KHO:2020:126

A:n isä oli lahjoittanut omistamiaan B Oy:n osakkeita A:lle täysin omistusoikeuksin sen jälkeen, kun osingonjaosta oli päätetty B Oy:n varsinaisessa yhtiökokouksessa, mutta ennen kuin osinko oli erääntynyt maksettavaksi. Osinkoja maksettaessa A oli merkitty lahjoitettujen osakkeiden omistajaksi B Oy:n osakeluetteloon.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osingot eivät olleet A:n isän nostettavissa tai vallinnassa eikä hänelle ollut muodostunut niihin sellaista osakkeista erillistä saamisoikeutta, että osinkoa olisi pidettävä hänen tulonaan osingonjakopäätöksen perusteella. Näin ollen, ja kun A:n isä ei ollut pidättänyt lahjoitettuihin osakkeisiin osinko- tai muutakaan oikeutta, lahjoituksen jälkeen osakkeille maksettu osinko oli A:n tuloa. Verovuosi 2011.

Äänestys 4-1

Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 32 § ja 110 § 1 momentti

Osakeyhtiölaki 3 luku 2 § 1 momentti (624/2006)

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 28.12.2018 nro 18/0869/3

Asian aikaisempi käsittely

A on saanut 7.11.2011 lahjana isältään B Oy:n osakkeita. B Oy oli tehnyt 9.5.2011 osingonjakopäätöksen, jonka mukaan toinen erä osingoista maksetaan 30.11.2011. B Oy on 30.11.2011 maksanut A:lle osinkoa 45 749,16 euroa.

Verohallinto on verovuoden 2011 verotusta toimitettaessa poikennut A:n veroilmoituksesta siten, että hänen veronalaisista pääomatuloistaan on poistettu 45 749,16 euron suuruiset osinkotulot.

Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 6.3.2018 hyväksynyt A:n vaatimuksen lisätä B Oy:n 30.11.2011 maksama osinko 45 749,16 euroa hänen veronalaisiin pääomatuloihinsa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan hallinto-oikeuteen vaatinut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen kumoamista ja verovuodelta 2011 toimitetun verotuksen saattamista voimaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 29 §:n 1 momentin, 32 §:n ja 110 §:n 1 momentin säännökset ja saatua selvitystä lausunut oikeudellisena arviointina ja johtopäätöksinään seuraavaa:

A ei ole omistanut yhtiön osakkeita osingonjakopäätöshetkellä, mutta on saanut omistusoikeuden osakkeisiin ennen kuin maksettavaksi päätettyjen osinkojen toinen erä on ollut nostettavissa. Osingot ovat olleet tiedossa lahjoitushetkellä. Kun A:n lahjana saamiin osakkeisiin ei ole pidätetty osinko-oikeutta tai muutakaan oikeutta ja kun päätetyt osingot ovat erääntyneet ja olleet nostettavissa vasta osingonmaksupäivänä niille osakkeenomistajille, jotka ovat olleet merkittyinä osakasluetteloon osingon maksamispäivää edeltävän päivän päättyessä, hallinto-oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä oleva osinko on A:n eikä osakkeet lahjoittaneen henkilön saamaa osinkotuloa. Verotuksen oikaisulautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Siimes, Vesa Heikkilä ja Emmi Aakula, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset kumotaan ja verovuodelta 2011 toimitettu osinkotulojen verotus palautetaan voimaan. A:n veronalaisista pääomatuloista tulee poistaa 45 749,16 euron suuruiset osinkotulot.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Osakeyhtiölaki ei sisällä säännöstä siitä, kenellä yksityisen osakeyhtiön osakkeenomistajalla on oikeus osinkoon tai siitä, minkä hetken mukaisen osakkeiden omistuksen perusteella tuo oikeus määräytyy. Julkisten osakeyhtiöiden, joiden osakkeet kuuluvat arvo-osuusjärjestelmään, osalta tällainen säännös on osakeyhtiölain 3 luvun 14 c §:n 2 momentissa (oikeammin 4 luvun (624/2006) 2 §:n 3 momentissa).

