KHO:2020:135

B oli 16.7.2019 ja 20.8.2019 toimittanut hallinto-oikeudelle toimeentulotukivalituksiksi tarkoitetut kirjelmät liitteineen. Kirjelmissä oli esitetty useisiin Kansaneläkelaitoksen (Kelan) ja sen oikaisuvaatimuskeskuksen tekemiin toimeentulotukea koskeviin päätöksiin kohdistuvia vaatimuksia, jotka kohdistuivat pääasiassa C:tä koskeviin päätöksiin. Oikaisuvaatimuskeskus oli ratkaissut C:tä koskevan oikaisuvaatimusasian päätöksellään 8.7.2019.

Hallinto-oikeus oli jättänyt tutkimatta B:n valitukset, koska oli jäänyt epäselväksi, mihin päätöksiin muutosta haettiin ja mitkä olivat valittajan vaatimukset ja niiden perusteet. Valitus ei täyttänyt valituksen tekemiselle säädettyjä edellytyksiä. Hallinto-oikeus ei ollut varannut B:lle erikseen tilaisuutta valituksen täydentämiseen, koska B:n voitiin katsoa olevan lukuisten täydennyspyyntöjen perusteella tietoinen hallintolainkäyttölain valituskirjelmälle ja sen liitteille säätämistä edellytyksistä.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan, kumosi hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asiat hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäviksi. Päätöksen perustelujen mukaan B:n valitukset olivat puutteellisia. Valitusten käsittely olisi edellyttänyt, että B täydentää muutoksenhakuaan yksilöimällä, miltä osin ja millä perusteella muutosta vaaditaan. Valituksen täydentäminen ei ole ollut asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Täydennyspyyntöä ei ole voitu jättää tekemättä vain sillä perusteella, että B:lle oli muissa asioissa lähetetty jo aikaisemmin täydennyspyyntöjä, joihin hän ei ollut vaaditulla tavalla vastannut. Hallinto-oikeus oli menetellyt virheellisesti jättäessään B:n valitukset tutkimatta ilman, että häntä on pyydetty täydentämään valitustaan.

Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti Laki toimeentulotuesta 23 § 2 momentti Hallintolainkäyttölaki (586/1995) 23 § 1 momentti, 25 §:n 1 momentti ja 28 § 1 momentti

Päätös, jota hakemus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 8.6.2020 nro 20/0390/1 ja 26.5.2020 nro 20/0339/1

Asian aikaisempi käsittely

B on 16.7.2019 toimittanut Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle Kansaneläkelaitoksen sähköisen asiointipalvelun kautta toimeentulotuki-valitukseksi nimetyn kirjelmän liitteineen. Kirjelmässä on esitetty useisiin Kelan ja Kelan oikaisuvaatimuskeskuksen tekemiin toimeentulotukea koskeviin päätöksiin kohdistuvia vaatimuksia. Esitetyt vaatimukset ovat kohdistuneet pääasiassa C:tä koskeviin toimeentulotukipäätöksiin.

Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskus on antanut lausunnon B:n valituksen johdosta. Lausunnon mukaan oikaisuvaatimuskeskus on ratkaissut C:n perustoimeentulotukea koskevan oikaisuvaatimuksen päätöksestä 8.7.2019 ilmenevällä tavalla.

B on 20.8.2019 toimittanut Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle toimeentulotukihakemukseksi nimetyn kirjelmän liitteineen. Kirjelmässä on muun ohella esitetty useisiin Kelan ja Kelan oikaisuvaatimuskeskuksen tekemiin toimeentulotukea koskeviin päätöksiin kohdistuvia vaatimuksia, jotka ovat kohdistuneet ainakin osittain C:tä koskeviin toimeentulotukipäätöksiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisilla päätöksillään jättänyt B:n valitukset tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöksiään muun ohella seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin mukaan valitus tehdään kirjallisesti. Valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava: 1) päätös, johon haetaan muutosta; 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Lain 25 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmään on liitettävä: 1) päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä; 2) todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta; sekä 3) asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.

Lain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Asiassa on jäänyt epäselväksi, mihin päätöksiin muutosta haetaan ja mitkä ovat valittajan vaatimukset ja niiden perusteet. Hallinto-oikeus ei ole varannut valittajalle erikseen tilaisuutta valituksen täydentämiseen, koska valittajan voidaan katsoa olevan lukuisten täydennyspyyntöjen perusteella tietoinen hallintolainkäyttölain valituskirjelmälle ja sen liitteille säätämistä edellytyksistä. Näin ollen ja kun valitus ei täytä hallintolainkäyttölain 23 ja 25 §:ssä valituksen tekemiselle säädettyjä edellytyksiä, valitus on jätettävä tutkimatta.

