KHO:2021:4

Kansalaisuutta hakeneen A:n hakemus oli hylätty sillä perusteella, että hänen henkilöllisyyttään ei ollut luotettavasti selvitetty. Hän oli esittänyt Suomeen saapuessaan passintarkastuksessa omanaan Belgian passin, josta löydettiin väärennökseen viittaavia tekijöitä. Häneltä oli henkilöntarkastuksen yhteydessä löydetty Syyrian palestiinalaisille myöntämä matkustusasiakirja. Asiakirjoissa olevat tiedot poikkesivat kansalaisuuden, nimen, syntymäajan ja syntymämaan osalta. Hänet oli merkitty väestötietojärjestelmään viimeksi mainitun asiakirjan tietojen perusteella, ja hän oli hakenut kansalaisuutta näillä tiedoilla.

Ratkaisu siitä, onko hakijan henkilöllisyys kansalaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla luotettavasti selvitetty, tehdään henkilöstä kokonaisuudessaan olemassa olevien tietojen perusteella. Pelkästään se seikka, että maahantulonsa jälkeen lähes välittömästi turvapaikkaa Suomesta hakeneella A:lla oli ollut Suomeen saapuessaan hallussaan väärennetty matkustusasiakirja ei vielä ollut merkinnyt sitä, että hän olisi antanut Suomen viranomaisille virheellistä tietoa henkilöllisyydestään tai esiintynyt Suomessa kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Kun kuitenkin otettiin huomioon, että A oli Suomeen saapuessaan esittänyt Suomen rajaviranomaiselle omanaan väärennetyksi tietämänsä passin, hänen oli voitu katsoa antaneen eri yhteyksissä Suomen viranomaisille ristiriitaisia tietoja henkilöllisyydestään. Maahanmuuttovirasto oli voinut katsoa, että hänen henkilöllisyyttään ei ollut kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla luotettavasti selvitetty.

Äänestys 5-3 (jaostoplenum)

Kansalaisuuslaki 6 § 1, 2 ja 3 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 13.6.2019 nro 19/0460/2

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole 3.1.2018 tekemällään päätöksellä myöntänyt kansalaisuudettomalle A:lle (myöhemmin tässä yhteydessä ”hakija”) Suomen kansalaisuutta, koska hänen henkilöllisyyttään ei voida pitää luotettavasti selvitettynä.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakija saapui Suomeen 15.6.2013 ja esitti rajatarkastuksessa omanaan Belgian passin henkilötiedoilla B, syntynyt ---1993 Romaniassa. Passista löytyi väärennökseen viittaavia tekijöitä. Henkilöntarkastuksessa hakijalta löytyi Syyrian palestiinalaisille myöntämä matkustusasiakirja nro P---. Hakija haki turvapaikkaa rajatarkastuksen aikana.

Turvapaikkakuulustelussa 26.6.2013 hakija kertoi nimekseen A, syntymäajakseen ---1994, syntymäpaikakseen Damaskos, Syyria ja kansalaisuudekseen Palestiina.

Maahanmuuttovirasto on 19.12.2013 määrittänyt hakijan kansalaisuusaseman ja todennut, että hakija on kertomansa ja esittämiensä asiakirjojen perusteella kansalaisuudeton Syyrian palestiinalainen. Hakijaa on Suomessa pidettävä kansalaisuudettomana. Maahanmuuttovirasto on tutkinut hakijan esittämän henkilökortin ja Syyrian palestiinalaisille myöntämän pakolaisen matkustusasiakirjan, eikä niissä ole todettu väärennökseen viittaavaa.

