KHO:2021:184

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A:lla oli kotialueellaan Ingušian tasavallassa perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla Ingušian paikallisviranomaisten taholta. Maahanmuuttovirasto oli jättänyt myöntämättä A:lle kansainvälistä suojelua katsottuaan, että A:lla oli mahdollisuus sisäiseen pakoon Moskovaan. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on ensin arvioitava, onko A:lla Ingušian ohella myös Moskovassa perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai onko hän siellä todellisessa vaarassa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Tässä arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Tätä varten on hankittava täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja asian kannalta merkityksellisistä lähteistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tavoin, että A ei ollut kotimaassaan vainon vaarassa Venäjän erikoisjoukkojen taholta, vaan asiassa oli kyse Ingušian paikallisviranomaisen taholta tulevasta vainosta. Sisäisen paon mahdollisuutta oli arvioitava näin ollen tästä lähtökohdasta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että alkuperämaan olosuhteiden osalta oli selvitettävä, onko Ingušian viranomaisilla Ingušian tasavallan ulkopuolella sellaista toimivaltaa tai toimintamahdollisuuksia, jotka antavat Ingušian viranomaisille mahdollisuuden kohdistaa A:han vainoa myös Moskovan alueella. Mikäli tällaista toimivaltaa tai toimintamahdollisuuksia on, tulee selvittää, onko saatavilla tietoja, joiden perusteella voidaan arvioida todennäköisyyttä sille, että vainoava viranomainen tulee käyttämään tätä mahdollisuutta. Näiden ja vastaavien alkuperämaan olosuhteita koskevien tietojen tai sen tiedon, ettei tällaisia tietoja ole saatavilla, pohjalta on tehtävä riskianalyysi, jossa punnitaan saatua selvitystä ja sen merkitystä sisäisen paon mahdollisuuden kannalta kokonaisuutena. Selvitysvelvollisuus sisäisen paon mahdollisuudesta on Maahanmuuttovirastolla.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat arvioineet A:han Moskovassa kohdistuvaa vainon vaaraa erityisesti arvioimalla hänen poliittisen toimintansa nykyistä luonnetta ja siitä aiheutuvan profiloitumisen astetta. Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä ei ollut esitetty maatietoa siitä, oliko Ingušian viranomaisella mahdollisuus kohdistaa A:han oikeudenloukkauksia Moskovassa ja missä määrin ja missä tilanteissa Ingušian viranomainen olisi tällaista mahdollisuutta käyttänyt. Päätöksissä ei ollut myöskään todettu, ettei tällaista tietoa olisi ollut saatavilla. Päätöksissä ei siten ollut tehty riittävää riskianalyysia A:han Moskovassa Ingušian viranomaisen taholta kohdistuvasta vainon vaarasta.

Korkein hallinto-oikeus arvioi asiassa esitettyjä alkuperämaan yleisiä olosuhteita ja muutoksenhakijan henkilökohtaisia olosuhteita ja katsoi, ettei A:lla ollut ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta Moskovaan ja hänelle oli siten myönnettävä turvapaikka. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 e §, 98 § 2 momentti, 146 §, 147 § ja 148 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2011/95/EU) vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä suojelun sisällölle (ns. uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 4 artikla 1–4 kohta ja 8 artikla

EUT tuomio (C-921/19)

Vrt. KHO 2013:19

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 2.6.2020 nro 20/0975/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 10.5.2019 hylännyt muutoksenhakijan (jäljempänä myös valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet Venäjän federaatioon.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan Ingušiassa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto on jättänyt myöntämättä muutoksenhakijalle kansainvälistä suojelua katsottuaan, että muutoksenhakijalla on mahdollisuus sisäiseen pakoon Moskovaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat oikeusohjeet ja UNHCR:n suuntaviivat sisäisestä paosta, muutoksenhakijan kertomuksen sekä Maahanmuuttoviraston päätöksen perustellut päätöstään seuraavasti:

Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan valittajalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan Ingušiassa paikallisen poliisin toimesta vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko valittajan edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetuin tavoin sisäiseen pakoon Venäjän federaatiossa kansainväliseen suojeluun turvautumisen asemesta.

Sisäisen paon mahdollisuuden kannalta asiassa on ensin arvioitava, kohdistuuko valittajaan vainon tai vakavan haitan vaaraa Moskovassa, jonne Maahanmuuttovirasto on katsonut valittajan voivan siirtyä oleskelemaan. Mikäli tällaista vaaraa ei ole, on arvioitava ulkomaalaislain 88 e §:ssä säädettyjä muita sisäisen paon edellytyksiä. Tältä osin kysymys on sisäisen paon toteutettavuutta ja kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota on kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajan henkilökohtaisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan.

Valittaja ei voi käsityksensä mukaan asettua turvallisesti mihinkään osaan Venäjän federaatiota, koska hänet löydetään mistä tahansa Venäjältä viimeistään, kun hän rekisteröityy uuteen asuinpaikkaan, ja koska häntä vainoava taho on Venäjän federaation viranomainen.

Venäjän federaation erikoispalvelu FSB on aiemmin kohdistanut valittajaan mielenkiintoa hänen avustamis- ja aktivismitoimintansa johdosta vuosina 2001–2006. Valittajan muutettua Surgutiin erikoispalvelun edustajat ovat ottaneet häneen kerran yhteyttä, mutta vuosien 2009–2016 aikana valittajaan ei ole ilmennyt kohdistuneen minkäänlaista mielenkiintoa viranomaisten taholta. Valittajan ei siten voida katsoa olevan aiemman, vuonna 2006 päättyneen toimintansa johdosta enää erikoispalvelun erityisen mielenkiinnon kohteena.

