KHO:2021:44

Hallinto-oikeus oli valituksenalaisella päätöksellään päättänyt lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Lastensuojelun palvelupäällikön hakemus oli hylätty sijaishuoltopaikan osalta ja lapsi oli lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla sijoitettu huostaanotettuna asumaan vanhempiensa luokse.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että lapsen sijoittaminen huostaanotettuna kotiin lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla on tiettyihin tilanteisiin rajoitettu erityinen järjestely, joka oli yleensä mahdollinen vain silloin, kun valmisteltiin lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen. Kun lapsen huostaanotto oli perustunut merkittäviltä osin vanhemman väkivaltaiseen käytökseen ja väkivallan jatkumisesta oli herännyt vakava epäily vielä kiireellisen sijoituksenkin aikana, asiassa ei ollut edellytyksiä katsoa, että lapsen sijoittaminen kotiin vanhempiensa luokse voisi olla lapsen edun kannalta perusteltua lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiaa ei tullut arvioida toisin, vaikka tuolloin 16-vuotias lapsi itse oli vastustanut kodin ulkopuolista sijoitusta ja vaikka yksittäisessä sijaishuoltopaikassa oli ilmennyt ongelmia ennen hallinto-oikeuden päätöstä.

Hallinto-oikeuden päätös olisi siten tullut kumota lainvastaisena. Lapsen nykyinen sijaishuoltopaikka ei kuitenkaan enää perustunut hallinto-oikeuden valituksenalaiseen päätökseen, koska sosiaalitoimi oli sittemmin tehnyt sijaishuoltopaikan muuttamisesta uuden valituskelpoisen päätöksen. Tämän vuoksi enempi lausuminen lastensuojelun palvelupäällikön valituksen johdosta raukesi.

Lastensuojelulaki 49 § 3 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 9.11.2020 nro 20/0899/1

Hakemus hallinto-oikeudelle

X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö on vaatinut, että C:n ja B:n lapsi, 8.3.2004 syntynyt A otetaan X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon hakemuksessa tarkoitettuun sijaishuoltopaikkaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, toimitettuaan suullisen käsittelyn, siltä osin kuin nyt on kysymys, hyväksynyt hakemuksen A:n ottamisesta X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan. Sijaishuoltopaikan osalta hallinto-oikeus on hylännyt hakemuksen ja määrännyt, että A sijoitetaan huostaanotettuna asumaan B:n ja C:n luokse.

Hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös pannaan täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä lausunut johtopäätöksinään huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen osalta seuraavaa:

A on toistuvasti ja uskottavasti ja viimeksi hallinto-oikeudessa pidetyssä suullisessa käsittelyssä kertonut isänsä B:n häneen pitkäaikaisesti kohdistamasta fyysisestä ja psyykkisestä väkivallasta. Vanhemmat ovat kiistäneet väkivallan esiintymisen perheessä.

Hallinto-oikeus toteaa, että lapsen kertomukseen häneen kohdistuneesta väkivallasta on lähtökohtaisesti suhtauduttava vakavasti. Tilanteessa, jossa lapseen epäillään kohdistuneen vanhemman taholta väkivaltaa, eivät lastensuojelulain mukaiset toimenpiteet edellytä, että väkivallasta olisi saatu vastaava näyttö kuin mitä vaaditaan rikosoikeudellisen rangaistavuuden kohdalla. Lapsen etu sekä hänen oikeutensa ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen on turvattava silloinkin, kun täyttä näyttöä väkivallasta ei ehkä ole. Asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden vuoksi A:n kertomuksen todenperäisyyttä olisi aihetta epäillä. Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että kodin olosuhteet ovat vakavasti vaarantaneet A:n terveyttä ja kehitystä. Vanhempien kiistäessä väkivallan ei heidän kanssaan ole voitu päästä todelliseen yhteistyöhön ongelmien käsittelemiseksi. Avohuollon tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi turvaamaan A:n fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus kotona. Huostaanotto on siten välttämätön hänen hyvinvointinsa turvaamiseksi.

