KHO:2022:34

Suomen riistakeskus oli myöntänyt hakijalle metsästyslain 30 a §:ssä tarkoitetun hirvieläinten yhteispyyntiluvan päätöksessä tarkoitetulle alueelle.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko hallinto-oikeus voinut jättää yhteisen vesialueen osakaskunnan osakkaiden valituksen riistakeskuksen päätöksestä tutkimatta sillä perusteella, että päätös ei koskenut oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti välittömästi heidän oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan.

Muutoksenhakijat A, B ja C olivat X:n yhteisen vesialueen osakkaita. B ja C olivat lisäksi Y:n yhteisen vesialueen osakkaita. Viimeksi mainittu yhteinen vesialue oli järjestäytymätön.

Metsästyslain 6 §:n mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Metsästyslain 26 §:n 1 momentin mukaan siinä tarkoitettujen hirvieläinten metsästykseen on oltava pyyntilupa. Pykälän 2 momentin mukaan pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupaa on huolehdittava muun ohella, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Metsästyslain 27 §:n 1 momentin mukaan hirvieläinten pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue, jonka maapinta-alan on oltava hirvenmetsästyksessä vähintään 1 000 hehtaaria ja muiden pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä vähintään 500 hehtaaria. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan hirvieläinten pyyntilupa myönnetään sellaisella hakijalle tai hakijoille, joilla on 1 momentissa tarkoitetulla alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hirvieläinten osalta metsästysoikeus ei kuulu samalla tavalla alueen omistajalle kuin muussa pyyntilupaa vaativassa metsästyksessä, koska periaatteessa valtio määrää pyynnistä ja Suomen riistakeskus toimivaltaisena viranomaisena päättää pyyntiluvan myöntämisestä metsästysoikeuden haltijalle. Yhteisen alueen osakaskunta ei näin ollen voi itse määrätä metsästysoikeuden käyttämisestä hirvieläinten metsästyksessä, koska pyyntiin tarvitaan riistakeskuksen antama erillinen pyyntilupa. Metsästyslain 6 §:ssä säädetty metsästysoikeus sinänsä tarvitaan myös hirvieläinten metsästyksessä, jotta pyyntilupa voidaan saada ja pyyntiä voidaan harjoittaa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen siltä osin kuin muutoksenhaku koski X:n yhteistä vesialuetta. Mainittu vesialue ei sisältynyt yhteispyyntiluvassa rajattuun alueeseen, jolla pyyntilupaa voitiin käyttää. Pyyntilupa ei siten vaikuttanut A:n, B:n ja C:n oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti välittömästi. Tätä ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että osakaskunnan yhteinen vesialue oli otettu metsästyslain 27 §:ssä mainitulla tavalla huomioon maa-alueella olevien pyyntilupa-alueiden yhdistäjänä.

Y:n yhteinen vesialue sisältyi sen sijaan pyyntiluvassa rajattuun alueeseen, jolla pyyntilupaa voitiin käyttää. Metsästysoikeutta kyseisellä alueella edellyttävä pyyntilupa vaikutti osakaskunnan oikeuteen ja etuun oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi. Osakaskunta ei ollut järjestäytynyt eikä valvonut etuaan asiassa. Yhteisen vesialueen osakaskunnan osakkaina B:llä ja C:llä oli yhteisaluelain 24 §:n 2 momentin perusteella oikeus valvoa järjestäytymättömän osakaskunnan etua asiassa. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin tältä osin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Riistahallintolaki 31 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 7 § 1 momentti

Metsästyslaki 6 §, 26 § 1 ja 2 mometti ja 27 §

Metsästysasetus 6 § 1 ja 2 momentti ja 7 § 1 momentti

Yhteisaluelaki 1 § 1 momentti, 2 § 1 momentti, 3 § 1 momentti, 6 § 1 momentti, 24 § 2 momentti ja 25 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 22.3.2021 nro 21/0029/1

Asian aikaisempi käsittely

Suomen riistakeskus on päätöksellään 30.6.2020 myöntänyt D:lle hirvieläinten pyyntiluvan seuraavasti:

Valkohäntäpeura 1 227 kpl 1.9.2020–15.2.2021

Hirvi 58 kpl 1.9.2020–15.1.2021

Lupaa saa käyttää hirven osalta vain yhtenäisillä vähintään 1 000 hehtaarin suuruisilla alueilla. Muiden päätöksessä mainittujen lajien osalta lupaa saa käyttää vain yhtenäisillä vähintään 500 hehtaarin suuruisilla alueilla.

