KHO:2022:69
A:n perhesideperusteinen oleskelulupahakemus oli hylätty maahantulosäännösten kiertämisen perusteella. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A oli esiintynyt useilla toisistaan poikkeavilla henkilötiedoilla useassa maassa, saapunut Suomeen ilman siihen oikeuttavaa asiakirjaa ja oleskellut maassa laittomasti. Hän oli myös pyrkinyt salaamaan aikaisemmat turvapaikkahakemuksensa ja antanut vääriä tietoja Suomeen tulostaan. Asiassa oli perusteltua aihetta epäillä A:n tarkoituksena olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen.
Vaikka oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle oli ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste, oli vielä arvioitava, oliko oleskeluluvan epäämistä pidettävä oikeasuhtaisena.
A:n perhesiteitä Suomeen voitiin pitää kiinteinä, ja hänen oli selvitetty osallistuvan perheen arkeen ja lapsen kasvatukseen. A:n maahantulosäännösten kiertämistä osoittava toiminta oli kuitenkin ollut pitkäkestoista ja jatkunut edelleen siinä vaiheessa, kun hän oli hakenut nyt kyseessä olevaa oleskelulupaa. A oli esittänyt henkilöllisyydestään sellaista ristiriitaista selvitystä, joka edelleen herätti epäilyksiä hänen henkilöllisyydestään.
Korkein hallinto-oikeus päätyi punninnassa siihen, että oleskelulupahakemuksen hylkäämistä puoltavat seikat olivat painavampia kuin perhe-elämän suojasta ja lapsen edusta esitetyt seikat.
Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 36 § 2 momentti, 50 § 1 momentti, 66 a §, 146 § 1 momentti ja 148 § 2 momentti
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Yleissopimus lapsen oikeuksista 3 artikla 1 kohta
Vrt. KHO 2022:70
Päätös, jota muutoksenhaku koskee
Helsingin hallinto-oikeus 15.9.2020 nro 20/1731/4
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 13.12.2019 myöntänyt Nigerian kansalaiselle A:lle (jäljempänä myös valittaja ja muutoksenhakija) oleskelulupaa perhesiteen perusteella Suomen kansalaisen B:n aviopuolisona (jäljempänä perheenkokoaja). Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää muutoksenhakijan kotimaahansa ja määrännyt hänet kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon, joka alkaa sinä päivänä, jona hän poistuu Schengen-alueelta.
Päätöksen perustelujen mukaan oleskelulupa jätetään myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, koska A:n oma toiminta osoittaa sellaista maahantulosäännösten kiertämistä, jota on yleisen edun vuoksi pidettävä asianosaisten perhe-elämän suojaa painavampana eivätkä ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eikä lapsen etu edellytä siten oleskeluluvan myöntämistä. Asiassa ei ole ilmennyt ulkomaalaislain 146 §:n mukaisia kokonaisharkinnassa huomioitavia asioita, jotka olisivat käännyttämisperustetta painavampia.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä esittänyt oikeudellisena arviointinaan ja johtopäätöksenään muun ohella seuraavaa:
Asiassa saadun selvityksen perusteella valittaja on ennen Suomeen saapumistaan oleskellut Saksassa ja Italiassa vuosina 2014 ja 2015, hakenut molemmista maista turvapaikkaa ja paennut Saksan viranomaisilta poistumalla maasta. Valittaja on esiintynyt molemmissa maissa useilla eri henkilötiedoilla ja syntymäajoilla. Suomessa oleskellessaan valittaja on kertonut, ettei hän ole aiemmin hakenut turvapaikkaa muusta valtiosta ja on kertonut saapuneensa Suomeen suoraan Nigeriasta turistiviisumilla vuonna 2017. Valittajan kertoma on ristiriidassa valittajasta saatujen rekisteri- ja Eurodac-tietojen kanssa, mikä antaa aihetta epäillä, että valittaja on johtanut viranomaisia harhaan ja tietoisesti salannut hakemushistoriansa.
Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa saadun selvityksen perusteella on aihetta epäillä, että valittaja on oleskellut Schengen-alueella useiden vuosien ajan ilman siihen oikeuttavaa oleskelulupaa. Lisäksi valittaja on ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa yhteydessä esittänyt Suomen viranomaisille ristiriitaisia tietoja passistaan ja henkilöllisyydestään.
