KHO:2021:30

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansalaisuushakemuksen, koska hänen henkilöllisyyttään ei ollut luotettavasti selvitetty eikä hän ollut kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla esiintynyt viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana vain väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä. A:n henkilöllisyyttä ei voitaisi myöskään ajankulumisen myötä pitää selvitettynä, sillä A oli laiminlyönyt velvollisuutensa todistaa väestötietojärjestelmään merkittyjen henkilötietojensa oikeellisuus asiakirjanäytöllä eikä ollut kohtuutonta edellyttää mainitun selvityksen esittämistä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin sanamuodosta tai sen esitöistä ei ollut johdettavissa henkilölle aktiivista velvollisuutta selvittää säännöksessä tarkoitetun kymmenen vuoden aikana henkilöllisyyttään. Tällaista velvollisuutta ei voitu johtaa myöskään kansalaisuuslain yleisestä tarkoituksesta tai systematiikasta. Kun kansalaisuuslain 6 §:n soveltamista arvioitiin A:n asiassa, korkein hallinto-oikeus totesi kuten hallinto-oikeus, että A:n henkilöllisyyttä ei ollut luotettavasti selvitetty eikä hän ollut Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöksensä esiintynyt viimeksi kulunutta kymmentä vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellään. Tähän nähden hänen kansalaisuushakemuksensa oli voitu hylätä.

Kansalaisuuslaki 6 §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 29.10.2019 nro 19/0695/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 18.9.2018 diaarinumero 3011/310/2018 päättänyt, että se ei myönnä A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hänen henkilöllisyyttään ei voida pitää luotettavasti selvitettynä.

Päätöksen perustelujen mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty. Selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä voidaan ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä. Henkilöllisyyttä pidetään selvitettynä myös, jos henkilö on esiintynyt vähintään 10 vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, ellei asiassa ole ilmennyt painavia syitä epäillä ilmoitettujen henkilötietojen aitoutta.

Nimellä A väestötietojärjestelmään merkitty hakija ei ole esittänyt vaadittua asiakirjanäyttöä, jonka nojalla hänen henkilöllisyytensä voitaisiin katsoa selvitetyksi. Hakija on ilman hyväksyttävää syytä kieltäytynyt esittämästä vaadittua asiakirjanäyttöä henkilöllisyytensä todistamiseksi. Hakijalle on myönnetty kolme muukalaispassia kansallisen passin hankintaa varten. Hakija on laiminlyönyt hänelle asetetun velvollisuuden passin hankkimiseen, eikä hän ole myöskään esittänyt selvitystä siitä, että passin hankkiminen olisi hänelle tosiasiallisesti mahdotonta. Hakija on näin ollen kieltäytynyt myötävaikuttamasta henkilötietojensa selvittämiseen.

Hakija ei ole esiintynyt viimeksi kuluneiden 10 vuoden aikana vain väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä. Toisaalta hänen henkilöllisyyttään ei voida ajankulumisen myötä pitää selvitettynä myöskään 10 vuoden kulumisen jälkeen, sillä hakija on laiminlyönyt velvollisuutensa todistaa väestötietojärjestelmään merkittyjen henkilötietojensa oikeellisuus asiakirjanäytöllä, ja Maahanmuuttovirastolla on perusteltu syy epäillä väestötietojärjestelmässä olevien tietojen paikkansapitävyyttä. Hakijan henkilöllisyys on jäänyt selvittämättä hakijasta itsestään johtuvista syistä.

