KHO:2021:132

A:n kiinteistön yläpuolisten kiinteistöjen hule- ja kuivatusvesiä oli johdettu A:n kiinteistöllä sijaitsevaan ojaan pääosin nykyisellä tavalla keskeytymättä viimeistään 1960-luvulta alkaen. A:n kiinteistöllä sijaitsevaan ojaan oli asennettu salaojaputki viimeistään 1990-luvun lopulla, ja yläpuolisten kiinteistöjen vesiä oli johdettu ojaan sen putkittamisen jälkeen.

A oli hakemuksessaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vaatinut kieltämään vesien johtamisen kiinteistöllään sijaitsevaan putkiojaan. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli päätöksellään jättänyt asian vesilain 5 luvun 5 §:n mukaisen riidanratkaisun osalta sikseen. Jos A kuitenkin halusi asian ratkaistavaksi hallintopäätöksellä, asia tuli päätöksen mukaan panna vireille ojitustoimitusta koskevana hakemusasiana.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kysymys oli vesilain 14 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla vireille pantavasta hallintopakkoasiasta. Jättämällä asian sikseen ympäristönsuojeluviranomainen oli tosiasiallisesti hylännyt A:n hakemuksen varaamatta vaatimuksen kohteille ja muille asianosaisille tilaisuutta tulla kuulluksi hallintopakkovaatimuksesta.

Koska kyse oli vesitaloushankkeesta, jonka täytäntöönpano oli laillisesti aloitettu ennen vesilain voimaantuloa, hankkeen laillisuuden arviointiin sovellettiin vanhaa vesilakia.

Korkein hallinto-oikeus totesi hallinto-oikeuden tavoin, että kiinteistöjen vesien johtamistapa perustui kiinteistönomistajien yhteisesti noudattamaan käytäntöön, jonka voitiin sen pitkäaikaisuuden ja vakiintuneisuuden vuoksi katsoa rinnastuvan kiinteistönomistajien väliseen sopimukseen. Vanhan vesilain 12 luvun 6 §:n 1 momentin mukaisesti tällainen sopimukseen rinnastuva käytäntö sitoi myös kiinteistöjen nykyisiä omistajia.

Vanhan vesilain 6 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan toiselle kuuluvaan putkiojaan ei saa johtaa vettä ilman omistajan suostumusta, jos veden pois johtaminen kohtuuttomitta kustannuksitta muutoinkin on mahdollista. Muiden kiinteistöjen oikeus johtaa vettä A:n nykyisin omistamalla kiinteistöllä sijainneeseen avo-ojaan oli saadun selvityksen perusteella syntynyt alueen kiinteistönomistajien yhteisymmärryksessä ennen ojan muuttamista putkiojaksi 1990-luvun lopulla. Johtamiseen ei tämän vuoksi ollut tarvittu A:n erillistä suostumusta. A:n vaatimus kieltää yläpuolisilta kiinteistöiltä tapahtuva vesien johtaminen kiinteistöllään sijaitsevaan putkiojaan oli tullut hallintopakkohakemuksena hylätä.

Hallinto-oikeus oli valituksenalaisen päätöksensä perusteluissa katsonut, että A oli kiinteistön omistajana ja ojan hyödynsaajana velvollinen huolehtimaan putkiojan kunnossapidosta. Tältä osin korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n kiinteistöllä sijaitseva putkioja muodosti alimman osuuden usean kiinteistön kautta kulkevasta ojasta, jota pitkin kiinteistöjen kuivatusvedet johdettiin vesistöön. Putkioja oli siten A:n kiinteistöä ja muita kiinteistöjä palveleva yhteinen oja.

