KHO:2021:38

Poliisilaitoksen tekemään rikosepäilyyn perustuvaan virantoimituksesta pidättämistä koskevaan päätökseen sisältyvien tietojen julkisuutta ja salassa pidettävyyttä koskevassa arvioinnissa ei voitu soveltaa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohtaa. Lainkohta koskee poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehtyjä ilmoituksia rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saatuja ja laadittuja asiakirjoja sekä haastehakemusta, haastetta ja siihen annettua vastausta rikosasiassa.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 24 § 1 momentti 3 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 5.2.2020 nro 20/0074/1

Asian aikaisempi käsittely

Toimittaja A on 14.8.2018 pyytänyt Helsingin poliisilaitokselta kopiot vuoden 2018 aikana tehdyistä virkamiesoikeudellisista päätöksistä.

Helsingin poliisilaitos on tietopyynnön johdosta luovuttanut A:lle kahdeksan päätöstä. Virantoimituksesta pidättämistä tai pidättämisajan jatkamista koskevat päätökset 21.2.2018 POL-2018-6601, 9.3.2018 POL-2018-6289 ja 7.5.2018 POL-2018-3624 on luovutettu kuitenkin ainoastaan yksilöintitietojen (päätöksen antopäivä ja numero), otsikoiden ja päätöksen tekijöitä koskevien tietojen osalta sekä muutoksenhaku- ja valitusosoituksia koskevilta osin. Luovutetuista päätöskopioista on poistettu virkamiesten nimiä ja virka-asemaa koskevat tiedot, päätösten lähempi sisältö (ratkaisutiedot), perustelut, mahdolliset taustatiedot, mahdolliset asian aiempia käsittelyjä koskevat tiedot ja asianosaisen kuulemista koskevat tiedot.

A on 18.9.2018 saattanut asian edellä mainittujen kolmen päätöksen osalta poliisilaitoksen viranomaisena ratkaistavaksi.

Helsingin poliisilaitos on päätöksellään 17.10.2018 hylännyt A:n tietopyynnön mainittujen kolmen päätöksen osalta.

Päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Kysymys asiakirjojen julkisuudesta ratkaistaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) mukaan aina kunkin tietopyynnön yhteydessä erikseen ja jokainen viranomainen, jolta tietoa pyydetään, ratkaisee asian itsenäisesti.

Se, että asiakirjoista tulee mahdollisesti tietoja julkisuuteen esimerkiksi tuomioistuinten diaaritietojen tai oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain perusteella, ei muuta tätä lähtökohtaa.

Mitä tulee päätöksissä mainittujen nimien julkaisemiseen, sille ei ole julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua painavaa syytä. Kyse ei ole niin sanotuista julkisuuden henkilöistä. Pelkästään rikoksesta epäillyn asemaan joutumista voidaan lähtökohtaisesti pitää puheena olevissa tapauksissa sellaisena, että se on julkiseksi tullessaan omiaan aiheuttamaan poliisilaitoksen henkilökuntaan kuuluvalle tai kuuluneelle virkamiehelle vahinkoa ja kärsimystä. Poliisilaitos viittaa tältä osin hallinto-oikeuden ratkaisuun 21.12.2015 dnro 0183/14/1203.

Teonkuvausten osalta poliisilaitos katsoo, että vaikkakin poliisilaitos on nyt puheena olevissa tapauksissa itse saattanut asiat vireille asianomaisissa esitutkintaviranomaisissa, tutkittavien asioiden tiedottamisesta julkisuuteen vastaa esitutkintalain mukaisesti tutkinnanjohtaja, ellei erityisistä syistä muuta johdu. Teonkuvaukset rikosnimikkeineen ovat tässä vaiheessa salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

Siltä osin kuin päätökseen 7.5.2018 POL-2018-3624 sisältyy henkilön terveydentilaa koskevaa tietoa, se on ehdottomasti salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella.

Salassa pidettävien osien poistamisen jälkeen asiakirjoista ei jää jäljelle ymmärrettävissä olevaa tekstiä. Tästä syystä päätöksistä ei ole mahdollista antaa tietoa enempää kuin mitä on jo annettu.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Helsingin poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet ja julkisuuslain esitöitä

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan tässä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on tämän lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 ja 25 kohtien mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:

3) poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan; ja

25) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta tai työhallinnon henkilöasiakkaasta sekä tämän saamasta etuudesta tai tukitoimesta taikka sosiaalihuollon palvelusta tai työhallinnon henkilöasiakkaan palvelusta taikka tietoja henkilön terveydentilasta tai vammaisuudesta taikka hänen saamastaan terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelusta taikka tietoja henkilön seksuaalisesta käyttäytymisestä ja suuntautumisesta.