Suomen kansalaisuuden myöntäminen hakijalle tässä tilanteessa, jossa hakija on osoittanut piittaamattomuutta ja vastahakoisuutta osoittaa luotettavasti henkilöllisyytensä, antaisi sellaisen kuvan, ettei mainitun selvitysvelvollisuuden laiminlyönti ole este Suomen kansalaisuuden myöntämiselle, mikä olisi jyrkästi kansalaisuuslain 6 §:n hengen ja tarkoitusperän vastaista. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei ole kohtuutonta edellyttää hakijalta pyydetyn selvityksen esittämistä ennen kuin hänelle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty. Pykälän 2 momentin mukaan selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista, kansalaisuudesta ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä. Pykälän 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestö-tietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Pykälän 4 momentin mukaan muutos henkilön nimeen, syntymäaikaan tai kansalaisuuteen katkaisee 3 momentissa tarkoitetun kymmenen vuoden määräajan kulumisen, jos muutosta ei voida pitää vähäisenä. Myös muu henkilöllisyyttä koskeva muutos voi katkaista määräajan kulumisen, jos muutoksen katsotaan selvitetyn henkilöllisyyden kokonaisarvioinnin kannalta muodostavan uuden henkilöllisyyden.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on saapunut Suomeen 13.9.2004 ja hakenut turvapaikkaa. Hänellä ei ole ollut Suomeen saapuessaan henkilöllisyysasiakirjoja mukanaan. Valittajan luku- ja kirjoitustaidottomuudesta johtuen irakilainen tuttava on avustanut häntä turvapaikkalomakkeen täyttämisessä ja kirjannut valittajan puolesta hänen syntymäajakseen 2.2.1992. Valittaja on poliisin turvapaikkapuhuttelussa 28.10.2004 kertonut, että hän on syntynyt vuonna 1992, mutta että hän ei tiedä tarkempaa syntymäaikaa.

Valittaja on rekisteröity väestötietojärjestelmään 24.3.2005 syntymäajalla 2.2.1992.

Valittaja on 24.11.2008 pyytänyt, että maistraatti muuttaisi väestötietojärjestelmään hänen syntymäajakseen 2.3.1989. Valittaja on perustellut pyyntöänsä sillä, että hänen tullessaan lapsena Suomeen häntä seuranneet aikuiset olivat ilmoittaneet hänelle väärän syntymäajan. Pyynnön liitteenä on ollut kopio 1.6.2005 päivätystä henkilökortista, jossa valittajan syntymäaikana oli 2.3.1989. Maahanmuuttovirasto ei ole puoltanut henkilötietojen muutospyyntöä, eikä maistraatti ole tehnyt valittajaa koskevaa syntymäajan oikaisua.

Valittajalle on hänen tultuaan täysi-ikäiseksi myönnetty vuosina 2014–2016 kolme kertaa muukalaispassi kansallisen passin hankintaa varten. Valittaja on vieraillut Irakissa muun muassa vuosina 2015 ja 2016.

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt 10.8.2018 valittajaa toimittamaan voimassa olevan Irakin passin ja hänellä mahdollisesti olevat muut irakilaiset henkilöllisyysasiakirjat tai selvittämään, miksi hän ei ole hankkinut Irakin passia. Täydennyspyynnössä on tuotu esiin, että mikäli valittaja ei ole hankkinut Irakin passia, hän voi myös toimittaa Maahanmuuttovirastolle valtakirjan sitä varten, että Irakin lähetystö vahvistaisi hänen henkilötietonsa. Valittajan mukaan hänen muu perheensä on saapunut Suomeen vuonna 2006. Asiakirjojen hankkiminen edellyttäisi vanhempien läsnäoloa Kirkukissa, pysyvää asuinpaikkaa tai vakituista osoitetta, oleskelulupaa ja takaajaa, minkä vuoksi vanhempien ei ole ollut mahdollista käydä Kirkukissa asioimassa viranomaisten luona. Myöskään turvallisuustilanne ei ole sallinut asian hoitoa. Valittaja on myös kertonut, ettei hän osaa lukea tai kirjoittaa maan kieliä, hän ei tunne ketään eikä osaa asioida Irakin viranomaisten kanssa. Valittaja on matkustanut Irakiin vuonna 2016 tarkoituksenaan hankkia passi, mutta se ei ole onnistunut.

Maahanmuuttovirasto on 30.6.2016 hylännyt valittajan aikaisemman kansalaisuushakemuksen sillä perusteella, että hänen henkilöllisyyttään ei ole voitu pitää luotettavasti selvitettynä. Hallinto-oikeus on päätöksellään 29.11.2017 numero 17/0927/2 hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä, ja korkein hallinto-oikeus on 14.2.2018 hylännyt valituslupahakemuksen asiassa.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Selvitys valittajan henkilöllisyydestä perustuu hänen omaan kertomaansa. Hallinto-oikeuden päätöksen 29.11.2017 numero 17/0927/2 perusteluissa on todettu, että kun valittaja on esittänyt ristiriitaisia tietoja syntymäajastaan, ei hänen henkilöllisyyttään voida pitää luotettavasti selvitettynä. Vaikka valittajan pyyntöä maistraatille oikaista hänen syntymäaikaansa ei ole hyväksytty, on kolmen vuoden ero syntymäajassa sellainen oleellinen muutos henkilötietoihin, joka on katkaissut kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun 10 vuoden määräajan kulumisen.

