KHO:2022:55

A Oy:n vuokraoikeuden perusteella hallitsemalla kiinteistöllä sijainneeseen rakennukseen oli jäänyt ympäristöluvanvaraisen niklaamon toiminnan päätyttyä kemikaaleja. Kiinteistön piha-alue oli roskaantunut. Asiassa oli kysymys sen arvioimisesta, oliko A Oy kiinteistön haltijan toissijaisen vastuun perusteella voitu määrätä huolehtimaan niklaamon toiminnasta peräisin olevien kemikaalien jätehuollon järjestämisestä sekä piha-alueen siivoamisesta.

Korkein hallinto-oikeus totesi aluksi, että ympäristöluvanvaraisen toiminnan jätehuoltovastuun toteuttamiseen sovellettiin ympäristönsuojelulain säännöksiä yhdessä jätelain säännösten kanssa ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin mukaisesti. Toiminnan lopettamista koskevat määräykset sekä siihen liittyvät mahdolliset hallintopakkomääräykset tuli lähtökohtaisesti antaa ympäristönsuojelulain mukaisia menettelyjä noudattaen ja kohdistaa toiminnanharjoittajaan. Kiinteistön haltijan vastuu jätelain 28 §:ssä tarkoitetusta jätehuollon järjestämisestä sekä jätelain 72 §:ssä tarkoitetusta roskaantumisesta oli ympäristöluvanvaraisen toiminnanharjoittajan vastuuseen nähden toissijaista. Tapauskohtaisesti oli arvioitava, joutuiko muu taho kuin ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittanut kiinteistön haltijana vastuuseen kiinteistöllä olevista jätteistä tai vastaamaan roskaantuneen kiinteistön puhdistamisesta. Tällöin oli otettava huomioon selvitys siitä, oliko ensisijassa vastuussa oleva toiminnanharjoittaja tosiasiallisesti kykenemätön vastaamaan velvoitteistaan ja toisaalta toissijaisessa vastuussa olevan kiinteistön haltijan oma toiminta asiassa.

B Oy oli aloittanut niklaamotoiminnan kiinteistöllä vuonna 1963. A Oy oli hankkinut kiinteistön maanvuokraoikeuden B Oy:ltä, joka oli ollut kiinteistöllä A Oy:n vuokralaisena vuosina 2009–2017. Niklaamolla oli ollut toimintaan ympäristölupa vuodesta 2007 lähtien. Niklaamon ympäristöluvassa ei ollut lupamääräyksiä kemikaalien enimmäismääristä, mutta kiinteistölle jääneet kemikaalit olivat määrältään ja laadultaan sellaisia, että niiden voitiin katsoa olevan peräisin ympäristöluvan mukaisesta toiminnasta. Kemikaalit ja muut jätteet olivat jääneet B Oy:n vuokrasuhteen päätyttyä kiinteistöä vuokraoikeuden perusteella hallitsevan A Oy:n haltuun. Kiinteistön piha-alue oli roskaantunut sinne jääneistä niklaamotoiminnassa käytetyistä laitteista ja materiaaleista.

Saadun selvityksen mukaan jätehuollosta ja kiinteistön siivoamisesta ensisijaisesti vastuullista B Oy:tä ei ollut kehotuksista huolimatta saatu täyttämään velvollisuuksiaan. Valvontaviranomaisen selvityksen perusteella oli pääteltävissä, että yhtiö ei tosiasiallisesti kyennyt vastaamaan velvoitteistaan.

Kiinteistölle jääneiden kemikaalien ja muiden jätteiden jätehuollon järjestämisestä vastasi jätelain 28 §:n 2 momentin mukaisesti toissijaisesti kiinteistön haltija, mikäli tämä oli sallinut jätteiden tuonnin kiinteistölle. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 199/2010 vp) mukaan kiinteistön haltijan velvollisuutena oli seurata ja valvoa kiinteistöllä harjoitettavaa toimintaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi edellä lausuttu huomioon ottaen, että A Oy:n oli täytynyt olla tietoinen kiinteistöllä harjoitettavan toiminnan laadusta ja siitä, että toiminnassa käytettiin muun ohella vaarallisia kemikaaleja. Näin ollen A Oy oli kiinteistön haltijana vastuussa jätehuollon järjestämisestä, joten lautakunta oli voinut määrätä A Oy:n toimittamaan pintakäsittelyssä käytetyt kemikaalit asianmukaiseen vastaanottopaikkaan käsiteltäviksi ja hävitettäviksi.

Kiinteistön haltijan vastuu käsitti jätelain 74 §:n 1 momentin mukaisesti myös toissijaisen vastuun roskaantuneen alueen siivoamisesta. Siivoamisvelvollisuuden syntyminen edellytti, että roskaaja ei huolehtinut velvollisuudestaan. Kun B Oy:tä ei saatu huolehtimaan siivoamisesta, lautakunta oli voinut asettaa A Oy:lle kiinteistön haltijana velvoitteen siivota roskaantunut kiinteistö. Velvoitteet oli voitu asettaa uhalla, että laiminlyödyt toimenpiteet teetetään A Oy:n kustannuksella.

Jätelaki 6 § 1 momentti, 20 § (646/2011), 28 § 1 ja 2 momentti, 72 §, 73 §, 74 § 1 momentti 5 ja 6 kohta, 75 § 1 momentti, 126 § 1 momentti 1 ja 2 kohta, 129 § 1 momentti (528/2014)

Ympäristönsuojelulaki 58 § 1 momentti, 94 §

Uhkasakkolaki 6 § 1 ja 3 momentti, 14 § 1 ja 3 momentti

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Turun hallinto-oikeus 6.4.2021 nro 21/0043/1

Asian aikaisempi käsittely

Turun rakennus- ja lupalautakunta on päätöksellään 12.12.2019 (§ 354) velvoittanut tontin 853-12-41-10 haltijan, A Oy:n, viimeistään 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista:

- Toimittamaan pintakäsittelyssä käytetyt kemikaalit, jotka sijaitsevat tontin 853-12-41-10 rakennuksessa altaissa sekä säilytysastioissa, käsiteltäviksi ja hävitettäviksi asianmukaiseen vastaanottopaikkaan, jolla on ympäristölupa tällaisen jätteen vastaanottamiseen.

