KHO:2022:121

A oli hakenut kansainvälistä suojelua toisen kerran. Maahanmuuttovirasto jätti A:n hakemuksen kansanvälisen suojelun osalta tutkimatta, hylkäsi hakemuksen ulkomaalaislain 52 §:n osalta ja käännytti A:n kotimaahansa. A:n puoliso B ja alaikäinen lapsi C valittivat hallinto-oikeuteen A:n käännyttämisestä. Hallinto-oikeus jätti tutkimatta B:n ja C:n valituksen ja hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus myönsi B:lle ja C:lle valitusluvan.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan turvaama perhe-elämän suoja oli otettava huomioon arvioitaessa, voitiinko käännyttämispäätöksen katsoa vaikuttavan välittömästi hakijan puolison ja lapsen oikeuteen tai etuun. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lapsen edun ja perhe-elämän suojan huomioon ottaminen tarkoitti myös sitä, että kolmannen valtion kansalaisen alaikäisellä lapsella ja puolisolla oli oikeus hakea muutosta kyseistä perheenjäsentään koskevaan Maahanmuuttoviraston päätökseen siltä osin kuin päätös koski tämän maasta poistamista. Hallinto-oikeuden päätös valituksen tutkimatta jättämisestä kumottiin.

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus 3.1 artikla
Euroopan unionin perusoikeuskirja 24 artikla 2 kohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisestä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi johdanto-osa 22 ja 24 perustelukappale ja 5 artikla
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettu laki 7 §:n 1 momentti
Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 146 § 1 momentti ja 147 §

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Helsingin hallinto-oikeus 9.11.2020 nro H793/2020

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen siltä osin kuin asiassa on kysymys B:n ja C:n tekemästä valituksesta, joka koskee A:n käännyttämistä kotimaahansa. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen tältä osin ja ottaa asian välittömästi tutkittavakseen. Lausunnon antaminen asiasta raukeaa.

2. Valituslupahakemus hylätään siltä osin kuin siinä on kysymys A:n hakemasta kansainvälisestä suojelusta. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen tältä osin.

Asian aikaisempi käsittely

(1) A (jäljempänä myös yksinmuutoksenhakija tai valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua ensimmäisen kerran 4.9.2015 vedoten kotimaansa turvallisuuteen sekä Isisin ja shiiamilitanttien taholta aiheutuvaan uhkaan.

(2) Maahanmuuttovirasto on 21.9.2016 hylännyt muutoksenhakijan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

(3) Helsingin hallinto-oikeus on 20.6.2017 hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

(4) Korkein hallinto-oikeus on 12.12.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt valituslupahakemuksen.

(5) Muutoksenhakija on hakenut kansainvälistä suojelua toisen kerran 24.3.2020 vedoten puolisonsa Irakissa tekemän työn johdosta myös muutoksenhakijaan kohdistuvaan uhkaan.

(6) Maahanmuuttovirasto on 6.5.2020 hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen oleskelulupaa koskevalta osin ja jättänyt hakemuksen kansainvälistä suojelua koskevilta osin tutkimatta. Maahanmuuttovirasto on päättänyt käännyttää muutoksenhakijan kotimaahansa Irakiin.

(7) Muutoksenhakija on valittanut päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle. Muutoksenhakijan puoliso, B, ja alaikäinen lapsi, C, ovat valittaneet hallinto-oikeuteen muutoksenhakijan käännyttämisen osalta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

(8) Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta muutoksenhakijan puolison ja alaikäisen lapsen valituksen. Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan (jäljempänä myös valittaja) valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

(9) Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti muutoksenhakijan puolison ja alaikäisen lapsen valituksen tutkimisen osalta:

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan käännyttämispäätöksen pysyttäminen voimassa saattaa vaikuttaa muutoksenhakijan puolison ja alaikäisen lapsen mahdollisuuteen tavata muutoksenhakijaa. Muutoksenhakijan puolison tai alaikäisen lapsen ei ole kuitenkaan katsottava olevan muutoksenhakijan käännyttämistä koskevassa valitusasiassa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu henkilö, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallinto-oikeus ei näin ollen tutki muutoksenhakijan puolison ja alaikäisen lapsen valitusta.

