KHO:2020:151

Poliisilaitos oli peruuttanut A:n ampuma-aseluvat. A oli tuomittu liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen. A oli lisäksi aikaisemmin saanut ampuma-aselaissa tarkoitetun varoituksen.

Hallinto-oikeus oli A:n valituksesta kumonnut poliisilaitoksen päätöksen. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli kysymys A:n syyllistymisestä yksittäiseen liikenteen vaarantamisrikokseen ja kuolemantuottamukseen, jotka eivät osoittaneet tekijässään väkivaltaista käyttäytymistä. Hallinto-oikeus otti huomioon A:n tekoon liittyvät olosuhteet, teon luonteen vaarantamisrikoksena ja tuottamuksellisesti rangaistavana rikoksena sekä teosta tuomitun seuraamuksen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n rikos ei osoittanut häntä ampuma-aselaissa tarkoitetulla tavalla sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita. Edelleen hallinto-oikeus katsoi, että A:n osalta ei ollut myöskään tuotu esiin mitään sellaista ampuma-aselaissa tarkoitettua käyttäytymistä, että häntä oli pidettävä sopimattomana pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Poliisihallitus valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli aiheuttanut huolimattomuudellaan toisessa autossa olleen henkilön kuoleman. A:n kyydissä oli lisäksi ollut matkustaja. Kun myös otettiin huomioon A:n saama rangaistus, kyse ei ollut vähäisestä liikennerikoksesta. Luvan peruuttamista koskevan ampuma-aselain säännöksen soveltaminen ei edellyttänyt, että säännöksessä tarkoitettu rikos osoittaisi tekijässään väkivaltaista käyttäytymistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poliisilaitos oli voinut kokonaisharkinnassaan antaa merkitystä myös A:n noin viisi vuotta ennen kuolemantuottamukseen syyllistymistä saamalle varoitukselle.

A:n ampuma-aselupien peruuttamiselle oli ollut ampuma-aselain mukaiset edellytykset.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi poliisilaitoksen päätöksen voimaan.

Ampuma-aselaki 67 § 2 mom 1 ja 4 kohta (1/1998)

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 12.12.2018 nro 18/0304/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjanmaan poliisilaitos on 2.7.2018 tekemällään päätöksellä (numero 2018/31050) ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohtien nojalla peruuttanut A:n kolmen haulikon hallussapitoluvat.

Poliisilaitos on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A on tuomittu 1.9.2017 tapahtuneesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 100 päiväsakon sakkorangaistukseen.

A on törmännyt kuljettamallaan pakettiautolla, kyydissään yksi matkustaja, edellä risteysalueella pysähdyksissä olleen asianomistajan kuljettaman ajoneuvon perään sillä seurauksella, että henkilöauto oli törmäyksen voimasta kimmonnut vastaan tulleen ajoneuvoyhdistelmän etukulmaan. Henkilöauton kuljettaja menehtyi törmäyksessä saamiinsa vammoihin. A on kuvatulla tavalla huolimattomuudellaan aiheuttanut asianomistajan kuoleman.

Lisäksi A:lle on annettu 4.9.2012 ampuma-aselain mukainen varoitus, perusteena järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen sekä poliisilakiperusteinen kiinniotto.

Poliisilaitos perustaa päätöksensä käräjäoikeuden antamaan lainvoimaiseen tuomioon. Metsästysharrastuksen vaikeutuminen ei ole sellainen peruste, jonka johdosta asiaa olisi syytä harkita toisin, koska metsästysharrastusta on mahdollista edelleenkin jatkaa niin sanottuna valvottuna käyttönä.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut syyksi luetut rikokset, teosta ilmenevä välinpitämättömyys omasta ja toisten ihmisten turvallisuudesta (yksi menehtynyt ja tapahtumahetkellä kyydissä matkustaja), annetun rangaistuksen määrä sekä aiemmin annettu varoitus, ei ole kohtuutonta peruuttaa luvanhaltijan aselupia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksen johdosta kumonnut poliisilaitoksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdat sekä niitä koskevan hallituksen esityksen sisällön perustellut päätöstään seuraavasti:

2. Asiassa saatu selvitys

Etelä-Pohjanmaan poliisilaitos on päätöksellään 4.9.2012 antanut A:lle ampuma-aselain mukaisen varoituksen 4.8.2012 tapahtuneen järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisen sekä poliisilakiperusteisen kiinnioton perusteella.

