KHO:2020:91
Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päätti käännyttää hänet Somaliaan. A valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja muun ohella totesi, että hän ei ollut kyennyt kertomaan turvapaikkaperusteistaan kattavasti turvapaikkamenettelyssä, koska sekä puhuttelija että tulkki olivat miehiä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttoviraston virkailijalla on ulkomaalaislain 96 a §:n nojalla velvollisuus ottaa huomioon turvapaikanhakijan yksilöllinen asema ja olosuhteet siten, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitseva hakija tunnistetaan ja hänelle tarjotaan hänen tarpeitaan vastaava tuki. Tuen tarpeen arvioinnissa ratkaisevaa on, pystyisikö hakija ilman tukea hyödyntämään oikeuksiaan ja täyttämään velvollisuutensa turvapaikkamenettelyssä.
A:n haavoittuva asema ja hänen turvapaikkaperusteensa arkaluonteisuus huomioon ottaen hänen ei ollut voitu olettaa pystyvän kertomaan turvapaikkamenettelyssä miestulkin ja miespuhuttelijan läsnä ollessa kokemuksistaan siten, että hänen voitaisiin katsoa hyötyneen turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksista ja noudattaneen siihen liittyviä velvollisuuksia. Maahanmuuttoviraston olisi turvapaikkamenettelyssä tullut järjestää A:lle hänen tarvitsemansa tuki tarjoamalla A:lle mahdollisuus saada samaa sukupuolta oleva puhuttelija ja tulkki.
Turvapaikkamenettely ei ollut edellä mainituista syistä ollut asianmukainen. Maahanmuuttovirasto ei ollut siten myöskään voinut sen pohjalta luotettavasti arvioida A:n kertomuksen uskottavuutta.
Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uuden turvapaikkapuhuttelun järjestämiseksi.
Ulkomaalaislaki 96 a §
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 6 §
Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) johdanto-osan perustelukappaleet 29 ja 32 sekä 2 artikla ja 15 artikla 3 kohta
Päätös, jota valitus koskee
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 4.9.2019 nro 19/0673/4
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 24.4.2018 hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Somaliaan.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n suullisen käsittelyn vaatimuksen ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.
Hallinto-oikeus on, selostettuaan asiassa kirjallisesti saadun selvityksen sekä ajantasaista maatietoa, lausunut asian arviointina ja johtopäätöksinään seuraavaa:
A on kertonut hakeneensa kansainvälistä suojelua, koska hän on joutunut al-Shabaabin vangitsemaksi isänsä kieltäydyttyä maksamasta järjestölle veroa. A on kertomansa mukaan karannut vankilasta. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana, että al-Shabaab on vanginnut A:n ja hänen isänsä, tai että al-Shabaabin jäsenet ovat raiskanneet A:a vankeuden aikana ja vaatineet häntä tekemään itsemurhaiskun.
A on tuonut valitusvaiheessa esille, että hänen on ollut vaikea puhua miespuoliselle puhuttelijalle ja tulkille raiskauksista. A:n kertomus on jäänyt kuitenkin kokonaisuudessaan, ei vain raiskausten osalta, puhuttelussa esitetyistä tarkentavista kysymyksistä huolimatta täsmentymättömäksi, eikä se ole sisältänyt omakohtaiselle kerronnalle tyypillisiä yksityiskohtia. A on kertonut olleensa vangittuna entisessä valtion vankilassa. Hänen isänsä on ollut myös samassa vankilassa. Kun kyseessä ei ole ollut väliaikaiseen käyttöön suunniteltu vankila, on pakenemista al-Shabaabin vartioimasta vankilasta avoimena olevan ikkunan kautta pidettävä epätodennäköisenä. A:n kertomusta siitä, että häntä ja muita tyttöjä on raiskattu toistuvasti, mutta kukaan ei ole aikaisemmin karannut avoimesta ikkunasta, voidaan pitää epäuskottavana. A:n kertomuksen mukaan häneen kohdistuneet oikeudenloukkaukset ovat johtuneet isän kieltäytymisestä maksaa veroa järjestölle. Maatiedon mukaan al-Shabaab kerää veroa hallitsemillaan alueilla, ja järjestön määräyksistä kieltäytyminen voi johtaa vakaviin rangaistuksiin. Kertomusta siitä, että A:n isä on vakavan rangaistuksen uhan alla kieltäytynyt maksamasta veroa, kun A:lle on ollut sukulaisten avustuksella saatavissa matkarahat Eurooppaan, on pidettävä epäuskottavana.
