KHO:2022:145

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei pelkästään se seikka, että A:lla ja B:llä oli ollut yhteisiä julkaisuja ja muuta akateemista yhteistyötä sekä mahdollisesti yhteneväisiä näkemyksiä joistakin oikeudellisista kysymyksistä, antanut aihetta katsoa, että B:llä olisi ollut ennakkoasenne käsiteltävänä olleeseen asiaan. Akateeminen työtoveruus, ilman että asiassa olisi esitetty lähempiä objektiivista puolueettomuutta vaarantavia syitä, ei muodostanut esteellisyyttä.

Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 5 § 1 ja 3 momentti ja 117 §

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 7 § 3 momentti

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 15.10.2009 Micallef v. Malta ja 23.4.2015 Morice v. Ranska

Päätös, jota hakemus koskee

Korkein hallinto-oikeus 23.4.2021 taltionumero 210

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Y:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Asian tausta

(1) Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 26.2.2019 hylännyt Y:n pyynnön, että hänet merkitään vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

(2) Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 7.6.2019 hylännyt Y:n oikaisuvaatimuksen.

(3) Saamelaiskäräjien hallitus on 27.8.2019 hylännyt Y:n oikaisuvaatimuksen vaalilautakunnan päätöksestä.

(4) Korkein hallinto-oikeus on 11.10.2019 antamallaan päätöksellä kumonnut edellä mainitun saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja palauttanut asian saamelaiskäräjien hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan saamelaiskäräjien hallituksen päätös ei täyttänyt hallintolain 45 §:n 1 momentissa asetettuja vaatimuksia päätöksen perustelemisesta yksilöllisesti eikä korkeimmalla hallinto-oikeudella tähän nähden ollut edellytyksiä arvioida, oliko saamelaiskäräjien hallitus perustanut päätöksensä saamelaiskäräjistä annetussa laissa säädettyihin kriteereihin.

(5) Saamelaiskäräjien hallitus on 18.12.2019 hylännyt Y:n oikaisuvaatimuksen vaalilautakunnan päätöksestä ja päättänyt, että Y:tä ei merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

(6) Korkein hallinto-oikeus on 23.4.2021 antamallaan päätöksellä hylännyt Y:n valituksen saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä.

Vaatimukset ja lausumat korkeimmassa hallinto-oikeudessa

(7) Y on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 26.8.2021 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden 23.4.2021 antama päätös taltionumero 210 puretaan ja että saamelaiskäräjien vaalilautakunta velvoitetaan merkitsemään hänet saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Y on myös vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

(8) Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

(9) Hakemuksen kohteena oleva korkeimman hallinto-oikeuden päätös on käsiteltävä uudelleen, koska oikeusneuvos B on osallistunut esteellisenä päätöksen tekemiseen. Esteellisyysperuste on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 kohta, jonka mukaan tuomari on esteellinen, jos jokin muu 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Hakemuksessa on myös viitattu lainsäädännön esitöihin, joissa on käsitelty saman luvun 6 §:ssä säädettyä esteellisyysperustetta, joka koskee tuomarin suhdetta asianosaiseen (HE 78/2000 vp, s. 36).

(10) B:n esteellisyys perustuu siihen, että hänellä on ollut asiaan ennakkoasenne. B:n ammatillinen ja työtoveruuteen perustuva suhde professori A:han on ollut luonteeltaan sellainen, että se on tehnyt B:n esteelliseksi käsittelemään asiaa.

(11) Professori A on pyrkinyt eri tavoin ajamaan saamelaiskäräjien hallituksen tavoitetta siitä, että ainoastaan saamelaiskäräjien hallituksen hyväksymät henkilöt voidaan merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. A on toiminut Y:n vastapuolen eli saamelaiskäräjien hallituksen asiamiehenä YK:n ihmisoikeuskomiteassa, jonka antamat näkökannat on nostettu keskeiseksi perusteeksi hylätä valitus nyt kysymyksessä olevassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä. Lisäksi A on toiminut saamelaiskäräjien hallituksen edustajana lainvalmistelussa. Hän on kritisoinut julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä, joissa korkein hallinto-oikeus on hylännyt saamelaiskäräjien tekemät purkuhakemukset. Samoin hän on kritisoinut sellaisia henkilöitä, jotka pitävät itseään saamelaisina ja jotka ovat valittaneet saamelaiskäräjien tekemistä vaaliluetteloon merkitsemistä koskevista hylkäävistä päätöksistä. Hakija on toimittanut hakemuksen liitteinä muun ohella A:n julkaistuja mielipidekirjoituksia saamelaiskysymyksestä.