(---)

Yksin Syyrian myöntämä matkustusasiakirja ja henkilökortti eivät riitä osoittamaan hakijan henkilöllisyyttä. Vaikka hakijan Syyrian myöntämät asiakirjat olisivatkin aitoja, hän on kuitenkin esittänyt Suomen viranomaisille väärennetyn asiakirjan ja esiintynyt eri nimellä, syntymäajalla ja kansalaisuudella. Kun otetaan huomioon hakijan henkilötiedoissa ilmenneet ristiriitaisuudet ja se, että hakija ei ole ollut rekisteröitynä väestötietojärjestelmään vielä kymmentä vuotta, hänen henkilöllisyyttään ei voida pitää selvitettynä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n (myöhemmin tässä yhteydessä ”valittaja”) vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään suullisen käsittelyn osalta seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Valittaja on pyytänyt suullista käsittelyä, jotta valittaja voi itse vakuuttaa hallinto-oikeuden siitä, että hänen henkilöllisyytensä on luotettavasti selvitetty.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa kirjallisesti esitetty selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, jolla voisi olla vaikutusta asian ratkaisuun. Suullisen käsittelyn toimittaminen on siten ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeus on päätöksensä pääasiaa koskevissa perusteluissa selostanut sovelletut oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä asian oikeudellisena arviointina ja johtopäätöksenä lausunut seuraavaa:

Hallinto-oikeus toteaa, että valittaja on saapunut Suomeen esiintyen toisena henkilönä kuin hän myöhemmin on ilmoittanut olevansa. Valittaja on antanut Suomen viranomaisille ristiriitaisia tietoja nimestään, syntymäajastaan ja kansalaisuudestaan. Valittajan ensiksi ilmoittamat henkilötiedot ovat eronneet valittajan myöhemmin ilmoittamista henkilötiedoista täysin. Henkilöllisyyden luotettavuuden arviointi on kokonaisarviointia ja kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin perusteella henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle henkilöllisyydestään. Maahanmuuttovirasto on voinut katsoa, että valittajan henkilöllisyyttä ei ole kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla luotettavasti selvitetty. Valittajan valitusvaiheessa toimittamat selvitykset eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Koska valittaja ei ollut Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä esiintynyt viimeksi kulunutta kymmentä vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään ei voida pitää luotettavasti selvitettynä myöskään kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaisesti ajan kulumisen perusteella.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kansalaisuuslaki 6 § 1, 2 ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Pääkkönen, Hanna Välimaa ja Katja Tertsonen. Esittelijä Susan Korpi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A (myöhemmin tässä yhteydessä myös ”muutoksenhakija”) on vaatinut hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätösten kumoamista. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely, jos hänelle ei myönnetä Suomen kansalaisuutta kirjallisen selvityksen perusteella.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Nykyinen kansalaisuushakemuksiin liittyvä oikeuskäytäntö rankaisee maahanmuuttajia, jotka saapuvat Suomeen väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla. Muutoksenhakijan henkilöllisyydessä ei ole mitään epäselvää. Hän on esittänyt Belgian passin Istanbulissa päästäkseen Suomeen menevään lentokoneeseen. Muutoksenhakija on esittänyt oman pakolaisen matkustusasiakirjansa henkilöllisyytenään heti Suomessa. Hän on antanut Belgian passin viranomaisille ja kertonut saaneensa sen salakuljettajilta. Muutoksenhakijan kansalaisuushakemuksen hylkääminen on perustunut väärennetyn passin hallussapitoon. Hänen oikea henkilöllisyytensä ei ole voinut jäädä epäselväksi Maahanmuuttovirastolle tai hallinto-oikeudelle.

Nykyinen oikeuskäytäntö lähtee siitä, että kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin kymmenen vuoden vakiintumissääntöä sovelletaan aina, jos henkilöllä on joskus ollut hallussaan muut henkilöllisyyspaperit tai hän on kerran ilmoittanut väärän tiedon. Kyseinen tilanne ei vastaa lainsäätäjän tarkoitusta, jossa ensisijaiseksi ratkaisukriteeriksi on asetettu aito ja luotettava selvitys henkilöllisyydestä. Toisen henkilötietojen käyttämisen ei tulisi muodostaa ehdotonta estettä kansalaisuuden saamiselle, vaan asiassa tulisi tehdä kokonaisharkinta.