Kun arvioidaan valittajan menettelyä kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittajan menettelyä on pidettävä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä.
Valittajan on avioliiton solmiessaan ja perhe-elämän aloittaessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole mahdollista. Kun punnitaan yhtäältä valittajan edellä kuvattua menettelyä ja toisaalta perhe-elämän suojaa, hallinto-oikeus katsoo, että maahanmuuton hallintaan liittyvää yleistä etua on valittajan lain säännösten vastaisen menettelyn vuoksi pidettävä niin painavana, että perhe-elämän suojan on kokonaisharkinnassa väistyttävä.
Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että valittajan menettelyssä on kysymys sellaisesta maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämisestä, jonka perusteella valittajan perhesideperusteinen oleskelulupahakemus on voitu hylätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla, vaikka valittaja viettää tosiasiallista perhe-elämää puolisonsa kanssa. Ulkomaalaislain 66 a §:ssä säädetty, lapsen etu tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.
Valittaja oleskelee Suomessa ilman oleskelulupaa, joten hänen käännyttämiselleen on olemassa ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukainen peruste.
Lähtökohtaisesti alaikäisen lapsen edun mukaista on viettää perhe-elämää yhdessä molempien vanhempiensa kanssa. Valittajan on kuitenkin edellä kerrotuin tavoin katsottu syyllistyneen maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseen, minkä vuoksi hänelle ei ole myönnetty oleskelulupaa. Harkittaessa edellyttääkö lapsen etu valittajan käännyttämisestä luopumista on otettava huomioon, että perheenkokoaja lapsineen voi valittajan kielteisestä oleskelulupapäätöksestä huolimatta jatkaa asumistaan Suomessa, eikä ole syytä olettaa lapsen jäävän ilman tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa. Valittaja voi pitää yhteyttä lapseensa kotimaastaan. Valittajalle määrätyn maahantulokiellon ei voida katsoa vaikeuttavan kohtuuttomasti valittajan yhteydenpitoa perheeseensä. Hallinto-oikeus katsoo, että kokonaisharkinnassa valittajan käännyttämistä ja maahantulokieltoa puoltavat seikat ovat painavampia kuin perhe-elämän puolesta puhuvat seikat.
Edellä esitettyyn nähden Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan oleskelulupahakemuksen ja määrätä hänet käännytettäväksi kotimaahansa Nigeriaan sekä määrätä hänet Schengen-aluetta koskevaan kahden vuoden maahantulokieltoon. Valitusvaiheessa esitetty tai lapsen etu ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Ulkomaalaislaki 6 §, 36 § 2 momentti, 37 § 1 momentti, 66 a §, 146 §, 147 §, 148 § 2 momentti ja 150 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirpa Tammisalo ja Lea Alén. Esittelijä Salla Autio.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi tai hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn järjestämistä varten. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano on kiellettävä.
Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:
Perhe elää tavallista lapsiperheen elämää. Muutoksenhakija huolehtii lapsestaan ja puolisostaan. Hallinto-oikeuden toteamus siitä, että lapsi saa riittävää hoivaa äitinsä luona, on lapsen edun vastainen ja perheenkokoajan kannalta kohtuuton. Perheenkokoaja ei yksinhuoltajana saisi apua ja tukea lapsen hoitoon. Hallinto-oikeus ei ole perustellut, miksi valituksenalainen päätös olisi lapsen edun mukainen.
Asiassa ei ole arvioitu sitä, mikä merkitys on annettava maahantulosäännösten kiertämisestä kuluneelle ajalle kokonaisarvostelussa. Muutoksenhakija on ollut Suomessa viimeiset kolme vuotta syyllistymättä rikokseen. Hän on ollut avioliitossa perheenkokoajan kanssa kaksi vuotta. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon arvioinnissa.
Hallinto-oikeus ei ole järjestänyt asiassa suullista käsittelyä. Lapsen oikeuksiin ja perhe-elämän suojaan liittyvät kysymyksen sekä tapahtumien kehitys ovat jääneet selvittämättä.
