KHO:2020:111

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt asemakaavan ja asemakaavan muutoksen, jossa valituksenalaiselta osin oli kyse vanhojen öljysatama-alueiden muuttamisesta asuntokortteleiksi ja olemassa olevista virkistysalueista. Asemakaavaa varten laadituista selvityksistä kävi ilmi, että asemakaava-alueen läheisyydessä sijaitsi merkittäviä lepakkoalueita. Selvityksen mukaan asemakaava-alueella sijaitsi lepakoiden tärkeä saalistusalue, jolle johtavan tärkeänä ja käytännössä ainoana siirtymäreittinä toimivan polun avonaisen maastokäytävän välittömään läheisyyteen oli osoitettu asuinrakentamista. Asemakaava-alueelta ei ollut selvitetty tarkemmin potentiaalisia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto voi koskea vain verrattain suppeita alueita, eikä mainittu säännös siten velvoita suojelemaan siinä tarkoitettujen eläinlajien koko elinympäristöä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisen kiellon noudattamisen arvioinnissa oli kuitenkin otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin liittyvät eläinlajikohtaiset erityispiirteet. Lepakoiden osalta arvioinnissa oli otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen väliset tärkeät siirtymäreitit, koska kaikkein keskeisempien siirtymäreittien hävittäminen tai heikentäminen voi käytännössä johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan häviämiseen tai heikentymiseen.

Asemakaava-alueen sijainnista merkittävien lepakkoalueiden läheisyydessä ja selvityksissä todetusta merkityksestä lepakoiden saalistusalueena seurasi, että asemakaavaratkaisussa ja sen perusteena olevissa selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota asemakaavan toteuttamisesta alueella esiintyville lepakoille aiheutuviin vaikutuksiin.

Laadittujen selvitysten perusteella jäi huomattava epävarmuus siitä, sijaitsiko asemakaava-alueella lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Selvitysten perusteella oli arvioitavissa, että asemakaavan mukainen rakentaminen heikentäisi lepakoiden tärkeänä siirtymäreittinä käyttämän polun maastokäytävää, kun polun valaistusolosuhteet sen välittömään läheisyyteen osoitetun korkean rakentamisen seurauksena muuttuisivat. Tärkeän siirtymäreitin heikentymisen vaikutusta lepakoiden elinympäristöön ja alueella mahdollisesti sijaitseviin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin ei ollut riittävästi selvitetty.

Kun lisäksi otettiin huomioon, ettei mainittujen kortteleiden asemakaavan nojalla myönnettävien rakennuslupien yhteydessä ollut mahdollista asettaa lepakoiden tärkeän siirtymäreitin huomioimista koskevia ehtoja rakennustontin ulkopuolella, asemakaavaa varten ei ollut laadittu sellaisia selvityksiä ja vaikutusten arviointeja, joiden nojalla olisi ollut mahdollista luotettavasti arvioida sitä, oliko kaavassa osoitettu rakentaminen asemakaavan luonnonarvojen vaalimista koskevan sisältövaatimuksen mukaista. Myöskään luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kiellettyjen vaikutusten aiheutumista ei ollut laadittujen selvitysten perusteella mahdollista poissulkea. Asemakaava ei tältä osin perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin.

Kaupunginvaltuuston päätös oli kuntalain 135 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumottiin kahden asuinkorttelin osalta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 54 § 2 momentti, 197 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 3 §, 4 §, 49 § 1 momentti

Luonnonsuojeluasetus 23 §

Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskeva direktiivi 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artikla

Kuntalaki 135 §

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 8.3.2019 nro 19/0149/5

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupunginvaltuusto on päätöksellään 13.6.2018 (§ 182) hyväksynyt 49. kaupunginosan (Laajasalo) kortteleiden 49316–49326 sekä lähivirkistys-, vesi-, luonnonsuojelu-, katu-, puisto- ja venesatama-alueiden asemakaavaehdotuksen ja korttelin 49277 sekä lähivirkistys-, erityis-, katu- ja liikennealueita koskevan asemakaavan muutosehdotuksen 3.11.2015 päivätyn ja 26.4.2016 muutetun piirustuksen numero 12330 mukaisena.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Laajasalo - Degerö Seura ry:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Saman pykälän 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:n mukaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten laaditaan asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 1 momentin mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä samassa laissa säädetään.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 1 momentin mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä (asemakaavamääräykset). Asemakaavamääräykset voivat koskea muun ohella haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentin mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Pykälän 2 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 29 §:n 1 momentin mukaan seuraaviin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu:

1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt;

2) pähkinäpensaslehdot;

3) tervaleppäkorvet;

4) luonnontilaiset hiekkarannat;

5) merenrantaniityt;

6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit;

7) katajakedot;

8) lehdesniityt; sekä

9) avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.

Luonnonsuojelulain 30 §:n 1 momentin mukaan edellä 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Kielto annetaan julkipanon jälkeen, ja siitä on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tällainen laji on muun muassa lepakko.

Asemakaava-alue ja alueen kaavallinen tilanne

Asemakaava-alue sijaitsee Laajasalon länsirannalla Kruunuvuorenrannassa. Kaava-alue sijoittuu Laajasalon entisen öljysataman pohjoisosaan sekä Kruunuvuoren kallioiselle metsäalueelle. Asemakaava-alueen koko on noin 37 hehtaaria, josta maa-aluetta on noin 29 hehtaaria.

Uudenmaan vuonna 2006 vahvistetussa maakuntakaavassa suunnittelualue on taajamatoimintojen aluetta ja Uudenmaan vuonna 2014 vahvistetussa 2. vaihemaakuntakaavassa tiivistettävää aluetta, josta on merkitty liikenteen yhteystarve Helsingin keskustaan.

Asemakaava-alueella on voimassa 23.6.2011 voimaan tullut Kruunuvuorenrannan osayleiskaava. Osayleiskaavassa suunnittelualueen eteläisimpään osaan on merkitty palvelujen ja hallinnon alue sekä pientalovaltainen asuntoalue (P/AP). Alueen eteläisessä osassa sijaitseva niemi on osoitettu virkistysalueeksi (V). Entisen öljysataman eteläosa on palvelujen ja hallinnon aluetta sekä asuntoaluetta (P/A). Öljysataman pohjoisosa sekä osa Kruunuvuoren kallioaluetta on osoitettu asuntoalueeksi, jolle saa rakentaa pien- ja kerrostaloja (A). A-alueen länsi- ja itäpuolelle on osoitettu virkistysalueet (V) ja myös A-alueen pohjoispuolella olevat alueet on merkitty virkistysalueeksi. Kruunuvuorenlampi on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL). Kaava-alueen halki on osoitettu ohjeellinen alueen osa, jolle saa rakentaa raitiotien (ra1).