Esitutkintalain 9 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan esitutkinta-asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa.

Hallituksen esityksen julkisuuslaiksi (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan osalta muun ohella, että säännöksen tarkoituksena on varmistaa esitutkinnan onnistuminen, estää esitutkintatietojen ennenaikaisesta julkiseksi tulosta rikoksesta epäillylle aiheutuvat vahingot sekä turvata tuomioistuimelle mahdollisuus käyttää sille kuuluvaa oikeutta määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaisesti. Rikosta ja esitutkintaa koskevien tietojen sekä rikosasian haastehakemuksen ja haasteen sekä siihen annetun vastauksen salassapitovelvollisuus päättyy ehdotuksessa olevan olettaman mukaan, kun asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa tai kun esitutkinta muuten loppuu.

Säännöksessä käytetyn vahinkoedellytyslausekkeen mukaan olettamana olisi esitutkinta-asiakirjojen salaisuus. Asiakirjojen salassapitovelvollisuus ei olisi kuitenkaan ehdoton. Esitutkintaviranomaiset, syyttäjä ja tuomioistuin voisivat siten antaa tietoja kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, jos on ilmeistä, etteivät esitutkinnan tavoitteet tai tuomioistuimen mahdollisuudet määrätä oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi taikka rikoksesta epäillyn edut vaarannu.

Esitutkinnan tavoitteena on rikoksen selvittäminen, joka saattaa vaarantua esitutkintaa koskevien tietojen tullessa julkisiksi liian varhaisessa vaiheessa. Tutkittavan asian yhteydessä esille tulleiden seikkojen paljastuminen voi vaikeuttaa esimerkiksi muiden rikokseen osallisten syyllisyyden selvittämistä taikka asiaan liittyvien muiden rikosten tutkintaa. Rikoksesta epäillylle voi esitutkintatietojen julkiseksi tuleminen ennenaikaisesti aiheuttaa vahinkoa ennen kaikkea leimaamalla hänet syylliseksi, vaikka esitutkinta on kesken eikä syytteen nostamisesta ole vielä tehty päätöstä. Leimautuminen voi aiheuttaa epäillylle sekä hänen perheelleen monenlaista haittaa niin yksityiselämässä kuin sen ulkopuolellakin.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on hallinto-oikeudessa kyse kolmen virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskevan päätöksen julkisuudesta. Poliisilaitos on luovuttanut päätökset valittajalle peiteltyinä siten, että kaikki muu kuin päätösten tunnistetiedot, otsikot, väliotsikot, allekirjoitukset ja muutoksenhakuohjeet on peitetty. Poliisilaitos on perustellut tietojen salassapitoa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 ja 25 kohdilla. Hallinto-oikeus on arvioinut kysymyksessä olevien asiakirjojen salassapitoa viranomaisen päätöksentekoajankohdan mukaisesti.

Julkisuuslain tarkoituksena on muun ohella toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa mahdollisuus valvoa julkisen vallan käyttöä. Hallinto-oikeus toteaa, että virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskevaa päätöstä ei sinällään ole hallintopäätöksenä säädetty salassa pidettäväksi. Päätöksen salassapito tulee siten arvioitavaksi julkisuuslaissa salassa pidettäviksi säädettyjen tietojen perusteella.

Hallinto-oikeus on tutustunut tietopyynnön kohteena oleviin päätöksiin. Päätökset sisältävät muun ohella tietoja päätösten kohteina olleiden virkamiesten nimistä ja virka-asemista, heihin kohdistuvista rikosepäilyistä ja vireillä olevista esitutkinnoista sekä erään virkamiehen terveydentilasta.

