KHO:2022:130

B-trusti oli yhdysvaltalainen Delaware Statutory Trust -tyyppinen rekisteröity avoin varainhoitoyhtiö. B-trustilla oli alarahasto A, jolla oli oma oikeudellinen identiteetti mutta joka ei ollut suhteessa trustiin erillinen tai itsenäinen. Alarahasto oli avoin (open-end), ja sillä oli vuoden 2019 lopussa noin 94 300 osuudenomistajaa.

Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko alarahasto A rinnastaa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin suomalaisiin sijoitusrahastoihin siten, että se on vapaa Suomesta saamansa osinkotulon perusteella suoritettavasta lähdeverosta, vaikka kysymys ei ole sopimusperusteisesta rahastosta.

Tuloverolain 20 a §:n 1 momentin sanamuodon mukaan vain sopimusperusteinen ulkomainen rahasto voi olla tuloverosta vapaa. Euroopan unionin tuomioistuin katsoi Suomea koskevassa asiassa C-342/20, A SCPI, antamassaan tuomiossa, että SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ovat esteenä tällaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa verovapaus varataan ainoastaan sopimusperusteisille sijoitusrahastoille. Siten mainitun tuloverolain säännöksen oli katsottava olevan unionin oikeuden vastainen siltä osin kuin ulkomaisen sijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä oli sopimusperusteisuus. Näin ollen alarahasto A:n oikeudellinen muoto ei ollut seikka, jonka takia rahastoa ei voitaisi rinnastaa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun kotimaiseen sijoitusrahastoon. Alarahaston suomalaisilta listatuilta osakeyhtiöiltä saamat osingot olivat rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 10 momentin nojalla vapaita lähdeverosta.

Lähdeverotuksen ennakkoratkaisu vuosille 2020 ja 2021.

Tuloverolaki 20 a § 1 momentti ja 7 momentti

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 3 § 10 momentti

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 63 ja 65 artikla

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-342/20, A SCPI (EU:C:2022:276)

Päätös, jota muutoksenhaku koskee

Keskusverolautakunta 19.11.2020 nro 36/2020

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

Ennakkoratkaisuhakemus keskusverolautakunnalle

(1) B-niminen trusti on perustettu Yhdysvalloissa perustamiskirjalla (declaration of trust). Oikeudelliselta muodoltaan trusti on Delaware Statutory Trust. Trusti on perustettu Investment Company Act of 1940 -lain nojalla, ja se on kyseisen lain mukaan rekisteröity avoin varainhoitoyhtiö (open-end management investment company).

(2) B:llä on viisi alarahastoa mukaan lukien A (jäljempänä ”rahasto”). Kukin rahasto koostuu yhden osakesarjan osakkeista. Rahastolla on oma oikeudellinen identiteetti, ja se voi olla esimerkiksi oikeudenkäynnin kohteena, mutta se ei ole suhteessa trustiin erillinen tai itsenäinen. Rahaston harjoittama sijoitustoiminta on kuitenkin itsenäistä ja erillistä suhteessa trustiin.

(3) Rahastolla oli vuoden 2019 lopussa noin 94 300 osuudenomistajaa, ja sen varojen arvo oli yli 10 miljardia dollaria.

(4) Rahasto on avoin (open-end) sijoitusrahasto eli sen pääoma vaihtelee sijoittajien tekemien merkintöjen ja lunastusten mukaan. Rahaston osuuksia tarjotaan sekä yksityisille että institutionaalisille sijoittajille. Sijoittajat voivat merkitä tai lunastuttaa rahaston osuuksia suoraan C:n tai muun arvopaperivälittäjän kautta. Rahaston sääntöjen mukaan siihen tehtävän ensimmäisen sijoituksen on oltava määrältään vähintään 3 000 dollaria. Osuuksien merkintä tai lunastus tapahtuu osuuksien päivittäin vahvistettavasta julkisesta nettoarvosta. Rahaston osuuksia ei ole listattu arvopaperipörssiin.