Muutoksenhakija on saanut Belgian passin salakuljettajalta puoli tuntia ennen matkan alkua Turkissa. Hän otti passin, koska hänen oli oman turvallisuutensa vuoksi välttämätöntä paeta Syyrian sotaa. Omalla passillaan hän ei olisi päässyt Suomeen. Muutoksenhakija ei ole omalla toiminnallaan millään tavalla edistänyt väärennetyn passin valmistamista tai muutoinkaan yrittänyt hankkia väärennettyä asiakirjaa.

Suomeen saapuessaan muutoksenhakijalla oli kieliongelmia. Hän antoi rajavartiotarkastuksessa tarkastusta suorittavalle henkilölle Belgian passin ja kertoi passin olevan väärennetty. Samassa yhteydessä muutoksenhakija kertoi olevansa pakolainen. Kaksi tuntia myöhemmin paikalle saapui tulkki, joka kertoi, että muutoksenhakija on Syyriasta ja hänellä on mukanaan henkilöllisyysasiakirjoja.

Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetaan, että muutoksenhakija on esittänyt Suomeen saapuessaan rajatarkastuksessa väärennetyn Belgian passin. Rajatarkastuksessa laadittuun kuulustelupöytäkirjaan on merkitty, että muutoksenhakija on esittänyt syyrialaisen pakolaisen matkustusasiakirjan. Pöytäkirjasta käy ilmi, että muutoksenhakija on esiintynyt kuulustelussa omilla paikkansapitävillä henkilötiedoillaan.

Muutoksenhakija ei ole esittänyt rajatarkastuksessa Belgian passia omanaan. Hänen tarkoituksenaan ei ole ollut esiintyä Belgian passilla tai väärennetyillä henkilötiedoilla, vaan ainoastaan luovuttaa väärennetty passi. Hän on samassa yhteydessä kertonut, ettei passi ole oikea. Väite siitä, että muutoksenhakija olisi esittänyt rajatarkastuksessa Belgian passin omanaan voi perustua väärinkäsitykseen tai tarkoitushakuiseen tulkintaan.

Maahanmuuttoviraston päätöksessä on todettu, etteivät Syyrian myöntämä matkustusasiakirja ja henkilökortti yksin riitä osoittamaan muutoksenhakijan henkilöllisyyttä. Hän on toimittanut valitusvaiheessa myös otteen UNRWA:n rekisteristä ja todistuksen perhesuhteista. Asiakirjat ovat virallisesta rekisteristä ja ne on leimattu. Samat tiedot perhesuhteista ilmenevät myös turvapaikka-asiakirjoista. Muutoksenhakijan henkilöllisyys voidaan todistaa myös sotilaspassin avulla, josta hänen henkilötietonsa käyvät ilmi. Lisäksi sotilaspassiin on merkitty muutoksenhakijan terveystietoja, mikä myös vahvistaa hänen henkilöllisyytensä. Muutoksenhakijan henkilötiedot ilmenevät vielä lukiotodistuksesta ja yliopiston opiskelijakortista. Kaikissa asiakirjoissa on identtiset henkilötiedot ja niitä voidaan käyttää kokonaisarvioinnissa. Muutoksenhakijan henkilöllisyys ei ole epäselvä ja hänelle tulee myöntää Suomen kansalaisuus.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt, että valitus ja pyyntö suullisen käsittelyn järjestämisestä hylätään. Maahanmuuttovirasto on viitannut päätöksensä perusteluihin ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin mukaan selvitys henkilöllisyydestä esitetään ensisijaisesti asiakirjoilla. Jos luotettavaa asiakirjaselvitystä ei ole saatavilla, henkilöllisyys katsotaan selvitetyksi hakijan itsestään ja perhesuhteistaan antamien johdonmukaisten ja ristiriidattomien tietojen perusteella. Jos hakija on esiintynyt eri henkilöllisyyksillä, hänen henkilöllisyytensä voidaan kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaan katsoa selvitetyksi ajan kulumisen perusteella. Ratkaisu siitä, voidaanko hakijan henkilöllisyyttä pitää selvitettynä, tehdään hänestä kokonaisuudessaan olemassa olevien tietojen perusteella. Kokonaisharkinta tehdään aina tapauksen yksilölliset piirteet huomioiden, mutta samalla Maahanmuuttoviraston täytyy asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi noudattaa johdonmukaista linjaa keskenään samankaltaisissa tapauksissa.