Pirkanmaan käräjäoikeus on 9.2.2018 tuominnut A:n 1.9.2017 tehdystä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 100 päiväsakon rangaistukseen. Tuomio on lainvoimainen. Tuomion perusteluissa on todettu, että liikenteen vaarantaminen on niin sanottu vaarantamisrikos. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuljettajan on kyettävä sopeuttamaan ajoneuvonsa nopeus ja pysäyttämään se ennalta arvattavissa olosuhteissa ja liikennetilanteissa tien näkyvällä osalla. Asiassa ei ole tullut ilmi, että A olisi tietoisesti kiinnittänyt huomiota muuhun kuin ajamiseen. On kuitenkin selvää, että A on laiminlyönyt noudattaa tieliikennelain mukaista olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ja törmännyt risteysalueella pysähdyksissä olleeseen B:n kuljettamaan autoon, joka on kimmonnut vastaan tulleen ajoneuvoyhdistelmän etukulmaan. A on menettelyllään syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja kuolemantuottamukseen. A on menettelyllään aiheuttanut B:n kuoleman.

3. Oikeudellinen arviointi

Asiassa on A:n valituksesta ratkaistava, onko hänen ampuma-aseidensa hallussapitoon oikeuttavat luvat ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan nojalla voitu peruuttaa.

Poliisilaitoksen päätös perustuu osittain A:lle 4.9.2012 annettuun ampuma-aselain mukaiseen varoitukseen. Koska varoituksen perusteena olevasta teosta on kulunut aikaa kuusi vuotta, kyseisellä teolla ei ole asian ratkaisun kannalta katsottava olevan merkitystä eikä sille ampuma-aselain hallussapitolupien peruuttamista koskevan asian kokonaisharkinnassa ole tullut antaa merkitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisusta KHO 2013:172 ilmenevät oikeudelliset ohjeet huomioon ottaen A:n ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamista ei ole pidettävä rangaistusluonteisena seuraamuksena eikä siten A:n väittämänä kaksoisrangaistuksena.

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään, että siinä tarkoitettuihin rikoksiin syyllistyminen on peruste luvan peruuttamiselle. Nyt ei ole kysymys tuossa lainkohdassa nimenomaisesti mainitusta rikoksesta. Lainkohdan mukaan lupa voidaan peruuttaa myös silloin, kun luvanhaltija on syyllistynyt muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussaan ampuma-aseita. Asiassa on siten poliisilaitoksen päätöksessä sovelletun ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella harkittava, onko A:n edellä mainittu teko katsottava sanotussa säännöksessä tarkoitetuksi muuksi rikokseksi, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä muu sellainen rikos, jonka perusteella lupa olisi muutoin edellä mainitun lainkohdan nojalla peruutettavissa, on annettava ratkaiseva merkitys sille, osoittaako rikos luvanhaltijan sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Tästä näkökulmasta asiaa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus ja vakavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan. Poliisilla on peruuttamisasioissa laissa osoitettua harkintavaltaa, eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta pitää hallussaan ampuma-asetta. Ratkaisut on tehtävä kokonaisarvioinnin perusteella, jossa ratkaisevaa on henkilön sopivuuden arviointi.

Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan asiassa ei ole tullut ilmi, että A olisi tietoisesti kiinnittänyt huomiota muuhun kuin ajamiseen 1.9.2017. Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi tapahtumatilanteessa ajanut ylinopeutta, että onnettomuus olisi aiheutunut puhelimen käytöstä ajaessa tai että A olisi ollut ajotilanteessa väsynyt. Asiassa on kysymys A:n syyllistymisestä yksittäiseen liikenteen vaarantamisrikokseen ja kuolemantuottamukseen, jotka eivät osoita tekijässään väkivaltaista käyttäytymistä.

Kun otetaan huomioon A:n tekoon liittyvät edellä mainitut olosuhteet, teon luonne vaarantamisrikoksena ja tuottamuksellisesti rangaistavana rikoksena sekä teosta tuomittu seuraamus, A:n rikos ei osoita häntä ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita. A:n osalta ei ole myöskään tuotu esiin mitään sellaista ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettua käyttäytymistä, että häntä oli pidettävä sopimattomana pitämään hallussaan ampuma-aseita. Näin ollen poliisilaitoksen päätös A:lle myönnettyjen ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisesta on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Pertti Piippo ja Heli Ala-Tuulijoki. Esittelijä Patrick Laaksoharju.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Poliisihallitus on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös saatetaan voimaan.

