KHO:2021:172

Suomen kansalainen F oli muuttanut puolisonsa ja heidän yhteisten alaikäisten lastensa kanssa elokuussa 2019 pysyvästi puolison kotimaahan Tšekkeihin. Muuton jälkeen F oli aloittanut päätoimisen työskentelyn C s.r.o.:n markkinointijohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Hänellä ei ollut enää muuton jälkeen asuntoa Suomessa, vaan perhe asui vuokralla Tšekeissä.

F:llä oli muuton jälkeen edelleen taloudellisia siteitä Suomeen. Hän omisti sijoitustoimintaa harjoittavan A Oy:n koko osakekannan sekä X Oy:stä 34 prosenttia ja B Oy:stä 5 prosenttia. F toimi toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana A Oy:ssä, mutta tämä ei edellyttänyt hänen läsnäoloaan Suomessa. Lisäksi F oli hallituksen puheenjohtajana D Oy:ssä ja hallituksen jäsenenä X Oy:ssä, G Oy:ssä, H Oy:ssä ja B Oy:ssä, mutta hän ei osallistunut yhtiöiden operatiiviseen toimintaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka F:llä oli edelleen säilynyt luonteeltaan taloudellisia siteitä Suomeen, hänen kaikki muut asian arvioinnin kannalta merkitykselliset siteensä Suomeen olivat katkenneet. Kun lisäksi otettiin huomioon, että F:n Suomeen säilyneiden taloudellisten siteiden ei ollut katsottava edellyttävän säännöllisiä käyntejä ja aktiivista toimintaa täällä, nämä siteet eivät yksinään muodostaneet sellaisia tuloverolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja olennaisia siteitä Suomeen, joiden perusteella häntä olisi edelleen voitu pitää yleisesti verovelvollisena muuttovuoden jälkeen. Näin ollen F:ää oli pidettävä Suomessa rajoitetusti verovelvollisena 1.1.2020 alkaen.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2020 ja 2021.

Tuloverolaki 9 § 1 momentti (1535/1992) 1 kohta ja 11 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 18.03.2021 nro H1123/2021

Asian aikaisempi käsittely

F on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

Sovelletaanko häneen rajoitetusti verovelvollista koskevia tuloverolain säännöksiä (9 ja 11 §) verovuosina 2020 ja 2021. Onko hakemuksessa ja sen liitteinä esitetty riittävä osoitus siitä, että hakijan olennaiset siteet Suomeen ovat katkenneet viimeistään muuttovuoden (2019) loppuun mennessä?

Verohallinto on lausunut 24.3.2020 antamanaan ennakkoratkaisuna seuraavaa:

Hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa hakijaa pidetään Suomessa tuloverolain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla yleisesti verovelvollisena vuosina 2020 ja 2021.

Ennakkoratkaisu on voimassa verovuosien 2020 ja 2021 tuloverotuksissa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt F:n valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 9 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan ja 11 §:n 1 momentin säännökset ja hallituksen esityksessä (HE 40/1974 vp) olennaisista siteistä lausuttua sekä asiassa saadun selvityksen todennut asian oikeudellisena arviona ja johtopäätöksinä seuraavaa:

Asiassa on ratkaistavana, ovatko F:n tuloverolain 11 §:n 1 momentin tarkoittamat olennaiset siteet Suomeen katkenneet 1.1.2020 alkaen tai F:n toissijaisen vaatimuksen esittämällä tavalla 1.1.2021 lukien. Hallinto-oikeus toteaa, että tuloverolain 11 §:n 1 momentin perusteella näyttövelvollisuus olennaisten siteiden katkeamisesta on F:llä.

Asiassa on riidatonta, että F on muuttanut elokuussa 2019 Tšekkeihin, josta hänen vaimonsa on kotoisin ja jossa hänellä on perhe alaikäisine lapsineen, koti ja vakituinen työpaikka. F:llä ei ole Suomessa omistuksessaan asuntoa. Hän omistaa K:n kunnassa 2 000 neliömetrin suuruisen tontin. F ei ole kuulunut enää 31.7.2019 lähtien Suomen sosiaaliturvaan.

Hallinto-oikeus katsoo, että F:n perhesiteistään, Suomen sosiaaliturvan päättymisestä ja asumisestaan antama selvitys viittaavat olennaisten siteiden katkeamiseen. Olennaisten siteiden olemassaolon arviointi on kuitenkin kokonaisarviointia, eikä asiaa ratkaista pelkästään asumista osoittavien seikkojen perusteella. Asiassa on siten lisäksi arvioitava, onko F:llä hänen taloudellisten siteidensä perusteella katsottava olevan Suomeen olennaiset siteet vuosina 2020 ja 2021.