Sijaishuollon aikana A on alkanut oireilla terveyttään ja kehitystään vaarantavalla tavalla. A on käyttänyt rajusti päihteitä ja hän on karkaillut sijaishuoltopaikasta. A:n sijaishuolto on muutettu 24.6.2020 lukien toiseen sijaishuoltopaikaan, jossa hänen tilanteensa on rauhoittunut ja sosiaalitoimen edustajien suullisessa käsittelyssä kertoman mukaan sijaishuoltopaikasta annettu palaute on ollut yksinomaan myönteistä. A:n seulat ovat olleet puhtaita ja hän on sitoutunut työskentelyyn sijaishuoltopaikassa. Hän on syksyllä aloittanut kaksoistutkinnon suorittamisen.

A on suullisessa käsittelyssä kertonut haluavansa kotiin, jossa kokee voivansa paremmin. A:n mukaan isä B ei ole enää käyttäytynyt puoleentoista vuoteen väkivaltaisesti häntä kohtaan ja hän on kertonut olevansa vakuuttunut siitä, ettei väkivaltaa myöskään vastaisuudessa enää esiinny. A:n mukaan hänen suhteensa molempiin vanhempiin on tällä hetkellä hyvä.

Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmene sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat, etteivät B ja C pystyisi huolehtimaan A:n perushuolenpidosta. A:n asuessa aikaisemmin kotona esille ei ole tullut epäilyjä hänen päihteidenkäytöstään. A ja hänen äitinsä C ovat ilmoittaneet ottavansa kaiken tuen vastaan, mikäli A pääsee kotiin. Kun edellä mainitun lisäksi otetaan huomioon A:n ikä ja hänen toiveensa päästä kotiin sekä se, että A:n psykiatrinen hoito voidaan turvata myös hänen ollessa sijoitettuna kotiin, hallinto-oikeus pitää perusteltuna, että A sijoitetaan huostaanotettuna vanhempiensa C:n ja B:n hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Hallinto-oikeus korostaa, että A:n sijoittamista kodin ulkopuolelle on arvioitava välittömästi uudelleen, mikäli tulee ilmi epäilyjä siitä, että perheessä on edelleen väkivaltaa.

Sillä seikalla, onko A:lla tammikuussa 2019 tapahtuneen ensimmäisen kiireellisen sijoituksen yhteydessä todettu ulkoisia merkkejä fyysisestä pahoinpitelystä, ei ole ratkaisevaa merkitystä huostaanoton edellytysten täyttymisen arvioinnin kannalta. Käyntikirjausten pyytäminen lääkärikäynniltä 11.1.2019 ei siten ole tarpeen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 4 §, 40 § ja 49 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jonna Konstari, Anna-Mari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian, ja Marja-Leena Salonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee A:n sijaishuoltopaikkaa ja että hänet määrätään sijoitettavaksi sijaishuoltoon kodin ulkopuolelle.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton taustalla on A:n kertomus siitä, että hänen isänsä on pahoinpidellyt häntä toistuvasti ja pidemmän aikaa. A on kertonut isän kohdistaneen häneen sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Psykologin yhteenvedosta käy ilmi, että A kokee suurta sijoitukseen liittyvää ristiriitaa sekä väkivaltakokemuksista juontuvaa ahdistusta ja syyllisyyttä, kun negatiivisia asioita tulee julki. Psykologi on myös arvioinut, että A:lla on väkivaltakokemuksista johtuva traumaperäinen stressihäiriö. Näiden asioiden voidaan sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan ajatella olevan myös osasyy A:n voimakkaalle sijaishuollossa alkaneelle oireilulle.