Maahanmuuttovirasto on arvioinut muutoksenhakijan henkilöllisyydestään antamia tietoja ja asiakirjaselvitystä ja katsonut, ettei niiden perusteella voida varmistua siitä, mitkä ovat hänen oikeat henkilötietonsa. Näin ollen hänen henkilöllisyytensä voidaan katsoa selvitetyksi vain ajan kulumisen perusteella. Epäselväksi jäänyt henkilöllisyys ei ole pysyvä este kansalaisuuden saamiselle. Henkilöllisyyttä voidaan pitää selvitettynä siinä vaiheessa, kun henkilö on esiintynyt vähintään kymmenen vuotta pelkästään väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä.

Valituksessa on viitattu tarkemmin määrittelemättömään Rajavartiolaitoksen kuulustelupöytäkirjaan, jota ei ole liitetty valitukseen. Kuulustelupöytäkirjalla todennäköisesti tarkoitetaan turvapaikkakuulustelun pöytäkirjaa. Turvapaikkakuulustelun pöytäkirjassa ei oteta kantaa siihen, missä järjestyksessä muutoksenhakija on Suomessa esittänyt väärennetyn Belgian passin ja omakseen ilmoittamansa Syyrian palestiinalaisen matkustusasiakirjan. Pöytäkirjaan on kirjattu muutoksenhakijan oma kertomus siitä, että hän ei olisi käyttänyt Belgian passia. Muutoksenhakija on eri yhteyksissä antanut ristiriitaista tietoa siitä, milloin hän sai käyttöönsä väärennetyn Belgian passin.

Suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa asiakirjanäyttöä parempaa selvitystä valituksen perusteista.

Muutoksenhakija on vastaselityksessään todennut muun ohella, että Maahanmuuttoviraston huomiot Belgian passin saamisen ajankohdasta ovat asiassa epäolennaisia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Kansalaisuuslaki ja sen esityöt

Kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Saman pykälän 2 momentin mukaan selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista, kansalaisuudesta ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Hallituksen esityksessä kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002 vp) on lain 6 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu seuraavaa:

”Pykälässä säädettäisiin luotettavasti selvitetyn henkilöllisyyden periaatteesta, jonka sääntelyssä yksittäisiä soveltamistilanteita varten noudatettaisiin ehdotetun 1 §:n 2 momentin mukaista punnintaa yksityishenkilön ja valtion edun kannalta. Kyse olisi Suomen kansalaisuuden saamisen perusedellytyksestä.

Pykälän 1 momentin mukaan selvitetyn henkilöllisyyden vaatimus koskisi kaikkia Suomen kansalaisuuden saamisesta tehtäviä ratkaisuja saantiperusteesta huolimatta. Jokaista saantiperustetta koskisivat lisäksi erikseen säädetyt, varsinaiset kansalaisuuden saamisen edellytykset. Ehdotuksen mukaan ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää Suomen kansalaisuutta kenellekään, josta ei ole selvyyttä, kuka hän on. Ehdotetusta pykälästä voitaisiin johtaa periaate, jonka mukaan kansalaisuuden saamisen varsinaisia edellytyksiä ei tutkittaisi, jos henkilöllisyys olisi epäselvä. Kyse olisi vallitsevan soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miten henkilöllisyydestä voitaisiin antaa selvitystä ja millaisilla tiedoilla olisi vaikutusta henkilöllisyyden selvittämisen kannalta. Pykälässä jätettäisiin viranomaisen harkittavaksi, ovatko asiakirjoin tai muulla tavalla esitetyt henkilötiedot sellaisia, että henkilöllisyyttä voidaan pitää luotettavasti selvitettynä.

