KHO:2020:150

Ampuma-aselain 69 §:n mukaan lupaviranomainen voi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamisen sijasta antaa varoituksen, jos luvan peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

Poliisilaitos oli peruuttanut A:n ampuma-aseluvat hänen ampuma-aserikoksesta saamansa tuomion perusteella. A oli ilmoittanut, että hän toimi sivutoimisesti porokolariarviomiehenä ja ampuma-aselupa oli hänelle tarpeen tässä tehtävässä. Poliisilaitos oli katsonut, että ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttaminen ei ollut olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Hallinto-oikeus oli A:n valituksen johdosta muuttanut lupien peruuttamisen varoitukseksi. Poliisihallitus valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ampuma-aselain 69 §:n sanamuodon mukaan varoituksen antamisesta peruuttamisen sijasta päättää lupaviranomainen ja lupaviranomaisella on varoituksen antamista harkitessaan harkintavaltaa.

Ensisijainen velvollisuus esittää selvitystä olosuhteiden kohtuuttomuudesta oli A:lla. A ei kuitenkaan ollut esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi voitu päätellä, että ampuma-ase oli hänelle porokolariarviomiehen tehtävässä välttämätön eläinten lopettamisessa tai muutoinkaan. Tämän vuoksi ja kun myös otettiin huomioon poliisilaitoksella ampuma-aselain 69 §:n soveltamisessa oleva harkintavalta, poliisilaitos oli voinut katsoa, että A:n ampuma-aselupien peruuttaminen ei ollut olosuhteisiin nähden kohtuutonta. Poliisilaitoksen päätös A:n lupien peruuttamisesta ei siten ollut lainvastainen sillä perusteella, että poliisilaitos oli jättänyt käyttämättä mahdollisuutensa muuttaa lupien peruuttaminen varoitukseksi.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi poliisilaitoksen päätöksen voimaan.

Ampuma-aselaki 69 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 21.12.2018 nro 18/0286/1

Asian aikaisempi käsittely

Lapin poliisilaitos on 9.2.2018 tekemällään päätöksellä (numero 2018/7033) ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla peruuttanut A:n kiväärin hallussapitoluvan ja pienoispistoolin rinnakkaisluvan.

Poliisilaitos on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A on tuomittu 17.4.2016 tehdystä ampuma-aserikoksesta 50 päiväsakkoon. A on ampuma-aselain vastaisesti ilman vaadittavaa asianmukaista lupaa pitänyt hallussaan Krieghoff-merkkistä yhdistelmäasetta (drillinki) sekä 123 kappaletta 9 mm ja 2 kappaletta 7,65 Pb pistoolin patruunaa. Aseesta on sarjanumero hiottu pois. Tuomio on lainvoimainen. Vakiintuneen lupakäytännön mukaan ampuma-aserikokseen syyllistymisen katsotaan pääsääntöisesti osoittavan siihen syyllistyneen sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

A on porokolariarviomies ja tämän tehtävän kannalta aselupa on A:lle tarpeellinen. Seuraamuslajin valinnassa on otettu huomioon, että aseluvan haltijalta edellytetään erityisesti ampuma-aselain säännösten ja määräysten noudattamista. Ampuma-aserikokseen syyllistyttäessä varoituksen antaminen peruuttamisen sijasta edellyttää varsin painavia perusteita. A:n perusteet eivät ole tällaisia, vaikka aseluvan tarve onkin todettu. A:n ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttaminen ei ole olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen johdosta kumonnut poliisilaitoksen päätöksen ja muuttanut poliisilaitoksen ampuma-aselupien peruuttamispäätöksen varoitukseksi.