- Siivoamaan tontin piha-alueet niklaamotoiminnassa käytetyistä laitteista ja materiaaleista sekä syntyneistä jätteistä.

Velvoitteet on asetettu uhalla, että laiminlyödyt toimenpiteet teetetään A Oy:n kustannuksella. Päätöstä on jätelain 139 §:n nojalla noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, jollei hallinto-oikeus toisin määrää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiasta on täällä kysymys, hylännyt A Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset ja lain esitöitä

Jätelain 5 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitetaan jätteellä ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä.

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan vaarallisella jätteellä tarkoitetaan jätettä, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus). Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on. Kiinteistön haltijalla tarkoitetaan kiinteistön omistajaa tai vuokraoikeuden haltijaa. Jätehuollolla tarkoitetaan jätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja loppukäsittelyä, mukaan lukien tällaisen toiminnan tarkkailu ja seuranta sekä loppukäsittelypaikkojen jälkihoito ja toiminta välittäjänä.

Lain 13 §:n 1 momentin mukaan jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti. Saman pykälän 2 momentin mukaan jätteestä ja jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Lain 20 §:n mukaan jätteen alkuperäinen tuottaja taikka nykyinen tai aiempi jätteen haltija vastaa jätehuollon kustannuksista (aiheuttamisperiaate).

Lain 24 §:n 1 momentin mukaan jätelain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ne valvovat tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

Lain 28 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan on järjestettävä jätehuolto, jollei tässä luvussa taikka 5 tai 6 luvussa toisin säädetä. Saman pykälän 2 momentin mukaan kiinteistön haltijan on järjestettävä jätehuolto, jos jätteen haltija ei huolehdi velvollisuudestaan tai tätä ei tavoiteta ja jos kiinteistön haltija on sallinut jätettä tuottavan toiminnan kiinteistöllä tai jätteen tuomisen kiinteistölle.

Lain 72 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto).

Lain 73 §:n mukaan roskaajan on poistettava roskaava esine tai aine ympäristöstä ja muutoinkin siivottava roskaantunut alue.

Lain 74 §:n 1 momentin mukaan, jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on muiden kuin pykälässä erikseen mainittujen alueiden osalta alueen haltija voimassa olevan asemakaavan alueella.

Lain 75 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä siivoamisvelvollisen täyttämään velvollisuutensa.

Lain 126 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi muun ohella määrätä jätelakia rikkovan täyttämään velvollisuutensa sekä palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta aiheutunut haitta.

Edelleen lain 129 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomaisen tai ympäristöministeriön on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään tai kielletään.

Jätelakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 199/2010 vp s. 81 ja 107–108) mukaan kiinteistön haltija olisi toissijaisesti vastuussa jätehuollosta, jos jätteen haltijaa tai edellisiä haltijoita ei tavoitettaisi tai näitä ei esimerkiksi maksukyvyttömyyden johdosta saataisi huolehtimaan velvollisuudestaan. Kiinteistön haltija olisi kuitenkin vastuussa vain sellaisesta jätteestä, jonka tuottamisen kiinteistöllä tai tuomisen kiinteistölle hän on sallinut. Kiinteistön haltijalla voidaan katsoa olevan velvollisuus seurata ja valvoa kiinteistöllä harjoitettavaa toimintaa. Jos kiinteistöllä läjitettäisiin muualta tuotua jätettä esimerkiksi useita kuukausia ilman, että kiinteistön haltija kehottaisi jätteen haltijaa poistamaan jätteen, tämä voitaisiin tulkita kiinteistön haltijan hyväksynnäksi. Kiinteistön haltijan velvollisuuden laajuutta olisi kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti. Kiinteistön haltijaa ei säännöksen nojalla voitaisi velvoittaa järjestämään esimerkiksi onnettomuuden seurauksena kiinteistölle joutuneen jätteen jätehuoltoa. (--) Roskaajan siivoamisvelvollisuuden laiminlyönnin toteamiseksi olisi riittävää, että häntä on kehotettu siivoamaan alue, mutta aluetta ei ole määräajassa siivottu. (--) Toissijainen siivoamisvelvollisuus ei poistaisi roskaajan siivoamisvelvollisuutta. Toissijaisesti siivoamisvelvollinen voisi periä siivoamisen kustannukset roskaajalta jälkikäteen, jos roskaaja sittemmin tavoitetaan. Kustannukset olisi perittävä yksityisoikeudellisin keinoin.

Uhkasakkolain 14 §:n 1 momentin mukaan teettämisuhka asetetaan määräämällä päävelvoite noudatettavaksi uhalla, että tekemättä jätetty työ tehdään laiminlyöjän kustannuksella.

Pykälän 3 momentin mukaan teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa asetettaessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä uhkasakosta 6, 7 ja 12 §:ssä säädetään.

Mainitun lain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko.

Pykälän 3 momentin mukaan asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Lain 7 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko voidaan kohdistaa vain sellaiseen asianosaiseen, jolla on oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta.

