KHO:2021:41

Markkinaoikeus oli, samoin kuin Patentti- ja rekisterihallitus, katsonut, ettei tavaramerkin RUMA ja aiempien tavaramerkkien PUMA (kuvio) välillä ollut sekaannusvaaraa tavaroille luokissa 25 ja 28.

Kyseessä olevia tavaroita myytiin usein kaupassa tai verkkokaupassa siten, että eri valmistajien tavarat oli aseteltu vierekkäin tai niiden vertailu rinnakkain oli hyvin helppoa. Tämän vuoksi sekaannusvaaraa arvioitaessa oli annettava erityistä painoarvoa merkkien yleisen ulkoasun samankaltaisuudelle sekä myös tavaroiden yleiselle samankaltaisuudelle. Keskivertokuluttajan voitiin arvioida kiinnittävän tämän kaltaisissa tilanteissa vähemmän huomiota merkin lausuntatapaan ja merkityssisältöön.

Korkein hallinto-oikeus katsoi kokonaisarvion perusteella, että tavaramerkki RUMA aiheutti yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisälsi myös vaaran vertailtavien merkkien välisestä mielleyhtymästä. Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin RUMA rekisteröinnin kumoamiseksi.

Tavaramerkkilaki (7/1964) 14 § 1 momentti 7 kohta ja 6 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 27.12.2019 nro 562/19

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on 22.11.2016 A:n tekemästä hakemuksesta rekisteröinyt tavaramerkin nro 268047 RUMA hakemuksessa luetelluille tavaroille luokissa 25 ja 28.

Patentti- ja rekisterihallitus on 27.8.2018 tekemällään päätöksellä hylännyt Puma SE:n edellä mainittua rekisteröintiä vastaan tekemän väitteen.

Patentti- ja rekisterihallitus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tavaramerkki nro 268047 RUMA on rekisteröity samoja tavaroita varten luokissa 25 ja 28 kuin väitteentekijän tavaramerkki nro 102722 PUMA (kuviomerkki) luokissa 25 ja 28. Tavaramerkki nro 102722 on rekisteröity muun muassa luokkiin 25 ja 28 pelkillä luokkanumeroilla ja rekisteröinti kattaa näin ollen kaikki luokkiin 25 ja 28 kuuluvat tavarat. Tavaramerkki nro 268047 RUMA on rekisteröity samoja tavaroita varten luokissa 25 ja 28 kuin väitteentekijän EU-tavaramerkki nro 12579728 PUMA (kuviomerkki) luokissa 25 ja 28. EU-tavaramerkki kattaa luokassa 25 tavarat 'vaatteet, jalkineet, päähineet’, joten tavaramerkin nro 268047 luokan 25 tavarat ovat samoja kuin EU-tavaramerkin luokan 25 tavarat. EU-tavaramerkki kattaa luokassa 28 muun muassa tavarat 'voimistelu- ja urheiluvälineet, voimistelu- ja urheilutarvikkeet’, joten tavaramerkin nro 268047 luokan 28 tavarat ovat myös samoja kuin EU-tavaramerkin luokan 28 tavarat.

Väitteentekijä on vedonnut siihen, että tavaramerkki RUMA eroaa väitteentekijän merkeistä ainoastaan ensimmäisen kirjaimen osalta, joten merkit ovat 75 %:sesti identtiset. Tämä tekee niistä erittäin samankaltaisia toisiinsa nähden. Väitteentekijän mukaan merkit PUMA ja RUMA ovat myös foneettisesti erittäin lähellä toisiaan. Väitteentekijä on lisäksi todennut, että sanan RUMA alhainen erottamiskyky ja PUMA-merkkien vahva erottamiskyky on omiaan lisäämään sekaannusvaaraa.

Virasto katsoo, ettei tavaramerkin nro 268047 voida katsoa aiheuttavan sekaannusvaaraa väitteentekijän merkkeihin tavaroiden kohderyhmässä. Vaikka tavaramerkin nro 268047 ja väitteentekijän merkkien kolme viimeistä kirjainta ovat identtiset, eroavat merkit foneettisesti, visuaalisesti ja merkityssisällöltään toisistaan. Varsinkin foneettinen ja merkityssisällöllinen ero on huomattava. Tavaramerkki nro 268047 muodostuu suomen kielen sanasta RUMA. Väitteentekijän merkit muodostuvat sanasta PUMA, joka useilla kielillä (muun muassa englanti ja ruotsi) tarkoittaa puumaa. Näin ollen molemmilla merkeillä on selkeä ja ymmärrettävä toisistaan eroava merkityssisältö. Merkkien ensimmäiset kirjaimet R ja P lausutaan täysin eri tavalla, joten myös merkkien foneettinen ero on huomattava. Kokonaisuutena arvioiden tavaramerkin nro 268047 RUMA ei voida katsoa aiheuttavan sekaannusvaaraa ja mielleyhtymää väitteentekijän PUMA-merkkeihin.

