KHO:2021:102

Hakijan perhesideperusteinen oleskelulupa oli hylätty yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisen perusteella. Hänet oli aikaisemmin karkotettu kotimaahansa hänen syyllistyttyään törkeään huumausainerikokseen. Hänelle määrätty maahantulokielto oli päättynyt.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että uuden oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa on tullut ottaa huomioon hakijan karkottamisen perusteena olleet seikat. Maahantulokiellon päättyminen ei merkinnyt, ettei sen perusteena olleilla seikoilla olisi merkitystä haettaessa uutta oleskelulupaa. Vaikka oleskeluluvan myöntämiselle oli yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen perustuva este, asiassa tuli suorittaa myös ulkomaalaislain 66 a §:n mukainen kokonaisharkinta ja siinä ottaa huomioon lapsen etu.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 36 § 1 momentti, 50 § 1 momentti ja 66 a §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Ejimson v. Saksa 1.3.2018

Unionin tuomioistuimen tuomio 4.4.2017 C-544/15 (suuri jaosto), Fahimian, ECLI:EU:C:2017:255

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 1.8.2019 nro 19/0792/1

Asian tausta

Malin kansalainen A (hakija) oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana 17.4.2005. Hänelle oli myönnetty ensimmäinen oleskelulupa perhesiteen perusteella 17.9.2007 ja jatkolupia samalla perusteella 17.9.2015 asti. Oleskelulupien perusteina oli perheside Suomen kansalaiseen B:hen (perheenkokoaja, jäljempänä myös valittaja ja muutoksenhakija).

Hakija on 4.7.2014 tuomittu Suomessa kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen 1.11.2011–4.3.2014 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta.

Maahanmuuttovirasto on 27.4.2015 mainitun rikoksen johdosta päättänyt karkottaa hakijan Suomesta kotimaahansa Maliin ja määrännyt hänet kolmeksi vuodeksi Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon ajalle 15.4.2015–15.4.2018. Hallinto-oikeus on 9.11.2016 hylännyt hakijan valituksen. Korkein hallinto-oikeus on 27.2.2017 hylännyt hakijan valituslupahakemuksen.

Poliisilaitos ei ole 8.1.2016 myöntänyt hakijalle jatko-oleskelulupaa. Hallinto-oikeus on 9.11.2016 hylännyt hakijan valituksen. Korkein hallinto-oikeus on 27.2.2017 hylännyt valituslupahakemuksen.

Karkotus on pantu täytäntöön ja hakija on poistettu maasta 27.3.2017.

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 4.10.2018 hylännyt hakijan avioliiton perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Perheenkokoajana on hakijan aviopuoliso B.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakija on karkotettu Suomesta, koska hän on vaarantanut yleistä järjestystä ja turvallisuutta syyllistyttyään törkeään huumausainerikokseen myymällä huumausaineita nuorille henkilöille. Helsingin kaupungin lastensuojelun lausunnon mukaan lastensuojelullinen huoli hakijan lapsista lisääntyisi, mikäli hakija palaisi Suomeen. Hakija on kohdistanut väkivaltaa lapsiinsa. Oleskeluluvan myöntämisen ei edellä esitetyt seikat huomioiden voida arvioida olevan lapsen edun mukaista. Kokonaisharkinnassa on otettu huomioon hakijan pitkähkö oleskeluaika Suomessa ja hänen siteensä Suomeen sekä erityisesti lapsen etu. Oleskeluluvan epäämistä puoltavat seikat ovat tässä tapauksessa painavammat kuin sen myöntämistä puoltavat, vaikka hakijalla on kiinteät siteet Suomeen.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään soveltanut ulkomaalaislain 6 §:ää, 36 §:n 1 momenttia, 37 §:n 1 momenttia, 50 §:n 1 momenttia ja 66 a §:ää sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n (jatkossa tässä yhteydessä ”valittaja”) pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hylännyt hänen valituksensa.

Hallinto-oikeus on selostettuaan asiakirjoista saadun selvityksen perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Hakija on valittajan ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu perheenjäsen.