Vaatimustensa tueksi Poliisihallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Käräjäoikeus on todennut A:n syyllistyneen rikokseen, josta on arvioitu oikeaksi rangaistukseksi varsin korkea sakkorangaistus eli 100 päiväsakkoa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan esimerkiksi yksittäinen pahoinpitelyrikos, josta on tuomittu sakkoa, on ollut ampuma-aseiden hallussapitolupien peruuttamisen peruste. Nyt kyseessä on vähintäänkin samanlainen tilanne, koska annettu sakkorangaistus on huomattavasti kovempi rangaistus kuin tavanomaisesta pahoinpitelyrikoksesta annettu rangaistus ja se kuvaa siten myös teon moitittavuutta. Pahoinpitelyrikoksessa henkilö ei ole kuollut, kuten kuolemantuottamuksessa. A:n teot eivät ole ampuma-aselain tarkoittamia vähäisiä liikennerikoksia tai muita tekoja, joiden perusteella aselupia ei tulisi peruuttaa. Peruuttaminen ei ole kohtuutonta, kun otetaan huomioon teon vakavuus ja yleinen lainkuuliaisuus sekä se, että millaista toisten ja omaan terveyteen sekä turvallisuuteen kohdistuvaa käyttäytymistä A on osoittanut.

Hallinto-oikeuden tekemä päätös ei ole sopusoinnussa esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätösten KHO 2013:172 ja KHO 2012:217 kanssa. Ne koskevat ampuma-aseiden hallussapitolupien peruutusta törkeissä rattijuopumustilanteissa. Kuolemantuottamus on konkretisoinut toimintaan liittyneen vaaran. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö osoittaa, että törkeää rattijuopumusta on pidettävä sellaisena rikoksena, joka osoittaa tekijän sopimattomuutta pitämään hallussaan ampuma-aseita, jos tekoa kokonaisuudessaan on pidettävä sellaisena, että se osoittaa tekijässä vaarallisuutta ja piittaamattomuutta.

Tässä tapauksessa tehty ratkaisu on myös merkityksellinen siksi, että sillä voi olla vaikutusta myöhemmin, kun arvioidaan muiden tekojen vakavuutta ja teon moitittavuuden taustalla olevaa käyttäytymistä. Näin ollen tapauksella voi olla vaikutusta muihin laissa sanktioituihin ja kiellettyihin tapauksiin.

Poliisilaitos on käyttänyt sillä lupaviranomaisena olevaa harkintavaltaa lainmukaisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Pohjanmaan poliisilaitos on antanut lausunnon.

A on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut, että Poliisihallituksen valitus hylätään ja Poliisihallitus velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa korkoineen.

Pahoinpitelyrikosta ja törkeätä rattijuopumusta ei voida tässä yhteydessä käyttää vertailukohtana. Niissä on kysymys tietoisesta toiminnasta, joka osoittaa tekijässä piittaamattomuutta muiden terveydestä ja turvallisuudesta sekä myös lain kielloista ja käskyistä. Näissä tapauksissa on useimmiten ymmärrettävää ja perusteltuakin katsoa henkilö sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussaan ampuma-aseita. A:n kohdalla kysymys on ollut tuottamuksellisesta teosta, hetkellisestä tarkkaavaisuuden herpaantumisesta, jonka perusteella häntä ei voida leimata välinpitämättömäksi toisten hengestä tai terveydestä. Teko ei myöskään osoita mitään sellaista A:n elämäntavoista tai käyttäytymisestä, että siihen liittyisi ampuma-aseen väärinkäytön vaara. Hallinto-oikeus on oikein katsonut, että A:n syyllistyminen yksittäiseen liikenteen vaarantamisrikokseen ja kuolemantuottamukseen ei osoita hänessä väkivaltaista käyttäytymistä niin, että hänet voitaisiin katsoa sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

Poliisihallitus on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Poliisihallitukselle valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poliisilaitoksen päätös, jolla poliisilaitoksen päätöksestä ilmenevät A:n ampuma-aseiden hallussapitoluvat on peruutettu, saatetaan voimaan.

A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on otettava kantaa siihen, onko poliisilaitos voinut peruuttaa A:n ampuma-aseluvat.

Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan (1/1998) mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on voitu peruuttaa, jos luvanhaltija oli syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1–4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoitti hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Saman momentin 4 kohdan (1/1998) mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on voitu peruuttaa, jos luvanhaltijaa oli hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) todetaan ampuma-aselain 67 §:n 2 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Momentissa mainituissa tapauksissa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan peruuttaminen olisi harkinnanvaraista. Lupaviranomaiselle on jätettävä peruuttamisen edellytysten täyttymisessä riittävästi harkinnanvaraa, sillä momentissa mainittuihin väärinkäytöksiin mahtuu moitittavuudeltaan hyvinkin erilaisia tekoja ja laiminlyöntejä. Moitittavuudeltaan kaikkein vähäisimmissä tapauksissa voi luvan haltijalle annettava, säännöksiin perustumaton epävirallinen huomautus olla käytännössä hyvinkin tehokas ojennuskeino. Lisäksi luvanhaltijalle voitaisiin useissa tapauksissa antaa lakiehdotuksen 69 §:n nojalla luvan peruuttamisen sijasta varoitus.

Lupa voitaisiin peruuttaa momentin 1 kohdan nojalla luvanhaltijan syyllistyttyä väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen taikka huumausainerikokseen, törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun tai huumausainerikoksen edistämiseen. Kohdassa tarkoitettuina väkivaltarikoksina olisi pidettävä ainakin henkeen tai terveyteen kohdistuvia, rikoslain 21 luvussa tarkoitettuja rikoksia lievää pahoinpitelyä lukuun ottamatta, rikoslain 31 luvussa tarkoitettua ryöstöä ja törkeää ryöstöä sekä rikoslain 34 luvussa tarkoitettuja tahallisina rikoksina rangaistavia tekoja. Lupa voitaisiin peruuttaa myös muiden sellaisten rikosten takia, jotka osoittavat luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Perustelujen osalta viitataan lisäksi 29 §:n 3 momentin 1 kohdan perusteluihin.”

Viimeksi mainitun lainkohdan perusteluissa todetaan seuraavaa:

”Aseenkäsittelylupa voitaisiin peruuttaa momentin 1 kohdan perusteella luvanhaltijan syyllistyessä väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen taikka huumausainerikokseen, törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun tai huumausainerikoksen edistämiseen. Kohdassa tarkoitettuina väkivaltarikoksina olisi pidettävä ainakin henkeen tai terveyteen kohdistuvia rikoslain 21 luvussa tarkoitettuja rikoksia lievää pahoinpitelyä lukuun ottamatta, rikoslain 31 luvussa tarkoitettua ryöstöä ja törkeää ryöstöä sekä rikoslain 34 luvussa tarkoitettuja tahallisina rikoksina rangaistavia tekoja.

Myös muiden kuin edellä tarkoitettujen lainkohtien mukaiset, tekijässään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavat rikokset voisivat johtaa luvan peruuttamiseen. Jos luvanhaltija olisi ampuma-asetta käyttäen syyllistynyt väkivaltaiseen tai väkivallalla uhkaavaan käyttäytymiseen, olisi lupa yleensä peruutettava ainakin momentin 4 kohdan perusteella. Sen sijaan sellaiset rikokset, joihin ei lainkaan liity väkivaltaa tai sillä uhkaamista, eivät välttämättä johtaisi luvan peruuttamiseen. Niinpä vähäiset liikenne- tai omaisuusrikokset eivät ainakaan kaikissa tapauksissa aiheuttaisi luvan peruuttamista. Ainakin lukuisiin pieniinkin omaisuusrikoksiin syyllistymistä yhdistettynä rikolliseen ystäväpiiriin voitaisiin toisaalta pitää sellaisena seikkana, jonka perusteella ampuma-aseiden turvallisen käsittelemisen edellytysten voitaisiin katsoa vaarantuneen.”

(- - - )

”Momentin 4 kohdan mukaan lupa voitaisiin peruuttaa, jos luvanhaltijaa olisi hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Perustelujen osalta viitataan lisäksi siihen, mitä 29 §:n 3 momentin 4 kohdan perusteluissa on todettu.”

