KHO:2022:19

Purkuhakemus koski korkeimman hallinto-oikeuden ympäristölupa-asiassa tekemää päätöstä. Asian esittelijänä oli toiminut määräaikainen oikeussihteeri G, joka oli ennen määräaikaista virkasuhdettaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa toiminut asianajajana Asianajotoimisto X Oy:n palveluksessa. Määräaikaisen virkasuhteensa jälkeen G palasi toimiston palvelukseen. Ympäristölupa-asiassa luvan hakijana ollut H Oy oli mainitun asianajotoimiston asiakas.

Purun hakijoiden mukaan G:n palvelussuhde asianajotoimistoon oli vaarantanut hänen puolueettomuutensa asiassa. H Oy ja samaan ympäristölupakokonaisuuteen liittyvä I Oy olivat asianajotoimiston merkittäviä asiakkaita. Asianajotoimisto oli myös profiloitunut julkisuudessa vahvasti kiviaines- ja kaivosteollisuuden edistäjänä. Hakijoiden mukaan G:llä voitiin hänen asianajotoimistossa hoitamiensa tehtävien ja julkaistujen asiantuntijakirjoitustensa perusteella katsoa olleen ennakkokäsitys korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistussa ympäristölupa-asiassa sekä muutoinkin intressi ratkaista asia asianajotoimiston asiakkaille myönteisesti.

Korkeimman hallinto-oikeuden esittelijään sovellettiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 1 momentin perusteella oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuja samoja esteellisyyssäännöksiä kuin asian ratkaiseviin tuomareihin. Esteellisyysperusteita sovellettaessa oli lisäksi otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä sovellettu tuomioistuimen puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskeva subjektiivinen ja objektiivinen testi.

Tuomarin erityistä suhdetta asianosaiseen koskevassa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa esteellisyysperusteeksi oli säädetty palvelussuhde asianomaiseen ja saman luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tuomarin tai hänen läheisensä toimiminen asianosaisen edustajana, avustajana tai asiamiehenä. Koska asianajotoimistolla ei ollut asiassa esitetyn selvityksen perusteella välitöntä liityntää hakemuksen kohteena olevaan asiaan, eikä G saadun selvityksen perusteella ollut ollut palvelus- tai toimeksiantosuhteessa H Oy:öön taikka muutoinkaan toiminut mainitun yhtiön avustajana tai asiamiehenä, säännökset palvelussuhteeseen tai asianosaisen avustajana toimimiseen perustuvasta esteellisyydestä eivät tulleet sovellettaviksi.

Asiassa oli kuitenkin vielä arvioitava, oliko G:n palvelussuhde asianajotoimistoon muodostanut hänen ja purkuhakemuksen kohteena olleessa asiassa asianosaisena olleen H Oy:n välille sellaisen palvelus- tai toimeksiantosuhteeseen rinnastettavissa olevan taloudellisen tai henkilökohtaisen riippuvuus- ja lojaliteettisuhteen, joka olisi antanut perustellun aiheen epäillä G:n puolueettomuutta hänen esittelemässään ympäristölupa-asiassa.

Asiassa oli pidettävä lähtökohtana sitä, ettei G ollut esittelemässään ympäristölupa-asiassa esteellinen yksinomaan sillä perusteella, että hän oli ennen määräaikaista virkasuhdettaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja sen jälkeen toiminut ympäristöoikeuteen erikoistuneena asianajajana. G:n väitettyä subjektiivista esteellisyyttä arvioitaessa oli lisäksi kiinnitettävä huomiota siihen, ettei hän asiassa saadun selvityksen perusteella ollut asianajajana tai asiantuntijakirjoitustensa kautta profiloitunut erityisesti kivi- tai maa-ainesalan edustajana. Asiassa ei ollut perusteita katsoa, että G:llä olisi ollut aikaisemman toimintansa vuoksi ennakkoasenne käsiteltävänä olleeseen ympäristölupa-asiaan.

H Oy ja I Oy olivat saadun selvityksen perusteella Asianajotoimisto X:n asiakkaita. Esitetyn selvityksen perusteella ei ollut kuitenkaan todettavissa, että näillä asiakassuhteilla olisi ollut toimistolle jollakin tavalla erityinen merkitys. Purun hakijoiden mainitsemilla asianajotoimiston hoitamilla edellä tarkoitettujen yhtiöiden muilla toimeksiannoilla ei ollut liityntää purkuhakemuksen kohteeseen, eikä toimiston ollut muutoinkaan selvitetty avustaneen mainittuja yhtiöitä ympäristölupa-asioissa. Myöskään siitä, että toimisto olisi profiloitunut julkisuudessa erityisesti kiviaines- ja kaivosteollisuuden edustajana, ei ollut esitetty selvitystä. Vaikka G:n määräaikainen virkasuhde korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kestänyt vain vuoden, hänellä ei toisaalta ollut selvitetty olleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa työskentelynsä aikana kytköstä asianajotoimistoon tai sen asiakasyrityksiin.

Se seikka, että H Oy oli asianajotoimiston asiakas, ei siten edellä todettu huomioon ottaen muodostanut H Oy:n ja G:n välille sellaista yksilöitävissä olevaa riippuvuus- ja lojaliteettisuhdetta, joka objektiivisesti arvioiden olisi antanut perustellun aiheen epäillä G:n puolueettomuutta hänen esittelemässään asiassa. Asiassa ei ollut esitetty muutakaan sellaista olosuhdetta tai perustetta, joka olisi antanut perustellun aiheen epäillä G:n puolueettomuutta.