Hallinto-oikeus toteaa, että huumausainerikoksissa on kyse vakavista rikoksista, jotka lähtökohtaisesti vaarantavat yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Hakija on vuonna 2014 annetulla lainvoimaisella tuomiolla tuomittu törkeästä huumausainerikoksesta, joka on tapahtunut vuosina 2011–2014. Kun teon keston lisäksi otetaan huomioon huumausainerikosten luonne lähtökohtaisesti yhteiskunnan kannalta vaarallisina pidettävinä tekoina, voidaan hakijan kyseisen rikoksen laadun ja törkeän tekomuodon huomioon ottaen katsoa suhtautuneen erittäin välinpitämättömästi lain kieltoihin ja määräyksiin sekä olevan teollaan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Valittajan käsitys hakijan roolista rikoksenteossa ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Hakijan voidaan siten katsoa vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeus toteaa, että hakijalla on Suomessa vuosina 2005–2017 oleskelemisen ja asumisen sekä Suomessa asuvien perheenjäsentensä myötä kiinteät siteet Suomeen. Hakijalla on vuosina 2006 ja 2008 syntyneet lapset, joiden kanssa hän on asunut ennen karkottamistaan Suomesta. Tällä hetkellä 33-vuotiaan hakijan kulttuuristen siteiden ei ole kuitenkaan katsottava painottuvan Suomeen.

Hallinto-oikeus toteaa, että perhe-elämän suoja väistyy, kun kyseessä on vakava rikollisuus. Asiaa arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon lastensuojeluviranomaisen Maahanmuuttovirastolle antama lausunto sekä valitusvaiheessa hallinto-oikeudelle toimitettu selvitys valittajan ja hakijan lasten lastensuojelutarpeen arvioinnista. Selvityksestä ilmenee, että hakijan toinen lapsi on koulussa ja kahdessa lastensuojeluviranomaisen tapaamisessa kertonut hakijan kohdistaneen häneen väkivaltaa.

Esitetyn selvityksen perusteella valittaja ja lapset ovat käyneet tapaamassa hakijaa kolme kertaa sen jälkeen, kun tämä on karkotettu Suomesta, minkä lisäksi hakija on pitänyt yhteyttä valittajaan ja toisinaan lapsiinsa puhelimitse. Hakijan on tulevaisuudessakin mahdollista pitää yhteyttä lapsiinsa puhelimitse ja esimerkiksi internetin välityksellä sekä tavata heitä. Lapsilla on Suomessa äiti, joka on heidän huoltajansa. Hakijan lähdön on selvitetty aiheuttaneen perheessä painetta ja ongelmia arjen käytännönjärjestelyissä. Lastensuojeluviranomaisten asiakirjoista ilmenee kuitenkin, että valittaja on 28.4.2017 todennut, ettei hänellä ole ollut tarvetta tukeen tai apuun. Lisäksi hakemusvaiheessa sairauslomalla ollut valittaja on valitusprosessin aikana jälleen työllistynyt. Esitetyn selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt perusteltua aihetta olettaa, että valittajan ja hakijan lapset jäisivät ilman tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa, mikäli hakijalle ei myönnetä oleskelulupaa.

Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetystä selvityksestä ei ole ilmennyt muutakaan sellaista konkreettista lapsen etuun vaikuttavaa seikkaa, jonka perusteella asiaa olisi tässä tilanteessa arvioitava toisin. Päätös ei myöskään ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan vastainen. Kun otetaan huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että oleskeluluvan myöntämistä vastaan puhuvat seikat ovat painavampia kuin sen puolesta puhuvat seikat. Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakijan oleskelulupahakemuksen.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 6 §, 36 § 1 momentti, 37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti

ja 66 a §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Leena Karhu ja Maarit Mallinson. Esittelijä Jenni Hiltunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijana asiassa toimiva perheenkokoaja B on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja että hakijalle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely tai toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei väitetä, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantuminen muodostaisi perusteen oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle, vaan siinä vedotaan ainoastaan aikaisempaan vaarantumiseen. Päätöksessä on todettu perusteeksi lapsen edun periaatteen vastaisuus. Hallinto-oikeuden päätös perustuu sen sijaan arvioon siitä, että hakija A vaarantaisi yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Hallinto-oikeus on ensi asteena ratkaissut kysymyksen, joka ei ole ollut Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteena.

Hakijan rikoksen perusteella aiheuttama vaara yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle on arvioitu maahantulokieltoa määrättäessä. Kiellon kestoksi on määrätty tämän vaaran perusteella kolme vuotta. Mikäli rikoksen olisi katsottu edellyttävän pidempää maahantulokieltoa, sen pituus olisi voitu määrätä pidemmäksi tai toistaiseksi voimassa olevaksi. Maahantulokielto on päättynyt 15.4.2018 eli ennen kuin Maahanmuuttovirasto on ratkaissut hakemuksen. Näin ollen hakijan ei voida enää arvioida vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Hakija on vankilasta vapauduttuaan ollut noin kahden vuoden vapaudessa ennen karkotustaan. Hän ei ole tänä aikana syyllistynyt rikoksiin. Hakijan ei voida olettaa syyllistyvän uudelleen rikokseen yksinomaan sillä perusteella, että hänet on aikaisemmin tuomittu rikoksesta.