(10) Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa pääasian osalta selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja lausunut kansainvälisen suojelun ja ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun luvan osalta muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellään tutkinut valittajan hakemuksen alustavasti sen toteamiseksi, onko valittaja esittänyt tai onko asiassa ilmennyt sellaisia uusia asian ratkaisuun vaikuttavia seikkoja tai perusteita, jotka lisäisivät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että valittajaa olisi pidettävä kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, ja joiden vuoksi hakemuksen tutkintaa olisi jatkettava. Maahanmuuttovirasto on samalla arvioinut, ovatko valittajan esittämät syyt sille, miksi valittaja ei ole voinut esittää nyt esittämiään seikkoja tai perusteita aiemmin, valittajasta itsestään riippumattomia tai muutoin perusteltuja syitä. Maahanmuuttovirasto on myös kiinnittänyt huomiota valittajan esittämän uuden turvapaikkaperusteen vakuuttavuuteen ja hakemuksen jättämisen ajankohtaan. Valittaja on jo turvapaikkakuulustelussaan sekä turvapaikkapuhuttelussaan 16.12.2015 kertonut hänellä olevan puoliso Suomessa ja heidän menneen naimisiin ja hänen tarkoituksenaan olleen hakea turvapaikkaa. Hän ei ole tästä huolimatta aiemmin tuonut esille, että häntä olisi uhattu Irakissa vaimonsa työhön liittyvistä syistä. Hän on kuitenkin kertonut 29.8.2018 oleskelulupa-asiansa yhteydessä, että hänen puolisonsa sai turvapaikan Suomesta, koska tätä uhattiin Irakissa työnsä takia. Lisäksi valittaja on 25.10.2018 valituksessaan hallinto-oikeudelle kertonut, etteivät puoliso ja lapsi voi muuttaa Irakiin viettämään perhe-elämää, koska heillä on Suomessa pakolaisasema. Hän ei ole tuolloin eikä myöskään korkeimmalle hallinto-oikeudelle maininnut, että olisi itse vaarassa palata Irakiin vaimonsa työhön liittyvistä syistä. Ottaen huomioon, että valittaja on kertonut uusintahakemusta jättäessä tienneensä jo ennen kuin meni naimisiin vuonna 2015, että hän tulisi olemaan vaarassa tämän vuoksi Irakissa, on epäjohdonmukaista, ettei valittaja ole missään asian aiemmassa käsittelyvaiheessa kuitenkaan esittänyt olevansa vaarassa Irakissa vaimonsa työhön liittyvistä syistä.

Ottaen huomioon, että valittaja on ollut Suomessa yhtäjaksoisesti melkein viisi vuotta ja hänellä on ollut tämän aikana vireillä kaksi erillistä hakemusta Maahanmuuttovirastossa sekä muutoksenhakutuomioistuimissa ja lisäksi että hänellä on ollut koko ajan myös oikeudellinen avustaja, Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt valittajan selitystä siitä, että hän oli ollut Suomessa vasta kolme kuukautta eikä tiennyt, että tulee saamaan kielteisen päätöksen ensimmäiseen turvapaikkahakemukseensa, perusteltuna eikä lain tarkoittamalla tavalla hänestä itsestään riippumattomana. Valittaja on aikonut toimittaa Maahanmuuttovirastolle uhkausviestit, jotka hän on kertonut tulleen hänen puhelimeensa. Hän ei ole kuitenkaan toimittanut annetussa määräajassa eikä sen jälkeenkään Maahanmuuttovirastolle mitään kirjallista lisäselvitystä uuteen turvapaikkaperusteeseensa liittyen. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan Suomessa solmima islamin uskonnon mukainen avioliitto pakolaisaseman saaneen puolison kanssa ei ole vielä yksistään riittävän vakuuttava näyttö siitä, että valittaja olisi puolisoonsa liittyvistä syistä vaarassa tai uhattuna, mikäli palaisi Irakiin. Asiassa ei ole ilmennyt vakuuttavaa näyttöä, että avioliitto olisi tosiasiallisesti Irakin viranomaisten tiedossa. Maahanmuuttovirasto on kiinnittänyt huomiota lisäksi siihen, että valittaja on hakenut uudelleen turvapaikkaa Suomesta vasta aiempien kielteisten päätösten lainvoimaan tultua.