(5) Rahastoa hallinnoi itsenäinen ja ulkopuolinen rahastoyhtiö, jonka tehtävät keskittyvät rahaston päivittäisten hallinnointitehtävien suorittamiseen. Rahaston hallinnoinnista ja sijoitustoimintaan liittyvästä päätöksenteosta ja valvonnasta on vastuussa trustin nimittämien toimihenkilöiden muodostama hallitus (board of trustees). Rahaston varoja säilytetään arvopaperisäilytyksessä.

(6) Rahaston toimintaa valvotaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Ulkoisesta valvonnasta vastaavat Yhdysvaltojen liittovaltion finanssivalvontaviranomainen SEC sekä ulkopuoliset palveluntarjoajat kuten auktorisoidut tilintarkastusyhteisöt.

(7) Rahasto on Yhdysvalloissa asuva itsenäinen verosubjekti. Lisäksi rahastoa pidetään omaisuuden tuoton tosiasiallisena edunsaajana (beneficial owner). Koska rahasto täyttää säännellyn sijoitusyhtiön edellytykset, rahasto ei ole velvollinen maksamaan veroa Yhdysvalloissa osuudenomistajille jakamistaan tuotoista, jos se jakaa vuosittain vähintään 90 prosenttia tuotoistaan osuudenomistajilleen.

(8) Rahasto jakaa käytännössä kaikki tuottonsa vuosittain osuudenomistajilleen eikä siten käytännössä maksa lainkaan veroa saamistaan tuloista Yhdysvalloissa.

(9) Rahasto on saanut Verohallinnolta vuosia 2016–2019 koskevat lähdeverokortit, joiden mukaan rahaston saamien osinkotuottojen lähdevero on nolla prosenttia. Lisäksi rahasto on saanut Verohallinnolta myönteiset lähdeveron palautuspäätökset vuosia 2006–2010 koskien. Verohallinto on katsonut kokonaisarvion perusteella, että rahasto on vertailukelpoinen suomalaiseen sijoitusrahastoon eikä rahaston Suomesta saamiin osinkoihin voida kohdistaa lähdeveroa. Rahaston toiminnassa tai oikeudellisessa muodossa ei ole tapahtunut muutoksia näiden päätösten antamisen jälkeen.

(10) Rahasto on sijoittanut ja sijoittaa jatkossa varoja suomalaisiin pörssiosakkeisiin ja saa Suomesta osinkotuloja. Jos rahastoa ei vapauteta Suomessa verosta, osinkoihin kohdistuu 15 prosentin lähdevero, jota rahasto ei voi vaatia hyvitettäväksi, koska se ei maksa tuloveroa Yhdysvalloissa.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetty kysymys

(11) Voidaanko A:n katsoa olevan objektiivisesti rinnastettavissa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun sijoitusrahastoon ja sillä perusteella vapauttaa rahaston suomalaisilta pörssiyhtiöiltä saamat osinkotulot lähdeverosta, kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu 19.11.2020 tuloverotuksen osalta verovuosille 2020 ja 2021 sekä lähdeverotuksen osalta vuosille 2020 ja 2021

(12) Rahaston suomalaisilta listatuilta osakeyhtiöiltä saamat osingot ovat vapaita Suomessa tulon perusteella suoritettavasta verosta sekä lähdeverosta.

(13) Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisun perusteluna lausunut muun ohella, että A on oikeudellisten ja toiminnallisten piirteidensä perusteella samankaltainen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 13.1.2015 taltionumero 61 kysymyksessä olleen yhdysvaltalaisen trustimuotoisen rahaston kanssa. Korkein hallinto-oikeus on katsonut päätöksessä tarkoitetun trustimuotoisen rahaston rinnastuvan suomalaiseen sijoitusrahastoon. Tuloverolain 20 a §:n esityöt ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö huomioon ottaen A:n voidaan katsoa vastaavan suomalaista sijoitusrahastoa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(14) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että A:n suomalaisilta listatuilta osakeyhtiöiltä saamat osingot eivät ole vapaita Suomessa tulon perusteella suoritettavasta verosta tuloverolain 20 a §:n perusteella.