Asiassa saatu selvitys

Osoitteessa [ ] sijaitsevan kiinteistön (tontti 10) omistaa Turun kaupunki, joka on 12.7.1962 vuokrannut sen 1.7.2022 saakka. Tällä hetkellä vuokralaisena on A Oy. Asiakirjojen mukaan kiinteistöllä on vuodesta 1963 alkaen toiminut B Oy (jäljempänä myös B), jonka toiminta on päättynyt. Kiinteistötietojärjestelmässä olevien tietojen mukaan alueella on voimassa vuonna 1961 vahvistettu asemakaava 853-56/1961.

Asiakirjojen mukaan B on ollut tontilla A Oy:n vuokralaisena 1.4.2009 alkaen. B:llä on ollut määräaikainen ympäristölupa 2007–2017. Vuokrasopimus on päättynyt 31.12.2017. Ennen vuokrasopimuksen päättymistä B oli hakenut ympäristöluvan jatkoa hakemuksella, josta on tiedotettu Turun kaupungin ilmoitustaululla ja internet-sivulla 14.6.–14.7.2017. Lupahakemuksesta on annettu kirjeitse tieto muun muassa A Oy:lle. Ympäristölupapäätös on annettu julkipanon jälkeen 18.1.2018.

Valituksen mukaan B on toimintansa ja vuokrasuhteen päättyessä jättänyt kiinteistölle yli 13 000 litraa vaarallisia aineita, kemikaaleja ja happoja kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen altaisiin ja säilytysastioihin. Lisäksi B on jättänyt jätettä ja muuta materiaalia tontin piha-alueelle. A Oy on Turun kaupungin ympäristönsuojelupäällikölle 10.1.2019 lähettämässään kirjelmässä vaatinut, että kaupungin tulee määrätä B täyttämään velvollisuutensa ryhtymällä tarvittaviin toimenpiteisiin alueen siivoamiseksi. Lisäksi A Oy on vaatinut, että mikäli B ei huolehdi kiinteistöllä olevien myrkyllisten ja vaarallisten aineiden hävittämisestä, kaupungin tulee kustannuksellaan huolehtia niiden hävittämisestä.

Valituksen kohteena olevan päätöksen mukaan Turun kaupungin ympäristönsuojelu oli lähettänyt B Oy:lle / C:lle selvityspyyntöjä toiminnan loppumisesta ja toiminnan loppumisen edellyttämistä toimenpiteistä, joihin ei ollut saatu vastausta. Ympäristönsuojelu on kehottanut B Oy:tä viimeistään 5.6.2019 mennessä muun ohella siivoamaan tontin ja toimittamaan kemikaalit käsiteltäviksi ja hävitettäviksi asianmukaiseen vastaanottopaikkaan.

Muistion 28.5.2019 mukaan B:n edustaja C on puhelimitse ilmoittanut olevansa yksi yhtiön kuudesta osakkaasta ja kertonut yhtiön olevan varaton ja kyvytön huolehtimaan kiinteistön siivoamisesta ja kemikaalien toimittamisesta asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kaupparekisteriotteen tietojen mukaan B Oy:n osakepääoma on menetetty, eikä sillä ole vastuuhenkilöitä.

Tämän jälkeen ympäristönsuojelu on kohdistanut kehotuksen tontin maanvuokramieheen A Oy:öön siten, että edellä mainitut toimenpiteet on tullut suorittaa viimeistään 31.8.2019 mennessä.

Puheena olevalla kiinteistöllä on 13.9.2019 tehty tarkastus. Tarkastuskertomuksen 17.9.2019 mukaan rakennuksen sisällä osa kemikaalialtaista oli peitetty ja osa peittämättä. Jonkin verran kemikaaleja oli myös muissa astioissa. Lattialla oli havaittavissa tunnistamatonta nestettä, joka oli ilmeisesti peräisin merkitsemättömästä kanisterista. Sisätilan ilma aiheutti silmien ärtymystä. Tarkastuskertomukseen on kirjattu jatkotoimenpiteiksi, että kiinteistöllä tulee mahdollisimman pian huolehtia siitä, että kemikaalit ja jätteet poistetaan ennen kuin niistä aiheutuu ympäristöhaittaa, ja maaperän pilaantuneisuus tulee arvioida.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on Turun kaupungin ympäristönsuojelun pyynnöstä antamassaan lausunnossa 15.10.2019 todennut, että A Oy on kemikaalien/jätteiden haltijana velvollinen huolehtimaan niiden jätehuollosta.

Ympäristönsuojelu on tehnyt valituksen kohteena olevan päätöksen jälkeen 20.8.2020 tarkastuksen tontilla 10. Tarkastusmuistioon 8.9.2020 liitetyistä valokuvista ilmenee, että rakennuksen ulkopuolella tontin piha-alueella on edelleen muun ohella nestekontteja, altaita, kuormalavoja sekä tynnyreitä ja että piha-alue on epäsiisti. Kuvista ilmenee myös, että rakennuksen sisällä on nestettä sisältäviä altaita ja kanistereita sekä tynnyreitä.

Oikeudellinen arviointi

Velvoitepäätöksen on tehnyt jätelaissa säädettynä yleisenä valvontaviranomaisena toimiva kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, joka ei ole ollut esteellinen tekemään päätöstä sillä perusteella, että kaupunki omistaa kiinteistön, jota velvoitepäätös koskee.

Asiassa saadun selvityksen mukaan tontilla 10 sijaitsevassa rakennuksessa on suuri määrä kiinteistöllä aiemmin toimineen B:n toimintaan liittyviä kemikaaleja, jotka ovat ympäristölle ja terveydelle vaarallisia. Tontin piha-alueella on B:n toimintaan liittyviä jätteitä, joista aiheutuu jätelain 72 §:ssä tarkoitettua vaaraa ja haittaa.