Purkuhakemus näin ollen hylättiin. Purkuhakemus jätettiin tutkimatta niiden purun hakijoiden osalta, jotka eivät olleet hakeneet asiassa aikaisemmin valittamalla muutosta.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 5 § 1 momentti ja 117 §

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 4 § 1 momentti 2 kohta, 6 § 1 momentti 2 kohta ja 7 § 3 momentti

Suomen perustuslaki 21 §

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 13.7.2018 taltionumero 3413

Asian vaiheet

Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta on 22.4.2016 antamallaan päätöksellä (12.4.2016 § 85) myöntänyt H Oy:lle ympäristönsuojelulain (527/2014) 27 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Kirkkonummen kunnan Vuohimäki-Överbyn alueella sijaitsevalle kiinteistölle Getberg 257-419-1-24 hakemuksen mukaisesti kallion louhintaan, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää, siirrettävälle murskauslaitokselle, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää, ja rakentamisessa syntyneen puhtaan maa- ja kiviaineksen muuhun käsittelyyn kuin sijoittamiseen kaatopaikalle, kun käsiteltävän aineksen määrä on alle 50 000 tonnia vuodessa.

Vaasan hallinto-oikeus on 23.3.2017 annetulla päätöksellä numero 17/0123/1, A:n ja hänen asiakumppaniensa, H Oy:n ja Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry:n valitukset muutoin hyläten, muuttanut ympäristöluvan määräaikaiseksi ja rajannut pienemmäksi alueen, jolla ympäristöluvan tarkoittamaa toimintaa saa harjoittaa.

Korkein hallinto-oikeus on hakemuksen kohteena olevalla päätöksellään A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä Kirkkonummen ympäristöyhdistys ry:n valitukset muutoin hyläten muuttanut eräitä ympäristölupamääräyksiä ja lisännyt lupapäätökseen yhden uuden lupamääräyksen. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi hylännyt H Oy:n valituksen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat 5.5.2021 korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuneessa hakemuksessaan vaatineet, että hakemuksen kohteena oleva päätös puretaan ja asia käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa uudelleen esteettömässä kokoonpanossa. Hakemuksen kohteena olevan päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, koska asian esittelijänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa on toiminut esteellinen henkilö. Hakijoiden oikeus oikeudenmukaiseen ja riippumattomaan oikeudenkäyntiin on tästä menettelyvirheestä johtuen vaarantunut. Luottamus tuomioistuinten riippumattomuuteen edellyttää päätöksen purkamista.

Asian esittelijä G on toiminut korkeimmassa hallinto-oikeudessa määräaikaisena esittelijänä vuosien 2017–2018 aikana. G on pois lukien tämä määräaikainen virkasuhde toiminut vuodesta 2011 saakka Asianajotoimisto X Oy:n (jäljempänä Asianajotoimisto X) palveluksessa, jossa hän on ollut osa yhtiön ympäristöoikeudellisista toimeksiannoista vastaavaa neljän lakimiehen ympäristötiimiä. Hän on myös välittömästi määräaikaisen esittelijän virkansa päättymisen jälkeen palannut Asianajotoimisto X:n palvelukseen. G on tämän työsuhteen vuoksi ollut esteellinen esittelemään hakemuksen kohteena olevan asian.

Hakemuksen kohteena oleva ympäristölupa-asia koskee H Oy:n kiviaineshanketta. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi I Oy:n ja J Oy:n kiviaineshankkeiden ympäristöluvat, jotka on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa G:n esittelystä samaan aikaan. Asiat on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhtiöiden hyväksi.

H Oy ja I Oy ovat julkisista lähteistä ilmenevien tietojen perusteella Asianajotoimisto X:n erittäin merkittäviä asiakkaita. Asianajotoimisto X on saanut H Oy:ltä ja I Oy:ltä lukuisia toimeksiantoja ja edustanut yhtiöitä valtakunnallisesti merkittävissä oikeuskäsittelyissä. Asianajotoimisto X:n internet-sivuilla G:n kerrotaan olevan erikoistunut muun muassa kiviaines-, kaivos- ja maankäyttöoikeuteen, joten H Oy ja I Oy toimivat sillä sektorilla, johon G on erikoistunut.

Asianajotoimisto X on profiloitunut julkisuudessa vahvasti kiviaines- ja kaivosteollisuuden edistäjänä. Asianajotoimisto X:n ympäristötiimin asianajajat ovat vuonna 2016 muiden ohella H Oy:n ja I Oy:n toimeksiannosta laatineet muistion Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 vaikutuksista kiviainesalaan. Asianajotoimisto X on lisäksi edustanut H Oy:tä esimerkiksi vuonna 2014 asfalttikartellitapauksessa, vuonna 2016 markkinaoikeudessa ja vuonna 2018 Tampereen kaupungin suorittamaa palveluhankintaa koskeneessa oikaisuvaatimuksessa.

