KHO:2021:9

Vanhemmat olivat tehneet kantelun täysi-ikäisen lapsensa menehtymistä edeltäneestä sairaalahoidosta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle (Valvira). Kun Valvira oli antanut päätöksen kantelun johdosta, vanhemmat olivat pyytäneet saada Valviralta kopiot päätöksen perusteena olleista lastansa koskevista terveydenhuollon toimintayksiköiden potilasasiakirjoista ja oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista.

Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä oikeus saada niistä tieto silloin, kun mainitut asiakirjat ovat Valviran hallussa, ei potilaslain soveltamisalaa koskevat säännökset huomioon ottaen määräytynyt potilaslain vaan julkisuuslain perusteella. Kun otettiin huomioon kantelun laatu ja tarkoitus sekä kantelun tekijöiden lähiomaisen asema suhteessa vainajaan, Valviran käsittelemä ja ratkaisema kanteluasia koski julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kantelun tekijöiden oikeutta tai etua. Heillä oli siten sanotun lainkohdan perusteella asianosaisina oikeus saada tieto Valviran päätöksen perusteena olleista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettävistä vainajan terveydentilatietoja sisältävistä potilasasiakirjoista, ellei julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetystä muuta johtunut.

Kuolemansyyn selvittämistä koskevien asiakirjojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä edellytykset tiedon luovuttamiseen niistä silloin, kun mainitut asiakirjat ovat Valviran hallussa, eivät määräytyneet julkisuuslain vaan kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain perusteella. Menehtyneen lapsensa hoitoa koskevan kantelun tekijöillä oli kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella oikeus saada tieto kantelun johdosta annetun Valviran päätöksen perusteena olleista sanotun pykälän 1 momentin perusteella salassa pidettävistä oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 1 § 1 mom., 3 §, 5 § 2 mom., 9 § 1 mom., 10 §, 11 § 1 mom. ja 2 mom. 1 kohta, 14 § 1 mom., 15 § 1 mom., 22 §, 24 § 1 mom. 25 kohta sekä 26 § 1 mom.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (potilaslaki) 1 §, 2 § 2, 4 ja 5 kohta, 10 a § 1 mom., sekä 13 § 1 mom., 2 mom. ja 3 mom. 5 kohta

Laki kuolemansyyn selvittämisestä 15 § 1 mom. ja 2 mom. 3 kohta

Laki Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta 1 §

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 8.11.2019 nro 19/0735/5

Asian aikaisempi käsittely

A:n ja B:n asiamies on 28.9.2018 pyytänyt saada Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira) kopiot kaikista Valviran päätöksellä 10.9.2018 ratkaistussa kanteluasiassa käytetyistä selvitysasiakirjoista, jotka on mainittu päätöksen sivulla 3. Päätöksellä oli ratkaistu A:n ja B:n 29.8.2017 tekemä kantelu heidän täysi-ikäisen poikansa C:n menehtymistä edeltäneestä hoidosta eräässä sairaalassa.

Valvira on kirjeellään 2.10.2018 luovuttanut asiamiehelle kopiot asiassa hankituista selvityksistä ja lausunnoista.

A:n ja B:n asiamies on 5.10.2018 ilmoittanut, että Valvira ei ollut luovuttanut kopioita kanteluasian ratkaisussa käytetyistä potilasasiakirjoista, ja on pyytänyt saada Valviralta myös nämä asiakirjat.

Valvira on kirjeellään 2.11.2018 ilmoittanut asiamiehelle seuraavaa:

Valvira katsoo, että sillä ei ole oikeutta luovuttaa pyydettyjä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettäviä C:n terveydentilaa ja hoitoa koskevia tietoja sisältäviä asiakirjoja, koska asiamies tai hänen päämiehensä A ja B eivät ole kanteluasiassa julkisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuja asianosaisia, eikä asiamiehellä muutoinkaan ole perusteita saada salassa pidettäviä tietoja.

Näin ollen Valvira ohjaa asiamiestä kääntymään asiassa kyseisten asiakirjojen säilytyksestä ja luovutuksesta vastaavien rekisterinpitäjien puoleen. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 3 momentin mukaan kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja voidaan antaa sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten. Tietojen luovutuksesta vastaa tällöin rekisterinpitäjä, jolle perusteltu pyyntö esitetään. Potilasasiakirjoista annetaan vain niitä tietoja, jotka ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi. Tietojen luovuttaminen voi tulla kysymykseen esimerkiksi, jos vainajan lähiomainen haluaa selvityttää, liittyykö vainajan kuolemaa edeltäneeseen hoitoon hoitovirhe.

Valvira toteaa lisäksi, että oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä, ja niiden luovuttamisesta on säädetty kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:ssä. Asiakirjoista voidaan antaa kopioita vain niille tahoille, joilla on asiakirjoihin lakiin perustuva oikeus. Nämä asiakirjat eivät ole potilasasiakirjoja vaan poliisin asiakirjoja ja näiden tietojen luovutuksesta vastaa poliisi.

A:n ja B:n asiamies on 9.11.2018 pyytänyt saada Valviralta valitusosoituksen.

Valvira on päätöksellään 23.11.2018 päättänyt, että A:lle ja B:lle ei luovuteta heidän pyytämiään salassa pidettäviä tietoja sisältäviä asiakirjoja.