Maahanmuuttovirasto on hylännyt hakemuksen, koska oleskeluluvan myöntäminen on arvioitu olevan lapsen edun periaatteen vastaista. Ulkomaalaislain säännöksellä tavoitellaan lapsen suojaamista tilanteilta, joissa lapsen etu vaarantuu, mikäli oleskelulupaa ei myönnetä. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin soveltanut säännöstä niin, että sillä on estetty oleskeluluvan myöntäminen. Lapsen esittämä yksittäinen väite väkivallasta, joka ei ole pitänyt sisällään erityisen vakavaa väkivaltaa, ei täytä niitä edellytyksiä, joilla vanhempi voidaan erottaa lapsestaan lapsen suojaamiseksi. Mitään luotettavaa selvitystä siitä, että hakija olisi kohdistanut väkivaltaa lapseensa, ei ole esitetty. Lapsen etu on arvioitu virheellisesti ja hakija on erotettu lapsistaan ilman perustetta.

Muutoksenhakija on toimittanut täydennystä.

Maahanmuuttovirasto on antanut asiassa lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan ulkomaalaislain 6 § voi tapauskohtaisesti edellyttää oleskeluluvan myöntämistä, vaikka laissa säädetyt oleskeluluvan myöntämisen edellytykset eivät täyttyisi. Tilanteissa, joissa oleskeluluvan myöntäminen voisi vakavasti vaarantaa lapsen edun, ulkomaalaislain 6 § voi puolestaan edellyttää oleskeluluvan myöntämättä jättämistä, vaikka säädetyt oleskeluluvan myöntämisen edellytykset muutoin täyttyisivätkin.

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa asiassa pyytänyt lastensuojelun ammattilaisen arvion perheen tilanteesta ja lapsen etuun vaikuttavista seikoista. Lausuntoa on pyydetty, koska oleskeluluvan hakijana oleva lasten isä on syyllistynyt Suomessa rikokseen, joihin on liittynyt nuoria henkilöitä, mutta toisaalta toisen vanhemman poissaolon on kerrottu vaikuttaneen myös lasten elinolosuhteisiin.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohessa seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston valituksen kohteena oleva päätös poikkeaa aikaisemmasta ulkomaalaislain soveltamiskäytännöstä siinä, että hakemus on hylätty vain ulkomaalaislain 6 §:stä johdetun periaatteen perusteella. Säännös on sijoitettu lain systematiikassa yleisiin säännöksiin. Ulkomaalaislakia säädettäessä ei ole tarkoitettu, että lapsen etu voisi muodostaa itsenäisen perusteen oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle. Säännöksen tarkoituksena on ohjata ulkomaalaislain muiden säännösten soveltamista niin, että soveltamisessa otetaan huomioon lapsen etu. Muutoksenhakija on toistuvasti vienyt lapset tapaamaan hakijaa ulkomaille. Maahanmuuttoviraston näkemys lapsiin kohdistuvista riskeistä on vailla perusteita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Perheenkokoajana toimiva muutoksenhakija on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista. Hallintolainkäyttölain (586/1996) 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon ne jäljempänä esitetyt perusteet, joilla korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensiksi kysymys siitä, onko hakijan A perhesiteeseen perustuvaa oleskelulupaa koskeva hakemus voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentin nojalla, kun hakija on aikaisemmin karkotettu rikoksen johdosta, vaikka karkotuksen yhteydessä määrätty maahantulokielto on päättynyt. Toiseksi on ratkaistava, mikä merkitys ulkomaalaislain 66 a §:llä on asian ratkaisun kannalta. Oleskelulupaa haetaan hakijan kotimaasta käsin eikä asiassa ole siten kyse maasta poistamisesta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/86/EY

Direktiivin 6 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat evätä perheenjäsenen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevan hakemuksen yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä.