Päätöksestä ilmenevät lisäksi pyyntiluvalle asetetut ehdot ja pyyntilupa-aluetta koskevat rajaukset karttaliitteineen.

A sekä B ja C (jäljempänä myös muutoksenhakijat ja valittajat) ovat Turun hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että Suomen riistakeskuksen päätös kumotaan.

Suomen riistakeskus on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon.

D on antanut hallinto-oikeudelle selityksen.

Muutoksenhakijat ovat antaneet hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta muutoksenhakijoiden valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Säännökset

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Metsästyslain 6 §:n mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Metsästyslain 11 §:n 1 momentin mukaan alueen omistaja voi antaa metsästysoikeutensa vuokralle kokonaan tai osittain (metsästysvuokrasopimus). Metsästysoikeuden vastikkeettomaan luovuttamiseen sovelletaan, mitä metsästysoikeuden vuokraamisesta on voimassa, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Metsästyslain 16 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan metsästysvuokraoikeutta koskevan riita-asian yhteydessä tuomioistuin voi asianosaisen vaatimuksesta antaa väliaikaisen määräyksen siitä, kenellä on oikeudenkäynnin aikana oikeus metsästää riidanalaisella alueella.

Metsästyslain 27 §:n 1 momentin mukaan hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue, jonka maapinta-alan on oltava hirvenmetsästyksessä vähintään 1 000 hehtaaria ja muiden pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä vähintään 500 hehtaaria.

Pykälän 2 momentin mukaan hirvieläimen pyyntilupa myönnetään sellaiselle hakijalle tai hakijoille, joilla on 1 momentissa tarkoitetulla alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä. Muulla kuin 8 §:ssä tarkoitetulla alueella pyyntilupa voidaan samalle 1 momentissa tarkoitetulle alueelle myöntää vain yhden hakemuksen perusteella.

Pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on rajattava lupa alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä 1 momentissa säädettyjä pinta-alan ja yhtenäisyyden vaatimuksia. Pyyntilupa voidaan käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella.

Pykälän 4 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi poiketa 1 momentissa säädetyistä pyyntilupaan liittyvistä alueen pinta-alaa tai yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista ja 37 §:n mukaisesta pyyntiluvanvaraisen hirvieläimen rauhoitusajasta, jos alue on saari tai alueeseen liittyy muu vastaava erityinen syy.

Tuomioistuinlain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan käräjäoikeus käsittelee riita-, rikos- ja hakemusasiat ensimmäisenä oikeusasteena, jollei toisin säädetä.

Yhteisaluelain 1 §:n mukaan kiinteistöjen yhteisen alueen ja yhteisen erityisen etuuden hallinnosta ja käytöstä on voimassa, mitä samassa laissa säädetään.

Yhteisaluelain 6 §:n 1 momentin mukaan osakaskunta kantaa ja vastaa yhteistä aluetta tai yhteistä erityistä etuutta koskevissa asioissa ja voi saada nimiinsä oikeuksia sekä tehdä sitoumuksia tässä laissa tarkoitettujen tehtäviensä toteuttamiseksi.

Yhteisaluelain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan järjestäytyneen osakaskunnan säännöissä on mainittava hoitokunnan kokoonpano ja toimiaika.

Yhteisaluelain 19 §:n 2 momentin mukaan hoitokunta käyttää osakaskunnan puhevaltaa tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa sekä edustaa muutoin osakaskuntaa.