Valittaja on sittemmin palannut Ingušiaan, missä hän on vuosina 2017 ja 2018 osallistunut Ingušian tasavallan johtoa vastustaneiden mielenosoitusten järjestämiseen sekä sukunsa nimissä laaditun vastalauseen laatimiseen. Asiassa ei ole ilmennyt, että valittaja olisi ollut johtavassa tai muulla tavoin keskeisessä asemassa mielenosoitusten järjestämisessä. Valittaja on kertonut olleensa aloitteentekijä sukunsa nimissä julkaistussa vastalausevideossa, mutta sen tekemiseen on toisaalta osallistunut varsin suuri määrä ihmisiä. Hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajaa voida yksinomaan hänen edellä kuvatun toimintansa perusteella pitää erityisen näkyvänä opposition edustajana, vaan ennemminkin matalan tason toimijana, joka on muiden joukossa osallistunut oppositiotoimintaan. Valittajan toiminta on myös keskittynyt paikallisiin Ingušian alueen olosuhteisiin, ja valittajan kertoman perusteella häneen vuosien 2017–2018 aikana kohdistuneen kiinnostuksen on katsottava tulleen Ingušian paikallisviranomaisten taholta. Valittajan oman kertoman perusteella hänen kuulustelussaan poliisiasemalla on ollut läsnä yksi erikoispalvelun edustaja. Muilta osin valittajan kertoma siitä, että erikoispalvelu olisi kiinnostunut hänestä tai että sen edustajat olisivat etsineet häntä, on perustunut lähinnä toisen käden tietoihin ja hänen omiin epäilyihinsä. Myöskään valittajan saaman kuulustelukutsun lähettäjää koskevan merkinnän perusteella ei ole pääteltävissä, että valittajaan kohdistuisi viranomaisten kiinnostusta Ingušian ulkopuolella.

Valittaja on toimittanut valitusvaiheessa sukulaistensa allekirjoittamia lausuntoja, joissa nämä ovat tuoneet ilmi, että FSB:n edustajat ovat etsineet valittajaa. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, ettei lausuntojen laatimisen tarkoitusperistä ole mahdollista varmistua, eikä niille muutenkaan ole annettava asiassa ratkaisevaa merkitystä. Valittajan vuonna 2018 kuolleen serkun osalta hallinto-oikeus toteaa, ettei kuoleman syystä tai aiheuttajista ole saatavissa selvitystä. Hallinto-oikeus kiinnittää huomiota myös siihen, että serkku on valittajan kertomankin mukaan siepattu jo ennen suvun julkilausuman julkaisemista, ja asian liittyminen valittajaan on muutenkin perustunut ainoastaan valittajan omaan epäilykseen. Asiaa kokonaisuutena arvioiden hallinto-oikeus ei pidä todennäköisenä, että Venäjän federaation erikoispalvelu olisi valittajasta erityisen kiinnostunut tai että häneen kohdistuisi muiden kuin Ingušian paikallisviranomaisten kiinnostusta hänen vuosiin 2017–2018 ajoittuneen toimintansa johdosta. Tähän viittaa myös se, että valittaja on kyennyt saamaan Suomeen viisumin ja poistumaan vaikeuksitta Venäjän federaatiosta.

Kaikki edellä lausuttu huomioon ottaen ei ole perusteita uskoa, että Ingušian viranomaiset pyrkisivät etsimään valittajaa muualta Venäjän federaatiosta tai että valittaja olisi Moskovassa asuessaan Venäjän federaation viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Asiassa ei siten ole pidettävä ratkaisevana sitä, että valittajan olinpaikka tulee Venäjän federaation viranomaisten tietoon hänen rekisteröitymisensä myötä. Asiaa ei ole arvioitava toisin sen vuoksi, että valittajaa on mahdollisesti etsitty paikallisten viranomaisten toimesta hänen kotialueellaan. Tämän vuoksi ja kun otetaan myös muutoin huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esitetty ja edelleen ajantasaisena pidettävä maatieto, asiassa ei ole perusteita uskoa, että valittaja olisi Moskovassa asuessaan vaarassa joutua luovutetuksi Ingušiaan tai että häneen muutoin kohdistuisi vainon tai vakavan haitan vaaraa.

Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevän ja edelleen ajantasaisena pidettävän maatiedon perusteella Venäjän federaation kansalaiset voivat muuttaa vapaasti maan sisällä, eikä valittajan Moskovaan pääsylle tai asumaan asettumiselle ole turvallisuustilanteesta johtuvia tai muitakaan esteitä. Valittaja on työikäinen ja korkeasti koulutettu mies. Asiassa ei ole ilmennyt, että valittaja olisi erityisen haavoittuvassa asemassa, vaikka hänellä on valitusvaiheessa esitetty olevan traumaperäisiä oireita. Sisäisen paon esteeksi ei voida valittajan tapauksessa katsoa myöskään sitä, että valittajalla ei entuudestaan ole siteitä Moskovaan. Hallinto-oikeus katsoo, että valittajalla on siten tosiasiallinen mahdollisuus asettua oleskelemaan Moskovaan ja häneltä voidaan siellä oleskelemista ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetulla tavalla myös kohtuudella edellyttää.