(15) A on vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

(16) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vaatinut rahaston oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä.

Välipäätös

(17) Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 24.6.2021 taltionumero H2325/2021 päättänyt lykätä asian käsittelyä ja siirtää valituksen ratkaistavaksi sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa asiassa C-342/20, A SCPI.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio

(18) Unionin tuomioistuin on 7.4.2022 asiassa C-342/20, A SCPI, antamassaan tuomiossa todennut, että SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa varaamalla vuokratulojen ja kiinteistöjen luovutuksesta tai kiinteistöjä omistavien yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta saatujen voittojen verovapaus ainoastaan sopimusperusteisille sijoitusrahastoille suljetaan tämän verovapauden ulkopuolelle yhtiömuotoinen ulkomainen vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, kun tämä sijoittautumisjäsenvaltiossaan veron läpivirtausjärjestelmään kuuluva rahasto ei ole tuloverovelvollinen viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

(19) Unionin tuomioistuin on tuomionsa perusteluissa todennut muun ohella, että erityisesti sillä, että jäsenvaltio kohtelee ulkomaisten yhteissijoitusyritysten tuloja epäedullisemmin kuin kotimaisten yhteissijoitusyritysten tuloja, voidaan saada muuhun jäsenvaltioon kuin tähän jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt luopumaan tekemästä investointeja tähän jäsenvaltioon, ja se on näin ollen lähtökohtaisesti SEUT 63 artiklassa kielletty pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus (tuomion 50 kohta).

(20) Kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, voi saada aikaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näet käy ilmi, että myös erilainen kohtelu, joka perustuu objektiivisiin perusteisiin, voi tosiasiallisesti asettaa rajat ylittävät tilanteet epäedullisempaan asemaan. Näin on silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä, jota sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, varataan oikeus veroetuun koskemaan ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa toimija täyttää edellytykset tai velvoitteet, jotka ovat luonteensa vuoksi tai tosiasiallisesti kotimaisille markkinoille ominaisia, siten, että ainoastaan kotimaisilla markkinoilla olevat toimijat voivat täyttää nämä edellytykset tai velvoitteet eivätkä ulkomaiset toimijat, joilla on vastaavanlaisia ominaispiirteitä, yleensä täytä niitä (tuomion 54 ja 55 kohta).

(21) Unionin oikeutta ei ole sijoitusrahastojen ja erikoissijoitusrahastojen osalta yhdenmukaistettu, minkä vuoksi jäsenvaltiot voivat vapaasti määrittää oikeudellisen muodon, jossa rahastoja voidaan perustaa niiden alueella. Jäsenvaltioilla on, voidakseen edistää yhteissijoitusyritysten käyttöä, vapaus säätää erityisestä verotusjärjestelmästä, jota sovelletaan näihin yrityksiin ja niiden saamiin osinkoihin ja muihin tuloihin, sekä määrittää aineelliset ja muodolliset edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta tällaista järjestelmää voidaan soveltaa. Lisäksi on todettava, että pääomien vapaata liikkuvuutta ei voida ymmärtää siten, että jäsenvaltio olisi pakotettu laatimaan verosääntönsä jonkin toisen jäsenvaltion verosäännöt huomioon ottaen varmistaakseen kaikissa tilanteissa verotuksen, joka poistaa kaikki kansallisista verosäännöstöistä johtuvat eroavuudet, koska päätökset, jotka verovelvollinen tekee sijoittamisesta toiseen jäsenvaltioon, voivat tapauksen mukaan olla enemmän tai vähemmän edullisia tai epäedullisia tällaiselle verovelvolliselle (tuomion 57–59 kohta).