Pykälän mukaan asianosainen voisi esittää selvitystä henkilöllisyydestä luotettavalla asiakirjanäytöllä tai myös muulla tavoin. Henkilöllisyyden selvittämiseen vaikuttaisivat käytettävissä olevat tiedot henkilön nimestä, syntymäajasta ja perhesuhteista. Lisäksi myös muut henkilötiedot, esimerkiksi syntymäpaikkaa tai asuinpaikkoja koskevat tiedot voisivat tapauskohtaisesti olla merkityksellisiä. Kyse olisi vallitsevan soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin. Päätösten muutoksenhakukelpoisuudesta johtuen jäisi viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi, voidaanko ulkomaalaisen henkilöllisyys katsoa selvitetyksi vai ei.

Jos henkilö saapuu Suomeen ilman henkilöllisyyttä osoittavaa asiakirjaa taikka väärennetyn tai väärän asiakirjan turvin, hänen henkilötietoinaan pidetään yleensä niitä tietoja, jotka hän itse tai hänen huoltajansa antaa. Tällä tavoin luotuihin henkilötietoihin voitaisiin yleensä lähtökohtaisesti muun vaihtoehdon puuttuessa luottaa ja katsoa henkilöllisyys selvitetyksi. Asiakirjanäyttöä henkilöllisyydestä ei siis välttämättä edellytettäisi. Asiakirjanäytön edellyttäminen voisi olla kohtuutonta esimerkiksi pakolaisen aseman saaneilta. Asiakirjanäytöllä ei myöskään olisi merkitystä, jos jonkin valtion antamia asiakirjoja ei lähtökohtaisesti pidettäisi luotettavina tai jos valtiolta puuttuisi toimivaltainen taho, joka voisi pätevästi antaa henkilöä koskevia asiakirjoja.

(---)

Kansalaisuusasiaa ratkaistaessa ei täten voida olla sidottuja pelkästään väestötietojärjestelmään merkittyihin henkilötietoihin. Esitetyn pykälän mukaan henkilöllisyyttä selvitettäessä voitaisiin ottaa huomioon kaikki ne tiedot, jotka asianosainen on aikaisemmin antanut omasta tai lapsensa henkilöllisyydestä. Näin ollen ratkaisu tehtäisiin henkilöstä kokonaisuudessaan olemassa olevien tietojen perusteella. Nämä tiedot perustuvat jo aikaisemmin kertyneisiin, henkilön maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyviin asiakirjoihin taikka kansalaisuusasian vireilletulon tai sen käsittelyn aikana kertyneisiin asiakirjoihin. Kyse ei näin ollen ole henkilötietojen keräämisestä vaan jo aikaisemmin kertyneiden ja kansalaisuusasian käsittelyn yhteydessä saatujen tietojen vertaamisesta toisiinsa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeusmahdollisuudesta 1 momentin pääsäännöstä. Säännöksen mukaan poikkeaminen olisi mahdollista, jos olisi kulunut riittävän pitkä aika, jona henkilö olisi käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä henkilötietoja. Riittävän pitkänä aikana säännöksessä ehdotettaisiin 10 vuotta. Henkilöllisyyttä ei tässä tapauksessa voitaisi katsoa selvitetyksi, koska henkilö olisi aikaisemmin käyttänyt useampaa kuin yhtä henkilöllisyyttä. Ajan kuluminen ja esiintyminen yhdellä henkilöllisyydellä osoittaisivat kuitenkin käytetyltä henkilöllisyydeltä määrätynlaista pysyvyyttä ja sen perusteella myös määrätynasteista todennäköisyyttä. Kyse olisi uudesta säännöksestä.”