Ojitus oli muun ohella toteutettava niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheutunut vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetetystä. A:n ja muiden kyseisestä ojituksesta hyötyä saavien kiinteistönomistajien oli hyödynsaajina pidettävä oja kunnossa siten kuin vesilain 5 luvun 7 §:ssä säädetään.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A:n kiinteistöllä sijaitsevan putkiojan kunnossapidosta ei ollut erikseen tarkemmin sovittu eikä kunnossapidosta vallinnut yhteisymmärrystä kaikkien asianosaisten kesken. Putkiojan hyödynsaajina olivat saadun selvityksen perusteella vähintään kolmen kiinteistön omistajat. Näin ollen putkiojan kunnossapitoa koskeva mahdollinen erimielisyys oli käsiteltävä ojitustoimituksessa.

Vesilaki 2 luku 7 §, 5 luku 2 § 1 momentti, 4 § 1 momentti 4 kohta, 5 § 1 momentti 3 kohta, 7 § 1 momentti, 8 § 1 momentti ja 31 § 1 momentti, 14 luku 4 § 1 ja 2 momentti, 5 § 1 momentti ja 14 § 1 momentti 1 kohta sekä 19 luku 1 § 1 momentti ja 4 §

Vanha vesilaki (264/1961) 6 luku 9 § 3 momentti ja 12 luku 6 § 1 momentti

Hallintolaki 34 §

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 31.12.2019 nro 19/0261/2

Asian aikaisempi käsittely

A on 2.8.2017 Y:n seudun ympäristöpalveluihin saapuneella hakemuksella vaatinut kunnan ympäristönsuojeluviranomaista kieltämään kuivatusvesien johtamisen yläpuolisilta kiinteistöiltä hänen putkiojaansa.

X:n kaupungin ympäristöpäällikkö kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on 11.5.2018 antamassaan päätöksessä jättänyt asian vesilain 5 luvun 5 §:n mukaisen riidanratkaisun osalta sikseen. Haettua kieltopäätöstä ei ollut tarpeellista tehdä, koska Y:n seudun ympäristöpalvelut oli järjestänyt asiassa aiemmin kiinteistökäynnin ja antanut 2.9.2016 päivätyssä muistiossa toimintaohjeet haitan ehkäisemiseksi. Jos hakija kuitenkin halusi asian ratkaistavaksi hallintopäätöksellä, saadun selvityksen perusteella asia tuli panna vireille ojitustoimitusta koskevana hakemuksena.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen X:n kaupungin ympäristöpäällikön päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain 5 luvun 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen käsittelee ojitusta koskevan erimielisyyden, joka ei edellytä 3 §:n nojalla lupaa tai jota ei käsitellä 4 §:n mukaan ojitustoimituksessa, ja joka aiheutuu veden johtamisesta toisen maalla olevaan ojaan tai puroon.

Vesilain 5 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan ojituksessa on noudatettava, mitä 2 luvun 7 ja 8 §:ssä säädetään. Ojitus on lisäksi toteutettava niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä. Jos vettyminen tai muu edunmenetys kuitenkin on huomattavasti pienempi kuin kustannus, joka hankkeesta vastaavalle aiheutuisi tällaisen seurauksen estämisestä, hankkeesta vastaava saa rahalla korvata edunmenetyksen.

Vesilain 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hyödynsaajan tai hyödynsaajien on pidettävä oja kunnossa siten kuin 7 §:ssä säädetään. Kun ojituksesta johtuvien asioiden hoitamista varten on perustettu ojitusyhteisö, yhteisön on huolehdittava ojan kunnossapidosta.

Vesilain 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos joku rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, lupaviranomainen voi:

1) kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä;

2) määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa;

3) määrätä hänet oikaisemaan sen, mitä säännösten tai määräysten vastaisesti on tehty.

Vesilain 14 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan, jos ojituksessa tai ojan käytössä on menetelty tämän lain säännösten tai niiden nojalla annettujen määräysten vastaisesti taikka jos ojan kunnossapito laiminlyödään, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen.

Vesilain 14 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan ennen kiellon tai määräyksen antamista on sille, jota kielto tai määräys koskee, varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tarvittaessa on kuultava myös muita asianosaisia, valvontaviranomaisia ja yleistä etua valvovia viranomaisia.

Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Asiassa saatu selvitys

A on ollut yhteydessä X:n kaupungin ympäristöpalveluihin kiinteistönsä nro 1 kuivatusongelmien vuoksi. A:n kiinteistön halki kulkee 160 millimetrisellä salaojaputkella putkitettu oja Z:n kaupunginosassa X:n kaupungissa. Oja muuttuu kiinteistön pohjoisrajalla avo-ojaksi, joka jatkuu noin 160 metriä pohjoiseen. Karttatarkastelun perusteella avo-oja kulkee kiinteistöjen nro 2, nro 3, nro 4 ja nro 5 halki ja kiinteistön nro 6 rajalla. A:n mukaan putkioja ei vedä kaikkea avo-ojasta tulevaa vettä, joten vesi nousee A:n kiinteistölle. Pihatie patoaa vettä siten, että vesi jää seisomaan kiinteistölle, sillä maaperä on heikosti vettä läpäisevää savea. A:n mukaan naapurit ovat tehneet ojitustoimenpiteitä, jonka seurauksena vesimäärä on huomattavasti lisääntynyt hänen kiinteistöllään.

Asian aikaisemmassa vaiheessa ympäristönsuojeluviranomainen on 2.6.2016 tehnyt käynnin A:n kiinteistölle. Läsnä on ollut A:n lisäksi naapurikiinteistön nro 2 edustaja. Kiinteistökäynnistä on laadittu muistio, jossa on todettu muun ohella, että nykyisen ojan ja putkiojan on arveltu sijaitsevan veden alkuperäisen kulku-uoman paikalla. A:n kiinteistön havaittiin olevan alava ja maakerrokset vettä huonosti läpäiseviä sekä ojan kaadon vesistön puoleisessa päässä olevan pieni.

Muistion mukaan A on hankkinut kiinteistön vuonna 1999, ja ojan on putkittanut kiinteistön edellinen omistaja. A:n kiinteistön rakennukset on rakennettu vuosina 1993–2005. Naapurin kiinteistö on rakennettu 1930–1940-luvulla. Putkiojan yläpuolisen ojituksen ajankohdaksi on arvioitu rakennuspaikkojen käyttöönottojen aikaa eli ennen 1960-lukua. Muistion mukaan ojituksen katsottiin syntyneen aikoinaan alueen maanomistajien yhteisymmärryksessä joko yhteisenä hankkeena tai omistajien sallimana hankkeena. Ojitus ei ole järjestäytynyt, ja ylläpitoa ovat toteuttaneet kukin kiinteistön omistaja osaltaan kuivatustarpeen mukaan. Kiinteistökäynnillä ei havaittu pohjoisemmassa ojan varrella viimeaikaisia ojituksia tai muita vesijärjestelyjä, jotka olisivat kasvattaneet A:n kiinteistölle johtuvan veden määrää.

Muistiossa on esitetty veden padotuksen syyksi avo-ojan muuttamista putkiojaksi, putken matalaa korkeusasemaa, jolloin vesistön vedenpinnan ollessa korkealla putkeen syntyy padotusta sekä sitä, että putkessa ei ole tarkastus-/huuhtelukaivoja. Putkessa arvioitiin olevan tukkeumia. Toimenpiteiksi muistiossa on esitetty kitakaivon ja tarkastuskaivojen lisäämistä sekä putken puhdistamista. Muistiossa on todettu, että syntyneen tilanteen ei voida katsoa aiheutuneen kenenkään ojituksessa asianosaisen laiminlyönnin tai oikeudettoman hankkeen seurauksena.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys siitä, onko X:n kaupungin ympäristöpäällikkö voinut käsitellä A:n esittämät pyynnöt vesilain 5 luvun 5 §:n mukaisena erimielisyysasiana ja päätöksellään jättää asia sillensä vai olisiko asiassa tullut käsitellä ja ratkaista A:n valituksessa ja hakemuksessa esittämät vaatimukset kuivatusvesien johtamisen kieltämisestä.

