KHO:2020:134

Kansaneläkelaitos (Kela) oli osaksi myöntänyt A:lle perustoimeentulotukea ja osaksi hylännyt A:n hakemuksen perustoimeentulotuesta. Kelan oikaisuvaatimuskeskus oli 14.5.2019 ja 16.5.2019 antamillaan päätöksillä hylännyt A:n oikaisuvaatimukset. A oli 3.6.2019 ja 20.6.2019 toimittanut Kelalle kaksi valitukseksi nimettyä kirjelmää, joissa hän oli vaatinut muutosta menojensa käsittelyyn. Oikaisuvaatimuskeskus oli toimeentulotuesta annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaisesti toimittanut valituskirjelmät hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeus oli varannut A:lle tilaisuuden täydentää toista kirjelmää. Tämän jälkeen hallinto-oikeus oli jättänyt tutkimatta A:n valitukset, koska kirjelmät eivät täyttäneet valitukselle asetettuja edellytyksiä.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan, kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perustelujen mukaan valituskirjelmän sisältöä koskevien vaatimusten ensisijainen tarkoitus on ohjata muutoksenhakijaa tekemään asianmukainen valituskirjelmä, jonka perusteella tuomioistuin voi tutkia, miltä osin ja millä perusteella muutoksenhakija haluaa muutosta asiassa tehtyyn hallintopäätökseen. Se, miten tarkasti valituskirjelmässä on yksilöitävä vaatimus hallintopäätöksen muuttamisesta, riippuu kunkin valitusasian laadusta ja aikaisemmista käsittelyvaiheista. Valitusaika huomioon otettuna A:n muutoksenhaun voitiin katsoa kohdistuvan Kelan oikaisuvaatimuskeskuksen 14.5.2019 ja 16.5.2019 antamiin päätöksiin. Kun otettiin huomioon asian aikaisempi käsittely Kelassa, ei kirjelmissä esitettyjen vaatimusten enempi yksilöinti ollut välttämätöntä valitusten tutkimiseksi eikä täydentäminen ollut tarpeen valitusten puutteellisuuden vuoksi. Valituskirjelmien suppeus oli kuitenkin puoltanut sitä, että asian selvittämiseksi muutoksenhakijalle oli ollut syytä varata mahdollisuus täydentää valitustaan.

Suomen perustuslaki 19 § 1 momentti ja 21 § 1 momentti Laki toimeentulotuesta 23 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 23 § 1 momentti, 25 §:n 1 momentti ja 28 § 1 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 2.7.2020 nro 20/0519/1

Asian aikaisempi käsittely

Kansaneläkelaitos on myöntänyt A:lle toimeentulotukea ajalle 1.3.−31.3.2019. A:lle ei ollut myönnetty toimeentulotukea ajalle 1.1.−28.2.2019 ja 1.4.−31.5.2019, koska A:n tulot olivat ylittäneet perustoimeentulotuessa huomioon otettavat menot. A on vaatinut oikaisua toimeentulotukea koskeviin päätöksiin.

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on 14.5.2019 ja 16.5.2019 antamillaan päätöksillä hylännyt A:n tekemät oikaisuvaatimukset. Päätös 14.5.2019 on koskenut toimeentulotukea ajalle 1.1.−31.3.2019 ja päätös 16.5.2019 toimeentulotukea ajalle 1.4.−31.5.2019.

A on 3.6.2019 ja 20.6.2019 toimittanut Kansaneläkelaitokselle kaksi valitukseksi nimettyä kirjelmää, joissa hän on vaatinut muutosta helmikuun ja toukokuun lääkemenojen käsittelyyn Kansaneläkelaitoksessa. Oikaisuvaatimuskeskus on toimittanut valituskirjelmät hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt A:n valitukset tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 23 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi. Saman pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan valituskirjelmässä on ilmoitettava perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Lain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Valittajan 3.6.2019 ja 20.6.2019 Kelaan toimittamat kirjelmät eivät täytä valitukselle hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentissa asetettuja edellytyksiä. Hallinto-oikeus on varannut valittajalle tilaisuuden täydentää 3.6.2019 vireille tullutta valitustaan hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin mukaisten vaatimusten, jotka on selostettu täydennyspyynnössä, mukaiseksi. Täydennyspyynnössä on lisäksi todettu, että valitus voidaan jättää hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta, ellei pyydettyä täydennystä toimiteta hallinto-oikeudelle määräajassa.