Yhteisaluelain 24 §:ssä säädetään muun ohella järjestäytymättömän osakaskunnan osakkaan oikeudesta ajaa kannetta tai muutoin valvoa osakaskunnan etua asiassa, jossa osakaskunta ei itse ryhdy oikeudenkäyntiin tai muutoin valvo etuaan yhteistä aluetta koskevassa asiassa.

Yhteisaluelain 25 §:n mukaan asiassa, jossa osakaskunta on asianosaisena tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, myös osakkaalla on oikeus käyttää puhevaltaa omalla kustannuksellaan omasta osuudestaan sen estämättä, mitä 24 §:ssä säädetään.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

(---)

Valituksessa mainittu X:n yhteinen vesialue, jonka osakaskunnan jäseniä A sekä B ja C ovat, ei sisälly pyyntiluvassa rajatulle alueelle, jolla pyyntilupaa voidaan käyttää. Päätös ei vaikuta välittömästi osakaskunnan oikeuteen tai etuun sillä perusteella, että vesialue on otettu huomioon lupaharkinnassa pyyntilupa aluetta yhdistävänä alueena. A:lla, B:llä ja C:llä ei ole oikeutta valittaa päätöksestä X:n yhteisen vesialueen järjestäytyneen osakaskunnan osakkuuden perusteella.

Valittajista B ja C omistavat yhdessä kiinteistön P ja B kiinteistön K. Näillä kiinteistöillä on osuus Kettumaan saaren itä- ja länsipuolella olevaan yhteiseen vesialueeseen Y. Tämä yhteinen vesialue sisältyy pyyntiluvassa rajatulle alueelle, jolla pyyntilupaa voidaan käyttää.

Hallinto-oikeus toteaa, että pyyntilupa-alueeseen voi metsästyslain mukaan kuulua vain sellaisia alueita, joilla pyyntiluvan saajalla on oikeus metsästää hirvieläimiä. Vaikka Suomen riistakeskus sisällyttää pyyntilupa-alueisiin sellaisia alueita, joilla hakijalla on esitetyn selvityksen perusteella metsästysoikeus, pyyntilupaa koskevalla päätöksellä ei kuitenkaan voida sitovasti ratkaista sitä, kenellä on hirvieläimen metsästysoikeus pyyntilupa alueella. Pyyntiluvalla ei ole metsästysoikeutta luovaa vaikutusta. Oikeus hirvieläimen metsästykseen pyyntiluvassa rajatulla alueella edellyttääkin pyyntiluvan lisäksi myös sitä, että metsästyksen harjoittajalla on metsästysoikeus alueella. Riitatilanteessa sen ratkaiseminen, onko alueen metsästysoikeus luovutettu pätevästi pyyntiluvan saajalle, kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.

Koska Suomen riistakeskuksen valituksenalaisella päätöksellä ei ole lopullisesti ratkaistu eikä ole voitukaan ratkaista sitä, kenellä on hirvieläinten metsästysoikeus ja kuka saa metsästää hirvieläimiä yhteisellä vesialueella Y, ei päätös vaikuta välittömästi yhteisen vesialueen järjestäytymättömän osakaskunnan oikeuteen määrätä metsästyksestä alueellaan.

Päätös ei vaikuta välittömästi osakaskunnan oikeuteen tai etuun silläkään perusteella, että vesialue on otettu huomioon lupaharkinnassa pyyntilupa aluetta yhdistävänä alueena. Näin ollen B:llä ja C:llä ei ole oikeutta valittaa päätöksestä yhteisen vesialueen Y järjestäytymättömän osakaskunnan osakkuuden perusteella.

Koska valittajilla ei ole valitusoikeutta asiassa, valitus on jätettävä tutkimatta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Riistahallintolaki 31 § 1 momentti

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 127 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Juho Vuori ja Sami Kouki. Esittelijä Ulla Riipinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakijat ovat pyytäneet valituslupaa ja yhteisessä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että heidän oikeudenkäyntikulunsa korvataan.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, etteivät muutoksenhakijat ole asianosaisia. Muutoksenhakijat ovat asianosaisia metsästyslain 6 §:n ja yhteisaluelain 2 §:n mukaisen alueen omistajan metsästysoikeuden perusteella.