Hallinto-oikeus toteaa, että kyse ei ole rikosilmoituksista, esitutkinta-aineistoon kuuluvista asiakirjoista tai muista julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa luetelluista asiakirjoista, vaan virkamiesoikeudellisista päätöksistä, jotka poliisilaitos on tehnyt työnantajan ominaisuudessa. Kyseisiin päätöksiin sisältyy kuitenkin sellaisia rikosepäilyjä ja esitutkintaa koskevia tietoja, jotka ovat peräisin esitutkinta-aineistosta. Hallinto-oikeus katsoo, että tällaisiin esitutkintaa koskeviin tietoihin voidaan soveltaa mainitun lainkohdan salassapitoperustetta silloinkin, kun ne sisältyvät muuhun kuin rikosilmoitukseen, esitutkinta-aineistoon tai muuhun julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa lueteltuun asiakirjaan, koska tietojen julkisuudesta voi aiheutua lainkohdassa ja sen esitöissä tarkoitettuja haitallisia seurauksia.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan esitutkintaa koskevien tietojen salassapito määräytyy salassapito-olettamaan perustuvan vahinkoedellytyslausekkeen mukaisesti. Lähtökohtana on asiakirjan tai tiedon salassapito, josta voidaan poiketa, mikäli tiedon antaminen ei ilmeisesti aiheuta haittaa tai vahinkoa salassapitointressille. Kun lähtökohdaksi on säädetty salassapito, jää harkintavalta vähäiseksi. Esitutkintaa koskevat tiedot voivat kuitenkin jossain tapauksessa salassapito-olettamasta huolimatta olla julkisia. Mainittua lainkohtaa sovellettaessa on myös otettava huomioon julkisuuslain 1 ja 3 §:stä ilmenevät yleiset periaatteet ja vältettävä tarpeettoman laajaa salassapitoa.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen tarkoituksena on paitsi varmistaa esitutkinnan onnistuminen myös estää esitutkintatietojen ennenaikaisesta julkiseksi tulosta rikoksesta epäillylle aiheutuvat vahingot.

Koska kyseisten rikosepäilyihin liittyvien asioiden käsittely on ollut päätöksentekohetkellä kesken, eikä asiassa ole osoitettu, että päätöksistä ilmenevien teonkuvausten ja tekojen laatua kuvaavien tietojen antaminen ei vaarantaisi rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista, hallinto-oikeus katsoo, että päätöksiin sisältyvät rikosepäilyjä ja esitutkintaa koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Tieto virantoimituksesta pidätetyn virkamiehen henkilöllisyydestä ei sellaisenaan ole salassa pidettävä. Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että rikosoikeudellinen syyttömyysolettama huomioon ottaen rikoksesta epäillyksi joutuminen aiheuttaa epäillylle haitallisia seuraamuksia. Kun poliisivirkamiehen henkilöllisyyttä kuvaava tieto yhdistetään tietoon häneen kohdistuvasta keskeneräisestä rikosepäilystä tai esitutkinnasta, voi näiden tietojen julkisuus aiheuttaa kyseiselle henkilölle vahinkoa tai kärsimystä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan esitöissä kuvatulla tavalla, eikä nimitietojen julkisuudelle ole myöskään kohdassa tarkoitettua painavaa syytä. Nimitietojen julkisuus voi myös vaarantaa rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista. Tämän vuoksi päätösten kohteina olleiden virkamiesten nimet ja muut henkilöllisyyttä kuvaavat tiedot on pidettävä salassa. Kun päätöksen muut tiedot on edellä kuvatulla tavalla katsottu salassa pidettäviksi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla, pelkän nimitiedon antaminenkaan ei ole mahdollista salassapitosäännöksellä suojatun intressin vaarantumatta.

Julkisuuslaissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien tarkoituksena on muun ohella antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä. Tämän vuoksi yleisön oikeutta saada tieto nyt tarkoitetuista päätöksistä voidaan lähtökohtaisesti pitää perusteltuna. Kun kuitenkin otetaan huomioon ne seuraukset, joita päätöksiin sisältyvien tietojen julkisuudesta olisi päätöksentekohetkellä voinut aiheutua, sekä se, että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuva salassapito on lainkohdan mukaisesti ajallisesti rajoitettua ja päättyy, kun asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, hallinto-oikeus katsoo, että nyt kyseessä olevien asiakirjojen julkisuuden rajoittaminen päätöksentekohetkellä ei ole ollut julkisuusperiaatteen vastaista.

Salassa pidettävät nimi- ja muut tunnistetiedot sekä rikosepäilyjä ja esitutkinta-asioita koskevat tiedot eivät ole selvästi eroteltavissa asiakirjojen julkisista osista siten, että asiakirjat olisivat salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellaisia, että niiden sisältö on ymmärrettävissä oikein.

Edellä sanotun perusteella poliisilaitos on voinut hylätä valittajan tietopyynnön. Poliisilaitoksen päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen, Jukka Reinikainen ja Liisa Selvenius-Hurme, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Helsingin poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja poliisilaitos velvoitetaan luovuttamaan hänelle päätökset 21.2.2018 POL-2018-6601, 9.3.2018 POL-2018-6289 ja 7.5.2018 POL-2018-3624 niiltä osin kuin ne katsotaan julkisiksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kyse on kolmesta päätöksestä, joissa virkamies on pidätetty virantoimituksesta rikosepäilyn takia. Helsingin poliisilaitos on salannut päätökset kokonaan virkamiesten henkilöllisyyttä ja perusteluja myöten, ja hallinto-oikeus on nyt hyväksynyt tämän linjauksen.

Poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätökset ovat julkisuusperiaatteen vastaisia ja niissä on tulkittu julkisuuslain salassapitoa laajentavasti. Tämä on ongelmallista ottaen huomioon julkisuuden perusoikeusluonteen.

Hallinto-oikeus on tarkastellut asiaa yhtenä kokonaisuutena. Ratkaistavana on itse asiassa kaksi erillistä salassapitokysymystä: yhtäältä on kyse virkamiesten henkilöllisyyden julkisuudesta ja toisaalta päätösten perustelujen julkisuudesta. Ratkaisuvaihtoehtoja on neljä: 1) sekä virkamiesten henkilöllisyydet että päätösten perustelut katsotaan salaisiksi, 2) henkilöllisyys katsotaan julkiseksi mutta perustelut salaisiksi, 3) henkilöllisyys katsotaan salaiseksi mutta perustelut julkisiksi ja 4) sekä henkilöllisyys että perustelut katsotaan julkisiksi. Hallinto-oikeus on tosiasiassa tarkastellut vain vaihtoehtoja 1 ja 4.

Julkisuuden perusoikeusluonne huomioon ottaen on välttämätöntä, että virantoimituksesta pidätetyn virkamiehen henkilöllisyys ja virka-asema ovat julkisia.

Virantoimituksesta pidätetylle valtion virkamiehelle maksetaan puolet palkasta ilman, että häneltä edellytetään työsuoritusta sen vastineeksi. Virantoimituksesta pidättäminen saattaa jatkua kuukausien tai jopa vuosien ajan. Julkisten varojen käytön valvomiseksi on perusteltua, että virasta pidätetyn virkamiehen henkilöllisyys on aina julkinen.

Kuten hallinto-oikeuskin on todennut, tieto virantoimituksesta pidätetyn virkamiehen henkilöllisyydestä ei sellaisenaan ole salassa pidettävä. Se siis on lähtökohtaisesti julkinen. Hallinto-oikeus on perustellut henkilöllisyyden salaamista muun muassa syyttömyysolettamalla ja rikoksesta epäillylle aiheutuvalla vahingolla. Lisäksi julkisuus voi hallinto-oikeuden mukaan vaarantaa rikoksen selvittämistä ja tutkinnan tarkoituksen toteutumista.

Jos tieto virasta pidätetyn virkamiehen henkilöllisyydestä on julkinen mutta perustelut salaisia, yleisön tietoon ei tule mitään sellaista, mikä voisi loukata syyttömyysolettamaa tai haitata rikosten selvittämistä.

Asian luonteen voisi päätellä ainoastaan lainkohdasta, johon poliisilaitos on viitannut salassapidon perusteena. Tulkinta, jonka mukaan henkilöllisyyttä koskeva tieto voitaisiin salata sen takia, että poliisilaitos on lain perusteella velvollinen ilmoittamaan päätöksen perusteluosan salaamista koskevat lainkohdat, on erittäin ongelmallinen.

Vaikka yleisöllä olisi tieto virkamieheen kohdistuvasta rikosepäilystä, hallinto-oikeuden perustelut virkamiehen henkilöllisyyden salaamiselle eivät ole niin painavia, että lähtökohtainen julkisuus voidaan sivuuttaa. Rikoksesta epäillyn henkilöllisyys voi paljastua myös muuta kautta ilman, että lainsäätäjä on katsonut sen ongelmalliseksi. Tässä tapauksessa yhden virkamiehen nimi paljastui hallinto-oikeuden diaarista.

Lisäksi esimerkiksi pakkokeinoja koskevissa asioissa epäillyn henkilöllisyys voi paljastua jo rikostutkinnan varhaisessa vaiheessa. Vangittaviksi vaadittujen nimet tulevat julkisiksi, kun vangitsemisvaatimus jätetään käräjäoikeudelle. Epäiltyjen henkilöllisyydet voivat myös paljastua, kun tuomioistuimen ratkaistavaksi tuodaan vaatimus takavarikon jatkamisesta tai vakuustakavarikosta.