F omistaa Suomessa elinkeinotoimintaa harjoittavan sijoitusyhtiö A Oy:n ja toimitusjohtajana vastaa yhtiön operatiivisesta toiminnasta. F on vuonna 2019 saanut kyseisestä yhtiöstä osinkotuloja 56 724 euroa, jotka suurelta osin muodostavat hänen Suomesta saamansa tulot. Lisäksi F toimii hallituksen puheenjohtajana tai hallituksen jäsenenä muissakin suomalaisissa yhtiöissä ja omistaa välillisesti A Oy:n kautta vähemmistöosuuksia suomalaisissa osakeyhtiöissä. F on valituksessaan hallinto-oikeudelle esittänyt, että A Oy on luopunut D Oy:n omistuksesta ja F on luopunut hallituspaikoistaan D Oy:ssä ja B Oy:ssä maaliskuussa 2020.

Hallinto-oikeus toteaa, että lähtökohtaisesti pelkkä tulojen saaminen Suomesta ei merkitse olennaisten siteiden olemassaoloa. Keskeistä on sen arviointi, vaatiiko kyseisten tulojen hankkiminen aktiivista toimintaa vai onko kyseessä niin sanottujen passiivisten tulojen saaminen. Asiassa on siten arvioitava sitä, onko F:n Suomesta saamien tulojen katsottava edellyttävän aktiivista toimintaa, kuten esimerkiksi liiketoiminnan harjoittamista Suomessa. F on esittänyt, että hänen A Oy:stä saamansa tulot ovat passiivisluonteisia tuloja ja että hänen tilapäinen työskentelynsä hallituksissa passiivisen sijoitusomaisuuden hyväksi ei voi muodostaa hänelle olennaisia siteitä.

Hallinto-oikeus katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että F harjoittaa Suomessa aktiivisesti liiketoimintaa A Oy:n omistajana sekä toimitusjohtajana ja toimimalla muiden suoraan tai välillisesti osittain omistamiensa yhtiöiden hallituksissa. Tässä arviossa ei ole merkitystä sillä, että hallitusten kokouksia on valittajan esittämin tavoin muutamia kertoja vuodessa. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetussa sijoitustoiminnassa ei ole kyse pelkästään passiivisten tulojen saamisesta. Kun F:llä on katsottava olevan taloudellisten siteidensä perusteella tuloverolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetut olennaiset siteet Suomeen, häntä on pidettävä yleisesti verovelvollisena Suomessa vuosina 2020 ja 2021.

Vielä on arvioitava F:n vasta valituksessaan esille tuomien uusien seikkojen merkitystä asian ratkaisemiselle. F on esittänyt, että A Oy on myynyt omistamansa yhden yhtiön osakkeet ja että F on samalla luopunut kahdesta hallituspaikasta. Hallinto-oikeus toteaa, että osakekaupan jälkeenkin A Oy:lle on jäänyt osakeomistuksia muihin suomalaisiin yhtiöihin ja samoin F:lle hallituspaikkoja useisiin eri yhtiöihin. F:n omistusosuuden tai toiminnan ei ole esitetty muuttuneen A Oy:ssä. Hallinto-oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa asia ei ole muuttunut olennaisesti siten, että annettu ennakkoratkaisu olisi tämän vuoksi oikeudenvalvontayksikön esittämällä perusteella poistettava. Asiaa ei myöskään ole syytä valittajan esittämällä perusteella palauttaa Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ennakkoratkaisua ei ole syytä muuttaa. Valitus on hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki verotusmenettelystä 85 § 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Haapaniemi, Tero Särkikangas ja Anu Punavaara, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

F on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänen katsotaan osoittaneen tuloverolain 11 §:n 1 momentissa esitetyllä tavalla, että hänellä ei ole ollut olennaisia siteitä Suomeen muuttoa seuranneen vuoden 2020 alusta lukien.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

F:n 100 prosenttisesti omistama A Oy (jäljempänä myös yhtiö) omistaa huomattavan määrän pörssiosakkeita. Yhtiön tulos muodostuu sille maksettavista osinkotuloista. F:n yhtiöstä saamat pääomatulot perustuvat täten välillisesti edellä mainittuihin pörssiosakeomistuksiin. Pörssiosakkeiden lisäksi yhtiö omistaa pieniä osuuksia muista listaamattomista yhtiöistä.