(12) B on A:n läheinen työtoveri. Heillä on useita yhteisiä julkaisuja sekä yhteinen niin sanottu Perustuslakiblogi, jonka perustajia he ovat yhdessä kolmannen henkilön kanssa. B ja A ovat profiloituneet yhteisen linjan kannattajina useissa julkisuutta saaneissa kysymyksissä ja he ovat lähes kaikissa kannanotoissaan käytännössä aina samaa mieltä.

(13) B:n ennakkoasenteen nyt käsillä olevaan asiaan osoittaa myös hänen toimintansa Oikeus-lehden päätoimittajana. Oikeus-lehden päätoimittajat, joista toinen oli B, kieltäytyivät vuonna 2013 julkaisemasta Y:n asiamiehen artikkelia, jossa kritisoitiin muun muassa lappalaiskriteerin sivuuttamista.

(14) B:n esteellisyydestä kertoo myös hakemuksen kohteena olevan päätöksen sisältö, jossa saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 momentin 2 kohtaa tulkitaan lainvastaisesti siten, että mahdollisimman moni valitus hylättäisiin.

(15) Hakemuksen kohteena oleva korkeimman hallinto-oikeuden päätös tulee purkaa, koska se perustuu väärään lain soveltamiseen siitä syystä, että eduskunnan säätämää selvää ja yksiselitteistä lakia ei ole sovellettu sanamuotonsa mukaisesti. Y on esittänyt todistukset, joista käy selville, että hän polveutuu useastakin saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta saamelaisesta. Eduskunta poisti laista hallituksen esityksessä olleen rajauksen, jonka mukaan kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuja luetteloita olisi mahdollista rajata ajallisesti vuoteen 1875.

(16) Y tulisi merkitä vaaliluetteloon myös sillä perusteella, että hänen äitinsä isoäidin äidinkieleksi on merkitty saame. Hänen veljensä ja sisarensa on merkitty vaaliluetteloon saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden hakemuksen kohteena olevassa päätöksessä on lisäksi virheellisesti estetty hakijaa kuulumasta saamelaisvähemmistöön viittaamalla siihen, että hänen edesmennyt vanhempansa ei ole ollut identiteetiltään saamelainen. Tällaista ehtoa ei ole laissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

Lainvoiman saaneen päätöksen purkamista koskeva hakemus

Esteellisyys

Esitettyjen esteellisyysperusteiden yleinen arviointi

(17) Esteellisyysväitteiden osalta hakemus on otsikoitu valituksen uudelleenkäsittelypyynnöksi ja hakemuksessa on vaadittu asian käsittelemistä uudelleen sillä perusteella, että aikaisempaan käsittelyyn osallistunut oikeusneuvos on ollut esteellinen. Korkein hallinto-oikeus tulkitsee pyynnön lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevaksi vaatimukseksi. Koska hakijan asiamiehenä toimiva X on luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, hakemuksen tutkimiselle purkuna ei ole oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 118 §:n 5 momentista johtuvaa estettä.

(18) Asiassa on hakemuksen johdosta ratkaistavana, onko korkeimman hallinto-oikeuden oikeusneuvos B ollut saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemistä koskevassa asiassa esteellinen sillä esitetyllä perusteella, että hänellä olisi ollut asiaan ennakkoasenne. Hakemuksessa ennakkoasenteen katsotaan johtuvan siitä, että B on ollut läheinen työtoveri saamelaiskäräjien oikeudelliseksi neuvonantajaksi profiloituneen professori A:n kanssa. Lisäksi hakemuksessa on vedottu siihen, että B on Oikeus-lehden toisena päätoimittajana ollessaan kieltäytynyt julkaisemasta hakemuksen laatijan artikkelia, jossa kritisoitiin muun muassa lappalaiskriteerin sivuuttamista vaaliluetteloon merkitsemistä koskevissa asioissa. Hakijan mukaan myös päätöksen sisältö on osoitus B:n esteellisyydestä.