Huomioiden uusintahakemuksen tekemisen hetki sekä valittajan esittämän selvityksen heikko vakuuttavuus Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan hakemus ei ole sisältänyt eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka merkittävästi lisäisivät sen todennäköisyyttä, että valittajaa tulisi pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Valittaja ei ole myöskään esittänyt itsestään riippumatonta tai muutoin perusteltua syytä sille, miksi ei ole esittänyt nyt esittämiään seikkoja aikaisemman hakemuksen käsittelyn yhteydessä tai sitä koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Maahanmuuttovirasto on siten jättänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta.

Valittajan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on Maahanmuuttoviraston päätöksessä lausutuilla perusteilla katsottava uusintahakemukseksi, joka ei ole sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Maahanmuuttovirasto on siten voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla jättää tutkimatta valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Valitusvaiheessa esitetty ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei valittajalle voida katsoa syntyneen ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuja siteitä Suomeen. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi lain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt. Maahanmuuttovirasto on siten voinut hylätä oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Valitusvaiheessa esitetty ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Kun otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Terttu Kujala. Esittelijä Viivi Friman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(11) Muutoksenhakijat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja ovat valituksessaan vaatineet, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja muutoksenhakijalle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa suojelun tarpeen vuoksi tai yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Käännyttämisestä on luovuttava vähintään kohtuullisuusharkinnan ja perhesiteen sekä lapsen edun perusteella. Lisäksi muutoksenhakijat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään.

(12) Vaatimuksen tueksi on valituksessa esitetty muun ohessa seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään arvoinut lapsen edun toteutumista eikä tutkinut perheenjäsenten valitusta. Lapsen edun arviointi ja kuulluksi tuleminen on lapsen ihmisoikeus ja lapselle kuuluva prosessuaalinen oikeus.

Muutoksenhakijaan kohdistuu uhka sur place -pakolaisuuden vuoksi. Hänet on vihitty irakilaispakolaisen kanssa, ja hän on perustanut perheensä puolisonsa kanssa Suomeen. Vaino, joka kohdistuu muutoksenhakijan puolisoon Irakissa, kohdistuu myös tämän perheenjäseniin. Puoliso ja lapsi eivät voi palata vainon vuoksi Irakiin.

Lapsen etu ei voi toteutua, jos isä käännytetään Irakiin. Perhe on viettänyt yhteistä arkea, ja isä on ollut läsnä lapsen jokapäiväisessä elämässä. Lapsen ja isän yhteiselo sekä perhe-elämän jatkaminen tehtäisiin mahdottomaksi, mikäli isä käännytettäisiin. Päätös käännyttämisestä loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklaa.

(13) Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Lapsen edun ja perhe-elämän suojan osalta Maahanmuuttovirasto viittaa sekä valituksenalaiseen päätökseensä että lainvoimaiseen päätökseensä 2.10.2018 muutoksenhakijan oleskelulupahakemukseen kansainvälistä suojelua saaneen henkilön puolisona. Muutoksenhakijan on kuultu kirjallisesti molempia päätöksiä tehtäessä. Maahanmuuttoviraston käytettävissä on myös ollut sosiaalityöntekijän lausunto perheen tilanteesta. Hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään 3.8.2020 päivätty sosiaalityöntekijän lausunto lapsen edusta ja perhe-elämän suojasta.

Valituksenalaisessa päätöksessä on otettu asianmukaisesti ja ulkomaalaislain 146 §:n tarkoittamalla tavalla huomioon muutoksenhakijan puolison ja lapsen vastine, lapsen etu ja perhe-elämän suoja käännyttämistä koskevassa kokonaisharkinnassa. Muutoksenhakijalla on mahdollisuus tukea lastaan Irakista käsin ja järjestää yhteydenpito lapsen kanssa muilla tavoin kuin vakinaisesti Suomessa oleskelemalla. Muutoksenhakijan on myös mahdollista hakea perhesideperusteista oleskelulupaa uudelleen.