Oikeus osinkoon on sillä, jolle osinkoon oikeutettu osake kuuluu osakeyhtiölain 5 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisena varsinaisena yhtiökokouspäivänä. Kun mainitun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan varsinaisessa yhtiökokouksessa on päätettävä taseen osoittaman voiton käyttämisestä, varsinainen yhtiökokouspäivä on osingonjakopäätöspäivä. Tuon hetken mukainen osakkeiden omistusoikeus ratkaisee sen, kenellä on oikeus osinkoon, jos yhtiökokouspöytäkirjassa ei ole muuta todettu. Tämä tulkinta vastaisi sitä, mitä arvo-osuusjärjestelmään kuuluvien julkisten osakeyhtiöiden osalta on säädetty ja tulkintatapa selkeyttäisi osingon verotusta osakkeiden omistajanvaihdostilanteissa.

Asiassa kyseessä oleville B Oy:n osakkeille 9.5.2011 tehdyn osingonjakopäätöksen perusteella 30.11.2011 maksettu osinko tulee verottaa kokonaisuudessaan A:n isällä, koska hänelle syntyi osingonjakopäätöksellä saamisoikeus kysymyksessä olevaan osinkoon. Tällainen saamisoikeus on tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu rahanarvoinen etuus ja tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettua tuloa, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Lisäksi se on isän veronalaista osinkotuloa tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momenttien mukaisesti. Osinko on tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaisesti isän verovuoden 2011 tuloa, koska osinko on ollut nostettavissa 30.11.2011.

Sen jälkeen kun osingonjakopäätös on tehty varsinaisen yhtiökokouksen päätöksellä, osakkeenomistajan oikeus osinkoon muuttuu tuloverotuksen näkökulmasta luonteeltaan tavalliseksi saamisoikeudeksi, joka ei enää liity tiettyyn osakkeeseen. Tästä johtuu, että osingonjakopäätöksen jälkeisellä mahdollisella osakkeiden omistajanvaihdoksella ei ole merkitystä siihen, kenellä osinko verotetaan. Osinko verotetaan lähtökohtaisesti sillä, joka omisti osakkeet osingonjakopäätöspäivänä. Poikkeus mainittuun osingon verokohteluun voi syntyä, jos osingonjakopäätös sisältää erityisiä määräyksiä siitä, minkä hetken omistuksen mukaan oikeus osinkoon määräytyy. Osingonjakopäätöksessä ei ole mainintaa siitä, että osinko olisi valituksenalaisessa hallinto-oikeuden päätöksessä todetulla tavalla nostettavissa niille osakkeenomistajille, jotka ovat olleet merkittyinä osakasluetteloon osingon maksamispäivää edeltävän päivän päättyessä.

A on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Vero- ja yhtiöoikeudellisesti osinko kuuluu osakkeenomistajalle, joka on merkitty osakasluetteloon osingon realisoituessa maksettavaksi, kun lahjoittaja ei ole lahjakirjassa tai muutoin pidättänyt itsellään osinko-oikeutta. Kaikki osakkeeseen liittyvät oikeudet ovat siirtyneet lahjansaajalle 7.11.2011. Merkitystä ei ole sillä, että osingonjakopäätöksessä ei ole kirjoitettu auki, minkä päivän mukaisen osakasluettelon perusteella osingot ovat nostettavissa, koska ilman nimenomaista määräystäkin osinko on vero- ja yhtiöoikeudellisen systematiikan perusteella tarkoitettu jaettavan osakkeenomistajalle, joka on merkitty osakasluetteloon osingon realisoituessa maksettavaksi. Osingonjakopäätöksen sanamuoto, että osinko on nostettavissa 30.11.2011, on määräys siitä, että osinko on tarkoitettu olevan nostettavissa niille osakkeenomistajille, jotka omistavat osakkeet 30.11.2011. Edellä sanotun vahvistaa tosiasiallinen osingon maksusuoritus osakkeenomistajille sekä yhtiön muinakin verovuosina noudattama vastaava osinkojen maksukäytäntö.