Edellä esitetyn perusteella ei ole todennäköistä, että valittajalla olisi Moskovassa perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai vakavan haitan vaaraan, ja valittajan kohdalla täyttyvät muutkin ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetut Venäjän federaation sisäisen paon edellytykset. Näin ollen Maahanmuuttovirasto on voinut olla myöntämättä valittajalle kansainvälistä suojelua.

Valittaja kärsii valitusvaiheessa toimitetun lääkärinlausunnon mukaan traumaperäisistä oireista ja tarvitsee jatkossa traumaterapiaa tai kuntoutusta. Maahanmuuttoviraston lausunnosta ilmenevän ajantasaisen maatiedon perusteella valittajan on mahdollista saada tarvitsemaansa hoitoa myös kotimaassaan. Asiassa ei tämän vuoksi tai muustakaan syystä ole perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa Venäjän federaatioon.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reija Suni ja Jatta Rinta-Hoiska. Esittelijä Jukka Ojala.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Muutoksenhakija on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja muutoksenhakijalle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa suojelun tarpeen tai yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi tai että käännyttämisestä luovutaan kohtuullisuusharkinnan perusteella. Muutoksenhakija on vaatinut, että päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valituslupa tulisi myöntää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi, koska asiassa on välttämätöntä saada korkeimman hallinto-oikeuden arvio tilanteesta, jossa Venäjän erikoisjoukkojen vainoamaksi katsotun oppositioaktivistin on katsottu voivan turvautua sisäiseen pakoon. Valitusluvalle on myös muu painava syy.

Muutoksenhakijaan on osoitettu kohdistuvan kotimaassaan vainon vaara Venäjän erikoisjoukkojen eikä vain Ingušian paikallisviranomaisen taholta. Erikoisjoukot toimivat koko Venäjän federaation alueella, eikä sisäinen pako ole siten mahdollinen. Lisäksi muutoksenhakijan tulisi rekisteröityä Moskovaan, jolloin tieto hänen olinpaikastaan menee Ingušian viranomaisten tietoon. On selvää, että muutoksenhakija on kotimaassaan vainon vaarassa myös kotialueensa ulkopuolella.

Muutoksenhakija on esittänyt lisäselvityksiä muun ohella siitä, että hän on saanut elokuussa 2020 kaksi uutta kutsua saapua kuulusteluun Venäjän federaation poliisin Ingušiassa olevalle poliisiasemalle ja että hänestä on annettu koko Venäjän federaation aluetta koskeva etsintäkuulutus tekaistussa rikosasiassa. Muutoksenhakija on esittänyt kopiot kutsuista ja etsintäkuulutuksesta.

Muutoksenhakija on etsintäkuulutuksessa tarkoitettu henkilö numero 120. Etsintäkuulutus on päivätty 1.10.2020. Häntä etsitään koko valtion alueella sisäministeriön rikostutkintaosaston johdolla. Etsintäkuulutus perustuu tekaistuihin syytteisiin. Häntä syytetään kahden Venäjän federaation rikoslakikokoelman artiklan rikkomisesta. Artiklan 33 kohta 3 käsittelee osallisuutta rikoksiin, erityisesti rikoksen tekemisen organisointia tai rikollisorganisaation muodostamista. Artiklan 138 kohta 2 koskee viestintäsalaisuuden rikkomista.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

Maahanmuuttoviraston lausunnossa esitetyn maatiedon mukaan kotialueellaan viranomaisten kanssa ongelmiin joutuneiden inguušien mahdollisuudesta siirtyä asumaan Venäjän muille alueille ei ole erillisiä raportteja. Uutislähteissä on mainintoja sekä sellaisista tapauksista, joissa henkilö on välttänyt itseensä kohdistuvan jatkuvan viranomaishäirinnän ja oikeudenloukkaukset muuttamalla toiselle alueelle Venäjän sisällä, mutta toisaalta myös sellaisista tapauksista, joissa henkilöä vastaan on avattu mahdollisesti tekaistu rikosasia ja hänet on etsintäkuulutettu hänen lähtiessään pois tasavallasta tai maasta.

Mikäli henkilö on virallisesti epäiltynä rikosasiassa, hänet voidaan etsintäkuuluttaa. Kiinni jäädessään henkilö luovutetaan sen alueen viranomaisille, jossa rikos on tapahtunut. Tanskan maahanmuuttoviraston raportissa mainitaan, että kansallisella etsintäkuulutuslistalla olevan henkilön on lähes mahdotonta poistua Venäjältä laillisia rajanylityspaikkoja käyttäen, lukuun ottamatta Valko-Venäjän rajaa.

Lisäksi Maahanmuuttovirasto on esittänyt maatietoa muutoksenhakijan mahdollisuudesta päästä Moskovaan turvallisesti ja laillisesti sekä olosuhteista, jotka liittyvät sen arvioimiseen, voidaanko muutoksenhakijan kohtuudella edellyttää oleskelevan Moskovassa.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että valituksessa esitettyjen kutsujen aitoudesta ja alkuperästä ei voida varmistua, sillä kyseessä ovat vain kopiot. Kutsut ovat sisällöltään vastaavia kuin muutoksenhakijan aikaisemmin Maahanmuuttovirastolle esittämät kutsut. Valituksesta tai kutsuista ei käy ilmi, mistä syystä muutoksenhakijalle on lähetetty kutsukirjeet ja mistä häntä epäillään, eikä myöskään sitä, miksi muutoksenhakijaa on pyydetty saapumaan kuultavaksi kaksi vuotta maasta poistumisensa jälkeen.