Hallinto-oikeuden mainitsemia potentiaalisia haittoja voi siis tulla myös pakkokeinoistuntojen julkisuudesta. Tästä huolimatta lainsäätäjä ei ole jättänyt mitään takaporttia henkilöllisyyden salaamiselle vangitsemis- tai takavarikkoasioissa.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut useita kertoja, että perustuslain 12 §:n 2 momentissa asiakirjajulkisuudesta säädetty merkitsee, että asiakirjojen julkisuutta voidaan rajoittaa ainoastaan lailla ja vain, milloin siihen on välttämättömiä syitä. Edes lainsäätäjä ei saa rajoittaa julkisuutta mielin määrin, vaan ”lainsäätäjän toimivaltaan kuuluu pelkästään sellaisten julkisuuden rajoitusten asettaminen, joita voidaan pitää perustuslaissa tarkoitetulla tavalla välttämättöminä”. Edelleen perustuslakivaliokunta on toistuvasti painottanut, että yksityiselämän ja henkilötietojen suojalla ei ole etusijaa muihin perusoikeuksiin nähden.

Virkamiesten henkilöllisyyden salaamiselle ei ole esitetty laissa tarkoitettuja välttämättömiä syitä. Sen sijaan julkisuuden puolesta puhuu yleisön oikeus valvoa viranomaistoimintaa ja julkisten varojen käyttöä.

Paremmin ymmärrettävä on hallinto-oikeuden tulkinta, jonka mukaan virkamiesoikeudellisista päätöksistä saa salata tutkittavana olevaa rikosta koskevat tiedot. Tämän tulkinnan hyväksyminen tosin edellyttää lain kirjaimen selvää venyttämistä.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa määritellään salassa pidettäviksi ensinnäkin poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tulleet ilmoitukset rikoksesta. Tallaisista ilmoituksista ei nyt ole kyse. Helsingin poliisilaitos ei puheena olevissa tapauksissa ole saanut tietoja esitutkintaviranomaisen tai syyttäjän ominaisuudessa esitutkinnan toimittamiseksi vaan työnantajana. On sattumaa, että virkamiehen työnantaja tässä tapauksessa on myös esitutkintaa suorittava viranomainen.

Kyse ei myöskään ole lainkohdassa tarkoitetuista esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saaduista ja laadituista asiakirjoista. Helsingin poliisilaitoksella ei ole ollut asiassa roolia sen enempää esitutkintaa toimittavana kuin syyteharkintaa suorittavana viranomaisena.

Edelleen lainkohdassa määrätään salaisiksi haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa. Tällaisista asiakirjoista ei nyt ole kysymys.

Myös hallinto-oikeus on myöntänyt, että nyt ei ole kyse mainitussa lainkohdassa tarkoitetuista tiedoista. Se on kuitenkin katsonut, että lainkohtaa voidaan soveltaa tapaukseen, koska työnantajalle tulevat tiedot ovat peräisin esitutkinta-aineistosta. Tulkinta on jossain määrin ymmärrettävä, mutta laajentavana se merkitsee perusoikeutena suojatun julkisuuden kaventumista.

On tärkeää, että julkisuutta ei kavenneta laajentamalla salassapitoa koskemaan asioita, joita lainkohdassa ei ole tarkoitettu. Virasta pidättämistä koskeva päätös on rikosprosessista erillinen hallintopäätös, ja sen julkisuuteen liittyy toisenlaisia intressejä kuin vireillä olevaan esitutkintaan. Joka tapauksessa on täysin ylimitoitettua, että poliisilaitos voisi salata sekä virkamiesten henkilöllisyyden että epäiltyä rikosta koskevat tiedot.

On riidatonta, että asiakirjoista saa poistaa terveydentilaa koskevat tiedot julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella. Tältä osin salassapitoon ei ole huomautettavaa.

Helsingin poliisilaitos on lausunnossaan katsonut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa. Lausunnossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Poliisilaitoksella on päätöksentekohetkellä ollut perusteet salata pyydetyt asiakirjat päätöksestä ilmenevin tavoin.

Kyse ei miltään osin ole julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan laajentavasta tulkinnasta. Julkisuuslain 7 §:n 1 momentti ja 23 §:n 2 momentti huomioon ottaen julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohta on ollut sovellettavissa päätöksistä ilmeneviin tietoihin asiakirjojen luovutushetkellä. Keskeneräisistä esitutkinnoista ei ole muutoinkaan perusteltua syytä saada tietoja välillisesti virkamiesoikeudellisten menettelyjen kautta.

Päätöksissä mainittujen nimien julkaisemiselle ei ole julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua painavaa syytä. Kyse ei ole niin sanotuista julkisuuden henkilöistä. Pelkästään rikoksesta epäillyn asemaan joutumista voidaan lähtökohtaisesti pitää puheena olevissa tapauksissa sellaisena seikkana, että se on julkiseksi tullessaan omiaan aiheuttamaan poliisilaitoksen henkilökuntaan kuuluvalle tai kuuluneelle virkamiehelle vahinkoa ja kärsimystä.