Hallinto-oikeus ei ole varannut valittajalle erikseen tilaisuutta 20.6.2019 vireille tulleen valituksensa täydentämiseen, koska valittajan voidaan katsoa olevan aikaisempien valitusten yhteydessä lähetettyjen täydennyspyyntöjen perusteella tietoinen hallintolainkäyttölaissa valituskirjelmälle säätämistä edellytyksistä.

Valittaja on valituksissaan maininnut yleisesti lääke- ja muut kulut. Valittaja on valituksen täydennyksessään tuonut esiin, ettei hän ole saanut apua laskuihin eikä hänen eläkkeensä ole riittävä. Se, mitä muutoksia valittaja on vaatinut päätöksiin tehtävän sekä millä perusteilla muutoksia vaaditaan, on jäänyt yksilöimättä. Kun valituskirjelmää ei näin ollen ole varatusta tilaisuudesta huolimatta täydennetty täydennyspyynnössä ohjatulla tavalla eikä valituskirjelmät täytä hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentissa valituksen sisällölle säädettyjä edellytyksiä, hallinto-oikeuden on jätettävä valitukset tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Vilenius ja Tuija Matero. Esittelijä Antti Sutinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n on katsottava pyytäneen lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Valituksessaan hän on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asiansa tutkimista uudestaan. Hallinto-oikeus on virheellisesti jättänyt hänen valituksensa tutkimatta. Riittävät tiedot hän on antanut. Tarvittavat tiedot ilmenevät Kansaneläkelaitoksen hallussa olevista asiakirjoista. Sellaisia tietoja ovat erilaiset kulut kuten vesilasku, sähkölasku ja lääkekulut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja käsitellyt valituksen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen, jolla valittajan valitukset on jätetty tutkimatta, ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Toimeentulotuesta annetun lain 23 §:n 2 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitettuun Kansaneläkelaitoksen päätökseen saa vaatia oikaisua Kansaneläkelaitokselta siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituksen voi toimittaa valitusaikana myös Kansaneläkelaitokselle, jonka on toimitettava se oman lausuntonsa ohella hallinto-oikeudelle.

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin mukaan valitus tehdään kirjallisesti. Valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava: 1) päätös, johon haetaan muutosta; 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Saman lain 25 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmään on liitettävä: 1) päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä; 2) todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta; sekä 3) asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.

Saman lain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Pykälän 2 momentin mukaan valittajalle on annettava valituksen täydentämistä varten kohtuullinen määräaika ja samalla ilmoitettava, millä tavoin valitus on puutteellinen.

Asiassa saatu selvitys

A on hakenut toimeentulotukea ajalle 1.1.−31.5.2019, hänelle on myönnetty toimeentulotukea vain 1.3.−31.3.2019. Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen hylättyä A:n tekemät oikaisuvaatimukset päätöksillään 14.5. ja 16.5.2019 A on toimittanut Kansaneläkelaitokselle 3.6.2019 ja 20.6.2019 kaksi valitukseksi nimeämäänsä kirjelmää, joissa hän on vaatinut muutosta helmikuun ja toukokuun lääkemenojen käsittelyyn. Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on pitänyt kirjelmien sisältöä tulkinnanvaraisena, ja valittajaa oli pyydetty täydentämään kirjelmiä muun muassa tiedolla siitä, onko hänen tarkoituksensa ollut valittaa oikaisuvaatimuskeskuksen 14.5.2019 ja 16.5.2019 tekemistä päätöksistä. Valittaja oli vastannut täydennyspyyntöön.

Oikaisuvaatimuskeskus oli katsonut, että kirjelmissä oli kysymys hallinto-oikeudelle tehdyistä valituksista. Oikaisuvaatimuskeskus on toimittanut kirjelmät ja oman lausuntonsa Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle.