Kun otetaan huomioon H Oy:n merkitys Asianajotoimisto X:n asiakkaana sekä G:n toimiminen Asianajotoimisto X:n palveluksessa, G:n puolueettomuus H Oy:n asiassa voidaan perustellusti kyseenalaistaa. G:n määräaikainen virkasuhde korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut lyhytkestoinen, ja hän on palannut heti korkeimmassa hallinto-oikeudessa työskentelynsä jälkeen Asianajotoimisto X:lle. Tämän vuoksi on syytä olettaa G:n olleen sidoksissa Asianajotoimisto X:ään myös määräaikaisen virkasuhteensa aikana, ja hänellä voidaan perustellusti olettaa olleen taloudellista hyötyä tai ainakin lojaliteettiristiriita tai intressi ratkaista hakemuksen kohteena oleva asia Asianajotoimisto X:n asiakkaalle myönteisesti. G:n puolueettomuus on vaarantunut myös sillä perusteella, että hänellä voidaan Asianajotoimisto X:llä hoitamiensa tehtävien ja julkisten asiantuntijakirjoituksiensa perusteella katsoa olleen ennakkokäsitys purkuhakemuksen kohteena olevassa asiassa.

Esteellisyyttä arvioitaessa on kansallisten säännösten lisäksi otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta eikä halua edistää oikeudenkäynnin toisen osapuolen etua. Lisäksi on voitava lähteä siitä, että epäilyt tuomarin tai tuomioistuimen puolueettomuudesta ovat poissuljettuja.

Purun hakijoilla ei ole ollut tietoa asian esittelijänä toimineen G:n esteellisyydestä asian käsittelyn aikana, vaan hänen yhteytensä Asianajotoimisto X:ään ja sitä kautta asiaan osalliseen yritykseen on tullut ilmi sattumalta. Esteellisyysväite on esitetty viipymättä esteellisyyden tultua purun hakijoiden tietoon. Koska asianosaisilla on ollut lähtökohtaisesti oikeus luottaa tuomioistuimen puolueettomuuteen, esteellisyysväitteen esittämiselle vasta asian ratkaisemisen jälkeen on perusteltu syy.

G on antanut selityksen, jossa hän on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Purkuhakemuksen kohteena olevalla asialla ei ole mitään liityntää Asianajotoimisto X:ään. H Oy ja I Oy eivät ole poikkeuksellisen merkittäviä Asianajotoimisto X:n asiakkaita, eikä Asianajotoimisto X G:n tietojen mukaan ole avustanut H Oy:tä tai I Oy:tä maa-aines- tai ympäristölupia koskevissa valitusasioissa.

Asianajotoimisto X on yksi Suomen suurimmista asianajotoimistoista, jossa toimeksiantoja on vireillä samanaikaisesti noin tuhat. Mikään yksittäinen asiakkuus ei tämän kokoluokan toimistossa ole niin merkittävä, että se voisi synnyttää toimiston yksittäiselle työntekijälle sellaisen taloudellisen riippuvuussuhteen tai tilivelvollisuuden tunteen, joka toisessa tehtävässä toimittaessa vaikuttaisi asian arviointiin. H Oy:n ja I Oy:n kaltaiset yhtiöt hankkivat asianajopalveluita useilta eri asianajotoimistoilta, eikä poikkeuksellisen merkittävää asiakassuhdetta johonkin yksittäiseen toimistoon synny. Purkuhakemuksen kohteena olevassa asiassa H Oy:n asiamiehenä on toiminut toisen asianajotoimiston asianajaja.

G ei ole osallistunut purkuhakemuksessa mainitun Pirkanmaan maakuntakaavaa koskevan muistion laatimiseen, vaan muistion laadinnasta ovat vastanneet toimiston muut asianajajat. Muistio on lisäksi laadittu kuuden Pirkanmaan kiviaineistoimijan, mukaan lukien H Oy ja I Oy, yhteistoimeksiantona. Toimeksianto ei liity mitenkään nyt purkuhakemuksen kohteena olevaan asiaan, ja se on päättynyt yli kaksi vuotta ennen purkuhakemuksen kohteena olevan asian esittelyä.

Muut purkuhakemuksessa mainitut asiat, joissa Asianajotoimisto X on avustanut H Oy:tä, eivät liity purkuhakemuksen kohteena olevaan ympäristölupa-asiaan, eikä G ole osallistunut niiden hoitamiseen Asianajotoimisto X:llä. Toimeksiannot ovat lisäksi päättyneet vuosia ennen purkuhakemuksen kohteena olevan asian käsittelyä.

G on asianajajana hoitanut laajasti erilaisia ympäristöoikeudellisia asioita, eikä hän ole profiloitunut erityisesti kivi- tai maa-ainesalan edustajana. Purkuhakemuksesta ei ilmene, mihin G:n julkisiin asiantuntijakirjoituksiin hakijat viittaavat. G:n työura ympäristöoikeuteen erikoistuneena asianajajana ei ole voinut johtaa siihen, että hän olisi ollut lähtökohtaisesti esteellinen esittelemään ympäristöoikeuden alaan kuuluvia asioita korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki hakemusta B:n, C:n, Asukasyhdistys D ry:n, E:n eikä F:n tekemänä.

2. A:n ja hänen muiden kuin kohdassa 1 mainittujen asiakumppaneidensa hakemus hylätään.

3. Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Purkuhakemuksen jättäminen osittain tutkimatta

Päätöksen purkamista saa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 2 momentin mukaan hakea asianosainen sekä viranomainen, jolla on ollut oikeus hakea valittamalla muutosta päätökseen.

