KHO:2021:37

Vaikka kysymys kansalaisuuden myöntämisestä ratkaistaan kansalaisuuslakia soveltaen, ulkomaalaislain mukaisilla ratkaisuilla ja niiden perusteena olevalla selvityksellä voi kuitenkin olla vaikutusta arvioitaessa kansalaistamisen edellytyksiä. Maahanmuuttovirasto oli lainvoiman saaneella päätöksellä jättänyt antamatta muutoksenhakijalle turvapaikan sillä perusteella, että oli perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen rikokseen ihmiskuntaa vastaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin. Tämä seikka jo sinällään oli peruste katsoa, että muutoksenhakijan kansalaistaminen oli kansalaisuuslain 13 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin painavasta syystä vastoin valtion etua.

Kansalaisuuslaki 13 § 3 momentti

Ulkomaalaislaki 87 § 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 11.5.2020 nro 20/0392/2

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole 30.1.2019 myöntänyt muutoksenhakijalle Suomen kansalaisuutta, koska tämän kansalaistaminen on painavasta syystä vastoin valtion etua.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostettuaan kansalaisuuslain 13 §:n 3 momentin perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on tullut Suomeen vuonna 2012 ja hakenut kansainvälistä suojelua. Valittaja on 9.7.2012 pidetyssä turvapaikkakuulustelussa kertonut liittyneensä Baath-puolueeseen vuonna 1956 ja edenneensä Udu Qiada Qutria Ihtiat -tasolle, joka on toiseksi korkein kyseisen puolueen tasoista Irakissa. Valittaja on toiminut vuosina 1963-1970 viestintäosaston komentajana [- - -]. Vuosina 1970-2003 valittaja on toiminut Bagdadissa Irakin tiedustelupalvelun [- - -].

Maahanmuuttovirasto on 8.2.2013 antamassaan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevassa lainvoimaisessa päätöksessä myöntänyt valittajalle jatkuvan (A) oleskeluluvan perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto on sanotussa päätöksessään hyväksynyt valittajan kertomuksen asemastaan Baath-puolueessa ja työstään Saddam Husseinin hallinnossa. Maahanmuuttovirasto on edellä mainitussa päätöksessä katsonut, että valittaja on ollut esimiesasemassaan tietoinen Mukhabaratin (Irakin tiedustelupalvelu) toimintatavoista ja -periaatteista, joihin on kuulunut muun muassa laajamittainen kiduttaminen, sieppaukset ja teloittamiset. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että sillä on ollut perusteltua syytä epäillä valittajan syyllistyneen rikokseen ihmiskuntaa vastaan sekä Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.

Valittaja on Maahanmuuttoviraston täydennyspyynnön johdosta toimittanut selvityksen, jonka mukaan valittaja ei ole työskennellessään Saddam Husseinin hallinnossa tehnyt rikoksia ihmisyyttä vastaan eikä hallitus ole sellaista häneltä vaatinut. Valittaja ei ole toiminut pidätysten, kuulustelujen eikä kidutusten parissa.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Hallinto-oikeus katsoo asiakirjoista saadun selvityksen perusteella, että valittajan kansalaistaminen on painavasta syystä vastoin valtion etua, koska valittajan kohdalla on ollut perusteltua syytä epäillä hänen syyllistyneen rikokseen ihmiskuntaa vastaan sekä Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin. Valituksessa esille tuodut seikat eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Maahanmuuttovirasto on voinut harkintavaltansa rajoissa arvioida, että käytettävissä olevan selvityksen ja valittajan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella kansalaistamiseen ei ole edellytyksiä. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet ja esityöt

Perusteluissa mainittu

sekä PeVM 8/2002 vp

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tuula Pääkkönen, Bettina Kermann ja Anna-Stiina Tarkka.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Muutoksenhakijalle on myönnettävä Suomen kansalaisuus.

Mikäli katsotaan, että muutoksenhakijaa on pidettävä turvallisuusuhkana, korkeimman hallinto-oikeuden tulee pyytää valittajasta uutta selvitystä suojelupoliisilta.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija ei ole syyllistynyt rikokseen ihmiskuntaa vastaan eikä Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin. Se, että hän on kuulunut Baath-puolueeseen ja toiminut Irakin tiedustelupalvelussa, ei itsessään anna korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2016:181 ilmenevällä tavalla aihetta perustellusti epäillä, että hän on syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Muutoksenhakijan tehtäviin Irakin hallinnossa on kuulunut Irania koskevien tietojen raportointi esimiehilleen. Hänen virastossaan ei tehty pidätyksiä, kidutusta tai teloituksia. Hän on työssään ainoastaan noudattanut ylemmiltä tahoilta tulevia määräyksiä, joihin ei ole koskaan liittynyt ihmisoikeuksien vastaista menettelyä.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virasto UNHCR:n pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista laatiman käsikirjan 149 kohdan mukaan pakolaisaseman poissulkemista koskevia lausekkeita on tulkittava suppeasti ja niiden käyttö on oikeutettua vain, jos henkilö on ollut henkilökohtaisessa vastuussa rikoksesta. Koska muutoksenhakija ei ole ollut henkilökohtaisesti osallisena missään rikoksessa, poissulkemisperusteen soveltaminen ei ole ollut perusteltua eikä hänen kansalaistamistaan näin ollen ole syytä pitää Suomen edun vastaisena.