Hallinto-oikeus on selostettuaan ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdan ja sitä koskevan hallituksen esityksen sisällön sekä ampuma-aselain 69 §:n 1 momentin perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Lapin käräjäoikeus on 12.12.2017 tuominnut valittajan lainvoimaisella tuomiolla 17.4.2016 tehdystä ampuma-aserikoksesta 50 päiväsakkoon. Valittaja on pitänyt hallussaan ilman asianmukaista lupaa Krieghoff-merkkistä yhdistelmäasetta sekä 123 kappaletta 9 mm ja kaksi kappaletta 7,65 Pb pistoolin patruunaa. Asiaa koskevan 25.5.2017 päivätyn esitutkinnan kuulustelupöytäkirjan mukaan valittajalle tuttu henkilö on jättänyt aseen 1990-luvun alkuvuosina valittajan säilytykseen ja käyttöön. Ase on ollut kyseisellä henkilöllä ilmeisesti laittomasti, koska sen sarjanumero oli viilattu pois. Valittaja on kokeillut asetta 1990-luvulla muutaman kerran, mutta hän ei ole muuten käyttänyt sitä. Edellä mainitut luvattomat ase ja patruunat on löydetty valittajan kotoa toisen rikoksen tutkinnan yhteydessä. Valituksenalaisessa päätöksessä, poliisilaitoksen lausunnossa tai asiakirjoissa ei kuitenkaan ole kotietsinnän perusteena olevan rikoksen osalta mainittu mitään sellaista seikkaa, jolla voisi olla vaikutusta arvioitaessa nyt kysymyksessä olevien hallussapito- ja rinnakkaislupien peruuttamisen edellytyksiä.

Asiassa on kysymys valittajalle myönnettyjen ampuma-aseiden hallussapito- ja rinnakkaislupien peruuttamisen edellytyksistä. Asiassa on harkittava, onko valittajan teko katsottava sellaiseksi edellä mainituissa lainkohdassa tarkoitetuksi rikokseksi, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan.

Valittaja on syyllistynyt ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun ampuma-aserikokseen. Ampuma-aserikosta on pääsääntöisesti pidettävä sellaisena tekona, joka oikeuttaa ampuma-aseiden hallussapito- ja rinnakkaislupien peruuttamiseen. Ottaen huomioon valittajan syyksi luetun teon laadun hallinto-oikeus katsoo, että edellytykset valittajan ampuma-aseiden hallussapito- ja rinnakkaislupien peruttamiselle ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella ovat sinänsä olleet olemassa. Valittajan ampuma-asehistoriastaan, työstään ja muista olosuhteistaan esittämä selvitys huomioon ottaen hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että hallussapito- ja rinnakkaislupien peruuttaminen olisi valittajan kohdalla olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuutonta. Peruuttaminen on tämän vuoksi muutettava varoitukseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Martti Raunio, Marja-Riitta Tuisku ja Renne Pulkkinen. Esittelijä Maiju Tero.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Poliisihallitus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi Poliisihallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevan aseen saannon laillisuutta ei ole osoitettu. Aseella ei ole ollut lupaa, ja siitä on poistettu sarjanumero. Ei ole esitetty, että ase olisi mainittu perunkirjoituksessa tai perinnönjaossa.

A:lla olisi ollut mahdollisuus ilmoittaa poliisille omatoimisesti luvattomasta aseesta jo vuosien ajan. Ampuma-aselain 68 a §:ssä säädetään erityisestä poikkeuksesta niitä tilanteita varten, joissa henkilö on itse aktiivisesti ilmoittanut luvattomasta aseesta. Aktiivisuuden puuttuessa lupien peruutus on lain hengen mukaista.

Luvaton ase on ollut säilytettynä varastossa. Ampuma-aselain yhtenä keskeisenä tavoitteena on aseiden säilytyksen turvallisuus sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaaminen, jota toteutetaan muun muassa sillä, että luvattomat aseet ilmoitetaan poliisille, koska luvattomien aseiden liikkuminen ja olemassaolo halutaan ase- ja yhteiskuntaturvallisuuden varmistamiseksi mahdollisimman pieneksi. Luvattomien aseiden luovutus poliisille luo toisaalta mahdollisuuden palauttaa ase sen oikealle oikeudenomistajalle.

Poliisin vakiintuneen lupa- ja hallinto-oikeuskäytännön mukaan luvanhaltijan sopivuudella tarkoitettaisiin luvanhaltijan terveydentilan ja käyttäytymisen perusteella tehtävää kokonaisarviota. Luvanhaltijan käyttäytymistä olisi arvioitava niin hänen menneen kuin nykyisenkin käyttäytymisen valossa. Poliisilla on ampuma-aseiden hallussapitoon liittyen laissa osoitettua harkintavaltaa, eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta saada tai pitää hallussaan ampuma-asetta. Ratkaisu on lain esitöiden mukaan tehtävä kokonaisarvioinnin perusteella, jossa ratkaisevaa on henkilön sopivuuden arviointi. Kyseessä on viranomaisen kokonaisharkinta ja yhtenä osatekijänä on mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Hallussapitoluvan peruuttamista ei ole pidettävä rangaistusluoteisena seuraamuksena luvanhaltijan teosta, vaan sen tarkoitus on ennalta ehkäistä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumista.