(22) On kuitenkin huomattava, että kun jäsenvaltio säätää tietyille yhteissijoitusyrityksille myönnettävästä veroedusta, edellytyksillä, joiden mukaisesti tämä etu myönnetään, ei saada rajoittaa pääomien vapaata liikkuvuutta. Kun otetaan huomioon edellä tuomion 57 kohdassa mainittu yhdenmukaistamisen puuttuminen, pääomien vapaa liikkuvuus menettäisi merkityksensä, jos ulkomaiselta yhteissijoitusyritykseltä, joka on perustettu sen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä sallitussa tai edellytetyssä oikeudellisessa muodossa ja joka toimii kyseisen lainsäädännön mukaisesti, evättäisiin veroetu toisessa jäsenvaltiossa, jonne se sijoittaa, pelkästään sillä perusteella, että sen oikeudellinen muoto ei vastaa oikeudellista muotoa, jota yhteissijoitusyrityksiltä edellytetään viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa (tuomion 60 ja 61 kohta).

(23) Näin ollen on niin, että vaikka sopimusperusteisuutta koskeva edellytys ei ole sellainen edellytys, jonka ainoastaan kotimaiset yhteissijoitusyritykset voivat täyttää, kyseinen edellytys on kuitenkin omiaan asettamaan tällaiset kotimaiset yritykset edullisempaan asemaan kuin ne yhteissijoitusyritykset, jotka on perustettu yhtiömuodossa niiden sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Tästä seuraa, että tällainen lainsäädäntö on omiaan saamaan ulkomaiset yhteissijoitusyritykset luopumaan kiinteistösijoitusten tekemisestä Suomessa, ja se on näin ollen SEUT 63 artiklassa lähtökohtaisesti kielletty pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus (tuomion 64 ja 65 kohta).

(24) Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatetta koskevana poikkeuksena tulkittava suppeasti. Näin ollen kyseistä määräystä ei voida tulkita niin, että kaikki verolainsäädäntö, jossa verovelvollisia kohdellaan eri tavoin sen mukaan, missä he asuvat tai mihin valtioon he sijoittavat pääomansa, olisi automaattisesti sopusoinnussa EUT-sopimuksen kanssa. SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sallittu erilainen kohtelu ei nimittäin saa saman artiklan 3 kohdan mukaan olla keino mielivaltaiseen syrjintään eikä liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista. Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut, että tällainen erilainen kohtelu voidaan hyväksyä vain, jos se koskee tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai muussa tapauksessa erilaisen kohtelun on oltava oikeutettua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä (tuomion 67 ja 68 kohta).

(25) Suomen hallitus on todennut, että tuloverolain 20 a §:ssä säädetyn verovapauden tavoitteena on välttää sijoituksista saatujen tulojen kaksinkertainen verotus ja pyrkiä kohtelemaan rahastojen välityksellä tehtyjä sijoituksia verotuksessa samalla tavalla kuin suoria sijoituksia (tuomion 71 kohta).

(26) Kun otetaan huomioon Suomen verolainsäädännön tavoite sijoitustulojen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä sekä rahastojen välityksellä välillisesti tehtyjen sijoitusten ja suorien sijoitusten kohtelemisesta verotuksessa samalla tavalla, yhteissijoitusyrityksen yhtiömuotoisuus ei unionin tuomioistuimen mukaan välttämättä aseta sitä erilaiseen tilanteeseen sopimusperusteiseen yhteissijoitusyritykseen nähden (tuomion 73 kohta).

(27) Tällaiset tavoitteet voidaan nimittäin saavuttaa myös silloin, kun yhteissijoitusyritys on yhtiömuotoinen mutta on sijoittautumisjäsenvaltiossaan vapautettu tuloverosta tai kuuluu veron läpivirtausjärjestelmään. On siis katsottava, että sellaisten kansallisten säännösten osalta, jotka koskevat verovapautta, jonka osalta pyritään verotuksellisesti rinnastamaan rahastojen välityksellä tehdyt sijoitukset suoriin sijoituksiin, yhtiömuotoinen ulkomainen yhteissijoitusyritys, joka on asuinvaltiossaan vapautettu tuloveroista tai joka kuuluu verotukselliseen läpivirtausjärjestelmään, on vastaavassa tilanteessa kuin sopimusperusteinen kotimainen sijoitusrahasto (tuomion 74 ja 77 kohta).