Väitteentekijä on vedonnut siihen, että PUMA on yksi maailman tunnetuimpia tavaramerkkejä alallaan, ja että tämä tunnettuus nostaa merkkien erottamiskykyä entisestään. Väitteentekijä on lisäksi todennut, että sana ruma on tavaroiden laatua kuvaava sana ja tekee tavaramerkistä RUMA hyvin alhaisen erottamiskyvyn asteen omaavan. Väitteentekijä katsoo, että tavaramerkin RUMA merkityssisältö suomen kielellä ei vaikuta tavaramerkkien RUMA ja PUMA samankaltaisuuteen ja sen aiheuttamaan sekaannusvaaraan. Tavaramerkin RUMA merkityssisältö suomenkielisenä adjektiivina ainoastaan alentaa sen erottamiskyvyn astetta, eikä tällä merkityssisällöllä ole muuta vaikutusta nyt kyseessä olevaan asiaan. Väitteentekijä toteaa lisäksi, että tavaramerkin RUMA rekisteröinti olisi omiaan vesittämään väitteentekijän tavaramerkkejä ja alentamaan niiden erottamiskykyä.

Väitteentekijä ei ole toimittanut mitään näyttöä PUMA tavaramerkkien tunnettuudesta. Virasto katsoo, että vaikka tunnettuus olisikin nostanut PUMA tavaramerkkien erottamiskykyä ja sanalla RUMA olisi tavaroiden laatua kuvailevana mahdollisesti alhaisempi erottamiskyvyn aste, ei tavaramerkki RUMA aiheuta sekaannusvaaraa väitteentekijän PUMA tavaramerkkeihin, ottaen huomioon varsinkin merkkien huomattavan foneettisen ja merkityssisällöllisen eron. Näin ollen myöskään tavaramerkin RUMA rekisteröinti ei ole omiaan vesittämään väitteentekijän tavaramerkkejä ja alentamaan niiden erottamiskykyä.

Patentti- ja rekisterihallituksen soveltamat oikeusohjeet

Tavaramerkkilaki 14 § 1 momentti 7 kohta, 6 § 1 momentti

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt Puma SE:n Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä tekemän valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1 Asian tarkastelun lähtökohdat

Tähän asiaan sovelletaan tavaramerkkilakia (7/1964) sellaisena kuin se oli viimeksi voimassa ennen nykyisen tavaramerkkilain (544/2019) voimaantuloa 1.5.2019. Jäljempänä olevat viittaukset tavaramerkkilakiin koskevat sovellettavaa lakia (7/1964).

A:lle on 19.8.2016 tehdyn hakemuksen perusteella 22.11.2016 rekisteröity tavaramerkki numero 268047 RUMA tämän päätöksen liitteenä olevasta valituksenalaisesta päätöksestä ilmeneville tavaroille luokissa 25 ja 28.

Puma SE on 30.1.2017 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua tavaramerkkirekisteröintiä vastaan.

Puma SE on perustanut väitteensä siihen, että rekisteröity tavaramerkki RUMA aiheuttaa sekaannusvaaran sen aiempaan kansalliseen tavaramerkkiin numero 102722 PUMA (kuvio) sekä aiempaan EU-tavaramerkkiin numero 12579728 PUMA (kuvio). Puma SE on muun ohella perustellut väitettään sillä, että tavaramerkki PUMA on yksi maailman tunnetuimmista tavaramerkeistä alallaan, minkä johdosta sen aiempia väitteen perusteeksi esitettyjä tavaramerkkejä on pidettävä erittäin erottamiskykyisinä. Lisäksi Puma SE on tekemänsä väitteen tueksi viitannut siihen, että rekisteröityä tavaramerkkiä RUMA on pidettävä erottamiskyvyltään heikkona. Tältä osin Puma SE on esittänyt väitteessä, että sana ruma kuvaa tavaroiden laatua, ja tästä johtuvalla alhaisella erottamiskyvyn asteella on merkitystä sekaannusvaaraa arvioitaessa.

Patentti- ja rekisterihallitus on 30.10.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt Puma SE:n väitteen. Puma SE:n valitettua edellä mainitusta päätöksestä markkinaoikeus on 13.7.2018 antamallaan päätöksellä numero 319/18 kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksenalaisella 27.8.2018 päivätyllä uudella päätöksellä edelleen hylännyt väitteen. Valituksenalaisen päätöksen mukaan rekisteröity tavaramerkki RUMA ei kokonaisuutena arvioiden aiheuta sekaannusvaaraa ja mielleyhtymää mainittuihin Puma SE:n aiempaan kansalliseen tavaramerkkiin numero 102722 PUMA (kuvio) ja EU-tavaramerkkiin numero 12579728 PUMA (kuvio).

