viranhaltijoilla. (Al Jazeera 2017. HDP applies to ECHR over arrests of its leaders, 21.2.2017, Human Rights Watch 2017. Turkey: Crackdown on Kurdish Opposition, 20.3.2017, USDOS 2019. 2018 Country Reports on Human Rights Practices: Turkey USDOS 2019.) Maaliskuun 2019 paikallisvaalien jälkeen Turkin keskusvaalilautakunta kieltäytyi vahvistamasta neljän DBP:n kunnanjohtajaehdokkaan vaalivoittoa. Syyksi tähän sanottiin, että kyseiset ehdokkaat oli aikaisemmin erotettu julkisesta toimestaan poikkeustilan aikana annetuilla asetuksilla. (European Commission 2019. Turkey 2019 Report). Selahattin Demirtaş ja kansanedustaja Sırrı Süreyya Önder saivat syyskuussa 2018 vankeustuomiot terroristisesta propagandasta (BBC 2018. Turkey HDP: Court jails pro-Kurdish leader Demirtas, 7.9.2018).  

Kun rauhanneuvottelut Turkin valtion ja terroristijärjestö PKK:n kanssa kariutuivat kesällä 2015, operaatiot kurdipoliitikkoja vastaan alkoivat. Heihin kohdistuvat syytteet koskevat usein terrorismia tai sen tukemista. Viranomaisten huomio kohdistuu lähinnä puolueen pitkäaikaisiin toimijoihin ja johtajiin etenkin, jos heitä on epäilty yhteyksistä PKK:hon. Turkin viranomaiset eivät yleensä ole kohdistaneet erityistä mielenkiintoa tavallisiin HDP:n jäseniin muulloin kuin mielenosoitusten yhteydessä (UK Home Office 2018).

Maatiedon perusteella Maahanmuuttovirasto on todennut, että Turkin viranomaiset voivat kohdistaa huomiota HDP:n jäseneen tai kannattajaan, mutta tällaiseen puolueen toimijaan kohdistuva vaara riippuu kuitenkin hänen profiloitumisensa asteesta ja toiminnasta. Vaikka Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden näkemykset poikkeavat toisistaan valittajaan kohdistuvien vainoksi katsottavien tekojen osalta, Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat kuitenkin päätöksissään kerrotuin perustein päätyneet valittajaan kohdistuvan tulevaisuuden uhan osalta samaan lopputulokseen. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat todenneet, ettei valittaja ole tulevaisuudessa viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena ja siten vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Valittajan kertomuksesta ilmenee, ettei häntä ole pidätetty, kuulusteltu ja pahoinpidelty pelkästään alueella tapahtuneiden turvallisuusviranomaisten operaatioiden vuoksi, vaan henkilökohtaisista syistä.

Asiassa on sinänsä riidatonta, ettei valittajan kotialueella ole enää käynnissä sellaista aseellista konfliktia, joka on vallinnut niissä oloissa, joissa hänet on pidätetty. Valittajan pidätykset ovat kuitenkin johtuneet häneen liittyvistä syistä. Yleisen turvallisuustilanteen muutoksen perusteella ei voida olettaa, ettei valittaja joutuisi jatkossa vastaavan kohtelun alaiseksi. Maatiedon mukaan Turkin viranomaiset eivät ole lopettaneet HDP-puolueen jäsenten ja kannattajien pidätyksiä siitä syystä, että aseellinen konflikti kurdialueilla on hiljentynyt. Valittajan ei voida edellyttää muuttavan poliittista mielipidettään ja lopettavansa sen ilmaisemista toiminnallaan välttääkseen vainon. Maahanmuuttovirasto ei ole lausunnossaan esittämin perustein täyttänyt todistustaakkansa siitä, ettei valittajan vainon pelko olisi perusteltu.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 9.7.2019 taltionumero 3341 kieltänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.  

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi toissijaisen suojelun perusteella.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensin otettava kantaa siihen, ovatko valittajaan kohdistuneet Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tosiseikoiksi hyväksymät oikeudenloukkaukset olleet vainoksi katsottavia tekoja. Tämän jälkeen asiassa on ratkaistava kysymys siitä, mikä näiden oikeudenloukkausten ja muun asiassa saadun selvityksen merkitys on arvioitaessa valittajaan tulevaisuudessa kohdistuvaa kansainvälisen suojelun tarvetta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan vainoksi katsottavia tekoja voivat olla fyysinen tai henkinen väkivalta.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä tässä pykälässä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan vainon syinä:

1) alkuperä tarkoittaa erityisesti ihonväriä, syntyperää tai kuulumista tiettyyn etniseen ryhmään; 

2) uskontoon kuuluvat erityisesti teistiset, ei-teistiset ja ateistiset uskomukset, osallistuminen yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä uskonnon harjoittamiseen tai siitä pidättäytyminen, muut uskonnolliset toimet tai mielipiteet taikka uskontoon perustuva tai uskonnon määräämä henkilökohtainen tai ryhmän käyttäytyminen;