Mitä tulee uutena selvityksenä esitettyyn kuvaan, jossa näkyy osa 1.10.2020 päivätystä Venäjän sisäministeriön rikostutkintaosaston luettelosta etsinkuulutetuista henkilöistä, virasto toteaa, että valitusvaiheessa tästä seikasta on kerrottu hyvin suppeasti. Valituksesta ei käy tarkemmin ilmi, miten ja mistä muutoksenhakija on saanut esitetyt tiedot ja asiakirjan.

Kun otetaan kokonaisuutena huomioon asiassa tehdyt päätökset perusteluineen, asiassa saatu uusi selvitys ja näyttö, edellä lausutut seikat sekä esitetty ajantasainen maatieto, Maahanmuuttovirasto jättää kansainvälistä suojelua koskevan asian korkeimman hallinto-oikeuden harkintaan.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen. Etsintäkuulutus on tullut muutoksenhakijan sukulaisen tietoon tämän jouduttua pysäytetyksi rajantarkastuspisteellä lokakuun alussa 2020. Vartiorakennuksen ulkopuolella tapahtui onnettomuus, ja sukulainen onnistui tämän vuoksi nappaamaan etsintäkuulutuksen mukaansa.

Muutoksenhakija on esittänyt lisäselvityksiä. Lisäselvityksissä on muun ohella esitetty, että muutoksenhakijan sukulainen, joka on ollut samalla etsintäkuulutettujen listalla kuin muutoksenhakija, on pidätetty 26.2.2021.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 10.11.2020 antamallaan välipäätöksellä taltionumero H683/2020 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 e §:n osalta seuraavaa:

”Arvioitaessa, onko sisäinen pako mahdollinen, on pykälän 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota maan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin. Sisäinen pako on mahdollista vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Tässä harkinnassa olennaista on se, mikä taho on vainoa harjoittanut tai vakavan haitan aiheuttanut. Jos vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, pääsääntöisesti mikään kyseisen valtion osa ei liene hakijalle turvallinen. Jos vaino tai vakava haitta aiheutuu muun toimijan kuin valtion taholta, on selvitettävä, mitkä ovat toimijan mahdollisuudet tai aikomukset harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa myös jossain muussa valtion osassa. Tässä yhteydessä on myös arvioitava sitä, mitkä ovat valtion tosiasialliset mahdollisuudet tarjota suojelua tuossa valtion osassa nyt, jos kyseinen valtio ei suojellut hakijaa aiemmin. Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon.”

Ulkomaalaislain 98 §:n 1 momentin mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus käsitellään tavallisessa tai nopeutetussa menettelyssä. Pykälän 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin hakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hänen esittämänsä selvitykset olosuhteistaan asianomaisessa valtiossa sekä eri lähteistä hankitut ajantasaiset tiedot valtion oloista.

Edellä mainitun pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 86/2008 vp) on todettu, että pykälän 2 momenttia täsmennettäisiin vastaamaan direktiivin (selventävä huomio: hallituksen esityksessä viittaus kohdistuu uudelleen laadittua määritelmädirektiiviä edeltäneeseen direktiiviin) 8 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, joka edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että määrittävän viranomaisen turvapaikkahakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että eri lähteistä, kuten UNHCR:ltä, hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja turvapaikanhakijoiden alkuperämaissa ja tarvittaessa myös kauttakulkumaissa vallitsevasta tilanteesta ja että nämä tiedot ovat hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavan henkilöstön saatavilla.

Mainitun hallituksen esityksen mukaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnan näkökulmasta keskeistä on tieto valtion yleisistä yhteiskunnallisista ja poliittisista olosuhteista sekä ihmisoikeustilanteesta ja lainsäädännöstä. Lähtömaatieto auttaa hakijan kertomuksen uskottavuuden ja vainon pelon perusteltavuuden arvioimista sekä perustellun pelon ja vainon välisen yhteyden tunnistamista. Lähtömaatieto myös auttaa hakemuksen käsittelijää ymmärtämään paremmin hakijan kotimaan, pysyvän asuinmaan tai kauttakulkumaan olosuhteita.

Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2011/95/EU, niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 8 artiklan 1 kohdan mukaan arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos hakijalla alkuperämaan jossakin osassa

a) ei ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai

b) on mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan

ja hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa ja päästä maan kyseiseen osaan ja hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän sinne.

Artiklan 2 kohdan mukaan tutkiessaan, onko hakijalla perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa tai mahdollisuus saada suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaan jossakin osassa 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tehdessään päätöksen hakemuksen johdosta kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin 4 artiklan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että asian kannalta merkityksellisistä lähteistä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, hankitaan täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja.

Direktiivin 27 perustelukappaleen mukaan alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla.

Direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan edellä 1 kohdassa tarkoitetut seikat koostuvat hakijan lausumista sekä hakijan saatavissa olevista asiakirjoista, jotka koskevat hänen ikäänsä, taustaansa, myös asiaankuuluvien omaisten taustaa, henkilöllisyyttään, kansalaisuuttaan tai kansalaisuuksiaan, aikaisempaa tai aikaisempi asuinmaitaan ja -paikkojaan, aikaisempia turvapaikkahakemuksia, matkareittiään, matkustusasiakirjojaan sekä kansainvälisen suojelun hakemisen syitä.

Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a) kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuna alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana;

d) (---) ja e) (---).

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan se seikka, että hakija on jo joutunut vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu vainolla tai tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan perustellusta pelosta joutua vainotuksi tai todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vaino tai vakava haitta tule toistumaan.

2. Oikeuskäytäntöä

2.1 Unionin tuomioistuin

Unionin tuomioistuimen 10.6.2021 antamassa tuomiossa asiassa LH (C-921/19, ECLI:EU:C:2021:478) on tarkasteltu muun ohella asiakirjanäytön arviointia turvapaikka-asiassa.

Tuomion kohdassa 41 on todettu, että uudelleen laaditun määritelmädirektiivin 4 artiklan 2 kohta sisältää ensiksi määritelmän sellaisista seikoista, jotka ovat olennaisia kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tueksi. Tuomion kohdan 42 mukaan edellä direktiivin 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa edellytetään hakemuksen tapauskohtaista arviointia siten, että otetaan huomioon muun muassa hakijan esittämät asiaan vaikuttavat asiakirjat, eikä siinä edellytetä, että näiden asiakirjojen aitous on välttämättä vahvistettu.

Tuomion kohdassa 43 tuomioistuin lausui seuraavasti: ”Lopuksi on todettava, että direktiivin 2011/95 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos joidenkin hakijan hakemukseen sisältyvien lausumien tueksi ei ole esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos ensiksi hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi, toiseksi kaikki hakijan saatavissa olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys, kolmanneksi hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa ja neljänneksi hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin, ja hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.”

Tuomion kohdan 44 mukaan tästä seuraa, että kaikkia hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tueksi toimittamia asiakirjoja on pidettävä tämän hakemuksen huomioon otettavana seikkana direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja että tämän vuoksi se, ettei tämän asiakirjan aitoutta voida vahvistaa tai sen lähdettä objektiivisesti todentaa, ei voi sinällään olla perusteena sille, että tämä asiakirja jätetään sen tutkinnan ulkopuolelle, joka määrittämisestä vastuussa olevan viranomaisen on suoritettava direktiivin 2013/32 31 artiklan nojalla.

2.2 Korkein hallinto-oikeus

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2013:119 oli kyse Tshetsheniasta kotoisin olevasta Venäjän federaation kansalaisesta, joka oli hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta sukunsa poliittisesta profiloitumisesta aiheutuneen vainon uhan perusteella. Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että hakija saattaisi Tshetsheniaan palatessaan joutua vakavaan vaaraan. Koska hän oli kuitenkin asunut useiden vuosien ajan osan vuodesta Komin tasavallassa, hän saattoi turvautua ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettuun kotimaansa sisäiseen pakoon, eikä edellytyksiä kansainvälisen suojelun myöntämiselle ollut olemassa. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakijalla oli kiinteät siteet Komin tasavaltaan hänen asuttuaan siellä viranomaisten tieten pysyväisluonteisesti ja pitkäaikaisesti. Hänellä ei ollut ollut siellä asuessaan ongelmia viranomaisten taholta. Kun otettiin huomioon olosuhteet Komin tasavallassa, ja se, että asianomainen ei itse ollut poliittisesti profiloitunut eikä hänen sukunsa ollut ratkaisun antamisen ajankohtaan poliittisesti aktiivista, ei ollut uskottavaa, että hän olisi Komin tasavallassa viranomaisten mielenkiinnon kohteena jatkossakaan. Hänen oli siis mahdollista asettua asumaan tuolle alueelle. Hänen voitiin edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:n mukaiseen sisäiseen pakoon kotimaansa toiseen osaan, eikä hän ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa.

3. UNHCR:n yleiset suuntaviivat sisäisen paon arvioinnista

UNHCR:n vuonna 2003 antamien yleisten suuntaviivojen (Guidelines on International Protection: Internal Flight or Relocation Alternative within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees) mukaan sisäisen paon soveltaminen edellyttää kaksiosaista analyysia. Ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianomaiselle mahdollinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon muun muassa käytännön pääsy alueelle ja sen turvallisuus. Paon toteutettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, onko henkilön mahdollista päästä kohdealueelle käytännöllisesti, turvallisesti ja laillisesti sekä joutuisiko henkilö vainon tai muun vakavan haitan vaaraan kohdealueella. Toiseksi on harkittava sisäisen paon kohtuullisuutta. Tällä tarkoitetaan sen selvittämistä, voiko asianomainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Myös aiemmat vainon kokemukset on otettava huomioon.

Suuntaviivojen mukaan sisäisen paon mahdollisuutta harkitaan tilanteissa, joissa vainon tai vakavan haitan vaara rajoittuu valtion tiettyyn osaan, jonka ulkopuolella vaaraa ei ole. Käytännössä näin ollen sisäisen paon mahdollisuus on lähtökohtaisesti poissuljettu tilanteissa, joissa vainoava taho on viranomainen, jollei poikkeuksellisesti ole selvästi osoitettavissa, että vainon tai vakavan haitan vaara tulee sellaiselta viranomaistaholta, jonka toimivalta on selvästi rajoittunut tietylle maantieteelliselle alueelle, tai mikäli valtio hallitsee vain osaa maantieteellisistä alueistaan.