Sijoituspaikan tapahtumakirjauksista 7.5.2020 käy ilmi, että isä on viimeksi toukokuussa 2020 kohdistanut A:an väkivaltaa rautatieasemalla. Vartijat ovat nähneet A:n ja vanhempien välisen konfliktitilanteen valvontakamerasta ja tulleet paikalle. Poliisin tutkinta asiasta on yhä kesken. Myös sijoituspaikan ohjaaja on kuullut puhelimessa, kuinka A on pyytänyt vanhempia päästämään hänet, kertonut isän kohdistaneen häneen väkivaltaa ja kertonut, että häneen sattuu. Tapahtuneen jälkeen A:n jalasta on löytynyt potkimisjälki ja hän on useaan otteeseen valittanut kipua sijaishuoltopaikkaan palattuaan. Myöhemmin A on kuitenkin pyrkinyt muuttamaan kertomusta ja kieltänyt väkivallan.

Isä ei ole itse nähnyt omassa toiminnassaan mitään korjattavaa, vaan hän tuntuu syyttävän A:ta kaikista tämän hankaluuksista. Isä on syyllistänyt tapahtumista myös ulkopuolisia tahoja, eikä ole suostunut tunnistamaan omaa osuuttaan tilanteessa. Isän käyttäytyminen myös lastensuojelun toimitiloissa on näyttäytynyt uhkaavana ja tapaamisissa on jouduttu käyttämään vartijaa.

A:n psyykkinen vointi on ollut huono. Tämän on arvioitu purkautuvan vahingollisena käyttäytymisenä, joka liittyy esimerkiksi päihteiden käyttöön. A:lle löydettiin kiireellisen sijoituksen aikana sijoituspaikka, jossa oli vahvat resurssit päihde- ja mielenterveystyön, käytöshäiriöiden ja väkivaltatyöskentelyn osalta ja jossa hänellä oli mahdollisuus saada vahvaa tukea psyykkiseen vointiinsa sekä päihteettömyyteen. Sijaishuoltopaikan kuukausikoosteesta käy ilmi, että A on hyötynyt kahdenkeskisistä keskusteluista ja kyennyt käymään vaikeitakin asioita läpi. Asiakirjoista käy ilmi, että A on hyötynyt myös aikaisemmista kodin ulkopuolisista sijoituksista.

A:n omalle mielipiteelle on annettu asian vakavuuteen ja väkivaltatilanteiden toistuvuuteen nähden liikaa painoarvoa. Lisäksi hänen mielipiteensä sijaishuoltoon sijoittamisen ja kotona asumisen suhteen on vaihdellut huomattavasti. Tämä käy ilmi myös A:n oikeusavustajien kirjelmistä. A on luonnollisesti kaivannut sijaishuollossa kovasti äitiään, ja sosiaalitoimen arvion mukaan tämä on vaikuttanut lapsen mielipiteeseen ja hän on toivonut voivansa palata kotiin esiin tuomistaan toistuvista väkivaltakokemuksista huolimatta.

A:n perheessä eletään voimakkaassa pelon ja painostuksen ilmapiirissä, mikä tulisi ottaa huomioon arvioitaessa lapsen kotona asumisen mahdollisuuksia sekä sitä, minkälaisen painoarvon lapsen mielipiteelle voi tämäntyyppisessä tilanteessa antaa. A:n edun mukaista on, että hänet sijoitetaan huostaanotettuna sijaishuoltoon kodin ulkopuolelle X:n kaupungin lasten ja nuorten vastaanottotoiminnan yksikköön, josta käsin A:lle voidaan etsiä hänen tarpeitaan ja toiveitaan vastaava pidempiaikainen sijaishuoltopaikka.