Asiat ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Vilenius ja Tuija Matero. Esittelijä Sanna Pulkkinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on pyytänyt lupaa valittaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksistä.

Valituksissaan hänen on katsottava vaatineen hallinto-oikeuden päätöksien kumoamista sillä perusteella, että hänen valituksiaan ei ole hallinto-oikeudessa tutkittu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja käsitellyt valitukset.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökset, joilla valittajan valitukset on jätetty tutkimatta, ja palauttaa asiat hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäviksi.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Toimeentulotuesta annetun lain 23 §:n 2 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitettuun Kansaneläkelaitoksen päätökseen saa vaatia oikaisua Kansaneläkelaitokselta siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valituksen voi toimittaa valitusaikana myös Kansaneläkelaitokselle, jonka on toimitettava se oman lausuntonsa ohella hallinto-oikeudelle.

Hallintolainkäyttölain (586/1995) 23 §:n 1 momentin mukaan valitus tehdään kirjallisesti. Valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava: 1) päätös, johon haetaan muutosta; 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Saman lain 25 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmään on liitettävä: 1) päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä; 2) todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta; sekä 3) asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.

Saman lain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Pykälän 2 momentin mukaan valittajalle on annettava valituksen täydentämistä varten kohtuullinen määräaika ja samalla ilmoitettava, millä tavoin valitus on puutteellinen.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Asiassa on kyse ensinnäkin siitä, ovatko valituskirjelmät olleet niin puutteelliset, ettei niiden perusteella ole voitu tutkia toimeentulotukeen kohdistuvaa muutoksenhakua. Toiseksi on ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut jättää valitukset tutkimatta valituskirjelmän puutteellisuuden vuoksi ilman, että valittajaa on pyydetty ensin täydentämään valitustaan.

B on toimittanut Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle valitukseksi nimeämänsä muutoksenhakemukset. Valitukset ovat tulleet vireille 16.7.2019 ja 20.8.2019. Hallinto-oikeus varaamatta B:lle tilaisuutta täydentää valituksiaan on jättänyt valitukset kokonaan tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksien perustelujen mukaan valitukset eivät ole täyttäneet hallintolainkäyttölaissa valituksen tekemiselle säädettyjä edellytyksiä. Hallinto-oikeus ei ole varannut valittajalle tilaisuutta valituksien täydentämiseen, koska valittajan on katsottu olevan lukuisten täydennyspyyntöjen perusteella tietoinen hallintolainkäyttölain valituskirjelmälle ja sen liitteille säätämistä edellytyksistä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että B:n kirjelmät ovat laajoja eikä niiden perusteella ole luotettavasti selvitettävissä, mihin Kansaneläkelaitoksen oikaisuvaatimuskeskuksen päätöksiin on tarkoitus hakea muutosta ja millä perusteella. Valituskirjelmät eivät täytä hallintolainkäyttölain 23 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia. Toimeentulotuen myöntämistä koskevia muutoksenhakuja ei ole voitu tutkia niiden perusteella, vaikka otetaan huomioon Kansaneläkelaitoksen toimeentulotuen myöntämistä ja oikaisuvaatimuksen käsittelyä koskevista asiakirjoista saatava selvitys.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että B:n valitukset ovat olleet puutteellisia. Hallinto-oikeuden päätöksistä ei ilmene, että valitukset olisi tullut jättää kokonaisuudessaan heti tutkimatta. Valitusten käsittely on edellyttänyt, että B täydentää muutoksenhakuaan yksilöimällä, miltä osin ja millä perusteella hänen oikaisuvaatimuksiensa johdosta tehtyyn päätökseen vaaditaan muutosta. Valituksien täydentäminen ei ole ollut asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Näin ollen hallintolainkäyttölain 28 §:n mukaisesti hallinto-oikeuden on tullut pyytää B:tä täydentämään kutakin valitustaan. Täydennyspyyntöä ei ole voitu jättää tekemättä vain sillä perusteella, että B:lle on muissa asioissa lähetetty jo aikaisemmin täydennyspyyntöjä, joihin hän ei ole vaaditulla tavalla vastannut. Hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti jättäessään B:n valitukset tutkimatta ilman, että valittajaa on pyydetty täydentämään valitustaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asiat on palautettava sille uudelleen käsiteltäviksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas ja Ari Wirén. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.