KHO:2021:86

Asiassa oli vakuutusoikeudessa ollut kysymys lisävakuutusmaksusta, jonka eläkekassa oli maksuunpannut osakkailleen, muun ohessa A Oy:lle. Vakuutusoikeus oli käsittelyratkaisuna ottanut asian tutkittavakseen, hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä ja asiaratkaisuna hylännyt valituksen pääosin. Yhtiö haki päätöksen purkamista sillä perusteella, että asia oli aikaisemmin jo oikeusvoimaisesti ratkaistu, päätös perustui väärään lain soveltamiseen ja asia oli selvitetty puutteellisesti.

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Korkein hallinto-oikeus jätti toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta yhtiön purkuhakemuksen siltä osin kuin se perustui väärään lain soveltamiseen.

Tutkituilta osin korkein hallinto-oikeus totesi, että vakuutusoikeus oli arvioinut aiemman päätöksensä merkitystä ja mahdollista oikeusvoimavaikutusta ja päättänyt ottaa asian tutkittavakseen. Näin toimiessaan se ei ollut menetellyt virheellisesti. Vakuutusoikeus oli selvittänyt asiaa riittävässä laajuudessa eikä vakuutusoikeus ollut menetellyt virheellisesti hylätessään hakijan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa ei ollut tapahtunut edellä selostetussa säännöksessä tarkoitettua menettelyvirhettä. Yhtiön purkuhakemus hylättiin.

Laki oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa 14 § (kumottu) sekä 20 § 1 ja 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 33 § ja 38 §

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) 126 § 2 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale

Päätös, jota valitus koskee

Vakuutusoikeus 28.1.2021 nro 4993/2018/433

Asian aikaisemmat vaiheet

Eläkekassa X on selvitystilaan asettamisen jälkeen maksuunpannut vuonna 2012 osakkailleen vuoden 2011 vakuutusmaksuja yhteensä 13 425 606 euroa. Kyseinen lisäperintä on ositettu osakkaille vakuutettujen palkkasummien mukaisessa suhteessa. Hakijan osuus on ollut 55 008,74 euroa.

Vakuutusoikeus on vuonna 2015 antamillaan päätöksillä kumonnut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökset siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys tilivuotta 2011 koskevien vakuutusmaksujen maksuunpanosta. Hakijan asiassa päätös on annettu 12.5.2015.

Asian aikaisempi käsittely

Eläkekassa X on maksuunpannut vuonna 2016 osakkailleen yhteensä 16 684 205 euroa vakuutusmaksuja vuodelta 2011. Summaan on sisältynyt osakkaiden hyväksi korjatun vakuutusmaksusaamisen lisäksi rahastoonsiirtovelvoite ajalta 16.12.2011–30.9.2016. Lisäperintä on ositettu osakkaille vakuutettujen palkkasummien mukaisessa suhteessa. Hakijalle on maksuunpantu vuoden 2011 vakuutusmaksuja yhteensä 66 714,84 euroa.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on 13.9.2018 antamallaan päätöksellä (TELK/482/3007/2017) hylännyt hakijan valituksen koskien vakuutusmaksun maksuunpanoa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus on 28.1.2021 antamallaan päätöksellä (dnro 4993/2018/433) käsittelyratkaisuna ottanut asian tutkittavakseen. Vakuutusoikeus on muun ohella hylännyt hakijan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Asiaratkaisuna vakuutusoikeus on enemmälti hylännyt valituksen, mutta on alentanut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä ilmenevää lisävakuutusmaksun määrää poistamalla siitä rahastoonsiirtovelvoitteen osuuden.

Vakuutusoikeuden käsittelyratkaisun perustelut siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys

1. Vakuutusoikeus on 10.10.2019 antamallaan välipäätöksellä (Dnro 4616/2018/3637) katsonut, että eläkekassan tilivuotta 2011 koskeva lisävakuutusmaksun maksuunpano on vakuutusoikeuden 12.5.2015 antamalla päätöksellä kumottu ensisijaisesti menettelyvirheen perusteella ennenaikaisena. Välipäätöksessään vakuutusoikeus on todennut myös, ettei kysymystä lisävakuutusmaksun maksuunpanosta ole ratkaistu vakuutusoikeuden 12.5.2015 antamalla päätöksellä lopullisesti. Edellä mainituin perusteluin vakuutusoikeus on ottanut asian tutkittavakseen.