Päätöksessä on viitattu julkisuuslain 1 §:n 1 momenttiin, 9 §:ään, 10 §:ään, 11 §:ään, 14 §:n 1 momenttiin, 15 §:n 1 momenttiin, 24 §:n 1 momentin 25 kohtaan ja 26 §:n 1 momenttiin ja lausuttu perusteluina seuraavaa:

Valvira katsoo, että sen käsiteltävissä kanteluasioissa kantelijaa ei voida pitää asianosaisena, eikä kantelun tekeminen toista henkilöä koskevassa asiassa perusta oikeutta saada tätä koskevia salassa pidettäviä tietoja. Kantelijoilla ei siten tässä tapauksessa ole asianosaisaseman perusteella oikeutta saada tietoja potilasasiakirjoista. Lainsäädäntö ei myöskään sisällä säännöksiä, jotka oikeuttaisivat tarkoitettujen tietojen luovuttamiseen edellä mainituissa tilanteissa.

Julkisuuslain 14 §:n 1 momentin mukaan asiakirjojen antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, ellei kysymyksessä ole lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu toisen viranomaisen laatima asiakirja. Valvira katsoo, että asiakirjojen luovuttaminen kuuluu jokaiselle viranomaiselle sen omassa toiminnassa syntyneiden asiakirjojen osalta.

Potilasasiakirjat muodostavat henkilötietolaissa tarkoitetun henkilörekisterin, jonka rekisterinpitäjä on yleensä se terveydenhuollon toimintayksikkö, jossa potilas on ollut hoidettavana. Valvira katsoo, että potilasasiakirjat ovat sen näkökulmasta edellä tarkoitettuja toisen viranomaisen laatimia asiakirjoja, joiden luovuttamisesta päättäminen kuuluu kyseiselle toimintayksikölle. Sosiaali- ja terveysministeriön potilasasiakirjojen laatimisesta ja käsittelystä laatiman oppaan (2012:4) mukaan potilasasiakirjoja koskeva tietopyyntö on osoitettava rekisterinpitäjälle. Valviran kanta potilasasiakirjojen luovuttamiseen on ilmoitettu jo aiemmin kantelijoiden asiamiehelle.

Edellä olevan perusteella Valvira katsoo, että se ei voi luovuttaa kantelijoille salassa pidettäviä C:tä koskevia potilasasiakirjoja.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja B:n valituksesta kumonnut Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) päätöksen 23.11.2018 ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään.

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Julkisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan, jos viranomaiselta pyydetään asiakirjaa, jonka toinen viranomainen on laatinut tai joka kuuluu toisen viranomaisen käsiteltävänä olevaan asiaan, viranomainen voi siirtää tiedonsaantia koskevan asian sen viranomaisen ratkaistavaksi, joka on laatinut asiakirjan tai jonka käsiteltäväksi asia kokonaisuudessaan kuuluu.

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta.

Julkisuuslain 26 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 1 §:n mukaan virasto on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto, joka edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 1 §:n mukaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan tätä lakia, jollei muussa laissa toisin säädetä.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, saadaan antaa kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen.

Oikeudellinen arviointi

A ja B ovat pyytäneet poikansa C:n kuolemansyyn selvittämiseen liittyviä ja Valviran käytettävissä kanteluasiaa ratkaistaessa olleita kanteluun tehdyssä päätöksessä mainittuja asiakirjoja. Päätöksellään Valvira on luovuttanut valittajille jäljennökset kantelun käsittelyn yhteydessä hankituista selvityksistä ja lausunnoista. Muilta osin asiakirjoja ei ole luovutettu valittajille.

Valvira on päätöksensä perusteluissa muun ohella todennut, ettei se luovuta valittajille pyydettyjä asiakirjoja, koska kysymys on toisen viranomaisen laatimista asiakirjoista, joiden luovuttamisesta päättäminen kuuluu kyseiselle viranomaiselle. Valvira on lisäksi perustellut päätöstään sillä seikalla, että valittajia ei voida pitää kanteluasiassa asianosaisina eikä heillä siten ole oikeutta tietojen saamiseen salassa pidettävistä C:n terveydentilaa tai hänen saamiaan terveydenhuollon palveluja koskevista tiedoista. Lausunnossaan Valvira on lisäksi todennut, että lakia potilaan asemasta ja oikeuksista sovelletaan vain terveyden- ja sairaanhoitoa järjestäviin tahoihin, mutta ei Valviran toimintaan.

Julkisuuslain 15 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi siirtää tietopyynnön toisen, asiakirjan laatineen viranomaisen ratkaistavaksi. Asiassa ei ole ilmennyt, että Valvira olisi siirtänyt tietopyynnön toisen viranomaisen ratkaistavaksi. Valittajien tietopyynnön kohteena ovat nimenomaisesti olleet Valviran kanteluasiassa antamassa päätöksessä mainitut asiakirjat, jotka ovat olleet Valviran hallussa. Tähän nähden hallinto-oikeus katsoo, että Valviran on tullut ratkaista tiedonsaantia koskeva asia, kuten Valvira on tehnytkin.

Hallinto-oikeus toteaa, että tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat ovat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja, jollei erikseen toisin säädetä. Kun otetaan huomioon, että kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen, C:n vanhemmilla A:lla ja B:llä on hänen lähiomaisinaan oikeus mainittuihin tietoihin. Hallinto-oikeus ei ota ensiasteena ratkaistavakseen, mitkä tietopyynnön kohteena olevista asiakirjoista ovat kuolemansyyn selvittämistä koskevia asiakirjoja.