Kaava-alueen läntisessä osassa on voimassa 11.8.2017 voimaan tullut Kruunuvuorenrannan joukkoliikenneyhteyden asemakaava, jossa pieni osa kaava-alueen läntisestä osasta on osoitettu lähivirkistysalueeksi (VL) ja puistoksi (VP). Kaava-alueen itäisessä osassa on voimassa 7.6.2013 voimaan tullut asemakaava, jossa pieni osa kaava-alueesta on merkitty lähivirkistysalueeksi (VL) ja katualueeksi sekä 2.8.1988 vahvistunut asemakaava, jossa pieni osa kaava-alueesta on merkitty suojaviheralueeksi (EV). Kaava-alueen eteläosassa on voimassa 23.11.2012 voimaan tullut asemakaava, jossa Haakoninlahden ranta-alue on osoitettu asuinrakennusten korttelialueeksi (A).

Asemakaavan ja asemakaavan muutoksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Kaavaselostuksen mukaan asemakaavan ja asemakaavan muutoksen tarkoituksena on rakentaa alueelle Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan mukaisesti korkeatasoinen ja merellinen asuinalue. Asemakaavalla muutetaan Kruunuvuoren juuressa sijainneet öljysatama-alueet asuntokortteleiksi ja osaksi rakennettua ympäristöä sekä liitetään alueen pohjoisosan kalliot ja metsäiset viheralueet osaksi Kruunuvuorenrannan virkistysalueita. Asemakaavassa osoitetaan kaava-alueelle rakennusoikeutta yhteensä 77 580 k-m2.

Asemakaavassa on osoitettu Koirasaarentien eteläiselle puolelle Koirasaarentien ja Baneerikujan väliseen kulmaan asuinkerrostalojen korttelialue (AK). Koirasaarentien ja Saaristolaivanstonkadun kulmaan on merkitty asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialue (AL). Haakoninlahdelle on merkitty venesatama-alueet (LV-1), Haakoninlahden läntiselle ja itäiselle puolelle on osoitettu asuinrakennusten korttelialueet (A). Kaava-alueen eteläisessä osassa sijaitseva niemi on osoitettu Baneeripuisto nimiseksi puistoksi (VP). Puiston halki on merkitty kulkevaksi yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varattu Aaltokoro-niminen reitti (pp). Baneeripuiston ja Kruunausviitan väliin on merkitty asumista palveleva yhteiskäyttöinen korttelialue (AH).

Koirasaarentien ja Horisontin väliselle alueen osalle on merkitty asuinkerrostalojen korttelialue (AK), jonka läntiselle puolelle on osoitettu puisto (VP) ja venesatama (LV).

Koirasaarentien pohjoiselle puolelle Kultaveneenkadun ja Kultakruununkaaren väliselle alueelle on osoitettu asuinrakennusten korttelialue (A), jota reunustaa viisi asuinkerrostalojen korttelialuetta (AK). Näillä AK-korttelialueilla rakennusten suurin sallittu kerrosluku on pääosin neljä tai viisi, mutta kortteleissa 49317 ja 49318 osin myös kuusi ja lisäksi Salamanterinkujan varrella yhdellä rakennusalalla seitsemän. A- ja AK-korttelialueille on sallittu I–III-kerroksisten maanalaisten tilojen rakentaminen. Maanalaisiin tiloihin saa rakentaa autopaikkoja ja teknisiä tiloja. AK-kortteleihin 49316–49318 liittyvän kaavamääräyksen mukaan kortteleista, Yksisarvisenkujalta ja Villimiehenkujalta tulee hule- ja kuivatusvedet rakentamisen ja käytön aikana johtaa kohti etelää, ei kohti Kruunuvuorenlampea.

Koirasaarentien ja Hopeakaivoksentien väliseen kulmaukseen on merkitty erityisasumisen korttelialue (AKS). AKS-korttelialueen pohjoispuolelle on merkitty yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten alue, jolle saa sijoittaa koonta-aseman (ET).

Muilta osin Koirasaarentien pohjoinen puoli on asemakaavassa osoitettu pääosin kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja geologisesti arvokkaaksi virkistysaluekokonaisuudeksi (VL/s) ja alueen itäosassa Hopeakaivoksentien läheisyydessä lähivirkistysalueeksi (VL). VL/s-alueelle on merkitty likimääräisiä maisemallisesti merkittäviä alueen osia, joita tulee hoitaa siten, että alue säilyy avoimena (am). Kaitalahden ja Tullisaarensalmen rannoille on osoitettu virkistystoimintaan tarkoitettujen rakennusten rakennusalat, joille saa rakentaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön ja virkistysalueen luonteeseen sopivat enintään 30 m2:n suuruiset yksikerroksiset saunat (v-3). VL/s-alueella sijaitsevien huviloiden pihapiirin läheisyyteen on merkitty palstaviljelyalueeksi varattuja alueen osia, joista tulee rakentaa korkeatasoinen pienimuotoinen puutarha-alue (rp-1). Alue tulee sovittaa kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Alueelle ei saa rakentaa muuta. Aluetta ei saa aidata. Kaitalahden ja Tullisaarensalmen rannoille on merkitty alueen osat, joille saa rakentaa laiturit (lv1).

VL/s-alueen keskellä sijaitseva Kruunuvuorenlampi ja sitä ympäröivä alue on merkitty luonnonsuojelulailla perustettavaksi luonnonsuojelualueeksi (SL). Luonnonsuojelualueen ja pohjoisimpien AK-alueiden väliin on osoitettu itä-länsisuuntainen virkistysreitti (Kaivoslyhty), joka risteää etelään Kruunuvuoren länsirannan kallioseinämää myötäillen Kruunusillan alitse Kruunuvuorenrantaan (Aaltokoro) ja pohjoiseen Kruunuvuoren länsirantaa pitkin kaava-alueen pohjoisosaan (Hällebonpolku). Sieltä reitti jatkuu etelään Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen läpi (Zátopekinsuora). Aaltokoro-reitti on sitä koskevan kaavamääräyksen mukaan yleiselle jalankululle varattu laiturimainen alueen osa, joka on paikoitellen veden päällä ja muualla myötäilee kalliota ja maaston muotoja. Zátopekinsuora, Hällebonpolku ja osa Kaivoslyhdystä on merkitty yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varatuiksi reiteiksi, joilla pelastus- ja huoltoajo on sallittu (pp/pe/h).

Selvitys alueen luontoarvoista

Suunnittelualueen luontoarvoja on, siltä osin kuin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa on kysymys, selvitetty luontoselvityksissä Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi (Enviro, 2005), Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003 (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2004) ja Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2014 (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2014). Lisäksi kaavoituksessa on käytetty Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän tietoja. Viimeksi mainitut ovat kaavaselostuksen liitteenä.