Maahantulokieltoa on pidettävä kohtuuttomana, koska muutoksenhakijalla on Suomessa lapsi. Jos perheenkokoaja sairastuu, muutoksenhakija ei pääse huolehtimaan lapsesta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut lausunnon ja todennut muun ohella, että vallitseva oikeustila koskien ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin soveltamista on ongelmallinen etenkin silloin, kun säännöksen soveltaminen rajoittaa lapsen oikeutta perhe-elämään. Korkein hallinto-oikeus on punninnut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin suhdetta perhe-elämän suojaan muun muassa päätöksissään KHO 2020:63 ja KHO 2020:64. Näissä tapauksissa puolisoilla ei kuitenkaan ollut yhteistä lasta, jonka etua ja oikeutta perhe-elämään ratkaisu olisi koskenut. On epäselvää, voidaanko lasta erottaa vanhemmastaan, kun otetaan huomioon lapsen oikeuksien sopimus ja perusoikeuksien rajoittamiskriteerit.
Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa vaatinut valituslupahakemuksen ja valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on perusteluina vaatimukselleen viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja esittänyt muun ohella seuraavaa:
Perhe-elämään puuttuminen ei ole asiassa suhteellisuusperiaatteen vastaista. Muutoksenhakija ja perheenkokoaja ovat aloittaneet perhe-elämänsä aikana, jolloin muutoksenhakijan oleskeluun Suomessa on liittynyt epävarmuutta, vaikka avioliiton solmiminen sinänsä muodostaa perustellun olettaman siitä, että oleskelulupa myönnetään. Muutoksenhakijan on tullut ymmärtää, että hänen tarkoituksellisesti ja harhauttamistarkoituksessa viranomaiselle antamat väärät tiedot voivat vaikuttaa hänen oleskelulupa-asiansa käsittelyyn. Muutoksenhakijan toiminta osoittaa vakavampaa maahantulosäännösten kiertämistä kuin oli kyseessä päätökseen KHO 2020:64 liittyvässä tapauksessa.
Ulkomaalaislakia koskevien perusteluiden mukaan oikeudellisissa ja hallinnollisissa ratkaisuissa on tärkeää selvittää, mikä ratkaisuista juuri kyseisessä tapauksessa sen yksilölliset olosuhteet ja lapsen tarpeet huomioon ottaen on lapsen edun mukainen. On kuitenkin huomattava, että ulkomaalaislaissa säädetyt oleskeluluvan myöntämisen edellytykset koskevat lähtökohtaisesti myös lapsia ja lapsiperheitä. Harkittaessa oleskeluluvan myöntämistä perhesiteen perusteella tulee varmistua siitä, että hakija täyttää perhesiteeseen liittyvien edellytysten lisäksi ulkomaalaislain 36 §:ssä säädetyt oleskeluluvan myöntämisen yleiset edellytykset.
Oleskelulupia koskevassa päätöksenteossa ei näin ollen ole kyse puhtaasti sen arvioimisesta, mikä ratkaisuvaihtoehdoista parhaiten vastaa lapsen etua. Sen sijaan on yleensä kyse siitä, onko jokin ratkaisuvaihtoehto sillä tavoin vakavasti lapsen edun vastainen, että oleskeluluvan myöntämisen laissa säädetystä edellytyksestä tulisi poikkeuksellisesti poiketa.
Vaikka lapsen edun mukaista on lähtökohtaisesti asua yhdessä molempien vanhempiensa kanssa, viranomainen voi maahanmuuton hallintaan liittyvän yleisen edun vuoksi jättää oleskeluluvan myöntämättä tilanteessa, jossa hakijan menettelyn katsotaan rikkovan maahantuloon ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä. Lapsen etu on valituksenalaisessa asiassa ensisijainen, mutta ei ainoa, harkintaperuste.
Muutoksenhakija ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.
Muutoksenhakija on toimittanut lisäselvitystä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.
1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
2. Lausuminen käännyttämispäätöksen täytäntöönpanosta raukeaa.
Perustelut
1. Pääasia
1.1. Kysymyksenasettelu
Muutoksenhakija on Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsen, ja hänelle voitaisiin siten myöntää ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu oleskelulupa perhesiteen perusteella, jos oleskeluluvan myöntämisen muut edellytykset täyttyvät.
Asiassa on kysymys siitä, onko perhesideperusteinen oleskelulupa voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Säännöksen mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.
Mikäli muutoksenhakijan menettelyä on pidettävä maahantulosäännösten kiertämisenä, on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan myöntämättä jättämistä pidettävä oikeasuhtaisena, kun otetaan huomioon ulkomaalaislain 66 a §:ssä todettu, perhe-elämän suoja ja lapsen etu.