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi syytä arvioida tässä yhteydessä eri tavalla. Valittajan henkilöllisyyttä ei ole kansalaisuuslain 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla luotettavasti selvitetty. Koska valittaja ei valituksenalaisen päätöksen tekohetkeen mennessä ollut esiintynyt viimeksi kulunutta kymmentä vuotta

väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, ei hänen henkilöllisyyttään ole voitu pitää selvitettynä myöskään saman pykälän 3 momentin perusteella.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kansalaisuuslaki 6 § 1, 2 ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen, Elena Feldman ja Jonna Konstari. Esittelijä Heli Tikkanen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa keskeisenä oikeuskysymyksenä on se, milloin henkilöllisyyden voidaan katsoa olevan luotettavasti selvitetty kansalaisuuslain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Muutoksenhakija on Suomeen saapuessaan antanut virheellistä tietoa syntymäajastaan, mutta hän on myöhemmin pyytänyt virheellisen tiedon korjaamista. Muutoksenhakijan ei ole mahdollista hankkia Irakin passia, koska hänellä ei ole mahdollisuutta matkustaa Irakiin eikä Irakin suurlähetystö myönnä passeja tällä hetkellä.

Muutoksenhakija on vuonna 2004 Suomeen saapuessaan ollut luku- ja kirjoitustaidoton, minkä vuoksi hän on saanut turvapaikkalomakkeen täyttämisessä apua irakilaiselta tuttavaltaan. Hänen syntymäpäiväkseen on tuttavan toimesta kirjattu 2.2.1992. Muutoksenhakija on Suomeen tullessaan ollut 12-vuotias, eikä hän ole tiennyt syntymäpäiväänsä. Myöhemmin hänen kanssaan Suomeen matkustaneet aikuiset ovat kertoneet hänelle, että hän onkin syntynyt vuonna 1989. Hän on tämän johdosta pyytänyt maistraatilta syntymäpäiväänsä koskevan tiedon muuttamista. Maistraatti on kuitenkin hylännyt korjauspyynnön.

Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä. Vaikka vuonna 2008 tehty pyyntö olisikin katkaissut kymmenen vuoden määräajan, on pyynnöstä nyt kuitenkin kulunut yli kymmenen vuotta, eikä se ole enää este kansalaisuuden myöntämiselle. Muutoksenhakijan syntymäaikaa koskeva ristiriitaisuus on johtunut epäselvyydestä. Asiassa ei ole enää seikkoja, jotka estäisivät kansalaisuuden myöntämisen.

Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa on viitattu Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluihin ja hallinto-oikeudelle annettuun lausuntoon. Lausunnossa on esitetty valituksen hylkäämistä ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Korkein hallinto-oikeus on lausuntopyynnössään pyytänyt Maahanmuuttovirastolta selvitystä siitä, milloin muutoksenhakijan tapauksessa kymmenen vuoden määräaika täyttyisi sekä siitä, mihin perustuu näkemys, ettei muutoksenhakijan henkilöllisyyttä voida ajankulumisen myötä pitää selvitettynä myöskään kymmenen vuoden kulumisen jälkeen.

Asiassa on kiistatonta, että päätöshetkellä muutoksenhakija ei ole esiintynyt kymmentä vuotta muuttumattomin väestötietojärjestelmästä ilmenevin henkilötiedoin. Maahanmuuttoviraston tekemä kielteinen päätös on perustunut siihen, että henkilöllisyyttä koskevien ristiriitojen lisäksi muutoksenhakija ei ole myötävaikuttanut henkilöllisyytensä selvittämiseen, eikä väestötietojärjestelmään merkittyjen henkilötietojen paikkansapitävyydestä ole sen vuoksi voitu varmistua.