(28) Lisäksi Suomen hallitus ei ole osoittanut, että sopimusperusteisille sijoitusrahastoille myönnetty veroetu kompensoitaisiin kantamalla tietty vero, mikä näin ollen oikeuttaisi yhtiömuotoisten ulkomaisten yhteissijoitusyritysten sulkemisen tämän edun ulkopuolelle (tuomion 93 kohta).

Kuuleminen Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion johdosta

(29) Rahasto ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ovat antaneet lausumat unionin tuomioistuimen tuomion johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Pääasia

Kysymyksenasettelu

(30) Asiassa on ratkaistavana, voidaanko trustin alarahastona toimiva A rinnastaa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuihin suomalaisiin sijoitusrahastoihin siten, että se on vapaa Suomesta saamansa osinkotulon perusteella suoritettavasta lähdeverosta, vaikka kysymys ei ole sopimusperusteisesta rahastosta. Asiassa on siten pääasiallisesti kysymys siitä, onko rahaston velvollisuus suorittaa lähdeveroa ristiriidassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 ja 65 artiklan kanssa. Asiassa ei ole väitetty, ettei rahasto vastaisi kotimaista sijoitusrahastoa toiminnan avoimuuden tai sijoittajien määrän osalta.

(31) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan rahasto ei vastaa oikeudellisilta piirteiltään mitään Suomen lainsäädännön mukaista toimijaa. Rahasto on trustimuotoinen vaihtuvapääomainen sijoitusyritys, minkä vuoksi se ei täytä tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettua sopimusperusteisen rahaston määritelmää. Rahastoa ei aseteta erilaiseen asemaan kotimaisiin toimijoihin nähden, koska sopimusperusteisuuden edellytys koskee samalla tavoin sekä kotimaista että ulkomaista toimijaa. Kyse ei ole erilaisesta verokohtelusta eikä rahaston saamasta osingosta suoritettavaa lähdeveroa voida pitää SEUT 63 artiklan 1 kohdan vastaisena.

(32) Unionin tuomioistuimen asiassa C-342/20, A SCPI, antaman tuomion perusteella asuinvaltiossaan tuloveroista vapautettu ja verotukselliseen läpivirtausjärjestelmään kuuluva yhtiömuotoinen ulkomainen yhteissijoitusyritys voi olla vastaavassa tilanteessa kuin sopimusperusteinen kotimainen sijoitusrahasto. Rahasto on tiettyjen edellytysten täyttymättä jäädessä kuitenkin velvollinen maksamaan veroa Yhdysvalloissa osuudenomistajille jakamistaan tuloista. Esillä oleva tilanne ei siten Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan ole verrattavissa unionin tuomioistuimessa esillä olleeseen tilanteeseen.

(33) A:n mukaan rinnastettavuuden arviointi puhtaasti ulkomaisen rahaston oikeudellisen muodon perusteella on vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Unionin tuomioistuimen asiassa C-342/20, A SCPI, antama tuomio osoittaa, että sijoitusrahaston rinnastettavuuden arvioinnissa painoarvoa on annettava sijoitusrahaston oikeudellisten piirteiden sijasta sijoitusrahaston toiminnallisille piirteille ja sille, onko kyse aidon yhteissijoitustoiminnan harjoittamisesta. Tuomiossa korostetaan niin ikään sitä, että tilanteiden objektiivisen rinnastettavuuden arvioinnissa huomiota on kiinnitettävä kyseessä olevan kansallisen säännöksen päämäärään ja tarkoitukseen sekä sijoitusrahaston verotuskohteluun sen kotivaltiossa. Rahaston keskeiset piirteet vastaavat suomalaista sijoitusrahastoa, ja rahasto on vapautettu verosta sen kotivaltiossa. Mikäli tuloverolain 20 a §:ssä säädettyä verovapautta ei sovelleta rahastoon yksinomaan sen oikeudellisen muodon perusteella, tämä muodostaa pääomien vapaan liikkuvuuden kielletyn rajoituksen.