B ja C ovat Y:n yhteisen järjestäytymättömän vesialueen osakkaita.

B on X:n järjestäytyneen osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtaja ja tuossa ominaisuudessaan oikeutettu yksin edustamaan osakaskuntaa. A ja C saman osakaskunnan osakkaina ovat oikeutettuja käyttämään puhevaltaansa omassa asiassaan.

Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon metsästyslain 6 §:n mukaista muutoksenhakijoiden oikeutta määrätä metsästyksestä omistamallaan alueella. Tässä tapauksessa tuo alue on jakamattoman ja järjestäytymättömän vesialueen osakkaan tai järjestäytyneen osakaskunnan osakkaan osuus vesialueesta. Osakkaat kukin osaltaan hallitsevat metsästysoikeutta mainitulla vesialueella.

X:n osakaskunta on tehnyt metsästysvuokrasopimuksen haetun yhteisluvan osakkaan Metsästysseura Z ry:n kanssa, mutta sopimus ei koske hirvieläinten metsästystä, eikä aluetta ole sisällytetty pyyntilupahakemuksessa tarkoitettuun metsästysalueeseen. Riistakeskus on ylittänyt toimivaltansa, kun se hakuajan päätyttyä on sisällyttänyt pyyntilupaan ”yhdistävänä tekijänä” vesialueita, jotka puuttuvan metsästysoikeuden takia eivät ole olleet mukana pyyntilupahakemuksessa. Riistakeskuksen olisi pitänyt tarkistaa tilanne metsästysoikeuden suhteen. Riistakeskus ei voi käyttää omistajalle kuuluvaa metsästysoikeutta mielivaltaisesti.

B ja C yhteisen vesialueen Y osakkaina eivät ole nähneet metsästysvuokrasopimusta, jonka Metsästysseura Z ry on riistakeskukselle toimittanut, eivätkä he ole tällaista sopimusta allekirjoittaneet. Metsästysvuokrasopimus ei ole pätevä, jos vain osa yhteisen vesialueen osakkaista on sopimuksen allekirjoittanut.

Alueet, joilla ei ole oikeutta hirvieläinten metsästykseen, olisi tullut rajata pois metsästysalueesta, minkä jälkeen kysymys riidanalaisesta metsästysoikeudesta olisi pitänyt ratkaista yleisessä tuomioistuimessa.

Riistakeskus on toiminut lainvastaisesti soveltaessaan maa-alueita koskevaa sääntelyä vesialueisiin, vaikka metsästyslain 27 §:ssä ei mainita vesialueita.

Muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut on korvattava, koska viranomainen on menetellyt asiassa virheellisesti.

Riistakeskus on esittänyt lausunnossaan muun ohella seuraavaa:

Metsästyslain perustelujen mukaan vesialue voi yhdistää pyyntilupa-alueeseen kuuluvat vesialueet toisiinsa, jos alueesta muodostuu hirvikannan säätelyn kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Vuokraamatonkin vesialue voi yhdistää alueet toisiinsa. Tämä ei tarkoita, että riistakeskus lisäisi alueita pyyntilupa-alueeseen tai antaisi metsästysoikeuden alueeseen. Pyyntilupia ei saa käyttää vuokraamattomilla vesialueilla, vaikka vesialueen on katsottu yhdistävän pyyntilupa-alueeseen kuuluvat maa-alueet toisiinsa.

X:n osakaskunnan yhteinen vesialue ei sisälly hakemus- eikä lupa alueeseen.

B ja C omistavat kiinteistön P ja B kiinteistön K. Kiinteistöillä on osuus Kettumaan saaren itä- ja länsipuolella olevaan yhteiseen vesialueeseen Y. Vesialue sisältyy hakemus- ja pyyntilupa-alueeseen. Pyyntiluvalla itsessään ei kuitenkaan ole metsästysoikeutta luovaa vaikutusta, joten luvan käyttäminen edellyttää, että käyttäjällä on riidaton metsästysoikeus alueella. Pyyntiluvalla ei siten voida ratkaista kysymystä, kenellä on oikeus hirvieläimen metsästykseen milläkin alueella.