Vaikka kansalaisuuslakiin ei olekaan kirjattu suoranaista vaatimusta todistaa henkilöllisyys voimassa olevalla matkustusasiakirjalla, laissa kuitenkin edellytetään, että hakijan henkilöllisyys on oltava selvitetty. Hallituksen esityksessä (HE 235/2002 vp) todetaan, että kansalaisuuden hakijoilta ei toisinaan ole kohtuullista vaatia riittävää näyttöä henkilöllisyydestään esimerkiksi silloin, jos he ovat saaneet kansainvälistä suojelua eivätkä voi kääntyä kotimaansa viranomaisten puoleen tai he ovat lähtöisin valtiosta, jossa ei ole toimivaltaista viranomaista. On tilanteita, joissa henkilö on esittänyt ristiriitaista tietoa henkilöllisyydestään, eikä hänen ole edellä mainituista syistä mahdollista saada luotettavaa selvitystä henkilötiedoistaan. Lain 6 §:n 3 momentin säännöksen taustalla on tarve estää tällainen kohtuuton tilanne, jossa henkilöllisyyttä koskevan luotettavan selvityksen puuttuminen estäisi henkilöä koskaan saamasta kansalaisuutta epäselvän henkilöllisyyden vuoksi.

Kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentti on saman pykälän 1 ja 2 momenttiin nähden erityissäännös. Esitettyjen henkilötietojen luotettavuutta tulee tarkastella yksinomaan hakijan omaan ilmoitukseen perustuen vain, jos hakijan ei ole mahdollista saada asiakirjoja tai niitä ei voida häneltä kohtuudella edellyttää. Tällaisessa tapauksessa on mahdollista, että hakijan omaa selvitystä pidetään luotettavana ja henkilöllisyys katsotaan selvitetyksi. Jos näin esitettyä selvitystä ei voida pitää luotettavana tai asiassa on esitetty ristiriitaista asiakirjanäyttöä, tulee 6 §:n 3 momentti sovellettavaksi. Kyseinen lainkohta ei poista hakijan ensisijaista velvollisuutta osoittaa henkilötietonsa luotettaviksi asiakirjanäytöllä silloin, kun tätä voidaan häneltä kohtuudella edellyttää.

Muutoksenhakija ei ole hänelle myönnetyistä muukalaispasseista huolimatta toiminut niiden myöntämisedellytysten mukaisesti ja hankkinut kansallista passia taikka selvitystä siitä, että hänelle ei myönnettäisi kansallista passia. Muutoksenhakijan osalta ei ole todettu edellä mainitun kaltaista kohtuutonta tilannetta, jossa hänen olisi mahdotonta vahvistaa henkilötietojensa paikkansapitävyys asiakirjaselvityksellä. Muutoksenhakijalla on ollut lakiin perustuva velvollisuus hankkia kansalaisuusvaltionsa passi ja sitä on voitu kohtuudella häneltä edellyttää.

Muutoksenhakijan henkilöllisyys on alun pitäenkin jäänyt varmistamatta ja luotettavasti selvittämättä. Vaikka hän onkin nyt esiintynyt väestötietojärjestelmässä yli kymmenen vuoden ajan ilman, että hän varsinaisesti olisi pyrkinyt muuttamaan sinne kirjattuja henkilötietojaan, asiassa on oleellista se, että hän on yhä tämän sekä edellisen kansalaisuusasiansa yhteydessä esittänyt henkilötiedoistaan epäluotettavina ja ristiriitaisina pidettäviä selvityksiä.

Muutoksenhakijan tapauksessa keskeistä on se, että hänellä on ollut lakiin perustuva velvollisuus hankkia kansallinen passi, mutta hän ei siitä huolimatta ole esittänyt henkilöllisyydestään mitään muuta asiakirjaselvitystä kuin henkilökortin kopion, jossa syntymävuodeksi on merkitty 1989. Hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) mukaan harkinta esitetyn selvityksen riittävyydestä on viranomaisella. Maahanmuuttovirastolla on siten ollut oikeus harkintavaltansa puitteissa vaatia ulkomaalaislaissakin edellytettyä kansallista matkustusasiakirjaa todisteeksi hakijan henkilöllisyydestä.

Koska muutoksenhakija on toistuvasti kieltäytynyt esittämästä vaadittavaa asiakirjanäyttöä ilmoittamiensa henkilötietojen tueksi, asiassa on kaikki henkilötietojen ristiriitaisuudet huomioiden perusteltua syytä epäillä väestötietojärjestelmässä olevien henkilötietojen paikkansapitävyyttä. Muutoksenhakijan henkilöllisyys on jäänyt luotettavasti selvittämättä hänestä itsestään johtuvista syistä.