Jätelain 28 §:n mukaan lain lähtökohtana on, että jätteellä on oltava haltija, jonka hallinnassa jäte on. Jätteen haltija on velvollinen huolehtimaan hallinnassaan olevan jätteen jätehuollon järjestämisestä. Lainkohta perustuu osaltaan jätedirektiiviin ja ilmentää periaatetta, jonka mukaan aina on oltava jokin taho, joka vastaa jätelakiin perustuvista velvoitteista. Asiassa saadun selvityksen mukaan B:n vuokrasuhteen päätyttyä tontilla olevassa rakennuksessa olevat aineet ovat jääneet kiinteistöä vuokrasuhteen perusteella hallitsevan A Oy:n haltuun. Yhtiö on saadun selvityksen perusteella ollut tietoinen kiinteistöllä harjoitettavasta toiminnasta ja siten sallinut jätettä tuottavan toiminnan kiinteistöllä. A Oy on jätteiden haltijana velvollinen järjestämään jätehuollon. Koska se on tämän velvollisuutensa laiminlyönyt, lautakunta on voinut määrätä A Oy:n täyttämään velvollisuutensa.

Jätelain 73 §:n mukaan roskaaja on siivoamisvelvollinen. Lain toissijaista siivoamisvelvollisuutta koskevan säännöksen mukaan, jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on alueen haltija voimassa olevan asemakaavan alueella. Asemakaava-alueella sijaitsevan alueen osalta toissijaisen siivoamisvelvollisuuden soveltaminen ei edellytä kohtuullisuusharkintaa, ja toissijaisesta siivoamisvelvollisuudesta aiheutuvia kuluja on mahdollisuus periä roskaajalta jälkikäteen yksityisoikeudellisin keinoin. Koska B Oy, eli jätelaissa tarkoitettu roskaaja, ei ole huolehtinut siivoamisvelvollisuudestaan, lautakunta on voinut kohdistaa siivoamisvelvoitteen kiinteistön haltijaan eli A Oy:öön.

Koska A Oy ei ole noudattanut saamaansa kehotusta, määräystä on tullut tehostaa uhkasakkolaissa säädetyllä uhalla.

Velvoitteen asettamispäätöksestä ilmenee uhkasakkolaissa säädetyllä tavalla, mihin A Oy on velvoitettu ja mihin mennessä päävelvoitetta on noudatettava. A Oy ei ole valituksessaan edes esittänyt, etteikö sillä olisi oikeudellista ja tosiasiallista mahdollisuutta noudattaa päävelvoitetta. Uhkasakkolain mukaiset edellytykset teettämisuhan asettamiselle ovat siten olleet olemassa. Tontilla olevista aineista saatu selvitys huomioon ottaen velvoitteen täyttämiselle asetettu 30 päivän määräaika ei ole ollut aineiden määrään nähden liian lyhyt.

Edellä mainituin perustein lautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

A Oy:n valitus on hylätty. Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että yhtiö joutuu vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Jätelaki 5 § 1 momentti, 6 § 1 momentti, 13 § 1 ja 2 momentti, 20 §, 24 § 1 momentti, 28 § 1 ja 2 momentti, 72 §, 73 §, 74 § 1 momentti, 75 § 1 momentti, 126 § 1 momentti sekä 129 § 1 momentti

Uhkasakkolaki 14 § 1 ja 3 momentti, 6 § 1 ja 3 momentti sekä 7 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla Partanen, Hannamaija Falck ja Teemu Hirvonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy (jäljempänä myös yhtiö) on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennus- ja lupalautakunnan päätökset kumotaan ja että rakennus- ja lupalautakunnan päätöksen täytäntöönpano kielletään. Yhtiö on myös vaatinut, että Turun kaupunki velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Turun kaupunki on laiminlyönyt B Oy:n ympäristölupaa koskevan valvontavelvollisuutensa ja näin myötävaikuttanut ympäristöä vaarantavan tilanteen syntymiseen. Turun kaupunki on myöntänyt B Oy:lle uuden ympäristöluvan, vaikka vanhan luvan lupaehtoja ei ole noudatettu. Turun kaupungin laiminlyönnit ympäristönsuojeluviranomaisen roolissa siirtävät vastuun laiminlyöntien seurauksena roskaantuneen alueen siivoamisesta ensisijaisen siivoamisvelvollisen eli toiminnanharjoittaja B Oy:n jälkeen toissijaisesti roskaantumisen aiheuttaneelle Turun kaupungille.

Turun kaupunki omistaa kyseessä olevan kiinteistön, jolla yhtiö on vuokralaisena. Ympäristön roskaantuminen on aiheutunut Turun kaupungin laiminlyöntien seurauksena. Turun kaupunki on ollut omassa asiassaan esteellinen asettamaan yhtiölle hallintopakon.

Asiassa eivät täyty jätelain ja uhkasakkolain mukaiset edellytykset määrätä hallintopakkoa, koska kiinteistön haltija on vastuussa vain sellaisesta jätteestä, jonka tuottamisen kiinteistöllä tai tuomisen kiinteistölle tämä on sallinut. Yhtiö ei ole ollut tietoinen jätteistä eikä hyväksynyt niiden jättämistä kiinteistölle.

Yhtiön velvoittaminen siivoamaan roskaantunut alue on kohtuutonta, kun otetaan huomioon vaarallisten aineiden laatu ja niiden suuri määrä, Turun kaupungin ja B Oy:n vastuut asiassa sekä se, että yhtiöllä ei ole ollut mahdollisuutta kohtuullisin toimin ehkäistä roskaantumista.

Turun rakennus- ja lupalautakunta on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Rakennus- ja lupalautakunta on 15.10.2020 (§ 245) tuominnut täytäntöönpantavaksi asettamansa teettämisuhan. Turun hallinto-oikeus on päätöksillään 6.4.2021 ja 21.6.2021 hylännyt teettämisuhan asettamis- ja tuomitsemispäätöksistä tehdyt valitukset. Kiinteistö on joutunut 6.6.2021 ilkivallan kohteeksi ja rakennuksessa ja pihalla sijainneet kemikaalijätteet on määrätty pelastuslain perusteella poistettaviksi.