Riistakeskus on metsästysasetuksen 6 §:n perusteella pyytänyt Metsästysseura Z ry:ltä kaikki sen metsästysoikeuksia koskevat asiakirjat. Kettumaan jakamattoman vesialueen osalta riistakeskukselle on toimitettu allekirjoitettu vuokrasopimus. Metsästysvuokrasopimus on lähtökohtaisesti riittävä selvitys metsästysoikeudesta. Sopimuksen pätevyyttä ei selvitetä tarkemmin ilman perusteltua syytä.

Vaikka yhteinen vesialue Y kuuluu pyyntilupa-alueeseen ja se on katsottu maa-alueet toisiinsa yhdistäväksi alueeksi, Suomen riistakeskuksen päätöksellä ei ole voitu sitovasti ratkaista, kenellä on metsästysoikeus alueella. Tulkinta alueen yhdistävyydestä ei ole seikka, joka välittömästi vaikuttaisi muutoksenhakijoiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun, eikä heillä ole valitusoikeutta asiassa.

D on antanut vastineen.

Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin B:n ja C:n yhteisen vesialueen Y osakkaina tekemää valitusta ei ole tutkittu.

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut jättää muutoksenhakijoiden valituksen tutkimatta sillä perusteella, että Suomen riistakeskuksen D:lle yhteisluvan hakijana myöntämä hirvieläinten pyyntilupa ei vaikuta välittömästi heidän oikeuteensa ja etuunsa metsästysalueeseen kuuluvan yhteisen vesialueen osakkaina.

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Riistahallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen saman lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun päätökseen ja oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Metsästyslain 6 §:n mukaan oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Metsästyslain 26 §:n (159/2011) 1 momentin mukaan kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästykseen on oltava pyyntilupa.

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun pyyntiluvan myöntää Suomen riistakeskus. Myönnettäessä pyyntilupia on huolehdittava siitä, että hirvieläinkanta ei metsästyksen johdosta vaarannu ja että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Liikenne-, maatalous- ja metsävahinkojen huomioon ottamiseksi Suomen riistakeskuksen tulee vuosittain kuulla alueellisia sidosryhmiä. Edellä 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä on lisäksi kiinnitettävä huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen ja metsästyksen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen.

Metsästyslain 27 §:n (504/2017) 1 momentin mukaan hirvieläimen pyyntiluvan myöntäminen edellyttää, että luvan hakijalla on käytettävissään metsästykseen sopiva yhtenäinen alue, jonka maapinta-alan on oltava hirvenmetsästyksessä vähintään 1 000 hehtaaria ja muiden pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästyksessä vähintään 500 hehtaaria.

Pykälän 2 momentin mukaan hirvieläimen pyyntilupa myönnetään sellaiselle hakijalle tai hakijoille, joilla on 1 momentissa tarkoitetulla alueella oikeus metsästää hakemuksessa tarkoitettua hirvieläintä. Muulla kuin 8 §:ssä tarkoitetulla alueella pyyntilupa voidaan samalle 1 momentissa tarkoitetulle alueelle myöntää vain yhden hakemuksen perusteella.

Pykälän 3 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen on rajattava lupa alueesta pois sellaiset alueet, jotka eivät täytä 1 momentissa säädettyjä pinta-alan ja yhtenäisyyden vaatimuksia. Pyyntilupa voidaan käyttää vain pyyntiluvassa rajatulla alueella.

Pykälän 4 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi poiketa 1 momentissa säädetyistä pyyntilupaan liittyvistä alueen pinta-alaa tai yhtenäisyyttä koskevista vaatimuksista ja 37 §:n mukaisesta pyyntiluvanvaraisen hirvieläimen rauhoitusajasta, jos alue on saari tai alueeseen liittyy muu vastaava erityinen syy.