Poliisilaitos on todennut, että kaikki päätöksessä mainitut asiakirjat on sittemmin luovutettu A:lle sellaisina kuin ne ovat ilman käsillä olevaa salausmerkintää.

A on korkeimman hallinto-oikeuden varattua hänelle tilaisuuden vastaselityksen antamiseen ilmoittanut, että poliisilaitoksen lausunto ei anna siihen aihetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valituslupahakemus hylätään siltä osin kuin se kohdistuu Helsingin hallinto-oikeuden päätökseen katsoa päätökseen 7.5.2018 POL-2018-3624 sisältyvän erään tiedon olevan salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen tältä osin.

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan muilta osin ja tutkii asian.

2. Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin poliisilaitoksen päätökset kumotaan muilta kuin kohdassa 1 tarkoitetulta osin.

Perustelut

1. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n 1 momentin mukaan valituslupa on myönnettävä, jos:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi;

2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai

3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei edeltä ratkaisulauselmasta ilmenevältä osin ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätösten kumoaminen

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n (621/1999) mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan viranomainen on mainitun lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjasalaisuutta koskevia säännöksiä sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon, onko asiakirjan salassapitovelvollisuus riippumaton asiakirjan antamisesta johtuvista tapauskohtaisista vaikutuksista (vahinkoedellytyslausekkeeton salassapitosäännös) vai määräytyykö julkisuus asiakirjan antamisesta johtuvien haitallisten vaikutusten perusteella (julkisuusolettamaan perustuva salassapitosäännös) vai edellyttääkö julkisuus sitä, ettei tiedon antamisesta ilmeisesti aiheudu haitallisia vaikutuksia (salassapito-olettamaan perustuva salassapitosäännös).

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se mainitussa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus. Pykälän 2 momentin mukaan salassa pidettävää viranomaisen asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) mukaan.

Lain esityöt

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan kohdalla muun ohella seuraavaa:

”Momentin 3 kohta koskee poliisille, tullille ja muille esitutkintaviranomaisille ja viralliselle syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehtyjä ilmoituksia rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saatuja ja laadittuja asiakirjoja sekä haastehakemusta, haastetta ja siihen annettua vastausta rikosasiassa. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa esitutkinnan onnistuminen, estää esitutkintatietojen ennenaikaisesta julkiseksi tulosta rikoksesta epäillylle aiheutuvat vahingot sekä turvata tuomioistuimelle mahdollisuus käyttää sille kuuluvaa oikeutta määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain mukaisesti.

(- - -)

Rikoksesta tehty ilmoitus on salassa pidettävä riippumatta siitä, minkä viranomaisen hallussa esimerkiksi ilmoituksen kopio on. Vastaavasti esitutkintaa varten laadittu asiakirja voi olla muun kuin esitutkintaviranomaisen hallussa. Siten esimerkiksi ulkoasiainministeriön ja edustustojen hallussa olevat asiakirjat, jotka koskevat ulkomailla suoritettujen rikosten esitutkintaa, kuuluvat salassapitovelvoitteen piiriin.

(- - -)

Rikosta ja esitutkintaa koskevien tietojen sekä rikosasian haastehakemuksen ja haasteen sekä siihen annetun vastauksen salassapitovelvollisuus päättyy ehdotuksessa olevan olettaman mukaan, kun asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa tai kun esitutkinta muuten loppuu. Siten säännös ei asiallisesti eroa yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 4 §:stä. Esitutkinta-aineisto saattaa kuitenkin siihen sisältyvien yksityiselämään liittyvien arkaluonteisten tietojen vuoksi olla salassa pidettävä esitutkinnan päätyttyäkin siten kuin momentin 26 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi. Vastaavasti haastehakemus, joka sisältää 9 kohdassa tarkoitettuja valtion turvallisuutta koskevia tietoja, olisi salassa pidettävä senkin jälkeen, kun asia on ollut esillä tuomioistuimessa.

Oikeudenkäynti rikosasioissa alkaa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) mukaan yleensä asian pääkäsittelyllä. Poikkeuksellisesti tätä voi edeltää suullinen valmistelu, joka pidetään pääkäsittelyn keskittämisen turvaamiseksi. Koska suullinen valmistelu on pääkäsittelyn tavoin oikeudenkäynnin julkisuussäännösten alainen, on perusteltua, että tätä ajankohtaa pidetään määräävänä esitutkintaan liittyvien asiakirjojen salassapidon päättymisessä. Esitutkinta-asiakirjojen salassapitovelvollisuus lakkaisi siten normaalisti rikosasian pääkäsittelyn alkaessa, tai, jos asiassa suoritetaan poikkeuksellisesti suullinen valmistelu, tämän alkaessa.