Hallituksen esityksen julkisuuslaiksi (HE 30/1998) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 11 §:n osalta, että asianosaisella tarkoitetaan ehdotuksessa paitsi hallinto- tai lainkäyttöasian varsinaisia osapuolia myös muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintokantelun tekijällä on asianosaisen tiedonsaantioikeus silloin, kun kantelu koskee hänen omaa oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan, mutta muissa kantelutapauksissa ei.

Valittajien tekemä kantelu on koskenut heidän poikansa C:n hoitoa eikä siis valittajien omaa oikeutta, etua tai velvollisuutta. Valittajia ei siten yksin kantelun tekemisen perusteella ole pidettävä tässä asiassa julkisuuslain 11 §:ssä tarkoitettuina asianosaisina eikä heillä siten tällä perusteella ole asianosaisen oikeutta tiedon saantiin C:n salassa pidettävistä terveyden- ja sairaanhoitoa koskevista tiedoista, jotka ovat olleet Valviran käytettävissä kanteluasiaa ratkaistaessa.

Vaikka potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 1 § huomioon ottaen mainittua lakia ei sellaisenaan sovelleta Valviran toimintaan, asiakirjojen salassapitoa ja mahdollisuutta perustellusta hakemuksesta poiketa salassapitoa koskevasta lähtökohdasta on kuitenkin käsillä olevassa tilanteessa arvioitava lain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan nojalla. Valvira ei siten ole voinut hylätä tietopyyntöä sillä esittämällään perusteella, että potilaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia ei sovelleta Valviran toimintaan. Koska hallinto-oikeus ei ensi asteena voi tutkia, voidaanko valittajilla edellä lausuttu huomioon ottaen katsoa olevan esittämillään mahdolliseen hoitovirhe-epäilyyn liittyvällä perusteella oikeus tiedon saamiseen poikansa C:n potilasasiakirjoista mainitun lain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan nojalla, Valviran päätös on kumottava ja asia palautettava Valviralle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntikulut

Asian tulkinnanvaraisuus ja laatu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen, Petteri Leppikorpi ja Riikka Valli-Jaakola, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Valviran päätös saatetaan voimaan.

Vaatimusten tueksi on viitattu Valviran päätökseen ja sen lausunnossa hallinto-oikeudelle esitettyyn ja lausuttu lisäksi muun ohella seuraavaa:

Potilaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia (potilaslaki) ei sen 1 §:ssä säädetty soveltamisala huomioon ottaen voida soveltaa Valviran toimintaan miltään osin. Mikäli Valvira menettelisi hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyllä tavalla, sen tulisi ilman siihen oikeuttavaa nimenomaista säännöstä luovuttaa hallussaan olevia toisen viranomaisen laatimia salassa pidettäviä tietoja sisältäviä asiakirjoja henkilöille, kuten omaiskantelijoille, jotka eivät ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja asianosaisia.

Julkisuuslain 26 §:n 1 momentin 1 kohdassa edellytettyä nimenomaista säännöstä, joka oikeuttaisi Valviran luovuttamaan omaiskantelijalle kuolleen henkilön salassa pidettäviä terveydentilatietoja tai joka oikeuttaisi omaiskantelijat tällaisen tiedon saamiseen, ei ole. Valvira ei voi perustaa arviointiaan salassapitovelvollisuudesta poikkeamiseen potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohtaan, koska sanottua lakia sovelletaan terveyden- ja sairaanhoitoa järjestäviin tahoihin, ei Valviran toimintaan.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä, ja saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen. Valviran näkemyksen mukaan säännöstä ei sovelleta Valviran toiminnassa.

Suuri osa Valviran käsittelemistä asioista sisältää salassa pidettäviä tietoja. Tällaisten tietojen luovuttamisen on perustuttava nimenomaiseen säännökseen. Poikkeaminen salassapitovelvollisuudesta luovuttamalla tietoja sellaisen lain säännöksen perusteella, jota Valviran toimintaan ei sovelleta, ei olisi lakisidonnaisuuden periaatteen vaatimuksen mukaista.

A ja B ovat Valviran valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet, että ensisijaisesti valituslupahakemus tai toissijaisesti valitus hylätään ja että Valvira velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. A ja B ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Salaamista koskevan vaatimuksen hyväksyminen johtaisi tosiasiallisesti siihen, että kuolleen henkilön kohdalla lähiomaiset eivät voisi asianmukaisesti arvioida Valviran menettelyn oikeellisuutta eikä sitä, missä muodossa ja minkä sisältöistä selvitystä hoitolaitokset ja hoidosta vastanneet henkilöt ovat käsiteltävässä asiassa sille luovuttaneet. Valviran esittämä laintulkinta olisi viranomaistoiminnan läpinäkyvyyden vaatimuksen vastainen ja omiaan mahdollistamaan jopa väärinkäytöksiä. Ongelma on erityisen merkittävä, koska se koskisi tapauksista vakavimpia eli kuolemaan johtaneita hoitovirhe-epäilyjä.

Asiassa on keskeistä se, että A:n ja B:n edesmennyttä poikaa koskevat tiedot eivät tosiasiallisesti ole heihin nähden salaisia, vaan asianosaisjulkisia, koska heillä olisi riidatta oikeus saada vastaavat potilastiedot suoraan hoitolaitoksilta potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan nojalla. Vastaava sääntely koskee kuolemansyyn selvittämistä koskevia asiakirjoja. Tietopyynnön tosiasiallisena kohteena onkin ollut se, mitä aineistoa ja missä muodossa hoitolaitokset ovat Valviralle kanteluasiassa luovuttaneet. Tätä A ja B eivät pysty selvittämään muuten kuin Valviraan kohdistetulla tietopyynnöllä.