3) kansallisuuteen kuuluu tietyn valtion kansalaisuus tai kansalaisuudettomuus sekä kuuluminen ryhmään, jota yhdistävät kulttuuriset, etniset, kielelliset, maantieteelliset tai poliittiset tekijät taikka ryhmän yhteys toisessa valtiossa asuvaan väestöön;

4) poliittinen mielipide tarkoittaa erityisesti mielipiteitä, ajatuksia ja uskomuksia mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

a) kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b) hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä toissijaisen suojelun osalta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa Elgafaji (C-465/07) koskee muun ohella 21.12.2013 asti voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 15 artikla vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 artiklaa (---).

Unionin tuomioistuin on mainitussa tuomiossaan lausunut muun ohella, että direktiivin 15 artiklan a ja b alakohdassa käytetyt ilmaisut ”kuolemanrangaistus”, ”teloitus” ja ”hakijan (---) kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus” kattavat tilanteita, joissa toissijaisen suojelun hakija joutuu juuri vaaraan kärsiä tietyntyyppistä haittaa. Sen sijaan haitta, joka on direktiivin 15 artiklan c alakohdassa määritelty ilmaisulla hakijan ”henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara”, kattaa yleisemmän haitan vaaran. (---) [A]rtiklan a ja b alakohdassa määritellyt haitat edellyttävät selvää henkilökohtaisuuden astetta (---) (tuomion 38 kohta).

Maatieto

Aseelliset yhteenotot Turkin turvallisuusjoukkojen ja PKK:n välillä jatkuivat vuonna 2018, yhteenottojen rajoittuessa pääasiassa Kaakkois-Turkin maaseudulle (Human Rights Watch, World Report 2019, Turkey). Vuoden 2019 Turkkia koskevan Euroopan komission raportin mukaan Kaakkois-Turkin tilanne on edelleen haastava, vaikka alueen turvallisuustilanteen esitetään myös kohentuneen (European Commission, Commission Staff Working Document, Turkey 2019 Report). Turkin ihmisoikeusliiton mukaan Kaakkois-Turkin tilannetta määrittävät räikeät ja vakavat ihmisoikeusloukkaukset, vaikka intensiivisimmän vaiheen todetaan samalla väistyneen (İnsan Hakları Derneği, 19.4.2019. İHD 2018 Report on Human Rights Violations in Turkey.) Maahanmuuttoviraston Kaakkois-Turkin turvallisuustilanneetta koskevassa raportissa on tietoja tarkastuspisteiden lisääntymisestä Mardinin maakunnassa (Maahanmuuttovirasto, Kaakkois-Turkin turvallisuustilanne syyskuussa 2019).

Turkin asevoimat käynnistivät tammikuussa 2018 Operaatio Oliivinoksa -nimisen operaation Luoteis-Syyriassa. Turkin joukot saivat valtaosan Arinin alueesta hallintaansa maalaiskuun 2018 loppuun mennessä, jonka jälkeen YPG-joukot ja muut näihin yhdistetyt joukot ryhtyivät vastarintaan Turkin joukkoja vastaan (BBC, Syria war. Turkish-led forces oust Kurdish fighters from heart of Afrin; Maahanmuuttovirasto, Kaakkois-Turkin turvallisuustilanne syyskuussa 2019). Lokakuussa 2019 Turkki aloitti Rauhan Kevät -nimellä tunnetun sotilasoperaation Koillis-Syyriassa. (European Parliament, Turkey’s military operation in Syria and its impact on relation with the EU).

Kurdeihin kohdistetun syrjinnän ei yleensä edes kumulatiivisesti arvioiden voida katsoa olevan vainoa tai vakavaa haittaa. Kutakin asiaa tulee kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti siltä kannalta, onko henkilö vainon tai vakavan haitan vaarassa (UK Home Office, Country Policy and Information Note, Turkey: Kurds, February 2020). Terrorismin määrittelyä on Turkissa laajennettu. Terrorismi määritellään pikemmin poliittisten tavoitteiden kuin väkivaltaisten tekojen kautta. HDP:n jäsenet, jotka tekevät ihmisoikeustyötä, ovat vaarassa tulla pidätetyiksi terroristiteoista. HDP-aktivismi on käytännössä kriminalisoitu terrorismin kannatuksena. (Report of a Home Office Fact-Finding Mission Turkey: Kurds, the HDP and the PKK, published October 2019.) Se, että henkilö on HDP:n jäsen tai kannattaja, ei kuitenkaan yksin aiheuta henkilölle vainon vaaraa, vaan vaara riippuu henkilön profiloitumisen asteesta ja toiminnasta. (UK Home Office, Country Policy and Information Note Turkey: Peoples’ Democratic Party (HDP), March 2020).