(14) Muutoksenhakijat ovat antaneet vastaselityksen ja 22.4.2022 päivätyn lisäselvityksen, joissa on muun ohessa lausuttu seuraavaa:

Se seikka, että Maahanmuuttovirastolla ja hallinto-oikeudella on ollut käytössään sosiaalityöntekijän lausunto, ei millään tavalla osoita, että Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olisivat tosiasiallisesti ja asianmukaisesti suorittaneet kokonaisharkinnan muutoksenhakijan käännyttämisen osalta erityisesti lapsen edun, oikeuksien ja perhe-elämän suojan näkökulmasta. Lapsen nuoresta iästä johtuen ei voida kohtuudella olettaa, että tämä pystyisi tosiasiallisesti ylläpitämään perhesidettä kotimaahan käännytettävään isäänsä.

(15) Korkein hallinto-oikeus on 19.1.2021 antamallaan välipäätöksellä taltionumero H62/2021 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Muutoksenhakijan puolison ja alaikäisen lapsen valituksen tutkiminen muutoksenhakijan käännyttämistä koskevalta osin

1.1 Kysymyksenasettelu

(16) Asiassa on ensin ratkaistavana, onko muutoksenhakijan puolisolla ja alaikäisellä lapsella oikeus valittaa Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen siltä osin kuin päätöksessä on kysymys muutoksenhakijan käännyttämisestä kotimaahansa Irakiin. Jos puolisolla ja alaikäisellä lapsella on valitusoikeus, seuraavaksi on ratkaistava, onko muutoksenhakija voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa perhe-elämän suoja ja lapsen etu huomioon ottaen.

1.2 Sovellettavat oikeusohjeet

1.2.1 Kansainvälinen oikeus

(17) Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8.1 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Sopimuksen 8.2 artiklan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

(18) YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

(19) Lapsen perhe-elämän osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut toistuvasti, että lapsen edun ensisijaisuudesta kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa vallitsee laaja konsensus, joka koskee myös kansainvälistä oikeutta (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 10.9.2019 Strand Lobben ja muut v. Norja ja suuren jaoston tuomio 6.7.2010 Neulinger ja Shuruk v. Sveitsi).

(20) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään (esimerkiksi suuren jaoston tuomio 3.10.2014 Jeunesse v. Alankomaat) todennut, että ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ei takaa ulkomaalaiselle oikeutta saapua tiettyyn maahan tai oleskella siellä eikä siten myöskään artiklasta seuraa valtiolle yleistä velvollisuutta sallia ulkomaalaisen oleskelua alueellaan tai myöntää tietynlaista oleskelulupaa. Kuitenkin perhe-elämää ja maahanmuuttoa koskevissa tapauksissa valtion velvollisuudet vaihtelevat riippuen henkilöiden erityisistä olosuhteista ja yleisestä edusta. Tällöin tulee löytää oikeudenmukainen tasapaino yksilön ja yhteiskunnan kilpailevien intressien välillä, missä valtiolla on tietty harkintamarginaali. Huomioon otettavia seikkoja ovat, missä määrin perhe-elämä tulisi rikkoutumaan, siteiden voimakkuus sopimusvaltioon, onko perheen asumiselle kyseisen ulkomaalaisen kotimaassa ylipääsemättömiä esteitä sekä se, onko asiassa maahanmuuton valvontaan tai yleiseen järjestykseen liittyviä seikkoja, jotka puoltavat maahan pääsyn epäämistä.

1.2.2 Unionin oikeus

(21) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdan mukaan kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

(22) Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisestä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY johdanto-osan 22 perustelukappaleessa todetaan, että lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu mainittua direktiiviä sovellettaessa. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti otettava huomioon perhe-elämän kunnioittamisen periaate mainittua direktiiviä sovellettaessa.

(23) Mainitun direktiivin johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetaan, että kyseisessä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

(24) Mainitun direktiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on otettava kyseistä direktiiviä täytäntöön pannessaan asianmukaisesti huomioon

a) lapsen etu,

b) perhesuhteet,

c) asianomaisen kolmannen maan kansalaisen terveydentila, ja noudatettava palauttamiskiellon periaatetta.