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä

(34) Tuloverolain 20 a §:n 1 momentin mukaan sijoitusrahastolain (213/2019) 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sijoitusrahasto tai sitä vastaava sopimusperusteinen ulkomainen avoin sijoitusrahasto, jolla on vähintään 30 osuudenomistajaa, on tulon perusteella suoritettavasta verosta vapaa.

(35) Saman pykälän 7 momentin mukaan, jos sijoitusrahasto tai erikoissijoitusrahasto koostuu yhdestä tai useammasta alarahastosta, sovelletaan alarahastoon, mitä sijoitusrahastosta tai erikoissijoitusrahastosta säädetään.

(36) Tuloverolain ja rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 304/2018 vp, jakso 1.5) mukaan alkuperäinen sijoitusrahaston verotusta koskeva tavoite oli, että sijoitusrahastojen kautta tapahtuvaa sijoitustoimintaa kohdeltaisiin verotuksellisesti mahdollisimman samalla tavalla kuin suoria osakesijoituksia. Sijoitusrahastolainsäädännön esitöiden mukaan ilman eri sääntelyä rahastot joutuisivat maksamaan tuloistaan tuloveroa, mikä merkitsisi sijoitusrahastosäästämisen joutumista verotuksellisesti epäedulliseen asemaan suoraan osakesäästämiseen verrattuna. Tämän vuoksi veron kertaantuminen oli sijoitusrahastotoiminnan edellytysten turvaamiseksi estettävä. Lakiehdotuksessa päädyttiin siihen, että sijoitusrahasto vapautetaan kokonaan sekä tulon että varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta. Kukin sijoitusrahasto olisi näin ollen oma erillinen verovapaa yhteisö.

(37) Hallituksen esityksen (jakso 3.3) mukaan sijoitusrahastojen verokohtelua ei ehdoteta muutettavaksi, mutta niiden verosääntelyä ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että verovapauden edellytyksistä säädettäisiin tarkemmin laissa. Verokohtelusta säädettäisiin uudessa tuloverolain 20 a §:ssä. (---) Tuloverolakiin tuotaisiin sijoitusrahastojen verovapauden edellytyksiksi niitä samoja kriteerejä, joita sijoitusrahastolainsäädännössä asetettaisiin kotimaiselle sijoitusrahastolle. Ulkomainen sijoitusrahasto olisi vastaavassa tilanteessa verovapaa kuin suomalainen rahasto. (---) Jotta ulkomaista sijoitusrahastoa pidettäisiin verovapaana tuloverolain 20 a §:n nojalla, täytyisi rahaston selvittää, että se vastaa oikeudellisilta ja toiminnallisilta piirteiltään kotimaista sijoitusrahastoa.

(38) Hallituksen esityksessä (jakso 3.3) on lisäksi todettu, että ehdotettua tuloverolain säännöstä sovellettaisiin myös ETA-valtion ulkopuoliseen rahastoon silloin, kun se täyttää tuloverolain 20 a §:n 1 momentin edellytykset. SEUT:n pääomien vapaan liikkuvuuden periaatetta sovelletaan myös suhteessa ETA:n ulkopuolisiin valtioihin. EUT:n oikeuskäytännössä on katsottu, että pelkästään se seikka, että rahasto ei ole sijoitusrahastodirektiivin mukainen rahasto, ei riitä oikeuttamaan rahaston erilaista verokohtelua. Näin ollen myös siinä tilanteessa, että kyse on kotimaista sijoitusrahastoa vastaavasta ETA:n ulkopuolisessa valtiossa perustetusta rahastosta, sitä on kohdeltava verotuksessa samalla tavalla kuin kotimaista rahastoa.