Valvira on esittänyt julkisuuskielteisen tulkinnan, jonka mukaan potilaslain väljä yleistä organisatorista soveltamisalaa koskeva 1 § antaisi sille mahdollisuuden salata A:lta ja B:ltä asiakirjat, joiden sisältämät tiedot ovat saman lain perusteella heidän suhteensa asianosaisjulkisia.

Julkisuusperiaatteeseen kuuluu se lähtökohta, että jos asiakirjan laatinut viranomainen voi omaa toimintaansa koskevan lainsäädännön perusteella luovuttaa asiakirjat, myös toisen viranomaisen, jonka hallussa asiakirjat ovat, tulee ne luovuttaa. Valviralla olisi julkisuuslain 15 §:n 1 momentin perusteella ollut mahdollisuus siirtää tiedonsaantia koskeva asia sen viranomaisen ratkaistavaksi, joka on laatinut asiakirjan. Hoito-laitokset olisivat tällöin soveltaneet potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohtaa ja Valviran hallussa olleiden asiakirjojen kopiot olisi luovutettu A:lle ja B:lle. Valvira kuitenkin nimenomaisesti pidätti asian ratkaisun itsellään, joskin se päätöksessään ristiriitaisesti ja virheellisesti katsoi, että toisen viranomaisen laatimien asiakirjojen luovuttamisesta päättäminen kuuluu yksinomaan tuolle toiselle viranomaiselle. Se, että Valvira voisi tällaisella taktikoinnilla vaikuttaa sovellettavaan aineelliseen lainsäädäntöön, olisi selvästi julkisuusperiaatteen vastaista. Myös Valviran käsitys asian sääntelemättömyydestä on väärä.

Valvira on A:n ja B:n selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä esittänyt, että A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Valvira on viitannut päätökseensä ja valitukseensa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valviran kanteluasiassa 10.9.2018 antamassa päätöksessä on luetteloitu selvitys, johon päätös on perustunut. A:lla ja B:llä on näin ollen ollut käytettävissään riittävät tiedot voidakseen pyytää potilasasiakirjat terveydenhuollon toimintayksiköiltä. Valvira on kirjeellään 2.11.2018 ohjannut A:n ja B:n kääntymään asiassa asiakirjojen säilytyksestä ja luovutuksesta vastaavien rekisterinpitäjien puoleen.

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole julkisuuslaissa edellytettyä nimenomaista säännöstä, joka oikeuttaisi Valviran luovuttamaan omaiskantelijalle kuolleen henkilön salassa pidettäviä terveydentilatietoja pelkästään sillä perusteella, että tämä on kannellut omaisensa asiassa.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt Valviran vastaselityksen tiedoksi A:lle ja B:lle.

2) A ja B ovat pyytäneet lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Valviran päätökset kumotaan ja heidät oikeutetaan saamaan tietopyynnön mukaisesti kopiot heidän poikaansa koskevista oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista sekä häntä koskevista potilasasiakirjoista ja potilastietojärjestämän tulosteista.

Toissijaisesti A ja B ovat vaatineet, että asia palautetaan Valviralle uudelleen käsiteltäväksi noudattaen korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä.

A ja B ovat lisäksi vaatineet, että Valvira velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valviran olisi tullut luovuttaa kopiot hallussaan olleista eri hoitolaitoksista toimitetuista asiakirjoista, jotka sillä oli käytössään sen antaessa päätöksensä A:n ja B:n tekemään kanteluun poikansa hoidosta. A ja B ovat vainajan lähiomaisina olleet julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kanteluprosessin asianosaisia.

Hallinto-oikeus on lähtenyt virheellisesti muodollisesta asianosaisasemasta, eikä ole punninnut sitä, kenen/keiden oikeudesta voi lopulta olla kysymys, kun terveydenhuollon toimien kohteena ollut varsinainen (alkuperäinen) asianosainen on kuollut. Koska Valviran käsittelemässä hoitovirhekantelussa on ollut kysymys A:n ja B:n omasta edusta ja oikeudesta, tulee heillä olla myös julkisuuslain 11 §:n mukainen asianosaisen tiedonsaantioikeus.

Kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat tiedot voidaan potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaan antaa sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten. Valviran päätöksestäkin ilmenee se seikka, että A:lla ja B:llä on lähimpinä omaisina oikeus saada poikansa viime vaiheen hoitoa koskevat potilasasiakirjat asianomaisista hoitolaitoksista. Kysymys ei siten ole asiakirjoista, jotka olisivat heihin nähden salassa pidettäviä. Hehän ovat myös mahdollisen kuolemantuottamuksen ja virkarikoksen asianomistajia sekä asianosaisia mahdollisessa esitutkinnassa ja oikeusprosessissa.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut palauttaa asiaa Valviralle uudelleen käsiteltäväksi, koska tilanteessa, jossa potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohta katsotaan Valviraa velvoittavaksi, tätä velvoitetta on pidettävä niin yksiselitteisenä, että Valvira olisi tullut määrätä luovuttamaan asiakirjat. Velvoittavaa päätöstä puoltaa myös tarve saada hallinto-oikeudellinen päätös mahdollisimman nopeasti, koska asiakirjoja tarvitaan selvitykseksi mahdolliseen rikosprosessiin, johon liittyy velvoittavia määräaikoja.