(25) Unionin tuomioistuin on 11.3.2021 antamassaan tuomiossa asiassa C-112/20 (ECLI:EU:C:2021:197) todennut, että direktiivin 2008/115/EY 5 artiklaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan kanssa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon lapsen etu ennen palauttamispäätöksen, johon on liitetty maahantulokielto, tekemistä myös silloin, kun kyseisen päätöksen adressaatti ei ole alaikäinen vaan hänen isänsä (tuomion kohta 43).

1.2.3 Kansallinen lainsäädäntö

(26) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

(27) Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

(28) Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on muun muassa otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseensä liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

(29) Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

1.3 Oikeudellinen arviointi muutoksenhakijan puolison ja lapsen valitusoikeudesta

(30) Muutoksenhakija on saapunut Suomeen ja hakenut ensimmäisen kerran turvapaikkaa 4.9.2015. Hän on Suomessa vuonna 2015 mennyt naimisiin irakilaisen naisen kanssa, jolla oli tuolloin turvapaikka Suomessa. Puolisoilla on yhteinen vuonna 2016 syntynyt lapsi, jolla on myös ollut turvapaikka Suomessa. Muutoksenhakijan puoliso ja lapsi ovat saaneet Suomen kansalaisuuden 16.4.2021.

(31) Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja perusoikeuskirjan turvaama perhe-elämän suoja on otettava huomioon arvioitaessa sitä, voidaanko muutoksenhakijaa koskevan käännyttämispäätöksen katsoa vaikuttavan välittömästi muutoksenhakijan puolison tai lapsen oikeuteen tai etuun. Perhe-elämän suojan ja lapsen edun merkitys vähenisivät merkittävästi, jos puoliso ja alaikäinen lapsi eivät voisi saattaa muutoksenhakijaa koskevan käännyttämispäätöksen lainmukaisuutta tuomioistuimen ratkaistavaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lapsen edun ja perhe-elämän suojan huomioon ottaminen tarkoittaa myös sitä, että kolmannen valtion kansalaisen alaikäisellä lapsella ja puolisolla on oikeus hakea muutosta kyseistä perheenjäsentään koskevaan Maahanmuuttoviraston päätökseen siltä osin kuin päätös koskee tämän maasta poistamista.

(32) Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää muutoksenhakijan puolison ja alaikäisen lapsen valitusta tutkimatta siltä osin kuin heidän valituksessaan on ollut kysymys muutoksenhakijan käännyttämisestä.

(33) Hallinto-oikeuden päätös on näin ollen tältä osin kumottava. Asian käsittelyn viivästyksen välttämiseksi korkein hallinto-oikeus ottaa asian välittömästi tutkittavaksi.

1.4 Lausuminen muutoksenhakijan käännyttämisestä

(34) Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään arvioinut lapsen edun ja perhe-elämän suojan huomioon ottamisen merkitystä muutoksenhakijan käännyttämispäätökseen.

(35) Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan muutoksenhakija ja hänen puolisonsa elävät Suomessa perhe-elämää, ja he molemmat ovat heidän vuonna 2016 syntyneen lapsensa huoltajia. Turvapaikan saaneet muutoksenhakijan puoliso ja lapsi ovat saaneet Suomen kansalaisuuden vuonna 2021.

(36) Asiassa on käynyt ilmi, että muutoksenhakijalle on myönnetty 18.10.2021 oleskelulupa Suomen kansalaisen puolisona ajalle 18.10.2021–18.10.2022 ja jatkolupa samalla perusteella ajalle 18.10.2022–18.10.2026. Myönnetyn uuden oleskeluluvan vuoksi lausuminen kansainvälisen suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisen yhteydessä määrätystä käännyttämisestä ei siten ole tarpeen. Lausuminen käännyttämisestä raukeaa enemmälti.

2. Valituslupahakemuksen hylkääminen kansainvälistä suojelua koskevilta osin

(37) Ulkomaalaislain 196 §:n 4 momentin mukaan valituslupa voidaan myöntää, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai jos luvan myöntämiseen on muu erityisen painava syy.

(38) Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Mika Seppälä, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Robert Utter. Asian esittelijä Hannele Klemettinen.