Puma SE on edellä todetuin tavoin perustanut valituksenalaista päätöstä koskevan markkinaoikeuteen 29.10.2018 saapuneen valituksensa sille, että tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara ja muun ohella esittänyt tavaramerkin RUMA kuvailevan tavaroiden ominaisuuksia. Lisäksi Puma SE on esittänyt, että tavaramerkki RUMA on erottamiskyvytön eikä sitä olisi tullut tälläkään perusteella hyväksyä rekisteröitäväksi.

2 Asian tutkimisen laajuus

Patentti- ja rekisterihallitus on esittänyt, että Puma SE ei ole 30.1.2017 rekisteröintiä vastaan tekemässään väitteessä vedonnut puuttuvaan erottamiskykyyn rekisteröinnin kumoamisperusteena eikä nyt kysymyksessä olevaa asiaa ratkaistaessa voida ottaa uutena valitusperusteena huomioon tavaramerkin RUMA puuttuvaa erottamiskykyä. Asiassa on näin ollen ensimmäiseksi ratkaistava kysymys valituksen tutkimisesta siltä osin kuin Puma SE on vaatinut rekisteröinnin kumoamista puuttuvan erottamiskyvyn perusteella.

Edellä jaksossa 1 todetusti Puma SE on tekemässään väitteessä perustellut kuvailevuudella sekaannusvaaran olemassaoloa eikä erottamiskyvyn puutetta. Puma SE on vasta markkinaoikeudessa nimenomaisesti esittänyt, että tavaramerkki RUMA on erottamiskyvytön eikä sitä tälläkään perusteella olisi tullut hyväksyä rekisteröitäväksi. Puma SE:n jo väitteessään esittämästä kuvailevuudesta kuitenkin seuraisi, että tavaramerkki olisi erottamiskyvytön ja rekisteröinnille olisi este tällä perusteella. Markkinaoikeus katsoo, että Puma SE ei ole vedonnut markkinaoikeudessa uuteen valitusperusteeseen. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että tavaramerkkilaissa tai Patentti- ja rekisterihallituksesta annetussa laissa ei edes ole uusien perusteiden esittämistä koskevaa rajoitusta valitettaessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä rekisteröintiä koskevassa asiassa eli valitusasiassa markkinaoikeuteen.

Asia ei ole markkinaoikeudessa myöskään muuttunut toiseksi hallintolainkäyttölain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vasta valitusajan päättymisen jälkeen esitettyjen uusien valitusperusteiden vuoksi, kun Puma SE on jo valituksessaan esittänyt tavaramerkin RUMA olevan kuvaileva. Lisäksi Puma SE on esittänyt, että tavaramerkkiä RUMA ei olisi tullut hyväksyä tavaramerkkirekisteriin erottamiskyvyn puutteen vuoksi. Edellä todetuin perustein asiaa arvioitaessa on otettava huomioon myös kysymys siitä, onko tavaramerkkiä RUMA pidettävä Puma SE:n esittämin tavoin erottamiskyvyttömänä.

3 Erottamiskyky

Edellä todetun mukaisesti asiassa on ensiksi ratkaistava kysymys tavaramerkin RUMA erottamiskyvystä liitteenä olevasta valituksenalaisesta päätöksestä ilmeneville tavaroille luokissa 25 ja 28.

Tavaramerkkilain 3 §:n mukaan merkin katsotaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Tavaramerkkilain 13 §:n 1 momentin mukaan muun ohella merkki, joka ei ole 3 §:n mukaisesti erottamiskykyinen, ei täytä rekisteröinnin edellytyksiä.

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/2436, uudelleenlaadittu (jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvia tavaramerkkejä, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia ei saa rekisteröidä.

Euroopan unionin tuomioistuin on katsonut arvioidessaan yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto) 7 artiklan 1 c kohtaa, joka on vastannut edellä mainittua tavaramerkkidirektiivin 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, että tavaran siinä tarkoitetun ominaisuuden on oltava objektiivinen ja tavaran luonteesta johtuva piirre (tuomio 6.9.2018, Bundesverband Souvenir – Geschenke – Ehrenpreise v. EUIPO, C 488/16 P, EU:C:2018:673, 44 kohta).

Oikeuskirjallisuudessa (Salmi et. al.: Tavaramerkki, 2008, s. 177) on todettu, että tavaroiden ja palveluiden laatumääreille sekä niihin pohjautuville sanonnoille ei voida myöntää monopolia tavaramerkin muodossa ja tavaramerkin erottamiskykyä koskeva säännös kattaa sekä ylistelevät termit että tavaroiden luontaiseen laatuun viittaavat merkit.

Tavaramerkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon yhtäältä ne tavarat, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin. Tavaramerkin RUMA luokissa 25 ja 28 kattamat tavarat ovat suunnattu pääosin suurelle yleisölle, joka koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista. Osa luokan 28 tavaroista on suunnattu myös ammattilaisille, joiden tarkkaavaisuusaste on tavanomaista korkeampi.