1.2. Maahantulosäännösten kiertäminen
1.2.1. Sovellettavasta oikeusohjeesta
Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin on tarkoitettu koskevan ennen kaikkea tilanteita, joissa oleskelulupaa on haettu maahantulon todellista tarkoitusta vastaamattomalla perusteella. Säännös on sovellettavissa myös muunlaiseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on maahantulo tai maassa oleskelu maahanmuuttoviranomaisia harhauttamalla tai muutoin virheellisin perustein. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa huomioon otettavat seikat perustuvat keskeisesti muutoksenhakijan aikaisempaan oleskeluun Schengen-alueella sekä hänen hakemushistoriaansa Suomessa.
1.2.2. Muutoksenhakijan menettelystä esitetty selvitys
Muutoksenhakija on hakenut turvapaikkaa Italiasta 24.3.2014, ja Italian viranomaisilta saatujen tietojen mukaan muutoksenhakijan turvapaikkahakemus on hylätty lainvoimaisesti. Muutoksenhakija on saapunut Saksaan 7.12.2014 ja hakenut siellä turvapaikkaa 19.1.2015. Muutoksenhakijan hakemus on hylätty 21.4.2017, ja hänet on päätetty käännyttää Nigeriaan. Muutoksenhakija on kadonnut Saksan viranomaisilta, ja hänen on katsottu poistuneen Saksasta 30.10.2017. Valitus hänen turvapaikkaa koskevassa asiassaan on hylätty 23.10.2019. Muutoksenhakijan hakemusta on pidetty ilmeisen perusteettomana.
Muutoksenhakija on esiintynyt Italiassa henkilötiedoilla Aa (s. 1.1.1973), Ab (s. ---1980) ja Ac (s. ---1982). Saksassa hän on puolestaan esiintynyt henkilötiedoilla A (s. ---1983, ---), A, (s. 1.1.1983, ---) ja A (syntynyt 1.1.1983, eri syntymäpaikka kuin viimeksi mainituissa tiedoissa). Muutoksenhakija ei ole kummassakaan maassa esittänyt henkilöllisyystodistusta.
Muutoksenhakija on hakenut ensimmäistä oleskelulupaa Suomeen työnteon perusteella 16.4.2018. Muutoksenhakija on esittänyt Maahanmuuttovirastossa tunnistautuessaan Nigerian Tukholman edustustossa myönnetyn passin, jonka mukaan hän on A (s. 20.10.1974). Muutoksenhakija on kuitenkin ilmoittanut, että hänen passinsa tiedot ovat virheelliset, ja että hän aikoo hankkia uuden passin oikeilla henkilötiedoilla. Muutoksenhakija on toimittanut Maahanmuuttovirastolle Nigerian viranomaisille esitetyn passihakemuksen, jonka mukaan hänen nimensä on Ad (s. ---1983). Hän on toimittanut myös tästä henkilöllisyydestä selvityksenä 19.3.2018 päivätyn nigerialaiselle oikeusistuimelle esitetyn lausunnon, jolla C on vannonut muutoksenhakijan olevan hänen nuorempi veljensä. Lausunnon mukaan muutoksenhakijan syntymäaikaa ei ole rekisteröity Nigeriassa syntymähetkellä, ja kyseinen lausunto on tehty henkilöllisyyden selvittämiseksi. Muutoksenhakija on myös oleskelulupahakemuksessaan ilmoittanut henkilötiedoikseen Ad (s. ---1983).
Muutoksenhakija on lisäksi esittänyt 25.5.2018 päivätyn Nigerian Tukholman lähetystön lausunnon, jonka mukaan muutoksenhakijan passihakemus nimellä Ad on lähetetty Nigeriaan harkittavaksi. Lausunnossa on kuitenkin todettu, että muutoksenhakija on valinnut pitää hänelle aiemmin myönnetyn passin Suomessa solmittavan avioliiton kiireellisyyden vuoksi.
Muutoksenhakija on ilmoittanut hakiessaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella, että hänellä olevan passin tiedot ovat oikeat. Muutoksenhakija on kertonut perhesidekuulemisessa, ettei hän ole ymmärtänyt, mistä hänen veljensä antamassa lausunnossa on kysymys. Muutoksenhakija on pyytänyt Maahanmuuttovirastoa käyttämään nykyisen passinsa tietoja ja kertonut, ettei hän ole käyttänyt muita kuin passistaan ilmeneviä henkilötietoja.