Muutoksenhaun kohteena oleva lautakunnan päätös ei koske ympäristölupaa. Päätös ympäristöluvasta on annettu julkipanon jälkeen 18.01.2018. Yhtiö ei ole hakenut muutosta ympäristölupapäätökseen. Yhtiölle on erikseen tiedotettu ympäristölupahakemuksen vireilläolosta.

Ympäristöluvanvaraisen toiminnan valvonta on suoritettu valvontasuunnitelman mukaisesti.

B Oy:tä on kehotettu huolehtimaan velvollisuuksistaan, mutta kehotuksia ei ole noudatettu. Kiinteistön haltija A Oy on ollut tietoinen kohteessa harjoitetusta niklaamotoiminnasta ja siitä syntyvistä jätteistä. A Oy on sallinut jätettä tuottavan toiminnan kiinteistöllä. Yhtiö on ostanut tontin maanvuokraoikeuden B Oy:ltä, joten se on ollut tietoinen kohteen niklaamotoiminnasta myös tästä syystä. Asemakaava-alueella tontin haltijan siivoamisvelvollisuus ei sisällä kohtuullisuusharkintaa.

A Oy on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Yhtiön on tullut voida luottaa siihen, että B Oy toimii lain mukaisesti ja Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiset valvovat B Oy:n toimintaa sekä vaarallisten aineiden säilyttämistä. Siivoamismääräys olisi tullut kohdistaa B Oy:öön jo ennen väärin perustein myönnetyn uuden ympäristöluvan myöntämistä.

Yhtiö ei ole tuonut kiinteistölle kemikaaleja tai hyväksynyt niitä missään vaiheessa. Kiinteistöllä ja sen altaissa on yli 13 000 litraa vaarallisia nesteitä siitä huolimatta, että 18.1.2018 tehdyssä ympäristölupapäätöksessä on sallittu nesteiden enimmäismääräksi 10 000 litraa. Lisäksi kiinteistöltä löytyi myös suuria määriä syanidia, vaikka syanidi on viimeisen lupapäätöksen perusteella ollut kokonaan kielletty.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää A Oy:lle valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

3. Lausuminen täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Ratkaisu pääasiassa

1.1. Kysymyksenasettelu

B Oy (jäljempänä myös B) on harjoittanut ympäristöluvanvaraista toimintaa A Oy:ltä vuokraamallaan kiinteistöllä. B:n toiminnan päätyttyä kiinteistöllä sijainneeseen rakennukseen on jäänyt kemikaaleja ja kiinteistön piha-alue on roskaantunut.

Asiassa on ratkaistavana, onko A Oy kiinteistön haltijan toissijaisen vastuun perusteella voitu määrätä huolehtimaan B:n toiminnasta peräisin olevien kemikaalien jätehuollon järjestämisestä sekä piha-alueen siivoamisesta.

1.2. Sovellettavat säännökset ja esityöt

Jätelain 6 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on. Kiinteistön haltijalla tarkoitetaan kiinteistön omistajaa tai vuokraoikeuden haltijaa.

Jätelain 20 §:n (646/2011) mukaan jätteen alkuperäinen tuottaja taikka nykyinen tai aiempi jätteen haltija vastaa jätehuollon kustannuksista (aiheuttamisperiaate).

Jätelain 28 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan on järjestettävä jätehuolto, jollei tässä luvussa taikka 5 tai 6 luvussa toisin säädetä.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan kiinteistön haltijan on järjestettävä jätehuolto, jos jätteen haltija ei huolehdi velvollisuudestaan tai tätä ei tavoiteta ja jos kiinteistön haltija on sallinut jätettä tuottavan toiminnan kiinteistöllä tai jätteen tuomisen kiinteistölle.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 199/2010 vp, s. 81) todetaan säännöstä koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan seuraavaa:

Ehdotetun 2 momentin mukaan kiinteistön haltija olisi toissijaisesti vastuussa jätehuollosta, jos jätteen haltijaa tai edellisiä haltijoita ei tavoitettaisi tai näitä ei esimerkiksi maksukyvyttömyyden johdosta saataisi huolehtimaan velvollisuudestaan. Kiinteistön haltija olisi kuitenkin vastuussa vain sellaisesta jätteestä, jonka tuottamisen kiinteistöllä tai tuomisen kiinteistölle hän on sallinut. Kiinteistön haltijalla voidaan katsoa olevan velvollisuus seurata ja valvoa kiinteistöllä harjoitettavaa toimintaa. Jos kiinteistöllä läjitettäisiin muualta tuotua jätettä esimerkiksi useita kuukausia ilman, että kiinteistön haltija kehottaisi jätteen haltijaa poistamaan jätteen, tämä voitaisiin tulkita kiinteistön haltijan hyväksynnäksi. Kiinteistön haltijan velvollisuuden laajuutta olisi kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti. Kiinteistön haltijaa ei säännöksen nojalla voitaisi velvoittaa järjestämään esimerkiksi onnettomuuden seurauksena kiinteistölle joutuneen jätteen jätehuoltoa. Säännöstä sovellettaessa olisi lisäksi huomattava, että kiinteistön haltija on usein myös jätteen haltija. Tällöin jätehuoltovastuu olisi kiinteistön haltijalla jo 1 momentin pääsäännön perusteella.

Jätelain 72 §:n mukaan ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto).

Jätelain 73 §:n mukaan roskaajan on poistettava roskaava esine tai aine ympäristöstä ja muutoinkin siivottava roskaantunut alue.