Esteellisyysväitteen esittämiseen ja käsittelyyn hallintotuomioistuimessa sovelletaan mainitun lain 5 §:n 3 momentin mukaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 13 §:ssä ja 13 luvussa säädetään tuomarin esteellisyydestä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 §:n mukaan asianosaisen tulee tehdä väite tuomarin esteellisyydestä heti ryhtyessään käyttämään asiassa puhevaltaa ja saatuaan tiedon asian käsittelyyn osallistuvista tuomareista. Jos asianosainen saa myöhemmin tiedon seikasta, jolla saattaa olla merkitystä esteellisyyttä arvioitaessa, siihen perustuva väite on esitettävä viipymättä. Asianosaisen on perusteltava väite ja samalla ilmoitettava, milloin peruste siihen tuli hänen tietoonsa. Asianosainen ei voi vedota tiedossaan olleeseen, esteellisyyden arvioinnin kannalta harkinnanvaraiseen seikkaan enää sen jälkeen, kun tuomari on ratkaissut asian, paitsi jos asianosainen osoittaa, että hänellä oli pätevä syy olla tekemättä väitettä aikaisemmin.

A:n ja hänen asiakumppaneidensa purkuhakemuksen perusteena on väite hakemuksen kohteena olevan asian esittelijänä korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimineen G:n esteellisyydestä. Esteellisyyden perusteeksi on esitetty G:n toimiminen Asianajotoimisto X:n palveluksessa ennen hänen määräaikaista virkasuhdettaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä sen jälkeen. Hakijat ovat edelleen esittäneet muun ohella, että H Oy on Asianajotoimisto X:n merkittävä asiakas ja että G on Asianajotoimisto X:lla työskennellessään profiloitunut kiviainesalan edustajana.

Korkein hallinto-oikeus pitää uskottavana, että esteellisyyden perusteeksi esitetyt seikat eivät ole olleet hakijoiden tiedossa, kun asiaa on käsitelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 8 § ei siten ole esteenä sille, että kysymys esittelijän esteellisyydestä tutkitaan asianosaisten ylimääräisestä muutoksenhakemuksesta.

Esteellisyysväitteen voivat mainittujen säännösten perusteella kuitenkin tehdä ainoastaan ne säännöksissä tarkoitetut asianosaiset, joiden ympäristölupa-asiaa koskeva valitus hakemuksen kohteena olevalla päätöksellä on ratkaistu. Koska A:n asiakumppaneista B, C, Asukasyhdistys D ry, E ja F eivät ole osallistuneet ympäristölupa-asiaa koskevaan valitukseen, purkuhakemus on jätettävä heidän tekemänään tutkimatta.

2. Hakemuksen hylkääminen

2.1 Esteellisyyttä koskevia säännöksiä ja niiden esitöitä

Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa hallintotuomioistuimessa, jos hän on esteellinen. Tuomaria koskevia säännöksiä esteellisyydestä sovelletaan myös tuomioistuimen muuhun jäseneen, esittelijään, pöytäkirjanpitäjään ja siihen, joka muutoin osallistuu asian käsittelyyn. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan esteellisyyteen sekä esteellisyysväitteen esittämiseen ja käsittelyyn hallintotuomioistuimessa sovelletaan muuten, mitä oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 13 §:ssä ja 13 luvussa säädetään tuomarin esteellisyydestä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Mainitun luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen asiassa, jossa hän tai hänen läheisensä toimii tai on toiminut asianosaisen edustajana, avustajana tai asiamiehenä.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin yleislausekkeen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu mainitussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 78/2000 vp) on yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan osalta muun ohella seuraavaa:

” Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari olisi esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Arvioinnissa on ehdotuksen mukaan otettava huomioon erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu, mutta muutkin seikat voivat olla merkityksellisiä.

Erityinen suhde asianosaiseen voi perustua palvelussuhteen ohella monenlaisiin eri syihin. Palvelussuhteen mainitseminen osoittaa yleisesti taloudellisen riippuvaisuuden merkitystä puolueettomuutta horjuttavana seikkana. Perusteet voivat olla muunkinlaisia. Esimerkiksi lojaalisuus asianosaista kohtaan, asianosaisena olevan yhteisön omistaminen tai muunlainen yhteisöön samastuminen taikka voimakas kielteinen tai myönteinen tunne asianosaista kohtaan voivat antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin kykyä tasapuoliseen harkintaan. Asian laatu vaikuttaa puolestaan siihen, missä määrin tällaiselle erityiselle suhteelle tulee antaa painoarvoa esteellisyysarvioinnissa.

(---)

Kysymyksessä on varsin tärkeä esteellisyysperuste. Säännöksen tarkoitus on kattaa sellaisia tilanteita, joissa jonkun asianosaisen ja myös ulkopuolisen silmin katsottuna vaarana voi olla yhden asianosaisen suosiminen tai syrjiminen. Säännöksessä mainitaan erikseen palvelussuhde. Palvelussuhde asianosaisen ja tuomarin välillä voi olla puolueettomuuden kannalta yksinäänkin vaikuttava. Muu erityinen suhde asianosaiseen ei voi olla mikä tahansa tuttavuus- tai liikesuhde, vaan suhteen on oltava tuomarille syystä tai toisesta tärkeä ja merkityksellinen. Tuomarin puolueettomuuden kannalta merkitystä voi olla sillä, että asianosaisena on esimerkiksi yhteisö, jolle hän kokee olevansa tilivelvollinen ratkaisustaan ja jossa hänen oma asemansa voi vaikeutua, jos ratkaisu on yhteisölle kielteinen.