Hallituksen esityksen (HE 28/2017 vp) metsästyslain 27 §:ää koskevissa perusteluissa esitetään muun ohella, että vesialueiden osalta yhdistävyys ja erottavuus olisivat jatkossakin tapauskohtaista harkintaa. Vesialue voisi yhdistää pyyntilupa-alueeseen kuuluvat maa-alueet toisiinsa, mikäli alueesta muodostuu hirvikannan säätelyn kannalta tarkoituksenmukainen kokonaisuus. Vesialueella tarkoitettaisiin tässä yhteydessä merialueita, järviä ja jokia.

Metsästyslain 30 a §:n (504/2017) mukaan edellä 10 §:ssä ja 26 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa sekä 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa voi hakea yhteisesti useampi kuin yksi hakija, jolloin lupa myönnetään hakijoille yhteisesti (yhteislupa). Yhteislupa koskevassa hakemuksessa ja päätöksessä on nimettävä yhteisluvan hallinnollinen haltija. Jos yhteislupa myönnetään useamman kuin yhden eläimen metsästämiseen, luvansaajat voivat sopia yhteisluvan jakamisesta luvansaajien kesken. Jokaista yhteisluvan saajaa velvoittaa se, mitä luvansaajan velvollisuuksista mainitussa laissa ja sen nojalla säädetään.

Metsästysasetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan hirvieläimen metsästystä koskevaan pyyntilupahakemukseen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta, selvitys alueen pinta-alasta sekä luettelo niistä kiinteistörekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu. Pykälän 2 momentin mukaan Suomen riistakeskus voi edellyttää hakijalta selvitystä pyyntilupahakemuksessa tarkoitetun alueen metsästysoikeudesta.

Metsästysasetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan yhden hirvieläimen pyyntilupa oikeuttaa pyydystämään yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Pyyntilupaan voidaan ottaa tarkempia määräyksiä pyydystettävien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta. Suomen riistakeskus voi määrätä pyyntilupien alueellisesta kohdentumisesta pyyntilupa-alueen sisällä.

Yhteisaluelain 1 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöjen yhteisen alueen ja yhteisen erityisen etuuden hallinnosta ja käytöstä on voimassa, mitä mainitussa laissa säädetään.

Yhteisaluelain 2 §:n 1 momentin mukaan yhteisellä alueella tarkoitetaan mainitussa laissa kahdelle tai useammalle kiinteistölle yhteisesti kuuluvaa aluetta.

Yhteisaluelain 3 §:n 1 momentin mukaan yhteisen alueen osakkaita ovat kiinteistöjen omistajat. Osakkaat muodostavat osakaskunnan.

Yhteisaluelain 6 §:n 1 momentin mukaan osakaskunta kantaa ja vastaa yhteistä aluetta tai yhteistä erityistä etuutta koskevissa asioissa ja voi saada nimiinsä oikeuksia sekä tehdä sitoumuksia mainitussa laissa tarkoitettujen tehtäviensä toteuttamiseksi.

Yhteisaluelain 24 §:n 2 momentin mukaan, jos osakaskunta päättää, että yhteistä aluetta tai yhteistä erityistä etuutta koskevaa oikeudenkäyntiä tai viranomaisessa käsiteltävää asiaa ei panna vireille tai ei jatketa, taikka jollei osakaskunta muutoin valvo etuaan yhteistä aluetta tai yhteistä erityistä etuutta koskevassa, tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltävässä asiassa, osakas saa kuitenkin ajaa kannetta tai muutoin valvoa osakaskunnan etua asiassa. Mitä siinä oikeudenkäynnissä tai muutoin tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltävässä asiassa voitetaan, tulee osakaskunnan hyväksi. Muut osakkaat ovat velvollisia osallistumaan oikeudenkäynnistä tai osakaskunnan edun valvonnasta aiheutuneisiin kustannuksiin enintään siihen määrään, joka vastaa heille oikeudenkäynnistä tai edun valvonnasta tullutta hyötyä.

Yhteisaluelain 25 §:n mukaan asiassa, jossa osakaskunta on asianosaisena tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, myös osakkaalla on oikeus käyttää puhevaltaa omalla kustannuksellaan omasta osuudestaan sen estämättä, mitä 24 §:ssä säädetään.