Oleellista tässä tapauksessa ei ole sakkorangaistus ja sen määrä, vaan pikemmin se, voidaanko teon jälkeen henkilöä pitää sopivana ampuma-aselupien haltijaksi. A toimii ammatissa, jonka perusteella aselupia on pidetty tarpeellisina. Aseluvanhaltijana ja ammattinsa puolesta sekä yleisen ampuma-aseiden vaarallisuuteen liittyvän erityisen huolellisuusvelvollisuuden sekä lainnoudattamisen velvoitteen perusteella A:n on tullut tietää, että luvaton ase ei ole hyväksyttävä. Näin ollen A:n toiminta on ollut erityisesti ampuma-aselain ja sen yhteiskuntaa suojaavien säädösten vastaista.

Ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisella on tarkoitus ehkäistä ennalta ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvia seurauksia. A on riidattomasti syyllistynyt tekoon, josta on saanut lainvoimaisen rangaistuksen, ja joka on ampuma-aselaissa mainittu harkinnanvaraisena peruutusperusteena. Teon ajallinen kesto on ollut pitkä ja luvattomasta aseesta on normaalin elämänkokemuksen perusteella ulkoisestikin voinut havaita, että aseen sarjanumero on poistettu eli ase on mahdollisesti laiton.

Asiassa ei ole merkitystä sillä, että kyseessä olisi sakkorangaistuksella sanktioitu teko. Myöskään sillä ei asiassa merkitystä, että A tarvitsisi asetta joskus työssään, koska ase ei ole työssä välttämätön. Välttämättömyys on aselupien hankkimislupien ja hallussapidon kannalta huomattavasti tarvetta laajempaa ja merkityksellisempää.

Pikemminkin ammatti ja pitkä harrastaminen huomioiden A:n olisi tullut tietää oikeanlainen menettely ja se, ettei ilman lupaa olevan ja mahdollisesti laittoman aseen hallussapito ole sallittua mikä selkeästi vaikuttaa arvioon yleisestä lainkuuliaisuudesta.

Tässä tapauksessa ei ole ollut esillä seikkoja, joiden perusteella aseluvat voisivat olla välttämättömiä. Poron lopetuksessa lopetusvälineenä voidaan käyttää eläinlääkäreiden ja teurastajien tapaan lupavapaita välineitä, joten ase ei ole välttämätön.

Lapin poliisilaitokselle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen.

A on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut, että Poliisihallituksen valitus hylätään. Luvaton ase on päätynyt hänelle säilytettäväksi aviopuolison kuolleelta veljeltä. Aseen saantotapa on ollut kuolinpesän jäämistösaantoa vastaava, koska hän ei ole itse hankkinut kyseistä luvatonta asetta.

Porot vammautuvat kolareissa usein niin, että ne kykenevät edelleen liikkumaan vammautumisesta huolimatta. Tämän vuoksi ase on porokolariarviomiehelle välttämätön loukkaantuneiden liikkumaan kykenevien porojen lopettamisessa.

Poliisihallitus on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Poliisihallitukselle valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös, jolla poliisilaitoksen päätöksestä ilmenevät A:n ampuma-aseen hallussapitolupa ja rinnakkaislupa on peruutettu, saatetaan voimaan.

Perustelut

Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on otettava kantaa siihen, onko poliisilaitoksen päätös A:n ampuma-aselupien peruuttamisesta ollut lainvastainen sillä perusteella, että lupien peruuttamista ei ole muutettu varoitukseksi.

Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdan (1/1998) mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on voitu peruuttaa, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen, ampuma-aserikokseen tai ampuma-aserikkomukseen taikka muuhun ampuma-asetta käyttäen tehtyyn rangaistavaan tekoon.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) todetaan ampuma-aselain 67 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Momentissa mainituissa tapauksissa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttaminen olisi harkinnanvaraista. Lupaviranomaiselle on jätettävä peruuttamisen edellytysten täyttymisessä riittävästi harkinnanvaraa, sillä momentissa mainittuihin väärinkäytöksiin mahtuu moitittavuudeltaan hyvinkin erilaisia tekoja ja laiminlyöntejä. Moitittavuudeltaan kaikkein vähäisimmissä tapauksissa voi luvan haltijalle annettava, säännöksiin perustumaton epävirallinen huomautus olla käytännössä hyvinkin tehokas ojennuskeino. Lisäksi luvanhaltijalle voitaisiin useissa tapauksissa antaa lakiehdotuksen 69 §:n nojalla luvan peruuttamisen sijasta varoitus.

(- - - )

Momentin 2 kohdassa olisi luvan peruuttamisen harkinnanvaraisina perusteina mainittu ampuma-aserikos, törkeä ampuma-aserikos ja ampuma-aserikkomus sekä muut ampuma-asetta käyttäen tehdyt rangaistavat teot. Ampuma-asetta käyttäen tehdyt rangaistavat teot voisivat olla varsin vähäisiäkin väärinkäytöksiä, kuten eräät metsästyslain 74 §:n mukaiset metsästysrikkomukset. Luvan peruuttamisessa olisikin otettava huomioon teon moitittavuuteen liittyvä kokonaisarvostelu. Vähäisissä tapauksissa voitaisiin muun muassa antaa lakiehdotuksen 69 §:n mukainen varoitus. Perustelujen osalta viitataan muilta osin 29 §:n 3 momentin 2 kohdan perusteluihin.

(- - -)

Edellä on lueteltu edellytyksiä, joiden vallitessa lupa tulisi peruuttaa tai se voitaisiin peruuttaa. Luvan peruuttamisen edellytykset olisi kuitenkin aina harkittava erikseen kussakin tapauksessa esiin tulleiden seikkojen ja olosuhteiden perusteella. Täysin tyhjentäviä säännöksiä luvan peruuttamisen edellytyksistä ei voida antaa, vaan ratkaisut on tehtävä yksittäistapauksissa teon kokonaisarvostelun perusteella. Ratkaisevana olisi kuitenkin aina pidettävä teon tai laiminlyönnin merkitystä henkilön sopivuudelle käsitellä ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia."

Ampuma-aselain 67 §:ää on muutettu 15.7.2019 voimaan tulleella lailla (724/2019). Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa voidaan peruuttaa, jos luvanhaltija on syyllistynyt rikoslain 50 luvun 1, 2 a tai 4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai ampuma-aserikokseen, ampuma-aserikkomukseen tai muuhun ampuma-asetta käyttäen tehtyyn rangaistavaan tekoon.

Ampuma-aselain 69 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttamisen sijasta antaa varoituksen, jos luvan peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä todetaan 69 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Luvan peruuttaminen merkitsee usein luvanhaltijalle varsin suuria menetyksiä. Se saattaa merkitä harrastuksen loppumista ja joskus jopa merkittäviä taloudellisia tappioita. Ampuma-aseiden erityisen luonteen vuoksi nämä ovat kuitenkin seikkoja, jotka luvanhaltijan tulee aina toiminnassaan mieltää. Erityisesti metsästysseurueeseen kuuluvalle luvan peruuttaminen voi olla myös sosiaalisesti raskas, kaikin tavoin erittäin kiusallinen kokemus. Käytännössä on myös osoittautunut, että luvan peruuttaminen jää vähäisissä tapauksissa usein tekemättä, koska se johtaisi luvanhaltijan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Kuitenkin on usein selvää, että luvanhaltijalle tulisi määrätä jokin luvan peruuttamista lievempi seuraamus. Edellä lausutusta johtuu, että kynnys luvan peruuttamiselle nousee joissakin tapauksissa tarpeettoman suureksi.

Edellä esitetyt epäkohdat ehdotetaan korjattavaksi ottamalla käyttöön uusi luvanhaltijalle annettava seuraamus, joka olisi nimeltään varoitus. Varoituksen käyttömahdollisuuksia parantaisi viimeistään uudistuksen toisen vaiheen yhteydessä käyttöön otettava ampuma-aserekisteri, sillä tällöin luvanhaltijalle annettu varoitus olisi kaikkien rekisterin käyttäjien nähtävissä.”