Kun kohdeyleisön muodostaa useampi kuin yksi kohderyhmä, sekaannusvaaraa arvioidaan sen ryhmän perusteella, jonka tarkkaavaisuusaste on alhaisempi. Keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusastetta ei ole kysymyksessä olevien tavaroiden osalta pidettävä tavanomaista korkeampana. Näin ollen huomioon on otettava tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan käsitys haetusta merkistä.

Sanan ruma merkitys on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”ulkoisilta ominaisuuksiltaan epämiellyttävä, vastenmielinen, pahannäköinen, epäesteettinen”. Markkinaoikeus toteaa, että tavaramerkin kuvaama ominaisuus eli rumuus ei ole objektiivinen ominaisuus, joka sellaisenaan liittyisi tässä asiassa kysymyksessä olevien luokkien 25 ja 28 kattamien tavaroiden luontaiseen laatuun. Asiassa ei ole merkityksellistä, että nämä tavarat saattavat olla rumia, koska tämä seikka riippuu tavaroita tarkastelevan keskivertokuluttajan henkilökohtaisesta subjektiivisesta arviosta eikä keskivertokuluttaja miellä tavaramerkin RUMA kuvailevan tavaroiden laatua. Tavaramerkkiä ei näin ollen ole pidettävä erottamiskyvyttömänä tällä perusteella.

Koska sanan ruma merkitys mielletään negatiiviseksi, tavaramerkki ei myöskään ole ylistävä eikä tavaramerkkiä ole pidettävä erottamiskyvyttömänä tälläkään perusteella. Koska asiassa ei ole perusteita katsoa, että tavaramerkki RUMA olisi Puma SE:n esittämin tavoin erottamiskyvytön, vaatimus tavaramerkkirekisteröinnin kumoamisesta puuttuvan erottamiskyvyn perusteella on hylättävä.

Asiassa on näin ollen seuraavaksi arvioitava kysymystä tavaramerkin RUMA ja Puma SE:n aiempien tavaramerkkien välisestä sekaannusvaarasta.

4. Sekaannusvaara

4.1 Oikeusohjeet

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos aiemman tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaroiden tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Pykälän 2 momentin mukaan mainitun pykälän 1 momentin 7 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan muun ohella kansallista tavaramerkkiä, joka on rekisteröity aiemman hakemuksen perusteella tai jolla on muuten aiempi etuoikeus kuin tavaramerkin hakijalla, taikka mainitun lain 57 §:ssä tarkoitettua EU-tavaramerkkiä, joka on rekisteröity tavaramerkkihakemusta aikaisemman hakemuksen perusteella.

Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sen, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena. Huomioon on tällöin otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa.

Edelleen unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on. Sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat erittäin erottamiskykyisiä joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että ne tunnetaan markkinoilla, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi. Näin ollen sekaannusvaara voi olla olemassa siitä huolimatta, että kyseiset tavaramerkit eivät ole kovin samankaltaisia, jos ne tavarat tai palvelut, jotka nämä tavaramerkit kattavat, ovat hyvin samankaltaisia ja jos aikaisempi tavaramerkki on erittäin erottamiskykyinen.

4.2 Tavaroiden vertailu

Arvioitaessa merkkien kattamien tavaroiden samankaltaisuutta on otettava huomioon kaikki niiden väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, kilpailevatko ne keskenään tai täydentävätkö ne toisiaan. Samankaltaisuusarvioinnissa merkityksellisiä tekijöitä ovat myös jakelukanavat sekä tavaroiden tavanomainen alkuperä.

Tavaramerkki RUMA on rekisteröity yllä kuvatusti luokkien 25 ja 28 tavaroille. Luokassa 25 tavaramerkki kattaa erityyppisiä vaatteita, jalkineita ja päähineitä sekä luokassa 28 erilaisia voimistelu- ja urheiluvälineitä.

Puma SE:n aiempi kansallinen tavaramerkki numero 102722 PUMA (kuvio), jota koskevan rekisteröinnin hakemispäivä on 26.5.1986, on rekisteröity 5.12.1988 muun ohella luokkiin 25 ja 28 siten, että rekisteröinti kattaa pelkät luokkien numerot puheena olevissa luokissa. Tavaramerkki kattaa näin ollen kaikki tavarat kyseisissä luokissa.

Puma SE:n aiempi EU-tavaramerkki numero 12579728 PUMA (kuvio), jota koskevan rekisteröinnin hakemispäivä on 6.2.2014, on puolestaan rekisteröity 30.6.2014 muun ohella seuraaville tavaroille:

- luokka 25: ”Vaatteet, jalkineet, päähineet”;