(39) Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 10 momentin mukaan lähdeveroa ei ole suoritettava osingosta, joka maksetaan tuloverolain 20 a §:ssä säädetyt verovapauden edellytykset täyttävälle kotimaista sijoitusrahastoa tai erikoissijoitusrahastoa vastaavalle sopimusperusteiselle ulkomaiselle rahastolle. Lisäksi edellytyksenä on, että osingon saaja esittää Verohallinnolle selvityksen verovapauden edellytysten täyttymisestä.

(40) Verotusmenettelystä annetun lain 85 §:n 3 momentin mukaan hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

(41) SEUT 63 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

(42) SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, mitä 63 artiklassa määrätään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella.

(43) SEUT 65 artiklan 3 kohdan mukaan edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja menettelyt eivät saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään taikka 63 artiklassa tarkoitetun pääomien ja maksujen vapaan liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

(44) Asiassa on ensin ratkaistava, mikä merkitys on annettava sille seikalle, että A ei ole sopimusperusteinen rahasto.

(45) Edellä esitetyllä tavalla Suomen verolainsäädännön mukaisen sijoitusrahastotoiminnan verokohtelun tavoitteena on yhdenkertaisen verotuksen toteutuminen sijoittajan tasolla.

(46) Euroopan unionin tuomioistuin on Suomea koskevassa asiassa C-342/20, A SCPI, antamassaan tuomiossa katsonut, että tällaisten kansallisten säännösten osalta yhtiömuotoinen ulkomainen yhteissijoitusyritys, joka on asuinvaltiossaan vapautettu tuloveroista tai joka kuuluu verotukselliseen läpivirtausjärjestelmään, on vastaavassa tilanteessa kuin sopimusperusteinen kotimainen sijoitusrahasto. Sanotusta tuomiosta ilmenevällä tavalla SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ovat esteenä tällaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa verovapaus varataan ainoastaan sopimusperusteisille sijoitusrahastoille.

(47) Siten tuloverolain 20 a §:n 1 momentin on katsottava olevan unionin oikeuden vastainen siltä osin, kuin ulkomaisen sijoitusrahaston verovapauden edellytyksenä on sopimusperusteisuus. Tämän vuoksi esillä olevan rahaston oikeudellinen muoto ei ole seikka, jonka takia rahastoa ei voitaisi rinnastaa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun kotimaiseen sijoitusrahastoon.

(48) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on lisäksi väittänyt, että rahasto on tiettyjen edellytysten täyttymättä jäädessä velvollinen maksamaan veroa Yhdysvalloissa osuudenomistajille jakamistaan tuloista ja ettei rahastoa tämän takia ole rinnastettava kotimaiseen sijoitusrahastoon.

(49) Rahasto on pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, onko se objektiivisesti rinnastettavissa tuloverolain 20 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun sijoitusrahastoon. Ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyn perusteella rahasto jakaa käytännössä kaikki tulonsa vuosittain osuudenomistajilleen, eikä se siten käytännössä maksa lainkaan veroa saamistaan tuloista Yhdysvalloissa.

(50) Asiassa on tullut antaa ennakkoratkaisu tuloverolain 20 a §:n soveltamisesta edellä mainitusta ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetystä lähtökohdasta. Asiassa ei ole siten erikseen arvioitava, olisiko rahasto rinnastettavissa kotimaiseen sijoitusrahastoon, jos rahasto maksaisi Yhdysvalloissa veroa osuudenomistajilleen jakamistaan tuloista.

(51) Näin ollen rahaston suomalaisilta listatuilta osakeyhtiöiltä saamat osingot ovat rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 10 momentin nojalla vapaita lähdeverosta.

(52) Tämän vuoksi keskusverolautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

(53) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Vesa-Pekka Nuotio, Joni Heliskoski ja Toni Kaarresalo. Asian esittelijä Jarkko Kyllönen.