Jos syyttäjä päätyy tekemään asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, tulisivat esitutkinta-asiakirjat tästä ajankohdasta lukien julkisiksi. Esitutkintaviranomainen voi lopettaa esitutkinnan myös asiaa syyteharkintaan viemättä, ja tarkastus- tai valvontaviranomainen voi jättää rikosasiaa koskevan ilmoituksen sikseen. Tällöin ehdotuksen mukaan tutkintaan tai ilmoitukseen liittyvien asiakirjojen salassapitovelvollisuus lakkaisi pääsäännön mukaan, kun asian käsittelyn lopettamisesta on tehty päätös.

Julkisuuslakia koskevassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 43/1998 vp) todetaan lain 24 §:n 1 momentin kohdalla valiokunnan kannanottona muun ohella, että ”momentin 3, 6 ja 15 kohtaan sisältyvällä maininnalla "aiheetonta leimautumista" on hallitusmuodon 8 §:n l momentissa turvatun henkilön kunnian johdosta tähdätty siihen, ettei julkinen valta saata yleisesti saataville sellaisia asiakirjoja ja tietoja, joissa esitetään täysin perättömiä syytöksiä yksilöä kohtaan tai joiden avulla voidaan esittää hänestä vihjauksia. Kahdessa edellisessä kohdassa on kysymyksessä määräaikainen salassapito, joka vain siirtää asiakirjan saatavuutta tavanomaista myöhemmäksi. Valiokunnan mielestä tulee harkita mainitun sanonnan korvaamista ilmaisulla "olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä" (vrt. HE 239/1997 vp).”

Julkisuuslakia koskevassa lakivaliokunnan lausunnossa (LaVL 14/1998 vp) todetaan lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan kohdalla valiokunnan kannanottona muun ohella, että ”perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt säännöksen vahinkoedellytyslausekkeeseen sisältyvää, rikoksesta epäiltyyn kohdistettua ilmaisua "aiheuttaa aiheetonta leimautumista" epäonnistuneena ja esittänyt sen muuttamista. Lakivaliokunta puolestaan kiinnittää huomiota siihen, että rikoksesta epäillyn lisäksi myös muut asiaan osalliset saattavat kärsiä tiedon julkistamisesta. Lakivaliokunta esittää, että kohdassa käytetään ilmaisua "ilman painavaa syytä aiheuttaa asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä". Tällöin säännöksestä käy ilmi, että päätettäessä tiedon antamisesta on punnittava toisaalta niitä perusteita, joiden takia tietoa tarvittaisiin ja toisaalta asiaan osalliselle aiheutuvaa vahinkoa tai kärsimystä.”

Julkisuuslakia koskevan hallintovaliokunnan mietinnön (HaVM 31/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan kohdalla muun ohella, että ”valiokunta ehdottaa, että kohdassa käytetty sanonta "aiheetonta leimaantumista" korvattaisiin ilmaisulla "ei aiheuta ilman painavaa syytä vahinkoa tai kärsimystä". Muotoilu vastaisi näin paremmin ehdotetuissa uusissa kunnianloukkaussäännöksissä käytettyä sanamuotoa (HE 239/1997 vp).”

Lähtökohta ja kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, ovatko Helsingin poliisilaitoksen tekemät virkamiesoikeudelliset päätökset 21.2.2018 POL-2018-6601, 9.3.2018 POL-2018-6289 ja 7.5.2018 POL-2018-3624 olleet kokonaan yleisöjulkisia vai osittain salassa pidettäviä asiakirjoja sinä ajankohtana, jolloin poliisilaitos päätöksellään 17.10.2018 ratkaisi A:n mainittuja päätöksiä koskevan tietopyynnön. Päätökset koskevat eräiden Helsingin poliisilaitoksen virkamiesten virantoimituksesta pidättämistä tai pidättämisajan jatkamista rikosepäilyn perusteella.

Poliisilaitos katsoi päätöksessään 17.10.2018, että A:n pyytämät päätökset olivat tuossa vaiheessa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella salassa pidettäviä virkamiesten nimiä koskevien tietojen ja teonkuvausta rikosnimikkeineen koskevien tietojen osalta. Poliisilaitos katsoi edelleen, että salassa pidettävien osien poistamisen jälkeen päätöksistä ei jää jäljelle ymmärrettävissä olevaa tekstiä eikä niistä tästä syystä ole mahdollista antaa tietoa enempää kuin niistä jo oli annettu.