Samoin sisäisen paon mahdollisuus tulee vain harvoin harkittavaksi tilanteessa, jossa vainoava taho on paikallinen tai alueellinen viranomaistoimija, koska oletuksena on, että nämä saavat toimivaltansa valtiolta. Sisäisen paon mahdollisuus voi tällaisessa tapauksessa tulla kyseeseen vain, mikäli on selvää näyttöä siitä, että vainoavalla viranomaisella ei ole toimivaltaa oman alueensa ulkopuolella ja että on olemassa erityisiä olosuhteita, joiden vuoksi hallitus ei kykene ehkäisemään paikallista uhkaa.

4. Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakija on etniseltä taustaltaan inguuši, uskonnoltaan sunnimuslimi ja kotoisin Ingušian tasavallasta Venäjän federaatiosta. Hän on vedonnut turvapaikkaperusteenaan Ingušian viranomaisen ja Venäjän federaation erikoisjoukkojen taholta tulevaan vainon vaaraan, joka johtuu hänen poliittisista mielipiteistään ja toiminnastaan.

Muutoksenhakija on 2000-luvun alussa auttanut Ingušian tasavallassa kriisialueilla toimineita ihmisoikeusaktivisteja hankkimalla tietoja oikeudenloukkausten kohteeksi joutuneista ihmisistä ja järjestämällä tapaamisia näiden ja ihmisoikeusaktivistien välillä. Tämän toiminnan vuoksi Venäjän federaation erikoisjoukot ovat vuonna 2001 pidättäneet muutoksenhakijan ja kiduttaneet häntä sekä eri tavoin uhkailleet häntä vuosina 2001–2006 ja kerran vuonna 2009. Muutoksenhakijan perheenjäsenet ja serkku on surmattu.

Muutoksenhakija oli keväällä ja kesällä 2017 ollut noin 200 muun henkilön mukana yrittämässä järjestää Ingušian tasavallan johtamista ja Venäjän keskushallinnon puuttumista tasavallan asioihin vastustanutta mielenosoitusta, mutta poliisi oli molemmilla kerroilla hajottanut mielenosoituksen. Tapahtumien jälkeen muutoksenhakijan talon edessä oli päivystänyt auto, jonka muutoksenhakija oletti olleen poliisiauto. Muutoksenhakija oli lisäksi kuullut, että poliisi oli käynyt kyselemässä hänestä naapureilta.

Muutoksenhakija oli vuonna 2018 yrittänyt jälleen osallistua tasavallan johtamista vastustaneen mielenosoituksen järjestämiseen ja ollut mukana internetissä 2.10.2018 julkaistun tasavaltojen johtajien politiikkaa koskeneen vastalauseen tekemisessä yhdessä noin sadan muun henkilön kanssa. Muutoksenhakija oli vastalauseen julkaisemisen jälkeen saanut kutsun saapua tuolloisen asuinkaupunkinsa poliisilaitokselle kuultavaksi.

Muutoksenhakija oli 4.10.2018 mennyt kuulusteluun, koska hän oletti, että Ingušian poliisin kuulustelussa ei käytettäisi väkivaltaa. Muutoksenhakijaa oli kuitenkin kuulustelussa kidutettu ja pahoinpidelty sekä vaadittu kertomaan oppositioon kuuluvien henkilöiden nimiä. Muutoksenhakijaa oli kuulustellut kutsussa nimeltä mainittu poliisiyliluutnantti sekä muutama muu naamioitunut henkilö. Muutoksenhakija oli päästetty vapaaksi, kun hän oli luvannut kertoa tietonsa ja olla jatkossa osallistumatta uusiin mielenosoituksiin.

Muutoksenhakija oli saanut uuden kutsun saapua kuulusteluun 9.10.2018. Kutsussa oli mainittu Venäjän sisäasiainministeriö Ingušian tasavallassa sekä sama poliisiyliluutnantti, joka oli kuulustellut muutoksenhakijaa aiemmin. Muutoksenhakija ei ollut mennyt kuulusteluun, vaan hän oli paennut maasta. Muutoksenhakija on esittänyt kyseisen kutsun Maahanmuuttovirastolle.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana edellä selostetut muutoksenhakijan kertomat tapahtumat. Asiassa ei ole hyväksytty tosiseikkana sitä, että vuosina 2017 ja 2018 muutoksenhakijaan kohdistettu viranomaismielenkiinto olisi Ingušian paikallisviranomaisen lisäksi tullut Venäjän federaation erikoisjoukkojen taholta. Asiassa ei ole hyväksytty tosiseikkana, että muutoksenhakija olisi edelleen kotimaassaan erityisessä vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi Venäjän erikoisjoukkojen toimesta.

Muutoksenhakijalla on katsottu olevan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotipaikallaan Ingušiassa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Muutoksenhakijalla on katsottu olevan mahdollisuus sisäiseen pakoon Moskovaan.