Environ selvityksessä on tutkittu viittä osa-aluetta, joista yksi sijaitsee nyt puheena olevalla alueella öljysataman pohjoispuolella (Kruunuvuorenlampi ympäristöineen). Selvitykseen kuuluu pesimälinnustoselvitys, johon liittyen on tehty neljä pesimälintulaskentaa. Lisäksi selvityksessä on muun ohella inventoitu alueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä viiden päivän ajan. Myös alueen kääpälajistoa on käyty läpi kolmen maastopäivän aikana. Selvitykseen liittyen alueella on edellä mainittujen inventointien lisäksi tehty 25.5.2005 maastokatselmus, jossa on tutustuttu luonnonoloihin ja maankäytön tavoitteisiin.

Selvityksen mukaan Kruunuvuori on luonnonoloiltaan vaihtelevaa maastoa. Kruunuvuoren alueelta tavattiin kaikkiaan 229 luonnonvaraista putkilokasvilajia. Lajisto koostuu tyypillisistä metsä-, kallio- ja rantakasveista. Harvinaisia kasvilajeja tavattiin niukasti ja ne keskittyivät lehtoihin ja Kruunuvuorenlammelle. Kruunuvuoren alue on kääpälajiston kannalta Kruunuvuorenrannan paras osa-alue. Maapuustoa on saanut muodostua luontaisesti joissakin alueen osissa. Tämän vuoksi myös kääpälajisto on melko monipuolinen. Paras osa alueen kääpäalueesta on Kaitalahteen viettävä rinne. Hyviä kääpäalueita ovat myös Kruunuvuorenlammen eteläpuolisen rinteen kallioiden väliset painanteet sekä kaakkoisosan lehtoalue. Näiltäkään alueilta ei kuitenkaan tavattu uhanalaista tai erityisen vaateliasta lajistoa. Kruunuvuoren kääpäpotentiaali tulevaisuutta ajatellen on hyvä, koska alue on saanut olla rauhassa jo ainakin noin 20 vuotta. Kääpälajiston kannalta tällä on suuri merkitys. Tämä näkyy jo nyt lajiston erilaisuudessa ensiksikin osa-alueiden välillä ja toiseksi osa-alueen ja ympäröivien metsien välillä. Valtaosa alueen pesimälinnuista kuuluu metsien yleislintuihin ja havumetsien lintuihin. Alueen pesimälinnuista pikkulepinkäinen kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Pikkulepinkäisen reviiri sijaitsi Kruunuvuoren pohjoisosassa.

Selvityksen mukaan Kruunuvuorelle rakennettava alue tulisi luonto- ja virkistysarvojen takia rajata Kruunuvuorenlammelle johtavan tien eteläpuolelle, jossa myös pinnanmuodot ovat rakentamiseen paremmin sopivia. Tien varressa ja Kruunuvuorenlammen eteläpuolella kasvaa kolmisenkymmentä vanhaa kilpikaarnamäntyä, jotka ovat jo pelkästään maiseman elävöittäjinä säilyttämisen arvoisia. Kruunuvuorenlammen pohjoispuolitse luoteeseen kulkeva vanha tiepohja sopii ulkoilutieksi, mutta ei autoilla kuljettavaksi ajotieksi. Kruunuvuorenrannan rakentaminen kasvattaa Kruunuvuoren virkistyskäytön moninkertaiseksi nykyisestä. Virkistyskäytön lisääntyminen voimistaa kallioalueiden kulumista, mutta ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi muihin luontotyyppeihin. Virkistyskäyttöä voidaan ohjata ylläpitämällä nykyisiä reittejä ja perustamalla uusia ulkoilureittejä.

Selvityksessä on suositeltu Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen rajauksen pinta-alaksi noin 2,2 hehtaaria. Rajauksessa tulisi olla mukana lampi rantanevoineen, eteläpään tervaleppää kasvava lehtokorpi sekä länsipuolen, itäpuolen ja pohjoispään reunametsät suunnilleen 3–5 metrin korkeustasoon lammen pinnasta mitattuna. Kruunuvuorenlammella on pieni valuma-alue, johon kuuluu lammen rantasoiden lisäksi lähiympäristön kalliorinteitä. Pienen valuma-alueen omaava suorantainen lampi kärsii herkästi valunnan vähenemisestä. Kaikki maankäytön muutokset lammen valuma-alueella voivat vaikuttaa vesitalouteen ja olla haitaksi suojelutavoitteille. Luonnonsuojelualueella tulee tämän vuoksi olla suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että luontainen valunta ei muutu. Suojavyöhykkeeksi sopii koko lammen valuma-alue, jonka pinta-ala on noin 6,2 hehtaaria. Vähäinen rakentaminen suojavyöhykkeellä on mahdollista, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon.

Vuoden 2014 lepakkoselvityksessä on käyty läpi Helsingin kaupungin merkittävimmät lepakkoalueet. Selvityksessä on arvotettu Laajasalon Tullisaarensalmesta Sarvastolahdelle ulottuva rantavyöhyke luokan I lepakkoalueeksi. Alueella on havaittu pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiipat, korvayökkö sekä pikkulepakko. Uhkatekijöiksi on selvityksessä muun ohella mainittu rantapuuston kaataminen sekä rantojen valaisu. Kaava-alueen pohjoisosassa sijaitseva Kaitalahden ranta-alue sisältyy Tullisaaren arvokkaaseen lepakkoalueeseen.

Ennen asemakaavan hyväksymistä on valmistunut vielä Kruunuvuorenrannan lepakkoselvitys 2017 (BatHouse 2017), jota ei ole liitetty kaavan valmisteluaineistoon. Tämä selvitys voidaan kuitenkin ottaa hallinto-oikeudessa huomioon arvioitaessa nyt hyväksytyn kaavan vaikutuksia lepakoihin. Selvityksen mukaan kaava-alueen kaikilla ulkoilupoluilla saalisti säännöllisesti viiksisiippoja. Isot polut muodostavat suojaisia käytäviä ympäristöön, joilla siipat mielellään saalistavat. Pohjanlepakkoa esiintyi eniten kallioalueiden ja lammen tuntumassa. Vesisiippoja saalisti ajoittain Kruunuvuorenlammella. Niitä esiintyi kuitenkin ihanteellisiin olosuhteisiin verrattuna suhteellisen vähän. Asemakaavassa ulkoilupolun varteen suunniteltu kerrostalorakentaminen muuttaisi toteutuessaan polun varrella olevaa ympäristöä merkittävästi valoisammiksi. Valoisammat olosuhteet olisivat hyvin epäsuotuisat erityisesti viiksisiipoille, jotka karttavat valoisia alueita. Kallio polun pohjoispuolella on hyvin jyrkkää, joten polun siirtäminen olisi haastavaa. Metsäalueen pohjoisosaan osoitetut pienet rakennukset eivät sinänsä ole lepakoille epäsuotuisat edellyttäen, että alueita ei valaista kesäaikaan. Lepakoiden kannalta on suotavaa, että uudisrakentamisen ja ulkoilupolun väliin jätetään puustoa antamaan ainakin osittaista suojaa ja varjoa polun suuntaan.