A on Y:n seudun ympäristöpalveluille osoittamassaan hakemuksessa sekä valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että naapurikiinteistöjen kuivatus- ja sulamisvesien johtaminen kielletään A:n kiinteistöllä nro 1 sijaitsevaan putkiojaan Z:n kaupunginosassa X:n kaupungissa.

X:n kaupungin ympäristöpäällikkö on antamallaan päätöksellä jättänyt asian käsittelyn vesilain 5 luvun 5 §:n mukaisena ojitusta koskevana erimielisyysasiana sikseen. Päätöksessä on viitattu asian aikaisempaan käsittelyyn vuonna 2016 kunnan ympäristönsuojelutoimessa vesilain mukaisena valvonta-asiana. Vaatimuksen osalta ympäristöpäällikön antamassa päätöksessä on viitattu muistioon, joka on laadittu valvonta-asian johdosta A:n kiinteistöllä suoritetusta käynnistä sekä muistion sisältämään haittojen ehkäisemiseksi A:lle annettuun ohjeistukseen.

Hallinto-oikeus katsoo, että A:n vaatimus yläpuolisten kiinteistöjen kuivatusvesien johtamisen kieltämisestä on vesilaissa tarkoitettu hallintopakkoasiana käsiteltävä vaatimus. Jättämällä asian sikseen ympäristöpäällikkö on tosiasiallisesti hylännyt A:n tekemän hallintopakkohakemuksen, varaamatta kuitenkaan vaatimuksen kohteille ja muille asianosaisille hallintolain 34 §:n ja vesilain 14 luvun 5 §:n mukaista tilaisuutta tulla kuulluksi hallintopakkovaatimuksen johdosta.

A:n kiinteistöllä ja sen ympäristössä tehdyn tarkastuksen johdosta laaditun muistion mukaan ojituksen on katsottu syntyneen aikoinaan alueen maanomistajien yhteisymmärryksessä ennen 1960-lukua. Lisäksi siitä ilmenee, että oja oli putkitettu viimeistään ennen vuotta 1999, jolloin A oli hankkinut kiinteistön. Nykyisen ojan ja ojan putkitetun osuuden on arvioitu olevan alkuperäisen luonnollisen veden kulku-uoman paikalla muistiosta ilmenevällä tavalla. Näin ollen ojan tilannetta ja vesien johtamisolosuhteita alueella on pidettävä vakiintuneena. Hallinto-oikeus arvioi näiden seikkojen perusteella, että kysymyksessä on aiemmin sopimusperusteisesti muodostunut oja ja vedet ovat virranneet A:n kiinteistön läpi avo-ojassa. Hallinto-oikeus toteaa, että aiemman vanhan vesilain (264/1961) 12 luvun 6 §:n 1 momentissa on säädetty muun ohella ojitusta koskevien oikeuksien pysyvyydestä kiinteistöjen luovutustilanteissa vastaavasti kuten uudessa, nykyään voimassa olevan 1.1.2012 voimaan tulleen vesilain 5 luvun 11 §:ssä. Nykyään voimassa olevan vesilain säännöksen mukaan kuitenkin vain asianosaisten kirjalliseen sopimukseen perustuva oikeus veden johtamiseen on voimassa kiinteistöjen omistussuhteiden myöhemmistä muutoksista huolimatta. Kun nyt kysymyksessä on vuosikymmeniä sitten toteutettu vesien johtamisen järjestely ja ottaen huomioon vesilain 19 luvun 4 §:n siirtymäsäännös koskien aikaisemmin voimassa olevien säännösten soveltamista, edellä todetun vakiintuneen tilanteen on katsottava osoittavan sopimukseen rinnastuvaa tilannetta, vaikka kirjallista sopimusta ei ole laadittu. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että kiinteistöjen omistajat ovat yhteisymmärryksessä aikaisemmin sopineet, että vedet johdetaan A:n myöhemmin omistukseen siirtyneen kiinteistön kautta ojaa pitkin vesistöön.