Oikeuskäytännön ollessa selvä sen osalta, ettei osakeomistus yksinään johda olennaisten siteiden muodostumiseen, ratkaistavaksi jää, mitä merkitystä kokonaisarviossa tulee antaa verovelvollisen yritysrooleille Suomessa. F:n käsityksen mukaan, vaikka hän työskentelisi muutaman omistamansa yhtiön hallituksessa, hänellä ei tämän tilapäisen työskentelyn vuoksi voida katsoa olevan olennaisia siteitä Suomeen.

F toimii oman yrityksensä A Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana. Yrityksen päätoimiala on sijoitusomaisuuden omistaminen ja vaihtaminen. Vaikka F toimii oman yhtiönsä toimitusjohtajana, ei sille tule antaa merkitystä ottaen huomioon yrityksen liiketoiminnan laatu (sijoitustoiminta). Toimitusjohtajan rekisteröiminen vailla tosiasiallisia toimitusjohtajan tehtäviä ei muuta omistetun yrityksen toimintaa taikka sen 100 prosenttisesti omistavan osakkeenomistajan toimintaa passiivisesta aktiiviseksi.

A Oy:n lisäksi F:llä on ennakkoratkaisuhakemusta laadittaessa ollut 5 hallituspaikkaa, joista yhteenlasketut palkkiot ovat hänen arvionsa mukaan 3 000 euroa vuodessa. Hallitukset kokoontuvat pääsääntöisesti noin 2–3 kuukauden välein eli keskimäärin 4 kertaa vuodessa ja yritysten operatiivisesta johdosta huolehtivat muut henkilöt kuin F.

Olennaisten siteiden katkaisemisen arvioinnissa on kyse niiden seikkojen arvioinnista, jotka osoittavat Suomen kansalaisen pois muuton pysyvyyttä taikka sen tilapäisyyttä. F:n käsityksen mukaan se seikka, että liiketoiminnan harjoittaminen ja yrityksen reaaliaikaisten päätösten tekeminen on mahdollista myös fyysisesti kaukaa ulkomailta käsin, puhuu F:n olennaisten siteiden katkeamisen puolesta. Kun F:n yritystoiminnan harjoittaminen ei edellytä minkäänlaista läsnäoloa Suomessa, ei toiminta voi tuloverolain tarkoittamalla tavalla osoittaa pois muuton tilapäisyyttä ja siten sitoa F:ä olennaisilla siteillä Suomeen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että F:llä on Suomeen vahvat taloudelliset siteet. Hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa F:n omistuksia Suomessa ei voida pitää passiivisina eikä asiassa voida antaa merkitystä sille, että F saa Suomesta lähinnä osinkotuloja. Merkitystä ei oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan ole myöskään sillä, että F:n kokonaan omistama A Oy on sijoitusyhtiö - etenkin kun otetaan huomioon hänen aktiivinen roolinsa kohdeyhtiöissä sekä muut hänen suorat omistuksensa suomalaisissa listaamattomissa yhtiöissä.

Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan F:n taloudelliset siteet Suomeen muodostavat sellaisen tuloverolain 11 §:ssä tarkoitetun olennaisen siteen, jonka vuoksi hänet tulee katsoa Suomessa yleisesti verovelvolliseksi muuttovuoden ja kolme seuraavaa vuotta.

F on antanut vastaselityksen, joka on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

F:n valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että F:ä on pidettävä Suomessa tuloverolain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoitetusti verovelvollisena 1.1.2020 alkaen.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja lainvalmisteluaineisto

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin (1535/1992) 1 kohdan mukaan velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, yhteisetuus ja kuolinpesä täältä ja muualta saamastaan tulosta (yleinen verovelvollisuus). Momentin 2 kohdan mukaan velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on henkilö, joka verovuonna ei ole asunut Suomessa, sekä ulkomainen yhteisö täältä saamastaan tulosta (rajoitettu verovelvollisuus).

Tuloverolain 9 §:n 1 momentin (1188/2020) 1 kohdan mukaan velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on verovuonna Suomessa asunut henkilö, kotimainen yhteisö, ulkomailla perustettu tai rekisteröity yhteisö, jonka tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa, yhteisetuus ja kuolinpesä täältä ja muualta saamastaan tulosta (yleinen verovelvollisuus). Momentin 2 kohdan mukaan velvollinen suorittamaan veroa tulon perusteella on henkilö, joka verovuonna ei ole asunut Suomessa, sekä muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu ulkomainen yhteisö täältä saamastaan tulosta (rajoitettu verovelvollisuus).