Yksityisoikeudellisesti osingonjakopäätöksen sanamuoto tarkoittaa, että osingonjakopäätös on 30.11.2011 jaettavaksi päätetyn osingon osalta osakkeenomistajan osingon saamisoikeuden kannalta lykkääväehtoinen, eli osingonjakopäätös realisoituu osakkeenomistajan kannalta tehokkaaksi yhtiötä kohtaan vasta osingon nostettavissa olohetkellä 30.11.2011. Valitus perustuu virheelliseen johtopäätökseen, jonka mukaan osingonjakopäätöksen tekohetkellä 9.5.2011 osakkeenomistajille olisi syntynyt saamisoikeus, joka on tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu rahanarvoinen etuus, vaikka päätöksessä on todettu osingon olevan nostettavissa vasta 30.11.2011. Tulkinta on perusteeton ja vastoin tuloverolain 110 §:n 1 momentin sanamuotoa. Saamisoikeus ei ole syntynyt osingonjakopäätöksen tekohetkellä vaan 30.11.2011, kun osinko on realisoitunut maksettavaksi. Tuloverolain 29 §:n 1 momentissa ei ole säädetty, milloin tulo on saatu. Tulon realisoituminen on ratkaistava tuloverolain 110 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella eli sen mukaan, milloin tulo on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu verovelvollisen vallintaan. Vallintaan saaduilla tuloilla tarkoitetaan tuloja, joihin verovelvollisella on määräämisoikeus. Osakkeenomistajalle syntyy määräämisoikeus osinkoon silloin, kun osinko on osingonjakopäätöksen mukaan hänen nostettavissaan. Osinkoa ei voi tuolloin nostaa muu kuin kyseisellä hetkellä osakkeen omistava henkilö.

Väite siitä, että arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia osakkeita koskevaa säännöstä voitaisiin soveltaa yksityisiin osakeyhtiöihin, on perusteeton. Osakeyhtiölakia säädettäessä perusperiaatteena oli, että laki on yleislaki ja julkisia yhtiöitä koskevat säännökset kirjoitetaan erikseen omiksi pykälikseen. Erityissäännökset eivät sovellu yksityisiin osakeyhtiöihin.

Osakkeen lahjoituksessa osinko-oikeutta pidättämättä luovutetaan osake kaikkine oikeuksineen. Siten lahjoitetulla osakkeella on säilynyt oikeus jaettavaksi päätettyyn osinkoon. Kuten oikeudenvalvontayksikkö toteaa, osinko maksetaan osakkeelle. Lahjansaaja saa osingon osakkeelleen, jolle osakeyhtiölain mukaan osinko on jaettu. Osinko jaetaan osakkeelle maksupäivänä. Osinko ei ole ennen kyseistä päivää perittävissäkään. Osingonjakopäätöksessä on tosiasiassa määrätty, kenelle osinkoa jaetaan, koska yhtiöoikeudellisesti osinko maksetaan osakkeelle, jonka lahjansaaja tässä tapauksessa omistaa osingonmaksuhetkellä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

A on antanut vastineen, joka on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat jäljempänä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot.

Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on, siten kuin siitä jäljempänä tarkemmin säädetään, omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa on muun ohessa osinkotulo siten kuin 33 a–33 d §:ssä säädetään.

Tuloverolain 110 §:n 1 momentin mukaan tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu vallintaan.