Vesilain 5 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hyödynsaajan on pidettävä oja kunnossa. Muistion mukaan kukin kiinteistön omistaja on toteuttanut ojan ylläpitoa osaltaan kuivatustarpeensa mukaan. Asiakirjoista ei ole ilmennyt, että ojan kunnossapidosta olisi sovittu muuta. Hallinto-oikeus toteaa, että avo-oja on palvellut A:n kiinteistön kuivatustarpeita ja avo-ojan muuttaminen putkiojaksi on palvellut A:n kiinteistön rakentamistarpeita. A on siten ollut ojan hyödynsaaja ojan ollessa avo-oja, mutta myös sen toimiessa putkiojana. Lisäksi saadun selvityksen mukaan putkiojan toimimattomuus johtuu ilmeisesti sen toteutuksesta tai puutteellisesta kunnossapidosta. Näin ollen A kiinteistön omistajana ja ojan hyödynsaajana on velvoitettu huolehtimaan kiinteistöllään sijaitsevan putkiojan kunnossapidosta.

Vaikka kunnan ympäristöpäällikkö ei ole menetellyt hallintolain ja vesilain säännösten mukaan käsitellessään A:n hallintopakkohakemusta, asiassa saadun selvityksen perusteella ei ole edellytyksiä kieltää veden johtamista A:n kiinteistöllä olevaan putkiojaan. Näin ollen asiaa ei ole tarpeen kyseisen virheen takia palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kirsi Stark, Janne Marttila ja Susanna Airiola. Esittelijä Tiina Salmeskari.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristöpäällikön päätökset kumotaan ja että naapuritonttien hule- ja kuivatusvesien johtaminen hänen tontillaan sijaitsevaan putkiojaan kielletään samoin kuin maahanimeytysjärjestelyt rajan tuntumassa.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Ojan tekeminen toisen maalle tai veden johtaminen toisen ojaan edellyttää tarpeellista käyttöoikeutta, joka voidaan saavuttaa joko ojittajan ja maanomistajan keskinäisellä sopimuksella tai viranomaisen päätöksellä. Mitään keskinäisiä sopimuksia ei ole.

Oikeus johtaa vettä toisen putkiojaan voidaan antaa vain, jos veden johtaminen pois muutoin ei ole mahdollista ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Vesitaloushanke on suunniteltava ja toteutettava mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla. Ojitus on myös toteutettava niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä.

BjaC ovat naapurikiinteistön nro 2 omistajina antaneet selityksen, jossa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen pitämistä voimassa ja esitetty muun ohella seuraavaa:

B ja C ovat omistaneet kyseisen kiinteistön vuodesta 2013, eikä ojaa ole yläpuolisten kiinteistöjen kohdalla raivattu B:n ja C:n omistusaikana. A:n kiinteistölle olisi aikanaan pitänyt asentaa umpiputki eikä salaojaputki, jonka kautta vesistön vesi pääsee nousemaan kiinteistölle ja putken rei’istä pihamaalle. Putkiojaan olisi myös tullut tehdä kitakaivot.

D:lle, E:lle ja F:lle, G:lle ja H:lle sekä I:lle on yläpuolisten kiinteistöjen omistajina varattu tilaisuus antaa selitys A:n valituslupahakemuksesta ja valituksesta. Selityksiä ei ole annettu.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1.Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensin ratkaistava, missä menettelyssä A:n hakemus on tullut ratkaista vesilain mukaan. Tämän jälkeen on ratkaistava, onko hakemus voitu hylätä sen vuoksi, että muilla kiinteistön omistajilla on ollut oikeus vesilain nojalla johtaa hule- ja kuivatusvesiä A:n maalla olevaan putkiojaan. Tämän lisäksi on ratkaistava hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja esitetyt vaatimukset huomioon ottaen, onko A:n kiinteistöllä nro 1 sijaitseva putkioja myös muiden kiinteistöjen kuivatusta palveleva yhteinen oja ja miten putkiojan kunnossapitovastuu määräytyy.