Viimeksi mainitun lainkohdan perusteluissa todetaan seuraavaa:

”Momentin 4 kohdassa mainitut luvan peruuttamisen perusteet eivät olisi samat kuin luvan antamisen edellytykset. Lupaa ei siten voitaisi kaikissa tapauksissa peruuttaa sellaisen luvanhaltijan sairauden vuoksi, joka lain 45 §:n 1 momentin nojalla voisi estää luvan saamisen. Kynnys luvan peruuttamiselle olisi siten pääsääntöisesti hieman korkeampi kuin luvan antamatta jättämiselle. Perusteena luvan peruuttamiselle voisivat olla luvanhaltijan terveydentilaa, elämäntapaa tai käyttäytymistä koskevat seikat. Jotta lupa voitaisiin peruuttaa luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen perusteella, luvanhaltijan elämäntavan tai käyttäytymisen olisi oltava joko luvanhaltijan omaa tai toisten henkilöiden turvallisuutta vaarantavaa. Alkoholin tai huumausaineiden jatkuvaa väärinkäyttöä voidaan pitää sellaisena turvallisuutta vaarantavana elämäntapana, jonka perusteella lupa voitaisiin peruuttaa. Turvallisuuden vaarantumisen ei välttämättä tarvitsisi liittyä ampuma-aseisiin, vaan myös ilman ampuma-asetta tapahtunut väkivaltainen, vaarallinen tai uhkaava käyttäytyminen voisi olla perusteena luvan peruuttamiselle. Lupa tulisi peruuttaa, jos luvanhaltijan elämäntapaa olisi pidettävä siinä määrin ongelmallisena, että siihen liittyy ampuma-aseen väärinkäytön vaara. Käyttäytymisen tulisi kuitenkin aina osoittaa, että luvanhaltijaa on pidettävä sopimattomana käsittelemään ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia.”

(- - -)

”Edellä on lueteltu edellytyksiä, joiden vallitessa lupa tulisi peruuttaa tai se voitaisiin peruuttaa. Luvan peruuttamisen edellytykset olisi kuitenkin aina harkittava erikseen kussakin tapauksessa esiin tulleiden seikkojen ja olosuhteiden perusteella. Täysin tyhjentäviä säännöksiä luvan peruuttamisen edellytyksistä ei voida antaa, vaan ratkaisut on tehtävä yksittäistapauksissa teon kokonaisarvostelun perusteella. Ratkaisevana olisi kuitenkin aina pidettävä teon tai laiminlyönnin merkitystä henkilön sopivuudelle käsitellä ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia."

Hallintovaliokunnan mainitun hallituksen esityksen johdosta antamassa mietinnössä (HaVM 29/1997) todetaan muun ohella seuraavaa:

”Valiokunta katsoo, että lain soveltamisessa on syytä kiinnittää korostetusti huomiota siihen, että lupa ampuma-aseen hallussapitoon on vain niillä, jotka täyttävät asianmukaiset hallussapidon edellytykset. Tämän vuoksi valiokunta viittaa ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamista koskeviin säännöksiin. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää niihin peruuttamisperusteisiin, joissa on kysymys henkilön sopivuudesta pitämään hallussaan ampuma-asetta eli 67 §:n 2 momentin 1-4 kohtiin. Valiokunta lähtee siitä, että hallussapitoluvan peruuttamisen kynnyksen tulee olla samalla tasolla kuin luvan epäämisen kynnyksen hankkimisluvan käsittelyn yhteydessä.”

Ampuma-aselain 67 §:ää on muutettu 15.7.2019 voimaan tulleella lailla (724/2019). Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 2 tai 4 a §:ssä tarkoitettuun rikokseen taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Saman momentin 5 kohdan mukaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa on peruutettava, jos luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Asiassa saatu selvitys

Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut A:n 9.2.2018 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla 1.9.2017 tehdystä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta yhteiseen 100 päiväsakon rangaistukseen.

Syytteen mukaan A oli tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa tieliikennelakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä laiminlyömällä noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Hän oli lisäksi laiminlyönyt velvollisuutensa sovittaa etäisyyden edellä kulkevaan ajoneuvoon sellaiseksi, ettei päälle ajon vaaraa ole, vaikka tämä ajoneuvo pysäytetään. A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. A oli törmännyt kuljettamallaan pakettiautolla tämän edellä risteysalueella pysähdyksissä olleen henkilöauton perään. Henkilöauto oli törmäyksen voimasta kimmonnut vastaan tulleen ajoneuvoyhdistelmän etukulmaan. A:lla oli ollut kyydissään yksi matkustaja. Henkilöauton kuljettaja oli menehtynyt törmäyksessä saamiinsa vammoihin. A oli menettelemällä edellä kuvatulla tavalla huolimattomuudellaan aiheuttanut henkilöauton kuljettajan kuoleman.