Oikeudellinen arviointi

Kaavoitusmenettelyyn liittyvät valitusperusteet

Laajasalo - Degerö Seura ry:n valituksen mukaan vuorovaikutusraportissa on annettu virheellistä tietoa rakennusten korkeudesta. Lisäksi vuorovaikutusraportissa on väitetty Stansvikinnummen olevan pientalovaltainen, vaikka Stansvikinnummi on kaavoitettu kerrostaloalueeksi. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n mukaan kaavaan osalliset eivät ole voineet arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua niistä mielipidettään maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä tarkoitetulla tavalla, koska vaikutusarvioita ei kaavan nähtävillä oloaikana ole ollut saatavilla.

Hallinto-oikeus toteaa, että asemakaavaan liittyvä vuorovaikutusraportti ei ole osa kaavaa eikä se tämän vuoksi myöskään itsessään voi olla muutoksenhaun kohteena. Kaavaehdotus on ollut julkisesti nähtävillä 20.11.–21.12.2015 ja kunnan jäsenille ja osallisille on varattu tilaisuus esittää mielipiteensä asiasta maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Kaavoitusmenettelyssä ei muutoinkaan ole tapahtunut sellaisia virheellisyyksiä, joiden vuoksi päätös pitäisi kumota.

Selvitysten riittävyys

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksessa on esitetty, että asemakaavan perusteena olleet luontoselvitykset ovat puutteelliset.

Hallinto-oikeus toteaa, että kaava-alueesta on laadittu edellä selostetut luonto- ja lepakkoselvitykset, joissa on selvitetty alueen luontokohteita ja lepakkotilannetta. Käytännössä alueen luontoselvitys perustuu lepakoita lukuun ottamatta lähes kokonaan vuoden 2005 Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan laatimisen yhteydessä tehtyyn luontoselvitykseen. Selvityksessä nyt puheena oleva alue on kuitenkin suhteellisen kattavasti kartoitettu, ja samassa yhteydessä arvioitu tuolloisen maankäyttökaavion mukaisen rakentamisen vaikutuksia luontoon ja ympäristöön. Valituksenalaisessa asemakaavassa on rakentamista esitetty pääosin samoille alueille kuin edellä mainitun selvityksen pohjana olleessa maankäyttökaaviossa. Lepakoiden osalta kaavavalmistelun aikana on tehty erilliset selvitykset, ja kaavaselostuksesta ilmenevät luontotietojärjestelmästä otetut tiedot.

Luontoselvityksessä ei ole tutkittu kallioluontotyyppejä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän otteen (14–19) mukaan Kruunuvuori on arvokas kallioalue, arvoluokkaa 1, ja sen pinta-ala on kartalta arvioituna 13,95 hehtaaria. Kaavassa osoitettu rakentaminen sijoittuu mainitulle kallioalueelle kuitenkin vain vähäiseltä osin.

Selvityksissä asemakaava-alueella ei ole havaittu luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettuja suojeltuja luontotyyppejä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) ei myöskään ole tehnyt luonnonsuojelulain 30 §:ssä tai 47 §:n 3 momentissa tarkoitettuja rajauspäätöksiä kaava-aluetta koskien. Kruunuvuorenlampi ja sen lähiympäristön luontoarvot on otettu huomioon osoittamalla lampi lähiympäristöineen luonnonsuojelualueeksi.

Edellä lausutun ja selvitysten sisällön huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitettyjen selvitysten perusteella on mahdollista arvioida asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen luonnonympäristön vaalimisen kannalta. Se, että Kruunuvuorenlammen eteläpuolelle on nyttemmin kaavoitettu kerrostaloja aiemman selvityksen maankäyttökaavion mukaisen pientaloasutuksen sijaan, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Siltä osin kuin luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa on mainittu alueella jäljellä olevat huvilat, joissa ei ole tehty lepakkokartoitusta, hallinto-oikeus toteaa, että huvila-alueelle ei ole asemakaavassa osoitettu uutta rakentamista.

Kun otetaan huomioon kaavassa rakentamattomaksi jätetyn alueen laajuus sekä se, että luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettu hävittämis- ja heikentämiskielto on voimassa suoraan lain nojalla, hallinto-oikeus katsoo, että asemakaava on perustunut riittäviin selvityksiin alueen luonnonolosuhteista eikä uusien selvitysten laatiminen suunnittelualueelta ole valituksessa esitetyillä perusteilla tarpeen.

Kaavaratkaisun yleiskaavan vastaisuus

Laajasalo - Degerö Seura ry:n valituksen mukaan kaava on ylempiasteisten kaavojen vastainen, koska kerrostalojen osuus on alueella jo arviolta 90 %. Kruunuvuoren kaava-alueella on huolehdittava pientaloasutuksen 50 % osuuden toteutumisesta.

Hallinto-oikeus toteaa, että asemakaavassa osoitettu kerrostalorakentaminen sijoittuu voimassa olevassa Kruunuvuorenrannan osayleiskaavassa palvelujen ja hallinnon alueelle ja asuntoalueelle (P/A) sekä asuntoalueelle, jolle saa rakentaa pien- ja kerrostaloja (A). Osayleiskaavassa ei ole määräyksiä kerrostalorakentamisen sallitusta enimmäismäärästä. Yleiskaava on siten ollut riittävällä tavalla ohjeena asemakaavaa laadittaessa.

Kaupunkikuvan ja luonnonympäristön vaaliminen

Laajasalo - Degerö Seura ry:n valituksen mukaan korttelin 49316 kerrostalot vaikuttavat selkeästi maisemaan, muun ohella Suomenlinnan suojavyöhykkeen ilmeeseen, koska rakennukset ovat oleellisesti kalliota korkeammat.

Hallinto-oikeus toteaa, että kortteliin 49316 on osoitettu rakennusalat yhdelle IV-kerroksiselle kerrostalolle ja kahdelle V-kerroksiselle kerrostalolle. Koko Kruunuvuorenrannan maisema tulee muuttumaan muutoinkin merkittävästi, kun otetaan huomioon alueelle jo hyväksytyt lainvoimaiset asemakaavat. Tähän nähden tavanomaisten IV- ja V-kerroksisten kerrostalojen rakentamisen ei, vaikka ne ulottuisivat jonkin verran Kruunuvuoren lakea korkeammalle, voida katsoa vaikuttavan olennaisesti alueen maisemakuvaan. Kortteliin 49316 osoitetun rakentamisen osalta kaava ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa säädettyjen viihtyisää ja turvallista elinympäristöä tai rakennetun ympäristön vaalimista koskevien kaavan sisältövaatimusten vastainen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksessa katsotaan, että korttelin 49318 ja katualueen läheisyydellä tulee olemaan lehmuslehdon suojelualueeseen vaikutuksia. Lehmuslehdon suojelualueen ulkopuolisesta vyöhykkeestä tuhoutuu noin kolmannes.

Luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa viitattu lehmuslehto on luonnonsuojelualue, joka ei kuulu kaava-alueeseen. AK-kortteli 49318 ja Salamanterinkuja sijoittuvat lehmuslehdon välittömään läheisyyteen. AK-korttelin ja katualueen sekä luonnonsuojelualueen väliin jää kuitenkin rakentamatonta aluetta eikä rakentamista ole miltään osin ulotettu luonnonsuojelualueelle. Tähän nähden korttelin 49318 ja Salamanterinkujan rakentamisella ei voida katsoa olevan sellaisia haitallisia vaikutuksia luonnonsuojelualueeseen, joiden perusteella kaavaratkaisua olisi pidettävä lainvastaisena.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksen mukaan Kaivoslyhdyn huoltotien ja kunnallistekniikan rakentaminen kaavassa merkitylle uralle vaurioittaa Kruunuvuorenlammen suojelualueen luonnontilaa. Lisäksi Kruunuvuorenlammen suojelualueen pinta-alaa on pienennetty verrattuna luontotietojärjestelmässä esitettyyn. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Laajasalo - Degerö Seura ry:n valitusten mukaan kortteleiden AK 49316 ja AK 49317 rakentamisella tulee olemaan vaikutuksia Kruunuvuorenlammen suojelualueeseen.

Hallinto-oikeus toteaa, että Kruunuvuorenlampi on Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmässä suojelukohde ja arvokas kasvillisuus- ja kasvistokohde. Suojelukohteen pinta-alaksi on määritelty 2,3 hehtaaria. Luontotietojärjestelmän tietojen mukaan suojeltavalle lammelle tulee määritellä suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että lammen luontainen valuma-alue ei muutu. Aluetta tulee hoitaa niin, että luonnontilaisuus ja erämaisuus säilyvät. Kruunuvuorenlammen valuma-alueeksi on määritelty 5,87 hehtaaria. Vuoden 2005 luontoselvityksessä on ehdotettu Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueen rajauksen pinta-alaksi noin 2,2 hehtaaria. Suojavyöhykkeeksi on ehdotettu koko lammen valuma-aluetta, jonka pinta-ala on noin 6,2 hehtaaria. Hallinto-oikeus katsoo, että asemakaavassa tehty luonnonsuojelualueen rajaus vastaa laajuudeltaan riittävästi luontotietojärjestelmässä ja luontoselvityksessä luonnonsuojelualueen rajaukseksi esitettyä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan AK-kortteleiden 49316 ja 49317 pohjoisosat sijoittuvat Kruunuvuorenlammen valuma-alueelle ja suojavyöhykkeelle. Environ vuoden 2005 selvityksen mukaan lammen suojeluvyöhykkeelle on mahdollista vähäisessä määrin rakentaa, jos suojelutavoitteet otetaan huomioon. Sitä suoja-alueen osaa, jolle AK-korttelit sijoittuvat, voidaan pitää vähäisenä suhteessa suoja-alueen kokonaispinta-alaan. Kun lisäksi otetaan huomioon AK-kortteleiden 49316–49318 hulevesijärjestelyjä koskevat asemakaavamääräykset, hallinto-oikeus katsoo, että kaavan hyväksymispäätös ei ole lainvastainen sillä luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa esitetyllä perusteella, että AK-kortteleiden rakentaminen tulee vaikuttamaan Kruunuvuorenlammen suoja-alueeseen.

Luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa viitattu tie Kaivoslyhty on olemassa oleva tie, joka on asemakaavassa osoitettu yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varatuksi reitiksi, jolla pelastus- ja huoltoajo on sallittu. Kaivoslyhty jatkuu Zátopekinsuorana ja Hällebonpolkuna Kaitalahdenniemeen, johon on asemakaavassa merkitty muun ohella kolme rakennusalaa 30 m2:n suuruisille virkistystoimintaan tarkoitetuille rakennuksille, joihin saa sijoittaa majoitustilan, saunan, kahvilan tai kioskin. Kun otetaan huomioon Kaitalahdenniemeen osoitetun rakentamisen määrä, ei kyseisten rakennusten käyttämisen ja huoltamisen voida arvioida edellyttävän sellaista kadunrakennus- tai kunnallistekniikkaa, jolla olisi luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa esitettyjä haitallisia vaikutuksia Kruunuvuorenlammen luonnonsuojelualueeseen. Kaavaratkaisu ei ole tältäkään osin maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisen luonnonarvojen vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen vastainen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksen mukaan Aaltokoro-reitin vaikutusta Kruunuvuoren läntisen jyrkänteen kallion luontoarvoihin ei ole selvitetty. Valituksen mukaan kaavassa sallitun viljelypalsta-alueen (rp-1) rakentaminen tuhoaa Puutarhurin huvilan länsipuolella sijaitsevan saranevan. Ulkoilutien, saunan (v-3) sekä maiseman avoimena pitämistä koskeva kaavamääräys (am) tuhoaisi Tullisaarensalmen rantaan laskeutuvan kalliopainanteen luontoarvot. Lisäksi kallioseinämään porrastettava jalankulkutie, sauna sekä laituri (lv1) heikentävät Kaitalahteen laskeutuvan kalliojyrkänteen luonnonarvoja. Hällebonpolun varteen Villa Hällebon koillispuolelle osoitetun am-merkinnän luontovaikutuksia ei ole selvitetty. Rp-1-merkinnän mukainen viljelypalstojen rakentaminen Hällebonpolun eteläpuolella tuhoaa kallion juuren puuston ja kasvillisuuden.

Hallinto-oikeus toteaa, että kaava-alueelta tehdyissä luontoselvityksissä ei ole havaittu metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai luonnonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettuja suojeltuja luontotyyppejä eikä valituksissakaan ole osoitettu tällaisia olevan. Esimerkiksi Kruunuvuoren huvila-alueen pohjoisosa on Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmässä arvokas kasvillisuus- ja kasvistokohde, jonka tulevassa maankäytössä on pyrittävä säilyttämään kulttuurikasvisto osana alueen huvilahistoriaa (arvoluokka II). Kaava-alueen pohjoisosan kallioalueet ovat Helsingin kaupungin luontotietojärjestelmässä arvokasta kallioaluetta (arvoluokka I). Vuoden 2005 luontoselvityksessä hyviksi kääpäalueiksi on nimetty Kaitalahteen viettävä rinne, Kruunuvuorenlammen eteläpuolisen rinteen kallioiden väliset painanteet sekä kaakkoisosan lehtoalue.