2.Sovellettavat oikeusohjeet sekä lain esityöt

Korkein hallinto-oikeus viittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevien oikeusohjeiden lisäksi seuraaviin säännöksiin ja lain esitöihin.

Vesilain 2 luvun 7 §:n mukaan vesitaloushanke on toteutettava sekä vesivaroja ja vesialueita muutoin käytettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahingolliseen seuraukseen verrattuna.

Vesilain 5 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan:

1) kuivatusalueella maita, joille yhteinen ojitus tuottaa hyötyä;

2) ojituksesta saatavalla hyödyllä maan käyttöarvon nousua siinä tarkoituksessa, johon maata käytetään tai olosuhteet huomioon ottaen voidaan lähinnä käyttää;

3) hyödynsaajalla ojituksesta hyötyä saavan kiinteistön omistajaa tai omistajia;

4) yhteisellä ojituksella ojitusta, jonka kuivatusalue muodostuu eri maanomistajille kuuluvista kiinteistöistä.

Hallituksen esityksessä vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 277/2009 vp) todetaan lain 5 luvun 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

”Yhteisellä ojituksella tarkoitettaisiin ojitusta, jonka kuivatusalue muodostuu eri maanomistajille kuuluvista useista kiinteistöistä. Merkittävästi muiden kiinteistöjen kuivatukseen vaikuttava oja olisi siten periaatteessa määritelmän perusteella yhteinen oja, vaikka käytännössä alkuperäinen ojitus ei välttämättä ole ollut yhteinen.”

Vesilain 5 luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ojitusta koskeva asia, joka ei 3 §:n mukaan edellytä lupaviranomaisen lupaa, on käsiteltävä ojitustoimituksessa, jos yhteisestä ojituksesta ei voida sopia ja hyödynsaajia on vähintään kolme.

Vesilain 5 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan ojitustoimitusta on haettava asianomaiselta valtion valvontaviranomaiselta.

Vesilain 14 luvun 14 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, jollei 4 tai 6 §:ssä tarkoitettu asia ole tullut vireille valvontaviranomaisen aloitteesta, asian voi panna kirjallisesti vireille asianosainen.

Vesilain 19 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan mainittu laki on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Saman luvun 4 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa tarkoitettuun hankkeeseen tai toimenpiteeseen, jonka täytäntöönpano on laillisesti aloitettu ennen mainitun lain voimaantuloa, sovelletaan ennen mainitun lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä ja määräyksiä, jollei 19 luvussa muuta säädetä. Saman luvun 4 §:n 3 momentin mukaan ojan kunnossapitoon ja käyttämiseen sovelletaan, mitä 5 luvun 8 §:ssä säädetään.

Vesilailla kumotun vanhan vesilain (264/1961) 6 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan toiselle kuuluvaan putkiojaan ei saa johtaa vettä ilman omistajan suostumusta, jos veden pois johtaminen kohtuuttomitta kustannuksitta muutoinkin on mahdollista. Jos putkiojaa on veden siihen johtamista varten suurennettava, on tämä mahdollisine lisätöineen sen tehtävä, joka johtaa ojaan lisävettä.

3.Asiassa saatu selvitys

Korkein hallinto-oikeus viittaa hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenevän selvityksen lisäksi seuraavaan:

A:n omistamalla X:n kaupungin Z:n kaupunginosassa sijaitsevalla kiinteistöllä nro 1 on kuivatusvesien johtamista varten noin 110 metriä pitkä putkioja, joka kulkee naapurikiinteistön nro 2 rajalta vesistöön. Ennen A:n kiinteistöä oja kulkee karttatarkastelun perusteella noin 240 metrin matkan ainakin kiinteistöjen nro 2, nro 3, nro 4 ja nro 5 halki ja kiinteistön nro 6 rajalla.