A on tunnustanut menetelleensä syytteissä kerrotulla tavalla.

Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa on todettu, että liikenteen vaarantaminen on niin sanottu vaarantamisrikos. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kuljettajan on kyettävä sopeuttamaan ajoneuvonsa nopeus ja pysäyttämään se ennalta arvattavissa olosuhteissa ja liikennetilanteissa tien näkyvällä osalla. Asiassa ei ole tullut ilmi, että A olisi tietoisesti kiinnittänyt huomiota muuhun kuin ajamiseen. On kuitenkin selvää, että A on laiminlyönyt noudattaa tieliikennelain mukaista olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ja törmännyt risteysalueella pysähdyksissä olleeseen ajoneuvoon, joka on kimmonnut vastaan tulleen ajoneuvoyhdistelmän etukulmaan. A on menettelyllään syyllistynyt liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja kuolemantuottamukseen.

Oikeudellinen arviointi

Poliisilaitoksen päätöksentekohetkellä voimassa olleen ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan mukaan ampuma-aseluvan peruuttaminen on säännöksen sanamuodon mukaan ollut harkinnanvaraista.

Hallituksen esityksessä on mainitun lainkohdan osalta edellytetty, että lupaviranomaiselle jätetään ampuma-aseluvan peruuttamiseen riittävästi harkinnanvaraa. Ratkaisut on tullut tehdä kokonaisarvioinnin perusteella, jossa ratkaisevaa on ollut henkilön sopivuuden arviointi. Tällöin on tullut ottaa huomioon, että peruuttamismahdollisuuden tarkoituksena on ollut mahdollistaa ampuma-aseiden väärinkäytöstä aiheutuvien seurausten ennalta ehkäiseminen. Tästä näkökulmasta asiaa arvioitaessa on tullut ottaa huomioon erityisesti teon laatu sekä sen moitittavuus ja vakavuus suhteutettuina aseen väärinkäytön vaaraan (ks. lyhyenä ratkaisuselosteena julkaistu korkeimman hallinto-oikeuden 30.6.2015 antama päätös taltionumero 1872).

A on käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla laiminlyönyt hänellä pakettiauton kuljettajana olleita velvollisuuksiaan, törmännyt toiseen ajoneuvoon ja aiheuttanut huolimattomuudellaan toisen henkilön kuoleman. A:n kyydissä on lisäksi ollut matkustaja. Käräjäoikeus on tuominnut A:n liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta 100 päiväsakon rangaistukseen. Kyse ei ole vähäisestä liikennerikoksesta. Tuomio on lainvoimainen. Ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 kohdan soveltaminen ei ole edellyttänyt, että rikos osoittaisi tekijässään väkivaltaista käyttäytymistä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että poliisilaitos on voinut katsoa A:n syyllistyneen rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita.

A:lle on edellä mainittua tekoa aikaisemmin annettu ampuma-aselain 69 §:ssä tarkoitettu varoitus. Mainitun lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 183/1997 vp) todetaan muun ohella, että varoituksella ei olisi välittömiä suoranaisia seurauksia, mutta sen tulisi kuitenkin vaikuttaa ainakin jonkin aikaa haitallisesti uusien lupien saamiseen. Lain esitöissä ei ole sen sijaan otettu kantaa siihen, mikä olisi aikaisemmin annetun varoituksen merkitys lupien peruuttamisharkinnassa eikä myöskään määritelty tarkemmin aikaa, jonka jälkeen varoituksella ei enää olisi asiassa merkitystä.

Kun otetaan huomioon, että lain esitöiden mukaan aikaisemmin annetulla varoituksella tulisi olla merkitystä lupaharkinnassa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että vastaavasti sille voidaan antaa merkitystä lupien peruuttamista koskevassa kokonaisharkinnassa. Näin ollen poliisilaitos on A:n lupien peruuttamista koskevassa kokonaisharkinnassaan voinut antaa merkitystä myös A:n noin viisi vuotta ennen kuolemantuottamukseen syyllistymistä saamalle ampuma-aselain 69 §:n mukaiselle varoitukselle.

Edellä lausuttu huomioon ottaen A:n ampuma-aselupien peruuttamiselle on ollut ampuma-aselain 67 §:n 2 momentin 1 ja 4 kohdan mukaiset edellytykset. Poliisilaitoksen päätös ei siten ole lainvastainen.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poliisilaitoksen päätös saatettava voimaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Liisa Leiniö.