Jätelain 74 §:n 1 momentin mukaan, jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on:

(---)

5) muun kuin 1–4 kohdassa tarkoitetun alueen haltija voimassa olevan asemakaavan alueella;

6) muun kuin 1–5 kohdassa tarkoitetun alueen haltija, jos siivoaminen ei ole kokonaisuutena arvioiden kohtuutonta ottaen huomioon haltijan mahdollisuudet ehkäistä roskaantumista tai huolehtia siivoamisesta, roskaantumisen määrä ja roskaantuneen alueen sijainti sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 199/2010 vp, s. 107–108) todetaan säännöstä koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan seuraavaa:

Toissijaisen siivoamisvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä olisi aina, että roskaantuminen on todettu ja että roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka että roskaaja ei huolehdi velvollisuudestaan. Roskaajan siivoamisvelvollisuuden laiminlyönnin toteamiseksi olisi riittävää, että häntä on kehotettu siivoamaan alue, mutta aluetta ei ole määräajassa siivottu.

(---). Toissijainen siivoamisvelvollisuus ei poistaisi roskaajan siivoamisvelvollisuutta. Toissijaisesti siivoamisvelvollinen voisi periä siivoamisen kustannukset roskaajalta jälkikäteen, jos roskaaja sittemmin tavoitetaan. Kustannukset olisi perittävä yksityisoikeudellisin keinoin.

Jätelain 75 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä siivoamisvelvollisen täyttämään velvollisuutensa.

Jätelain 126 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valvontaviranomainen voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä taikka jätteensiirtoasetusta taikka elohopea-asetusta tai sen nojalla annettua säännöstä, jatkamasta tai toistamasta säännösten vastaista menettelyä tai määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa. Saman momentin 2 kohdan mukaan valvontaviranomainen voi määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetelleen palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta aiheutunut haitta.

Jätelain 129 §:n 1 momentin (528/2014) nojalla valvontaviranomaisen on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään tai kielletään.

Ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätteistä ja jätehuollosta jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamiseksi. Luvassa on tarvittaessa annettava määräys jätelain 32 §:n mukaisesti kunnan vastuulle kuuluvan hyödynnettävän tai loppukäsiteltävän sekalaisen yhdyskuntajätteen taikka loppukäsiteltävän muun jätteen toimittamisesta mainitun lain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuun käsittelylaitokseen. Määräysten täytäntöönpanoon sovelletaan mainittua lakia.

Ympäristönsuojelulain 94 §:n 1 momentin mukaan luvanvaraisen toiminnan ja 116 §:n 1 momentissa tarkoitetun rekisteröitävän toiminnan päätyttyä toimintaa harjoittanut vastaa edelleen lupamääräysten tai valtioneuvoston asetuksella säädetyn yksilöidyn velvoitteen mukaisesti tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi, samoin kuin toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos toiminnanharjoittajaa ei enää ole tai häntä ei tavoiteta ja lopetetun toiminnan ympäristövaikutusten valvomiseksi on tarpeen tarkkailla ympäristöä, tarkkailusta vastaa toiminta-alueen haltija.

Pykälän 3 momentin mukaan, jos ympäristölupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamisen varalta, lupaviranomaisen on annettava tätä tarkoittavat määräykset. Asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 175 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi:

1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä taikka määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;

2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta;

3) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan tämän lain vastaista ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 179 §:n 1 momentin mukaan, jos tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu, valvontaviranomaisen on asian laatu huomioon ottaen kehotettava lopettamaan säännösten tai määräysten vastainen menettely ja ryhdyttävä toimiin 175 ja 176 §:ssä tarkoitetun hallintopakkoasian vireille saattamiseksi.

Uhkasakkolain 14 §:n 1 momentin mukaan teettämisuhka asetetaan määräämällä päävelvoite noudatettavaksi uhalla, että tekemättä jätetty työ tehdään laiminlyöjän kustannuksella. Pykälän 3 momentin mukaan teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa asetettaessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä uhkasakosta mainitun lain 6, 7 ja 12 §:ssä säädetään.

Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Kunkin päävelvoitteen tehosteeksi on asetettava eri uhkasakko. Pykälän 3 momentin mukaan asettamispäätöksestä on käytävä selvästi ilmi, mihin asianosainen on velvoitettu ja milloin, mihin mennessä tai mistä lähtien päävelvoitetta on noudatettava. Määräajan pituutta harkittaessa on otettava huomioon päävelvoitteen laatu ja laajuus, velvoitetun mahdollisuus noudattaa sitä sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

1.3. Saatu selvitys

B Oy on harjoittanut niklaamotoimintaa kiinteistöllä (tontti 10) vuodesta 1963 alkaen. Kiinteistön omistaa Turun kaupunki, joka on 12.7.1962 vuokrannut sen 1.7.2022 saakka. A Oy on ostanut B:ltä kiinteistön maanvuokraoikeuden, ja B on ollut kiinteistöllä A Oy:n vuokralaisena 1.4.2009–31.12.2017. Tällä hetkellä vuokralaisena on A Oy. Tontti sijaitsee asemakaava-alueella.

B:n toiminta on päättynyt, mutta toiminnassa käytetyt kemikaalit sekä syntyneet jätteet ovat jääneet kiinteistölle. Kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen altaisiin ja säilytysastioihin on jäänyt yli 13 000 litraa vaarallisia aineita. Lisäksi tontin piha-alueelle on jäänyt jätettä ja muuta toiminnasta peräisin olevaa materiaalia.