A on tuonut hallinto-oikeudelle toimittamassaan lisäselvityksessä esille, että al-Shabaabiin kuuluvat miehet ovat valinneet A:n, koska hän on ollut vankilan nuorin nainen. Joka yö joku mies on vienyt hänet huoneeseensa ja raiskannut hänet. A on asunut asunnossa, jossa on ollut ikkuna. He ovat rikkoneet ikkunan ja muut vangit ovat auttaneet hänet ulos. Hyppääminen on aiheuttanut A:n lonkkaan vamman. A on ollut vangittuna 4 - 5 kuukautta. Hänen huoneessaan on ollut neljä ja välillä viisi naista, jotka ovat asuneet koko ajan yhdessä. A:n valitusvaiheessa antama selvitys on poikennut hänen turvapaikkapuhuttelussa antamastaan kertomuksesta ikkunan rikkomisen ja huoneessa olleiden muiden vankien lukumäärän osalta. Lisäksi A on kertonut turvapaikkapuhuttelussa, että myös muut vangittuna olleet naiset ovat joutuneet raiskauksien kohteeksi. Hänen kertomuksestaan on myös saanut käsityksen, että raiskaukset ovat tapahtuneet sellissä. A:n valitusvaiheessa antama täydentävä selvitys ei lisää hänen kertomuksensa uskottavuutta.
Arvioitaessa A:n kertomusta kokonaisuudessaan ei A:n voida katsoa joutuneen kotialueellaan kertomiensa oikeudenloukkausten kohteeksi, eikä hänen voida katsoa olevan al-Shabaabin mielenkiinnon kohteena. Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon asiassa esille tuotu ajantasainen maatietous, ei ole todennäköistä, että A:lla olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. A:lle ei voida antaa turvapaikkaa.
Middle Shabellea koskevan maatiedon perusteella maakunnan maaseutualueet ovat suurelta osin al-Shabaabin hallinnassa. Al-Shabaab on kohdistanut hallitsemillaan alueilla siviileihin vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Tällaisilla alueilla elämään tottuneen siviiliväestön on kuitenkin todettu kykenevän välttämään järjestön jäsenten huomiota ja elämään suhteellisen rauhassa. Vaikka A:n kotialueen turvallisuustilanne on epävakaa, maatietolähteet eivät hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan anna aihetta olettaa, että jokainen alueella oleskeleva tai sen alueella matkustava olisi vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista haittaa.
Somalialaisten naisten osalta on otettava huomioon, että heidän asemansa voi olla heikko ilman miespuolista tukiverkostoa tai klaanin tukea. Hallinto-oikeus ei ole pitänyt uskottavana A:n kertomusta vangitsemisestaan eikä hänen isäänsä kohdistuvasta uhasta. Tähän nähden A:lla on katsottava olevan isänsä, äitinsä sekä sisarustensa muodostama tukiverkosto kotialueellaan. A on kuitenkin tuonut valitusvaiheessa esille, että hänen isänsä, veljensä, äitinsä ja siskonsa ovat poistuneet kotialueelta. A on kertonut turvapaikkapuhuttelussa, että hänellä ei ole ollut yhteyttä perheeseensä. Asiassa ei ole tuotu esille, milloin ja miten valitusvaiheessa kerrottu säännöllinen yhteys perheeseen on saatu. Lisäselvityksen mukaan myös A:n isä on paennut veljien kanssa. A:n aikaisemman kertomuksen mukaan isä on ollut vangittuna, eikä asiassa niin ikään ole tuotu esille, että isä olisi vapautettu. Ottaen lisäksi huomioon hallinto-oikeuden arvio A:n turvapaikkapuhuttelussa kertomista seikoista ei A:n valitusvaiheessa tekemää ilmoitusta perheenjäsenten poistumisesta kotialueelta voida pitää uskottavana. A:lla on kotialueellaan myös kaksi enoa ja hän kuuluu alueella enemmistöasemassa olevaan klaaniin. A:n miespuoleisten sukulaisten, voidaan katsoa olevan tarvittaessa A:n turvana matkalla Mogadishusta Runungodiin. A:lla on myös setä Mogadishussa. A:n kotialueen ja kotialueelle johtavan matkareitin turvallisuustilanne sekä alueella asuneen ja tukiverkoston omaavan A:n henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa A:n joutuvan kotialueellaan tai sinne palatessaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. A:lle ei näin ollen voida myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.
Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.
Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja määrätä hänet käännytettäväksi Somaliaan. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jani Taskila ja Heidi Tampio, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn järjestämiseksi. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
A:n kertomus on johdonmukainen ja uskottava. Kertomuksessa olevat vähäiset ristiriidat eivät heikennä kertomuksen uskottavuutta. Traumatisoitunut nuori ihminen ei kykene kertomaan asioista yksityiskohtaisesti, vaan saattaa kuvata niitä pintapuolisesti ikään kuin ulkopuolisen kertomana.
Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:
Joistain asioista, kuten seksuaaliseen väkivaltaan liittyvistä seikoista, kertominen voi olla vaikeaa ja kertomisen vaikeuteen voi vaikuttaa puhutteluun osallistuvien sukupuoli. Maahanmuuttovirasto toteaa, että A:n kertomus häneen kohdistetusta seksuaalisesta väkivallasta on ollut puhuttelussa suppea ja täsmentymätön, mutta toisaalta asioista on myös puhuttelussa kysytty suhteellisen vähän. Maahanmuuttovirasto toteaa kuitenkin, että A:lla on myös myötävaikutusvelvollisuus asiansa selvittämisessä. A:lle on turvapaikkapuhuttelussa selkeästi ja yksiselitteisesti kerrottu puhuttelun tarkoituksesta ja hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan puhuttelussa. Häntä on ohjeistettu kertomaan kaikki hänen turvapaikkahakemuksensa perusteena olevat seikat. A:lta on turvapaikkapuhuttelussa kyselty myös muista kuin raiskaukseen liittyvistä tapahtumista. A:lta on muun muassa kysytty hänen vangitsemisestaan sekä avoimin että tarkentavin kysymyksin. Maahanmuuttovirasto on todennut, että A:n kertomus on ollut kaikilta osin erittäin suppea ja täsmentymätön ja katsonut, että A:n yleistä uskottavuutta arvioitaessa tulee huomioida hänen kertomuksensa kokonaisuudessaan.
A on vasta valituksessaan 19.5.2018, saatuaan Maahanmuuttoviraston kielteisen päätöksen tiedoksi, kertonut siitä, että hänen on ollut vaikea puhua seksuaalisesta väkivallasta ja että hän on traumatisoitunut. Valitusvaiheessa on vedottu An traumatisoitumiseen ja mielenterveyden ongelmiin, mutta näistä esitetty on jäänyt lähinnä toteamuksen tasolle, eikä muuta selvitystä, kuten lääkärinlausuntoa A:n terveydentilasta, ole toimitettu. A on 19.1.2019 päivätyssä lisäselvityksessä tarkentanut, että asiasta kertominen oli vaikeaa erityisesti sen vuoksi, että puhuttelussa puhuttelija ja tulkki olivat miehiä ja lisäksi A:n avustaja on mies. Ottaen huomioon edellä todetun ja toisaalta A:n kertomuksen kokonaisuudessaan, Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut jättävänsä asian tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden harkintaan.
A:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 10.3.2020 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 1162 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko Maahanmuuttoviraston päätös lainvastainen sen vuoksi, että A:lle, joka on nainen, ei ole turvapaikkapuhuttelussa tarjottu mahdollisuutta saada naista puhuttelijaksi ja tulkiksi tilanteessa, jossa hän on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perusteena vedonnut muun ohella seksuaaliseen väkivaltaan.
Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt
Uudelleenlaaditun menettelydirektiivin (2013/32/EU) johdanto-osan 29 perustelukappaleessa todetaan, että tietyt hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita muun muassa iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vammaisuuden, vakavan sairauden tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi taikka kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurauksena. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tunnistamaan erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat ennen ensimmäisen päätöksen tekemistä. Näitä hakijoita olisi tuettava asianmukaisesti, myös tarjoamalla riittävästi aikaa, jotta voidaan luoda tarvittavat edellytykset sille, että he voivat tosiasiallisesti päästä menettelyihin ja esittää tarvittavat seikat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perustelemiseksi.
Mainitun direktiivin johdanto-osan 32 perustelukappaleen mukaan nais- ja mieshakijoiden todellisen tasa-arvon varmistamiseksi tutkintamenettelyjen olisi oltava sukupuolisensitiivisiä. Erityisesti henkilökohtaiset puhuttelut olisi järjestettävä tavalla, joka antaa sekä nais- että mieshakijoille mahdollisuuden puhua kokemuksistaan tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen perustuvaa vainoa. Hakemusten, joiden perusteet liittyvät sukupuoleen, monimutkaisuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon menettelyissä, jotka perustuvat turvallisen kolmannen maan käsitteeseen, turvallisen alkuperämaan käsitteeseen tai myöhempien hakemusten käsitteeseen.
Kyseisen direktiivin 2 artiklan kohdan mukaan ’hakijalla, joka tarvitsee erityisiä menettelyllisiä takeita’ tarkoitetaan hakijaa, jonka mahdollisuus hyödyntää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuudet on rajallinen yksilöllisten olosuhteiden vuoksi.
Direktiivin 15 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:
a) varmistettava, että puhuttelun suorittaja on pätevä ottamaan huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset ja yleiset olosuhteet, muun muassa hakijan kulttuuritaustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai haavoittuvan aseman;
b) aina kun mahdollista huolehdittava siitä, että hakijan puhuttelun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos hakija niin pyytää, paitsi jos määrittävällä viranomaisella on syytä uskoa, että tällainen pyyntö perustuu syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti;
c) valittava tulkki, joka pystyy varmistamaan, että hakija ja puhuttelun suorittaja pystyvät keskustelemaan keskenään asianmukaisella tavalla. Keskustelun on tapahduttava hakijan ensisijaisesti valitsemalla kielellä, paitsi jos on jokin toinen kieli, jota hän ymmärtää ja jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään selkeästi. Jäsenvaltioiden on aina kun mahdollista järjestettävä samaa sukupuolta oleva tulkki, jos hakija niin pyytää, paitsi jos määrittävällä viranomaisella on syytä uskoa, että tällainen pyyntö perustuu syihin, jotka eivät liity hakijan vaikeuksiin esittää hakemuksensa perusteet kattavasti; (---)
Ulkomaalaislain 96 a §:n mukaan hakijalle, jolla on kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain (746/2011) 6 §:ssä tarkoitetusta haavoittuvasta asemasta johtuvia tai muuten turvapaikkamenettelyn aikana todettuja erityistarpeita, annetaan tukea sen varmistamiseksi, että hän voi hyötyä turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksista ja noudattaa siihen liittyviä velvollisuuksia.
Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 6 §:n mukaan lakia sovellettaessa on otettava huomioon erityistarpeet, jotka johtuvat kansainvälistä suojelua hakevan, tilapäistä suojelua saavan ja ihmiskaupan uhrin haavoittuvasta asemasta, kuten iästä taikka fyysisestä tai psyykkisestä tilasta. Haavoittuva asema ja siitä johtuvat erityistarpeet selvitetään yksilöllisesti kohtuullisen ajan kuluessa asian vireille tulon jälkeen. Erityistarpeet otetaan huomioon koko kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyn ajan, tilapäisen suojelun antamisen ajan ja sen ajan, jonka ihmiskaupan uhri saa 4 luvun mukaisia auttamispalveluja.
Hallituksen esityksessä ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 218/2014 vp s. 39-40) todetaan ulkomaalaislain 96 a §:stä seuraavaa:
Ulkomaalaislakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jossa säädettäisiin velvollisuudesta antaa tukea hakijalle, jolla on todettu olevan erityistarpeita. Tuella varmistettaisiin se, että hakija voi hyötyä turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksista ja noudattaa siihen liittyviä velvollisuuksia. Tuen tarve voitaisiin todeta vastaanottolain 6 §:ssä säädetyllä tavalla tai muuten turvapaikkamenettelyn aikana. Säännös vastaisi menettelydirektiivin 2 artiklan d kohtaa ja 24 artiklaa.