Oikeudellinen arviointi muutoksenhakuoikeuden perusteista

Oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kiinteistön alueella kuuluu lähtökohtaisesti sen omistajalle. Tästä lähtökohdasta todetaan hallituksen esityksessä (HE 300/1992 vp) lakiehdotuksen 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavasti:

”Pykälään on otettu säännös siitä, kenellä on metsästysoikeus. Vastaavanlainen säännös on voimassa olevan metsästyslain 1 §:ssä. Omistusoikeuteen kuuluu maanomistajan oikeus käyttää aluettaan eri tavoin hyödyksi. Koska kalastuksessa ja metsästyksessä oikeudellisessa mielessä on kysymys samankaltaisesta toiminnasta, lakiehdotuksen säännös on laadittu vastaamaan voimassa olevan kalastuslain kalastusoikeutta koskevaa säännöstä. Niinpä metsästysoikeus sisältää, paitsi oikeuden harjoittaa metsästystä, myös oikeuden päättää metsästysoikeudesta ja sen käyttämisestä. Tämä merkitsee oikeutta luovuttaa metsästysoikeus tai osa siitä vuokrasopimuksella toiselle tai antaa toiselle lupa harjoittaa metsästystä.”

Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu lakiehdotuksen 10 §:stä puolestaan muun ohella seuraavaa:

”Hirvieläinten metsästyksen järjestäminen poikkeaa muiden eläinten metsästämisestä. Vaikka metsästysoikeus pitää sisällään oikeuden kaikkien riistaeläinten metsästämiseen, ovat hirvieläimet tässä suhteessa erityisasemassa. Ennen oikeuden käyttämistä on hankittava kaatolupa, jonka myöntämisen edellytyksistä on säädetty asetuksella. Lisäksi asetuksella on annettu metsästyksen toimittamisesta säännöksiä, jotka sääntelevät kansalaisten välisiä keskinäisiä suhteita. Kaiken kaikkiaan hirvieläinten metsästämisen sääntely on siten epätyydyttävästi järjestetty, että asetuksella on annettu säännöksiä seikoista, joista olisi tullut säätää lailla.

Asiallisesti hirvieläinten pyyntilupa merkitsee sitä, että metsästysoikeuden käyttäminen hirvieläinten osalta edellyttää viranomaisen lupaa. Kun lupa näin ollen on metsästysoikeuden käyttämistä koskeva rajoitus, ehdotetaan perussäännös luvasta otettavaksi jo lain 1 lukuun. Samalla muutettaisiin luvan nimi kaatoluvasta pyyntiluvaksi, sillä lupa on tarpeen siitä riippumatta, saadaanko eläin vai ei. Kun pyyntilupajärjestelmän tarkoituksena on eri hirvieläinten kantojen sääntely, tulisi lupajärjestelmän piiriin kuulua vain sellaiset hirvieläinlajit, joiden kantojen säänteleminen lupajärjestelmän avulla on tarpeen. (---).”

Hirvieläinten kaatolupajärjestelmä eriytettiin metsästyslain 10 §:stä metsästyslain muutoksella (159/2011), joka perustuu hallituksen esitykseen (HE 237/2010 vp). Hallituksen esityksen yleisperusteluissa nykytilaa koskevassa osuudessa on todettu muun ohella tuossa vaiheessa metsästyslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyneestä hirvieläinten pyyntiluvasta, että toisin kuin muiden riistaeläinlajien kohdalla (silloisen lain 10 §:n 2 momentti) pyyntiluvan tarvitsevat riistaeläinlajit oli säädetty lain tasolla. Yleisperustelujen mukaan taustalla oli ”erityisesti hirvenmetsästyksen yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys, sekä jo lain säätämisvaiheessa ollut tarve säätää hirvieläinten metsästys luvanvaraiseksi kannan säätelemiseksi ja kannan yliverotuksen estämiseksi”.