(---)

Erityinen suhde asianosaiseen voi luonnollisesti johtua myös avustajan tehtävästä. Jos tuomari on toiminut toistuvasti ja merkittävissä asioissa asianosaisen asiamiehenä tai avustajana, se saattaa herättää oikeutetun epäilyn tuomarin puolueettomuudesta tehtävän päättymisen jälkeenkin. Jos tuomari on esimerkiksi toiminut pitkään osakeyhtiön asiamiehenä ja hoitanut yhtiön oikeudenkäynnit, epäily tuomarin puolueettomuutta kohtaan voi säilyä tehtävän päätyttyä. Mikäli tuomari on sen sijaan toiminut asiamiehenä vain jossakin yksittäisessä tehtävässä tai lyhyen aikaa, se ei yksin riitä perusteeksi jääviyteen.”

Hallituksen esityksessä eduskunnalle tuomarin esteellisyyttä koskevaksi lainsäädännöksi (HE 78/2000 vp) on yksityiskohtaisissa perusteluissa lisäksi todettu oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin osalta muun ohella seuraavaa:

”Esteellisyysperusteet on pyritty ilmaisemaan säännöksissä mahdollisimman tarkasti ja säännökset käsittävät tavallisimmat esteellisyystilanteet. Ne eivät voi kuitenkaan kattaa kaikkia niitä tilanteita, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan katsoa vaarantuvan niin, että häntä on pidettävä esteellisenä käsittelemään asiaa. Tämän vuoksi 3 momentissa ehdotetaan, että tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu edellä luvun säännöksissä tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta. (---)

Säännöstä sovelletaan tilanteissa, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuvan muulla perusteella kuin luvussa aikaisemmin on mainittu. Tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Asianosaisen oma käsitys tuomarin esteellisyydestä ei sen sijaan sellaisenaan ole ratkaiseva. Tuomari voi olla objektiivisesti arvioiden puolueeton, vaikka asianosainen pitää häntä esteellisenä.

Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Tuomari on esteellinen vain, jos jokin selvästi yksilöitävissä oleva olosuhde voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa käsitellä tiettyä asiaa. Luottamus tuomarin puolueettomuuteen voi vaarantua myös, jos hän esimerkiksi vastaanottaa asianosaisen tarjoaman kestityksen oikeudenkäynnin yhteydessä. Säännöksen soveltamistarve voi myös syntyä tulevasta ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä.”

2.2 Oikeuskäytäntöä

2.2.1 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Vaikka ihmisoikeussopimus ei sisällä nimenomaisia määräyksiä tuomarin esteellisyydestä, sopimuksen noudattamisen takeeksi perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta asettavat tuomarin henkilön suhteen.

Ihmisoikeustuomioistuin on tarkastellut puolueettomuutta ja riippumattomuutta yhtäältä subjektiiviselta ja toisaalta objektiiviselta kannalta (ks. esim. Kyprianou v. Kypros, 15.12.2005, suuri jaosto, tuomion 118 kohta, Micallef v. Malta, 15.10.2009, suuri jaosto, tuomion 93 kohta ja Nicholas v. Kypros, 9.1.2018, tuomion 49 kohta).

Subjektiiviselta kannalta huomiota on kiinnitettävä tuomarin henkilökohtaisiin vakaumuksiin ja käyttäytymiseen. Tällöin tulee arvioitavaksi, onko tuomarilla ollut henkilökohtaisia ennakkoluuloja tai ennakkoasenne kyseessä olevaan tapaukseen liittyen. Subjektiivisen testin osalta oletuksena on vakiintuneesti pidetty, että tuomaria pidetään puolueettomana, kunnes toisin todistetaan. Subjektiivisen puolueellisuuden toteaminen edellyttää näyttöä esimerkiksi siitä, että tuomari on asiaan tai asianosaiseen liittyen ilmaissut henkilökohtaista vihamielisyyttä tai kaunaa (ks. esim. Morice v. Ranska, 23.4.2015, suuri jaosto, tuomion 75 kohta ja Ilnseher v. Saksa, 4.12.2018, suuri jaosto, tuomion kohta 287).

Subjektiivisen ja objektiivisen arvioinnin välille ei ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ole vedettävissä tarkkaa rajaa. Silloin kun näytön hankkiminen tuomarin subjektiivisen puolueettomuusolettaman kumoamiseksi on vaikeaa, vaatimus objektiivisesta puolueettomuudesta toimii tärkeänä lisäoikeusturvatakeena. Ihmisoikeustuomioistuin onkin tuomioistuimen tai tuomarin puolueettomuutta arvioidessaan useimmiten keskittynyt objektiiviseen testiin (ks. esim. Morice v. Ranska, tuomion 75 kohta).

Arvioitaessa tuomarin puolueettomuutta objektiiviselta kannalta on muun ohella otettava huomioon, onko asiassa havaittavissa tuomarin henkilökohtaisesta toiminnasta riippumatta todennettavissa olevia seikkoja, jotka saattavat herättää epäilyksiä hänen puolueettomuudestaan. Tällöin ratkaistaessa, onko tietyssä tapauksessa perusteltua syytä pelätä, että tuomari ei ole puolueeton, asianosaisen näkökulma on tärkeä, mutta ei ratkaiseva. Ratkaisevaa on, onko tätä pelkoa pidettävä objektiivisesti perusteltuna. Kysymys on tuomioistuinten demokraattisessa yhteiskunnassa nauttimasta luottamuksesta. Näin ollen jokaisen tuomarin, jonka on perusteltua syytä pelätä puolueellisuuttaan, on jäävättävä itsensä (ks. esim. Micallef v. Malta, tuomion 96 ja 98 kohta).