(---)

3. Hallintolainkäyttölain 38 §:n mukaan vakuutusoikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Yksityisellä asianosaisella ei siis ole ehdotonta oikeutta saada suullista käsittelyä asiassaan. Tuomioistuimelle on annettu mahdollisuus harkita, edistääkö suullisen käsittelyn toimittaminen asian selvittämistä. Suullisen käsittelyn toimittamisen tarpeellisuutta arvioidaan asianosaisen esittämien perusteiden nojalla ja muiden asiakirjoista ilmenevien seikkojen perusteella.

A Oy on ilmoittanut haluavansa, että asiassa järjestetään suullinen käsittely todistajien kuulemiseksi sekä eläkekassan taloudellisen aseman kuvaamiseksi ja selvitystilatilinpäätöksen syntyvaiheiden selvittämiseksi.

Vakuutusoikeus toteaa, että toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena vakuutusoikeuden toimivaltaan eivät kuulu eläkekassan taloudellisen aseman tarkempi arviointi eikä selvitystilatilinpäätöksen syntyvaiheiden selvittäminen. Edellä mainittujen kysymysten selvittämiseksi suullisen käsittelyn järjestämistä voidaan siten pitää ilmeisen tarpeettomana.

Muilta osin vakuutusoikeus katsoo, että suullinen käsittely ei ole tarpeen asian selvittämiseksi, koska asiassa annettava ratkaisu ei perustu siinä esitetyn näytön arviointiin, vaan lainsäädännön tulkintaan Vakuutusoikeudella on käytettävissään asianmukainen ja asian ratkaisun kannalta riittävä kirjallinen selvitys, josta ilmenevät ratkaisun perusteena olevat merkitykselliset tosiseikat. Näin ollen suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Vakuutusoikeuden soveltamat lainkohdat siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys

Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 33 §, 38 § 1 momentti ja 51 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Hakija on vaatinut, että vakuutusoikeuden päätös puretaan ja sen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi hakija on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohessa seuraavaa:

Tilivuoteen 2011 kohdistuvia lisävakuutusmaksuja koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu jo vuonna 2015. Vakuutusoikeuden päätös perustuu väärään lain soveltamiseen.

Vakuutusoikeuden päätös vuodelta 2015 on selkeä ja tuomarien perusteellisen harkinnan tulos. Vakuutusoikeus ei kumonnut maksuunpanoa ennenaikaisena, vaan lainvastaisena. Se ei palauttanut asiaa eläkekassalle uudelleen käsiteltäväksi. Koska vakuutusoikeus on viimeinen valitusaste, ei sen aikaisempaa päätöstä voida sivuuttaa. Hallintolainkäytössä oikeusvoimavaikutuksen objektiivinen ulottuvuus ulottuu kaikkeen, mikä on ollut tutkittavana.

Vuonna 2016 tehty lisävakuutusmaksun maksuunpano perustuu olennaisesti samaan perusteeseen kuin vakuutusoikeuden lainvoimaisella päätöksellä vuonna 2015 kumottu lisävakuutusmaksu. Oikeusvoimavaikutuksen vuoksi eläkekassalla ei ole ollut toimivaltaa uuteen maksuunpanoon. Myöhempi päätös on poistettava tai jätettävä huomiotta, ja asia on jätettävä vakuutusoikeuden vuonna 2015 tekemän päätöksen varaan.

Eläkekassan todistajia ei ole kuultu oikeudenkäynnissä, vaikka se olisi ollut tarpeen. Lisäksi asiassa olisi tullut kuulla kirjanpitolain asiantuntijaa tai hankkia KILA:n kanta asiaan. Asiassa olisi myös tullut kuulla aiempaa valvojaa, eritystilintarkastajaa, kassan toimitusjohtajaa ja myyntimiehiä. Hakija on vaatinut vakuutusoikeudessa suullista käsittelyä useaan otteeseen.

Ylimääräistä muutoksenhakua koskeva kynnys on asetettava tässä asiassa tavallista alemmaksi, koska varsinaiset muutoksenhakukeinot ovat tavanomaista suppeammat.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki hakemusta siltä osin kuin hakija on vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen purkamista sillä perusteella, että päätös perustuu väärään lain soveltamiseen.

2. Muilta osin korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

3. Hakijan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

4. Lausuminen vakuutusoikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

Asian käsittelyn lähtökohdat

Korkeimman hallinto-oikeuden toimivalta

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöksen purkamiseen sovelletaan tällöin muutoin, mitä siitä säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. Pykälän 2 momentin mukaan muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei sovelleta oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 13 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.

Hallituksen esityksessä laiksi oikeudenkäynnistä hallintoasioissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 29/2018 vp) on lausuttu oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n muuttamisesta muun ohella, että pykälän 1 momentti vastaisi sisällöltään voimassa olevaa lakia, mutta viittaus hallintolainkäyttölakiin muutettaisiin vastaamaan uutta lainsäädäntöä.

Oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 7/2016 vp) on todettu lakiehdotuksen 20 §:n kohdalla, että pykälä olisi tuolloin voimassa olleen vakuutusoikeuslain (132/2003) 19 §:ää vastaava.

Kumotun vakuutusoikeuslain (132/2003) 19 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 101/2002 vp) on lausuttu muun ohella, että vakuutusoikeuden päätös voitaisiin purkaa, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Tämä vastaisi hallintopäätöksen purkua koskevan hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittua purkuperustetta. Hallituksen esityksen (HE 101/2002 vp) mukaan purkamisen perusteena voisi olla vain vakuutusoikeudessa tapahtunut menettelyvirhe, mutta ei se seikka, että vakuutusoikeus on soveltanut lakia virheellisesti arvioidessaan muutoksenhaun johdosta menettelyä vakuutusoikeutta edeltäneessä asian käsittelyvaiheessa.

Muita hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa mainittuja purkuperusteita ei lain esitöiden (HE 101/2002 vp) mukaan sovellettaisi silloin, kun kyse on vakuutusoikeuden päätöksen purkamisesta. Päätöstä ei siten voitaisi purkaa sillä perusteella, että se perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen (hallintolainkäyttölaki 63 § 1 momentti 2 kohta). Näissä tapauksissa olisi mahdollista hakea päätöksen poistamista vakuutusoikeudelta 18 §:n mukaisesti.

Asiassa on siten korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana se, olisiko vakuutusoikeuden päätös purettava sen vuoksi, että vakuutusoikeudessa on hakijan valitusta käsiteltäessä tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Tutkimatta jättäminen

Hakija on hakemuksessaan vaatinut vakuutusoikeuden päätöksen purkamista muun ohella sillä perusteella, että vakuutusoikeuden päätös perustuu väärään lain soveltamiseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä esitetyn mukaisesti sen toimivaltaan ei kuulu oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin nojalla tutkia purkuhakemusta siltä osin kuin siinä on vaadittu vakuutusoikeuden päätöksen purkamista sillä perusteella, että päätös perustuu väärään lain soveltamiseen. Tämän vuoksi hakemus on tältä osin jätettävä tutkimatta.

Purkuhakemuksen tutkiminen

Vakuutusoikeuden aikaisemman päätöksen oikeusvoima

Korkein hallinto-oikeus voi edellä esitetysti purkaa vakuutusoikeuden päätöksen oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentin perusteella, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintolainkäytössä mahdolliset menettelyvirheet voivat liittyä muun muassa prosessinedellytysten puuttumiseen, kuulemismenettelyssä tai asian selvittämisessä tapahtuneisiin puutteisiin sekä suullisen käsittelyn toimittamatta jättämiseen. Oikeusvoimasta ja sen vaikutuksesta hallintolainkäytössä ei ole nimenomaisia säännöksiä. Oikeuskäytännössä ratkaistavaksi on jäänyt, milloin kysymys on sellaisesta lainvoimaisella päätöksellä ratkaistusta asiasta, jota ei voida panna vireille tai käsitellä uudelleen hallintomenettelyssä tai hallintolainkäytössä. Kysymystä mahdollisesta oikeusvoimavaikutuksesta asian tutkimisen esteenä on kuitenkin pidettävä sellaisena väitteenä, joka voi tulla tutkittavaksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa vakuutusoikeuden menettelyyn liittyvänä.

Vakuutusoikeus on vuonna 2015 antamallaan päätöksellä kumonnut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen siltä osin kuin kysymys on ollut vuonna 2012 eläkekassan osakkaille maksuunpannuista vuoden 2011 vakuutusmaksuista. Vakuutusoikeus on päätöksessään todennut muun ohella, että vakuutuskannan siirron vaativiksi toimenpiteiksi on ensisijaisesti asetettava kassan omaisuuden realisointi ja vasta toissijaisesti osakkailta perittävät vakuutusmaksut. Kyseistä vakuutusmaksujen maksuunpanoa ei tämän vuoksi voitu pitää lainmukaisena, kun otettiin huomioon myös kassan omaisuuden realisoimisesta esitetty selvitys.

Hakija on vakuutusoikeudessa vaatinut nyt kyseessä olevassa asiassa, että vakuutusoikeus asiaa enempää tutkimatta kumoaa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen, koska asia on jo ratkaistu lainvoimaisella vakuutusoikeuden vuonna 2015 antamalla päätöksellä.