Valvira on A:n ja B:n valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään, ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) mukaan asianosaisella tarkoitetaan hallinto- tai lainkäyttöasian varsinaisten osa-puolten lisäksi myös muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintokantelun osalta esityksessä mainitaan erikseen, että hallintokantelun tekijällä on asianosaisen tiedonsaantioikeus silloin, kun kantelu koskee hänen omaa oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan, mutta ei muissa kantelutapauksissa. Lain esityöt ovat tältä osin yksiselitteiset, eikä niistä ilmene, että asianosaisaseman olemassaoloa voitaisiin eri tilanteissa arvioida eri tavoin.

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole julkisuuslaissa edellytettyä nimenomaista säännöstä, joka oikeuttaisi Valviran luovuttamaan omais-kantelijalle kuolleen henkilön salassa pidettäviä terveydentilatietoja tai oikeuttaisi omaiskantelijan saamaan tällaisen tiedon.

Valviran näkemyksen mukaan potilaslakia sovelletaan vain terveyden- ja sairaanhoitoa järjestäviin tahoihin, mutta ei Valviran toimintaan. Potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohta ei siten velvoita Valviraa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.

A ja B ovat Valviran lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Lausunnossa esitetään edelleen se virheellinen näkemys, että tietopyynnön kohteena olevia asiakirjoja eli kuolleen henkilön viimeistä hoitoa koskevaa dokumentaatiota tulisi koskea juuri Valviraa koskeva nimenomainen erityissäännös. Tulkinta on julkisuusperiaatteen ja modernin hallinnon lähtökohtien vastainen, ja se heikentää lähiomaisensa menettäneiden henkilöiden oikeusasemaa mahdolliseen hoitovirheeseen liittyvissä kanteluasioissa.

Myös ajatus siitä, että A:lle ja B:lle asianosaisjulkiset asiakirjat muuttuvat heihin nähden salassa pidettäviksi siirtyessään hoitolaitoksesta terveydenhuollon valvontaviranomaiselle, on julkisuusperiaatteen näkökulmasta vieras.

Kiistäessään sen, että potilaslaki voisi asettaa Valviralle omaiskantelijoihin kohdistuvia velvoitteita, Valvira tulkitsee omaa organisatorista ja asiallista toimivaltaansa terveydenhuollossa negaatioiden kautta. Potilaslaki ei rajoitu pelkkään operatiiviseen sairaanhoitoon, vaan se sisältää myös potilaan oikeusturvaa koskevaa sääntelyä. Potilaslain 10 a §:n mukainen mahdollisuus saattaa terveydenhuollon toimet tutkittavaksi kantelumenettelyssä on osa terveydenhoidon oikeusturvaa. Keskeinen osa tätä oikeusturvaa on nyt käsiteltävän asian kannalta olennainen potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohta. Valvira on kuitenkin lainvastaisesti kiistänyt lainkohdan soveltuvan miltään osin sen omaan toimintaan.

Kun A ja B ovat perustellusti epäilleet hoitovirhettä ja kannelleet siihen liittyen kuolleen poikansa hoidosta, kysymys on vainajan lähiomaisen tärkeästä edusta ja oikeudesta, minkä perusteella julkisuuslain 11 §:ssä tarkoitettua asianosaisasemaa tulisi pitää selviönä.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt A:n ja B:n vastaselityksen tiedoksi Valviralle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle sekä A:lle ja B:lle valitusluvat. Korkein hallinto-oikeus tutkii asian.

1. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei valitusten johdosta muuteta.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston on sille palautettua asiaa eli A:n ja B:n tietopyyntöä uudelleen käsitellessään (a) luovutettava A:lle ja B:lle kopiot tietopyynnössä tarkoitetuista oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista, sekä (b) arvioitava, olisiko tiedon antaminen tietopyynnössä tarkoitetuista potilasasiakirjoista ja potilastietojärjestelmien tulosteista A:lle ja B:lle viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua, sekä luovutettava heille kopiot näistä asiakirjoista siltä osin kuin mainitussa lainkohdassa säädetty ei sitä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston arvion mukaan estä.

2. A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

1.1 Kysymyksenasettelu

A ja B ovat pyytäneet saada Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira) muun ohella kopiot Valviran päätöksellä 10.9.2018 ratkaistussa kanteluasiassa käytetyistä päätöksen sivulla 3 mainituista poikaansa koskevista oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista sekä potilasasiakirjoista ja potilastietojärjestelmien tulosteista. Päätöksellä oli ratkaistu A:n ja B:n 29.8.2017 tekemä kantelu täysi-ikäisen poikansa menehtymistä edeltäneestä hoidosta eräässä sairaalassa.

Korkein hallinto-oikeus on tutustunut A:n ja B:n tietopyynnössä tarkoitettuihin asiakirjoihin.

Keskeiset ratkaistavat kysymykset asiassa ovat seuraavat:

1) Määräytyvätkö oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevien asiakirjojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä tiedon luovuttamisen edellytykset niistä niiden ollessa Valviran hallussa kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa vai viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (julkisuuslaki) säädetyn perusteella, ja onko A:lla ja B:llä oikeus saada kopiot pyytämistään poikaansa koskevista kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista?