Asiassa saatu selvitys

A on tuomittu Lapin käräjäoikeuden 12.12.2017 antamalla lainvoimaisella tuomiolla 17.4.2016 tehdystä ampuma-aserikoksesta 50 päiväsakon rangaistukseen. Hän on ampuma-aselain vastaisesti ilman vaadittavaa asianmukaista lupaa pitänyt hallussaan Krieghoff-merkkistä yhdistelmäasetta (drillinki) sekä 123 kappaletta 9 mm ja kaksi kappaletta 7,65 Pb pistoolin patruunaa. Aseesta on hiottu sarjanumero pois.

Esitutkintapöytäkirjan mukaan A on kertonut, että toinen henkilö oli jättänyt aseen 1990-luvun alkuvuosina A:lle säilytykseen ja käyttöön, ja että ase oli ollut kyseisellä henkilöllä ilmeisesti laittomasti, koska sen sarjanumero oli viilattu pois.

Oikeudellinen arviointi

Poliisilaitoksen päätöksentekohetkellä voimassa olleen ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan ampuma-aseluvan peruuttaminen ampuma-aserikokseen syyllistymisen johdosta on säännöksen sanamuodon mukaan ollut harkinnanvaraista.

Hallituksen esityksessä edellytetään, että lupaviranomaiselle jätetään ampuma-aseluvan peruuttamiseen riittävästi harkinnanvaraa. Kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Ratkaisut on tehtävä kokonaisarvioinnin perusteella, jossa ratkaisevaa on henkilön sopivuuden arviointi. Tällöin on otettava huomioon, että peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Tästä näkökulmasta asiaa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus ja vakavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan (ks. lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistu korkeimman hallinto-oikeuden 30.6.2015 antama päätös taltionumero 1872).

A:lla on ollut useiden vuosien ajan hallussaan poliisilaitoksen päätöksessä yksilöity luvaton ase, josta on poistettu sarjanumero. Lisäksi hänellä on ollut hallussaan luvattomia patruunoita. Käräjäoikeus on tuominnut A:n ampuma-aserikoksesta 50 päiväsakon rangaistukseen. Tuomio on lainvoimainen. Kyse ei ole ollut vähäisestä teosta. A:n ampuma-aseen hallussapito- ja rinnakkaislupien peruuttamiselle on siten ollut asiassa sovelletun ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

Tilanteessa, jossa ampuma-aseluvan peruuttamisen edellytykset sinänsä täyttyvät, lupaviranomainen voi ampuma-aselain 69 §:n nojalla luvan peruuttamisen sijasta antaa varoituksen, jos luvan peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

Ampuma-aselain 69 §:n sanamuodon mukaan varoituksen antamisesta peruuttamisen sijasta päättää lupaviranomainen ja lupaviranomaisella on varoituksen antamista harkitessaan harkintavaltaa.

Poliisilaitos on päättäessään A:n lupien peruuttamisesta katsonut, että lupien peruuttaminen ei ole olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta ja perustellut päätöstään myös tältä osin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ensisijainen velvollisuus esittää selvitystä olosuhteiden kohtuuttomuudesta on ollut A:lla. A on ilmoittanut ammatikseen poromies ja hän toimii sivutoimisesti myös porokolarien arviomiehenä. Hän on esittänyt ampuma-aseluvan olevan hänelle välttämätön porokolariarviomiehen tehtävänsä vuoksi. A ei kuitenkaan ole esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että ampuma-ase on hänelle tuossa tehtävässä välttämätön eläinten lopettamisessa tai muutoinkaan. Myöskään hallinto-oikeus ei ole perusteluissaan yksilöinyt sellaisia A:n ampuma-asehistoriaan, työhön tai muihin olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että lupien peruuttaminen olisi hänelle olosuhteisiin nähden kohtuutonta.

Edellä olevan perusteella ja kun myös otetaan huomioon poliisilaitoksella ampuma-aselain 69 §:n soveltamisessa oleva harkintavalta, poliisilaitos on voinut katsoa, että A:n ampuma-aselupien peruuttaminen ei ole olosuhteisiin nähden kohtuutonta. Poliisilaitoksen päätös A:n lupien peruuttamisesta ei siten ole ollut lainvastainen myöskään sillä perusteella, että poliisilaitos on jättänyt käyttämättä mahdollisuutensa muuttaa lupien peruuttaminen varoitukseksi.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Liisa Leiniö.