A on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on päätynyt asiassa oikeaan ratkaisuun. A:n asuessa kotona hänellä ei ole ollut minkäänlaista päihdeongelmaa. Sen sijaan sijaishuoltopaikassa hän on käyttänyt rajusti päihteitä. A:n suhde vanhempiinsa on tällä hetkellä hyvä. Hän on ilmoittanut yhdessä äitinsä kanssa, että he tulevat ottamaan vastaan kaiken tarjotun tuen. Psykiatrinen hoito on myös mahdollista turvata kotoa käsin. Suhde isään on myös parantunut, eikä isän käytöksessä ole ilmennyt väkivaltaisuutta A:n kotiinpaluun jälkeen. Väitetyt väkivaltatilanteet ovat edelleen poliisin tutkinnassa, joten kyse on vain epäilyistä. A on muutoinkin vain kapinointihengessä kertonut isän pahoinpidelleen häntä ja jälkikäteen kertonut, etteivät väitteet pidä paikkaansa. A on 16-vuotias ja hän on siten kykenevä ilmaisemaan oman harkitun mielipiteensä. A on hallinto-oikeudessa ilmaissut oman tämänhetkisen mielipiteensä ja sitä tulisi asiassa kunnioittaa. A:n kokonaisedun kannalta paras ratkaisu on asua kotona.

C ja B eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö on toimittanut lisäselvityksenä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen, jonka mukaan X:n kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on muuttanut A:n sijaishuoltopaikan hänen vanhempiensa B:n ja C:n luota X:n kaupungin lasten ja nuorten vastaanottotoiminnan yksikköön 22.12.2020 alkaen.

Lisäselvitys on lähetetty tiedoksi A:lle, C:lle ja B:lle.

A on lausunut lisäselvityksen johdosta muun ohella seuraavaa:

Sijaishuoltopaikkaa koskeva päätös on kumottava tai vaihtoehtoisesti korkeimman hallinto-oikeuden on annettava väliaikainen määräys A:n palauttamisesta kotiin asian käsittelyn ajaksi. Lastensuojelu on tehnyt kesken korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn omavaltaisen päätöksen, joka johtaa muutoksenhakijan haluamaan lopputulokseen. Lastensuojeluviranomainen ei kunnioita hallintotuomioistuimen ratkaisuvaltaa.

X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle, C:lle ja B:lle.

X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö on toimittanut lisäselvityksenä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen, jonka mukaan X:n kaupungin lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä on muuttanut A:n sijaishuoltopaikan X:n kaupungin lasten ja nuorten vastaanottotoiminnan yksiköstä pidempiaikaiseen sijaishuoltopaikkaan 23.3.2021 alkaen.

Lisäselvitys on lähetetty tiedoksi A:lle, C:lle ja B:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n vaatimusta sijaishuoltopaikan muuttamista 22.12.2020 alkaen koskevan viranhaltijapäätöksen kumoamisesta.

2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös on sijaishuoltopaikan osalta lainvastainen ja se tulisi näin ollen kumota. Koska sosiaalitoimi on kuitenkin valituksenalaisen päätöksen jälkeen tehnyt uuden, sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen, enempi lausuminen X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikön valituksesta raukeaa.

3. Lausuminen väliaikaista määräystä koskevasta A:n vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Nyt valituksen kohteena olevalla päätöksellä ei ole ratkaistu kysymystä A:n sijaishuoltopaikan muuttamisesta pois vanhempiensa luota, eikä korkein hallinto-oikeus voi ottaa asiaa ensi asteena tutkittavakseen. Vaatimus sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan viranhaltijapäätöksen kumoamisesta on näin ollen jätettävä tutkimatta.

2. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään päättänyt A:n huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikön hakemus on hylätty sijaishuoltopaikan osalta ja A on lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla sijoitettu huostaanotettuna asumaan vanhempiensa B:n ja C:n luokse. X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikön valituksesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko A voitu sijoittaa kotiin vai olisiko hänet tullut sijoittaa sijaishuoltoon kodin ulkopuolelle.

Lastensuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Pykälän 3 momentin mukaan lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi myös vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.