Kun otetaan huomioon luontoselvityksissä todetut luontoarvot, am ja rp-1 -kaavamääräysten sisällöt sekä Tullisaarensalmen ja Kaitalahden rannalle sallittujen saunarakennusten ja laitureiden vähäinen koko, kaavaratkaisun ei edellä mainituilla luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa esitetyillä perusteilla voida katsoa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisen luonnonarvojen vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen tai luonnonsuojelulain vastainen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksessa katsotaan, että AK-kortteleiden 49318 ja 49317 rakentaminen tuhoaa lepakoiden siirtymisreitin Kruunuvuorenlammen ja Tahvonlahden Kaivoshuviloiden lisääntymis- ja levähdyspaikan välillä. Valituksen mukaan AK-kortteleiden 49317 ja AK 49316 rakentaminen lisää lammen valosaastetta niin, että lampi muuttuu siipoille epäsuotuisaksi ympäristöksi.

Vuoden 2017 lepakkoselvityksessä lepakkohavaintoja on tehty kaikilta Kruunuvuoren metsäalueen ulkoilupoluilta. Kaava-alueella ei ole havaittu luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Alue, jolta lepakkohavaintoja on tehty, sijoittuu asemakaavassa VL/s-alueelle. AK-korttelit 49318, 49317 ja 49316 sijoittuvat lähelle Kaivoslyhty-reittiä, jolta on tehty lepakkohavaintoja. Kun kuitenkin otetaan huomioon AK-korttelien viereinen luonnonsuojelualue (lehmuslehto), ei lepakoiden siirtyminen Tahvonlahdenniemeltä Kruunuvuorenlammelle esty asemakaavassa osoitetun rakentamisen johdosta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty suoraan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla, kaavan hyväksymispäätös ei ole lainvastainen sillä luonnonsuojeluyhdistyksen valituksessa esitetyllä perusteella, että asemakaavassa ei ole otettu riittävästi huomioon alueella esiintyviä lepakkolajeja.

Edellä mainitun perusteella ja kun kaavassa rakentamiseen osoitetulla alueella ei ole muiltakaan osin havaittu sellaisia luontoarvoja, jotka estäisivät kaavaratkaisun mahdollistaman rakentamisen, kaavaratkaisun ei voida katsoa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisen luonnonarvojen vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen tai luonnonsuojelulain vastainen.

Lopputulos

Kaavaa laadittaessa ei ole valituksissa esitetyillä perusteella menetelty virheellisesti eikä päätös ole valituksissa esitetyillä perusteilla muutoinkaan lainvastainen. Valitukset on siten hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Kuntalaki 135 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Marja Viima ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Laajasalo - Degerö Seura ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asemakaavan muutos on yleiskaavan vastainen, koska se ei toteuta yleiskaavassa 2002 asetettua 50 prosentin pientalovaltaisuutta. Kaavan valmisteluvaiheessa on annettu virheellistä tietoa rakennusten korkeudesta suhteessa Kruunuvuoren kallioihin sekä alueen pientalorakentamisen määrästä.

Asemakaavan mukainen rakentaminen kortteleissa 49316 ja 49317 kallioon louhittavine parkkihalleineen ja katuineen sijoittuu Kruununvuorenlammen valuma-alueelle ja uhkaa lammen luonnontilan säilymistä. Luonnonsuojelualueen suojavyöhyke ei toteudu.

2. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kruunuvuoren asemakaavatyössä on laiminlyöty merkittävien vaikutusten arviointi. Asemakaavamuutosta varten laaditut luontoselvitykset ja vaikutusarvioinnit ovat puutteellisia. Selvityksiä ei ole tehty Kruunuvuoren rauniohuvilan piha-alueelta eikä Aaltokoron kalliorinteeltä. Selvitystä kaava-alueen metsien erityisen tärkeistä elinympäristöistä tai niiden METSO-arvoista ei ole myöskään tehty. Lepakkoselvitys 2017 ja uhanalaisia luontotyyppejä koskeva selvitys eivät ole sisältyneet kaava-aineistoon. Lepakkoselvityksessä on laiminlyöty lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tutkiminen. Lepakkoselvitys ei myöskään kata Kruunuvuoren rauniohuviloita.

Kaivoslyhdyn ulkoilu-, huolto- ja pelastustien tai kortteleiden 49316 ja 49317 rakentamisen vaikutuksia Kruunuvuorenlammen luonnontilaan ei ole selvitetty. Kortteleiden 49316–49318 rakentaminen hävittää tai heikentää lepakoiden siirtymäreitin Kruunuvuorenlammelle lisäämällä valosaastetta. Lisäksi osa lehmuslehdon suojelualuetta ympäröivästä lehtometsästä tuhoutuu. Hallinto-oikeus ei ole lainkaan huomioinut asemakaavan vaikutusta pikkulepakoihin.

Helsingin kaupunki on antanut selityksen, jossa on vaadittu valitusten hylkäämistä. Kaupunki on viitannut hallinto-oikeudelle lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kruununvuorenrannan osayleiskaava on ollut riittävästi ohjeena asemakaavan muutosta laadittaessa. Osayleiskaavassa ei ole määräyksiä kerrostalorakentamisen sallitusta enimmäismäärästä.

Asemakaavan muutos perustuu kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja se edellyttämiin riittäviin selvityksiin. Rauniohuvilan alueella ei ole tehty lepakkokartoitusta, koska alueelle ei ole osoitettu uutta rakentamista. Lehmuslehdon luonnonsuojelualue ei kuulu asemakaava-alueeseen.

Kruunuvuorenlammen luonnonarvot on otettu huomioon osoittamalla lampi lähiympäristöineen luonnonsuojelualueeksi. Kaivoslyhty on olemassa oleva tie, jonka asemakaavamuutoksen mukaisella rakentamisella ei ole haitallisia vaikutuksia Kruunuvuorenlammen luonnontilaan. AK-kortteleiden 49316 ja 49317 pohjoisosat sijoittuvat lammen valuma-alueelle vain vähäisessä määrin ja sen on arvioitu vuonna 2005 laaditussa luontovaikutusarvioissa olevan mahdollista. Kaavamääräyksin on huomioitu tonttien valumavesien laskusuunta Kruunuvuorenlammesta poispäin.

Vuoden 2017 lepakkoselvityksessä on lepakkohavaintoja tehty kaikilta Kruunuvuoren metsäalueen ulkoilupoluilta. Kaava-alueella ei ole havaittu lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lepakoiden siirtyminen Tahvonlahdenniemeltä Kruunuvuorenlammelle ei esty asemakaavassa osoitetun rakentamisen johdosta.

Valituksessa hallinto-oikeudelle ei ole tuotu esiin selvitysten puutteellisuutta METSO-selvitysten puuttumisen perusteella. Kaava-alueen luontoselvityksissä ei ole myöskään havaittu metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja elinympäristöjä.

Tavanomaisten IV- ja V -kerroksisten kerrostalojen ei voida katsoa vaikuttavan olennaisesti alueen maisemakuvaan.