Useiden raporttien mukaan kurdeja kohdellaan pidätyksen aikana huonommin kuin turkkilaisia. Kidutusta saattaa esiintyä pidätyksen yhteydessä, mutta ei välttämättä vankilassa. Monien raporttien mukaan pidätettyjä vapautetaan sillä edellytyksellä, että he ryhtyvät toimittamaan tietoja poliisille. Heitä on pyydetty vakoilemaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat valtion kannalta vaarallisia, kuten vasemmistosiiven kurdeja (UK Home Office, Country Policy and Information Note, Turkey: Kurds, February 2020).

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Valittajan kotiin on vuonna 2016 tehty ratsia ja hänet on pidätetty noin neljä kertaa. Häntä on kotiratsian ja pidätyksen aikana pahoinpidelty. Valittajan kertomusta on näiltä osin pidettävä johdonmukaisena, eikä se ole ristiriidassa Turkkia koskevan yleisen maatiedon kanssa. Valittajan kertomusta ei näin ollen ole olennaisilta osiltaan syytä epäillä. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat keskeisiltä osiltaan myös hyväksyneet valittajan kertomuksen tapahtumista tosiseikkoina.

Korkein hallinto-oikeus yhtyy Maahanmuuttoviraston arvioon ja katsoo toisin kuin hallinto-oikeus, että valittajaan kohdistuneita oikeudenloukkauksia on pidettävä ulkomaalaislain 87 a §:ssä tarkoitettuina vainoksi katsottavina tekoina.

Kansainvälisen suojelun arvioinnin aluksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että yksinomaan henkilön kurditausta tai HDP-puolueen jäsenyys ei maatiedon perusteella ole kansainvälisen suojelun peruste.

Valittajaan kohdistuneet pidätykset ovat saadun selvityksen perusteella liittyneet suurelta osin Nusaybinin levottomaan turvallisuustilanteeseen vuonna 2016. Valittaja on itse kertonut, että hänen pidätyksensä ovat johtuneet hänen kotialueensa silloisesta levottomasta tilanteesta, hänen toiminnastaan ulkonaliikkumiskiellon aikana, turvallisuusviranomaisten ratsioista ja siitä, että valittaja on ollut muiden HDP:n jäsenten kanssa samassa paikassa. Valittajalle syntyi lisäksi vaikutelma, ettei hän ollut se henkilö, jota viranomaiset tavoittelivat, vaan häntä yritettiin painostaa antamaan tietoja Nusaybin alueen tärkeistä henkilöistä. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että Turkin turvallisuusviranomaiset olisivat yrittäneet painostaa valittajaa yhteistyöhön heidän kanssaan. Hallinto-oikeus on kuitenkin pitänyt uskottavana valittajan kertomusta viranomaisten halukkuudesta saada valittaja yhteistyöhön tietojen antamiseksi, mutta katsonut, että Turkin turvallisuusviranomaiset ovat halunneet tietoja kaikilta pidätetyiltä. Valittajaa vastaan ei ole pidätyksistä huolimatta nostettu syytettä eikä häntä ole tuomittu.

Korkein hallinto-oikeus arvioi valittajan kokemuksista ja toiminnasta saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon maatiedon, ettei valittajaan kohdistu tulevaisuudessa sellaista vaaraa, jonka voitaisiin katsoa olevan syy-yhteydessä ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitettuihin vainon syihin. Valittajalla ei siten voida katsoa olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimassaan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Turvapaikan myöntämisen edellytykset eivät tämän vuoksi täyty eikä valittajalle voida antaa turvapaikkaa.

Oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella myönnetään, jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että palautettaessa ulkomaalainen kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 2-kohdan mukaan kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta.

Toissijaisen suojelun tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet ja hänen mahdollinen haavoittuva asemansa. Toissijaisen suojeluaseman myöntäminen ei edellytä, että vakava haitta johtuisi sillä tavoin hakijan henkilöön liittyvistä vainon syistä kuin, mitä turvapaikan antamisen yhteydessä edellytetään. Näin ollen toissijainen suojeluasema voidaan myöntää silloin, kun on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakija joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan kotimaahansa.

Vaikka valittajalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa oikeudenloukkausten kohteeksi hänen henkilöönsä liittyvien vainon syiden vuoksi, hänellä voidaan edellä esitetyn perusteella sekä häneen jo kohdistuneet oikeudenloukkaukset ja Kaakkois-Turkin turvallisuustilannetta koskeva ajankohtainen maatieto huomioon ottaen katsoa olevan merkittäviä perusteita uskoa joutuvansa tulevaisuudessa kohtaamaan epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua viranomaisten taholta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että on olemassa riittävät perusteet arvioida valittajan olevan Turkissa todellisessa vaarassa kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.  

Edellä lausuttuun viitaten hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi toissijaisen suojelun perusteella.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans. Asian esittelijä Camilla Servo.