Direktiivin 17 artiklan mukaan päättäessään hakemuksen hylkäämisestä, oleskeluluvan peruuttamisesta tai uusimatta jättämisestä taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maasta poistamisesta jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon henkilön perhesiteiden luonne ja kiinteys ja jäsenvaltiossa oleskelun kesto sekä perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet kotimaahan.

Ulkomaalaislaki

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaislain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Lain 36 §:n 1 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turvallisuutta.

Lain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Lain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä koskeva oikeuskäytäntö

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio Ejimson v. Saksa 1.3.2018 koskee sopimuksen 8 artiklan vaikutusta oleskeluluvan myöntämiseen perhesiteen perusteella. Tuomioistuin totesi (kohdat 56-57), että sopimuksen 8 artikla ei takaa ulkomaalaiselle oikeutta saapua tiettyyn maahan tai oleskella siellä eikä siten myöskään artiklasta seuraa valtiolle yleistä velvollisuutta sallia ulkomaalaisen oleskelua alueellaan tai myöntää tietynlaista oleskelulupaa. Kuitenkin perhe-elämää ja maahanmuuttoa koskevissa tapauksissa valtion velvollisuudet vaihtelevat riippuen henkilöiden erityisistä olosuhteista ja yleisestä edusta. Tällöin tulee löytää oikeudenmukainen tasapaino yksilön ja yhteiskunnan kilpailevien intressien välillä, missä valtiolla on tietty harkintamarginaali. Huomioon otettavia seikkoja ovat, missä määrin perhe-elämä tulisi rikkoutumaan, siteiden voimakkuus sopimusvaltioon, onko perheen asumiselle kyseisen ulkomaalaisen kotimaassa ylipääsemättömiä esteitä sekä se, onko asiassa maahanmuuton valvontaan tai yleiseen järjestykseen liittyviä seikkoja, jotka puoltavat maahan pääsyn epäämistä. Tärkeä näkökohta on myös se, onko perhe-elämä perustettu aikana, jolloin asianomaiset ovat olleet tietoisia, että jonkun heistä maahanmuuttaja-asema tekee perhe-elämän jatkuvuudesta isäntämaassa alusta alkaen epävarmaksi. Lisäksi on otettava huomioon lapsen etu, jolle on annettava merkittävä painoarvo, vaikka se ei yksinään voi olla ratkaisevaa.

Asiassa saatu selvitys

Hakija on Malin kansalainen. Hän on saapunut Suomeen vuonna 2005 turvapaikanhakijana. Hänellä on ollut Suomeen oleskelulupia perhesiteen perusteella aikavälillä 17.9.2007–17.9.2015. Hakija on 4.7.2014 tuomittu vuosina 2011–2014 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, joka on kohdistunut nuoriin henkilöihin. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 27.4.2015 karkottanut hakijan kotimaahansa ja määrännyt hänet kolmen vuoden maahantulokieltoon. Hakija on hakenut jatko-oleskelulupaa 11.9.2015. Hakemus on hylätty, koska hakijan on katsottu vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Karkotus on pantu täytäntöön vuonna 2017.

Hakija on hakenut nyt kysymyksessä olevaa oleskelulupaa avioliiton perusteella 4.10.2017. Hakijalle määrätty maahantulokielto on päättynyt 15.4.2018 ja Maahanmuuttovirasto on ratkaissut oleskelulupaa koskevan hakemuksen 4.10.2018.

Hakija on ollut avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa 31.12.2007 alkaen. Puolisoilla on kaksi yhteistä lasta, jotka ovat nyt 13- ja 15-vuotiaita. Lapset asuvat Suomessa äitinsä kanssa ja he ovat Suomen kansalaisia. Perheenkokoaja ja lapset ovat useamman kerran matkustaneet tapaamaan hakijaa vuoden 2017 jälkeen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Suomen kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin nojalla pääsääntöisesti oleskelulupa perhesiteen perusteella, jollei lain 36 §:ssä säädettyä estettä ole. Asiaa ratkaistaessa on kysymys siitä, aiheuttaako hakijan maassa oleskelu sellaisen vaaran yleiselle järjestykselle, että on syytä rajoittaa hänen oikeuttaan saada oleskelulupa viettääkseen perhe-elämää Suomessa asuvien puolison ja lasten kanssa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentilla on pantu kansallisesti täytäntöön mm. direktiivin 2003/86/EY 6 artikla. Sitä vastaavan säännöksen osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että maahanmuuttoviranomaisella on laaja harkintavalta tarkastaa oleskeluluvan hakijan tilanteelle ominaisten merkityksellisten seikkojen perusteella, muodostaako hakija mahdollisen uhan yleiselle turvallisuudelle (unionin tuomioistuimen tuomio 4.4.2017 C-544/15, Fahimian, kohta 50).