Laajasalo - Degerö Seura ry on antanut vastaselityksen.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on antanut vastaselityksen. Kortteleiden 49316–49318 rakentamisen vaikutuksia lepakoiden siirtymäreittiin ei ole selvitetty ennen asemakaavan hyväksymistä. Lepakkoselvitys on tehty puutteellisesti.

Vuonna 2019 julkaistun Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnin mukaan asemakaava-alueella esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä, joita ei ole tunnistettu asemakaavan selvitysaineistoissa eikä otettu huomioon asemakaavassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:lle osittain ja tutkii asian siltä osin kuin kyse on valitusperusteesta, joka liittyy asemakaavan vaikutuksiin lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin ja elinympäristöön sekä niihin liittyvään selvitystarpeeseen.

Valitus hyväksytään. Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan asemakaavassa osoitettujen asuinkerrostalojen kortteleiden AK 49317 ja 49318 osalta.

2. Laajasalo - Degerö Seura ry:n sekä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen valituslupahakemus muilta kuin 1. kohdassa mainitulta osin hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten muilta osin anna ratkaisua muutoksenhakijoiden valituksiin.

Perustelut

1. Ratkaisu valitukseen siltä osin kuin valituslupa myönnetään

1.1. Sovellettava oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön;

6) elinkeinoelämän toimivan kilpailun kehittymiseen.

Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskevan direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV (a) tarkoitettuja eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä muun ohella niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

Luonnonsuojeluasetuksen 23 §:n mukaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin säännöstä sovelletaan Suomessa luonnonvaraisena esiintyviin luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuihin eläinlajeihin, jotka on mainitun asetuksen liitteessä 5.

Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat luonnonsuojeluasetuksen liitteen 5 mukaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja eläinlajeja.

Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission luontodirektiivin soveltamisesta antama ohje, joka koskee erityisesti suojeltuja lajeja (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007).

1.2. Asemakaavan kaavamääräyksistä

Kruunuvuoren asemakaavan ja asemakaavan muutoksen tarkoituksena on toteuttaa alueelle Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan mukaisesti korkeatasoinen ja merellinen asuinalue. Asemakaavalla muutetaan Kruunuvuoren juuressa sijainneet öljysatama-alueet asuntokortteleiksi ja osaksi rakennettua ympäristöä sekä liitetään alueen pohjoisosan kalliot ja metsäiset viheralueet osaksi Kruunuvuorenrannan virkistysalueita. Asemakaava-alueen kokonaispinta-ala on noin 37 hehtaaria, josta asuinkortteleita on noin 6 hehtaaria ja viher- ja virkistysalueita noin 16,8 hehtaaria. Asemakaavassa osoitetaan kaava-alueelle rakennusoikeutta yhteensä 77 580 k-m2.

Asemakaavassa on Kruunuvuoren virkistysalueeseen rajautuen Kultakruununkaaren pohjoispuolelle osoitettu kolme asuinkerrostalojen korttelialuetta AK 49316 –49318. Näillä AK-korttelialueilla rakennusten suurin sallittu kerrosluku on pääosin neljä tai viisi, mutta kortteleissa 49317 ja 49318 osin myös kuusi ja lisäksi Salamanterinkujan varrella yhdellä rakennusalalla seitsemän. Mainituille AK-korttelialueille on sallittu I-kerroksisten maanalaisten tilojen rakentaminen, joihin saa rakentaa autopaikkoja ja teknisiä tiloja. AK-kortteleihin 49316–49318 liittyy lisäksi kaavamääräys kortteleista sekä Yksisarvisenkujalta ja Villimiehenkujalta tulevien hule- ja kuivatusvesien johtamisesta kohti etelää, ei kohti Kruunuvuorenlampea.

Mainittujen asuinkorttelien pohjoispuolella sijaitsee Kruunuvuoren virkistysalue, jota asemakaavassa koskee merkintä kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja geologisesti arvokas virkistysaluekokonaisuus (VL/s). Virkistysalueen keskellä sijaitseva Kruunuvuorenlampi ja sitä ympäröivä alue on merkitty luonnonsuojelulailla perustettavaksi luonnonsuojelualueeksi (SL). Luonnonsuojelualueen ja mainittujen AK-kortteleiden väliin on osoitettu itä-länsisuuntainen virkistysreitti (Kaivoslyhty). Osa Kaivoslyhdystä on merkitty yleiselle jalankululle ja polkupyöräilylle varatuiksi reiteiksi, joilla pelastus- ja huoltoajo on sallittu (pp/pe/h).

1.3. Selvitys asemakaavan vaikutuksista lepakoiden elinympäristöön sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin

Asemakaavaa varten alueen luontoarvoja on selvitetty luontoselvityksissä Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi (Enviro, 2005), Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003 (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2004) ja Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2014 (Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2014). Lisäksi kaavoituksessa on käytetty Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen luontotietojärjestelmän tietoja.

Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna 2003 -selvityksessä Kruunuvuoren aluetta ei ole luokiteltu tärkeäksi lepakkojen esiintymisalueeksi.

Vuoden 2014 lepakkoselvityksessä on käyty läpi Helsingin kaupungin merkittävimmät lepakkoalueet. Selvitys on rajattu tärkeisiin lepakkoalueisiin ja niiden läheisyyteen sekä rannoille. Selvityksessä on arvotettu Laajasalon Tullisaarensalmesta Sarvastolahdelle ulottuva rantavyöhyke luokan I lepakkoalueeksi. Alueella on havaittu pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiipat, korvayökkö sekä pikkulepakko. Asemakaava-alueeseen pohjoispuolella rajoittuva Kaitalahden ranta-alue kuuluu selvityksen mukaiseen Tullisaaren luokan I lepakkoalueeseen. Asemakaava-alue on pääosin jäänyt selvityksen ulkopuolelle.

Ennen asemakaavan hyväksymistä on valmistunut Helsingin kaupungin tilaama Kruunuvuorenrannan lepakkoselvitys 2017 (BatHouse 2017). Selvitystä ei ole liitetty kaavan valmisteluaineistoon. Selvityksen tarkoitus on ollut muodostaa Kruunuvuorenrannan alueen lepakoista kokonaiskuva sekä selvittää lepakoille tärkeät alueet ja niiden väliset siirtymäreitit. Selvityksen mukaan Kruunuvuoren alue on Helsingin mittakaavassa lepakoiden suosima alue. Selvityksessä esitetyistä lepakoiden tärkeimmistä saalistusalueista Kruunuvuoren alue on karttaesityksen mukaan pinta-alaltaan laajin.