Osakeyhtiölain 3 luvun 2 §:n 1 momentin (624/2006) mukaan osakkeen saajalla ei ole oikeutta käyttää osakkeenomistajalle yhtiössä kuuluvia oikeuksia ennen kuin hänet on merkitty 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun osakeluetteloon tai hän on ilmoittanut saantonsa yhtiölle ja esittänyt siitä luotettavan selvityksen. Tämä ei kuitenkaan koske sellaista osakkeeseen perustuvaa oikeutta, jota käytetään esittämällä tai luovuttamalla osakekirja, lippu tai muu yhtiön antama erityinen todistus. Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvaan osakkeeseen sovelletaan, mitä 4 luvun 2 §:ssä säädetään.

Asiassa saatu selvitys

B Oy on vuonna 1922 rekisteröity yhtiö, jonka osakekanta muodostuu 31 392 osakkeesta. Yhtiössä on pidetty varsinainen yhtiökokous 9.5.2011. Yhtiökokouksen pöytäkirjan 7 §:n mukaan yhtiökokouksessa päätettiin yksimielisesti, että osakepääomalle maksetaan osinkoa 3 173 596 euroa kertyneistä voittovaroista. Osingosta maksetaan 780 000 euroa 31.5.2011 ja 2 393 596 euroa 30.11.2011. Pöytäkirjassa ei ole muita osingon maksamiseen liittyviä määräyksiä.

A:n isä on ollut osakkaana yhtiössä ja hän on 9.5.2011 omistanut yhteensä 5 232 osaketta. Isä on 7.11.2011 lahjoittanut yhteensä 2 400 omistamaansa yhtiön osaketta neljälle lapselleen. Nyt kysymyksessä olevien osakkeiden lahjakirjan 7.11.2011 mukaan lahjoitettavana omaisuutena on ollut 600 kappaletta B Oy:n osakkeita. Lahjan ehdoissa on todettu muun ohella, että omistusoikeus lahjoitettuun omaisuuteen siirtyy heti. Lahjakirjaan ei ole sisällytetty osinko-oikeuden pidättämistä koskevaa ehtoa tai muuta ehtoa, jolla lahjansaajan oikeuksia olisi rajoitettu. A on kerrotun mukaan merkitty B Oy:n osakasluetteloon ja siten myös osakeluetteloon lahjoitettujen osakkeiden omistajaksi lahjoituksen jälkeen.

B Oy:n antamien osinkojen vuosi-ilmoitustietojen mukaan 9.5.2011 päätetyistä ja 30.11.2011 maksetuista osingoista A:n osuus on ollut 45 749,16 euroa. A:n esitäytetyn veroilmoituksen tiedot yhtiön jakamista osingoista ovat vastanneet yhtiön vuosi-ilmoitustietoja, eikä A ollut tehnyt korjauksia osingon määriin.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ratkaistavana, onko yksityisen osakeyhtiön jakama osinko osakkeiden lahjoittajan vai lahjan saajan tuloa, kun osakkeet on lahjoitettu täysin omistusoikeuksin sen jälkeen, kun osingonjaosta on päätetty varsinaisessa yhtiökokouksessa mutta ennen kuin osinko on erääntynyt maksettavaksi.

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin ja 110 §:n 1 momentin mukaan rahana tai rahanarvoisena etuutena saatu tulo on verovelvolliselle sen verovuoden tuloa, jona se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muuten saatu vallintaan. Saman lain 32 §:n mukaan muun ohella omaisuuden tuotto on pääomatuloa.

Osakeyhtiölain 3 luvun 2 §:n 1 momentti (624/2006) sisältää yleiset säännökset osakkeen tuottamien oikeuksien käyttämisestä. Lainkohtaa sovelletaan yksityisiin osakeyhtiöihin, kuten B Oy:öön. Mainitun lainkohdan mukaan osakkeen saajalla ei ole oikeutta käyttää osakkeenomistajalle yhtiössä kuuluvia oikeuksia ennen kuin hänet on merkitty 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun osakeluetteloon tai hän on ilmoittanut saantonsa yhtiölle ja esittänyt siitä luotettavan selvityksen.