Mainittujen kiinteistöjen vesiä on johdettu ojassa pääosin nykyisellä tavalla keskeytymättä viimeistään 1960-luvulta alkaen. A:n kiinteistöllä nro 1 sijaitsevaan ojaan on asennettu salaojaputki viimeistään 1990-luvun lopulla. Yläpuolisten kiinteistöjen vesiä on johdettu ojaan sen putkittamisen jälkeen aiemmin vakiintuneeseen tapaan kuitenkin siten, että A:n naapurikiinteistöllä nro 2 sijaitsevaan ojaan on asennettu salaojaputki vaiheittain koko kiinteistön matkalta vuoteen 2015 mennessä.

4. Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

4.1 A:n hakemus

A on hakemuksessaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle vaatinut viranomaista kieltämään vesien johtamisen yläpuolisilta kiinteistöiltä hänen kiinteistöllään sijaitsevaan putkiojaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden esittämiin perusteluihin viitaten ja A:n vaatimuksen muotoilu huomioon ottaen, että kysymys on ollut vesilain 14 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla vireille pantavasta hallintopakkoasiasta. Kaupungin ympäristöpäällikön ei näin ollen olisi tullut jättää asiaa sikseen, vaan A:n hakemus olisi tullut tutkia vesilain 14 luvun mukaisena hallintopakkohakemuksena.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, että jättämällä asian sikseen kaupungin ympäristöpäällikkö on tosiasiallisesti hylännyt A:n hakemuksen varaamatta vaatimuksen kohteille ja muille asianosaisille tilaisuutta tulla kuulluksi hallintopakkovaatimuksen johdosta. Viivytyksen välttämiseksi asia on sen selvitettyyn tilaan nähden perusteltua tutkia välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa sitä ympäristönsuojeluviranomaiselle palauttamatta.

4.2 Oikeudesta johtaa vettä A:n kiinteistöllä olevaan putkiojaan

Koska kyse on vesitaloushankkeesta, jonka täytäntöönpano on laillisesti aloitettu ennen nykyisin voimassa olevan vesilain voimaantuloa, hankkeen laillisuuden arviointiin sovelletaan mainitun vesilain 19 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisesti aiemmin voimassa ollutta vanhaa vesilakia.

Kuten hallinto-oikeuden perusteluissa on todettu, kiinteistöjen vesien johtamistapa perustuu kiinteistönomistajien yhteisesti noudattamaan käytäntöön, jonka voidaan sen pitkäaikaisuuden ja vakiintuneisuuden vuoksi katsoa rinnastuvan kiinteistönomistajien väliseen sopimukseen. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaisesti sopimus sitoo myös kiinteistöjen nykyisiä omistajia.

Vanhan vesilain 6 luvun 9 §:n 3 momentin mukaan toiselle kuuluvaan putkiojaan ei saa johtaa vettä ilman omistajan suostumusta, jos veden pois johtaminen kohtuuttomitta kustannuksitta muutoinkin on mahdollista. Muiden kiinteistöjen oikeus johtaa vettä A:n nykyisin omistamalla kiinteistöllä sijainneeseen avo-ojaan on saadun selvityksen perusteella syntynyt yhteisymmärryksessä alueen silloisten kiinteistönomistajien kesken ennen ojan muuttamista putkiojaksi 1990-luvun lopulla. Johtamiseen ei tämän vuoksi ole tarvittu A:n erillistä suostumusta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella naapurikiinteistöllä nro 2 olevan ojaosuuden putkittamisesta ei ole aiheutunut ojassa kulkevan veden virtaaman lisäystä A:n kiinteistöllä nro 1. Vesien johtamista ojaan on näin ollen katsottava jatketun aiempaan tapaan kiinteistöllä nro 1 olevan ojaosuuden putkittamisen jälkeen, eikä johdettavan veden määrän ole asiassa saadun selvityksen perusteella osoitettu muutoinkaan olennaisesti kasvaneen. Vesien johtaminen A:n kiinteistöllä olevaan putkiojaan on tämän vuoksi edellä sanotun A:ta ja muita kiinteistönomistajia sitovan, sopimukseen rinnastettavan pitkäaikaisen ja vakiintuneen käytännön mukaista.