Direktiivin 2 artiklan d kohdan mukaan hakijalla, joka tarvitsee erityisiä menettelyllisiä takeita, tarkoitetaan hakijaa, jonka mahdollisuudet hyödyntää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuudet ovat rajalliset hänen yksilöllisten olosuhteidensa vuoksi. Erityisten menettelyllisten erityistarpeiden olemassaolo todettaisiin siis aina tapauskohtaisesti. Kyseessä voisi esimerkiksi olla traumaattisista kokemuksista kärsinyt hakija, joka tarvitsee tavallista enemmän aikaa ja tukea voidakseen esittää turvapaikkapuhuttelussa turvapaikkahakemuksen kannalta tärkeät seikat. Vaikka määritelmällä ei olekaan suoraa yhteyttä vastanottodirektiivin haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden määritelmään, on todennäköistä, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevia on usein juuri haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden joukossa. Vastaanottodirektiivin 21 artiklan mukaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä ovat alaikäiset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset, vammaiset, raskaana olevat naiset, yksinhuoltajat, joilla on alaikäisiä lapsia sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt. Esimerkkiluetteloon on vastaanottodirektiivin uudelleen laatimisen yhteydessä lisätty ihmiskaupan uhrit, vakavista sairauksista ja mielenterveyshäiriöistä kärsivät henkilöt sekä naisten sukuelinten silpomisen uhrit. Esimerkkiluettelo ei ole tyhjentävä. On siis kuitenkin tärkeää huomata, ettei kaikilla edellä tarkoitetuilla haavoittuvassa asemassa olevilla ole menettelyllisiä erityistarpeita ja erityisesti se, että myös muilla kuin haavoittuvassa asemassa olevilla voi niitä olla.
Pykälässä ei säädettäisi uudesta hallinnollisesta menettelystä, vaan se korostaisi turvapaikkamenettelyssä hakijan kanssa asioivien viranomaisten velvollisuutta ottaa hakijan erityistarpeet huomioon. Erityisten menettelyllisten takeiden tarve olisi arvioitava kohtuullisen ajan kuluessa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemisestä. Erityisten menettelyllisten takeiden tarve olisi direktiivin 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti otettava huomioon myös silloin, kun tällainen tarve tulisi ilmeiseksi menettelyn myöhemmässä vaiheessa. Pykälässä viitattaisiin vastaanottolain 6 §:n mukaiseen menettelyyn. (---)
Vastaanottokeskuksen henkilöstön lisäksi hakijan tapaa aivan menettelyn alkuvaiheessa myös poliisin tai rajatarkastusviranomaisen edustaja ja myöhemmin turvapaikkapuhuttelun yhteydessä Maahanmuuttoviraston edustaja. Kaikilla hakijan kanssa asioivilla viranomaisilla, jotka toteavat hakijan tuen tarpeen, olisi velvollisuus joko antaa tarvittavaa tukea tai järjestää hakija muulla tavoin tuen piiriin.
Asiassa saatu selvitys
A:n kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tullut vireille 28.6.2016 ja turvapaikkakuulustelu on pidetty 11.8.2016. Kuulustelussa A on kertonut hakevansa kansainvälistä suojelua kotimaassa olevien ongelmien vuoksi. Kuulustelusta on siirrytty suoraan turvapaikkapuhutteluun.
Puhuttelussa A on vedonnut turvapaikkaperusteena muun ohella häneen al-Shabaabin taholta kohdistuneeseen toistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan. A on kotoisin Runungodin kylästä, joka sijaitsee Middle Shabellen maakunnassa. Al-Shabaab toimii maatiedon mukaan aktiivisesti maakunnassa.
Kuulustelijana ja puhuttelijana on toiminut Maahanmuuttoviraston miesvirkailija. Tulkki on niin ikään ollut mies. A ei menettelyn missään vaiheessa ole pyytänyt puhuttelijaksi ja tulkiksi naista. Maahanmuuttoviraston virkailija ei myöskään ole kysynyt A:lta, haluaako hän vaihtaa A:n kanssa samaa sukupuolta olevaan puhuttelijaan ja tulkkiin.