Oleskeluluvan myöntämisen esteenä on ulkomaalaislain 36 §:n mukaisesti se, että luvan hakijan katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Oleskeluluvan epääminen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantumisen vuoksi ei ole rangaistusluonteinen seuraamus. Maahantulokiellon päättyminen ei merkitse, ettei sen perusteena olleilla seikoilla voisi olla merkitystä haettaessa uutta oleskelulupaa.

Oleskeluluvan myöntämisen edellytysten olemassaoloa harkitsevan viranomaisen on arvioitava lupaa hakevasta ulkomaalaisesta käytössä olevien tietojen perusteella, onko olemassa sellaisia hakijaa koskevia seikkoja, joiden perusteella hän voisi maassa ollessaan aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja miten todennäköinen tällainen vaara olisi. Tässä arvioinnissa on huomattava merkitys tiedoilla, jotka koskevat luvan hakijan aikaisempaa oleskelua maassa.

Maahanmuuttoviraston on tullut ottaa huomioon uuden oleskeluluvan myöntämistä harkitessaan hakijan karkottamisesta tehdyn päätöksen perusteena olevat seikat. Maahanmuuttovirasto on siten voinut perustella päätöstään oleskeluluvan epäämisestä hakijan syyllistymisellä törkeään huumausainerikokseen.

Hakijan rikos on luonteeltaan sellainen, että sen perusteella hänen voidaan arvioida voivan aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, mikäli hän Suomessa ollessaan jatkaisi aikaisempaa rikollista toimintaansa. Hakijan aiheuttaman uhkan arvioinnille on olemassa asianmukaiset perusteet. Hänen tekemänsä rikokset ovat merkityksellisiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta. Asiassa ei sinänsä ole ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat, että hän olisi tuomion ja Suomesta karkottamisen jälkeen jatkanut rikollista toimintaansa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että hakijan aikaisempi rikollinen toiminta on kestänyt useamman vuoden ja kohdistunut nuoriin henkilöihin, hänen oleskelunsa voidaan katsoa edelleen aiheuttavan Suomessa konkreettisen vaaran yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Oleskeluluvan myöntämiselle on siten olemassa ulkomaalaislain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettu este.

Koska oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, asiassa on lisäksi otettava huomioon ulkomaalaislain 66 a §:n nojalla myös hakijan perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen Suomessa oleskelunsa pituus sekä hänen siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 66 a §:n tarkoituksena on sen varmistaminen, että ennen oleskelulupaa koskevan hakemuksen hylkäämistä arvioidaan, onko olemassa sellainen tilanne, jossa ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukainen perhe-elämän suoja edellyttää oleskeluluvan myöntämistä. Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisessa harkinnassa on otettava huomioon myös lapsen etu. Siihen liittyviä seikkoja voidaan ottaa huomioon sekä oleskeluluvan myöntämisen puolesta että myöntämistä vastaan puhuvina seikkoina.

Hakija on oleskellut Suomessa lähes koko aikuisikänsä vuodesta 2005 vuoteen 2017. Hakija on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa muualla kuin Suomessa. Hakija on Suomen kansalaisen perheenjäsen, sillä hän on avioliitossa Suomen kansalaisen kanssa. Heillä on kaksi yhteistä lasta, jotka ovat myös Suomen kansalaisia. Hakijan siteitä Suomeen voidaan siten pitää varsin kiinteinä, mikä on otettava harkinnassa huomioon.

Hakijan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttamaa vaaraa koskevat näkökohdat ovat edellä selostetuin tavoin siinä määrin painavia, että niitä voidaan pitää oleskeluluvan myöntämisen esteenä huolimatta hänen läheisistä perhesiteistään Suomeen ja aikaisemmasta pitkästä oleskelusta maassa. Asiassa ei ole tullut esille sellaisia erityisiä tai lapsia yksilöllisesti koskevia kehitykseen tai terveyteen liittyviä seikkoja, jotka edellyttäisivät toisenlaista arviota haetun oleskeluluvan suhteen. Oleskeluluvan epääminen on siten oikeasuhteinen toimenpide yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukainen perhe-elämän suoja tai lapsen etu eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Juha Lavapuro ja Ari Wirén. Asian esitteljä Paul Karlsson.