Tilannetta, jossa henkilö ei hanki häneltä edellytettyä kansallista passia taikka selvitystä siitä, että passia ei hänelle voida myöntää, ei voida pitää hyväksyttävänä. Lainvastaisen tilanteen vallitessa Suomen kansalaisuutta ei voida myöntää. Maahanmuuttoviraston ei ole mahdollista ilmoittaa, milloin 10 vuoden määräaika muutoksenhakijan kohdalla täyttyisi. Häneltä edellytetään kansallisen passin hankintaa. Hän ei myöskään ole tässä eikä edellisessäkään kansalaisuusasiassaan pysynyt yhdenmukaisissa henkilötiedoissa, vaan hän on esittänyt ristiriitaisia selvityksiä historiastaan ja henkilötiedoistaan.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen, jossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Kansalaisuuslain 6 §:n soveltaminen ei edellytä henkilöllisyystodistuksen esittämistä. Muutoksenhakija ei ole saanut kotimaastaan passia, eivätkä Irakin viranomaiset anna kirjallista todistusta siitä, ettei passia tai muuta henkilöllisyystodistusta myönnetä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kansalaisuuslaki ja sen esityöt

Kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää, että hakijan henkilöllisyys on luotettavasti selvitetty.

Saman pykälän 2 momentin mukaan selvitystä henkilöllisyydestä voidaan esittää asiakirjanäytöllä tai antamalla muutoin luotettavina pidettäviä tietoja asianomaisen henkilön nimestä, syntymäajasta, perhesuhteista, kansalaisuudesta ja muista asian ratkaisemisen kannalta tarpeellisista henkilötiedoista. Henkilöllisyyttä selvitettäessä tulee ottaa huomioon ne tiedot, jotka henkilö on aikaisemmin antanut viranomaiselle omasta ja lapsensa henkilöllisyydestä.

Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos ulkomaalainen on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, hänen henkilöllisyyttään pidetään 1 momentin mukaisesti selvitettynä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Saman pykälän 4 momentin mukaan muutos henkilön nimeen, syntymäaikaan tai kansalaisuuteen katkaisee 3 momentissa tarkoitetun kymmenen vuoden määräajan kulumisen, jos muutosta ei voida pitää vähäisenä. Myös muu henkilöllisyyttä koskeva muutos voi katkaista määräajan kulumisen, jos muutoksen katsotaan selvitetyn henkilöllisyyden kokonaisarvioinnin kannalta muodostavan uuden henkilöllisyyden.

Hallituksen esityksessä kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002 vp) on lain 6 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu seuraavaa:

”Pykälässä säädettäisiin luotettavasti selvitetyn henkilöllisyyden periaatteesta, jonka sääntelyssä yksittäisiä soveltamistilanteita varten noudatettaisiin ehdotetun 1 §:n 2 momentin mukaista punnintaa yksityishenkilön ja valtion edun kannalta. Kyse olisi Suomen kansalaisuuden saamisen perusedellytyksestä.

Pykälän 1 momentin mukaan selvitetyn henkilöllisyyden vaatimus koskisi kaikkia Suomen kansalaisuuden saamisesta tehtäviä ratkaisuja saantiperusteesta huolimatta. Jokaista saantiperustetta koskisivat lisäksi erikseen säädetyt, varsinaiset kansalaisuuden saamisen edellytykset. Ehdotuksen mukaan ei olisi tarkoituksenmukaista myöntää Suomen kansalaisuutta kenellekään, josta ei ole selvyyttä, kuka hän on. Ehdotetusta pykälästä voitaisiin johtaa periaate, jonka mukaan kansalaisuuden saamisen varsinaisia edellytyksiä ei tutkittaisi, jos henkilöllisyys olisi epäselvä. Kyse olisi vallitsevan soveltamiskäytännön kirjaamisesta lakiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, miten henkilöllisyydestä voitaisiin antaa selvitystä ja millaisilla tiedoilla olisi vaikutusta henkilöllisyyden selvittämisen kannalta. Pykälässä jätettäisiin viranomaisen harkittavaksi, ovatko asiakirjoin tai muulla tavalla esitetyt henkilötiedot sellaisia, että henkilöllisyyttä voidaan pitää luotettavasti selvitettynä.

(--)

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeusmahdollisuudesta 1 momentin pääsäännöstä. Säännöksen mukaan poikkeaminen olisi mahdollista, jos olisi kulunut riittävän pitkä aika, jona henkilö olisi käyttänyt johdonmukaisesti vain väestötietojärjestelmään merkittyjä henkilötietoja. Riittävän pitkänä aikana säännöksessä ehdotettaisiin 10 vuotta. Henkilöllisyyttä ei tässä tapauksessa voitaisi katsoa selvitetyksi, koska henkilö olisi aikaisemmin käyttänyt useampaa kuin yhtä henkilöllisyyttä. Ajan kuluminen ja esiintyminen yhdellä henkilöllisyydellä osoittaisivat kuitenkin käytetyltä henkilöllisyydeltä määrätynlaista pysyvyyttä ja sen perusteella myös määrätynasteista todennäköisyyttä. Kyse olisi uudesta säännöksestä.