Objektiivinen testi koskee useimmiten sitä, antaako tuomarin aikaisempi toiminta tai hänen jokin erityinen suhteensa asianosaiseen toiselle asianosaiselle objektiivisesti katsoen perustellun aiheen pelätä, että tuomarin puolueettomuus voisi vaarantua. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että sama henkilö toimii oikeusprosessissa eri tehtävissä tai siitä, että tuomarin ja toisen prosessissa toimivan henkilön välillä on hierarkkinen yhteys (ks. kokoavasti Kyprianou v. Kypros, tuomion 121 kohta). Arvioinnissa merkityksellisiä seikkoja voivat olla esimerkiksi tuomarin aikaisemmat työsuhteet tai sivutoimista johtuvat sidonnaisuudet.

2.2.2 Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

Vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:21 korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana oli muun ohella, oliko hallinto-oikeuden kokoonpanoon asiantuntijajäsenenä kuulunut kaupungin sosiaalitoimen viranhaltija ollut esteellinen toimimaan hallinto-oikeuden jäsenenä ratkaistaessa saman viraston toisen viranhaltijan tekemää huostaanottohakemusta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiantuntijäsen ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla palvelussuhteensa perusteella esteellinen käsittelemään huostaanottoasiaa hallinto-oikeudessa. Kaupungin sosiaalihuollosta vastaava toimiala oli sinänsä osallisena asian käsittelyssä hallinto-oikeudessa, mutta toimialalla ei voitu katsoa olleen sellaista intressiä asian lopputuloksen suhteen, että asiantuntijajäsenen puolueettomuus olisi voitu yksin sen vuoksi perustellusti kyseenalaistaa. Asiantuntijajäsen ei ollut alais- eikä esimiessuhteessa huostaanottohakemuksen tehneeseen viranhaltijaan, eikä hän ollut viranhaltijana muutoinkaan osallistunut valittajien perheen asioiden käsittelyyn. Pelkkä mahdollinen tuttuus kaupungin sosiaalitoimen muussa toimistossa ja muissa tehtävissä työskentelevien henkilöiden kanssa, ilman että asiassa olisi esitetty lähempiä objektiivisia puolueettomuutta vaarantavia syitä, ei antanut perusteltua aihetta epäillä asiantuntijajäsenen puolueettomuutta asiassa. Näin ollen hän ei ollut asiassa esteellinen myöskään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla.

Vuosikirjaratkaisuissa KHO 2018:116 ja 117 oli ratkaistavana kysymys siitä, olivatko Maahanmuuttoviraston ylitarkastajan virasta virkavapaana olleet hallinto-oikeuden esittelijät olleet valituksenalaisissa kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevissa asioissa objektiivisesti arvioituna esteellisiä toimimaan esittelijöinä. Esittelijöiden subjektiivista puolueettomuutta ei ollut asetettu asioissa kysymyksenalaiseksi. Korkein hallinto-oikeus arvioi esteellisyyttä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 7 §:n 3 momentin perusteella.

Ratkaisussa KHO 2018:116 esittelijä katsottiin esteelliseksi, kun otettiin huomioon esittelijän taustavirka Maahanmuuttovirastossa ja siihen sekä sitä edeltäviin määräaikaisiin virkasuhteisiin liittyneet tehtävät, joihin oli kuulunut jossain määrin johtamistehtäviä, Maahanmuuttoviraston omassa toiminnassaan erityisesti maalinjauksin noudattama yhtenäistävä ohjaus sekä se seikka, että hallinto-oikeudessa esittelijän tehtävillä oli asiasisältönsä vuoksi läheinen yhteys hänen Maahanmuuttovirastossa suorittamiinsa ratkaisutehtäviin, ja vielä mainittujen eri tehtävien ajallinen läheisyys. Sen sijaan ratkaisussa KHO 2018:117 esittelijää ei katsottu esteelliseksi, koska hän ei ollut Maahanmuuttovirastossa ratkaissut kansainvälistä suojelua koskevia asioita.

2.2.3 Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä

Ennakkopäätöksessä KKO 2015:39 oli kysymys kihlakunnansyyttäjän virasta virkavapaana olleen määräaikaisen esittelijäneuvoksen esteellisyydestä toimia korkeimmassa oikeudessa esittelijänä rikosasiassa, jossa muutoksenhakijana oli apulaisvaltakunnansyyttäjä. Korkein oikeus oli myöntänyt apulaisvaltakunnansyyttäjälle valitusluvan rikosasiassa. Korkeimmassa oikeudessa asian määrättynä esittelijänä toimi määräaikainen esittelijäneuvos, joka oli virkavapaana Helsingin kihlakunnansyyttäjän virastaan. Korkein oikeus katsoi, että esittelijäneuvoksen esteellisyyttä puoltavat seikat – taustavirkaa koskeva asianosaisena olevan apulaisvaltakunnansyyttäjän esimiesasema ja esittelijän merkittävä asema asiaa ratkaistaessa – painoivat tässä rikosasiassa enemmän kuin esittelijän tehtävien viiden vuoden määräaika ja tehtävien itsenäisyys. Esteellisyyttä puoltavien seikkojen takia esittelijäneuvoksen ja apulaisvaltakunnansyyttäjän välinen suhde oli sellainen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu suhde, että se antoi perustellun aiheen epäillä esittelijäneuvoksen puolueettomuutta asiassa.