Hallituksen esityksen (HE 237/2010 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa (metsästyslakiehdotuksen 26 §) on todettu muu ohella seuraavaa:

”Hirvieläinten pyyntiluvat irrotettaisiin metsästyslain 10 §:n pyyntilupajärjestelmästä ja ne myönnettäisiin 10 §:n sijaan lain 26 §:n nojalla. Hirvieläinten pyyntiluvan myöntämiselle on eri edellytykset kuin muiden riistaeläinten pyyntilupien myöntämiselle, joten selkeyden vuoksi on tarpeen erottaa kyseiset lupatyypit toisistaan. Näin ollen 10 §:n 1 momentti siirrettäisiin 26 §:n 1 momentiksi, jossa säädettäisiin, että eräiden hirvieläinten metsästykseen on oltava pyyntilupa.”

Kuten edeltä on käynyt ilmi, hirvieläinten pyytäminen edellyttää metsästysoikeuden lisäksi Suomen riistakeskuksen päätöksellään myöntämää metsästyslain 26 §:n mukaista erillistä hirvieläimen pyyntilupaa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hirvieläinten osalta metsästysoikeus ei kuulu samalla tavalla alueen omistajalle kuin muussa pyyntilupaa vaativassa metsästyksessä, koska periaatteessa valtio määrää pyynnistä ja Suomen riistakeskus toimivaltaisena viranomaisena päättää pyyntiluvan myöntämisestä metsästysoikeuden haltijalle. Yhteisen alueen osakaskunta ei näin ollen voi itse määrätä hirvieläinten metsästyksestä, koska pyyntiin tarvitaan riistakeskuksen antama erillinen pyyntilupa. Metsästyslain 6 §:ssä säädetty metsästysoikeus sinänsä tarvitaan myös hirvieläinten metsästyksessä, jotta pyyntilupa voidaan saada ja pyyntiä voidaan harjoittaa.

A, B ja C ovat yhteisen vesialueen X osakkaita. Osakaskunta on järjestäytynyt. B on osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtaja.

X:n yhteinen vesialue ei sisälly myönnetyssä hirvieläinten yhteispyyntiluvassa rajattuun alueeseen, jolla pyyntilupaa voidaan käyttää. Pyyntilupa ei siten vaikuta osakaskunnan, A:n, B:n ja C:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti välittömästi. Tätä ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että osakaskunnan vesialue on otettu metsästyslain 27 §:n perusteluissa mainitulla tavalla huomioon maa alueella olevien pyyntilupa-alueiden yhdistäjänä, jotta on saatu aikaan hirvikannan säätelyä silmällä pitäen tarkoituksenmukainen kokonaisuus. A:n sekä B:n ja C:n X:n yhteisen vesialueen osakkaina tekemä valitus on tullut jättää valitusoikeuden puuttumisen vuoksi tutkimatta.

B ja C ovat osakkaina myös Y:n yhteisessä vesialueessa, joka on järjestäytymätön osakaskunta. Tämä vesialue sisältyy yhteispyyntiluvassa rajattuun alueeseen, jolle pyyntilupa on myönnetty.

Metsästysoikeutta kyseisellä alueella edellyttävä pyyntilupa vaikuttaa osakaskunnan oikeuteen ja etuun oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi. Osakaskunta ei ole järjestäytynyt eikä valvonut etuaan asiassa. Yhteisen vesialueen osakaskunnan osakkaina B:llä ja C:llä on yhteisaluelain 24 §:n 2 momentin perusteella oikeus valvoa järjestäytymättömän osakaskunnan etua asiassa. Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut jättää heidän Suomen riistakeskuksen päätöksestä tekemäänsä valitusta yhteisen vesialueen Y osalta tutkimatta.

Edellä esitettyyn nähden hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole tutkinut B:n ja C:n Y:n yhteisen vesialueen osakkaina tekemää valitusta ja asia on palautettava tältä osin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto oikeudessa.

Kun hallinto-oikeus ratkaisee asian B:n ja C:n Y:n yhteisen vesialueen osakkaina tekemän valituksen uudelleen, sen tulee lausua myös muutoksenhakijoiden korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämistä vaatimuksista oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Petri Leinonen.