Tuloverolain 11 §:n 1 momentin mukaan henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti tai jos hän jatkuvasti oleskelee täällä yli kuuden kuukauden ajan, jolloin tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. Suomen kansalaista pidetään kuitenkin Suomessa asuvana, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Jollei muuta näytetä, Suomen kansalaisen ei katsota mainitun ajan jälkeen asuvan Suomessa.

Tulo- ja varallisuusverolain 1043/1974, jossa ensimmäisen kerran säädettiin tuloverolain 11 §:n 1 momenttiin nykyisin sisältyvästä niin sanotusta kolmen vuoden säännöstä, säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä HE 40/1974 vp todetaan muun ohella seuraavaa:

Viime vuosina ovat yleistyneet tapaukset, joissa verovelvollinen jatkuvasti vuodesta toiseen oleskelee osan vuotta ulkomailla ja tällä perusteella väittää, ettei häntä enää voida pitää verotuksellisessa mielessä Suomessa asuvana. Monesti tällainen henkilö kuitenkin säilyttää sellaiset siteet Suomeen, että hänen on ulkomailla oleskelustaan huolimatta katsottava säilyttäneen täällä varsinaisen asuntonsa ja kotinsa. Usein on kuitenkin veroviranomaisten vaikea näyttää, että verovelvollisella on edelleen täällä varsinainen asunto ja koti. Näyttövaikeudet ovat erityisen suuret silloin, kun heti verovelvollisen maasta lähdön jälkeen on ratkaistava, onko kysymyksessä muutto ulkomaille vai ainoastaan tilapäinen oleskelu siellä. Tämän vuoksi ehdotetaan lakiin sisällytettäväksi todistustaakkasäännös, jonka mukaan ensimmäisten kolmen vuoden ajan maastalähdön jälkeen Suomen kansalaisen on katsottava asuvan Suomessa, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen.

Olennaisilla siteillä ei todistustaakkasäännös tarkoittaisi mitään tiettyjä seikkoja, vaan niiden tarkempi sisältö jäisi oikeuskäytännön varaan. Harkittaessa onko maasta lähteneillä henkilöillä asiasta esittämänsä näytön perusteella enää olennaisia siteitä Suomeen, olisi huomioita kiinnitettävä kaikkiin asian ratkaisun kannalta merkityksellisiin maastalähdön pysyvyyttä tai tilapäisyyttä osoittaviin seikkoihin. Esimerkkeinä seikoista, jotka puhuvat sen puolesta, että henkilöllä edelleen on olennaisia siteitä Suomeen, voidaan mainita, että henkilö ei ole ulkomailla asettunut vakituisesti asumaan tietylle paikkakunnalle, että hän ulkomailla oleskelee yksinomaan opiskeluun tai terveydenhoitoon liittyvistä syistä samoin kuin että henkilö harjoittaa liikettä tai omistaa kiinteistön Suomessa, tai että henkilön perhe asuu vakinaisesti Suomessa. On huomattava, että asiaa ei voida ratkaista pelkästään yhden asumista osoittavan seikan perusteella, vaan on kussakin tapauksessa henkilökohtaisia olosuhteita koskevan kokonaisarvioinnin pohjalta tutkittava, onko maasta lähteneellä olennaisia siteitä Suomeen. Sen jälkeen kun kolme vuotta on kulunut maastamuutosta, olisi veroviranomaisten esitettävä selvitys siitä, että henkilöillä on olennaisia siteitä Suomeen, jotta henkilön tällä perusteella voitaisiin katsoa asuvan vielä Suomessa.

Asiassa saatu selvitys

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan F on Suomen kansalainen, joka on muuttanut puolisonsa ja heidän yhteisten alaikäisten lastensa kanssa elokuussa 2019 pysyvästi puolison kotimaahan Tšekkeihin. F:llä on ollut oleskelulupa Tšekkeihin vuodesta 2008. Hän on asunut Tšekeissä vuosina 2008–2014 ja ollut työkomennuksella Suomessa vuosina 2014–2019. F on irtisanonut aiemmin kotinaan olleen vuokra-asunnon Suomesta, ja hän on perheineen muuttanut asumaan vuokralle Tšekkeihin. F:lle on jäänyt omistukseensa 2 000 neliömetrin suuruinen tontti K:n kunnassa. F on 1.9.2019 aloittanut työskentelyn Tšekeissä C s.r.o.:n markkinointijohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. F saa työstään palkkaa noin 150 000 euroa vuodessa. F:n tarkoituksena on muuton jälkeen oleskella Suomessa vain lyhyesti lomaillen muutaman kerran vuodessa.