(19) Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa hallintotuomioistuimessa, jos hän on esteellinen. Pykälän 3 momentin mukaan esteellisyyteen sekä esteellisyysväitteen esittämiseen ja käsittelyyn hallintotuomioistuimessa sovelletaan muuten, mitä oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 13 §:ssä ja 13 luvussa säädetään tuomarin esteellisyydestä.

(20) Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos tuomarilla on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että professori A:n ei ole väitettykään olleen purkuhakemuksen kohteena olevassa valitusasiassa saamelaiskäräjien asiamies tai muutenkaan asiaan osallinen. Näin ollen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohta ei tule asiassa sovellettavaksi.

(21) Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään tuomarin esteellisyydestä käsitellä samaa, tuomarin aikaisemmin tuomioistuimessa tai viranomaisessa jo käsittelemää asiaa. Pykälän 2 momenttiin sisältyvä ennakkoasenteen aiheuttama esteellisyysperuste liittyy tilanteisiin, joissa tuomari käsittelisi samaa asiaa uudelleen samassa tuomioistuimessa. Koska B ei ole osallistunut asian käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa eikä muussa tuomioistuimessa tai viranomaisessa, myöskään oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 1 ja 2 momentti eivät tule asiassa sovellettaviksi.

(22) B:n esteellisyyttä on edellä mainitun vuoksi arvioitava oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa säädetyn yleislausekkeen valossa. Sen mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

(23) Yleislauseke on säännöksen esitöiden (HE 78/2000 vp, s. 47) perusteella tarkoitettu sovellettavaksi silloin, kun esteellisyyden mahdollisesti aiheuttavaa perustetta ei ole otettu muissa esteellisyyssäännöksissä huomioon. Tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Myös yleislausekkeen perusteella arvioitavan puolueettomuuden vaarantavan seikan on oltava riittävästi yksilöitävissä ja objektiivisesti arvioitavissa.

(24) Esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskien kehitetty tuomioistuimen puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskeva subjektiivinen ja objektiivinen testi (ks. esim. Micallef v. Malta, 15.10.2009, suuri jaosto, tuomion kohta 93).

(25) Subjektiiviselta kannalta huomiota on kiinnitettävä tuomarin henkilökohtaisiin vakaumuksiin ja käyttäytymiseen. Tällöin tulee arvioitavaksi, onko tuomarilla ollut henkilökohtaisia ennakkoluuloja tai ennakkoasenne kyseessä olevaan tapaukseen liittyen. Subjektiivisen testin osalta oletuksena on vakiintuneesti pidettävä, että tuomaria pidetään puolueettomana, kunnes toisin todistetaan. Subjektiivisen puolueellisuuden toteaminen edellyttää näyttöä esimerkiksi siitä, että tuomari on asiaan tai asianosaiseen liittyen ilmaissut henkilökohtaista vihamielisyyttä tai kaunaa (ks. esim. Morice v. Ranska, 23.4.2015, suuri jaosto, tuomion kohdat 73–74).

(26) Arvioitaessa tuomarin puolueettomuutta objektiiviselta kannalta on muun ohella otettava huomioon, onko asiassa havaittavissa tuomarin henkilökohtaisesta toiminnasta riippumatta todennettavissa olevia seikkoja, jotka saattavat herättää epäilyksiä hänen puolueettomuudestaan. Tällöin ratkaistaessa, onko tietyssä tapauksessa perusteltua syytä pelätä, että tuomari ei ole puolueeton, asianosaisen näkökulma on tärkeä mutta ei ratkaiseva. Ratkaisevaa on, onko tätä pelkoa pidettävä objektiivisesti perusteltuna. Objektiivinen testi koskee useimmiten hierarkkisia tai muita yhteyksiä tuomarin ja asianosaisten välillä (ks. esim. Morice v. Ranska, tuomion kohdat 76–77).

(27) Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty seikkoja, joiden perusteella B:n subjektiivisen puolueettomuuden voitaisiin katsoa vaarantuneen. Kysymys on tältä osin siten siitä, voiko ulkopuolinen tarkkailija objektiivisina pidettävin perustein epäillä B:n puolueettomuutta saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemistä koskevassa asiassa.

Oikeudellinen arviointi objektiivisen puolueettomuuden kannalta

(28) Hakija on esittänyt selvitystä siitä, että A:lla ja B:llä on ollut yhteisiä julkaisuja ja myös muuta akateemista yhteistyötä.