Hallituksen esityksessä lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 252/2006 vp) todetaan mainitun 49 §:n 3 momentin säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Koska sijaishuollon olennainen piirre on lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle, voi säännöksen tarkoittama sijoitus vanhempien hoidettavaksi ja kasvatettavaksi tapahtua vain väliaikaisesti. Lapsen sijoittamiselle kotiinsa täytyy siten olla olemassa jokin kysymyksessä olevaan huostaanottoon liittyvä erityinen peruste.

Sijoitus kotiin voitaisiin tehdä ensinnäkin silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen. Viimeistään säännöksessä mainitun kuuden kuukauden kuluttua tulisi ratkaista, voidaanko huostaanotto lopettaa vai onko lapsen sijaishuoltoa syytä jatkaa. Huostaanotettu lapsi voitaisiin sijoittaa kotiin myös silloin, kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua. Mainittu muu syy voi koskea esimerkiksi tilanteita, joissa huostaanoton perusteena ovat olleet poikkeuksellisesti sellaiset seikat, esimerkiksi lapselle välttämättömän sairaanhoidon turvaaminen, että lapsi voidaan niistä huolimatta turvallisesti sijoittaa kotiin.”

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lapsen sijoittaminen huostaanotettuna kotiin lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin nojalla on tiettyihin tilanteisiin rajoitettu erityinen järjestely, joka on yleensä mahdollinen vain silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen.

A:n huostaanotto on hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevän mukaisesti perustunut siihen, ettei hänen henkistä ja fyysistä koskemattomuuttaan ole pystytty turvamaan kotona, koska lapseen on epäilty kohdistuneen vanhemman taholta väkivaltaa ja sen uhkaa. Vanhempien kiistäessä väkivallan ei heidän kanssaan ole myöskään voitu päästä todelliseen yhteistyöhön ongelmien käsittelemiseksi. Avohuollon tukitoimet olivat siten osoittautuneet riittämättömiksi A:n fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden turvaamiseksi kotona.

Asiakirjaselvityksen mukaan vanhemman väkivaltaisesta käytöksestä on herännyt epäily myös kiireellisen sijoituksen aikana. A on 6. - 7.5.2020 ollut luvattomasti poissa sijaishuoltopaikasta, mutta palaamassa takaisin sijaishuoltopaikkaan. Rautatieasemalla vanhemmat ovat tulleet paikalle ja tilanne on päätynyt siihen, että B on käynyt käsiksi A:han potkaisten tyttöä. Aseman vartijat olivat nähneet A:n ja tämän vanhempien välisen konfliktitilanteen valvontakamerasta ja tulleet paikalle. Tapahtumista on tehty tutkintapyyntö poliisille.

Koska A:n huostaanotto on perustunut merkittäviltä osin vanhemman väkivaltaiseen käytökseen ja väkivallan jatkumisesta on herännyt vakava epäily vielä kiireellisen sijoituksenkin aikana, asiassa ei ole ollut edellytyksiä katsoa, että lapsen sijoittaminen kotiin vanhempiensa luokse voisi olla lapsen edun kannalta perusteltua lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiaa ei ole tullut arvioida toisin, vaikka A itse on vastustanut kodin ulkopuolista sijoitusta ja vaikka yksittäisessä sijaishuoltopaikassa on ilmennyt ongelmia. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden päätös on tältä osin lainvastainen ja päätös olisi siten tällä perusteella kumottava.

A:n nykyinen sijaishuoltopaikka ei kuitenkaan enää perustu hallinto-oikeuden valituksenalaiseen päätökseen, koska sosiaalitoimi on hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen tehnyt A:n sijaishuoltopaikan muuttamisesta uuden valituskelpoisen päätöksen. Tämän vuoksi X:n kaupungin lastensuojelun palvelupäällikön valituksen johdosta ei ole aihetta lausua enemmälti.

3. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei väliaikaista määräystä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Oikeusapu

A:n avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Petri Helander, Monica Gullans, Ari Wirén ja Kristina Björkvall. Asian esittelijänä Anne Rautiainen.