Lepakkoselvityksen 2017 mukaan lepakot käyttävät kesän aikana useita alueita saalistusalueinaan siirtyen alueelta toiselle parhaita saalistuspaikkoja etsiessään. Lepakoiden piilopaikat voivat olla jopa kilometrien päässä niiden suosimilta saalistusalueilta. Lepakot tarvitsevat suojaisia siirtymäreittejä myös piilopaikoilta saalistusalueille. Kruunuvuoren alueella on selvityksen mukaan useita tärkeitä sisäisiä potentiaalisia siirtymäreittejä. Selvityksen mukaan Kruunuvuorenrannan muilta esiintymisalueilta johtaa Kruunuvuoren saalistusalueelle käytännössä vain yksi siirtymäreitti. Se sijaitsee välittömästi asemakaavan asuinkortteleiden AK 49317 ja 49318 pohjoispuolella kulkien pitkin Kaivoslyhdyn polkua.

Lepakkoselvityksen 2017 mukaan asemakaava-alueen kaikilla ulkoilupoluilla saalisti säännöllisesti viiksisiippoja. Isot polut muodostavat suojaisia käytäviä ympäristöön, joilla siipat mielellään saalistavat. Pohjanlepakkoa esiintyi eniten kallioalueiden ja lammen tuntumassa. Vesisiippoja saalisti ajoittain Kruunuvuorenlammella. Selvityksen yhteydessä ei ollut mahdollista tarkistaa, oliko Kruunuvuoren alueen kahdessa rauniohuvilassa lepakoiden piilopaikkoja. Selvityksen mukaan asemakaavassa Kaivoslyhdyn ulkoilupolun varteen suunniteltu kerrostalorakentaminen muuttaisi toteutuessaan polun varrella olevaa ympäristöä merkittävästi valoisammiksi. Valoisammat olosuhteet olisivat hyvin epäsuotuisat erityisesti viiksisiipoille, jotka karttavat valoisia alueita. Kallio polun pohjoispuolella on hyvin jyrkkä, joten polun siirtäminen olisi haastavaa. Selvityksessä esitetään suosituksena puuston säilyttämistä uudisrakentamisen ja ulkoilupolun välissä sekä polun pitämistä valaisemattomana ainakin kesäaikaan 1.6.–31.8.

1.3. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n valituksesta arvioitava, onko asemakaava perustunut lepakoiden elin- ja saalistusalueille kohdistuvien vaikutusten osalta riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin ja onko asemakaavan mahdollistama rakentaminen toteutettavissa maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin luonnonympäristön vaalimista ja siihen liittyvien erityisten arvojen hävittämiskieltoa koskevan sisältövaatimuksen sekä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentista johtuvat vaatimukset täyttävällä tavalla.

Luonnonsuojelulakiin perustuva lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto voi koskea vain verrattain suppeita alueita, eikä mainittu säännös siten velvoita suojelemaan siinä tarkoitettujen eläinlajien koko elinympäristöä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisen kiellon noudattamisen arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin liittyvät eläinlajikohtaiset erityispiirteet. Lepakoiden osalta arvioinnissa on otettava huomioon lisääntymis- ja levähdyspaikkojen väliset tärkeät siirtymäreitit, koska kaikkein keskeisempien siirtymäreittien hävittäminen tai heikentäminen voi käytännössä johtaa lisääntymis- ja levähdyspaikan häviämiseen tai heikentymiseen.

Asemakaava-alueen sijainnista Tahvonlahdenniemen ja Stansvikin sekä Tullisaaren merkittävien lepakkoalueiden läheisyydessä ja sen selvityksissä todetusta merkityksestä lepakoiden saalistusalueena seuraa, että asemakaavaratkaisussa ja sen perusteena olevissa selvityksissä ja vaikutusten arvioinneissa olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota asemakaavan toteuttamisesta alueella esiintyville lepakoille aiheutuviin vaikutuksiin.

Vuoden 2017 lepakkoselvityksessä lepakkohavaintoja on tehty kaikilta Kruunuvuoren metsäalueen ulkoilupoluilta. Kruunuvuorenlampea ympäröivien metsien on selvityksessä arvioitu olevan yksi Kruunuvuorenrannan alueen tärkeimmistä lepakoiden saalistusalueista. Asemakaava-alueelta ei ole kuitenkaan selvitetty tarkemmin luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja lepakoiden potentiaalisia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Alue, jolta lepakkohavaintoja on tehty, sijoittuu asemakaavassa VL/s-alueelle. Kaivoslyhdyn polun avonainen maastokäytävä toimii lepakoille tärkeänä potentiaalisena siirtymäreittinä. Asemakaavassa osoitetut AK-korttelit 49317 ja 49318 sijoittuvat Kaivoslyhdyn polun välittömään läheisyyteen kohdassa, jossa polkualueen siirtäminen etäämmälle ei ole jyrkkien maasto-olosuhteiden vuoksi mahdollista.

Laadittujen selvitysten perusteella jää huomattava epävarmuus siitä, sijaitseeko asemakaava-alueella lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Selvitysten perusteella on arvioitavissa, että asemakaavan mukainen rakentaminen heikentää lepakoiden tärkeänä siirtymäreittinä käyttämää Kaivoslyhdyn polun maastokäytävää, kun polun valaistusolosuhteet kortteleiden 49317 ja 49318 rakentamisen seurauksena muuttuvat. Lisäksi kortteleihin osoitetut korkeiden rakennusten rakennusalat sijaitsevat kapean maastokäytävän välittömässä läheisyydessä. Tärkeän siirtymäreitin heikentymisen vaikutusta lepakoiden elinympäristöön ja alueella mahdollisesti sijaitseviin lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin ei ole selvitetty riittävästi. Asemakaavassa ei ole myöskään asetettu kaavamääräyksiä, joilla lepakoiden siirtymäreitin käytettävyys voitaisiin uusissa olosuhteissa varmistaa.

Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei mainittujen kortteleiden asemakaavan nojalla myönnettävien rakennuslupien yhteydessä ole mahdollista asettaa lepakoiden tärkeän siirtymäreitin turvaamista koskevia ehtoja rakennustontin ulkopuolella, asemakaavaa varten ei ole laadittu sellaisia selvityksiä ja vaikutusten arviointeja, joiden nojalla olisi mahdollista luotettavasti arvioida sitä, onko kaavassa kortteleihin AK 49317 ja 49318 osoitettu rakentaminen asemakaavan luonnonarvojen vaalimista koskevan sisältövaatimuksen mukaista. Myöskään luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kiellettyjen vaikutusten aiheutumista ei ole laadittujen selvitysten perusteella mahdollista poissulkea. Asemakaava ei siten mainitulta osin perustu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin.

Kaupunginvaltuuston päätös on edellä lausuttu huomioon ottaen tältä osin kuntalain 135 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja kaupunginvaltuuston päätökset on kortteleiden AK 49317 ja 49318 osalta kumottava.

2. Valituslupahakemusten hylkääminen

Sen perusteella, mitä muutoksenhakijat ovat esittäneet ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole muilta osin maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentissa ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 126 §:n 1 momentin mukaan asiassa sovellettavan hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Satu Sundberg.