- luokka 28: ”Pelit, leikkikalut, voimistelu- ja urheiluvälineet, voimistelu- ja urheilutarvikkeet (luokassa 28); Hiihto- ja tennisurheiluvälineet; Sukset, suksisiteet, suksisauvat, suksien reunavahvikkeet, nousukarvat; Pallot, mukaan lukien urheilu- ja pelipallot, golfpallot, tennispallot; Käsipainot, Kuulat kuulantyöntöön, Kiekot, keihäät, voimistelukeilat, Urheiluvanteet; Säärisuojukset, Polvi-, kyynärpää- ja nilkkasuojat urheilutarkoituksiin; Urheilukäsineet (luokassa 28); Tennis-,kriketti-, golf-, maahockey-; Pöytätennis-, sulkapallo- ja squashmailat ja niiden osat, erityisesti kahvat, jänteet, kahva- ja lyijynauhat; Kannettavien tarvikkeiden mukaan sovitetut urheiluvälinekassit; Sovitetut kassit ja kotelot tennis-, pöytätennis-, sulkapallo-, squash-, kriketti-, golf- ja maahockeymailoille; Rullaluistimet ja luistimet, inline-rullaluistimet, pöytätennispöydät ja -verkot; Verkot urheilutarkoituksiin, maali- ja palloverkot; Läpinäkyvät lähtö- ja maalitekstit, lähtö- ja maalinauhat ja -peitteet urheilutilaisuuksiin, häikäisysuojat tenniskentille, tuomarintuolit”.

Markkinaoikeus katsoo, että vertailtavien merkkien kattamat tavarat ovat samoja eikä asiassa edes ole muuta esitetty.

4.3 Merkkien vertailu ja sekaannusvaaran kokonaisarviointi

Asiassa kysymyksessä oleva tavaramerkki RUMA on sanamerkki, kun taas vertailtavana olevat Puma SE:n aiemmat merkit ovat kuviomerkkejä, jotka koostuvat sanasta puma tyylitellyllä kirjasinlajilla kirjoitettuna seuraavasti:

- kansallinen tavaramerkki numero 102722 PUMA (kuvio):

- EU-tavaramerkki numero 12579728 PUMA (kuvio):

Ulkoasun osalta vertailtavat nelikirjaimiset merkit ovat samanlaisia kolmen viimeisen kirjaimen UMA osalta. Merkit eroavat alkukirjainten P ja R osalta sekä siltä osin kuin Puma SE:n aiempiin merkkeihin sisältyy hieman tyylitelty kirjoitusasu. Vaikka vertailtavat merkit ovat lyhyitä ja ne eroavat ensimmäisen kirjaimen osalta, ne kuitenkin ovat ulkoasultaan samankaltaisia, kun otetaan huomioon, että merkeissä eroavat alkukirjaimet P ja R muistuttavat toisiaan.

Lausuntatavaltaan vertailtavat merkit eroavat niiden alussa olevien kirjaimien P ja R osalta muiden kirjaimien ollessa samat. Nämä merkkien alussa olevat kirjaimet eroavat lausuttaessa selkeästi toisistaan. Lisäksi ainakin osa kohdeyleisöstä saattaa jäljempänä todettu merkityssisältö huomioon ottaen lausua PUMA-merkit kahdella u-kirjaimella "puuma", jolloin vertailtavien merkkien lausuntatavat eroavat myös tämän pidentyneen u-äänteen osalta. Sen sijaan tavaramerkin RUMA kohdeyleisö lausuu lyhyellä u-äänteellä merkin merkityssisältö huomioon ottaen. Markkinaoikeus katsoo, että edellä todetut eroavaisuudet huomioon ottaen vertailtavat merkit ovat lausuntatavaltaan erilaisia.

Tavaramerkin RUMA merkitys on edellä todetuin tavoin Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”ulkoisilta ominaisuuksiltaan epämiellyttävä, vastenmielinen, pahannäköinen, epäesteettinen”. Puma SE:n tavaramerkeissä oleva sana puma merkitsee ruotsiksi tai englanniksi puumaa, joka on kissaeläin. Markkinaoikeus katsoo, että suomenkielinen kohdeyleisö ymmärtää merkkien tämän merkityksen. Vertailtavat merkit ovat näin ollen merkityssisällöltään erilaisia.

Puma SE on esittänyt PUMA-tavaramerkkien tunnettuuden ja tästä seuraavan lisääntyneen erottamiskyvyn lisäävän sekaannusvaaraa. Selvityksenä merkkien tunnettuudesta Puma SE on esittänyt markkinatutkimusraportit Hollannissa ja Saksassa suoritetuista tutkimuksista. Vaikka kyseisten tutkimusten perusteella PUMA-tunnuksella saattaa olla tunnettuutta Hollannissa ja Saksassa, niiden perusteella ei ole tehtävissä johtopäätöksiä Suomen osalta. Näin ollen, ja kun muutakaan selvitystä asiasta ei ole esitetty, Puma SE:n PUMA-tavaramerkkejä ei ole esillä olevassa asiassa pidettävä tavanomaista erottamiskykyisempinä kysymyksessä oleville tavaroille.