Asiakirjoista ilmenee, että F omistaa A Oy:n koko osakekannan. A Oy:n päätoimiala on sijoitusomaisuuden omistaminen ja vaihtaminen. A Oy omistaa D Oy:stä 30 prosenttia, M Oy:stä 15 prosenttia ja E Oy:stä 25 prosenttia. A Oy:llä ei ole tosiasiallista määräysvaltaa näissä yhtiöissä. A Oy omistaa lisäksi pörssiosakkeita. Osakesalkun arvo on noin 610 000 euroa ja osinkotuloja kertyy noin 16 000 euroa vuodessa. Yhtiö on myös vuonna 2020 hankkimassa 1–2 prosentin omistuksia yhtiöistä G Oy ja H Oy. Lisäksi F omistaa X Oy:stä 34 prosenttia ja Y Oy:stä 5 prosenttia. F toimii toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana A Oy:ssä ja lisäksi hän toimii hallituksen puheenjohtajana D Oy:ssä ja hallituksen jäsenenä X Oy:ssä, G Oy:ssä, H Oy:ssä ja Y Oy:ssä.

Asiakirjoista ilmenee edelleen, että F:n tulot Suomesta muodostuvat pääosin A Oy:stä saaduista osinkotuloista. F saa lisäksi yhteensä noin 3 000 euroa vuodessa hallituspalkkioita suomalaisista yhtiöistä. Hänen vuosiansionsa Tšekeissä tehtävästä työstä muodostavat noin 80 prosenttia hänen maailmanlaajuisista kokonaisvuosiansioistaan.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on ratkaistavana, ovatko F:n tuloverolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetut olennaiset siteet Suomeen katkenneet siten, että häntä on pidettävä Suomessa rajoitetusti verovelvollisena 1.1.2020 alkaen.

Tuloverolain 11 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaista pidetään Suomessa asuvana, vaikka hän ei jatkuvasti oleskelekaan täällä yli kuuden kuukauden aikaa, kunnes kolme vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jonka aikana hän on lähtenyt maasta, jollei hän näytä, että hänellä ei ole verovuonna ollut olennaisia siteitä Suomeen. Säännöksen esitöistä ilmenee, että sen tarkoituksena on puuttua lähinnä tilanteisiin, joissa verotuksellinen kotipaikka on pyritty siirtämään toiseen valtioon, vaikka henkilöllä edelleen on Suomeen sellaisia siteitä, että hänen varsinaisen asuntonsa ja kotinsa on ulkomailla oleskelusta huolimatta katsottava säilyneen täällä.

Arvioitaessa, onko maasta lähteneellä henkilöllä enää olennaisia siteitä Suomeen, asiaa ei tuloverolain 11 §:n 1 momentin esitöiden mukaan voida ratkaista pelkästään yhden asumista osoittavan seikan perusteella vaan suorittamalla kokonaisarviointi, jossa huomiota tulee kiinnittää kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin henkilön maastalähdön pysyvyyttä ja tilapäisyyttä osoittaviin seikkoihin. Asiassa on esitetty, että F on perheineen muuttanut pysyvästi ulkomaille ja hänen siteensä Suomeen ovat katkenneet lukuun ottamatta hänellä tänne edelleen säilyneitä taloudellisia siteitä. F harjoittaa sijoitustoimintaa Suomessa täysin omistamansa yhtiön kautta. Mainitun yhtiön toimitusjohtajuus ja hallituksen puheenjohtajuus eivät edellytä F:n läsnäoloa Suomessa. Lisäksi hän omistaa kahden noteeraamattoman yhtiön osakkeita. F:llä on lisäksi hallituksen jäsenyyksiä useammassa suomalaisessa yhtiössä, joiden operatiiviseen toimintaan hän ei kuitenkaan osallistu.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka F:llä on edelleen säilynyt luonteeltaan taloudellisia siteitä Suomeen, hänen kaikki muut asian arvioinnin kannalta merkitykselliset siteensä Suomeen ovat katkenneet hänen muuttaessaan Tšekkeihin yhdessä puolisonsa ja lastensa kanssa ja hänen työskennellessään siellä vakituisessa työsuhteessa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että F:n Suomeen säilyneiden taloudellisten siteiden ei ole katsottava edellyttävän säännöllisiä käyntejä ja aktiivista toimintaa täällä, eivät kyseiset siteet yksinään muodosta sellaisia tuloverolain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja olennaisia siteitä Suomeen, joiden perusteella häntä voitaisiin edelleen pitää yleisesti verovelvollisena muuttovuoden jälkeen. Näin ollen F:ä on pidettävä Suomessa rajoitetusti verovelvollisena 1.1.2020 alkaen.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Anne Nenonen, Joni Heliskoski ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Anna Ahlberg.