Muutoksenhakija on hallinto-oikeudessa esittänyt, että häntä on maasta lähtönsä jälkeen alkukesään 2019 saakka etsitty kotialueellaan. Muutoksenhakijan talon ja väliaikaisen oleskelupaikan lähettyvillä on päivystänyt auto. Lisäksi muutoksenhakijan sukulaisten luo on tehty etsintöjä. Etsintöjä suorittaneet henkilöt ovat esittäytyneet Venäjän erikoisjoukkojen henkilöstöksi ja esittäneet erikoisjoukkojen virkamerkit. Muutoksenhakija on esittänyt selvityksenä sukulaistensa tekemiä videotallenteita etsinnöistä.

Muutoksenhakija on kertonut saaneensa elokuussa 2020 kaksi uutta kutsua saapua kuulusteluun Venäjän federaation poliisin Ingušiassa olevalle poliisiasemalle. Hänestä on myös annettu koko Venäjän federaation aluetta koskeva etsintäkuulutus perusteena tekaistu rikosasia.

Muutoksenhakija on esittänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle kopiot kutsuista ja etsintäkuulutuksesta. Muutoksenhakija on lisäksi ilmoittanut, että samalla etsintäkuulutuslistalla ollut muutoksenhakijan serkku oli pidätetty 26.2.2021.

5. Oikeudellinen arviointi

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on ensin arvioitava, onko muutoksenhakijalla Ingušian ohella myös Moskovassa perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai onko hän siellä todellisessa vaarassa joutua kärsimään vakavaa haittaa.

Selvitettäessä, onko muutoksenhakijalla perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa alkuperämaan jossakin osassa, on kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Tätä varten on hankittava täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja asian kannalta merkityksellisistä lähteistä.

Arvioitaessa muutoksenhakijan mahdollisuutta sisäiseen pakoon asiassa on ensiksi otettava kantaa siihen, onko muutoksenhakija vainon vaarassa Ingušian paikallisviranomaisen taholta, kuten Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat päätöksissään katsoneet, vai onko vainoava taho myös Venäjän erikoisjoukot, kuten muutoksenhakija itse on kertonut.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakija on yhdessä muiden henkilöiden kanssa osallistunut mielenilmauksiin ja vastalauseen laatimiseen, joissa on ollut kysymys Ingušian tasavallan toiminnasta. Muutoksenhakijan viimeaikaista poliittista toimintaa voidaan siitä saadun selvityksen perusteella arvioida vainon vaaran kannalta vielä varsin maltilliseksi, eikä muutoksenhakijalla siten vaikuttaisi olevan korkeaa riskiprofiilia joutua vainotuksi viimeaikaisen poliittisen toimintansa vuoksi.

Muutoksenhakijan taustahistoriassa on kuitenkin vahvaa poliittista toimintaa sekä häneen ja hänen perheeseensä kohdistettua vakavaa vainoa. Vakavien vainotapahtumien jälkeen muutoksenhakija on sinänsä pystynyt oleskelemaan muualla kotimaassaan noin kahdeksan vuoden ajan ilman, että erikoisjoukot olisivat kiinnittäneet häneen erityistä huomiota. Asiassa jää siten arvioitavaksi, onko aikatekijällä ja sillä, että muutoksenhakijan sittemmin harjoittama poliittinen toiminta on luonteeltaan ainakin osin erilaista kuin aikaisemmin, sellaista merkitystä, että häneen ei voitaisi enää katsoa kohdistuvan Venäjän erikoisjoukkojen mielenkiintoa.

Muutoksenhakijan käsitys siitä, että häntä vainoava taho on Ingušian paikallisviranomaisen lisäksi Venäjän erikoisjoukot, on perustunut hänen omien epäilyjensä lisäksi siihen, että hän on kertonut tunnistaneensa erään kuulusteluissa olleen henkilön erikoisjoukkojen työntekijäksi. Lisäksi muutoksenhakijan esittämässä kuulustelukutsussa on mainittu Venäjän sisäasiainministeriö Ingušian tasavallassa. Muutoksenhakijan sukulaisiltaan kuuleman mukaan häntä etsineet tahot ovat esittäytyneet erikoisjoukkojen henkilöstöksi.