Vertailtavat merkit ovat edellä todetuin tavoin ulkoasultaan samankaltaisia, mutta eroavat lausuntatavaltaan ja erityisesti merkityssisällöltään. Vaikka kohdeyleisön tarkkaavaisuusaste ei ole erityisen korkea, markkinaoikeus katsoo kohdeyleisön kiinnittävän huomiota erityisesti merkityssisältöjen eroihin. Kun otetaan huomioon, että vertailtavat merkit ovat melko lyhyitä ja kohdeyleisö kiinnittää lähtökohtaisesti enemmän huomiota merkkien alkuosiin, joiden osalta merkit eroavat toisistaan, markkinaoikeus katsoo, että vertailtavat merkit ovat kokonaisuutena arvioiden siinä määrin erilaisia, että niiden välillä ei ole sekaannusvaaraa merkkien kattamien tavaroiden samuudesta huolimatta. Valitus on näin ollen hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Anne Ekblom-Wörlund, Markus Mattila ja Jari Tiainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Puma SE on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset. Tavaramerkki RUMA tulee poistaa tavaramerkkirekisteristä.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tavaramerkiltä RUMA puuttuu erottamiskyky tarkoittamiensa tavaroiden osalta luokissa 25 ja 28. Lisäksi tavaramerkin RUMA ja tavaramerkkien PUMA välillä on sekaannusvaara luokissa 25 ja 28.

Markkinaoikeus on katsonut, että kuvaileva adjektiivi ruma ei ole erottamiskyvytön, koska tavaran rumuus on keskivertokuluttajan henkilökohtainen ja subjektiivinen arvio, ja sanan ruma merkitys mielletään negatiiviseksi.

Mikään laki tai niiden esityöt eivät kuitenkaan erottele negatiivista tai positiivista kuvailua. On selvää, että tavaroiden ulkoisia ominaisuuksia kuvailevia termejä, kuten kaunis tai hieno, ei hyväksyttäisi tavaramerkkirekisteriin kuvailevuudesta johtuvan erottamiskyvyttömyyden johdosta. Esineiden kauneus tai hienous ovat yhtä lailla subjektiivisia ja henkilökohtaisia arvioita kuin esineen rumuus. Markkinaoikeus on poikennut oikeuskäytännössä vahvistetuista yleisistä tulkintalinjoista. On selvää, että suomen kielen adjektiivien katsotaan kuvailevan kyseessä olevan tavaramerkin laatua. Myös EU-tavaramerkkivirasto noudattaa kyseistä tulkintalinjaa. Markkinaoikeuden päätöstä rasittaa siten ilmeinen laintulkintaa koskeva virhe.

Tavaramerkin RUMA sisältämän sanan ruma merkityssisältö korostuu eritysesti luokan 25 tavaroiden osalta. Vaatteita ja kenkiä tyypillisesti kuvaillaan joko hienoiksi tai rumiksi. Adjektiivilla ruma on vaatteiden ja kenkien osalta erityinen merkitys, joka ei tarkoita sitä, että kyseisten vaatteiden tai kenkien katsottaisiin olevan oikeasti rumia. Erityisesti jalkineiden osalta sanalla ruma tietyn tyyppisiä jalkineita kuvaava merkitys.

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään virheellisesti antanut liian suuren merkityksen vertailtavien tavaramerkkien PUMA ja RUMA ääntämykselle ja niiden merkityssisällöille. Vertailtavien tavaramerkkien ulkoasut ovat merkkien välisen vertailun tärkeimmät elementit.

Markkinaoikeus on todennut, että merkit ovat ulkoasultaan samankaltaisia, kun otetaan huomioon, että merkeissä eroavat alkukirjaimet muistuttavat toisiaan. Markkinaoikeus on eräässä aiemmin antamassaan päätöksessä todennut, että tavaramerkkien BENCO ja DENCO välillä oli sekaannusvaara. Käsillä olevassa asiassa visuaalisesta samankaltaisuudesta huolimatta markkinaoikeus on merkityssisällön ja lausuntatavan eroavaisuuksien perusteella kuitenkin todennut, ettei tavaramerkkien PUMA ja RUMA välillä ole sekaannusvaaraa.

Tavaramerkkioikeudellinen pääsääntö on, että kahta tavaramerkkiä vertailtaessa päähuomion on oltava tavaramerkkien kokonaisilmeessä. Tämä korostuu erityisesti luokkien 25 ja 28 kattamien tavaroiden osalta, sillä näitä tavaroita myydään tyypillisesti tavarataloissa, urheiluliikkeissä ja kuntosaleilla. Lisäksi luokkien 25 ja 28 tavaroita myydään suuria määriä verkkokaupoissa. Nyt kyseessä olevat tavarat ovat myynnissä eri kauppojen hyllyillä ja tangoilla, ja kuluttajat tarkastelevat tuotteita fyysisesti ja sovittamalla niitä ylleen. Tavaramerkit ovat tyypillisesti painettuna tai ommeltuna itse tuotteeseen. Nyt kyseessä olevien tavaroiden ostaminen tapahtuu siis varsin itsenäisesti, itse tuotetta tarkastelemalla. Eri tavaramerkeillä varustetut tuotteet ovat myös yleensä vierekkäin, tuoteryhmittäin eriteltyinä. Edellä lausutusta johtuen luokkien 25 ja 28 kattamia tavaroita myytäessä ja ostettaessa tavaramerkkien lausuntatavat eivät ole erityisen merkityksellisiä. Tämä korostuu eritysesti verkkokaupassa tapahtuvassa kaupankäynnissä, jolloin lausuntatavalla ei ole mitään merkitystä.