2) Määräytyvätkö potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (potilaslaki) potilasasiakirjoiksi luokiteltavien asiakirjojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä tiedon luovuttamisen edellytykset niistä niiden ollessa Valviran hallussa potilaslaissa vai julkisuuslaissa säädetyn perusteella?

3) Jos tiedon luovuttamisen edellytykset kohdassa 2 tarkoitetussa tilanteessa määräytyvät julkisuuslaissa säädetyn perusteella, onko hoitovirhekantelun tehneellä vainajan lähiomaisella kanteluasiassa julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu asianosaisasema ja siihen perustuva lähtökohtainen oikeus saada tieto kanteluviranomaisen käytettävissä olleista vainajan terveydentilatietoja sisältävistä asiakirjoista, ja onko A:lla ja B:llä oikeus saada tieto pyytämistään poikaansa koskevista potilasasiakirjoista ja potilastietojärjestelmän tulosteista?

1.2 Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa säädetään oikeudesta saada tieto viranomaisten julkisista asiakirjoista sekä viranomaisessa toimivan vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista samoin kuin viranomaisten velvollisuuksista tämän lain tarkoituksen toteuttamiseksi.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 5 §:n 2 momentin 1. virkkeen mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta:

1) asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua;

(- - -).

Julkisuuslain 14 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei 15 §:n 3 momentissa tai muualla laissa toisin säädetä.

Julkisuuslain 22 §:n mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:

(- - -)

25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta;

(- - -).

Julkisuuslain 26 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi antaa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tiedon, jos:

1) tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty; tai

2) se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen suostumuksensa.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (potilaslaki) 1 §:n mukaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä sovelletaan tätä lakia, jollei muussa laissa toisin säädetä.

Potilaslain 2 §:n mukaan tässä laissa tarkoitetaan

(- - -)

2) terveyden- ja sairaanhoidolla potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksikössä;

(- - -)

4) terveydenhuollon toimintayksiköllä kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitettua terveyskeskusta ja muita kunnan toimintayksiköitä, jotka hoitavat kansanterveyslain mukaisia tehtäviä, erikoissairaanhoitolaissa (1062/1989) tarkoitettua sairaalaa ja siitä erillään olevaa sairaanhoidon toimintayksikköä sekä sairaanhoitopiirin kuntayhtymän päättämää muuta hoitovastuussa olevaa kokonaisuutta, yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) tarkoitettua terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä, työterveyslaitosta siltä osin kuin se tuottaa työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetussa laissa (159/1978) tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoidon palveluita, valtion mielisairaaloista annetussa laissa (1292/1987) tarkoitettuja valtion mielisairaaloita, terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/1987) tarkoitettua terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevaa puolustusvoimien yksikköä siltä osin kuin se tuottaa terveyden- ja sairaanhoidon palveluita, ja Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetussa laissa (1635/2015) tarkoitettua Vankiterveydenhuollon yksikköä;

5) potilasasiakirjoilla potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettäviä, laadittuja tai saapuneita asiakirjoja taikka teknisiä tallenteita, jotka sisältävät hänen terveydentilaansa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja.

Potilaslain 10 a §:n 1 momentin mukaan kanteluun sovelletaan mitä hallintolain (434/2003) 8 a luvussa säädetään hallintokantelusta.

Potilaslain 13 §:n 1 momentin mukaan potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä.

Pykälän 2 momentin mukaan terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Jos potilaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, tietoja saa antaa hänen laillisen edustajansa kirjallisella suostumuksella. Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.

Pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, saadaan antaa:

(- - -)

5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassapidettäviä.

Pykälän 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa:

(- - -)

3) vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen;

(- - -).

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain 1 §:n mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on sosiaali- ja terveysministeriön alainen keskusvirasto, joka edistää ohjauksen ja valvonnan keinoin oikeusturvan toteutumista ja palvelujen laatua sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä elinympäristön ja väestön terveysriskien hallintaa.

1.3 Lain esityöt

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu lain 11 §:n 1 momentin osalta muun ohella seuraavaa:

”Asianosaisen määritelmä on sananmuodoltaan säilytetty sellaisena kuin se on voimassa olevassa laissa. Asianosaisella tarkoitetaan ehdotuksessa paitsi hallinto- tai lainkäyttöasian varsinaisia osapuolia myös muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintokantelun tekijällä on asianosaisen tiedonsaantioikeus silloin, kun kantelu koskee hänen omaa oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan, mutta muissa kantelutapauksissa ei.

(- - -)

Säännös koskee vain sellaisia vireillä olevia tai olleita asioita, joissa päätetään tai on päätetty jonkun oikeudesta, edusta tai velvollisuudesta. Pykälässä tarkoitetusta asianosaistilanteesta ei yleensä ole kysymys esimerkiksi silloin, kun tietoja pyydetään asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen tosiasiallisen toiminnan yhteydessä. Asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset voivat kuitenkin tulla sovellettaviksi edellä tarkoitettuihin asiakirjoihin, jos ne liittyvät asian vireille saattamiseen tai käsittelyyn, kuten tietojen saaminen potilasasiakirjoista hoitovirhettä koskevassa asiassa. Henkilöllä on oikeus saada tietoja tosiasiallisen toiminnan yhteydessä syntyneistä asiakirjoista lakiehdotuksen 12 §:n nojalla.”