B:llä on ollut määräaikainen ympäristölupa metallien pintakäsittelyyn 25.9.2007–31.12.2017. B on 24.2.2017 vireille tulleella hakemuksellaan hakenut ympäristölupaa toiminnan jatkamiselle. Hakemuksen vireilläolosta on kuulutettu 14.6–14.7.2017. A Oy:lle on tiedotettu ympäristölupa-asian vireilläolosta erikseen kirjeellä. Turun kaupungin ympäristönsuojelun ympäristöpäällikkö on myöntänyt B:lle ympäristöluvan hakemuksen ja annettujen lupamääräysten mukaisesti harjoitettavaan toimintaan. Päätös on annettu julkipanon jälkeen 18.1.2018. A ei ole valittanut B:n toiminnan jatkamista koskevasta ympäristöluvasta.

B:n toimintaan 25.9.2007 myönnetyn ympäristöluvan mukaan toiminta koostuu metalliosien nikkelöinnistä, kromauksesta, sinkityksestä, kultauksesta ja kuparoinnista. Päätöksestä käy ilmi, että metalleja pintakäsitellään muun muassa happo- ja metallikylvyin. Kulta-, kupari- ja sinkkikylvyt sisältävät syanidia.

B:n toimintaa koskevan 18.1.2018 annetun ympäristöluvan mukaan sinkin ja syanidin käytöstä on luovuttu sekä musta-, kelta- ja sinipassivointi on lopetettu. Ympäristöluvan kertoelmaosan mukaan käytössä olevien kemikaalialtaiden yhteenlaskettu tilavuus on alle 10 000 litraa. Luvassa on annettu määräykset jätteiden ja kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista. Kemikaalien enimmäismääristä ei ole erikseen annettu lupamääräystä. Lupamääräyksissä on muun ohella määrätty, että vaarallisia jätteitä ei saa säilyttää yli 12 kuukautta sekä annettu määräys maaperän pilaantumisen selvittämisestä ja alueen siivoamisesta materiaaleista ja jätteistä toiminnan päätyttyä.

Turun kaupungin rakennus- ja lupalautakunnan mukaan toiminnan valvonta on suoritettu valvontasuunnitelman mukaisesti kolmen vuoden välein.

Turun kaupungin ympäristönsuojelu on 23.1.2019 sekä 12.4.2019 lähettänyt B Oy:lle ja yhtiön vastuuhenkilölle selvityspyynnöt toiminnan loppumisesta ja toiminnan loppumisen edellyttämistä toimenpiteistä. Selvityspyyntöihin ei ole saatu vastausta. Tämän jälkeen ympäristönsuojelu on kehottanut B Oy:tä viimeistään 5.6.2019 mennessä muun ohella siivoamaan tontin toiminnassa käytetyistä laitteista, materiaaleista ja jätteistä sekä toimittamaan kemikaalit käsiteltäviksi ja hävitettäviksi asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. B:n edustaja on 28.5.2019 ilmoittanut yhtiön olevan varaton ja kyvytön huolehtimaan kiinteistön siivoamisesta ja kemikaalien toimittamisesta asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Kaupparekisterin tietojen mukaan B Oy:llä ei ollut 2.10.2019 nimettyjä vastuuhenkilöitä ja sen osakepääoma oli menetetty.

Tämän jälkeen ympäristönsuojelu on kohdistanut kehotuksensa tontin vuokralaiseen A Oy:öön. Ympäristönsuojelu kehotti A Oy:tä alueen haltijana suorittamaan edellä mainitut toimenpiteet 31.8.2019 mennessä.

Kiinteistöllä on tehty tarkastus 13.9.2019. Tarkastuskertomuksesta käy ilmi, että kehotuksessa edellytettyjä toimenpiteitä ei ole tehty. A Oy on tarkastuspöytäkirjan mukaan ilmoittanut, että se ei katso olevansa siivousvelvollinen.

Kun A Oy ei ole noudattanut annettua kehotusta, rakennus- ja lupalautakunta on nyt kyseessä olevalla 12.12.2019 annetulla päätöksellä velvoittanut yhtiön päätöksestä ilmeneviin toimenpiteisiin uhalla, että laiminlyödyt toimenpiteet teetetään A Oy:n kustannuksella.

1.4. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A Oy:n mukaan Turun kaupungin rakennus- ja lupalautakunta on ollut esteellinen tekemään kemikaalien poiskuljettamista sekä käsiteltäväksi ja hävittäväksi toimittamista ja kiinteistön siivousvelvollisuutta koskevan hallintopakkopäätöksen, koska Turun kaupunki omistaa kyseessä olevan kiinteistön sekä sillä perusteella, että Turun kaupungin ympäristönsuojelun valvontaviranomaiset eivät ole asianmukaisesti valvoneet B:n toimintaa kiinteistöllä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallintolain ja kuntalain säännökset esteellisyydestä koskevat muun ohella kunnallisten toimielinten yksittäisen jäsenen tai yksittäisten jäsenten mahdollista esteellisyyttä. Turun kaupungin rakennus- ja lupalautakunta on kunnallinen viranomainen, eikä se näin ollen ole toimielimenä esteellinen käsittelemään kaupungin omistamia kiinteistöjä koskevia asioita valituksessa esitetyillä perusteilla.