Ennakkopäätöksessä KKO 2015:73 oli kysymys kihlakunnansyyttäjän virasta virkavapaana olleen määräaikaisen oikeussihteerin esteellisyydestä toimia korkeimmassa oikeudessa esittelijänä rikosasiassa. Korkein oikeus oli myöntänyt syyttäjälle valitusluvan rikosasiassa. Syyttäjinä asiassa olivat toimineet Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjät. Asia oli korkeimmassa oikeudessa jaettu valmisteltavaksi ja esiteltäväksi määräaikaiselle oikeussihteerille, joka oli tämän viran hoitamista varten virkavapaana Itä-Uudenmaan syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjän virastaan.

Korkein oikeus katsoi, ettei määräaikaisessa esittelijän virassa toiminutta oikeussihteeriä voitu pitää esteellisenä pelkästään taustavirkansa ja siihen liittyvän asemansa sekä työtoveruuden perusteella. Korkein oikeus kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että oikeussihteeri oli ennen valitusluvan myöntämistä ollut sähköpostitse yhteydessä asiaa ajavaan syyttäjään. Viestin tuttavallinen sävy yhdistettynä tietoon siitä, että syytettä ajoi syyttäjän virastaan virkavapaana olevan oikeussihteerin entinen työtoveri, antoi asiassa ulkopuoliselle tarkastelijalle perustellun aiheen epäillä, että oikeussihteerin suhde asianosaiseen syyttäjään oli tavanomaista entistä työtoveruutta läheisempi siten, että hänen kykynsä käsitellä asiaa vaarantui. Oikeussihteeriä oli siten muun ohella tämän vuoksi pidettävä oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla esteellisenä.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2019:80 koski kanteluasiaa, jossa korkeimman oikeuden tekemää päätöstä vaadittiin poistettavaksi asian esittelijän esteellisyyden vuoksi. Korkein oikeus oli hakemuksen kohteena olleella päätöksellään hylännyt markkinaoikeuden välituomiota koskevan valituslupahakemuksen. Valituslupa-asian oli esitellyt määräaikainen oikeussihteeri, jolla oli vakinainen tuomarinvirka markkinaoikeudessa.

Korkein oikeus katsoi, ettei esittelijän tuomarinvirka markkinaoikeudessa antanut perusteltua aihetta epäillä hänen puolueettomuuttaan. Hakemuksen kohteena olevan asian esitellyt oikeussihteeri oli korkeimman oikeuden esittelijänä ja markkinaoikeuden vakinaisena tuomarina ollut korostetun riippumaton myös suhteessa esimiehiinsä ja työtovereihinsa. Tähän nähden taustavirkaa markkinaoikeudessa ja työtoveruutta asian markkinaoikeudessa ratkaisseiden tuomareiden kanssa ei voitu pitää sellaisena seikkana, joka olisi antanut perustellun aiheen epäillä hänen puolueettomuuttaan esittelemässään asiassa.

2.3 G:n asema ja tehtävät korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 5 §:n mukaan lainkäyttöasiat ratkaistaan ratkaisukokoonpanon istunnossa sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään. Mainitun lain 9 §:n mukaan korkeimman hallinto-oikeuden istunnoissa asiat ratkaistaan esittelystä.

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan korkeimman hallinto-oikeuden esittelijään ja esittelijän virkaan sovelletaan, mitä perustuslain 103 §:ssä säädetään tuomarin virassapysymisoikeudesta ja tuomarin virasta. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan, mitä tuomioistuinlaissa säädetään tuomarista ja tuomarin virasta, sovelletaan myös korkeimman hallinto-oikeuden esittelijään ja esittelijän virkaan.

G on toiminut korkeimmassa hallinto-oikeudessa määräaikaisena oikeussihteerinä elokuusta 2017 heinäkuuhun 2018 esitellen pääasiassa muutoksenhakuasioita ympäristölainsäädännön alalla. Lainkäyttöasiassa korkeimman hallinto-oikeuden esittelijän tehtävänä on valmistella ja esitellä asia ratkaisemista varten. Tässä tarkoituksessa esittelijä laatii päätösluonnoksen ja muistion, jossa hän selvittää muun ohella asian tosiseikaston sekä siihen sovellettavat oikeussäännöt.

Esittelijällä on oikeus osallistua istunnossa keskusteluun ja päätösneuvotteluun, mutta ei asiasta päättämiseen. Vaikka esittelijä ei osallistu asian varsinaiseen ratkaisemiseen, hän vastaa kuitenkin ratkaisun mahdollisista virheistä kuten ratkaisukokoonpanoon kuuluvat korkeimman hallinto-oikeuden jäsenet. Tämän vuoksi hänellä on oikeus jättää ratkaisuun myös eriävä mielipiteensä.