Edellä mainittu huomioon ottaen ja tältä osin hallinto-oikeuden päätöksestä muutoin ilmi käyvillä perusteilla A:n vaatimus kieltää yläpuolisilta kiinteistöiltä tapahtuva vesien johtaminen kiinteistöllään sijaitsevaan putkiojaan on hallintopakkohakemuksena tullut hylätä.

4.3 Yhteisen ojan kunnossapitovastuu

A:n ympäristönsuojeluviranomaiselle osoittamassa hakemuksessa ei ole esitetty nimenomaisia vaatimuksia hänen kiinteistöllään sijaitsevan putkiojan kunnossapitovastuusta. Ympäristöpäällikkö on jättänyt asian vesilain 5 luvun 5 §:n mukaisena erimielisyyden ratkaisemisena sikseen. Hallinto-oikeus on valituksenalaisen päätöksensä perusteluissa katsonut, että A on kiinteistön omistajana ja ojan hyödynsaajana velvollinen huolehtimaan kiinteistöllään sijaitsevan putkiojan kunnossapidosta.

Tältä osin korkein hallinto-oikeus toteaa, että A:n kiinteistöllä sijaitseva putkioja muodostaa alimman osuuden usean kiinteistön kautta kulkevasta ojasta, jota pitkin kiinteistöjen kuivatusvedet johdetaan vesistöön. Putkioja on siten A:n kiinteistöä ja muita kiinteistöjä palveleva yhteinen oja.

Vesilain 19 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan ennen mainitun lain voimaantuloa toteutetun ojituksen mukaiseen ojan kunnossapitoon ja käyttämiseen sovelletaan, mitä mainitun lain 5 luvun 8 §:ssä säädetään. Mainitun pykälän 1 momentin mukaisesti A:n ja muiden kyseisestä ojituksesta hyötyä saavien kiinteistönomistajien on hyödynsaajina pidettävä oja kunnossa siten kuin vesilain 5 luvun 7 §:ssä säädetään. Ojitus on muun ohella toteutettava niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheudu vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä.

Vesilain 5 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ei käsittele ojitusta koskevaa erimielisyyttä, joka käsitellään ojitustoimituksessa. Vesilain 5 luvun 4 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ojitusta koskeva asia on käsiteltävä ojitustoimituksessa, jos yhteisestä ojituksesta ei voida sopia ja hyödynsaajia on vähintään kolme. Asiassa saadun selvityksen perusteella A:n kiinteistöllä sijaitsevan putkiojan kunnossapidosta ei ole erikseen tarkemmin sovittu eikä kunnossapidosta vallitse yhteisymmärrystä kaikkien asianosaisten kesken.

A:n kiinteistöllä sijaitsevan putkiojan hyödynsaajina ovat saadun selvityksen perusteella vähintään kolmen kiinteistön omistajat. Näin ollen putkiojan kunnossapitoa koskeva mahdollinen erimielisyys on käsiteltävä ojitustoimituksessa. Jos A ja muut kiinteistönomistajat eivät pääse sopimukseen yhteisenä ojana toimivan putkiojan kunnossapidosta, A tai muu asianosainen voi hakea asiassa vesilain 5 luvun 31 §:ssä tarkoitettua ojitustoimitusta valtion valvontaviranomaiselta.

4.4 Lopputulos

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Mika Seppälä, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Robert Utter sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Kirsi Kostamo. Asian esittelijä Pekka Kemppainen.