Potilaslain muuttamista (653/2000) koskevan hallituksen esityksen (HE 181/1999 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu lain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan osalta seuraavaa:

”Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen luovuttamista koskevia säännöksiä ehdotetaan lisäksi täydennettäviksi säännöksillä, jotka koskevat kuolleen henkilön elinaikanaan saamaan hoitoon liittyvien potilasasiakirjatietojen luovuttamista. Säännökset otettaisiin 3 momentin 5 kohtaan. Ehdotuksen mukaan tietoja voitaisiin luovuttaa sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten. Tietojen saamiseen tulisi näin ollen olla objektiivisesti perusteltavissa oleva ja olennaisena pidettävä intressi, sen sijaan pelkkä tiedonhalu ei riittäisi perusteeksi saada tietoja. Tietoja voitaisiin luovuttaa vain kirjallisen hakemuksen perusteella, jossa tietojen saamisen tarve on perusteltu. Tietojen luovuttaminen voisi tulla kysymykseen esimerkiksi, jos vainajan lähiomainen haluaa selvityttää, liittyykö vainajan kuolemaa edeltäneeseen hoitoon hoitovirhe, tai jos tietoja tarvitaan vainajan eläessään tekemän testamentin tai muun oikeustoimen pätevyyden selvittämiseksi. Luovutus saattaisi myös tulla kysymykseen esimerkiksi, kun vainajan sukulainen haluaa selvittää vainajan eläessään sairastaman periytyvän sairauden ilmenemisriskiä. Tietojen luovuttaminen ei sinänsä edellyttäisi sukulaisuutta vainajaan, vaikka useimmissa käytännössä kysymykseen tulevissa luovutustilanteissa tietoja tarvitseva on juuri vainajan lähiomainen tai muu sukulainen.

Ehdotettujen säännösten perusteella vainajan elinaikaisia potilastietoja voitaisiin luovuttaa vain siinä määrin, kuin se on välttämätöntä tietoja pyytävän oikeuksien tai etujen selvittämiseksi tai toteuttamiseksi. Luovuttaa ei siis saisi sellaisia henkilön elinaikana annettua hoitoa koskevia tietoja, joilla ei ole tältä kannalta merkitystä. Luovutuksensaaja olisi myös velvollinen pitämään saamansa tiedot salassa siten, että hän saisi luovuttaa tietoja edelleen ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon tietojen saaminen on perustunut.”

Potilaslain muuttamista (653/2000) koskevan sosiaali- ja terveysvalio-kunnan mietinnön (StVM 15/2000 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan omaksi kohdakseen lisättäväksi säännökset, jotka koskevat kuolleen henkilön elinaikanaan saamaan hoitoon liittyvien potilasasiakirjatietojen luovuttamista. Valiokunta pitää hyvänä ja myös terveydenhuollon henkilöstön kannalta parannuksena sitä, että tietojen luovuttamisen edellytyksistä säädetään laissa. Lähtökohtana tulee edelleenkin olemaan, että potilaan elinaikana annettua hoitoa koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä. Tietoja voitaisiin luovuttaa sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten. Valiokunta katsoo, että tällaisena intressinä on pidettävä muun muassa perinnöllisen sairauden tai muun vastaavan ominaisuuden ilmenemismahdollisuuden samoin kuin vainajan kuolemaa edeltäneeseen hoitoon liittyvän hoitovirheen selvittämistä.”

1.4 Oikeudellinen arviointi

1.4.1 A:n ja B:n oikeus saada tieto oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:ään sisältyvät säännökset kuolemansyyn selvittämistä koskevien asiakirjojen salassa pidettävyydestä sekä siitä, mille tahoille ja millä edellytyksin tällaisiin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa niiden salassa pidettävyyden estämättä antaa.

Sanotussa lainkohdassa ei erikseen mainita, minkä viranomaisen hallussa oleviin kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sitä sovelletaan, eikä sitä, minkä viranomaisen toimivaltaan kuuluu päättää tällaisten asiakirjojen luovuttamisesta. Lainkohdasta tai kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa muutoinkaan säädetystä ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että lainkohdan tulisi tulkita koskevan ainoastaan niitä viranomaisia, joiden sanotun lain mukaisten tehtävien yhteydessä kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat on laadittu tai niille toimitettu. Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 § koskee siten erityissäännöksenä myös muiden viranomaisten haltuun tulleita kuolemansyyn selvittämistä koskevia asiakirjoja. Valviran hallussa olevien kuolemansyyn selvittämistä koskevien asiakirjojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä edellytykset tiedon luovuttamiseen niistä määräytyvät siten kuolemansyyn selvittämisestä annetun laissa eikä julkisuuslaissa säädetyn perusteella.

A:n ja B:n pyytämät poikaansa koskevat oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 1 momentin perusteella salassa pidettäviä. Heidän oikeutensa saada tieto näistä asiakirjoista määräytyy siten pykälän 2 momentin perusteella.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen. Lainkohdan sanamuodon (”saa antaa”) perusteella on jossain määrin tulkinnanvaraista, onko tarkoitettu, että vainajan lähiomaisilla ei ole ehdotonta oikeutta saada tietoa kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista. Julkisuusperiaate huomioon ottaen lainkohtaa on kuitenkin korkeimman hallinto-oikeuden käsityksen mukaan tulkittava nyt esillä olevissa olosuhteissa siten, että A:lla ja B:llä on menehtyneen poikansa hoitoa koskevan kantelun tekijöinä katsottava olevan oikeus saada tieto kantelun johdosta annetun Valviran päätöksen perusteena osaltaan olleista oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista.