(29) Kuten edellä on todettu, professori A ei ole ollut purkuhakemuksen kohteena olevassa asiassa saamelaiskäräjien asiamies (kohta 20). Hän on kuitenkin esiintynyt saamelaiskäräjien hallituksen asiamiehenä muun ohella YK:n ihmisoikeuskomiteassa vireillä olleissa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon kuulumisen määräytymisperusteita koskevissa valituksissa. A:n voidaan katsoa myös akateemisten julkaisujensa ja julkisten kannanottojensa perusteella esittäneen erityisesti saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n saamelaisen määritelmään liittyvistä kysymyksistä näkemyksiä, joita voidaan pitää vastakkaisina verrattuna hakijan esittämiin tulkintoihin.

(30) Edellä (kohdat 22, 26 ja 29) mainitun valossa esteellisyyttä on arvioitava siltä kannalta, onko B:llä katsottava olleen objektiivisen puolueettomuuden vaarantava ennakkoasenne ratkaistavana olleeseen oikeuskysymykseen sillä perusteella, että hän on ollut A:n kanssa yhteistyössä akateemisissa yhteyksissä.

(31) Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei pelkästään se seikka, että A:lla ja B:llä on ollut yhteisiä julkaisuja ja muuta akateemista yhteistyötä sekä mahdollisesti yhteneväisiä näkemyksiä joistakin oikeudellisista kysymyksistä, anna aihetta katsoa, että B:llä olisi tämän vuoksi ollut ennakkoasenne käsiteltävänä olleeseen saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemistä koskevaan asiaan. Tämänkaltainen akateeminen työtoveruus, ilman että asiassa olisi esitetty lähempiä objektiivista puolueettomuutta vaarantavia syitä, ei muodosta esteellisyyttä.

(32) Lähtökohtana on lisäksi pidettävä, että tuomarin esimerkiksi akateemisissa julkaisuissa aiemmin esittämät oikeudelliset kannanotot oikeuskysymyksiin eivät yleensä johda siihen, että hän olisi esteellinen osallistumaan sellaiseen oikeudenkäyntiin, jossa on kysymys julkaisussa käsitellystä asiasta (ks. Antti Tapanila: Tuomarin esteellisyys, Jyväskylä 2007, s. 312; ks. myös HE 78/2000 vp, s. 42). Tässä tapauksessa asia ei tule tällä perusteella lähemmin arvioitavaksi, koska B:n ei ole väitettykään ottaneen julkaisuissaan, yhdessä A:n kanssa tai muutoinkaan, kantaa purkuhakemuksen kohteena olevassa päätöksessä sovellettujen oikeusohjeiden tulkintaan.

(33) Myöskään sitä, että Oikeus-lehteen ei ole vuonna 2013 B:n toimiessa julkaisun toisena päätoimittajana otettu julkaistavaksi hakijan asiamiehen saamelaismääritelmää koskevaa artikkelia, ei voida pitää seikkana, joka objektiivisesti arvioiden olisi vaarantanut B:n puolueettomuuden.

(34) Muutoksenhakija on esittämänsä esteellisyysperusteen tueksi viitannut myös purettavaksi haetun päätöksen sisältöön, joka on ollut muutoksenhakijalle kielteinen. Korkein hallinto-oikeus toteaa tämän osalta, että päätöksen lopputulos tai sen sisältö muutoinkaan eivät itsessään ole osoitus puolueettomuuden vaarantumisesta.

(35) Asiassa ei edellä esitetty huomioon ottaen ole esitetty sellaista yksilöitävissä olevaa olosuhdetta, joka antaisi perustellun aiheen katsoa B:n olleen esteellinen hänen osallistuessaan korkeimman hallinto-oikeuden kokoonpanoon sen käsitellessä ja päätöksellään ratkaistessa purkuhakemuksessa tarkoitetun valituksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä ei siten rasita sellainen oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu menettelyvirhe, jonka vuoksi se tulisi purkaa.

Päätöksen sisältöön kohdistuva purkuperuste

(36) Siltä osin kuin hakemuksessa on esitetty korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustuneen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, purkuhakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 117 §:n 1 momentin 2 kohta, voitaisiin suostua.

Oikeudenkäyntikulut

(37) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §, Y:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Petri Helander ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Anna Heikkilä.