2.2 Asiakirjoista saatava selvitys

A on saapunut Helsinki-Vantaan lentoasemalle 15.6.2013 Istanbulista. Suomenlahden merivartioston kirjaaman turvapaikkatutkintailmoituksen mukaan hän on esittänyt merivartijalle omanaan Belgian passin henkilötiedoilla B, syntynyt ---1993 Romaniassa. Belgian passista löytyi väärennökseen viittaavia tekijöitä. Muutoksenhakijalle tehdyssä henkilöntarkastuksessa häneltä löytyi Syyrian palestiinalaisille myöntämä matkustusasiakirja henkilötiedoilla A, syntynyt ---1994.

Maahanmuuttovirasto on 30.12.2013 myöntänyt valittajalle turvapaikan ja jatkuvan oleskeluluvan päätöspäivästä alkaen neljäksi vuodeksi. Valittajalla on Suomessa pakolaisasema. Maahanmuuttovirasto on turvapaikkamenettelyn yhteydessä katsonut valittajan henkilöllisyyden varmistetuksi ja henkilötietojen perustuvan Syyrian myöntämään palestiinalaisen matkustusasiakirjaan, joka on Maahanmuuttoviraston tutkimuksissa todettu teknisesti aidoksi.

Muutoksenhakija on rekisteröity väestötietojärjestelmään 27.1.2014, jolloin hänen nimekseen on merkitty A, syntymäajakseen ---1994, syntymäpaikakseen Damaskos ja kansalaisuudekseen kansalaisuudeton. Hän on hakenut Suomen kansalaisuutta samoilla tiedoilla.

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt kansalaisuusasiassa muutoksenhakijalta selvitystä henkilötiedoissa ilmenneistä ristiriidoista. Muutoksenhakija on selvityksessään todennut, että hänellä oli Suomeen saapuessaan oikea Syyrian palestiinalaiselle myöntämä asiakirja ja väärennetty Belgian passi. Hän oli maahan tullessaan luovuttanut molemmat Suomen poliisille vapaaehtoisesti samalla kertoen, että Syyrian myöntämä asiakirja on oikea.

2.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Muutoksenhakija on Suomen viranomaisen maahantuloon liittyvien asiakirjojen mukaan esittänyt Suomeen saapuessaan lentokentällä passintarkastuksessa omanaan Belgian passin, josta on löydetty väärennökseen viittaavia tekijöitä. Muutoksenhakijalta on samana päivänä suoritetun henkilöntarkastuksen yhteydessä löydetty Syyrian palestiinalaisille myöntämä matkustusasiakirja. Muutoksenhakijan oma kertoma siitä, että hän olisi välittömästi rajatarkastuksessa tuonut esiin Belgian passin olevan väärennetty, ei anna aihetta arvioida tilannetta toisin.

Ratkaisu siitä, onko hakijan henkilöllisyys kansalaisuuslaissa tarkoitetulla tavalla luotettavasti selvitetty, tehdään henkilöstä kokonaisuudessaan olemassa olevien tietojen perusteella. Henkilöllisyyttä selvitettäessä otetaan kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin perusteella huomioon myös ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta henkilöllisyydestään. Mainittua säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 235/2002 vp) on muun ohella todettu, että jos henkilö saapuu Suomeen väärennetyn asiakirjan turvin, hänen henkilötietoinaan pidetään yleensä niitä tietoja, jotka hän itse antaa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pelkästään se seikka, että maahantulonsa jälkeen lähes välittömästi turvapaikkaa Suomesta hakeneella A:lla on ollut Suomeen saapuessaan hallussaan väärennetty matkustusasiakirja, ei vielä merkitse sitä, että hän olisi antanut Suomen viranomaisille virheellistä tietoa henkilöllisyydestään tai esiintynyt Suomessa kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Siten myöskään tämän asian arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, milloin ja miten hän on saanut haltuunsa väärennetyn passin. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että A on saadun luotettavana pidettävän selvityksen mukaan Suomeen saapuessaan esittänyt Suomen rajaviranomaiselle omanaan väärennetyksi tietämänsä passin, hänen on voitu katsoa antaneen eri yhteyksissä Suomen viranomaisille ristiriitaisia tietoja henkilöllisyydestään. Maahanmuuttovirasto on näissä olosuhteissa voinut katsoa, että muutoksenhakijan henkilöllisyyttä ei ole kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla luotettavasti selvitetty.