Muutoksenhakijan kertomus siitä, että hän on tunnistanut yhden kuulusteluun osallistuneista henkilöistä erikoisjoukkojen työntekijäksi, on epäjohdonmukainen siltä osin, että hän on toisaalta kertonut kuulustelijoiden olleen naamioituneita lukuun ottamatta poliisiyliluutnanttia, jonka nimi oli mainittu muutoksenhakijalle lähetetyssä kuulustelukutsussa. Kun muutoksenhakija on edelleen kertonut olettaneensa poliisiyliluutnantin allekirjoittaman kutsun olleen Ingušian paikallispoliisin lähettämä, asiassa jää epäselväksi, millä perusteella muutoksenhakija on tunnistanut yhden kuulusteluun osallistuneista henkilöistä erikoisjoukkojen työntekijäksi. Venäjän sisäasiainministeriön mainitseminen kutsussa ei myöskään sellaisenaan osoita Venäjän erikoisjoukkojen osallisuutta muutoksenhakijan kuulustelussa. Asiaa ei ole arvioitava toisin myöskään kuulopuheisiin perustuvilla tiedoilla siitä, että muutoksenhakijaa kyselleet tahot ovat mahdollisesti esittäytyneet erikoisjoukkoihin kuuluviksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden tavoin, että muutoksenhakija ei ole kotimaassaan vainon vaarassa Venäjän erikoisjoukkojen taholta, vaan asiassa on kyse Ingušian paikallisviranomaisen taholta tulevasta vainosta. Sisäisen paon mahdollisuutta on arvioitava näin ollen tästä lähtökohdasta.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko muutoksenhakijalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa Moskovassa vainotuksi Ingušian paikallisviranomaisen taholta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota alkuperämaan olosuhteisiin ja muutoksenhakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Alkuperämaan olosuhteiden osalta on selvitettävä, onko Ingušian viranomaisilla Ingušian tasavallan ulkopuolella sellaista toimivaltaa tai toimintamahdollisuuksia, joka antavat Ingušian viranomaisille mahdollisuuden kohdistaa muutoksenhakijaan vainoa myös Moskovan alueella. Mikäli tällaista toimivaltaa tai toimintamahdollisuuksia on, tulee selvittää, onko saatavilla tietoja, joiden perusteella voidaan arvioida todennäköisyyttä sille, että vainoava viranomainen tulee käyttämään tätä mahdollisuutta. Näiden ja vastaavien alkuperämaan olosuhteita koskevien tietojen tai sen tiedon, ettei tällaisia tietoja ole saatavilla, pohjalta on tehtävä riskianalyysi, jossa punnitaan saatua selvitystä ja sen merkitystä sisäisen paon mahdollisuuden kannalta kokonaisuutena. Selvitysvelvollisuus sisäisen paon mahdollisuudesta on Maahanmuuttovirastolla.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat arvioineet muutoksenhakijaan Moskovassa kohdistuvaa vainon vaaraa erityisesti arvioimalla hänen poliittisen toimintansa nykyistä luonnetta ja siitä aiheutuvan profiloitumisen astetta. Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole esitetty maatietoa siitä, onko Ingušian viranomaisella mahdollisuus kohdistaa muutoksenhakijaan oikeudenloukkauksia Moskovassa ja missä määrin ja missä tilanteissa Ingušian viranomainen olisi tällaista mahdollisuutta käyttänyt. Päätöksissä ei ole myöskään todettu, ettei tällaista tietoa olisi ollut saatavilla. Päätöksissä ei siten ole tehty riittävää riskianalyysia muutoksenhakijaan Moskovassa Ingušian viranomaisen taholta kohdistuvasta vainon vaarasta.

Maahanmuuttoviraston päätöksessä esitetyn maatiedon perusteella muutoksenhakijan tulisi Moskovaan asettuessaan rekisteröidä oleskelunsa. Rekisteröinnin myötä tieto hänen olinpaikastaan kulkeutuisi viranomaisten tietojärjestelmien kautta Ingušian viranomaisten tietoon. Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämän maatiedon mukaan Ingušian viranomainen voi tehdä muutoksenhakijasta kansallisen etsintäkuulutuksen mahdollisesti tekaistussa rikosasiassa, jolloin hänet kiinni jäädessään luovutetaan sen alueen viranomaisille, jossa rikos on tapahtunut. Asiassa on siten selvitystä siitä, että Ingušian viranomaisella on mahdollisuus kohdistaa muutoksenhakijaan vainoa myös Ingušian tasavallan ulkopuolella. Muutoksenhakijan valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämä selvitys tukee osaltaan tällaista johtopäätöstä.

Maahanmuuttoviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämän maatiedon mukaan uutislähteissä on ollut mainintoja sekä sellaisista tapauksista, joissa henkilö on välttänyt itseensä kohdistuvan jatkuvan viranomaishäirinnän ja oikeudenloukkaukset muuttamalla Ingušian tasavallan alueelta toiselle alueelle Venäjän sisällä, mutta toisaalta myös sellaisista tapauksista, joissa henkilöä vastaan on avattu mahdollisesti tekaistu rikosasia ja hänet on etsintäkuulutettu hänen lähtiessään pois tasavallasta tai maasta. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, millaisissa olosuhteissa henkilö on välttynyt viranomaishäirinnältä ja millaisissa olosuhteissa tämä ei ole onnistunut.

Asiassa on siten selvitystä siitä, että Ingušian viranomaiset ovat joissakin tapauksissa käyttäneet mahdollisuuttaan kohdistaa henkilöihin vainoa myös tasavallan ulkopuolella, mutta ei tarkempaa selvitystä näiden tapausten olosuhteista. Muutoksenhakijan todennäköisyyttä joutua Ingušian paikallisviranomaisen vainoamaksi myös Moskovassa on siten arvioitava siitä lähtökohdasta, ettei ole poissuljettua, että paikallisviranomaiset voivat kohdistaa muutoksenhakijaan vainotoimenpiteitä.

Koska asiassa ei ole esitetty tarkempaa selvitystä Ingušian viranomaisen toiminnasta oman alueensa ulkopuolella, muutoksenhakijan viimeaikaiseen toimintaan perustuvaa matalaa profiilia ei yksinomaan voida pitää riittävänä perusteena sille arviolle, että hänellä ei ole Moskovassa perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi. Riittävänä näyttönä vainon vaaran puuttumisesta ei voida pitää myöskään tietoa siitä, että muutoksenhakija on pystynyt väärennetyin tiedoin lähtemään kotimaastaan ja matkustamaan Suomeen.

Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakijalla ole ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta Moskovaan ja hänelle on siten myönnettävä turvapaikka. Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on näin ollen kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Jaakko Autio, Joni Heliskoski, Robert Utter ja Veronica Storträsk. Asian esittelijä Minna Miettinen.