Oikaisuvaatimuskeskuksen lausunnosta käy ilmi, että oikaisuvaatimuskeskus on 14.5.2019 ja 16.5.2019 antamillaan päätöksillä käsitellyt A:n toimeentulotuen laskelmia helmikuun ja toukokuun 2019 osalta. Oikaisuvaatimuskeskuksen 14.5.2019 ja 16.5.2019 antamien päätösten jälkeen A:n toukokuun perustoimeentulotukea on käsitelty lisäksi neljällä perustoimeentulotuen päätöksellä. A:n oikeus perustoimeentulotukeen on ratkaistu päätöksistä ilmenevillä perusteilla. A ei ole valituksessaan esittänyt mitään sellaisia seikkoja tai selvityksiä, joiden vuoksi oikaisuvaatimus-päätöksiä tulisi muuttaa.

Hallinto-oikeus on 26.5.2019 varannut A:lle tilaisuuden täydentää Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen 14.5.2019 antamaa päätöstä ja 3.6.2019 vireille tullutta valitusta hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin mukaiseksi. Täydennyksessä valittaja on vastannut, että hän ei ole saanut apua laskuihin eikä hänen eläkkeensä ole riittävä.

Hallinto-oikeus on jättänyt valitukset tutkimatta. Perustelujen mukaan se, mitä muutoksia valittaja on vaatinut päätöksiin sekä millä perusteilla muutoksia vaaditaan, on jäänyt yksilöimättä eikä valituskirjelmää ole varatusta tilaisuudesta huolimatta täydennetty ohjatulla tavalla. Valituskirjelmät eivät täyttäneet hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Asiassa on kyse siitä, onko valituskirjelmä ollut niin puutteellinen, ettei sen perusteella ole voitu tutkia toimeentulotukeen kohdistuvaa muutoksenhakua.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhaun kohteena on hallinto-asiassa tehty päätös, jonka perusteella voidaan määritellä myös henkilöt, joilla on asiassa puhevalta. Hallintolainkäyttölain 23 §:stä ilmenevien valituskirjelmän sisältöä koskevien vaatimusten ensisijainen tarkoitus on ohjata muutoksenhakijaa tekemään asianmukainen valituskirjelmä, jonka perusteella tuomioistuin voi tutkia, miltä osin ja millä perusteella muutoksenhakija haluaa muutosta asiassa tehtyyn hallintopäätökseen. Se, miten tarkasti valituskirjelmässä on yksilöitävä vaatimus hallintopäätöksen muuttamisesta, riippuu kunkin valitusasian laadusta ja aikaisemmista käsittelyvaiheista. Kun on kyse muutoksenhausta perustoimeentulotuen myöntämiseen, ei ole välttämätöntä valituksen tutkimiseksi, että tuenhakija valituskirjelmässään uudelleen perustelee toimeentulotukea koskevat vaatimukset ja niiden perusteet, jotka muutoinkin ilmenevät Kansaneläkelaitoksen toimeentulotuen myöntämistä ja oikaisuvaatimuksen käsittelyä koskevista asiakirjoista.

A on hakenut perustoimeentulotukea Kansaneläkelaitokselta. A on toimittanut Kansaneläkelaitokselle valituksiksi nimeämänsä kirjelmät. A:n kirjelmistä käy selvästi ilmi, että hän on ollut tyytymätön hänelle myönnettyyn perustoimeentulotukeen. Valituskirjelmät ovat olleet asiallisesti saman sisältöisiä, ja kyse on siten yhdestä valituksesta. Valitusaika huomioon otettuna A:n muutoksenhaun voidaan katsoa kohdistuvan Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen 14.5.2019 ja 16.5.2019 antamiin päätöksiin. Kun otetaan huomioon asian aikaisempi käsittely Kansaneläkelaitoksessa, ei kirjelmissä esitettyjen vaatimusten enempi yksilöinti ole ollut välttämätöntä valitusten tutkimiseksi eikä täydentäminen ole ollut tarpeen valitusten puutteellisuuden vuoksi. Valituskirjelmien suppeus on kuitenkin puoltanut sitä, että asian selvittämiseksi muutoksenhakijalle on ollut syytä varata mahdollisuus täydentää valitustaan.

Hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti jättäessään valitukset tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas ja Ari Wirén. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.