Muutoksenhakija on myös kertonut, ettei hän ole hakenut viisumia, oleskelulupaa tai turvapaikkaa muualta kuin Suomesta. Hän on kertonut tulleensa Suomeen turistiviisumilla ja saapuneensa ensimmäisen kerran Eurooppaan suoralla lennolla Nigeriasta Suomeen.
Maahanmuuttoviraston käytettävissä olevien tietojen mukaan muutoksenhakija ei ole hakenut viisumia Suomeen tai muihin Schengen-valtioihin, eikä hän ole saapunut Suomeen lentokoneella Schengen-alueen ulkopuolelta. Keskusrikospoliisin 1.11.2019 antaman lausunnon mukaan muutoksenhakijalla oleva passi on teknisesti aito.
1.2.3. Arviointi maahantulosäännösten kiertämisestä
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella muutoksenhakija on esiintynyt useilla toisistaan poikkeavilla henkilötiedoilla useassa maassa. Hän on kadonnut Saksan viranomaisilta kielteisen päätöksen saatuaan, saapunut Suomeen ilman siihen oikeuttavaa asiakirjaa ja oleskellut maassa laittomasti ennen työntekijän oleskeluluvan hakemista. Muutoksenhakija on työntekijän oleskelulupaa hakiessaan kertonut, etteivät hänen nykyisessä passissaan olevat henkilötiedot ole oikeat, mutta hän on kuitenkin päättänyt pitää passinsa, ja käyttää passistaan ilmeneviä henkilötietoja hakiessaan nyt kyseessä olevaa oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Muutoksenhakija on myös hakiessaan perhesideperusteista oleskelulupaa pyrkinyt salaamaan aikaisemmat turvapaikkahakemuksensa ja antanut vääriä tietoja Suomeen tulostaan.
Edellä mainituilla perusteilla Maahanmuuttovirasto on voinut arvioida, että asiassa on perusteltua aihetta epäillä muutoksenhakijan tarkoituksena olleen maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen.
1.3. Perhe-elämän suojan ja lapsen edun vaikutus
1.3.1. Lähtökohtia
Vaikka muutoksenhakijan kohdalla on voitu katsoa, että oleskelulupahakemuksen hylkäämiselle on ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste, asiassa on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan epäämistä pidettävä oikeasuhtaisena. Tässä punninnassa on harkittava, onko asiassa esitetyissä olosuhteissa maahanmuuton hallintaan ja siihen liittyvään yleiseen etuun liittyviä seikkoja pidettävä painavampina kuin muutoksenhakijan, hänen aviopuolisonsa ja heidän lapsensa perhe-elämän suojaan sekä lasten etuun liittyviä seikkoja.
1.3.2. Sovellettavia oikeusohjeita ja muita oikeuslähteitä
Ulkomaalaislaki
Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.
Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.
Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.
Ulkomaalaislain 146 §:n mukaan käännyttämistä sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengenvaltioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi.
Euroopan ihmisoikeussopimus
Perhe-elämän suojan arvioinnissa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Lapsen perhe-elämän osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut toistuvasti, että lapsen edun ensisijaisuudesta kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa vallitsee laaja konsensus, joka koskee myös kansainvälistä oikeutta (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 10.9.2019 Strand Lobben ja muut v. Norja ja suuren jaoston tuomio 6.7.2010 Neulinger ja Shuruk v. Sveitsi).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 3.10.2014 Jeunesse v. Alankomaat ja jaostotuomio 1.3.2018 T.C.E. v. Saksa) todennut, että ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei takaa ulkomaalaiselle oikeutta saapua tiettyyn maahan tai oleskella siellä eikä siten myöskään artiklasta seuraa valtiolle yleistä velvollisuutta sallia ulkomaalaisen oleskelua alueellaan tai myöntää tietynlaista oleskelulupaa. Kuitenkin perhe-elämää ja maahanmuuttoa koskevissa tapauksissa valtion velvollisuudet vaihtelevat riippuen henkilöiden erityisistä olosuhteista ja yleisestä edusta. Tällöin tulee löytää oikeudenmukainen tasapaino yksilön ja yhteiskunnan kilpailevien intressien välillä, missä valtiolla on tietty harkintamarginaali. Huomioon otettavia seikkoja ovat, missä määrin perhe-elämä tulisi rikkoutumaan, siteiden voimakkuus sopimusvaltioon, onko perheen asumiselle kyseisen ulkomaalaisen kotimaassa ylipääsemättömiä esteitä sekä se, onko asiassa maahanmuuton valvontaan tai yleiseen järjestykseen liittyviä seikkoja, jotka puoltavat maahan pääsyn epäämistä.
YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus
YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitea valvoo lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen noudattamista. Komitea on 29.5.2013 päivätyssä 3 artiklan 1 kohtaa koskevassa yleiskommentissaan (CRC/C/GC/14) korostanut lapsen edun olevan kolmiosainen käsite. Kyse on ensinnäkin aineellisesta oikeudesta: lapsella on oikeus siihen, että hänen etunsa arvioidaan ja otetaan ensisijaisesti huomioon, kun tarkastellaan erilaisia etuja päätöksen tekemiseksi käsiteltävänä olevassa asiassa, ja takeet siitä, että tämä oikeus pannaan täytäntöön aina, kun tehdään yhtä lasta, määriteltyä tai määrittelemätöntä lapsiryhmää tai yleisesti lapsia koskevia päätöksiä. Toiseksi kyse on perustavanlaatuisesta tulkintaperiaatteesta: jos lain säännös voidaan tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla, tulisi valita sellainen tulkinta, joka palvelee tehokkaimmin lapsen etua. Kolmanneksi kyse on menettelysäännöstä: aina kun tehdään tiettyyn lapseen, tiettyyn lapsiryhmään tai yleisesti lapsiin vaikuttavia päätöksiä, päätöksenteossa on arvioitava päätöksen mahdollisia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia kyseiseen lapseen tai kyseisiin lapsiin. Lapsen edun arviointi ja määrittäminen edellyttävät menettelytakeita. Lisäksi päätöksen perusteluista tulee käydä ilmi, että kyseinen oikeus on otettu nimenomaisesti huomioon.
1.3.3. Perhe-elämästä ja lapsesta esitetty selvitys
Muutoksenhakija on avioitunut perheenkokoajan kanssa 7/2018. Hän on muuttanut perheenkokoajan kanssa samaan asuntoon 7/2018 ja hakenut oleskelulupaa tämän perhesiteen perusteella 11/2018. Muutoksenhakijalle ja perheenkokoajalle on syntynyt yhteinen lapsi 4/2019. Lapsi on puolisoiden yhteisessä huollossa.
Muutoksenhakija on kertonut perhesidekuulemisessaan, että hän asuu yhdessä puolisonsa ja lapsensa kanssa. Muutoksenhakija osallistuu kotitöihin ja lapsensa hoitamiseen. Perheenkokoaja on puolestaan kertonut perhesidekuulemisessaan, että puolisot vuorottelevat lapsen hoitamisessa. Muutoksenhakija on ollut hänen tukenaan ja käynyt mukana muun muassa kaikilla neuvolakäynneillä. Myös perheenkokoajan perhe on tullut muutoksenhakijalle läheiseksi.
Muutoksenhakija on kirjelmissään hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle kertonut viettävänsä tavallista lapsiperheen elämää ja osallistuvansa perheen arkeen. Muutoksenhakija ja perheenkokoaja hoitavat yhteistä lastaan yhdessä. Muutoksenhakija on lisäksi toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle muun ohella kristillistä vakaumustaan ja perhettään koskevia lausuntoja, joiden mukaan muutoksenhakijaa voidaan pitää luotettavana perheenisänä. Muutoksenhakijan toimittaman perheenkokoajan isän lausunnon mukaan muutoksenhakija on rakastava aviomies ja hyvä isä lapselleen.
1.3.4. Arviointia
Korkein hallinto-oikeus toteaa arvioinnin lähtökohtana, että oikeudenmukaisen tasapainon saavuttaminen toisaalta maahanmuuton hallintaan liittyvän yleisen edun sekä toisaalta perhe-elämän suojan ja lapsen edun välillä edellyttää, että harkinnalle merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet tulevat kussakin tapauksessa selvitetyiksi. Maahanmuuttovirastolla on ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla velvollisuus huolehtia asian käsittelystä ja huolehtia siitä, että hakijalle annetaan mahdollisuus omalta osaltaan toteuttaa selvitysvelvollisuutensa. Ulkomaalaisella on toisaalta velvollisuus aktiivisestikin esittää selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikuttaa asiansa selvittämiseen. Lisäksi asiassa tehdystä päätöksestä tulee käydä ilmi, mitkä ja millä tavalla yksilölliset ja konkreettiset tosiseikat on otettu harkinnassa huomioon. Joissakin tilanteissa voi suullisen käsittelyn järjestäminen hallinto-oikeudessa olla tarpeen lapsen ja hänen vanhempiensa olosuhteiden selvittämiseksi.