Koska A ei ole Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä 3.1.2018 esiintynyt viimeksi kuluneita kymmentä vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään ei voida pitää luotettavasti selvitettynä myöskään kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin perusteella.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander, Toomas Kotkas, Ari Wirén ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Vilma Vanhamäki.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Toomas Kotkaksen äänestyslausunto, johon oikeusneuvokset Janne Aer ja Eija Siitari yhtyivät:

”Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen. Hylkään suullisen käsittelyn järjestämistä koskevan vaatimuksen samoin perustein kuin enemmistö. Kumoan hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palautan asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin mukaan selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Momentin viimeisen virkkeen mukaan henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet 10 vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmässä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Totean, että kansalaisuuslain 6 §:stä ja lain esitöistä (HE 235/2002 vp) ilmenee, että kansalaisuutta hakevan henkilön henkilöllisyyttä pidetään joko mainitusta pykälästä ilmenevällä tavalla luotettavasti selvitettynä (1 momentti) tai siten kokonaisharkinnan perusteella selvitettynä (2 momentti). Pykälän 3 momentin mukaisesti henkilön esiintyminen johdonmukaisesti samalla henkilöllisyydellä, joka on merkitty väestötietojärjestelmään, merkitsee tietyn ajan kulumisen jälkeen vastaavasti, että henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä. Viimeksi mainittua momenttia sovellettaessa samoilla tiedoilla esiintymisen tulee olla kestänyt vähintään 10 vuotta.

Kansalaisuuslain 6 §:n rakenteesta ja sisällöstä voidaan päätellä, että pykälää ei ole tarkoitettu eikä voida tulkita sillä tavoin, että mikä tahansa henkilön maassa oleskelun aikana tapahtunut omasta henkilöllisyydestä poikkeavilla henkilötiedoilla esiintyminen merkitsee automaattisesti kansalaisuuslain 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun harkinnan ohittamista ja siirtymistä soveltamaan lain 6 §:n 3 momenttia.

Tällainen tulkinta merkitsisi, että erityisesti kansainvälistä suojelua hakevat henkilöt joutuisivat kansalaisuuden saamisen muiden edellytysten täyttyessä odottamaan vähintään 10 vuotta kansalaisuusasiansa käsittelyä. Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin säännökset toimisivat näissä tapauksissa yleisesti hakijoita vastaan, vaikka säännösten tarkoitus on toimia sellaisten hakijoiden puolesta, joiden henkilöllisyyttä ei ole millään harkinnalla voitu varmistaa. Kansalaisuuslain 6 §:ää sovellettaessa on siis ensin harkittava, onko hakijan henkilöllisyys jo tullut luotettavaksi selvitetyksi asiakirjanäytöllä tai voidaanko henkilöllisyyttä pitää kokonaisharkinnan perusteella selvitettynä. Vasta tämän harkinnan jälkeen voidaan siirtyä soveltamaan pykälän 3 momenttia.

Hallituksen esityksessä (HE 235/2002 vp s. 33 ja 34) todetaan yksityiskohtaisissaperusteluissa muun ohella seuraavaa: ”Pykälän mukaan asianosainen voisi esittää selvitystä henkilöllisyydestä luotettavalla asiakirjanäytöllä tai myös muulla tavoin. Henkilöllisyyden selvittämiseen vaikuttaisivat käytettävissä olevat tiedot henkilön nimestä, syntymäajasta ja perhesuhteista. Lisäksi myös muut henkilötiedot, esimerkiksi syntymäpaikkaa tai asuinpaikkoja koskevat tiedot voisivat tapauskohtaisesti olla merkityksellisiä. Kyse olisi vallitsevan soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin. Päätöksen muutoksenhakukelpoisuudesta johtuen jäisi viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi, voidaanko ulkomaalaisen henkilöllisyys katsoa selvitetyksi vai ei.