2.4 Oikeudellinen arviointi

Korkeimman hallinto-oikeuden esittelijään sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 3 perusteella oikeudenkäymiskaaren 13 luvun esteellisyysperusteita koskevia samoja säännöksiä kuin asian ratkaiseviin tuomareihin. Lainkohta vastaa sisällöltään mainitulla lailla kumotun hallitolainkäyttölain (586/1996) 76 §:ää (443/2001). Oikeudenkäymiskaaren 13 lukuun sisältyvä esteellisyysperusteita sovellettaessa on lisäksi otettava huomioon edellä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön yhteydessä selostettu tuomioistuimen puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskeva subjektiivinen ja objektiivinen testi.

Tuomarin erityistä suhdetta asianosaiseen koskevassa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa on esteellisyysperusteeksi nimenomaisesti säädetty palvelussuhde asianosaiseen ja saman luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tuomarin tai hänen läheisensä toimiminen asianosaisen edustajana, avustajana tai asiamiehenä. Koska Asianajotoimisto X:llä ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole välitöntä liityntää hakemuksen kohteena olevaan asiaan, eikä G saadun selvityksen perusteella ole ollut palvelus- tai toimeksiantosuhteessa H Oy:een tai muutenkaan toiminut yhtiön avustajana tai asiamiehenä, mainitut säännökset palvelussuhteeseen tai asianosaisen avustajana toimimiseen perustuvasta esteellisyydestä eivät tule tässä asiassa sovellettaviksi.

Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko G:n palvelussuhde Asianajotoimisto X:llä muutoin muodostanut ja hänen ja hakemuksen kohteena olevassa asiassa asianosaisena olleen H Oy:n välille sellaisen palvelus- tai toimeksiantosuhteeseen rinnastettavissa olevan taloudellisen tai henkilökohtaisen riippuvuus- ja lojaliteettisuhteen, joka antaisi perustellun aiheen epäillä G:n puolueettomuutta hänen esittelemässään ympäristölupa-asiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin yleislausekkeen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos joku muu mainitussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun esteellisyyden mahdollisesti aiheuttavaa perustetta ei muissa erityissäännöksissä ole otettu huomioon. Myös yleissäännöksen perusteella arvioitavan puolueettomuuden vaarantavan seikan on kuitenkin oltava riittävästi yksilöitävissä ja objektiivisesti arvioitavissa.

Asiassa on edellä selostettujen säännösten ja oikeuskäytännön perusteella pidettävä lähtökohtana sitä, ettei G ole ollut hakemuksen kohteena olevassa asiassa esteellinen yksinomaan sillä perusteella, että hän on ennen määräaikaista virkasuhdettaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja sen jälkeen toiminut ympäristöoikeuteen erikoistuneena asianajajana. G:n väitettyä subjektiivista esteellisyyttä arvioitaessa on lisäksi kiinnitettävä huomiota siihen, ettei hän asiassa saadun selvityksen perusteella ole asianajajana toimiessaan tai asiantuntijakirjoitustensa kautta profiloitunut erityisesti kivi- tai maa-ainesalan edustajana. Asiassa ei ole perusteita katsoa, että G:llä olisi ollut aikaisemman toimintansa vuoksi ennakkoasenne käsiteltävänä olleeseen ympäristölupa-asiaan.

H Oy samoin kuin samaan asiakokonaisuuteen liittyvä I Oy (1.1.2019 alkaen K Oy) ovat saadun selvityksen perusteella Asianajotoimisto X:n asiakkaita. Esitetyn selvityksen perusteella ei kuitenkaan ole todettavissa, että näillä asiakassuhteilla olisi Asianajotoimisto X:lle jollakin tavalla erityinen merkitys. Hakijoiden mainitsemilla Asianajotoimisto X:n hoitamilla H Oy:n tai I Oy:n muilla toimeksiannoilla ei ole liityntää hakemuksen kohteena olevaan asiaan, eikä Asianajotoimisto X:n muutoinkaan ole selvitetty avustaneen H Oy:tä tai I Oy:tä ympäristölupiin liittyvissä asioissa. Myöskään siitä, että Asianajotoimisto X olisi profiloitunut julkisuudessa erityisesti kiviaines- ja kaivosteollisuuden edistäjänä, ei ole esitetty selvitystä. Vaikka G:n määräaikainen virkasuhde korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ollut kestoltaan varsin lyhyt, hänellä ei toisaalta ole selvitetty olleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa työskentelynsä aikana kytköstä Asianajotoimisto X:ään tai Asianajotoimisto X:n asiakasyrityksiin. Se seikka, että H Oy on Asianajotoimisto X:n asiakas, ei siten edellä todettu huomioon ottaen muodosta H Oy:n ja G:n välille sellaista yksilöitävissä olevaa riippuvuus- tai lojaliteettisuhdetta, joka objektiivisesti arvioiden antaisi perustellun aiheen epäillä G:n puolueettomuutta hänen esittelemässään asiassa.

Asiassa ei ole esitetty sellaista yksilöitävissä olevaa olosuhdetta, joka antaisi perustellun aiheen epäillä korkeimman hallinto-oikeuden esittelijän puolueettomuutta, eikä muutakaan perustetta, jonka johdosta häntä voitaisiin pitää esteellisenä esittelemään kysymyksessä olevaa ympäristölupa-asiaa korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaiselle kokoonpanolle. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia erityispiirteitä, että kysymyksessä olevan ympäristölupaa koskeneen valitusasian käsittely olisi loukannut ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua hakijoiden oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

2.5 Lopputulos

Hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

3. Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Tero Leskinen. Asian esittelijä Petri Hellstén.