Nyt arvioitavana olevassa asiassa on otettava huomioon muutoksenhakijan siteiden, perhe-elämän suojan ja lapsen edun osalta, että muutoksenhakija on ollut avioliitossa perheenkokoajan kanssa noin kolme ja puoli vuotta. Puolisoille on syntynyt yhteinen lapsi, joka on nyt noin 3-vuotias. Lapsi on elänyt koko elämänsä Suomessa vanhempiensa kanssa. Muutoksenhakijan esittämän selvityksen perusteella hän osallistuu perheen arkeen ja lapsen kasvatukseen, mitä tukee perheenkokoajan isän lausuma. Vaikka muutoksenhakijalla ei ole ollut oleskelulupaa Suomeen, on näitä perhesiteitä pidettävä kiinteinä. Toisaalta asiassa ei ole ilmennyt, että muutoksenhakijalla olisi perhesiteiden lisäksi muita merkittäviä siteitä Suomeen. Hän on asiassa esitetyn selvityksen perusteella lähtenyt kotimaastaan vasta aikuisiässä, minkä perusteella hänellä on katsottava olevan vahvat kulttuuriset siteet kotimaahansa. Muutoksenhakijan perhesiteistä esitetty selvitys ja lapsen etu kuitenkin puoltaisivat oleskeluluvan myöntämistä.
Kun harkinnassa arvioidaan perhe-elämän suojaa ja lapsen etua suhteessa maahanmuuton hallintaan liittyvään yleiseen etuun on otettava huomioon, että muutoksenhakijan maahantulosäännösten kiertämistä osoittava toiminta on ollut pitkäkestoista ja jatkunut edelleen siinä vaiheessa, kun hän on hakenut nyt kyseessä olevaa perhesideperusteista oleskelulupaa. Muutoksenhakijan toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä hyvin moitittavana etenkin kun otetaan huomioon, että muutoksenhakija on esittänyt Suomessa henkilötiedoistaan sellaista ristiriitaista selvitystä, joka edelleen herättää epäilyksiä hänen henkilöllisyydestään. Nyt arvioitavana olevassa tilanteessa maahanmuuton hallintaa ja yleistä etua koskevat näkökohdat ovat siinä määrin painavia, että niitä voidaan pitää oleskeluluvan myöntämisen esteenä huolimatta muutoksenhakijan perhesiteistä Suomeen. Asiassa ei ole tullut esille sellaisia yksilöllisiä lapsen etuun liittyviä seikkoja, jotka edellyttäisivät oleskeluluvan myöntämistä muutoksenhakijalle.
Edellä lausuttuja näkökohtia punnittuaan korkein hallinto-oikeus katsoo, että oleskelulupahakemuksen hylkäämistä puoltavat seikat ovat painavampia kuin perhe-elämän suojasta ja lapsen edusta esitetyt seikat.
1.4. Käännyttäminen ja maahantulokielto
Koska muutoksenhakijalle ei voida myöntää oleskelulupaa Suomeen, on hänen käännyttämiselleen ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste. Hänet on myös määrätty kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Kun otetaan huomioon edellä selostetut yleiseen etuun ja toisaalta perhe-elämän suojaan ja lapsen etuun liittyvät seikat, ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukainen kokonaisharkinta ei myöskään anna aihetta arvioida asiaa käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta toisin.
1.5. Suullinen käsittely
Kun otetaan huomioon, että muutoksenhakija on vaatinut hallinto-oikeudessa suullista käsittelyä lumeavioliittoepäilyn vuoksi, josta hallinto-oikeudessa ei ollut kysymys, hallinto-oikeus ei ole menetellyt hallintolainkäyttölain (586/1996, kumottu) 38 §:n 1 momentin vastaisesti hylätessään muutoksenhakijan suullisen käsittelyn järjestämistä koskevan vaatimuksen.
1.6. Lopputulos
Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus
Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Monica Gullans ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Oona Fromholdt-Nyman.