Maahanmuuttovirasto on pitänyt A:n kertomusta kokonaisuudessaan epäuskottavana sen yleisluonteisuuden ja pintapuolisuuden vuoksi ja hylännyt A:n hakemuksen.
Valituksen ollessa vireillä hallinto-oikeudessa A:n tukihenkilö on 25.1.2019 ollut sähköpostitse yhteydessä Maahanmuuttovirastoon. Yhteydenotossa on todettu, että A ei ole pystynyt puhumaan tapahtumista perusteellisesti, koska puhuttelija ja tulkki olivat miehiä, ja myös A:n avustaja on mies. Tukihenkilö on lisäksi toimittanut Maahanmuuttovirastolle kirjelmän, johon tukihenkilö on kirjannut A:n kertomuksen. Maahanmuuttovirasto on toimittanut edellä mainitut selvitykset hallinto-oikeuteen.
Maatiedon mukaan naiset elävät Somaliassa patriarkaalisessa, kollektivistisessa yhteiskunnassa. Naisten mahdollisuudet muun muassa puolustaa oikeuksiaan ilman miespuolista edustajaa ovat hyvin rajalliset. Somaliasta lähteneistä naisista noin 80 prosenttia on kokenut jonkinlaista väkivaltaa ja 60 prosenttia on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Lähisuhdeväkivalta on tavallista. Somaliassa seksuaalinen väkivalta on stigmatisoivaa, ja uhrin on vaikea saada oikeussuojaa tai asianmukaista hoitoa. Tekijä on usein armeijaan tai maassa toimiviin muihin aseellisiin ryhmiin kuuluva mies (Lifos rapport: Säkerhetssituationen i Somalia, 3.7.2019; EASO: COI report: Somalia Security Situation, December 2017).
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Maahanmuuttoviraston virkailijalla on ulkomaalaislain 96 a §:n nojalla velvollisuus ottaa huomioon turvapaikanhakijan yksilöllinen asema ja olosuhteet siten, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitseva hakija tunnistetaan ja hänelle tarjotaan hänen tarpeitaan vastaava tuki. Tuen tarpeen arvioinnissa ratkaisevaa on, pystyisikö hakija ilman tukea hyödyntämään oikeuksiaan ja täyttämään velvollisuutensa turvapaikkamenettelyssä.
Ajantasaisen maatiedon mukaan naisen asema Somaliassa on monin tavoin heikko. A on tällä hetkellä 24-vuotias somalialainen nainen, joka on tullut Suomeen yksin vuonna 2016 turvapaikanhakijana. A on vedonnut muun ohella kotimaassaan kokemaansa toistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan. A:a on näiden seikkojen perusteella pidettävä haavoittuvassa asemassa olevana turvapaikanhakijana.
A:n haavoittuva asema ja hänen turvapaikkaperusteensa arkaluonteisuus huomioon ottaen hänen ei ole voitu olettaa pystyvän kertomaan turvapaikkapuhuttelussa miestulkin ja miespuhuttelijan läsnä ollessa kokemuksistaan siten, että hänen voitaisiin katsoa hyötyneen turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksista ja noudattaneen siihen liittyviä velvollisuuksia. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttoviraston olisi turvapaikkamenettelyssä tullut järjestää A:lle hänen erityiset tarpeensa huomioon ottavaa tukea. Tässä tapauksessa ensisijainen tukimuoto olisi ollut tarjota A:lle mahdollisuus saada samaa sukupuolta oleva puhuttelija ja tulkki.
Turvapaikkamenettely ei ole edellä mainituista syistä ollut asianmukainen. Maahanmuuttovirasto ei ole siten myöskään voinut sen pohjalta luotettavasti arvioida A:n kertomuksen uskottavuutta.
Näin ollen Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asia palautettava uudelleen käsiteltäväksi Maahanmuuttovirastolle, jossa A:lle on ennen päätöksentekoa järjestettävä uusi, hänen tuen tarpeensa huomioon ottava turvapaikkapuhuttelu.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Ilona Leinonen.