Muutoksenhakija on pian 80-vuotias ja hän on asunut Suomessa lähes kymmenen vuotta. Hänen puolisollaan on Suomen kansalaisuus. Suojelupoliisi ei ole pitänyt muutoksenhakijaa turvallisuusuhkana.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakijaa koskevassa turvapaikkapäätöksessä on todettu hänen olleen korkeassa esimiesasemassa tiedusteluorganisaatiossa, joka maatiedon mukaan on toiminut irakilaisia vastaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2016:181 on sitä vastoin ollut kyse henkilöstä, joka on ollut alhaisessa asemassa ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneissä organisaatioissa. Muutoksenhakijaa koskevassa turvapaikkapäätöksessä on katsottu, että hän on ollut esimiesasemassaan tietoinen niistä toimintatavoista ja -periaatteista, joihin ovat kuuluneet muun muassa laajamittainen kiduttaminen, sieppaukset ja teloittamiset. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että sillä on ollut perusteltua syytä epäillä valittajan syyllistyneen rikokseen ihmiskuntaa vastaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.

Maahanmuuttovirasto on siten tässä asiassa katsonut, että muutoksenhakijan kansalaistaminen on painavasta syystä vastoin valtion etua. Maahanmuuttovirasto on käyttänyt harkintavaltaansa oikein.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat perustuneet valittajaa koskevaan asiakirjaselvitykseen ja maatietoon. Uuden selvityksen pyytäminen suojelupoliisilta on tarpeetonta.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Pyyntö lausunnon hankkimisesta suojelupoliisilta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Lausunnon hankkiminen suojelupoliisilta

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 43 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan hallintotuomioistuin voi oma-aloitteisesti pyytää erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon muulta kuin päätöksen tehneeltä viranomaiselta taikka yksityiseltä asiantuntijalta. Momentin viimeisen virkkeen mukaan tuomioistuin voi pyytää lausunnon myös asiantuntijalta, jonka oikeudenkäynnin osapuoli nimeää ja jonka kuulemista hallintotuomioistuin pitää tarpeellisena.

Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt lausunnon hankkimista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, lausunnon hankkiminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen. Tätä koskeva pyyntö on siten hylättävä.

2. Pääasia

Asiassa on ratkaistavana, onko muutoksenhakijan kansalaisuushakemus voitu kansalaisuuslain 13 §:n 3 momentin nojalla hylätä sillä perusteella, että on katsottu olevan perusteltua syytä epäillä hänen tehneen rikoksen ihmiskuntaa vastaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

Kansalaisuuslain 13 §:n 3 momentin mukaan henkilöä ei kansalaisteta, vaikka hän täyttäisi kansalaistamisen edellytykset, jos on perusteltua syytä epäillä, että kansalaistaminen vaarantaa valtion turvallisuutta tai yleistä järjestystä, tai jos kansalaisuuden saamisen pääasiallisena tarkoituksena on hyödyntää Suomen kansalaisuuteen liittyvää etuutta ilman tarkoitusta asettua asumaan Suomeen taikka jos kansalaistaminen muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella on vastoin valtion etua.

Lain esitöissä (HE 235/2002 vp ja PeVM 8/2002 vp) todetaan muun muassa, että kansalaistaminen merkitsee valtion kannalta luottamuksen osoittamista hakijaan ja siihen, että hakijalla on riittävät valmiudet toimia itsenäisesti ja täysipainoisesti suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaistaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Tästä syystä hakemusta ratkaistaessa hakijan ominaisuuksia ja hänen olosuhteitaan on painotettava niin monista sellaisista näkökulmista, joita ei voida tyhjentävästi luetella kansalaistamisen yleisinä edellytyksinä. Toisaalta päätöksenteko kansalaisuuden saamisesta ei voi perustua viime kädessä tarkoituksenmukaisuusharkintaan vaan on kaikin osin lain säännöksiin sidottua. Tämän vuoksi kansalaisuuslain 13 §:n 3 momentin säännöstä on täydennetty yleislausekkeen kaltaisella ilmaisulla, jonka mukaan henkilöä ei kansalaisteta silloin, jos kansalaistaminen olisi muusta painavasta syystä hakijan tilanteen kokonaistarkastelun perusteella vastoin valtion etua.

Ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin mukaan turvapaikka jätetään antamatta muun ohella ulkomaalaiselle, joka on tehnyt tai jonka on perusteltua aihetta epäillä tehneen rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti taikka Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisen teon.

Lain esitöiden (HE 28/2003 vp, 87 §:n yksityiskohtaiset perustelut) mukaan pykälän 2 momentissa on säädetty niin sanotuista poissulkemisperusteista, joiden vallitessa turvapaikka voidaan jättää antamatta, vaikka ulkomaalainen täyttäisikin turvapaikan saamisen edellytykset. Kyse on pakolaisen oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968) 1 artiklan F kohdan mukaisista tilanteista, joissa asianomainen ei ansaitse pakolaisasemaa, vaikka hän on pakolainen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kysymys kansalaisuuden myöntämisestä ratkaistaan kansalaisuuslakia soveltaen. Ulkomaalaislain mukaisilla ratkaisuilla ja niiden perusteena olevalla selvityksellä voi kuitenkin olla vaikutusta arvioitaessa kansalaistamisen edellytyksiä.

Maahanmuuttovirasto on 8.2.2013 antamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä jättänyt antamatta muutoksenhakijalle turvapaikan sillä perusteella, että on ulkomaalaislain 87 §:n 2 momentin mukaisesti perusteltua aihetta epäillä hänen syyllistyneen rikokseen ihmiskuntaa vastaan sekä Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tämä seikka jo sinällään on peruste katsoa, että muutoksenhakijan kansalaistaminen on kansalaisuuslain 13 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin painavasta syystä vastoin valtion etua.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio, Anne Nenonen ja Joni Heliskoski. Asian esittelijä Mirka Kuisma.