A:n isä on omistanut lahjoitetut osakkeet silloin, kun osingonjaosta on päätetty. Lahjoitettujen osakkeiden omistusoikeus on kuitenkin siirtynyt A:lle ennen kuin jaettavaksi päätettyjen osinkojen toinen erä on yhtiökokouksen päätöksen mukaisesti maksettu. Yhtiö on 30.11.2017 maksanut lahjoitettujen osakkeiden perusteella maksettavien osinkojen toisen erän A:lle, joka on tuolloin ollut merkittynä osakkeiden omistajaksi B Oy:n osakeluetteloon ja joka on siten voinut käyttää osakkeen tuottamia oikeuksia, kuten nostaa osinkoa.

Nyt kysymyksessä olevat osingot eivät ole olleet A:n isän nostettavissa tai vallinnassa, eikä hänelle tässä tilanteessa ole muodostunut niihin sellaista osakkeista erillistä saamisoikeutta, että osinkoa olisi pidettävä hänen saamanaan tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettuna rahanarvoisena etuutena osingonjakopäätöksen 9.5.2011 perusteella. Vaikka asiassa ei ole kysymys tulon jaksottamisesta, mainittua tulkintaa tukee myös tuloverolain 110 §:n 1 momentin säännös siitä, minkä verovuoden tuloksi tulo katsotaan. Näin ollen, ja kun lahjoitettuihin osakkeisiin ei myöskään ole pidätetty osinko- tai muutakaan oikeutta, lahjoituksen jälkeen osakkeille maksettu osinko on ollut A:n tuloa.

Osinko on tullut lukea A:n verovuoden 2011 veronalaisiin pääomatuloihin tuloverolain 29 §:n 1 momentin, 32 §:n ja 110 §:n 1 momentin nojalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto:

”Myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Hyväksyn Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja kumoan hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä saatan toimitetun verotuksen voimaan.

Perustelut

B Oy on yhtiö, jonka osakkeita ei noteerata julkisesti. Kun yhtiön yhtiökokouksessa 9.5.2011 on päätetty jakaa osinkoa siten, että osinkoa maksetaan 31.5.2011 ja 30.11.2011, yhtiölle on kirjanpitolautakunnan lausunnoissa (KILA 1998/1542, 2000/1636 ja 2010/1862) esitetyn mukaisesti syntynyt osingonjakovelka, jonka määrä on perustunut sanottuina päivinä maksettavien osinkojen määrään. Yhtiön osakkaille 9.5.2011 on vastaavasti kertynyt osingonjakosaatava eli rahanarvoinen etu. Tuloverolain 110 §:n (Tulon jaksottamista koskeva yleissäännös) nojalla tämä etu realisoituu tuloverolain mukaan verotettavien osakkaiden veronlaiseksi tuloksi sitä mukaan kuin osinko on nostettavissa.

A:n isä on 9.5.2011 ollut B Oy:n osakas, ja hänelle on siten kertynyt saamisoikeus nyt esillä olevaan kahdessa erässä nostettavissa olevaan osinkoon.

Tuloverotuksen vakiintunut periaate on, että verovelvollista voidaan verottaa tuloerästä, josta verovelvollinen on luopunut, jos verovelvollisen voidaan katsoa luopumisen yhteydessä disponoineen kyseessä olevasta tulosta. Kun A:n isä on 7.11.2011 lahjoittanut esillä olevat B Oy:n osakkeet A:lle ilman, että isä on pidättänyt itselleen oikeuden 30.11.2011 maksettavaan osinkoon, isä on luopunut osingosta A:n hyväksi eli disponoinut osingosta. Tämän vuoksi katson, että 30.11.2011 maksettu osinko on A:n isän osinkotuloa eikä A:n osinkotuloa. Näin ollen kumoan hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä saatan toimitetun verotuksen voimaan.”