Oikeudellinen arviointi

Muutoksenhakija on rekisteröity väestötietojärjestelmään 24.3.2005 syntymäajalla 2.2.1992. Hän on 24.11.2008 pyytänyt, että maistraatti muuttaisi väestötietojärjestelmään hänen syntymäajakseen 2.3.1989. Maahanmuuttovirasto ei ole puoltanut henkilötietojen muutospyyntöä, eikä maistraatti ole tehnyt syntymäajan oikaisua. Muutoksenhakija on siten tämän jälkeenkin ollut rekisteröitynä väestötietojärjestelmään syntymäajalla 2.2.1992.

Muutoksenhakijan henkilöllisyyttä ei lainvoimaisella päätöksellä ole aiemman kansalaisuushakemuksen yhteydessä pidetty kansalaisuuslain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla luotettavasti selvitettynä. Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden johdosta tätä olisi nyt syytä arvioida toisin. Asiassa on siten kysymys siitä, onko muutoksenhakijan henkilöllisyyttä pidettävä kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin perusteella selvitettynä sen vuoksi, että hän on vähintään viimeksi kuluneet kymmenen vuotta esiintynyt väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellä, vaikka hän on aiemmin esiintynyt useammalla kuin yhdellä henkilöllisyydellä.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että muutoksenhakijan henkilöllisyyttä ei voitaisi ajan kulumisen myötä pitää selvitettynä kymmenen vuoden määräajan jälkeenkään. Maahanmuuttoviraston mukaan muutoksenhakijalla on ollut velvollisuus todistaa väestötietojärjestelmään merkittyjen henkilötietojensa oikeellisuus asiakirjanäytöllä, minkä hän on laiminlyönyt. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on todennut, että sillä on perusteltu syy epäillä väestötietojärjestelmässä olevien tietojen paikkansapitävyyttä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin sanamuodosta tai sen esitöistä ei ole johdettavissa henkilölle aktiivista velvollisuutta selvittää säännöksessä tarkoitetun kymmenen vuoden aikana henkilöllisyyttään esimerkiksi hankkimalla kotimaansa passi. Tällaista velvollisuutta ei voida johtaa myöskään kansalaisuuslain yleisestä tarkoituksesta tai systematiikasta. Kymmenen vuoden määräajan jälkeen kansalaisuus voidaan myöntää, vaikka hakijan henkilöllisyyttä ei ole voitu selvittää sellaisella luotettavuudella kuin kansalaisuuslain 6 §:n 2 momentissa edellytetään. Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla sivuuttaa kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin mukaista kansalaisuuden hakijalle kuuluvaa viimesijaista keinoa osoittaa henkilöllisyytensä pysyvyyttä.

Kun arvioidaan kansalaisuuslain 6 §:n 3 momentin soveltamista nyt esillä olevassa asiassa, korkein hallinto-oikeus toteaa, että kolmen vuoden ero syntymäajassa on ollut sellainen oleellinen muutos henkilötietoihin, joka on katkaissut kymmenen vuoden määräajan kulumisen. Määräaika on katkennut siitä huolimatta, että muutoksenhakijan maistraatille esittämää pyyntöä syntymäajan korjaamisesta ei hyväksytty (vastaavasta oikeuskysymyksestä KHO 2018:110). Muutoksenhakijan olosuhteissa kyseinen määräaika on siis katkennut 24.11.2008, jolloin pyyntö syntymäajan muuttamisesta on esitetty. Uusi kymmenen vuoden määräaika on alkanut samasta päivästä ja täyttynyt 24.11.2018. Kun Maahanmuuttoviraston päätös on tehty 18.9.2018, muutoksenhakija ei ollut esiintynyt viimeksi kulunutta kymmentä vuotta väestötietojärjestelmästä ilmenevällä henkilöllisyydellään. Maahanmuuttovirasto on sanotulla perusteella voinut hylätä muutoksenhakijan kansalaisuushakemuksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Katja Rytilahti.