Vakuutusoikeus on purkuhakemuksen kohteena olevalla päätöksellään päättänyt ottaa asian tutkittavakseen ja viitannut tältä osin toisen valittajan asiassa 10.10.2019 antamastaan välipäätöksestä (dnro 4616/2018/3637) ilmenevään ratkaisuun ja sen perusteluihin. Vakuutusoikeus on mainitussa välipäätöksessä arvioinut vuonna 2015 antamansa päätöksen merkitystä asiassa ja katsonut, että eläkekassan tilivuotta 2011 koskeva lisävakuutusmaksun maksuunpano on vakuutusoikeuden aiemmalla päätöksellä kumottu ensisijaisesti menettelyvirheen perusteella ennenaikaisena. Vakuutusoikeus on todennut välipäätöksessään myös, että kysymystä lisävakuutusmaksun maksuunpanosta ei ole ratkaistu vuonna 2015 annetulla päätöksellä lopullisesti.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vakuutusoikeus on purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessään arvioinut aiemman päätöksensä merkitystä ja mahdollista oikeusvoimavaikutusta ja viitaten välipäätökseensä 10.10.2019 päättänyt ottaa asian tutkittavakseen. Vakuutusoikeus ei ole näin toimiessaan menetellyt virheellisesti. Asiaa vakuutusoikeudessa käsiteltäessä ei siten ole tältä osin tapahtunut sellaista oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:ssä tarkoitettua menettelyvirhettä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Asian selvittäminen

Vakuutusoikeuden käsittelyyn on tullut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain siirtymäsäännöksen 126 §:n 2 momentin perusteella soveltaa hallintolainkäyttölakia (586/1996).

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintolainkäyttölain 33 §:ssä säädettyä tuomioistuimen selvittämisvelvollisuutta yksittäistapauksessa on arvioitava erityisesti käsiteltävänä olevan asian laadun perusteella.

Purkuhakemuksen kohteena olevassa vakuutusoikeuden päätöksessä on ollut kysymys lisävakuutusmaksun maksuunpanoa koskevasta asiasta. Asiakirjoista ja vakuutusoikeuden päätöksestä käy ilmi, että vakuutusoikeus on selvittänyt asiaa sen aiemmissa käsittelyvaiheissa kertyneen aineiston lisäksi kuulemalla kirjallisesti asianosaisia ja muun ohella pyytämällä asiassa lausuntoa vakuutuskassalain soveltamisesta sosiaali- ja terveysministeriöltä. Hakijalla on myös ollut mahdollisuus esittää haluamaansa selvitystä asiaa vakuutusoikeudessa käsiteltäessä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiaa on vakuutusoikeudessa selvitetty hallintolainkäyttölain 33 §:n edellyttämässä laajuudessa. Asiassa ei siten ole tapahtunut sen selvittämisen osalta sellaista oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakuutusoikeudessa tapahtunutta menettelyvirhettä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa vakuutusoikeuden päätökseen ja jonka vuoksi hakemuksessa tarkoitettu päätös voitaisiin purkaa.

Suullisen käsittelyn toimittamatta jättäminen vakuutusoikeudessa

Hakijan asia on tullut vakuutusoikeudessa vireille vuonna 2018, jolloin voimassa olleen oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 14 §:n mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus pyytää suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa. Mitä hallintolainkäyttölain 38 §:ssä säädetään suullisen käsittelyn toimittamisesta yksityisen asianosaisen pyynnöstä hallinto-oikeudessa, koskee suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin (433/1999) mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Hallintolainkäyttölain 38 §:ää sovellettaessa on otettava huomioon myös lailla (438/1990) voimaan saatetun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksestä KHO 2019:119 ilmenevällä tavalla.

Hakija on vakuutusoikeudessa pyytänyt suullista käsittelyä todistajien kuulemiseksi, eläkekassan taloudellisen aseman kuvaamiseksi ja selvitystilatilinpäätöksen syntyvaiheiden selvittämiseksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että vakuutusoikeus on edellä selostetulla tavalla selvittänyt asiaa riittävässä laajuudessa. Esillä olevassa asiassa on ollut kysymys pääosin sellaisesta oikeudellisesta tulkintakysymyksestä, jonka selvittämiseen kirjallinen menettely soveltuu hyvin. Kun otetaan huomioon edellä esitetyn lisäksi muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2019:119 selostettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, korkein hallinto-oikeus katsoo, että vakuutusoikeus ei ole menetellyt virheellisesti, kun se on hylännyt hakijan suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön.

Johtopäätökset

Edellä kohdissa 2.1-2.3 mainituilla perusteilla hakemus vakuutusoikeuden lainvoimaisen päätöksen purkamiseksi on hylättävä.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon 1.1.2020 voimaan tulleen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, hakijalle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Kristina Björkvall ja Outi Siimes. Asian esittelijä Oona Fromholdt-Nyman.