Markkinaoikeus on myös todennut päätöksessään, että tavaramerkkien merkityssisällöt eroavat toisistaan. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa tämä peruste on virheellinen. Tavaramerkki PUMA, mahdollisesta merkityssisällöstään huolimatta, ei viittaa kattamiinsa tavaroihin luokissa 25 ja 28. Tavaramerkin PUMA ja luokkien 25 ja 28 välillä ei siis ole minkäänlaista yhteyttä. Tämän johdosta on selvää, että tavaramerkillä PUMA on erittäin korkea erottamiskyvyn aste. Erottamiskyvyn korkeaa astetta lisää entisestään laajan tunnettuuden ja maailmanlaajuisen hyvän maineen mukanaan tuoma saavutettu erottamiskyky. Asiassa on jo markkinaoikeudessa esitetty näyttöä tavaramerkin PUMA erittäin korkeasta erottamiskyvyn asteesta useassa Euroopan maassa. Suomi on markkina-alueena näitä maita vastaava, joten voidaan perustellusti olettaa PUMA tavaramerkin tunnettuuden olevan samalla tasolla myös Suomessa.

Nyt vertailtavien tavaramerkkien PUMA ja RUMA yhteydessä erottamiskyvyn aste on oikeuskäytännön valossa erittäin tärkeä elementti. EU-tuomioistuimen päätöksen C-39/97 (Canon Kabushiki Kaisha vs. Metro-Goldwyn-Mayer Inc.) mukaan sekaannusvaara on sitä suurempi mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on.

Tavaramerkkien PUMA ja RUMA sekoitettavuudesta, niiden kattamien tavaroiden luonteesta ja identtisyydestä sekä samoista jälleenmyyntikanavista johtuen relevantissa kohdeyleisössä syntyy todennäköisesti niin sanottu samuuselämys.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei valituksessa ole esitetty mitään sellaista asian ratkaisun kannalta uutta, että valituksenalaista päätöstä olisi syytä muuttaa.

A on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään ja valituksenalainen päätös pysytetään voimassa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Tavaramerkit eroavat toisistaan selkeästi merkityssisällöltään ja ääntämykseltään. Sanan ruma sisältö on selkeä ja jokainen tietää, mitä sana tarkoittaa. Lisäksi RUMA-tavaramerkki ei käytä logossaan mitään eläintä. Tavaramerkit eivät ole sekoitettavissa. Patentti- ja rekisterihallitus ja markkinaoikeus ovat päätyneet asiassa oikeaan ratkaisuun.

Puma SE on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin nro 268047 RUMA rekisteröinnin kumoamiseksi.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiaa ole syytä arvioida toisin kuin markkinaoikeus siltä osin kuin kyse on sovellettavasta laista, asian tutkimisen laajuudesta sekä tavaramerkin RUMA erottamiskyvystä.

Asiassa on siten vielä Puma SE:n muutoksenhaun johdosta ratkaistava, aiheutuuko tavaramerkin nro 268074 RUMA rekisteröinnistä sekaannusvaara suhteessa Puma SE:n aiempaan kansalliseen tavaramerkkiin nro 102722 PUMA (kuvio) sekä EU-tavaramerkkiin nro 12579728 PUMA (kuvio).

2. Sovellettavat oikeusohjeet

2.1 Kansallinen lainsäädäntö

Asiassa sovellettavan tavaramerkkilain (7/1964) 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos aiemman tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaroiden tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Pykälän 2 momentin mukaan mainitun pykälän 1 momentin 7 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan muun ohella kansallista tavaramerkkiä, joka on rekisteröity aiemman hakemuksen perusteella tai jolla on muuten aiempi etuoikeus kuin tavaramerkin hakijalla, taikka mainitun lain 57 §:ssä tarkoitettua EU-tavaramerkkiä, joka on rekisteröity tavaramerkkihakemusta aikaisemman hakemuksen perusteella.

2.2 Unionin oikeus ja unionin tuomioistuimen (aikaisemmin yhteisöjen tuomioistuimen) oikeuskäytäntöä

Kansallisia säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon myös jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY (tavaramerkkidirektiivi, sittemmin kumottu direktiivillä (EU) 2015/2436) vastaavat säännökset sekä niiden tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Sen arvioimiseksi, missä määrin kysymyksessä olevat tavaramerkit ovat samankaltaisia, on oikeuskäytännön mukaan määritettävä niiden ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden aste ja tarvittaessa harkittava, mikä painoarvo näille eri tekijöille on annettava, kun huomioon otetaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyyppi ja niiden myyntiin liittyvät olosuhteet (ks. esimerkiksi tuomio 22.6.1999, Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, EU:C:1999:323, 27 kohta; tuomio 12.6.2007, SMHV v. Shaker, C 334/05 P, EU:C:2007:333, 36 kohta ja määräys 7.4.2016, Harper Hygienics v. EUIPO, C-475/15 P, EU:C:2016:264, 72 kohta).