Hallituksen esityksessä (s. 34 ja 35) todetaan lisäksi lain 6 §:n 3 momentin osalta, että ”Säännöksen mukaan poikkeaminen olisi mahdollista, jos olisi kulunut riittävän pitkä aika, jona henkilö olisi käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä henkilötietoja. Riittävän pitkänä aikana säännöksessä ehdotettaisiin 10 vuotta. Henkilöllisyyttä ei tässä tapauksessa voitaisi katsoa selvitetyksi, koska henkilö olisi aikaisemmin käyttänyt useampaa kuin yhtä henkilöllisyyttä. Ajan kuluminen ja esiintyminen yhdellä henkilöllisyydellä osoittaisivat kuitenkin käytetyltä henkilöllisyydeltä määrätynlaista pysyvyyttä ja sen perusteella myös määrätynasteista todennäköisyyttä. Kyse olisi uudesta säännöksestä.”

Totean, että pykälän 3 momentin perusteluissa puhutaan ”esiintymisen” sijasta tietojen ”käyttämisestä”, mikä viittaa kielellisesti tulkittuna pidempiaikaiseen tapahtumaan kuin väärien henkilötietojen kertaluonteiseen esittämiseen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan muutoksenhakija on turvapaikanhakijana Suomeen 15.6.2013 tullessaan esittänyt lentokentällä rajatarkastuksessa omanaan väärennetyn Belgian passin. Muutoksenhakija on kuitenkin pian tämän jälkeen samana päivänä viimeistään hänelle tehdyn henkilötarkastuksen yhteydessä avoimesti kertonut passin olevan väärennetty ja esittänyt poliisille Syyrian palestiinalaisille myöntämän matkustusasiakirjan kertoen sen vastaavan hänen henkilöllisyyttään. Maahanmuuttovirasto on 19.12.2013 osana turvapaikkamenettelyä määrittänyt hakijan kansalaisuusaseman ja todennut, että hakija on kertomansa ja esittämiensä asiakirjojen perusteella kansalaisuudeton Syyrian palestiinalainen. Hakijan henkilöllisyyttä on siten jo tässä vaiheessa pidetty selvitettynä.

Asiassa on ratkaistavana, voidaanko muutoksenhakijan henkilöllisyyden katsoa jääneen luotettavasti selvittämättä, koska hän on turvapaikanhakijana Suomeen tullessaan esittänyt rajatarkastuksessa väärennetyn passin.

Katson, että väärennetyn passin esittäminen turvapaikanhakijana maahan pääsemiseksi ei yksin merkitse, että asianomaisen henkilön henkilöllisyyttä ei voitaisi pitää luotettavasti selvitettynä. Kuten kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, henkilön saapuessa Suomeen väärennetyn tai väärän asiakirjan turvin, hänen henkilötietoinaan pidetään yleensä niitä tietoja, jotka hän itse antaa.

Kyse on harkinnasta, jossa tulee ottaa huomioon kansalaisuutta hakevan henkilön tausta ja oma toiminta. Kun otetaan huomioon, että muutoksenhakija ei olisi päässyt maahan ilman väärennettyä passia hakeakseen turvapaikkaa ja että hän on pian rajatarkastuksen jälkeen samana päivänä avoimesti kertonut esittämänsä passin olevan väärennetty ja esittänyt Syyrian palestiinalaisille myöntämän matkustusasiakirjan, jonka ei ole todettu olevan väärennös, hänen henkilöllisyytensä voidaan katsoa olevan luotettavasti selvitetty kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Samaan lopputulokseen voitaisiin joka tapauksessa päätyä myös kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentin nojalla, jolloin asiassa ei ole syytä soveltaa millään perusteella kansalaisuuslain 6 §:n 3 momenttia.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle asian uudelleen käsittelemiseksi.”