Poliisilaitos oli aiemmin luovuttanut päätökset A:lle yksilöintitietojen (päätöksen antopäivä ja numero), otsikoiden ja päätöksen tekijöitä koskevien tietojen osalta sekä muutoksenhaku- ja valitusosoituksia koskevilta osin. Poliisilaitoksen päätös 17.10.2018 tarkoitti näin ollen sitä, että A:lle ei tuolloin luovutettu päätöksiä virkamiesten nimiä ja virka-asemaa koskevien tietojen, päätösten lähemmän sisällön (ratkaisutietojen), perustelujen, mahdollisten taustatietojen, mahdollisten asian aiempia käsittelyjä koskevien tietojen ja asianosaisen kuulemista koskevien tietojen osalta.

Hylätessään A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeus katsoi pyydettyjen päätösten olleen poliisilaitoksen päätöksentekoajankohtana virkamiesten nimi- ja muiden tunnistetietojen sekä rikosepäilyjä ja esitutkinta-asioita koskevien tietojen osalta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella salassa pidettäviä. Hallinto-oikeus katsoi edelleen, että nämä tiedot eivät ole selvästi eroteltavissa päätösten julkisista osista siten, että päätökset olisivat salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellaisia, että niiden sisältö on ymmärrettävissä oikein.

Asiassa on kysymys erityisesti siitä, ovatko A:n pyytämät virkamiesoikeudelliset päätökset olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella osittain salassa pidettäviä poliisilaitoksen ratkaistessa hänen tietopyyntönsä.

Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan tutustunut tietopyynnössä tarkoitettuihin päätöksiin.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Tietopyynnössä tarkoitettujen virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä ja pidättämisajan jatkamista koskevien päätösten ja niihin sisällytettyjen tietojen julkisuus ja salassa pidettävyys määräytyy julkisuuslaissa säädetyn perusteella.

Poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden salassapitoperusteena soveltama julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohta koskee poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehtyjä ilmoituksia rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saatuja ja laadittuja asiakirjoja sekä haastehakemusta, haastetta ja siihen annettua vastausta rikosasiassa. Lainkohta on näin ollen kirjoitettu siten, että se koskee tietynlaisia asiakirjatyyppejä, eikä siten, että se koskisi asiakirjoja, joihin sisältyy tietynlaisia tietoja. Lainkohtaa koskevissa esitöissä lausuttu ei liioin tue sitä tulkintaa, että lainkohtaa voitaisiin soveltaa arvioitaessa sellaisten tietojen julkisuutta ja salassa pidettävyyttä, jotka lainkohdassa tarkoitettuun asiakirjaan sisältyvinä kylläkin olisivat salassa pidettäviä, mutta jotka on sisällytetty johonkin muuhun kuin lainkohdassa nimenomaisesti tarkoitettuun asiakirjaan, jota tietopyyntö koskee.

Toisaalta julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohdan tarkoituksen toteutumista koskevat näkökohdat puoltavat hallinto-oikeuden omaksumin tavoin lainkohdan sovellettavuutta eräisiin nyt kysymyksessä oleviin päätöksiin sisältyviin tietoihin, jotka ilmenevät myös sanotussa lainkohdassa nimenomaisesti tarkoitetuista asiakirjoista. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että julkisuusperiaatteesta johtuen asiakirjajulkisuutta rajoittavia säännöksiä ei voida soveltaa laventavasti, korkein hallinto-oikeus katsoo, että julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3 kohtaa ei ole voitu soveltaa arvioitaessa A:n tietopyynnössä tarkoitettujen virkamiesoikeudellisten päätösten julkisuutta ja salassa pidettävyyttä.

Koska tietopyynnössä tarkoitetut päätökset eivät sanotun lainkohdan perusteella ole olleet salassa pidettäviä poliisilaitoksen päätöksen antamisajankohtana 17.10.2018, hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava lukuun ottamatta niiden ratkaisuja katsoa erään päätökseen 7.5.2018 POL-2018-3624 sisältyvän tiedon olevan salassa pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan perusteella.

Siihen nähden, että tietopyynnössä tarkoitetut päätökset 21.2.2018 POL-2018-6601, 9.3.2018 POL-2018-6289 ja 7.5.2018 POL-2018-3624 on poliisilaitoksen lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittaman mukaan jo luovutettu A:lle, mitä A ei ole kiistänyt, asiaa ei ole tarpeen palauttaa poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi päätösten luovuttamiseksi hänelle.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.