Sillä, miten kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkit, on ratkaiseva merkitys sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa. Keskivertokuluttaja mieltää tavaramerkin tavallisesti yhtenä kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia (Sabel v. Puma, C-251/95, EU:C:1997:528, 22 ja 23 kohta ja Isdin v. Bial-Portela, C-597/12 P, EU:C:2013:672, 19 kohta). Sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aikaisempi tavaramerkki on (ks. esimerkiksi tuomio Sabel v. Puma C-251/95, 24 kohta sekä tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, EU:C:1998:442, 18 kohta).

Sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden ja erityisesti tavaramerkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden samankaltaisuuden, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu, tiettyä keskinäistä riippuvuutta. Siten tässä arvioinnissa kyseisten tavaroiden vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (ks. esimerkiksi tuomio 29.9.1998, Canon, C-39/97, 17 kohta ja tuomio 22.6.1999 Lloyd Schuhfabrik Meyer, C-342/97, 19 kohta).

3. Oikeudellinen arviointi

Asiassa on riidatonta se, että vertailtavien merkkien kattamat tavarat ovat samoja, eikä asiassa edes ole muuta esitetty. Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu tavarayhteys on siis asiassa selvä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin markkinaoikeus, että vertailtavat merkit ovat valituksenalaisessa päätöksessä todetuin tavoin ulkoasultaan samankaltaisia. Lausuntatavaltaan merkit eroavat toisistaan siltä osin kuin estemerkit alkavat P- ja muutoksenhaun kohteena oleva merkki R-kirjaimella, mutta korkein hallinto-oikeus pitää, toisin kuin markkinaoikeus, kyseenalaisena, kuinka yleisesti kohderyhmä mieltää pelkästään PUMA-sanasta muodostuvien estemerkkien merkityssisällön ja lausuu sen puma-sanan ruotsin- ja englanninkielisen merkityksen vuoksi puuma.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei estemerkkejä ole ilmennyt perusteita pitää erottamiskyvyltään ja suojapiiriltään heikkoina. Silloinkaan, jos niiden merkityssisältö mielletään puumaan eli kissaeläimeen viittaavaksi, ne eivät kuvaile erottamiskykyä heikentävällä tavalla esterekisteröintien tarkoittamia tavaroita luokissa 25 tai 28. Estemerkkejä on siten siitä huolimatta, ettei muutoksenhakija ole esittänyt selvitystä niiden laajalti tunnettuudesta Suomessa, pidettävä suojapiiriltään vahvoina merkkeinä.

Asiassa on siten vielä arvioitava, mikä painoarvo näille eri tekijöille on annettava, kun huomioon otetaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyyppi ja niiden myyntiin liittyvät olosuhteet. Tätä arviota tehtäessä on annettava merkitystä myös sille, että nyt vertailtavien tavaramerkkien kattamat tavarat ovat täysin samoja.

Puma SE on esittänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että nyt kyseessä olevat tavarat ovat myynnissä eri kauppojen hyllyillä ja tangoilla, ja kuluttajat tarkastelevat tuotteita fyysisesti ja sovittamalla niitä ylleen. Tavaramerkit ovat tyypillisesti painettuna tai ommeltuna itse tuotteeseen. Nyt kyseessä olevien tavaroiden ostaminen tapahtuu varsin itsenäisesti itse tuotetta tarkastelemalla. Eri tavaramerkeillä varustetut tuotteet ovat myös yleensä vierekkäin ja tuoteryhmittäin eriteltyinä. Tämä korostuu erityisesti verkkokaupassa, jossa erityisesti luokan 25 kattamia tavaroita myydään suuria määriä.

Kun otetaan huomioon se, että nyt kyseessä olevia tavaroita myydään usein kaupassa tai verkkokaupassa siten, että eri valmistajien tavarat on aseteltu vierekkäin tai niiden vertailu rinnakkain on hyvin helppoa, arviossa on annettava erityistä painoarvoa merkkien yleisen ulkoasun samankaltaisuudelle sekä myös tavaroiden yleiselle samankaltaisuudelle. Keskivertokuluttajan voidaan arvioida kiinnittävän tämän kaltaisissa tilanteissa vähemmän huomiota merkin lausuntatapaan ja merkityssisältöön.

Korkein hallinto-oikeus katsoo siten kokonaisarvion perusteella, että tavaramerkki RUMA aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran vertailtavien merkkien välisestä mielleyhtymästä.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset on kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin nro 268047 RUMA rekisteröinnin kumoamiseksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Juha Lavapuro, Ari Wirén ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Anne Rautiainen.