Valviran on edellä sanotun perusteella luovutettava A:lle ja B:lle kopiot tietopyynnössä tarkoitetuista oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista.

1.4.2 A:n ja B:n oikeus saada tieto potilasasiakirjoista ja potilastietojärjestelmän tulosteista

Potilaslain 1 §:n mukaan mainittua lakia sovelletaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä. Potilaslain 2 §:n 2 kohdan mukaan mainitussa laissa terveyden- ja sairaanhoidolla tarkoitetaan potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen terveytensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat terveydenhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksikössä. Terveydenhuollon toimintayksiköt määritellään potilaslain 2 §:n 4 kohdassa.

Potilaslain 13 §:ään sisältyvät muun ohella säännökset potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa pidettävyydestä sekä siitä, mille tahoille ja millä edellytyksin potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja saadaan antaa.

A:n ja B:n pyytämät potilasasiakirjat ja potilastietojärjestelmän tulosteet ovat osaltaan olleet heidän poikansa hoidosta tekemänsä kantelun johdosta annetun Valviran päätöksen perusteena. Valvira ei ole potilaslaissa tarkoitettu terveydenhuollon toimintayksikkö eikä hoitovirhekantelun käsittely ole mainitussa laissa tarkoitettua terveyden- ja sairaanhoidon järjestämistä. Tähän nähden ja kun potilaslain 13 §:n 2 ja 3 momentin säännökset potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen luovuttamisesta eivät koske tilanteita, joissa potilasasiakirjat ovat Valviran hallussa, myöskään potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa pidettävyyttä koskevan potilaslain 13 §:n 1 momentin ei voida katsoa tulevan sovellettavaksi tilanteessa, jossa potilasasiakirjat ovat Valviran hallussa. Asiaa ei ole perusteita arvioida toisin sen takia, että potilaslain 10 a §:ään sisältyy kantelua koskeva säännös.

Edellä esitetyn perusteella potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen julkisuus ja salassa pidettävyys sekä tiedonsaantioikeus niistä määräytyy julkisuuslaissa säädetyn perusteella silloin kun asiakirjat ovat Valviran hallussa.

A:n ja B:n tietopyynnössä tarkoitetut potilasasiakirjat ja potilastietojärjestelmän tulosteet sisältävät muun ohella tietoja henkilön terveydentilasta ja hänen saamastaan terveydenhuollon palvelusta ja ovat siten julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Koska asiakirjat ovat jo sanotun lainkohdan perusteella salassa pidettäviä, asiassa ei ole tarpeen arvioida, sisältävätkö ne mahdollisesti myös julkisuuslain muiden säännösten perusteella salassa pidettäviä tietoja.

Koska asiakirjat ovat salassa pidettäviä, A:lla ja B:llä on oikeus saada niistä tieto ainoastaan sillä edellytyksellä, että julkisuuslain 11 §:n mukaiset asianosaisen tiedonsaantioikeuden edellytykset täyttyvät.

A ja B ovat tehneet menehtyneen poikansa hoitoa koskevan kantelun Valviralle. Vaikka kysymys on nyt siitä, onko heillä tämän kanteluasian suhteen julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu asianosaisasema, asian arvioinnissa on perusteltua ottaa huomioon myös potilaslain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan tarkoitukseen liittyviä näkökohtia. Tätä lainkohtaa koskevissa lain esitöissä on todettu muun ohella, että tietojen luovuttaminen voisi sen perusteella tulla kysymykseen esimerkiksi, jos vainajan lähiomainen haluaa selvityttää, liittyykö vainajan kuolemaa edeltäneeseen hoitoon hoitovirhe.

Kun otetaan huomioon kantelun laatu ja tarkoitus sekä A:n ja B:n lähiomaisen asema suhteessa vainajaan, Valviran A:n ja B:n kantelun johdosta käsittelemän ja ratkaiseman asian on julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla katsottava koskeneen A:n ja B:n oikeutta tai etua. A:n ja B:n pyytämät poikaansa koskevat potilasasiakirjat ja potilastietojärjestelmän tulosteet ovat osaltaan olleet kantelun johdosta annetun Valviran päätöksen perusteena, joten asiakirjat ovat voineet vaikuttaa asian käsittelyyn. A:lla ja B:llä on siten oikeus saada Valviralta tieto mainituista asiakirjoista, ellei julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetystä muuta johdu.

Korkein hallinto-oikeus ei ensi asteena ota ratkaistavakseen sitä, johtuuko sanotusta lainkohdasta, ettei A:lla ja B:llä ole oikeutta saada tietoa pyytämistään poikaansa koskevista potilasasiakirjoista ja potilastietojärjestelmän tulosteista.

Valviran on arvioitava, olisiko tiedon antaminen A:lle ja B:lle näistä asiakirjoista julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua, sekä luovutettava heille kopiot näistä asiakirjoista siltä osin kuin mainitussa lainkohdassa säädetty ei sitä Valviran arvion mukaan estä.

1.5 Lopputulos

Edellä lausuttuun nähden ja kun oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämisen osalta otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltama oikeusohje sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, asia on ratkaistava edellä päätöksen ratkaisuosassa todetulla tavalla.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevan vaatimuksen hylkääminen

Asian näin päättyessä ja sen tulkinnanvaraisuuteen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole velvoitettava maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.