B:llä on ollut vuodesta 2007 lähtien määräaikainen ympäristölupa, jonka päätyttyä toimintaan on myönnetty 18.1.2018 uusi ympäristölupa. Saadun selvityksen mukaan A Oy on ollut tietoinen laitoksen toiminnan jatkumisesta uuden ympäristöluvan varaisesti. Asiakirjoihin ei sisälly tietoa siitä, että B Oy:n toiminnan lopettamisesta olisi tehty ympäristönsuojelulain 170 §:n 3 momentin 2 kohdan mukainen ilmoitus tai että toiminnan lopettamiseen liittyen olisi annettu määräyksiä ympäristönsuojelulain 94 §:n nojalla.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ympäristöluvanvaraisen toiminnan jätehuoltovastuun toteuttamiseen sovelletaan ympäristönsuojelulain säännöksiä yhdessä jätelain säännösten kanssa ympäristönsuojelulain 58 §:n 1 momentin mukaisesti. Toiminnan lopettamista koskevat määräykset sekä siihen liittyvät mahdolliset hallintopakkomääräykset tulee lähtökohtaisesti antaa ympäristönsuojelulain mukaisia menettelyjä noudattaen ja kohdistaa toiminnanharjoittajaan. Kiinteistön haltijan vastuu jätelain 28 §:ssä tarkoitetusta jätehuollon järjestämisestä sekä jätelain 72 §:ssä tarkoitetusta roskaantumisesta on ympäristöluvanvaraisen toiminnanharjoittajan vastuuseen nähden toissijaista. Tapauskohtaisesti on arvioitava, joutuuko muu taho kuin ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittanut kiinteistön haltijana vastuuseen kiinteistöllä olevista jätteistä tai vastaamaan roskaantuneen kiinteistön puhdistamisesta. Tällöin on otettava huomioon selvitys siitä, onko ensisijaisesti vastuussa oleva toiminnanharjoittaja tosiasiallisesti kykenemätön vastaamaan velvoitteistaan ja toisaalta toissijaisessa vastuussa olevan kiinteistön haltijan oma toiminta asiassa.

Ympäristöluvassa ei ole ollut lupamääräyksiä kemikaalien enimmäismääristä, mutta kiinteistölle jääneet kemikaalit ovat määrältään ja laadultaan sellaisia, että niiden voidaan katsoa olevan peräisin ympäristöluvan mukaisesta toiminnasta. Kemikaalit ja muut jätteet ovat jääneet B Oy:n vuokrasuhteen päätyttyä kiinteistöä vuokraoikeuden perusteella hallitsevan A Oy:n haltuun. Kiinteistön piha-alue on roskaantunut sinne jääneistä niklaamotoimintaan käytetyistä laitteista ja muista materiaaleista.

Asiassa saadun selvityksen mukaan valvontaviranomainen on useilla selvityspyynnöillä ja kehotuksilla pyrkinyt saamaan B Oy:n vastaamaan velvoitteistaan. Valvontaviranomaisen selvityksen perusteella on pääteltävissä, että mainittu yhtiö ei tosiasiallisesti kykene vastaamaan velvoitteistaan. Asiassa ei ole myöskään selvitystä siitä, että yhtiön toiminnan tosiasialliseen lopettamiseen ja kaupparekisteristä poistamiseen olisi liittynyt velvoitteiden kiertämistarkoitusta.

Edellä todetun perusteella asiassa ei ole ollut edellytyksiä ympäristönsuojelulain mukaiselle luvanvaraisen toiminnan velvoitteiden asettamiselle eikä jätelain mukaiselle roskaajan siivousvelvollisuuden toteuttamiselle. Näin ollen asiaa on voitu arvioida osin jätelain 28 §:n mukaisena toissijaisena jätehuoltovastuuna ja osin jätelain 73 §:n mukaisena roskaantuneen alueen toissijaisena siivoamisvastuuna.

Kiinteistölle jääneiden kemikaalien ja muiden jätteiden jätehuollon järjestämisestä vastaa jätelain 28 §:n 2 momentin mukaisesti toissijaisesti kiinteistön haltija, mikäli tämä on sallinut jätteiden tuonnin kiinteistölle. Sääntelyn taustalla on ajatus siitä, ettei jätteiden hylkääminen tai niiden jääminen isännättömiksi saa olla mahdollista jätteisiin liittyvien ongelmien ja ympäristön pilaantumisvaaran vuoksi. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 199/2010 vp) mukaan kiinteistön haltijan velvollisuutena on seurata ja valvoa kiinteistöllä harjoitettavaa toimintaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä lausuttu huomioon ottaen, että A Oy:n on katsottava olleen tietoinen kiinteistöllä harjoitettavan toiminnan laadusta ja siitä, että toiminnassa käytetään muun ohella vaarallisia kemikaaleja. Näin ollen A Oy on kiinteistön haltijana vastuussa jätehuollon järjestämisestä, ja lautakunta on voinut määrätä A Oy:n toimittamaan pintakäsittelyssä käytetyt kemikaalit asianmukaiseen vastaanottopaikkaan käsiteltäviksi ja hävitettäviksi.

Kiinteistön haltijan vastuu käsittää jätelain 74 §:n 1 momentin mukaisesti myös toissijaisen vastuun roskaantuneen alueen siivoamisesta. Siivoamisvelvollisuuden syntyminen edellyttää, että roskaaja ei huolehdi velvollisuudestaan. Kun B Oy:tä ei ole saatu huolehtimaan siivoamisesta, lautakunta on voinut asettaa A Oy:lle kiinteistön haltijana velvoitteen siivota roskaantunut kiinteistö. Velvoitteet on voitu asettaa uhalla, että laiminlyödyt toimenpiteet teetetään A Oy:n kustannuksella. Kiinteistö sijaitsee asemakaava-alueella, joten siivoamisvelvollisuuden kohtuullisuus ei tule asiassa arvioitavaksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että asiassa on kysymys julkisoikeudellisen jätehuoltovastuun toteuttamisesta. A Oy:llä on periaatteessa mahdollisuus siviilioikeudellisesti vaatia korvauksia sille aiheutuneista kustannuksista.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, hallinto-oikeuden päätöstä hylätä A Oy:n vaatimus kaupungin velvoittamisesta korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut ei ole syytä muuttaa. Vastaavasti yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Täytäntöönpanokieltoa koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Laura Leino.